[sivu
44]
JUMALAN ATTRIBUUTIT
JUMALA on kaikkialla läsnä oleva; Universaalinen Isä hallitsee ikuisuuden kehää. Mutta paikallisuniversumeissa hän hallitsee Paratiisin Luoja-Poikiensa henkilöissä, samoin hän lahjoittaa elämänkin näiden Poikien kautta. "Jumala on antanut meille ikuisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojissaan." Nämä Jumalan Luoja-Pojat ovat persoonallinen ilmennys hänestä itsestään ajallisille olevaisuuden sektoreille ja avaruuden kehittyvien universumien kiitävillä planeetoilla eläville lapsille.
Nämä äärimmäisen personoidut Jumalan Pojat
ovat luotujen älyllisten olentojen alempienkin ryhmien selvästi havaittavissa,
ja näin he kompensoivat infiniittisen, ja sen vuoksi vähemmän näkyvän, Isän
näkymättömyyden. Paratiisista lähtöisin olevat Universaalisen Isän Luoja-Pojat
ovat muutoin näkymättömän olennon revelaatio. Tämä olento on ikuisuuden kehään
ja Paratiisin Jumaluuksien persoonallisuuteen luontaisesti kuuluvasta
absoluuttisuudesta ja infiniittisyydestä johtuen näkymätön.
Se tuskin on
Jumalan attribuutti, että hän on luoja. Se, että hän on luoja, on pikemminkin
hänen toimivan olemuksensa kokonaisuus. Ja tämä universaalinen luojuusfunktio
ilmenee ikuisesti sellaisena, jollaiseksi Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen
infiniittisen ja jumalallisen reaalisubjektin kaikki koordinoidut attribuutit
sen määrittävät ja jollaisena ne sitä valvovat. Epäilemme vahvasti, voidaanko
mitään tiettyä jumalallisuuden ominaispiirrettä pitää muita ominaispiirteitä
edeltävänä, mutta jos niin olisi, silloin luojuutta edustava Jumaluuden olemus
menisi kaikkien muiden olemusten, toimintojen ja attribuuttien edelle. Ja
Jumaluuden luojuus huipentuu siihen universaaliseen totuuteen, että Jumala on
Isä.
Universaalisen Isän kyky olla läsnä kaikkialla ja samanaikaisesti muodostaa hänen omnipresenssinsä. Vain Jumala voi olla samanaikaisesti kahdessa paikassa, lukemattomissa paikoissa. Jumala on läsnä samanaikaisesti "sekä ylhäällä taivaassa että alhaalla maan päällä", eli kuten psalminlaulaja asian ilmaisi: "Mihin pääsisin henkeäsi pakoon tai mihin pakenisin sinun läsnäoloasi?"
"'Minä olen sekä lähellä että kaukana
oleva Jumala', sanoo Herra. 'Enkö minä täytä taivasta ja maata?'"
Universaalinen Isä on kaiken aikaa läsnä kaukaisuuksiin ulottuvan luomuksensa
kaikissa osissa ja kaikissa sydämissä. Hän on "sen täyteys, joka täyttää
kaiken ja on kaikessa", ja "joka tekee kaiken kaikissa", ja
edelleen: käsitys hänen persoonallisuudestaan on sellainen, "ettei taivas
(universumi) eikä taivaitten taivas (universumien universumi) kykene häntä
itseensä sisällyttämään." On kirjaimellisesti totta, että Jumala on kaikki
ja kaikessa. Muttei sekään vielä ole koko Jumala. Infiniittinen voi
paljastua lopullisesti vasta infiniittisyydessä; syytä ei pysty koskaan täysin
ymmärtämään sen seurauksia analysoimalla. Elävä Jumala on mittaamattomasti
suurempi kuin on sen luomistyön kokonaismäärä, joka on olevaistunut hänen
kahlitsemattoman
[sivu 45]
vapaan tahtonsa mukaisten luovien tekojen tuloksena. Jumala tulee julki kautta kosmoksen, mutta kosmos ei koskaan voi kattaa eikä sisältää Jumalan infiniittisyyden kaikkeutta.
Isän läsnäolo
vartioi lakkaamatta kokonaisuniversumia. "Hän lähtee liikkeelle taivaan
lopusta, ja hänen piirinsä ulottuu sen kaikille kulmille; eikä mikään ole
kätkössä sen valkeudelta."
Ei ole pelkästään niin, että luotu on Jumalassa, vaan on myös niin, että Jumala asuu luodussa. "Me tiedämme asuvamme hänessä, koska hän asuu meissä; hän on antanut meille oman henkensä. Tämä Paratiisin-Isän antama lahja on ihmisen erottamaton kumppani." "Hän on ikuisesti läsnä oleva ja kaiken läpäisevä Jumala." "Ikiaikojen Isän henki on kätkettynä jokaisen kuolevaisen lapsen mieleen." "Ihminen menee etsimään ystävää, vaikka juuri se ystävä elää hänen omassa sydämessään." "Todellinen Jumala ei ole kaukana; hän on osa meistä; hänen henkensä puhuu sisimmästämme." "Isä elää lapsessa. Jumala on aina kanssamme. Hän on ikuiseen määränpäähän opastava henki."
Totuuden mukaisesti onkin ihmisten
sukukunnasta sanottu: "Te olette Jumalasta", sillä "se, joka
asuu rakkaudessa, asuu Jumalassa, ja Jumala hänessä." Jopa pahaa
tehdessänne piinaatte sisässänne asuvaa Jumalan lahjaa, sillä
Ajatuksensuuntaajan on pakko sen ihmismielen kanssa, johon se on teljetty,
käydä läpi pahan ajattelun seuraamukset.
Jumalan omnipresenssi on todellisuudessa osa
hänen infiniittistä olemustaan; avaruus ei Jumaluudelle ole mikään este. Jumala
on, täydellisesti ja rajoituksitta, näkyväisesti läsnä vain Paratiisissa ja
keskusuniversumissa. Yhtä havaittavasti hän ei ole läsnä Havonaa ympäröivissä
luomuksissa, sillä Jumala on rajoittanut suoran ja aktuaalisen läsnäolonsa
kunnioittaakseen ajallisuuden ja avaruuden universumien rinnakkaisten luojien
ja hallitsijoiden suvereenisuutta ja jumalallisia oikeuksia. Jumalallisen
läsnäolon käsitteen kohdalla tulee näin muodoin ottaa huomioon, että se on sekä
ilmenemistapojen että -kanavien osalta varsin laaja-alaista, sillä siihen on
luettava sekä Iankaikkisen Pojan, Äärettömän Hengen että Paratiisin Saaren
läsnäolopiirit. Eikä aina ole mahdollista tehdä eroa Universaalisen Isän
läsnäolon ja hänen ikuisten rinnakkaisolentojensa ja edustajiensa toimintojen
välillä; siinä määrin täydellisesti he täyttävät hänen muuttumattomien
tarkoitusperiensä kaikki infiniittiset vaatimukset. Mutta tämä ei koske
persoonallisuusvirtapiiriä eikä Suuntaajia. Niiden osalta Jumala toimii vain
omissa nimissään, välittömästi ja muut poissulkien.
Universaalinen Valvoja on potentiaalisesti läsnä Paratiisin Saaren gravitaatiopiireissä maailmankaikkeuden kaikissa osissa kaikkina aikoina ja samassa määrin, kunkin osan massan suhteessa ja tästä läsnäolosta johtuvien fyysisten vaatimusten mukaisesti, sekä siksi, että koko luomistulokseen kuuluu luonnostaan ominaisuus, joka panee kaikki olevaiset pitäytymään häneen ja olemaan hänessä. Ensimmäinen Lähde ja Keskus on samoin potentiaalisesti läsnä Kvalifioimattomassa Absoluutissa, ikuisessa tulevaisuudessa luotavien universumien tyyssijassa. Näin Jumala läpäisee potentiaalisesti menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden fyysiset universumit. Hän on niin kutsutun aineellisen luomistuloksen koossapysymisen ikiaikainen perusta. Tämä ei-hengellinen jumaluuspotentiaali muuttuu aktuaaliseksi siellä täällä koko fyysisten olemassaolevien tason piirissä, kun joku yksinomaisesti häntä edustavista toimintayksiköistä selittämättömällä tavalla puuttuu asioiden kulkuun maailmankaikkeuden toiminnan näyttämöllä.
Jumalan mielellinen läsnäolo korreloituu
Myötätoimijan, Äärettömän Hengen, absoluuttisen mielen kanssa, mutta
finiittisissä luomuksissa se on paremmin havaittavissa siinä, että Paratiisin
Valtiashenkien kosminen mieli toimii kaikkialla. Aivan kuten Ensimmäinen Lähde
ja Keskus on potentiaalisesti läsnä Myötätoimijan mielivirtapiireissä, niin hän
on potentiaalisesti läsnä myös Universaalisen Absoluutin jännitteissä. Mutta
ihmisten olentoluokkaa edustava mieli on Myötätoimijan Tyttärien, kehittyvien
universumien Jumalallisten Hoivaajien, antama lahja.
[sivu 46]
Universaalisen Isän kaikkialla läsnä oleva henki koordinoituu Iankaikkisen Pojan universaalisen henkiläsnäolon toiminnan ja Jumaluusabsoluutin ikuisen jumalallisen potentiaalin kanssa. Mutta sen paremmin Iankaikkisen Pojan ja hänen Paratiisin-Poikiensa hengellinen toiminta kuin Äärettömän Hengen tekemät mielen lahjoittamisetkaan eivät näytä sulkevan pois Ajatuksensuuntaajien, ihmisissä asuvien Jumalan osasten, välitöntä vaikutusta hänen luotujen lastensa sydämestä.
Mitä tulee Jumalan läsnäoloon planeetalla,
järjestelmässä, konstellaatiossa tai jossakin universumissa, niin se, minkä
määräistä tällainen läsnäolo on jossakin luomisteoksen yksikössä, mittaa
Korkeimman Olennon kehittyvän läsnäolon laajuutta: Sen määrittävät
joukkomittainen Jumalan tunnustaminen ja uskollisuus hänelle aina
paikallisjärjestelmiin ja jopa planeettoihin saakka ulottuvan valtavan
universumijärjestelmän taholta. Siinä toivossa, että nämä Jumalan
kallisarvoisen läsnäolon osa-alueet voitaisiin säilyttää ja turvata, joudutaan
toisinaan jotkut planeetat tietyssä mielessä julistamaan karanteeniin tai
osaksi eristämään ne yhteydenpidosta luomistuloksen laajempiin yksiköihin, sen
vuoksi että nämä planeetat (tai jopa järjestelmät) ovat syöksyneet kauas
hengelliseen pimeyteen. Ja tämä kaikki, sellaisena kuin se toteutuu Urantialla,
on hengellisessä mielessä puolustuksellinen reaktio maailmojen enemmistön
taholta näiden halutessa, niin pitkälle kuin mahdollista, säästyä
uppiniskaisen, häijyn ja kapinallisen vähemmistön vieraannuttavien tekojen
eristävien seuraamusten tuottamilta kärsimyksiltä.
Samalla kun Isä isällisesti kytkee omaan virtapiiriinsä kaikki poikansa -- kaikki persoonallisuudet -- samalla hänen vaikutusvaltaansa näihin rajoittaa heidän alkuperänsä kaukaisuus Jumaluuden Toisesta ja Kolmannesta Persoonasta, ja samalla tämä vaikutusvalta lisääntyy sitä mukaa, kun heidän määränpäänsä saavuttaminen lähestyy tätä tasoa. Sen tosiasian, onko Jumala läsnä luotujen mielessä, määrää se, onko näiden sisimmässä Isän osanen vai ei -- sellainen osanen kuin Salaperäinen Opastaja -- mutta hänen efektiivinen läsnäolonsa määräytyy sen mukaan, missä määrin näiden asuinpaikkana oleva mieli asettuu yhteistyöhön tämän niiden sisimmässä olevan Ajatuksensuuntaajan kanssa.
Isän läsnäolossa
ilmenevät vaihtelut eivät johdu Jumalan muuttuvaisuudesta. Isä ei vetäydy
eristyksiin siksi, että häntä olisi laiminlyöty. Hänen kiintymyksensä ei väisty
sen takia, että luotu tekee rikkomuksia. Paremminkin on niin, että hänen
lapsensa, joille on annettu valinnan vapaus (hänen suhteensa), tätä valinnan
vapautta käyttäessään määräävät suoraan, miten laajasti ja missä määrin
rajoittuneena Isän jumalallinen vaikutus heidän sydämessään ja sielussaan
ilmenee. Isä on vastiketta vaatimatta, rajoituksitta ja ketään suosimatta
lahjoittanut itsensä meille. Hän ei suosi yhtäkään henkilöä, planeettaa,
paikallisjärjestelmää eikä universumia. Ajallisuuden lohkoilla hän suo muusta
erottuvaa kunniaa vain Paratiisista alkuisin oleville Seitsenkertaisen Jumalan
persoonallisuuksille, finiittisten universumien tasavertaisille luojille.
2. JUMALAN INFINIITTINEN VOIMA
Kaikki universumit tietävät, että "kaikkivaltias Herra Jumala hallitsee". Tämän maailman ja muiden maailmojen asiat kuuluvat jumalallisen valvonnan piiriin. "Hän tekee mielensä mukaan taivaan joukkojen keskuudessa ja maan asukkaitten joukossa." On ikiajat totta, ettei "ole muuta mahtia kuin Jumala".
Kaiken jumalallisen olemuksen kanssa
sopusoinnussa olevan osalta on kirjaimellisesti totta, että "Jumalalle
kaikki on mahdollista". Kansojen, planeettojen ja universumien pitkälliset
kehitysprosessit ovat maailmankaikkeuden luojien ja hallintovaltaa käyttävien
täydellisen valvonnan alaisuudessa, ja ne kehkeytyvät Universaalisen Isän
ikuisen tarkoituksen mukaisesti ja etenevät sopusoinnussa ja järjestyksessä
Jumalan kaikin puolin viisaaseen suunnitelmaan pitäytyen. On vain yksi
lainsäätäjä. Hän ylläpitää avaruuden maailmat ja kierrättää universumeja
ikuisen kiertokulun loputonta kehää.
[sivu 47]
Kaikista Jumalan attribuuteista hänen kaikkivaltiutensa on parhaiten ymmärrettyä, etenkin silloin ja siten kuin se aineellisessa maailmankaikkeudessa ilmenee. Ei-hengellisenä ilmiönä tarkasteltuna Jumala on energiaa. Tämän fyysisen tosiasian toteaminen perustuu siihen käsittämättömään totuuteen, että Ensimmäinen Lähde ja Keskus on koko avaruuden universaalisten fyysisten ilmiöitten perimmäinen syy. Kaikki fyysinen energia ja muut aineelliset ilmenemät juontuvat tästä jumalallisesta toiminnasta. Valo, toisin sanoen lämpöä sisältämätön valo, on Jumaluuksien toinen ei-hengellinen ilmentymä. Ja on olemassa vielä yksi ei-hengellinen energian muoto, joka on itse asiassa Urantialla tuntematon; se on vielä tunnistamatta.
Jumala valvoo kaikkea voimaa. Hän on valmistanut "tien salamalle", hän on järjestänyt kaiken energian virtapiirit. Hän on säätänyt kaikenmuotoisen energia-aineen ilmaantumisajankohdan ja -tason. Ja nämä kaikki seikat ovat ajasta aikaan hänen ikuisessa otteessaan -- gravitationaalisessa kontrollissa, jonka keskus on ala-Paratiisissa. Ikuisen Jumalan valo ja energia kiertävät sen vuoksi ikuisesti hänen majesteettista virtapiiriään pitkin, pitkin sitä loputonta mutta säännöllistä tähtitarhojen kulkuetta, josta universumien universumi muodostuu. Koko luomistulos kiertää ikuisesti kaikkien olevaisten ja olentojen Paratiisillisen Persoonallisuuden keskusta.
Isän kaikkivaltiudessa on kysymys
absoluuttisen tason kaikkialle ulottuvasta hallitsevuudesta. Absoluuttisella
tasolla ei energian kolmea muotoa -- aineellista, mieli- ja hengellistä -- voi
hänen välittömässä läheisyydessään, kaiken olevaisen Lähteen läheisyydessä,
erottaa toisistaan. Luodun olennon mieli, se kun ei ole Paratiisin monotaa eikä
Paratiisin henkeä, ei reagoi suoraan Universaaliseen Isään. Jumala sopeuttaa
itsensä epätäydellisyyttä olevaan mieleen -- Urantian kuolevaisten tapauksessa
-- Ajatuksensuuntaajien kautta.
Universaalinen Isä ei ole mikään ohimenevä vahvuus, vaihtuva voima eikä sinne tänne virtaileva energia. Isän voima ja viisaus ovat täysin riittävät selvittämään mitkä tahansa ja kaikki maailmankaikkeuden pulmatilanteet. Ihmisen kokemukseen kuuluvien hätätilanteiden syntyessä Isä on nähnyt ne kaikki jo edeltäkäsin, ja siksi hän ei suhtaudu maailmankaikkeuden asioihin kulloinkin kokonaisuudesta irrallisena tapauksena, vaan paremminkin sen mukaan, mitä ikuinen viisaus sanelee, ja sen mukaan, mikä on sopusoinnussa infiniittistä arvostelukykyä edustavien valtaoikeuksien asettamien vaatimusten kanssa. Siitä riippumatta, millä tavoin Jumalan voima ilmenee, se ei maailmankaikkeudessa vaikuta sokean voiman tavoin.
Sellaisiakin tilanteita todella ilmenee, joissa näyttää siltä, että olisi turvauduttu hätäratkaisuihin, että luonnonlait olisi väliaikaisesti syrjäytetty, että olisi todettu asioita, jotka eivät sovi mihinkään, ja että olisi ryhdytty toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Mutta asia ei ole näin. Tällaiset käsitykset Jumalasta juontuvat näkökulmanne rajoittuneisuudesta, käsityskykynne äärellisyydestä ja tarkastelunne vajavaisuudesta. Sellainen Jumalan väärinkäsittäminen johtuu perinpohjaisesta tietämättömyydestänne maailmassa vaikuttavien korkeampien lakien olemassaolosta, Isän luonteen suuruudesta, hänen attribuuttiensa infiniittisyydestä ja siitä tosiasiasta, että hänellä on vapaa tahto.
Jumalan hengen asuinpaikkana olevat planeettojen
luodut olennot, jotka ovat sirottautuneina sinne tänne avaruuden universumien
joka puolelle, ovat lukumääränsä ja ryhmiensä puolesta likimain äärettömiä,
heidän älylliset kykynsä ovat niin suuresti toisistaan poikkeavia, heidän
mielensä on niin rajoittunutta ja toisinaan niin karkeaa, heidän näkemyksensä
ovat siksi paljon puutteellisia ja paikkaan sidottuja, että on miltei
mahdotonta laatia sellaisia lakia koskevia yleistyksiä, jotka todellisuutta
vastaavalla tavalla toisivat esille Isän infiniittiset attribuutit ja samalla
olisivat edes jossakin määrin näiden älyllisten luotujen käsitettävissä. Niinpä
sinun kannaltasi, joka olet luotu olento, monetkin kaikkivaltiaan Luojan teot
näyttävät mielivaltaisilta, irrallisilta, eikä niinkään harvoin myös sydämettömiltä
ja julmilta. Mutta vakuutan sinulle taas kerran, ettei se ole totta. Jumalan
teot ovat kaikki tarkoituksenmukaisia, älyllisiä, viisaita, lempeitä ja
ikuisesti parasta hyvää tarkoittavia -- eivät aina yksilön, yksittäisen
ihmisrodun, yksittäisen
[sivu 48]
planeetan tai edes yksittäisen universumin parasta, mutta ne on tehty kaikkien asianosaisten -- alimmasta ylhäisimpään -- hyvinvointia ja parasta hyvää ajatellen. Ajallisuuden oloissa osan hyvinvointi saattaa toisinaan näyttää poikkeavan kokonaisuuden hyvinvoinnista. Iäisyyden kiertokulussa tällaisia näennäisiä eroavaisuuksia ei ole.
Olemme kaikki osa Jumalan perhettä, ja siksi meidän pitää toisinaan saada osamme perheen sisäisestä kurinpidosta. Monet niistä Jumalan toimista, jotka meitä kovasti häiritsevät ja hämmentävät, ovat kaiken kattavaa viisautta ilmentävien päätösten ja ratkaisujen tulos, ja ne antavat Myötätoimijalle valtuudet panna toimeen infiniittisen mielen erehtymättömän tahdon tekemät valinnat, saattaa voimaan täydellisen persoonallisuuden tekemät päätökset. Ja kysymyksessä on persoonallisuus, jonka harkinta, näkemys ja huolenpito ottavat huomioon hänen laajan ja kauas ulottuvan luomistyönsä korkeimman ja ikuisen hyvinvoinnin.
Näin ollen teidän kokonaisuudesta irrallaan
oleva, kapea-alainen, finiittinen, karkea ja varsin materialistinen
näkökulmanne ja olemukseenne luontaisesti kuuluvat rajoittuneisuutenne
muodostavat sellaisen esteen, ettette kykene näkemään, tajuamaan tai tietämään
monienkaan niiden jumalallisten tekojen viisautta ja hyvyyttä, jotka teistä
näyttävät olevan täynnä peräti musertavaa julmuutta ja joille näyttää olevan
ominaista äärimmäinen välinpitämättömyys kanssaluotujenne hyvinvointia ja
menestystä kohtaan, sitä kohtaan, että he olisivat omalla planeetallaan onnellisia
ja kokisivat henkilökohtaista menestystä. Ihmisen näköalan rajoittuneisuudesta,
ahtaasta ymmärryksestänne ja rajallisesta käsityskyvystänne nimenomaan johtuu,
että ymmärrätte väärin Jumalan motiivit ja vääristelette hänen
tarkoitusperänsä. Evolutionaarisissa maailmoissa tapahtuu kuitenkin paljon
sellaista, mikä ei ole Universaalisen Isän henkilökohtaisesti aikaansaamaa.
Jumalallinen kaikkivaltius on täydellisen
koordinoitunutta Jumalan persoonallisuuden muiden attribuuttien kanssa. Yleensä
Jumalan valtaa rajoittavat sen maailmankaikkeudellisten hengellisten ilmenemien
osalta vain seuraavat kolme ehtoa tai tilannetta:
1. Jumalan olemus, eritoten hänen ääretön
rakkautensa, totuutensa, kauneutensa ja hyvyytensä.
2. Jumalan tahto, hänen maailmankaikkeuden
persoonallisuuksille osoittamansa armeliaisuus ja hänen isällinen suhteensa
heihin.
3. Jumalan laki, Paratiisin ikuisen
Kolminaisuuden vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus.
Jumalan valta on
rajatonta, hänen olemuksensa on jumalallinen, hänen tahtonsa on lopullinen,
hänen attribuuttinsa ovat infiniittiset, hänen viisautensa on ikuista ja hänen
reaalisuutensa on absoluuttinen. Mutta kaikki nämä Universaalisen Isän
ominaisuudet yhdistyvät Jumaluudessa, ja ne ilmenevät universaalisesti Paratiisin-Kolminaisuudessa
ja Kolminaisuuden jumalallisissa Pojissa. Muussa suhteessa kaikki Jumalaan
liittyvä on Paratiisin ja Havonan keskusuniversumin ulkopuolella Korkeimman
evolutionaarisen läsnäolon rajoittamaa, Perimmäisen olevaistuvan läsnäolon
ehdollistamaa ja kolmen olemassa olevan Absoluutin -- Jumaluus-, Universaalisen
ja Kvalifioimattoman Absoluutin -- koordinoimaa. Ja Jumalan läsnäolo on tällä
tavoin rajoitettua, koska se on Jumalan tahto.
3. JUMALAN UNIVERSAALINEN TIETÄVYYS
"Jumala tietää kaiken."
Jumalallinen mieli on tietoinen ja selvillä koko luomakunnan ajattelusta. Hänen
tietonsa tapahtumista on universaalista ja täydellistä. Hänestä lähtevät
jumalalliset entiteetit ovat osa häntä. Hän, joka "punnitsee pilvet",
on myös "täydellinen tietämyksessä." "Herran silmät ovat
kaikkialla." Suuri opettajanne sanoi mitättömästä varpusesta: "Ei
yksikään niistä putoa maahan
[sivu 49]
Isäni sitä tietämättä", kuin myös: "Jopa päänne hiukset ovat luetut." "Hän kertoo tähtien luvun; hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä."
Koko maailmankaikkeudessa Universaalinen Isä on ainoa persoonallisuus, joka tosiaankin tietää tähtien ja avaruuden planeettojen lukumäärän. Kunkin universumin kaikki maailmat ovat jatkuvasti Jumalan tietoisuudessa. Hän sanoo myös: "Olen toden totta nähnyt kansani kärsimykset, olen kuullut heidän huutonsa ja tiedän heidän murheensa." Sillä "Herra katsoo taivaasta, hän näkee kaikki ihmisen pojat; asuinsijoiltaan hän katsoo kaikkia maan asukkaita." Jokainen luodun lapsi voi todellakin sanoa: "hän tietää valitsemani tien, ja kun hän on koetellut minua, olen jalostunut kuin kulta." "Jumala tietää, milloin istuudumme, milloin taas nousemme jaloillemme; hän ymmärtää ajatuksemme jo kaukaa ja on perillä kaikista teistämme." "Kaikki on paljaana ja avoimena hänen silmiensä edessä -- hänen, jonka kanssa olemme tekemisissä." Ja jokaista ihmistä tulisi totisesti lohduttaa se, että hän ymmärtää, että "hän tietää puitteenne, hän muistaa, että olette tomua." Puhuessaan elävästä Jumalasta Jeesus sanoi: "Isänne tietää, mitä tarvitsette, jo ennen kuin häneltä anotte."
Jumalan hallussa on rajaton valta tietää kaikki olevaiset; hänen tietoisuutensa on universaalista. Hänen henkilökohtainen yhteyspiirinsä kattaa kaikki persoonallisuudet, ja hänen tietoaan alhaissyntyisimmistäkin luoduista olennoista täydentävät välillisesti erilaiset taivaista laskeutuvat jumalalliset Pojat, ja välittömästi sitä täydentävät kuolevaisissa asuvat Ajatuksensuuntaajat. Ja Ääretön Henki on sitä paitsi läsnä kaiken aikaa kaikkialla.
Emme ole täysin varmoja, haluaako Jumala
tietää ennakolta syntiä sisältävät tapahtumat, vai ei. Mutta vaikka Jumala
tietäisikin etukäteen lastensa vapaasta tahdostaan tekemät teot, tällainen
ennaltatietäminen ei vähäisimmässäkään määrin kumoa heidän vapauttaan. Yksi
asia on kuitenkin varma: mikään ei tule Jumalalle yllätyksenä.
Kaikkivaltius ei
merkitse valtaa tehdä sellaista, mikä ei ole tehtävissä -- sellaista, mikä ei
kuulu jumaluuteen. Kaikkitietävyys ei myöskään merkitse sellaisen tietämistä,
mikä ei ole tiedettävissä. Mutta tällaisista lausumista kyetään tuskin tekemään
äärelliselle mielelle ymmärrettäviä. Luotu voi tuskin ymmärtää Luojan tahdon
ulottuvuutta ja rajoituksia.
Kerran toisensa jälkeen tapahtuva minuutensa universumeille lahjoittaminen, sitä mukaa kun nämä saatetaan olevaisiksi, ei millään muotoa vähennä voimapotentiaalia tai viisauden reserviä, sellaisina kuin ne ovat alati olemassa ja kätkeytyneinä Jumaluuden keskuspersoonallisuuteen. Vahvuuden, viisauden ja rakkauden potentiaalin suhteen Isä ei koskaan ole vähentänyt mitään siitä, mikä on hänen hallussaan, eikä luopunut yhdestäkään valovoimaisen persoonallisuutensa attribuutista itseään Paratiisin-Pojille, alaisilleen luomistuloksille ja niiden moninaisille luoduille olennoille tuhlaillen lahjoittaessaan.
Jokaisen uuden universumin luominen
edellyttää vetovoiman uutta säätelyä. Mutta vaikka luominen jatkuisi
määräämättömästi, ikuisesti, jopa infiniittisyyteen asti niin, että aineellinen
luomistulos lopulta olisi ääretön, silloinkin Paratiisin Saaressa oleva
kontrolli- ja koordinointivoima todettaisiin vaatimuksia vastaavaksi ja
tällaisen äärettömän maailmankaikkeuden hallintaan, ohjaukseen ja
koordinointiin riittäväksi. Ja tämän rajattomalle maailmankaikkeudelle
tapahtuneen vahvuuden ja voiman loputtoman vuodattamisen jälkeenkin
Infiniittisessä olisi edelleenkin sama ylivaraus vahvuutta ja energiaa;
Kvalifioimaton Absoluutti olisi yhäkin vähentymätön; Jumala omaisi yhäti saman
infiniittisen potentiaalin, ikään kuin vahvuutta,
[sivu 50]
energiaa ja voimaa ei olisi koskaan vuodatettukaan lahjoituksena universumille universumin perään.
Samoin on sanottava viisaudesta. Se, että mieltä niin auliisti jaetaan maailmoissa tapahtuvaa ajattelua varten, ei millään tavoin köyhdytä jumalallisen viisauden keskuslähdettä. Universumien määrän moninkertaistuessa ja maailmojen luotujen olentojen lukumäärän lisääntyessä aina käsityskyvyn äärirajoille asti, ja mikäli mieltä lahjoitetaan jatkuvasti ja loputtomasti näille olennoille -- olkootpa vaatimattomalla tai korkealla tasolla -- silti Jumalan keskuspersoonallisuus käsittää yhä saman ikuisen, infiniittisen ja kaikkiviisaan mielen.
Se, että hän omasta itsestään lähettää
henkisanansaattajia pitämään asuinpaikkanaan maailmanne ja muiden maailmojen
miehiä ja naisia, ei millään tavoin vähennä hänen kykyään toimia jumalallisena
ja kaikkivoipana henkipersoonallisuutena. Eikä ehdottomasti mitään rajaa ole
sille, missä laajuudessa ja miten lukuisasti hän voi ja saattaa näitä
henkiopastajia lähettää eteenpäin. Tämä itsensä luoduilleen antaminen muodostaa
näille jumalallisen lahjan saaneille kuolevaisille äärettömän, miltei
käsittämättömän, vastaisuudessa toteutuvan mahdollisuuden yhä pitemmälle
meneviin ja toinen toistaan seuraaviin eksistensseihin. Ja tämä tuhlaileva
itsensälahjoittaminen näiden hoivaavien henkientiteettien muodossa ei mitenkään
supista sitä totuuden ja tiedon viisautta ja täydellisyyttä, joka on
kaikkiviisaan, kaikkitietävän ja kaikkivoivan Isän persoonassa.
Ajallisuudessa elävillä kuolevaisilla on
tulevaisuus, mutta Jumala asuu iäisyydessä. Vaikka olen lähtöisin aivan
Jumaluuden asuinsijan läheltä, en voi olettaa puhuvani täydellä ymmärryksellä
monienkaan jumalallisten attribuuttien infiniittisyydestä. Vain
infiniittisyyttä oleva mieli voi täysin käsittää olemassaolon infiniittisyyden
ja toiminnan ikuisuuden.
Kuolevainen ihminen ei mitenkään voi tuntea
taivaallisen Isän infiniittisyyttä. Finiittinen mieli ei pysty ajattelemalla selvittämään
sellaista absoluuttista totuutta tai tosiasiaa. Mutta samainen finiittinen
ihminen voi tosiasiassa tuntea -- konkreettisesti kokea -- sellaisen
infiniittisen isän RAKKAUDEN täyden ja vähentymättömän vaikutuksen. Tällaisen
rakkauden voi todellakin kokea, jos kohta onkin niin, että vaikka kokemisen
laatu on rajoittamaton, sellaisen kokemuksen määrää silti rajoittaa tiukasti
ihmisen hengellinen vastaanottokyky ja siihen liittyvä kyky osoittaa Isälle
vastarakkautta.
Finiittisen taholta infiniittisiin ominaispiirteisiin kohdistuva
arvostus ylittää suuresti loogisuuden suhteen rajalliset luodun kyvyt, sillä
kuolevaisesta ihmisestä on tehty Jumalan kuva -- hänessä elää rahtunen
infiniittisyyttä. Siksi ihmisen läheisin ja kallisarvoisin lähestymistie
Jumalan luokse kulkee rakkauden kautta, sillä Jumala on rakkaus. Ja koko
sellainen ainutlaatuinen suhde on kosmisen sosiologian mukainen tosiasiallinen
kokemus, Luojan ja luodun välinen suhde -- Isän ja lapsen molemminpuolinen
kiintymys.
Pitäessään
yhteyttä Havonan jälkeisiin luomistuloksiin Universaalinen Isä ei käytä
infiniittistä valtaansa ja lopullista auktoriteettiaan suoraa käskytystä
käyttämällä, vaan pikemminkin Poikiensa ja heidän alaisuudessaan toimivien
persoonallisuuksien kautta. Ja Jumala tekee tämän kaiken omasta vapaasta
tahdostaan. Jos tilanne niin vaatisi, jos jumalallinen mieli niin tahtoisi
päättää, voitaisiin mitä tahansa ja kaikkea muille siirrettyä valtaa käyttää
suoraan. Mutta pääsääntöisesti sellaiseen toimenpiteeseen ryhdytään vasta, kun
delegoitua valtaa saanut persoonallisuus jättää täyttämättä hänelle uskotun
jumalallisen luottamustehtävän. Milloin ja missä sellainen laiminlyönti
tapahtuukin ja niissä rajoissa, joissa Isä on pidättänyt itselleen jumalallisen
vallan ja potentiaalin, hän kyllä toimii itsenäisesti ja itse valitsemiensa
valtaoikeuksien mukaisesti; ja tämä valinta on aina eittämätöntä täydellisyyttä
ja infiniittistä viisautta julkituova.
[sivu 51]
Isä hallitsee
Poikiensa kautta. Koko maailmankaikkeuden organisaation läpi kulkee
katkeamaton, Planeettaprinsseihin päättyvä hallitsijoitten ketju,
hallitsijoitten, jotka ohjaavat Isän valtavien toimipiirien evolutionaaristen
sfäärien kohtaloita. Pelkkää runollisuutta eivät ole sellaiset ilmaukset kuin
"maa ja sen täyteys ovat Herran", "Hän syöksee kuninkaat
vallasta ja hän asettaa kuninkaat valtaan." "Kaikkein Korkeimmat
hallitsevat ihmisten valtakunnissa."
Ihmisten
sydämessään ratkaisemien asioiden kohdalla saattaa käydä, ettei Universaalisen
Isän tahto aina toteudu. Mutta kun kysymys on siitä, miten planeetan asioita ja
kohtaloa hoidetaan, silloin jumalallinen suunnitelma pääsee aina voitolle, ja
rakkautta ja viisautta edustava ikuinen tarkoitus saavuttaa riemuvoiton.
Jeesus sanoi:
"Isäni, joka antoi heidät minulle, on suurempi kaikkia; eikä kukaan pysty
heitä Isäni kädestä riistämään." Katsellessanne Jumalan kutakuinkin
rajattoman luomistyön moninaisia toimia ja tarkastellessanne sen pyörryttävää
suunnattomuutta saatatte horjua sen suhteen, käsitättekö hänen
ensisijaisuuttaan, mutta teidän tulisi empimättä hyväksyä se, että hän istuu
vakaasti ja ikuisesti valtaistuimellaan kaiken olevaisen Paratiisikeskuksessa,
sekä se, että hän on kaikkien älyllisten olentojen hyvää tahtova Isä. On vain
"yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on kaiken yllä ja kaikessa",
"ja hän on ennen kaikkia olevaisia ja kaikki olevaiset ovat hänessä".
Elämään
liittyvät epävarmuustekijät ja olemassaolon hankaluudet eivät ole millään
tavoin ristiriidassa Jumalan universaalisen suvereenisuuden käsitteen kanssa.
Kaikkea evolutionaarista luodun olennon elämää ympäröivät joka puolelta tietyt väistämättömyydet.
Ajatelkaapa seuraavia asioita:
1. Onko rohkeus,
luonteenlujuus, tavoittelemisen arvoista? Jos on, siinä tapauksessa ihminen on
kasvatettava ympäristössä, joka tekee välttämättömäksi vaikeuksien kanssa
kamppailemisen ja reagoinnin pettymyksiin.
2. Onko altruismi,
kanssaihmistensä palveleminen, tavoiteltavaa? Jos se sitä on, silloin
elämänkokemuksen on tarjottava mahdollisuudet kohdata yhteiskunnallista
epätasa-arvoisuutta.
3. Onko toivo,
luottavaisuuteen sisältyvä ylevyys, tavoiteltavaa? Jos on, niin siinä
tapauksessa ihmisen olemassaoloon täytyy alati kuulua turvattomuustekijöitä ja
vähän väliä ilmenevää epävarmuutta.
4. Onko usko,
inhimillisen ajattelun tekemä ylväin väite, toivottavaa? Jos se sitä on,
silloin ihmismielen täytyy havaita olevansa siinä kiusallisessa tilanteessa,
että se tietää aina vähemmän kuin se on valmis uskomaan.
5. Onko
toivottavaa totuuden rakkaus ja halukkuus kulkea minne ikinä se
johdattaakin? Jos on, silloin ihmisen täytyy kasvaa maailmassa, jossa erhe on
läsnä ja valheellisuus aina mahdollinen.
6. Onko ihanteellisuus,
lähestyvä käsitys jumalallisuudesta, toivottavaa? Jos on, silloin ihmisen on
ponnisteltava ympäristössä, joka ilmentää vain suhteellista hyvyyttä ja
kauneutta -- olosuhteissa, jotka kannustavat tavoittelemaan lannistumatta
sellaista, mikä on parempaa.
7. Onko uskollisuus,
omistautuminen korkeimman velvollisuuden täyttämiseen, toivottavaa? Jos on,
silloin ihmisen täytyy elää ympärillään mahdollisuus petturuuteen ja pakoiluun.
Velvollisuudentuntoisuuden sisältämä urheus on siinä, että siihen sisältyy aina
epäonnistumisen vaara.
8. Onko epäitsekkyys,
itsensä unohtamisen henki, tavoiteltavaa? Jos on, silloin kuolevaisen ihmisen
on välttämättä elettävä kasvotusten sellaisen minuuden kanssa, joka kärttää
loputtomasti tunnustusta ja kunnianosoituksia. Ihminen ei kykenisi dynaamisesti
valitsemaan jumalallista elämää, ellei olisi tätä hänen minuutensa elämää,
jonka hän voi hylätä. Ihminen ei koskaan pystyisi tarttumaan pelastavaan
vanhurskauteen, ellei olisi olemassa potentiaalista pahaa, joka vastakohdallaan
osoittaa, miten ylevää ja erilaista on hyvä.
9. Onko mielihyvä,
onnellisuuden tuottama tyydytys, tavoiteltavaa? Jos on, ihmisen tulee siinä
tapauksessa elää maailmassa, jossa tuskan kokemisen vaihtoehto ja kärsimisen
todennäköisyys ovat aina vaikuttavia kokemuksellisia mahdollisuuksia.
[sivu 52]
Kautta
maailmankaikkeuden jokaista yksikköä pidetään kokonaisuuden osana. Osan
selviytyminen riippuu siitä, toimiiko se yhdessä kokonaisuutta edustavan
järjestelmän ja tarkoituksen kanssa, haluaako se täydestä sydämestään ja
täysimääräistä alttiutta osoittaen täyttää Isän jumalallisen tahdon. Ainoa evolutionaarinen
maailma, jossa erehtymistä (epäviisaan arvioinnin mahdollisuutta) ei
esiintyisi, olisi maailma, jossa ei esiinny kahlitsematonta älyä.
Havonan universumissa on miljardi täydellistä maailmaa täydellisine
asukkaineen, mutta kehittyvän ihmisen täytyy olla erehtyväinen, jos hänen on
määrä olla vapaa. Vapaa ja kokematon äly ei mitenkään voi heti ja alusta asti
olla yksinomaan viisas. Virheellisen arvioinnin (pahan) mahdollisuus muuttuu
synniksi, vasta kun ihmisen tahto tietoisesti hyväksyy ja tahallaan omaksuu
tarkoituksellisen moraalittoman asenteen.
Totuuden,
kauneuden ja hyvyyden täysi arvossapitäminen kuuluu luontaisesti jumalallisen
universumin täydellisyyteen. Havonan maailmojen asukkaat eivät tarvitse
suhteellisten arvotasojen potentiaalia oikeitten valintojensa pontimeksi.
Sellaiset täydelliset olennot kykenevät erottamaan ja valitsemaan hyvän, vaikka
vastakohdan tarjoavat ja ajattelemaan pakottavat moraaliset valintatilanteet
puuttuvatkin. Mutta kaikki tällaiset täydelliset olennot ovat moraaliselta
olemukseltaan ja hengelliseltä asemaltaan sitä, mitä he ovat pelkän
olemassaolonsa tosiasian perusteella. He ovat kokemusperäisesti ansainneet
etenemistä vain heille synnynnäisesti kuuluvan aseman puitteissa. Kuolevainen
ihminen ansaitsee jopa asemansa ylösnousemusehdokkaana omalla uskollaan ja
toivollaan. Kaikki se jumalallinen, johon ihmismieli tarttuu ja jonka
ihmissielu omaksuu, on kokemuksellisesti saavutettua. Se on henkilökohtaiseen
kokemukseen kuuluva realiteetti ja on sen vuoksi ainutlaatuinen
omaisuuserä, toisin kuin Havonan harhautumattomien persoonallisuuksien
luontainen hyvyys ja vanhurskaus.
Havonan luodut olennot ovat luonnostaan rohkeita, mutta
he eivät ole inhimillisessä mielessä sankarillisia. He ovat synnynnäisesti
ystävällisiä ja huomaavaisia, mutta ihmisen tavoin altruistisia he tuskin ovat.
He odottavat miellyttävää tulevaisuutta, mutta he eivät ole täynnä toivoa sillä
hienolla tavalla, joka on ominaista epävarmuutta edustavien evolutionaaristen
sfäärien luottavaiselle kuolevaiselle. He uskovat maailmankaikkeuden vakauteen,
mutta heille on ylen vierasta se pelastava usko, jolla kuolevainen ihminen
kipuaa eläimen asteelta ylös Paratiisin porteille. He rakastavat totuutta,
mutta he eivät tiedä mitään sen sielua virvoittavista ominaisuuksista. He ovat
ihanteellisia, mutta he syntyvät sellaisiksi; he ovat täysin tietämättömiä
siitä haltioitumisesta, jonka ihminen kokee riemua tuottavan valinnan jälkeen
ihanteellisuuden saavuttaessaan. He ovat kuuliaisia, mutta he eivät ole koskaan
kokeneet sitä värisyttävää elämystä, jonka tuottaa varaukseton ja älyllinen
omistautuminen velvollisuuden täyttämiseen, kun toisena vaihtoehtona on kiusaus
jättää se tekemättä. He ovat epäitsekkäitä, mutteivät he ole koskaan
saavuttaneet näitä kokemuksen tasoja sotaisan minuutensa suurenmoisessa
taistelussa kukistamalla. He nauttivat mielihyvästä, mutta he eivät ymmärrä sen
mielihyvän tuomaa suloisuutta, joka aiheutuu kärsimisen mahdollisuudelta
välttymisestä.
Jumalallista
epäitsekkyyttä osoittaen, täydellisimmästä täydellisempää anteliaisuutta
ilmentäen Universaalinen Isä luovuttaa mahtiaan ja delegoi valtaansa, mutta hän
on yhäkin ensimmäinen ja tärkein. Hänen kätensä lepää mahtavalla
maailmankaikkeuden valtapiirien tilanteisiin vaikuttavalla vipusimella, hän on
pidättänyt itselleen kaikki lopulliset päätökset, ja erehtymättä ja
kiistämättömällä arvovallalla hän pitää ikuisista tarkoitusperistään
muodostuvaa kaikkivaltiasta veto-oikeuden valtikkaa laajan, pyörivän ja alati
kehää kiertävän luomistuloksen hyvinvoinnin ja kohtalon yllä.
Jumalan
suvereenisuus on rajoittamatonta; se on koko luomistuloksen perustotuus.
Maailmankaikkeus ei ollut väistämätön. Maailmankaikkeus ei ole sattuma, eikä se
myöskään ole itsestään olemassa oleva. Maailmankaikkeus on luomistyön tulos, ja
se on sen vuoksi tyystin Luojan tahdon varassa. Jumalan tahto on jumalallinen totuus, elävä rakkaus; siksi
evolutionaaristen universumien
[sivu 53]
täydellistyville luomistuloksille on
ominaista hyvyys -- läheisyys jumalallisuuden suhteen -- ja potentiaalinen
pahuus -- etäisyys jumalallisuudesta.
Kaikenlainen uskonnollinen filosofia päätyy
ennemmin tai myöhemmin käsitykseen maailmankaikkeuden yhtenäisestä hallinnosta,
yhdestä Jumalasta. Maailmankaikkeuden syyt eivät voi olla alemmat kuin sen
seuraukset. Maailmankaikkeuden elämänvirtojen ja kosmisen mielen lähteen täytyy
olla niiden ilmenemistasojen yläpuolella. Ihmisen mieltä ei voi
johdonmukaisesti selittää olemassaolon alemmista muodoista käsin.
Todellisuudessa ihmisen mieli on ymmärrettävissä vain tunnustamalla ajattelun
korkeampien muotojen ja tavoitteellisen tahdon reaalisuus. Ihminen on moraalisena
olentona selittämätön, ellei Universaalisen Isän reaalisuutta tunnusteta.
Mekanistista
käsitystä ajava filosofi ilmoittaa hylkäävänsä ajatuksen universaalisesta ja
suvereenisesta tahdosta, juuri siitä suvereenisesta tahdosta, jonka toimintaa
maailmankaikkeuden lakien toteutumisessa hän niin syvästi kunnioittaa. Minkä
tahattoman kunnianosoituksen mekanisti osoittaakaan lain Luojalle
kuvitellessaan näiden lakien olevan itsestään toimivia ja itsestään selviä!
On suuri
kömmähdys humanisoida Jumala muutoin kuin käsityksessä ihmisessä asuvasta
Ajatuksensuuntaajasta. Muttei sekään ole yhtä typerää kuin on Ensimmäisen
Lähteen ja Keskuksen idean täysimittainen mekanisointi.
Kärsiikö
Paratiisin-Isä? Sitä en tiedä. Luoja-Pojat mitä varmimmin voivat kärsiä, ja
toisinaan he kuolevaisten tavoin niin myös tekevät. Muunnetussa merkityksessä
Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki kärsivät. Minusta tuntuu, että
Universaalinen Isäkin kärsii, mutten voi ymmärtää miten; ehkäpä
persoonallisuuspiirinsä kautta, ehkä sillä keinoin, että Ajatuksensuuntaajat ja
hänen ikuisesta olemuksestaan antamansa muut lahjat omaavat yksilöllisyyden.
Hän on sanonut kuolevaisten sukukunnista: "Kaikissa koettelemuksissanne
koetellaan myös minua." Hän tuntee epäilemättä isällistä ja myötätuntoista
ymmärtämystä. Hän saattaa todellakin kärsiä, mutta en ymmärrä sen kärsimisen
luonnetta.
Universumien universumin infiniittinen ja
ikuinen Hallitsija on voima, muoto, energia, prosessi, malli, periaate,
läsnäolo ja idealisoitu realiteetti. Mutta hän on enemmän: hän on
persoonallinen, hän käyttää suvereenia tahtoa, kokee jumalallisuuden minätietoisuutta,
toimeenpanee luovan mielen käskytykset, tavoittelee ikuisen tarkoitusperän
toteutumisen tuomaa tyydytystä sekä osoittaa Isän rakkautta ja kiintymystä
maailmankaikkeudessa olevia lapsiaan kohtaan. Ja näitä kaikkia Isän
persoonallisempia piirteitä voi ymmärtää paremmin tarkastelemalla niitä
sellaisina kuin ne tulivat esille Mikaelin, Luoja-Poikanne, lahjoittautuneena
elämässä elämässä, silloin kun hän oli ruumiillistuneena Urantialla.
Jumala Isä rakastaa ihmisiä, Jumala Poika
palvelee ihmisiä, Jumala Henki innoittaa maailmankaikkeuden lapsia alati
ylöspäin suuntautuvalle taipaleelle Jumala Isän löytämiseksi, Jumala Poikien
määrittelemiä väyliä Jumala Hengen armollisuutta ilmentävän hoivan kautta.
[Olen se Jumalallinen Neuvonantaja, joka on määrätty esittämään ilmoitus Universaalisesta Isästä, ja olen jatkanut työtäni esittämällä edellä olevan selvityksen Jumaluuden attribuuteista.]