Urantia-kirjan - LUKU 12. Universumien universumi

(UF-FIN-001-1993-1)

Urantia-kirjan   

I OSA: Keskusuniversumi ja superuniversumit

LUKU 12. Universumien universumi



LUKU 12. Universumien universumi

12:0.1 (128.1) UNIVERSAALISEN Isän kaukaisuuksiin ulottuvan luomistuloksen valtavuus on niin suuri, ettei finiittinen mielikuvituskaan pysty sitä tavoittamaan. Kokonaisuniversumin suunnattomuus saattaa jopa omaan luokkaani kuuluvan olennon käsityskyvyn hämmennyksiin, mutta kuolevaisen mielelle voidaan toki opettaa paljonkin siitä, millaisen kaavan mukaan universumit on suunniteltu ja järjestelty. Teidän on mahdollista tietää jotakin niiden fyysisestä organisaatiosta ja ihailtavasta hallinnosta. Saatte tietää paljonkin ajallisuuden seitsemää superuniversumia ja ikuisuuden keskusuniversumia asuttavien älyllisten olentojen erilaisista ryhmistä.

12:0.2 (128.2) Ymmärrämme aineellisen luomistuloksen olevan periaatteessa, toisin sanoen ikuisten potentiaaliensa osalta, infiniittinen, sillä Universaalinen Isä on aktuaalisesti infiniittinen, mutta tutkiessamme ja tarkkaillessamme aineellisen luomistuloksen kokonaisuutta tiedämme, että se jokaisena ajallisena hetkenä on rajallinen, vaikka se teidän finiittiselle mielellenne onkin verrattain rajaton, käytännöllisesti katsoen ääretön.

12:0.3 (128.3) Fyysistä lakia tutkittuamme ja tähtitarhoja tarkkailtuamme olemme vakuuttuneet siitä, ettei infiniittinen Luoja ole vielä ilmaantunut kosmisen julkitulon lopullisuudessa ja että Infiniittiseen sisältyvässä kosmisessa potentiaalissa on vielä paljon itseensäsulkeutunutta ja paljastumatonta. Kokonaisuniversumi saattaisi luoduista olennoista tuntua miltei infiniittiseltä, mutta se on vielä paljolti keskeneräinen. Aineellisella luomistuloksella on vielä fyysiset rajansa, ja ikuisen tarkoituksen kokemuksellinen paljastuminen on yhä käynnissä.

1. Kokonaisuniversumin avaruustasot

12:1.1 (128.4) Universumien universumi ei ole mikään ääretön taso, rajaton kuutio eikä loputon ympyrä, vaan sillä on aivan varmasti omat ulottuvuutensa. Fyysistä organisaatiota ja hallintoa koskevat lait todistavat lopullisesti, että koko valtava vahvuus-energian ja aine-voiman kokouma toimii perimmiltään avaruusyksikkönä, organisoituna ja koordinoituna kokonaisuutena. Aineellisen luomistuloksen havaittavissa oleva käyttäytyminen on todisteena siitä, että fyysisellä maailmankaikkeudella on määrätyt rajansa. Lopullisen todisteen sekä maailmankaikkeuden kehämäisyydestä että sen rajallisuudesta tarjoaa se meille hyvin tuttu tosiasia, että perusenergian kaikki muodot kiertävät aina kokonaisuniversumin avaruustasojen kaartuvaa rataa Paratiisin gravitaation lakkaamatonta ja ehdotonta vetoa noudattaen.

12:1.2 (128.5) Kokonaisuniversumin toisiaan seuraavista avaruustasoista muodostuvat läpäistyn avaruuden pääjakautumat: luomistuloksen kokonaisuus, organisoitu ja osittain asutettu tai vielä organisoitava ja asutettava. Ellei kokonaisuniversumi olisi sarja elliptisiä avaruustasoja, joiden liikevastus asteittain vähenee ja jotka vuorottelevat suhteellista liikkumattomuutta edustavien vyöhykkeiden kanssa, käsittääksemme joidenkin kosmisten energioiden havaittaisiin silloin karkaavan infiniittiseen kaukaisuuteen, suoraviivaista rataa tiettömään avaruuteen. Emme kuitenkaan koskaan kohtaa vahvuutta, energiaa tai ainetta, joka näin käyttäytyisi, vaan alati ne kiertävät kehää kiertämällä aina eteenpäin avaruuden suurista virtapiireistä muodostuvia ratoja pitkin.

12:1.3 (129.1) Jos edetään Paratiisista ulospäin ja kuljetaan läpi läpäistyn avaruuden vaakatasossa olevan ulottuman, kokonaisuniversumi esiintyy silloin kuutena samankeskisenä elliptisenä, Keskussaarta ympäröivänä avaruustasona:

12:1.4 (129.2) 1. Keskusuniversumi — Havona.

12:1.5 (129.3) 2. Seitsemän superuniversumia.

12:1.6 (129.4) 3. Ensimmäinen ulkoavaruuden taso.

12:1.7 (129.5) 4. Toinen ulkoavaruuden taso.

12:1.8 (129.6) 5. Kolmas ulkoavaruuden taso.

12:1.9 (129.7) 6. Neljäs ja uloin avaruuden taso.

12:1.10 (129.8) Havona, keskusuniversumi, ei ole ajallisuuteen kuuluva luomus; se on ikuinen olemassa oleva. Tämä koskaan alkamaton, koskaan päättymätön universumi koostuu miljardista ylevää täydellisyyttä olevasta sfääristä, ja sitä ympäröivät valtavat pimeät gravitaatiotaivaankappaleet. Havonan keskustassa on paikallaan pysyvä ja ehdottoman vakaa Paratiisin Saari kahdenkymmenenyhden satelliittinsa ympäröimänä. Keskusuniversumin reunamilla kiertävien pimeiden gravitaatiokappaleiden valtavan massan vuoksi tämän keskusluomuksen massasisältö ylittää suuresti kaiken sen massan, jonka tiedetään sisältyvän kaikkiin seitsemään suuruniversumisektoriin.

12:1.11 (129.9) Paratiisi–Havona-systeemi, ikuista Saarta ympäröivä ikuinen universumi muodostaa kokonaisuniversumin täydellisen ja ikuisen ytimen. Kaikki seitsemän superuniversumia ja kaikki ulkoavaruuden alueet kiertävät määrättyjä ratoja Paratiisin satelliittien ja Havonan sfäärien muodostaman jättiläismäisen keskuskoostuman ympäri.

12:1.12 (129.10) Seitsemän superuniversumia eivät ole primaarisia fyysisiä järjestelmiä. Niiden rajat eivät missään jaa tähtisumuperhettä, eivätkä ne mene ristiin minkään paikallisuniversumin, luomistyön perusyksikön, kanssa. Kukin superuniversumi on yksinkertaisesti maantieteellinen avaruusryhmittymä, joka koostuu osapuilleen yhdestä järjestyneen ja osittain asutetun, Havonan jälkeisen luomistyön seitsemänneksestä, ja niistä jokainen käsittää suurin piirtein yhtäläisen määrän paikallisuniversumeja ja sulkee sisäänsä yhtä paljon avaruutta. Nebadon, teidän paikallisuniversuminne, on eräs Orvontonin, seitsemännen superuniversumin, uudemmista luomuksista.

12:1.13 (129.11) Suuruniversumi on nykyinen organisoitu ja asutettu luomistulos. Se koostuu seitsemästä superuniversumista, joiden yhteenlaskettu evolutionaarinen potentiaali on noin seitsemänbiljoonaa asutettua planeettaa, ellei keskusluomuksen ikuisia sfäärejä oteta lukuun. Mutta tähän varovaiseen arvioon ei ole sisällytetty arkkitehtonisia hallintosfäärejä, eikä se kata organisoimattomien universumien etäisiä ryhmiä. Suuruniversumin tämänhetkinen repaleinen reuna, sen epätasainen ja keskeneräinen äärialue, yhdessä koko tavattoman epävakaisen astronomisen tilan kanssa, panevat tähtientutkijamme uskomaan, että seitsemän superuniversumiakin ovat nykyisellään vielä keskeneräisiä. Kulkiessamme jumalallisen keskuksen sisältä mihin tahansa tiettyyn suuntaan ulospäin saavumme lopulta järjestetyn ja asutetun luomistuloksen ulkorajoille, tulemme suuruniversumin uloimmille äärille. Ja aivan tämän ulkorajan läheisyydessä, tällaisen suurenmoisen luomuksen kaukaisessa nurkassa, sijaitsee teidän tapahtumaintäyteinen paikallisuniversuminne.

12:1.14 (129.12) Ulkoavaruuden tasot. Kaukana avaruudessa, seitsemästä asutusta superuniversumista valtavan matkan päässä, on kerääntymässä laajoja ja uskomattoman häkellyttäviä, vahvuudesta ja aineellistuvista energioista koostuvia kehiä. Seitsemän superuniversumin energiakehien ja tämän vahvuustoimintaa osoittavan jättiläismäisen ulomman vyöhykkeen välissä on suhteellisen rauhallinen avaruusvyöhyke, jonka leveys vaihtelee, mutta on keskimäärin noin neljäsataatuhatta valovuotta. Näissä avaruuden vyöhykkeissä ei esiinny tähtipölyä — kosmista sumua. Näiden ilmiöiden tutkijamme ovat epävarmoja siitä, mikä on tällä seitsemää superuniversumia ympäröivällä, suhteellisen rauhallisella vyöhykkeellä olevien avaruusvahvuuksien täsmällinen status. Mutta noin puolen miljoonan valovuoden päässä nykyisen suuruniversumin äärireunalta havaitsemme alkavaksi vyöhykkeen, jossa esiintyy uskomattoman voimakasta energiatoimintaa. Toiminta lisääntyy volyymiltaan ja intensiteetiltään yli kahdenkymmenenviidenmiljoonan valovuoden päähän. Nämä valtavat energisoivista vahvuuksista koostuvat pyörteet sijaitsevat ensimmäisellä ulkoavaruuden tasolla. Tämä yhtäjaksoinen vyö, jossa esiintyy kosmista aktiviteettia, ympäröi tunnettua, organisoitua ja asuttua luomistulosta sen joka puolelta.

12:1.15 (130.1) Näiden alueiden takana tapahtuu vieläkin suurimittaisempaa toimintaa, sillä Uversan fyysikot ovat löytäneet ensimmäisiä merkkejä vahvuuden ilmentymistä yli viisikymmentämiljoonaa valovuotta ensimmäisen ulkoavaruustason ilmiöitten äärimmäisten esiintymisalueitten takaa. Nämä toiminnat ennakoivat epäilemättä kokonaisuniversumin toisen ulkoavaruustason aineellisten luomusten organisointia.

12:1.16 (130.2) Keskusuniversumi on ikuisuuteen kuuluva luomus; seitsemän superuniversumia ovat ajallisuuden luomuksia. Ulkoavaruuden neljän tason on epäilemättä määrä olevaistaa–kehittää luomistyön perimmäisyys. On myös niitä, jotka väittävät, ettei Infiniittinen koskaan voi saavuttaa täyttä julkituloaan muutoin kuin infiniittisyydessä. Siksi he postuloivat neljännen ja äärimmäisen avaruustason takana olevaksi vielä yhden ja paljastumattoman luomuksen, mahdollisesti iäti laajenevan, koskaan päättymättömän, infiniittisen universumin. Teoriassa emme osaa rajoittaa sen enempää Luojan infiniittisyyttä kuin luomistuloksen potentiaalista infiniittisyyttäkään, mutta sellaisena kuin kokonaisuniversumi on olemassa ja sellaisena kuin sitä hallitaan, sillä on meidän käsityksemme mukaan rajansa: se on ehdottomasti rajallinen ja ulkoreunoiltaan se rajoittuu avoimeen avaruuteen.

2. Kvalifioimattoman Absoluutin vaikutuspiirit

12:2.1 (130.3) Kun Urantian tähtitieteilijät tähyilevät yhä voimakkaampien kaukoputkiensa läpi ulkoavaruuden salaperäisiin kaukaisuuksiin ja tekevät havaintoja miltei lukemattomien fyysisten universumien ihmetyttävästä kehityksestä, heidän tulisi tiedostaa, että he katselevat Kokonaisuniversumin Arkkitehtien tutkimattomien suunnitelmien suurenmoista toteutumista. On totta, että meillä tosiaankin on todisteita, jotka viittaavat tiettyjen paratiisipersoonallisuutta edustavien influenssien läsnäoloon siellä täällä niiden valtavien energiailmentymien parissa, jotka ovat näille ulkoavaruuden alueille tällä hetkellä luonteenomaisia, mutta laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna katsotaan yleisesti, että seitsemän superuniversumin ulkorajojen taakse ulottuvat avaruuden alueet muodostavat Kvalifioimattoman Absoluutin vaikutuspiirit.

12:2.2 (130.4) Paljaalla ihmissilmällä voidaan nähdä vain kaksi tai kolme Orvontonin superuniversumin rajojen ulkopuolella olevaa tähtisumua, mutta teleskooppinne tuovat nähtäville kirjaimellisesti miljoonia ja taas miljoonia näistä muodostumassa olevista fyysisistä universumeista. Useimmat nykyisten kaukoputkienne näkökentässä nähtävillenne paljastuvat tähtitarhat kuuluvat Orvontoniin, mutta suuremmat teleskoopit tunkeutuvat valokuvaustekniikan avulla kauas suuruniversumin rajojen taakse, ulkoavaruuden alueille, joissa lukemattomat universumit ovat järjestymässä. Ja nykyisten laitteidenne ulottumattomiin jää silti vielä miljoonittain universumeja.

12:2.3 (130.5) Kovinkaan kaukana tulevaisuudessa ei ole hetki, jolloin uudet teleskoopit tuovat Urantian astronomien ihmettelevien katseiden eteen ainakin 375 miljoonaa ulkoavaruuden kaukaisilla alueilla olevaa uutta galaksia. Samalla nämä voimakkaammat teleskoopit paljastavat monien aiemmin ulkoavaruudessa oleviksi luultujen saarekeuniversumien todellisuudessa kuuluvankin Orvontonin galaktiseen järjestelmään. Seitsemän superuniversumin kasvu jatkuu; itse kunkin superuniversumin äärireuna laajenee asteittain, uusia tähtisumuja vakiintuu ja järjestyy lakkaamatta, ja jotkin Urantian astronomien galaksin ulkopuolisina pitämät tähtisumut ovatkin todellisuudessa Orvontonin reunamilla ja liikkuvat meidän mukanamme.

12:2.4 (131.1) Uversan tähtientutkijat panevat merkille, että suuruniversumia kehystävät tähti- ja planeettaparvien sarjan esivaiheet, jotka ympäröivät samankeskisinä ulkouniversumien renkaina nykyistä asutettua luomistulosta sen joka puolelta. Uversan fyysikot laskevat, että näiden ulko- ja kartoittamattomien alueiden energia ja aine ylittävät jo moninkertaisesti kaikkiin seitsemään superuniversumiin sisältyvän aineellisen massan ja energiavarauksen. Meille kerrotaan, että näillä ulkoavaruuden tasoilla ilmenevä kosmisen vahvuuden metamorfoosi on Paratiisin vahvuudenorganisoijien funktio. Tiedämme näiden vahvuuksien olevan lisäksi esivaiheellisia niille fyysisille energioille, jotka nykyisin aktivoivat suuruniversumin. Orvontonin voimanohjaajilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä näiden kaukaisten maailmojen kanssa, liioin eivät niissä vaikuttavat energialiikkeet ole havaittavissa määrin yhteydessä organisoitujen ja asutettujen luomistulosten voiman virtapiireihin.

12:2.5 (131.2) Tiedämme peräti vähän näiden ulkoavaruuden suunnattomien ilmiöitten merkityksestä. Tulevaisuuden suurluomus on muodostumisvaiheessa. Voimme havaita sen suunnattomuuden, voimme erottaa sen laajuuden ja aistia sen majesteettiset mittasuhteet, mutta muutoin tiedämme näistä maailmoista vain vähän Urantian tähtitieteilijöitä enemmän. Sikäli kuin tiedämme, tässä tähtisumujen, aurinkojen ja planeettojen ulkorenkaassa ei ole ihmisten luokkaan kuuluvia aineellisia olentoja, ei enkeleitä eikä muitakaan henkiolentoja. Tämä etäinen alue on superuniversumien hallitusten toimivallan ja hallinnon ulkopuolella.

12:2.6 (131.3) Kautta Orvontonin uskotaan, että meneillään on uudentyyppinen luomisvaihe. Uskotaan, että syntymässä on sellainen universumien laji, josta tulevaisuudessa on määrä tulla kerääntyvän Lopullisuuden Saavuttajakunnan toimintojen näyttämö, ja mikäli arvelumme osuvat oikeaan, silloin loputon tulevaisuus saattaa tuoda teidän kaikkien silmienne eteen ne samat lumoavat näkymät, jotka loputon menneisyys toi vanhemmille veljillenne ja edeltäjillenne.

3. Universaalinen gravitaatio

12:3.1 (131.4) Vahvuus-energian kaikkiin muotoihin — aineellisiin, mielellisiin ja hengellisiin — kohdistuu yhtäläisesti niitä puoleensa vetäviä voimia, gravitaatioksi kutsumiamme universaalisia läsnäoloja. Myös persoonallisuus reagoi gravitaatioon — yksinomaisesti Isälle kuuluvaan yhteyspiiriin. Mutta vaikka tämä yhteyspiiri kuuluukin yksinomaisesti Isälle, ei häntä muiltakaan yhteyspiireiltä ole suljettu pois. Universaalinen Isä on infiniittinen, ja hän toimii kokonaisuniversumin kaikissa neljässä absoluuttisen gravitaation piirissä, jotka ovat:

12:3.2 (131.5) 1. Universaalisen Isän persoonallisuusgravitaatio.

12:3.3 (131.6) 2. Iankaikkisen Pojan henkigravitaatio.

12:3.4 (131.7) 3. Myötätoimijan mieligravitaatio.

12:3.5 (131.8) 4. Paratiisin Saaren kosminen gravitaatio.

12:3.6 (131.9) Mainitut neljä piiriä eivät ole yhteydessä ala-Paratiisin vahvuuskeskukseen. Ne eivät ole sen paremmin vahvuuden, energian kuin voimankaan virtapiirejä. Ne ovat absoluuttisia läsnäolon piirejä, ne ovat Jumalan tavoin ajasta ja avaruudesta riippumattomia.

12:3.7 (132.1) Tässä yhteydessä on mielenkiintoista kirjata tietyt gravitaationtutkijakunnan viimeisten vuosituhansien aikana Uversassa tekemät havainnot. Tämä asiantunteva työryhmä on kokonaisuniversumin eri gravitaatiojärjestelmien osalta tullut seuraaviin johtopäätöksiin:

12:3.8 (132.2) 1. Fyysinen gravitaatio. Laadittuaan arvion suuruniversumin koko fyysisen gravitaatiokapasiteetin kokonaismäärästä he ovat suurella vaivalla suorittaneet vertailun tämän havainnon ja sen arvioidun kokonaismäärän välillä, joka absoluuttisesta gravitaatioläsnäolosta on tällä hetkellä toiminnassa. Nämä laskelmat osoittavat, että suuruniversumiin kohdistuvan gravitaation kokonaisvaikutus on hyvin pieni osa siitä, mikä on arvioitu Paratiisin gravitaatiovoimaksi, kun se on laskettu maailmankaikkeuteen sisältyvän aineen fyysisten perusyksikköjen gravitaatioreagoinnin perusteella. Mainitut tutkijat tulevat siihen hämmästyttävään johtopäätökseen, että keskusuniversumi ja sitä ympäröivät seitsemän superuniversumia käyttävät tällä hetkellä vain noin viittä prosenttia Paratiisin absoluuttista gravitaatiota edustavan, puoleensa vetävän voiman aktiivisesta vaikutuksesta. Toisin sanoen noin yhdeksänkymmentäviisi prosenttia Paratiisin Saaren aktiivisesta kosmisesta gravitaatiovaikutuksesta on tämän kokonaisuusteorian mukaan laskettuna tällä haavaa sidoksissa tämänhetkisten organisoitujen universumien rajojen tuolla puolen olevien aineellisten järjestelmien hallintaan. Kaikki puheena olevat laskelmat tarkoittavat absoluuttista gravitaatiota. Lineaarinen gravitaatio on vuorovaikutusilmiö, joka on laskettavissa vain, jos tunnetaan tällä hetkellä vaikuttava Paratiisin gravitaatio.

12:3.9 (132.3) 2. Hengellinen gravitaatio. Samaa vertailevaa arviointi- ja laskutapaa käyttäen nämä tutkijat ovat luodanneet henkigravitaation nykyistä reaktiokapasiteettia, ja Yksinäisten Sanansaattajien sekä muiden henkipersoonallisuuksien avulla he ovat päätyneet Toisen Lähteen ja Keskuksen aktiivisen henkigravitaation kokonaissummaan. Ja on perin valaisevaa havaita, että he saavat suuruniversumin aktuaaliselle ja toiminnalliselle henkigravitaatioläsnäololle jokseenkin saman arvon kuin minkä he postuloivat aktiivisen henkigravitaation tämänhetkiseksi kokonaismääräksi. Elikkä tällä hetkellä on tehtävissä se havainto, että Iankaikkisen Pojan henkigravitaatio — tämän kokonaisuusteorian mukaan laskettuna — toimii käytännöllisesti katsoen kokonaisuudessaan suuruniversumissa. Mikäli nämä havainnot ovat luotettavia, meidän on lupa tehdä se johtopäätös, että ulkoavaruudessa nyt kehittyvät universumit ovat nykyisellään täysin ei-hengellisiä. Ja jos se on totta, se selittäisi tyydyttävällä tavalla, miksi henkeä olevilla olennoilla on vain vähän tai ei mitään tietoa näistä laajoista energiailmenemistä, paitsi että he toki ovat tietoisia niiden fyysisen olemassaolon tosiasiasta.

12:3.10 (132.4) 3. Mieligravitaatio. Näiden samojen vertailevien laskutoimitusten periaatteita noudattaen samat asiantuntijat ovat käyneet mieligravitaation esiintymisestä ja reagoinnista muodostuvan ongelman kimppuun. Mielen arviointiyksikköön päästiin laskemalla kolmen aineellisen ja kolmen hengellisen mentaalisuustyypin keskiarvo, jos kohta sentyyppinen mieli, jota esiintyy voimanohjaajissa ja heidän kumppaneissaan, osoittautuikin häiritseväksi tekijäksi yritettäessä löytää mieligravitaation arvioimiseen sovellettava perusyksikkö. Ei ollut kovinkaan vaikeata arvioida Kolmannen Lähteen ja Keskuksen tämän teorian mukaista kapasiteettia mieligravitaatiotoimintaan. Vaikkeivät havainnot tässä tapauksessa olekaan yhtä kaiken kattavia kuin ne ovat fyysisen ja henkigravitaation arviointien osalta, ne ovat silti vertailumielessä hyvin valaisevia, jopa uteliaisuutta kiihottavia. Mainitut tutkijat päättelevät, että noin kahdeksankymmentäviisi prosenttia mieligravitaation reagoinnista Myötätoimijan puoleensa vetävään älylliseen voimaan on lähtöisin olemassa olevasta suuruniversumista. Tämä tuntuisi viittaavan siihen mahdollisuuteen, että kaikkialla ulkoavaruuden maailmoissa nyt käynnissä oleviin ja havaittaviin fyysisiin toimintoihin liittyy mielellisiä toimintoja. Vaikka tämä arvio luultavasti onkin melko epätarkka, se käy silti periaatteessa yksiin sen uskomuksemme kanssa, jonka mukaan älylliset vahvuudenorganisoijat ohjaavat universumievoluutiota suuruniversumin nykyisten ulkorajojen takaisilla avaruuden tasoilla. Mikä tämän otaksutun älyllisyyden luonne sitten lieneekin, se ei ilmeisestikään reagoi henkigravitaatioon.

12:3.11 (133.1) Mutta kaikki nämä laskelmat ovat parhaimmillaankin arviointeja, jotka pohjautuvat oletettuihin lakeihin. Meidän mielestämme ne ovat kokolailla luotettavia. Vaikka ulkoavaruudessa muutama henkiolento olisikin, heidän kollektiivinen läsnäolonsa ei vaikuttaisi merkittävästi laskelmiin, joissa on kysymys näinkin valtavista mittasuhteista.

12:3.12 (133.2) Persoonallisuusgravitaatiota ei voi laskea. Me havaitsemme tämän yhteyspiirin, muttemme pysty mittaamaan siihen reagoivia laadullisia sen enempää kuin määrällisiäkään realiteetteja.

4. Avaruus ja liike

12:4.1 (133.3) Kaikki kosmisen energian yksiköt ovat primaarisessa kiertoliikkeessä, ne toteuttavat tehtäväänsä pyöriessään ympäri universaalista rataansa. Avaruuden universumit osajärjestelmineen ja maailmoineen ovat kaikki pyöriviä sfäärejä, jotka liikkuvat pitkin kokonaisuniversumin avaruustasojen päättymättömiä kehiä. Ehdottomasti mikään ei ole koko kokonaisuniversumissa paikallaan pysyvää, paitsi itse Havonan keskus, ikuinen Paratiisin Saari, gravitaation keskus.

12:4.2 (133.4) Kvalifioimaton Absoluutti rajoittuu toiminnallisesti avaruuteen, muttemme ole yhtä varmoja tämän Absoluutin suhteesta liikkeeseen. Onko liike tähän luonnostaan kuuluvaa? Sitä emme tiedä. Tiedämme, ettei liike kuulu luonnostaan avaruuteen, edes avaruuden liikkeet eivät ole myötäsyntyisiä. Mutta näin varmoja emme ole Kvalifioimattoman suhteesta liikkeeseen. Kuka tai mikä on todellakin vastuussa niistä vahvuuden ja energian muodonmuutoksista koostuvista jättiläismäisistä toiminnoista, jotka nyt ovat käynnissä nykyisten seitsemän superuniversumin rajojen takana? Liikkeen alkuperästä meillä on seuraavia mielipiteitä:

12:4.3 (133.5) 1. Luulemme Myötätoimijan panevan alulle avaruudessa ilmenevän liikkeen.

12:4.4 (133.6) 2. Mikäli Myötätoimija saa aikaan avaruuden liikkeet, emme pysty sitä todistamaan.

12:4.5 (133.7) 3. Universaalinen Absoluutti ei pane alulle alkuperäistä liikettä mutta yhtenäistää kyllä kaikki liikkeestä alkunsa saavat jännitteet ja hallitsee niitä.

12:4.6 (133.8) Ulkoavaruudessa vahvuudenorganisoijat näyttävät olevan vastuussa niiden jättiläismäisten universumikiekkojen aikaansaamisesta, jotka nyt ovat kehittymässä tähdiksi, mutta sen, että ne kykenevät toimimaan tällä tavalla, on täytynyt mahdollistua jonkin Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusläsnäolossa tapahtuneen modifioinnin kautta.

12:4.7 (133.9) Ihmisen näkökulmasta avaruus ei ole mitään — se on negatiivinen. Se on olemassa vain sikäli kuin se suhteutuu johonkin positiiviseen ja ei-avaruudelliseen. Avaruus on kuitenkin todellinen. Se sisältää liikkeen ja on sen edellytyksenä. Se jopa liikkuu. Avaruuden liikkeet ovat luokiteltavissa karkeasti ottaen seuraavasti:

12:4.8 (133.10) 1. Primaarinen liike — avaruuden respiraatio, avaruuden itsensä liike.

12:4.9 (133.11) 2. Sekundäärinen liike — toisiaan seuraavien avaruustasojen vuorottelevat pyörimissuunnat.

12:4.10 (133.12) 3. Suhteelliset liikkeet — siinä mielessä suhteelliset, että niitä ei voi mitata pitäen kiintopisteenä Paratiisia. Primaariset ja sekundaariset liikkeet ovat absoluuttisia, liikettä suhteessa liikkumattomaan Paratiisiin.

12:4.11 (133.13) 4. Korvaava eli korreloiva liike, joka on tarkoitettu koordinoimaan kaikkia muita liikkeitä.

12:4.12 (134.1) Samalla kun Aurinkonne ja siihen liittyvien planeettojen nykyinen keskinäissuhde tuo julki monia avaruuden suhteellisia ja absoluuttisia liikkeitä, samalla se kuitenkin antaa astronomisille havainnoijille herkästi sen vaikutelman, että olette avaruudessa verrattain paikallaan pysyviä ja että ympäristössä olevat tähtisikermät ja -virrat ovat kiitämässä ulospäin yhä kiihtyvin nopeuksin, sitä mukaa kun laskelmanne tavoittavat yhä kaukaisempia avaruuden alueita. Mutta asia ei ole näin. Läpäistyn avaruuden fyysisten luomistulosten nykyinen ulospäin suuntautuva ja yhdenmukainen laajeneminen jää teiltä kokonaan huomaamatta. Oma paikallisluomuksenne (Nebadon) on mukana tässä universaalisessa ulospäin suuntautuvassa laajenemisliikkeessä. Seitsemän superuniversumia kaikkineen osallistuvat yhdessä kokonaisuniversumin ulompien alueiden kanssa avaruusrespiraation kahdenmiljardin vuoden sykleihin.

12:4.13 (134.2) Universumien laajetessa ja supistuessa läpäistyn avaruuden aineelliset massat liikkuvat vuoronperään joko Paratiisin gravitaatiota vastaan tai sen myötäisesti. Työ, joka tehdään liikutettaessa luomistuloksen aineellista energiamassaa, on avaruustyötä, muttei voima-energiatyötä.

12:4.14 (134.3) Vaikka spektroskooppiset arviointinne astronomisista nopeuksista ovatkin kohtalaisen luotettavia, kun niitä sovelletaan omaan superuniversumiinne ja läheisiin superuniversumeihin kuuluviin tähtimaailmoihin, senlaatuiset laskelmat ovat kuitenkin täysin epäluotettavia, kun on puhe ulkoavaruuden maailmoista. Spektrin viivat siirtyvät lähestyvän tähden vaikutuksesta normaalista kohti violettia, ja samalla tavoin nämä viivat etääntyvän tähden vaikutuksesta siirtyvät kohti punaista. Mukana on monia vaikuttavia tekijöitä, jotka saavat tilanteen näyttämään siltä, että ulkouniversumien loittonemisnopeus kasvaa vauhtia, joka on yli satakuusikymmentä kilometriä sekunnissa kutakin etäisyyden miljoonan valovuoden lisäystä kohti. Yhä voimakkaampien teleskooppien kehittämisen jälkeen tulee tätä laskutapaa noudattaen näyttämään siltä kuin nämä tavattoman kaukaiset järjestelmät olisivat etääntymässä tästä osasta maailmankaikkeutta uskomatonta yli neljänkymmenenkahdeksantuhannen kilometrin sekuntivauhtia. Mutta tämä näennäinen etääntymisvauhti ei ole todellista; se johtuu lukuisista virhetekijöistä, joihin kuuluvat havaintokulman aiheuttama vääristymä ja muut ajasta ja avaruudesta johtuvat vääristymät.

12:4.15 (134.4) Mutta suurin kaikista tällaisista vääristymistä johtuu siitä, että ne laajat ulkoavaruuden universumit, jotka ovat lähimpänä seitsemän superuniversumin alueita, näyttävät pyörivän suuruniversumin pyörimissuuntaa vastaan. Toisin sanoen nämä myriadit tähtisumut niihin kuuluvine aurinkoineen ja sfääreineen pyörivät tällä hetkellä keskusuniversumin ympäri myötäpäivään. Seitsemän superuniversumia kiertävät Paratiisia vastapäivään. Näyttää siltä, että toinen galaksien ulkouniversumi kiertää seitsemän superuniversumin tavoin Paratiisin ympäri vastapäivään. Ja Uversan astronomiset tarkkailijat uskovat havaitsevansa merkkejä kiertoliikkeistä kaukaisuuksien takaisen avaruuden kolmannessa ulkovyöhykkeessä. Näissä liikkeissä alkaa näkyä pyrkimys myötäpäiväiseen kiertosuuntaan.

12:4.16 (134.5) On luultavaa, että näillä universumien peräkkäisten avaruuskiertokulkujen vuoroittaisilla suunnilla on jotakin tekemistä Universaalisen Absoluutin noudattaman kokonaisuniversumin sisäisen gravitaatiotekniikan kanssa. Tähän kuuluu vahvuuksien koordinoiminen ja avaruusjännitysten tasapainottaminen. Liike on avaruuden tapaan gravitaation täydenne tai tasapainote.

5. Avaruus ja aika

12:5.1 (134.6) Avaruuden tavoin myös aika on Paratiisin anti, muttei samassa mielessä vaan vain välillisesti. Aika ilmaantuu liikkeen ansiosta ja siksi, että mieli on luonnostaan tietoinen perättäisyydestä. Käytännön näkökulmasta liike on ajan kannalta välttämätön, muttei ole olemassa mitään liikkeeseen perustuvaa universaalista aikayksikköä, ellei sellaiseksi mielivaltaisesti oteta Paratiisi–Havonan standardipäivää. Avaruusrespiraation kokonaisvaltaisuus tosin hävittää sen merkityksen paikallisena ajanlaskun lähtökohtana.

12:5.2 (135.1) Avaruus ei ole infiniittinen, vaikka sen alkulähde onkin Paratiisissa. Se ei ole absoluuttinen, sillä Kvalifioimaton Absoluutti läpäisee sen. Emme tiedä avaruuden absoluuttisia rajoja, mutta sen me tiedämme, että ajan absoluutti on ikuisuus.

12:5.3 (135.2) Aika ja avaruus ovat erottamattomat vain ajallis-avaruudellisissa luomistuloksissa, seitsemässä superuniversumissa. Ei-ajallinen avaruus (avaruus vailla aikaa) on teoreettisesti olemassa, mutta ainoa todellisuudessa ajaton paikka on Paratiisin alue. Ei-avaruudellinen aika (aika ilman avaruutta) on olemassa paratiisitasolla toimivassa mielessä.

12:5.4 (135.3) Suhteellisen liikkeettömät väliavaruuden vyöhykkeet, jotka hipovat Paratiisia ja erottavat läpäistyn avaruuden läpäisemättömästä, toimivat siirtymävyöhykkeinä ajallisuudesta ikuisuuteen. Tästä johtuu se välttämättömyys, että Paratiisin pyhiinvaeltajat menettävät tietoisuutensa tämän siirtymävaiheen aikana, kun matkan on tarkoitus huipentua Paratiisin kansalaisuuden saavuttamiseen. Aikatietoiset vierailijat voivat mennä Paratiisiin ilman tätä unta, mutta he pysyvät silti ajallisuuden luotuina.

12:5.5 (135.4) Suhteita aikaan ei ole olemassa ilman avaruudessa esiintyvää liikettä, mutta aikatietoisuus on olemassa ilman tätä liikettä. Tapahtumien peräkkäisyys voi synnyttää aikatietoisuutta, vaikka liike puuttuisikin. Ihmisen mieli ei ole yhtä aikasidonnainen kuin avaruussidonnainen, mikä johtuu mielen synnynnäisestä luonteesta. Jopa maisen, ruumiillisessa hahmossa elettävän elämän aikana ihmisen luova mielikuvitus on verrattain riippumaton ajasta, vaikka hänen mielensä onkin tiukasti avaruussidonnainen. Mutta aika sinänsä ei ole geneettisesti mieleen kuuluva ominaisuus.

12:5.6 (135.5) Ajan tajuaminen tapahtuu kolmella eri tasolla:

12:5.7 (135.6) 1. Mielen tajuama aika — tietoisuus peräkkäisyydestä, liikkeestä, ja taju tapahtuman kestosta.

12:5.8 (135.7) 2. Hengen tajuama aika — oivallus liikkeestä Jumalaa kohti ja tietoisuus nousevasta liikkeestä kohti enentyvän jumalallisuuden tasoja.

12:5.9 (135.8) 3. Persoonallisuus luo ainutlaatuisen ajantajun Todellisuuden ymmärtämisestä sekä tietoisuuden läsnäolosta ja kestosta.

12:5.10 (135.9) Ei-hengelliset eläimet tuntevat vain menneisyyden ja elävät nykyhetkessä. Hengen asuttamalla ihmisellä on ennaltahahmottamisen kyky (ymmärrys): hän saattaa hahmottaa tulevaisuutta. Vain eteenpäin katsovat ja edistyvät asenteet ovat persoonallisesti todellisia. Staattinen etiikka ja perinnäinen moraalisuus ovat vain hieman eläimen tasoa ylempänä. Myöskään stoalaisuus ei edusta kovin korkeaa itseymmärryksen tasoa. Etiikasta ja moraalista tulee todella inhimillisiä, vasta kun ne ovat dynaamisia ja edistyviä, kun ne elävät universumitodellisuuden myötäisesti.

12:5.11 (135.10) Ihmispersoonallisuus ei ole pelkästään ajallisuuden ja avaruuden tapahtumia myötäilevä, vaan ihmispersoonallisuus voi myös toimia sellaisten tapahtumien kosmisena aiheuttajana.

6. Universaalinen ylivalvonta

12:6.1 (135.11) Universumi on ei-staattinen. Stabiilisuus ei ole vitkaisuuden tulos, vaan pikemminkin se on tulos energioiden vakautumisesta, mielten yhteistoiminnasta, morontioiden koordinoitumisesta, hengen harjoittamasta ylivalvonnasta ja persoonallisuuden yhdistymisestä. Stabiilisuus on kokonaan ja aina verrannollista jumalallisuuteen.

12:6.2 (135.12) Universaalinen Isä käyttää kokonaisuniversumin fyysisen valvonnan osalta ensimmäisyyttään ja ensisijaisuuttaan Paratiisin Saaren välityksellä. Kosmoksen hengellisen hallinnon suhteen Jumala on absoluuttinen Iankaikkisen Pojan persoonassa. Mielen valtakuntien suhteen Isä ja Poika toimivat Myötätoimijassa.

12:6.3 (136.1) Kolmas Lähde ja Keskus avustaa toisiinsa kytkeytyvien fyysisten ja hengellisten energioiden ja organisoitumien tasapainon ja koordinoinnin ylläpitämisessä sillä absoluuttisuudella, jolla hän pitää otteessaan kosmista mieltä, ja käyttämällä hänelle luontaisia ja universaalisia fyysiseen ja hengelliseen gravitaatioon kohdistuvia lisäkykyjä. Milloin tahansa ja missä tahansa tapahtuu aineellisen ja hengellisen välinen kytkentä, tällainen mieli-ilmiö on Äärettömän Hengen toimi. Ainoastaan mieli voi liittää aineellisen tason fyysiset vahvuudet ja energiat yhteen henkitason hengellisten voimien ja olentojen kanssa.

12:6.4 (135.14) Varmistukaa siitä, että kaikessa universaalisten ilmiöitten pohdiskelussanne otatte huomioon fyysisten, älyllisten ja hengellisten energioitten keskinäissuhteen, sekä siitä, että jää tarpeeksi tilaa niille odottamattomille ilmiöille, jotka liittyvät niiden yhdistymiseen persoonallisuuden toimesta, sekä niille ennalta arvaamattomille ilmiöille, jotka johtuvat kokemuksellisen Jumaluuden ja Absoluuttien toimista ja reaktioista.

12:6.5 (135.15) Universumi on tarkkaan ennalta arvattavissa oleva vain määrällisessä eli gravitaatiomittauksellisessa merkityksessä. Edes alkuperäiset fyysiset vahvuudet eivät reagoi lineaariseen gravitaatioon, eivätkä sitä tee myöskään korkeammat mielimerkitykset eivätkä perimmäisten universumirealiteettien todelliset henkiarvot. Laadullisessa mielessä universumi ei ole tarkkaan ennalta arvattavissa oleva, sikäli kuin kyse on uusista vahvuuksien yhteenliittymistä — olkootpa ne fyysisiä, mielellisiä tai hengellisiä –, vaikka monista tällaisista energioiden tai vahvuuksien yhteenliittymistä kriittisen tarkastelun kohteiksi alistettuina tuleekin osittain ennalta arvattavia. Kun luodun olennon persoonallisuus yhdistää aineen, mielen ja hengen, emme kykene täysin ennustamaan tällaisen vapaatahtoisen olennon päätöksiä.

12:6.6 (135.16) Kaikki ikiaikaisen vahvuuden, kehkeytyvän hengen ja muiden persoonattomien perimmäisyyksien vaiheet näyttävät reagoivan tiettyjen, suhteellisen vakaiden mutta tuntemattomien lakien mukaisesti, ja niille on ominaista tietty esiintymisen suurpiirteisyys ja reagoinnin joustavuus, jotka ovat useinkin hämmentäviä, kun ne kohtaa johonkin rajalliseen ja yksittäiseen tilanteeseen liittyvissä ilmiöissä. Mikä on selityksenä tälle ennalta arvaamattomalle reagoinnin vapaudelle, jota nämä ilmaantuvat universumiaktualiteetit osoittavat? Nämä tuntemattomat, mittaamattomat ennalta-arvaamattomuudet — liittyvätpä ne vahvuuden alkuyksikön käyttäytymiseen, identifioimattoman mielitason reaktioon tai siihen ilmiöön, että ulkoavaruuden alueilla on valmisteilla laaja esiuniversumi — tuovat luultavasti julki niitä Perimmäisen toimia ja Absoluuttien läsnäoloa ja aikaansaannoksia, jotka ajallisesti edeltävät kaikkien universumien Luojien toimintaa.

12:6.7 (135.17) Emme tiedä varmasti mutta otaksumme tällaisen hämmästyttävän monipuolisuuden ja perusteellisen koordinoinnin merkitsevän Absoluuttien läsnäoloa ja aikaansaavuutta, ja otaksumme, että tällainen yhdenmukaiselta näyttävän syysuhteen edessä ilmenevä reagoinnin moninaisuus tuo esille Absoluuttien reagointia, ei pelkästään välittömään ja tilanteeseen liittyvään syysuhteeseen, vaan myös kaikkiin muihin samantapaisiin syysuhteisiin koko kokonaisuniversumin piirissä.

12:6.8 (135.18) Yksilöillä on omat kohtalonsuojelijansa; planeetoilla, järjestelmillä, konstellaatioilla, universumeilla ja superuniversumeilla on kullakin omat hallitsijansa, jotka uurastavat toimialueidensa hyväksi. Havonaa ja jopa suuruniversumia valvovat ne, joille on uskottu tällainen suuri vastuu. Mutta kuka vaalii kokonaisuniversumin kokonaisuuden perustarpeita ja huolehtii niistä — Paratiisista aina neljännelle ja uloimmalle avaruustasolle saakka? Eksistentiaalisesti sellainen ylimmäinen huolenpito lienee katsottavissa Paratiisin-Kolminaisuuden asiaksi, mutta kokemukselliselta kannalta Havonan jälkeisten universumien ilmaantuminen on riippuvainen:

12:6.9 (135.19) 1. Potentiaalisuuden osalta Absoluuteista.

12:6.10 (135.20) 2. Ohjauksen osalta Perimmäisestä.

12:6.11 (137.1) 3. Evolutionaarisen koordinoinnin osalta Korkeimmasta.

12:6.12 (137.2) 4. Ennen nimenomaisesti tehtäväänsä asetettujen hallitsijoiden saapumista suoritettavan hallintotyön osalta Kokonaisuniversumin Arkkitehdeistä.

12:6.13 (137.3) Kvalifioimaton Absoluutti läpäisee koko avaruuden. Emme ole kaikin osin selvillä sen paremmin Jumaluusabsoluutin kuin Universaalisen Absoluutinkaan täsmällisestä statuksesta, mutta tiedämme jälkimmäisen toimivan aina siellä, missä Jumaluus- ja Kvalifioimaton Absoluutti toimivat. Jumaluusabsoluutti saattaa olla universaalisesti läsnä oleva, mutta hän on tuskin läsnä avaruudessa. Perimmäinen on tai tulee joskus olemaan avaruudellisesti läsnä neljännen avaruustason äärireunoille saakka. Epäilemme, onko Perimmäisellä koskaan avaruudellista läsnäoloa kokonaisuniversumin periferian ulkopuolella, mutta näiden rajojen muodostamissa puitteissa Perimmäinen yhdentää asteittain kolmeen Absoluuttiin sisältyvien potentiaalien luovaa organisointia.

7. Osa ja kokonaisuus

12:7.1 (137.4) Kautta kaiken ajan ja avaruuden sekä kaikkeen todellisuuteen nähden, olipa se minkälaista tahansa, vaikuttaa horjumaton ja persoonaton laki, joka vastaa kosmisen sallimuksen toimintaa. Armo luonnehtii Jumalan rakkaudentäyteistä suhtautumista yksilöön, ja tasapuolisuus motivoi Jumalan asennetta kokonaisuuteen. Jumalan tahto ei välttämättä vallitse kokonaisuuden osan suhteen — yksittäisen yksilön sydämessä –, mutta hänen tahtonsa kyllä tosiasiallisesti hallitsee kokonaisuutta, universumien universumia.

12:7.2 (137.5) Kaikkiin Jumalan kanssakäymisiin kaikkien olentojen kanssa pätee se, etteivät hänen lakinsa ole luonnostaan mielivaltaisia. Teistä, joiden näkemys on rajoittunut ja joiden katsantokanta on rajallinen, Jumalan toimenpiteiden täytyy näyttää usein diktatorisilta ja mielivaltaisilta. Jumalan lait ovat pelkästään Jumalan tottumuksia, hänen toistuvia toimintatapojaan, ja hän tekee aina kaiken hyvin. Havaitsette, että Jumala tekee saman asian kerran toisensa jälkeen samalla tavoin yksinkertaisesti siksi, että se on kyseisissä olosuhteissa paras tapa tämän nimenomaisen asian suorittamiseksi; ja paras tapa on oikea tapa. Ja siksi ääretön viisaus aina määrää sen tehtäväksi tällä täsmällisellä ja täydellisellä tavalla. Teidän tulisi myös muistaa, ettei luonto ole pelkästään Jumaluuden toimi, vaan että ihmisen luonnoksi kutsumissa ilmiöissä on läsnä muitakin vaikuttavia tekijöitä.

12:7.3 (137.6) Jumalalliselle olemukselle on vastenmielistä sietää minkäänlaista rappeutumista tai edes sallia minkään puhtaasti henkilökohtaisen teon suorittamista kelvottomalla tavalla. Tehtäköön kuitenkin selväksi, että jos minkä tahansa tilanteen jumalallisuudessa, jossakin äärimmäisissä oloissa, missä tahansa tapauksessa, jossa korkeimman viisauden toteutuminen saattaisi viitata toisenlaisen menettelyn tarpeeseen — jos täydellisyyden vaatimukset jostakin syystä sanelisivat toisenlaisen, paremman reagointitavan –, silloin ja siinä tapauksessa kaikin puolin viisas Jumala toimisi tuolla paremmalla ja sopivammalla tavalla. Se olisi korkeamman lain julkituomista eikä alemman lain kumoamista.

12:7.4 (137.7) Jumalan tahtoon perustuvien tekojen pitkäaikainen toistuvuus ei tee Jumalasta omien tottumustensa orjaa. Mitään ristiriitaa ei vallitse Infiniittisen lakien välillä, vaan ne ovat kaikki erehtymättömyyttä osoittavia täydellisyyksiä. Ne ovat kaikki niitä kiistattomia säädöksiä, jotka ilmentävät virheettömiä päätöksiä. Laki on infiniittisen, täydellisen ja jumalallisen mielen muuttumaton reaktio. Jumalan teot ovat tästä niiden näennäisestä samanlaisuudesta huolimatta kaikki tahtoon perustuvia. Jumalassa ”ei ole mitään vaihtuvuutta eikä häivääkään muuttumisesta”. Muttei kaikkea sitä, mikä on totuudenmukaisesti sanottavissa Universaalisesta Isästä, voi sanoa yhtä varmasti kaikista hänen alaisuudessaan toimivista älyllisistä olennoista eikä hänen evolutionaarisista luoduistaan.

12:7.5 (137.8) Koska Jumala on muuttumaton, voitte luottaa hänen kaikissa tavanomaisissa tilanteissa suorittavan saman teon samalla yhtäläisellä ja tavanomaisella tavalla. Jumala on kaikille eläville ja elottomille luoduille vakauden tae. Hän on Jumala, siksi hän ei muutu.

12:7.6 (138.1) Koko tämä Jumalan käyttäytymisen järkkymättömyys ja toiminnan yhdenmukaisuus on persoonallista, tietoista ja mitä suurimmassa määrin tahtoperäistä, sillä suuri Jumala ei ole oman täydellisyytensä ja infiniittisyytensä avuton orja. Jumala ei ole mikään itsestään toimiva automaattinen voima, hän ei ole mikään orjallinen, lakiin sidottu voima. Jumala ei ole matemaattinen yhtälö eikä kemiallinen kaava. Hän on vapaatahtoinen ja ensisijainen persoonallisuus. Hän on Universaalinen Isä, ylivertaisesti persoonallinen olento ja kaikkien luotujen persoonallisuuden universaalinen lähde.

12:7.7 (138.2) Jumalan tahto ei mitenkään yhdenmukaisesti vallitse Jumalaa etsivän aineellisen kuolevaisen sydämessä, mutta jos aikakehykset laajennetaan nykyhetken yli, niin että ne käsittävät koko ensimmäisen elämän, silloin Jumalan tahto alkaa näkyä yhä enemmän niissä hengen hedelmissä, joita hengen johdattamien Jumalan lasten elämä tuottaa. Ja sitten, jos ihmiselämää laajennetaan edelleen, niin että se käsittää morontiakokemuksen, jumalallisen tahdon havaitaan loistavan aina vain kirkkaampana niiden ajallisuuden luotujen hengellistyvissä teoissa, jotka ovat alkaneet maistaa ihmispersoonallisuuden ja Universaalisen Isän persoonallisuuden sukulaisuussuhteen kokemisen tuottamia jumalallisia riemuja.

12:7.8 (138.3) Jumalan Isyys ja ihmisten veljeys edustavat osan ja kokonaisuuden paradoksia persoonallisuuden tasolla. Jumala rakastaa kutakin yksilöä taivaallisen perheen yksilöllisenä lapsena. Ja kuitenkin Jumala rakastaa näin jokaista yksilöä, hänellä ei ole suosikkeja, ja hänen rakkautensa universaalisuus saa aikaan kokonaisuuden sukulaisuussuhteen, universaalisen veljeyden.

12:7.9 (138.4) Isän rakkaus yksilöllistää ehdottomasti jokaisen persoonallisuuden Universaalisen Isän ainutlaatuiseksi lapseksi, jolle ei infiniittisyydessä ole kaksoiskappaletta, tahdolliseksi olennoksi, jota ei edes ikuisuus voi korvata. Isän rakkaus kirkastaa jokaisen Jumalan lapsen valaisemalla taivaallisen perheen jokaisen jäsenen ja korostamalla voimakkaasti jokaisen persoonallisen olennon ainutlaatuisuutta suhteessa kaiken olevaisen Isän veljespiirin ulkopuolella oleviin persoonattomiin tasoihin. Jumalan rakkaus tuo vaikuttavasti julki kunkin tahdollisen luodun transsendenttisen arvon, paljastaa erehtymättömästi sen korkean arvon, jonka Universaalinen Isä antaa jokaiselle ja itse kullekin lapselleen, korkeimmasta paratiisistatuksen omaavasta luojapersoonallisuudesta vähäisimpään, tahdollisen luodun arvon omaavaan olentoon ihmisten villiheimojen joukossa jonkin ajallisen ja avaruudessa olevan, evolutionaarisen maailman ihmislajin aamunkoitossa.

12:7.10 (138.5) Juuri tämä Jumalan yksilöä kohtaan osoittama rakkaus saa aikaan kaikista yksilöistä koostuvan jumalallisen perheen, Paratiisin-Isän vapaatahtoisten lasten universaalisen veljeskunnan. Ja tämä veljeskunta, koska se on universaalinen, on kokonaisuuden keskinäinen suhde. Veljeskunta, koska se on universaalinen, paljastaa ei suhdetta itse kuhunkin, vaan kaikkiin. Veljeskunta on kokonaisuusrealiteetti, ja se ilmentää sen vuoksi kokonaisuuden ominaisuuksia erotukseksi osan ominaisuuksista.

12:7.11 (138.6) Veljeys on universaaliseen olemassaoloon kuuluvan jokaisen persoonallisuuden välisen suhteen tosiasia. Yksikään persoona ei voi välttyä niiltä siunauksilta tai niiltä kiroilta, jotka kulloinkin ovat tuloksena suhteesta muihin persooniin. Osa hyötyy tai kärsii yhdessä kokonaisuuden kanssa. Kunkin ihmisen hyvä pyrkimys hyödyttää kaikkia ihmisiä; itse kunkin ihmisen erehdys tai pahuus lisää kaikkien ihmisten koettelemuksia. Miten liikkuu osa, siten liikkuu kokonaisuus. Miten edistyy kokonaisuus, siten edistyy osa. Osan ja kokonaisuuden väliset suhteelliset nopeudet määräävät, viivästyttääkö kokonaisuuden vitkaisuus sen osaa, vai ajaako sitä eteenpäin kosmisen veljeskunnan antama vauhti.

12:7.12 (139.1) On mysteeri, että Jumala on mitä korkeimmassa määrin persoonallinen, itsetajuinen olento, jolla on asuinpäämaja ja joka samalla on henkilökohtaisesti läsnä näin laajassa maailmankaikkeudessa ja joka on henkilökohtaisesti yhteydessä tällaiseen kutakuinkin äärettömään määrään olentoja. Sen, että tällainen ilmiö on ihmisen käsityskyvyn ylittävä mysteeri, ei pitäisi vähimmässäkään määrin vähentää uskoanne. Älkää salliko infiniittisyyden suuruuden, ikuisuuden suunnattomuuden, älkääkä Jumalan ylivertaisten ominaisuuksien suurenmoisuuden ja loistavuuden herättää teissä ylenmääräistä pelkoa, järkyttää tai masentaa teitä, sillä Isä ei ole kovinkaan kaukana kenestäkään teistä; hän asuu teissä, ja hänessä me kaikki kirjaimellisesti liikumme, tosiasiallisesti elämme ja sananmukaisesti olemme.

12:7.13 (139.2) Vaikka Paratiisin-Isä toimiikin jumalallisten luojiensa ja luotujen lastensa kautta, hänellä on myös mitä läheisin sisäinen yhteys teihin, yhteys, joka on niin jalo, niin suuresti persoonallinen, että se menee jo minunkin käsityskykyni tuolle puolen — tuo Isän osasen salaperäinen yhteydenpito ihmissielun ja sen kuolevaisen mielen kanssa, jossa se tällä hetkellä asuu. Tietämällä sen, mitä näistä Jumalan lahjoista tiedätte, te siis tiedätte, että Isä on läheisessä kosketuksessa ei vain jumalallisiin kumppaneihinsa vaan myös ajallisuuden evolutionaarisiin, kuolevaisiin lapsiinsa. Isä tosiaankin pysyy Paratiisissa, mutta hänen jumalallinen läsnäolonsa asuu myös ihmisten mielessä.

12:7.14 (139.3) Vaikka Pojan henki vuodatetaankin kaiken lihan päälle, vaikka Poika kuolevaisen ruumiillisessa hahmossa viipyi kerran keskellänne, vaikka serafit henkilökohtaisesti varjelevat ja opastavat teitä, voiko kukaan näistä Toisen ja Kolmannen Lähteen jumalallisista olennoista silti koskaan toivoa pääsevänsä yhtä lähelle teitä tai ymmärtää teitä yhtä täysimääräisesti kuin Isä, joka on antanut osan itsestään olemaan sisimmässänne, olemaan todellinen ja jumalallinen, jopa ikuinen minuutenne?

8. Aine, mieli ja henki

12:8.1 (139.4) ”Jumala on henkeä”, mutta Paratiisi ei ole. Aineellinen maailmankaikkeus on aina se areena, jolla kaikki hengelliset toiminnot tapahtuvat; henkiolennot ja henkeä olevat taivaaseennousijat elävät ja työskentelevät aineellista todellisuutta olevilla fyysisillä sfääreillä.

12:8.2 (139.5) Kosmisen vahvuuden anti, kosmisen gravitaation maailma, on Paratiisin Saaren tehtäväkenttä. Kaikki alkuperäinen vahvuus-energia lähtee liikkeelle Paratiisista, ja lukemattomien universumien rakentamiseen tarvittava aine kiertää nyt koko kokonaisuniversumin piirissä sellaisen supergravitaatioläsnäolon muodossa, josta koostuu läpäistyn avaruuden vahvuusvaraus.

12:8.3 (139.6) Olivatpa vahvuuden muunnokset kaukaisissa universumeissa millaiset hyvänsä, kerran Paratiisista lähdettyään vahvuus matkaa edelleen ikuisen Saaren koskaan päättymättömän, aina läsnä olevan, katkeamattoman vetovoimavaikutuksen alaisena, kiertäen uskollisesti ja myötäsyntyisesti iäti ympäri universumien ikuisia avaruusratoja. Fyysinen energia on se ainoa realiteetti, joka universaalisen lain noudattamisessaan on uskollinen ja vankkumaton. Vain luodun olennon tahtotoiminnan alueella on esiintynyt poikkeamista jumalallisilta poluilta ja alkuperäisistä suunnitelmista. Voima ja energia ovat universaaliset todisteet keskellä olevan Paratiisin Saaren vakaudesta, pysyvyydestä ja ikuisuudesta.

12:8.4 (139.7) Hengen lahjoittaminen ja persoonallisuuksien hengellistäminen, hengellisen gravitaation alue, on Iankaikkisen Pojan toimipiiri. Ja tämä Pojan henkigravitaatio, joka vetää kaikkia hengellisiä reaalisubjekteja alati puoleensa, on aivan yhtä todellinen ja absoluuttinen kuin Paratiisin Saaren kaikkivoipa aineellinen vetovoima. Mutta aineellisen mielen omaavalle ihmiselle ovat luonnollisesti tutumpia fyysisluontoiset, aineelliset ilmenemät kuin yhtä lailla todelliset ja voimalliset hengellisluontoiset toiminnot, jotka vain sielun hengellinen ymmärrys erottaa.

12:8.5 (140.1) Sitä mukaa kuin minkä tahansa maailmankaikkeudessa olevan persoonallisuuden mieli käy hengellisemmäksi — enemmän Jumalan kaltaiseksi –, siitä tulee yhä vähemmän aineelliseen gravitaatioon reagoiva. Fyysiseen gravitaatioon reagoinnin perusteella mitattu reaalisuus on henkisen sisällön laadun perusteella määritellyn reaalisuuden antiteesi. Fyysisen gravitaation vaikutus on ei-henkisen energian määrän määritin; hengellisen gravitaation vaikutus on jumalallisuuden elävän energian laadun mitta.

12:8.6 (140.2) Mitä Paratiisi on fyysiselle luomistulokselle ja mitä Iankaikkinen Poika on hengelliselle maailmankaikkeudelle, sitä Myötätoimija on mielen maailmoille — aineellisten, morontiaalisten ja hengellisten olentojen ja persoonallisuuksien älylliselle universumille.

12:8.7 (140.3) Myötätoimija reagoi sekä aineellisiin että hengellisiin realiteetteihin, ja sen vuoksi hänestä tulee luonnostaan kaikkien älyllisten olentojen universaalinen hoivaaja, olentojen, jotka saattavat edustaa luomistyön sekä aineellisten että hengellisten osa-alueiden liittoa. Älyllisyyden lahjaksi antaminen, niin aineellisesta kuin hengellisestä huolehtiminen mielenä ilmenevässä ilmiössä, on yksinomaisesti Myötätoimijalle kuuluva toimikenttä. Näin hänestä tulee hengellisen mielen osapuoli, morontiaalisen mielen sisin olemus ja ajallisuuden evolutionaaristen luotujen aineellisen mielen substanssi.

12:8.8 (140.4) Mieli on se menetelmä, jolla henkirealiteeteista tulee luoduille persoonallisuuksille kokemuksellisia. Ja viime kädessä jopa ihmismieleen sisältyvät yhdistävät mahdollisuudet, kyky koordinoida asioita, ideoita ja arvoja, ovat aineellisuuden ylittäviä.

12:8.9 (140.5) Vaikka on tuskin mahdollista, että kuolevaisen mieli käsittäisi suhteellisen kosmisen todellisuuden seitsemää tasoa, pitäisi ihmisälyn kuitenkin kyetä tajuamaan paljonkin siitä, mikä on finiittisen todellisuuden kolmen toimivan tason tarkoitus:

12:8.10 (140.6) 1. Aine. Järjestynyt energia, joka on lineaarisen gravitaation alainen, paitsi milloin liike sitä muuntelee ja mieli sitä säätelee.

12:8.11 (140.7) 2. Mieli. Järjestynyt tajunta, joka ei ole tyystin aineellisen gravitaation alainen ja joka vapautuu kokonaan, kun henki sitä modifioi.

12:8.12 (140.8) 3. Henki. Korkein persoonallinen realiteetti. Todellinen henki ei ole aineellisen gravitaation alainen, vaan siitä tulee lopulta kaikkien persoonallisuuden arvon omaavien kehittyvien energiajärjestelmien liikkeelle paneva voima.

12:8.13 (140.9) Kaikkien persoonallisuuksien olemassaolon tavoite on henki; aineelliset ilmentymät ovat suhteellisia, ja kosminen mieli on näiden universaalisten vastakohtien välillä. Mielen lahjoittaminen ja hengen jakaminen ovat Jumaluuden kumppanipersoonien, Äärettömän Hengen ja Iankaikkisen Pojan, työtä. Kokonaisvaltaisen Jumaluuden reaalisuus ei ole mieltä, vaan henki-mieltä — persoonallisuuden yhdistämää mieli-henkeä. Siitä huolimatta sekä hengen että aineen absoluutit yhtyvät Universaalisen Isän persoonassa.

12:8.14 (140.10) Paratiisissa kolme energiaa — fyysinen, mielellinen ja hengellinen — ovat tasavertaisia. Energia-aine on evolutionaarisessa kosmoksessa hallitsevassa asemassa, paitsi persoonallisuudessa, jossa henki on mielen välityksellä pyrkimässä herruuteen. Henki on kaikkien luotujen persoonallisuuskokemuksen perustavaa laatua oleva realiteetti, sillä Jumala on henki. Henki on muuttumaton, ja sen vuoksi se ylittää kaikissa persoonallisuussuhteissa sekä mielen että aineen, jotka ovat asteittaisen saavuttamisen kokemuksellisia muuttujia.

12:8.15 (140.11) Kosmisessa kehityksessä aineesta tulee filosofinen varjo, jonka mieli luo jumalallisen valaistumisen hengen kirkkauden läsnä ollessa, mutta tämä ei kumoa aine-energian reaalisuutta. Mieli, aine ja henki ovat yhtä todellisia, mutta persoonallisuuden kannalta niillä ei ole jumaluuden saavuttamista ajatellen yhtäläistä arvoa. Jumaluuden tiedostaminen on asteittain edistyvä hengellinen kokemus.

12:8.16 (141.1) Mitä kirkkaampi hengellistyneen persoonallisuuden (Isä maailmankaikkeudessa, potentiaalisen henkipersoonallisuuden osanen yksilöllisyyden omaavassa luodussa) loisto on, sitä suurempi on se varjo, jonka väliin tuleva mieli luo aineellisen verhonsa ylle. Ajallisuudessa ihmisruumis on aivan yhtä todellinen kuin mieli tai henki, mutta kuolemassa sekä mieli (identiteetti) että henki jäävät eloon, kun ruumis sen sijaan ei jää. Kosminen todellisuus voi puuttua persoonallisuuden kokemuksesta. Ja niinpä kreikkalaisella kielikuvallanne, jonka mukaan aineellinen on todellisemman henkisubstanssin pelkkä varjo, on todellakin filosofista merkitystä.

9. Persoonalliset realiteetit

12:9.1 (141.2) Henki on universumeissa pohjimmainen persoonallinen realiteetti, ja persoonallisuus on pohjimmaista kaikelle kehittyvälle kokemukselle hengellisestä reaalisuudesta. Jokaisella persoonallisuuskokemuksen vaiheella kullakin peräkkäisellä universumietenemisen tasolla on joukoittain johtolankoja houkuttelevien persoonallisten realiteettien löytämiseksi. Ihmisen todellisena päämääränä on uusien ja henkeä olevien tavoitteiden luominen ja sitten tällaisten aineettomia arvoja edustavien verrattomien tavoitteiden kosmisiin houkuttimiin reagoiminen.

12:9.2 (141.3) Rakkaus on persoonallisuuksien välisen siunauksellisen kanssakäymisen salaisuus. Yksi ainoa kontakti ei riitä henkilön todelliseen tuntemiseen. Matemaattisen päättelyn avulla et voi tuntea musiikkia niin, että osaisit sitä arvostaa, vaikka musiikki onkin eräs matemaattisen rytmin muoto. Puhelintilaajalle annettu numero ei millään tavoin yksilöi kyseessä olevan tilaajan persoonallisuutta eikä ilmoita mitään hänen luonteestaan.

12:9.3 (141.4) Matematiikka, aineellinen tiede, on välttämätön maailmankaikkeuden materiaalisten puolien älylliselle käsittelylle, muttei tällainen tietämys välttämättä kuulu totuuden korkeampaan tajuamiseen eikä hengellisten realiteettien henkilökohtaiseen arvostamiseen. Ei pelkästään elävien maailmassa, vaan jopa fyysisen energian maailmassa kahden tai useamman asian summa on varsin usein jotakin enemmän tai jotakin muuta kuin tällaisten yhdistymien ennustettavissa olevat, yhteen laskemalla saadut tulokset. Sen paremmin matemaattinen tiede kaikkineen kuin koko filosofian maailma tai korkein fysiikka tahi kemia eivät pystyisi ennustamaan saatikka tietämään, että kahden kaasumaisen vedyn atomin liitto yhden kaasumaisen hapen atomin kanssa antaisi tulokseksi uuden ja laadullisesti pelkän yhteenlaskun ylittävän substanssin — nestemäisen veden. Ymmärryksen ja tiedon tästä yhdestä ainoasta fysikaalis-kemiallisesta ilmiöstä olisi pitänyt olla esteenä materialistisen filosofian ja mekanistisen kosmologian kehittymiselle.

12:9.4 (141.5) Tekninen analyysi ei paljasta sitä, mitä joku persoona tai jokin kappale voi tehdä. Vettä esimerkiksi käytetään tuloksellisesti tulen sammuttamiseen. Se, että vesi sammuttaa tulen, on tosiasia, jonka tunnemme jokapäiväisestä kokemuksestamme, muttei mikään vedestä tehty analyysi voisi koskaan paljastaa tällaista ominaisuutta. Analyysi määrittelee veden koostuvan vedystä ja hapesta. Kun näitä alkuaineita tutkitaan lähemmin, paljastuu, että happi on palamisen varsinainen ylläpitäjä ja että vety itse on herkästi palavaa.

12:9.5 (141.6) Uskonnostanne on tulossa todellinen, koska se on nousemassa pelon orjuudesta ja taikauskon pauloista. Filosofianne ponnistelee vapautuakseen dogmeista ja perinnäisyydestä. Tieteenne on antautunut loputtoman pitkään kamppailuun totuuden ja erheen välillä, samalla kun se taistelee vapautuakseen abstraktion kahleista, matematiikan orjuudesta ja mekanistisen materialismin suhteellisesta sokeudesta.

12:9.6 (142.1) Kuolevaisella ihmisellä on henkiydin. Mieli on persoonallis-energiaalinen järjestelmä, joka on jumalallisen henkiytimen ympärillä ja joka toimii aineellisessa ympäristössä. Tällainen persoonallisen mielen ja hengen elävä suhde muodostaa ikuisen persoonallisuuden universumipotentiaalin. Todellinen vaikeus, pysyvä pettymys, vakava tappio tai väistämätön kuolema voivat tulla, vasta sen jälkeen kun minäkäsitykset ottavat vapauden täysin syrjäyttää keskeisen henkiytimen ohjaavan voiman ja rikkovat tällöin persoonallisuusidentiteetin kosmisen kaavan.

12:9.7 (142.2) [Esittänyt Viisauden Täydellistäjä Päivien Muinaisten antamin valtuuksin.]





Back to Top