[sivu 821]
EEDENIN PUUTARHA
CALIGASTIAN kukistumisen ja sitä seuranneen sosiaalisen sekasorron aiheuttamat kulttuurin rappio ja hengellinen köyhyys vaikuttivat Urantian kansanheimojen fyysiseen tai biologiseen tilaan varsin vähän. Orgaaninen kehitys eteni joutuisasti, täysin siitä kulttuuria ja moraalia kohdanneesta takaiskusta huolimatta, joka Caligastian ja Daligastian kapinahankkeesta varsin pian seurasi. Ja planeetan historiassa koitti aika -- lähes neljäkymmentätuhatta vuotta sitten -- jolloin täällä palvelevat Elämänkantajat panivat merkille, että puhtaasti biologiselta kannalta tarkasteltuna Urantian rotujen kehityksen edistyminen oli lähestymässä lakipistettään. Melkisedek-pesänhoitajat olivat samaa mieltä ja yhtyivät auliisti Elämänkantajien Edentian Kaikkein Korkeimmille osoittamaan anomukseen, jossa pyydettiin Urantian tarkastamista sitä silmällä pitäen, voitaisiinko antaa valtuudet lähettää tänne biologiset kohentajat: Aineellinen Poika ja Tytär.
Tämä pyyntö osoitettiin Edentian Kaikkein Korkeimmille siksi, että nämä olivat aina Caligastian kukistumisesta ja Jerusemin väliaikaisesta valtatyhjiöstä lähtien toimineet monien Urantiaa koskevien asioiden osalta välittöminä vallankäyttäjinä.
Tabamantia, desimaali- eli kokeilumaailmojen
sarjan täysivaltainen valvoja, tuli katsastamaan
planeetan ja saatuaan selville, mikä rotujen kehityksen
tila oli, hän tämän mukaisesti
suositteli, että Urantialle myönnettäisiin Aineelliset Pojat. Vajaat sata vuotta
tämän tarkastusajankohdan jälkeen saapuivat Aatami ja
Eeva, paikallisjärjestelmän
muuan Aineellinen Poika ja Tytär,
ja ryhtyivät vaikeaan tehtävään koettaa saada planeetan
sekavat asiat järjestykseen, planeetan, joka oli kapinan
takia jälkeenjäänyt ja joka oli
edelleenkin hengellistä eristämistä merkitsevässä pannassa.
Normaalilla planeetalla Aineellisen Pojan saapuminen olisi tavallisesti merkkinä keksintöjen, aineellisen edistyksen ja älyllisen valaistumisen suuren aikakauden lähestymisestä. Aatamin jälkeinen aikakausi on useimmissa maailmoissa suuri tieteellinen aikakausi, mutta näin ei ollut laita Urantialla. Vaikka planeettaa kansoittivat fyysisesti oivalliset rodut, sen heimot riutuivat kuitenkin raakalaisuuden ja moraalisen pysähtyneisyyden syvyyksissä.
Kun kapinasta oli kulunut kymmenentuhatta vuotta, käytännöllisesti katsoen kaikki Prinssin hallinnon aikaansaannokset oli pyyhkäisty olemattomiin. Maailman rotujen tila ei ollut paljonkaan parempi kuin, jos tämä harhaan johdettu Poika ei olisi koskaan Urantialle saapunutkaan. Vain nodiittien ja amadoniittien keskuudessa pidettiin kiinni Dalamatian perinteistä ja Planeettaprinssin kulttuurista.
Nodiitit olivat Prinssin esikunnan kapinallisjäsenten jälkeläisiä. Se, että heitä nimitetään nodiiteiksi, johtuu heidän johtajansa Nodin, Dalamatian entisen teollisuus- ja kauppakomission
puheenjohtajan, nimestä. Amadoniitit olivat niiden andoniittien jälkeläisiä, jotka päättivät pysyä lojaaleina Vanille ja Amadonille.
[sivu
822]
"Amadoniitti" on enemmänkin kulttuuria ja uskontoa kuin rotua kuvaava termi; rodullisessa mielessä amadoniitit olivat etupäässä andoniitteja. "Nodiitti" on sekä kulttuuri- että rotutermi, sillä nodiiteista itsestään muodostui Urantian kahdeksas rotu.
Nodiittien ja amadoniittien välillä vallitsi perinteinen vihamielisyys. Tämä vihanpito tuli esille tuon tuostakin eli aina, kun näiden kahden ryhmän jälkeläiset yrittivät ryhtyä johonkin yhteiseen hankkeeseen. Myöhemminkin muun muassa Eedeniä koskeneissa asioissa heidän yhteistyönsä sujui äärimmäisen vaikeasti.
Nodin seuraajat jakautuivat pian Dalamatian tuhoutumisen jälkeen kolmeen pääryhmään. Keskimmäinen ryhmä jäi heidän alkuperäisen kotipaikkansa välittömään läheisyyteen Persianlahden perukoille. Itäinen ryhmä vaelsi Elamin ylänköseuduille, vähän Eufratinlaaksosta itään. Läntinen ryhmä asettui Välimeren koilliselle, Syyrian rannikkoseudulle ja sitä lähellä oleville alueille.
Nämä nodiitit olivat pariutuneet suurin joukoin sangik-rotujen kanssa ja tuottaneet kyvykkäitä jälkeläisiä. Ja jotkut kapinallisten dalamatialaisten jälkeläiset liittyivät myöhemmin Vanin ja tämän lojaalien kannattajien joukkoihin Mesopotamian pohjoispuolisilla alueilla. Täällä, Vanjärven lähellä ja Kaspianmeren eteläpuolisilla seuduilla, nodiitit olivat kanssakäymisissä ja sekoittuivat amadoniittien kanssa, ja he olivat noita "muinaisajan kuuluisia sankareita".
Ennen Aatamin ja Eevan saapumista nämä ryhmät, nodiitit ja amadoniitit, olivat edistyneimmät ja sivistyneimmät rodut maan päällä.
Lähes sadan vuoden ajan ennen Tabamantian tarkastuskäyntiä Van ja hänen työtoverinsa olivat maailman eettis-sivistyksellisestä ylämaapäämajastaan julistaneet luvatun Jumalan Pojan, rodunkohentajan, totuudenopettajan ja petturi-Caligastian arvollisen seuraajan, saapumista. Vaikka maailman silloisen asujaimiston valtaosa ei osoittanut juurikaan kiinnostusta tällaista ennakkotietoa kohtaan, Vaniin ja Amadoniin välittömissä kosketuksissa olevat suhtautuivat sellaiseen opetukseen kuitenkin vakavasti ja ryhtyivät laatimaan suunnitelmia luvatun Pojan tosiasiallista vastaanottamista varten.
Van esitti
lähimmille työtovereilleen tarinan Jerusemin Aineellisista Pojista. Hän kertoi,
mitä hän itse oli ennen Urantialle-saapumistaan saanut näistä tietää. Hän oli varsin
hyvin selvillä siitä, että nämä Aatami-Pojat asuivat aina yksinkertaisissa
mutta viehättävissä puutarhakodeissa, ja kahdeksankymmentäkolme vuotta ennen
Aatamin ja Eevan tuloa hän ehdotti, että he omistautuisivat julistamaan näiden
tulemista, ja että he valmistaisivat puutarhakodin näiden vastaanottamista
varten.
Ylämaapäämajastaan
ja kuudenkymmenenyhden hajallaan, kaukana toisistaan sijaitsevan yhdyskunnan
piiristä Van ja Amadon värväsivät yli kolmetuhatjäsenisen joukon halukkaita ja
innostuneita työntekijöitä. Ryhmä vihkiytyi juhlallisessa yhteistilaisuudessa
tähän tehtävään, jonka tarkoituksena oli suorittaa valmistelut luvattua -- tai
ainakin odotettua -- Poikaa varten.
Van jakoi
vapaaehtoisensa sataan komppaniaan. Kullakin komppanialla oli esimies ja tällä
avustaja, joka toimi yhdysupseerina Vanin henkilökohtaisessa esikunnassa.
Amadonin hän piti omana avustajanaan. Kaikki nämä komissiot ryhtyivät
vakavissaan valmistelutöihin, ja sijaintipaikkakomitea lähti matkaan etsimään
ihanteellista paikkaa puutarhalle.
Vaikka
Caligastialta ja Daligastialta oli riistetty suuri osa vallasta, jota he
käyttivät ilkitöihin, he tekivät silti kaikkensa estääkseen ja vaikeuttaakseen
puutarhan
[sivu 823]
valmistelutöitä. Mutta uupumatta hankkeen edistämiseksi
uurastaneiden lähes kymmenentuhannen lojaalin keskiväliolennon vilpittömät
toimet toisaalta suurelta osin kompensoivat näiden häijyjen vehkeilyjä.
Sijaintipaikkakomitea
oli poissa lähes kolme vuotta. Se antoi hanketta ajatellen myönteisen
selvityksen kolmesta mahdollisesta kohteesta: Ensimmäinen niistä oli muuan
Persianlahden saari; toinen oli se joenvarsiseutu, joka myöhemmin asutettiin
toisena puutarhana; kolmas kohde oli pitkä, kapea niemimaa -- melkein saari --
joka työntyi länteen Välimeren itärannikosta.
Komitea oli
miltei yksimielisesti kolmannen vaihtoehdon kannalla. Ja tämä sijaintipaikka
sitten valittiinkin, ja kaksi vuotta kului maailman kulttuuripäämajan, jonka
mukana tuli myös elämänpuu, siirtämiseen tälle Välimeren niemimaalle. Yhtä
niemimaan asukkaiden ryhmää lukuun ottamatta kaikki asukkaat vetäytyivät
rauhallisesti pois niemimaalta, kun Van ja hänen seurueensa saapuivat.
Tällä Välimeren
niemimaalla vallitsi terveellinen ilmasto ja tasainen lämpötila. Tämä vakaa
ilmanala johtui ympäröivistä vuorista sekä siitä, että kyseinen alue oli itse
asiassa sisämeren saari. Vaikka ympäröivillä ylänkömailla satoi runsaasti,
varsinaisessa Eedenissä sateita oli harvoin. Mutta joka yö "nousi
sumu" laajasta kastelukanavien verkostosta virkistämään puutarhan
kasvillisuutta.
Tämän maa-alueen
rantaviiva nousi melko korkealle, ja niemimaan mantereeseen yhdistänyt kaulaosa
oli kapeimmalta kohdaltaan vain neljänkymmenenkolmen kilometrin levyinen. Suuri
joki, joka juoksutti vettä puutarhaan, sai alkunsa niemimaan korkeimmilta
alueilta ja virtasi niemimaan kaulaosan kautta mantereelle ja sieltä edelleen
Mesopotamian alangon poikki sen takana olevaan mereen. Siihen liittyi neljä
sivujokea, joiden alkulähteet olivat Eedenin niemimaan rannikkokukkuloilla, ja
nämä ovat ne sen joen "neljä alkuhaaraa", jotka "lähtivät
Eedenistä" ja jotka myöhemmissä tarinoissa sekoitettiin toista puutarhaa
ympäröineiden jokien sivuhaaroihin.
Puutarhaa
ympäröivissä vuorissa oli runsaasti arvokkaita kivilajeja ja metalleja, vaikka
niille osoitettiinkin varsin vähän huomiota. Hallitsevana ajatuksena oli tehdä
puutarhasta paikka, joka nostaisi puutarhanhoidon kunniaan ja korottaisi
maanviljelyn arvostuksen korkealle.
Puutarhalle valittu paikka oli luultavasti lajissaan
kaunein koko maailmassa, ja ilmasto oli siihen aikaan ihanteellinen. Missään
muualla ei ollut paikkaa, joka olisi niin täydellisesti soveltunut tällaiseksi
kasvullisuuden paratiisiksi. Urantian sivilisaation parhaimmisto alkoi kerääntyä
tälle kohtauspaikalle. Sen rajojen ulkopuolella maailma eli pimeydessä,
tietämättömyydessä ja raakalaisuudessa. Eeden oli Urantian ainoa kirkas kohta.
Luontonsa puolesta se oli kuin ihana unelma, ja pian siitä muovautui hienon
hieno, maiseman täyteläisen loiston virittämä runo.
Kun Aineelliset
Pojat, biologiset kohentajat, aloittavat oleskelunsa evolutionaarisessa
maailmassa, heidän asuinpaikkaansa kutsutaan usein Eedenin puutarhaksi, koska
sille on ominaista konstellaation pääkaupungin, Edentian, kukkaloisto ja
kasvillisuuden suurenmoisuus. Van oli näistä tavoista hyvin perillä, ja siksi
hän huolehti siitä, että koko niemimaa tulisi puutarhan käyttöön. Laiduntaminen
ja karjanhoito suunniteltiin tapahtuvaksi likeisellä mannermaalla. Eläinkunnan
edustajina puistossa oli määrä esiintyä vain
[sivu 824]
lintuja ja
erilaisia kesyjä eläinlajeja. Vanin ohjeiden mukaan Eedenin oli määrä olla
puutarha ja vain puutarha. Puutarhaan kuuluvilla alueilla ei koskaan
teurastettu yhtäkään eläintä. Kaikki puutarhan työntekijöiden koko rakennustyön
aikana syömä liha tuotiin sinne mantereella paimennetuista karjalaumoista.
Ensimmäisenä
tehtävänä oli tiilimuurin rakentaminen niemimaan tyviosan poikki. Heti kun tämä
työ oli saatu päätökseen, voitiin minkään seikan estämättä ryhtyä varsinaiseen
maisemankaunistus- ja kodinrakennustyöhön.
Rakentamalla
pienempi muuri vähän matkan päähän päämuurin ulkopuolelle saatiin aikaan
eläintarha, sillä muurien välisellä alueella oli kaikenlaisia villieläimiä, ja
se toimi ylimääräisenä suojana vihamielisiä hyökkäyksiä vastaan. Tämä
eläintarha jaettiin kahdeksitoista lohkoksi, ja muurein erotetut polut johtivat
näiden ryhmien välistä puutarhan kahdelletoista portille, kun joki ja
joenvarsilaitumet puolestaan sijaitsivat keskialueella.
Puutarhan
valmistelutöihin käytettiin vain vapaaehtoista työväkeä, palkattua työvoimaa ei
käytetty koskaan. Hengenpitimikseen he viljelivät puutarhaa ja paimensivat
karjaa. Lähistöllä asuvat uskovat toimittivat heille lisäksi muona-apua. Ja
tämä suurenmoinen hanke vietiin päätökseen niistä vaikeuksista huolimatta,
jotka johtuivat maailman sekasortoisesta tilasta noina levottomina aikoina.
Mutta oli suuri pettymyksen aihe, kun Van tietämättömänä
siitä, miten pian odotetut Poika ja Tytär saapuisivat, ehdotti, että myös
nuorempi sukupolvi harjoitettaisiin jatkamaan hanketta siltä varalta, että
näiden saapuminen viipyisi. Ehdotus vaikutti siltä kuin Van olisi myöntänyt
häneltä puuttuvan uskoa, ja se sai aikaan melkoisesti harmia ja pani monet
luopumaan koko asiasta. Mutta Van jatkoi valmiussuunnitelmansa toteuttamista
täyttäen luopuneilta vapautuneet työpaikat nuoremmilla vapaaehtoisilla.
Eedenin
niemimaan keskellä oli Universaalisen Isän verrattoman hieno kivitemppeli,
puutarhan pyhä alttari. Sen pohjoispuolelle pystytettiin hallintopäämaja,
eteläpuolelle rakennettiin työntekijöiden ja näiden perheiden kodit,
länsipuolelle varattiin maapalsta odotetun Pojan opetusjärjestelmän
edellyttämiä kouluja varten, kun taas "Eedenin itäpuolelle"
rakennettiin luvatulle Pojalle ja hänen välittömille jälkeläisilleen
tarkoitetut asunnot. Eedeniä varten laadituissa arkkitehtonisissa
suunnitelmissa varattiin koti ja riittävästi maa-alaa miljoonalle ihmiselle.
Vaikka puutarhasta
Aatamin saapumisen aikoihin oli valmiina vasta neljännes, siellä oli jo
tuhansia kilometrejä kasteluojia ja lähes kaksikymmentätuhatta kilometriä
päällystettyjä polkuja ja teitä. Puutarhan eri osiin oli rakennettu hieman yli
viisituhatta tiilirakennusta, ja puiden ja kasvien määrä oli lähes lukemattoman
suuri. Puiston eri rakennusryhmissä oli enintään seitsemän taloa kussakin. Ja
vaikka puutarhan rakennelmat olivat yksinkertaisia, ne olivat silti tavattoman
taiteellisia. Tiet ja polut olivat hyvin rakennettuja, ja maiseman muotoilu oli
hienostunutta.
Puutarhan
hygieeniset järjestelyt olivat paljon edellä siitä, mitä Urantialla oli tätä
ennen yritetty saada aikaan. Eedenin juomavesi pidettiin terveellisenä sen
puhtauden säilyttämiseksi säädettyjä hygieniamääräyksiä tarkasti noudattamalla.
Näitä sääntöjä kohtaan osoitettu piittaamattomuus aiheutti alkuaikoina paljon
vaikeuksia,
[sivu 825]
mutta Van sai
vähitellen juurrutetuksi työtovereidensa mieleen, miten tärkeää oli, ettei
puutarhan vesihuoltoverkostoon saanut joutua mitään sinne kuulumatonta.
Ennen kuin
viemäriverkosto myöhemmin rakennettiin, eedeniläisten tapana oli haudata kaikki
jätteet ja mätänevät ainekset tunnontarkasti maahan. Amadonin valtuuttamat
tarkastajat tekivät päivittäiset kierroksensa etsien mahdollisia
taudinaiheuttajia. Urantialaiset havahtuivat huomaamaan ihmisten sairauksien
ehkäisemisen tärkeyden uudelleen vasta paljon myöhemmin eli yhdeksännellätoista
ja kahdennellakymmenennellä vuosisadalla. Ennen Aatamin hallintojärjestelmän
hajoamista oli rakennettu katettu, tiilinen viemärijohtojärjestelmä, joka kulki
muurien alta ja laski sisältönsä Eedenin jokeen puolentoista kilometrin päässä
puutarhan ulommasta eli pienemmästä muurista.
Aatamin
saapumisen aikoihin Eedenissä kasvoivat jo useimmat tuon maailmankolkan
kasvilajeista. Useiden hedelmälajien, viljakasvien ja pähkinälajikkeiden
kohdalla oli saatu aikaan merkittäviä parannuksia. Monia nykyajan tuntemia
vihanneksia ja viljalajeja viljeltiin ensi kertaa Eedenissä, mutta kymmenet
ravintokasvilajikkeet hävisivät sittemmin maailmasta.
Noin viisi
prosenttia puutarhan maa-alasta oli viljelyn piirissä, viittätoista prosenttia
pidettiin osittaisessa viljelyssä ja jäljelle jäänyt alue jätettiin enemmän tai
vähemmän luonnontilaan odottamaan Aatamin saapumista, sillä katsottiin
parhaaksi tehdä puiston viimeistelytyöt vasta hänen ajatustensa mukaisesti.
Ja näin Eedenin
puutarha valmistettiin vastaanottamaan luvattu Aatami ja hänen puolisonsa. Ja
tämä puutarha olisi ollut kunniaksi jopa täydellistyneen hallinnon ja normaalin
valvonnan alaiselle maailmalle. Aatami ja Eeva olivat hyvin tyytyväisiä Eedenin
yleiseen toteutustapaan, vaikka he monia muutoksia omien henkilökohtaisten
asuntojensa sisustuksen suhteen tekivätkin.
Vaikka puutarhan kaunistustyötä oli Aatamin saapumiseen
mennessä tuskin vielä saatu päätökseen, paikka oli kasvillisuutensa puolesta jo
kaunis kuin jalokivi, ja hänen Eedenissä oleskelunsa alkuaikoina luotiin koko
puutarhalle uutta hahmoa ja sille annettiin uusia kauneuden ja suurenmoisuuden
ulottuvuuksia. Urantialla ei koskaan ennen tätä aikaa eikä koskaan sen jälkeen
ole ollut yhtä kaunista ja kaiken kattavaa näytettä puutarhanhoidon ja
maanviljelyn saavutuksista.
Van istutti
puutarhatemppelin keskelle kauan varjellun elämänpuun, jonka lehdet olivat
"kansoille parannukseksi", ja jonka hedelmät olivat näin kauan
ylläpitäneet hänen elämäänsä maan päällä. Van oli tietoinen siitä, että myös
Aatami ja Eeva olisivat elossa pysyäkseen riippuvaisia tästä Eedenin lahjasta
sitten, kun he aineellisessa hahmossa Urantialle saapuisivat.
Järjestelmän
pääkaupungissa asuvat Aineelliset Pojat eivät tarvitse elämänpuuta
ravinnokseen. Vain planeetalla jälleenpersonoituina ollessaan he ovat
riippuvaisia tästä fyysisen kuolemattomuuden antavasta apuneuvosta.
"Hyvän ja
pahan tiedon puu" on lähinnä kielikuva, symbolinen nimitys, joka kattaa
koko joukon ihmiskunnan kokemuksia, mutta "elämänpuu" ei ollut
myytti; se oli todellinen, ja Urantialla tällainen puu oli olemassa pitkän
aikaa. Kun Edentian Kaikkein Korkeimmat hyväksyivät Caligastian valtuuttamisen
Urantian Planeettaprinssiksi ja aikaisemmin mainitut sata Jerusemin kansalaista
hänen hallinnolliseksi esikunnakseen, he lähettivät planeetalle Melkisedekien
kautta erään Edentian pensaan, ja tästä kasvista varttui Urantian elämänpuu.
Tämänmuotoinen ei-älyllinen elollisuus on peräisin konstellaation
päämajasfääreiltä, sen lisäksi sitä esiintyy paikallis- ja superuniversumien
päämajamaailmoissa samoin kuin Havonan sfääreillä, mutta ei
järjestelmäpääkaupungeissa.
[sivu 826]
Tämä superkasvi
varastoi tiettyjä avaruusenergioita, jotka toimivat vastamyrkkynä
eläinhahmoiseen olemassaoloon kuuluvien vanhenemista aiheuttavien tekijöiden
suhteen. Elämänpuun hedelmä oli kuin superkemiallinen akku, josta sitä
syötäessä salaperäisesti vapautui elämää pidentävää universumivoimaa. Tästä
ravintomuodosta ei ollut Urantian tavallisille, evolutionaarisille olennoille
mitään hyötyä, mutta se oli erityisen käyttökelpoista Caligastian esikunnan
sadalle aineellistetulle jäsenelle ja niille sadalle muunnetulle andoniitille,
jotka olivat antaneet elämänplasmaansa Prinssin esikunnalle ja jotka
vastalahjana olivat saaneet sitä elämäntäydennettä, jonka ansiosta heidän oli
mahdollista käyttää hyväkseen elämänpuun hedelmiä pidentääkseen
määräämättömäksi ajaksi muuten kuolevaiselle ominaista olemassaoloaan.
Prinssin
hallituskauden aikana puu kasvoi maasta Isän temppelin pyöreällä keskuspihalla.
Kapinan puhjettua Van ja hänen työtoverinsa kasvattivat väliaikaisessa
leirissään puun ydinosasta uuden kasvin. Tämä Edentian pensas vietiin sittemmin
heidän pakopaikkaansa ylämaalle, jossa se yli sadanviidenkymmenentuhannen
vuoden ajan palveli sekä Vania että Amadonia.
Kun Van
työtovereineen valmisteli puutarhaa Aatamia ja Eevaa varten, he istuttivat
Edentian puun Eedenin puutarhaan, jossa se taas kerran kasvoi uuden, Isälle
omistetun temppelin pyöreällä keskuspihalla. Ja kaksimuotoista fyysistä
elämäänsä ylläpitääkseen Aatami ja Eeva nauttivat määräajoin sen hedelmiä.
Kun Aineellisen
Pojan suunnitelmat menivät hakoteille, Aatamille ja hänen perheelleen ei
annettu lupaa viedä puun ydinosaa pois puutarhasta. Kun nodiitit tunkeutuivat
Eedeniin, heille kerrottiin, että heistä tulisi "jumalten kaltaisia, jos he
söisivät puun hedelmiä". Suureksi hämmästyksekseen he löysivät puun
vartioimattomana. He söivät vuosikaudet mielin määrin sen hedelmiä, mutta se ei
vaikuttanut heihin millään tavoin. He olivat kaikki tämän maailman aineellisia
kuolevaisia; heiltä puuttui se varustus, joka olisi toiminut puun hedelmien
täydennyksenä. Heitä raivostutti se, etteivät he kyenneet saamaan puusta mitään
hyötyä, ja erään heidän sisällissotansa yhteydessä tulipalo hävitti sekä
temppelin että puun. Jäljelle jäi vain kivimuuri, kunnes puutarha myöhemmin
vaipui mereen. Tämä oli jo toinen Isälle omistettu temppeli, joka tuhoutui.
Ja nyt täytyy kaikkien Urantian lihallisten ihmisten
käydä läpi elämän ja kuoleman luonnollinen kulku. Aatami ja Eeva, heidän
lapsensa ja heidän lastenlapsensa kumppaneineen menehtyivät kaikki aikanaan, ja
he tulivat paikallisuniversumin ylösnousemusjärjestelmän piiriin, minkä mukaan
aineellista kuolemaa seuraa herääminen mansiomaailmassa.
Aatamin
muutettua pois ensimmäisestä puutarhasta sitä pitivät eri aikoina hallussaan
nodiitit, kutilaiset ja suntilaiset. Myöhemmin siitä tuli niiden pohjoisten
nodiittien asuinpaikka, jotka vastustivat yhteistyötä adamiittien kanssa. Nämä
alemmantasoiset nodiitit olivat pitäneet niemimaata hallussaan Aatamin
puutarhastalähdön jälkeen lähes neljäntuhannen vuoden ajan, kun Välimeren
itäinen pohja ympäristön tulivuorten voimakkaan toiminnan sekä Sisilian ja
Afrikan välisen maakannaksen vajoamisen yhteydessä upposi ja vei mukanaan
syvyyksiin koko Eedenin niemimaan. Tämän laajamittaisen vajoamisen rinnalla
tapahtui Välimeren rantaviivan merkittävää kohoamista. Ja tällainen
[sivu 827]
loppu kohtasi
kauneinta luonnon luomusta, mitä Urantia on koskaan päällään kantanut.
Vajoaminen ei ollut äkillinen, vaan kesti useita vuosia ennen kuin koko
niemimaa oli aaltojen alla.
Emme voi pitää
puutarhan häviämistä mitenkään jumalallisten suunnitelmien epäonnistumisen tai Aatamin ja
Eevan tekemien virheiden seurauksena. Emme pidä Eedenin
vajoamista muuna kuin luonnollisena tapahtumana, mutta meistä näyttää kylläkin siltä, että puutarhan vajoaminen ajoitettiin tapahtuvaksi suunnilleen siihen aikaan, kun
violetin rodun reservit kokoontuivat ryhtyäkseen maailman kansojen kuntoonsaattamistyöhön.
Melkisedekit neuvoivat Aatamia pidättymään rodunkohennus- ja -sekoitusohjelman alullepanemisesta ennen kuin hänen oman sukunsa jäsenmäärä olisi puoli miljoonaa. Tarkoituksena ei koskaan ollut, että puutarha olisi ollut adamiittien pysyvä kotipaikka. Heistä oli määrä tulla uuden elämän lähettiläitä koko maailmalle. Heidän oli määrä kerääntyä yhteen antautuakseen epäitsekkääksi lahjaksi, joka annettaisiin apua tarvitseville maan roduille.
Melkisedekien Aatamille antamat ohjeet edellyttivät, että hänen oli määrä
perustaa rotu-, manner- ja hallintopiirikohtaisia
päämajoja, joita hänen omat poikansa
ja tyttärensä johtaisivat samalla, kun hän ja Eeva
jakaisivat aikansa näiden maailman eri pääkaupunkien kesken tähän biologiseen
kohentamiseen, älylliseen edistämiseen ja moraaliseen kuntouttamiseen tähtäävän maailmanlaajuisen toiminnan neuvonantajina ja koordinoijina.
[Esittänyt
Solonia, "Puutarhan Ääni" -serafi.]