[sivu
1944]
JÄÄHYVÄISPUHE
APOSTOLIT luulivat Jeesuksen aikovan Viimeisen ehtoollisen päätteeksi lauletun psalmin jälkeen palata välittömästi leirille, mutta hän antoikin heille merkin istuutua. Mestari sanoi:
"Muistatte hyvin, kun lähetin teidät matkaan kukkarotta ja lompakotta ja neuvoinpa teitä jättämään ylimääräiset vaatteetkin kotiin. Ja muistanette kaikki, ettei teiltä mitään puuttunut. Mutta nyt teille koittavat myrskyisät ajat. Enää ette voi luottaa kansanjoukkojen hyvään tahtoon. Ottakoon vast'edes se, jolla on rahakukkaro, sen mukaansa. Kun menette maailmalle julistamaan tätä evankeliumia, ottakaa mukaanne varusteet, jotka parhaiksi katsotte. Olen tullut tuomaan rauhan, mutta se ei ilmesty vähään aikaan.
"Se aika on nyt tullut, jolloin Ihmisen
Poika kruunataan kunnialla, ja Isä kruunautuu minussa. Ystäväni, olen luonanne
enää hetkisen. Kohta te etsitte minua, mutta ette minua löydä, sillä olen
menossa paikkaan, jonne ette tällä hetkellä voi tulla. Mutta saatuanne
päätökseen työnne maan päällä samaan tapaan kuin minä nyt olen vienyt
päätökseen oman työni, sitten tulette luokseni, kuten minä nyt valmistaudun
lähtemään Isäni tykö. Jäljellä on vain muutama hetki siihen, jolloin jätän
teidät, ettekä minua enää maan päällä näe. Mutta te kaikki näette minut
tulevana aikana noustessanne valtakuntaan, jonka Isäni on minulle
antanut."
Jonkin aikaa
jatkuneen vapaan keskustelun jälkeen Jeesus nousi seisomaan ja sanoi: "Kun
panin teidän hyväksenne toimeen vertauksen, joka näytti, kuinka auliita teidän
tulisi olla palvelemaan toinen toistanne, sanoin haluavani antaa teille uuden
käskyn. Ja tahtoisin tehdä sen nyt, kun olen lähdössä luotanne. Teille on tuttu
se käsky, joka kehottaa teitä rakastamaan toisianne; rakastamaan lähimmäistänne
niin kuin itseänne. Mutta en ole täysin tyytyväinen edes siihen, että lapseni
osoittavat tuonkaltaista vilpitöntä kiintymystä. Tahtoisin, että teette
vieläkin suurempia rakkauden tekoja uskovan veljesyhteisön valtakunnassa. Ja
siksi annankin teille tämän uuden käskyn: Rakastakaa toisianne niin kuin minä
olen rakastanut teitä. Ja tämän myötä kaikki ihmiset tietävät teidän olevan
minun opetuslapsiani, jos näin toisianne rakastatte.
"Tämän
uuden käskyn teille antaessani en laske taas uutta taakkaa sielunne
kannettavaksi, vaan mieluumminkin tuon teille uutta iloa ja teen teille
mahdolliseksi kokea uutta mielihyvää siitä, että tunnette riemut, joiden lähde
on sydämestänne kumpuavan kiintymyksen osoittaminen kanssaihmisiänne kohtaan.
Tulen kohta kokemaan ylimaallisen ilon -- vaikka ulkonaisesti näyttääkin, että
joudun kestämään murhetta --, kun vuodatan rakkauteni teille ja
kuolevaistovereillenne.
"Kehottaessani
teitä rakastamaan toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut, pidän
edessänne oikean rakkauden korkeinta mittapuuta, sillä suurempaa rakkautta ei
kenelläkään voi olla kuin, että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta. Ja te
olette
[sivu 1945]
ystäviäni;
tulette jatkuvasti olemaan ystäviäni, jos vain olette valmiita tekemään, mitä
olen teille opettanut. Te olette kutsuneet minua Mestariksi, mutta minä en
kutsu teitä palvelijoiksi. Jos vain rakastatte toisianne, kuten minä rakastan
teitä, olette ystäviäni, ja puhun teille alati siitä, minkä Isä paljastaa
minulle.
"Ei ole
vain niin, että te olette valinneet minut, vaan on myös niin, että minä olen
valinnut teidät, ja olen antanut teille tehtäväksi mennä maailmaan ja tuottaa
kanssaihmisillenne annetun rakastavan palvelun hedelmiä, niin kuin minä olen
elänyt keskuudessanne ja kertonut teille, millainen Isä on. Sekä Isä että minä
työskentelemme kumpikin kanssanne, ja tulette kokemaan jumalallista riemun
täyteyttä, jos vain noudatatte käskyäni ja rakastatte toinen toisianne niin
kuin minä olen teitä rakastanut."
Mikäli mielit
jakaa Mestarin riemun, sinun on jaettava hänen rakkautensa. Ja hänen
rakkautensa jakaminen merkitsee, että olet jakanut hänen palveluksensa.
Tällainen rakastamisen kokemus ei vapahda sinua tämän maailman vaikeuksista; se
ei luo uutta maailmaa, mutta on aivan varmaa, että se tekee vanhasta maailmasta
uuden.
Pidä mielessäsi,
että se, mitä Jeesus vaatii, on lojaalisuutta, ei uhria. Jos kokee uhranneensa
jotakin, se on merkki siitä, että mukana ei ollut täydestä sydämestä lähtevää
rakkautta, joka olisi tehnyt tällaisesta rakastavasta palveluksesta ylimmän
ilon. Jos tajuat jonkin asian velvollisuudeksi, se on merkki siitä, että
suhtaudut asiaan palvelijamaisesti, ja niin et tavoita sitä valtavaa elämystä,
jonka saisit, jos tekisit palveluksesi ystävänä ja ystävälle. Ystävyyden yllyke
ylittää kaikki vakuuttuneisuudet siitä, että jokin asia on velvollisuus, eikä
ystävän ystävälle tekemää palvelusta voi koskaan kutsua uhraukseksi. Mestari on
opettanut apostoleille, että he ovat Jumalan poikia. Hän on kutsunut heitä
veljiksi, ja nyt hän ennen lähtöään kutsuu heitä ystävikseen.
Sitten Jeesus
nousi taas seisaalleen ja jatkoi apostoleidensa opettamista: "Minä olen
oikea viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Minä olen viinipuu, ja te olette
oksat. Ja Isä edellyttää minulta vain, että kannatte paljon hedelmiä. Viinipuun
karsimisen tarkoituksena on vain sen oksien satoisuuden lisääminen. Jokaisen
minusta versovan oksan, joka ei kanna hedelmää, Isä karsii pois. Jokaisen
hedelmää tuottavan oksan Isä puhdistaa, jotta se kantaa entistäkin enemmän
hedelmiä. Olette jo puhtaat sen sanan kautta, jonka olen puhunut, mutta teidän
tulee myös pysyä puhtaina. Teidän täytyy pysyä minussa, ja minun teissä, sillä
oksa kuihtuu, jos se erotetaan viinipuusta. Niin kuin ei oksakaan voi kantaa
hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään voi tuottaa rakastavan
palvelun hedelmiä, ellette pysy minussa. Muistakaa, että minä olen se oikea
viinipuu, ja te olette sen elävät oksat. Joka elää minussa ja minä hänessä,
kantaa runsain määrin hengen hedelmiä ja kokee ylintä iloa siitä, että tuottaa
tämän hengellisen sadon. Jos tahdotte pitää tämän elävän hengellisen yhteyden
minuun, kannatte runsaan hedelmäsadon. Jos pysytte minussa ja jos sanani elävät
teissä, kykenette esteettömään kanssakäymiseen kanssani, ja siinä tapauksessa
elävä henkeni voi niin täyttää teidät, että voitte pyytää, mitä henkeni ikinä
tahtoo, ja tehdä kaiken tämän täysin vakuuttuneina siitä, että Isä suostuu
pyyntöömme. Isä kruunataan kunnialla sillä, että viinipuussa on paljon eläviä
oksia ja että jokainen oksa kantaa runsaasti hedelmää. Ja kun maailma näkee
nämä hedelmiä kantavat oksat -- ystäväni, jotka rakastavat toisiaan niin kuin
minä olen heitä rakastanut, -- niin kaikki ihmiset tietävät teidän totisesti
olevan opetuslapsiani.
"Niin kuin
Isä on minua rakastanut, niin olen minäkin teitä rakastanut. Eläkää
rakkaudessani, niin kuin minä elän Isän rakkaudessa. Jos teette, kuten olen
teille opettanut, pysytte rakkaudessani, samoin kuin minä olen pitänyt Isän
sanan ja pysyn alati hänen rakkaudessaan."
[sivu 1946]
Juutalaiset
olivat jo kauan aikaa opettaneet, että Messias olisi Daavidin esi-isien
"viinipuusta versova vesa", ja tämän ikivanhan opetuksen muistoksi
Herodeksen temppelin sisäänkäyntiä koristi suuri tunnuskuvio, jossa oli
kuvattuna rypäleterttu ja siihen liittyvä viinipuu. Nämä seikat palautuivat
kaikkien apostolien mieleen, kun Mestari puhui heille tuona iltana yläsalissa.
Mutta Mestarin
esittämä päätelmä rukoilemisesta aiheutti myöhemmin suurta surua. Kovin suuria
vaikeuksia ei näiden opetusten osalta olisi syntynyt, jos hänen sanansa olisi
muistettu täsmällisesti ja myöhemmin merkitty muistiin sanatarkasti. Mutta
siinä muodossa, jonka ne muistiin merkittäessä saivat, uskovat suhtautuivat
Jeesuksen nimissä esitettyyn rukoukseen lopulta jonkinlaisena korkeimpana
taikuutena, ja he luulivat saavansa Isältä kaiken, mitä he pyytäisivät.
Vuosisatojen ajan ovat rehelliset sielut jatkuvasti romuttaneet uskonsa tätä
kompastuskiveä vasten. Kuinka kauan vielä kestää ennen kuin uskovien maailma
ymmärtää, ettei rukoilu ole mikään sellainen keino, jolla saa läpi oman
tahtonsa, vaan että se on mieluumminkin ohjelma Jumalan tien valitsemiseksi,
kokemus, jossa opitaan tunnistamaan ja täyttämään Isän tahto? On aivan totta,
että voitte sitten, kun oma tahtonne on kiistämättömästi asettunut hänen
tahtonsa taakse, pyytää mitä hyvänsä, joka on peräisin tuosta tahtojen
liitosta, ja siihen suostutaan. Ja tällainen tahtojen yhdistyminen toteutuu
Jeesuksen toimesta ja hänen kauttaan, aivan kuten viinipuun elämä virtaa
eläviin oksiin ja niiden kautta.
Jos tällaisen
elävän yhteyden vallitessa jumalallisuuden ja ihmisyyden välillä ihmisyys
sattuisi ajattelemattomuuttaan ja tietämättömyyttään rukoilemaan itsekästä
vaivattomuutta ja kunniankipeydestä kertovia saavutuksia, sellaiseen voi olla
vain yksi jumalallinen vastaus: elävien oksastojen on tuotettava yhä enemmän
hengen hedelmiä. Kun viinipuun oksa on elävä, kaikkiin sen pyyntöihin voi olla
vain yksi vastaus: on tuotettava lisää rypäleitä. Itse asiassa oksa on olemassa
vain sitä varten, että se kantaa hedelmää, eikä se voi tehdä muuta kuin tuottaa
rypäleitä. Samoin on oikea uskova olemassa vain, jotta hän kantaisi hengen
hedelmiä -- rakastaisi ihmistä niin kuin Jumala on uskovaa itseään rakastanut
--, jotta rakastaisimme toisiamme niin kuin Jeesus on meitä rakastanut.
Ja laskiessaan
kurittavan kätensä viinipuun päälle Isä tekee sen rakkaudesta, siinä
tarkoituksessa, että oksat kantaisivat runsaat määrät hedelmää. Ja viisas
viinitarhuri hakkaa pois vain kuolleet ja hedelmättömät oksat.
Jeesuksen oli
perin vaikea saada edes apostolinsa tiedostamaan, että rukoilu on hengestä
syntyneiden uskovien harjoittamaa toimintaa hengen hallitsemassa valtakunnassa.
Apostolit
ehtivät tuskin päättää keskusteluaan siitä, mitä Mestari oli puhunut
viinipuusta ja sen oksista, kun Mestari, joka osoitti haluavansa puhua heille
vielä lisää ja joka tiesi aikansa olevan käymässä vähiin, lausui: "Kun
olen poistunut luotanne, älkää lannistuko maailman vihamielisyydestä. Älkää
silloinkaan masentuko, kun pelkurimaiset uskovat kääntyvät teitä vastaan ja
lyöttäytyvät yhteen valtakunnan vihollisten kanssa. Jos maailma sattuukin
vihaamaan teitä, teidän tulisi muistaa, että se vihasi minua jo ennen kuin se
vihasi teitä. Jos olisitte tästä maailmasta, silloin maailma rakastaisi omiaan,
mutta koska ette sitä ole, maailma kieltäytyy teitä rakastamasta. Olette tässä
maailmassa, mutta elämästänne ei pidä tulla maailmallista. Olen valikoinut
teidät tästä maailmasta, jotta edustaisitte toisen maailman henkeä tälle
samalle maailmalle, josta teidät on valittu. Mutta muistakaa aina teille
lausumani sanat: Palvelija ei ole herraansa suurempi. Jos he julkeavat vainota
minua, he vainoavat myös teitä. Jos minun sanani loukkaavat epäuskoisia, samoin
tulevat teidänkin sananne loukkaamaan jumalattomia. Ja kaiken tämän he tekevät teille siksi, etteivät he
usko
[sivu 1947]
minuun eivätkä Häneen, joka minut lähetti. Sen vuoksi saattekin kärsiä paljon evankeliumini tähden. Mutta näitä koettelemuksia läpikäydessänne teidän tulisi muistaa, että myös minä kärsin ennen teitä tämän taivaallisen valtakunnan evankeliumin tähden.
"Monet niistä, jotka käyvät kimppuunne, ovat tietämättömiä taivaan valkeudesta, mutta näin ei voi sanoa joistakuista, jotka nyt meitä vainoavat. Ellemme olisi opettaneet heille totuutta, he saattaisivat tehdä monia kummallisia tekoja tuomiolle joutumatta, mutta nyt heidän asennoitumisensa on anteeksiantamaton, sillä he ovat tunteneet valkeuden ja ottaneet vapauden sen torjua. Joka vihaa minua, vihaa Isääni. Mitenkään muuten ei voi olla; valo, joka pelastaisi teidät, jos se otettaisiin vastaan, ei voi muuta kuin tuomita teidät, jos se tieten tahtoen torjutaan. Ja mitä minä olen tehnyt näille ihmisille sellaista, että heidän pitäisi tuntea näin hirvittävää vihaa minua kohtaan? En mitään muuta kuin, että olen tarjonnut heille kumppanuutta maan päällä ja pelastusta taivaassa. Mutta ettekö olekin lukeneet kirjoituksista sanontaa: 'Ja syyttä he minua vihasivat'?
"Mutta en jätä teitä tähän maailmaan yksiksenne. Hyvin pian sen jälkeen kun olen mennyt, lähetän teille henkiauttajan. Teillä tulee olemaan luonanne sellainen, joka ottaa paikkani teidän joukossanne; sellainen, joka edelleenkin opettaa teille totuuden tietä ja joka myös lohduttaa teitä.
"Älköön sydämenne joutuko vaivaan. Te uskotte Jumalaan; uskokaa edelleen myös minuun. Vaikka minun täytyykin jättää teidät, en kuitenkaan ole kaukana teistä. Olen jo kertonut teille, että Isäni universumissa on monta olinpaikkaa. Ellei tämä olisi totta, en olisi yhä uudestaan teille niistä kertonut. Palaan kohta noihin valkeuden maailmoihin. Ne ovat niitä Isän taivaan asemapaikkoja, joihin aikananne nousette. Niistä paikoista tulin tähän maailmaan, ja nyt on käsillä hetki, jolloin minun täytyy palata Isäni työhön korkeuksissa oleville sfääreille.
"Jos näin menenkin edeltänne Isän taivaalliseen valtakuntaan, lähetän kuitenkin noutamaan teitä, jotta voisitte olla kanssani paikoissa, jotka valmistettiin Jumalan kuolevaisia poikia varten jo ennen kuin tätä maailmaa oli. Vaikka minun pitää jättää teidät, tulen kuitenkin olemaan luonanne hengessä, ja lopulta olette henkilökohtaisesti luonani noustuanne tyköni minun universumiini niin kuin minä kohta nousen Isäni tykö hänen suurempaan universumiinsa. Ja mitä olen kertonut teille, on totta ja ikiaikaista, vaikka saattaakin olla, ettette kokonaan sitä käsitä. Menen Isän tykö, ja vaikk'ette nyt voikaan seurata minua, ei ole epäilystäkään siitä, että tulevina aikoina kuljette jäljessäni."
Jeesuksen istuuduttua Tuomas nousi ja sanoi:
"Mestari, emme tiedä, minne olet menossa, siksi emme tietenkään tunne
tietä. Mutta
seuraamme sinua vaikka tänä iltana, jos osoitat meille sen tien."
Tuomaksen sanat
kuultuaan Jeesus vastasi: "Tuomas, minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan
ei mene Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Kaikki, jotka löytävät Isän,
löytävät ensin minut. Jos tunnette minut, tunnette tien Isän tykö. Ja tehän
tunnette minut, sillä olette eläneet kanssani ja nyt te näette minut."
Mutta tämä
opetus oli monille apostoleille liian syvällistä, erityisesti se oli sitä
Filippukselle, joka muutaman sanan Natanaelin kanssa puhuttuaan nousi seisomaan
ja sanoi: "Mestari, näytä meille Isä, ja kaikki, mitä olet sanonut, käy
selväksi."
Ja Filippuksen
puhuttua Jeesus sanoi: "Filippus, näinkö kauan olen ollut kanssasi etkä
vielä nytkään tunne minua? Sanon taas
kerran: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka siis voit sanoa 'Näytä
meille Isä'? Etkö sinä usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Enkö ole
opettanut teille, että puhumani sanat eivät ole minun sanojani vaan Isän
sanoja? Puhun Isän puolesta, en itsestäni. Olen tässä maailmassa tehdäkseni
[sivu 1948]
niin kuin on Isän tahto, ja sen olen tehnyt. Isäni on minussa ja
toimii kauttani. Uskokaa minua, kun sanon, että Isä on minussa ja että minä
olen Isässä, tai uskokaa minua edes sen elämän takia, jonka olen elänyt --
elämäntyön takia."
Kun Mestari
astui syrjemmälle virkistääkseen itseään vedellä, yksitoista apostolia
antautuivat kiihkeään keskusteluun näistä opetuksista, ja Pietari oli juuri
aloittamassa pitkää puhetta, kun Jeesus palasi ja viittasi heidät istumaan.
Jeesus jatkoi
opetustaan sanoen: "Kun olen mennyt Isän tykö, ja sen jälkeen kun hän on
antanut täyden hyväksyntänsä työlle, jonka olen tehnyt hyväksenne maan päällä,
ja kun minulle on annettu lopullinen hallitsijanvalta omaan toimipiiriini,
sanon Isälleni: Koska olen jättänyt lapseni yksikseen maan päälle, on antamani
lupauksen mukaista lähettää heille toinen opettaja. Ja sitten kun Isä katsoo
hyväksi, vuodatan Totuuden Hengen kaiken lihan päälle. Jo nyt Isäni henki on
sydämessänne, ja kun mainitsemani päivä tulee, teillä on myös minut luonanne
samalla tavalla kuin teillä nyt on Isä. Tämä uusi lahja on elävän totuuden
henki. Epäuskoiset eivät aluksi kuuntele tämän hengen opetuksia, mutta valon
pojat ottavat hänet kaikki iloiten ja täysin sydämin vastaan. Ja te tunnette
tämän hengen, kun hän saapuu, samoin kuin olette tunteneet minut, ja
vastaanotatte tämän lahjan sydämeenne, ja hän jää luoksenne. Nyt ymmärrätte,
etten aio jättää teitä avutta ja opastuksetta. En jätä teitä lohduttomiksi.
Tällä hetkellä voin olla kanssanne vain ollessani omakohtaisesti paikalla.
Tulevina aikoina olen kanssanne ja kaikkien muiden ihmisten kanssa, jotka
haluavat minun olevan läsnä, olittepa missä hyvänsä, ja teistä itse kunkin
kanssa samanaikaisesti. Ettekö näe, että on parempi, että menen pois; että
lihallisen hahmossa jätän teidät, jotta voin olla sitäkin paremmin ja sitäkin
täydemmin kanssanne hengessä?
"Vain
muutaman tunnin kuluttua maailma ei enää minua näe; mutta tunnette minut
edelleenkin sydämessänne aina siihen hetkeen saakka, kun lähetän teille tämän
uuden opettajan, Totuuden Hengen. Niin kuin olen omassa persoonassani elänyt
kanssanne, niin olen minä silloin elävä teissä; tulen olemaan yhtä teidän
henkilökohtaisen kokemuksenne kanssa hengen valtakunnassa. Ja sitten kun tämä
on tapahtunut, tiedätte varmasti, että olen Isässä ja että koska teidän
elämänne on kätkettynä Isän myötä minuun, myös minä olen teissä. Olen
rakastanut Isää ja olen pitänyt hänen sanansa, te olette rakastaneet minua ja
tulette pitämään minun sanani. Samoin kuin Isäni on antanut minulle henkeään
niin olen minäkin antava teille henkeäni. Ja tämä Totuuden Henki, jonka
vuodatan teille, opastaa ja lohduttaa teitä ja lopulta se johdattaa teidät
kaikkeen totuuteen.
"Kerron
teille näitä asioita niin kauan, kun vielä olen luonanne, jotta olisitte
entistä paremmin varustautuneita kestämään koettelemukset, jotka jo nyt ovat
päällämme. Ja kun tämä uusi päivä koittaa, sisimmässänne asuu sekä Poika että
Isä. Ja nämä taivaan lahjat työskentelevät iäti toistensa kanssa niin kuin Isä
ja minä olemme uurastaneet maan päällä ja silmienne edessä yhtenä persoonana,
Ihmisen Poikana. Ja tämä henkiystävä palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen
teille opettanut."
Kun Mestari piti
lyhyen tauon, Juudas Alfeus rohkaistui esittämään yhden niistä harvoista
kysymyksistä, jotka hän tai hänen veljensä koskaan julkisesti esittivät
Jeesukselle. Juudas sanoi: "Mestari, olet elänyt keskellämme aina
ystävänä; kuinka me nyt tunnemme sinut, kun et enää tuo itseäsi meille ilmi
muutoin kuin tämän hengen kautta? Jos maailma ei sinua näe, niin miten voimme
olla varmoja sinusta? Miten sinä näyttäydyt meille?"
[sivu 1949]
Jeesus katseli
heitä kaikkia, hymyili ja sanoi: "Lapsukaiseni, olen menossa pois, menossa
takaisin Isäni tykö. Vähän ajan päästä ette näe minua sellaisena kuin näette
minut täällä, jossa olen lihaa ja verta. Varsin lyhyen ajan kuluttua lähetän
teille henkeni, joka tätä aineellista ruumistani lukuun ottamatta on aivan
minun kaltaiseni. Tämä uusi opettaja on Totuuden Henki, joka elää teistä itse
kunkin kanssa, teidän sydämessänne, ja niin kaikista valon lapsista tehdään
yksi, ja he tuntevat vetoa toisiaan kohtaan. Ja nimenomaan tällä tavalla Isä ja
minä voimme elää teistä itse kunkin sielussa samoin kuin kaikkien muiden
sellaisten ihmisten sydämessä, jotka rakastavat meitä ja jotka tekevät omissa
kokemuksissaan tästä rakkaudesta todellisen siten, että he rakastavat toisiaan
niin kuin minä nyt rakastan teitä."
Juudas Alfeus ei
täysin ymmärtänyt, mitä Mestari sanoi, mutta hän käsitti lupauksen uudesta
opettajasta, ja hän luki Andreaksen kasvojen ilmeestä, että hänen kysymykseensä
oli saatu tyydyttävä vastaus.
Uusi auttaja,
jonka Jeesus lupasi lähettää uskovien sydämeen, vuodattaa kaiken lihan ylle, on
Totuuden Henki. Tämä jumalallinen anti ei ole totuuden kirjain tai totuuden
laki, sen ei myöskään ole määrä toimia totuuden muotokielenä tai totuuden
ilmiasuna. Uusi opettaja on vakuuttuneisuus totuudesta, tietoisuus ja
varmuus totuudellisista merkityksistä todellisilla hengen tasoilla. Ja tämä
uusi opettaja on elävän ja kasvavan totuuden, laajenevan, avautuvan ja
mukauttavan totuuden henki.
Jumalallinen totuus on hengessä havaittu ja
elävä realiteetti. Totuus ilmenee vain korkeilla hengellisillä tasoilla, jotka
merkitsevät jumalallisuuden tajuamista ja tietoisuutta yhteisyydestä Jumalan
kanssa. Totuuden voi tuntea, totuuden voi elää; totuuden kasvun voi kokea
sielussa, ja mielessä voi nauttia sen antaman valaistuksen tuomasta vapaudesta,
mutta totuutta ei voi vangita kaavoiksi, normeiksi, uskonkappaleiksi tai
ihmisen käyttäytymisen älyperäisiksi malleiksi. Kun ryhdytte antamaan
jumalalliselle totuudelle ihmisperäistä sanamuotoa, se varsin nopeasti kuolee.
Vangitun totuuden kuoleman jälkeen tapahtuva pelastaminen voi parhaimmillaankin
päätyä vain siihen, että tuloksena on omalaatuista älyllistettyä ja
jalostunutta viisautta. Staattinen totuus on kuollutta totuutta, ja vain
kuollutta totuutta voidaan pitää teoriana. Elävä totuus on dynaamista, ja sillä
voi ihmismielessä olla vain kokemuksellinen olemassaolo.
Äly versoaa
aineellisesta olemassaolosta, milloin sitä valaisee kosmisen mielen läsnäolo.
Viisaus sulkee sisäänsä tietoisuuden tiedosta, joka on nostettu uusille
merkitystasoille ja jota aktivoi viisaudenauttajana tunnettu universumiantimen
läsnäolo. Totuus on sellainen hengellinen todellisuusarvo, jonka vain hengellä
varustetut olennot kokevat, olennot, jotka toimivat universumitietoisuuden
yliaineellisilla tasoilla ja jotka totuuden oivaltamisen jälkeen sallivat sen
aktivoivan hengen elää ja hallita sielunsa sisällä.
Aito universumiymmärrystä
omaava lapsi etsii elävää Totuuden Henkeä jokaisesta viisaasta sanonnasta.
Jumalaa tunteva yksilö on kaiken aikaa kohottamassa viisautta jumalallista
tuloksiinpääsyä merkitseville elävän totuuden tasoille; hengellisesti
edistymätön sielu on kaiken aikaa kiskomassa elävää totuutta alas kuolleille
viisauden tasoille ja pelkän ylevöityneen tiedon valtakuntaan.
Kun kultaisesta
säännöstä riisutaan ihmisyyden yläpuolelle menevä Totuuden Hengen mukanaan
tuoma ymmärrys, se kutistuu pelkäksi korkeaa eettistä käyttäytymistä koskevaksi
säännöksi. Kun kultaista sääntöä tulkitaan kirjaimellisesti, siitä saattaa
tulla väline, jolla lähimmäisiä loukataan verisesti. Jos sinulta puuttuu
hengellinen näkemys viisauden kultaisesta säännöstä, saatat järkeillä, että
koska itse haluat kaikkien ihmisten puhuvan sinulle täyden ja suorasukaisen
totuuden siitä, mitä he ajattelevat, niin sinunkin sen vuoksi tulisi puhua
[sivu 1950]
kanssaihmisillesi
täysi ja suorasukainen totuus siitä, mitä ajatuksissasi liikkuu. Tällainen
kultaisen säännön ei-hengellinen tulkinta saattaisi tuottaa suunnatonta
mielipahaa ja loputonta surua.
Jotkut henkilöt
näkevät ja tulkitsevat kultaisen säännön puhtaasti älylliseksi vahvistukseksi
ihmisten keskinäisestä veljeydestä. Toiset kokevat, että tämä ihmisten välisten
suhteiden kuvaus on ihmispersoonallisuuden hellien tunteiden emotionaalinen
täyttymys. Joku toinen kuolevainen tuntee tämän saman kultaisen säännön
mittakeppinä, jolla mitataan kaikkia sosiaalisia suhteita, -- sosiaalisen
käyttäytymisen normina. Ja on vielä niitäkin, jotka pitävät sitä sellaisen
suuren moraalinopettajan positiivisena kehotuksena, joka kiteytti tähän
lauseeseen korkeimman käsityksen siitä, mikä on moraalinen velvollisuus
kaikkien veljeyssuhteiden osalta. Tällaisten moraalisten olentojen elämässä
kultaisesta säännöstä tulee koko heidän filosofiansa viisas keskipiste ja kehä.
Jumalaa
tuntevista totuudenrakastajista koostuvan uskovien veljesyhteisön muodostamassa
valtakunnassa tämä kultainen sääntö saa eläviä ominaispiirteitä. Ne edustavat
hengellistä oivallusta niillä korkeammilla tulkinnan tasoilla, jotka panevat
kuolevaiset Jumalan pojat suhtautumaan tähän Mestarin esittämään kehotukseen
vaatimuksena heidän suhtautua kanssaihmisiinsä tavalla, jolla näille koituu
suurin mahdollinen hyvä siitä, että uskova on heihin yhteydessä. Todellisen
uskonnon omin olemus on siinä, että rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Mutta ylevin
oivallus ja totuudenmukaisin tulkinta kultaisesta säännöstä sisältää
tietoisuuden tällaiseen jumalallisen julistuksen mukaiseen kestävään ja elävään
realiteettiin kätkeytyvästä totuuden hengestä. Tämän universaalista
kanssakäymistä koskevan säännön oikea kosminen merkitys paljastuu vasta silloin
kun se oivalletaan hengellisesti, vasta kun Pojan henki tulkitsee
käyttäytymistä koskevaa lakia Isän hengelle, joka asustaa kuolevaisen ihmisen
sielussa. Ja kun tällaiset hengen johdattamat kuolevaiset oivaltavat tämän
kultaisen säännön todellisen merkityksen, he täyttyvät ylitsevuotavuuteen saakka
siitä vakuuttuneisuudesta, että he ovat ystävällisen universumin kansalaisia,
ja heidän ihanteensa henkitodellisuudesta tyydyttyvät vasta, kun he rakastavat
kanssaihmisiään niin kuin Jeesus meitä kaikkia rakasti, ja tämä on Jumalan
rakkauden käsittämisestä seuraava todellisuus.
Tämä sama
filosofia jumalallisen totuuden elävästä joustavuudesta ja kosmisesta
sopeutuvuudesta Jumalan jokaisen pojan yksilökohtaisiin edellytyksiin ja
kapasiteettiin nähden on käsitettävä ennen kuin voitte toivoa riittävällä tavalla
ymmärtävänne Mestarin opetusta, jonka mukaan pahalle ei tule tehdä vastarintaa,
sekä sitä, miten hän tätä käytännössä noudatti. Mestarin esittämä opetus on
pohjimmiltaan hengellinen julistus. Edes hänen filosofiansa aineellisia
seuraamuksia ei voi hyödyllisellä tavalla tarkastella erillään niiden
hengellisistä korrelaatioista. Mestarin kehotuksen henki on siinä, ettei
vastarintaa tehdä minkäänlaiselle itsekkäälle universumiin reagoimiselle, mutta
siihen liittyy todellisia henkiarvoja omaavien vanhurskaiden tasojen tarmokas
ja aste asteelta etenevä saavuttaminen. Näitä arvoja ovat jumalallinen kauneus,
loputon hyvyys ja ikuinen totuus -- Jumalan tunteminen ja yhä enemmän hänen
kaltaisekseen tuleminen.
Rakkauden,
epäitsekkyyden, täytyy käydä läpi jatkuvaa ja elävää uudelleenasennoitumiseen
johtavaa kanssakäymisten tulkintaa sen mukaan, miten Totuuden Henki ihmistä
ohjaa. Rakkauden täytyy sen myötä sulkea piiriinsä alati muuttuvat ja
laajenevat käsitykset rakastetun yksilön korkeimmasta kosmisesta hyvästä. Ja
sitten rakkaus jatkaa kulkuaan ja sytyttää tämän saman suhtautumistavan kaikkia
niitä muita yksilöitä kohtaan, joihin mahdollisesti voitaisiin vaikuttaa yhden
hengen johdattaman yksilön rakkaudesta universumin muita kansalaisia kohtaan
johtuvalla laajenevalla ja elävällä kanssakäymisellä. Ja koko tämä elävä
rakkauden sopeuttaminen täytyy panna toimeen ottamalla huomioon sekä
tämänhetkistä pahuutta kuvastava ympäristö että jumalallista kohtaloa edustavaa
täydellisyyttä oleva ikuinen päämäärä.
Ja näin ollen
meidän on selkeästi tajuttava, ettei sen paremmin kultaista sääntöä kuin
opetusta vastarinnan tekemättömyydestäkään voida koskaan ymmärtää tarkoitetulla
tavalla, jos ne ymmärretään dogmeiksi tai käskyiksi. Niiden käsittäminen on
mahdollista vain elämällä niitä, oivaltamalla niiden merkitykset
[sivu 1951]
toisen ihmisen
rakastavaa kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa ohjaavan Totuuden Hengen
elävässä tulkinnassa.
Tämä kaikki
osoittaa vanhan uskonnon ja uuden uskonnon välillä vallitsevan eron selvästi.
Vanha uskonto opetti itsensä uhraamista, uusi uskonto opettaa vain itsensä
unohtamista, yhä laajempaa todellistumista ja itsensä ymmärtämistä toisiinsa
liittyvissä sosiaalisessa palvelussa ja universumin käsittämisessä. Vanhan
uskonnon motiivina oli pelkotietoisuus; uutta valtakuntaevankeliumia hallitsee
totuusvakaumus, ikuisen ja universaalisen totuuden henki. Eikä mikään määrä
hurskautta tai opillista lojaalisuutta voi korvata sitä, jos valtakuntaan
uskovien elämänkokemuksesta puuttuu elävän Jumalan hengestä syntyneille pojille
luontainen spontaani, avokätinen ja vilpitön ystävällisyys. Traditio sen
paremmin kuin muodollisesta palvonnasta koostuva seremoniajärjestelmäkään ei
voi hyvittää sitä, jos ihmiseltä puuttuu aito myötätunto kanssaihmisiään
kohtaan.
Pietarin,
Jaakobin, Johanneksen ja Matteuksen esitettyä Mestarille lukuisia kysymyksiä
tämä jatkoi jäähyväispuhettaan sanoen: "Ja kerron teille tästä kaikesta
ennen kuin poistun luotanne, jotta olisitte niin valmiita kohtaamaan eteenne
tulevan, ettette lankea vakavaan erheeseen. Viranomaiset eivät tyydy pelkästään
ajamaan teidät pois synagogista; varoitan teitä sen hetken lähenemisestä,
jolloin ne, jotka tappavat teitä, luulevat tekevänsä palveluksen Jumalalle. Ja
kaikkia näitä tekoja he tekevät teille ja niille, jotka olette johdattaneet
taivaan valtakuntaan, koska he eivät tunne Isää. Kieltäytymällä
vastaanottamasta minua he ovat kieltäytyneet tuntemasta Isää. Ja teidät
torjuessaan he kieltäytyvät ottamasta vastaan minua, jos vain olette pitäneet
uuden käskyni rakastaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut. Kerron
teille edeltäkäsin näistä asioista, jotta teitä sitten, kun hetkenne tulee,
kuten minun hetkeni nyt on tullut, vahvistaisi tieto siitä, että tiesin kaiken
ja että henkeni on kanssanne kaikessa, mitä joudutte minun tähteni ja
evankeliumin tähden kärsimään. Tästä nimenomaisesta syystä olen puhunut teille
alusta alkaen näin selväsanaisesti. Olen varoittanut teitä siitäkin, että
ihmisen viholliset voivat olla hänen oman talonväkensä jäseniä. Vaikka tämä
valtakunnan evankeliumi tuokin aina yksittäisen uskovan sielulle suuren rauhan,
se ei kuitenkaan tuo rauhaa maan päälle ennen kuin ihminen on halukas täydestä
sydämestään uskomaan opetukseni ja omaksumaan käytännökseen Isän tahdon
täyttämisen ja pitämään sitä kuolevaisena elämänsä elämän päätarkoituksena.
"Kun nyt
olen jättämässä teidät tietäessäni sen hetken koittaneen, jolloin menen Isän
tykö, minua hämmästyttää, ettei kukaan teistä ole kysynyt minulta: 'Miksi
lähdet luotamme?' Tiedän kuitenkin, että esitätte tällaisia kysymyksiä
sydämessänne. Puhun teille nyt suoraan, niin kuin ystävä puhuu ystävälle.
Teille on toden totta hyödyksi, että menen pois. Ellen mene pois, uusi opettaja
ei voi tulla sydämeenne. Minut on riisuttava tästä kuolevaisen ruumiista ja
minut pitää asettaa taas paikalleni korkeuksissa ennen kuin voin lähettää tämän
henkiopettajan elämään sielussanne ja johdattamaan henkenne totuuteen. Ja kun
henkeni tulee ottaakseen sijansa sisimmässänne, hän valaisee teille, mikä on
ero synnin ja vanhurskauden välillä, ja hän antaa teille sen kyvyn, että
osaatte sydämessänne tehdä niistä viisaan arvion.
"Minulla on
vieläkin paljon sanottavaa teille, mutta juuri tällä hetkellä ette kykene
ottamaan vastaan enempää. Sitä paitsi, kun Totuuden Henki tulee, hän lopulta
opastaa teidät kaikkeen totuuteen kulkiessanne Isäni universumin monien
asuinsijojen läpi.
"Tämä henki
ei puhu omiaan, vaan hän ilmoittaa teille sen, minkä Isä on paljastanut
Pojalle, ja hän näyttää teille jopa asioita, jotka kuuluvat tulevaisuuteen.
[sivu 1952]
Hän kruunaa
minut kunnialla niin kuin minä olen kruunannut Isäni. Tämä henki tulee minulta,
ja hän paljastaa minun totuuteni teille. Kaikki, mitä Isällä tässä
toimipiirissä on, on nyt minun, ja sen vuoksi sanoin, että tämä uusi opettaja
ottaisi siitä, mikä on minun, ja paljastaisi sen teille.
"Muutaman
hetken kuluttua minä lyhyeksi ajaksi jätän teidät. Jälkeenpäin, sitten kun taas
näette minut, tulen jo olemaan matkalla Isän tykö, joten ette silloinkaan näe
minua kovin kauan."
Mestarin pitäessä lyhyen tauon apostolit ryhtyivät keskustelemaan keskenään: "Mitä hän oikein meille kertoo? 'Muutaman hetken kuluttua minä jätän teidät' ja 'Kun taas näette minut, se ei ole kovin kauan, sillä tulen olemaan matkalla Isän tykö.' Mitä hän mahtaa tarkoittaa sanoessaan 'muutaman hetken kuluttua' ja 'ei kovin kauan'? Emme kykene ymmärtämään, mitä hän on meille sanomassa."
Ja koska Jeesus tiesi, että he esittivät näitä kysymyksiä, hän sanoi: "Kyselettekö toisiltanne, mitä tarkoitin sanoessani, etten muutaman hetken kuluttua olisi luonanne, ja että sitten, kun taas näette minut, olisin matkalla Isän tykö? Olen yksiselitteisesti kertonut teille, että Ihmisen Pojan täytyy kuolla, mutta että hän nousee kuolleista. Ettekö siis kykene käsittämään sanojeni merkitystä? Ensin teidät saatetaan murheen valtaan, mutta myöhemmin tulette riemuitsemaan monien kanssa, jotka ymmärtävät nämä asiat, kunhan ne ovat tapahtuneet. Nainen on toden totta murheissaan synnytyksen hetkellä, mutta kun lapsi on syntynyt, hän unohtaa välittömästi tuskansa sen tiedon luomassa ilossa, että maailmaan on syntynyt ihminen. Ja samoin tulette tekin kohta murhettumaan poismenostani, mutta hyvin pian taas tapaan teidät, ja silloin surunne muuttuu riemuitsemiseksi, ja teille tulee uusi ilmoitus Jumalan suomasta pelastuksesta, jota kukaan ei voi teiltä koskaan riistää. Ja kaikki maailmat saavat siunauksen tämän saman elämän ilmoituksen myötä siinä, että se kukistaa kuoleman. Tähän saakka olette esittäneet kaikki pyyntönne Isäni nimissä. Sen jälkeen kun taas näette minut, saatte pyytää myös minun nimissäni, ja minä kuulen teitä.
"Täällä alhaalla, maan päällä, olen opettanut teitä sananparsin ja puhunut teille vertauksin. Olen tehnyt niin siksi, että olitte hengessä vasta lapsia. Mutta se aika on tulossa, jolloin puhun teille selkein sanoin Isästä ja hänen valtakunnastaan. Ja teen näin siksi, että Isä itse rakastaa teitä ja haluaa, että hänet tehdään teille täydemmin tunnetuksi. Kuolevainen ihminen ei voi nähdä henki-Isää, siksi olenkin tullut tähän maailmaan osoittamaan Isän teidän luodun silmillenne. Mutta kun teistä on tullut täydellisiä henkisen kasvun osalta, silloin te näette Isän itsensä."
Kun yksitoista apostolia olivat kuulleet hänen sanansa, he sanoivat toisilleen: "Katsokaa, hän toki puhuu meille suorin sanoin. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Mestari tullut Jumalan tyköä. Mutta miksi hän sanoo, että hänen täytyy palata Isän tykö?" Ja Jeesus näki, etteivät he vieläkään käsittäneet häntä. Nämä yksitoista miestä eivät kyenneet pääsemään eroon kauan hellimistään juutalaisten messiaskäsityksen mukaisista ajatuksista. Mitä täydemmin he uskoivat Jeesukseen Messiaana, sitä hankalammiksi kävivät nämä syvälle juurtuneet käsitykset maanpäällisen valtakunnan loistokkaasta aineellisesta riemuvoitosta.