Urantia-kirjan - LUKU 104. Kolminaisuuskäsityksen kasvu

(UF-FIN-001-1993-1)

Urantia-kirjan   

III OSA: Urantian historia

LUKU 104. Kolminaisuuskäsityksen kasvu



LUKU 104. Kolminaisuuskäsityksen kasvu

104:0.1 (1143.1) ILMOITUSUSKONNON kolminaisuuskäsitettä ei pidä sekoittaa kehitysuskontojen triadiuskomuksiin. Ideat triadeista juontuivat monistakin ajatuksia herättävistä yhteyksistä, mutta ennen kaikkea siitä, että sormissa on kolme niveltä, että jakkaran tasapainottamiseen tarvittiin vähintään kolme jalkaa ja että kolme tukipistettä kykeni pitämään teltan pystyssä. Alkukantainen ihminen ei sitä paitsi pitkään aikaan osannut laskea kuin kolmeen.

104:0.2 (1143.2) Sellaisia luonnollisia parillisia asioita lukuun ottamatta kuin mennyt ja nykyinen, päivä ja yö, kuuma ja kylmä sekä mies ja nainen on ihminen yleensä altis ajattelemaan kolmijakoisesti: eilinen, tämä päivä ja huominen; auringonnousu, keskipäivä ja auringonlasku; isä, äiti ja lapsi. Voittajalle suodaan kolme eläköön-huutoa. Kuolleet haudataan kolmantena päivänä ja vainajahenki lepytetään kolmen rituaalipesun avulla.

104:0.3 (1143.3) Näiden ihmisen kokemuksessa esiintyvien luonnollisten mielleyhtymien seurauksena triadi ilmestyi uskonnon piiriin, ja se tapahtui jo kauan ennen kuin Jumaluuksien Paratiisin-Kolminaisuutta tai edes ketään heidän edustajaansa oli ihmiskunnalle paljastettu. Persialaisilla, hinduilla, kreikkalaisilla, egyptiläisillä, babylonialaisilla, roomalaisilla ja skandinaaveilla oli sittemmin kaikilla triadijumalia, mutta nämä eivät vielä olleet aitoja kolminaisuuksia. Kaikilla triadijumaluuksilla oli luonnollinen alkuperä, ja niitä on esiintynyt johonkin aikaan lähes kaikkien älykkäiden urantialaiskansanheimojen keskuudessa. Evolutionaarisen triadin käsitys on joissakin tapauksissa sekoittunut ilmoitetun Kolminaisuuden käsitteeseen. Näissä tapauksissa on useinkin mahdotonta erottaa toista toisesta.

1. Urantialaiset kolminaisuuskäsitykset

104:1.1 (1143.4) Prinssi Caligastian esikunta esitti noin puoli miljoonaa vuotta sitten ensimmäisen sellaisen urantialaisen ilmoituksen, joka johtaa Paratiisin-Kolminaisuuden käsittämiseen. Tämä varhaisin kolminaisuuskäsitys katosi maailmasta planeetan kapinaa seuranneina sekavina aikoina.

104:1.2 (1143.5) Toisen kerran Kolminaisuus esitettiin Aatamin ja Eevan toimesta ensimmäisessä ja toisessa puutarhassa. Nämä opetukset eivät olleet hävinneet täysin jäljettömiin vielä Makiventa Melkisedekin aikoina, noin kolmekymmentäviisituhatta vuotta myöhemmin, sillä seetiläisten kolminaisuuskäsitys säilyi sekä Mesopotamiassa että Egyptissä, mutta aivan erityisesti Intiassa, jossa sen vaikutus vedalaisen kolmipäisen tulenjumalan Agnin muodossa tuntui vielä pitkään.

104:1.3 (1143.6) Kolmannen esityksen Kolminaisuudesta teki Makiventa Melkisedek, ja tätä oppia symboloivat ne kolme samankeskistä ympyränkehää, joita Saalemin tietäjä käytti rintalevyssään. Mutta Makiventa havaitsi, että Palestiinan beduiineille oli sangen vaikeata jakaa oppia Universaalisesta Isästä, Iankaikkisesta Pojasta ja Äärettömästä Hengestä. Useimmat hänen opetuslapsistaan luulivat Kolminaisuuden koostuvan Norlatiadekin kolmesta Kaikkein Korkeimmasta. Muutamat käsittivät asian niin, että Kolminaisuuteen kuuluisivat Järjestelmän Hallitsija, Konstellaation-Isä ja paikallisuniversumin Luojajumaluus. Tätäkin vähemmän oli niitä, jotka edes vähänkään käsittivät idean Paratiisissa olevasta Isän, Pojan ja Hengen muodostamasta yhteenliittymästä.

104:1.4 (1144.1) Saalemin lähetyssaarnaajien toimin Melkisedekin opetukset Kolminaisuudesta levisivät vähitellen suureen osaan Euraasiaa ja Pohjois-Afrikkaa. Usein on vaikea erottaa toisistaan myöhempien aikojen andiittien ja Melkisedekin jälkeisten aikakausien triadeja ja kolminaisuuksia, kun molemmat käsitteet tiettyyn määrään saakka sekoittuivat keskenään ja sulautuivat toisiinsa.

104:1.5 (1144.2) Hindujen keskuuteen kolminaisuuskäsite juurtui Olemuksena, Järkenä ja Ilona. (Myöhempään intialaiseen käsitteeseen kuuluivat Brahma, Siva ja Vishnu.) Kun ensimmäisten kolminaisuushahmotelmien Intiaan-tuojina olivat seetiläispapit, niin myöhemmät Kolminaisuuden ideat olivat Saalemin lähetyssaarnaajien maahantuomia, ja Intian kotoperäiset ajattelijat kehittelivät niitä yhdistämällä nämä opit kehityksen myötä ilmaantuneisiin triadikäsitteisiin.

104:1.6 (1144.3) Buddhalainen usko kehitteli kaksi kolminaisuusluonteista opinkappaletta: Varhaisempaan kuuluivat Opettaja, Laki ja Veljeskunta; sen esitti Gautama Siddhartha. Buddhan seuraajien pohjoisen haaran keskuudessa kehittyneeseen myöhempään ideaan kuuluivat Korkein Herra, Pyhä Henki ja Ruumiillistunut Vapahtaja.

104:1.7 (1144.4) Ja nämä hindujen ja buddhalaisten ideat olivat todellisia kolminaisuusopin mukaisia postulaatteja, niissä toisin sanoen esiintyi idea monoteistisen Jumalan kolminaisesta ilmenemisestä. Oikea kolminaisuuskäsite ei ole vain sitä, että kolme eri jumalaa kootaan yhdeksi ryhmäksi.

104:1.8 (1144.5) Heprealaisten tiedot Kolminaisuudesta perustuivat Melkisedekin ajoilta juontuviin keeniläisten traditioihin, mutta heidän monoteistinen kiihkoilunsa yhden Jumalan, Jahven, puolesta työnsi niin pahasti varjoon kaikki tällaiset opetukset, että Jeesuksen ilmestymisen aikoihin oppi Elohimista oli käytännöllisesti katsoen kitkeytynyt juutalaisesta teologiasta. Heprealainen ajatusmaailma ei kyennyt sovittamaan kolminaisuuskäsitettä monoteistiseen uskonkäsitykseen Ainoasta Herrasta, Israelin Jumalasta.

104:1.9 (1144.6) Islaminuskon kannattajat eivät hekään kyenneet käsittämään ajatusta Kolminaisuudesta. Muotoutumassa olevan monoteismin on polyteismin kanssa vastatusten joutuessaan aina vaikeata sietää kolminaisuusoppia. Kolminaisuuden idea saa parhaan otteen lujan monoteistisen tradition omaavista uskonnoista, milloin traditioon liittyy opillinen joustavuus. Suurten monoteistien — heprealaisten ja muhamettilaisten — oli vaikea nähdä eroa kolmen jumalan palvomisen eli polyteismin ja toisaalta kolminaisuusopin eli jumalallisuuden ja persoonallisuuden kolmiyhteisessä ilmenemismuodossa esiintyvän yhden Jumaluuden palvomisen välillä.

104:1.10 (1144.7) Jeesus opetti apostoleilleen totuuden Paratiisin-Kolminaisuuden persoonista, mutta nämä luulivat hänen puhuvan kuvaannollisesti ja symbolisesti. Koska heidät oli kasvatettu heprealaiseen monoteismiin, heidän oli vaikea edes ajatella jotakin sellaista käsitystä, joka näytti olevan ristiriidassa heidän keskuudessaan vallalla olevan Jahve-käsitteen kanssa. Ja alkukristityt perivät heprealaisen ennakkoluulon kolminaisuuskäsitettä kohtaan.

104:1.11 (1144.8) Ensimmäistä kristinuskon piirissä tunnettua Kolminaisuutta julistettiin Antiokiassa, ja siihen kuuluivat Jumala, hänen Sanansa ja hänen Viisautensa. Paavali tiesi Isän, Pojan ja Hengen muodostamasta Paratiisin Kolminaisuudesta, mutta hän ei useinkaan siitä saarnannut ja mainitsi asiasta vain muutamissa vasta muotoutuville seurakunnille lähettämissään kirjeissä. Ja tällöinkin Paavali apostolitovereidensa tapaan sekoitti Jeesuksen, paikallisuniversumin Luoja-Pojan, Jumaluuden Toiseen Persoonaan, Paratiisin Iankaikkiseen Poikaan.

104:1.12 (1144.9) Kristillinen kolminaisuuskäsite, joka alkoi saavuttaa yleistä tunnustusta ensimmäisen kristuksenjälkeisen vuosisadan loppupuolella, koostui Universaalisesta Isästä, Nebadonin Luoja-Pojasta ja Salvingtonin Jumalallisesta Hoivaajasta — paikallisuniversumin Äiti-Hengestä ja Luoja-Pojan luovasta puolisosta.

104:1.13 (1145.1) Sitten Jeesuksen päivien ei Paratiisin-Kolminaisuuden tosiasiallinen identiteetti ole ollut Urantialla tiedossa (niitä muutamia yksilöjä lukuun ottamatta, joille se erityisesti paljastettiin), ennen kuin se esitettiin käsillä olevissa ilmoituksellisissa selonteoissa. Mutta vaikka kristillinen käsitys Kolminaisuudesta tosiasiatiedon osalta erehtyikin, se piti silti kokolailla paikkansa hengellisten suhteiden osalta. Vain filosofisten seuraamustensa ja kosmologisten seuraustensa osalta tämä käsitys joutui hämmennyksiin: Monien, jotka ovat kosmisesti suuntautuneita, on ollut vaikea uskoa, että Jumaluuden Toinen Persoona, infiniittisen Kolminaisuuden toinen jäsen, olisi joskus oleskellut Urantialla; ja vaikka tämä hengessä onkin totta, niin aktuaalisuudessa se ei ole tosiasia. Mikael-Luojissa ruumiillistuu Iankaikkisen Pojan jumalallisuus täyteen määrään saakka, mutta he eivät ole absoluuttisia persoonallisuuksia.

2. Kolminaisuuden ykseys ja Jumaluuden monikollisuus

104:2.1 (1145.2) Monoteismi syntyi filosofisena vastalauseena polyteismin epäjohdonmukaisuuteen. Se kehittyi siten, että jumalat järjestettiin ensi vaiheessa jumalaperheeksi niin, että yliluonnolliset toiminnat jakautuivat perheenjäsenten toimialoiksi. Sitten päädyttiin henoteismiin nostamalla yksi jumala monien yläpuolelle. Ja lopulta suljettiin jumalten joukosta pois kaikki muut paitsi lopullista arvoa oleva Ainoa Jumala.

104:2.2 (1145.3) Kolminaisuusoppi versoo kokemuksellisesta vastalauseesta sitä vastaan, että on mahdotonta käsittää sellaisen ihmishahmoisuudesta riisutun yksinäisen Jumaluuden ykseyttä, jolla ei olisi johonkin liittyvää universumimerkitystä. Kun filosofialle annetaan riittävästi aikaa, se pyrkii abstrahoimaan persoonalliset ominaisuudet puhtaan monoteismin jumaluuskäsitteestä, ja näin se madaltaa tämän idean irrallisesta Jumalasta panteistisen Absoluutin statukseen. Sellaisen Jumalan persoonallisen luonteen käsittäminen on ollut aina vaikeata, jolla ei ole mitään henkilökohtaisia tasa-arvon pohjalle rakentuvia suhteita muihin rinnakkaisiin persoonallisiin olentoihin. Jumaluudessa oleva persoonallisuus vaatii, että tällainen Jumaluus on suhteessa toiseen ja yhtä persoonalliseen Jumaluuteen.

104:2.3 (1145.4) Kolminaisuuskäsitteen tuntiessaan ihmisen mieli voi toivoa käsittävänsä jotakin rakkauden ja lain keskinäissuhteesta ajallis-avaruudellisissa luomuksissa. Hengellisen uskon kautta ihminen pääsee ymmärtämään Jumalan rakkautta, mutta hän huomaa pian, ettei tällä hengellisellä uskolla ole mitään vaikutusta säädettyihin aineellisen universumin lakeihin. Olipa ihmisen usko Jumalaan hänen Paratiisin-Isänään miten lujaa hyvänsä, avartuvat kosmiset näköpiirit vaativat häntä silti tunnustamaan myös sen realiteetin, että Paratiisin-Jumaluus on universaalinen laki; vaativat häntä tunnustamaan Kolminaisuuden täysivaltaisuuden ulottuvan Paratiisin ulkopuolelle ja luovan varjonsa jopa niiden kolmen ikuisen persoonan Luoja-Poikien ja Luovien Tyttärien kehittyvien paikallisuniversumien ylle, joiden jumaluusliitto on Paratiisin-Kolminaisuuden tosiasia ja realiteetti ja ikuinen jakamattomuus.

104:2.4 (1145.5) Ja tämä samainen Paratiisin-Kolminaisuus on todellinen entiteetti — ei persoonallisuus, mutta kuitenkin tosi ja absoluuttinen realiteetti; ei persoonallisuus, mutta kuitenkin sellainen, joka on yhteen sopiva sen kanssa rinnan olemassa olevien persoonallisuuksien — Isän, Pojan ja Hengen persoonallisuuksien — kanssa. Kolminaisuus on enemmän kuin sellainen pelkän yhteenlaskutoimituksen tuloksena saatava jumaluusrealiteetti, joka olisi tuloksena Paratiisin kolmen Jumaluuden toisiinsa yhdistymisestä. Kolminaisuuden ominaisuudet, ominaispiirteet ja toiminnot eivät ole Paratiisin kolmen Jumaluuden attribuuttien yksinkertainen summa, vaan kolminaisuustoiminnot ovat jotakin ainutlaatuista, omintakeista, eivätkä ne ole täysin ennakoitavissa Isän, Pojan ja Hengen attribuutteja erittelemällä.

104:2.5 (1146.1) Esimerkiksi: Maan päällä ollessaan Mestari huomautti seuraajilleen, ettei oikeudenkäyttö ole koskaan henkilökohtainen toimitus, vaan se on aina ryhmäfunktio. Myöskään Jumalat eivät persoonina jaa oikeutta, vaan he suorittavat tämän tehtävän kollektiivisena yksikkönä, Paratiisin-Kolminaisuutena.

104:2.6 (1146.2) Isän, Pojan ja Hengen kolminaisuusyhdistymän käsitteellinen ymmärtäminen valmistaa ihmismieltä myöhemmin tapahtuvaan tiettyjen muiden kolmoissuhteiden esittelyyn. Teologinen ajattelu saattaa hyvinkin tyytyä Paratiisin-Kolminaisuuden käsitteeseen, mutta filosofinen ja kosminen järkeily vaativat Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen muidenkin kolmiyhteisten yhdistymien tuntemista, ne vaativat sellaisten kolmiyhteisyyksien tuntemista, joissa Infiniittinen toimii erilaisissa muissa universaalisen manifestoitumisen ominaisuuksissa kuin Isänä. Tällaisia ilmentymiä ovat vahvuuden, energian, voiman, kausaation, reagoinnin, potentiaalisuuden, aktuaalisuuden, gravitaation, jännitteen, mallin, alkusyyn ja ykseyden Jumalan suhteet.

3. Kolminaisuudet ja kolmiyhteydet

104:3.1 (1146.3) Samalla kun ihmiskunta on toisinaan tavoitellut Jumaluuden kolmen persoonan muodostaman Kolminaisuuden ymmärtämistä, samalla johdonmukaisuus vaatii ihmisjärkeä tajuamaan, että kaikkien seitsemän Absoluutin välillä on olemassa tiettyjä suhteita. Mutta kaikki se, mikä pätee Paratiisin-Kolminaisuudesta puhuttaessa, ei välttämättä olekaan totta puhuttaessa kolmiyhteydestä, sillä kolmiyhteys on jotakin muuta kuin kolminaisuus. Joissakin toiminnallisissa aspekteissa kolmiyhteys saattaa olla yhtäpitävä kolminaisuuden kanssa, mutta koskaan se ei luonteeltaan ole kolminaisuuden kanssa samansisältöinen.

104:3.2 (1146.4) Kuolevainen ihminen kokee Urantialla parastaikaa suurenmoista aikakautta, jolloin näköpiirit avartuvat ja käsitykset laajenevat, ja hänen kosmisen filosofiansa on vauhditettava kehitystään pysyäkseen inhimillisen ajattelun älyllisen areenan laajentumisen tasalla. Sitä mukaa kun kuolevaisen ihmisen kosminen tietoisuus laajenee, hän käsittää, millaisissa keskinäissuhteissa kaikki hänen aineellisen tieteensä, älyllisen filosofiansa ja hengellisen ymmärryksensä selville saamat asiat ovat. Kaikkine näine käsityksineen kosmoksen ykseydestä ihminen kuitenkin havaitsee koko olemassaolon moninaisuuden. Kaikista niistä käsityksistä huolimatta, jotka koskevat Jumaluuden muuttumattomuutta, ihminen havaitsee elävänsä universumissa, jolle on ominaista lakkaamaton muuttuminen ja kokemuksellinen kasvu. Siitä huolimatta, että ihminen tajuaa hengellisten arvojen säilyvän, on hänen kuitenkin otettava aina huomioon vahvuuden, energian ja voiman matematiikka ja esimatematiikka.

104:3.3 (1146.5) Infiniittisyyden ikuinen tyhjentävyys täytyy saattaa tavalla taikka toisella sopusointuun kehittyvien universumien ajallisen kasvun ja näiden universumien kokemuksellisten asukkaiden keskeneräisyyden kanssa. Totaalisen infinitudin käsitekokonaisuus on tavalla taikka toisella niin segmentoitava ja kvalifioitava, että kuolevaisen olennon järki ja morontiasielu voivat ymmärtää tämän lopullista arvoa ja hengellistävää merkitystä edustavan käsitteen.

104:3.4 (1146.6) Samalla kun järki vaatii kosmisen todellisuuden monoteististä ykseyttä, finiittinen kokemus edellyttää monikollisten Absoluuttien postulointia ja näiden koordinoimista kosmisissa suhteissa. Ilman rinnakkaisia olemassa olevia ei ole mitään mahdollisuutta absoluuttisten suhteiden moninaisuuden ilmaantumiseen, ei mitään mahdollisuutta erilaisuuksien, muuttujien, muuntajien, vaimentajien, kvalifioijien tai supistajien toimintaan.

104:3.5 (1146.7) Käsillä olevissa luvuissa totaalinen todellisuus (infiniittisyys) on esitetty sellaisena kuin se on olemassa seitsemässä Absoluutissa, jotka ovat:

104:3.6 (1146.8) 1. Universaalinen Isä.

104:3.7 (1146.9) 2. Iankaikkinen Poika.

104:3.8 (1146.10) 3. Ääretön Henki.

104:3.9 (1147.1) 4. Paratiisin Saari.

104:3.10 (1147.2) 5. Jumaluusabsoluutti.

104:3.11 (1147.3) 6. Universaalinen Absoluutti.

104:3.12 (1147.4) 7. Kvalifioimaton Absoluutti.

104:3.13 (1147.5) Ensimmäinen Lähde ja Keskus, joka on Iankaikkisen Pojan Isä, on myös Paratiisin Saaren Perikuva. Hän on persoonallisuuden osalta kvalifioimaton Pojassa, mutta persoonallisuuden osalta potentiaalistunut Jumaluusabsoluutissa. Isä on energian osalta ilmitullut Paratiisi-Havonassa ja samalla energian suhteen piilevä Kvalifioimattomassa Absoluutissa. Infiniittinen tulee alati julki Myötätoimijan loputtomissa teoissa, samalla kun hän iäti toimii korvaavissa mutta verhotuissa Universaalisen Absoluutin toiminnoissa. Tällä tavoin Isä suhteutuu kuuteen rinnakkaiseen Absoluuttiin, ja näin kaikki seitsemän kautta ikuisuuden loputtomien syklien sulkevat piiriinsä infiniittisyyden kehän.

104:3.14 (1147.6) Näyttäisi siltä, että absoluuttiset suhteet johtavat väistämättä kolmiyhteyteen. Persoonallisuus etsii yhteyttä toiseen persoonallisuuteen yhtä hyvin absoluuttisella kuin kaikilla muillakin tasoilla. Ja Paratiisin kolmen persoonallisuuden yhteenliittymä iäistää ensimmäisen kolmiyhteyden: Isän, Pojan ja Hengen persoonallisuusliiton. Sillä kun nämä kolme persoonaa persoonain ominaisuudessa liittyvät yhteen yhteistoimintaa varten, niin he näin tehdessään muodostavat toiminnallista ykseyttä merkitsevän kolmiyhteyden, eivät kolminaisuutta — orgaanista entiteettiä — mutta kuitenkin kolmiyhteyden, kolminkertaisen toiminnallisen monikoosteisen yksimielisyyden.

104:3.15 (1147.7) Paratiisin-Kolminaisuus ei ole kolmiyhteys; se ei ole toiminnallinen yksimielisyys, vaan mieluumminkin se on jakamatonta ja jaotonta Jumaluutta. Isä, Poika ja Henki (persoonain ominaisuudessa) voivat ylläpitää suhdetta Paratiisin-Kolminaisuuteen, sillä Kolminaisuus on heidän jakamaton Jumaluutensa. Isä, Poika ja Henki eivät ylläpidä tällaista persoonallista suhdetta ensimmäiseen kolmiyhteyteen, sillä se on heidän toiminnallinen liittonsa kolmen persoonan ominaisuudessa. Vain Kolminaisuutena — jakamattomana Jumaluutena — he kollektiivisesti ylläpitävät ulkonaista suhdetta kolmiyhteyteen, joka edustaa heidän persoonallista monikoosteisuuttaan.

104:3.16 (1147.8) Näin ollen Paratiisin-Kolminaisuus on absoluuttisten suhteiden joukossa ainutlaatuinen: On olemassa useita eksistentiaalisia kolmiyhteyksiä, mutta vain yksi eksistentiaalinen Kolminaisuus. Kolmiyhteys ei ole entiteetti. Se on paremminkin toiminnallinen kuin orgaaninen. Sen jäsenet ovat pikemminkin kumppaneita kuin jonkin kokonaisuuden muodostavia. Kolmiyhteyksien osatekijät saattavat olla entiteettejä, mutta itse kolmiyhteys on yhteenliittymä.

104:3.17 (1147.9) Yksi vertailukohta kolminaisuuden ja kolmiyhteyden välillä kuitenkin on: Molemmat päätyvät toimintoihin, jotka ovat jotakin muuta kuin niiden osatekijöinä olevien jäsenten attribuuttien havaittavissa oleva summa. Mutta vaikka ne toiminnalliselta kannalta ovat tällä tavoin toisiinsa verrattavissa, ne eivät muussa suhteessa osoita mitään sellaista yhteyttä, että ne kuuluisivat samaan kategoriaan. Ne suhteutuvat toisiinsa karkeasti ottaen kuin toiminta ja rakenne. Mutta kolmiyhteysyhteenliittymän funktio ei ole kolminaisuusrakenteen tai -entiteetin funktio.

104:3.18 (1147.10) Kolmiyhteydet ovat kaikesta huolimatta todellisia; ne ovat varsin todellisia. Niissä toiminnallistuu totaalinen todellisuus, ja Universaalinen Isä harjoittaa juuri niiden kautta infiniittisyyden päätoimintojen välitöntä ja omakohtaista valvontaa.

4. Seitsemän kolmiyhteyttä

104:4.1 (1147.11) Kun pyritään kuvaamaan seitsemää kolmiyhteyttä, huomio kohdistuu siihen, että Universaalinen Isä on ensisijaisena jäsenenä niistä jokaisessa. Hän on, hän oli ja hän tulee aina olemaan Ensimmäinen Universaalinen Isä-Lähde, Absoluuttinen Keskus, Alkuperäinen Aiheuttaja, Universaalinen Valvoja, Rajaton Energisoija, Alkuperäinen Ykseys, Kvalifioimaton Ylläpitäjä, Jumaluuden Ensimmäinen Persoona, Alkuperäinen Kosminen Perikuva ja Infiniittisyyden Olennoituma. Universaalinen Isä on Absoluuttien persoonallinen syy; hän on Absoluuttien absoluutti.

104:4.2 (1148.1) Seitsemän kolmiyhteyden luonnetta ja merkitystä voidaan luonnostella seuraavasti:

104:4.3 (1148.2) Ensimmäinen Kolmiyhteys — persoonallis-tavoitteellinen kolmiyhteys. Kolmen jumaluuspersoonallisuuden ryhmittely on seuraavanlainen:

104:4.4 (1148.3) 1. Universaalinen Isä.

104:4.5 (1148.4) 2. Iankaikkinen Poika.

104:4.6 (1148.5) 3. Ääretön Henki.

104:4.7 (1148.6) Kysymyksessä on rakkauden, armon ja huolenpidon kolminkertainen liitto — kolmen ikuisen paratiisipersoonallisuuden tavoitteellinen ja persoonallinen yhteenliittymä. Se on jumalallisesti veljellinen, luotuja rakastava, isällisesti toimiva ja ylösnousemusta edistävä yhteenliittymä. Tämän ensimmäisen kolmiyhteyden jumalalliset persoonallisuudet ovat persoonallisuutta perintölahjana antavia, henkeä lahjoittavia ja mieltä lahjaksi antavia Jumalia.

104:4.8 (1148.7) Kysymyksessä on infiniittistä tahtotoimintaa edustava kolmiyhteys; se toimii kautta koko ikuisen nykyisyyden ja koko menneen-nykyisen-tulevan ajan virrassa. Tämän yhteenliittymän aikaansaannos on tahdonalainen infiniittisyys, ja se tarjoaa mekanismit, joiden avulla persoonallisesta Jumaluudesta tulee minuuttaan kehittyvän kosmoksen luoduille julki tuova Jumaluus.

104:4.9 (1148.8) Toinen Kolmiyhteys — voima-perikuva-kolmiyhteys. Olipa kyse pikkuruisesta ultimatonista, loimuavasta tähdestä, pyörteenä pyörivästä tähtisumusta tai vaikkapa keskusuniversumista tai superuniversumeista, niin pienimmistä suurimpiin aineellisiin organisoitumiin asti niiden fyysinen kaava — kosminen hahmo — on aina peräisin tämän kolmiyhteyden toiminnasta. Tähän yhteenliittymään kuuluvat:

104:4.10 (1148.9) 1. Isä-Poika.

104:4.11 (1148.10) 2. Paratiisin Saari.

104:4.12 (1148.11) 3. Myötätoimija.

104:4.13 (1148.12) Energian organisoijia ovat Kolmannen Lähteen ja Keskuksen kosmiset edustajat; energia muodostellaan Paratiisin, absoluuttisen materialisoituman, antaman mallin mukaan, mutta kaiken tämän loputtoman manipuloinnin takana on Isä-Pojan läsnäolo, joka liitto aktivoi ensin paratiisimallin silloin, kun Havona ilmaantui yhtaikaa Äärettömän Hengen, Myötätoimijan, syntymän kanssa.

104:4.14 (1148.13) Luodut saavat uskonnollisessa kokemuksessa kosketuksen siihen Jumalaan, joka on rakkaus, mutta tällainen hengellinen ymmärrys ei saa koskaan peittää alleen sen universumitosiasian älyllistä tiedostamista, että Paratiisi on malli. Jumalallisen rakkauden pakottavalla voimalla Paratiisin persoonallisuudet herättävät kaikki luodut vapaasta tahdosta suoritettavaan palvontaan ja johdattavat kaikki tällaiset hengestä syntyneet persoonallisuudet Jumalan finaliittipoikien päättymättömän palvelun ylivertaisiin iloihin. Toinen kolmiyhteys on sen avaruusnäyttämön arkkitehti, jolla nämä tapahtumat kehkeytyvät; se määrää ne kaavat, joiden mukaan kosmos hahmottuu.

104:4.15 (1148.14) Rakkaus luonnehtikoon ensimmäisen kolmiyhteyden jumalallisuutta, mutta malli on galakseina näkyvä toisen kolmiyhteyden ilmentymä. Mitä ensimmäinen kolmiyhteys merkitsee kehittyville persoonallisuuksille, sitä toinen kolmiyhteys merkitsee kehittyville universumeille. Malli ja persoonallisuus ovat Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen tekojen kaksi suurenmoista ilmentymää. Ja vaikka sen käsittäminen olisi miten vaikeaa hyvänsä, on kuitenkin totta, että voima-perikuva ja rakastava persoona ovat yksi ja sama universaalinen realiteetti; Paratiisin Saari ja Iankaikkinen Poika ovat Universaalisen Isä-Vahvuuden luotaamattoman olemuksen yhdenvertaisia mutta antipodisia ilmentymiä.

104:4.16 (1149.1) Kolmas Kolmiyhteys — henkievoluution kolmiyhteys. Hengellinen ilmenemismuoto kaikkinensa alkaa tästä yhteenliittymästä ja tähän se loppuu. Yhteenliittymään kuuluvat:

104:4.17 (1149.2) 1. Universaalinen Isä.

104:4.18 (1149.3) 2. Poika-Henki.

104:4.19 (1149.4) 3. Jumaluusabsoluutti.

104:4.20 (1149.5) Henkivoimavarauksesta aina hamaan Paratiisin henkeen asti kaikki henki saa todellisuudessa näkyvän ilmiasun tässä Isän puhtaan henkiolennoituman, Poika-Hengen aktiivisten henkiarvojen ja Jumaluusabsoluutin rajoittamattomien henkipotentiaalien kolmiyhteisessä yhteenliittymässä. Henkeä edustavilla eksistentiaalisilla arvoilla on tässä kolmiyhteydessä ammoinen syntymähistoriansa, täysimääräinen ilmitulonsa ja lopullinen määränpäänsä.

104:4.21 (1149.6) Isä on olemassa ennen henkeä, Poika-Henki toimii aktiivisena luovana henkenä, Jumaluusabsoluutti on olemassa kaiken sisäänsä sulkevana henkenä, jopa hengen tuolla puolen.

104:4.22 (1149.7) Neljäs Kolmiyhteys — energiainfiniittisyyden kolmiyhteys. Tämän kolmiyhteyden puitteissa iäistyvät koko energiatodellisuuden alut ja loput, avaruuden voimavarauksesta monotaan saakka. Tähän ryhmittymään kuuluvat:

104:4.23 (1149.8) 1. Isä-Henki.

104:4.24 (1149.9) 2. Paratiisin Saari.

104:4.25 (1149.10) 3. Kvalifioimaton Absoluutti.

104:4.26 (1149.11) Paratiisi on kosmoksen vahvuus-energiaalisen aktivoinnin keskus — Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen asemapaikka maailmankaikkeudessa, Kvalifioimattoman Absoluutin kosminen keskittymäpiste ja kaiken energian alkulähde. Tämän kolmiyhteyden piirissä on eksistentiaalisesti läsnä se infiniittisen kosmoksen energiapotentiaali, josta suuruniversumi ja kokonaisuniversumi ovat vain osittaisia ilmentymiä.

104:4.27 (1149.12) Neljäs kolmiyhteys säätelee absoluuttisesti kosmisen energian perusyksiköitä ja vapauttaa ne Kvalifioimattoman Absoluutin otteesta samassa suhteessa kuin kokemuksellisissa Jumaluuksissa ilmenee aliabsoluuttista kapasiteettia muotoaan muuttavan kosmoksen säätelemiseen ja tasapainottamiseen.

104:4.28 (1149.13) Tämä kolmiyhteys on vahvuus ja energia. Kvalifioimattomaan Absoluuttiin sisältyvät loputtomat mahdollisuudet keskittyvät Paratiisin Saaren absolutumin ympärille, josta Kvalifioimattoman muutoin staattisen liikkumattomuuden kuvittelemattomissa olevat agitaatiot saavat alkunsa. Ja infiniittisen kosmoksen aineellisen Paratiisi-sydämen loputon sykintä tapahtuu sopusoinnussa Infiniittisen Energisoijan, Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen, luotaamattomissa olevan perusmallin ja tutkimattomissa olevan suunnitelman kanssa.

104:4.29 (1149.14) Viides Kolmiyhteys — reaktiivista infiniittisyyttä oleva kolmiyhteys. Tämän yhteenliittymän muodostavat:

104:4.30 (1149.15) 1. Universaalinen Isä.

104:4.31 (1149.16) 2. Universaalinen Absoluutti.

104:4.32 (1149.17) 3. Kvalifioimaton Absoluutti.

104:4.33 (1149.18) Tämä ryhmittymä saa aikaan kaiken ei-jumaluutta olevan todellisuuden alueilla aktualisoitavissa olevan toiminnallisen infiniittisyystodellistuman ikuistumisen. Tämä kolmiyhteys osoittaa rajoittamatonta kapasiteettia reagoida muiden kolmiyhteyksien tahdonvaraisiin, kausatiivisiin, jännitettä ja mallia koskeviin toimintoihin ja läsnäoloon.

104:4.34 (1150.1) Kuudes Kolmiyhteys — kosmis-yhteenliittynyttä Jumaluutta edustava kolmiyhteys. Tämän ryhmittymän muodostavat:

104:4.35 (1150.2) 1. Universaalinen Isä.

104:4.36 (1150.3) 2. Jumaluusabsoluutti.

104:4.37 (1150.4) 3. Universaalinen Absoluutti.

104:4.38 (1150.5) Tämä on kosmoksessa olevan Jumaluuden yhteenliittymä, Jumaluuden immanenssi yhdessä Jumaluuden transsendenssin kanssa. Tämä on jumalallisuuden viimeinen kurottautuminen infiniittisyyden tasoilta niitä realiteetteja kohti, jotka ovat jumalallistetun todellisuuden ulkopuolella.

104:4.39 (1150.6) Seitsemäs Kolmiyhteys — infiniittistä ykseyttä edustava kolmiyhteys. Kysymyksessä on ajallisuudessa ja ikuisuudessa toiminnallisesti ilmenevän infiniittisyyden ykseys, aktuaalien ja potentiaalien tasaveroinen yhdistymä. Tämän ryhmän muodostavat:

104:4.40 (1150.7) 1. Universaalinen Isä.

104:4.41 (1150.8) 2. Myötätoimija.

104:4.42 (1150.9) 3. Universaalinen Absoluutti.

104:4.43 (1150.10) Myötätoimija yhdentää universaalisesti ne koko aktualisoituneen todellisuuden vaihtelevat toiminnalliset aspektit, joita esiintyy kaikilla ilmenemistasoilla — lähtien finiittisistä ja päätyen transsendentaalien kautta absoluutteihin. Universaalinen Absoluutti kompensoi täydellisesti ne eroavaisuudet, jotka luontaisesti sisältyvät kaiken epätäydellisen todellisuuden moninaisiin aspekteihin, lähtien aktiivis-tahdollisen ja kausatiivisen jumaluustodellisuuden rajattomista potentiaaleista ja päätyen Kvalifioimattoman Absoluutin käsittämättömillä alueilla esiintyvään staattisen, reaktiivisen, ei-jumaluustodellisuuden äärettömiin mahdollisuuksiin.

104:4.44 (1150.11) Tässä kolmiyhteydessä toimiessaan Myötätoimija ja Universaalinen Absoluutti ovat yhtäläisen reagoivia sekä Jumaluuden että ei-jumaluuden läsnäoloon, niin kuin on myös Ensimmäinen Lähde ja Keskus, jota tässä suhteessa on käytännöllisesti katsoen mahdotonta käsitteellisesti erottaa MINÄ OLEN -olevaisesta.

104:4.45 (1150.12) Nämä likimääräiset hahmotelmat riittävät valaisemaan kolmiyhteyksien käsitettä. Kun ette tunne kolmiyhteyksien perimmäistä tasoa, ette voi täysin käsittää seitsemää ensimmäistäkään tasoa. Vaikka emme katso viisaaksi ryhtyä asian tätä laajempaan käsittelyyn, voimme kuitenkin mainita, että on olemassa viisitoista Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen kolmiyhteistä yhteenliittymää, joista kahdeksaa ei näissä luvuissa paljasteta. Nämä paljastamatta jäävät yhteenliittymät koskevat sellaisia realiteetteja, aktuaalisuuksia ja potentiaalisuuksia, jotka ovat korkeimmuuden kokemuksellisen tason tuolla puolen.

104:4.46 (1150.13) Kolmiyhteydet ovat infiniittisyyden toiminnallinen tasapainopyörä, Seitsemän Infiniittisyysabsoluutin ainutlaatuisuuden yhdentymä. Juuri kolmiyhteyksien eksistentiaalinen läsnäolo mahdollistaa sen, että Isä–MINÄ OLEN kokee toiminnallista infiniittisyysykseyttä siitä huolimatta, että infiniittisyys eriytyy seitsemäksi Absoluutiksi. Ensimmäinen Lähde ja Keskus on kaikkien kolmiyhteyksien yhdistävä jäsen. Hänessä kaikilla olevaisilla on kvalifioimaton alkunsa, ikuinen olemassaolonsa ja infiniittinen määränpäänsä — ”häneen sisältyvät kaikki olevaiset”.

104:4.47 (1150.14) Vaikkeivät nämä yhteenliittymät voikaan lisätä sitä infiniittisyyttä, jota Isä–MINÄ OLEN edustaa, ne näyttävät silti mahdollistavan hänen todellisuutensa ali-infiniittiset ja aliabsoluuttiset ilmentymät. Seitsemän kolmiyhteyttä lisäävät monipuolisuutta, iäistävät uusia syvyyksiä, jumalallistavat uusia arvoja, paljastavat uusia potentiaalisuuksia, tuovat esille uusia merkityksiä; ja kaikki nämä moninaiset ajallisuudessa ja avaruudessa sekä ikuisessa kosmoksessa esiintyvät ilmentymät ovat olemassa MINÄ OLEN -olevaisen alkuperäisen infiniittisyyden hypoteettisessa pysähtyneisyydessä.

5. Kolmiudet

104:5.1 (1151.1) On olemassa tiettyjä muita kolmiyhteisiä suhdekokonaisuuksia, joiden kokoonpanoon Isä ei kuulu, mutta ne eivät ole todellisia kolmiyhteyksiä ja ne pidetään aina erillään Isän sisältävistä kolmiyhteyksistä. Niitä kutsutaan milloin apukolmiyhteyksiksi, milloin rinnakkaiskolmiyhteyksiksi ja toisinaan kolmiuksiksi. Ne johtuvat kolmiyhteyksien olemassaolosta. Kahden tällaisen yhteenliittymän kokoonpano on seuraavanlainen:

104:5.2 (1151.2) Aktuaalisuuden Kolmius. Tämä kolmius koostuu kolmen absoluuttisen aktuaalin keskinäissuhteista:

104:5.3 (1151.3) 1. Iankaikkinen Poika.

104:5.4 (1151.4) 2. Paratiisin Saari.

104:5.5 (1151.5) 3. Myötätoimija.

104:5.6 (1151.6) Iankaikkinen Poika on henkitodellisuuden absoluutti, absoluuttinen persoonallisuus. Paratiisin Saari on kosmisen todellisuuden absoluutti, absoluuttinen perusmalli. Myötätoimija on mielitodellisuuden absoluutti, absoluuttista henkitodellisuutta edustava rinnakkaisolevainen sekä persoonallisuuden ja voiman eksistentiaalinen jumaluussynteesi. Tämä kolmiyhteinen yhteenliittymä johtaa aktuaalistuneen todellisuuden — henkisen, kosmisen tai mielellisen todellisuuden — kokonaisuuden koordinoitumiseen. Se on aktuaalisuuden osalta kvalifioimaton.

104:5.7 (1151.7) Potentiaalisuuden Kolmius. Tämä kolmius koostuu kolmen potentiaalisuutta olevan Absoluutin yhteenliittymästä:

104:5.8 (1151.8) 1. Jumaluusabsoluutti.

104:5.9 (1151.9) 2. Universaalinen Absoluutti.

104:5.10 (1151.10) 3. Kvalifioimaton Absoluutti.

104:5.11 (1151.11) Näin pääsevät kaiken piilevän energiatodellisuuden — henkisen, mielellisen tai kosmisen todellisuuden — infiniittisyyttä edustavat tyyssijat keskinäisiin suhteisiin. Tämä yhteenliittymä saa aikaan koko piilevän energiatodellisuuden yhdentymisen. Se on potentiaalin osalta infiniittinen.

104:5.12 (1151.12) Kun kolmiyhteydet huolehtivat etupäässä infiniittisyyden toiminnallisesta yhdistymisestä, niin kolmiudet ovat mukana kokemuksellisten Jumaluuksien kosmisessa ilmaantumisessa. Kolmiyhteydet ovat epäsuorasti, mutta kolmiudet ovat suoraan, mukana kokemuksellisissa Jumaluuksissa: Korkeimmassa, Perimmäisessä ja Absoluuttisessa. Ne tulevat esille Korkeimman Olennon kehkeytyvässä voiman ja persoonallisuudensynteesissä. Ja avaruuden ajallisille luoduille Korkein Olento on ilmoitus MINÄ OLEN -olevaisen ykseydestä.

104:5.13 (1151.13) [Esittänyt muuan Nebadonin Melkisedek.]





Back to Top