[sivu
2045]
ILMESTYMISET GALILEASSA
JUUTALAISTEN johtajat olivat apostolien Jerusalemista-poistumiseen mennessä merkittävässä määrin rauhoittuneet. Koska Jeesus ilmestyi vain valtakuntaan uskovien perhepiirille ja koska apostolit lymyilivät eivätkä harjoittaneet julkista saarnaamista, juutalaisten vallanpitäjät tekivät sen johtopäätöksen, että evankeliumiliike oli sittenkin tosiasiallisesti murskattu. Sellaisten huhujen leviäminen yhä laajemmalle, jotka väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista, herätti heissä tietenkin levottomuutta, mutta he luottivat lahjottujen vartijoiden kumoavan tehokkaasti kaikki moiset kuulopuheet sillä, että nämä toistamistaan toistaisivat kertomusta, jonka mukaan joukko hänen seuraajiaan oli vienyt ruumiin pois.
Tästä ajankohdasta alkaen aina siihen asti, kun voimistuva vainojen aalto ajoi apostolit hajalle, Pietari oli yleisesti tunnustettu apostolikunnan päällikkö. Jeesus ei hänelle koskaan mitään sellaista valtuutusta antanut, eivätkä hänen apostolitoverinsa häntä koskaan tällaiseen vastuulliseen asemaan muodollisesti valinneet, vaan hän vain luonnostaan omaksui itselleen tämän tehtävän ja piti sitä yleisen suostumuksen turvin hallussaan, ja niin tapahtui myös siksi, että hän oli heidän tärkein saarnamiehensä. Julkisesta saarnaamisesta tuli tästä lähtien apostolien pääasiallinen toimintamuoto. Heidän Galileasta-paluunsa jälkeen Mattiaksesta, jonka he olivat valinneet Juudaksen tilalle, tuli heidän rahastonhoitajansa.
Sen viikon aikana, jonka he viipyivät Jerusalemissa, Jeesuksen äiti Maria oli enimmäkseen naisuskovien seurassa. Nämä pitivät majaa Joosef Arimatealaisen kodissa.
Kun apostolit puheena olevan maanantain aamuvarhaisella lähtivät Galileaan, Johannes Markus lähti heidän jälkeensä. Hän seurasi heitä kaupungin ulkopuolelle, ja kun he olivat hyvän matkaa Betanian tuolla puolen, hän tuli rohkeasti heidän joukkoonsa tuntiessaan voivansa luottaa siihen, etteivät he lähettäisi häntä takaisin.
Matkalla Galileaan apostolit pysähtyivät
useita kertoja esittämään kertomuksen kuolleista nousseesta Mestaristaan, ja
siksi he saapuivat Beetsaidaan vasta hyvin myöhään keskiviikkoiltana. Oli jo
keskipäivän aika torstaina, kun he vasta olivat kaikki heränneet ja valmiit
aamiaiselle.
1. ILMESTYMINEN JÄRVEN RANNALLA
Noin kello kuusi perjantaiaamuna, huhtikuun 21 päivänä, morontia-Mestari suoritti kolmannentoista, ja Galileassa ensimmäisen, ilmestymisensä kymmenelle apostolille, kun näiden vene oli tulossa rantaan Beetsaidan tavanomaisen maihinnousupaikan lähellä.
Apostolien vietettyä torstai-iltapäivän ja
-alkuillan Sebedeuksen kotona odotellen Simon Pietari ehdotti, että he
menisivät kalaan. Kun Pietari teki ehdotuksensa kalastusretkestä, kaikki
apostolit päättivät lähteä mukaan. He tekivät verkkoineen työtä koko yön saamatta
yhtäkään kalaa. Pyynnin epäonnistuminen ei heitä suurestikaan huolettanut,
sillä heillä oli monia mielenkiintoisia kokemuksia, joista keskustella,
seikkoja,
[sivu 2046]
jotka olivat sattuneet heille vain vähän aikaa sitten Jerusalemissa. Mutta kun päivä alkoi sarastaa, he päättivät palata Beetsaidaan. Lähestyessään rantaa he näkivät, että rannalla, maihinnousupaikan lähellä, seisoi joku nuotion äärellä. Ensiksi he luulivat seisojaa Johannes Markukseksi, joka oli tullut rannalle heitä ja heidän kalansaalistaan vastaanottamaan, mutta lähemmäksi rantaa päästessään he huomasivat erehtyneensä: mies oli liian kookas ollakseen Johannes. Kenenkään mieleen ei ollut juolahtanut, että rannalla oleva henkilö olisi Mestari. He eivät täysin ymmärtäneet, miksi Jeesus halusi tavata heidät heidän aikaisemman yhdessäolonsa maisemissa, avaran taivaan alla, lähellä luontoa, kaukana Jerusalemin suljetusta ympäristöstä, johon liittyi traagisia mielleyhtymiä pelosta, petoksesta ja kuolemasta. Hän oli sanonut heille, että jos he menisivät Galileaan, hän tapaisi heidät siellä, ja nyt hän kohta tämän lupauksen täyttäisi.
Kun he laskivat ankkurin ja olivat astumassa
pienempään veneeseen noustakseen maihin, rannalla oleva mies huusi heille:
"Pojat, saitteko ollenkaan saalista?" Ja kun he vastasivat
"Emme", hän puhui uudestaan: "Heittäkää verkko veneen oikealle
puolelle, niin kalaa tulee." Tietämättöminä siitä, että ohjeen antaja oli
Jeesus, he heittivät miehissä verkon veteen, kuten neuvo oli kuulunut, ja siinä
samassa verkko täyttyi niin, että he tuskin kykenivät vetämään sitä järvestä.
Johannes Sebedeuksen järki juoksi nopeasti, ja täpötäyden verkon nähdessään hän
oivalsi, että heitä olikin puhutellut Mestari itse. Tämän ajatuksen
juolahdettua hänen mieleensä hän kumartui kuiskaamaan Pietarille: "Se on
Mestari." Pietari oli aina mies, joka toimi ajattelematta ja jonka antaumus oli
kiihkeää. Niinpä kun Johannes kuiskasi äsken kerrotut sanat Pietarin korvaan,
tämä nousi nopeasti paikaltaan ja heittäytyi veteen päästäkseen sitäkin
nopeammin Mestarin vierelle. Hänen veljensä tulivat tiiviisti hänen
kannoillaan, kunhan olivat kalaverkkoa perässään vetäen päässeet pikkuveneellä
rantaan.
Johannes Markus
oli tällä välin herännyt, ja nähdessään apostolien tulevan raskaine verkkoineen
rantaan hän juoksi alas rantahietikolle heitä tervehtimään. Ja kun hän kymmenen
miehen sijasta näkikin yksitoista, hän arveli tunnistamattoman miehen olevan
kuolleista noussut Jeesus, ja kymmenen hämmästyneen miehen seistessä
sanattomina paikallaan tämä nuorukainen ryntäsi Mestarin eteen ja sanoi tämän
jalkojen juureen polvistuen: "Herrani ja Mestarini." Ja silloin
Jeesus puhui, ei niin kuin hän oli puhunut Jerusalemissa, jolloin hän tervehti
heitä sanoilla "rauha teille", vaan hän puhutteli Johannes Markusta
tuttavalliseen sävyyn ja sanoi: "Kas niin, Johannes, olen mielissäni, kun
taas tapaan sinut, ja huolettomassa Galileassa sitä paitsi, jossa meillä voi
olla varsin mukavaa yhdessä. Johannes, jääpä luoksemme niin saat
aamiaista."
Jeesuksen
keskustellessa nuoren miehen kanssa kymmenen apostolia olivat niin
hämmästyksissään ja yllättyneitä, että he unohtivat vetää kalaverkon
rantahiekalle. Niinpä Jeesus sanoi: "Tuokaa kalanne tänne ja valmistakaa
niistä jokunen aamiaiseksi. Nuotio meillä jo on, ja runsaasti leipää."
Sillä aikaa kun
Johannes Markus oli osoittanut kunnioitustaan Mestarille, Pietari oli
rantahiekalla hehkuvan hiilloksen nähtyään joutunut hetken ajaksi järkytyksen
valtaan. Näky nimittäin palautti perin elävästi hänen mieleensä keskiyön hiilivalkean
Hannaksen pihamaalla, jossa hän oli kieltänyt Mestarin, mutta hän karisti sen
mielestään ja huudahti Mestarin jalkoihin polvistuen: "Herrani ja
Mestarini!"
Sen jälkeen
Pietari liittyi tovereidensa seuraan näiden kiskoessa verkkoa rannalle. Saatuaan
saaliin maihin he laskivat kalat, ja niitä oli 153 vonkaletta. Ja taas tehtiin
se erehdys, että tätä kalansaalista pidettiin ihmeenä. Mitään ihmettä ei tähän
tapahtumaan liittynyt. Kysymys oli vain siitä, että Mestari käytti hyväkseen
ennalta tietämäänsä asiaa. Hän tiesi, että kalat olisivat kyseisessä kohdin, ja
sen mukaisesti hän antoi apostoleilleen neuvon, minne heittää verkko.
[sivu 2047]
Jeesus puhui
heille sanoen: "Tulkaapa nyt aamiaiselle, jokainen teistä. Myös kaksosten
pitää istuutua, kun keskustelen kanssanne. Johannes Markus laittaa kalat
valmiiksi." Johannes Markus toi seitsemän hyvänkokoista kalaa, jotka
Mestari pani tulelle, ja kun ne olivat kypsyneet, nuorimies tarjoili ne
kymmenelle apostolille. Sitten Jeesus mursi leivän ojentaen sen Johannekselle,
joka puolestaan jakoi sen nälkäisille apostoleille. Sitten kun nämä olivat
kaikki saaneet osansa, Jeesus pyysi Johannes Markusta istuutumaan ja jakoi itse
kalan ja leivän tälle nuorukaiselle. Ja heidän aterioidessaan Jeesus keskusteli
heidän kanssaan ja muisteli, mitä kaikkea he olivat Galileassa ja tämän
samaisen järven rantamilla kokeneet.
Tämä oli kolmas
kerta, kun Jeesus ilmestyi ryhmänä koolla oleville apostoleille. Kun Jeesus
aluksi puhutteli heitä kysyen, oliko heillä saalista, he eivät aavistaneet,
kuka hän oli, sillä nämä Galileanmeren kalastajat olivat saaneet tottua
sellaiseen, että heidän rantaan noustessaan Tarikean kalakauppiaat
puhuttelisivat heitä mainitulla tavalla, nämä kun olivat tavallisesti paikalla
ostaakseen tuoreet kalansaaliit kalankuivaamoille.
Jeesus
seurusteli kymmenen apostolin ja Johannes Markuksen kanssa runsaan tunnin ajan,
ja sitten hän käveli rantahietikkoa edestakaisin ja keskusteli heidän kanssaan
kaksittain, mutta ei samojen parien kanssa, jotka hän oli aluksi lähettänyt
tekemään opetustyötä yhdessä. Kaikki yksitoista apostolia olivat tulleet
Jerusalemista yhtä matkaa, mutta Simon Selootti kävi sitä masentuneemmaksi mitä
lähemmäksi Galileaa he tulivat niin, että hän jättäytyi heidän Beetsaidaan päästessään
pois veljiensä seurasta ja palasi kotiinsa.
Ennen kuin
Jeesus lausui heille tänä aamuna hyvästit, hän pyysi, että kaksi apostolia
tarjoutuisi menemään Simon Selootin luokse ja toisi tämän vielä samana päivänä
takaisin. Ja Pietari ja Andreas tekivät niin.
2. APOSTOLIEN KANSSA KAKSITTAIN
KÄYDYT KESKUSTELUT
Kun he olivat nauttineet aamiaisensa ja muiden istuessa nuotion äärellä, Jeesus antoi Pietarille ja Johannekselle merkin näiden tulla hänen kanssaan kävelylle rantahietikolla. Heidän siinä astellessaan Jeesus sanoi Johannekselle: "Johannes, rakastatko sinä minua?" Ja Johanneksen vastattua "rakastan, Mestari, koko sydämestäni", Mestari sanoi: "Niinpä siis, Johannes, hylkää suvaitsemattomuutesi ja opettele rakastamaan ihmisiä, niin kuin minä olen sinua rakastanut. Omista elämäsi sille, että todistat rakkauden olevan suurinta maailmassa. Jumalan rakkaushan on se, joka pakottaa ihmiset etsimään pelastusta. Rakkaus on kaiken hengellisen hyvyyden esi-isä, toden ja kauniin sisin olemus."
Sitten Jeesus kääntyi Pietarin puoleen ja kysyi: "Pietari, rakastatko sinä minua?" Pietari vastasi: "Herra, tiedät, että rakastan sinua koko sielullani." Silloin Jeesus sanoi: "Jos rakastat minua, Pietari, niin ruoki karitsojani. Älä jätä heikkoja, köyhiä ja nuoria vaille hoivaa. Julista evankeliumia ilman pelkoa tai suosimista; muista aina, että Jumala ei katso henkilöön. Palvele kanssaihmisiäsi, kuten minä olen sinua palvellut; anna anteeksi kuolevaistovereillesi, niin kuin minä olen sinulle anteeksi antanut. Anna kokemuksen opettaa itsellesi mietiskelyn arvo ja järjellisen pohdiskelun voima."
Kun he olivat kävelleet vähän pitemmälle,
Mestari kääntyi Pietarin puoleen ja kysyi: "Pietari, rakastatko sinä toden
totta minua?" Ja silloin Simon sanoi: "Rakastan. Herra, sinä tiedät, että minä
rakastan sinua." Ja taas Jeesus sanoi hänelle: "Pidä silloin hyvää
huolta lampaistani. Ole katraalleni hyvä ja oikea paimen. Kun he luottavat
sinuun, älä petä heidän luottamustaan. Älä vihollisen kourissa joudu hämmästyksen
valtaan. Ole kaiken aikaa varuillasi -- valvo ja rukoile."
Heidän
astuttuaan muutaman askelen eteenpäin Jeesus kääntyi Pietariin päin ja kysyi
kolmannen kerran: "Pietari, rakastatko sinä todella minua?" Ja
silloin Pietari, joka koki jo hienoista
[sivu 2048]
murhetta siksi,
että Mestari näytti tuntevan häntä kohtaan epäluottamusta, sanoi melkoisella
tunteikkuudella: "Herra, sinä tiedät kaikki seikat, ja siksi sinä toki
tiedät, että totisesti ja todella rakastan sinua." Silloin Jeesus sanoi:
"Ruoki lampaitani. Älä hylkää katrasta. Ole kaikille paimentovereillesi
esimerkiksi ja innoitukseksi. Rakasta katrasta, niin kuin minä olen sinua
rakastanut, ja tee kaikkesi, jotta sen olisi hyvä olla, niin kuin minä olen
omistanut elämäni sille, että teidän olisi hyvä olla. Ja kulje jäljessäni
hamaan loppuun saakka."
Pietari ymmärsi
tämän viimeisen lauseen kirjaimellisesti eli niin, että hänen tulisi jatkaa
kulkuaan Mestarin jäljessä, ja Jeesukseen päin kääntyen hän osoitti Johannesta
ja kysyi: "Jos minä seuraan sinun jäljessäsi, mitä tämän miehen pitää
tehdä?" Ja käsittäessään Pietarin ymmärtäneen hänen sanansa väärin Jeesus
sanoi seuraavaksi: "Pietari, älä kanna huolta siitä, mitä veljiesi pitää
tehdä. Jos tahdon, että Johannes jää tänne vielä senkin jälkeen, kun sinä olet
mennyt, vaikkapa siihen asti, kun tulen takaisin, niin mitä merkitystä sillä on
sinulle? Huolehdi sinä vain siitä, että seuraat minua."
Tämä huomautus
levisi veljien keskuuteen, ja siihen suhtauduttiin ikään kuin se olisi ollut
Jeesuksen lausunto, jossa hän ilmoitti, ettei Johannes kuolisi, ennen kuin
Mestari palaisi -- niin kuin monet luulivat ja toivoivat -- perustaakseen
valtakunnan voimassa ja kunniassa. Tällainen Jeesuksen sanoista tehty tulkinta
nimenomaan vaikutti suuresti siihen, että Simon Selootti saatiin takaisin
palvelukseen ja pysymään työssä.
Kun he palasivat muiden seuraan, Jeesus otti kävely- ja keskustelukumppaneikseen Andreaksen ja Jaakobin. Heidän ennätettyään vähän matkan päähän Jeesus sanoi Andreakselle: "Andreas, luotatko minuun?" Ja kuullessaan Jeesuksen esittävän tällaisen kysymyksen apostolien entinen päällikkö seisahtui paikoilleen ja vastasi: "Luotan, Mestari. Aivan varmasti luotan sinuun, ja tiedät, että niin on." Silloin Jeesus sanoi: "Andreas, jos luotat minuun, niin luota yhä enemmän veljiisi -- myös Pietariin. Minä luotin kerran käsiisi veljiesi johtajan tehtävät. Nyt sinun on luotettava muihin, kun jätän teidät mennäkseni Isän tykö. Kun veljesi alkavat katkerien vainojen takia hajaantua eri tahoille, ole silloin lihallisen veljeni Jaakobin harkitseva ja viisas neuvonantaja, hänen harteilleen nimittäin sälytetään raskaita kuormia, joiden kantamiseen hänellä ei ole kokemuksen luomaa pätevyyttä. Ja olkoon luottamuksesi sitten katkeamatonta, sillä en jätä sinua pulaan. Maan päällä matkasi päähän tultuasi tulet minun tyköni."
Sen jälkeen Jeesus kääntyi Jaakobin puoleen
kysyen: "Jaakob, luotatko sinä minuun?" Ja Jaakob tietenkin vastasi:
"Luotan, Mestari. Luotan sinuun koko sydämestäni." Sitten Jeesus
sanoi: "Jaakob, jos luotat minuun enemmän, et ole niin kärsimätön veljiäsi
kohtaan. Jos luotat minuun, se auttaa sinua olemaan ystävällinen uskovien
veljeskuntaa kohtaan. Opi punnitsemaan puheittesi ja tekojesi seurauksia.
Muista, että ihminen niittää, mitä hän kylvää. Rukoile hengen tyyneyttä ja
viljele kärsivällisyyttä. Nämä armolahjat yhdessä elävän uskon kanssa tulevat
kannattamaan sinua sitten, kun se hetki tulee, jolloin uhrimalja juodaan. Mutta
älä koskaan joudu kauhun valtaan, sillä tullessasi maan päällä matkasi päähän
myös sinä tulet ollaksesi minun kanssani."
Seuraavaksi
Jeesus puhui Tuomaksen ja Natanaelin kanssa. Tuomakselle hän sanoi:
"Tuomas, palveletko sinä minua?" Tuomas vastasi: "Palvelen,
Herra. Palvelen sinua nyt ja aina." Silloin Jeesus sanoi: "Jos tahdot
palvella minua, palvele lihallishahmoisia veljiäni, niin kuin minä olen sinua
palvellut. Äläkä väsy tässä hyvän tekemisessä, vaan jatka uupumatta, kuten
tekee se, jonka Jumala on asettanut tätä rakkauden työtä tekemään. Kun työsi
minun palveluksessani maan päällä päättyy, tulet palvelemaan kanssani
kunniassa. Tuomas, sinun pitää lakata epäilemästä; sinun pitää kasvaa uskossa
ja totuuden tuntemisessa. Usko Jumalaan niin kuin lapsi, mutta älä enää toimi
yhtä lapsellisesti. Ole rohkea; ole luja uskossa ja voimallinen Jumalan
valtakunnassa."
[sivu 2049]
Sitten Mestari
sanoi Natanaelille: "Natanael, palveletko sinä minua?" Ja apostoli
vastasi: "Palvelen, Mestari. Ja teen sen jakamattomalla
kiintymyksellä." Silloin Jeesus sanoi: "Jos siis palvelet minua koko
sydämestäsi, pidä huolta siitä, että väsymätöntä kiintymystä osoittaen
omistaudut tekemään kaikkesi, jotta veljilläni maan päällä olisi hyvä olla.
Sekoita ystävyyttä neuvoihisi ja lisää rakkautta filosofiaasi. Palvele
kanssaihmisiäsi, kuten minä olen sinua palvellut. Ole ihmisille uskollinen,
niin kuin minä olen sinusta huolta pitänyt. Vähennä arvostelevuuttasi; vähennä
sitä, mitä joiltakuilta ihmisiltä odotat, ja niin vähennät pettymyksesi määrää.
Ja sitten kun työ täällä alhaalla on tehty, olet palveleva kanssani
korkeuksissa."
Tämän jälkeen
Mestari keskusteli Matteuksen ja Filippuksen kanssa. Filippukselle hän sanoi:
"Filippus, totteletko minua?" Filippus vastasi: "Tottelen,
Herra. Tottelen sinua, vaikka se maksaisi elämäni." Silloin Jeesus sanoi:
"Jos tahdot totella minua, mene siinä tapauksessa ei-juutalaisten maihin
ja julista tätä evankeliumia. Profeetat ovat kertoneet sinulle, että on parempi
totella kuin antaa uhri. Sinusta on uskon kautta tullut Jumalaa tunteva
valtakunnan poika. Toteltavana on vain yksi laki: käsky lähteä julistamaan
valtakunnan evankeliumia. Lakkaa pelkäämästä ihmisiä; älä pelkää julistaa
ikuisen elämän hyvää sanomaa kanssaihmisillesi, jotka viruvat pimeydessä ja
kaipaavat totuuden valoa. Älä enää, Filippus, touhua rahan ja tavaran parissa.
Sinulla on nyt samanlainen vapaus saarnata ilosanomaa kuin veljilläsikin. Ja
tulen kulkemaan edelläsi ja olemaan kanssasi hamaan loppuun saakka."
Ja sitten
Mestari Matteukselle puhuessaan kysyi: "Matteus, onko sydämesi mukana, kun
tottelet minua?" Matteus vastasi: "On, Herra. Olen täysin
omistautunut täyttämään tahtosi." Silloin Mestari sanoi: "Matteus,
jos tahdot totella minua, lähde opettamaan kaikille kansoille tätä valtakunnan
evankeliumia. Enää sinä et tule tarjoilemaan veljillesi elämän aineellisia
hyvyyksiä, vaan tästä alkaen myös sinä tulet julistamaan hengellisen
pelastuksen hyvää sanomaa. Pidä tästä lähtien huolta vain siitä, että tottelet
saamaasi toimeksiantoa, jonka mukaan sinun tulee saarnata tätä Isän valtakunnan
evankeliumia. Niin kuin minä olen maan päällä täyttänyt sen, mikä on Isän
tahto, niin täytä sinäkin jumalallista toimeksiantoa. Muista, että sekä
juutalaiset että ei-juutalaiset ovat veljiäsi. Älä taivaan valtakunnan
pelastavia totuuksia julistaessasi pelkää yhtäkään ihmistä. Ja minne minä
menen, sinne sinäkin kohta tulet."
Ja sitten hän
käveli ja keskusteli Alfeuksen kaksosten eli Jaakobin ja Juudaksen kanssa, ja
heille molemmille sanansa osoittaen hän kysyi: "Jaakob ja Juudas,
uskotteko te minuun?" Ja kun he molemmat vastasivat "Uskomme,
Mestari. Me toki uskomme", niin hän sanoi: "Poistun kohta luotanne.
Näette, että olen lihallisessa hahmossa teidät jo jättänyt. Vain lyhyen aikaa
viivyn tässä hahmossa ennen kuin menen Isäni tykö. Uskotte minuun -- olette ja
tulette aina olemaan apostoleitani. Uskokaa edelleenkin, ja kun olen poissa ja
kun mahdollisesti olette palanneet sen työn pariin, jota teitte ennen kuin
tulitte elämääni, muistakaa silloin olleenne minun kanssani. Vaikka ulkonainen
työnne vaihtuisikin, älkää koskaan antako sen vaikuttaa uskollisuuteenne.
Luottakaa Jumalaan niin kauan kuin päiviänne maan päällä riittää. Älkää koskaan
unohtako, että kunhan on Jumalan uskonpoika, niin tekipä maailmassa mitä
rehellistä työtä tahansa, se on pyhää. Mikään, mitä Jumalan poika tekee, ei voi
olla halpa-arvoista. Tehkää tästä lähtien siis työnne niin kuin tekisitte sitä
Jumalalle. Ja kun matkanne tässä maailmassa päättyy, minulla on muita ja
parempia maailmoja, joissa niin ikään tulette tekemään työtä minulle. Ja kaikessa
tässä työssä, teittepä sitä tässä maailmassa tai muissa maailmoissa, minä teen
työtä kanssanne, ja henkeni tulee olemaan sisimmässänne."
Kello oli lähes
kymmenen, kun Jeesus palasi keskusteluistaan Alfeuksen kaksosten kanssa, ja
apostolien luota poistuessaan hän sanoi: "Näkemiin siihen asti, kunnes
tapaan teidät kaikki
[sivu 2050]
huomenna
puolenpäivän tienoilla virkaanasettajaistenne vuorella." Nämä sanat
lausuttuaan hän katosi heidän näkyvistään.
Puoliltapäivin
lauantaina, huhtikuun 22 päivänä, yksitoista apostolia kokoontuivat sopimuksen
mukaan Kapernaumin lähellä sijaitsevalle kukkulalle, ja Jeesus ilmestyi heidän
keskelleen. Tämä kohtaaminen tapahtui samalla vuorella, jolla Mestari oli
asettanut heidät apostoleikseen ja Isän maanpäällisen valtakunnan
lähettiläiksi. Ja tämä oli Mestarin neljästoista morontiailmestyminen.
Yksitoista
apostolia polvistuivat tällä kertaa piiriin Mestarin ympärille, ja he kuulivat
hänen toistavan virkaanasettajaissanat ja näkivät hänen toimittavan uudelleen
virkaanasettamistapahtuman, siten kuin hän oli sen tehnyt heidät ensimmäisen
kerran valtakunnan erityistehtävään asettaessaan. Ja Mestarin rukousta lukuun
ottamatta tämä kaikki oli heille kuin muisto heidän aiemmasta vihkimyksestään
Isän palvelukseen. Kun Mestari -- morontia-Jeesus -- nyt rukoili, se tapahtui
majesteettisin äänensävyin ja niin voimallisin sanoin, etteivät apostolit
olleet sellaisia koskaan ennen kuulleet. Heidän Mestarinsa puhui nyt
universumien hallitsijoiden kanssa, niin kuin puhuu sellainen, jonka käsiin
hänen omassa universumissaan oli annettu kaikki voima ja valta. Eivätkä nämä
yksitoista miestä koskaan unohtaneet tätä kokemusta, jossa heidät
morontiavihittiin uudelleen heidän aikaisempiin lähettilään sitoumuksiinsa.
Mestari vietti lähettiläidensä seurassa tällä vuorella tasan tunnin, ja
lausuttuaan heille kiintymyksestä kertovat jäähyväisensä hän katosi heidän
näkyvistään.
Ja kukaan ei
nähnyt Jeesusta kokonaiseen viikkoon. Apostoleilla ei todellakaan ollut mitään
ajatusta siitä, mitä he tekisivät, sillä he eivät tienneet, oliko Mestari
mennyt Isän tykö. Tässä epätietoisuuden tilassa he viettivät aikaansa
Beetsaidassa. He eivät uskaltaneet mennä kalastamaan, jottei kävisi niin, että
hän tulisi tapaamaan heitä, eivätkä he näkisi häntä. Koko tämän viikon ajan
Jeesus oli maan päällä vaikuttavien morontiaolentojen seurassa, ja hänen
aikansa täyttyi hänen tässä maailmassa parhaillaan kokemaansa
morontiasiirtymiseen liittyvistä asioista.
4. KOKOONTUMINEN JÄRVEN RANNALLA
Tieto Jeesuksen
ilmestymisistä oli leviämässä kaikkialle Galileaan, ja Sebedeuksen kotiin
saapui joka päivä yhä lukuisammin uskovia kyselläkseen Mestarin
kuolleistanousemisesta ja saadakseen selville totuuden näistä huhutuista
ilmestymisistä. Pietari lähetti alkuviikosta viestin, että seuraavana sapattina
kello kolmelta iltapäivällä pidettäisiin järven rannalla julkinen kokous.
Niinpä
Beetsaidaan kokoontui huhtikuun 29 päivänä kello kolmeksi Kapernaumin
ympäristöstä yli viisisataa uskovaa kuuntelemaan, kun Pietari esittäisi
ensimmäisen julkisen saarnansa kuolleistanousun jälkeen. Apostoli oli
parhaimmillaan, ja kun hän oli lopettanut vetoavan esityksensä, kuulijoiden
joukossa ei enää ollut montakaan, jotka olisivat epäilleet Mestarin kuolleistanousemista.
Pietari päätti
saarnansa sanomalla: "Me vakuutamme, ettei Jeesus Nasaretilainen ole
kuollut; julistamme, että hän on noussut haudasta; ilmoitamme, että olemme
nähneet hänet ja puhuneet hänen kanssaan." Juuri kun hän sai tämän
uskonjulistuksensa päätökseen, Mestari ilmestyi kaikkien näiden ihmisten nähden
hänen vierelleen morontiahahmoisena ja puhui heille tutuin äänenpainoin sanoen:
"Rauha teille, ja jätän rauhani teidän keskuuteenne." Kun hän oli
tällä tavoin ilmestynyt ja näin heille puhunut, hän katosi heidän näkyvistään.
Tämä oli haudasta nousseen Jeesuksen viidestoista morontiailmestyminen.
[sivu 2051]
Muutaman
yhdelletoista apostolille silloin lausutun seikan perusteella, kun he olivat
Mestarin kanssa koolla virkaanasettajaisvuorella, apostolit saivat sellaisen
vaikutelman, että heidän Mestarinsa kohta ilmestyisi julkisesti
galilealaisuskovaisista koostuvan ryhmän eteen, ja että heidän tulisi sitten,
kun hän olisi ilmestynyt, palata Jerusalemiin. Tämän mukaisesti yksitoista apostolia
lähtivät varhain seuraavana aamuna, sunnuntaina huhtikuun 30 päivänä,
Beetsaidasta Jerusalemiin. He suorittivat melkoisen määrän opetus- ja
julistustyötä Jordanin vartta vaeltaessaan, joten he saapuivat Markusten kotiin
Jerusalemissa vasta myöhään keskiviikkona, toukokuun 3 päivänä.
Johannes Markukselle tämä oli murheellinen
kotiinpaluu. Vain muutamaa tuntia ennen hänen kotiintuloaan hänen isänsä Elias
Markus kuoli yllättäen aivoverenvuotoon. Vaikka ajatus kuolleiden
ylösnousemuksen varmuudesta lohdutti apostoleja heidän murheessaan suuresti,
samalla he silti aidosti surivat hyvän ystävänsä menettämistä, ystävän, joka
oli ollut heidän vankka tukijansa myös suuren vaivan ja pettymyksen hetkinä.
Johannes Markus teki kaiken voitavansa lohduttaakseen äitiään, ja tämän
puolesta puhuen hän pyysi apostoleja edelleenkin pitämään äitinsä taloa
kotinaan. Ja yksitoista apostolia ottivat Helluntain jälkeiseen päivään saakka
tämän yläsalin tukikohdakseen.
Apostolit olivat astuneet Jerusalemin muurien sisäpuolelle tarkoituksellisesti vasta pimeäntulon jälkeen, jotteivät juutalaisviranomaiset näkisi heitä. Eivätkä he näyttäytyneet julkisuudessa myöskään Elias Markuksen hautajaisten yhteydessä. Koko seuraavan päivän he pysyttelivät tässä monien tapahtumien näyttämönä toimineessa yläsalissa hiljaisuuteen vetäytyneinä ja muusta maailmasta eristäytyneinä.
Torstai-iltana apostoleilla oli tässä yläsalissa tavattoman onnistunut kokous, ja Tuomasta, Simon Seloottia ja Alfeuksen kaksosia lukuun ottamatta kaikki antoivat lupauksen siitä, että he lähtisivät julistamaan julkisesti uutta evankeliumia kuolleistanousseesta Herrasta. Ensimmäiset askelet oli jo otettu tiellä, joka merkitsi valtakunnan evankeliumin -- Jumalan isyydestä ja ihmisten veljeydestä -- muuttumista julistukseksi Jeesuksen kuolleistanoususta. Natanael vastusti tätä muutosta heidän julkisen julistustyönsä pääsisällössä, mutta hän ei kyennyt vastustamaan Pietarin kaunopuheisuutta eikä valjastamaan opetuslasten, etenkään naisuskovien, innostusta.
Ja Pietarin käyttäessä tarmokkaasti johtajan asemaansa, ja ennen kuin Mestari oli noussut Isän tykö, Mestarin hyvää tarkoittavat edustajat panivat siis alulle sen salakavalan tapahtumakulun, joka merkitsi Jeesuksen uskonnon asteittaista ja vääjäämätöntä muuttumista uudeksi ja muunnelluksi Jeesuksesta kertovan uskonnon muodoksi.