[sivu
1419]
JEESUKSEN
AIKUISIÄN LOPPUPUOLI
JEESUS oli tässä vaiheessa jo täysin ja lopullisesti irrottautunut nasaretilaisperheen kotiasioiden hoitamisesta ja sen jäsenten välittömästä ohjaamisesta. Aina kastetilaisuuteensa saakka hän edelleen avusti perhettä rahallisesti, ja hän oli yhä henkilökohtaisesti varsin kiinnostunut jokaisen veljensä ja sisarensa hengellisestä hyvinvoinnista. Ja aina hän oli valmis tekemään kaiken, mikä inhimillisesti katsoen oli mahdollista, jotta hänen leskiäitinsä olisi tuntenut itsensä tyytyväiseksi ja onnelliseksi.
Ihmisen Poika oli jo suorittanut kaikki valmistelut sitä silmällä pitäen, että hän irtautuisi pysyvästi Nasaretin-kodista; eikä se käynyt häneltä helposti. Jeesus luonnollisestikin rakasti omaisiaan, hän rakasti perhettään, ja tätä luonnollista kiintymystä oli lisännyt suunnattomasti se, että hän niin epätavallisen laajassa mitassa oli omistautunut heidän hyväkseen. Mitä enemmän omistaudumme kaltaisillemme sitä enemmän alamme heitä rakastaa. Ja kun Jeesus oli näin kokonaan omistautunut perheelleen, hän rakasti sen jäseniä suurella ja palavalla kiintymyksellä.
Kaikki
perheenjäsenet olivat vähä vähältä havahtuneet huomaamaan, että Jeesus
valmistautui jättämään heidät. Ennakoidun eron haikeutta lievensi vain se, että
hänen menetelmänään oli valmentaa heidät vähitellen siihen hetkeen, jolloin hän
ilmoittaisi lähtöaikeestaan. Yli neljän vuoden ajan he panivat merkille, miten
hän teki suunnitelmia tätä lopulta koittavaa eroa ajatellen.
1. KAHDESKYMMENESSEITSEMÄS VUOSI
(21 jKr)
Tämän vuoden, vuoden 21 jKr, tammikuussa eräänä sateisena sunnuntaiaamuna Jeesus jätti koruttomat jäähyväiset perheelleen sanoen vain menevänsä Tiberiakseen ja käyvänsä sitten muissa Galileanmeren ympäristön kaupungeissa. Ja näin hän jätti heidät, eikä hänestä enää koskaan tullut tämän talouden vakinaista jäsentä.
Hän vietti viikon Tiberiaassa, uudessa kaupungissa, josta oli Sepforiin jälkeen kohta tuleva Galilean pääkaupunki. Ja kun kaupungissa ei ollut juuri mitään, mikä olisi häntä kiinnostanut, hän suuntasi kulkunsa ensin Magdalaan, sitten Beetsaidaan ja lopulta Kapernaumiin. Hän jäi Kapernaumiin käydäkseen isänsä ystävän Sebedeuksen luona. Sebedeuksen pojat olivat kalastajia, hän itse oli veneenrakentaja. Jeesus Nasaretilainen oli asiantuntija sekä suunnittelussa että rakentamisessa, puun työstämisessä hän oli mestari. Ja Sebedeus oli jo kauan ollut tietoinen Nasaretin ammattimiehen taidoista. Sebedeus oli pitemmän aikaa pohdiskellut, mitä parannuksia hän tekisi rakentamiinsa veneisiin. Nyt hän esitti suunnitelmansa Jeesukselle ja tarjosi vierailemaan tulleelle kirvesmiehelle mahdollisuutta liittyä mukaan tähän yritykseen, ja Jeesus antoi empimättä suostumuksensa.
Jeesus työskenteli Sebedeuksen kanssa vain
runsaan vuoden, mutta sinä aikana hän ehti luoda uuden venemallin ja ottaa
käyttöön kokonaan uudet veneenvalmistusmenetelmät. Aikaisempaa huomattavasti
verrattomampaa tekniikkaa ja paljon entistä parempaa kylkilautojen
höyryttämismenetelmää käyttäen
[sivu 1420]
Jeesus ja Sebedeus ryhtyivät rakentamaan merkittävästi paremmantyyppisiä veneitä, aluksia, jotka järvipurjehduksessa olivat vanhemmantyyppisiä veneitä huomattavasti turvallisempia. Näitä uudentyyppisiä veneitä tuottaessaan Sebedeuksella oli usean vuoden ajan työtä enemmän kuin, mihin hänen pieni yrityksensä kykeni. Vajaassa viidessä vuodessa käytännöllisesti katsoen kaikki järvellä purjehtivat alukset olivat Sebedeuksen Kapernaumin veistämön rakentamia. Galilean kalastajaväestön keskuudessa Jeesus tuli tunnetuksi uusien veneiden suunnittelijana.
Sebedeus oli kohtalaisen varakas mies. Hänen veneveistämönsä olivat järven rannalla, Kapernaumin eteläpuolella. Hänen kotinsa sijaitsi järven rantamaalla Beetsaidan kalastustukikohdan lähellä. Jeesus asui Sebedeuksen kodissa sen runsaan vuoden ajan, jonka hän viipyi Kapernaumissa. Hän oli pitkän aikaa työskennellyt maailmassa yksin, toisin sanoen ilman isää, ja hän nautti suuresti tästä ajanjaksosta, jonka hän työskenteli yhdessä isä-liikekumppanin kanssa.
Sebedeuksen Salome-vaimo oli sukua
Hannakselle, Jerusalemin entiselle ylipapille, joka oli edelleenkin
saddukeusten ryhmän vaikutusvaltaisin jäsen. Hänelle oli myönnetty ero
virastaan vain kahdeksan vuotta aikaisemmin. Salomesta tuli Jeesuksen suuri
ihailija. Salome rakasti häntä aivan kuin omia poikiaan Jaakobia, Johannesta ja
Daavidia, ja hänen neljä tytärtään taas puolestaan pitivät Jeesusta vanhempana
veljenään. Jeesus kävi usein kalassa Jaakobin, Johanneksen ja Daavidin kanssa.
Ja he saivat huomata, että Jeesus oli kokenut kalamies siinä kuin asiantunteva
veneenveistäjäkin.
Koko vuoden ajan Jeesus lähetti joka kuukausi
rahaa Jaakobille. Hän palasi Nasaretiin lokakuussa ollakseen mukana Martan häissä. Yli
kahteen vuoteen hän ei sitten toista kertaa käynytkään Nasaretissa. Hän palasi
sinne vasta vähän ennen Simonin ja Juudan kaksoishäitä.
Koko puheena
olevan vuoden ajan Jeesus rakensi veneitä ja teki edelleen havaintoja siitä,
miten ihmiset maan päällä elivät. Vähän väliä hänellä oli tapana pistäytyä karavaaniasemalla,
olihan Kapernaum suoraan Damaskoksesta etelään johtavan matkareitin varrella.
Kapernaum oli vahva roomalainen varuskuntakaupunki, ja varuskunnan komentava
upseeri oli ei-juutalainen Jahveen uskova, "hurskas mies", niin kuin
juutalaiset tapasivat tällaisia käännynnäisiä kutsua. Tämä upseeri kuului
äveriääseen roomalaissukuun, ja hän otti asiakseen rakennuttaa Kapernaumiin
kauniin synagogan. Se oli annettu juutalaisille lahjaksi vähän ennen kuin
Jeesus asettui Sebedeuksen luo asumaan. Tuona vuonna Jeesus toimitti yli puolet
kaikista tässä uudessa synagogassa järjestetyistä palveluksista, ja jotkut
karavaaniväen joukosta palveluksiin sattumoisin osallistuneet muistivat hänet
Nasaretin kirvesmieheksi.
Veronmaksua
varten Jeesus merkitytti itsensä väestöluetteloon "kapernaumilaisena
käsityöammatin harjoittajana". Tästä päivästä maisen elämänsä loppuun
hänet tunnettiin Kapernaumin asukkaana. Mitään muuta lain edellyttämää
asuinpaikan määritystä hän ei koskaan tehnyt, vaikka hän eri syistä sallikin muiden
yksilöidä Damaskoksen, Betanian, Nasaretin ja jopa Aleksandrian hänen
kotipaikakseen.
Kapernaumin
synagogan kirjaston arkuista hän löysi monta uutta kirjaa, ja hän käytti
vähintään viisi iltaa viikossa tiiviiseen opiskeluun. Yhden illan hän pyhitti seurusteluun
vanhemman väen kanssa ja yhden illan hän vietti nuorten ihmisten parissa.
Jeesuksen persoonallisuudessa oli jotakin sellaista suurenmoista ja
innoittavaa, joka poikkeuksetta veti nuoria ihmisiä puoleensa. Hän sai heidät
aina tuntemaan olonsa luontevaksi seurassaan. Tämän luontevan kanssakäymisen
suuri salaisuus oli kenties se kaksinainen tosiasia, että hän oli aina
kiinnostunut siitä, mitä he tekivät, kun taas omia neuvojaan hän tarjosi heille
peräti harvoin, elleivät nämä sitten niitä pyytäneet.
Sebedeuksen
perheen jäsenet melkeinpä palvoivat Jeesusta, eivätkä he kertaakaan jääneet
pois niistä kysymys- ja vastauskokouksista, joita hän piti joka ilta illallisen
jälkeen ennen
[sivu 1421]
kuin meni
synagogaan opiskelemaan. Myös naapuruston nuorisoa oli usein mukana näissä
illallisen jälkeen pidetyissä kokouksissa. Näiden pikku kokoontumisten
osanottajille Jeesus jakoi monipuolista ja tavanomaista pitemmälle menevää
opetusta, opetusta, joka meni juuri niin pitkälle, että he vielä pystyivät sen
käsittämään. Hän keskusteli heidän kanssaan täysin vapaasti tuoden julki
ajatuksiaan ja ihanteitaan politiikasta, sosiologiasta, luonnontieteistä ja
filosofiasta, mutta milloinkaan hän ei ottanut sellaista vapautta, että olisi
lausunut ehdottomia ja lopullisia mielipiteitä, paitsi keskustellessaan
uskonnosta -- ihmisen suhteesta Jumalaan.
Kerran viikossa
Jeesus piti kokousta kaikkien talonväkeen kuuluvien sekä veistämö- ja
rantatyöläisten kanssa, sillä Sebedeuksella oli paljon palkollisia. Ja juuri
näiden työmiesten keskuudessa Jeesusta kutsuttiin ensi kerran
"Mestariksi". He kaikki rakastivat häntä. Hän puolestaan nautti
työtehtävistään Sebedeuksen luona Kapernaumissa, mutta hän ikävöi niitä lapsia,
jotka olivat leikkineet Nasaretin puusepänverstaan seinustalla.
Sebedeuksen
pojista Jaakobia kiinnosti Jeesus eniten opettajana, filosofina. Johannes piti
eniten hänen uskonnollisesta opetuksestaan ja mielipiteistään. Daavid
kunnioitti hänen teknisiä taitojaan, mutta ei paljonkaan piitannut hänen
uskonnollisista näkemyksistään eikä hänen filosofisista opetuksistaan.
Juuda tuli
monena sapattina kuuntelemaan, kun Jeesus puhui synagogassa, ja hänellä oli
tapana jäädä joksikin aikaa seurustelemaan Jeesuksen kanssa. Ja mitä enemmän
Juuda näki vanhinta veljeään, sitä enemmän hän vakuuttui siitä, että Jeesus oli
todellinen suurmies.
Tänä vuonna
Jeesus edistyi yhä pitemmälle ihmismielensä entistäkin paremmassa hallinnassa
ja ylsi uusille ja yhä korkeammille tasoille tietoisessa yhteydenpidossaan
sisimmässään olevan Ajatuksensuuntaajan kanssa.
Tämä oli hänen elämänsä viimeinen sellainen vuosi,
jolloin hän asui pitemmän aikaa yhdessä paikassa. Koskaan ei Jeesus enää
viettänyt kokonaista vuotta samassa paikassa eikä samassa työtehtävässä. Hänen
maisten pyhiinvaellusmatkojensa ajat olivat hyvää vauhtia lähestymässä.
Kiihkeät toimintajaksot eivät enää kuuluneet kaukaiseen tulevaisuuteen, mutta
nyt hänen menneisyyteensä jo kuuluvan yksinkertaisen mutta kiihkeää toimintaa
merkinneen elämänjaksonsa ja vielä sitäkin kiihkeämmän ja rasittavamman
julkisen toimintansa väliin oli kiilautumassa muutaman vuoden jakso, jolle oli
ominaista laajamittainen matkustelu ja erittäin monipuolinen henkilökohtainen
hoivaaminen. Hänen koulutuksensa tämän maailman ihmisenä oli vietävä loppuun
ennen kuin hän saattoi antautua opettajan ja saarnaajan uralleen sellaisena
täydellistyneenä Jumala-ihmisenä, jollainen hän oli Urantialla suorittamansa
lahjoittautumisen jumalallisissa ja ihmisyyden jälkeisissä vaiheissa.
2. KAHDESKYMMENESKAHDEKSAS VUOSI
(22 jKr)
Maaliskuussa
vuonna 22 jKr Jeesus jätti hyvästit Sebedeukselle ja Kapernaumille. Hän pyysi
pientä rahasummaa kattaakseen sillä matkakulunsa Jerusalemiin. Sebedeuksen
luona työskennellessään hän oli nostanut vain pieniä rahamääriä, jotka hän
tapasi joka kuukausi lähettää perheelleen Nasaretiin. Jonain kuukautena saattoi
Joosef olla se, joka tuli Kapernaumiin noutamaan rahat, seuraavassa kuussa
saattoi Kapernaumiin tulla Juuda ja saada rahat Jeesukselta viedäkseen ne
sitten Nasaretiin. Juudan kalastustukikohta oli vain muutaman kilometrin päässä
Kapernaumin eteläpuolella.
Kun Jeesus
lausui hyvästejään Sebedeuksen perheelle, hän sopi jäävänsä Jerusalemiin
pääsiäiseen saakka, ja he kaikki lupasivat olla paikalla mainittua tilaisuutta
varten. He jopa sopivat nauttivansa pääsiäisehtoollisen yhdessä. He olivat
kaikki -- etenkin Sebedeuksen tyttäret -- murheissaan, kun Jeesus lähti heidän
luotaan.
Ennen
Kapernaumista-lähtöään Jeesus kävi pitkän keskustelun vasta löytämänsä ystävän
ja läheisen toverin, Johannes Sebedeuksen, kanssa. Hän kertoi Johannekselle,
että hänellä oli mielessään matkustella laajalti siksi kunnes "hetkeni
tulisi", ja hän pyysi Johannesta lähettämään hänen puolestaan joka
kuukausi jonkin summan rahaa Nasaretin-perheelle niin kauan
[sivu 1422]
kuin hänelle
kuuluvat rahavarat riittäisivät. Ja Johannes antoi hänelle seuraavan lupauksen:
"Opettajani, mene omille asioillesi, tee työsi tässä maailmassa. Toimin
puolestasi tässä tai missä hyvänsä muussa asiassa ja huolehdin perheestäsi
aivan kuin pitäisin huolta omasta äidistäni tai pitäisin vaarin omista
sisaruksistani. Jaan isäni hallussa olevia rahavarojasi antamiesi ohjeitten
mukaan ja niin kuin tarve vaatii, ja ellen sitten kun rahasi ovat kuluneet
loppuun, saa sinulta lisää, ja jos äitisi on rahan tarpeessa, jaan omat ansioni
hänen kanssaan. Kulje tietäsi levollisin mielin. Toimin sinun sijastasi
kaikissa näissä asioissa."
Niinpä Jeesuksen
lähdettyä Jerusalemiin Johannes piti neuvoa isänsä Sebedeuksen kanssa
Jeesukselle kuuluvista rahoista, ja hän yllättyi siitä, miten suuresta summasta
oli kysymys. Kun Jeesus oli jättänyt asian niin kokonaan heidän käsiinsä, he
sopivat keskenään, että olisi parasta sijoittaa nämä varat kiinteistöön ja
käyttää näin kertyvät tulot Nasaretin perheen auttamiseen. Ja koska Sebedeus
tiesi Kapernaumissa pienen talon, johon oli otettu kiinnitys ja joka oli
myytävänä, hän neuvoi Johannesta ostamaan Jeesuksen rahoilla tuon talon ja
hoitamaan taloon kohdistuvaa omistusoikeutta ystävänsä uskottunamiehenä. Ja
Johannes teki isänsä neuvon mukaan. Kahden vuoden ajan käytettiin talosta saatu
vuokra kiinnelainan hoitamiseen, ja kun siihen lisättiin suurehko rahasumma,
jonka Jeesus kohta lähetti Johannekselle käytettäväksi sen mukaan, mitä perhe
tarvitsisi, niistä kertyi yhteensä lähes koko velkasitoumuksen määrä; ja
Sebedeus kattoi erotuksen, niin että Johannes maksoi eräpäivänä kiinnelainan
jäännöserän, ja lunasti näin kiistattoman omistusoikeuden tähän kahden huoneen
taloon. Näin Jeesuksesta tuli Kapernaumissa sijaitsevan talon omistaja, mutta
hänelle itselleen ei siitä vielä ollut kerrottu.
Kun
Nasaretin-perheen jäsenet kuulivat Jeesuksen lähteneen Kapernaumista, he tästä
Johanneksen kanssa sovitusta järjestelystä tietämättöminä luulivat, että nyt
heille oli koittanut aika, jolloin heidän olisi tultava toimeen ilman, että
Jeesus enää lähettäisi apua. Jaakob muisti Jeesuksen kanssa tekemänsä
sopimuksen, ja veljiensä avulla hän otti välittömästi täyden vastuun perheen
huoltamisesta.
Mutta
palatkaamme Jerusalemiin tekemään huomioita Jeesuksesta. Lähes kaksi kuukautta
hän vietti aikaansa etupäässä temppelikeskusteluja kuunnellen ja pistäytyen
silloin tällöin eri rabbikouluissa. Useimmat sapattipäivät hän vietti
Betaniassa.
Jeesus oli
tuonut mukanaan Jerusalemiin Sebedeuksen vaimon Salomen kirjoittaman kirjeen,
jossa hänet esiteltiin entiselle ylipapille Hannakselle "henkilönä, joka
on kuin oma poikani." Hannas vietti paljon aikaa Jeesuksen seurassa ja vei
henkilökohtaisesti hänet käymään Jerusalemin uskonnonopettajien monissa
akatemioissa. Näitä kouluja perinpohjin katsastaessaan ja huolella niiden
opetusmenetelmistä huomioita tehdessään Jeesus ei julkisesti kertaakaan
esittänyt edes yhtä kysymystä. Vaikka Hannas piti Jeesusta suurenmoisena
ihmisenä, hänelle aiheutti päänvaivaa se, miten hän osaisi tätä neuvoa. Hän
ymmärsi olevan typerää ehdottaa, että hän menisi oppilaaksi johonkin näistä
Jerusalemin kouluista, ja kuitenkin hän vallan hyvin tiesi, ettei Jeesukselle
koskaan myönnettäisi vakinaisen opettajan asemaa, sillä hän ei ollut
milloinkaan saanut opetusta näissä kouluissa.
Kohta oli
käsillä pääsiäisaika, ja joka taholta saapuneiden väkijoukkojen mukana
Jerusalemiin tulivat Kapernaumista myös Sebedeus ja koko hänen perheensä. He
kaikki asettuivat tilapäisesti Hannaksen tilavaan kotiin, jossa he viettivät
pääsiäisen kuin mikä tahansa onnellinen perhe.
Ennen tämän
pääsiäisviikon päättymistä Jeesus tapasi ikään kuin sattumalta erään varakkaan
matkamiehen ja hänen poikansa, seitsemissätoista olevan nuoren miehen. Nämä
matkalaiset olivat kotoisin Intiasta, ja Roomaan ja muille Välimeren
paikkakunnille kun olivat matkalla, he olivat järjestäneet kulkunsa siten, että
he saapuisivat Jerusalemiin pääsiäisen aikaan toivoen
[sivu 1423]
löytävänsä sieltä
jonkun, jonka he voisivat palkata yhteiseksi tulkikseen ja pojan opintojen
ohjaajaksi. Isä oli peräänantamaton pyytäessään Jeesusta suostumaan sellaiseen,
että tämä matkustaisi heidän mukanaan. Jeesus kertoi hänelle perheestään ja
sanoi, että hänen olisi tuskin oikein lähteä pois lähes kahdeksi vuodeksi,
sillä sinä aikana perhe saattaisi joutua kärsimään puutetta. Tämän kuultuaan
itäisiltä mailta tullut matkamies ehdotti Jeesukselle, että hän saisi vuoden
palkan etukäteen niin, että hän voisi uskoa nämä varat ystäviensä hoitoon ja
käytettäviksi siinä tapauksessa, että hänen perheensä joutuisi pulaan. Ja niin
Jeesus suostui lähtemään matkalle.
Jeesus luovutti
tämän suuren rahasumman Sebedeuksen pojalle Johannekselle. Ja teille on
kerrottu, miten Johannes käytti nämä rahat Kapernaumin kiinteistön kiinnelainan
kuolettamiseen. Sebedeukselle Jeesus kertoi tästä Välimeren-matkasta
luottamuksellisesti kaiken, mutta hän teroitti tälle, ettei hän kertoisi siitä
kenellekään, ei edes hänen omaisilleen. Eikä Sebedeus myöskään tämän pitkän,
lähes kaksivuotisen ajanjakson kuluessa kertaakaan paljastanut olevansa
tietoinen Jeesuksen olinpaikasta. Ennen kuin Jeesus ehti palata tältä matkalta,
Nasaretin perhe oli jo miltei luopunut toivosta saada nähdä häntä enää elävänä.
Vain Sebedeuksen vakuuttelut, kun tämä poikansa Johanneksen kanssa vieraili
useassakin eri yhteydessä Nasaretissa, pitivät Marian sydämessä yllä toivoa.
Koko tämän aikavälin Nasaretin perhe tuli toimeen varsin
hyvin. Juuda oli lisännyt maksuosuuttaan huomattavasti ja maksoi
naimisiinmenoonsa saakka ylimääräistä. Vaikka nämä eivät paljon apua
tarvinneetkaan, oli Johannes Sebedeuksella tapana viedä Marialle ja Ruutille
aina joitakin lahjoja, kuten Jeesus oli pyytänyt häntä tekemään.
3. KAHDESKYMMENESYHDEKSÄS VUOSI
(23 jKr)
Jeesuksen
kahdeskymmenesyhdeksäs vuosi kului kokonaisuudessaan Välimeren maihin
suuntautuneen matkan toteuttamiseen. Matkan päätapahtumat, siinä laajuudessa
kuin meillä on lupa paljastaa näitä kokemuksia, ovat tätä lukua välittömästi
seuraavien kertomusten aiheena.
Koko tämän
roomalaiseen maailmaan suuntautuneen matkan ajan Jeesus tunnettiin -- monista
syistä -- Damaskoksen kirjanoppineena. Korintissa ja muissa paluumatkan
pysähdyspaikoissa hänet kuitenkin tunnettiin juutalaisena kotiopettajana.
Se oli vaiheikas
kausi Jeesuksen elämässä. Tätä matkaa tehdessään hän solmi monia suhteita
kanssaihmisiinsä, mutta tämä kokemus on sellainen hänen elämänsä jakso, josta
hän ei koskaan kertonut yhdellekään perheensä jäsenelle eikä yhdellekään
apostolille. Jeesus eli lihallisen elämänsä ja erkani tästä maailmasta ilman,
että kukaan (Beetsaidan Sebedeusta lukuun ottamatta) tuli tietämään hänen
tehneen tällaisen laajamittaisen matkan. Jotkut hänen ystävistään luulivat
hänen palanneen Damaskokseen, toiset luulivat hänen menneen Intiaan. Hänen oman
perheensä jäsenet olivat taipuvaisia uskomaan, että hän oli Aleksandriassa,
sillä he tiesivät, että häntä oli kerran pyydetty lähtemään sinne
apulaishasheniksi.
Kun Jeesus
palasi Palestiinaan, hän ei tehnyt mitään muuttaakseen perheensä käsitystä,
jonka mukaan hän oli mennyt Jerusalemista Aleksandriaan. Hän antoi heidän olla
edelleenkin siinä luulossa, että hän oli koko Palestiinasta-poissaolonsa ajan
ollut tuossa oppineisuuden ja kulttuurin kaupungissa. Vain beetsaidalainen
veneenveistäjä Sebedeus tiesi totuuden näistä asioista, eikä Sebedeus kertonut
sitä kenellekään.
Pyrkiessänne
pääsemään selville Jeesuksen Urantialla elämän elämän tarkoituksesta teidän
tulisi aina muistaa Jeesuksen lahjoittautumisen vaikuttimet. Mikäli mielitte
päästä käsitykseen hänen monienkin näennäisesti omituisten tekojensa
merkityksestä, teidän tulee nähdä hänen maailmassanne olonsa tarkoitus. Hän
varoi johdonmukaisesti luomasta
[sivu 1424]
liian
kiinnostavaa ja huomiota herättävää omakohtaista elämänuraa. Hän ei halunnut
vedota kanssaihmisiinsä epätavallisin tai vastustamattomin keinoin. Hän oli
antautunut työhön, jonka tarkoitus oli tuoda hänen kanssaihmistensä tietoon
totuus taivaallisesta Isästä, ja samalla hän oli pyhittäytynyt siihen ylevään
tehtävään, että hän eläisi kuolevaisen olennon elämänsä maan päällä niin, että
hän oli kaiken aikaa saman Paratiisissa olevan Isän tahdon alainen.
Jeesuksen maisen
elämän ymmärtämistä auttaa aina myös, jos kaikki tätä jumalallista
lahjoittautumista tutkivat kuolevaiset muistavat, että vaikka hän vietti tämän
ruumiillistuneena elämänsä elämänvaiheen Urantialla, hän eli sen
kuitenkin koko universumiaan varten. Elämään, jonka hän eli lihallisen
kuolevaisen hahmossa, liittyy koko Nebadonin universumin jokaisen yksittäisen
asutun sfäärin kannalta jotakin erikoista ja innoittavaa. Ja näin on sanottava
myös maailmoista, joista on tullut asuttavia vasta hänen Urantialla-oleskelunsa
vaiheikkaiden aikojen jälkeen. Ja niin on sanottava myös kaikista maailmoista,
joita tahdolliset luodut mahdollisesti asuttavat tämän paikallisuniversumin
koko tulevan historian kuluessa.
Tätä
roomalaiseen maailmaan suuntautunutta matkaa tehdessään ja sen mukanaan tuomien
kokemusten myötä Ihmisen Poika vei käytännöllisesti katsoen päätökseen suoraan
yhteydenpitoon perustuneen koulutuksensa oman aikansa ja sukupolvensa maailman
moninaisiin kansoihin tutustumisessa. Nasaretiin-paluuseensa mennessä hän oli
matkustamalla tapahtuneen oppimisen välityksellä saanut kutakuinkin selville,
miten ihminen eli ja miten hän järjesti olemassaolonsa Urantialla.
Hänen Välimeren
eri puolille suuntautuneen matkansa todellinen tarkoitus oli oppia tuntemaan
ihmiset. Tällä matkalla hän tuli hyvin läheisiin kosketuksiin satojen
ihmissukukunnan edustajien kanssa. Hän kohtasi ja rakasti kaikenlaisia ihmisiä:
rikkaita ja köyhiä, ylhäisiä ja alhaisia, mustia ja valkoisia, oppineita ja
oppimattomia, sivistyneitä ja sivistymättömiä, eläimellisiä ja hengellisiä,
uskonnollisia ja uskonnottomia, moraalisia ja moraalittomia.
Tällä Välimerenmatkalla Jeesus edistyi pitkälle hänelle
ihmisenä kuuluneessa tehtävässä saada aineellinen ja kuolevainen mieli
hallintaansa, ja hänen sisimmässään asunut Suuntaaja saavutti suurenmoisia
tuloksia tämän samaisen ihmisälyn nostamisessa entistä korkeammalle ja sen
hengellisessä valloittamisessa. Tämän matkan lopulla Jeesus itse asiassa tiesi,
niin varmasti kuin ihminen ylipäätään voi tietää, että hän oli Jumalan Poika,
Universaalisen Isän Luoja-Poika. Suuntaaja kykeni yhä paremmin tuomaan Ihmisen
Pojan mieleen hämäriä muistikuvia siitä kokemuksesta, joka hänellä oli
Paratiisista, kun hän oli jumalallisen Isänsä yhteydessä ennen kuin hän vielä
oli alkanutkaan organisoida ja hoitaa tätä Nebadonin paikallisuniversumia. Näin
Suuntaaja vähä vähältä toi Jeesuksen ihmistietoisuuteen nämä välttämättömät
muistikuvat hänen aikaisemmasta ja jumalallisesta olemassaolostaan lähes
ikuisen menneisyyden eri aikakausina. Viimeinen Suuntaajan esiin tuoma
välinäytös hänen ihmisyyttä edeltävästä kokemusmaailmastaan oli hänen
jäähyväisneuvottelunsa Salvingtonin Immanuelin kanssa hetkeä ennen kuin hän
luopui tietoisesta persoonallisuudestaan astuakseen Urantia-inkarnaatioon. Ja
tämä ihmisyyttä edeltävään olemassaoloon liittyvä viimeinen muistikuva
kirkastui Jeesuksen tietoisuudessa samana päivänä, jona Johannes kastoi hänet
Jordanvirrassa.
Tilannetta
seuranneille paikallisuniversumin taivaallisille olennoille tämä
Välimeren-matka oli kaikista Jeesuksen maisista kokemuksista kiehtovin, ainakin
jos ajatellaan hänen elämänuraansa tästä hetkestä hänen ristiinnaulitsemisensa
ja kuolemansa hetkeen. Tämä oli se lumoava vaihe, jolloin hän suoritti henkilökohtaista
hoivaamista, kun kohta sen sijaan alkaisi hänen julkisen hoivansa
ajanjakso. Tämän ainutlaatuisen välivaiheen teki entistäkin
mielenkiintoisemmaksi se, että hän oli tuolloin vielä nasaretilainen puuseppä,
kapernaumilainen veneenrakentaja, damaskoslainen kirjanoppinut; hän oli yhä
Ihmisen Poika. Hän ei vielä ollut
[sivu 1425]
saanut
ihmismieltään täysin hallintaansa. Kuolevaisidentiteetti ei vielä ollut
kokonaan Suuntaajan hallinnassa, eikä Suuntaaja vielä ollut sille vastineena.
Hän oli edelleenkin ihminen ihmisten joukossa.
Ihmisen Pojan
puhtaasti ihmiselle ominainen hengellinen kokemus -- omakohtainen hengellinen
kasvu -- saavutti kutakuinkin lakipisteensä tämän
kahdennenkymmenennenyhdeksännen vuoden aikana. Tämä hengellisen kehityksen
kokemus oli tasaista, vähittäistä kasvua hänen Ajatuksensuuntaajansa
saapumishetkestä aina siihen päivään, jolloin sai täyttymyksensä ja
vahvistuksensa se suhde, joka on ihmiselle normaali ja luonnollinen ihmisen
aineellisen mielen ja hengen mielivarustuksen välillä -- se ilmiö, että näistä
kahdesta mielestä kehkeytyy yksi mieli, kokemus, jonka Ihmisen Poika tämän
maailman kuolevaiseksi ruumiillistuneena saavutti täydellisenä ja lopullisena
päivänä, jolloin hänet kastettiin Jordanissa.
Kaikki nämä
vuodet -- samanaikaisesti kun näytti siltä, ettei hän enää yhtä usein asettunut
muodolliseen yhteyteen taivaallisen Isänsä kanssa, -- hän kehitti yhä
tuloksellisempia menetelmiä, joilla hän oli persoonallisessa yhteydessä
sisimmässään olleeseen Paratiisin-Isän henkiläsnäoloon. Hän eli todellisen
elämän, täyden elämän ja kiistatta normaalin, luonnollisen ja keskitasoisen
elämän lihallisessa hahmossa. Omakohtaisesti sen kokeneena hän tietää, mitä
tosiasiallisesti ja kaiken kaikkiaan on elää ihmisolentojen elämä ajallisuuden
ja avaruuden aineellisissa maailmoissa.
Ihmisen Poika
koki ihmisen tunne-elämän koko asteikon ylimmästä ilosta syvimpään suruun. Hän
oli iloinen lapsi ja harvinaisen hyväntuulinen olento. Mutta yhtä lailla hän
oli "surujen mies ja murheen tuttava". Hengellisessä merkityksessä
hän tosiaan eli kuolevaisen olennon elämän pohjalta huipulle, alusta loppuun.
Aineellisesta näkökulmasta katsoen saattaa näyttää siltä, ettei hänen tarvinnut
kokea inhimillisen olemassaolon kumpaakaan sosiaalista ääripäätä, mutta
älyllisessä mielessä hän perehtyi koko mitalta ja täysimääräisesti siihen, mitä
ihmiskunta saa kokea.
Jeesus tuntee
maailmoissa elävien evolutionaaristen ja ylösnousemuksellisten kuolevaisten
ajatukset ja tuntemukset, halut ja virikkeet syntymästä kuolemaan. Hän on
elänyt ihmisen elämän alusta loppuun: fyysisen, älyllisen ja hengellisen
minuuden heräämisestä vauvaiän, lapsuuden ja nuoruuden kautta aikuisuuteen, ja
hän on läpikäynyt jopa ihmisen kuolonkokemuksen. Paitsi, että hän kävi läpi
nämä tavalliset ja tutut ihmisen älyllisen ja hengellisen edistymisen vaiheet,
hän sen lisäksi koki täydellisinä myös ne korkeammat ja edistyneemmät
ihmisen ja Suuntaajan yhteensovittautumisen vaiheet, joihin niin peräti harvat
Urantian kuolevaiset milloinkaan yltävät. Ja tällä tavoin hän koki kuolevaisen
ihmisen täyden elämän, mutta ei pelkästään sellaisena kuin se eletään teidän
maailmassanne, vaan myös sellaisena kuin se eletään kaikissa muissakin
ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisissa maailmoissa, jopa kaikista valoon
ja elämään asettuneista maailmoista kaikkein korkeimmalle ja pisimmälle
ehtineissä.
Vaikka
saattaakin olla, ettei tämä täydellinen elämä, jonka Jeesus eli kuolevaisen
lihallisessa hahmossa, saavuttanut varauksetonta ja kaikinpuolista hyväksyntää
hänen kuolevaistovereidensa taholta, niiden taholta, jotka sattuivat olemaan
hänen aikalaisiaan maan päällä, elämä, jonka Jeesus Nasaretilainen lihallisessa
ruumiissa ja Urantialla eli, sai kuitenkin Universaaliselta Isältä täyden ja
varauksettoman hyväksymisen; yhdistyiväthän siinä yhdellä ja samalla kertaa ja persoonallisuuden
elämän yhden ja saman elämän puitteissa täydellinen ikuisen Jumalan julkituonti
kuolevaiselle ihmiselle ja täydellistyneen ihmispersoonallisuuden julkitulo
Infiniittisen Luojan tyydytykseksi.
Ja tämä oli
todellisuudessa se, mitä hän ylimpänä tavoittelikin. Hän ei tullut Urantialle
elääkseen täällä täydellisenä ja seikkaperäisenä esimerkkinä yhdellekään
lapselle tai aikuiselle, yhdellekään miehelle tai naiselle tuona tai minään
muunakaan aikakautena. On toki totta, että voimme kaikki hänen täydestä,
rikkaasta, kauniista ja ylevästä elämästään löytää paljon äärimmäisen
esikuvallista ja jumalallisen innoittavaa, mutta tämä johtuu siitä, että hän
eli todellisen ja aidosti inhimillisen elämän. Jeesus ei
[sivu 1426]
elänyt elämäänsä maan päällä näyttääkseen
esimerkkiä, jota kaikkien muiden ihmisolentojen tulisi jäljitellä. Hän eli
tämän lihallisen elämänsä saman armeliaisuuden varassa, jonka varassa te kaikki
voitte elää oman elämänne maan päällä. Ja sillä, miten hän eli kuolevaisen olennon
elämänsä omana aikanaan ja sellaisena kuin hän oli, hän tosiaankin antoi
meille kaikille esimerkin siitä, miten elää elämämme omana aikanamme ja sellaisina
kuin me olemme. Ette voi pyrkiä elämään hänen elämäänsä, mutta voitte
päättää, että elätte oman elämänne niin kuin hän eli ja samalla tavoin
kuin hän eli omansa. Jeesus ei kenties ole tekninen ja seikkaperäinen esimerkki
kaikkien aikakausien kaikille kuolevaisille tämän paikallisuniversumin kaikissa
maailmoissa, mutta hän on iäti kaikkien niiden Paratiisiin matkaavien
pyhiinvaeltajien innoituksen lähde ja opastaja, jotka lähtevät ensimmäisistä
ylösnousemuksen maailmoista ja nousevat universumien universumin ja sieltä
edelleen Havonan kautta Paratiisiin. Jeesus on uusi ja elävä tie
ihmisestä Jumalaksi, osittaisesta täydelliseksi, maisesta taivaalliseksi,
ajallisuudesta ikuisuuteen.
Kahdennenkymmenennenyhdeksännen vuotensa päättyessä Jeesus Nasaretilainen oli käytännöllisesti katsoen elänyt loppuun elämän, jonka elämistä edellytetään lihalliseen ruumiiseen pukeutuneilta kuolevaisilta. Hän saapui maan päälle sinä Jumalan täyteytenä, joka oli määrä tuoda julki ihmiselle. Hänestä oli nyt tullut jotakuinkin täydellinen ihminen, joka odotti tilaisuutta päästä tulemaan julki Jumalalle. Ja kaiken tämän hän teki ennen kuin oli täyttänyt kolmekymmentä vuotta.