[sivu
637]
UNIVERSAALINEN YKSEYS
JUMALA on ykseys. Jumaluus on universaalisesti koordinoitunutta. Universumien universumi on yksi valtava, yhtenäinen mekanismi, jota yksi infiniittinen mieli absoluuttisesti valvoo. Universaalisen luomuksen fyysiset, älylliset ja hengelliset osa-alueet ovat jumalallisesti korreloituja. Täydellisen ja epätäydellisen välillä vallitsee kiistaton keskinäissuhde, ja siksi finiittinen, evolutionaarinen luotu voi nousta Paratiisiin noudattamalla Universaalisen Isän kehotusta: "Olkaa tekin täydelliset niin kuin minä olen täydellinen."
Kaikki
luomistuloksen moninaiset tasot yhdistyvät Kokonaisuniversumin Arkkitehtien
suunnitelmissa ja hallinnossa. Ajallis-avaruudellisten kuolevaisten
rajoittuneessa mielessä maailmankaikkeus saattaa tarjota monia ongelmia ja
tilanteita, jotka näyttävät kuvastavan epäharmoniaa ja osoittavan tehokkaan
koordinoinnin puuttumista. Mutta ne meistä, jotka kykenevät tarkkailemaan
universumin ilmiöitä laaja-alaisemmin ja jotka ovat kokeneempia tässä taidossa
löytää luovan moninaisuuden alla piilevä pohjimmainen yhtenäisyys ja havaita
kaiken tämän monihaaraisen toiminnan ylle levittäytyvä jumalallinen ykseys,
käsittävät paremmin näissä kaikissa universaalisen luovan energian
monilukuisissa ilmentymissä esille tulevan jumalallisen ja ainoan tarkoituksen.
Fyysinen eli
aineellinen luomistulos ei ole infiniittinen, mutta se on täydellisen
koordinoitu. On olemassa vahvuutta, energiaa ja voimaa, mutta alkuaan ne kaikki
ovat yhtä. Seitsemän super-universumia näyttävät kaksinaisilta,
keskusuniversumi näyttää kolminaiselta, mutta Paratiisi on yhtä ainoaa
koostumusta. Ja Paratiisi on kaikkien
aineellisten universumien -- entisten, nykyisten ja tulevien -- aktuaalinen
lähde. Mutta tämä kosminen eriytyminen on ikuisuuden tapahtuma, sillä
minään aikana -- menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa -- ei
avaruutta eikä aineellista kosmosta ilmaannu kaiken keskuksena olevasta Valon
Saaresta. Paratiisi toimii kosmisen lähteen ominaisuudessa avaruutta edeltäen
ja ennen ajallisuutta; niinpä sen johdannaiset näyttäisivät ajallisuudessa ja
avaruudessa orvoiksi jääneiltä, elleivät ne ilmaantuisi Kvalifioimattoman
Absoluutin kautta, joka on niiden perimmäinen tyyssija avaruudessa ja niiden
esilletuoja ja säätelijä ajallisuudessa.
Kvalifioimaton Absoluutti ylläpitää fyysistä
maailmankaikkeutta, kun Jumaluusabsoluutti sen sijaan on koko aineellisen
todellisuuden oivallisen ylivalvonnan takana, ja Universaalinen Absoluutti
yhdistää toiminnallisesti molemmat Absoluutit. Tätä aineellista
maailmankaikkeutta koossapitävän korrelaation ymmärtävät kaikki
persoonallisuudet -- aineelliset, morontiaaliset, absoniittiset tai hengelliset
-- parhaiten siten,
[sivu 638]
että he tarkkailevat koko bona fide materiaalisen todellisuuden gravitaatioreagointia ala-Paratiisiin keskittyvään gravitaatioon.
Gravitaation avulla toteutuva yhdistyminen on
universaalista ja muuttumatonta, puhtaan energian reagointi on sekin
universaalista ja väistämätöntä. Puhdas energia (alkuvahvuus) ja puhdas henki
ovat gravitaation suhteen täysin esireagoivia. Näitä alkuvahvuuksia, jotka
kuuluvat luontaisesti Absoluutteihin, säätelee Universaalinen Isä
henkilökohtaisesti. Siksi kaikki gravitaatio keskittyykin puhdasta energiaa ja
puhdasta henkeä olevan Paratiisin-Isän henkilökohtaiseen läsnäoloon ja hänen
supermateriaaliseen asuinsijaansa.
Puhdas energia on kaikkien suhteellisten, ei-henkitoiminnallisten realiteettien alkulähde, kun puhdas henki taas on kaikkien energian perusjärjestelmien jumalallisen ja ohjaavan ylivalvonnan potentiaali. Ja nämä realiteetit, niin moninaisina kuin ne kautta avaruuden ilmenevätkin ja niin erilaisina kuin ne ajallisuuden liikkeissä havaitaankin, keskittyvät kumpikin Paratiisin-Isän persoonaan. Hänessä ne ovat yhtä -- niiden täytyy olla yhdistyneitä -- sillä Jumala on yksi. Isän persoonallisuus on absoluuttisen yhtenäinen.
Jumala Isän infiniittisessä olemuksessa ei mitenkään voisi ilmetä todellisuuden kaksinaisuutta, kuten fyysistä ja hengellistä todellisuutta. Mutta sinä hetkenä, kun käännämme katseemme Paratiisin-Isän henkilökohtaisten arvojen infiniittisiltä tasoilta ja absoluuttisesta todellisuudesta, havaitsemme näiden kahden todellisuuden olemassaolon ja huomaamme niiden reagoivan täysimääräisesti hänen persoonansa läsnäoloon. Häneen sisältyy kaikki.
Heti kun
irtaannut Paratiisin-Isän infiniittisen persoonallisuuden kvalifioimattomasta
käsitteestä, sinun on tehtävä oletus mielen olemassaolosta väistämättömänä
menetelmänä, jolla yhdistetään alati laajeneva erilaistuminen näiden
alkuperäisen, yksielementtisen Luojapersoonallisuuden, Ensimmäisen Lähteen ja
Keskuksen -- MINÄ OLEN -olevaisen* -- kaksinaisten universumi-ilmentymien
välillä.
Ajatus-Isä saa henki-ilmaisunsa Sana-Pojassa ja saavuttaa reaalisuuden laajenemisen Paratiisin kautta kaukaisuuksiin ulottuvissa aineellisissa universumeissa. Iankaikkisen Pojan hengelliset ilmentymät korreloituvat luomistuloksen aineellisten tasojen kanssa Äärettömän Hengen toiminnoin, jonka henkeen reagoivan mielihoivan välityksellä ja jonka fyysistä ohjaavissa mielen teoissa Jumaluuden hengelliset realiteetit ja Jumaluuden aineelliset seuraamukset korreloituvat toistensa kanssa.
Mieli on Äärettömän Hengen antama toiminnallinen varustus, sen vuoksi se on potentiaaliltaan infiniittistä ja siksi sen esiintyminen on universaalista. Universaalisen Isän alkuajatus ikuistuu kahdeksi ilmentymäksi: Paratiisin Saareksi sekä hänen vertaisekseen Jumaluudeksi: hengelliseksi ja Iankaikkiseksi Pojaksi. Tämä ikuisen todellisuuden kaksinaisuus tekee mielen Jumalasta, Äärettömästä Hengestä, väistämättömän. Mieli on välttämätön yhteydenpitokanava hengellisten ja aineellisten todellisuuksien välillä. Aineellinen evolutionaarinen olento voi vain mielen välityksellä muodostaa käsityksen sisimmässä olevasta hengestä ja ymmärtää sitä.
Tämä infiniittinen ja universaalinen mieli
esiintyy ajallisuuden ja avaruuden universumeissa kosmisena mielenä; ja vaikka
tämä kosminen mieli ulottuu mielenauttajahenkien alkukantaisesta hoivamuodosta
aina universumin ylimmän toimeenpanijan suurenmoiseen mieleen asti, yhdistyy
sekin vastaavasti Seitsemän Valtiashengen harjoittamassa valvonnassa, jotka
Henget puolestaan koordinoituvat ajallisuuden ja avaruuden Korkeimman Mielen
kanssa ja korreloituvat täydellisesti Äärettömän Hengen kaiken sisäänsä
sulkevan mielen kanssa.
[sivu 639]
Aivan kuten universaalisen mieligravitaation keskipisteenä on Äärettömän Hengen henkilökohtainen läsnäolo Paratiisissa, samoin universaalinen henkigravitaatiokin keskittyy Iankaikkisen Pojan henkilökohtaiseen läsnäoloon Paratiisissa. Universaalinen Isä on yksi, mutta ajallisuudelle ja avaruudelle hän ilmenee puhtaan energian ja puhtaan hengen kaksinaisina ilmiöinä.
Paratiisin henkireaalisuudet ovat niin ikään
yhtä, mutta kaikissa ajallis-avaruudellisissa tilanteissa ja suhteissa tämä
yksi ja ainoa henki ilmenee toisaalta Iankaikkisen Pojan
henkipersoonallisuuksien ja -vuodattumien ja toisaalta Äärettömän Hengen ja
häneen liittyvien luomusten henkipersoonallisuuksien ja -influenssien
kaksinaisina ilmiöinä; ja on vielä kolmaskin -- puhdasta henkeä olevat
fragmentoitumat -- Isän antama lahja Ajatuksensuuntaajien ja muiden
esipersoonallisten henkientiteettien muodossa.
Kohtasitpa hengellisiä ilmiöitä tai oletpa yhteydessä henkiolentoihin millä universumitoimintojen tasolla hyvänsä, tiedät nyt, että ne kaikki juontuvat henkeä olevasta Jumalasta Henki-Pojan ja Äärettömän Mieli-Hengen toimenpitein. Ja tämä kaukaisuuksiin ulottuva henki toimii ajallisuuden evolutionaarisissa maailmoissa sellaisena ilmiönä, jollaisena sitä johdetaan paikallisuniversumin päämajasta. Näistä Luoja-Poikien pääkaupungeista Pyhä Henki ja Totuuden Henki yhdessä mielenauttajahenkien vaikutuksen kanssa ulottuvat aineellisia mieliä edustaville alemmille ja kehittyville tasoille.
Kun mieli on Valtiashenkien tasolla
yhdistyneempää yhteydessä Korkeimpaan Olentoon ja kosmisen mielen
ominaisuudessa Absoluuttiselle Mielelle alistettuna, samalla kehittyville
maailmoille osoitettu henkihoiva yhdistyy suoranaisemmin paikallisuniversumien
päämajassa asuvissa persoonallisuuksissa ja johtavien Jumalallisten Hoivaajien
henkilössä, ja nämä vuorostaan korreloituvat lähes täydellisesti Iankaikkisen Pojan
paratiisigravitaation virtapiiriin, jossa tapahtuu kaikkien
ajallis-avaruudellisten henki-ilmentymien lopullinen yhdistyminen.
Luodun olennon täydellistynyt olemassaolo on saavutettavissa, säilytettävissä ja iäistettävissä siten, että itsetajuinen mieli fuusioituu Paratiisin-Kolminaisuuteen kuuluvan persoonan lahjoittamaan esikolminaisuutta olevaan henkiosaseen. Kuolevaisen mieli on Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen Poikien ja Tyttärien luomus, ja kun se on fuusioitunut Isän antamaan Ajatuksensuuntaajaan, se pääsee osalliseksi evolutionaaristen maailmojen kolminkertaisesta henkivarustuksesta. Mutta nämä kolme henki-ilmentymää yhdistyvät täydellisesti finaliiteissa, kuten ne ikuisuudessa olivat tällä tavoin yhdistyneitä Universaalisessa MINÄ OLEN -olevaisessa* ennen kuin tästä koskaan tuli Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen Universaalista Isää.
Hengestä on aina
ja loppujen lopuksi tultava ilmenemiseltään kolminkertaista ja lopulliselta
reaalistumiseltaan Kolminaisuus-yhdistynyttä. Henki saa alkunsa yhdestä
lähteestä kolminkertaisen ilmentymisen kautta; ja lopullisuudessa sen täytyy
saavuttaa ja se saavuttaa täyden reaalistumisensa siinä jumalallisessa
yhdistymisessä, joka koetaan iäisyydessä tapahtuvassa Jumalan löytämisessä --
ykseydessä jumalallisuuden kanssa -- sekä sen kosmisen mielen hoivalla, joka on
Isän universaalisen ajatuksen ja iankaikkisen sanan infiniittinen ilmentymä.
4. PERSOONALLISUUDEN YHDISTYMINEN
Universaalinen Isä on jumalallisella tavalla
yhtenäinen persoonallisuus; niinpä ennen Havonaan-pääsyään täysin yhdistyneitä
persoonallisuuksia ovat myös kaikki ne hänen ylösnousemukselliset lapsensa,
jotka Ajatuksensuuntaajiin sisältyvä, lähtökohtaansa vetävä liikevoima vie
Paratiisiin,
[sivu 640]
Ajatuksensuuntaajiin, jotka Isän kehotusta noudattaen lähtivät Paratiisista asettuakseen aineellisiin kuolevaisiin.
Persoonallisuus pyrkii luonnostaan yhdistämään kaikki rakennusosinaan olevat realiteetit. Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen infiniittinen persoonallisuus, Universaalinen Isä, yhdistää kaikki seitsemän Absoluuttia, jotka muodostavat Infiniittisyyden; ja kuolevaisen ihmisen persoonallisuudella, joka on Universaalisen Isän yksinomaisesti ja suoraan antama lahja, on niin ikään kyky yhdistää kuolevaisen luodun muodostavat osatekijät. Tällainen luodun koko persoonallisuuden yhdistävä luovuus on syntymämerkki, joka kertoo sen korkeasta ja ylhäisestä lähteestä ja todistaa lisäksi katkeamattomasta yhteydestään tähän samaan lähteeseen persoonallisuusvirtapiirin kautta, jolla keinoin luodun persoonallisuus pitää suoraa ja jatkuvaa yhteyttä Paratiisissa olevaan kaiken persoonallisuuden Isään.
Vaikka Jumala ilmenee Seitsenkertaisen
toimipiireistä korkeimmuuden ja perimmäisyyden kautta aina Absoluuttiseen
Jumalaan asti, Paratiisiin ja Jumala Isän persoonaan keskittyvä
persoonallisuusvirtapiiri tarjoaa keinon kaikkien näiden jumalallisen
persoonallisuuden eri ilmenemismuotojen perinpohjaiseen ja täydelliseen
yhdistämiseen, sikäli kuin kysymyksessä ovat kaikki luodut persoonallisuudet
kaikilla älyllisen olemassaolon tasoilla ja täydellisten, täydellistyneiden ja
täydellistyvien universumien kaikissa maailmoissa.
Vaikka Jumala on universumeille ja universumeissa kaikkea, mitä olemme esittäneet, hän on kuitenkin sinulle ja kaikille muille Jumalaa tunteville luoduille yksi, sinun Isäsi ja heidän Isänsä. Persoonallisuudelle Jumala ei voi olla monikollinen. Jumala on Isä jokaiselle luodulleen, ja on konkreettisesti mahdotonta, että yhdelläkään lapsella olisi useampi kuin yksi isä.
Filosofisesti ja
kosmisesti ajateltuna ja esilletulon eriytettyjä tasoja ja tapahtumapaikkoja
ajatellen saatat mielessäsi hahmottaa ja joudut pakostakin hahmottamaan asian
ikään kuin toiminnassa olisi moniaita Jumaluuksia ja olettamaan, että olemassa
on moniaita Kolminaisuuksia; mutta kokonaisuniversumin joka kolkassa jokaisen
palvovan persoonallisuuden palvontakokemuksessaan saamassa henkilökohtaisessa
yhteydessä Jumala on yksi. Ja tämä yhdistynyt ja persoonallinen Jumaluus on
Paratiisin-vanhempamme, Jumala Isä, kaikkien persoonallisuuksien lahjoittaja,
säilyttäjä ja Isä, alkaen asuttujen maailmojen kuolevaisesta ihmisestä ja
päätyen Iankaikkiseen Poikaan Valon Keskussaarella.
Paratiisin-Jumaluuden ykseys, jakamattomuus,
on eksistentiaalista ja absoluuttista. On olemassa kolme ikuista Jumaluuden
personoitumaa: Universaalinen Isä, Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki, mutta
Paratiisin-Kolminaisuudessa he ovat aktuaalisesti yksi Jumaluus,
jakamaton ja jakamattomissa oleva.
Eksistentiaalisen todellisuuden alkuperäiseltä Paratiisi-Havonan tasolta on erillistynyt kaksi absoluuttisuuden alapuolella olevaa tasoa, ja niillä Isä, Poika ja Henki ovat ryhtyneet luomaan lukuisia persoonallisia kumppaneita ja alaisia. Ja vaikka tässä yhteydessä ei ole paikallaan ryhtyä käsittelemään jumaluuden absoniittista yhdistymistä perimmäisyyden transsendentaalisilla tasoilla, on kuitenkin sopivaa tarkastella joitakin piirteitä niiden erilaisten Jumaluuden personoitumien yhdistävässä toiminnassa, joissa jumalallisuus tulee luomistuloksen eri lohkojen ja älyllisten olentojen eri luokkien kannalta toiminnallisesti esille.
Nykyinen jumalallisuuden toimiminen
superuniversumeissa ilmenee aktiivisena Korkeimpien Luojien --
paikallisuniversumien Luoja-Poikien ja -Henkien, superuniversumien Päivien
Muinaisten ja Paratiisin Seitsemän Valtiashengen -- toiminnoissa. Nämä olennot
muodostavat Seitsenkertaisen Jumalan kolme ensimmäistä tasoa,
[sivu 641]
jotka johtavat sisäänpäin Universaaliseen
Isään, ja koko tämä Seitsenkertaisen Jumalan toimipiiri koordinoituu
parhaillaan kokemuksellisen jumaluuden ensimmäisellä tasolla kehittyvässä
Korkeimmassa Olennossa.
Paratiisissa ja
keskusuniversumissa Jumaluuden ykseys on olemassaoloon kuuluva tosiasia.
Kaikkialla ajallisuuden ja avaruuden kehittyvissä universumeissa Jumaluuden
ykseys on saavutettu ominaisuus.
6. EVOLUTIONAARISEN JUMALUUDEN
YHDISTYMINEN
Kun Jumaluuden kolme ikuista persoonaa Paratiisin-Kolminaisuudessa toimivat jakamattomana Jumaluutena, he saavuttavat täydellisen ykseyden; samoin, kun he luovat joko yhdessä tai erikseen, heidän Paratiisin-jälkeläisensä ilmentävät jumalallisuudelle ominaista ykseyttä. Ja tämä ajallis-avaruudellisten toimipiirien Korkeimpien Luojien ja Hallitsijoiden ilmentämä tarkoituksen jumalallisuus olevaistuu sen kokemuksellisen korkeimmuuden täysivaltaisuuden yhdistävänä voimapotentiaalina, joka universumin persoonattoman energiaykseyden läsnä ollessa muodostaa sellaisen reaalisuusjännitteen, että se on purettavissa vain sopivalla tavalla kokemuksellisen Jumaluuden kokemuksellisiin persoonallisuusrealiteetteihin yhdistymällä.
Korkeimman Olennon persoonallisuusrealiteetit
kumpuavat Paratiisin Jumaluuksista, ja ne yhdistyvät ulomman Havona-kehän
ohjausmaailmassa niihin voimaan kohdistuviin Kaikkivaltiaan Korkeimman
oikeuksiin, jotka nousevat suuruniversumin Luojajumaluuksista. Persoonana
Korkein Jumala oli olemassa Havonassa ennen seitsemän superuniversumin
luomista, mutta hän toimi vain hengellisillä tasoilla. Korkeimmuuden
Kaikkivaltiaan voiman kehittyminen monenlaisen jumalallisuussynteesin avulla
kehittyvissä universumeissa olevaistui uudeksi Jumaluuden voimaläsnäoloksi,
joka Korkeimman Mielen välityksellä koordinoitui Havonassa olevaan Korkeimman
hengelliseen persoonaan samalla, kun Korkein Mieli muuntautui Äärettömän Hengen
äärettömässä mielessä olevasta potentiaalista Korkeimman Olennon aktiiviseksi
toiminnalliseksi mieleksi.
Seitsemän superuniversumin evolutionaarisissa maailmoissa elävät aineellisen mielen omaavat luodut voivat ymmärtää Jumaluuden ykseyttä vain sellaisena kuin se on parhaillaan kehittymässä tässä Korkeimman Olennon voima-persoonallisuussynteesissä. Jumala ei millään olemassaolon tasolla voi ylittää tällaisella tasolla elävien olentojen käsityskykyä. Kuolevaisen ihmisen täytyy totuutta tuntemalla, kauneutta arvostamalla ja hyvyyttä palvomalla kehittää kyky rakkauden Jumalan tuntemiseen ja kohoavien jumaluustasojen kautta edetä sitten Korkeimman ymmärtämiseen. Kun Jumaluus on näin käsitetty voiman osalta yhdistyneeksi, voidaan tämä sen jälkeen personoida hengen osalta luodun olennon ymmärrettäväksi ja saavutettavaksi.
Vaikka ylösnousemuskuolevaiset saavuttavat superuniversumien pääkaupungeissa kyvyn käsittää Kaikkivaltiaan voimaa ja Havonan ulkokehillä kyvyn käsittää Korkeimman persoonallisuutta, he eivät silti aktuaalisesti löydä Korkeinta Olentoa, siten kuin heidän on määrä löytää Paratiisin Jumaluudet. Edes finaliitit, kuudennen asteen henget, eivät ole löytäneet Korkeinta Olentoa eivätkä todennäköisesti löydäkään ennen kuin ovat saavuttaneet seitsemännen asteen hengen statuksen ja ennen kuin Korkeimmasta on tullut aktuaalisesti toiminnallinen tulevaisuuteen kuuluvien ulkouniversumien toiminnoissa.
Mutta löytäessään Universaalisen Isän
Seitsenkertaisen Jumalan seitsemäntenä tasona taivasmatkalaiset ovat
saavuttaneet kaikkien niiden jumaluustasojen Ensimmäisen Persoonan
persoonallisuuden, joilla on persoonalliset suhteet maailmankaikkeuden
luotuihin.
[sivu 642]
SEURAUSILMIÖT
Ajallis-avaruudellisten universumien evoluution tasaiseen edistymiseen liittyy kaikille älyllisille luoduille osoitettuja alati laajenevia Jumaluuden paljastumia. Evolutionaarisen edistymisen lakikorkeuden saavuttaminen maailmassa, järjestelmässä, konstellaatiossa, universumissa, superuniversumissa tai suuruniversumissa on näille luomistuloksen edistyville yksiköille ja näissä yksiköissä merkkinä vastaavista jumaluustoiminnan laajenemisista. Ja jokaiseen tällaiseen jumalallisuuden tajuamisen paikalliseen laajenemiseen liittyy tiettyjä jumaluuden laajemman ilmenemisen tarkkarajaisia seurausilmiöitä luomistuloksen kaikille muille lohkoille. Paratiisista ulospäin laajeten jokaisesta toteutuneesta ja saavutetusta kehityksen uudesta alueesta muodostuu uusi ja laajempi kokemuksellisen Jumaluuden paljastuma universumien universumille.
Kun paikallisuniversumin rakennusosat yksi
toisensa jälkeen asettuvat valoon ja elämään, Seitsenkertainen Jumala tulee sen
myötä yhä enemmän julki. Ajallis-avaruudellinen kehitys alkaa planeetalta, jota
valvoo Seitsenkertaisen Jumalan ensimmäinen ilmentymä: Luoja-Pojan ja Luovan
Hengen yhteenliittymä. Järjestelmän asettuessa valoon tämä Pojan ja Hengen
yhteenliittymä saavuttaa funktionsa täyteyden; ja kun kokonainen konstellaatio
on tällä tavoin asettunut, Seitsenkertaisen Jumalan toinen vaihe käy koko tällä
toimialueella entistä aktiivisemmaksi. Paikallisuniversumin hallinnollisen
kehityksen täydellistymiseen liittyy superuniversumin Valtiashenkien uusia ja
välittömämpiä hoivatoimia; ja tässä vaiheessa alkaa myös Korkeimman Jumalan
alati laajeneva paljastuminen ja tiedostaminen, minkä huipennuksena on Havonan
kuudennen kehän maailmoja läpikäytäessä saavutettava taivasmatkalaisen kyky
ymmärtää Korkein Olento.
Universaalinen Isä, Iankaikkinen Poika ja
Ääretön Henki ovat eksistentiaalisia jumaluusilmenemiä älyllisille olennoille,
ja sen vuoksi he eivät samalla tavoin laajene koko luomakunnan mieli- ja
henkiluotuihin ylläpitämiensä persoonallisuussuhteiden osalta.
Tulisi huomata, että ylösnousemuskuolevaiset voivat kokea Jumaluuden toisiaan seuraavien tasojen persoonattoman läsnäolon jo kauan ennen kuin heistä tulee kyllin hengellisiä ja riittävän koulutettuja yltämään kokemuksen kautta tapahtuvaan näiden Jumaluuksien persoonalliseen tunnistamiseen ja saamaan kosketuksen heihin persoonallisina olentoina.
Jokaista uutta evoluutioon kuuluvan tavoitteen saavuttamista jollakin luomistuloksen lohkolla samoin kuin jokaista uutta jumalallisuusilmenemien avaruuteen tunkeutumista seuraavat samanaikaiset Jumaluuden toiminnallisen julkitulon laajenemiset koko luomistuloksen siihenastisissa ja aiemmin organisoiduissa yksiköissä. Tämä universumien ja niiden rakennusosien hallintotyön laajeneminen uusille aloille ei kenties aina näytä siltä, että sitä toteutettaisiin täsmälleen tässä hahmotellun menetelmän mukaisesti, sillä tapana on lähettää matkaan hallintoviranomaisten etujoukkoja valmistamaan tietä uutta hallinnollista ylivaltaa edustaville myöhemmille ja toinen toistaan seuraaville ajanjaksoille. Niinpä Perimmäinen Jumalakin antaa valoon ja elämään asettuneen paikallisuniversumin myöhemmissä vaiheissa aavistuksen transsendentaalisesta universumien ylivalvonnasta.
On tosiasia, että sitä mukaa, kun
ajallisuuden ja avaruuden luomukset evolutionaariselta statukseltaan asteittain
vakiintuvat, havaitaan, että Korkein Jumala aloittaa uusia ja täydentää entisiä
toimintojaan Seitsenkertaisen Jumalan kolmen ensimmäisen ilmentymän samalla
vastaavasti vetäytyessä syrjään. Jos ja kun suuruniversumi asettuu valoon ja
elämään, mikä siinä tapauksessa tulee olemaan Seitsenkertaisen Jumalan
Luoja--Luova -ilmenemien
[sivu 643]
vastainen tehtävä, mikäli Korkein Jumala
ryhtyy ilman välikäsiä valvomaan ajallisuuden ja avaruuden luomuksia? Onko nämä
ajallis-avaruudellisten universumien organisoijat ja tienraivaajat määrä
vapauttaa samanlaisiin toimintoihin ulkoavaruudessa? Sitä emme tiedä, mutta
pohdiskelemme paljon näitä ja muita samansuuntaisia asioita.
Kokemuksellisen Jumaluuden rajojen laajetessa Kvalifioimattoman Absoluutin alueille hahmottelemme mielessämme, millaista Seitsenkertaisen Jumalan toiminta näiden tulevaisuuden luomusten varhaisempina evolutionaarisina aikakausina voisi olla. Emme ole kaikki yksimielisiä siitä, mikä tulee olemaan Päivien Muinaisten ja superuniversumien Valtiashenkien vastainen status. Emme myöskään tiedä, tuleeko Korkein Olento toimimaan siellä niin kuin hän toimii seitsemässä superuniversumissa. Mutta otaksumme kaikki, että Mikaelien, Luoja-Poikien, on tarkoitus toimia näissä ulkouniversumeissa. Jotkut ovat sitä mieltä, että tulevina aikakausina nähdään jonkinlainen läheisempi liitto toisiinsa liittyvien Luoja-Poikien ja Jumalallisten Hoivaajien välillä; on jopa mahdollista, että tällainen luojien liitto saattaisi lopulta johtaa jonkinlaiseen perimmäisluontoiseen uuteen ilmenemään kumppanuusluojallisesta identiteetistä. Muttemme todellakaan tiedä mitään näistä paljastumattomaan tulevaisuuteen sisältyvistä mahdollisuuksista.
Tiedämme kuitenkin, että Seitsenkertainen Jumala tarjoaa ajallisuuden ja avaruuden universumeissa eteenpäin vievän lähestymistien Universaalisen Isän luo ja että tämä evolutionaarinen lähestymistie yhdistyy kokemuksellisesti Korkeimmassa Jumalassa. Saattaisimme otaksua, että tällaisen järjestelyn täytyy vallita ulkouniversumeissakin. Näitä universumeja mahdollisesti jonakin päivänä asuttavat uudet olentoluokat kykenevät toisaalta ehkä lähestymään Jumaluutta perimmäisillä tasoilla ja absoniittisin menetelmin. Lyhyesti sanoen meillä ei ole vähäisintäkään käsitystä siitä, mikä mahdollisesti on näissä tulevissa ulkoavaruuden universumeissa käyttöön otettava menetelmä lähestyä jumaluutta.
Olemme kuitenkin
sitä mieltä, että täydellistyneistä universumeista tulee jollakin tavoin osa
niiden olentojen Paratiisiin-nousun elämänvaihetta, jotka näissä ulommissa
luomuksissa kenties asuvat. On täysin mahdollista, että tuona tulevaisuuden
aikakautena saamme nähdä ulkoavaruuslaisten lähestyvän Havonaa niiden seitsemän
superuniversumin kautta, joita Korkein Jumala hoitaa joko yhdessä Seitsemän
Valtiashengen kanssa tai ilman tällaista yhteistyötä.
Korkeimmalla Olennolla on kuolevaisen ihmisen kokemuksessa kolminainen funktio: Ensinnäkin hän on ajallis-avaruudellisen jumalallisuuden, Seitsenkertaisen Jumalan, yhdistäjä; toiseksi hän on se enimmäismäärä Jumaluutta, jonka finiittiset luodut voivat aktuaalisesti käsittää; kolmanneksi hän on kuolevaisen ihmisen kannalta ainoa tie lähestyä sitä transsendentaalista kokemusta, että pääsee kosketuksiin absoniittisen mielen, ikuisen hengen ja paratiisillisen persoonallisuuden kanssa.
Koska ylösnousemusfinaliitit ovat syntyneet
paikallisuniversumeissa, saaneet kasvatuksensa superuniversumeissa ja
koulutuksensa keskusuniversumissa, he omaavat henkilökohtaisissa kokemuksissaan
täyden potentiaalin Korkeimmassa yhdistyvän Seitsenkertaisen Jumalan
ajallis-avaruudellisen jumalallisuuden ymmärtämiseen. Finaliitit palvelevat
synnyinsuperuniversumiaan lukuun ottamatta peräjälkeen kaikissa superuniversumeissa
ja lisäävät näin kokemuksen kokemuksen päälle siihen asti, kunnes luodun
koettavissa olevan seitsenkertaisen erilaisuuden täyteys on saavutettu.
Finaliitit kykenevät sisimmässään olevan Suuntaajan huolenpidon tuloksena löytämään
Universaalisen Isän, mutta juuri tällaisin kokemismenetelmin nämä finaliitit
pääsevät siihen, että he todella tuntevat Korkeimman Olennon, ja heidän
on määrä päätyä tämän Korkeimman Jumaluuden palvelukseen ja tekemään
häntä tunnetuksi ulkoavaruuden tulevissa universumeissa ja tuleville
universumeille.
[sivu 644]
Muistakaa että, mitä Jumala Isä ja hänen Paratiisin-Poikansa tekevät meidän hyväksemme, kaikkea sitä on meillä vuorostamme ja hengessä tilaisuus tehdä kehkeytyvän Korkeimman Olennon hyväksi ja hänessä. Rakkauden, ilon ja palvelun kokeminen on maailmankaikkeudessa vastavuoroista. Jumala Isä ei tarvitse sellaista, että hänen poikansa maksaisivat hänelle takaisin kaiken, minkä hän heille lahjoittaa, vaan nämä lahjoittavat (tai voivat lahjoittaa) vuorostaan tämän kaiken kumppaneilleen ja kehittyvälle Korkeimmalle Olennolle.
Kaikki
luomisilmiöt heijastelevat edeltäviä luoja- ja henkitoimintoja. Jeesus sanoi,
ja se on kirjaimellisesti totta: "Poika tekee vain tekoja, joita hän näkee
Isän tekevän." Aikanaan te kuolevaiset saatte ryhtyä tekemään Korkeinta
tunnetuksi kanssaihmisillenne ja voitte laajentaa tätä ilmoitustanne sitä
mukaa, kun nousette kohti Paratiisia. Iäisyydessä teidän ehkä sallitaan
seitsemännen asteen finaliitteina esittää yhä laajempia ilmoituksia tästä evolutionaaristen
luotujen Jumalasta korkeimmilla -- jopa perimmäisillä -- tasoilla.
9. UNIVERSAALISEN ABSOLUUTIN YKSEYS
Kvalifioimaton Absoluutti ja
Jumaluusabsoluutti yhdistyvät Universaalisessa Absoluutissa. Absoluutit ovat
koordinoituneina Perimmäisessä, ehdollistuneina Korkeimmassa sekä
ajallis-avaruudellisesti modifioituneina Seitsenkertaisessa Jumalassa.
Infiniittistä alemmilla tasoilla on kolme Absoluuttia, mutta
infiniittisyydessä ne näyttävät olevan yksi. Paratiisissa on Jumaluuden
kolme personoitumaa, mutta Kolminaisuudessa he ovat yksi.
Kokonaisuniversumin merkittävin filosofinen ongelmanasettelu on seuraavanlainen: Oliko Absoluutti (infiniittisyydessä yhdeksi käsitetyt kolme Absoluuttia) olemassa ennen Kolminaisuutta? Ja onko Absoluutti Kolminaisuutta edeltävä? Vai käykö Kolminaisuus Absoluutin edellä?
Onko Kvalifioimaton Absoluutti Kolminaisuudesta riippumaton vahvuusläsnäolo? Merkitseekö Jumaluusabsoluutin läsnäolo samalla Kolminaisuuden rajoittamatonta toimintaa? Ja onko Universaalinen Absoluutti Kolminaisuuden lopullinen funktio, ehkä peräti Kolminaisuuksien Kolminaisuus?
Ensi ajatukselta käsitys Absoluutista kaiken olevaisen -- jopa Kolminaisuuden -- esi-isänä näyttää ohimenevästi täyttävän johdonmukaisuuden ja filosofisen yhtenäisyyden vaatimukset, mutta Paratiisin-Kolminaisuuden ikuisuuden aktuaalisuus tekee tyhjäksi jokaisen tällaisen päätelmän. Meille opetetaan, ja me uskomme, että Universaalinen Isä ja hänen kolminaisuuskumppaninsa ovat olemuksen ja olemassaolon osalta ikuisia. Ja siitä on sitten tehtävissä vain yksi johdonmukainen filosofinen johtopäätös, joka kuuluu: Absoluutti on maailmankaikkeuden kaikkien älyllisten olentojen kannalta (Kolminaisuuksien) Kolminaisuuden persoonaton ja koordinoitu reaktio kaikkiin avaruuden perus- ja ensiasteisiin tilanteisiin, olivatpa ne maailmankaikkeuden sisäisiä tai sen ulkopuolisia. Suuruniversumin kaikkien älyllisten persoonallisuuksien kannalta Paratiisin-Kolminaisuus pysyy lopullisuudessa, ikuisuudessa, korkeimmuudessa ja perimmäisyydessä sekä henkilökohtaisen ymmärryksen ja luodun olennon käsittämisen käytännön kannalta iäti absoluuttisena.
Tapa, jolla luodut kenties tarkastelevat
mielessään tätä ongelmaa, johdattaa heidät siihen lopulliseen väittämään, että
Universaalinen MINÄ OLEN on sekä Kolminaisuuden että Absoluutin alkusyy ja
kvalifioimaton lähde. Niinpä kun haluamme, että meillä olisi henkilökohtainen
käsitys Absoluutista, palaammekin ajatuksiimme ja ihanteisiimme, joita meillä
on Paratiisin-Isästä. Kun haluamme helpottaa tämän muutoin persoonattoman
Absoluutin ymmärtämistä tai lisätä tietoisuuttamme siitä, palaamme siihen
tosiasiaan, että Universaalinen Isä on absoluuttisen persoonallisuuden omaava
eksistentiaalinen Isä; Iankaikkinen Poika on Absoluuttinen Persoona, vaikkei hän
kokemuksellisesti olekaan Absoluutin personoituma.
[sivu 645]
Ja sitten me seuraavaksi hahmotamme
mielessämme, miten kokemukselliset Kolminaisuudet kulminoituvat
Jumaluusabsoluutin kokemuksellisessa personoitumassa, samalla kun käsitämme
Universaalisen Absoluutin niin, että tämä koostuu niistä maailmankaikkeuden ja
sen ulkopuolisista ilmiöistä, jotka johtuvat korkeimmuuden, perimmäisyyden ja
infiniittisyyden yhdistyneiden ja koordinoitujen Jumaluusyhdistymien --
Kolminaisuuksien Kolminaisuuden -- persoonattomien toimintojen julki tulleesta
läsnäolosta.
Jumala Isä on havaittavissa kaikilla tasoilla finiittisestä infiniittiseen, ja vaikka hänen luotunsa Paratiisista aina evolutionaarisiin maailmoihin asti ovat kukin omalla tavallaan tajunneet hänet, vain Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki tuntevat hänet infiniittisyytenä.
Hengellinen persoonallisuus on absoluuttista vain Paratiisissa, ja Absoluutin käsite on kvalifioimaton vain infiniittisyydessä. Jumaluusläsnäolo on absoluuttista vain Paratiisissa, ja niin Jumalaa koskeva paljastus on pakostakin aina osittaista, suhteellista ja vähittäin etenevää siksi, kunnes hänen voimastaan tulee kokemuksellisesti infiniittistä Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusvoimavarauksessa, kun taas hänen persoonallisuusilmenemästään tulee kokemuksellisesti infiniittinen Jumaluusabsoluutin julkitulleessa läsnäolossa, ja samalla kun nämä kummatkin infiniittisyyden potentiaalit todellisuusyhdistyvät Universaalisessa Absoluutissa.
Mutta infiniittistä alempien tasojen tuolla puolen nämä kolme Absoluuttia ovat yksi, ja sillä keinoin infiniittisyys on jumaluuden tajuamaa siitä riippumatta, saavuttaako mikään muu olemassaolon luokka koskaan itsetajuista tietoisuutta infiniittisyydestä.
Iäisyyteen kuuluva eksistentiaalinen status
sisältää itsessään eksistentiaalisen itsetajuisuuden infiniittisyydestä, vaikka
saattaakin olla, että tarvitaan vielä toinen iäisyys, jotta koettaisiin
infiniittisyyden ikuisuuteen luonnostaan sisältyvien kokemuksellisten
potentiaalisuuksien tajuaminen -- ikuinen infiniittisyys.
Ja Jumala Isä on Jumaluuden ja todellisuuden kaikkien ilmenemien persoonallinen lähde kaikille älyllisille luoduille ja henkiolennoille koko universumien universumissa. Persoonallisuuksina teille ei nyt eikä ikuisen tulevaisuuden toisiaan seuraavissa universumikokemuksissa ole merkitystä sillä, kykenettekö Seitsenkertaisen Jumalan saavuttamiseen, käsitättekö Korkeimman Jumalan, löydättekö Perimmäisen Jumalan, vai yritättekö käsittää Absoluuttisen Jumalan käsitettä, koska ikuiseksi tyydytykseksenne huomaatte, että olette jokaisen löytöretken päätökseksi tulleet uusilla kokemuksellisilla tasoilla taas löytäneeksi ikuisen Jumalan -- kaikkien universumipersoonallisuuksien Paratiisin-Isän.
Universaalinen Isä on universaalisen ykseyden selitys, sellaisena kuin tämä ykseys on korkeimmalla, jopa perimmäisellä tavalla käsitettävä absoluuttisten arvojen ja merkitysten -- kvalifioimattoman Todellisuuden -- perimmäisen jälkeen tulevassa ykseydessä.
Vahvuuden Pääorganisoijat lähtevät avaruuteen panemaan liikkeelle avaruuden energioita, jotta ne alkaisivat reagoida Universaalisen Isän paratiisigravitaation puoleensa vetävään voimaan; ja myöhemmin saapuvat Luoja-Pojat, ja he organisoivat nämä gravitaatioon reagoivat vahvuudet asutetuiksi universumeiksi ja kehittävät niihin älyllisiä olentoja, jotka saavat itselleen Paratiisin-Isän hengen ja jotka sittemmin nousevat Isän tykö tullakseen kaikilta mahdollisilta jumalallisuuden ominaisuuksiltaan hänen kaltaisikseen.
Paratiisin luovien voimien taukoamaton ja
laajentuva kulku halki avaruuden näyttää enteilevän Universaalisen Isän
gravitaation vaikutusalueen iäti jatkuvaa laajentumista ja sellaisten
monituisten älyllisten olentotyyppien loputonta moninkertaistumista, jotka
kykenevät rakastamaan Jumalaa ja joita hän voi rakastaa ja jotka tällä tavoin
Jumalaa tuntemaan tulevina voivat haluta olla hänen kaltaisiaan, voivat pyrkiä
saavuttamaan Paratiisin ja löytämään Jumalan.
[sivu 646]
Universumien
universumi on täysin yhtenäinen. Jumala on voimansa ja persoonallisuutensa puolesta yksi.
On olemassa energian kaikkien tasojen ja persoonallisuuden kaikkien
osa-alueiden koordinaatio. Filosofisessa ja kokemuksellisessa mielessä,
ajatuksissa ja todellisuudessa on kaikkien olevaisten ja olentojen keskiössä
Paratiisin-Isä. Jumala on kaikki ja kaikissa, eikä mitään olevaisia tai
olentoja ole olemassa ilman häntä.
Alkuvaiheesta
seitsemänteen aikakauteen edetessään elämään ja valoon asettuneet maailmat
tavoittelevat vaihe vaiheelta Seitsenkertaisen Jumalan reaalisuuden
käsittämistä alkaen Luoja-Pojan jumaloinnista ja päätyen hänen
Paratiisin-Isänsä palvomiseen. Niin kauan kuin tällaisen maailman seitsemännen
vaiheen historia jatkuu, sen alati edistyvien kuolevaisten tietämys
Korkeimmasta Jumalasta kasvaa samalla, kun he hämärästi erottavat Perimmäisen
Jumalan kaiken ylle kohoavan huolenpidon reaalisuuden.
Tämän loistavan
aikakauden alusta sen loppuun asti on alati edistyvien kuolevaisten
keskeisimpänä pyrkimyksenä ymmärtää entistä paremmin ja tiedostaa entistä
täydemmin Jumaluuden ymmärrettävät alkutekijät: totuus, kauneus ja hyvyys.
Tässä on kysymys ihmisen pyrkimyksestä löytää Jumala mielestä, aineesta ja
hengestä. Ja tätä etsintää jatkaessaan kuolevainen havaitsee uppoutuneensa yhä
syvemmälle filosofian, kosmologian ja jumalallisuuden kokemukselliseen
tutkimiseen.
Filosofiaa te
jossain määrin käsitätte ja jumalallisuutta te tajuatte palvonnassa,
sosiaalisessa palvelussa ja henkilökohtaisessa hengellisessä kokemuksessa,
mutta kauneudentavoittelun -- kosmologian -- te aivan liian usein rajoitatte
ihmisen karkeiden taideharrastusten tutkimiseen. Kauneus, taide, on enimmältään
vastakohtien yhdistämistä. Vaihtelevuus on kauneuden käsitteelle olennaista.
Korkein kauneus, finiittisen taiteen korkein saavutus, on draama, jossa on
kysymys Luojan ja luodun muodostamien kosmisten ääripisteiden välisen valtavan
kuilun umpeenkuromisesta. Ihminen, joka löytää Jumalan, ja Jumala, joka löytää
ihmisen, -- luotu muuttumassa täydelliseksi, niin kuin Luoja on täydellinen --
siinä on ylittämätöntä kauneutta edustava verrattomista verrattomin saavutus,
kosmisen taiteen lakipiste.
Materialismi,
ateismi, on näin ollen rumuuden maksimoimista, kauneuden finiittisen
antiteesin, vastakohdan, huipentuma. Ylevin kauneus sisältyy siihen näköalaan,
että ne muunnelmat yhdistyvät, jotka ovat syntyneet aiemmin olemassa olleesta
sopusointuisesta todellisuudesta.
Ajattelun
kosmologisten tasojen saavuttamiseen kuuluu:
1. Tiedonhalu.
Sopusoinnun isoaminen ja kauneuden
janoaminen. Sinnikkäät pyrkimykset löytää sopusointuisten kosmisten suhteiden
uusia tasoja.
2. Esteettinen arvostus. Kaiken
kauniin rakastaminen ja kaikkiin luovuutta ilmentäviin saavutuksiin sisältyvän
taiteellisuuden alati edistyvä arvostaminen kaikilla todellisuuden tasoilla.
3. Eettinen herkkyys. Kauneuden
arvostaminen johtaa totuuden tajuamisen kautta tuntemukseen niiden asioiden
ikuisesta kestävyydestä, jotka vaikuttavat jumalallisen hyvyyden tunnistamiseen
Jumaluuden suhteista kaikkiin olentoihin; ja näin kosmologiakin johtaa
jumalallisten todellisuusarvojen tavoitteluun -- jumalatietoisuuteen.
Valoon ja elämään asettuneet maailmat
keskittyvät näin täysimääräisesti totuuden, kauneuden ja hyvyyden käsittämiseen
siksi, että näihin kvaliteettiarvoihin sisältyy ilmoitus Jumaluudesta
ajallisuuden ja avaruuden maailmoille. Ikuisen totuuden merkitykset
[sivu 647]
vetoavat yhdessä sekä kuolevaisen ihmisen älylliseen että hänen hengelliseen olemukseensa. Universaalinen kauneus sisältää kosmisen luomistuloksen sopusointuiset keskinäissuhteet ja rytmit; tämä on selkeämmin sanottuna edellä mainittu älyllinen viehättyminen, ja se johtaa aineellisen universumin yhtenäiseen ja synkroniseen käsittämiseen. Jumalallinen hyvyys edustaa infiniittisten arvojen paljastamista finiittiselle mielelle, jotta ne tulisivat siellä oivalletuiksi ja nostetuiksi ihmisen käsityskyvyn hengellisen tason kynnykselle.
Totuus on tieteen ja filosofian perusta, ja se tarjoaa uskonnolle älyllisen kivijalan. Kauneus on taiteen, musiikin ja koko inhimillisen kokemuksen mielekkäiden rytmien kummi. Hyvyyteen sisältyy etiikan, moraalisuuden ja uskonnon taju -- kokemuksellinen täydellisyydenkaipuu.
Kauneuden olemassaolo merkitsee epäsuorasti sitä, että läsnä on arvostava mieli, aivan yhtä varmasti kuin edistyvän evoluution tosiasia osoittaa Korkeimman Mielen herruutta. Kauneus on sen fenomenaalisen eli ilmiöinä havaittavan todellisuuden kaukaisuuksiin ulottuvan moninaistumisen sopusointuisen ajallis-avaruudellisen synteesin älyllistä tiedostamista, joka kaikki juontaa juurensa ennalta olemassa olevasta ja ikuisesta ykseydestä.
Hyvyys on jumalallisen täydellisyyden
erilaisten tasojen suhteellisten arvojen mentaalista tiedostamista. Hyvyyden
tiedostaminen edellyttää moraalisen statuksen omaavaa mieltä, persoonallista
mieltä, jolla on kyky tehdä ero hyvän ja pahan välillä. Mutta se, missä määrin
joku omaa hyvyyttä, suuruutta, on se mitta, miten paljon hän on todellisuudessa
saavuttanut jumalallisuutta.
Todenmukaisten suhteiden tiedostaminen edellyttää mieltä, joka pystyy erottamaan toden erheestä. Lahjaksi annettu Totuuden Henki, joka kietoutuu Urantian ihmismielten ympärille, reagoi erehtymättömästi totuuteen -- elävään henkiyhteyteen kaikkien olevaisten ja olentojen välillä, siten kuin ne koordinoituvat ikuisessa ylösnousemuksessa kohti Jumalaa.
Jokaisen elektronin, ajatuksen tai hengen jokainen impulssi on toimiva yksikkö koko maailmankaikkeudessa. Vain synti on eristynyttä ja pahaa gravitaation vastustamista mentaalisella ja hengellisellä tasolla. Maailmankaikkeus on kokonaisuus; mikään olevainen tai olento ei ole olemassa eikä elä eristyksissä. Itsensätoteuttaminen on potentiaalisesti pahaa, jos se on yhteisönvastaista. Pitää kirjaimellisesti paikkansa, kun sanotaan: "Kukaan ei elä yksikseen." Kosminen sosiaalistuminen on persoonallisuuden yhdistymisen korkein muoto. Jeesus sanoi: "Joka haluaisi olla joukossanne suurin, tulkoon hänestä kaikkien palvelija."
Niinpä totuus, kauneus ja hyvyys -- ihmisen älyllinen lähestymistie mielen, aineen ja hengen universumiin -- on liitettävä yhdeksi yhtenäiseksi käsitykseksi jumalallisesta ja korkeimmasta ihanteesta. Niin kuin kuolevainen persoonallisuus yhdistää ihmiskokemuksen aineeseen, mieleen ja henkeen, samoin tulee tästä jumalallisesta ja korkeimmasta ihanteesta Korkeimmuudessa voiman osalta yhdistynyt ja sitten isällisen rakkauden Jumalaksi personoitunut.
Kaikkinainen ymmärrys siitä, mikä on osien
suhde mihin tahansa kokonaisuuteen, edellyttää, että ymmärretään kaikkien osien
suhde tähän kokonaisuuteen; ja maailmankaikkeudessa tämä merkitsee luotujen
osien suhdetta Luovaan Kokonaisuuteen. Jumaluudesta tulee näin universaalista
ja ikuista tavoitteisiinpääsyä edustava transsendentaalinen -- jopa
infiniittinen -- päämäärä.
Universaalinen kauneus on sitä, että
tunnistaa Paratiisin Saaren heijastumisen aineellisessa luomistuloksessa, kun
ikuinen totuus taas on niiden Paratiisin-Poikien erityinen palvelus, jotka sen
lisäksi, että he lahjoittautuvat kuolevaisten sukukunnille, myös vuodattavat
Totuuden Henkensä kaikkien kansojen päälle. Jumalallinen hyvyys tulee
täysimääräisemmin esille Äärettömän Hengen moninaisten persoonallisuuksien
rakastavassa huolenpidossa.
[sivu 648]
Mutta rakkaus, näiden kolmen laatumääreen yhteissumma, on ihmisen oivallus Jumalasta hänen henki-Isänään.
Fyysinen aine on absoluuttisten Jumaluuksien paratiisillisen energialoisteen ajallis-avaruudellinen varjo. Totuusmerkitykset ovat Jumaluuden ikuisen sanan mentaalis-älyllisiä jälkiseurauksia -- ajallis-avaruudellinen ymmärrys korkeimmista käsityksistä. Jumalallisuuden hyvyysarvot ovat Universaalista, Iankaikkista ja Ääretöntä edustavien henkipersoonallisuuksien armeliaita hoivatoimia evolutionaaristen sfäärien ajallis-avaruudellisille finiittisille luoduille.
Nämä jumalallisuuden merkitykselliset
todellisuusarvot sekoittuvat jumalalliseksi rakkaudeksi siinä suhteessa, joka
Isällä on kuhunkin persoonalliseen luotuun. Ne koordinoituvat jumalalliseksi
armoksi Pojassa ja tämän Pojissa. Ne tuovat julki laatumääreensä jumalallisena
huolenpitona, rakastavan armon ilmentämisenä ajallisuuden lapsille Hengen ja
tämän henkilasten kautta. Näitä kolmea jumalallisuutta ilmentää
voima-persoonallisuussynteesinä pääasiassa Korkein Olento. Seitsenkertainen
Jumala tuo heitä eri tavoin julki jumalallisten merkitysten ja arvojen
seitsemänä toisistaan poikkeavana yhdistymänä seitsemällä nousevalla tasolla.
Finiittisen ihmisen kannalta totuus, kauneus
ja hyvyys kattavat täyden ilmoituksen jumalallisuustodellisuudesta. Kun tämä
Jumaluuden rakkaudeksi ymmärtäminen saavuttaa Jumalaa tuntevien kuolevaisten
elämässä hengellisen julkitulon, satona korjataan silloin jumalallisuuden
hedelmiä: älyllistä rauhaa, sosiaalista edistystä, moraalista tyydytystä,
hengellistä iloa ja kosmista viisautta. Valon ja elämän seitsemännessä
vaiheessa olevassa maailmassa elävät edistyneet kuolevaiset ovat oppineet, että
rakkaus on se, mikä on maailmankaikkeudessa suurinta. Ja he tietävät, että
Jumala on rakkaus.
Rakkaus on halu tehdä hyvää toisille.
[Esittänyt
Nebadonin Totuudenpaljastuskunnan pyynnöstä muuan Urantialla vieraileva
Voimallinen Sanansaattaja yhdessä tietyn Melkisedekin, Urantian
Planeettaprinssin sijaishallitsijan, kanssa.]
* * * * *
Tämä universaalisesta ykseydestä kertova luku
on kahdeskymmenesviides niiden eri laatijoiden esitysten sarjassa, joita on
ryhmänä ohjannut Mantutia Melkisedekin johdolla toimiva kahdentoista Nebadonin
persoonallisuuden muodostama komissio. Laadimme nämä kertomukset ja käänsimme ne
ylempiemme valtuuttamalla menetelmällä englannin kielelle Urantian
ajanlaskutavan mukaan vuonna 1934.
--------------
*) Alkutekstissä ei ole sanaa 'olevainen'. [Kääntäjän huomautus]