[sivu 2029]
JEESUKSEN
MORONTIAILMESTYMISET
KUOLLEISTANOUSSUT Jeesus aikoo nyt viettää lyhyen aikajakson Urantialla saadakseen kokemuksen maailmojen kuolevaisen ylösnousemukseen kuuluvasta morontiaelämänvaiheesta. Vaikka tämä morontiaelämän aika onkin määrä viettää maailmassa, jossa hän ruumiillistui kuolevaiseksi, se tulee kuitenkin olemaan kaikissa suhteissa niiden Satanian kuolevaisten kokemukseen verrattava, jotka kulkevat Jerusemin seitsemän mansiomaailman vaihe vaiheelta etenevän morontiaelämän läpi.
Koko tämä Jeesuksessa luontaisesti piilevä voima -- elämän saama -- joka antoi hänelle kyvyn nousta kuolleista, on se sama ikuisen elämän lahja, jonka hän antaa valtakuntaan uskoville ja joka tälläkin hetkellä tekee varmaksi heidän nousunsa luonnollisen kuoleman kahleista.
Maailmojen kuolevaiset nousevat kuolleistaheräämisen aamuna samantyyppisessä siirtymä- eli morontiaruumiissa, jollainen Jeesuksella oli, kun hän tuona sunnuntaiaamuna nousi haudasta. Veri ei näissä ruumiissa kierrä, eivätkä tällaiset olennot nauti tavanomaista aineellista ravintoa; nämä morontiahahmot ovat siitä huolimatta todellisia. Kun monilukuiset uskovat näkivät Jeesuksen hänen kuolleistanousunsa jälkeen, he todellakin näkivät hänet; he eivät olleet itsepetoksellisia näkyjen tai hallusinaatioiden uhreja.
Luja usko Jeesuksen kuolleistanousuun oli alkuaikojen evankeliuminopetuksen kaikkien haarautumien peruspiirre. Jerusalemissa, Aleksandriassa, Antiokiassa ja Filadelfiassa
kaikille evankeliuminopettajille
oli yhteistä tämä ehdoton usko
Mestarin kuolleistanousuun.
Tarkasteltaessa Maria Magdaleenan
omaksumaa näkyvää osaa Mestarin kuolleistanousun
julistamisessa tulisi ottaa huomioon, että Maria oli naisten ryhmän tärkein edustaja, samaan tapaan kuin
Pietari toimi apostolien edusmiehenä. Maria ei ollut naistyöntekijöiden päällikkö, mutta hän oli heidän
tärkein opettajansa ja julkinen
edusnaisensa. Mariasta oli tullut nainen,
joka noudatti suurta varovaisuutta, joten hänen osoittamansa
rohkeus, kun hän puhui Joosefin
puutarhan hoitajaksi luulemalleen miehelle, osoittaa vain, miten kauhuissaan hän oli huomatessaan haudan tyhjäksi. Hänen rakkautensa syvyys ja
sen tuska, hänen antaumuksensa täysimääräisyys, saivat hänet hetkeksi unohtamaan sovinnaisuuden asettamat rajoitukset, jotka estivät juutalaisnaista
puhuttelemasta tuntematonta
miestä.
Apostolit eivät halunneet Jeesuksen lähtevän heidän luotaan. He olivat sen vuoksi vähätelleet kaikkia hänen toteamuksiaan
siitä, että hän kuolisi, samoin
kuin hänen lupauksiaan nousta kuolleista. He eivät odottaneet kuolleistanousua sellaisena kuin se tapahtui, eivätkä he suostuneet uskomaan ennen kuin pakon
edessä, kun heillä oli asiasta
kiistaton todistusaineisto ja omien kokemustensa
antama ehdoton näyttö.
[sivu
2030]
Apostolien kieltäydyttyä uskomasta niiden viiden naisen kertomusta, jotka väittivät nähneensä Jeesuksen ja keskustelleensa hänen kanssaan, Maria Magdaleena palasi haudalle ja muut menivät takaisin Joosefin taloon, jossa he kertoivat kokemuksistaan tämän tyttärelle ja muille naisille. Ja naiset uskoivat heidän kertomuksensa. Vähän kello kuuden jälkeen Joosef Arimatealaisen tytär ja Jeesuksen nähneet neljä naista menivät Nikodemuksen kotiin, jossa he kertoivat kaikki nämä tapahtumat Joosefille, Nikodemukselle, Daavid Sebedeukselle ja muille sinne kokoontuneille miehille. Nikodemus ja muut epäilivät heidän kertomustaan, epäilivät sitä, että Jeesus olisi noussut kuolleista. He otaksuivat juutalaisten siirtäneen ruumiin pois haudasta. Joosefin ja Daavidin mielestä kertomus tuntui sen verran uskottavalta, että he riensivät tekemään haudassa tarkastuksen. Ja he totesivat, että kaikki oli täsmälleen niin kuin naiset olivat kuvailleet. Ja he olivat viimeiset, jotka näkivät hautakammion tuollaisena, sillä ylipappi lähetti temppelinvartijoiden kapteenin haudalle kello puoli kahdeksalta viemään hautavaatteet sieltä pois. Kapteeni kietaisi ne kaikki pellavalakanaan ja heitti ne läheisen kallionjyrkänteen yli.
Daavid ja Joosef menivät haudalta suoraan Elias Markuksen kotiin, ja siellä he pitivät yläsalissa kokouksen kymmenen apostolin kanssa. Vain Johannes Sebedeus oli taipuvainen, jos kohta hänkin heikosti, pitämään totena Jeesuksen kuolleistanousua. Pietari oli aluksi uskonut asiaan, mutta kun hän ei löytänyt Mestaria, hän joutui vakavan epäilyksen valtaan. Heistä kaikista tuntui uskottavammalta, että juutalaiset olivat siirtäneet ruumiin muualle. Daavid ei halunnut väitellä heidän kanssaan, mutta lähtiessään hän sanoi: "Tehän olette apostoleita, ja teidän tulisi ymmärtää näitä asioita. En tahdo riidellä kanssanne; menen nyt joka tapauksessa takaisin Nikodemuksen kotiin, jonne olen sopinut sanansaattajieni tänä aamuna kokoontuvan, ja sitten kun nämä ovat paikalla, lähetän heidät suorittamaan viimeistä tehtäväänsä, lähetän heidät matkaan Mestarin kuolleistanousun airuina. Olen kuullut Mestarin sanovan, että hän kuoltuaan nousisi kolmantena päivänä kuolleista, ja uskon häneen." Ja lausuttuaan nämä sanat masentuneille ja surkeille valtakunnan lähettiläille tämä itse itsensä nimittänyt viesti- ja tiedustelupalvelun päällikkö jätti hyvästit apostoleille. Yläsalista poistuessaan hän pudotti Matteus Leevin syliin Juudaksen rahakukkaron, jossa olivat kaikki apostolien rahavarat.
Kello oli puoli
kymmenen paikkeilla, kun viimeinenkin Daavidin kahdestakymmenestäkuudesta
viestinviejästä saapui Nikodemuksen kotiin. Daavid kokosi heidät
viivyttelemättä avaralle pihamaalle ja
lausui heille seuraavat sanat:
"Miehet
ja veljet, olette koko tämän
ajan olleet palveluksessani minulle ja toisillenne antamanne valan mukaisesti, ja kutsun teidät todistamaan,
etten koskaan tähän mennessä ole lähettänyt teitä matkaan mukananne valheellinen tieto. Aikomukseni on lähettää teidät suorittamaan viimeistä tehtäväänne valtakunnan vapaaehtoisina viestinviejinä, ja näin tehdessäni vapautan teidät valastanne ja samalla teolla
lasken sanansaattajakunnan hajalle. Miehet, julistan teille,
että olemme vieneet työmme päätökseen. Mestari ei enää tarvitse kuolevaisia sanansaattajia, sillä hän on noussut kuolleista. Ennen kuin hänet pidätettiin,
hän kertoi meille, että hän
kuolisi ja
nousisi kolmantena päivänä kuolleista. Olen nähnyt haudan, ja se on tyhjä.
Olen keskustellut Maria Magdaleenan
ja neljän
muun naisen kanssa, jotka ovat
keskustelleet Jeesuksen kanssa. Lasken teidät nyt hajalle,
lausun teille jäähyväiset ja lähetän kunkin teistä omaan tehtäväänsä,
ja viesti, joka teidän tulee
viedä uskoville, kuuluu näin: 'Jeesus
on noussut kuolleista; hauta on tyhjä.'"
Useimmat
läsnäolevista koettivat suostutella Daavidia luopumaan aikeestaan. Mutta he
eivät kyenneet vaikuttamaan häneen. Sen jälkeen he koettivat suostutella
sanansaattajia luopumaan
[sivu 2031]
tehtävästään,
mutta nämä eivät piitanneet epäilyksen sanoista. Ja niin nämä kaksikymmentäkuusi
juoksulähettiä hieman ennen kello kymmentä tänä sunnuntaiaamuna lähtivät
matkaan ensimmäisinä airuina, jotka kiidättivät vavisuttavaa totuutta ja
tosiasiaa Jeesuksen kuolleistanoususta. Ja he lähtivät suorittamaan tätä
tehtävää, kuten he olivat lähteneet niin monet aikaisemmatkin kerrat Daavid
Sebedeukselle ja toisilleen antamaansa valaa noudattaen. Näillä miehillä oli
suuri luottamus Daavidiin. He lähtivät suorittamaan tätä toimeksiantoa jäämättä
edes hetkeksi keskustelemaan niiden kanssa, jotka olivat nähneet Jeesuksen; he
luottivat Daavidin sanaan. Useimmat heistä uskoivat, mitä Daavid oli heille
kertonut, ja nekin, jotka asiaa jossakin määrin epäilivät, veivät sanoman
perille aivan yhtä varmasti ja aivan yhtä joutuisasti.
Apostolit,
valtakunnan hengellinen joukko-osasto, ovat tämän päivän koolla yläsalissa,
jossa he eivät osaa muuta kuin pelätä ja tuoda julki epäilyksiään, kun nämä
maallikot, jotka edustavat ensimmäistä yritystä sosiaalistaa Mestarin
evankeliumi ihmisten välisestä veljeydestä, lähtevät pelottoman ja tehokkaan
johtajansa käskyä noudattaen julistamaan sanaa maailman ja universumin
kuolleistanousseesta Pelastajasta. Ja nämä ryhtyvät toimittamaan tätä
ikimuistettavaa palvelusta jo ennen kuin hänen valitut edustajansa ovat
valmiita edes uskomaan hänen sanaansa tai hyväksymään silminnäkijäin
todistusta.
Nämä
kaksikymmentäkuusi sanansaattajaa lähetettiin Lasaruksen kotiin Betaniaan ja
kaikkiin uskovien keskuksiin etelän Beershebasta pohjoisen Damaskokseen ja
Siidoniin; idän Filadelfiasta lännen Aleksandriaan.
Veljilleen
hyvästit lausuttuaan Daavid meni noutamaan äitinsä Joosefin luota, minkä
jälkeen he menivät Betaniaan tehdäkseen seuraa heitä odottavalle Jeesuksen
perheelle. Daavid asui Betaniassa Martan ja Marian luona kunnes nämä olivat
myyneet maisen omaisuutensa, ja oli sitten seurana, kun nämä matkustivat
Filadelfiassa asuvan veljensä, Lasaruksen, luokse.
Tästä
ajankohdasta noin viikon kuluttua Johannes vei Jeesuksen äidin, Marian,
kotiinsa Beetsaidaan. Jeesuksen vanhin veli Jaakob jäi perheineen Jerusalemiin.
Ruut jäi Betaniaan Lasaruksen sisarten luo. Muut Jeesuksen perheen jäsenet
palasivat Galileaan. Daavid Sebedeus lähti Martan ja Marian kanssa Betaniasta
Filadelfiaan kesäkuun alussa, päivää sen jälkeen, kun hän oli mennyt naimisiin
Jeesuksen nuorimman sisaren Ruutin kanssa.
2. JEESUKSEN ILMESTYMINEN
BETANIASSA
Morontianousemuksen
ajankohdasta korkeuksiin suorittamansa henkiylösnousemuksen hetkeen Jeesus
ilmestyi näkyvässä hahmossa yhdeksäntoista erillistä kertaa uskovilleen maan
päällä. Hän ei ilmestynyt vihollisilleen eikä niille, jotka eivät olisi
kyenneet käyttämään hengellisesti hyväksi hänen näkyvässä hahmossa tapahtunutta
julkituloaan. Hänen ensimmäinen ilmestymisensä tapahtui haudalla edellä mainituille
viidelle naiselle; hänen toinen ilmestymisensä tapahtui Maria Magdaleenalle,
sekin haudalla.
Kolmas
ilmestyminen tapahtui Betaniassa puolenpäivän aikaan tänä sunnuntaina. Vähän
keskipäivän hetken jälkeen Jeesuksen vanhin veli, Jaakob, seisoi Lasaruksen
puutarhassa Martan ja Marian kuolleistanousseen veljen tyhjän haudan edessä ja
pohdiskeli mielessään Daavidin sanansaattajan heille tuntia aikaisemmin tuomaa
uutista. Jaakob oli aina ollut altis uskomaan vanhimman veljensä tehtävään maan
päällä, mutta hänen yhteytensä Jeesuksen työhön oli jo kauan sitten katkennut,
ja hän oli ajautunut syviin epäilyksiin niitä apostolien myöhemmin esittämiä
väitteitä kohtaan, joiden mukaan Jeesus olisi Messias. Koko perhe hätkähti ja
joutui jokseenkin ymmälle sanansaattajan tuomista uutisista. Sillä aikaa, kun
Jaakob vielä seisoi Lasaruksen tyhjän haudan edessä, paikalle saapui Maria
Magdaleena, joka kertoi kiihtyneenä
[sivu 2032]
perheelle
varhaisen aamuhetken kokemuksistaan Joosefin haudalla. Ennen kuin hän oli lopettanut,
paikalle saapuivat Daavid Sebedeus ja tämän äiti. Ruut tietenkin uskoi
kertomukseen, ja niin teki myös Juuda keskusteltuaan Daavidin ja Salomen
kanssa.
Sillä välin kun
he etsivät Jaakobia, ja ennen kuin he löysivät hänet, tämä tuli haudan lähellä
seistessään tietoiseksi siitä, että joku oli hänen lähellään: oli kuin joku
olisi koskettanut häntä olkapäähän; ja kääntyessään katsomaan hän näki oudon
hahmon ilmestyvän vähitellen vierelleen. Hän oli aivan liian hämmästynyt jotain
sanoakseen ja aivan liian peloissaan pakoon juostakseen. Ja silloin outo hahmo
puhui sanoen: "Jaakob, tulen kutsuakseni sinut valtakunnan palvelukseen.
Tartu vakavissasi veljiesi käteen ja seuraa minua." Kuullessaan ääneen
lausutun nimensä Jaakob tiesi, että hänen vanhin veljensä, Jeesus, oli
puhutellut häntä. Heidän oli kaikkien enemmän tai vähemmän vaikea tuntea
Mestarin morontiahahmoa, mutta tuskin kenelläkään oli mitään vaivaa hänen
äänensä tunnistamisessa tai muutoin hänen valloittavan persoonallisuutensa
yksilöimisessä heti, kun hän alkoi keskustella heidän kanssaan.
Tajutessaan,
että Jeesus puhutteli häntä, Jaakob aikoi langeta polvilleen ja huudahti:
"Isäni ja veljeni", mutta Jeesus pyysi Jaakobia seisomaan sen aikaa,
kun hän puhui hänelle. Ja he kävelivät puutarhan läpi ja keskustelivat lähes
kolmen minuutin ajan; he keskustelivat menneiden päivien kokemuksista ja
tekivät ennakkoarvioita lähimmän tulevaisuuden tapahtumista. Kun he tulivat
talon lähelle, Jeesus sanoi: "Jää hyvästi, Jaakob, kunnes tervehdin teitä kaikkia
yhdessä."
Jaakob syöksähti
sisälle taloon, kun häntä vielä etsittiin Beetfagesta, ja huudahti: "Olen
juuri nähnyt Jeesuksen ja puhunut hänen kanssaan, keskustellut hänen kanssaan.
Hän ei ole kuollut; hän on noussut! Hän katosi edestäni ja sanoi: 'Jää hyvästi,
kunnes tervehdin teitä kaikkia yhdessä.'" Hän oli tuskin päässyt
sanottavaansa loppuun, kun Juuda palasi, ja hän kertoi Juudan kuullen uudelleen
kokemuksensa siitä, että oli kohdannut Jeesuksen puutarhassa. Ja he kaikki
alkoivat uskoa Jeesuksen kuolleistanousuun. Jaakob ilmoitti nyt, ettei hän
palaisi Galileaan, ja Daavid huudahti: "Hänen näkijöitään eivät ole vain
kiihtyneet naiset, vaan nyt ovat jo lujaluontoiset miehetkin alkaneet nähdä
häntä. Odotan, että itsekin näen hänet."
Ja kauan ei
Daavidin tarvinnutkaan odottaa, sillä Jeesuksen neljäs kuolevaisten havaitsema
ilmestyminen tapahtui vähän ennen kello kahta tässä samaisessa Martan ja Marian
kodissa, kun hän ilmestyi näkyvässä muodossa maisen perheensä jäsenten ja
näiden ystävien, kaikkiaan kahdenkymmenen henkilön, edessä. Mestari ilmestyi
avoimeen takaoven aukkoon sanoen: "Rauha teille. Terveiset niille, jotka
kerran olivat läheisiäni lihallisessa hahmossa, ja veljellinen tervehdys
veljilleni ja sisarilleni taivaan valtakunnassa. Kuinka saatoitte epäillä?
Miksi olette näin kauan viivytelleet ennen kuin päätätte täysin sydämin seurata
totuuden valoa? Siispä tulkaa kaikki Totuuden Hengen veljesyhteisöön Isän
valtakunnassa." Ja kun he alkoivat tointua hämmästyksensä aiheuttamasta
pahimmasta järkytyksestä ja siirtyä häntä kohti aikomuksenaan syleillä häntä,
hän katosi heidän näkyvistään.
He halusivat
kaikki rynnätä kaupunkiin kertomaan epäileville apostoleille, mitä oli
tapahtunut, mutta Jaakob pidätteli heitä. Vain Maria Magdaleena sai palata Joosefin
taloon. Jaakob kielsi heitä levittämästä tietoa Jeesuksen morontiavierailusta.
Tähän olivat syynä tietyt asiat, jotka Jeesus oli lausunut hänelle, kun he
keskustelivat puutarhassa. Mutta Jaakob ei koskaan kertonut enempää tuona
päivänä Lasaruksen kodissa Betaniassa käymästään keskustelusta kuolleista
nousseen Mestarin kanssa.
[sivu 2033]
Jeesuksen viides
morontiailmestyminen, jonka kuolevaisen olennon silmät tunnistivat, tapahtui
noin kello viisitoista minuuttia yli neljän tänä samana sunnuntai-iltapäivänä
Joosef Arimatealaisen kotiin kokoontuneiden puolen kolmattakymmentä naisuskovan
edessä. Maria Magdaleena oli palannut Joosefin taloon vain muutamaa minuuttia
ennen tätä ilmestymistä. Jeesuksen veli Jaakob oli pyytänyt, ettei apostoleille
kerrottaisi mitään Betaniassa tapahtuneesta Mestarin ilmestymisestä. Hän ei
ollut pyytänyt Mariaa olemaan kertomatta tapahtumasta uskonsisarilleen. Niinpä
Maria, sitten kun oli vannottanut kaikkia naisia pitämään asian salaisuutena, ryhtyi
kertomaan, mitä vasta äsken oli tapahtunut, kun hän oli ollut Betaniassa
Jeesuksen perheenjäsenten seurassa. Ja hän oli juuri päässyt järisyttävän
kertomuksensa puoliväliin, kun heidän ylleen laskeutui äkillinen ja juhlallinen
hiljaisuus, ja he näkivät haudasta nousseen Jeesuksen täysin näkyväisen hahmon
keskellään. Hän tervehti heitä sanoen: "Rauha teille. Valtakunnan
veljesyhteisössä ei ole juutalaista eikä pakanaa, ei rikasta eikä köyhää, ei
vapaata eikä orjaa, ei miestä eikä naista. Myös teidät kutsutaan levittämään
hyvää sanomaa ihmiskunnan vapaudesta sen evankeliumin kautta, että ihmiset ovat
taivaan valtakunnassa Jumalan poikia. Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa
tätä evankeliumia ja vahvistakaa uskovien uskoa siihen. Ja kun te näin teette,
älkää unohtako hoivata sairaita ja vahvistaa niitä, joiden rohkeus pettää ja
joita pelko kalvaa. Ja olen aina kanssanne, hamaan maailman ääriin asti."
Ja nämä sanat lausuttuaan hän katosi heidän näkyvistään, ja naiset vaipuivat
kasvoilleen ja palvoivat hiljaisuudessa.
Maria Magdaleena
oli ollut Jeesuksen tähän mennessä tapahtuneista viidestä ilmestymisestä neljän
todistajana.
Aamupäivän
puolivälissä tapahtuneen sanansaattajien matkaanlähettämisen tuloksena ja siitä
johtuen, että tästä Joosefin talossa sattuneesta Jeesuksen ilmestymisestä oli
tahattomasti vuotanut tietoja ulkopuolisille, juutalaisten vallanpitäjien
korviin alkoi alkuillasta kantautua viestejä, jotka tiesivät, että kaupungilla
huhuttiin Jeesuksen nousseen kuolleista ja että monet henkilöt väittivät
nähneensä hänet. Nämä huhut hätäännyttivät sanhedristit pahanpäiväisesti.
Hannaksen kanssa käymänsä hätäisen neuvonpidon jälkeen Kaiafas kutsui
sanhedrinin kokoukseen, joka alkaisi kello kahdeksan samana iltana. Juuri tässä
kokouksessa päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin jokaisen sellaisen henkilön
heittämiseksi ulos synagogasta, joka mainitsisi jotakin Jeesuksen
kuolleistanoususta. Ehdotettiinpa sellaistakin, että jokainen, joka väitti
nähneensä hänet, pitäisi tappaa. Tästä ehdotuksesta ei kuitenkaan päästy
äänestämään, sillä kokous päättyi sekasortoon, joka oli itse asiassa varsin
lähellä paniikkia. Heillä oli ollut julkeutta ajatella, että he olivat päässeet
Jeesuksesta. He tulivat kohta huomaamaan, että heidän todelliset Nasaretin
mieheen liittyvät vaikeutensa olivat vasta alkaneet.
4. ILMESTYMINEN KREIKKALAISILLE
Puoli viiden
maissa, erään Flaviuksen kodissa, Mestari suoritti kuudennen
morontiailmestymisensä sinne kokoontuneiden noin neljänkymmenen
kreikkalaisuskovan edessä. Juuri kun nämä olivat keskustelemassa tiedoista,
joiden mukaan Mestari oli noussut kuolleista, hän ilmestyi heidän keskelleen,
vaikka ovet olivat lujasti kiinni. Ja hän puhui heille sanoen: "Rauha
teille. Vaikka Ihmisen Poika ilmestyi maan päälle juutalaisten keskuuteen, hän
tuli kuitenkin palvelemaan kaikkia ihmisiä.
[sivu 2034]
Isäni
valtakunnassa ei tule olla juutalaista eikä pakanaa, vaan olette kaikki veljiä
-- Jumalan poikia. Menkää siis kaikkeen maailmaan ja julistakaa tätä
pelastuksen evankeliumia, sellaisena kuin olette sen valtakunnan lähettiläiltä
saaneet, ja olen kanssanne Isän uskon- ja totuudenpoikien veljeskunnassa."
Ja tämän tehtävän heille annettuaan hän poistui, eivätkä he enää häntä nähneet.
He pysyttelivät koko illan sisällä talossa; he olivat liiaksi kunnioituksen ja
pelon vallassa uskaltautuakseen muualle. Kukaan näistä kreikkalaisista ei
myöskään nukkunut tuona yönä, vaan he pysyttelivät hereillä näistä seikoista
keskustellen ja toivoen, että Mestari mahdollisesti tulisi heidän luokseen toistamiseen.
Tähän ryhmään kuului monia niistä kreikkalaisista, jotka olivat olleet
Getsemanessa sotilaiden pidättäessä Jeesuksen ja Juudaksen hänet suudelmalla
kavaltaessa.
Huhut Jeesuksen
kuolleistanoususta ja kertomukset hänen monista ilmestymisistään seuraajilleen
ovat nopeasti leviämässä, ja koko kaupungissa kiihtymys on nousemassa
äärimmilleen. Mestari on jo ilmestynyt perheelleen, naisille ja
kreikkalaisille, ja pian hän ilmestyy apostolien keskelle. Sanhedrinin on määrä
alkaa kohta käsitellä näitä uusia ongelmia, jotka on sysätty niin äkkiä
juutalaisjohtajien niskoille. Jeesus ajattelee paljon apostolejaan, mutta hän
haluaa, että heidät jätetään vielä muutamaksi juhlallisen pohdiskelun ja
syvällisen mietiskelyn tunniksi omiin oloihinsa ennen kuin hän käy heidän
luonaan.
KAHDEN VELJEKSEN KANSSA
Emmauksessa,
runsaan peninkulman päässä Jerusalemista länteen, asui kaksi veljestä,
lammaspaimenta, jotka olivat viettäneet pääsiäisviikon Jerusalemissa ja olleet
mukana uhritoimituksissa, seremonioissa ja juhlissa. Vanhempi veli Cleopas oli
puolittainen Jeesukseen uskova; ainakin hänet oli ajettu ulos synagogasta.
Hänen veljensä, Jaakob, ei ollut uskova, vaikkakin se, mitä hän oli Mestarin
opetuksista ja teoista kuullut, herätti hänessä suurta mielenkiintoa.
Kun nämä kaksi
veljestä tänä sunnuntai-iltapäivänä vajaan viiden kilometrin päässä
Jerusalemista ja muutamaa minuuttia ennen kello viittä taivalsivat tietä pitkin
kohti Emmausta, he keskustelivat varsin vakavassa hengessä Jeesuksesta, hänen
opetuksistaan, toiminnastaan ja eritoten huhuista, että hauta oli tyhjä ja että
muutamat naiset olivat keskustelleet hänen kanssaan. Cleopas oli puolittain jo
sillä kannalla, että piti näitä tarinoita tosina, mutta Jaakob tarrautui
tiukasti näkemykseensä, jonka mukaan koko juttu oli todennäköisesti petosta.
Heidän siinä kotimatkallaan näin keskenään väitellessään ja keskustellessaan
Jeesuksen morontiailmentymä, hänen seitsemäs julkitulonsa, tuli heidän
vierelleen heidän matkansa jatkuessa. Cleopas oli ollut monta kertaa
kuulemassa, kun Jeesus opetti, ja hän oli useassa tilanteessa aterioinut hänen
kanssaan jerusalemilaisuskovaisten kodeissa. Mutta hän ei tuntenut Mestaria
edes silloin, kun tämä keskusteli vapaasti heidän kanssaan.
Lyhyen matkaa heidän
rinnallaan käveltyään Jeesus sanoi: "Mitkä olivat sanat, jotka äsken niin
vakavissanne vaihdoitte, kun tulin rinnallenne?" Ja kun Jeesus oli
puhunut, he seisahtuivat paikalleen ja katselivat häntä surullinen hämmästys
kasvoillaan. Cleopas sanoi: "Voiko olla mahdollista, että oleskelet
Jerusalemissa etkä tiedä viimeaikaisista tapahtumista?" Silloin Mestari
kysyi: "Mistä tapahtumista?" Cleopas vastasi: "Ellet näistä
asioista tiedä, olet kyllä koko Jerusalemissa ainoa, joka ei ole kuullut, mitä
Jeesus Nasaretilaisesta huhutaan, siis hänestä, joka oli sanoissaan ja
teoissaan voimallinen profeetta Jumalan ja kaikkien ihmisten edessä. Pääpapit
ja meidän johtajamme luovuttivat hänet roomalaisille ja vaativat näitä
naulitsemaan hänet ristille. Monet meistä olivat näet toivoneet, että hän olisi
se, joka vapauttaa Israelin
[sivu 2035]
pakanain
ikeestä. Mutta ei siinä vielä kaikki. Nyt on menossa kolmas päivä siitä, kun
hänet ristiinnaulittiin, ja muutamat naiset ovat tänään hämmästyttäneet meitä
kertomalla, että he hyvin aikaisin tänä aamuna menivät hänen haudalleen ja
löysivät sen tyhjänä. Ja nämä samaiset naiset väittävät väittämästä päästyään
keskustelleensa tämän miehen kanssa; he ovat sitä mieltä, että hän on noussut
kuolleista. Ja kun nämä naiset kertoivat tästä miehille, niin kaksi hänen
apostoliaan juoksi haudalle, ja hekin näkivät sen tyhjäksi" -- ja tässä
kohdassa Jaakob keskeytti veljensä sanoakseen: "Mutta Jeesusta he eivät
nähneet."
Heidän astellessaan eteenpäin Jeesus sanoi heille: "Kylläpä totuuden käsittäminen käy teiltä hitaasti! Kun kerrotte minulle keskustelevanne tämän miehen opetuksista ja toiminnasta, saatan valistaa teitä, sillä olen enemmän kuin hyvin näistä opetuksista perillä. Ettekö muista tämän Jeesuksen aina opettaneen, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta ja että kaikkien ihmisten tulisi siksi, että he ovat Jumalan poikia, löytää vapahdus ja vapaus siitä ilosta, että he kuuluvat jäseninä rakastavaa palvelua suorittavaan veljeskuntaan tässä uudessa valtakunnassa, joka perustuu Isän tunteman rakkauden totuuteen? Ettekö muista, miten tämä Ihmisen Poika sairaita ja vaivaisia hoivaten ja niitä, jotka olivat pelon vallassa ja pahuuden orjuudessa, vapauttaen julisti Jumalan pelastusta kaikille ihmisille. Ettekö tiedä tämän Nasaretin miehen kertoneen opetuslapsilleen, että hänen täytyi mennä Jerusalemiin tullakseen luovutetuksi vihamiehilleen, jotka surmaisivat hänet, ja että hän kolmantena päivänä nousisi kuolleista? Eikö tätä kaikkea olekin teille kerrottu? Ja ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista kohtaa, joka kertoo tästä juutalaisen ja ei-juutalaisen pelastuksen päivästä ja jossa sanotaan, että hänessä tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä; että hän kuulee hätääkärsivien huudon ja pelastaa köyhien sielun, jotka häntä etsivät; että kaikki kansakunnat tulevat kutsumaan häntä siunatuksi? Että sellainen Vapahtaja on oleva kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa. Että niin kuin oikea paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarsilleen ja kantaa niitä hellästi sylissään. Että hän avaa hengellisesti sokeiden silmät ja päästää epätoivon vangit täyteen vapauteen ja valoon; että kaikki pimeydessä kyyhöttävät näkevät ikuisen pelastuksen suuren valkeuden. Että hän sitoo särjetyt sydämet, julistaa vapahdusta synnin pauloissa oleville ja avaa vankilan portit pelon orjuuttamille ja pahuuden kahlehtimille. Että hän lohduttaa murheellisia ja vuodattaa heille surun ja murhemielisyyden sijalle pelastuksen ilon. Että hän on kaikkien kansakuntien toivo ja vanhurskautta etsivien ikuinen ilo. Että tämä totuuden ja vanhurskauden Poika nousee maailman ylle mukanaan parantava valo ja pelastava voima; vieläpä että hän pelastaa kansansa sen synneistä; että hän etsimällä etsii ja pelastaa ne, jotka ovat kadoksissa. Että hän ei hävitä heikkoja, vaan antaa pelastuksen kaikille, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta. Että niillä, jotka häneen uskovat, tulee olemaan ikuinen elämä. Että hän vuodattaa henkensä kaiken lihan päälle, ja että tämä Totuuden Henki tulee olemaan jokaisessa uskovassa sen veden lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ettekö ymmärtäneet sen valtakunnan evankeliumin suuruutta, jonka tämä mies teille antoi? Ettekö oivalla, mikä suurenmoinen pelastus on tullut osaksenne?"
Tähän hetkeen mennessä
he olivat tulleet jo lähelle
kylää, jossa nämä veljekset asuivat. Kumpikaan mies ei ollut
lausunut sanaakaan sen jälkeen, kun
Jeesus ryhtyi heitä heidän eteenpäin
astellessaan opettamaan. Hetken päästä he olivat vaatimattoman asuinpaikkansa edessä, ja Jeesus
oli jo poistumassa
heidän seurastaan jatkaen tietä eteenpäin,
mutta he alkoivat suostutella häntä astumaan sisälle ja jäämään heidän
luokseen. Iltahämärän laskeutumiseen viitaten
he pyytämällä pyysivät häntä jäämään luokseen.
Lopulta Jeesus suostui, ja
kohta taloon sisälle astuttuaan he istuutuivat aterialle. He antoivat hänelle leivän siunattavaksi, ja kun hän
alkoi murtaa sitä ja ojentaa
palasia heille, heidän silmänsä avautuivat, ja
[sivu 2036]
Cleopas tunsi,
että heidän vieraansa oli Mestari itse. Ja kun hän sanoi: "Sehän on
Mestari..", morontia-Jeesus katosi heidän näkyviltään.
Ja silloin he
sanoivat toisilleen: "Eipä ihme, että sydämemme hehkui rinnassamme, kun
hän puhui meille tietä kävellessämme ja kun hän avasi kirjoitusten opetukset
ymmärryksellemme!"
He jättivät
syömisen sikseen. He olivat nähneet morontia-Mestarin, ja he ryntäsivät ulos
talosta ja kiiruhtivat takaisin Jerusalemiin levittämään hyvää sanomaa
kuolleistanousseesta Pelastajasta.
Kello yhdeksän
maissa samana iltana ja hetkeä ennen kuin Mestari ilmestyi kymmenelle
apostolille, nämä kaksi kiihdyksissään olevaa veljestä rynnistivät apostolien
luokse yläsaliin ja selittivät nähneensä Jeesuksen ja keskustelleensa hänen
kanssaan. Ja he kertoivat kaiken, mitä Jeesus oli heille sanonut, ja myös kuinka
he eivät olleet tunnistaneet, kuka hän oli, ennen kuin vasta leivänmurtamisen
hetkellä.