[sivu
1596]
PÄÄSIÄINEN JERUSALEMISSA
KOKO huhtikuun ajan Jeesus ja apostolit
toimivat Jerusalemissa, ja iltaisin he poistuivat kaupungista viettääkseen
yönsä Betaniassa. Jeesus itse vietti joka viikko yön tai kaksi Jerusalemissa
erään kreikan-juutalaisen, Flaviuksen kodissa, jonne monet vaikutusvaltaiset
juutalaiset tulivat salaa häntä tapaamaan.
Ensimmäisenä
Jerusalemin-päivänä Jeesus kävi vuosientakaisen ystävänsä Hannaksen luona, joka
oli entinen ylipappi ja Sebedeuksen vaimon, Salomen, sukulainen. Hannas oli
kuullut puhuttavan Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan, ja kun Jeesus pistäytyi
ylipapin kodissa, hänet otettiin vastaan varsin pidättyvästi. Huomatessaan
ylipapin penseyden Jeesus poistui talosta välittömästi ja sanoi lähtiessään:
"Pelko on ihmisen suurin orjuuttaja, ja ylpeys hänen suuri heikkoutensa.
Annatko vietellä itsesi näiden ilon ja vapauden hävittäjien orjuuteen?"
Mutta Hannas ei vastannut mitään. Mestari ei tavannutkaan Hannasta toistamiseen
ennen kuin sinä hetkenä, jolloin tämä istui vävynsä rinnalla Ihmisen Pojan
tuomarina.
Koko tämän kuukauden ajan Jeesus tai joku
apostoleista oli päivittäin temppelissä opettamassa. Kun pääsiäisvieraita alkoi
olla niin paljon, etteivät kaikki päässeet sisälle kuuntelemaan temppelissä
annettua opetusta, apostolit johtivat monia opetusryhmiä pyhien temppelitilojen
ulkopuolella. Heidän sanomansa pääsisältönä oli:
1. Taivaan valtakunta on lähellä.
2. Uskomalla Jumalan isyyteen saatte astua
taivaan valtakuntaan ja tulla sen myötä Jumalan pojiksi.
3. Rakkaus on se sääntö, jonka mukaan
valtakunnassa eletään -- ja rakkaus on ylivertaista omistautumista Jumalalle
samalla, kun rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään.
4. Isän tahdon totteleminen, hengen hedelmien
tuottaminen omassa henkilökohtaisessa elämässään, on valtakunnan laki.
Pääsiäisenviettoon saapuneet kansanjoukot kuulivat Jeesuksen äskeisen opetuksen, ja sadat heidän joukossaan riemuitsivat tästä hyvästä sanomasta. Jeesus ja hänen apostolinsa alkoivat olla pääpapeille ja juutalaisten vallanpitäjille suuri huolen aihe, ja he kävivät keskenään väittelyjä siitä, miten näiden suhteen pitäisi menetellä.
Temppelin sisällä ja sen liepeillä
suorittamansa opetustyön lisäksi apostolit ja muut uskovat tekivät
pääsiäisvieraiden keskuudessa paljon henkilökohtaista työtä. Nämä asiasta
kiinnostuneet miehet ja naiset veivät tiedon Jeesuksen sanomasta näiltä
pääsiäisjuhlilta Rooman valtakunnan kaukaisimpiinkin osiin ja myös itään. Tästä
alkoi valtakunnan evankeliumin leviäminen ulkopuoliseen maailmaan. Jeesuksen
työn ei ollut enää määrä rajoittua Palestiinaan.
[sivu 1597]
Jerusalemin pääsiäisjuhlille osallistui muuan
Jaakob, varakas juutalaiskauppias Kreetalta, ja hän tuli Andreaksen luo pyytäen
saada tavata Jeesusta yksityisesti. Andreas järjesti niin, että tämä salainen
tapaaminen Jeesuksen kanssa pidettiin Flaviuksen kotona seuraavan päivän
iltana. Mies ei kyennyt ymmärtämään Mestarin opetuksia, ja hän tuli, koska
halusi saada täsmällisempää tietoa Jumalan valtakunnasta. Jaakob sanoi
Jeesukselle: "Mutta, Rabbi, Mooses ja muinaiset profeetathan kertovat,
että Jahve on kiivas Jumala, jonka viha on suurta ja kiukku ankaraa. Profeetat
sanovat hänen vihaavan pahantekijöitä ja kostavan niille, jotka eivät hänen
lakiaan tottele. Sinä ja opetuslapsesi opetatte meille Jumalan olevan hyvä ja
sääliväinen Isä, joka niin rakastaa kaikkia ihmisiä, että haluaisi ottaa heidät
kernaasti vastaan tähän uuteen taivaan valtakuntaan, jonka te julistatte olevan
kovastikin lähellä."
Jaakobin puhuttua sanottavansa Jeesus vastasi: "Jaakob, olet esittänyt oikein niiden muinaisten profeettojen opetukset, jotka opettivat oman sukupolvensa lapsia sen mukaan, miten valistuneita heidän päivinään oltiin. Isämme Paratiisissa on muuttumaton. Mutta käsitys hänen olemuksestaan on sitten Mooseksen päivien laajentunut ja kasvanut; ajatellaanpa vain, mitä Aamos aikanaan opetti, tai mitä sai kuulla profeetta Jesajan sukupolvi. Ja nyt olen tullut minä lihallisessa hahmossa paljastaakseni Isän uudessa kunniassa ja tuodakseni julki hänen rakkautensa ja armeliaisuutensa kaikkia ihmisiä kohtaan kaikissa maailmoissa. Kun tämän valtakunnan evankeliumi kaikille ihmisille osoitettavasta hyvästä mielestä ja hyvästä tahdosta kertovine viesteineen leviää koko maailmaan, sitä mukaa kaikkien kansakuntien perheiden keskuuteen kehittyy entisestään kohentuneet ja paremmat suhteet. Ajan myötä isät ja heidän lapsensa rakastavat toisiaan yhä enemmän, ja näin saadaan aikaan parempi ymmärrys taivaassa olevan Isän tuntemasta rakkaudesta hänen maan päällä olevia lapsiaan kohtaan. Muista, Jaakob, että hyvä ja oikea isä ei rakasta perhettään vain kokonaisuutena -- perheenä -- vaan hän rakastaa aidosti myös jokaista yksittäistä perheenjäsentä ja kantaa hänestä hellää huolta."
Taivaallisen Isän luonteesta melko laajasti
luennoituaan Jeesus piti tauon sanoakseen: "Monilapsisen perheen isänä
sinä, Jaakob, tiedät hyvin sanojeni totuudellisuuden." Ja Jaakob sanoi:
"Mutta, Mestari, kuka sinulle kertoi, että olisin kuuden lapsen isä? Miten
sinä minusta sellaista tiesit?" Ja Mestari vastasi: "Riittäköön kun
sanon, että Isä ja Poika tietävät kaiken, sillä he toden totta näkevät kaiken.
Koska sinä maisena isänä rakastat lapsiasi, täytyy sinun nyt hyväksyä
tosiasiaksi taivaallisen Isän sinua kohtaan tuntema rakkaus -- ei
pelkästään kaikkia Abrahamin lapsia kohtaan vaan nimenomaan sinua kohtaan,
yksilöllistä sieluasi kohtaan."
Sitten Jeesus jatkoi puhettaan sanoen:
"Kun lapsesi ovat hyvin nuoria ja kypsymättömiä ja kun sinun pitää
kurittaa heitä, he voivat tulla sellaisiin ajatuksiin, että heidän isänsä on
kiivas ja on suuttumuksentäyteisen vihan vallassa. Kypsymättömyydeltään he
eivät kykene näkemään rangaistuksen taakse huomatakseen isän kaukokatseisen ja
kasvattavan kiintymyksen. Mutta kun näistä samoista lapsista tulee aikuisia
miehiä ja naisia, eikö olisikin heidän puoleltaan melkoista tyhmyyttä takertua
näihin aikaisempiin ja väärinymmärryksestä johtuviin käsityksiin isästään?
Miehiä ja naisia kun ovat, heidän tulisi nyt nähdä isänsä tuntema rakkaus
kaikissa näissä elämänsä alkuvaiheen kurinpitotoimissa. Eikö ihmiskunnankin
tulisi vuosisatojen saatossa alkaa entistä paremmin ymmärtää taivaassa olevan
Isän todellista olemusta ja rakastavaa luonnetta? Mitä hyötyä teillä on toinen
toistaan seuraavista hengellisesti valistetuista sukupolvista, jos
itsepintaisesti näette Jumalan edelleenkin siten kuin Mooses ja profeetat hänet
näkivät? Sanon sinulle, Jaakob, että sinun tulisi käsillä olevan hetken tarjoamassa
kirkkaassa valossa nähdä Isä niin kuin ei kukaan niistä, jotka ovat menneet
edeltäsi, ole häntä koskaan ennen nähnyt. Ja tällä tavoin hänet nähdessäsi
sinun tulisi riemuiten
[sivu 1598]
astua sisälle siihen valtakuntaan, jossa tällainen armelias Isä hallitsee, ja sinun tulisi pyrkiä siihen, että hänen rakkaudentäyteinen tahtonsa vast'edes hallitsee elämääsi."
Ja Jaakob
vastasi: "Rabbi, minä uskon; minä haluan, että johdatat minut Isän
valtakuntaan."
Kaksitoista apostolia, joista useimmat olivat kuunnelleet edellä kerrottua Jumalan luonteesta käytyä keskustelua, esittivät samana iltana Jeesukselle monta kysymystä taivaallisesta Isästä. Mestarin vastaukset näihin kysymyksiin on parasta esittää yhteenvetona seuraavin nykyisen kielenkäytön mukaisin ilmaisuin:
Jeesus nuhteli lempeästi kahtatoista
apostolia, kun hän asiasisältönsä osalta toistettuna sanoi: Ettekö tunne
Israelin kansan perimätietoja niiltä osin, kuin ne liittyvät jahvekäsitteen
kehitykseen, ja oletteko tietämättömiä siitä, mitä pyhissä kirjoituksissa
Jumalaa käsittelevän opinkappaleen osalta sanotaan? Ja sitten Mestari ryhtyi
opettamaan apostoleille jumaluuskäsityksen kehitystä juutalaiskansan koko
kehityskaaren ajalta. Hän pyysi kiinnittämään huomiota seuraaviin
jumalakäsityksen kehitysvaiheisiin:
1. Jahve -- Siinain sukukuntien
jumala. Tämä oli se primitiivinen käsitys Jumaluudesta, jonka Mooses korotti
korkeammalle, Israelin Herran, Jumalan tasolle. Taivaassa oleva Isä ei
milloinkaan torju maisten lastensa vilpitöntä palvontaa, olipa heidän
jumaluuskäsityksensä miten karkeatekoinen tahansa tai symboloivatpa he hänen
jumalallista olemustaan millä nimellä hyvänsä.
2. Kaikkein Korkein. Tämän käsityksen
taivaassa olevasta Isästä Melkisedek julisti Abrahamille, ja ne, jotka
myöhemmin uskoivat tähän laveampaan ja laajempaan Jumaluuden ideaan, veivät sen
kauas Saalemista. Abraham ja hänen veljensä lähtivät Uurista siellä
vakiintuneen auringonpalvonnan takia, ja he alkoivat uskoa Melkisedekin
opetukseen El Eljonista, Kaikkein Korkeimmasta Jumalasta. Heidän käsityksensä
Jumalasta oli monikoosteinen, sillä se oli sekoitus, johon kuului heidän
vanhemmat mesopotamialaiset käsityksensä sekä oppi Kaikkein Korkeimmasta.
3. El Shaddai. Näinä varhaisina
aikoina monet heprealaiset palvoivat El Shaddaita, sitä egyptiläistä käsitystä
taivaan Jumalasta, josta he olivat tulleet tietämään ollessaan vankeina Niilin
maassa. Kauan Melkisedekin aikojen jälkeen kaikki nämä kolme jumalakäsitystä
yhdistyivät, ja niistä muodostui oppi luojajumaluudesta, Israelin Herrasta,
Jumalasta.
4. Elohim. Aatamin ajoista saakka on
säilynyt opetus Paratiisin Kolminaisuudesta. Ettekö muista, kuinka pyhät
kirjoitukset alkavat väitteellä, jonka mukaan "Alussa Jumalat loivat
taivaat ja maan"? Tämä osoittaa, että aikana, jona tuo muistiinmerkintä
tehtiin, oli kolminaisuuskäsite kolmesta Jumalasta yhdessä Jumalassa saanut
sijansa esi-isiemme uskonnossa.
5. Korkein Jahve. Jesajan aikaan
tultaessa nämä Jumalaa koskevat uskomukset olivat laajenneet Universaalisen
Luojan käsitteeksi, Luojan, joka oli samalla kertaa sekä kaikkivaltias että
kaikin puolin armollinen. Ja tämä kehittyvä ja laajeneva jumalakäsitys
syrjäytti isiemme uskonnosta itse asiassa kaikki aikaisemmat
jumaluuskäsitykset.
6. Taivaassa
oleva Isä. Ja nyt me tunnemme Jumalan taivaassa olevana Isänämme.
Opetuksemme tarjoaa uskonnon, jossa uskova on Jumalan poika. Se on
taivaan valtakunnan evankeliumin hyvä sanoma. Poika ja Henki ovat Isän kanssa
rinnanolevaisia, ja ilmoitus näiden Paratiisin-Jumaluuksien olemuksesta ja
huolenpidosta tulee jatkuvasti laajenemaan ja kirkastumaan
[sivu 1599]
kaikkina niinä
loputtomina aikakausina, jolloin taivaaseen nousevat Jumalan pojat käyvät läpi
ikuista hengellistä edistymistään. Ihmisen sisimmässä asuva henki tunnustaa
kaikkina aikoina ja kaikkina aikakausina jokaisen ihmisen harjoittaman aidon
palvonnan -- siinä mielessä, että kysymys on yksilökohtaisesta hengellisestä
edistymisestä -- taivaassa olevalle Isälle osoitetuksi kunnianosoitukseksi.
Apostolit eivät
olleet koskaan ennen olleet yhtä järkyttyneitä kuin he olivat kuultuaan tämän
selvityksen jumalakäsityksen kasvusta aikaisempien sukupolvien juutalaisten
mielessä. He olivat aivan liian hämmennyksissä kysymyksiä esittääkseen. Kun he
siinä istuivat hiljaisina Jeesuksen edessä, Mestari jatkoi puhettaan: "Ja
olisitte tienneet nämä totuudet, jos olisitte lukeneet pyhiä kirjoituksia.
Ettekö ole lukeneet Samuelin kirjasta kohtaa, jossa sanotaan: 'Ja Herran viha
syttyi Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin heitä vastaan, sanoen:
Mene ja laske Israel ja Juuda'? Eikä tässä ollut mitään kummallista, sillä
Samuelin päivinä Abrahamin lapset tosiaan uskoivat, että Jahve loi sekä hyvän
että pahan. Mutta kun myöhempi kirjoittaja juutalaisten käsityksen Jumalan
luonteesta laajennuttua kertoi nämä tapahtumat, hän ei rohjennut panna Jahvea
vastuuseen pahasta. Siksi hän sanoi: 'Ja Saatana nousi Israelia vastaan ja
yllytti Daavidin laskemaan Israelin.' Ettekö kykene näkemään, että tällaiset
pyhissä kirjoituksissa esiintyvät muistiinmerkinnät osoittavat selvästi, miten
käsitys Jumalan olemuksesta jatkuvasti ja sukupolvesta toiseen kehittyi?
"Lisäksi
teidän olisi pitänyt havaita, kuinka jumalallisen lain ymmärtäminen edistyi
täysin samaa tahtia näiden laajenevien jumaluuskäsitysten kanssa. Kun Israelin
lapset pääsivät pois Egyptistä aikana ennen laajempaa Jahve-ilmoitusta, heillä
oli kymmenen käskyä, jotka olivat heidän lakinaan aina niihin aikoihin asti,
jolloin he elivät leirissä Siinain juurella. Ja nämä kymmenen käskyä kuuluivat:
"1. Älä
palvo mitään muuta jumalaa, sillä Herra on kiivas Jumala.
"2. Älä tee
valettuja jumalia.
"3. Älä
jätä viettämättä happamattoman leivän juhlaa.
"4.
Esikoiset kaikista ihmisten tai karjan miehenpuolista ovat minun, sanoo Herra.
"5. Kuusi
päivää saat tehdä työtä, mutta seitsemäntenä sinun pitää levätä.
"6. Älä
jätä viettämättä uutishedelmien juhlaa äläkä vuoden lopulla sadonkorjuujuhlaa.
"7. Älä
uhraa minkään uhrieläimen verta happaman leivän kera.
"8. Pääsiäisjuhlan
uhritoimitusta ei pidä jättää aamuun.
"9. Maan uutishedelmien ensimmäiset on sinun tuotava Herran, sinun Jumalasi, huoneeseen.
"10. Älä
kiehuta vohlaa emonsa maidossa.
"Ja sitten
Mooses, Siinain jylinäin ja salamain keskellä, antoi heille uudet kymmenen
käskyä, joista te kaikki myönnätte, että ne ovat paljon arvollisempia lausumia
esiintymään Jumaluutta käsittelevien avartuvien Jahve-käsitysten rinnalla. Ja
tokko te koskaan näiden pyhissä kirjoituksissa kahteen kertaan lueteltujen
käskyjen osalta huomasitte, että ensimmäisessä tapauksessa on sapatin pitämisen
syyksi osoitettu Egyptistä-vapautuminen, kun taas esi-isiemme uskonnollisten
käsitysten edistyminen vaati myöhemmin laaditussa kertomuksessa muuttamaan
tämän kohdan siten, että sapatin noudattamisen syyksi tuli luomistapahtuman
tosiasian tunnustaminen?
"Ja sitten
muistanette, että vielä kerran -- Jesajan aikana vallinneen suuremman
hengellisen valveutumisen myötä -- nämä kymmenen negatiivista käskyä
vaihdettiin
[sivu 1600]
suureksi ja
myönteiseksi rakkauden laiksi, kehotukseksi rakastaa Jumalaa yli kaiken ja
lähimmäistä niin kuin itseään. Ja tämä on se yli kaiken menevä, Jumalaa kohtaan
ja ihmistä kohtaan tunnettavan rakkauden laki, josta myös minä julistan teille,
ettei ihmisellä muuta velvollisuutta ole."
Ja kun hän oli sanottavansa puhunut, kukaan ei esittänyt
hänelle kysymystä, vaan he menivät itse kukin levolle.
4. FLAVIUS JA KREIKAN KULTTUURI
Kreikan-juutalainen
Flavius oli portin käännynnäinen, jota ei ollut ympärileikattu eikä kastettu.
Ja koska hän rakasti suuresti taiteen ja kuvanveiston kauneutta, niin talo,
jossa hän Jerusalemissa ollessaan asui, oli kaunis rakennus. Tämä koti oli
kallisarvoisin aartein hienostuneesti koristettu. Nämä aarteet hän oli maailmanmatkoillaan
kerännyt sieltä täältä. Kun hän ensi kertaa ajatteli kutsua Jeesuksen kotiinsa,
hän pelkäsi, että Mestari saattaisi loukkaantua nähdessään nämä niin kutsutut
pyhäinkuvat. Mutta kun Jeesus astui sisälle hänen kotiinsa, Flavius yllättyi
myönteisesti, sillä Jeesus ei moittinutkaan häntä siitä, että hänellä oli näitä
muka epäjumalanpalvonnallisia esineitä siroteltuina eri puolille taloa, vaan
sen sijaan osoitti suurta kiinnostusta koko kokoelmaa kohtaan ja esitti
jokaisesta esineestä monta arvostavaa kysymystä Flaviuksen ohjatessa häntä
huoneesta toiseen hänelle kaikki suosikkiveistoksensa esitellen.
Mestari näki,
että hänen isäntänsä oli ymmällään hänen myötämielisestä suhtautumisestaan
taidetta kohtaan. Niinpä Jeesus, kun he olivat käyneet läpi koko kokoelman,
lausuikin: "Miksi sinun pitäisi odottaa saavasi moitteita siitä, että
arvostat Isäni luomien ja taiteilijan ihmiskäsin muovaamien esineiden
kauneutta? Miksi pitäisi kaikkien ihmisten nyrpistellä taiteellisin keinoin
tapahtuvalle sulouden ja kauneuden jäljentämiselle vain siksi, että Mooses
aikanaan koetti taistella kuvainkumartamista ja epäjumalainpalvontaa vastaan?
Sanon sinulle, Flavius, että Mooseksen lapset ovat käsittäneet hänet väärin, ja
nyt he tekevät epäjumalia jopa niistä hänen kielloistaan, jotka hän lausui
pyhäinkuvia sekä taivaassa ja maan päällä olevaisten kuvaamista vastaan. Mutta
vaikka Mooses opettikin tuollaisia rajoituksia noitten päivien pimentyneille
mielille, mitä tekemistä sillä on tämän päivän kanssa, jolloin taivaassa oleva
Isä paljastetaan kaikkia hallitsevaksi universaaliseksi Henkihallitsijaksi? Ja,
Flavius, sanon sinulle, ettei tulevassa valtakunnassa enää opeteta: 'Älä palvo
tätä äläkä palvo tuota'; enää ei kanneta huolta käskyistä, jotka määräävät
pidättymään tästä ja välttämään tuota, vaan kaikkia kiinnostaa pikemminkin vain
yksi velvollisuus, joka menee kaiken muun edelle. Ja tämä ihmisen velvollisuus
tulee julki kahdessa suuressa etuoikeudessa: infiniittisen Luojan,
Paratiisin-Isän, vilpittömässä palvomisessa ja kanssaihmisille osoitetussa
rakastavassa palvelussa. Jos rakastat lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi,
sinä toden totta tiedät olevasi Jumalan poika.
"Aikana,
jolloin Isäni oli vajavaisesti ymmärretty, Mooseksella oli oikeus puolellaan,
kun hän yritti vastustaa epäjumalainpalvontaa, mutta tulevana aikakautena Isä
on Pojan elämässä jo ilmoitettu, ja tämä uusi ilmoitus Jumalasta saa aikaan,
ettei ikiaikoihin ole tarpeen sekoittaa Luoja-Isää kivisiin epäjumaliin tai
kultaisiin ja hopeisiin jumalankuviin. Älylliset ihmiset saavat tästä alkaen
nauttia taideaarteista tarvitsematta sekoittaa tällaista materiaalista
kauneuden arvostamista Paratiisissa olevan Isän, kaikkien olevaisten ja
kaikkien olentojen Jumalan, palvomiseen ja palvelemiseen."
Flavius uskoi
kaiken, minkä Jeesus hänelle opetti. Seuraavana päivänä hän meni Jordanin
vastarannan Betaniaan, ja Johanneksen opetuslapset kastoivat hänet. Ja hän teki
näin siksi, etteivät Jeesuksen apostolit vielä kastaneet uskovia. Jerusalemiin
palattuaan Flavius järjesti
[sivu 1601]
Jeesuksen kunniaksi suuren juhlan ja kutsui sinne
kuusikymmentä ystäväänsä. Ja moni näistä vieraistakin alkoi uskoa tulevan
valtakunnan sanomaan.
Yksi Jeesuksen
tällä pääsiäisviikolla temppelissä pitämistä suurista saarnoista oli vastaus
erään hänen kuulijansa, Damaskoksesta saapuneen miehen, esittämään kysymykseen.
Tämä mies kysyi Jeesukselta: "Mutta, Rabbi, miten me voisimme tietää
varmaksi, että olet Jumalan lähettämä, ja että todella saamme astua tähän
valtakuntaan, jonka sinä ja opetuslapsesi julistatte olevan käden
ulottuvilla?" Ja Jeesus vastasi:
"Mitä tulee minun sanomaani ja opetuslasteni opetukseen, niitä teidän tulisi arvioida sen mukaan, millaisia hedelmiä ne tuottavat. Jos julistamme teille hengen totuuksia, henki todistaa sydämessänne, että sanomamme on aito. Mitä tulee valtakuntaan ja varmuuteenne siitä, että taivaallinen Isä ottaa teidät vastaan, niin sallikaa minun esittää teille kysymys: Kuka olisi joukossanne sellainen arvollinen ja hyväsydäminen isä, joka pitäisi poikansa ahdistuksen tai epätietoisuuden tilassa siltä osin, mikä on hänen asemansa perheen piirissä tai siitä, onko hänellä turvapaikkaa isänsä rakastavassa sydämessä? Huvitteletteko te, maiset isät, sellaisella että piinaatte lapsianne pitämällä heitä epävarmuudessa sen suhteen, onko heillä jatkuvasta rakkaudesta kertova paikka ihmissydämessänne? Ei jätä myöskään taivaassa oleva Isänne hengen uskonlapsiaan epätietoisuuteen siitä, mikä heidän asemansa on valtakunnassa. Jos hyväksytte Jumalan Isäksenne, olette kiistatta ja totisesti Jumalan poikia. Ja jos olette poikia, olette asemanne ja sijanne puolesta turvassa kaiken sen osalta, mikä koskee ikuista ja jumalallista poikauttanne. Jos uskotte sanani, uskotte samalla Häneen, joka minut lähetti, ja näin olette Isään uskomalla varmistaneet asemanne taivaan kansalaisina. Jos täytätte taivaassa olevan Isän tahdon, teiltä ei ikuinen elämä koskaan voi jäädä saavuttamatta, elämä, joka merkitsee edistymistä Jumalan valtakunnassa.
"Korkein Henki todistaa oman henkenne kanssa, että olette totisesti Jumalan lapsia. Ja jos olette Jumalan poikia, olette syntyneet Jumalan hengestä. Ja jokaisella, joka on syntynyt hengestä, on sisimmässään voima, jolla voittaa kaikki epäilys, ja tämä on se voitto, jolla päästään kaikesta epävarmuudesta, nimittäin uskonne.
"Profeetta Jesaja sanoi näistä ajoista
puhuessaan: 'Kun henki vuodatetaan päällemme korkeuksista, silloin
vanhurskauden aikaansaannoksesta tulee rauhaa, tyyneyttä ja iäistä vakuuttuneisuutta.'
Ja kaikille, jotka vakaasti uskovat tämän evankeliumin, tulee minusta takuu
siitä, että heidät hyväksytään Isäni valtakunnan ikuisiin ihanuuksiin ja
iankaikkiseen elämään. Siksipä te, jotka kuulette tämän sanoman ja uskotte
tämän valtakunnan evankeliumin, olette Jumalan poikia, ja teillä on
iankaikkinen elämä. Ja koko maailmalle osoitettuna todistuksena siitä, että
olette syntyneet hengestä, on se, että vilpittömästi rakastatte
toisianne."
Lukuisa
kuulijoiden joukko jäi tuntikausiksi Jeesuksen luo esittämään kysymyksiä ja
kuuntelemaan tarkkaavaisesti hänen lohduttavia vastauksiaan. Jeesuksen opetus
rohkaisi myös apostoleja saarnaamaan valtakunnan evankeliumia entistä
väkevämmin ja vakuuttavammin. Tämä Jerusalemin-kokemus oli kahdelletoista apostolille
suuri innoituksen lähde. Tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin he olivat
tekemisissä näin valtavien väenpaljouksien kanssa, ja he oppivat monet
arvokkaat läksyt, jotka osoittautuivat suureksi avuksi heidän myöhemmässä
toiminnassaan.
6. KESKUSTELU NIKODEMUKSEN KANSSA
Eräänä iltana Flaviuksen kotiin tuli
tapaamaan Jeesusta muuan Nikodemus, juutalaisten sanhedrinin varakas ja iäkäs
jäsen. Hän oli kuullut paljon
[sivu 1602]
tämän galilealaisen opetuksista, ja niin hän meni eräänä iltapäivänä kuuntelemaan, kun Jeesus opetti temppelipihoilla. Hän olisi halunnut mennä useamminkin kuuntelemaan Jeesuksen opetusta, mutta hän pelkäsi sellaista, että Jeesuksen opetusta seuraavat ihmiset näkevät hänet, sillä juutalaisten vallanpitäjät olivat jo nyt niin suuresti eri linjoilla Jeesuksen kanssa, ettei yksikään sanhedrinin jäsen halunnut tulla missään muodossa avoimesti häneen yhdistetyksi. Tämän vuoksi Nikodemus oli järjestänyt Andreaksen kautta asian siten, että hän tapaisi Jeesuksen yksityisesti juuri tänä iltana päivänlaskun jälkeen. Kun keskustelu alkoi, Pietari, Jaakob ja Johannes olivat Flaviuksen puutarhassa, mutta myöhemmin he kaikki menivät sisälle taloon, jossa mielipiteidenvaihto jatkui.
Ottaessaan Nikodemuksen vastaan Jeesus ei suonut hänelle mitään erityistä huomionosoitusta; Nikodemuksen kanssa keskustellessaan hän ei tehnyt mitään myönnytyksiä tai turvautunut mihinkään asiattomaan suostutteluun. Mestari ei millään tavoin pyrkinyt nolaamaan salamyhkäistä vierastaan, eikä hän myöskään turvautunut ivallisuuteen. Kaikissa kanssakäymisissään arvovieraan kanssa Jeesus oli tyyni, vakava ja oman arvonsa tietävä. Nikodemus ei ollut sanhedrinin virallinen valtuutettu, vaan hän tuli tapaamaan Jeesusta vain ja ainoastaan siksi, että hän tunsi henkilökohtaista ja vilpitöntä kiinnostusta Mestarin opetuksia kohtaan.
Flaviuksen esiteltyä Nikodemuksen tämä sanoi: "Rabbi, tiedämme, että olet Jumalan lähettämä opettaja, sillä kukaan, joka on pelkkä ihminen, ei voisi sillä tavoin opettaa, ellei Jumala olisi hänen kanssaan. Ja minua haluttaisi tietää enemmän tulevaa valtakuntaa koskevista opetuksistasi."
Jeesus vastasi Nikodemukselle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle, Nikodemus, ellei ihminen synny ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." Siihen Nikodemus vastasi: "Mutta kuinka ihminen voi syntyä uudesti, kun hän on vanha? Eihän hän syntyäkseen voi toista kertaa äitinsä kohtuunkaan mennä."
Jeesus sanoi: "Siitäkin huolimatta sanon sinulle, että ellei ihminen synny hengestä, hän ei voi astua Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta syntyy, on lihaa, ja mikä hengestä syntyy, on henkeä. Mutta ei sinun sitä pitäisi ihmetellä, kun sanoin, että sinun pitää syntyä ylhäältä. Kun tuuli puhaltaa, kuulet lehtien kahinan, mutta et näe tuulta -- mistä se tulee tai minne se menee --, ja samoin on jokaisen hengestä syntyneen laita. Ruumiin silmin voit nähdä hengen ilmentymät, mutta itse henkeä et voi tosiasiallisesti erottaa."
Nikodemus
vastasi: "Mutta en ymmärrä -- miten sellainen voi olla mahdollista?"
Jeesus sanoi: "Voiko olla mahdollista, että olet opettaja Israelissa ja
silti kaikesta tästä tietämätön? Siinä tapauksessa niiden asiana, jotka
tietävät hengen realiteeteista, on tuoda nämä asiat julki niille, jotka näkevät
vain aineellisen maailman ilmiöt. Mutta uskotko meitä, jos kerromme sinulle
taivaallisista totuuksista? Nikodemus, onko sinulla rohkeutta uskoa sellaiseen,
joka on laskeutunut taivaasta, peräti Ihmisen Poikaan?"
Ja Nikodemus
sanoi: "Mutta millä keinoin minä vähitellen saisin otteen tästä hengestä,
jonka on määrä uudistaa minut valtakuntaanastumisen valmisteluna?" Jeesus
vastasi: "Jo nyt on taivaassa olevan Isän henki sisimmässäsi. Jos
tahtoisit, että tämä korkeuksista oleva henki sinua johdattaa, niin hyvin pian
alkaisit nähdä hengen silmin, ja sitten sinä varauksettoman ratkaisun hengen
opastuksen hyväksi tehtyäsi syntyisit hengestä, sillä sen jälkeen ainoa
elämisen tarkoituksesi olisi taivaassa olevan Isäsi tahdon täyttäminen. Ja näin
sinä, kun havaitsisit syntyneesi hengestä ja olevasi onnellisesti Jumalan
valtakunnassa, alkaisit päivittäisessä elämässäsi tuottaa runsaita hengen
hedelmiä."
Nikodemus oli
läpikotaisen vilpitön. Jeesuksen sanat olivat tehneet häneen syvän vaikutuksen,
mutta hän meni pois hämmennyksen vallassa. Nikodemuksella oli paljon hienoja
saavutuksia itsensä kehittämisen, itsehillinnän ja jopa korkeiden moraalisten
ominaisuuksien alalla. Hän oli
hienostunut, egoistinen ja altruistinen; mutta hän ei osannut alistaa
omaa tahtoaan jumalallisen Isän tahtoon sillä tavoin kuin pieni
[sivu 1603]
lapsi on valmis alistumaan viisaan ja rakastavan maisen isän opastukseen ja ohjaukseen, jotta hänestä sillä tavoin olisi todellisuudessa tullut Jumalan poika, ikuisen valtakunnan edistyvä perillinen.
Mutta
Nikodemuksen onnistui kehittää riittävästi uskoa niin, että hän sai otteen
valtakunnasta. Hän protestoi -- tosin ei kovin voimallisesti --, kun hänen
sanhedriniin kuuluvat virkaveljensä yrittivät tuomita Jeesuksen tätä
kuulustelematta; ja myöhemmin hän yhdessä Joosef Arimatealaisen kanssa tunnusti
rohkeasti uskonsa ja vaati saada haltuunsa Jeesuksen ruumiin, ja se tapahtui
hetkenä, jolloin jopa useimmat opetuslapset olivat peloissaan paenneet
Mestarinsa viimeisen kärsimyksen ja kuoleman näyttämöiltä.
Kun Jerusalemin pääsiäisviikon kiireinen, opetuksesta ja henkilökohtaisesta työstä koostunut rupeama oli ohitse, Jeesus vietti seuraavan keskiviikon apostoliensa kanssa Betaniassa leväten. Tuona iltapäivänä Tuomas esitti kysymyksen, joka kirvoitti pitkän ja opettavaisen vastauksen. Tuomas sanoi: "Mestari, päivänä, jona meidät otettiin erilleen ja asetettiin valtakunnan lähettiläiksi, kerroit meille monia asioita, annoit meille ohjeita siitä, millä tavoin itse eläisimme, mutta mitä meidän pitäisi opettaa kansanjoukolle? Miten näiden ihmisten on määrä elää sitten, kun valtakunta tulee nykyistä täysimääräisemmin? Tuleeko opetuslapsesi omistaa orjia? Onko sinuun uskovien tavoiteltava köyhyyttä ja kartettava omaisuutta? Onko niin, että silloin vallalla on yksin armo, joten meillä ei sitten enää ole lakia ja oikeutta?" Jeesus ja kaksitoista apostolia viettivät koko sen iltapäivän ja vielä aterian jälkeisen illankin keskustellen Tuomaksen kysymyksistä. Käsillä olevaa esitystä varten olemme laatineet Mestarin opetuksesta seuraavan yhteenvedon:
Ensiksi Jeesus pyrki tekemään apostoleilleen selväksi, että hän itse eli maan päällä ainutlaatuista elämää lihallisessa hahmossa, ja että heidät, kaksitoista apostolia, oli kutsuttu osallistumaan tähän Ihmisen Pojan lahjoittautumiskokemukseen, ja että heidänkin tuli tällaisten myötävaikuttajain osassaan jakaa monet niistä erityisrajoituksista ja velvollisuuksista, jotka liittyivät lahjoittautumiskokemuksen kokonaisuuteen. Jeesus antoi verhotusti ymmärtää, että Ihmisen Poika oli ainoa maan päällä milloinkaan elänyt persoona, joka kykeni samanaikaisesti näkemään suoraan Jumalan sydämeen ja ihmissielun syvimpiin syvyyksiin.
Jeesus selvitti erittäin yksiselitteisesti, että taivaan valtakunta oli evolutionaarinen kokemus, joka alkaa täältä maan päältä ja etenee toinen toistaan seuraavien elämänasemien kautta Paratiisiin. Illan kuluessa hän totesi selkeäsanaisesti, että hän valtakuntakehityksen jossakin tulevassa vaiheessa vierailisi uudelleen tässä maailmassa ja että hän tekisi sen hengellisessä voimassa ja jumalallisessa kunniassa.
Seuraavaksi hän selitti, että "valtakuntaidea" ei ollut paras tapa havainnollistaa ihmisen suhdetta Jumalaan; että hän käytti tällaisia kielikuvia vain siksi, että juutalaiset odottivat valtakuntaa, ja siksi, että Johannes oli saarnannut tulevaa valtakuntaa tarkoittavin ilmauksin. Jeesus sanoi: "Jonkin toisen aikakauden ihmiset ymmärtävät valtakunnan evankeliumin paremmin, kun se esitetään käyttäen sanoja, jotka kertovat perheenjäsenten välisistä suhteista -- kun ihminen ymmärtää uskonnon opetukseksi Jumalan isyydestä ja ihmisen veljeydestä; siitä, että ihminen on Jumalan poika." Sitten Mestari luennoi melko laajasti maisesta perheestä taivaallisen perheen havainnollistuksena ja antoi uuden sanamuodon kummallekin elämän elämisen peruslaille: Ensimmäiselle käskylle, jossa on kysymys perheen pään, isän, rakastamisesta, ja toiselle käskylle, joka koskee lasten keskuudessa vallitsevaa keskinäistä rakkautta; sitä, että rakastaa veljeään niin kuin itseään. Ja sitten hän selvitti, että tällainen veljellisen kiintymyksen ominaisuus tulee vääjäämättä esille epäitsekkäänä ja rakastavana sosiaalisena palveluna.
Sen jälkeen seurasi ikimuistettava keskustelu
perhe-elämän peruspiirteistä ja niiden soveltamisesta Jumalan ja ihmisen
välillä vallitsevaan
[sivu 1604]
suhteeseen. Jeesus totesi oikean perheen
perustuvan seuraaviin seitsemään tosiasiaan:
1. Olemassaolon tosiasia. Luonnossa
vallitsevat suhteet ja kuolevaisten keskinäisenä samannäköisyytenä havaittavat
ilmiöt kietoutuvat yhteen perheen puitteissa: Lapset perivät tiettyjä
vanhempiensa piirteitä. Lapset saavat alkunsa vanhemmistaan; persoonallisuuden
olemassaolo riippuu vanhemman suorittamasta toimenpiteestä. Isän ja lapsen
välinen suhde kuuluu myötäsyntyisesti kaikkeen luontoon, ja se vallitsee
kaikissa elävissä olennoissa.
2. Turvallisuus ja mielihyvä. Oikeat
isät saavat suurta tyydytystä huolehtiessaan lastensa tarpeista. Monet isät
eivät tyydy vain huolehtimaan lastensa tarpeista, vaan he järjestävät mielellään
heille myös jotakin, joka tuottaa mielihyvää.
3. Kasvatus ja kouliminen. Viisaat
isät suunnittelevat huolellisesti poikiensa ja tyttäriensä kasvatuksen ja
riittävän koulutuksen. Jo nuorena heidät valmennetaan myöhemmän elämän
suurempiin velvollisuuksiin.
4. Kuri ja hillintä. Kaukonäköiset
isät huolehtivat myös siitä, että heidän nuoret ja kypsymättömät jälkeläisensä
saavat osakseen tarpeellista kurinpitoa, ohjausta, oikealle tielle opastamista
ja -- toisinaan -- hillintää.
5 . Toveruus ja lojaalisuus. Lapsiinsa
kiintyneellä isällä on läheinen ja rakastava suhde lapsiinsa. Hänen korvansa on
aina avoinna heidän pyynnöilleen; hän on aina valmis jakamaan heidän
vastoinkäymisensä ja auttamaan heitä vaikeuksien yli. Isä on äärimmäisen
kiinnostunut siitä, että hänen jälkeläistensä hyvinvointi aina vain lisääntyy.
6. Rakkaus ja armo. Sääliväinen isä
antaa auliisti anteeksi; isät eivät haudo mielessään kostonhimoisia ajatuksia
lapsiaan vastaan. Isät eivät ole tuomarien, vihamiesten eivätkä velkojien
kaltaisia. Todelliset perheet rakentuvat suvaitsevuudelle, kärsivällisyydelle
ja anteeksiantamukselle.
7. Tulevaisuuden turvaaminen.
Ajalliset isät haluavat jättää pojilleen perinnön. Perhe jatkuu sukupolvesta
toiseen. Kuolema vain lopettaa yhden sukupolven ja merkitsee uuden sukupolven
alkamista. Kuolema lopettaa yksittäisen elämän, mutta ei välttämättä perhettä.
Tuntikaudet Mestari luennoi näiden perhe-elämän piirteiden soveltamisesta siihen, mitkä ovat ihmisen, maan lapsen, suhteet Jumalaan, Paratiisin-Isään. Ja hänen päätössanansa kuuluivat: "Tiedän täyteen määräänsä, mitä kokonaisuudessaan on tämä pojan suhde Isään, sillä olen jo saavuttanut kaiken, mikä teidän on poikaudesta ikuisessa tulevaisuudessa saavutettava. Ihmisen Poika on valmis nousemaan Isän oikealle puolelle, joten teillä kaikilla on nyt minussa avoinna entistä leveämpi tie, joka johtaa Jumalan näkemiseen ja, jo ennen kunniakkaan edistymisenne päättymistä, täydellistymiseen yhtä täydellisiksi kuin Isänne taivaassa on täydellinen."
Kun apostolit kuulivat nämä hätkähdyttävät sanat, he muistivat, mitä Johannes oli Jeesuksen kastehetkellä julistanut, ja tämä kokemus palautui elävänä heidän mieleensä myös siinä yhteydessä, kun he Mestarin kuoleman ja kuolleistaheräämisen jälkeen saarnasivat ja opettivat.
Jeesus on jumalallinen Poika, Poika, johon
Universaalinen Isä luottaa täysimääräisesti. Hän oli ollut Isän tykönä ja
ymmärtänyt hänet täydellisesti. Hän oli nyt elänyt maisen elämänsä Isän
täydeksi tyydytykseksi, ja tämä lihallisessa hahmossa tapahtunut
ruumiillistuminen oli antanut hänelle mahdollisuuden ihmisen täydelliseen
ymmärtämiseen. Jeesus oli ihmisen täydellistymä; hän oli saavuttanut juuri
sellaisen täydellisyyden, jollaisen kaikki aidot uskovat vielä kerran hänessä
ja hänen kauttaan saavuttavat. Jeesus toi ihmisen nähtäville täydellisen
Jumalan, ja omassa minuudessaan hän esitti Jumalalle maailmojen täydellistyneen
pojan.
[sivu 1605]
Vaikka Jeesus luennoi usean tunnin ajan, Tuomas ei ollut vieläkään tyytyväinen, sillä hän sanoi: "Mutta, Mestari, mielestämme taivaassa oleva Isä ei aina kohtele meitä ystävällisesti ja armeliaasti. Kärsimyksemme ovat täällä maan päällä monesti ankarat, eikä rukouksiimme aina vastata. Miltä kohdin meiltä jää opetuksesi merkitys käsittämättä?"
Jeesus vastasi:
"Tuomas, Tuomas, kauanko sinulta vielä menee ennen kuin sinulla on kyky
kuunnella hengen korvin? Kuinka kauan kestää ennen kuin näet, että tämä
valtakunta on hengellinen valtakunta, ja että myös Isäni on hengellinen olento?
Etkö ymmärrä, että opetan teitä taivaan henkiperheeseen kuuluvina hengellisinä
lapsina, perheeseen, jonka isähahmo on infiniittinen ja ikuinen henki? Etkö
salli minun puhua maisesta perheestä jumalallisten suhteiden
havainnollistuksena ilman, että näin kirjaimellisesti sovellat opetuksiani
aineellisiin asioihin? Ettekö kykene mielessänne erottamaan valtakunnan
hengellisiä realiteetteja tämän aikakauden aineellisista, sosiaalisista,
taloudellisista ja poliittisista ongelmista? Kun puhun hengen kieltä, miksi
itsepäisesti käännätte sen, mitä tarkoitan, lihallisen olomuodon kielelle vain
siksi, että rohkenen havainnollistamisen tarkoituksissa käyttää esimerkkeinä
arkipäiväisiä ja konkreettisia suhteita? Lapseni, pyydän hartaasti, ettette
enää sovella hengen valtakunnasta esittämääni opetusta sellaisiin surkeisiin
asioihin kuin orjuuteen, köyhyyteen, maihin ja mantuihin eikä aineellisiin
ongelmiin, joissa on kysymys ihmisten välisestä tasa-arvosta ja
oikeudenmukaisuudesta. Tällaiset ajalliset asiat kuuluvat tämän maailman
ihmisten ratkaistaviin, ja vaikka ne tavallaan koskettavatkin kaikkia ihmisiä,
teidät on kuitenkin kutsuttu edustamaan minua tässä maailmassa, aivan kuten
minä edustan Isääni. Olette hengellisen valtakunnan hengellisiä lähettiläitä,
henki-Isän erityisedustajia. Näin pitkälle kun olemme päässeet, pitäisi minun
nyt jo voida opettaa teitä niin kuin opetetaan henkivaltakunnan täysi-ikäisiä
miehiä. Onko minun iän kaiken puhuteltava teitä ikään kuin olisitte vasta
lapsia? Ettekö milloinkaan vartu henkiymmärryksessä? Oli miten oli, rakastan
kuitenkin teitä ja kestän teitä aina lihallisessa hahmossa viettämämme
kumppanuuden loppuun saakka. Ja vielä senkin jälkeen on henkeni kulkeva
edellänne kaikkeen maailmaan."
Huhtikuun lopulle tultaessa Jeesuksen vastustaminen oli fariseusten ja saddukeusten keskuudessa muuttunut niin suuriääniseksi, että Mestari ja hänen apostolinsa päättivät joksikin aikaa poistua Jerusalemista, ja niin he menivät etelään työskennelläkseen Beetlehemissä ja Hebronissa. Koko toukokuu käytettiin henkilökohtaiseen työhön noissa kaupungeissa ja lähikylien asukkaiden keskuudessa. Tällä matkalla ei pidetty yhtään julkista saarnaa, vaan tehtiin pelkästään talosta-taloon -vierailuja. Apostolien opettaessa evankeliumia ja hoivatessa sairaita Jeesus ja Abner viettivät osan tästä ajasta Eengedissä, jossa he vierailivat nasiirisiirtokunnassa. Johannes Kastaja oli lähtenyt matkaan tuolta paikalta, ja Abner oli ollut kyseisen ryhmän päällikkö. Monista nasiiriveljeskunnan jäsenistä tuli Jeesukseen uskovia, mutta valtaosa näistä askeettisista ja eriskummallisista miehistä kieltäytyi hyväksymästä häntä taivaasta lähetetyksi opettajaksi siksi, ettei hän opettanut paastoamista ja muita kieltäymyksen muotoja.
Noilla seuduin asuvat ihmiset eivät tienneet, että Jeesus oli syntynyt Beetlehemissä. He olivat aina siinä luulossa, että Mestari oli syntynyt Nasaretissa, kuten luuli valtaosa hänen opetuslapsistaankin, mutta kaksitoista apostolia tiesivät nuo tosiasiat.
Tämä etelä-Juudeassa vietetty aika oli
levollinen ja hedelmällinen työrupeama. Valtakuntaan liitettiin monta uutta
sielua. Kiihotus Jeesusta vastaan oli kesäkuun alkupäiviin mennessä laantunut
Jerusalemissa sen verran, että Mestari ja apostolit palasivat sinne opettamaan
ja lohduttamaan uskovia.
[sivu 1606]
Vaikka Jeesus ja apostolit viettivät koko kesäkuun Jerusalemissa tai sen lähellä, he eivät tänä aikana opettaneet julkisesti. He asuivat enimmäkseen teltoissa, jotka he pystyttivät siihen varjoisaan puistoon tai puutarhaan, jota tuolloin kutsuttiin Getsemaneksi. Tämä puisto sijaitsi Öljymäen länsirinteellä, melko lähellä Kidroninpuroa. Sapattiviikonloput he tavallisesti viettivät Lasaruksen ja tämän sisarten luona Betaniassa. Jeesus astui Jerusalemin muurien sisäpuolelle vain muutaman kerran, mutta suuri joukko kiinnostuneita kyselijöitä tuli Getsemaneen keskustelemaan hänen kanssaan. Eräänä perjantai-iltana Nikodemus ja muuan Joosef Arimatealainen rohkaisivat mielensä ja lähtivät tapaamaan Jeesusta, mutta pelko käännytti heidät takaisin, vaikka he jo seisoivat Mestarin teltan oviaukolla. Eivätkä he tietenkään tajunneet, että Jeesus tiesi heidän puuhistaan kaiken.
Kun juutalaisten vallanpitäjät saivat tietää, että Jeesus oli palannut Jerusalemiin, he valmistautuivat pidättämään hänet; mutta todetessaan, ettei hän saarnannut julkisesti, he päättelivät hänen pelästyneen heidän aikaisempaa kiihotustaan ja päättivät häntä sen enempää hätyyttämättä antaa hänen jatkaa opetustaan tuolloisella yksityisluontoisella tavallaan. Ja näin asiat sujuivat omaa hiljaista rataansa kesäkuun viimeisiin päiviin saakka, jolloin muuan Simon, sanhedrinin jäsen, asiasta juutalaisten johtajien edessä ilmoitettuaan kääntyi julkisesti Jeesuksen opetusten kannattajaksi. Välittömästi tämän jälkeen lähti liikkeelle uusi Jeesuksen pidättämistä vaativa kiihotusaalto, joka kasvoi niin voimakkaaksi, että Mestari päätti vetäytyä Samarian ja Dekapoliin kaupunkeihin.