[sivu
828]
AATAMI JA EEVA
AATAMI JA EEVA
saapuivat Urantialle vuodesta 1934 jKr. laskettuna 37.848 vuotta sitten. He
saapuivat keskelle vuoden sitä aikaa, jolloin puutarha oli kukkeimmillaan.
Keskipäivällä ja ennalta mitään ilmoittamatta kumpikin serafikuljetin yhdessä
Jerusemista tulleen henkilökunnan kanssa, jolle oli uskottu biologisten
kohentajien kuljettaminen Urantialle, laskeutui hitaasti maan kamaralle,
pyörivän planeetan pinnalle, Universaalisen Isän temppelin läheisyyteen. Kaikki
toimet Aatamin ja Eevan ruumiin jälleenaineellistamiseksi suoritettiin tämän
vast'ikään rakennetun pyhäkön alueella. Ja heidän saapumishetkestään kului
kymmenen päivää ennen kuin heidät oli luotu uudelleen niin, että he saivat
kaksinaisen ihmishahmon ja olivat valmiit esiteltäviksi maailman uusina
hallitsijoina. He palasivat tajuihinsa yhtä aikaa. Aineelliset Pojat ja
Tyttäret palvelevat aina yhdessä. Heidän palvelunsa osalta on olennaista se,
ettei heitä minään aikana eikä missään paikassa eroteta toisistaan. Heidät on
suunniteltu työskentelemään pareina; he toimivat perin harvoin yksikseen.
Urantian planetaarinen Aatami ja Eeva kuuluivat Jerusemin vanhempien Aineellisten Poikien ryhmään, ja heidän yhteinen numeronsa oli 14.311. He kuuluivat kolmanteen fyysiseen sarjaan ja olivat suunnilleen kaksi ja puoli metriä pitkiä.
Aikana, jolloin Aatami valittiin lähtemään Urantialle, hän toimi yhdessä puolisonsa kanssa Jerusemin fysikaalisissa kokeilu- ja testauslaboratorioissa. Yli viidentoistatuhannen vuoden ajan he olivat olleet sen osaston johtajia, joka tutki kokeellisen energian soveltamista elollismuotojen muuntamiseen. Kauan sitä ennen he olivat olleet opettajina Jerusemiin saapuvien uusien tulokkaiden kansalaiskouluissa. Ja kaikki tämä olisi pidettävä mielessä, kun kerrotaan heidän myöhemmästä käyttäytymisestään Urantialla.
Kun julkaistiin kuulutus, jossa etsittiin vapaaehtoisia lähtemään Urantialle suorittamaan Aatamille kuuluvaa, yllätyksiä täynnä olevaa tehtävää, ilmoittautui koko vanhempien Aineellisten Poikien ja Tyttärien joukkokunta tarjokkaaksi tähän tehtävään. Lanaforgen ja Edentian Kaikkein Korkeimpien suostumuksella Melkisedek-kuulustelijat valitsivat lopulta sen Aatamin ja sen Eevan, jotka sittemmin toimivat Urantian biologisina kohentajina.
Aatami ja Eeva olivat Luciferin kapinan
aikana pysyneet uskollisina Mikaelille. Siitä huolimatta tämä pari kutsuttiin
Järjestelmän Hallitsijan ja koko hänen kabinettinsa eteen tutkittavaksi ja
saamaan ohjeita. Urantian asioista annettiin yksityiskohtaisen täydellinen
selonteko. Heille annettiin tyhjentävät ohjeet siitä, mitkä noudatettavat
menettelytavat olivat otettaessa hallitsijalle kuuluva vastuu tällaisesta
taistelujen repimästä maailmasta. He vannoivat yhteisen uskollisuudenvalan
Edentian Kaikkein Korkeimmille ja Salvingtonin Mikaelille. Ja tilanteen
huomioon ottaen heitä neuvottiin pitämään itseään Melkisedek-hoitajakunnan
Urantia-ryhmän alaisina
[sivu 829]
siihen saakka, kunnes tämä hallitseva elin
katsoisi sopivaksi luopua hallitusvastuusta tässä heille osoitetussa
maailmassa.
Tämä jerusemilainen pariskunta jätti Satanian pääkaupunkiin ja muualle sata jälkeläistä -- viisikymmentä poikaa ja viisikymmentä tytärtä -- suurenmoisia olentoja, jotka olivat välttäneet etenemisen varrella olevat salakuopat ja jotka kaikki toimivat eri tehtävissä hoitaen uskollisesti universumin luottamustehtäviä heidän vanhempiensa lähtiessä Urantialle. Ja he olivat kaikki läsnä Aineellisten Poikien kauniissa temppelissä pidetyssä jäähyväistilaisuudessa, jollainen liittyy lahjoittautumistehtävän vastaanoton päätösseremonioihin. Nämä lapset saattoivat vanhempansa oman olentoluokkansa dematerialisointipäämajaan ja lausuivat näille viimeisinä hyvästit ja jumalalliset menestyksen toivotukset, kun nämä nukahtivat siihen persoonallisuuden tiedottomuuden tilaan, joka edeltää serafikuljetusvalmisteluja. Lapset viettivät jonkin aikaa yhdessä perheen kokoontumispaikassa ja iloitsivat siitä, että heidän vanhemmistaan kohta tulisi Satanian järjestelmään kuuluvan planeetan 606 näkyviä johtajia, itse asiassa sen ainoita hallitsijoita.
Ja näin Aatami
ja Eeva lähtivät Jerusemista kaupungin kansalaisten suosionosoitusten ja
onnentoivotusten raikuessa. Asianmukaisesti varustettuina ja mukanaan perusteelliset
ohjeet siitä, mitä velvollisuuksia ja vaaroja Urantialla olisi kohdattava, he
lähtivät matkalle kohti uusia tehtäviään.
2. AATAMIN JA EEVAN SAAPUMINEN
Aatami ja Eeva vaipuivat uneen Jerusemissa, ja kun he heräsivät Isän temppelissä Urantialla sen valtavan kansanjoukon edessä, joka oli kerääntynyt toivottamaan heidät tervetulleiksi, he kohtasivat kasvoista kasvoihin ne kaksi olentoa, joista he olivat kuulleet niin paljon -- Vanin ja tämän uskollisen työtoverin Amadonin. Nämä Caligastian kapinan kaksi sankaria olivat ensimmäiset, jotka toivottivat heidät tervetulleiksi heidän uuteen puutarhakotiinsa.
Eedenin kieli oli muuan andonilaismurre, sellaisena kuin Amadon sitä puhui. Van ja Amadon olivat merkittävästi parannelleet tätä kieltä luomalla uuden, kaksikymmentäneljäkirjaimisen aakkoston, ja he olivat toivoneet näkevänsä, miten siitä tulisi Urantian kieli sitä mukaa, kun Eedenin kulttuuri leviäisi kaikkialle maailmaan. Aatami ja Eeva olivat oppineet täydellisesti tämän ihmisten käyttämän murteen ennen kuin he lähtivät Jerusemista, joten tämä Andonin jälkeläinen kuuli maailmansa ylevän hallitsijan puhuttelevan häntä hänen omalla kielellään.
Ja koko Eedenissä vallitsi sinä päivänä suuri
kiihtymys ja ilo, kun juoksulähetit kiirehtivät läheltä ja kaukaa kerättyjen
kirjekyyhkyjen säilytyspaikalle huutaen: "Laskekaa linnut irti; päästäkää
ne viemään sanoma siitä, että luvattu Poika on tullut." Sadat uskovien
asutuskeskukset olivat uskollisesti vuosi vuoden perään huolehtineet siitä,
että näitä kotona koulutettuja kyyhkysiä olisi juuri tällaista tapahtumaa
varten käytettävissä.
Kun uutinen Aatamin saapumisesta levisi
ympäriinsä, tuhannet lähiheimojen jäsenet omaksuivat Vanin ja Amadonin
opetukset samalla, kun Eedeniin kuukausi toisensa perään virtasi jatkuvasti
pyhiinvaeltajia toivottamaan Aatami ja Eeva tervetulleiksi ja osoittamaan
kunnioitustaan heidän näkymättömälle Isälleen.
Pian heräämisensä jälkeen Aatami ja Eeva
saatettiin viralliseen vastaanottotilaisuuteen, joka pidettiin suurella mäellä
temppelin pohjoispuolella. Tätä luonnon kukkulaa oli laajennettu ja valmistettu
maailman uusien hallitsijoiden virkaanastujaisia silmällä pitäen. Täällä
Urantian vastaanottokomitea keskipäivän aikaan toivotti nämä Satanian
järjestelmän Pojan ja Tyttären tervetulleiksi. Amadon johti puhetta tässä
komiteassa, johon kuului
[sivu 830]
kaksitoista jäsentä: yksi edustaja kaikista kuudesta sangik-rodusta; keskiväliolentojen silloinen päällikkö; Annan, nodiittien uskollinen tytär ja edustaja; Noah, puutarhan arkkitehdin ja rakentajan poika ja edesmenneen isänsä suunnitelmien toteuttaja, ja kumpikin Urantialla asuva Elämänkantaja.
Juhlamenojen ohjelmaan kuului seuraavaksi planeettaan kohdistuvan valvontavastuun luovuttaminen Aatamille ja Eevalle. Sen suoritti vanhempi Melkisedek, Urantian pesänhoitajaneuvoston päällikkö. Aineellinen Poika ja Tytär vannoivat uskollisuudenvalan Norlatiadekin Kaikkein Korkeimmille sekä Nebadonin Mikaelille, ja Van julisti heidät Urantian hallitsijoiksi. Van luopui sitten siitä arvonimen mukaisesta vallasta, joka Melkisedek-pesänhoitajien tekemän ratkaisun nojalla oli kuulunut hänelle yli sadanviidenkymmenentuhannen vuoden ajan.
Ja Aatami ja Eeva puettiin kumpikin kuninkaalliseen viittaan tässä tilaisuudessa, jossa heidät virallisesti asetettiin maailman hallitsijoiksi. Kaikki Dalamatiassa opitut taidot eivät suinkaan olleet kadonneet maailmasta; kankaankudontaa harjoitettiin vielä Eedenin aikoinakin.
Sitten kuului
arkkienkelien julistus, ja viestintäjärjestelmän kautta välittyvä Gabrielin
ääni määräsi toimeenpantavaksi järjestyksen mukaan Urantian toisen tuomiopäivän
nimenhuudon ja toisen tuomiokauden Satanian 606:lla muodostavan armon ja
laupeuden mukaisen nukkuvien eloonjääneiden kuolleistaherättämisen. Prinssin
tuomiokausi on päättynyt ja Aatamin aikakausi, planeetan kolmas ajanjakso,
alkaa korutonta suuruutta ilmentävien tapahtumien keskellä. Ja Urantian uudet
hallitsijat aloittavat hallituskautensa suotuisilta näyttävissä olosuhteissa
siitä maailmanlaajuisesta hämmingistä huolimatta, jonka aiheutti se, ettei
heidän planeetalla vallassa ollut edeltäjänsä suostunut yhteistyöhön.
TUTUSTUVAT PLANEETTAAN
Ja nyt virallisen virkaanasettamisensa jälkeen he tunsivat tuskallisesti planetaarisen eristyneisyytensä. Tutuiksi käyneiden kaukotiedotuslähetysten tilalla vallitsi hiljaisuus, ja kaikkien planeetalta ulkopuolelle johtavien viestitysvirtapiirien tilalla oli tyhjyys. Heidän jeruseminaikaiset toverinsa olivat lähteneet maailmoihin, jotka toimivat kitkattomasti vankkumattomine Planeettaprinsseineen ja kokeneine esikuntineen, jotka olivat valmiita ottamaan heidät vastaan ja päteviä toimimaan yhteistyössä heidän kanssaan silloin, kun heidän kokemuksensa asianomaisista maailmoista oli vielä alkuvaiheessaan. Mutta Urantialla kapina oli muuttanut kaiken. Täälläkin Planeettaprinssi oli varsin läsnäolevainen, ja vaikka häneltä oli riistetty enimmät pahanteon mahdollisuudet, hän kykeni yhä tekemään Aatamin ja Eevan tehtävän vaikeaksi ja jossain määrin vaaralliseksikin. Täydenkuun valossa tuona iltana käveli puutarhan läpi seuraavan päivän asioista keskustellen totinen ja harhakuvitelmansa karistanut pari -- Jerusemin Poika ja Tytär.
Näin päättyi Aatamin ja Eevan ensimmäinen
päivä eristetyllä Urantialla, Caligastian petoksen sekoittamalla planeetalla.
Ja he kävelivät ja keskustelivat myöhään yöhön, joka oli heidän ensimmäinen
yönsä maan päällä -- ja se yö oli perin yksinäinen.
Aatamin toinen päivä maan päällä kului
istunnossa planeetan pesänhoitajien ja neuvoa-antavan neuvoston kanssa.
Melkisedekeiltä ja näiden työtovereilta Aatami ja Eeva kuulivat lisää
Caligastian kapinan yksityiskohdista ja tämän mullistuksen vaikutuksesta
maailman edistymiseen. Ja kaiken kaikkiaan se oli masentava kertomus, tämä
pitkä selonteko maailman asioiden kelvottomasta hoidosta. He saivat tietää
kaikki tosiasiat siitä, miten perinpohjin Caligastian laatima suunnitelma
sosiaalisen evoluution jouduttamisesta oli luhistunut. Heille selkeni myös
täydellisesti, miten mieletöntä oli yrittää saada aikaan planetaarista
edistystä irrallaan
[sivu 831]
jumalallisesta etenemissuunnitelmasta. Ja
näin päättyi murheellinen mutta valaiseva päivä -- heidän toinen päivänsä
Urantialla.
Kolmas päivä käytettiin puutarhan
tarkastamiseen. Suurten matkustajalintujen, fandorien, selässä istuen Aatami ja
Eeva katselivat alas puutarhan laajoja ulottuvuuksia, kun heitä kuljetettiin
ilmojen halki tämän, maailman kauneimman kohdan yläpuolella. Tuo katselmuspäivä
päättyi valtavaan juhlaillalliseen kaikkien niiden kunniaksi, jotka olivat
uurastaneet tämän eedeniläistä kauneutta ja suurenmoisuutta ilmentävän
puutarhan luomiseksi. Ja jälleen kävelivät Poika ja hänen puolisonsa
puutarhassa myöhään kolmannen päivänsä yöhön ja keskustelivat edessään olevien
ongelmien suunnattomuudesta.
Neljäntenä päivänä Aatami ja Eeva pitivät
puheen puutarhan kansankokoukselle. Virkaanasettajaiskukkulalta he puhuivat
kansalle suunnitelmistaan maailman kuntoonsaattamiseksi, ja he hahmottelivat
menetelmät, joita käyttäen he pyrkisivät pelastamaan Urantian sosiaalisen
kulttuurin niiltä alhaisilta tasoilta, joille se synnin ja kapinan seurauksena
oli painunut. Tämä oli suuri päivä, ja se päättyi niiden miesten ja naisten
muodostaman neuvoston kunniaksi järjestettyyn juhlaan, jotka oli valittu
vastuullisiin tehtäviin maailman asioiden uuden hallinnon piirissä. Pankaa
merkille, että tässä ryhmässä oli naisia siinä kuin miehiäkin! Ja kysymyksessä
oli ensimmäinen kerta, kun tällaista oli sitten Dalamatian aikojen maan päällä
tapahtunut. Oli uusi ja hämmästyttävä asia huomata, että nainen, Eeva, jakoi
kunnian ja vastuut maailman asiainhoidosta miehen kanssa. Ja näin päättyi
neljäs päivä maan päällä.
Viides päivä kului väliaikaisen hallituksen
organisoimisessa, hallinnon, jonka oli määrä toimia siihen saakka, kunnes
Melkisedek-pesänhoitajat lähtisivät Urantialta.
Kuudes päivä sujui lukuisten ihmis- ja eläintyyppien tarkastelun merkeissä. Aatamia ja Eevaa kuljetettiin pitkin päivää Eedenin itäpuolisilla muureilla, joilta he tarkastelivat planeetan eläimistöä ja saivat paremman käsityksen siitä, mitä olisi tehtävä, jotta saataisiin aikaan järjestystä sellaisen maailman sekasortoon, jota asutti tällainen elävien olentojen moninaisuus.
Tällä matkalla Aatamin seurassa olleet hämmästelivät suuresti havaitessaan, miten täydellisesti tämä ymmärsi niiden tuhansien ja taas tuhansien eläinten luonteen ja toiminnan, jotka hänelle näytettiin. Siinä silmänräpäyksessä, kun hän katsahti eläimeen, hän saattoi ilmoittaa sen luonteen ja käyttäytymisen. Aatami kykeni sanomaan kaikkien nähtävillä olleiden aineellisten luotujen alkuperää, olemusta ja toimintaa luonnehtivan nimen. Tällä tarkastusmatkalla hänen opastajinaan toimineet eivät tienneet, että maailman uusi hallitsija oli yksi asiantuntevimmista anatomeista koko Sataniassa, ja että Eeva oli yhtä pätevä. Aatami hämmästytti seuralaisiaan kuvailemalla joukoittain sellaisia eliöitä, jotka olivat liian pieniä ihmissilmän nähtäväksi.
Kun Aatamin ja Eevan kuudes päivä maan päällä oli ohi, he lepäsivät ensi kertaa uudessa kodissaan "Eedenin itäosassa". Urantia-seikkailun kuusi ensimmäistä päivää olivat olleet hyvin kiireisiä, ja he odottivat suurta mielihyvää tuntien ensimmäistä kokonaista päivää, jonka he olisivat täysin vapaat velvollisuuksista.
Mutta olosuhteet määräsivät toisin. Juuri
päättyneen päivän kokemukset, päivän, jonka kuluessa Aatami oli sangen
älykkäästi ja varsin tyhjentävästi keskustellut Urantian eläinkunnasta, samoin
kuin hänen mestarillinen virkaanastujaispuheensa ja hänen lumoava käytöksensä
olivat niin valloittaneet puutarhan asukkaiden sydämen ja voittaneet niin
heidän ymmärryksensä puolelleen, että he olivat halukkaita täydestä sydämestään
hyväksymään juuri saapuneet Jerusemin Pojan ja Tyttären hallitsijoiksi, ja
valtaosa oli sen lisäksi miltei valmis lankeamaan maahan ja palvomaan heitä
jumalina.
[sivu 832]
Sinä yönä, kuudennen päivän jälkeisenä yönä, kun Aatami ja Eeva nukkuivat, tapahtui Eedenin keskiosassa sijainneen Isän temppelin tietämissä outoja asioita. Lempeässä kuunvalossa sadat intoa ja kiihkoa uhkuvat miehet ja naiset kuuntelivat siellä tuntikausien ajan johtajiensa hehkuvahenkisiä vetoomuksia. Heidän tarkoituksensa oli hyvä, mutta he eivät yksinkertaisesti kyenneet käsittämään uusien hallitsijoidensa veljellisen ja demokraattisen käytöksen koruttomuutta. Ja kauan ennen päivänkoittoa maailman asioidenhoidon uudet ja väliaikaiset toimihenkilöt tekivät käytännöllisesti katsoen yksimielisen johtopäätöksen, että Aatami ja hänen puolisonsa olivat kerta kaikkiaan liian vaatimattomia ja teeskentelemättömiä. He päättelivät, että Jumaluus oli laskeutunut maan päälle ruumiillisessa hahmossa; että Aatami ja Eeva todellisuudessa olivat jumalia tai joka tapauksessa niin lähellä jumaluutta, että he olivat kunnioittavan palvonnan arvoisia.
Aatamin ja Eevan maan päällä viettämien ensimmäisten kuuden päivän hämmästyttävät tapahtumat olivat kerta kaikkiaan liikaa jopa maailman parhaiden ihmisten valmistautumattomalle mielelle. He olivat päästään pyörällä. Heidät tempasi mukaansa ehdotus, että tämä ylevä pari vietäisiin keskipäivän aikaan Isän temppeliin, jotta jokainen voisi silloin kumartua kunnioittavaan palvontaan ja nöyrän alemmuuden merkiksi heittäytyä maahan heidän eteensä. Ja puutarhan asukkaat olivat tässä kaikessa täysin vilpittömiä.
Van esitti vastalauseensa. Amadon oli poissa, sillä hän johti kunniavartiota, joka oli jäänyt Aatamin ja Eevan luo yöksi. Mutta Vanin vastalauseet huitaistiin syrjään. Hänelle sanottiin, että myös hän oli liian vaatimaton, liian teeskentelemätön; ettei hän ollut kaukana jumalasta itsekään. Kuinka hän muutoin olisi elänyt niin kauan maan päällä ja kuinka hän muutoin olisi saanut aikaan sellaisen suuren tapahtuman kuin Aatamin saapumisen. Ja kun kiihkeät eedeniläiset olivat tarttumaisillaan häneen kantaakseen hänet kukkulalle siellä palvottavaksi, Van raivasi itselleen tien väkijoukon läpi, ja koska hän kykeni olemaan yhteydessä keskiväliolentoihin, hän lähetti näiden johtajan kiireesti Aatamin luokse.
Aatamin ja Eevan maan päällä viettämän seitsemännen päivän aamu oli valkenemassa, kun he kuulivat hätkähdyttävät uutiset näiden hyvää tarkoittavien mutta harhautuneiden kuolevaisten ehdotuksista, ja vaikka matkustajalinnut juuri kiireesti oikoivat siipiään viedäkseen Aatamin ja Eevan temppelille, tapahtui kuitenkin, että keskiväliolennot, jotka sellaiseenkin kykenevät, kuljettivat Aatamin ja Eevan Isän temppelille. Aamuvarhain tänä seitsemäntenä päivänä Aatami esitti siltä kukkulalta, jolla heidät vast'ikään oli otettu vastaan, selvityksen jumalallisten Poikien eri luokista, ja hän selitti näille maisille mielille, että palvoa sai vain Isää ja niitä, jotka hän osoittaa. Aatami teki selväksi, että hän hyväksyisi minkä tahansa osalleen tulevan kunnianosoituksen ja ottaisi vastaan kaiken saamansa arvonannon, mutta palvontaa hän ei koskaan hyväksyisi!
Se oli suunnattoman tärkeä päivä, ja juuri
ennen kuin se oli kääntymässä puolilleen, jokseenkin sen serafisanansaattajan
saapumisen aikoihin, joka toi mukanaan Jerusemin tunnustuksen maailman
hallitsijoiden virkaanasettamisesta, Aatami ja Eeva siirtyivät pois
väkijoukosta, osoittivat Isän temppeliä ja sanoivat: "Menkää nyt Isän
näkymättömän läsnäolon aineellisen eduskuvan luo ja päänne alas painamalla
palvokaa häntä, joka teki meidät kaikki ja joka pitää meidät elossa. Ja olkoon
tämä teko vilpitön lupaus siitä, ettette koskaan enää antaudu kiusaukseen
palvoa ketään muuta kuin Jumalaa." Ja kaikki tekivät kuten Aatami käski.
Vain Aineellinen Poika ja Tytär seisoivat kukkulalla kumartunein päin, kun
ihmiset sen sijaan heittäytyivät maahan temppelin ympärille.
Ja tästä sai
alkunsa sapattipäivän viettämisen perinnäistapa. Eedenissä omistettiin aina
seitsemäs päivä keskipäivän temppelikokoontumiselle; kauan aikaa oli tapana
omistaa tämä päivä itsensä kehittämiselle. Aamupäivä omistettiin fyysiselle
kehittymiselle, keskipäivä hengelliselle palvonnalle, iltapäivä mielen
sivistämiselle,
[sivu 833]
ilta vietettiin sen sijaan seurallisessa ilonpidossa.
Mikään laki ei koskaan Eedenissä tällaista määrännyt, mutta se oli tapana niin
kauan kuin Aatamin hallinto oli voimassa maan päällä.
Melkisedek-pesänhoitajat
jäivät Aatamin saapumisen jälkeen palvelukseen lähes seitsemän vuoden ajaksi,
mutta lopulta koitti aika, jolloin he luovuttivat maailman asiainhoidon
Aatamille ja palasivat Jerusemiin.
Pesänhoitajien
hyvästely kesti kokonaisen päivän, ja illan kuluessa kukin Melkisedek antoi
Aatamille ja Eevalle omat jäähyväisneuvonsa ja esitti parhaat menestyksen
toivotuksensa. Aatami oli useaan kertaan pyytänyt neuvojiaan jäämään maan
päälle hänen kanssaan, mutta nämä pyynnöt oli aina evätty. Oli koittanut aika,
jolloin Aineellisten Poikien täytyi ottaa täysi vastuu maailman asiainhoidosta.
Ja niin sitten keskiyöllä Satanian serafikuljettimet lähtivät neljinetoista
olentoineen planeetalta kohti Jerusemia. Vanin ja Amadonin taivaaseenotto
tapahtui yhtä aikaa kahdentoista Melkisedekin lähdön kanssa.
Kaikki sujui
Urantialla jonkin aikaa kokolailla hyvin, ja näytti siltä, että Aatami
sittenkin kykenisi kehittelemään jonkinlaisen menetelmän Eedenin sivilisaation
asteittaisen laajenemisen edistämiseksi. Melkisedekien neuvoa noudattaen hän
ryhtyi edistämään käsiteollisuuden taitoja, koska hänen ajatuksenaan oli
kehittää tavarainvaihtosuhteita ulkopuolisen maailman kanssa. Kun Eeden
purettiin, siellä oli toiminnassa yli sata alkeellista teollisuuslaitosta, ja
lähiseudun heimojen kanssa oli solmittu laajoja kauppasuhteita.
Aatamille ja
Eevalle oli kautta aikojen opetettu, millä menetelmällä sellaista maailmaa
kohennetaan, joka oli valmis ottamaan vastaan kaiken, mikä oli nimenomaan
heidän antinsa evoluutionvaraisen sivilisaation edistämiseen. Mutta nyt he
joutuivat kohtaamaan sellaisia pakottavia ongelmia kuin lain ja järjestyksen voimaansaattaminen
villi-ihmisten, barbaarien ja puolittain sivistyneiden ihmisten maailmassa.
Puutarhaan kerääntynyttä maailman väestön parhaimmistoa lukuun ottamatta oli
vain muutama ryhmä siellä täällä ensinkään valmis ottamaan vastaan Aatamin
kulttuurin.
Aatami teki
sankarillisen ja päättäväisen yrityksen maailmanhallituksen perustamiseksi,
mutta hän kohtasi taipumatonta vastarintaa joka taholla. Aatami oli jo
käynnistänyt koko Eedenin piirissä järjestelmän, jossa ryhmät valvoivat
itseään, ja hän oli muodostanut kaikista näistä komppanioista Eedenin liiton.
Mutta kun hän lähti puutarhan ulkopuolelle yrittämään samojen ajatusten
soveltamista etäämpänä oleviin heimoihin, siitä koitui vain rettelöitä, vakavia
rettelöitä. Sinä hetkenä, kun Aatamin työtoverit ryhtyivät työskentelemään
puutarhan ulkopuolella, he joutuivat välittömästi kohtaamaan Caligastian ja
Daligastian hyvin suunnitellun vastarinnan. Langennut Prinssi oli pantu viralta
maailman hallitsijana, mutta häntä ei ollut vielä siirretty pois planeetalta.
Hän oli yhä läsnä maan päällä ja kykeni ainakin jossain määrin vastustamaan
kaikkea, mitä Aatami teki ihmisyhteisön kuntoonsaattamiseksi. Aatami yritti
varoittaa rotuja Caligastiasta, mutta hänen tehtävänsä teki erittäin vaikeaksi
se, että hänen perivihollistaan ei voinut kuolevaisen silmin nähdä.
Jopa
eedeniläisten joukossa oli niitä hämmentyneitä mieliä, jotka kallistuivat
Caligastian opetusten suuntaan tämän opettaessa kahlitsematonta
henkilökohtaista vapautta, ja he aiheuttivat Aatamille loputtomasti murhetta.
He olivat aina järkyttämässä kaikkein huolellisimminkin laadittuja
suunnitelmia, joiden tavoitteena oli rauhallisesti sujuva edistyminen ja
vankalla pohjalla oleva kehittyminen. Hänen oli lopulta pakko peruuttaa
välittömään sosiaalistamiseen tähdännyt ohjelmansa. Hän palasi Vanin käyttämään
organisointimalliin ja jakoi eedeniläiset sadan jäsenen komppanioiksi,
jollaisen päällikkönä oli kapteeni, kun luutnantit puolestaan johtivat kymmenen
jäsenen ryhmiä.
[sivu 834]
Aatami ja Eeva
olivat saapuneet juurruttamaan edustuksellisen hallintotavan monarkkisen
sijalle, mutta he eivät löytäneet koko maailmasta yhtään sellaista hallitusta,
joka olisi ollut tämän nimityksen arvoinen. Aatami hylkäsi toistaiseksi kaikki
yritykset pystyttää edustuksellinen hallintojärjestelmä, ja hän onnistui ennen
Eedenin hallinnon luhistumista perustamaan lähes sata matkojentakaista kauppa-
ja yhteisökeskusta, joissa voimakkaat yksilöt hallitsivat hänen nimissään. Van
ja Amadon olivat aiemmin organisoineet useimmat näistä keskuksista.
Heimojen välillä harjoitettu lähettiläiden vaihto on
peräisin Aatamin ajoilta. Se oli suuri edistysaskel hallitusjärjestelmän
kehityksessä.
Aatamin perheen
käytössä ollut maa-ala oli runsaat tuhat kolmesataa hehtaaria. Tätä kotitilaa
välittömästi ympäröineellä alueella oli kaikki tarvittava kolmensadantuhannen
suoraan alenevaa polvea olevan jälkeläisen ylläpitämiseen. Mutta sinne
rakennettaviksi suunnitelluista rakennuksista ei koskaan valmistunut kuin
ensimmäinen erä. Ennen kuin Aatamin suku kasvoi niin suureksi, että se olisi
tarvinnut lisätilaa, koko eedeniläinen hanke oli joutunut sekasortoon ja
puutarha jätettiin tyhjilleen.
Aataminpoika oli
Urantian violetin rodun esikoinen, ja hänen jälkeensä syntyivät hänen sisarensa
ja Eevanpoika, Aatamin ja Eevan toinen poika. Eeva oli ennen Melkisedekien
poistumista jo viiden lapsen -- kolmen pojan ja kahden tyttären -- äiti.
Seuraavat kaksi lasta olivat kaksoset. Ennen sopimuksen laiminlyöntiä hän synnytti
kuusikymmentäkolme lasta: kolmekymmentäkaksi tytärtä ja kolmekymmentäyksi
poikaa. Kun Aatami ja Eeva lähtivät puutarhasta, heidän sukuunsa kuului neljä
sukupolvea, kaikkiaan 1647 jälkeläistä suoraan alenevassa polvessa.
Puutarhastalähdön jälkeen he saivat neljäkymmentäkaksi lasta niiden kahden
jälkeläisen lisäksi, joiden vanhemmista toinen edusti maan kuolevaisrotuja.
Tässä yhteydessä ei ole otettu huomioon niitä jälkeläisiä, joita
adamiittivanhemmat saivat nodiittien ja evolutionaaristen rotujen kanssa.
Aatamin lapset
eivät nauttineet eläimen maitoa sen jälkeen, kun heidät vuodenvanhoina
vieroitettiin. Eevalla oli käytettävissään monenlaisten pähkinöiden maitoa ja
monien hedelmälajien mehua, ja koska hänellä oli tarkka tieto näiden
ravintoaineiden kemiallisesta koostumuksesta ja energiasisällöstä, hän
yhdisteli niitä sopivalla tavalla ja ruokki niillä lapsiaan siihen asti, kun
näille puhkesi hampaat.
Vaikka ruoan
keittäminen oli Eedenissä heti Aatamin asuma-alueen ulkopuolella yleisesti
noudatettu tapa, ei keittämistä Aatamin omassa taloudessa harrastettu. Heidän
ravintonsa -- hedelmät, pähkinät ja eri viljalajit -- olivat valmiita
nautittaviksi sitä mukaa kuin ne luonnossa kypsyivät. He söivät kerran
päivässä, heti puolenpäivän jälkeen. Aatami ja Eeva imivät itseensä myös
"valoa ja energiaa" suoraan tietyistä avaruuden säteilyvirroista, ja
sen lisäksi he nauttivat elämänpuun antimia.
Aatamin ja Eevan
ruumiista säteili heikkoa valoa, mutta kumppaniensa tapojen mukaisesti he
käyttivät aina vaatetusta. Vaikka he päivän ajaksi pukeutuivatkin kevyesti,
illalla he kääriytyivät yöviittaan. Hurskaiksi ja pyhiksi otaksuttujen ihmisten
päätä ympäröivän perinteellisen sädekehän alkuperä palautuu Aatamin ja Eevan
aikoihin. Kun vaatetus varsin suurelta osin peitti näkyviltä heidän ruumiinsa
valosäteilyn, näkyvissä oli vain heidän päästään säteillyt hohde. Aataminpojan
jälkeläiset kuvasivat aina tällä tavoin käsityksensä henkilöistä, joiden
uskottiin hengellisessä kehityksessään poikkeavan tavallisesta.
Aatami ja Eeva
kykenivät yhteydenpitoon toistensa ja lähimpien jälkeläistensä kanssa noin
kahdeksankymmenen kilometrin etäisyydellä. Tämä ajatustenvaihto tapahtui
herkkien kaasuonteloiden välityksellä, jotka sijaitsivat heidän aivorunkonsa
välittömässä läheisyydessä.
[sivu 835]
Tämän mekanismin
avulla he pystyivät lähettämään ja vastaanottamaan ajatusvärähtelyjä. Mutta
tämä kyky lakkasi toimimasta heti, kun mieli antautui pahuuden riitasoinnuille
ja hajottavalle voimalle.
Aatamin lapset
kävivät kuusitoistavuotiaiksi saakka omia koulujaan, ja vanhemmat oppilaat
opettivat nuorempia. Pikkuväki vaihtoi toimintoja puolen tunnin välein,
vanhemmat lapset kerran tunnissa. Urantialla ei todellakaan ollut ennen nähty
mitään sellaista, jota saattoi nähdä tarkkailemalla näiden Aatamin ja Eevan
lasten leikkiä, iloista ja riemastuttavaa toimintaa, jota harrastettiin vain
siksi, että se oli hauskaa. Nykyisten rotujen leikki ja huumori ovat suureksi
osaksi Aatamin sukukunnan perua. Kaikki adamiitit pitivät musiikkia suuressa
arvossa, ja heillä oli hyvä huumorintaju.
Keskimääräinen
kihlautumisikä oli kahdeksantoista vuotta, ja tällaiset nuoret menivät sen
jälkeen kaksivuotiselle oppikurssille, jolla heitä valmennettiin kantamaan
avioliiton mukanaan tuomat velvollisuudet. Kaksikymmenvuotiaina he olivat
kelvollisia solmimaan avioliiton; ja naimisiinmenon jälkeen he ryhtyivät
elämäntyöhönsä tai aloittivat erityisen valmentautumisen sitä varten.
Joidenkin myöhempien kansojen tapa sallia jumalista
polveutuviksi oletettujen kuninkaallisten perheiden naittaa keskenään veli ja
sisar on peräisin Aatamin jälkeläisten perinnäistavoista -- heidänhän oli pakko
pariutua keskenään. Puutarhan ensimmäisen ja toisen sukupolven vihkimismenojen
suorittajina olivat aina Aatami ja Eeva.
Läntisissä
kouluissa vietettyä neljän vuoden ajanjaksoa lukuun ottamatta Aatamin lapset
elivät ja työskentelivät "Eedenin itäosassa". Älyllistä kehitystä
ajatellen heitä koulutettiin kuusitoistavuotiaiksi saakka Jerusemin koulujen
opetusmenetelmien mukaisesti. Kuusitoistavuotiaista kaksikymmenvuotiaiksi heitä
opetettiin Urantian kouluissa puutarhan toisessa päässä. Sielläkin he toimivat
myös alempien koululuokkien opettajina.
Puutarhan
läntisen koulujärjestelmän ainoa tarkoitus oli sosiaalistaminen.
Aamupäivällä välitunnit käytettiin käytännön puutarhanhoitoon ja maanviljelyyn,
iltapäivän välitunnit kuluivat kilpaleikeissä. Illat käytettiin sosiaaliseen
kanssakäymiseen ja henkilökohtaisten ystävyyssuhteiden vaalimiseen. Uskonnon ja
sukupuolikäyttäytymisen opettamisen katsottiin kuuluvan kodin toimipiiriin,
niitä pidettiin vanhempien velvollisuutena.
Näiden koulujen
opetusohjelmaan kuului seuraavien asioiden opettaminen:
1. Terveys ja
kehonhoito.
2. Kultainen
sääntö, sosiaalisen kanssakäymisen normisto.
3. Yksilön
oikeuksien suhde ryhmän omaamiin oikeuksiin ja yhteisövelvollisuuksiin.
4. Maapallon eri
rotujen historia ja kulttuuri.
5.
Maailmankaupan edistämis- ja kohennuskeinot.
6. Keskenään
ristiriidassa olevien velvollisuuksien ja tuntemusten yhteensovittaminen.
7. Leikin ja
huumorin sekä fyysistä tappelua korvaavien kilpailujen harrastaminen.
Koulut -- ja
itse asiassa kaikki puutarhan toimintakohteet -- olivat aina avoinna
vierailijoille. Aseettomat tarkkailijat pääsivät esteettä Eedeniin lyhyelle
vierailulle. Jotta urantialainen olisi voinut jäädä puutarhaan pidemmäksi
aikaa, hänet oli "adoptoitava". Hänelle annettiin opetusta siitä,
mikä hanke Aatamin lahjoittaminen oikein oli ja mikä oli sen tarkoitus; hän toi
julki aikomuksensa
[sivu 836]
tulla mukaan
tähän hankkeeseen ja sitten hän antoi vakuutuksen uskollisuudestaan Aatamin
yhteiskunnalliselle hallinnolle ja Universaalisen Isän hengelliselle
suvereenisuudelle.
Puutarhassa
noudatetut lait perustuivat vanhempiin, Dalamatiassa voimassa olleisiin
säädöksiin, ja ne saatettiin voimaan seitsemän pääotsakkeen alla:
1. Terveyttä ja
puhtaanapitoa koskevat lait.
2. Puutarhan
sosiaaliset säännökset.
3.
Tavarainvaihtoa ja kauppaa koskevat säädökset.
4. Reilun pelin ja kilpailun säännöt.
5. Kotielämää koskevat lait.
6. Kultaisesta säännöstä juontuvat siviilioikeuden säädökset.
7. Korkeimman moraalilain muodostavat
seitsemän käskyä.
Eedenin moraalilaki ei poikennut Dalamatian seitsemästä käskystä paljonkaan. Mutta adamiitit opettivat monia lisäsyitä siihen, miksi näitä käskyjä oli noudatettava. Esimerkiksi murhaa koskevan kiellon osalta esitettiin ihmisen sisimmässä olevan Ajatuksensuuntaajan läsnäolo lisäsyyksi siihen, miksei ihmiselämää saanut tuhota. He opettivat: "Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa."
Eedenin julkisen jumalanpalveluksen ajankohta
oli keskipäivä. Auringonlaskun aika oli perheen yksityinen palvontahetki.
Aatami teki parhaansa estääkseen valmiiden rukouskaavojen käyttämistä
opettamalla, että tehokkaan rukouksen täytyy olla täysin omakohtainen, että sen
täytyy olla "sielun kaipausta"; mutta eedeniläiset jatkoivat
Dalamatian ajoilta periytyneiden rukousten ja kaavojen käyttöä. Aatami yritti
myös korvata uskonnollisissa menoissa käytetyt veriuhrit maan antimien
uhraamisella, mutta puutarhayhteisön hajaantumiseen mennessä hän oli tässä
suhteessa saanut varsin vähän aikaan.
Aatami koetti opettaa roduille myös sukupuolten välistä tasa-arvoisuutta. Tapa, jolla Eeva työskenteli miehensä rinnalla, teki syvän vaikutuksen kaikkiin puutarhan asukkaisiin. Aatami teki heille lopullisesti selväksi, että naisesta yhtä paljon kuin miehestäkin olivat peräisin ne elämän rakennuspuut, jotka yhdistyessään muodostavat uuden olennon. Siihen saakka ihmiskunta oli olettanut, että sikiämisen tyyssijana olivat yksin "isän kupeet". Äitiä ihmiset olivat pitäneet vain välikappaleena, jolla syntymättömälle lapselle saatiin ravintoa ja vastasyntyneelle hoivaa.
Aatami opetti aikalaisilleen kaiken, minkä nämä pystyivät ymmärtämään, mutta suhteellisesti ottaen se ei ollut paljon. Siitä huolimatta maailman älykkäämmät rodut odottivat innolla aikaa, jolloin heidän sallittaisiin avioitua violetin rodun verrattomien lasten kanssa. Ja miten erilainen maailma Urantiasta olisikaan tullut, jos tämä suurhanke rotujen kohentamiseksi olisi toteutettu! Ja vaikka kävi niin kuin kävi, koitui kuitenkin suunnaton hyöty siitäkin vähäisestä määrästä tätä muualta tuotua rotuainesta, josta evolutionaariset kansanheimot sattumalta pääsivät osallisiksi.
Ja näin Aatami
työskenteli olinpaikkanaan olevan maailman hyvinvoinnin ja kohentamisen
hyväksi. Mutta näiden sekoittuneiden ja sekarotuisten kansojen johdattaminen
parempiin elämäntapoihin oli vaikea tehtävä.
Kertomus Urantian luomisesta kuudessa
päivässä perustui perimätietoon siitä, että Aatami ja Eeva olivat käyttäneet
tasan kuusi päivää puutarhan alkukatselmukseen. Tämä seikka antoi miltei
pyhyyden leiman viikonpituiselle ajanjaksolle,
[sivu 837]
jonka alunperin olivat ottaneet käyttöön dalamatialaiset. Sitä, että Aatami käytti kuusi päivää puutarhan tarkastamiseen ja alustavien organisointisuunnitelmien laatimiseen, ei ollut etukäteen järjestetty, vaan päivien kuluessa tilanne vain muotoutui sellaiseksi. Seitsemännen päivän valikoituminen palvontapäiväksi tapahtui edellä kerrotuista syistä täysin sattumalta.
Tarina maailman luomisesta kuudessa päivässä oli myöhemmin syntynyt ajatus, joka sai alkunsa itse asiassa yli kolmekymmentätuhatta vuotta jälkeenpäin. Eräs tämän kertomuksen yksityiskohta -- auringon ja kuun äkillinen ilmaantuminen -- on saattanut saada alkunsa perimätiedoista, joiden mukaan maailma ilmaantui muinoin yht'äkkiä pienistä ainehiukkasista koostuneesta avaruuden tiheästä pilvestä, joka oli kauan aikaa kätkenyt sekä auringon että kuun näkyvistä.
Taru siitä, että Eeva luotiin Aatamin
kylkiluusta, on sekava tiivistelmätarina Aatamin ja Eevan saapumisesta ja siitä
taivaallisesta kirurgiasta, joka liittyi elävien substanssien vaihtoon silloin,
kun Planeettaprinssin ruumiillinen esikunta saapui tänne yli
neljäsataaviisikymmentätuhatta vuotta aiemmin.
Valtaosa maailman kansoista on saanut vaikutteita perimätiedosta, jonka mukaan Aatamille ja Eevalle luotiin fyysinen hahmo vasta heidän saavuttuaan Urantialle. Usko siihen, että ihminen on luotu savesta, oli itäisellä pallonpuoliskolla kokolailla yleinen. Tämä perimätieto on jäljitettävissä Filippiinien saarilta maailman ympäri aina Afrikkaan asti. Ja monet ryhmät omaksuivat tämän kertomuksen siitä, että ihminen sai alkunsa savesta jonkinmuotoisen erityisen luomisteon kautta, ja korvasivat tällä aikaisemmat uskomukset asteittain tapahtuneesta luomisesta eli evoluutiosta.
Kaukana Dalamatian ja Eedenin vaikutuspiiristä ihmiskunta oli taipuvainen uskomaan ihmisrodun asteittaiseen kehittymiseen. Evoluution tosiasia ei ole mikään nykyajan keksintö, sillä muinaiset ihmiset ymmärsivät ihmisen edistymisen hitaan ja evolutionaarisen luonteen. Varhaisilla kreikkalaisilla oli tästä selvät käsitykset siitäkin huolimatta, että Mesopotamia oli heistä katsoen lähellä. Vaikka monet maailman roduista sekaantuivatkin surkeasti käsityksissään evoluutiosta, monet alkukantaiset heimot uskoivat ja opettivat silti, että he olivat eri eläinten jälkeläisiä. Primitiivisillä kansanheimoilla oli tapana valita "toteemikseen" ne eläimet, jotka he otaksuivat kantaisikseen. Jotkin Pohjois-Amerikan intiaaniheimot uskoivat polveutuvansa majavista ja kojooteista. Muutamat afrikkalaisheimot opettivat polveutuvansa hyeenasta, muuan malaijiheimo katsoo polveutuvansa puoliapinasta, eräs Uuden Guinean kansanryhmä puolestaan papukaijasta.
Johtuen välittömästä yhteydestään adamiittien
sivilisaation jäänteisiin babylonialaiset laajensivat ja kaunistivat kertomusta
ihmisen luomisesta. He opettivat ihmisen polveutuneen suoraan jumalista. He
pitivät kiinni käsityksestään rodun aristokraattisesta alkuperästä, mikä oli
tietenkin ristiriidassa savestaluomisopin kanssa.
Vanhan testamentin luomisselostus on peräisin paljon Moosesta myöhäisemmältä ajalta; hän ei koskaan opettanut näin vääristynyttä tarinaa heprealaisille. Mutta hän esitti israelilaisille kylläkin yksinkertaisen ja tiivistetyn luomiskertomuksen ja toivoi sen avulla antavansa lisäpontta vetoomukselleen Luojan, Universaalisen Isän, palvonnasta, josta hän käytti nimeä Herra, Israelin Jumala.
Ensimmäisissä opetuksissaan Mooses viisaasti
kyllä ei yrittänytkään mennä ajallisesti Aatamia kauemmas, ja koska Mooses oli
heprealaisten ylin opettaja, kertomukset Aatamista tulivat liitetyiksi mitä
likeisimmin luomiskertomuksiin. Se, että varhaisemmat perimätiedot tunsivat
Aatamia edeltäneen sivilisaation, käy selvästi ilmi siitä, että tekstin
myöhemmiltä muokkaajilta, joiden tarkoituksena oli kitkeä tekstistä kaikki
viittaukset ihmisistä kertoviin asioihin Aatamia edeltävältä ajalta, jäikin
poistamatta paljastava maininta Kainin muuttamisesta "Nodin maahan",
jossa hän otti itselleen vaimon.
[sivu 838]
Heprealaisilla ei ollut yleisessä käytössä mitään kirjoitettua kieltä vielä pitkään aikaan heidän Palestiinaan-saapumisensa jälkeen. He oppivat kirjaimiston käytön filistealaisilta naapureiltaan, jotka olivat poliittisia pakolaisia korkeamman kreetalaisen sivilisaation piiristä. Jokseenkin vuoteen 900 eKr saakka heprealaiset harrastivat kirjoittamista varsin vähän, ja kun heillä ei ollut kirjoitettua kieltä ennen äsken mainittua myöhäistä ajankohtaa, heidän keskuudessaan kiersi useita erilaisia luomistarinoita, mutta Babyloniassa vietetyn vankeuden jälkeen he kallistuivat yhä enemmän muunnellun mesopotamialaisversion kannalle.
Juutalainen perimätieto kiteytyi Mooseksen ympärille, ja kun tämä pyrki selvittämään Abrahamin sukujuuria aina Aatamiin asti, niin juutalaiset otaksuivat, että Aatami oli koko ihmiskunnan ensimmäinen edustaja. Jahve oli luoja, ja koska Aatamin oletettiin olleen ensimmäinen ihminen, johtopäätös oli, että Jahven on täytynyt luoda maailma vähän ennen kuin hän teki Aatamin. Ja näin perimätieto Aatamin kuudesta päivästä tuli mukaan tarinan kudelmaan sillä seurauksella, että miltei tuhat vuotta sen jälkeen, kun Mooses oli elänyt maan päällä, kirjoitettiin muistiin perimätieto kuusipäiväisestä luomistapahtumasta, ja tarina pantiin myöhemmin hänen nimiinsä.
Kun juutalaiset papit palasivat Jerusalemiin, he olivat jo saaneet valmiiksi olevaisen alkua käsittelevän kertomuksensa. Kohta he keksivät väittää, että tämä runoelma oli hiljattain löytynyt Mooseksen kirjoittama luomiskertomus. Mutta silloiset, noin vuoden 500 eKr heprealaiset eivät pitäneet näitä kirjoituksia jumalallisina ilmoituksina, vaan he suhtautuivat niihin paljolti samalla tavoin kuin myöhempien aikojen kansat suhtautuvat mytologisiin taruihin.
Tämä epäaito dokumentti, jota pidetään Mooseksen opetuksena, saatettiin Egyptin kreikkalaisen Ptolemaios-kuninkaan tietoon. Hän käännätti sen seitsemästäkymmenestä tutkijasta koostuneen toimikunnan toimesta kreikan kielelle uutta Aleksandrian kirjastoaan varten. Ja niin tämä kertomus joutui niiden kirjoitusten joukkoon, jotka jälkeenpäin päätyivät heprealaisten ja kristittyjen uskonnon myöhempien "pyhien kirjoitusten" kokoelmien osaksi. Ja samastuminen näihin teologisiin järjestelmiin sai aikaan, että kyseiset käsitykset vaikuttivat pitkän aikaa ja syvällisesti monien länsimaisten kansojen filosofiaan.
Kristityt opettajat pitivät yllä uskomusta
ikään kuin mahtikäskystä tapahtuneesta ihmiskunnan luomisesta, ja kaikki tämä
johti suoraan sellaisen olettamuksen muodostumiseen, että joskus muinaisuudessa
olisi ollut utopistisen autuuden kultainen aikakausi, sekä teoriaan ihmisen tai
yli-ihmisen lankeemuksesta, joka selitti, miksei yhteiskunnan tilanne ollut
kovinkaan utopistinen. Tällaiset näkemykset elämästä ja ihmisen paikasta
maailmankaikkeudessa olivat parhaimmillaankin masentavia, sillä ne rakentuivat
pikemminkin uskomukseen taantumisesta kuin edistymisestä samalla, kun ne loivat
kuvan kostonhimoisesta Jumaluudesta, joka oli purkanut vihaansa ihmisrodun ylle
kostoksi planeetan entisten vallankäyttäjien tekemistä virheistä.
"Kultainen aikakausi" on myytti,
mutta Eeden oli fakta, ja puutarhan sivilisaatio todellakin luhistui. Aatami ja
Eeva toimivat puutarhassa sataseitsemäntoista vuotta, kunnes he Eevan
kärsimättömyyden ja Aatamin tekemien virhearviointien vuoksi ottivat vapauden
poiketa säädetyltä tieltä ja niin tehdessään saattoivat itsensä nopeasti
onnettomuuteen ja hidastivat tuhoisasti koko Urantian kehityksellistä
etenemistä.
[Kertonut
Solonia, "Puutarhan Ääni" -serafi.]