Urantia-kirjan - LUKU 110. Suuntaajien suhde yksittäisiin : kuolevaisiin

(UF-FIN-001-1993-1)

Urantia-kirjan   

III OSA: Urantian historia

LUKU 110. Suuntaajien suhde yksittäisiin : kuolevaisiin



LUKU 110. Suuntaajien suhde yksittäisiin : kuolevaisiin

110:0.1 (1203.1) KUN epätäydellisille olennoille myönnetään vapaus, sen väistämättömänä seurauksena on murhenäytelmä, ja siksi näiden olentojen esi-isänä olevan Jumaluuden olemuksen mukaista onkin, että hän heidän rakastavana kumppaninaan osallistuu universaalisesti ja kiintymystä osoittaen heidän kärsimyksiinsä.

110:0.2 (1203.2) Sikäli kuin olen universumin asioista perillä, minä ainakin pidän Ajatuksensuuntaajien osoittamaa rakkautta ja antaumusta koko luomakunnan tosimmin jumalallisena kiintymyksenä. Poikien osoittama rakkaus heidän hoivatessaan ihmissukukuntia on verratonta, mutta Suuntaajan yksilöä kohtaan osoittama antaumus on liikuttavan jaloa, jumalallisesti Isän kaltaista. Paratiisin-Isä on ilmeisesti varannut tämän tavan pitää persoonallista yhteyttä yksittäisiin luotuihinsa vain Luojalle kuuluvaksi etuoikeudeksi. Eikä koko universumien universumissa ole mitään, joka olisi näiden persoonattomien entiteettien osoittamaan ihmeelliseen huolenpitoon täysin verrattavaa, entiteettien, jotka niin lumoavalla tavalla pitävät evolutionaaristen planeettojen lapsia asuinsijoinaan.

1. Asuminen kuolevaisen mielessä

110:1.1 (1203.3) Ajatuksensuuntaajista ei tulisi ajatella, että ne elävät ihmisten aineellisissa aivoissa. Ne eivät ole maailmojen fyysisten luotujen elimellinen osa. Ajatuksensuuntaajan kohdalla on ehkä oikeampaa kuvitella, että se asuu ihmisen kuolevaismielessä, mieluumminkin kuin että sen olinpaikka olisi jonkin nimenomaisen fyysisen elimen puitteissa. Ja epäsuorasti ja tiedostamattomana Suuntaaja kommunikoi jatkuvasti ihmiskohteensa kanssa, eritoten niiden ylevien kokemusten aikana, jolloin mieli ylitietoisuudessa on palvonnallisessa yhteydessä henkeen.

110:1.2 (1203.4) Toivon, että minun olisi mahdollista auttaa kehittyviä kuolevaisia pääsemään parempaan ymmärrykseen heidän sisimmässään elävän Suuntaajan epäitsekkäästä ja verrattomasta työstä ja kehittämään laajempaa arvostusta sitä kohtaan, Suuntaajien, jotka ovat niin hartaan uskollisia ihmisen hengelliseen hyvinvointiin tähtäävän tehtävän edistämiselle. Nämä Opastajat ovat pystyviä ihmismielten korkeampien osa-alueiden hoivaajia. Ne käsittelevät viisaasti ja kokeneesti ihmisälyyn kätkeytyvää hengellistä potentiaalia. Nämä taivaalliset auttajat ovat vihkiytyneet siihen mykistävään tehtävään, että ne opastavat teitä turvallisesti sisäänpäin ja ylöspäin, taivaallisen onnen suojasatamaan. Nämä uupumattomat uurastajat ovat pyhittäytyneet sille, että ne tulevaisuudessa personoivat jumalallisen totuuden ikuisessa elämässänne saavuttaman riemuvoiton. Ne ovat niitä valppaita työntekijöitä, jotka luotsaavat jumalatietoisen ihmismielen pois pahuuden salakareilta, samalla kun ne asiantuntevasti opastavat ihmisen kehittyvää sielua kohti kaukaisuuksissa siintävillä ikuisilla rannoilla olevia jumalallisia täydellisyyden satamia. Suuntaajat ovat rakastavia ohjaajia, turvallisia ja luotettavia oppaitanne, jotka vievät teidät maan päällä viettämänne lyhyen elämänvaiheenne pimeiden ja arvaamattomien sokkeloiden läpi. Ne ovat kärsivällisiä opettajia, jotka alinomaa kannustavat kohdettaan vähä vähältä lisääntyvän täydellisyyden poluilla eteenpäin. Ne ovat luodun olennon luonteeseen kätkeytyvien ylevien arvojen huolellisia varjelijoita. Toivon, että osaisitte rakastaa niitä enemmän, toimia niiden kanssa yhteistyössä paljon nykyistä täysimääräisemmin ja suhtautua niihin kiintymyksellisemmin.

110:1.3 (1204.1) Vaikka jumalalliset asujaimet huolehtivat pääasiassa hengellisestä valmennuksestanne koskaan päättymättömän olemassaolon seuraavaa vaihetta varten, ne tuntevat myös syvää mielenkiintoa ajallista hyvinvointianne ja reaalisia saavutuksianne kohtaan maan päällä. Ne ovat mielissään voidessaan myötävaikuttaa terveyteenne, onnellisuuteenne ja aitoon menestymiseenne. Ne eivät suhtaudu välinpitämättömästi siihen, miten menestytte kaikissa planetaariseen edistymiseenne liittyvissä asioissa, jotka eivät ole ikuista edistymistä merkitsevän tulevan elämänne kannalta haitallisia.

110:1.4 (1204.2) Suuntaajat tuntevat mielenkiintoa päivittäisiä puuhianne ja elämänne moninaisia yksityiskohtia kohtaan ja kantavat niistä huolta täsmälleen siinä määrin kuin nämä vaikuttavat niiden merkittävien ajallisten valintojenne ja elintärkeiden hengellisten päätöstenne määräytymiseen, jotka siis ovat sielunne eloonjäämisen ja ikuisen edistymisen ongelmanne ratkaisuun vaikuttavia tekijöitä. Vaikka Suuntaaja on passiivinen, kun kysymys on puhtaasti ajallisesta hyvinvoinnistanne, se on kuitenkin jumalallisesti aktiivinen, kun kysymyksessä ovat kaikki ikuiseen tulevaisuuteenne liittyvät asiat.

110:1.5 (1204.3) Suuntaaja pysyy kanssasi joka ainoassa onnettomuudessa ja jokaisen sellaisen sairauden alusta sen loppuun, joka ei kokonaan tuhoa mentaalisuuttasi. Mutta miten tylyä onkaan tieten tahtoen tahrata tai muulla tavoin tahallisesti saastuttaa se fyysinen ruumis, jonka on palveltava tämän Jumalalta saadun ihanan lahjan maisena tomumajana. Kaikki fyysiset myrkyt hidastavat suuresti niitä Suuntaajan ponnistuksia, joilla tämä pyrkii ylevöittämään aineellista mieltä, kun kehittyvän sielun hengellistä edistymistä puolestaan häiritsevät yhtä hirveällä tavalla pelon, vihan, kateuden, mustankipeyden, epäilyksen ja suvaitsemattomuuden mentaaliset myrkyt.

110:1.6 (1204.4) Tällä haavaa elät aikajaksoa, jolloin Suuntaaja kosiskelee sinua. Ja jos vain osoittaudut uskolliseksi tuon jumalallisen hengen sinuun panemaa luottamusta kohtaan, joka tavoittelee mieltäsi ja sieluasi ikuiseen liittoon, siitä on lopulta seurauksena se morontiaykseys, se ylevä harmonia, se kosminen yhteensovittautuminen, se jumalallinen sopusointu, se taivaallinen fuusio, se koskaan päättymätön identiteetin sekoittuma, se olemisen ykseys, joka on niin täydellinen ja lopullinen, etteivät kokeneimmatkaan persoonallisuudet kykene näitä fuusio-osapuolia — kuolevaista ihmistä ja jumalallista Suuntaajaa — koskaan erottamaan eikä tunnistamaan erillisiksi identiteeteiksi.

2. Suuntaajat ja ihmistahto

110:2.1 (1204.5) Kun Ajatuksensuuntaajat asettuvat ihmismieliin, ne tuovat mukanaan elämänuran ihannemallit, ihanteelliset elämät, siinä muodossa, jossa ne itse ja Diviningtonin Personoidut Suuntaajat ovat niistä päättäneet ja niistä edeltäkäsin säätäneet ja jotka Urantian Personoitu Suuntaaja on vahvistanut. Ne siis ryhtyvät työhönsä mukanaan ihmiskohteidensa älyllisen ja hengellisen kehittämisen hyväksi laadittu täsmällinen ja ennalta määrätty suunnitelma, mutta kenenkään ihmisolennon velvollisuutena ei ole hyväksyä tätä suunnitelmaa. Ennaltamääräytyminen kohdistuu teihin kaikkiin, mutta edeltäkäsin ei ole säädetty, että teidän on hyväksyttävä tämä jumalallinen predestinaatio, vaan teillä on täysi vapaus hylätä Ajatuksensuuntaajain ohjelma miltä hyvänsä osin tai kokonaan. Ajatuksensuuntaajien tehtävänä on saada aikaan sellaisia mielessä tapahtuvia muutoksia ja suorittaa sellaisia hengellisiä järjestelyjä, joihin te voitte mieluusti suostua, jotta ne sillä keinoin pääsisivät paremmin vaikuttamaan persoonallisuuden suunnistautumiseen. Mutta missään olosuhteissa nämä jumalalliset Opastajat eivät koskaan pyri hyötymään kustannuksellanne eivätkä muutoinkaan valintoja ja päätöksiä tehdessänne mielivaltaisesti teihin vaikuttamaan. Suuntaajat kunnioittavat persoonallisuudelle kuuluvaa itsemääräämisoikeuttanne; ne noudattavat aina nöyrästi teidän tahtoanne.

110:2.2 (1204.6) Ne ovat sinnikkäitä, kekseliäitä ja työskentelymenetelmiensä osalta täydellisiä, mutta koskaan ne eivät loukkaa isäntänsä tahtotoiminnallista itseyttä. Jumalallinen Opastaja ei koskaan hengellistä yhtäkään ihmistä vastoin tämän tahtoa, vaan eloonjääminen on Jumalten lahja, jonka täytyy olla ajallisuuden luotujen haluama. Mitä hyvänsä Suuntaaja onkin onnistunut hyväksesi tekemään, muistiinmerkinnät osoittavat viime kädessä kuitenkin, että muodonmuutos toteutui, kun sinä siihen yhteistyöhaluisesti suostuit. Muistiinmerkinnöissä tulet esiintymään Suuntaajan auliina kumppanina ylösnousemukselliseen elämänvaiheeseen kuuluvan suunnattoman muodonmuutoksen joka ainoan välivaiheen saavuttamisessa.

110:2.3 (1205.1) Suuntaaja ei pyri kontrolloimaan ajatteluanne sinänsä, vaan mieluumminkin hengellistämään sen, iäistämään sen. Sen paremmin enkelit kuin Suuntaajatkaan eivät pidä tehtävänään suoranaista ihmisen ajatteluun vaikuttamista, vaan se on sellainen persoonallisuuteen kuuluva etuoikeus, joka on vain ihmisellä. Suuntaajat omistautuvat ajatteluprosessinne kohentamiseen, modifioimiseen, suuntaamiseen ja koordinoimiseen, mutta eritoten ja aivan erityisesti ne antautuvat työhön, jonka tarkoituksena on eloonjäämistänne varten rakentaa elämänuranne hengellinen kaksoiskappale, morontiajäljenne oikeasta edistyvästä minuudestanne.

110:2.4 (1205.2) Suuntaajat toimivat ihmismielen korkeampia tasoja olevissa sfääreissä, joissa ne hellittämättä pyrkivät tuottamaan morontiajäljenteen jokaisesta kuolevaisen älytoiminnan muodostamasta käsityksestä. On näin ollen olemassa kaksi realiteettia, jotka jättävät merkkinsä ihmisen mielen yhteyspiireihin ja pitävät niitä toimintansa keskiössä: toinen on Elämänkantajien alkuperäisistä suunnitelmista kehittynyt kuolevaisen minuus ja toinen on Diviningtonin ylevistä sfääreistä peräisin oleva kuolematon entiteetti, Jumalan antama ihmisessä asuva lahja. Mutta kuolevainen minuus on myös persoonallinen minuus; sillä on persoonallisuus.

110:2.5 (1205.3) Koska olet persoonallinen luotu, sinulla on mieli ja tahto. Koska Suuntaaja on esipersoonallinen luotu, sillä on esimieli ja esitahto. Jos mukaudut niin täydelleen Suuntaajan mieleen, että näette asiat kuin yksin silmin, silloin mielistänne tulee yksi mieli, ja sinä saat vahvistukseksesi Suuntaajan mielen. Jos sinun tahtosi sittemmin määrää ja vaatii panemaan toimeen tämän uuden eli yhteen nivoutuneen mielen päätökset, silloin Suuntaajan esipersoonallinen tahto pääsee sinun päätöksesi myötä julki persoonallisuuden kautta, ja siltä osin kuin puhe on tästä nimenomaisesta hankkeesta, niin sinä ja Suuntaaja olette yksi. Sinun mielesi on päässyt virittäytymään jumaluuteen, ja Suuntaajan tahto on päässyt siihen, että se tulee julki persoonallisuuden kautta.

110:2.6 (1205.4) Siinä määrin kuin äsken mainittu samaisuus toteutuu, samassa määrin olet mentaalisella alueella lähestymässä olemassaolon morontiatasoa. Morontiamieli on termi, joka merkitsee yhdessä toimivien, mutta toisistaan poikkeavaa aineellista ja hengellistä olemusta olevien mielten substanssia ja kokonaissummaa. Morontiaäly merkitseekin sen vuoksi sellaista paikallisuniversumissa tavattavaa kaksinaista mieltä, jota hallitsee yksi tahto. Ja kuolevaisten kohdalla kysymys on alkuperänsä osalta inhimillisestä tahdosta, josta on tulossa jumalallinen sen myötä, että ihminen samastaa ihmismielen Jumalan mielellisyyteen.

3. Yhteistyö Suuntaajan kanssa

110:3.1 (1205.5) Suuntaajat pelaavat aikakaudesta toiseen jatkuvaa, pyhää ja ylevää peliä; ne ovat mukana eräässä ajallisuuden ja avaruuden suurenmoisimmista hankkeista. Ja miten onnellisia ne ovatkaan, kun teidän yhteistyöhalukkuutenne sallii niiden antaa teille apua ajallisuudessa käytävissä lyhyissä kamppailuissanne, samalla kun ne itse jatkavat laajempien ikuisuustehtäviensä toimittamista. Mutta kun Suuntaaja koettaa kommunikoida kanssanne, käy tavallisesti niin, että sanoma hukkuu ihmismielen energiavirtojen aineellisiin pyörteisiin, ja kykenette vain satunnaisesti sieppaamaan kaikuna kuuluvan jumalallisen äänen, vain sen heiveröisen ja etäisen kaiun.

110:3.2 (1205.6) Miten hyvin Suuntaajasi onnistuu yrityksessään luotsata sinut kuolevaisen elämän läpi ja saamaan aikaan eloonjäämisesi, ei niinkään riipu uskomuksiasi edustavista teorioista kuin päätöksistäsi, ratkaisuistasi ja horjumattomasta uskostasi. Kaikista näistä persoonallisuuden kasvua osoittavista toimista tulee voimakkaasti vaikuttavia tekijöitä, jotka auttavat edistymistäsi, sillä ne auttavat sinua toimimaan yhdessä Suuntaajan kanssa, ne auttavat sinua lopettamaan vastarintasi. Ajatuksensuuntaajat onnistuvat tai näyttävät epäonnistuvan maisissa hankkeissaan täsmälleen samassa määrin kuin kuolevaiset onnistuvat tai eivät onnistu toimimaan yhdessä sen järjestelmän kanssa, jonka avulla heitä on määrä viedä eteenpäin pitkin täydellisyyden saavuttamiseen johtavaa ylösnousemuksen tietä. Eloonjäämisen salaisuus on kiedottu ihmisen ylevimpään haluun, haluun olla Jumalan kaltainen, ja siihen liittyvään halukkuuteen tehdä ja olla kaikkea sitä, mikä on välttämätöntä, jotta tuo ylimpänä hallitseva halu lopulta täyttyisi.

110:3.3 (1206.1) Puhuessamme Suuntaajan onnistumisesta tai epäonnistumisesta puhumme asiasta ihmisen eloonjäämisen kannalta. Suuntaajat eivät koskaan epäonnistu; ne ovat jumalallista olemusta ja ne selviävät jokaisesta hankkeestaan aina voittajina.

110:3.4 (1206.2) En voi olla toteamatta, että sangen monet teistä tuhlaavat peräti paljon aikaa ja ajatusta elämän pikkuasioihin, samalla kun jätätte lähes kokonaan vaille huomiota ikuista merkitystä omaavat, paljon oleellisemmat seikat eli ne saavutukset, joissa on kysymys sopusointuisemman toiminnallisen yhteisymmärryksen kehittymisestä itsenne ja Suuntaajienne välille. Inhimillisen olemassaolon suuri tavoite on virittyminen sisimmässä olevan Suuntaajan jumalallisuuteen. Ihminen on maisen elämän aikana saavuttanut paljon, jos hän yltää totiseen ja ymmärtäväiseen pyhittäytymiseen sen jumalallisen hengen ikuisiin päämääriin, joka odottaa ja työskentelee mielessäsi. Mutta harras ja päättäväinen ponnistus ikuisen kohtalon todellistamiseksi ei ole millään muotoa ristiriidassa hilpeän ja riemullisen elämän eikä menestyksellisen ja kunniakkaan maisen elämänuran kanssa. Yhteistyö Ajatuksensuuntaajan kanssa ei vaadi itsensä kiduttamista, tekohurskautta eikä ulkokultaista ja huomiota herättävää itsensä alentamista. Ihanteellinen elämä on mieluumminkin elämää, joka ilmenee rakastavana palvelemisena, kuin olemassaoloa, jolle on ominaista pelokas epäröinti.

110:3.5 (1206.3) Se, että on hämmentynyt, on ymmällään; se, että on toisinaan jopa masennuksissa tai suunniltaan, ei välttämättä ole merkki vastarinnasta sisimmässä olevan Suuntaajan johdatuksia kohtaan. Tällaiset asenteet saattavat toisinaan merkitä sitä, että aktiivinen yhteistyö jumalallisen Opastajan kanssa puuttuu, ja ne saattavat sen vuoksi jonkin verran viivästyttää hengellistä edistymistä, mutta tällaiset älyllis-emotionaaliset vaikeudet eivät ole vähäisimmässäkään määrin esteenä Jumalaa tuntevan sielun varmalle eloonjäämiselle. Koskaan ei tietämättömyys voi yksinään estää eloonjäämistä, eivätkä sitä liioin voi estää hämmentyneisyydestä johtuvat epäilykset eikä pelokas epävarmuus. Suuntaajalta tulevan johdatuksen tietoinen vastustaminen vain voi estää kehittyvän kuolemattoman sielun eloonjäämisen.

110:3.6 (1206.4) Sinun ei tule suhtautua Suuntaajasi kanssa harjoittamaasi yhteistyöhön kuin kysymyksessä olisi kovinkin tietoinen prosessi, sillä sitä se ei ole. Mutta motiivisi ja päätöksesi, uskollisuutta ilmentävät ratkaisusi ja ylevimmät halusi ovat kyllä sitä, mitä todellisella ja tehokkaalla yhteistyöllä tarkoitetaan. Voit tietoisesti lisätä harmoniaa itsesi ja Suuntaajan välillä sillä, että

110:3.7 (1206.5) 1. Päätät vastata jumalalliseen johdatukseen; vilpittömästi perustat ihmiselämäsi korkeimmalle tietoisuudelle totuudesta, kauneudesta ja hyvyydestä ja sitten viisauden, palvonnan, uskon ja rakkauden avulla sovitat nämä jumalallisuudesta kertovat ominaisuudet yhteen.

110:3.8 (1206.6) 2. Rakastat Jumalaa ja haluat olla hänen kaltaisensa — aidosti toteat taivaallisen Vanhemman olevan jumalallinen isäsi ja rakastaen palvot häntä.

110:3.9 (1206.7) 3. Rakastat ihmistä ja tahdot vakavissasi palvella häntä — täydestä sydämestäsi toteat ihmisten olevan veljiä, mihin liittyy älyllinen ja viisas kiintymys jokaista kaltaistasi kuolevaista kohtaan.

110:3.10 (1206.8) 4. Riemumielin hyväksyt kosmisen kansalaisuuden — toteat rehellisesti aste asteelta enenevät velvollisuutesi Korkeinta Olentoa kohtaan, tiedostat evolutionaarisen ihmisen ja kehittyvän Jumaluuden välisen keskinäisen riippuvuussuhteen. Tällöin on käsillä kosmisen moraalisuuden synty ja universaalisen vastuullisuuden orastava tajuaminen.

4. Suuntaajan työskentely mielessä

110:4.1 (1207.1) Suuntaajat kykenevät ottamaan vastaan ajallisuuden ja avaruuden pääyhteyspiirejä myöten katkeamattomana virtana saapuvan kosmisen tietoaineiston. Niillä on täysimittainen yhteys universumien henkitietoaineistoon ja -energiaan. Mutta kuolevaiskohteidensa mieleen nämä voimalliset asujaimet eivät kykene välittämään kovinkaan paljon tästä viisauden ja totuuden runsaudesta siksi, että ihminen ja Suuntaaja ovat olemukseltaan varsin erilaisia ja siksi, että ihmiseltä puuttuu herkkyyttä Suuntaajan tunnistamiseen.

110:4.2 (1207.2) Mitä Ajatuksensuuntaaja taukoamatta tekee, on että se ponnistelee mielesi hengellistämiseksi niin, että tuloksena on morontiasielusi. Mutta sinä itse olet tästä sisäisestä hoivasta enimmäkseen tietämätön. Olet kokolailla kykenemätön erottamaan oman aineellisen älytoimintasi aikaansaannosta sielusi ja Suuntaajan yhteisten toimien tuloksesta.

110:4.3 (1207.3) Tietyt ajatusten, päätelmien ja muiden mielikuvien päähänpälkähdykset ovat toisinaan Suuntaajan suora tai välillinen aikaansaannos, mutta kovasti paljon useammin ne ovat sellaisten ideoiden äkillistä tietoisuuteen putkahtamista, jotka ovat olleet muodostumassa yhdeksi kokonaisuudeksi pinnan alla olevilla mentaalisilla tasoilla, kehittyvän eläinperäisen mielen yhteyspiireihin luonnostaan kuuluvia luonnollisia ja jokapäiväisiä psyykkisen toiminnan ilmiöitä. (Alitajunnasta nousevista virtauksista poiketen Suuntaajan esittämät ilmoitukset ilmestyvät ylitajunnan maailmojen kautta.)

110:4.4 (1207.4) Uskokaa Suuntaajain huostaan kaikki mielen asiat, jotka ovat elottoman tietoisuustason tuolla puolen. Sitten kun aika on kypsä — ellei tässä maailmassa, niin sitten mansiomaailmoissa — ne esittävät teille perusteellisen selvityksen asiainhoidostaan, ja lopulta ne tulevat tuomaan esille ne merkitykset ja arvot, jotka niiden hoitoon ja huostaan uskottiin. Jos jäätte eloon, ne herättävät kuolleista jokaisen arvollisen aarteen, joka kuolevaisen mieleen kätkeytyy.

110:4.5 (1207.5) Inhimillisen ja jumalallisen, ihmisen ja Jumalan, välillä on valtava kuilu. Urantian ihmisrodut ovat niin laajassa määrin kemiallisesti ja sähköisesti säädeltyjä, yleisessä käyttäytymisessään niin suuresti eläimen kaltaisia, tavallisissa reagoinneissaan niin tunnekylläisiä, että Opastajien on äärimmäisen vaikea opastaa ja ohjata heitä. Teistä puuttuu niin paljon rohkeaa päättäväisyyttä ja pyhittynyttä yhteistyöhalua, että sisimmässä asuvien Suuntaajienne on kutakuinkin mahdotonta kommunikoida suoraan ihmismielen kanssa. Ja silloinkin kun niille avautuu mahdollisuus väläyttää kehittyvälle kuolevaisen sielulle pilkahdus uutta totuutta, tämä hengellinen ilmoitus monessakin tapauksessa niin sokaisee luodun, että se saa aikaan fanaattisuutena ilmenevän mullistuksen tai panee alulle jonkin muun seurauksiltaan katastrofaalisen älyllisen kumouksen. Moni uusi uskonto ja moni kummallinen ”ismi” on saanut alkunsa Ajatuksensuuntaajien keskenjääneistä, epätäydellisistä, väärin käsitetyistä ja vääristyneistä viesteistä.

110:4.6 (1207.6) Jerusemin aikakirjojen mukaan on jo monien tuhansien vuosien aikana jokaisen uuden sukupolven keskuudessa elänyt aina vain harvemmassa olentoja, jotka voivat vaaratta toimia omatoimisten Suuntaajien kanssa. Tämä on hälyttävä näkymä, ja Satanian valvovat persoonallisuudet suhtautuvatkin suopeasti niihin muutamien lähimpien planetaaristen valvojienne tekemiin ehdotuksiin, jotka suosittelevat, että ryhdyttäisiin toimenpiteisiin Urantian rotuihin kuuluvien korkeampien hengellisten tyyppien vaalimiseksi ja säilyttämiseksi.

5. Erheellisiä käsityksiä Suuntaajan opastuksesta

110:5.1 (1207.7) Älkää sekoittako ja sotkeko Suuntaajan tehtävää ja vaikutusta siihen, mitä yleisesti kutsutaan omaksitunnoksi. Niiden välillä ei vallitse suoranaista yhteyttä. Omatunto on inhimillinen ja puhtaasti psyykkinen reaktio. Sitä ei pidä halveksia, mutta se tuskin on ääni, jolla Jumala puhuu sielulle, kun sen sijaan Suuntaajan ääni sitä totisesti olisi, jos tämä ääni olisi kuultavissa. Omatunto tosiaankin kehottaa teitä tekemään oikein; mutta Suuntaaja koettaa sen lisäksi kertoa teille, mikä todellakin on oikein. Se toisin sanoen kertoo, mikä on oikein, kunhan ja sikäli kuin kykenette tajuamaan Opastajan johdatuksen.

110:5.2 (1208.1) Ihmisen unikokemukset, tuo koordinoimattoman nukkuvan mielen sekava ja epäyhtenäinen kuvien virta, ovat mainiona todistuksena siitä, etteivät Suuntaajat kykene harmonisoimaan ja yhdistämään ihmismielessä vaikuttavia eri suuntiin vetäviä tekijöitä. Suuntaajat eivät yksinkertaisesti voi — yhden ainoan elämänkaaren puitteissa — mielivaltaisesti koordinoida ja synkronoida kahta niin erilaista ja toisistaan poikkeavaa ajattelutapatyyppiä kuin ovat ihmisen ja jumaluuden ajattelu. Milloin ne sellaiseen kykenevät, niin kuin ne ovat toisinaan kyenneet, tällaiset sielut temmataan suoraan mansiomaailmoihin ilman, että niiden tarvitsee käydä läpi kuoleman kokemusta.

110:5.3 (1208.2) Suuntaaja pyrkii ihmisen nukkuessa saamaan aikaan tuloksia vain siinä, minkä Suuntaajan asumuksena olevan persoonallisuuden tahto on aikaisemmin täysin hyväksynyt täyden valvetilan aikaisessa tietoisuudessa tehdyin päätöksin ja valinnoin, ja jotka päätökset ja valinnat ovat tässä yhteydessä löytäneet sijan supermielen maailmoissa, sillä yhteydenpitoalueella, joka edustaa inhimillisen ja jumalallisen keskinäissuhteita.

110:5.4 (1208.3) Kuolevaisisäntiensä nukkuessa Suuntaajat yrittävät tallentaa omat luomuksensa aineellisen mielen ylemmille tasoille, ja jotkin irvokkaat unenne ovat merkki siitä, että ne epäonnistuivat tehokkaan yhteyden saamisessa. Unimaailman mielettömyydet eivät kerro vain julkipääsemättömien emootioiden aiheuttamasta paineesta, vaan ne todistavat myös siitä, miten tavattomasti Suuntaajien esittämien hengellisten käsitysten esiintuonnit vääristyvät. Omat intohimonne, viettinne ja muut synnynnäiset taipumuksenne muuntuvat unikuviksi ja panevat edustamansa ilmitulemattomat halunsa niiden jumalallisten sanomien tilalle, joita sisäiset asujaimet koettavat tiedottoman unen aikana kirjoittaa psyyken muistikirjaan.

110:5.5 (1208.4) On äärimmäisen vaarallista esittää olettamuksia siitä, mikä unielämässä on suuntaajalähtöistä sisältöä. Suuntaajat toki työskentelevät nukkuessanne, mutta tavalliset unikokemuksenne ovat puhtaasti fysiologisia ja psykologisia ilmiöitä. Samoin on uskaliasta pyrkiä erottamaan Suuntaajien esittämien käsitysten rekisteröitymistä kuolevaisen omantunnon esittämien käskyjen enemmän tai vähemmän jatkuvasta ja tietoisesta vastaanottamisesta. Nämä ovat ongelmia, jotka on ratkaistava yksilökohtaisen arvioinnin ja henkilökohtaisen päätöksenteon tietä. Mutta on parempi, että ihminen erehtyy hylkäämään, mitä Suuntaaja esittää, siksi että hän uskoo sen olevan pelkästään ihmisestä itsestään lähtöisin oleva kokemus, kuin että hän kömmähtää ylentämään kuolevaisen mielestä lähtevän reaktion jumalallisen arvokkuuden korkeuksiin. Muistakaa, että Ajatuksensuuntaajan vaikutus on enimmältään, jos kohta ei kokonaan, ylitajunnallinen kokemus.

110:5.6 (1208.5) Vaihtelevassa määrin ja aina vain enemmän, sitä mukaa kun nousette psyykkisiä kehiä ylöspäin, kommunikoitte — toisinaan suoraan, mutta useimmiten epäsuorasti — Suuntaajanne kanssa. Mutta on vaarallista elätellä sellaista ajatusta, että jokainen ihmismielestä alkunsa saava uusi käsitys olisi Suuntaajan sanelema. Teidän luokkaanne kuuluvien olentojen kohdalla se, jota pidätte Suuntaajan äänenä, on todellisuudessa useimmiten peräisin omasta järjestänne. Liikumme pettävällä maaperällä, ja jokaisen ihmisolennon pitää omalta kohdaltaan ratkaista nämä pulmat luonnollisen ihmisviisautensa ja ihmisen yläpuolelta olevan ymmärryksen mukaan.

110:5.7 (1208.6) Sen ihmisen Suuntaajalla, jonka kautta tämä viesti toimitetaan, on näin laaja toimintavapaus siksi, että tämä ihminen on lähes täysin piittaamatta Suuntaajan sisäisen läsnäolon kaikista ulospäin näkyvistä ilmentymistä. On tosiaankin onnekasta, että hän tietoisuuden tasolla pysyy täysin välinpitämättömänä koko toimitusta kohtaan. Hänellä on yksi oman aikansa ja sukupolvensa kokeneimmista Suuntaajista, ja silti hänen passiivinen reagointinsa ja hänen epäaktiivinen suhtautumisensa niihin ilmiöihin, jotka liittyvät tämän monitaitoisen Suuntaajan olemiseen hänen mielessään, on kohtalonsuojelijan lausuman käsityksen mukaan harvinainen ja satunnainen reaktio. Ja tästä kaikesta muodostuu asiaan vaikuttavien tekijöiden suotuisa koordinoituminen, suotuisa sekä korkeammassa toimintasfäärissä vaikuttavalle Suuntaajalle että kyseiselle ihmisosapuolelle hänen terveyttään, tehokkuuttaan ja mielentyyneyttään ajatellen.

6. Seitsemän psyykkistä kehää

110:6.1 (1209.1) Aineellisessa maailmassa saavutettava persoonallisuuden todellistumisen kokonaismäärä sisältyy kuolevaisen potentiaalisuuteen kuuluvien seitsemän psyykkisen kehän peräjälkeen tapahtuvaan valloittamiseen. Pääsy seitsemännelle kehälle merkitsee varsinaista ihmispersoonallisuuden toiminnan alkamista. Ensimmäisen kehän loppuunsuorittaminen merkitsee, että kuolevainen olento on jo verrattain kypsä. Vaikkei kosmista kasvua edustavien seitsemän kehän läpikäyminen olekaan samaa kuin Suuntaajaan fuusioituminen, näiden kehien hallinta merkitsee kuitenkin Suuntaajaan fuusioitumisen esivaiheiden saavuttamista.

110:6.2 (1209.2) Suuntaaja on tasavertainen kumppanisi näiden seitsemän kehän saavuttamisessa — kuolevaisen suhteellisen kypsyyden toteutumisessa. Suuntaaja nousee kanssasi nämä kehät seitsemänneltä ensimmäiselle, mutta se edistyy korkeimmuutta ja omatoimisuutta osoittavaan asemaan täysin siitä riippumatta, harjoittaako kuolevaisen mieli sen kanssa aktiivista yhteistyötä vai ei.

110:6.3 (1209.3) Psyykkiset kehät eivät ole pelkästään älyllisiä, eivät liioin täysin morontiaalisia, vaan niiden kohdalla on kysymys persoonallisuuden statuksesta, mielen saavuttamasta tasosta, sielun kasvusta ja suuntaajavirittyneisyydestä. Näiden kehien menestyksellinen läpikäyminen edellyttää koko persoonallisuuden, ei pelkästään sen jonkin osa-alueen, harmonista toimintaa. Osien kasvu ei ole samaa kuin aito kokonaisuuden kypsyminen. Todellisuudessa osat kasvavat sitä mukaa kuin minuuden kokonaisuus — koko minuus — aineellinen, älyllinen ja hengellinen minuus, avartuu.

110:6.4 (1209.4) Kun älyllisen puolen kehitys etenee hengellisen puolen kehitystä nopeammin, sellainen tilanne tekee kommunikoinnin Ajatuksensuuntaajan kanssa sekä vaikeaksi että vaaralliseksi. Samoin ylihengellinen kehitys tuottaa sekin helposti fanaattisen ja vääristyneen tulkinnan jumalallisen asujaimen henkisistä johdatuksista. Hengellisen kapasiteetin puute tekee erittäin vaikeaksi välittää tällaiselle aineelliselle järjelle ylitajunnassa piileviä hengellisiä totuuksia. Tavoiltaan puhtaassa, hermoenergioiltaan vakaassa ja kemiallisilta toiminnoiltaan tasapainoisessa ruumiissa olevalle täydellisen tasapainoiselle mielelle voidaan — kun fyysiset, mentaaliset ja hengelliset kyvyt ovat kehitystä edustavassa kolmiyhteisessä harmoniassa — antaa suurin mahdollinen määrä valoa ja totuutta niin, että tämän olennon todellista hyvinvointia uhkaava ajallinen vaara tai riski on pienin mahdollinen. Tällaisen tasapainoisen kasvun tietä ihminen nousee planetaarisen edistymisen kehiä toisen toisensa jälkeen: seitsemänneltä ensimmäiselle.

110:6.5 (1209.5) Suuntaajat ovat aina lähellä teitä ja osa teitä, mutta vain harvoin ne kykenevät puhumaan teille suoraan niin kuin toinen olento toiselle. Älylliset päätöksesi, moraaliset valintasi ja hengellinen kehityksesi lisäävät kehä kehältä Suuntaajan kykyä toimia mielessäsi. Kehä kehältä nouset tällä tavoin suuntaajayhteyden ja mielen virittyneisyyden alemmilta asteilta ylöspäin niin, että Suuntaaja pystyy aina vain suurempaa elävyyttä ja vakuuttavuutta osoittaen yhä paremmin tallentamaan määränpäästä laatimansa kuvat tämän Jumalaa etsivän mieli-sielun kehkeytyvään tietoisuuteen.

110:6.6 (1210.1) Jokainen tekemäsi päätös joko haittaa tai helpottaa Suuntaajan toimintaa. Nämä samaiset päätökset määräävät niin ikään sen, miten edistyt ihmisen saavutustasoa kuvastavilla kehillä. On totta, että päätöksen suurenmoisuudella, sillä, että se on yhteydessä kriisiin, on varsin paljon tekemistä sen kanssa, miten päätös vaikuttaa kehistä suoriutumiseen. Siitä huolimatta päätösten monilukuisuus, vähän väliä tapahtuvat toistot, itsepintaiset toistamiset, myös ne ovat oleellisen tärkeitä, jotta tällaisten reaktioiden tavaksimuodostuminen olisi varmaa.

110:6.7 (1210.2) Inhimillisen edistymisen seitsemän tason tarkka määrittely on vaikeaa siitä syystä, että nämä tasot ovat henkilökohtaisia. Ne ovat jokaisen yksilön kohdalla erilaisia, ja ne näyttävät määräytyvän kunkin ihmisolennon kasvukapasiteetin mukaisesti. Näiden kosmisen evoluution tasojen valloittaminen heijastuu kolmella tavalla:

110:6.8 (1210.3) 1. Suuntaajavirittyneisyys. Henkistyvä mieli lähenee suuntaajaläsnäoloa samassa suhteessa kuin se saavuttaa kehiä.

110:6.9 (1210.4) 2. Sielun kehittyminen. Morontiasielun ilmaantuminen osoittaa sitä laajuutta ja syvyyttä, jolla kehät hallitaan.

110:6.10 (1210.5) 3. Persoonallisuuden todellisuus. Minuuden reaalisuuden määrä määräytyy suoraan siitä, missä määrin kehät on saatu haltuun. Persoonat käyvät yhä todellisemmiksi sitä mukaa, kun he nousevat kuolevaisten olemassaolon seitsemänneltä tasolta ensimmäiselle tasolle.

110:6.11 (1210.6) Kehiä läpikäydessään aineellista evoluutiota edustava lapsi kasvaa kuolemattomuuspotentiaalin omaavaksi kypsäksi ihmiseksi. Seitsemäskehäläisen alkioasteella olevan olemuksen varjomainen todellisuus on väistymässä paikallisuniversumin kansalaisen esiin puhkeavan morontiaolemuksen yhä selvemmän julkitulon tieltä.

110:6.12 (1210.7) Vaikka ihmisen kasvua merkitsevien seitsemän tason eli psyykkisen kehän täsmällinen määritteleminen onkin mahdotonta, on kuitenkin luvallista hahmotella näiden kypsyyden todellistumisvaiheiden enimmäis- ja vähimmäisrajat:

110:6.13 (1210.8) Seitsemäs kehä. Ihmiset astuvat tälle tasolle, kun heissä kehittyy kyky tehdä henkilökohtainen valinta, yksilökohtainen päätös, kyky kantaa moraalista vastuuta, ja kun heissä kehittyy kapasiteetti hengellisen yksilöllisyyden saavuttamiseen. Tämä merkitsee sitä, että seitsemän mielenauttajahenkeä toimivat viisaudenhengen johtamina yhdessä, että kuolevainen luotu kytkeytyy Pyhän Hengen vaikutuspiiriin, sekä Urantialla sitä, että Totuuden Henki alkaa toimia, samalla kun kuolevaisen mieleen otetaan vastaan Ajatuksensuuntaaja. Astuminen seitsemännelle kehälle tekee kuolevaisesta luodusta kiistämättömästi potentiaalisen paikallisuniversumikansalaisen.

110:6.14 (1210.9) Kolmas kehä. Suuntaajan työskentely on paljon tehokkaampaa, sitten kun taivaaseen nouseva ihminen saavuttaa kolmannen kehän ja saa henkilökohtaisen kohtalonsuojelijaserafin. Vaikkei Suuntaajan ja serafisuojelijan välillä mitään näkyvää ponnistusten yhteen kytkeytymistä esiinnykään, ilmiselvää kohenemista on kuitenkin havaittavissa kaikilla kosmisen tuloksiinpääsyn ja hengellisen kehittymisen osa-alueilla, sen jälkeen kun henkilökohtainen serafihuolenpitäjä on osoitettu tehtäväänsä. Kun kolmas kehä saavutetaan, Suuntaaja pyrkii jäljellä olevan maisen elämänvaiheen kuluessa morontioimaan ihmisen mielen, selvittämään jäljellä olevat kehät ja saavuttamaan jumalallis-inhimillisen yhteenliittymän viimeisen vaiheen, ennen kuin luonnollinen kuolema tämän ainutlaatuisen kumppanuussuhteen purkaa.

110:6.15 (1210.10) Ensimmäinen kehä. Suuntaaja ei yleensä voi puhua suoraan ja välittömästi kanssasi, ennen kuin saavutat asteittain etenevän kuolevaiskehityksen ensimmäisen ja viimeisen kehän. Tämä taso edustaa mielen ja Suuntaajan välisen suhteen korkeinta mahdollista todellistumista ihmisen kokemuksessa, ennen kuin kehittyvä morontiasielu vapautuu siitä aineellisesta ruumiista, johon se on puettu. Mitä mieleen, emootioihin ja kosmiseen ymmärrykseen, tulee, niin tätä ensimmäisen psyykkisen kehän saavuttamista lähemmäksi eivät aineellinen mieli ja henkeä oleva Suuntaaja ihmisen kokemuksessa pääse.

110:6.16 (1211.1) Saattaisi kukaties olla parempi nimittää näitä kuolevaisen edistymisen psyykkisiä kehiä kosmisiksi tasoiksi — aktuaalisiksi merkityksen ymmärryksiksi ja arvon tajuamisiksi, jotka merkitsevät sitä, että askel askeleelta päästään lähemmäksi morontiatietoisuutta evolutionaarisen sielun orastavasta suhteesta kehkeytyvään Korkeimpaan Olentoon. Ja juuri tämän suhteen takia on aineelliselle mielelle iäti mahdotonta tyhjentävästi selittää kosmisten kehien merkitystä. Puheena olevat kehien saavuttamiset liittyvät jumalatietoisuuteen vain suhteellisesti. Seitsemäs- tai kuudeskehäläinen voi olla miltei yhtä totisesti Jumalaa tunteva — tietoinen pojan asemastaan — kuin on tois- tai ensikehäläinen, mutta tällaiset alemman kehän olennot ovat huomattavasti vähemmän tietoisia kokemuksellisesta suhteesta Korkeimpaan Olentoon, eli universumin kansalaisuudesta. Näiden kosmisten kehien saavuttamisesta tulee osa taivasmatkalaisten mansiomaailmakokemusta, elleivät he jo ennen luonnollista kuolemaa onnistu niitä saavuttamaan.

110:6.17 (1211.2) Uskon antama motivaatio kokemuksellistaa täysimääräisen ymmärryksen ihmisen asemasta Jumalan poikana, mutta toiminta, päätösten toteuttaminen, on olennaisen tärkeää sille, että kehityksen kautta saavutetaan tietoisuus vähä vähältä kasvavasta sukulaisuudesta Korkeimman Olennon kosmisen aktuaalisuuden kanssa. Hengellisessä maailmassa usko muuntaa potentiaalit aktuaaleiksi, mutta potentiaaleista tulee Korkeimman finiittisissä maailmoissa aktuaaleja vain valintakokemuksen todellistumisen myötä ja sen kautta. Mutta persoonallisuustoiminnassa päätös Jumalan tahdon noudattamisesta liittää hengellisen uskon aineellisiin päätöksiin ja tarjoaa näin ollen jumalallisen ja hengellisen tukipisteen, jolta jumalakaipuun inhimillinen ja aineellinen vipusin voi toimia entistäkin tuloksekkaammin. Tällainen aineellisten ja hengellisten voimien viisas koordinoiminen lisää suuresti sekä Korkeimman kosmista käsittämistä että Paratiisin Jumaluuksien morontiaalista ymmärtämistä.

110:6.18 (1211.3) Kosmisten kehien hallinta on yhteydessä morontiasielun määrälliseen kasvuun, korkeimpien merkitysten käsittämiseen. Mutta tämän kuolemattoman sielun laadullinen status on täysin riippuvainen siitä, minkälaisen otteen elävä usko on saanut siitä paratiisipotentiaalisesta fakta-arvosta, että kuolevainen ihminen on ikuisen Jumalan poika. Niinpä seitsemäskehäläinen jatkaakin matkaansa mansiomaailmoihin päästäkseen entistä suurempaan kosmisen kasvun määrälliseen todellistumiseen, niin kuin tekee tois- tai jopa ensikehäläinenkin.

110:6.19 (1211.4) Kosmisten kehien saavuttamisen ja aktuaalisen hengellis-uskonnollisen kokemuksen välillä vallitsee vain epäsuora yhteys. Tällaiset saavuttamiset ovat vastavuoroisia ja sen vuoksi molemminpuolin hyödyllisiä. Puhtaasti hengellisellä kehityksellä saattaa olla planeetan aineellisen hyvinvoinnin kanssa vain vähän tekemistä, mutta kehien saavuttaminen lisää aina inhimillisen menestyksen ja kuolevaisen suoritusten potentiaalia.

110:6.20 (1211.5) Seitsemänneltä kehältä kolmannelle kehälle ilmenee seitsemän mielenauttajahengen yhä laajempaa ja yhdistyneempää toimintaa sen tehtävän merkeissä, joka tähtää kuolevaismielen vierottamiseen riippuvuudestaan aineellisten elämänmekanismien asettamista realiteeteista ennakkotoimenpiteenä yhä laajempaa kokemuksen morontiatasoihin tutustuttamista varten. Kolmannesta kehästä alkaen mielenauttajien vaikutus aste asteelta vähenee.

110:6.21 (1211.6) Seitsemän kehää kattavat kuolevaisen olennon kokemuksen, joka ulottuu korkeimmalta puhtaasti eläimelliseltä tasolta alimmalle varsinaiselle kontaktuaaliselle morontiatasolle, jolla minätietoisuus on persoonallisuuskokemus. Ensimmäisen kosmisen kehän hallinta on merkki esimorontiaalisen kuolevaiskypsyyden saavuttamisesta, ja se merkitsee sitä, että mielenauttajahenkien yhteen nivoutuva hoiva päättyy siinä merkityksessä, että se on muut poissulkevaa mielitoimintana ilmenevää ihmispersoonallisuudessa vaikuttamista. Mielestä tulee ensimmäisen kehän tuolla puolen yhä enemmän evoluution morontiavaiheelle ominaisen älyllisyyden kaltaista, mikä puolestaan on kosmisen mielen ja mielenauttajia ylempänä olevan paikallisuniversumin Luovan Hengen antimen yhteinen hoivamuoto.

110:6.22 (1212.1) Suuntaajien yksilökohtaisen elämänuran suuriin päiviin kuuluu ensinnäkin se päivä, jolloin ihmiskohde rynnistää kolmannelle psyykkiselle kehälle ja varmistaa niin tehdessään Opastajan omatoimisuuden ja toiminnan entistä laajemmat ulottuvuudet (siinä tapauksessa, ettei tämä asujain jo tätä ennen ollut omatoiminen). Seuraava suuri päivä on silloin, kun ihmisosapuoli yltää ensimmäiselle psyykkiselle kehälle ja Suuntaaja ja ihminen sen myötä kykenevät ainakin jonkinasteiseen keskinäiseen yhteydenpitoon. Ja lopulta koittaa se suuri päivä, kun he lopullisesti ja ikuisiksi ajoiksi fuusioituvat.

7. Kuolemattomuuden saavuttaminen

110:7.1 (1212.2) Seitsemän kosmisen kehän suorittaminen ei ole samaa kuin suuntaajafuusio. Urantialla elää monia kuolevaisia, jotka ovat saavuttaneet kehänsä, mutta fuusio riippuu silti vielä muista, suuremmista ja ylevämmistä, hengellisistä saavutuksista eli sellaisen tilanteen saavuttamisesta, että kuolevaisen olennon tahto virittyy lopullisesti ja täysimääräisesti Jumalan tahtoon, sellaisena kuin tämä tahto esiintyy Ajatuksensuuntaajassa.

110:7.2 (1212.3) Kun ihmisolento on kulkenut kosmisen tuloksiinpääsyn kehät loppuun, ja kun kuolevaisen tahdon tekemä lopullinen valinta lisäksi sallii sen, että Suuntaaja kehitykseen perustuvan ja fyysisen elämän kuluessa vie päätökseen ihmisen identiteetin yhdistämisen morontiaaliseen sieluun, niin tällaiset sielun ja Suuntaajan väliset täyttymyksen saavuttaneet yhdistymät jatkavat itsenäisesti matkaansa mansiomaailmoihin, ja Uversasta annetaan sitten valtuutus, joka oikeuttaa Suuntaajan ja morontiaalisen sielun välittömään fuusioitumiseen. Tällainen fyysisen elämän aikana tapahtuva fuusio kuluttaa aineellisen ruumiin yhdessä silmänräpäyksessä loppuun. Tällaisen näytelmän mahdolliset silminnäkijät havaitsisivat tällöin vain, miten taivaaseen siirtyvä kuolevainen katoaa ”tulisissa vaunuissa”.

110:7.3 (1212.4) Useimmat kohteensa Urantialta taivaaseen siirtäneet Suuntaajat ovat olleet erittäin kokeneita ja muistiinmerkintöjen mukaan asuneet lukuisissa kuolevaisissa muilla sfääreillä. Muistakaa, että Suuntaajat sellaisilla planeetoilla, joilla niitä annetaan vain lainaksi, saavat arvokasta kokemusta kuolevaisessa-asumisesta. Ei siis ole niin, että Suuntaajat saisivat kokemusta edistynyttä toimintaansa varten vain niissä kuolevaiskohteissa, jotka eivät jää eloon.

110:7.4 (1212.5) Kuolevaiseen fuusioiduttuaan Suuntaajien määränpää ja kokemus ovat yhtä kuin teidän määränpäänne ja kokemuksenne; ne ovat te. Kuolemattoman morontiasielun ja siihen liittyvän Suuntaajan fuusioitumisen jälkeen kaikista toisen kokemuksista ja kaikista toisen arvoista tulee lopulta myös toisen omaisuutta, joten nämä kaksi ovat aktuaalisesti yksi entiteetti. Tämä uusi olento on tietyssä mielessä ikuisesta menneisyydestä, yhtä hyvin kuin hän on ikuista tulevaisuutta varten. Kaikesta eloonjäävässä sielussa kerran olleesta ihmisperäisestä ja kaikesta siitä, mikä Suuntaajassa on kokemuksellisesti jumalallista, tulee nyt uuden ja iäti ylöspäin nousevan universumipersoonallisuuden aktuaalista omaisuutta. Mutta Suuntaaja voi kullakin universumitasolla varustaa uuden olennon vain niillä ominaisuuksilla, joilla on kyseisellä tasolla merkitystä ja arvoa. Absoluuttinen ykseys jumalallisen Opastajan kanssa, Suuntaaja-saaman täysimääräinen loppuunammentaminen, on saavutettavissa vasta ikuisuudessa, sen jälkeen kun Universaalinen Isä, henkien Isä, näiden jumalallisten lahjojen ikuinen lähde, on lopullisesti saavutettu.

110:7.5 (1212.6) Kun kehittyvä sielu ja jumalallinen Suuntaaja lopullisesti ja iäksi fuusioituvat, kumpikin saa toisen koettavissa olevat ominaisuudet. Tämä koordinoitumista merkitsevä persoonallisuus omaa koko sen kuolemasta selviytyneen kokemusperäisen muistiaineiston, joka kerran oli sen esivaiheena olleen kuolevaismielen hallussa ja joka sitten kätkeytyi morontiasieluun. Ja sen lisäksi tämä potentiaalinen finaliitti sulkee sisäänsä koko sen kokemusperäisen muistiaineiston, jonka Suuntaaja on kerännyt koko siltä ajalta, jonka se on toiminut kuolevaisten sisimmässä. Mutta vaatii tulevan ikuisuuden, ennen kuin Suuntaaja koskaan voi varustaa persoonallisuuskumppanuuden niillä merkityksillä ja arvoilla, jotka jumalallinen Opastaja tuo esille menneestä ikuisuudesta.

110:7.6 (1213.1) Mutta urantialaisten valtavan enemmistön kohdalla Suuntaajan täytyy kärsivällisesti odottaa kuoleman suomaa vapahdusta. Sen täytyy odottaa kehkeytyvän sielun vapautumista aineelliseen olemassaolojärjestykseenne luontaisesti kuuluvien energiajärjestelmien ja kemiallisten voimien kutakuinkin täysimääräisestä herruudesta. Merkittävin vaikeus, jonka kohtaatte yhteydenpidossanne Suuntaajan kanssa, onkin juuri tämä luontainen aineellinen olemuksenne. Perin harvat kuolevaiset ovat todellisia ajattelijoita; te ette kehitä ja harjaannuta mieltänne hengellisesti niin pitkälle, että muodostuisi suotuisa yhteys jumalallisiin Suuntaajiin. Ihmismielen korva on miltei kuuro niille hengellisille vetoomuksille, jotka Suuntaaja kääntää armolahjojen Isän universaalisten rakkauden viestilähetysten sisältämistä moninaisista sanomista. Suuntaajan on melkein mahdotonta tallentaa näitä innoittavia henkisiä johdatuksia eläinperäiseen mieleen, joka niin perin juurin on fyysiseen puoleenne kuuluvien kemiallisten ja sähköisten voimien hallitsema.

110:7.7 (1213.2) Suuntaajista on ilo rakentaa yhteys kuolevaisen mieleen, mutta niiden täytyy kärsivällisesti odottaa ne pitkät hiljaiselon vuodet, joiden aikana ne eivät kykene murtautumaan eläinperäisen vastarinnan läpi ja kommunikoimaan suoraan kanssanne. Mitä korkeammalle Ajatuksensuuntaajat nousevat palveluasteikossa, sitä tehokkaammiksi ne käyvät. Mutta koskaan ne eivät lihallisessa hahmossa eläessänne kykene tervehtimään teitä samanlaisella täydellä, myötätuntoisella ja paljon puhuvalla kiintymyksellä, johon ne kykenevät, kun te mansiomaailmoissa kohtaatte ne mielestä mieleen.

110:7.8 (1213.3) Kuolevaisena viettämäsi elämän aikana aineellinen ruumis ja mieli erottavat sinut Suuntaajastasi ja estävät vapaan yhteydenpidon. Kuoleman jälkeen, ikuisen fuusion tapahduttua, sinä ja Suuntaaja olette yksi — teitä ei voi pitää eri olentoina — eikä näin ollen mitään tarvetta kommunikointiin ole siinä muodossa kuin te sen ymmärtäisitte.

110:7.9 (1213.4) Vaikka Suuntaajan ääni aina kaikuukin sisimmässänne, useimmat teistä sitä tuskin koskaan elinaikanaan kuulevat. Kolmannen ja toisen saavutuskehän alapuolella olevat kuulevat välitöntä Suuntaajan ääntä tuskin muulloin kuin äärimmäisen kaipauksen hetkinä, kohtalokkaassa tilanteessa ja ratkaisevan päätöksenteon jälkeen.

110:7.10 (1213.5) Kun kysymyksessä on se hetki, jolloin kohtalon varajoukkoihin kuuluvan kuolevaisen mielen ja planeetan valvojien välinen yhteys joko kytketään tai puretaan, on ihmisen sisimmässä oleva Suuntaaja joskus sellaisessa asemassa, että se onnistuu lähettämään viestin kuolevaisosapuolelle. Urantialla muuan omatoiminen Suuntaaja lähetti jokin aika sitten mainitunlaisen sanoman ihmiskumppanille, kohtalon varajoukkojen jäsenelle. Tämän viestin johdanto oli puettu seuraaviksi sanoiksi: ”Ja nyt pyydän, että hartaan kiintymykseni kohteelle vahinkoa tuottamatta ja häntä vaarantamatta ja ilman, että tarkoituksena olisi häntä ylen määrin ahdistaa tai masentaa, välittäisitte hänelle nimissäni seuraavan vetoomukseni.” Sen jälkeen seurasi suurenmoisen koskettava ja vetoava kehotus. Suuntaaja pyysi muun muassa ”että hän entistä uskollisemmin antautuisi vilpittömään yhteistyöhön kanssani, yhä iloisemmin mielin kestäisi asettamani tehtävät, yhä uskollisemmin toteuttaisi järjestämäni ohjelman, yhä kärsivällisemmin kulkisi asettamieni koettelemusten läpi, entistä sinnikkäämmin ja riemullisemmin kulkisi valitsemaani polkua, yhä nöyremmin ottaisi vastaan sen häneen kohdistuvan luottamuksen, joka loputtomien ponnistelujeni tuloksena kenties tulee hänen osakseen — tässä muodossa välittäkää kehotukseni sille ihmiselle, joka on asuinsijani. Hänen ylleen minä vuodatan jumalallisen hengen ylevimmän pyhittäytymisen ja kiintymyksen. Ja sanokaa rakastetulle kohteelleni lisäksi, että tulen toimimaan viisaasti ja voimallisesti hamaan loppuun asti, kunnes viimeinenkin maan päällä käytävä kamppailu on ohitse; tulen olemaan uskollinen hoiviini uskottua persoonallisuutta kohtaan. Ja minä annan hänelle kehotuksen jäädä eloon, annan hänelle kehotuksen olla tuottamatta minulle pettymystä, ettei hän riistäisi minulta palkintoa kärsivällisestä ja voimaperäisestä ponnistelustani. Riippuu ihmistahdosta, saavutammeko persoonallisuuden. Kehä kehältä olen kärsivällisesti noussut tätä ihmismieltä, ja minulla on todistus siitä, että saan kaltaisteni päällikön hyväksymisen. Kehä kehältä kuljen eteenpäin tuomiota kohti. Iloisin mielin ja pelotta odotan kohtalokasta nimenhuutoa. Olen valmis jättämään kaiken Päivien Muinaisten tuomioistuinten ratkaistavaksi.”

110:7.11 (1214.1) [Esittänyt muuan Orvontonin Yksinäinen Sanansaattaja.]





Back to Top