[sivu
1817]
PEREAN-LÄHETYSRETKI ALKAA
TIISTAINA, tammikuun 3 päivänä vuonna 30 jKr, Abner, joka oli Johannes Kastajan kahdentoista apostolin entinen päällikkö, nasiiri ja Eengedin nasiirikoulun entinen johtaja ja nyt valtakunnan seitsemänkymmenen sanansaattajan päällikkö, kutsui koolle työtoverinsa ja antoi heille lopulliset ohjeet ennen kuin lähetti heidät lähetysmatkalle kaikkiin Perean kaupunkeihin ja kyliin. Tämä Perean-lähetysretki kesti lähes kolme kuukautta, ja se oli Mestarin viimeinen työtehtävä. Näiden toimien parista Jeesus meni välittömästi Jerusalemiin käydäkseen läpi viimeiset lihallisen elämänvaiheensa kokemukset. Nämä seitsemänkymmentä sanansaattajaa, joiden aherrukseen Jeesus ja kaksitoista apostolia myös aika ajoin omine toimineen tulivat mukaan, työskentelivät seuraavissa kaupungeissa ja niiden lisäksi noin viidessäkymmenessä kylässä: Zaafon, Gadara, Makad, Arbela, Raamat, Edrei, Bosora, Caspin, Mispeh, Gerasa, Ragaba, Sukkot, Amathus, Adam, Penuel, Capitolias, Dion, Hatita, Gadda, Filadelfia, Jogbehah, Gilead, Beet-Nimrah, Tyyro, Elealah, Livias, Heshbon, Callirrhoe, Beet-Peor, Shittim, Sibmah, Medeba, Beet-Meon, Areopolis ja Aroer.
Koko Perean-kiertomatkan ajan naisten yhteisö, johon nyt kuului kuusikymmentäkaksi jäsentä, suoritti suurimman osan sairaiden hoivaamistyöstä. Kysymys oli valtakunnan evankeliumin korkeampien hengellisten puolien kehittymisen loppujaksosta, ja niinpä sen kuluessa ei pantu toimeen tunnustekoja. Mikään muu Palestiinan osa ei tullut yhtä perusteellisesti Jeesuksen apostolien ja opetuslasten toimesta läpikäydyksi, ja millään muulla seudulla eivät kansalaisten keskitasoa paremmat kansanluokat yhtä yleisesti omaksuneet Mestarin opetusta.
Pereassa asui tuohon aikaan suunnilleen yhtä paljon ei-juutalaisia kuin juutalaisiakin, sillä Juudas Makkabealaisen aikoihin juutalaisia oli yleisesti siirretty näiltä seuduilta muualle. Perea oli koko Palestiinan kaunein ja maalauksellisin maakunta. Pereasta puhuessaan juutalaiset sanoivat yleensä "Jordanintakainen maa".
Koko tämän vaiheen ajan Jeesus jakoi aikansa
niin, että hän oli vuoroin Pellan leirillä, vuoroin kahdentoista apostolin
seurassa matkoilla auttamassa seitsemääkymmentä sanansaattajaa eri
kaupungeissa, joissa nämä opettivat ja saarnasivat. Abnerin neuvojen mukaan
seitsemänkymmentä sanansaattajaa kastoivat kaikki uskovat, vaikkei Jeesus ollut
heitä sellaiseen velvoittanut.
Tammikuun puolivälissä Pellan leirillä oli koolla yli tuhat kaksisataa henkilöä, ja leirissä asuessaan Jeesus opetti tätä väenpaljoutta vähintään kerran päivässä. Tavallisesti hän puhui yhdeksän aikaan aamulla, ellei sade sitä estänyt. Pietari ja muut apostolit opettivat jokaisena iltapäivänä. Illat Jeesus varasi kahdelletoista apostolille ja muille edistyneemmille opetuslapsille pitämilleen, jo tavaksi muodostuneille kysymys- ja vastaustunneille. Iltaryhmissä osanottajia oli keskimäärin viisikymmentä.
Maaliskuun puolivälissä, aikana, jolloin
Jeesus aloitti matkansa kohti Jerusalemia, yli neljätuhatta henkilöä muodosti
sen suuren kuulijakunnan, joka joka aamu kuuli
[sivu 1818]
Jeesuksen tai
Pietarin saarnan. Mestari tahtoi päättää työnsä maan päällä hetkenä, jolloin
kiinnostus hänen sanomaansa kohtaan oli noussut korkealle ja saavuttanut
valtakunnan etenemisen käsillä olevan toisen eli tunnusteoista vapaan vaiheen
puitteissa lakikorkeutensa. Vaikka tästä väenpaljoudesta kolme neljäsosaa
olikin totuudenetsijöitä, sen joukossa oli myös suuri määrä Jerusalemista ja
muualta tulleita fariseuksia samoin kuin lukuisia epäilijöitä ja
saivartelijoita.
Jeesus ja
kaksitoista apostolia omistivat paljon aikaa Pellan leiriin kokoontuneelle
kansanjoukolle. Kaksitoista apostolia osoittivat varsin vähän huomiota
kenttätyöhön: he poistuivat leiriltä vain silloin tällöin käydäkseen Jeesuksen
mukana tapaamassa Abnerin työtovereita. Perean seutu oli Abnerille varsin
tuttua, olihan tämä juuri se kenttä, jolla hänen entinen mestarinsa, Johannes
Kastaja, oli suorittanut suurimman osan työstään. Perean-retkelle lähdettyään
Abner ja seitsemänkymmentä sanansaattajaa eivät enää koskaan palanneet Pellan
leirille.
Yli kolmensadan
jerusalemilaisen seurue, johon kuului fariseusten lisäksi myös muita, kulki
Jeesuksen perässä kohti pohjoista ja Pellaa, kun hän temppelin vihkimisen
muistojuhlan päätyttyä kiiruhti pois juutalaisten johtomiesten valtapiiristä;
ja juuri näiden juutalaisopettajien ja -johtajien läsnä ollessa ja kahdentoista
apostolin kuullen Jeesus esitti saarnan aiheesta "Hyvä paimen". Puoli
tuntia jatkuneen epämuodollisen keskustelun jälkeen Jeesus, joka puhui noin
sadan ihmisen ryhmälle, sanoi:
"Tänä
iltana minulla on teille paljon sanottavaa, ja koska moni teistä on
opetuslapsiani ja koska jotkut teistä ovat katkeria vihamiehiäni, esitän opetukseni
vertauksena, jotta jokainen teistä voi ottaa siitä omakseen sen, mikä löytää
sijan itse kunkin sydämessä.
"Tänä
iltana tässä edessäni on ihmisiä, jotka olisivat valmiit kuolemaan puolestani
ja tämän valtakunnan evankeliumin puolesta, ja tulevina vuosina muutamat heistä
sillä tavoin itsensä myös uhraavat. Ja täällä teidän joukossanne on myös
muutamia perinteellisyyden orjia, jotka ovat kulkeneet perässäni aina
Jerusalemista saakka ja jotka yhdessä pimeyteen ja harhaan joutuneiden
johtajienne kanssa koettavat tappaa Ihmisen Pojan. Elämä, jota nyt lihallisessa
hahmossa elän, on esittävä tuomionsa teistä kumpaisistakin, sekä oikeista
paimenista että vääristä paimenista. Jos väärä paimen olisi sokea, hänessä ei
olisi syntiä, mutta te väitätte näkevänne; sanotte olevanne Israelin opettajia,
siksi synnin taakka pysyy päällänne.
"Oikea
paimen kokoaa vaaran uhatessa katraansa yöksi karsinaan. Ja aamun valjettua hän
menee sisälle tarhaan veräjästä, ja kun hän kutsuu, lampaat tuntevat hänen
äänensä. Jokainen paimen, joka menee sisälle lammastarhaan muualta kuin
veräjästä, on varas ja ryöväri. Oikea paimen astuu sisälle tarhaan vasta, kun
veräjänvartija on avannut hänelle oven, ja koska hänen lampaansa tuntevat hänen
äänensä, ne tulevat hänen käskystään ulos tarhasta; ja kun hänen omansa on
tällä tavoin saatu ulos tarhasta, oikea paimen astuu niiden edellä; hän näyttää
tietä, ja lampaat seuraavat häntä. Hänen lampaansa seuraavat häntä, koska ne
tuntevat hänen äänensä; ne eivät seuraa vierasta. Ne pakenevat vieraan edestä,
sillä ne eivät tunne hänen ääntään. Tämä väenpaljous, joka on tänne
ympärillemme kokoontunut, on kuin katras ilman paimenta, mutta kun puhumme
heille, he tuntevat paimenen äänen, ja he seuraavat meidän jäljessämme; ainakin
niin tekevät ne, jotka isoavat totuutta ja janoavat vanhurskautta. Jotkut
teistä eivät ole minun tarhastani; ette tunne ääntäni ettekä seuraa minua. Ja
koska olette vääriä paimenia, lampaat eivät tunne ääntänne eivätkä ne seuraa
teitä."
[sivu 1819]
Ja kun Jeesus
oli esittänyt tämän vertauksen, kukaan ei esittänyt hänelle yhtään kysymystä.
Hetken kuluttua hän jatkoi puhettaan ja ryhtyi erittelemään vertausta:
"Jotka
tahtoisitte olla Isäni katraiden apupaimenia, teidän täytyy paitsi olla
kelvollisia johtajia myös ruokkia katrasta hyvällä ravinnolla; ette ole
oikeita paimenia, ellette johda katraitanne viheriöiville laitumille ja tyynien
vesien äärelle.
"Ja nyt,
jotteivät jotkut teistä käsittäisi tätä vertausta liian vaivattomasti, teen
tiettäväksi, että olen sekä veräjä Isän lammastarhaan että samalla Isäni
katraiden oikea paimen. Jokainen paimen, joka koettaa astua sisälle tarhaan
ilman minua, tulee epäonnistumaan, eivätkä lampaat kuule hänen ääntään. Minä
olen tuo veräjä -- yhdessä niiden kanssa, jotka kanssani palvelevat. Jokainen
sielu, joka astuu ikuiselle tielle niillä keinoin, jotka olen luonut ja
säätänyt, tulee olemaan pelastettu, ja hän kykenee jatkamaan matkaansa kunnes
saavuttaa Paratiisin ikuiset laidunniityt.
"Mutta olen myös se oikea paimen, joka on valmis vaikka antamaan henkensä lampaiden edestä. Varas murtautuu sisälle tarhaan vain varastaakseen ja tappaakseen ja hävittääkseen. Mutta minä olen tullut, jotta teillä kaikilla olisi elämä ja jotta teillä olisi sitä yhä yltäkylläisemmin. Joka on palkollinen, juoksee vaaran hetkellä pakoon ja antaa lampaiden joutua hajalle ja perikatoon. Mutta oikea paimen ei juokse pakoon, kun susi tulee, vaan hän suojelee katrastaan ja, jos on tarpeen, hän antaa henkensä lampaidensa edestä. Totisesti, totisesti minä sanon teille, ystävät ja vihamiehet: Minä olen se oikea paimen; minä tunnen omani, ja omani tuntevat minut. Vaaran edessä minä en pakene. Vien päätökseen tämän palveluksen, jolla täytän Isäni tahdon, enkä hylkää katrasta, jonka Isä on hoitooni uskonut.
"Mutta minulla on monia muitakin lampaita, eivätkä ne ole tästä tarhasta, eivätkä nämä sanat ole totta vain tämän maailman osalta. Myös nämä toiset lampaat kuulevat ja tuntevat ääneni, ja olen luvannut Isälle, että ne kaikki tuodaan samaan tarhaan, samaan Jumalan poikien veljesyhteisöön. Ja silloin te kaikki tunnette saman paimenen, oikean paimenen, äänen ja tunnustatte Jumalan olevan isänne.
"Ja niin tulette tietämään, miksi Isä
rakastaa minua ja on antanut kaikki katraansa tällä alueella minun hoiviini;
siihen on syynä se, että Isä tietää, etten epäröi pitäessäni huolta
lammastarhasta; etten hylkää lampaitani ja etten, jos niin vaaditaan, emmi
antaa henkeäni hänen moninaisia katraitaan palvellessani. Mutta ottakaa
huomioon, että jos uhraan elämäni, otan sen taas haltuuni. Ei kukaan ihminen
eikä mikään muukaan luotu voi riistää minulta elämääni. Minulla on oikeus ja
valta uhrata elämäni ja minulla on sama valta ja oikeus ottaa se taas haltuuni.
Ette kykene tätä ymmärtämään, mutta sellaisen vallan sain Isältäni jo ennen
kuin tätä maailmaa oli."
Nämä sanat kuultuaan hänen apostolinsa olivat ymmällään, hänen opetuslapsensa olivat ällistyksissään, kun taas Jerusalemista ja maan eri puolilta tulleet fariseukset poistuivat yöhön sanoen: "Joko hän on hullu tai sitten hänessä on perkele." Mutta jopa muutamat jerusalemilaisopettajista sanoivat: "Hän puhuu niin kuin puhuu se, jolla on valta; sitä paitsi onko muka joku joskus nähnyt sellaisen, jossa on perkele, avaavan sokeana syntyneen silmät ja tekevän kaikkia näitä ihmeellisyyksiä, joita tämä mies on tehnyt?"
Seuraavana aamuna noin puolet näistä
juutalaisopettajista ilmoitti uskovansa Jeesukseen, ja toinen puoli palasi
tyrmistyneenä Jerusalemiin ja meni kotiinsa.
Tammikuun
lopulla sapatti-iltapäivän väenkokouksissa oli osanottajia lähes kolmetuhatta.
Lauantaina, tammikuun 28 päivänä, Jeesus esitti ikimuistettavan saarnan
aiheesta
[sivu 1820]
"Luottamus
ja hengellinen valmius". Simon Pietarin esittämien alustavien huomioiden
jälkeen Mestari lausui:
"Mitä olen
monta kertaa sanonut apostoleilleni ja opetuslapsilleni, sen julistan nyt tälle
väenkokoukselle: Kavahtakaa fariseusten hapatusta, sillä se on tekopyhyyttä,
joka syntyy ennakkoluuloisuudesta ja jota ruokitaan olemalla perinteiden orjia
-- olkoonkin että monet näistä fariseuksista ovat sydämeltään vilpittömiä ja
että jotkut heistä ovat jääneet tänne opetuslapsikseni. Ennen pitkää te kaikki
ymmärrätte opetukseni, sillä siinä, mikä nyt on kätkettyä, ei ole mitään, mitä
ei paljastettaisi. Mikä nyt on teiltä kätkössä, se kaikki tehdään tunnetuksi
sitten, kun Ihmisen Poika on vienyt päätökseen maan päällä ja lihallisessa
hahmossa suorittamansa tehtävän.
"Pian,
peräti pian, kaikki, mitä vihamiehemme nyt salassa ja pimeydessä suunnittelevat,
tuodaan päivänvaloon ja julistetaan talojen katoilta. Mutta sanon teille,
ystäväni, älkää pelätkö heitä, kun he koettavat surmata Ihmisen Pojan. Älkää
niitä pelätkö, jotka vaikka he saattavatkin kyetä tappamaan ruumiin, eivät enää
sen jälkeen omaakaan mitään valtaa teihin. Annan teille kehotuksen, ettette
pelkäisi ketään, ei taivaassa eikä maan päällä, vaan että iloitsette siitä,
että tunnette Hänet, jolla on valta vapahtaa teidät kaikesta epävanhurskaudesta
ja esittää teidät universumin tuomarinistuimen edessä moitteettomina.
"Eikö viisi
varpusta myydäkin kahdesta rovosta? Ja kuitenkin on niin, että kun nämä linnut
lentelevät sinne tänne ravintoa etsien, yksikään niistä ei ole olemassa ilman,
että Isä, joka on kaiken elämän lähde, sen tietää. Serafisuojelijan
näkökulmasta katsoen jopa päänne hiuksetkin ovat luetut. Ja jos kaikki tämä on
totta, miksi eläisitte niitä monia joutavuuksia peläten, joita päivittäisessä
elämässänne eteenne nousee? Sanon teille: Älkää pelätkö, sillä olette paljon
suurempiarvoiset kuin on montakin varpusta.
"Kaikki ne
teistä, joilla on ollut rohkeutta tunnustaa ihmisten edessä uskonsa
evankeliumiini, tunnustan kohta taivaan enkelten edessä; mutta joka ihmisten
edessä tieten tahtoen kieltää opetusteni totuuden, hänen kohtalonsuojelijansa
kieltää myös hänet taivaan enkelten edessä.
"Sanokaa
Ihmisen Pojasta mitä tahdotte, ja se annetaan teille anteeksi; mutta
anteeksiantoa tuskin saa se, joka tohtii pilkata Jumalaa. Kun ihmiset menevät
niin pitkälle, että he tieten tahtoen lukevat Jumalan teot pahuuden voimien
teoiksi, tällaiset tietoiseen kapinaan ryhtyneet tuskin edes kaipaavat
syntiensä anteeksiantoa.
"Ja kun
vihamiehemme vievät teidät synagogien esimiesten ja muiden korkeiden
viranomaisten eteen, älkää huolehtiko, mitä sanoisitte; älkääkä olko
huolissanne, miten teidän tulisi vastata heidän kysymyksiinsä, sillä
sisimmässänne oleva henki on epäilyksettä opettava teille sinä samaisena
hetkenä, mitä teidän tulisi sanoa sellaista, että se koituu valtakunnan
evankeliumin kunniaksi.
"Kuinka
kauan oikein viivyttelette ennen kuin teette päätöksenne? Miksi horjutte kahden
mielipiteen välillä? Miksei juutalainen tai pakana voi empimättä ottaa vastaan
sitä ilosanomaa, että hän on ikiaikojen Jumalan poika? Pitkäkö aika meiltä
vaaditaan ennen kuin saamme suostuteltua teidät astumaan riemumielin sinne,
mikä on hengellinen perintöosanne? Tulin tähän maailmaan tehdäkseni Isän teille
tunnetuksi ja johdattaakseni teidät Isän tykö. Ensiksi mainitun olen jo tehnyt,
mutta viimeksi mainittua en saa ilman suostumustanne tehdä, sillä Isä ei
koskaan pakota yhtäkään ihmistä astumaan sisälle valtakuntaan. Kutsu on aina
kuulunut ja on aina kuuluva: Tulkoon jokainen, joka haluaa, ja nauttikoon
vapaasti elämän vettä."
Kun Jeesus oli
nämä sanat lausunut, monet menivät apostolien kastettavaksi Jordanissa, kun
Jeesus puolestaan kuunteli paikalle jääneiden esittämiä kysymyksiä.
[sivu 1821]
Apostolien
kastaessa uskovia Mestari keskusteli paikalle jääneiden kanssa. Ja muuan nuori mies
sanoi hänelle: "Mestari, isäni kuoli ja jätti paljon omaisuutta minulle ja
veljelleni, mutta veljeni kieltäytyy antamasta minulle, mikä minulle kuuluu.
Tahtoisitko siis käskeä veljeäni jakamaan tämän perinnön kanssani?"
Jeesusta lievästi närkästytti, että tämä aineellisia arvoja kunnioittava
nuorukainen tohti tuoda käsiteltäväksi tällaisen keskustelukysymyksen. Mutta
hän tarttui tähän kysymykseen, koska siinä tarjoutui tilaisuus esittää taas
uutta opetusta. Jeesus sanoi: "Ihminen, kuka minusta teidän jakomiehenne
teki? Mistä sinä sellaisen ajatuksen sait, että piittaisin tämän maailman
aineellisista asioista?" Ja sitten hän kaikkien ympärillään olevien
puoleen kääntyen sanoi: "Varokaa ja kavahtakaa ahneutta. Ei ihmisen elämä
koostu hänen mahdollisesti omistamiensa tavaroiden ylenpalttisuudesta.
Onnellisuus ei tule vaurauden antamasta mahdista, eikä ilo kumpua rikkauksista.
Varallisuus sinänsä ei ole kirous, mutta rikkauksien rakastaminen johtaa monta
kertaa sellaiseen kiintymykseen tämän maailman tavaroita kohtaan, että sielu
sokaistuu eikä näe Jumalan valtakunnan hengellisten realiteettien kauniita
suloja maan päällä eikä ikuisen elämän iloja taivaassa.
"Kerronpa
teille tarinan rikkaasta miehestä, jonka pelto antoi satoa yltäkylläisesti; ja
kun hänestä oli tullut ylen rikas, hän kävi mielessään keskustelua sanoen:
'Mitä minä teen kaikilla rikkauksillani? Minulla on nyt niin paljon, ettei
minulla ole paikkaa, mihin varastoisin varallisuuteni.' Ja tätä ongelmaansa
pohdittuaan hän sanoi: 'Nytpä minä sen keksin -- revin maahan kaikki aittani ja
rakennan suuremmat --, ja niin minulla on runsain mitoin tilaa, jonne
varastoida maani antimet ja tavarani. Sen jälkeen voin sanoa sielulleni: Sielu,
sinulla on paljon hyvää koottuna varastoon moniksi vuosiksi; nauti nyt
olostasi; syö, juo ja pidä hauskaa, sillä olet rikas, ja tavaraa sinulla on
mielin määrin.'
"Mutta tämä
rikas mies oli myös typerä. Huolehtiessaan mielensä ja ruumiinsa aineellisista
tarpeista hän oli unohtanut varastoida aarteita taivaaseen hengen tyydytykseksi
ja sielun pelastukseksi. Eikä hän edes tuolloin saanut nauttia siitä ilosta,
että olisi ehtinyt kuluttaa haalimaansa omaisuutta, sillä tuona samana iltana
häneltä vaadittiin hänen sielunsa. Sinä yönä tulivat ryövärit, jotka
murtautuivat hänen taloonsa ja tappoivat hänet, ja kun he olivat ryöstäneet
hänen aittansa, he polttivat, mitä vielä oli jäljellä. Ja hänen perillisensä
alkoivat tapella keskenään siitä omaisuudesta, joka rosvoilta säästyi. Tämä
mies kokosi itselleen aarteita maan päälle, mutta hän ei ollut rikas Jumalaan
nähden."
Jeesus menetteli
nuoren miehen ja hänen perintönsä suhteen tällä tavoin, koska hän tiesi, että
tämän vaivana oli ahneus. Vaikkei siitä olisikaan ollut kysymys, Mestari ei
olisi puuttunut asiaan, sillä hän ei koskaan sekaantunut edes apostoliensa,
saati opetuslastensa, ajallisiin asioihin.
Kun Jeesus oli
päättänyt tarinansa, muuan toinen mies nousi seisomaan ja kysyi häneltä:
"Mestari, tiedän, että apostolisi ovat myyneet kaiken maallisen
omaisuutensa sinua seuratakseen ja että heillä on kaikki yhteistä niin kuin
essealaisillakin, mutta tahtoisitko, että me kaikki, jotka olemme
opetuslapsiasi, tekisimme samoin? Onko synti, jos omistaa rehellisin keinoin
hankittua varallisuutta?" Ja Jeesus vastasi tähän kysymykseen:
"Ystäväni, ei ole synti, jos omistaa kunniallista omaisuutta; mutta se on
synti, jos teet aineellisista omistuksesi kohteista aarteita, jotka
saattavat vetää puoleensa kaiken huomiosi ja ohjata kiintymyksesi muualle, pois
omistautumisesta valtakunnan hengellisille harrastuksille. Mitään syntiä ei ole
siinä, että omistaa rehellisin keinoin hankittua omaisuutta maan päällä, kunhan
aarteesi on taivaassa; sillä
[sivu 1822]
missä aarteesi on, siellä on myös sydämesi. On suuri ero toisaalta ahneuteen ja itsekkyyteen johtavan varallisuuden ja toisaalta sellaisen varallisuuden välillä, jota hyvän taloudenpidon hengessä hoitavat ja käyttävät runsain määrin tämän maailman hyvyyksiä omistavat ja ne, jotka perin avokätisesti antavat oman osuutensa kaiken tarmonsa valtakunnan työhön panevien ylläpitoon. Moni teistä on täällä rahatta ja tulee ravituksi ja saa tuolla telttakaupungissa katon päänsä päälle sen vuoksi, että anteliaat miehet ja varakkaat naiset ovat antaneet tällaiseen tarkoitukseen varoja isännällenne Daavid Sebedeukselle.
"Mutta älkää koskaan unohtako, että
varallisuus loppujen lopuksi on katoavaista. Aivan liian usein rikkauksien
rakastaminen hämärtää ja jopa hävittää hengellisen näkökyvyn. Älkää jättäkö
tiedostamatta sitä vaaraa, että varallisuudesta tuleekin isäntänne sen sijaan,
että siitä tulisi renkinne."
Jeesus ei opettanut eikä rohkaissut
huolettomuutta, tuhlaavaisuutta, laiskuutta, piittaamattomuutta oman perheen
fyysisistä perustarpeista eikä almujen varassa elämistä. Mutta hän kyllä opetti,
että aineellisen ja ajallisen täytyy olla alisteista sielun hyvinvoinnin
suhteen ja sen suhteen, että hengellinen olemus edistyy taivaan valtakunnassa.
Kun ihmiset menivät jokirantaan katsomaan kastamista, silloin edellä ensiksi mainittu mies tuli yksityisesti Jeesuksen luo puhumaan perintöasiastaan, sillä Jeesus oli hänen mielestään kohdellut häntä tylysti. Ja häntä toistamiseen kuunneltuaan Mestari vastasi: "Poikani, miksi tällaisena päivänä lasket käsistäsi tilaisuuden ravita itseäsi elämän leivällä, kun oikein saisit päästää ahneen mielenlaatusi valloilleen? Etkö tiedä, että juutalaisen perintölain säädökset pannaan oikeudenmukaisesti täytäntöön, jos vain viitsit mennä valituksinesi synagogan oikeuteen? Etkö kykene ymmärtämään, että minun työni tarkoitus on huolehtia siitä, että tiedät taivaallisesta perintöosastasi? Etkö ole lukenut kirjoitusta: 'Siinä hän on, joka varovaisuudellaan ja paljolla kituuttamisellaan kasvaa vauraaksi, ja mitä hän tästä kaikesta palkaksensa saakaan: Kun hän sanoo, että hän on löytänyt levon ja että hän nyt voi yhtä mittaa syödä hyvyyksistään, niin ei hän kuitenkaan tiedä, mitä aika hänen kohdallaan tuo tullessaan, eikä sitäkään, että hänen täytyy kaikki nämä tavarat jättää muille, kun hän kuolee.' Etkö ole lukenut käskyä: 'Älä himoitse', ja toisesta kohdasta: 'He ovat syöneet ja tulleet ravituiksi ja lihoneet, ja sitten he kääntyivät muiden jumalten puoleen'? Oletko lukenut psalmeista, että 'Herra kammoksuu ahneita', ja että 'se vähä, mitä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous'? 'Jos rikkauksia kertyy, älä pane sydäntäsi niihin.' Oletko lukenut kohdan, jossa Jeremia sanoo: 'Älköön rikas kerskatko rikkaudestansa', ja Hesekiel lausui totuuden sanat sanoessaan: 'He osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä.'"
Jeesus lähetti nuoren miehen pois sanoen hänelle: "Poikani, mitä se sinua hyödyttää, jos voitat omaksesi koko maailman ja kadotat oman sielusi?"
Eräälle toiselle lähellä seisovalle, joka
kysyi Jeesukselta, mikä olisi varakkaiden asema tuomiopäivänä, hän vastasi:
"En ole tullut tuomitsemaan sen paremmin rikkaita kuin köyhiäkään, vaan
elämä, jonka ihmiset elävät, toimii itse kunkin tuomarina. Sen lisäksi, mitä
muuta varakkaitten tuomitsemiseen saattaa liittyä, kaikkien, jotka hankkivat
suuren varallisuuden, on vastattava ainakin kolmeen kysymykseen, ja nämä
kysymykset ovat:
"1. Paljonko varallisuutta keräsit?
"2. Millä keinoin tämän varallisuuden
sait?
"3. Miten käytit varallisuutesi?"
Sitten Jeesus meni telttaansa levätäkseen
hetken ennen illallista. Kun apostolit olivat suoriutuneet kastetoimituksesta,
hekin tulivat sinne ja olisivat
[sivu 1823]
halunneet keskustella Jeesuksen kanssa
rikkauksista maan päällä ja aarteesta taivaassa, mutta hän nukkui.
PUHEET VARALLISUUDESTA
Samana iltana illallisen jälkeen, kun Jeesus
ja kaksitoista apostolia kokoontuivat päivittäiseen neuvonpitoonsa, Andreas
kysyi: "Mestari, sillä aikaa kun olimme kastamassa uskovia, puhuit tänne
jääneelle väkijoukolle monta sellaista sanaa, joita emme kuulleet. Tahtoisitko
toistaa nämä sanat, jotta saisimme ne opiksemme?" Ja vastaukseksi
Andreaksen pyyntöön Jeesus sanoi:
"Tottahan toki, Andreas, puhun teille näistä asioista, joissa on kysymys varallisuudesta ja toimeentulosta, mutta sanojen, jotka osoitan teille, apostoleilleni, täytyy olla hieman erilaisia kuin opetuslapsille ja kansanjoukolle puhumani sanat, sillä tehän olette luopuneet kaikesta, ja olette tehneet niin ette vain minua seurataksenne, vaan jotta teidät vihittäisiin valtakunnan lähettiläiksi. Teillä on takananne jo usean vuoden kokemus, ja tiedätte, ettei Isä, jonka valtakuntaa julistatte, tule teitä hylkäämään. Olette omistaneet elämänne valtakunnan palvelutyöhön. Älkää siis kantako huolta tai murehtiko ajallisen elämän asioista: siitä, mitä saatte syödäksenne, tai millä ruumiinne vaatettaisitte. Sielun hyvinvointi on enemmän kuin ruokaa ja juomaa; hengessä edistyminen on paljon enemmän kuin vaatetuksen tarve. Tuntiessanne kiusausta epäillä toimeentulonne varmuutta ajatelkaa vaikka korppeja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa, niillä ei ole varastohuoneita eikä aittoja, ja kuitenkin Isä järjestää ravinnon niistä jokaiselle, joka sitä etsii. Ja kuinka paljon arvokkaampia olettekaan te kuin on montakin lintua! Mitkään murehtimisenne tai kalvavat epäilyksenne eivät sitä paitsi voi missään määrin auttaa aineellisten tarpeidenne tyydyttymistä. Kuka teistä pystyisi murehtimisellaan lisäämään vaaksankaan vertaa pituuttaan tai edes yhden päivän elämäänsä? Koska sellaiset asiat eivät ole vallassanne, miksi omistaisitte huolekasta ajatusta yhdellekään näistä ongelmista?
"Katsokaa liljoja, kuinka ne kasvavat, eivätkä ne työtä tee eivätkä kehrää; ja kuitenkin minä sanon teille, ettei Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin niistä jokainen. Jos Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kukoistaa ja huomenna leikataan ja tuleen viskataan, kuinka paljon enemmän hän vaatettaakaan teidät, taivaallisen valtakunnan lähettiläät. Oi te vähäuskoiset! Kun täydestä sydämestänne omistaudutte valtakunnan evankeliumin julistamiseen, ette saisi olla epäileväisin mielin oman toimeentulonne tai kotiin jättämänne perheen toimeentulon suhteen. Jos tosissanne annatte elämänne evankeliumille, elätte evankeliumista. Jos olette vain uskovia opetuslapsia, teidän on ansaittava oma leipänne ja annettava oma osuutenne kaikkien niiden toimeentuloon, jotka opettavat ja saarnaavat ja parantavat. Jos se teitä huolettaa, mistä saatte ruokanne ja juomanne, missä mielessä silloin poikkeatte tämän maailman kansakunnista, jotka niin uuraasti tavoittelevat näitä perushyödykkeitä? Omistautukaa työllenne ja uskokaa siihen, että sekä Isä että minä tiedämme teidän kaikkia näitä tarvitsevan. Sallikaa minun antaa teille kertakaikkinen vakuutus siitä, että jos omistatte elämänne valtakunnan työlle, kaikista todellisista tarpeistanne pidetään huolta. Etsikää sitä, mikä on suurta, ja vähäinen löytyy sen sisältä; pyytäkää sitä, mikä on taivaallista, ja mainen tulee sen ohessa. Ei ole epäilystäkään siitä, että varjo seuraa substanssia.
"Olette vain vähäinen ryhmä, mutta jos
teillä on uskoa, jos ette hairahdu pelkäämään, ilmoitan teille, että Isäni
suuri mieliteko on antaa tämä valtakunta teille. Olette keränneet aarteenne
sinne, missä kukkaro ei käy vanhaksi, missä mikään varas ei voi ryöstää ja
missä mikään koi ei voi turmella. Ja niin kuin väenkokoukselle jo sanoin: Missä
aarteesi on, siellä on myös sydämesi.
[sivu 1824]
"Mutta siinä työssä, joka on kohta edessämme, sekä siinä, joka jää teille sitten, kun menen Isän tykö, teitä koetellaan ankarasti. Teidän kaikkien tulee olla varuillanne, ettette ala pelätä ja epäillä. Vyöttäköön jokainen teistä mielensä kupeet ja pitäköön lamppunsa palamassa. Olkaa aina kuin olisitte miehiä, jotka vartovat isäntäänsä kotiin hääjuhlista, jotta te sitten, kun hän tulee ja kolkuttaa, olisitte heti valmiit avaamaan hänelle. Tällaiset valppaat palvelijat saavat siunauksen isännältä, kun hän sellaisena suurena hetkenä näkee heidän uskollisuutensa. Isäntä istuttaa silloin palvelijansa pitopöytään ja palvelee heitä itse. Totisesti, totisesti minä sanon teille, että elämäänne on kohta astuva kriisi, ja teidän asiananne on olla valppaina ja valmiina.
"Ymmärrätte erinomaisesti, ettei kukaan
sallisi taloonsa murtauduttavan, jos hän tietäisi, millä hetkellä varas tulee.
Olkaa myös omalta kohdaltanne valppaita, sillä hetkenä, jona vähiten
aavistatte, ja tavalla, jota ette osaa edes ajatella, tulee Ihmisen Poika
lähtemään."
Kaksitoista
apostolia istuivat vaiti muutaman hetken. Jotkin näistä varoituksista he olivat
kuulleet aikaisemminkin, mutta ei sellaisissa puitteissa, joissa ne heille
tällä kertaa esitettiin.
6. VASTAUS PIETARIN KYSYMYKSEEN
Kun he siinä
istuivat ja mietiskelivät, Simon Pietari kysyi: "Kerrotko sinä tämän
vertauksen meille, apostoleillesi, vai onko se tarkoitettu kaikille
opetuslapsille?" Ja Jeesus vastasi:
"Koetuksen
hetkellä ihmisen sielu paljastuu; koettelemus tuo julki, mitä sydämessä itse
asiassa on. Kun palvelija on koeteltu ja hyväksi havaittu, silloin voi talon
isäntä panna sellaisen palvelijan vastaamaan hänen taloudestaan, ja hän voi
turvallisin mielin luottaa tämän uskollisen taloudenhoitajan huolehtivan siitä,
että isännän lapset ovat ruokittuja ja ravittuja. Samalla tavalla tulen minäkin
kohta tietämään, kenen käsiin voi luottaa huolenpidon lasteni hyvinvoinnista
sitten, kun olen palannut Isän tykö. Aivan kuten talon isäntä panee uskollisen
ja koetellun palvelijan vastaamaan hänen perheensä asioista, niin tahdon
minäkin ylentää ne, jotka valtakuntani asioiden osalta selviytyvät tämän hetken
koettelemuksista.
"Mutta jos palvelija on laiska ja alkaa
sydämessään sanoa 'Isäntäni viivyttää tulemistaan' ja ryhtyy kohtelemaan
palvelijatovereitaan huonosti ja syömään ja juomaan juoppojen kassa, silloin
tämän palvelijan isäntä tuleekin hetkenä, jona tämä ei osaa häntä kaivata, ja
kun isäntä huomaa hänet epäluotettavaksi, hän ajaa hänet tiehensä ja häpeään.
Niinpä teettekin viisaasti, jos valmistaudutte sitä päivää varten, jolloin
luoksenne tullaan äkkiä ja odottamattomalla tavalla. Muistakaa, että teille on
annettu paljon, siksi teiltä myös paljon vaaditaan. Ankarat koettelemukset ovat
hetki hetkeltä teitä lähempänä. Minut on vielä kasteessa kastettava, ja minä
olen vartiovuorossa, kunnes se on toimitettu. Te saarnaatte rauhaa maan päälle,
mutta minun lähetystehtäväni ei tuo rauhaa ihmisten aineellisiin asioihin -- ei
ainakaan vähään aikaan. Seurauksena voi olla vain eripuraisuutta, kun saman
perheen kaksi jäsentä uskoo minuun ja kun kolme jäsentä torjuu tämän
evankeliumin. Evankeliumi, jota saarnaatte, on vääjäämättä kääntävä ystävät,
sukulaiset ja omaiset toisiaan vastaan. On totta, että kaikilla näillä
uskovilla tulee olemaan suurenmoinen ja kestävä rauha omassa sydämessään, mutta
maan päälle ei rauha tule ennen kuin kaikki ovat valmiit uskomaan
kunniakkaaseen perintöosaansa, joka on Jumalan pojan asema, ja astumaan sinne
sisälle. Vaikka näin onkin, menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa tätä
evankeliumia kaikille kansakunnille, jokaiselle miehelle, naiselle ja
lapselle."
Ja näin päättyi tämä työntäyteinen sapattipäivä. Aamulla Jeesus ja kaksitoista apostolia menivät pohjois-Perean kaupunkeihin käydäkseen Abnerin valvonnassa noilla seuduin työskentelevien seitsemänkymmenen sanansaattajan luona.