[sivu 839]
AATAMI JA EEVA
RIKKOVAT SOPIMUKSENSA
URANTIALLA
yli sata vuotta ponnisteltuaan Aatami ei vieläkään kyennyt näkemään puutarhan
ulkopuolella juuri minkäänlaista edistymistä. Maailmassa ei kokonaisuutena ottaen
näkynyt tapahtuvan suurtakaan kohentumista. Rodullinen koheneminen
näytti olevan vielä pitkän matkan päässä, ja tilanne
tuntui niin epätoivoiselta, että sen auttamiseksi olisi tarvittu jotakin
sellaista, mikä ei sisältynyt alkuperäisiin suunnitelmiin. Aatamin mielessä
käväisi ainakin joskus tällainen ajatus, ja hän myös
toi sen useasti julki Eevalle. Aatami ja hänen
puolisonsa olivat uskollisia, mutta heillä ei ollut yhteyttä kaltaisiinsa, ja
heidän maailmansa surkea tila huolestutti heitä syvästi.
Se tehtävä, jota varten Aatami oli saapunut kokeelliselle, kapinan poltinmerkillä merkitylle ja eristetylle Urantialle, oli mittasuhteiltaan hirvittävä hanke. Ja Aineellinen Poika ja Tytär tiedostivat jo varhaisessa vaiheessa planetaarisen tehtävänsä vaikeuden ja monimutkaisuuden. Siitä huolimatta he ryhtyivät rohkeasti täyttämään tehtäväänsä ja ratkomaan edessään olevia moninaisia ongelmia. Mutta kun he tarttuivat kaikin puolin tärkeään työhön vajaaälyisten ja rappeutuneiden eliminoimiseksi ihmisen rotukannoista, he joutuivat kauhun valtaan. He eivät nähneet tähän pulmaan mitään ratkaisukeinoa, eivätkä he voineet pyytää neuvoa ylemmiltään sen enempää Jerusemista kuin Edentiastakaan. Siinä he olivat, eristyksissä ja joka päivä jonkin uuden ja visaisen ongelmavyyhdin edessä, kohdakkain jonkin sellaisen pulman kanssa, jonka ratkaiseminen tuntui mahdottomalta.
Normaaleissa oloissa planetaarisen Aatamin ja Eevan ensimmäinen tehtävä olisi rotujen yhteensovittaminen ja sekoittaminen. Mutta Urantialla tällainen hanke näytti jotakuinkin toivottomalta, sillä vaikka rodut olivat biologisesti elinkelpoisia, niitä ei ollut koskaan puhdistettu takapajuisista ja vajavaisista rotuaineksista.
Aatami ja Eeva totesivat olevansa sfäärillä, joka oli täysin valmistautumaton ihmisten välisen veljeyden julistamiseen, maailmassa, joka haparoi viheliäisessä hengellisessä pimeydessä ja jonka kirouksena oli edellisen hallinnon tehtävän epäonnistumisen entisestäänkin pahemmaksi hämmentämä sekasorto. Järjellinen ajattelu ja moraali olivat matalalla tasolla, ja sen sijaan, että Aatami ja Eeva olisivat alkaneet luoda uskonnon yhtenäisyyttä, heidän pitikin lähteä liikkeelle aivan alusta ja käännyttää maailman asukkaita kaikkein yksinkertaisimpiin uskonnollisuuden muotoihin. Sen sijaan, että he olisivat löytäneet täältä yhden omaksuttavaksi valmiin kielen, he kohtasivat maailmanlaajuisen satojen ja taas satojen paikallismurteiden sekamelskan. Yksikään planeetalla palvelutehtäväänsä suorittanut Aatami ei ollut koskaan joutunut vaikeampaan maailmaan. Esteet näyttivät ylitsepääsemättömiltä ja ongelmat tuntuivat mahdottomilta luodun olennon ratkaistaviksi.
He olivat eristyksissä, ja
se hirvittävä yksinäisyyden tunne, joka heitä painoi, kävi
Melkisedek-pesänhoitajien varhaisen poistumisen jälkeen entistäkin
raskaammaksi. Yhteenkään planeetan ulkopuoliseen olentoon he eivät voineet olla
yhteydessä muutoin kuin epäsuorasti: enkelikunnan välityksellä.
[sivu 840]
Vähä vähältä rohkeus pakeni heistä, heidän mielialansa painui maahan, ja joskus heidän uskonsa oli horjumaisillaan.
Ja tämä on totuudenmukainen kuvaus näiden kahden ylevän sielun tyrmistyneisyydestä, kun he punnitsivat edessään olevia tehtäviä. He olivat kumpikin tarkoin selvillä planetaarisen tehtävänsä suorittamisen edellyttämästä suunnattomasta työmäärästä.
Nebadonin
Aineellisista Pojista kukaan ei todennäköisesti ole koskaan kohdannut niin
vaikeaa ja kaikesta päättäen toivotonta tehtävää kuin
kohtasivat Aatami ja Eeva Urantian surkeassa ahdingossa. Mutta heidänkin
ponnistelunsa olisivat lopulta kohdanneet menestystä, jos
he olisivat olleet kaukonäköisempiä ja kärsivällisempiä. He olivat kumpikin, mutta eritoten Eeva, aivan liian kärsimättömiä.
Heillä ei ollut halua antautua pitkän pitkään
kärsivällisyyden koetukseen. He halusivat nähdä välittömiä tuloksia, ja näkiväthän he, mutta tällä keinoin saavutetut tulokset
osoittautuivat sekä heidän itsensä että heidän maailmansa kannalta mitä
tuhoisimmiksi.
Caligastia vieraili puutarhassa vähän väliä ja kävi Aatamin ja Eevan kanssa monia neuvotteluja, mutta nämä torjuivat järkkymättä kaikki hänen ehdottamansa kompromissit ja seikkailunomaiset oikotiet. Heidän nähtävillään oli yllin kyllin kapinan seurauksia kehittämään heissä tehokkaan vastustuskyvyn kaikkia tällaisia salavihkaisia ehdotuksia vastaan. Edes Aatamin nuorissa jälkeläisissä Daligastian tunnusteluyritykset eivät saavuttaneet mitään vastakaikua. Caligastialla tai hänen kumppanillaan ei tietenkään ollut mitään valtaa vaikuttaa yhteenkään yksilöön vastoin tämän omaa tahtoa, saati sitten taivuttaa Aatamin lapsia tekemään väärin.
Pitää muistaa, että Caligastia oli yhä Urantian nimellinen Planeettaprinssi, harhautunut tosin, mutta silti korkea-arvoinen paikallisuniversumin Poika. Hänet pantiin lopullisesti viralta vasta Kristus Mikaelin ollessa Urantialla.
Mutta langennut Prinssi oli sinnikäs ja määrätietoinen. Aatamin hän jätti pian rauhaan ja päätti yrittää salakavalaa sivustahyökkäystä Eevaa
vastaan. Paholainen päätteli, että ainoa onnistumisen toivo
oli siinä, että hän käyttäisi taitavasti hyväkseen sopivia henkilöitä, jotka
kuuluivat nodilaisryhmän, hänen entisen ruumiillisen esikuntansa jäsenten
jälkeläisten, parhaimmistoon. Ja tältä pohjalta
laadittiin suunnitelmat violetin rodun kantaäidin saamiseksi satimeen.
Eevalla ei ollut koskaan pienintäkään aikomusta tehdä mitään, mikä olisi sotinut Aatamin suunnitelmia vastaan tai vaarantanut heidän planetaarisen luottamustehtävänsä. Tietoisina siitä, miten nainen on taipuvainen odottamaan välittömiä tuloksia pikemmin kuin tekemään kaukonäköisiä suunnitelmia kaukaisemmassa tulevaisuudessa ilmaantuvia tuloksia silmällä pitäen, Melkisedekit olivat ennen lähtöään teroittaneet eritoten Eevan mieleen niitä erityisiä vaaroja, jotka uhkasivat heidän eristynyttä asemaansa planeetalla. Ja he olivat nimenomaisesti varoittaneet Eevaa koskaan eksymästä kauas puolisonsa rinnalta, toisin sanoen yrittämästä millään henkilökohtaisilla tai salaisilla menetelmillä edistää heidän yhteistä hankettaan. Eeva oli yli sadan vuoden ajan mitä tunnontarkimmin noudattanut näitä ohjeita, eikä hänen mielessään edes käväissyt sellaista ajatusta, että jotakin vaaraa liittyisi niihin yhä yksityisluontoisempiin ja luottamuksellisempiin vierailuihin, joita muuan nodiittijohtaja, Serapatatia nimeltään, teki hänen luokseen. Koko juttu kehittyi siinä määrin vähitellen ja luonnollisesti, että hän ei osannut olla varuillaan.
Puutarhan asukkaat olivat
Eedenin alkuajoista lähtien olleet yhteydessä nodiitteihin. Näiltä Caligastian esikunnan langenneiden jäsenten
sekoittuneilta jälkeläisiltä he olivat saaneet paljon arvokasta apua, ja heidän kanssaan oli oltu paljon yhteistyössä, ja juuri
heidän kauttaan oli Eedenin järjestelmä nyt kohtaava täydellisen tuhonsa ja
lopullisen kukistumisensa.
[sivu 841]
Aatamin ensimmäiset sata vuotta maan päällä olivat juuri täyttyneet, kun Serapatatia nousi isänsä kuoleman jälkeen nodiittiheimojen läntisen eli syyrialaisen liittokunnan johtajaksi. Serapatatia oli ihonväriltään ruskeaan vivahtava, hän kuului lahjakkaana jälkeläisenä sukuhaaraan, joka syntyi Dalamatian terveyskomission entisen päällikön pariuduttua noiden kaukaisten aikojen sinisen rodun erään naispuolisen älyniekan kanssa. Tämä sukuhaara oli kautta aikojen hallinnut läntisiä nodiittiheimoja ja ollut niiden keskuudessa erittäin vaikutusvaltainen.
Serapatatia oli suorittanut useita vierailuja
puutarhaan, ja Aatamin asian oikeamielisyys oli tehnyt
häneen syvän vaikutuksen. Ja vähän sen jälkeen, kun
hän oli ottanut vastaan syyrialaisnodiittien johtajan tehtävät, hän ilmoitti
aikovansa kytkeä toimintansa Aatamin ja Eevan puutarhassa tekemään työhön.
Hänen kansansa enemmistö ryhtyi tukemaan häntä tämän ohjelman läpiviemisessä, ja Aatami oli riemuissaan uutisista, joiden mukaan kaikista
naapuriheimoista voimakkain ja älykkäin oli lähes kokonaisuudessaan asettunut
kannattamaan maailman kohennusohjelmaa. Se oli kertakaikkisen
rohkaisevaa. Ja pian tämän tärkeän tapahtuman
jälkeen Aatami ja Eeva järjestivät omassa kodissaan kutsut Serapatatialle ja
hänen uudelle esikunnalleen.
Serapatatiasta tuli eräs kyvykkäimmistä ja tehokkaimmista Aatamin avustajista. Hän oli kaikissa
toimissaan täysin rehellinen ja läpikotaisen vilpitön.
Hän ei ollut koskaan -- ei edes myöhemminkään -- tietoinen
siitä, että salakavala Caligastia käytti häntä tilanteeseen sopivana
välikappaleena.
Eikä aikaakaan, kun Serapatatiasta tuli Eedenin heimosuhdekomission apulaispuheenjohtaja, ja laadittiin useita suunnitelmia siitä, miten saataisiin entistä tarmokkaammin toteutetuksi työ, jonka tavoitteena oli kaukaisten heimojen voittaminen puutarhan asian puolelle.
Hän kävi monia neuvotteluja Aatamin ja Eevan -- varsinkin Eevan -- kanssa, ja he keskustelivat monista suunnitelmista työmenetelmiensä parantamiseksi. Eräänä päivänä Serapatatian käydessä keskusteluja Eevan kanssa hänen mieleensä juolahti, että olisi erittäin hyödyllistä, jos samalla kun odoteltiin violetin rodun suurten joukkojen muodostumista, voitaisiin tehdä jotakin, joka tällä välin välittömästi edistäisi apua odottavia heimoja. Serapatatia väitti vakavissaan, että jos nodiittien, edistyneimmän ja yhteistyöhaluisimman rodun, keskuuteen voisi syntyä johtaja, joka alkuperältään olisi osittain violettia rotuainesta, siitä muodostuisi luja side kytkemään nämä kansanheimot entistä läheisemmin puutarhaan. Ja harkitusti ja rehellisesti ajateltiin, että tämä kaikki koituisi maailman parhaaksi, sillä tällä puutarhassa kasvatettavalla ja koulutettavalla lapsella olisi suurenmoinen ja hyväksi koituva vaikutus isänsä kansaan.
Korostettakoon vielä kertaalleen, että
Serapatatia oli kaikin puolin rehellinen ja täysin
vilpitön kaikessa, mitä hän ehdotti. Hän ei koskaan hetkeäkään aavistanut, että
hän oli ajamassa Caligastian ja Daligastian asiaa. Serapatatia oli läpikotaisen uskollinen suunnitelmalle, jonka
mukaan luotaisiin ensin vahva violetin rodun reservi ennen kuin pyrittäisiin
maailmanlaajuisesti kohentamaan sekasorron vallassa olevia Urantian rotuja.
Mutta sellaisen suunnitelman loppuunvieminen olisi vaatinut satoja vuosia, ja hän oli kärsimätön. Hän halusi nähdä edes joitakin
tuloksia välittömästi -- hän halusi nähdä jotakin jo
omana elinaikanaan. Hän selvitti Eevalle, että Aatamia usein
masensi se, miten vähän maailman kohenemisen hyväksi oli pystytty tekemään.
Näitä kaavailuja
kypsyteltiin salassa yli viiden vuoden ajan. Lopulta ne olivat kehittyneet niin pitkälle, että
Eeva suostui salaiseen neuvonpitoon
[sivu 842]
Canon kanssa, joka oli läheisen ystävällismielisten nodiittien siirtokunnan loistavalahjaisin järkimies ja toimelias johtaja. Cano oli erittäin myötämielinen Aatamin järjestelmää kohtaan. Itse asiassa hän oli niiden naapurinodiittien vilpitön hengellinen johtaja, jotka kannattivat ystävällisiä suhteita puutarhaan.
Kohtalokas tapaaminen
sattui syysillan hämärissä, lähellä Aatamin kotia. Eeva ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut kaunista ja
intomielistä Canoa. Tämän henkilössä tuli loistavalla tavalla esille kaikki se,
mitä oli jäljellä Prinssin esikuntaan kuuluneiden, kaukaisten esi-isien
ylivertaisesta fysiikasta ja erinomaisesta älyllisyydestä. Ja myös Cano uskoi
täysin Serapatatian suunnitelman oikeamielisyyteen. (Puutarhan ulkopuolella
monenkeskinen pariutuminen oli yleisenä käytäntönä.)
Imartelun, intomielisyyden ja voimakkaan henkilökohtaisen
vakaumuksen vaikutuksesta Eeva silloin ja siinä paikassa suostui ryhtymään
tuohon paljon pohdittuun hankkeeseen, liittämään oman pikku
maailmanparannushankkeensa suurempaan ja paljon kauaskantoisempaan
jumalalliseen suunnitelmaan. Ennen kuin hän edes kokonaan käsitti, mitä oli
tapahtumassa, oli kohtalokas askel jo otettu. Se oli tehty.
Planeetan
taivaallisen elollisuuden edustajat olivat liikekannalla. Aatami ymmärsi, että
jokin oli vialla, ja hän pyysi Eevaa astumaan luokseen syrjemmälle puutarhassa.
Ja nyt Aatami kuuli ensimmäistä kertaa koko tarinan pitkään elätellystä
suunnitelmasta maailmankohennustyön jouduttamiseksi niin, että toimittaisiin
kahdella taholla samanaikaisesti: vietäisiin läpi jumalallista suunnitelmaa
samalla, kun toteutettaisiin Serapatatian hanketta.
Ja kun
Aineellinen Poika ja Tytär näin vaihtoivat ajatuksia kuun valaisemassa
puutarhassa, niin "ääni puutarhassa" nuhteli heitä
tottelemattomuudesta. Eikä tämä ääni ollut mikään muu kuin oma ilmoitukseni
Eedenin pariskunnalle siitä, että he olivat rikkoneet puutarhan sopimuksen;
että he eivät olleet totelleet Melkisedekien ohjeita; etteivät he olleet
täyttäneet universumin hallitsijalle luottamustehtävästään antamansa valan
täytäntöönpanoon kuuluvia velvoitteita.
Eeva oli
suostunut osallistumaan sekä hyvän että pahan harjoittamiseen. Hyvä on
jumalallisten suunnitelmien toteuttamista, synti on tahallinen rikkomus
jumalallista tahtoa vastaan, pahuus on suunnitelmien väärää soveltamista ja
menetelmien väärää kohdistamista, mikä johtaa universumin harmonian
rikkoutumiseen ja planetaariseen sekasortoon.
Aina kun
puutarhan pariskunta oli nauttinut elämänpuun hedelmiä, arkkienkelivartija oli
varoittanut heitä suostumasta Caligastian ehdotuksiin hyvän ja pahan
yhdistämisestä. Heille oli lausuttu nämä varoituksen sanat: "Sinä päivänä,
kun sekoitatte hyvän ja pahan, sinä päivänä ei mikään estä sitä, että teistä
tulee tämän maailman kuolevaisten kaltaisia; mikään ei estä sitä, että osanne
on kuolema."
Eeva oli
kertonut Canolle heidän salaisen tapaamisensa kohtalokkaasti toteuduttua tästä
usein toistetusta varoituksesta, mutta Cano, joka ei ollut tietoinen sellaisten
varoitusten tärkeydestä eikä merkityksestä, vakuutti Eevalle, etteivät miehet
ja naiset, jotka olivat liikkeellä hyvin vaikuttimin ja totuudellisin
tarkoituksin, voineet tehdä mitään pahaa; ettei Eeva suinkaan kuolisi, vaan
pikemminkin eläisi uudelleen heidän jälkeläisensä persoonassa, jälkeläisen,
joka vartuttuaan koituisi maailmalle siunaukseksi ja vakautukseksi.
Olkoonkin, että
tämä jumalallisen suunnitelman muuttamishanke oli laadittu ja toteutettu täyttä
vilpittömyyttä osoittaen ja vain korkeimmin, maailman hyvinvointiin tähdännein
vaikuttimin, se oli siitä huolimatta pahan ilmentymä, sillä olemalla poikkeama
oikealta tieltä, jumalallisesta suunnitelmasta, se edusti väärää tapaa
saavuttaa oikeamielisiä päämääriä.
[sivu 843]
On totta, että
Eevan silmissä Cano oli miellyttävä katsella, ja hän käsitti kaiken, mitä hänen
viettelijänsä lupasi, kun tämä puhui "aatamilaisen olemuksen käsittämistä
täydentävästä uudesta ja entistä laajemmasta ihmiseen liittyvien asioiden
tietämyksestä ja entistä elävämmästä ihmisolemuksen ymmärryksestä."
Minä puhuin violetin rodun isälle ja äidille puutarhassa
tuona iltana, sillä se kuului näissä murheellisissa olosuhteissa
velvollisuuksiini. Kuuntelin alusta loppuun kertomuksen kaikesta, mikä oli
johtanut Eeva-äidin rikkomukseen, ja annoin kummallekin neuvoja ja ohjeita
lähimmän tulevaisuuden osalta. Toisia näistä neuvoista he noudattivat, toiset
he hylkäsivät. Tämä neuvonpito on merkitty kirjoihinne seuraavanlaisena:
"Herra Jumala huusi Aatamia ja Eevaa puutarhassa ja sanoi: 'Missä
olette?'" Myöhempien sukupolvien tapana oli pitää kaikkea epätavallista ja
erikoista -- olipa se luonnollista tai hengellistä -- suoranaisena Jumalien
henkilökohtaisena asioihinpuuttumisena.
5. RIKKOMUKSEN JÄLKIVAIKUTUKSET
Havahduttuaan
harhakuvitelmistaan Eeva tunsi olonsa totisesti kurjaksi. Aatami käsitti
tilanteen koko pulmallisuuden, ja vaikka hän oli lohduttomuuden ja masennuksen
vallassa, hän tunsi hairahtunutta puolisoaan kohtaan pelkästään sääliä ja
myötätuntoa.
Epäonnistumisen
tajuamista seuranneen epätoivon vallassa Aatami Eevan harha-askeleen jälkeisenä
päivänä etsi käsiinsä Laottan, lahjakkaan nodiittinaisen, joka oli puutarhan
läntisten koulujen päällikkö, ja suoritti tahallaan samanlaisen mielettömän
teon, jonka Eeva jo oli tehnyt. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, Aatamia ei
nimittäin viekoiteltu, vaan hän tiesi tarkalleen, mihin oli ryhtymässä. Hän
päätti tieten tahtoen jakaa Eevan kohtalon. Hän rakasti puolisoaan sellaisella
kiintymyksellä, johon kuolevainen ei kykene, ja ajatuskin siitä, että hän
mahdollisesti joutuisi yksikseen -- ilman Eevaa -- pitämään vartiota Urantian
yössä, oli enemmän kuin hän kykeni kestämään.
Kun puutarhan
asukkaat saivat tietää, mitä Eevalle oli tapahtunut, mikään mahti ei kyennyt
pidättelemään heidän raivoaan. He julistivat sodan läheiselle
nodiittiyhdyskunnalle. He syöksyivät ulos Eedenin porteista ja kävivät näiden
pahaa-aavistamattomien ihmisten kimppuun ja hävittivät nämä viimeistä myöten --
yhtään miestä, naista tai lasta ei säästetty. Ja myös Cano, vielä syntymättömän
Kainin isä, sai surmansa.
Käsitettyään,
mitä oli tapahtunut, Serapatatia joutui tyrmistyksen valtaan ja oli pelosta ja
katumuksesta suunniltaan. Seuraavana päivänä hän hukuttautui suureen jokeen.
Aatamin lapset
yrittivät lohduttaa suunniltaan joutunutta äitiään sillä aikaa, kun heidän
isänsä kolmenkymmenen päivän ajan harhaili yksinäisyydessä. Tämän ajan
päätyttyä Aatami pystyi taas harkitsemaan tekojaan, ja hän palasi kotiinsa ja
ryhtyi suunnittelemaan heidän toimintansa vastaista suuntaa.
Harhautuneiden
vanhempien tekemien tyhmyyksien seuraukset lankeavat usein myös heidän
viattomien lastensa kannettaviksi. Aatamin ja Eevan rehtien ja jalojen poikien
ja tyttärien kannettavaksi yllättäen ja armottomasti sysätyn uskomattoman
murhenäytelmän aiheuttama käsittämätön suru otti heidät kokonaan valtoihinsa.
Vanhimmat näistä lapsista eivät viiteenkymmeneen vuoteen toipuneet noiden
traagisten aikojen surusta ja murheesta, varsinkaan ei sen kolmenkymmenen
päivän pituisen ajanjakson kauhuntunteista, jonka heidän isänsä oli poissa
kotoa ja heidän suunniltaan joutunut äitinsä oli täysin tietämätön hänen
olinpaikastaan tai kohtalostaan.
Ja nuo samaiset
kolmekymmentä päivää olivat Eevalle kuin murheen ja kärsimyksen täyttämiä
pitkiä vuosia. Milloinkaan tämä ylevä sielu ei täydelleen toipunut tuon
mielellisen kärsimyksen ja hengellisen murheen täyttämän piina-ajan
vaikutuksista. Heidän myöhempien menetystensä ja aineellisten vaikeuksiensa
mikään yksityiskohta ei Eevan muistissa ollut alkuunkaan verrattavissa
[sivu 844]
noihin
yksinäisyyden ja sietämättömän epävarmuuden täyttämiin hirvittäviin päiviin ja
kauhistuttaviin öihin. Hän sai kuulla Serapatatian harkitsemattomasta teosta
eikä tiennyt, oliko hänen puolisonsa surun vallassa surmannut itsensä vai oliko
tämä siirretty pois maailmasta rangaistukseksi hänen, Eevan, harha-askeleesta.
Ja kun Aatami palasi, Eeva koki sellaista ilon ja kiitollisuuden tunnetta, jota
heidän pitkä ja vaikea elämänikäinen kumppanuutensa uurastavassa palvelussa ei
milloinkaan himmentänyt.
Aika kului,
mutta Aatamilla ei ollut varmuutta heidän rikkomuksensa luonteesta kuin vasta
seitsemänkymmentä päivää Eevan hairahduksen jälkeen, kun
Melkisedek-pesänhoitajat palasivat Urantialle ja ottivat vastatakseen maailman
asioihin kohdistuvasta toimivallasta. Ja silloin hän tiesi, että he olivat
kärsineet vararikon.
Mutta lisää vaikeuksia oli kytemässä: Ei kestänyt kauan,
kun uutiset Eedenin lähellä sijainneen nodiittiyhdyskunnan hävittämisestä
saavuttivat tästä yhdyskunnasta pohjoiseen sijainneet Serapatatian kotiheimot,
ja tuota pikaa alkoi kerääntyä suuri sotajoukko, jonka marssisuuntana oli
Eedenin puutarha. Ja niin sai alkunsa pitkä ja katkera sota adamiittien ja
nodiittien välillä, sillä nämä vihollisuudet jatkuivat kauan senkin jälkeen,
kun Aatami kannattajineen jo oli muuttanut toiseen puutarhaan Eufratinlaaksossa.
Kiihkeä ja jatkuva "vaino vallitsi tuon miehen ja naisen välillä; miehen
siemenen ja naisen siemenen välillä".
LÄHTEVÄT PUUTARHASTA
Kun Aatami sai
tietää nodiittien olevan sotajalalla, hän kääntyi Melkisedekien puoleen, mutta
nämä kieltäytyivät neuvomasta häntä ja kehottivat häntä vain tekemään niin kuin
parhaaksi katsoi, ja lupasivat ystävällisesti tukea häntä niin pitkälle kuin
mahdollista, valitsipa hän minkä toimintalinjan hyvänsä. Melkisedekejä oli
kielletty puuttumasta Aatamin ja Eevan henkilökohtaisiin suunnitelmiin.
Aatami tiesi,
että hän ja Eeva olivat epäonnistuneet. Melkisedek-pesänhoitajien läsnäolo
kertoi sen hänelle. Hän ei silti vielä tiennyt mitään heidän henkilökohtaisesta
asemastaan eikä tulevasta kohtalostaan. Hän piti koko yön kestäneen neuvottelun
noin tuhannen kahdensadan uskollisen kannattajan kanssa, jotka lupautuivat
seuraamaan johtajaansa, ja puolelta päivin seuraavana päivänä nämä
pyhiinvaeltajat lähtivät Eedenistä etsimään uutta kotia. Aatami ei pitänyt
sotimisesta, ja niin hän katsoi parhaaksi vastarintaa tekemättä luovuttaa
ensimmäisen puutarhan nodiiteille.
Kolmantena
päivänä puutarhastalähdön jälkeen eedeniläisten karavaanin pysäytti
serafikulkuneuvojen saapuminen Jerusemista. Ja Aatamille ja Eevalle
ilmoitettiin nyt ensimmäisen kerran, mitä heidän lapsistaan olisi tuleva.
Kuljettimien odottaessa valmiina annettiin niille lapsille, jotka olivat
saavuttaneet sellaisen iän (kaksikymmentä vuotta), että he kykenivät
itsenäiseen päätöksentekoon, vaihtoehdoksi joko jääminen Urantialle heidän
vanhempiensa seuraan tai tulo Norlatiadekin Kaikkein Korkeimpien suojateiksi.
Kaksi kolmasosaa päätti lähteä Edentiaan, noin kolmasosa päätti jäädä
vanhempiensa luo. Kaikki ne lapset, jotka eivät vielä olleet siinä iässä, että
olisivat kyenneet tekemään päätöksiä, otettiin Edentiaan. Kukaan ei olisi
voinut katsella tämän Aineellisen Pojan ja Tyttären surullista eroamista
lapsistaan oivaltamatta, että lainrikkojan tie on kova. Nämä Aatamin ja Eevan
lapset ovat nyt Edentiassa. Emme tiedä, mihin toimenpiteisiin heidän kohdallaan
ryhdytään.
Perin, perin
murheellinen oli se karavaani, joka valmistautui jatkamaan matkaansa. Olisiko
mikään voinut olla traagisempaa! Tulla maailmaan sellaisin ylevin toivein,
tulla niin hyväenteisesti vastaanotetuksi, ja sitten paeta kunniattomasti
Eedenistä vain menettääkseen yli kolme neljäsosaa lapsistaan jo ennen uuden
olinpaikan löytymistä!
[sivu 845]
7. AATAMIN JA EEVAN ARVONALENNUS
Eedeniläisten
karavaanin seisahduksen aikana Aatamille ja Eevalle ilmoitettiin heidän
rikkomustensa luonteesta ja kerrottiin, mikä olisi heidän kohtalonsa. Gabriel
ilmestyi julistamaan tuomion. Ja tuomarin päätös oli tämä: Urantian
Planetaarinen Aatami ja Eeva tuomitaan sopimuksen rikkomisesta; he ovat
rikkoneet sen välipuheen, joka koski heidän luottamustehtäväänsä tämän asutun
maailman hallitsijoina.
Vaikka
syyllisyydentunto Aatamia ja Eevaa masensikin, heitä ilahdutti silti suuresti
ilmoitus siitä, että heidän tuomarinsa Salvingtonissa olivat vapauttaneet
heidät kaikista sellaisista syytteistä, että he olisivat "halveksineet
universumin hallitusta". Heidän ei katsottu syyllistyneen kapinointiin.
Eedeniläispariskunnalle
ilmoitettiin, että he olivat alentaneet itsensä maailman kuolevaisten asemaan,
että heidän oli täst'edes käyttäydyttävä Urantian miehenä ja naisena ja
pidettävä maailman rotujen tulevaisuutta omana tulevaisuutenaan.
Kauan ennen kuin
Aatami ja Eeva lähtivät Jerusemista, heidän opettajansa olivat juurta jaksain
selittäneet heille, mitkä olisivat seuraamukset, jos he jossakin elintärkeässä
seikassa poikkeaisivat jumalallisista suunnitelmista. Olin itse
henkilökohtaisesti ja moneen kertaan varoittanut heitä sekä ennen heidän
Urantialle-saapumistaan että sen jälkeen siitä, että alentaminen lihallisen
olennon tasolle olisi vääjäämätön seuraus, väistämätön rangaistus, joka minkään
sitä estämättä seuraisi heidän planetaarisen tehtävänsä toimeenpanossa
ilmenevästä rikkomuksesta. Mutta Poikien aineellisen luokan omaaman kuolemattomuuden
tajuaminen on välttämätön edellytys, jotta voisi muodostaa selkeän käsityksen
Aatamin ja Eevan rikkomukseen liittyvistä seuraamuksista.
1. Jerusemissa
olevien tovereidensa tavoin Aatami ja Eeva säilyttivät kuolemattoman olennon
asemansa olemalla älyllisessä yhteydessä Hengen mieligravitaation virtapiiriin.
Kun mielen tasolla tapahtuva irtikytkeytyminen katkaisee tämän elintärkeän
ylläpitimen, silloin kuolemattomuuden status menetetään luodun olennon
eksistenssin hengellisestä tasosta välittämättä. Kuolevaisen asema sitä
seuraavine fyysisine hajoamisineen oli Aatamin ja Eevan älyllisellä tasolla
tapahtuneen rikkomuksen väistämätön seuraamus.
2. Koska
Urantian Aineellinen Poika ja Tytär oli personoitu myös tämän maailman
lihallisten olentojen kaltaisiksi, he olivat lisäksi riippuvaisia kaksinaisen
energiankierrätysjärjestelmän ylläpysymisestä; toinen järjestelmä johtui heidän
fyysisestä olemuksestaan, toinen siitä superenergiasta, jota varastoitui
elämänpuun hedelmiin. Arkkienkelisuojelija oli varoittanut Aatamia ja Eevaa
aina siitä, että luottamuksen rikkominen johtaisi viime kädessä statuksen
alentamiseen, ja heidän rikkomuksensa jälkeen heiltä evättiinkin pääsy tämän
energialähteen äärelle.
Caligastia siis onnistui saamaan Aatamin ja Eevan ansaan,
mutta hän ei saavuttanut tarkoitustaan sikäli, että olisi johtanut heidät
avoimeen kapinaan universumin hallitusta vastaan. Se, mitä he olivat tehneet,
oli eittämättä pahaa, mutta totuuden halveksimiseen he eivät koskaan
syyllistyneet, eivätkä he tieten tahtoen liittyneet kapinaan Universaalisen
Isän ja hänen Luoja-Poikansa oikeamielistä hallintoa vastaan.
8. NIIN KUTSUTTU SYNTIINLANKEEMUS
Aatami ja Eeva
kylläkin lankesivat aineellisen pojan korkeasta tilastaan kuolevaisen ihmisen
vähäiseen asemaan. Mutta kysymyksessä ei ollut ihmisen syntiinlankeemus.
Ihmisrotu on kohentunut Aatamin ja Eevan rikkomuksen välittömistä
seuraamuksista huolimatta. Vaikka jumalallinen suunnitelma violetin rodun
antamisesta Urantian kansoille epäonnistui, kuolevaisrodut ovat hyötyneet
valtavasti siitä vähäisestäkin annista, jonka Aatami ja hänen jälkeläisensä
toivat Urantian roduille.
[sivu 846]
Mitään
"syntiinlankeemusta" ei ole ollutkaan. Ihmisrodun historia on
edistyvän evoluution historiaa, ja maailman kansojen aiempaan biologiseen
tilanteeseen verrattuna Aatamin anti jätti ne huomattavasti entistä parempaan
kuntoon. Urantian korkeammantasoiset rotuainekset sisältävät nyt
perintötekijöitä, jotka juontuvat jopa neljästä eri lähteestä: andoniiteilta,
sangikeilta, nodiiteilta ja adamiiteilta.
Aatamia ei
tulisi pitää ihmissukukunnan yllä lepäävän kirouksen aiheuttajana. Olkoonkin,
ettei hänen onnistunut viedä jumalallista suunnitelmaa eteenpäin; olkoonkin,
että hän rikkoi Jumaluuden kanssa tekemänsä sopimuksen; olkoonkin, että hän ja
hänen puolisonsa vääjäämättömästi alennettiin luodun olennon statuksen osalta;
kaikesta tästä huolimatta se, mitä heillä oli ihmissukukunnalle annettavanaan,
teki paljon sivilisaation edistämiseksi Urantialla.
Arvioitaessa
Aatamin tehtäväkäynnin tuloksia teidän maailmassanne on oikeudenmukaisuuden
nimessä otettava huomioon, missä tilassa planeetta oli. Aatamilla oli edessään
jokseenkin toivoton tehtävä, kun hänet kauniin puolisonsa keralla tuotiin
Jerusemista tälle pimeälle ja sekasortoiselle planeetalle. Mutta jos he
olisivat pitäneet ohjenuoranaan Melkisedekien ja näiden työtovereiden antamia
neuvoja ja jos he olisivat olleet kärsivällisempiä, he olisivat lopulta
kohdanneet menestystä. Mutta Eeva kuunteli petollista propagandaa henkilökohtaisesta
kahlitsemattomuudesta ja planetaarisesta toimintavapaudesta. Hän eksyi
kokeilemaan Poikien aineellisen luokan elämänplasmalla salliessaan tämän
hänelle uskotun elollismuodon sekoittua liian varhaisessa vaiheessa
Elämänkantajien alunperin suunnittelemaan, tuolloin jo sekoittuneeseen luokkaan
kuuluneen elämänplasman kanssa. Tämä puolestaan oli aiemmin yhdistynyt niiden
jälkeläisiä tuottavien olentojen elämänplasmaan, jotka aikoinaan olivat
kuuluneet Planeettaprinssin esikuntaan.
Ette koko
Paratiisiin-nousunne aikana voita koskaan mitään sillä, että yritätte
kärsimättömästi välttyä säädetyn ja jumalallisen suunnitelman mukaisen tien
läpikäymiseltä turvautumalla oikoteihin, omiin keksaisuihin ja muihin
konsteihin muuttuaksenne entistä paremmiksi täydellisellä tiellä kohti
täydellistymistä ja ikuista täydellisyyttä.
Kaiken kaikkiaan
koko Nebadonissa ei luultavasti koskaan ole millään planeetalla tapahtunut
masentavampaa viisauden karilleajoa. Mutta se, että näitä harha-askeleita
evolutionaaristen universumien asioissa sattuu, ei ole mitään hämmästyttävää.
Olemme osa jättiläismäistä luomakuntaa, eikä ole laisinkaan outoa, ettei kaikki
suju täydellisesti. Universumiamme ei luotu täydelliseksi. Täydellisyys on
ikuinen päämäärämme, se ei ole lähtökohtamme.
Jos kysymyksessä olisi mekanistinen
universumi, jos Ensimmäinen Suuri Lähde ja Keskus
olisi vain voima eikä myös persoonallisuus, jos koko luomistulos olisi vain
valtava fyysisen aineen kertymä, jota hallitsevat muuttumattomien
energiatoimintojen luonnehtimat täsmälliset lait, silloin saattaisi
täydellisyys vallita jopa universumistatuksen epätäydellisyydestä huolimatta. Mitään erimielisyyttä ei silloin olisi, mitään kitkaa ei
esiintyisi. Mutta kehittyvässä universumissamme, jossa esiintyy
suhteellista täydellisyyttä ja suhteellista
epätäydellisyyttä, iloitsemme siitä, että erimielisyys ja väärinkäsitys ovat
mahdollisia, sillä sitä kautta tulee todistetuksi, että maailmankaikkeudessa on
ja siellä toimii persoonallisuus. Ja jos luomakuntamme
on persoonallisuuden hallitsema eksistenssi, silloin voitte olla vakuuttuneita
persoonallisuuden eloonjäämisen, edistymisen ja perillepääsyn
mahdollisuuksista. Voimme suhtautua luottavaisesti persoonallisuuden kasvuun,
kokemukseen ja uusien urien avautumiseen. Miten suurenmoinen
onkaan universumi siinä, että se on persoonallinen ja
edistyvä, ei pelkästään mekaaninen eikä edes passiivisesti täydellinen!
[Esittänyt
Solonia, "Puutarhan ääni" -serafi.]