[sivu
1783]
JATKOKESKUSTELUT
RODANIN KANSSA
SUNNUNTAINA, syyskuun 25 päivänä vuonna 29 jKr, apostolit ja evankelistat kokoontuivat Magadaniin. Työtovereidensa kanssa tuona iltana käymänsä pitkän mielipiteidenvaihdon jälkeen Jeesus yllätti kaikki ilmoittamalla, että hän ja kaksitoista apostolia lähtisivät seuraavan päivän aamuvarhaisella Jerusalemiin ottamaan osaa lehtimajanjuhlaan. Hän antoi evankelistoille määräyksen käydä tapaamassa Galilean uskovia ja naisten ryhmän hän määräsi palaamaan joksikin aikaa Beetsaidaan.
Kun Jerusalemiin-lähdön hetki koitti,
Natanael ja Tuomas kävivät vielä vilkasta keskustelua Rodan Aleksandrialaisen
kanssa, ja he saivat Mestarilta luvan jäädä muutamaksi päiväksi Magadaniin. Ja
näin ollen kävi niin, että sillä aikaa, kun Jeesus ja kymmenen apostolia olivat
matkalla Jerusalemiin, Natanael ja Tuomas paneutuivat hartaaseen väittelyyn
Rodanin kanssa. Edellisellä viikolla, jonka kuluessa Rodan oli esitellyt
filosofiaansa, Tuomas ja Natanael olivat noudattaneet vuorojärjestystä
kreikkalaisfilosofille valtakunnan evankeliumia esittäessään. Rodan pani
merkille, miten hyvin häntä Jeesuksen opetusten osalta oli valistanut muuan
Johannes Kastajan entinen apostoli, joka oli ollut hänen opettajanaan
Aleksandriassa.
1. ONKO JUMALA PERSOONALLINEN?
Oli muuan kysymys, jonka kohdalla toisaalta Rodanin ja toisaalta kahden apostolin näkemyksissä ilmeni eroavuutta, ja tämä oli kysymys Jumalan persoonallisuudesta. Rodan hyväksyi auliisti kaiken, mitä hänelle Jumalan ominaisuuksien osalta tuotiin esille, mutta hän väitti, ettei taivaassa oleva Isä ole eikä voi olla persoona siten kuin ihminen persoonallisuuden käsittää. Kun apostolit omalta osaltaan huomasivat joutuneensa vaikeuksiin koettaessaan todistaa, että Jumala oli persoona, Rodan puolestaan havaitsi, että vielä sitäkin vaikeampaa oli todistaa, ettei hän ole persoona.
Rodan väitti, että persoonallisuuden tosiasiaan kuuluu yht'aikaa voimassa oleva tosiasia tasavertaisten olentojen välisestä täysimääräisestä ja molemminpuolisesta kommunikoinnista, olentojen, jotka kykenevät myötätuntoiseen ymmärtämykseen. Rodan sanoi: "Ollakseen persoona Jumalalla pitää olla henkikommunikoinnin edellyttämiä symboleja, jotka mahdollistavat hänen tulla täysin ymmärretyksi niiden taholta, jotka ottavat häneen yhteyttä. Mutta koska Jumala on infiniittinen ja ikuinen, kaikkien muiden olentojen Luoja, siitä seuraa -- mitä tulee tasavertaisiin olentoihin --, että Jumala on maailmankaikkeudessa yksin. Ei ole ketään, joka olisi hänen kanssaan tasavertainen; ei ole ketään, jonka kanssa hän voisi tasavertaisena kommunikoida. Jumala saattaa tosiaankin olla kaiken persoonallisen lähde, mutta sellaisena hän on persoonallisuuden suhteen transsendentti, aivan kuten Luoja on luodun yläpuolella ja tätä enemmän."
Tämä kiista vaivasi Tuomasta ja Natanaelia
suuresti, ja he olivat pyytäneet Jeesusta pelastamaan heidät pulasta, mutta
Mestari kieltäytyi tulemasta mukaan heidän keskusteluihinsa. Tuomakselle hän
kuitenkin sanoi: "Ei ole suurtakaan merkitystä sillä, minkälainen idea
teillä Isästä mahdollisesti on, kunhan teille on hengellisessä mielessä käynyt
tutuksi hänen infiniittisen ja ikuisen olemuksensa ihanne."
[sivu 1784]
Tuomas väitti, että tokihan Jumala kommunikoi ihmisen kanssa, ja että Isä sen vuoksi on persoona myös Rodanin esittämän määritelmän puitteissa. Tämän kreikkalainen torjui siltä pohjalta, ettei Jumala tuo itseään persoonallisesti julki, että hän on yhä mysteeri. Silloin Natanael vetosi omaan henkilökohtaiseen kokemukseensa Jumalasta, ja tämän Rodan myönsi ja vahvisti, että hänellä oli äskettäin ollut samanlaisia kokemuksia, mutta nämä kokemukset todistivat hänen väitteensä mukaan vain sen, että Jumala on todellinen, ei sitä, että hän on persoonallinen.
Maanantai-illan
tietämissä Tuomas luopui leikistä. Mutta kun päästiin tiistai-iltaan, Natanael
oli saanut Rodanin uskomaan, että Isä on persoonallinen, ja hän sai
kreikkalaisen näkemyksissä aikaan tämän muutoksen seuraavien
argumentointivaiheiden kautta:
1. Onhan
Paratiisin Isällä toki tasavertainen kommunikointisuhde ainakin kahden muun
olennon kanssa, jotka ovat hänen kanssaan täysin tasavertaisia ja tyystin hänen
kaltaisiaan, nimittäin Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen kanssa.
Kolminaisuusoppi huomioon ottaen kreikkalaisen oli pakko myöntää Universaalisen
Isän persoonallisuus mahdolliseksi. (Juuri näiden keskustelujen myöhemmin
tapahtunut tarkastelu johti siihen, että kolminaisuuskäsite avartui
kahdentoista apostolin ajatusmaailmassa. Yleisesti tietenkin uskottiin, että
Jeesus oli Iankaikkinen Poika.)
2. Koska Jeesus
oli Isän kanssa tasavertainen, ja koska tämä Poika oli saanut aikaan
persoonallisuuden manifestoitumisen hänen maisille lapsilleen, niin tällainen
ilmiö oli todiste tosiasiasta ja osoitus mahdollisuudesta, että kaikilla
kolmella Jumalalla on persoonallisuus, ja se ratkaisi ikiajoiksi kysymyksen
Jumalan kyvystä kommunikoida ihmisen kanssa ja kysymyksen ihmisen
mahdollisuudesta kommunikoida Jumalan kanssa.
3. Että
Jeesuksen suhteessa ihmiseen vallitsi molemminpuolinen kanssakäyminen ja
täydellinen kommunikaatio; että Jeesus oli Jumalan Poika. Että Isän ja Pojan
välinen suhde edellyttää kommunikoinnin tasavertaisuutta ja myötätuntoisen
ymmärtämyksen molemminpuolisuutta; että Jeesus ja Isä olivat yhtä. Että Jeesus
ylläpiti samanaikaisesti ymmärtäväistä kommunikointisuhdetta sekä Jumalaan että
ihmiseen, ja että kun sekä Jumala että ihminen käsittivät Jeesuksen
kommunikoinnin sisältämien symbolien merkityksen, niin sekä Jumala että ihminen
omasivat persoonallisuuden attribuutit, siltä osin kuin kysymys oli keskinäisen
kommunikointikyvyn edellytyksistä. Että Jeesuksen persoonallisuus osoitti
todeksi Jumalan persoonallisuuden samalla, kun se todisti lopullisesti, että
Jumala on läsnä ihmisessä. Että kaksi olevaista, jotka suhteutuvat samaan
olevaiseen, suhteutuvat myös toisiinsa.
4. Että
persoonallisuus edustaa ihmisen korkeinta käsitystä siitä, mikä on inhimillinen
todellisuus ja mitä ovat jumalalliset arvot; että Jumala edustaa ihmisen
korkeinta käsitystä myös siitä, mikä on jumalallinen todellisuus ja mitä ovat
infiniittiset arvot; että Jumalan täytyy sen vuoksi olla jumalallinen ja
infiniittinen persoonallisuus, reaalisuuteen kuuluva persoonallisuus, vaikka
hän infiniittisesti ja ikuisesti ylittää kaiken sen, miten ihminen
persoonallisuuden käsittää ja määrittelee, mutta hänen täytyy siitäkin
huolimatta olla aina ja universaalisesti persoonallisuus.
5. Että Jumalan
täytyy olla persoonallisuus, koska hän on kaiken persoonallisuuden Luoja ja
kaiken persoonallisuuden määränpää. Jeesuksen esittämä opetus "Olkaa sen
vuoksi täydelliset niin kuin taivaassa oleva Isännekin on täydellinen" oli
tehnyt Rodaniin valtavan vaikutuksen.
Kun Rodan kuuli
nämä argumentit, hän sanoi: "Olen vakuuttunut. Tunnustan Jumalan persoonaksi,
jos sallitte, että kvalifioin esittämääni tällaisen vakaumuksen tunnustustani
liittämällä siihen, mitä persoonallisuudella tarkoitetaan, joukon laajennettuja
arvoja,
[sivu 1785]
kuten yli-inhimillinen, transsendenttinen,
korkein, infiniittinen, ikuinen, lopullinen ja universaalinen. Olen nyt
vakuuttunut siitä, että vaikka Jumalan täytyy olla loputtomasti enemmän kuin
persoonallisuus, ei hän voi olla mitään sitä vähemmän. Olen mielissäni, kun
voin päättää tämän kiistelyn ja hyväksyä Jeesuksen persoonalliseksi
ilmoitukseksi Isästä ja tekijäksi, joka täyttää kaikki logiikassa, järkeilyssä
ja filosofiassa esiintyvät aukkopaikat."
2. JEESUKSEN JUMALALLINEN OLEMUS
Koska Natanael ja Tuomas olivat näin täysin
hyväksyneet Rodanin näkemykset valtakunnan evankeliumista, jäljellä oli vain
yksi kysymys, joka vaati vielä käsittelyä, nimittäin opetus, joka koski
Jeesuksen jumalallista olemusta; oppi, joka vasta vähän aikaa sitten oli
esitetty julkisesti. Natanael ja Tuomas esittivät yhdessä näkemyksiään Mestarin
jumalallisesta olemuksesta, ja seuraavaksi esitettävä kertomus on tiivistetty
ja muokattu esitys heidän opetuksestaan:
1. Jeesus on myöntänyt jumalallisuutensa, ja
me uskomme häntä. Hänen toimintansa yhteydessä on tapahtunut monia merkillisiä
ilmiöitä, jotka voimme ymmärtää vain uskomalla hänen olevan sekä Jumalan Poika
että Ihmisen Poika.
2. Kaikki se, mitä hän on elämänsä aikana
ollut yhdessä kanssamme, on esimerkki ihmisten välisen ystävyyden ihanteesta.
Ei ole mitenkään mahdollista, että joku muu kuin jumalallinen olento kykenisi
olemaan sellainen ihmisystävä. Emme ole koskaan tunteneet toista henkilöä, joka
olisi ollut lähellekään yhtä vilpittömän epäitsekäs. Hän on jopa syntisten
ystävä; hän rohkenee rakastaa vihamiehiään. Meitä kohtaan hän on sangen
lojaali. Vaikka hän empimättä meitä nuhteleekin, kaikille on silti selvää, että
hän totisesti rakastaa meitä. Mitä paremmin sinä hänet tunnet, sitä enemmän
olet häntä rakastava. Hänen horjumaton kiintymyksensä lumoaa sinut. Kaikki nämä
vuodet, joiden aikana emme ole kyenneet ymmärtämään hänen lähetystehtäväänsä,
hän on ollut uskollinen ystävä. Turvautumatta imarteluun hän kohtelee meitä
kaikkia yhtä ystävällisesti. Hänen kiintymyksensä ja myötätuntoisuutensa on
muuttumatonta. Hän on jakanut elämänsä ja kaiken muun kanssamme. Olemme
onnellinen yhteisö; meille on kaikki yhteistä. Emme usko, että joku, joka on
pelkästään ihminen, voisi elää näin nuhteetonta elämää näin koettelevissa
olosuhteissa.
3. Mielestämme Jeesus on jumalallinen siksi,
ettei hän koskaan tee väärin, hän ei tee virheitä. Hänen viisautensa on
ylittämätöntä, hänen hurskautensa on vertaansa vailla. Päivän toisensa jälkeen
hän elää täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, mikä on Isän tahto.
Rikkomuksia hän ei milloinkaan kadu, sillä hän ei riko yhtäkään Isän lakia
vastaan. Hän rukoilee puolestamme ja kanssamme, mutta hän ei koskaan pyydä
meitä rukoilemaan itsensä puolesta. Uskomme, että hän on johdonmukaisen
synnitön. Emme usko, että kukaan, joka on vain ihminen, koskaan väittäisi
elävänsä sellaista elämää. Hän väittää elävänsä täydellistä elämää, ja
myönnämme hänen niin tekevän. Meidän hurskautemme kumpuaa katumuksesta, mutta
hänen hurskautensa kumpuaa vanhurskaudesta. Hän jopa väittää antavansa synnit
anteeksi, ja hän toden totta parantaa sairauksia. Kukaan, joka on pelkästään
ihminen, ei voisi, jos hän on täysissä järjissään, väittää antavansa synnin
anteeksi -- sellainenhan on vain Jumalan etuoikeus. Ja tällä tavoin
vanhurskaudessaan täydelliseltä hän on näyttänyt niistä ajoista asti, kun ensi
kerran tulimme kosketuksiin hänen kanssaan. Me vartumme armossa ja
totuudentuntemuksessa, mutta Mestarissamme tulee heti alkajaisiksi näkyviin
vanhurskaudesta kertova kypsyneisyys. Kaikki ihmiset, niin hyvät kuin pahatkin,
panevat merkille nämä Jeesuksessa olevat hyvyyden ainekset. Eikä hänen
hurskautensa silti koskaan ole tunkeilevaa eikä mahtailevaa. Hän on sekä nöyrä
että peloton. Hän tuntuu hyväksyvän uskomme hänen jumalallisuuteensa. Joko hän
on se, mikä hän väittää olevansa, tai sitten hän on suurin teeskentelijä ja
petkuttaja, minkä maailma on konsanaan tuntenut. Olemme vakuuttuneita siitä,
että hän on juuri se, mikä hän väittää olevansa.
4. Hänen luonteensa ainutlaatuisuus ja se,
että hän hallitsee täydellisesti tunne-elämänsä, saavat meidät vakuuttumaan
siitä, että hänessä yhdistyvät ihmisyys ja jumalallisuus. Hän ei
[sivu 1786]
koskaan jätä reagoimatta, kun hän kohtaa
inhimillisen hädän; kärsimys ei koskaan jätä häntä kylmäksi. Hänessä herää
yhtäläinen sääli niin fyysisen kärsimyksen kuin mentaalisen ahdistuksen tai
hengellisen murheenkin edessä. Jos hänen kanssaihmisissään ilmenee uskoa tai
jokin muu hyve, hän ei sen tunnustamisessa aikaile eikä sen myöntämisessä
kitsastele. Hän on niin perin oikeudenmukainen ja oikeamielinen ja samalla niin
perin armelias ja huomaavainen. Hän suree ihmisten hengellistä itsepäisyyttä ja
iloitsee, kun he suostuvat näkemään totuuden valon.
5. Hän näyttää tietävän, mitä ajatuksia
ihmisten mielessä liikkuu, ja ymmärtävän, mitä heidän sydämensä kaipaa. Ja hän
suhtautuu vaivattua henkeämme kohtaan aina myötätuntoisesti. Tuntuu siltä, että
hän kokee kaikki inhimilliset emootiomme, mutta hänessä ne ovat suurenmoisella
tavalla jalompia. Hänen rakkautensa hyvyyttä kohtaan on väkevää, ja yhtä väkevää
on hänen vihansa syntiä kohtaan. Hänellä on yli-inhimillinen tietoisuus
Jumaluuden läsnäolosta. Hän rukoilee kuin ihminen, mutta hän toimii kuin
Jumala. Hän näyttää tietävän asiat ennakolta; tälläkin hetkellä hän rohkenee
puhua omasta kuolemastaan, jostakin salaperäisestä viittauksesta tulevaan
kunnialla kruunaamiseensa. Ollen ystävällinen hän on myös urhea ja rohkea. Hän
ei milloinkaan emmi täyttäessään velvollisuuttaan.
6. Meihin tekee alinomaan vaikutuksen se
ilmiö, että hänellä on yli-inhimillistä tietoa. Tuskin kuluu yhtäkään päivää,
etteikö satu jotakin, joka osoittaa Mestarin tietävän, mitä on meneillään
matkojen päässä sieltä, missä hän itse on läsnä. Hän tuntuu myös olevan
tietoinen työtovereidensa ajatuksista. Ei ole epäilystäkään siitä, että hän on
yhteydessä taivaallisiin persoonallisuuksiin; ei ole kysymystäkään siitä,
etteikö hän eläisi sellaisella hengellisellä tasolla, joka on kaukana meidän
muiden tason yläpuolella. Tuntuu siltä, että kaikki on avoinna hänen
ainutlaatuiselle ymmärrykselleen. Hän esittää meille kysymyksiä vain saadakseen
meidät selville vesille, ei saadakseen tietoa.
7. Mestari ei enää vähään aikaan ole
kaihtanut tuomasta julki omaa yli-inhimillisyyttään. Apostolinvirkaan
asettamisen päivästämme saakka aina näihin aikoihin asti hän ei ole koskaan
kiistänyt, että hän tuli korkeuksissa olevan Isän luota. Hän puhuu jumalallisen
opettajan arvovallalla. Mestari ei epäröi kumota nykyisiä uskonnollisia
opetuksia ja julistaa uutta evankeliumia epäämättömällä arvovallalla. Hän on
vakuuttava, varma ja arvovaltainen. Kuullessaan Jeesuksen puhuvan Johannes
Kastajakin julisti, että tämä oli Jumalan Poika. Hän tuntuu olevan sangen
itseriittoinen. Hän ei kaipaa väkijoukkojen kannatusta; mitä mieltä ihmiset
ovat, on hänestä yhdentekevää. Hän on rohkea eikä silti ollenkaan ylpeä.
8. Jumalasta hän puhuu alituiseen siinä
mielessä, että tämä on aina läsnä olevana työtoverina mukana kaikessa, mitä hän
tekee. Hän kulkee ympäriinsä tekemässä hyvää, sillä Jumala näyttää olevan
hänessä. Hän esittää mitä ällistyttävimpiä väitteitä itsestään ja tehtävästään
maan päällä, lausuntoja, jotka olisivat mielettömiä, ellei hän olisi
jumalallinen. Kerrankin hän julisti: "Ennen kuin Abraham oli, minä
olen." Hän on vastaväitteille sijaa suomatta väittänyt olevansa
jumalallinen; hän väittää olevansa kumppanuussuhteessa Jumalaan. Hän käyttää
kielen tarjoamat mahdollisuudet lähestulkoon loppuun toistaessaan eri tavoin
väitteitään siitä, että hänellä on läheinen yhteys taivaalliseen Isään. Hän
rohkenee esittää jopa sellaisen väitteen, että hän ja Isä ovat yhtä. Hän sanoo,
että jokainen, joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Ja kaikki nämä kauhistavat
asiat hän sanoo ja tekee niin perin lapsenomaisen luonnollisesti.
Toveruudestaan Isän kanssa hän puhuu samaan tapaan kuin toveruudestaan meidän
suhteemme. Hän tuntuu olevan varsin varmalla pohjalla Isän suhteen, ja hän
puhuu näistä suhteista ikään kuin ne olisivat itsestäänselvyys.
9. Rukouselämässään hän näyttää kommunikoivan
suoraan Isänsä kanssa. Olemme kuulleet muutaman hänen rukouksistaan, mutta nämä
muutamat tuntuvat osoittavan, että hän keskustelee Jumalan kanssa ikään kuin
kasvoista kasvoihin. Hän näyttää tuntevan niin tulevaisuuden kuin
menneisyydenkin. Hän yksinkertaisesti ei voisi olla kaikkea tätä ja tehdä
kaikkia näitä epätavallisia tekoja,
[sivu 1787]
ellei hän olisi jotakin enemmän kuin ihminen.
Tiedämme, että hän on inhimillinen, siitä olemme varmat, mutta olemme miltei
yhtä varmoja siitä, että hän on myös jumalallinen. Uskomme, että hän on
jumalallinen. Olemme vakuuttuneita siitä, että hän on Ihmisen Poika ja Jumalan
Poika.
Kun Natanael ja Tuomas olivat saaneet Rodanin kanssa käymänsä keskustelut päätökseen, he riensivät kohti Jerusalemia liittyäkseen apostolitovereidensa seuraan. He saapuivat perille saman viikon perjantaina. Tämä oli ollut suurenmoinen kokemus näiden kolmen uskovan elämässä, ja muut apostolit oppivat paljon siitä, että Natanael ja Tuomas tekivät heille selkoa näistä kokemuksista.
Rodan matkusti takaisin Aleksandriaan, jossa
hän opetti monet ajat filosofiaansa Megantan koulussa. Hänestä tuli taivaan
valtakunnan myöhemmissä vaiheissa vaikutusvaltainen mies. Hän oli maisen
vaelluksensa loppuun asti horjumaton uskova, ja monien muiden mukana hän erkani
tästä elämästä Kreikassa aikana, jolloin vainot olivat pahimmillaan.
JA JUMALALLINEN MIELI
Tietoisuus jumalallisuudesta kasvoi Jeesuksen mielessä asteittain aina hänen kastetilaisuuteensa asti. Sen jälkeen kun hänestä oli tullut täysin tietoinen omasta jumalallisesta olemuksestaan, ihmisyyttä edeltäneestä olemassaolostaan ja universumiin kohdistuvista oikeuksistaan, hänellä näyttää olleen kyky eri tavoin rajoittaa inhimillistä tietoisuuttaan omasta jumalallisuudestaan. Meistä näyttää siltä, että Jeesus saattoi kasteestaan ristiinnaulitsemiseen saakka täysin vapaasti valita, toimiko hän pelkästään ihmismielen varassa vai käyttikö hän sekä ihmismielen että jumalallisen mielen sisältämää tietoa. Toisinaan hän näytti käyttävän hyväkseen vain ihmisjärkeen kätkeytyvää tietoaineistoa. Toisissa tilanteissa hän näytti toimivan niin yltäkylläisen tiedon ja viisauden nojalla, että sellaisen saattoi mahdollistaa vain hänen jumalallisen tietoisuutensa yli-inhimillisen sisällön hyväksikäyttö.
Voimme ymmärtää hänen ainutlaatuisia suorituksiaan vain hyväksymällä teorian, että hän niin tahtoessaan kykeni itse rajoittamaan jumalallisuustietoisuuttaan. Olemme täysin tietoisia siitä, että hän tuon tuostakin pidätti työtovereiltaan ennakkotietonsa tulevista tapahtumista, ja että hän oli tietoinen heidän ajatustensa ja suunnitelmiensa luonteesta. Ymmärrämme, että hän ei halunnut seuraajiensa tietävän liian hyvin sitä, että hän kykeni saamaan selville heidän ajatuksensa ja pääsemään perille heidän suunnitelmistaan. Hän ei halunnut nousta liian kauas apostoliensa ja opetuslastensa mielessä ihmisestä vallinneen käsityksen yläpuolelle.
Emme kerta kaikkiaan osaa erottaa toisistaan tapaa, jolla hän itse rajoitti jumalallista tietoisuuttaan, ja menetelmää, jolla hän salasi ihmiskumppaneiltaan ennakkotietonsa ja ajatustenlukunsa. Olemme vakuuttuneita siitä, että hän käytti näitä molempia menetelmiä, mutta aina emme jonkin tietyn tapauksen osalta kykene tarkalleen yksilöimään, kumpaa metodia hän mahdollisesti käytti. Teimme tavan takaa sen havainnon, että hän toimi vain tietoisuuden inhimillisen sisällön varassa; hetken päästä saatoimme nähdä hänen käyvän keskusteluja universumin taivaallisten joukkojen johtajien kanssa ja havaita, ettei ollut epäilystäkään siitä, että toiminnassa oli ollut jumalallinen mieli. Ja sitten me -- jotakuinkin lukemattomissa tilanteissa -- olimme todistamassa, miten toiminnassa oli tämä ihmisestä ja Jumalasta koostuva yhdistelmäpersoonallisuus, jonka aktivoi ihmismielen ja jumalallisen mielen täydelliseltä näyttävä liitto. Meidän tietomme tällaisista ilmiöistä rajoittuu tähän. Emme todellisuudessa todellakaan tiedä täyttä totuutta tästä mysteeristä.