[sivu
1647]
PISTÄYTYMINEN JERUSALEMISSA
JEESUS ja apostolit saapuivat Kapernaumiin keskiviikkona, maaliskuun 17 päivänä, ja he viettivät kaksi viikkoa Beetsaidan tukikohdassaan ennen kuin lähtivät kohti Jerusalemia. Näiden kahden viikon ajan apostolit opettivat ihmisiä järven rannalla, kun Jeesus sen sijaan oli enimmäkseen omissa oloissaan kukkuloilla toimittamassa Isänsä asioita. Tämän jakson aikana Jeesus teki Jaakob ja Johannes Sebedeuksen kanssa kaksi salaista käyntiä Tiberiakseen, jossa he tapasivat uskovia ja opettivat näille valtakunnan evankeliumia.
Monet Herodeksen talouteen kuuluvista
uskoivat Jeesukseen ja osallistuivat näihin kokouksiin. Juuri näiden Herodeksen
viralliseen perhekuntaan kuuluvien uskovien vaikutus oli osasyynä siihen, että
tämän vallanpitäjän vihamielisyys Jeesusta kohtaan oli vähentynyt. Nämä
Tiberiaan uskovat olivat juurta jaksain selittäneet Herodekselle, että
Jeesuksen julistama "valtakunta" oli luonteeltaan hengellinen eikä
mikään poliittinen hanke. Herodes uskoi mieluummin näitä oman taloutensa
jäseniä eikä sen vuoksi antanut ylen määrin hätäännyttää itseään sillä, että
kaikkialla levisi juttuja Jeesuksen harjoittamasta opettamisesta ja
parantamisesta. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että Jeesus toimi parantajana
tai uskonnonopettajana. Monienkin Herodeksen neuvonantajien ja jopa Herodeksen
itsensä myönteisestä suhtautumisesta huolimatta oli olemassa myös muuan
Herodeksen alaisten ryhmä, jonka jäseniin Jerusalemin uskonnolliset johtajat
pystyivät vaikuttamaan siinä määrin, että he pysyivät Jeesuksen ja hänen
apostoliensa katkerina ja uhkaavina vihamiehinä ja tekivät myöhemmin parhaansa
estääkseen näiden julkisen toiminnan. Jeesukselle olivat suurimpana vaarana
Jerusalemin uskonnolliset johtajat, ei Herodes. Nimenomaan tästä syystä Jeesus
ja apostolit viettivät niinkin paljon aikaa Galileassa ja suorittivat suurimman
osan julkisesta saarnaajantyöstään siellä, mieluummin kuin Jerusalemissa ja
Juudeassa.
Päivää ennen kuin he valmistautuivat lähtemään pääsiäisjuhlille Jerusalemiin, sattui että Mangus, Kapernaumiin sijoitetun roomalaisen varuskunnan päällikkö, toisin sanoen kapteeni, meni synagogan esimiesten puheille sanoen: "Uskollinen sotilaspalvelijani on sairaana ja kuoleman kielissä. Menisittekö sen tähden puolestani Jeesuksen luo ja pyytäisitte häntä parantamaan palvelijani?" Roomalaiskapteeni menetteli näin, koska arveli juutalaisjohtajilla olevan enemmän vaikutusvaltaa Jeesukseen. Niinpä synagogan vanhimmat menivät tapaamaan Jeesusta, ja heidän puhemiehensä sanoi: "Opettaja, pyydämme hartaasti, että menisit Kapernaumiin ja pelastaisit roomalaisen sadanpäämiehen suosikkipalvelijan. Tämä sadanpäämies ansaitsee saada osakseen huomiosi, sillä hän rakastaa kansakuntaamme ja rakennutti jopa sen nimenomaisen synagogan, jossa sinäkin niin monet kerrat olet puhunut."
Kuultuaan, mitä heillä oli sanottavanaan,
Jeesus lausui: "Lähden mukaanne." Ja kun hän meni heidän mukanaan
sadanpäämiehen talolle, ja jo ennen kuin hän oli astunut tämän pihallekaan,
roomalainen sotilas lähetti ystävänsä tervehtimään häntä ja neuvoi heitä
sanomaan: "Herra, älä vaivaudu astumaan talooni, sillä en ole sen
arvoinen, että tulisit
[sivu 1648]
minun kattoni alle. En myöskään katsonut
olevani riittävän arvokas tulemaan luoksesi, siksi panin asialle oman kansasi
vanhimmat. Mutta
tiedän, että voit tarpeellisen sanan lausua paikalta, jolla seisot, ja
palvelijani paranee. Sillä olen itsekin toisten käskyvallan alainen, ja
alaisinani on sotilaita, ja minä sanon jollekulle 'mene', ja hän menee;
toiselle sanon 'tule', ja hän tulee, ja palvelijoilleni sanon 'tehkää tämä tai
tehkää tuo', ja he tekevät."
Ja nämä sanat
kuullessaan Jeesus kääntyi ja sanoi apostoleilleen ja niille, jotka olivat
heidän kanssaan: "Ihmettelen ja ihailen tämän muukalaisen uskoa.
Totisesti, totisesti, minä sanon teille: Näin suurta uskoa en ole kohdannut, en
ainakaan Israelissa." Jeesus, joka jo kääntyi poispäin talon luota, sanoi:
"Menkäämme pois täältä." Ja sadanpäämiehen ystävät menivät sisälle
taloon ja kertoivat Mangukselle, mitä Jeesus oli sanonut. Ja siitä hetkestä
lähtien palvelija alkoi toipua ja sai loppujen lopuksi takaisin normaalin
terveydentilansa ja palvelukelpoisuutensa.
Mutta emme
koskaan tulleet tietämään, mitä tässä tilanteessa täsmällisesti ottaen
tapahtui. Kertomukseen ei sisälly mitään muuta, eikä Jeesuksen seuralaisille
ilmoitettu, huolehtivatko näkymättömät olennot sadanpäämiehen palvelijan
paranemisesta vai ei. Tiedämme vain tosiasian palvelijan täydestä paranemisesta.
Varhain
tiistaiaamuna, maaliskuun 30 päivänä, Jeesus ja apostoliseurue lähtivät
taipaleelle kohti Jerusalemia ja pääsiäisjuhlia. He tekivät matkan
Jordaninlaakson kautta ja saapuivat perille perjantai-iltapäivänä, huhtikuun 2
päivänä. Tapansa mukaan he pystyttivät tukikohtansa Betaniaan. Jerikon läpi
kulkiessaan he pysähtyivät hetkeksi lepäämään siksi aikaa, kun Juudas talletti
jonkin määrän heidän yhteisiä rahojaan perheensä yhden ystävän pankkiin. Tämä
oli ensimmäinen kerta, jolloin Juudaksella oli mukanaan ylijäämävaroja, eikä
tähän säästöön koskettu ennen kuin he kulkivat taas Jerikon kautta viimeisellä
ja tapahtumaintäyteisellä matkalla Jerusalemiin vähän ennen Jeesuksen
oikeudenkäyntiä ja kuolemaa.
Mitään erikoista
ei tapahtunut seurueen taivaltaessa kohti Jerusalemia, mutta he olivat tuskin
ehtineet asettua Betaniaan, kun paikalle alkoi kerääntyä läheltä ja kaukaa
henkilöitä, jotka etsivät ruumiilleen parannusta, levottomalle mielelleen
lohdutusta ja sielulleen pelastusta. Heitä kertyi niin paljon, ettei
Jeesukselle jäänyt juuri yhtään aikaa lepäämiseen. Siksi he pystyttivätkin
telttoja Getsemaneen, ja Mestari tapasi kulkea edestakaisin Betanian ja
Getsemanen väliä välttääkseen väkijoukot, jotka olivat häntä alituiseen
ahdistamassa. Apostoliseurue viipyi Jerusalemissa lähes kolme viikkoa, mutta
Jeesus kielsi heitä saarnaamasta julkisuudessa. He saivat opettaa vain
yksityisesti ja tehdä henkilökohtaista työtä.
He viettivät
pääsiäisen hiljaisesti Betaniassa. Ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jeesus ja
kaikki kaksitoista apostolia ottivat osaa verettömään pääsiäisjuhlaan.
Johanneksen apostolit eivät nauttineet pääsiäisateriaa Jeesuksen ja hänen
apostoliensa seurassa, vaan he viettivät juhlan Abnerin ja monien sellaisten
seurassa, jotka olivat jo varhaisessa vaiheessa uskoneet Johanneksen
julistukseen. Tämä oli Jeesuksen toinen apostoliensa kanssa Jerusalemissa
viettämä pääsiäinen.
Kun Jeesus ja
kaksitoista apostolia lähtivät Kapernaumiin, Johanneksen apostolit eivät palanneet
heidän mukanaan. Abnerin johdolla he jäivät Jerusalemiin ja ympäröivälle
maaseudulle, jossa he työskentelivät huomiota herättämättä valtakunnan
laajenemisen hyväksi, kun Jeesus kaksinetoista apostoleineen taas palasi
tekemään työtä Galileassa. Kaksikymmentäneljä apostolia eivät sitten enää
koskaan olleetkaan kaikki yhtä aikaa koolla ennen kuin vähän ennen
seitsemänkymmenen evankelistan valtuuttamista ja lähettämistä tehtäviinsä.
Mutta kumpikin ryhmä oli yhteistyöhaluinen, ja mielipide-eroista huolimatta
niiden välillä vallitsi mitä parhaimmat tunteet.
[sivu 1649]
Jerusalemissa
vietetyn toisen sapatin iltapäivänä, kun Mestari ja apostolit olivat valmiit
osallistumaan temppelipalveluksiin, Johannes sanoi Jeesukselle: "Tule
kanssani, haluaisin näyttää sinulle jotakin." Johannes johdatti Jeesuksen
Jerusalemin erään portin kautta ulos kaupungista Beethesdaksi kutsutulle
vesilammikolle. Tämän lammikon ympärillä oli viisikatoksinen rakennelma, ja sen
alla virui suuri joukko kärsiviä, jotka etsivät paranemista. Beethesda oli
kuumavesilähde, jonka punertava vesi kupli epäsäännöllisin väliajoin siksi,
että lammikon alla oleviin kalliononkaloihin kertyi kaasua. Monet luulivat
tämän aika ajoin tapahtuvan lämpimän veden kuohumisen johtuvan
yliluonnollisista voimista, ja kansan keskuudessa uskottiin, että ensimmäinen
tuollaisen kuohahduksen jälkeen veteen astuva paranisi vaivoistaan, olivat ne
mitä hyvänsä.
Jeesuksen
asettamat rajoitukset tekivät apostoleista jotenkin rauhattomia, ja Johannes,
kahdestatoista nuorin, oli erityisen kärsimätön siitä, että tällainen hillike
oli asetettu. Hän oli tuonut Jeesuksen lammikolle ajatellen, että paikalle
kerääntyneet kärsivät vetoaisivat Mestarin sääliväisyyteen niin voimakkaasti,
että tämä liikuttuisi ja tekisi parantamisihmeen. Ja silloin koko Jerusalem
hämmästyisi, ja näin saataisiin kaikki tuota pikaa uskomaan valtakunnan
evankeliumiin. Johannes sanoi Jeesukselle: "Mestari, katso kaikkia näitä
kärsiviä; onko mitään, mitä voisimme tehdä heidän hyväkseen?" Ja Jeesus
vastasi: "Johannes, miksi tahtoisit houkutella minut poikkeamaan
valitsemaltani tieltä? Mistä syystä sinä itsepintaisesti tahdot korvata
ikuisesta totuudesta kertovan evankeliumin julistamisen ihmetekojen tekemisellä
ja sairaiden parantamisella? Poikani, en saa tehdä sitä, mitä kaipaat, mutta
kerää yhteen nämä sairaat ja vaivaiset voidakseni puhua heille rohkaisun ja
ikuisen lohdutuksen sanoja."
Paikalle
kokoontuneille puhuessaan Jeesus sanoi: "Moni teistä on täällä sairaana ja
vaivattuna siksi, että olette monet vuodet eläneet väärällä tavalla. Toiset
kärsivät ajallisuuteen kuuluvien tapaturmien vuoksi, toiset kärsivät
esivanhempiensa tekemien virheiden vuoksi, kun jotkut teistä taas kamppailevat
ajalliseen olemassaoloonne liittyvien epätäydellisten olosuhteiden mukanaan
tuomien hankaluuksien kanssa. Mutta minun Isäni työskentelee, ja minä haluaisin
työskennellä teidän maisen tilanne kohentamiseksi, mutta eritoten ikuisen
tilanteenne varmistamiseksi. Kukaan meistä ei voi tehdä kovinkaan paljon
muuttaakseen elämän vaikeuksia, ellemme näe, että taivaassa oleva Isä niin
tahtoo. Me olemme viime kädessä kaikki velvolliset täyttämään sen, mikä on
Iankaikkisen tahto. Jos teidät kaikki voitaisiin parantaa fyysisistä
vaivoistanne, te toden totta ihmettelisitte, mutta vielä sitäkin
suurenmoisempaa on, että puhdistuisitte kaikesta hengellisestä sairaudesta ja
huomaisitte parantuneenne kaikista moraalisista vammoistanne. Olette kaikki
Jumalan lapsia; olette taivaallisen Isän lapsia. Saattaa näyttää siltä, että
ajallisuuden kahleet vaivaavat teitä, mutta ikiaikojen Jumala rakastaa teitä.
Ja kun tuomion hetki koittaa, älkää pelätkö, sillä te kaikki kohtaatte paitsi
oikeudenmukaisuutta, myös runsain määrin armeliaisuutta. Totisesti, totisesti,
minä sanon teille: Joka kuulee valtakunnan evankeliumin ja uskoo tähän
opetukseen, että hän on Jumalan poika, hänellä on iankaikkinen elämä. Jo nyt on
tällaisia uskovia siirtymässä tuomarin edestä ja kuolemasta valoon ja elämään.
Ja se hetki on tulossa, jolloin haudoissa olevatkin kuulevat ylösnousemuksen
äänen."
Ja monet niistä,
jotka kuulivat, uskoivat valtakunnan evankeliumin. Jotkut kärsivistä kokivat
niin syvän innoituksen ja hengellisen elpymisen, että he kulkivat ympäriinsä
julistaen tulleensa parannetuiksi myös fyysisistä vaivoistaan.
Muuan mies, joka
oli vuosikaudet kärsinyt masennuksesta ja jota hänen järkkyneen mielensä
aiheuttamat vaivat olivat vakavasti kiusanneet, ilostui niin Jeesuksen
sanoista, että hän makuulavitsansa maasta
[sivu 1650]
nostettuaan
käveli kotiinsa, niin sapattipäivä kuin olikin. Tämä vaivojen mies oli kaikki
kuluneet vuodet odottanut, että joku auttaisi häntä. Hän oli niin oman
avuttomuudentunteensa rampauttama, ettei hänen mielessään ollut kertaakaan edes
käväissyt sellainen ajatus, että hän itse auttaisi itseään. Ja osoittautui,
ettei hänen tarvinnut parantuakseen tehdä muuta kuin ottaa vuoteensa ja
kävellä.
Silloin Jeesus
sanoi Johannekselle: "Menkäämme pois ennen kuin ylipapit ja kirjanoppineet
yllättävät meidät ja loukkaantuvat siitä, että puhuimme elämän sanoja näille
vaivatuille." Ja he palasivat temppeliin ja liittyivät tovereidensa
seuraan, ja kohta he lähtivät kaikki yöksi Betaniaan. Mutta Johannes ei koskaan
kertonut muille apostoleille tästä hänen yhdessä Jeesuksen kanssa tänä sapatin
iltapäivänä suorittamastaan käynnistä Beethesdan lammikolla.
Samaisen
sapattipäivän iltana Betaniassa, kun Jeesus, kaksitoista apostolia ja muuan
uskovaisryhmä olivat kokoontuneet nuotion ympärille Lasaruksen puutarhaan,
Natanael esitti Jeesukselle seuraavan kysymyksen: "Mestari, vaikka oletkin
opettanut meille myönteisen version vanhasta elämänohjeesta neuvoen meitä, että
meidän tulisi tehdä toisille niin kuin toivomme heidän tekevän meille, en silti
täysin käsitä, miten voimme aina noudattaa sellaista käskyä. Anna minun
valaista vastaväitettäni sillä, että käytän esimerkkinä irstasta miestä, joka
katsoo paha mielessään kumppania, jonka kanssa aikoo tehdä syntiä. Kuinka me
voimme opettaa, että tämän pahaa aikovan miehen tulisi tehdä toisille niin kuin
hän tahtoisi näiden tekevän hänelle?"
Natanaelin
kysymyksen kuultuaan Jeesus nousi silmänräpäyksessä jaloilleen, heristi
sormeaan apostolille ja sanoi: "Natanael, Natanael! Millä viisiin sinä
oikein sydämessäsi ajattelet? Etkö sinä omaksukaan opetuksiani niin kuin
hengestä syntynyt ne omaksuu? Ettekö kuule totuutta niin kuin sen kuulevat
miehet, joilla on viisautta ja hengellistä ymmärrystä? Kun kehotin teitä
tekemään toisille niin kuin haluaisitte heidän tekevän teille, puhuin
ihmisille, joilla on ylevät ihanteet, en niille, jotka tuntisivat kiusausta
vääristellä opetukseni ja tehdä niistä kehotuksen pahantekemiseen."
Mestarin
puhuttua Natanael nousi seisomaan sanoen: "Mutta, Mestari, et saisi
luulla, että hyväksyn kysymykseni kaltaisen tulkinnan opetuksistasi. Esitin
tämän kysymyksen vain, koska arvelin, että monet tuonkaltaiset miehet voisivat
mainitsemallani tavalla arvioida väärin kehotuksesi, ja toivoin, että haluaisit
antaa meille lisää opetusta näistä asioista." Ja Natanaelin istuuduttua
Jeesus jatkoi puhettaan: "Tiedän mainiosti, Natanael, ettet sinä
mielessäsi hyväksy mitään tuollaista pahuudesta kertovaa ajatusta, mutta tunnen
pettymystä siksi, että te kaikki niin usein jätätte tekemättä aidosti hengellisen
tulkinnan arkipäivän asioita koskevista opetuksistani, neuvoista, jotka on
pakko antaa teille ihmisten kielellä ja niin kuin ihmisten täytyy puhua.
Sallikaa, että minä nyt annan teille opetusta tämän elämänohjeen tulkintaan,
tämän kehotuksen tulkintaan, liittyvistä eri merkitystasoista, joka kehotus
siis kuuluu 'tehkää toisille, mitä haluatte toisten tekevän teille':
"1. Lihallinen
taso. Tällaisesta puhtaasti itsekkäästä ja himokkaasta tulkinnasta olisi
hyvänä esimerkkinä kysymykseesi sisältynyt olettamus.
"2. Tunteiden
taso. Tämä taso on yhtä tasoa lihallisuuden tasoa korkeammalla, ja se antaa
ymmärtää, että myötätunto ja sääli kohottaisivat asianomaisen tekemää tulkintaa
tästä elämänohjeesta.
"3.
Mielen taso. Nyt alkavat vaikuttaa mielen harjoittama järkeily ja
kokemuksesta saatu tietoaines. Hyvä arvostelukyky edellyttää, että tällainen
elämänohje olisi
[sivu 1651]
tulkittava
sopusoinnussa sen korkeimman ihanteellisuuden kanssa, joka kätkeytyy syvällisen
itsekunnioituksen ylevyyteen.
"4.
Veljellisen rakkauden taso. Edellisiäkin korkeammalla on taso, joka kertoo
epäitsekkäästä omistautumisesta kanssaihmistensä hyvinvoinnin edistämiseen.
Tällä korkeammalla tasolla, joka merkitsee varauksetonta sosiaalista
palvelumieltä sen versoessa siitä tietoisuudesta, että Jumala on isä, ja sen
seurauksena olevasta ihmisten välisen veljeyden tiedostamisesta, kohdataan uusi
ja entistä paljon kauniimpi tulkinta tästä elämän perusohjeesta.
"5. Moraalinen
taso. Ja sitten kun saavutatte aidosti filosofiset tulkintatasot, kun
teillä on todellinen ymmärrys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, kun
tajuatte, mikä ihmissuhteissa on ikuisesti kelvollista, silloin alatte
tarkastella tällaista tulkintaongelmaa niin kuin kuvittelisitte jonkun
ylevämielisen, ihanteellisen, viisaan ja puolueettoman kolmannen henkilön
tarkastelevan ja tulkitsevan tätä käskyä siten kuin se soveltuu omakohtaisiin
ongelmiinne, jotka juontuvat sovittautumisestanne elämänne tilanteisiin.
"6.
Hengellinen taso. Ja sitten viimeisenä, mutta suurimpana kaikista,
saavutamme tason, joka merkitsee henkistä ymmärrystä ja hengellistä tulkintaa
ja joka ajaa meidät huomaamaan, että tähän elämänohjeeseen sisältyy Jumalan
käsky, jonka mukaan meidän tulee kohdella kaikkia ihmisiä niin kuin arvelemme,
että Jumala heitä kohtelisi. Tämä on ihmissuhteiden universumi-ihanne. Ja se on
teidän asenteenne kaikkiin tällaisiin ongelmiin, milloin suurin toiveenne on,
että täytätte aina Isän tahdon. Siksi tahtoisin, että tekisitte kaikille
ihmisille siten kuin tiedätte, että minä heille samankaltaisissa olosuhteissa
tekisin."
Kaikesta, mitä
Jeesus oli apostoleilleen tuohon hetkeen mennessä sanonut, mikään ei ollut
heitä enemmän hämmästyttänyt. Heidän käymänsä keskustelu siitä, mitä Mestari
oli lausunut, jatkui vielä kauan hänen levollemenonsa jälkeen. Vaikka kesti
pitkään ennen kuin Natanael tointui luulostaan, että Jeesus oli ymmärtänyt
väärin, missä hengessä hän oli kysymyksensä esittänyt, muut olivat enemmän kuin
kiitollisia siitä, että heidän filosofoiva apostolitoverinsa oli rohjennut
esittää tällaisen ajatuksia herättävän kysymyksen.
5. KÄYNTI FARISEUS SIMONIN LUONA
Vaikkei Simon
ollut juutalaisen sanhedrinin jäsen, hän oli silti vaikutusvaltainen
jerusalemilaisfariseus. Hän uskoi puolesta sydämestään, ja siitä huolimatta,
että häntä saatettaisiin siitä ankarasti arvostella, hän uskalsi kutsua
Jeesuksen ja tämän henkilökohtaiset työtoverit Pietarin, Jaakobin ja
Johanneksen kotiinsa yhteiselle aterialle. Simon oli jo pitkään tehnyt
havaintoja Mestarista, ja tämän opetukset, mutta niitäkin enemmän tämän
persoonallisuus, olivat tehneet häneen syvän vaikutuksen.
Varakkaat
fariseukset antoivat mieluusti almuja, eivätkä he hyväntekeväisyytensä kohdalla
kaihdelleet julkisuutta. Ei ollut harvinaista, että he toitottivat torvea
ollessaan antamassa armopalaa jollekulle kerjäläiselle. Arvovieraille kutsuja
järjestäessään näillä fariseuksilla oli tapana jättää talon ovet auki, jotta
kerjäläisetkin saattoivat tulla kadulta sisälle, jolloin näillä oli huoneen seinänvierustalla
päivällisvieraiden leposohvien takana seistessään tilaisuus saada osansa
ruoasta, kun juhlavieraat mahdollisesti viskasivat heille palan silloin toisen
tällöin.
Tässä
nimenomaisessa Simonin talossa järjestetyssä tilaisuudessa oli kadulta
tulleiden joukossa muuan huonomaineinen nainen, josta oli vähän aikaisemmin
tullut valtakunnan evankeliumin hyvään sanomaan uskova. Tämä nainen oli koko
Jerusalemissa varsin tunnettu erään niin kutsutun korkealuokkaisen ilotalon
entisenä emäntänä. Tällaisia ilotaloja sijaitsi muutaman askelen päässä
ei-juutalaisten temppelipihasta. Jeesuksen
[sivu 1652]
opetukset
omaksuttuaan hän oli sulkenut pahamaineisen liikeyrityksensä ja oli johdattanut
useimmat kanssaan toimineista naisista omaksumaan evankeliumin ja muuttamaan
elämäntapansa. Tästä huolimatta fariseukset yhä halveksivat häntä suuresti, ja
hänen oli pakko antaa hiustensa riippua vapaasti, mikä oli porttouden merkki.
Tämä nimeltä mainitsematon nainen oli tuonut mukanaan suuren pullon tuoksuvaa voidetta,
ja Jeesuksen takana seisten Jeesuksen nojautuessa aterioidessaan lavitsaansa
hän ryhtyi voitelemaan tämän jalkoja samalla, kun hän myös kasteli Jeesuksen
jalat kiitollisuudesta kummunneilla kyynelillään ja kuivasi ne päänsä
hiuksilla. Ja tämän voitelemisen suoritettuaan hän yhä itki ja suuteli
Jeesuksen jalkoja.
Tämän kaiken
nähdessään Simon sanoi itselleen: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän
olisi tajunnut, kuka ja minkä sortin naikkonen tuo on, joka tuolla tavoin
kajoaa häneen; että hän on pahamaineinen synnintekijä." Ja Jeesus, joka
tiesi, mitä Simonin mielessä liikkui, korotti äänensä sanoen: "Simon,
minulla on jotakin, jonka haluaisin sanoa sinulle." Simon vastasi:
"Opettaja, sano pois vain." Silloin Jeesus sanoi: "Olipa muuan
varakas rahanlainaaja, jolla oli kaksi velallista. Toinen oli hänelle velkaa
viisisataa denaaria ja toisen velka oli viisikymmentä. Kävi niin, että kun
kummallakaan ei ollut, millä velkansa maksaa, hän antoi molemmille velan
anteeksi. Simon, mitä luulet, kumpi heistä mahtoi rakastaa häntä enemmän?"
Simon vastasi: "Luulenpa, että se oli se, jolle hän antoi enemmän
anteeksi." Ja Jeesus sanoi: "Teithän oikean arvion", ja naista
osoittaen hän jatkoi puhettaan: "Simon, katsopa tarkkaan tätä naista.
Astuin taloosi kutsuttuna vieraana, etkä kuitenkaan antanut minulle vettä,
jolla huuhdella jalkani. Tämä kiitollinen nainen on pessyt jalkani kyynelillään
ja kuivannut ne päänsä hiuksilla. Et antanut minulle ystävällistä
tervetulosuudelmaa, mutta tämä nainen ei siitä hetkestä, kun hän tuli sisälle,
ole lakannut suutelemasta jalkojani. Et välittänyt öljytä päätäni, hän sen
sijaan on voidellut jalkani kallisarvoisilla voiteilla. Ja mitä tämä kaikki
merkitsee? Yksinkertaisesti sitä, että hänen monet syntinsä on annettu
anteeksi, ja se on johtanut hänet suuresti rakastamaan. Mutta jotka ovat
saaneet vain vähän anteeksiantoa, he toisinaan rakastavatkin vain vähän."
Ja hän kääntyi ympäri, naisen puoleen, ja otti häntä kädestä, nosti hänet
seisomaan ja sanoi: "Olet totisesti katunut syntejäsi, ja ne on anteeksi
annettu. Älä masennu kanssaihmistesi ajattelemattomasta ja epäystävällisestä
suhtautumisesta, vaan jatka vaellustasi taivaan valtakunnan ilossa ja
vapaudessa."
Kun Simon ja
hänen ystävänsä, jotka istuivat aterialla hänen kanssaan, kuulivat nämä sanat,
he olivat entistäkin enemmän ällistyksissään, ja he ryhtyivät kuiskimaan
keskenään: "Mikä hän oikein on miehiään, kun uskaltaa jopa antaa syntejä
anteeksi?" Ja kun Jeesus kuuli heidän mutinansa, hän kääntyi lähettääkseen
naisen pois ja sanoi: "Nainen, mene rauhassa; uskosi on sinut
pelastanut."
Kun Jeesus
ystävineen nousi pöydästä lähteäkseen kotiin, hän kääntyi Simonin puoleen
sanoen: "Tunnen sydämesi, Simon, tiedän, miten olet kahden vaiheilla,
uskon ja epäilysten välillä; tiedän, miten sinua raastaa pelko ja miten sinua
kiusaa ylpeys. Mutta rukoilen puolestasi, jotta antaisit periksi valolle ja
saisit omassa elämäntilanteessasi kokea sellaiset valtaisat mielen ja hengen
muutokset, että ne ovat verrattavissa niihin suunnattomiin muutoksiin, jotka
valtakunnan evankeliumi on kutsumattoman ja ei-tervetulleen vieraasi sydämessä
jo saanut aikaan. Ja ilmoitan teille kaikille, että Isä on avannut taivaan
valtakunnan ovet kaikille, joilla on usko sisälle astuakseen, eikä ole
sellaista ihmistä eikä ihmisten yhteenliittymää, joka voisi sulkea nämä ovet
halpa-arvoisimmaltakaan sielulta tai luulotellusti räikeimmältäkään syntiseltä
maan päällä, jos nämä vilpittömästi pyrkivät sinne sisälle." Ja Jeesus
lausui yhdessä Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa hyvästit isännälleen,
ja he menivät Getsemanen puutarhan leiriin liittyäkseen muiden apostolien
seuraan.
[sivu 1653]
Samana iltana
Jeesus piti apostoleille ikimuistettavan puheen siitä, miten yhteiskunnallisen
aseman arvo on Jumalan ja Paratiisiin johtavan ikuisen ylösnousemuksen
edistymisen kannalta suhteellinen. Jeesus sanoi: "Lapseni, jos lapsen ja
Isän välillä vallitsee aito ja elävä yhteys, on varmaa, että lapsi etenee
jatkuvasti kohti Isän ihanteita. On totta, että lapsen edistyminen saattaa
alkuvaiheessa olla hidasta, mutta eteneminen on kaikesta huolimatta varmaa.
Tärkeää ei suinkaan ole edistymisenne nopeus vaan mieluumminkin sen varmuus.
Aktuaalinen tulosten saavuttaminen ei ole yhtä tärkeää kuin se tosiasia, että
etenemisenne suunta on kohti Jumalaa. Mitä teistä päivä päivältä tulee,
on äärettömän paljon tärkeämpää kuin se, mitä tänään olette.
"Se
muutoksen kokenut nainen, jonka jotkut teistä näkivät tänään Simonin talossa,
elää tällä hetkellä tasolla, joka on tavattoman paljon Simonin ja hänen hyvää
tarkoittavien toveriensa tasoa alempana. Mutta kun fariseukset kantavat huolta
vale-edistymisestä, joka perustuu harhakuvaan tarkoituksettomien
seremoniaalisten palvelusmenojen pettävien kuvioiden suorittamisesta, sillä
aikaa tämä nainen on kuolemanvakavana ryhtynyt pitkään ja vaiheikkaaseen
Jumalan etsimiseen, eivätkä hengellinen ylpeys ja moraalinen itsetyytyväisyys
tuki hänen polkuaan, joka vie taivasta kohti. Tuo nainen on inhimilliseltä
kannalta katsoen paljon kauempana Jumalasta kuin Simon, mutta hänen sielunsa on
edistyvässä liikkeessä; hän on matkalla kohti ikuista määränpäätä. Tähän
naiseen kätkeytyy valtavia hengellisiä mahdollisuuksia tulevaisuutta varten.
Jotkut teistä eivät ehkä ole kovin korkealla, jos ajatellaan sielun ja hengen
aktuaalisia tasoja, mutta edistytte joka päivä sillä elävällä tiellä, joka
uskon kautta avautuu Jumalan luo. Teissä on jokaisessa suunnattomia
mahdollisuuksia tulevaisuutta varten. On paljon parempi, että omaa vaikka
vähänkin -- mutta elävää ja kasvavaa -- uskoa kuin että omaa suuren tietomäärän
elottomine maailmallisen viisauden ja hengellisen epäuskon varastoineen."
Mutta Jeesus
antoi apostoleilleen vakavan varoituksen sellaisen Jumalan lapsen tyhmyydestä,
joka käyttää väärin Isän rakkautta. Hän teki tiettäväksi, ettei taivaallinen
Isä ole mikään löyhä, hölläkätinen eikä typerästi hemmotteleva vanhempi, joka
olisi aina valmis suvaitsemaan syntiä ja antamaan anteeksi vastuuttomuuden. Hän
varoitti kuulijoitaan, etteivät nämä virheellisesti soveltaisi hänen
käyttämiään kielikuvia isästä ja pojasta niin, että näyttäisi siltä kuin Jumala
olisi joidenkuiden ylisuvaitsevaisten ja epäviisaiden vanhempien kaltainen,
jotka yhdessä tämän maailman typerysten kanssa myötävaikuttavat
ajattelemattomien lastensa moraalisen rakenteen hajoamiseen ja jotka näin
menetellessään varmalla tavalla ja välittömästi edistävät omien jälkeläistensä
sortumista rikollisuuteen ja varhaisessa vaiheessa tapahtuvaan moraaliseen
turmeltumiseen. Jeesus sanoi: "Isäni ei suhtaudu suvaitsevasti ja
myötämielisesti sellaisiin lastensa tekoihin ja tapoihin, jotka tuhoavat heidät
itsensä ja jotka merkitsevät kaiken moraalisen kasvun ja hengellisen
edistymisen itsetuhoa. Tällainen syntinen menettely on Jumalan silmissä
iljetys."
Jeesus oli läsnä
monissa muissakin puolittain yksityisissä tapaamisissa ja juhlatilaisuuksissa
sekä Jerusalemin ylhäisten että alhaisten, sekä rikkaiden että köyhien luona
ennen kuin hän apostoleineen viimein lähti Kapernaumiin. Ja todellakin monet
alkoivat uskoa valtakunnan evankeliumiin ja saivat myöhemmin kasteen Abnerilta
ja hänen työtovereiltaan, jotka jäivät vaalimaan valtakunnan etuja
Jerusalemissa ja sen ympäristössä.
Huhtikuun
viimeisellä viikolla Jeesus ja kaksitoista apostolia lähtivät
Betanian-tukikohdasta Jerusalemin lähistöllä ja aloittivat Jerikon ja Jordanin
kautta tapahtuneen paluumatkansa Kapernaumiin.
[sivu 1654]
Juutalaisten
ylipapit ja uskonnolliset johtajat pitivät monta salaista kokousta
päättääkseen, mitä tehdä Jeesuksen suhteen. He olivat kaikki yhtä mieltä siitä,
että jotakin olisi tehtävä, jotta hänen opetustoimintansa saataisiin loppumaan,
mutta he eivät päässeet yksimielisyyteen menettelytavasta. He olivat toivoneet,
että julkisen vallan viranomaiset olisivat raivanneet hänet pois tieltä,
samalla tavoin kuin Herodes oli tehnyt lopun Johanneksesta, mutta he panivat
merkille, että Jeesus harjoitti toimintaansa siten, ettei hänen saarnaamisensa
roomalaisviranomaisia pahastikaan huolettanut. Niinpä sitten päätettiinkin
kokouksessa, joka pidettiin päivää ennen Jeesuksen Kapernaumiin-lähtöä, että
hänet olisi pidätettävä uskonnollisen syytöksen nojalla, ja sanhedrin olisi
oikeusistuin, joka käsittelisi hänen tapauksensa. Tämän johdosta asetettiin
kuuden salaisen urkkijan muodostama toimintaryhmä seuraamaan Jeesusta, tekemään
huomioita hänen puheistaan ja teoistaan. Ja kunhan ryhmä olisi kerännyt
riittävän määrän todisteita laittomuuksista ja jumalanpilkasta, sen oli määrä
palata selontekoineen Jerusalemiin. Nämä kuusi juutalaista tavoittivat noin
kolmikymmenjäsenisen apostoliseurueen Jerikossa, ja teeskennellen haluavansa
tulla opetuslapsiksi he liittyivät Jeesuksen seuraajien perheeseen ja
pysyttelivät ryhmän mukana aina toisen Galilean-saarnamatkan alkuun saakka. Tämän
jälkeen kolme heistä palasi Jerusalemiin jättämään selontekonsa ylipapeille ja
sanhedrinille.
Pietari saarnasi
Jordanin ylimenopaikalla sinne kerääntyneelle kansanjoukolle, ja seuraavana
aamuna he kulkivat jokivartta ylöspäin kohti Amathusta. He halusivat jatkaa
matkaansa suoraan Kapernaumiin, mutta paikalle kertyi niin paljon väkeä, että
he jäivät sinne kolmeksi päiväksi saarnaamaan, opettamaan ja kastamaan. He
suuntasivat kulkunsa kotiin päin vasta varhain sapattiaamuna, toukokuun
ensimmäisenä päivänä. Jerusalemin urkkijat olivat varmoja siitä, että nyt he
saisivat ensimmäisen syytteensä Jeesusta vastaan -- syytteen sapatin
rikkomisesta -- olihan hän rohjennut astua taipaleelle sapattipäivänä. Mutta
heidät oli tuomittu pettymään, sillä hetkeä ennen kuin he lähtivät liikkeelle
Jeesus kutsui luokseen Andreaksen ja antoi hänelle kaikkien kuullen ohjeen
kulkea vain vajaan tuhannen metrin päähän, mikä oli lain sallima juutalaisen
sapatin päivämatka.
Muttei
urkkijoiden siltikään tarvinnut kauan odottaa, kun he saivat tilaisuutensa
syyttää Jeesusta ja hänen työtovereitaan sapatin rikkomisesta. Kun seurue kulki
kapeaa tietä, tien molemmin puolin, aivan käden ulottuvilla oli lainehtivaa
vehnää, joka juuri tuolloin oli kypsymässä, ja jotkut apostolit poimivat nälissään
kypsää viljaa ja söivät sitä. Matkamiesten oli tapana tietä vaeltaessaan
taittaa muutama tähkäpää, eikä sellaiseen menettelyyn näin ollen katsottu
liittyvän mitään väärää. Mutta urkkijat
tarttuivat tähän tekosyynä, jonka turvin hyökätä Jeesusta vastaan. Nähdessään
Andreaksen hierovan tähkäpäätä kämmentensä välissä he menivät hänen luokseen ja
sanoivat: "Etkö tiedä, että on laitonta poimia ja hiertää tähkäpäitä
sapattipäivänä?" Ja Andreas vastasi: "Niin, mutta me olemme
nälissämme ja hieromme vain sen verran kuin tarvitsemme; ja mistä saakka muka
on ollut synnillistä syödä viljaa sapattina?" Mutta fariseukset
vastasivat: "Ette te syödessänne väärin teekään, vaan rikotte lakia siinä,
että poimitte ja hierotte tähkäpäitä käsienne välissä; Mestarinne ei
varmaankaan hyväksyisi tuollaisia tekoja." Silloin Andreas sanoi:
"Mutta, jos kerran jyvien syöminen ei ole väärin, niin tuskinpa se, että
hieromme jyviä käsiemme välissä, on yhtään enempää työtä kuin on sallimanne
jyvien pureksiminenkaan. Miksi te moisista pikkuasioista saivartelette?"
Kun Andreas antoi ymmärtää, että fariseukset olivat saivartelijoita, he
närkästyivät ja ryntäsivät takaisin sinne, missä Jeesus käveli ja keskusteli
Matteuksen kanssa, ja esittivät hänelle vastalauseensa sanoen: "Katsopas,
Opettaja, apostolisi tekevät sellaista, mikä on sapattina laitonta. He
poimivat, hierovat ja syövät viljaa. Käsket varmaankin heitä lopettamaan."
Silloin Jeesus sanoi syytöksen esittäjille: "Ei käy kieltäminen,
[sivu 1655]
että olette kiihkeästi lain puolella, ja teette oikein muistaessanne pitää sapattipäivän pyhänä. Mutta ettekö koskaan lukeneet kirjoituksista, että Daavid eräänä päivänä, nälissään kun oli, meni seuralaisineen Jumalan huoneeseen ja söi näkyleivän, jota lain mukaan eivät saaneet syödä muut kuin papit? Ja Daavid antoi tätä leipää niillekin, jotka olivat hänen kanssaan. Ja ettekö ole lukeneet laistamme, että monienkin tarpeellisten tehtävien toimittaminen on sapattipäivänä lainmukaista? Ja enköhän minä ennen kuin tämä päivä menee mailleen, näekin teidän syövän eväitä, jotka olette tuoneet mukananne tämän päivän tarpeiksi? Hyvät miehet, teette hyvin ollessanne kiihkeästi sapatin puolesta, mutta tekisitte vieläkin paremmin huolehtiessanne lähimmäistenne terveydestä ja hyvinvoinnista. Minä sanon teille, että sapatti tehtiin ihmistä varten eikä ihmistä sapattia varten. Ja jos olette täällä meidän keskellämme vahtimassa sanomisiani, siinä tapauksessa tahdon avoimesti julistaa, että Ihmisen Poika on jopa sapatin herra."
Jeesuksen tarkkanäköiset ja viisaat sanat
sekä ällistyttivät että nolostuttivat fariseuksia. Lopun päivää he pysyttelivät
omissa oloissaan eivätkä rohjenneet esittää enempiä kysymyksiä.
Jeesuksen vastustava asenne juutalaisia
perinnäistapoja ja orjallisia seremonioita kohtaan oli aina positiivista.
Siihen kuului se, mitä hän teki, ja se, minkä hän vahvisti. Mestari ei
tuhlannut aikaa negatiivisiin tuomioiden julistamisiin. Hän opetti, että ne,
jotka tuntevat Jumalaa, kykenevät nauttimaan elämisen vapaudesta ilman, että
pettävät itseään myöntämällä itselleen luvan tehdä syntiä. Jeesus sanoi
apostoleille: "Miehet, jos totuus teitä valaisee ja jos todella tiedätte,
mitä olette tekemässä, olette siunattuja. Mutta ellette tiedä jumalallista
tietä, olette kovaonnisia ja jo lainrikkojia."
Puolilta päivin maanantaina, toukokuun 3 päivänä, Jeesus ja kaksitoista apostolia saapuivat veneellä Tarikeasta Beetsaidaan. He kulkivat veneellä välttyäkseen niiltä, jotka kulkivat heidän mukanaan. Mutta seuraavaan päivään mennessä muut, heidän joukossaan Jerusalemista saapuneet viralliset urkkijat, olivat taas löytäneet Jeesuksen.
Tiistai-iltana Jeesus oli pitämässä
tavanomaista kysymys- ja vastaustuntiaan, kun kuuden urkkijan johtaja sanoi
hänelle: "Satuinpa tänään keskustelemaan yhden Johanneksen opetuslapsen
kanssa, joka on täällä seuraamassa opetustasi, emmekä kyenneet ymmärtämään,
mikset koskaan käske opetuslapsiasi paastoamaan ja rukoilemaan, kuten me
fariseukset paastoamme ja niin kuin Johannes käski seuraajiensa tehdä?" Ja
Jeesus, joka viittasi erääseen Johanneksen lausumaan, vastasi kysymyksen
esittäjälle: "Paastoavatko morsiustalon pojat silloin, kun ylkä on heidän
seurassaan? Niin kauan kuin ylkä viipyy heidän luonaan, he tuskin voivat
paastota. Mutta se aika on tulossa, jolloin ylkä otetaan pois, ja noina aikoina
morsiustalon lapset epäilemättä paastoavat ja rukoilevat. Rukoileminen on
luonnollista valon lapsille, mutta paastoaminen ei kuulu taivaan valtakunnan
evankeliumiin. Muistakaa, ettei viisas räätäli vanhaan vaatekappaleeseen ompele
paikkaa uudesta ja kutistamattomasta kankaasta, jottei se kastuessaan
kutistuisi ja aiheuttaisi entistäkin pahempaa repeämää. Eikä uutta viiniä panna
vanhoihin leileihin, jottei uusi viini repäisisi leilejä rikki niin, että sekä
viini että leilit menevät piloille. Viisas mies panee uuden viinin tuoreisiin
nahkaleileihin. Opetuslapseni siis osoittavat viisautta, kun eivät tuo uuteen
valtakunnan evankeliumin opetukseen liian paljon sellaista, joka kuuluu vanhaan
järjestykseen. Teillä, jotka olette menettäneet opettajanne, saattaa olla
laillinen syy paastota jonkin aikaa. Paastoaminen saattaa olla
tarkoituksenmukainen Mooseksen lain osa, mutta tulevassa valtakunnassa Jumalan
pojat kokevat, että heidän ei tarvitse pelätä ja että heillä on ilo
jumalallisessa
[sivu 1656]
hengessä." Ja kuullessaan nämä sanat Johanneksen opetuslapset saivat niistä lohtua, kun sen sijaan fariseukset itse olivat yhä pahemmin ymmällään.
Seuraavaksi Mestari kiirehti varoittamaan
kuulijoitaan elättelemästä sellaista käsitystä, että kaikki vanha opetus tulisi
kokonaan korvata uusilla opinkappaleilla. Jeesus sanoi: "Mikä on vanhaa ja
myös totta, sen tulee jäädä. Samalla tavoin on se hylättävä, mikä on
uutta mutta väärää. Mutta olkoon teillä uskoa ja rohkeutta hyväksyä, mikä on
uutta ja myös totta. Muistakaa, että on kirjoitettu: 'Älä hylkää vanhaa
ystävää, sillä uusi ei ole häneen verrattavissa. Uusi ystävä on niin kuin uusi
viini: jos se vanhenee, sinä juot sitä ilo sydämessäsi.'"
Samana iltana, vielä kauan sen jälkeen, kun
tavalliset kuulijat jo olivat menneet levolle, Jeesus jatkoi apostoliensa
opettamista. Hän aloitti tämän erityisopetuksen lainaamalla profeetta Jesajaa:
"'Miksi te paastositte? Mistä syystä kiusaatte sieluanne, kun yhä kuitenkin otatte mielihyvänne sortamisesta ja kun vieläkin otatte ilonne vääryydestä? Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte ja lyödäksenne jumalattomuuden nyrkillä. Mutta sillä tavoin ei teidän tule paastota saadaksenne äänenne kuuluviin korkeudessa.
"'Tällaisenko paaston minä olen valinnut -- päivän, jona ihminen kurittaa sieluaan? Sitäkö se on, että taivuttaa päänsä kuin kaisla; että ryömii maassa säkkiin ja tuhkaan pukeutuneena? Sitäkö sinä rohkenet kutsua paastoksi ja Herran silmissä otolliseksi päiväksi? Eikö tämä ole paasto, jonka minä valitsisin: että avaatte vääryyden siteet, että kirvotatte raskaiden taakkojen solmut, että päästätte sorretut vapaiksi ja että särjette kaikki ikeet? Eikö se ole sitä, että jaan leipäni isoavaisten kanssa, että vien talooni ne, jotka ovat kodittomia ja köyhiä? Ja kun näen alastomia, niin minä vaatetan heidät.
"'Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin
niin kuin aamu, ja sinulle virtaa vuolaana terveyttä. Sinun vanhurskautesi käy
sinun edelläsi, samalla kun Herran kunnia suojaa selustasi. Silloin sinä kutsut
Herraa ja hän vastaa; sinä huudat ääneesi ja hän sanoo -- Tässä minä olen. Ja
kaiken tämän hän tekee, jos kieltäydyt sortamisesta, tuomitsemisesta ja
turhuudesta. Isä haluaa mieluumminkin, että sinä taritset sydämesi isoaville,
ja että sinä osoitat hoivasi vaivatuille sieluille, niin silloin on sinun
valosi loistava hämäryydessä ja jopa pimeytesi on oleva niin kuin keskipäivä.
Silloin Herra johdattaa sinua alati ja tyydyttää sielusi ja uudistaa voimasi.
Ja sinä olet oleva niin kuin kasteltu puutarha; kuin lähde, josta vesi ei lopu.
Ja ne, jotka näin tekevät, palauttavat ennalleen entisen loiston; he
pystyttävät perusmuurit, muinaisten sukupolvien laskemat; heitä kutsutaan
murtuneiden muurien jälleenrakentajiksi, niiden turvallisten polkujen
korjaajiksi, joiden varsilla on hyvä asua.'"
Ja sitten Jeesus myöhään yöhön saakka korosti apostoleilleen sitä totuutta, että heidän turvansa sekä nykyisessä että tulevassa valtakunnassa oli nimenomaan heidän uskonsa, ei suinkaan se, että he vaivasivat sieluaan tai että he paastoamalla kurittivat ruumistaan. Hän kehotti apostoleja vähintäänkin noudattamaan muinaisen profeetan esittämiä ajatuksia ja toi julki toiveensa, että he edistyisivät paljon jopa Jesajan ja vanhempien profeettojen esittämien ihanteiden edelle. Hänen tuona yönä esittämänsä viimeiset sanat kuuluivat: "Kasvakaa armossa sen elävän uskon avulla, joka käsittää sen tosiasian, että olette Jumalan poikia, samalla kun se tunnustaa jokaisen ihmisen veljeksi."
Jeesus päätti puheensa vasta kahden jälkeen aamuyöllä, ja jokainen meni omalle makuusijalleen.