KESKUSUNIVERSUMI JA
SUPERUNIVERSUMIT
Toimituksesta huolehti uversalainen superuniversumipersoonallisuuksien
ryhmä, joka toimi Orvontonin Päivien Muinaisten
antamin valtuuksin
[sivu 21]
I O S A
Keskusuniversumi
ja superuniversumit
UNIVERSAALINEN ISÄ
UNIVERSAALINEN Isä on kaikkien luotujen Jumala, kaikkien olevaisten ja olentojen Ensimmäinen Lähde ja Keskus. Ajatelkaa Jumalaa ensin luojana, sitten valvojana ja lopuksi infiniittisenä ylläpitäjänä. Totuus Universaalisesta Isästä oli alkanut sarastaa ihmiskunnalle sinä hetkenä, kun profeetta sanoi: "Sinä, Jumala, olet ainoa, sinun rinnallasi ei ole muita jumalia. Sinä olet luonut taivaan ja taivaitten taivaan kaikkine taivaallisine sotajoukkoineen. Sinä varjelet ja hallitset heitä. Jumalan poikien kautta luotiin universumit. Valolla Luoja kätkee itsensä ikään kuin vaatekappaleella ja levittää taivaat niin kuin harson." Vasta käsitys Universaalisesta Isästä -- yhdestä Jumalasta monien jumalten sijasta -- mahdollisti kuolevaisen ihmisen käsittää Isä jumalalliseksi luojaksi ja infiniittiseksi valvojaksi.
Kaikki myriadit planeettajärjestelmät luotiin, jotta ne lopulta tulisivat monien toisistaan poikkeavien älyllisten olentotyyppien asuttamiksi, olentojen, jotka pystyisivät tuntemaan Jumalan, ottamaan vastaan jumalallisen kiintymyksen ja vuorostaan rakastamaan häntä. Universumien universumi on Jumalan tekemä ja hänen moninaisten luotujensa asuinpaikka. "Jumala loi taivaat ja muovasi maan; turhaan hän ei universumia asettanut tai tätä maailmaa perustanut; hän tarkoitti ne asuttaviksi."
Kaikki valaistuneet maailmat tunnustavat
Universaalisen Isän ja palvovat häntä, koko luomakunnan ikiaikaista luojaa ja
infiniittistä ylläpitäjää. Lukemattomien universumien tahdolliset luodut ovat
lähteneet pitkälle, pitkälle taipaleelle kohti Paratiisia; he ovat ryhtyneet
ikuista tutkimusmatkaa merkitsevään, kiehtovaan ponnisteluun päästäkseen Jumala
Isän luo. Ajallisuuden lasten ylimaallinen määränpää on löytää ikuinen Jumala,
ymmärtää jumalallisuuden olemus ja tunnistaa Universaalinen Isä. Jumalaa
tuntevilla luoduilla on yksi kaipaus korkeimpana, yksi palava halu, ja se on
halu tulla -- sellaisina kuin he sfääreillään ovat -- sellaiseksi kuin hän on
paratiisillisessa persoonallisuuden täydellisyydessään ja vanhurskaan
korkeimmuuden universaalisessa sfäärissään. Universaaliselta Isältä, jonka
asuinpaikka on ikuisuus, on lähtenyt suurenmoinen käsky: "Olkaa
täydelliset niin kuin minä olen täydellinen." Rakastaen ja armeliaina ovat
Paratiisin sanansaattajat vieneet tätä jumalallista kehotusta eteenpäin läpi
aikakausien ja kautta universumien jopa sellaisille vähäisille, eläimellistä
alkuperää oleville luoduille kuin Urantian ihmissukukunnalle.
[sivu 22]
Tämä suurenmoinen ja universaalinen kehotus pyrkiä jumaluutta olevan täydellisyyden saavuttamiseen on täydellisyyden Jumalan luoman, koko eteenpäin ponnistelevan luomakunnan ensimmäinen velvollisuus, ja sen tulisi olla sen korkein tavoite. Tämä jumalallisen täydellisyyden saavuttamisen mahdollisuus on ihmisen koko ikuisen hengellisen edistymisen lopullinen ja varma määränpää.
Urantian kuolevaiset voivat tuskin toivoa olevansa infiniittisessä mielessä täydellisiä, mutta ihmisolennoille on täysin mahdollista -- lähtien siitä, millaisia he tällä planeetalla ovat -- saavuttaa se suurenmoinen ja jumalallinen päämäärä, jonka infiniittinen Jumala on kuolevaiselle ihmiselle asettanut; ja kun he tämän määränpään saavuttavat, he ovat kaiken sen osalta, mikä liittyy itsensä todellistamiseen ja tuloksiinpääsyyn mielen alueella, yhtä täydellisiä jumalallisen täydellisyyden sfäärissään kuin Jumala itse on omassa infiniittisyyden ja ikuisuuden sfäärissään. Sellainen täydellisyys ei ehkä ole materiaalisessa merkityksessä universaalista, älyllisessä käsityksessä rajatonta tai hengellisessä kokemuksessa lopullista, mutta se on lopullista ja täysimääräistä tahdon jumalallisuuden, persoonallisuuden motivoitumisen täydellisyyden ja jumalatietoisuuden kaikkien finiittisten aspektien osalta.
Tämä juuri on
sen edellä mainitun jumalallisen käskyn "Olkaa täydelliset niin kuin minä
olen täydellinen" todellinen merkitys, joka on ainiaan kannustava
kuolevaista ihmistä eteenpäin ja viittova häntä sisäänpäin tässä pitkässä ja
kiehtovassa kamppailussa yhä korkeampien hengellisten arvojen ja todellisten
universumimerkitysten saavuttamiseksi. Tämä ylevä etsiytyminen universumien
Jumalan luokse on kaikkien ajallisuuden ja avaruuden maailmojen asujainten
verraton tutkimusmatka.
Kaikkien niiden nimien joukossa, joilla Jumala Isä tunnetaan eri universumeissa, tavallisimpia ovat ne, jotka nimeävät hänet Ensimmäiseksi Lähteeksi ja Universumikeskukseksi. Eri universumeissa ja samankin universumin eri jakautumissa Ensimmäinen Isä tunnetaan eri nimillä. Nimet, jotka luotu liittää Luojaansa, riippuvat suuressa määrin siitä, mikä käsitys luodulla on Luojasta. Ensimmäinen Lähde ja Universumikeskus ei ole koskaan tehnyt itseään tunnetuksi nimensä ilmoittamalla, vaan hän on ilmoittanut vain, minkäluontoinen hän on. Jos uskomme olevamme tämän Luojan lapsia, on vain luonnollista, että päädymme kutsumaan häntä Isäksi. Mutta tämä on oman valintamme mukainen nimi, ja se lähtee siitä, että tunnemme olevamme henkilökohtaisessa suhteessa Ensimmäiseen Lähteeseen ja Keskukseen.
Universaalinen Isä ei universumien älyllisiltä ja tahdollisilta olennoilta koskaan pakolla vaadi minkäänmuotoista mielivaltaista tunnustamista, muodollista palvontaa eikä orjamaista palvelua. Ajallisuuden ja avaruuden maailmojen evolutionaaristen asujainten on omasta halustaan -- omassa sydämessään -- tunnustettava hänet, rakastettava ja vapaaehtoisesti palveltava häntä. Luoja ei suostu pakottamaan tai alistamaan aineellisten luotujensa hengellistä vapaata tahtoa. Se, että ihminen rakkautta tuntien vihkii tahtonsa Isän tahdon täyttämiseen, on mieluisin ihmisen antama lahja Jumalalle. Tosiasiassa sellainen luodun olennon tahdon pyhittäminen on ainoa todellista arvoa omaava lahja, jonka ihminen voi Paratiisin-Isälle antaa. Ihminen elää, liikkuu ja on Jumalassa; ei ole olemassa mitään, mitä ihminen voisi antaa Jumalalle, paitsi tämä Isän tahdon noudattamisen hyväksi tehty valinta, ja tällaiset universumien tahdollisten, älyllisten luotujen tekemät ratkaisut muodostavat sen aitoa palvontaa merkitsevän realiteetin, joka on rakkauden hallitseman Luoja-Isän olemukselle niin perin juurin mieluisa.
Sitten kun teistä on tullut
peruuttamattomasti ja aidosti jumalatietoisia, kun olette todellakin löytäneet
majesteettisen Luojan ja kun olette alkaneet kokea sisimmässänne asuvan
jumalallisen valvojan läsnäolon tajuamista, silloin te oman valaistumisenne
mukaan ja sen mukaan, miten ja millä keinoin jumalalliset Pojat tekevät Jumalaa
tunnetuksi,
[sivu 23]
löydätte sellaisen nimen Universaaliselle
Isälle, joka käsityksiänne heijastaen tuo julki ymmärryksenne Ensimmäisestä
Suuresta Lähteestä ja Keskuksesta. Ja näin Luoja tulee eri maailmoissa ja eri
universumeissa tunnetuksi erilaisin nimityksin, jotka keskinäissuhteiden
hengessä merkitsevät kaikki samaa, mutta jotka sanoina ja symboleina edustavat
sitä kunnioituksen määrää ja syvyyttä, jolla hänet on asetettu valtaistuimelle
jossakin tietyssä maailmassa asuvien luotujen sydämessä.
Universumien universumin keskuksen lähellä Universaalinen Isä tunnetaan yleisesti nimillä, joiden voidaan katsoa tarkoittavan Ensimmäistä Lähdettä. Etäämpänä avaruuden universumeissa Universaalisen Isän määrittelemiseen käytetyt sanat tarkoittavat useimmiten Universaalista Keskusta. Vieläkin kauempana tähdekkäässä luomuksessa hänet tunnetaan oman paikallisuniversuminne päämajamaailman tapaan Ensimmäisenä Luovana Lähteenä ja Jumalallisena Keskuksena. Eräässä lähistön konstellaatiossa Jumalaa kutsutaan Universumien Isäksi, toisessa konstellaatiossa puolestaan Infiniittiseksi Ylläpitäjäksi ja idempänä olevassa konstellaatiossa Jumalalliseksi Valvojaksi. Hänet on määritelty niin ikään Valkeuden Isäksi, Elämän Lahjaksi ja Kaikkivaltiaaksi Ainoaksi.
Maailmoissa, joissa joku Paratiisin-Pojista
on elänyt lahjoittautumista merkinneen elämänvaiheen, Jumala tunnetaan
yleisesti jollakin nimellä, joka kertoo henkilökohtaisesta suhteesta, hellästä
kiintymyksestä ja isällisestä omistautumisesta. Konstellaationne
päämajamaailmassa Jumalaa sanotaan Universaaliseksi Isäksi, ja asutuista
maailmoista koostuvan paikallisjärjestelmänne eri planeetoilla hänet tunnetaan
eri nimillä, sellaisilla kuin Isien Isä, Paratiisin-Isä, Havonan-Isä ja
Henki-Isä. Ne, jotka tuntevat Jumalan Paratiisin-Poikien lahjoittautumisiin
sisältyvien ilmoitusten perusteella, turvautuvat vihdoin luotu--Luoja
-assosiaation liikuttavan suhteen tunteisiin vetoavaan voimaan ja käyttävät
Jumalasta ilmaisua "Isä meidän".
Sukupuolellisten
luotujen asuttamalla planeetalla, maailmassa, jossa vanhempana olemisen
tunteesta johtuvat vaikuttimet ovat sen älyllisten olentojen sydämessä
myötäsyntyisiä, sanasta "Isä" tulee hyvin ilmaisuvoimainen ja sopiva
nimitys ikuiselle Jumalalle. Omalla planeetallanne, Urantialla, hänet tunnetaan
parhaiten ja tunnistetaan yleisimmin nimellä Jumala. Sillä, mikä nimi hänelle
on annettu, on vain vähän merkitystä; merkitystä on sillä, että teidän tulisi
tuntea hänet ja toivoa olevanne hänen kaltaisensa. Muinaiset profeettanne
kutsuivat häntä aivan oikein "Ikiaikojen Jumalaksi", ja hänestä
puhuessaan he sanoivat: hän, joka "asuu iankaikkisuudessa".
Jumala on hengen maailman primaarinen
realiteetti; Jumala on mielen sfäärien totuudenlähde; Jumala luo varjonsa
kaikkien aineellisten maailmojen ylle. Kaikille luoduille älyllisille olennoille
Jumala on persoonallisuus, ja universumien universumille hän on ikuisen
todellisuuden Ensimmäinen Lähde ja Keskus. Jumala ei ole ihmisen kaltainen,
eikä hän ole koneen kaltainen. Ensimmäinen Isä on universaalinen henki, ikuinen
totuus, infiniittinen todellisuus ja isäpersoonallisuus.
Ikuinen Jumala on äärettömän paljon enemmän
kuin ideaksi tehty todellisuus tai persoonaksi käsitetty universumi. Jumala ei
ole yksinkertaisesti vain ihmisen korkeimmasta korkein kaipaus, kuolevaisen
etsintäkohde. Ei Jumala myöskään ole pelkkä käsite, vanhurskautta edustava
voimapotentiaali. Universaalinen Isä ei ole luonnon synonyymi, eikä hän
myöskään ole luonnonlakien personoituma. Jumala on transsendenttinen
reaalisubjekti, ei pelkkä ihmisen perinnäinen käsitys korkeimmista arvoista.
Jumala ei ole hengellisten merkitysten psykologinen kohdentuma, hän ei liioin
ole "ihmisen jaloin luomus". Jumala saattaa ihmisten mielessä olla
mikä tahansa mainituista käsityksistä tai ne kaikki,
[sivu 24]
mutta hän on paljon enemmän. Hän on pelastava
persoona ja rakastava Isä kaikille, jotka maan päällä nauttivat hengellisestä
rauhasta ja jotka halajavat kuolemassa kokea persoonallisuuden eloonjäämisen.
Jumalan olemassaolon aktuaalisuuden osoittaa
ihmisen kokemuksessa se, että ihmisen sisimmässä on jumalallinen läsnäolo, se
Henkiopastaja, joka on lähetetty Paratiisista elämään kuolevaisessa
ihmismielessä ja olemaan siellä apuna ikuisen elämän saavuttavan kuolemattoman
sielun kehittymisessä. Se, että tällainen jumalallinen Suuntaaja on läsnä
ihmismielessä, paljastuu kolmesta kokemuksellisesta ilmiöstä:
1. Älyllinen kyky Jumalan tuntemiseen --
jumalatietoisuus.
2. Hengellinen halu Jumalan löytämiseen --
Jumalan etsintä.
3. Persoonallisuuden kaipaus päästä
jumalankaltaisuuteen -- varaukseton halu täyttää Isän tahto.
Jumalan olemassaoloa ei koskaan voida
todistaa tieteellisin kokein eikä loogiseen päättelyyn kuuluvan puhtaan
järkeilyn avulla. Jumala todellistuu vain ihmiskokemuksen alueella. Siitä
huolimatta oikea käsitys Jumalan reaalisuudesta on logiikan kannalta
järjellinen, filosofian kannalta uskottavantuntuinen, uskonnolle se on
välttämätön ja persoonallisuuden eloonjäämisen toivon kannalta korvaamaton.
Jumalaa tuntevat ovat kokeneet sen tosiasian,
että hän on läsnä. Sellaiset Jumalaa tuntevat kuolevaiset omaavat
henkilökohtaisessa kokemuksessaan sen ainoan positiivisen todisteen elävän
Jumalan olemassaolosta, jonka toinen ihmisolento voi toiselle tarjota. Jumalan
olemassaoloa on täysin mahdoton osoittaa todeksi, ellei lukuun oteta yhteyttä,
joka vallitsee ihmismielen jumalatietoisuuden ja Ajatuksensuuntaajana ilmenevän
Jumalan läsnäolon välillä, Suuntaajan, joka vaikuttaa kuolevaisen älytoiminnan
puitteissa Universaalisen Isän antamana pyyteettömänä lahjana.
Voitte teoriassa ajatella Jumalaa Luojana, ja
hän onkin henkilökohtaisesti luonut Paratiisin ja täydellisen
keskusuniversumin, mutta kaikki ajallisuuden ja avaruuden universumit ovat
Luoja-Poikien Paratiisin-yhteisön luomia ja järjestämiä. Universaalinen Isä ei
ole Nebadonin paikallisuniversumin henkilökohtainen luoja. Universumi, jossa
asutte, on hänen Poikansa Mikaelin luomus. Vaikkei Isä henkilökohtaisesti
luokaan evolutionaarisia universumeja, hän toki valvoo niitä niiden moninaisten
universaalisten keskinäissuhteitten osalta ja niiden tiettyjä fyysisiä,
mielellisiä ja hengellisiä energioita edustavien ilmiöiden osalta. Jumala Isä
on henkilökohtaisesti luonut Paratiisin universumin, ja yhdessä Iankaikkisen
Pojan kanssa hän on luonut kaikkien muiden universumien henkilökohtaiset
Luojat.
Aineellisista universumeista koostuvan
universumin fyysisen valvojan ominaisuudessa Ensimmäinen Lähde ja Keskus
vaikuttaa ikuisen Paratiisin Saaren tarjoamissa malleissa, ja tämän
absoluuttisen painovoimakeskuksen kautta ikuinen Jumala harjoittaa kosmista
fyysisen tason ylivalvontaa niin hyvin keskusuniversumissa kuin koko
universumien universumissa. Mielen ominaisuudessa Jumala toimii Äärettömän
Hengen Jumaluudessa; henkenä Jumala ilmenee Iankaikkisen Pojan persoonassa ja
Iankaikkisen Pojan jumalallisten lasten persoonissa. Tämä Ensimmäisen Lähteen
ja Keskuksen keskinäissuhde Paratiisin rinnakkaisten Persoonien ja Absoluuttien
kanssa ei vähäisimmässäkään määrin sulje pois Universaalisen Isän suoraa
henkilökohtaista toimintaa koko luomakunnassa ja sen kaikilla tasoilla.
Fragmentoidun henkensä läsnäolon kautta Luoja-Isä ylläpitää välitöntä yhteyttä
luotuihin lapsiinsa ja luotuihin universumeihinsa.
[sivu 25]
3. JUMALA ON UNIVERSAALINEN HENKI
"Jumala on henki". Hän on universaalinen hengellinen läsnäolo. Universaalinen Isä on infiniittinen hengellinen todellisuussubjekti; hän on "suvereeni, ikuinen, kuolematon, näkymätön ja ainoa todellinen Jumala". Vaikka olettekin "Jumalan perillisiä", teidän ei silti pidä ajatella, että Isä on muodoltaan ja fysiikaltaan teidän kaltaisenne, koska teidät sanotaan luodun "hänen kuvakseen", teidät, joissa asuvat hänen ikuisen läsnäolonsa keskusasuinsijalta matkaan lähetetyt Salaperäiset Opastajat. Henkiolennot ovat todellisia siitä huolimatta, että he ovat ihmissilmin näkymättömiä; vaikk'eivät he olekaan lihaa ja verta.
Muinainen tietäjä sanoi: "Ja katso, hän kulkee vierelläni, enkä minä häntä näe; hän kulkee edelläni, enkä minä silloinkaan häntä havaitse." Saamme jatkuvasti tarkkailla Jumalan tekoja, saatamme olla sangen tietoisia hänen majesteettisen hallintonsa aineellisista todisteista, mutta harvoin saamme katsella hänen jumalallisuutensa näkyvää ilmentymää, emme edes nähdä hänen valtuutettunsa eli ihmisessä elävän hengen läsnäoloa.
Universaalinen Isä ei ole näkymätön siksi,
että hän piilottelisi itseään materiaalisten puutteiden ja rajoittuneiden
hengellisten kykyjen vaivaamilta vähäisiltä luoduiltaan. Tilanne on pikemminkin
se, että "ette voi nähdä kasvojani, sillä yksikään kuolevainen ei voi
minua nähdä ja elää". Yksikään aineellinen ihminen ei voisi katsella
Jumalan henkeä ja samalla säilyttää kuolevaisen olemassaolonsa. Jumalallisen
persoonan läsnäolon kirkkaus ja hengellinen hohde on mahdoton lähestyttäväksi,
jos lähestyjä on henkiolentojen alempiin ryhmiin kuuluva tai joku, joka kuuluu
johonkin aineellisten persoonallisuuksien luokkaan. Isän henkilökohtaisen
läsnäolon hengellinen valovoima on "valkeus, jota yksikään kuolevainen
ihminen ei voi lähestyä, jota yksikään aineellinen luotu ei ole nähnyt, eikä
voikaan nähdä. "Mutta ei ole välttämätöntä nähdä Jumalaa lihallisen
ruumiin silmin hänet hengellistyneen mielen uskonnäkemyksen kautta
tunnistaakseen.
Universaalisen Isän henkimäisyyden jakaa
täysin hänen minuutensa kanssa yhtä olemassaolevainen Paratiisin Iankaikkinen
Poika. Samalla tavalla, täysin ja varauksetta sekä Isä että Poika jakavat
universaalisen ja ikuisen hengen heidän yhteisen persoonallisuutensa suhteen
rinnakkaisen Äärettömän Hengen kanssa. Jumalan henki on itsessään ja itsestään
absoluuttinen, Pojassa se on kvalifioimaton, Hengessä se on universaalinen ja
heissä kaikissa ja kaikkien heidän kauttansa se on infiniittinen.
Jumala on universaalinen henki; Jumala on
yksi ja ainoa universaalinen persoona. Finiittisen luomistuloksen korkein
persoonallinen todellisuusobjekti on henki; persoonallisen kosmoksen
perimmäinen todellisuusobjekti on absoniittinen henki. Vain infiniittisyyden
tasot ovat absoluuttisia, ja vain sellaisilla tasoilla vallitsee lopullinen
ykseys aineen, mielen ja hengen välillä.
Universumeissa Jumala Isä on potentiaalisesti
aineen, mielen ja hengen ylivalvoja. Vain kaukaisuuksiin ulottuvan
persoonallisuusvirtapiirinsä välityksellä Jumala on suoraan tekemisissä
tahdollisista luoduista koostuvan laajan luomakunnan persoonallisuuksien
kanssa, mutta yhteys häneen on saavutettavissa (Paratiisin ulkopuolella) vain
hänen fragmentoimalla ilmaantuneiden entiteettiensä läsnä ollessa. Nämä osaset
edustavat ulkona universumeissa olevaa Jumalan tahtoa. Tämä Paratiisihenki,
joka asuu ajallisten kuolevaisten mielessä ja vaalii siellä eloonjäävän luodun
kuolemattoman sielun kehittymistä, on Universaalisen Isän olemusta ja
jumalallisuutta. Mutta tällaisten evolutionaaristen luotujen mieli on peräisin paikallisuniversumeista,
ja tällaisen mielen on hankittava itselleen jumalallista täydellisyyttä sillä,
että se saavuttaa ne hengellistä tuloksiinpääsyä merkitsevät kokemukselliset
muodonmuutokset, jotka ovat väistämätön seuraus siitä, että luotu haluaa täyttää
taivaallisen Isän tahdon.
[sivu 26]
Ihmisen sisäisessä kokemuksessa mieli
yhdistyy aineeseen. Sellaiset aineellisuuteen kytkeytyneet mielet eivät voi
jäädä eloon ruumiin kuolemassa. Se keino, jolla jäädään eloon, kätkeytyy niihin
ihmistahdon mukautumiin ja niihin kuolevaisen mielen muodonmuutoksiin, joiden
kautta tällaisesta jumalatietoisesta älyllisestä olennosta tulee asteittain
hengen opettama ja lopulta hengen ohjaama. Tämä ihmismielen kehitys
yhdistymästä aineen kanssa liitoksi hengen kanssa johtaa siihen, että
kuolevaisen olennon mielen potentiaalisesti hengelliset osa-alueet muuntautuvat
kuolemattoman sielun morontiarealiteeteiksi. Kuolevainen mieli, joka palvelee
ainetta, tulee vääjäämättä käymään yhä aineellisemmaksi, ja tämän seurauksena
se tulee lopulta kärsimään persoonallisuuden hävittämisen. Hengelle antautunut
mieli käy vääjäämättä yhä hengellisemmäksi ja yltää lopulta ykseyteen eloon
jäävän ja opastavan jumalallisen hengen kanssa, ja näin se saavuttaa
pelastuksen ja persoonallisuuden olemassaolon ikuisuuden.
Olen tulossa
Iankaikkisuudesta ja olen toistuvasti palannut Universaalisen Isän tykö.
Tiedän, että Ensimmäinen Lähde ja Keskus, Ikuinen ja Universaalinen Isä, on
todellinen ja persoonallinen. Tiedän, että samalla kun suuri Jumala on
absoluuttinen, ikuinen ja infiniittinen, on hän myös hyvä, jumalallinen ja
laupias. Tiedän tosiksi nämä suuret julistukset: "Jumala on henki" ja
"Jumala on rakkaus", ja universumeille nämä molemmat attribuutit
paljastuvat täydellisimmin Iankaikkisessa Pojassa.
Jumalan täydellisyyden infiniittisyys on niin suuri, että se tekee hänestä ikuisiksi ajoiksi mysteerin. Ja suurin kaikista Jumalan käsittämättömistä mysteereistä on se seikka, että jumalallinen asuu kuolevaisen mielen sisimmässä. Tapa, jolla Universaalinen Isä on yhteydessä ajallisiin luotuihinsa, on syvällisin kaikista maailmankaikkeuteen kätkeytyvistä mysteereistä; se, että jumalallinen on läsnä ihmisen mielessä, on mysteerien mysteeri.
Kuolevaisten fyysinen ruumis on "Jumalan temppeli". Siitä huolimatta, että Suvereenit Luoja-Pojat tulevat lähelle omien asuttujen maailmojensa luotuja ja "vetävät kaikkia ihmisiä puoleensa"; vaikka he seisovat tietoisuuden "ovella" ja "kolkuttavat" ja riemuitsevat päästessään sisälle kaikkiin, jotka "avaavat sydämensä portit"; ja vaikka todellakin on olemassa tämä läheinen persoonallinen yhteys Luoja-Poikien ja heidän kuolevaisten luotujensa välillä, silti kuolevaisilla ihmisillä on hallussaan jotakin, joka on itseltään Jumalalta, jotakin, joka tosiasiassa asuu heidän sisimmässään; heidän ruumiinsa on tämän jonkin sisimmässä asuvaisen temppeli.
Kun aikanne päättyy siellä, missä nyt olette;
kun tilapäisessä hahmossanne tapahtuva mainen matkanne on kuljettu loppuun; kun
lihallinen koettelemusten täyttämä vaelluksenne päättyy; kun tomu, josta
kuolevaisen tomumaja rakentuu, "muuttuu jälleen maaksi, josta se on
tullut", silloin paljastuu, että sen sisimmässä asunut "Henki palaa
Jumalan luokse, joka sen antoi". Tämän planeetan jokaisessa moraalisessa
olennossa on Jumalan osanen, hitunen jumalallisuutta. Vielä se ei
omistusoikeuden nojalla ole teidän, mutta se on nimenomaisesti tarkoitettu
olemaan yhtä kanssanne, jos selviätte kuolevaisen olemassaolosta
tuonpuoleiseen.
Joudumme jatkuvasti kohdakkain tämän Jumalan
mysteerin kanssa; olemme ymmällämme siitä jatkuvasti laajenevasta, loputtomasta
näköalasta, joka paljastaa totuuden hänen äärettömästä hyvyydestään,
loputtomasta laupeudestaan, verrattomasta viisaudestaan ja ylivertaisesta luonteestaan.
Jumalallinen mysteeri sisältää sen
myötäsyntyisen eroavuuden, joka vallitsee finiittisen ja infiniittisen välillä,
ajallisen ja ikuisen välillä, ajallis-avaruudellisen luodun
[sivu 27]
ja Universaalisen Luojan välillä, aineellisen ja hengellisen välillä, ihmisen epätäydellisyyden ja Paratiisin-Jumaluuden täydellisyyden välillä. Universaalisen rakkauden Jumala tuo itsensä poikkeuksetta ilmi jokaiselle luodulleen tämän luodun jumalallisen totuuden, kauneuden ja hyvyyden hengellisen käsityskyvyn täyteen määrään saakka.
Jokaiselle henkiolennolle ja jokaiselle kuolevaiselle luodulle universumien universumin jokaisella sfäärillä ja sen jokaisessa maailmassa Universaalinen Isä paljastaa armollisesta ja jumalallisesta minuudestaan kaiken, minkä nämä henkiolennot tai nämä kuolevaiset luodut kykenevät havaitsemaan tai käsittämään. Jumala ei katso henkilöön, olipa tämä hengellinen tai aineellinen. Maailmankaikkeuden jokaisen lapsen osalle jokaisena hetkenä tulevaa jumalallista läsnäoloa rajoittaa vain tämän luodun kyky vastaanottaa ja havaita aineellisuuden ylittävän maailman hengelliset realiteetit.
Ihmisen
hengelliseen kokemukseen kuuluvana realiteettina Jumala ei ole mysteeri. Mutta
kun yritetään selittää hengellisen maailman realiteetteja materiaaliseen
järjestykseen kuuluville fyysisille mielille, mysteeri tulee esille: mysteerit,
jotka ovat niin hienon hienoja ja niin syvällisiä, että vain Jumalaa tuntevan
kuolevaisen uskon mukanaan tuoma käsityskyky voi yltää siihen filosofiseen
ihmeeseen, että finiittinen tiedostaa Infiniittisen, että ajallisuuden ja
avaruuden aineellisten maailmojen kehittyvät kuolevaiset tunnistavat ikuisen
Jumalan.
5. UNIVERSAALISEN ISÄN PERSOONALLISUUS
Älkää salliko Jumalan suuruuden, hänen infiniittisyytensä hämärtää tai pimentää hänen persoonallisuuttaan. "Hänkö, joka suunnitteli korvan, ei kuulisi? Hänkö, joka muovasi silmän, ei näkisi?" Universaalinen Isä on jumalallisen persoonallisuuden korkein taso. Koko luomakunnan puitteissa hän on persoonallisuuden alkulähde ja määränpää. Jumala on sekä infiniittinen että persoonallinen; hän on infiniittinen persoonallisuus. Jumala on eittämätön persoonallisuus, siitäkin huolimatta, että hänen henkilönsä infiniittisyys sijoittaa hänet ikuisiksi ajoiksi aineellisten ja finiittisten olentojen täyden ymmärryksen tuolle puolen.
Jumala on paljon enemmän kuin persoonallisuus, sellaisena kuin ihmismieli persoonallisuuden ymmärtää. Hän on jopa verrattomasti enemmän kuin mikään mahdollinen käsitys superpersoonallisuudesta. Mutta on äärimmäisen turhaa käsitellä sellaisia jumalallisen persoonallisuuden käsityksiä sellaisten aineellisten luotujen järjellä, joiden laajin mahdollinen käsitys olennon todellisuudesta koostuu persoonallisuuden ideasta ja ihanteesta. Aineellisen luodun korkein mahdollinen käsitys Universaalisesta Luojasta sisältyy hengellisiin ihanteisiin jumalallisen persoonallisuuden ylevästä ideasta. Siksipä, vaikka saatatte tietää, että Jumalan täytyy olla paljon enemmän kuin ihmisperäinen käsitys persoonallisuudesta, tiedätte yhtä hyvin, että Universaalinen Isä ei mitenkään voi olla mitään, joka olisi vähemmän kuin ikuinen, infiniittinen, tosi, hyvä ja kaunis persoonallisuus.
Jumala ei piilottaudu yhdeltäkään luodultaan.
Hän on niin monien luotujen olentoryhmien tavoittamattomissa vain siksi, että
hän "asuu valkeudessa, jota yksikään aineellinen luotu ei voi
lähestyä". Jumalallisen persoonallisuuden suunnattomuus ja suurenmoisuus
ylittää evolutionaaristen luotujen täydellistymättömän mielen käsityskyvyn. Hän
"mittaa merien vedet kämmenensä syvennyksessä, hän mittaa
maailmankaikkeuden kämmenensä leveydellä. Juuri hän istuu korkealla maanpiirin
päällä, juuri hän levittää taivaat niin kuin harson ja pingottaa ne asuttavaksi
maailmankaikkeudeksi." "Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa,
kuka on nämä kaikki luonut; kuka tuo esille niihin sisältyvät maailmat luvun
mukaan ja kutsuu niitä kaikkia nimeltä"; ja näin ollen totuus on, että
"Jumalan näkymättömät teot ovat osittain ymmärrettäviä niitten olevaisten
kautta, jotka ovat luotuja." Nyt, ja sellaisina kuin olette, teidän täytyy
nähdä näkymätön Tekijä hänen moninkertaisen ja
[sivu 28]
moninaisen luomistyönsä kautta, niin kuin myös hänen Poikiensa ja heidän lukuisten alaistensa suorittaman totuudenpaljastustyön ja hoivannan kautta.
Vaikkeivät aineelliset kuolevaiset voi nähdä
Jumalan persoonaa, tulisi heidän riemuita saamastaan vakuutuksesta, että hän on
persoona; uskon kautta hyväksyä se totuus, joka esittää, että Universaalinen
Isä niin maailmaa rakasti, että hän valmisti ikuisen hengellisen etenemistien
sen alhaissyntyisille asukkaille; ja siitä, että hän "iloitsee
lapsistaan". Jumala ei ole vajavainen yksienkään sellaisten
yli-inhimillisten ja jumalallisten ominaisuuksien suhteen, joista muodostuu
täydellinen, ikuinen, rakastava ja infiniittinen luojapersoonallisuus.
Paikallisissa luomiskokonaisuuksissa (superuniversumien henkilöstöä lukuun ottamatta) ei Jumalalla Paratiisin Luoja-Poikia lukuun ottamatta ole mitään henkilökohtaista tai paikalla asuvaa ilmentymää. Luoja-Pojat ovat asuttujen maailmojen isiä ja paikallisuniversumien hallitsijoita. Jos luodun usko olisi täydellistä, hän olisi luottavaisen tietoinen siitä, että nähtyään Luoja-Pojan hän on nähnyt Universaalisen Isän; että etsiessään Isää hän ei pyytäisi nähdä eikä odottaisi näkevänsä ketään muuta kuin Pojan. Kuolevainen ihminen ei yksinkertaisesti voi nähdä Jumalaa kuin vasta saavuttaessaan täydellisen hengellisen muodonmuutoksen ja päästessään aktuaalisesti Paratiisiin.
Paratiisin Luoja-Poikien olemus ei sisällä
kaikkia Ensimmäisen Suuren Lähteen ja Keskuksen infiniittisyyteen kuuluvan
universaalisen absoluuttisuuden kvalifioimattomia potentiaaleja, mutta
Universaalinen Isä on kaikin tavoin jumalallisesti läsnä Luoja-Pojissa.
Isä ja hänen Poikansa ovat yhtä. Nämä Mikaelien ryhmään kuuluvat
Paratiisin-Pojat ovat täydellisiä persoonallisuuksia, jopa koko
paikallisuniversumipersoonallisuuden malli Kirkkaasta Aamutähdestä alimpaan,
etenevää eläinevoluutiota edustavaan ihmisluotuun saakka.
Ilman Jumalaa ja hänen suurta ja keskeistä
persoonallisuuttaan ei koko laajassa universumien universumissa olisi mitään
persoonallisuutta. Jumala on persoonallisuus.
Huolimatta siitä, että Jumala on ikuinen voima, majesteettinen läsnäolo, ylimaallinen ihanne ja loistava henki, vaikka hän on kaikkea tätä ja äärettömästi enemmän, hän on silti aidosti ja ikuisesti täydellinen Luoja-persoonallisuus, persoona, "joka voi tietää ja josta voi tietää", "joka voi rakastaa ja jota voi rakastaa" ja joka voi tulla ystäväksemme; kun taas sinä voit tulla tunnetuksi, niin kuin muut ihmiset ovat tulleet tunnetuiksi, Jumalan ystävänä. Hän on todellakin henki ja hengellinen realiteetti.
Nähdessämme Universaalista Isää tehtävän
tunnetuksi koko hänen maailmankaikkeutensa piirissä; havaitessamme hänen asuvan
myriadeissa luoduissaan; nähdessämme hänet hänen Hallitsijapoikiensa
persoonassa; aistiessamme hänen jumalallisen läsnäolonsa jatkuvasti eri
paikoissa, lähellä ja kaukana, älkäämme epäilkö tahi asettako kyseenalaiseksi
sitä, että hän on ennen muuta persoonallisuus. Kaikista näistä kaukaisuuteen
ulottuvista esiintymistään huolimatta hän pysyy kiistämättömänä persoonana ja
pitää ikuisesti yllä henkilökohtaista yhteyttä kaikkialle universumien
universumiin hajaantuneiden luotujensa lukemattomiin joukkoihin.
Idea Universaalisen Isän persoonallisuudesta
on sellainen laajempi ja todempi jumalakäsitys, joka on tullut ihmiskunnan
tietoon pääosin ilmoituksen kautta. Järki, viisaus ja uskonnollinen kokemus --
ne kaikki -- viittaavat persoonalliseen Jumalaan ja antavat olettaa, että hän
on persoonallisuus, mutta ne eivät täysin sitä todista. Ihmisessä asuva
Ajatuksensuuntaajakin on esipersoonallinen. Jokaisen uskonnon totuudellisuus ja
kypsyys on suoraan verrannollista siihen, mikä on sen käsitys Jumalan
infiniittisestä persoonallisuudesta, ja siihen, missä määrin se käsittää
Jumaluuden absoluuttista ykseyttä. Persoonallisen jumaluuden ideasta tulee näin
ollen uskonnollisen kypsyyden mitta, kunhan uskonto on ensin muovannut
käsityksen Jumalan ykseydestä.
[sivu 29]
Alkukantaisella
uskonnolla oli monia persoonallisia jumalia, ja ne oli muovattu ihmisen
kuviksi. Ilmoitus vahvistaa paikkansapitäväksi käsityksen Jumalan
persoonallisuudesta, käsityksen, joka on olemassa vain mahdollisuutena tieteellisessä
väittämässä "Ensimmäisestä Aiheuttajasta" ja johon vain
varauksellisesti vihjataan filosofisessa ideassa "Universaalisesta
Ykseydestä". Vain kysymystä persoonallisuuden kautta lähestymällä luotu
voi alkaa ymmärtää Jumalan ykseyttä. Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen
persoonallisuuden kiistäminen merkitsee, että on valittava kahden filosofisen
dilemman, nimittäin materialismin ja panteismin, välillä.
Jumaluutta
pohdittaessa pitää persoonallisuuden käsite riisua ruumiillisuudesta. Sen
paremmin ihmisessä kuin Jumalassakaan ei aineellinen ruumis ole
persoonallisuuden kannalta välttämätön. Ruumiillisuuden edellyttämisen erehdys
näkyy inhimillisen filosofian kummallakin äärisuunnalla. Materialismi väittää,
että sen jälkeen, kun ihminen kuolemassa menettää ruumiinsa, loppuu myös hänen
olemassaolonsa persoonallisuutena. Panteismin mukaan taas siitä, ettei
Jumalalla ole ruumista, johtuu myös se, ettei hän liioin ole persoona. Ihmisen
yläpuoliselle tasolle kuuluvaa tyyppiä oleva, etenevä persoonallisuus toimii mielen
ja hengen liitossa.
Persoonallisuus
ei ole yksinkertaisesti vain yksi Jumalan attribuutti; mieluumminkin se edustaa
koordinoidun infiniittisen olemuksen ja yhdistyneen jumalallisen tahdon
kokonaisuutta, joka tulee esiin täydellisen julkitulon ikuisuudessa ja
universaalisuudessa. Persoonallisuus on -- korkeimmassa merkityksessä --
Jumalan ilmoitus universumien universumille.
Koska Jumala on
ikuinen, universaalinen, absoluuttinen ja infiniittinen, hän ei kasva tiedossa
eikä vartu viisaudessa. Jumala ei hanki kokemusta siten kuin finiittinen
ihminen voisi olettaa tai ymmärtää, mutta oman ikuisen persoonallisuutensa
maailmoissa hän kylläkin nauttii siitä, että hänen minuutensa toteutuminen
jatkuvasti laajenee, ja tietyssä mielessä tuollaiset laajentumiset ovat
verrattavissa evolutionaaristen maailmojen finiittisten luotujen harjoittamaan
uuden kokemuksen hankkimiseen ja ovat analogisia sen kanssa.
Infiniittisen
Jumalan absoluuttinen täydellisyys panisi hänen kärsittävikseen ne hirvittävät
rajoitukset, jotka kuuluvat täydellisyyden kvalifioimattomaan lopullisuuteen,
ellei tosiasia olisi, että valtavassa maailmankaikkeudessa Universaalinen Isä
osallistuu suoraan jokaisen sellaisen epätäydellisen sielun käymään
persoonallisuuskamppailuun, joka pyrkii jumalallisen avun turvin hengellisesti
nousemaan korkeuksissa oleviin täydellisiin maailmoihin. Tämä universumien
universumin jokaisen henkiolennon ja jokaisen kuolevaisen luodun karttuva
kokemus on osa Isän alati laajenevaa Jumaluuden tietoisuutta koskaan päättymättömästä
minuutensa loppumattoman todellistumisen jumalallisesta kehästä.
On kirjaimellisesti totta, kun sanotaan: "Kaikissa
teidän kärsimyksissänne myös hän kärsii." "Kaikissa riemuvoitoissanne
hän riemuitsee teissä ja teidän kanssanne." Hänen esipersoonallinen
jumalallinen henkensä on todellinen osa sinua. Paratiisin Saari reagoi kaikkiin
maailmankaikkeuden fyysisiin muodonmuutoksiin, Iankaikkiseen Poikaan sisältyvät
koko luomakunnan kaikki henkiset impulssit, Myötätoimija kattaa laajenevan kosmoksen
kaikki mielen ilmentymät. Jumalallisen tietoisuuden täyteydessä Universaalinen
Isä tajuaa koko evolutionaarisen, ajallis-avaruudellisen luomistyön jokaisen
entiteetin, olennon ja persoonallisuuden laajenevan mielen eteenpäin
suuntautuvan kamppailun kaikki yksittäiset kokemukset. Ja kaikki tämä on
kirjaimellisesti totta, sillä "hänessä me kaikki elämme ja liikumme ja
olemme".
MAAILMANKAIKKEUDESSA
Ihmispersoonallisuus
on jumalallisen Luoja-persoonallisuuden ajallis-avaruudellinen varjokuva. Eikä
mitään olevaista voi koskaan todellisuutta vastaavalla tavalla ymmärtää sen
varjoa tarkastelemalla. Varjoja tulisi tulkita todellisen substanssin ehdoin.
[sivu 30]
Tieteelle Jumala
on syy, aiheuttaja; filosofialle hän on idea; uskonnolle hän on henkilö, jopa
rakastava taivaallinen Isä. Tiedemiehelle Jumala on perimmäinen voima,
filosofille hän on ykseyden hypoteesi, uskonnonharjoittajalle hän on elävä
hengellinen kokemus. Ihmisen puutteellista käsitystä Universaalisen Isän persoonasta
voidaan kohentaa vain sillä, että ihminen edistyy maailmankaikkeudessa
hengellisesti, ja käsityksestä tulee itse asiassa todellisuutta vastaava vasta,
kun ajallisuuden ja avaruuden pyhiinvaeltajat lopulta pääsevät Paratiisissa
olevan, elävän Jumalan jumalalliseen syleilyyn.
Älkää koskaan
kadottako näkyvistänne persoonallisuuden vastakkaisia näkökulmia, niin kuin
Jumala ja ihminen sen käsittävät. Ihminen tarkastelee ja ymmärtää
persoonallisuutta sitä finiittisyydestä infiniittisyyteen katselemalla; Jumala
katsoo infiniittisyydestä finiittisyyteen. Ihmisen persoonallisuuden tyyppi on
asteikon alimpana, Jumalan ylimpänä; hänen persoonallisuutensa edustaa
korkeimmuutta, perimmäisyyttä ja absoluuttisuutta. Jumalallista
persoonallisuutta koskevien vähääkään parempien käsitysten oli sen vuoksi
kärsivällisesti odotettava ilmaantumistaan niin kauan, että paremmat käsitykset
ihmispersoonallisuudesta ilmaantuvat, ja eritoten odotettava entistä laajempaa
ilmoitusta sekä ihmisen että Jumalan persoonallisuudesta Mikaelin, Luoja-Pojan,
lahjoittautumisen merkeissä Urantialla elämän elämän muodossa.
Kuolevaisen
mielessä asuva esipersoonallinen jumalallinen henki antaa juuri siinä
tosiasiassa, että se on läsnä, pätevän todisteen aktuaalisesta
olemassaolostaan, mutta jumalallisen persoonallisuuden käsite voidaan ymmärtää
vain aitoon henkilökohtaiseen uskonnolliseen kokemukseen sisältyvän hengellisen
ymmärryksen kautta. Jokainen persoona -- inhimillinen tai jumalallinen --
voidaan tuntea ja käsittää täysin erillään kyseisen persoonan ulkoisista
reaktioista tai aineellisesta läsnäolosta.
Jonkinasteinen
moraalinen samankaltaisuus ja hengellinen sopusointu on välttämätöntä kahden
henkilön väliselle ystävyydelle; on tuskin luultavaa, että rakastava
persoonallisuus voi rakkaudettomalle henkilölle paljastaa itsestään yhtään
mitään. Jotta pääsisi edes vähän lähemmäksi jumalallisen persoonallisuuden
tuntemista, on tähän ponnistukseen pyhitettävä kokonaan kaikki ihmisen
persoonallisuuteen sisältyvät kyvyt; puolesta sydämestä lähtevä, osittainen
omistautuminen tälle asialle on oleva hyödytöntä.
Mitä
täydellisemmin ihminen ymmärtää itseään ja kunnioittaa kanssaihmistensä
persoonallisuuden arvoa, sitä enemmän hän on isoava Alkuperäisen
Persoonallisuuden tuntemista, ja sitä vilpittömämmin sellainen Jumalaa tunteva
ihminen pyrkii tulemaan Alkuperäisen Persoonallisuuden kaltaiseksi. Voitte
väitellä Jumalaa koskevista mielipiteistä, mutta kokemus hänestä ja hänessä
menee kaiken inhimillisen kiistelyn ja pelkän älyllisen logiikan yläpuolelle ja
tuolle puolen. Jumalaa tunteva ihminen kuvailee hengellisiä kokemuksiaan -- ei
epäuskoisten vakuuttamiseksi -- vaan uskovien mielenylennykseksi ja
keskinäiseksi tyydytykseksi.
Maailmankaikkeuden
tunnettavuuden ja ymmärrettävyyden olettaminen on samaa kuin olettaisi, että
maailmankaikkeus on mielen aikaansaama ja persoonallisuuden johtama. Ihmisen
mieli voi käsittää vain muiden mielten mielellisiä ilmiöitä -- olkootpa ne
inhimillisiä tai yli-inhimillisiä. Jos ihmisen persoonallisuus voi kokea maailmankaikkeuden,
niin tähän maailmankaikkeuteen kätkeytyy jonnekin jumalallinen mieli ja
aktuaalinen persoonallisuus.
Jumala on henki -- henkipersoonallisuus. Myös
ihminen on henki -- potentiaalinen henkipersoonallisuus. Jeesus Nasaretilainen
saavutti tämän henkipersoonallisuuden potentiaalin täyden toteutumisen
inhimillisessä kokemuksessa, sen vuoksi hänen elämästään, jonka kuluessa hän
täytti Isän tahdon, tulee ihmiselle todellisin ja ihanteellisin Jumalan
persoonallisuuden paljastus. Vaikka Universaalisen Isän persoonallisuus on
käsitettävissä vain aktuaalisessa uskonnollisessa kokemuksessa, Jeesuksen
maisessa elämässä meitä silti innoittaa tällaisen toteutumisen täydellinen
julkitulo ja Jumalan persoonallisuuden julkituonti aidosti inhimillisessä kokemuksessa.
[sivu 31]
HENGELLINEN ARVO
Puhuessaan "elävästä Jumalasta" Jeesus viittasi persoonalliseen Jumaluuteen -- Isään, joka on taivaassa. Käsitys Jumaluuden persoonallisuudesta helpottaa toveruutta, se suosii älyperäistä palvontaa, se edistää virvoittavaa luottavaisuutta. Persoonattomien olevaisten välillä voi esiintyä vuorovaikutusta, muttei toveruutta. Ei Isän ja Pojan välistä, niin kuin ei Jumalan ja ihmisen välistäkään toveruussuhdetta voi olla olemassa, elleivät kummatkin ole persoonia. Vain persoonallisuudet voivat pitää yhteyttä keskenään, jos kohta tätä persoonallista kanssakäymistä voikin suuresti helpottaa juuri sellaisen ei-persoonallisen entiteetin kuin Ajatuksensuuntaajan läsnäolo.
Ihminen ei pääse liittoon Jumalan kanssa
samalla tavalla kuin vesipisara saattaa päästä ykseyteen valtameren kanssa.
Ihminen saavuttaa jumalallisen liiton yhä laajemmalla vastavuoroisella
hengellisellä yhteydenpidolla; sillä, että persoonallisuus seurustelee
persoonallisen Jumalan kanssa; sillä, että se saavuttaa yhä enemmän
jumalallisuutta varauksettomalla ja älyperäisellä mukautumisella jumalalliseen
tahtoon. Tällaista suurenmoista kanssakäymistä voi esiintyä vain
persoonallisuuksien välillä.
Totuuden käsite saattaisi kukaties pysyä
vireillä ilman persoonallisuutta, kauneuden käsite saattaa olla olemassa ilman
persoonallisuuttakin, mutta jumalallisen hyvyyden käsite on ymmärrettävissä
vain suhteessa persoonallisuuteen. Vain persoona voi rakastaa ja tulla
rakastetuksi. Jopa kauneudelta ja totuudelta riistettäisiin säilymisen toivo,
elleivät ne olisi persoonallisen Jumalan, Rakastavan Isän, ominaisuuksia.
Emme pysty täysin käsittämään, kuinka Jumala voi olla alkuperäinen, muuttumaton, kaikkivaltias ja täydellinen, ja olla samalla alati muuttuvaisen ja selvästikin lakien rajoittaman maailmankaikkeuden, kehittyvän, suhteellisista epätäydellisyyksistä koostuvan maailmankaikkeuden ympäröimä. Mutta omassa henkilökohtaisessa kokemuksessamme voimme tietää sellaisen totuuden, sillä me kaikki pidämme yllä persoonallisuuden identiteettiä ja tahdon ykseyttä minuutemme ja ympäristömme jatkuvasta muuttumisesta huolimatta.
Maailmankaikkeuden perimmäistä todellisuutta
ei voi käsittää matematiikan, logiikan eikä filosofian avulla, vaan ainoastaan
kokemalla henkilökohtaisesti sen, että yhä enemmän mukautuu persoonallisen
Jumalan jumalalliseen tahtoon. Ei tiede, ei filosofia eikä teologia voi vahvistaa
Jumalan persoonallisuutta. Vain taivaallisen Isän uskonpoikien henkilökohtainen
kokemus voi tuoda mukanaan Jumalan persoonallisuuden tosiasiallisen hengellisen
tajuamisen.
Korkeammat
käsitykset universumipersoonallisuudesta antavat ymmärtää, että on olemassa
identiteetti, tietoisuus, oma tahto ja mahdollisuus itsensä julkituomiseen. Ja
nämä ominaispiirteet edellyttävät lisäksi toveruutta muiden ja tasa-arvoisten
persoonallisuuksien kanssa, sellaisena kuin se ilmenee Paratiisin Jumaluuksien
persoonallisuusassosiaatioissa. Ja näiden assosiaatioiden absoluuttinen ykseys
on niin täydellinen, että jumalallisuus aletaan tuntea jakamattomuutena,
yksiytenä. "Herra Jumala on yksi." Persoonallisuuden
jakamattomuus ei puutu siihen, että Jumala lahjoittaa henkeään, joka asettuu
elämään kuolevaisten ihmisten sydämeen. Ihmisisän persoonallisuuden jakamattomuus
ei estä häntä tuottamasta jälkeläisinään kuolevaisia poikia ja tyttäriä.
Tämä
jakamattomuuden käsite yhtenäisyyden käsitteen yhteydessä merkitsee Jumaluuden
Perimmäisyyden kohdalla sekä ajallisuuden että avaruuden transsendenssiä. Siksi
ei avaruus eikä aika voikaan olla absoluuttista eikä infiniittistä. Ensimmäinen
Lähde ja Keskus on se infiniittisyys, joka menee kvalifioimattomasti kaiken
mielen, kaiken aineen ja kaiken hengen tuolle puolen.
Paratiisin-Kolminaisuuden
tosiasia ei millään muotoa riko totuutta jumalallisesta ykseydestä.
Paratiisin-Jumaluuden kolme persoonallisuutta ovat kaikissa reagoinneissaan
maailmankaikkeuden todellisuuteen ja kaikissa suhteissaan luotuihin olentoihin
aivan kuin yksi. Näiden kolmen ikuisen
persoonan olemassaolo ei myöskään
[sivu 32]
riko totuutta Jumaluuden jakamattomuudesta.
Olen täysin tietoinen siitä, että hallussani ei ole mitään sanamuotoa, joka
tosiasiallista tilannetta vastaavasti selvittäisi kuolevaiselle mielelle, miltä
nämä maailmankaikkeuden ongelmat meistä näyttävät. Mutta teidän ei tulisi
masentua; eivät nämä asiat ole kokonaan selviä edes sen paratiisiolentojen
ryhmän korkeille persoonallisuuksille, johon minä kuulun. Pitäkää aina
mielessänne, että nämä syvälliset totuudet, jotka liittyvät Jumaluuteen, käyvät
yhä selvemmiksi, sitä mukaa kun mielenne hengellistyminen etenee kuolevaisen
pitkän Paratiisin-matkan toisiaan seuraavien vaiheiden kuluessa.
[Esittänyt Jumalallinen Neuvonantaja, seitsemännen superuniversumin päämajan, Uversan, Päivien Muinaisten nimittämän taivaallisten persoonallisuuksien ryhmän jäsen, joka lähetettiin valvomaan tämän jälkeen seuraavasta ilmoituksesta jaksoja, jotka koskevat Nebadonin paikallisuniversumin rajojen tuolle puolen meneviä asioita. Minut on valtuutettu antamaan oma panokseni Jumalan ominaispiirteitä ja attribuutteja kuvaileviin lukuihin, sillä edustan tässä mielessä korkeinta missään asutussa maailmassa saatavilla olevaa tietolähdettä. Olen palvellut Jumalallisena Neuvonantajana kaikissa seitsemässä superuniversumissa ja olen kauan aikaa oleskellut kaiken olevaisen Paratiisi-keskuksessa. Monet kerrat olen saanut nauttia siitä ylivertaisesta ilosta, että olen ollut siellä, missä Universaalinen Isä on välittömästi ja henkilökohtaisesti läsnä. Esitän kiistämättömällä arvovallalla sen, mikä on todellisuus ja totuus Isän olemuksesta ja hänen attribuuteistaan, sillä minä tiedän, mistä minä puhun.]