[sivu
108]
PARATIISIN-KOLMINAISUUS
IKUISTEN Jumaluuksien muodostama Paratiisin-Kolminaisuus helpottaa Isän vapautumista persoonallisuuden absolutismista. Kolminaisuus liittää Jumalan infiniittisen, persoonallisentahdon rajattoman julkitulon täydellisesti Jumaluuden absoluuttisuuteen. Iankaikkinen Poika ja erilaiset jumalallista alkuperää olevat Pojat yhdessä Myötätoimijan ja hänen universumilastensa kanssa myötävaikuttavat tehokkaasti siihen, että Isä vapautuu niistä rajoituksista, jotka muutoin kuuluvat erottamattomasti ensisijaisuuteen, täydellisyyteen, muuttumattomuuteen, ikuisuuteen, universaalisuuteen, absoluuttisuuteen ja infiniittisyyteen.
Paratiisin-Kolminaisuus toimii oivallisena
keinona Jumaluuden ikuisen olemuksen täyteen julkituomiseen ja täydelliseen
paljastumiseen. Kolminaisuuden Stationaariset Pojat tarjoavat samalla tavoin
täysimääräisen ja täydellisen julkituonnin jumalallisesta
oikeudenmukaisuudesta. Kolminaisuus on jumaluusyhtenäisyyttä, ja tämä
yhtenäisyys lepää ikuisesti kolmen alkuperäisen, tasavertaisen, rinnakkaisen ja
rinnan olemassa olevan persoonallisuuden -- Jumala Isän, Jumala Pojan ja Jumala
Hengen -- jumalallisen ykseyden absoluuttisella perustalla.
Katsoessamme
ikuisuuden kehän tämänhetkisestä tilanteesta taaksepäin loputtomaan
menneisyyteen voimme löytää maailmankaikkeuden asioista vain yhden
väistämättömän välttämättömyyden, ja se on Paratiisin-Kolminaisuus. Minusta
Kolminaisuus on ollut väistämätön. Katsoessani ajalliseen menneisyyteen,
nykyisyyteen ja tulevaisuuteen mikään muu koko universumien universumissa ei
ole ollut väistämätön. Nykyinen kokonaisuniversumi, tarkastelipa sitä ajassa
taaksepäin tai eteenpäin, ei ole ajateltavissakaan ilman Kolminaisuutta.
Paratiisin-Kolminaisuus lähtökohtanamme voimme postuloida vaihtoehtoisia tai
jopa moninaisia tapoja tehdä kaikki, mikä tehtävä on, mutta ilman Isän, Pojan
ja Hengen Kolminaisuutta emme pysty käsittämään, miten Infiniittinen voisi
Jumaluuden absoluuttisen ykseyden huomioon ottaen saavuttaa kolminkertaisen ja
tasavertaisen personoitumisen. Mikään muu luomistyön käsite ei yllä
Kolminaisuuden tasoille, mitä jumaluusykseyden absoluuttisuuden täydellisyyteen
tulee, kun tämä ykseys on liittyneenä Jumaluuden kolminkertaiseen
personoitumiseen sisältyvän tahtoperäisen vapautumisen täysimääräisyyteen.
1. ENSIMMÄISEN LÄHTEEN JA KESKUKSEN
MINUUDEN JAKAMINEN
Näyttäisi siltä, että Isä ryhtyi kaukana ikuisuudessa toteuttamaan perinpohjaisen minuudenjakamisen periaatetta. Universaalisen Isän epäitsekkääseen, rakastavaan ja rakastettavaan olemukseen kuuluu jotakin, joka saa hänet pidättämään itselleen vain niiden valtaoikeuksien ja sen toimivallan harjoittamisen, jotka hän ilmeisesti katsoo mahdottomiksi delegoida edelleen tai antaa muille.
Kaiken kaikkiaan Universaalinen Isä on
luopunut jokaisesta osastaan, joka oli lahjoitettavissa jollekin toiselle
Luojalle tai luodulle. Hän on delegoinut jumalallisille Pojilleen ja heidän
kumppaneinaan toimiville älyllisille olennoille kaiken vallan ja kaiken
auktoriteetin, joka oli delegoitavissa. Hän on aktuaalisesti siirtänyt
Hallitsija-Pojilleen, kullekin omassa universumissaan, jokaisen sellaisen
hallinnolliseen valtaan kuuluvan oikeuden, joka oli siirrettävissä. Kunkin
[sivu 109]
paikallisuniversumin asioita ajatellen hän on
tehnyt jokaisesta Suvereenista Luoja-Pojasta aivan yhtä täydellisen, pätevän ja
arvovaltaisen kuin Iankaikkinen Poika on alkuperäisessä keskusuniversumissa.
Hän on antanut pois, tosiasiassa lahjoittanut, persoonallisuutensa
arvokkuudella ja pyhyydellä, kaiken itsestään ja kaiken attribuuteistaan,
kaiken, minkä hän vain suinkin voi itsestään luovuttaa, joka tavalla, jokaisena
aikakautena, joka paikassa, jokaiselle persoonalle ja jokaisessa universumissa,
paitsi siinä, joka on hänen keskusasuinpaikkansa.
Jumalallinen persoonallisuus ei ole
itsekeskeinen, vaan minuuden jakaminen ja persoonallisuuden jakaminen toisille
luonnehtivat jumalallista vapaatahtoista minuutta. Luodut olennot kaipaavat
yhteyttä muihin persoonallisiin luotuihin; Luojat halajavat jakaa
jumalallisuuden universumilastensa kanssa; Infiniittisen persoonallisuus
paljastuu Universaaliseksi Isäksi, jolle on yhteistä olemisen reaalisuus ja
minuuden tasa-arvoisuus kahden rinnasteisen persoonallisuuden -- Iankaikkisen
Pojan ja Myötätoimijan -- kanssa.
Isän persoonallisuutta ja jumalallisia ominaisuuksia koskevan tiedon suhteen olemme aina riippuvaisia Iankaikkisen Pojan tekemistä paljastuksista, sillä kun luomisen yhteisteko toteutettiin, kun Jumaluuden Kolmas Persoona yht'äkkiä ilmestyi persoonallisuuden olemassaolon piiriin ja pani täytäntöön jumalallisten vanhempiensa yhdistyneet ajatukset, Isän olemassaolo kvalifioimattomana persoonallisuutena päättyi. Myötätoimijan olevaistumisen ja luomistuloksen keskusytimen aineellistumisen myötä tapahtui tiettyjä ikuisia muutoksia. Jumala antoi itsensä absoluuttisena persoonallisuutena Iankaikkiselle Pojalleen. Juuri näin Isä lahjoittaa "infiniittisyyteen kuuluvan persoonallisuuden" ainokaiselle Pojalleen, kun he yhdessä taas lahjoittavat ikuisen liittonsa "yhteispersoonallisuuden" Äärettömälle Hengelle.
Näistä syistä sekä muista syistä, jotka ylittävät rajallisen mielen käsityskyvyn, ihmisolennon on äärimmäisen vaikea käsittää Jumalan infiniittistä isäpersoonallisuutta, paitsi kun se paljastuu universaalisesti Iankaikkisessa Pojassa ja kun se, yhdessä Pojan kanssa, on universaalisesti toimivainen Äärettömässä Hengessä.
Kun kerran
Jumalan Paratiisin-Pojat vierailevat evolutionaarisissa maailmoissa ja
toisinaan jopa elävät niissä kuolevaisen lihallisessa hahmossa, ja kun nämä
lahjoittautumiset tekevät kuolevaiselle ihmiselle mahdolliseksi tosiaankin
tietää jotakin jumalallisen persoonallisuuden olemuksesta ja luonteesta, sen
vuoksi täytyy luotujen olentojen luottaa planeettasfääreillä näiden Paratiisin-Poikien
lahjoittautumisiin saadakseen pätevää ja luotettavaa tietoa Isästä, Pojasta ja
Hengestä.
Kolminaistumisen keinoin Isä vapautuu siitä kvalifioimattomasta henkipersoonallisuudesta, joka on Poika, mutta näin tehdessään hän samalla tekee itsestään tämän samaisen Pojan Isän ja saa rajoittamattoman kyvyn tulla kaikkien jälkeenpäin luotavien, olevaistettavien tai muiden personoitavien älyllisten ja tahdollisten olentotyyppien jumalalliseksi Isäksi. Absoluuttisen ja kvalifioimattoman persoonallisuuden ominaisuudessa Isä voi toimia vain Poikana ja Pojan kanssa, mutta persoonallisena Isänä hän jatkaa persoonallisuuden lahjoittamista älyllisten ja tahdollisten olentojen eri tasoilla oleville erilaisille ryhmille, ja hän ylläpitää ikuisesti, rakastavassa kumppanuudessa, henkilökohtaisia yhteyksiä tähän universumilasten laajaan perheeseen.
Lahjoitettuaan Poikansa persoonallisuudelle
täyden minuutensa, ja kun tämä itsensä lahjoittamisen teko on loppuun saatettu
ja täydellinen, silloin nämä iäiset osapuolet antavat siitä infiniittisestä
voimasta ja olemuksesta, joka näin on olemassa Isä--Poika -unionissa,
yhteisesti ne ominaisuudet ja attribuutit, jotka muodostavat vielä yhden heidän
kaltaisensa olennon; ja tämä
[sivu 110]
yhteispersoonallisuus, Ääretön Henki, saattaa päätökseen Jumaluuden eksistentiaalisen personoitumisen.
Poika on välttämätön Jumalan isyydelle. Henki
on välttämätön Toisen ja Kolmannen Persoonan väliselle veljeydelle. Kolme
persoonaa on pienin mahdollinen sosiaalinen ryhmä, mutta tämä on vähäisin
kaikista niistä monista syistä, joiden takia uskotaan Myötätoimijan
välttämättömyyteen.
Ensimmäinen Lähde ja Keskus on infiniittinen isäpersoonallisuus, rajoittamaton alkulähdepersoonallisuus. Iankaikkinen Poika on kvalifioimaton persoonallisuusabsoluutti, se jumalallinen olento, joka pysyy kautta aikojen ja ikuisuuden Jumalan persoonallisen olemuksen täydellisenä julkituontina. Ääretön Henki on yhteispersoonallisuus, iäisen Isä--Poika -unionin ainutlaatuinen seuraamus.
Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen
persoonallisuus on infiniittisyyden persoonallisuus Iankaikkisen Pojan
absoluuttisella persoonallisuudella vähennettynä. Kolmannen Lähteen ja
Keskuksen persoonallisuus on enemmän kuin yhteenlaskettu, superadditiivinen,
seuraus vapautuneen Isäpersoonallisuuden ja absoluuttisen
Poikapersoonallisuuden unionista.
Universaalinen Isä, Iankaikkinen Poika ja
Ääretön Henki ovat ainutlaatuisia persoonia; yksikään ei ole toisinto; jokainen
on alkuperäinen; kaikki ovat yhdistyneitä.
Ainoastaan Iankaikkinen Poika kokee jumalallisen persoonallisuuden sukulaissuhteen täyteyden, tietoisuuden sekä Isän poikana että Hengen isänä olemisesta ja jumalallisesta tasavertaisuudesta sekä Isä-vanhemman että Henki-kumppanin kanssa. Isä kokee omaavansa itsensä kanssa tasavertaisen Pojan, mutta Isä ei tunne mitään edeltäviä esi-isiä. Iankaikkisella Pojalla on kokemus poikana olemisesta, tuntemus persoonallisuuden syntyperästä, ja samalla Poika tietää olevansa toinen Äärettömän Hengen vanhemmista. Ääretön Henki on tietoinen persoonallisuutensa kaksinaisesta syntyperästä, mutta hän ei ole vanhemman osassa tasavertaiselle Jumaluuspersoonallisuudelle. Hengen myötä täyttyy Jumaluuden personoitumisen eksistentiaalinen sykli; Kolmannen Lähteen ja Keskuksen ensivaiheiset persoonallisuudet ovat kokemuksellisia, ja heidän lukumääränsä on seitsemän.
Oma alkuperäni on Paratiisin-Kolminaisuudessa. Tunnen
Kolminaisuuden yhdistyneenä Jumaluutena. Tiedän myös, että Isä, Poika ja Henki
ovat olemassa ja toimivat tarkoin määrättyjen henkilökohtaisten
kapasiteettiensa puitteissa. Tiedän varmasti, etteivät he toimi vain
henkilökohtaisesti ja kollektiivisesti, vaan että he myös koordinoivat
suorituksensa erilaisissa ryhmittymissä, niin että he lopulta toimivat
seitsemässä eri kapasiteetissa yksin tai monta yhdessä. Ja koska nämä seitsemän
yhdistelmää kattavat kaikki tällaisten jumalallisten yhdistymien
mahdollisuudet, siitä on väistämättömänä seurauksena, että maailmankaikkeuden
reaalisuudet esiintyvät seitsemänä arvojen, tarkoitusten ja persoonallisuuden
muunnelmana.
Siitä
huolimatta, että on vain yksi Jumaluus, on olemassa kolme positiivista ja
jumalallista Jumaluuden personoitumaa. Isä sanoi ihmisen varustamisesta
jumalallisella Suuntaajalla: "Tehkäämme kuolevainen ihminen omaksi
kuvaksemme." Kaikissa urantialaisissa kirjoituksissa esiintyy toistuvasti
tämä viittaus monikollisen Jumaluuden tekoihin ja toimiin, mikä osoittaa
selvästi tietoisuutta kolmen Lähteen ja Keskuksen olemassaolosta ja
toiminnasta.
Meille
opetetaan, että Poika ja Henki pitävät yllä samanlaisia ja yhtäläisiä suhteita
Isään Kolminaisuuden yhdistymässä. Epäilemättä he ikuisuudessa ja Jumaluuksina
näin tekevätkin, mutta ajallisuudessa ja persoonallisuuksina he varmasti tuovat
julki hyvinkin erilaatuisia keskinäissuhteita.
[sivu 111]
Paratiisista
universumien suuntaan katseltaessa nämä suhteet näyttävät todellakin hyvin
samankaltaisilta, mutta kun niitä tarkastellaan avaruuden maailmoista, ne
näyttävät melko erilaisilta.
Jumalalliset Pojat ovat todella "Jumalan Sana", mutta Hengen lapset ovat eittämättä "Jumalan Teko". Jumala puhuu Pojan kautta ja toimii yhdessä Pojan kanssa Äärettömän Hengen kautta, samalla kun Poika ja Henki ovat kaikissa maailmankaikkeuden toiminnoissa verrattoman veljellisiä, niin että he työskentelevät kahden tasavertaisen veljeksen tavoin ja osoittavat ihailua ja rakkautta arvossa pitämälleen ja jumalallisesti kunnioittamalleen yhteiselle Isälleen.
Isä, Poika ja Henki ovat varmasti
tasavertaisia luonteeltaan, rinnakkaisia olemukseltaan, mutta kun he esiintyvät
maailmankaikkeudessa, tulee esille eroja, joista ei voi erehtyä, ja yksin
toimiessaan kukin Jumaluuden persoona on ilmeisesti absoluuttisuuden osalta rajoittunut.
Ennen omatahtoista vapautumistaan siitä persoonallisuudesta, niistä voimista ja ominaisuuksista, jotka muodostavat Pojan ja Hengen, Universaalinen Isä näyttää (filosofisessa mielessä) olleen kvalifioimaton, absoluuttinen ja infiniittinen Jumaluus. Muttei tällaista teoreettista Ensimmäistä Lähdettä ja Keskusta, joka on ilman Poikaa, voitaisi missään tämän sanan tarkoittamassa mielessä pitää Universaalisena Isänä; isyys ei ole todellista ilman pojan olemassaoloa. Ja edelleen, ollakseen ollut totaalisessa merkityksessä absoluuttinen, Isän on täytynyt jonakin iäisen kaukaisena hetkenä olla olemassa yksinään. Muttei hänellä koskaan ollut tällaista yksinäistä olemassaolon tilaa. Poika ja Henki ovat kumpikin Isän kanssa yhtä ikuisia. Ensimmäinen Lähde ja Keskus on aina ollut ja on ikuisesti oleva Alkuperäisen Pojan ikuinen Isä ja yhdessä Pojan kanssa Äärettömän Hengen ikuinen esi-isä.
Havaitsemme Isän luopuneen kaikista suoranaisista absoluuttisuuden ilmentymistä, paitsi absoluuttisesta isyydestä ja absoluuttisesta tahtotoiminnasta. Emme tiedä, onko tahtotoiminta Isän erottamaton ominaisuus. Voimme vain panna merkille, että hän ei luopunut tahtotoiminnasta. Tämän tahdon infiniittisyyden on täytynyt olla Ensimmäiselle Lähteelle ja Keskukselle ikuisesti ominaista.
Lahjoittaessaan persoonallisuuden absoluuttisuuden Iankaikkiselle Pojalle Universaalinen Isä pääsee persoonallisuuden absolutismin kahleista, mutta niin tehdessään hän ottaa askelen, joka tekee hänelle ikuisesti mahdottomaksi toimia yksinään persoonallisuusabsoluuttina. Ja lopuksi tapahtuvan rinnakkaisen Jumaluuden -- Myötätoimijan -- personoimisesta on seurauksena käänteentekevä kolminaisuudellinen kolmen jumalallisen persoonallisuuden keskinäisriippuvuus suhteessa Jumaluuden toiminnan kokonaisuuteen absoluuttisuudessa.
Jumala on universumien universumissa kaikkien
persoonallisuuksien Isä-Absoluutti. Isä on henkilökohtaisesti absoluuttinen
toiminnan vapauden suhteen, mutta ajallisuuden ja avaruuden universumeissa --
valmiissa, valmistuvissa ja vielä valmistettavissa -- Isä ei ole selvästi
absoluuttinen totaalisena Jumaluutena, paitsi Paratiisin-Kolminaisuudessa.
Ensimmäinen Lähde ja Keskus toimii Havonan
ulkopuolella, fenomenaalisissa universumeissa seuraavasti:
1. Luojana,
pojanpoikiensa -- Luoja-Poikien -- kautta.
2. Valvojana,
Paratiisin gravitaatiokeskuksen kautta.
3. Henkenä,
Iankaikkisen Pojan kautta.
4. Mielenä,
Myötäluojan kautta.
5. Isänä hän
ylläpitää persoonallisuusvirtapiirinsä kautta isällistä yhteyttä kaikkiin luotuihin.
6. Persoonana
hän toimii suoraan kaikkialla luomakunnassa vain hänelle ominaisten
osasten avulla, jotka kuolevaisessa ihmisessä ovat Ajatuksensuuntaajia.
7. Totaalisena
Jumaluutena hän toimii vain Paratiisin-Kolminaisuudessa.
[sivu 112]
Kaikki nämä
Universaalisen Isän toimeenpanemat toimivallan luovutukset ja
edelleensiirtämiset ovat täysin vapaaehtoisia ja omatahtoisia. Kaikkivoipa Isä
ottaa tarkoituksellisesti osalleen nämä maailmankaikkeudellisen vallan
rajoitukset.
Iankaikkinen
Poika näyttää toimivan kaikissa hengellisissä yhteyksissä kuin hän olisi yhtä
Isän kanssa, paitsi Jumalan osasten lahjoittamisissa ja muissa
esipersoonallisissa toiminnoissa. Poika ei myöskään kiinteästi samastu
aineellisten olentojen älylliseen toimintaan eikä aineellisten universumien
energiatoimintoihin. Absoluuttisena Poika toimii persoonan ominaisuudessa ja
vain hengellisen universumin puitteissa.
Ääretön Henki on kaikissa toimissaan hämmästyttävän
universaalinen ja uskomattoman monitaitoinen. Hän toimii mielen, aineen ja
hengen sfääreissä. Myötätoimija edustaa Isän ja Pojan yhdistymää, mutta hän
toimii myös omana itsenään. Hän ei ole suoranaisesti tekemisissä fyysisen
gravitaation, hengellisen gravitaation eikä persoonallisuusvirtapiirin kanssa,
mutta kaikissa muissa maailmankaikkeuden toimissa hän on enemmän tai vähemmän
osallisena. Samalla kun Ääretön Henki näyttää olevan riippuvainen kolmesta
eksistentiaalisesta ja absoluuttisesta gravitaatiokontrollista, samalla hän
näyttää harjoittavan kolmea supervalvontaa. Tätä kolminaista kykyä käytetään
monin tavoin ylittämään ja kaikesta päätellen neutraloimaan jopa primaaristen
vahvuuksien ja energioiden ilmentymiä, perimmäisyyttä korkeammalla oleville
absoluuttisuuden rajoille saakka. Tietyissä tilanteissa nämä supervalvonnat
ylittävät absoluuttisesti jopa kosmisen reaalisuuden primaariset ilmentymät.
4. JUMALUUDEN KOLMINAISUUSUNIONI
Paratiisin-Kolminaisuus
(ensimmäinen kolmiyhteisyys) on kaikista absoluuttisista yhteenliittymistä
ainutlaatuinen sikäli, että vain se on persoonallisen Jumaluuden
yhteenliittymä. Jumala toimii Jumalana vain suhteessa Jumalaan ja niihin, jotka
voivat tuntea Jumalan, mutta absoluuttisena Jumaluutena vain
Paratiisin-Kolminaisuudessa ja suhteessa maailmankaikkeuden kokonaisuuteen.
Ikuinen Jumaluus
on täydellisen yhdistynyt; siitä huolimatta on olemassa kolme täydellisen
yksilöllistä Jumaluuden persoonaa. Paratiisin-Kolminaisuus tekee mahdolliseksi
tuoda samanaikaisesti julki Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen ja hänen ikuisten
tasavertaistensa ominaispiirteiden ja infiniittisten kykyjen koko moninaisuuden
ja jakamattoman Jumaluuden universumitoimien koko jumalallisen ykseyden.
Kolminaisuus on
sellainen infiniittisten persoonien yhteenliittymä, joka toimii ei-persoonallisessa
ominaisuudessa, muttei persoonallisuuden kanssa ristiriidassa. Havainnollistus
on karkea, mutta isä, poika ja pojanpoika voisivat muodostaa yhtiön, joka ei
ole persoonallinen, mutta joka siitä huolimatta on heidän itse kunkin
henkilökohtaisen tahtonsa alainen.
Paratiisin-Kolminaisuus on reaalinen.
Se on olemassa Isän, Pojan ja Hengen jumaluusunionina. Silti Isä, Poika tai
Henki tai ketkä tahansa kaksi heistä voivat toimia suhteessa tähän samaiseen
Paratiisin-Kolminaisuuteen. Isä, Poika ja Henki voivat toimia yhteistyössä
tavalla, joka ei ole Kolminaisuutta, mutta eivät kolmena Jumaluutena.
Persoonina he voivat toimia yhteistyössä mielensä mukaan, mutta silloin ei ole
kysymys Kolminaisuudesta.
Muistakaa aina, että se, mitä Ääretön Henki
tekee, on Myötätoimijan toimintaa. Sekä Isä että Poika toimivat hänessä, hänen
kauttaan ja hänenä. Mutta olisi hyödytöntä yrittää valaista Kolminaisuuden
mysteeriä: kolme yhtenä ja yhdessä ja yksi kahtena ja toimimassa kahden
puolesta.
Kolminaisuus on sellaisessa suhteessa koko
maailmankaikkeuden asioihin, että se on otettava huomioon yrittäessämme
selvittää minkä tahansa yksittäisen kosmisen tapahtuman tai persoonallisuuksien
keskinäissuhteen kokonaisuutta. Kolminaisuus toimii kosmoksen kaikilla
tasoilla, ja
[sivu 113]
kuolevainen ihminen rajoittuu finiittiselle tasolle; siksi ihmisen on tyytyminen finiittiseen käsitykseen Kolminaisuudesta Kolminaisuutena.
Lihallisena
kuolevaisena sinun tulisi tarkastella Kolminaisuutta yksilöllisen
valaistuneisuutesi mukaisesti ja sopusoinnussa mielesi ja sielusi reaktioiden
kanssa. Voit tietää hyvinkin vähän Kolminaisuuden absoluuttisuudesta, mutta
noustessasi Paratiisia kohti tulet monet kerrat kokemaan hämmästystä toinen
toistaan seuraavista ilmoituksista ja odottamattomista havainnoista, jotka
koskevat Kolminaisuuden korkeimmuutta ja perimmäisyyttä, ellei jo
absoluuttisuuttakin.
Persoonallisilla Jumaluuksilla on attribuutteja, mutta on tuskin tosiasioiden mukaista sanoa Kolminaisuudesta, että sillä olisi attribuutteja. Tämän jumalallisten olentojen yhteenliittymän voidaan sopivammin katsoa omaavan toimintoja, joihin kuuluvat oikeuden jakaminen, kaikkeusasenteet, rinnakkaistoiminta ja kosminen ylivalvonta. Nämä toiminnat ovat aktiivisesti korkeimpia, perimmäisiä ja (Jumaluuden rajoissa) absoluuttisia, sikäli kun kyse on kaikista persoonallisuuden arvon omaavista elävistä reaalisubjekteista.
Paratiisin-Kolminaisuuden toiminnot eivät ole
yksinkertaisesti vain Isän siihen näennäisesti mukaan tuoman jumaluuden ynnä
siihen yhteenlaskettujen Pojan ja Hengen persoonalliselle olemassaololle
ainutlaatuisten erityisominaisuuksien summa. Paratiisin kolmen Jumaluuden
Kolminaisuusyhdistymä johtaa uusien merkitysten, arvojen, voimien ja kykyjen kehittymiseen,
olevaistumiseen ja jumalallistumiseen universaalista julkituloa, toimintaa ja
hallintoa varten. Elävien yhteenliittymien, ihmisperheiden, sosiaalisten
ryhmien tai Paratiisin-Kolminaisuuden kyvykkyys ei kasva pelkän aritmeettisen
yhteenlaskun mukaisesti. Ryhmän potentiaali ylittää aina suuresti ryhmän
muodostavien yksilöiden omaamien ominaisuuksien yksinkertaisen summan.
Kolminaisuus ylläpitää Kolminaisuutena
ainutlaatuista asennetta koko menneen, nykyisen ja vastaisen maailmankaikkeuden
kokonaisuutta kohtaan. Ja Kolminaisuuden toimintoja voidaan parhaiten ajatella
suhteessa Kolminaisuuden asenteisiin maailmankaikkeutta kohtaan. Nämä asenteet
ovat samanaikaisia, ja ne voivat esiintyä monta yhdessä minkä tahansa erillisen
tilanteen tai tapahtuman suhteen:
1. Asenne finiittistä kohtaan.
Kolminaisuus rajoittaa itseään laajimmalla mahdollisella tavalla suhtautuessaan
finiittisyyteen. Kolminaisuus ei ole persoona, eikä Korkein Olentokaan ole
yksinomainen Kolminaisuuden personoituma, mutta Korkein on lähin sellainen
Kolminaisuuden voima-persoonallisuuskeskittymä, jonka äärelliset luodut voivat
käsittää. Tästä johtuu, että puhuttaessa Kolminaisuudesta suhteessa
finiittisyyteen puhutaan toisinaan Korkeimmuuden Kolminaisuudesta.
2. Asenne absoniittista kohtaan.
Paratiisin-Kolminaisuus ottaa huomioon olemassaolon tasot, jotka ovat
finiittisen yläpuolella, mutta absoluuttisen alapuolella, ja tätä suhdetta
nimitetään joskus Perimmäisyyden Kolminaisuudeksi. Ei Perimmäinen eikä
Korkeinkaan ole täysin Paratiisin-Kolminaisuuden edustaja, mutta kumpainenkin
näyttää kvalifioidussa mielessä ja omalle tasolleen edustavan Kolminaisuutta
kokemusperäisen voiman kehittymisen esipersoonallisina aikakausina.
3. Paratiisin-Kolminaisuuden absoluuttinen
asenne on suhteessa absoluuttisiin eksistensseihin, ja se huipentuu
totaalisen Jumaluuden toiminnassa.
Infiniittinen Kolminaisuus sisältää
Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen kaikkien kolmiyhteisten suhteiden -- niin
jumalallistamattomien kuin jumalallistettujenkin -- rinnakkaisen toiminnan, ja
sen vuoksi se on erittäin vaikeasti persoonallisuuksien ymmärrettävissä.
Miettiessänne Kolminaisuutta infiniittisenä älkää jättäkö huomiotta seitsemää
kolmiyhteisyyttä, sillä niin tehtäessä tietyt ymmärtämisvaikeudet ovat vältettävissä
ja tietyt paradoksit osittain ratkaistavissa.
[sivu 114]
Mutta en
hallitse kieltä, joka soisi minulle mahdollisuuden välittää rajalliselle
ihmismielelle Paratiisin-Kolminaisuuden koko totuus ja ikuinen merkitys sekä
kolmen infiniittisesti täydellisen olennon koskaan päättymättömän keskinäisen
yhteenliittymisen luonne.
6. KOLMINAISUUDEN STATIONAARISET POJAT
Kaikki laki saa alkunsa Ensimmäisestä
Lähteestä ja Keskuksesta; hän on laki. Hengellinen oikeushallinto on
luonnostaan Toisen Lähteen ja Keskuksen asia. Lain julkituominen, jumalallisten
säädösten voimaansaattaminen ja tulkinta ovat Kolmannen Lähteen ja Keskuksen
tehtäviä. Lain soveltaminen, oikeudenkäyttö, kuuluu Paratiisin-Kolminaisuuden
toimialaan, ja sen toteuttavat tietyt Kolminaisuuden Pojat.
Oikeus kuuluu luonnostaan Paratiisin-Kolminaisuuden universaaliseen
suvereenisuuteen, mutta hyvyys, armo ja totuus ovat niiden jumalallisten
persoonallisuuksien universumitoimintaa, joiden jumaluusunioni muodostaa
Kolminaisuuden. Oikeus ei ole Isän, Pojan tai Hengen asenne. Oikeus on näiden
rakkautta, armoa ja hoivaa edustavien persoonallisuuksien kolminaisuusasenne.
Kukaan Paratiisin Jumaluuksista ei vaali oikeuden jakamista. Oikeus ei koskaan
ole henkilökohtaista asennoitumista; se on aina monikollinen toimi.
Todistusaineiston eli sen, mikä toimii kohtuullisuuden (armon kanssa
sopusoinnussa olevan oikeuden) perustana, toimittavat Kolmannen Lähteen ja
Keskuksen persoonallisuudet, sillä hän on Isän ja Pojan yhteinen edustaja kaikille
maailmoille ja koko luomakunnan älyllisten olentojen mielelle.
Tuomio, oikeuden lopullinen soveltaminen Äärettömän Hengen persoonallisuuksien
esittämän todistusaineiston mukaisesti, on Kolminaisuuden Stationaaristen
Poikien työtä, olentojen, joilla on osa yhdistyneen Isän, Pojan ja Hengen
kolminaisuusolemuksesta.
Tähän Kolminaisuuden Poikien ryhmään kuuluvat
seuraavat persoonallisuudet:
1. Korkeimmuuden Kolminaistetut Salaisuudet.
2. Päivien Ikuiset.
3. Päivien Muinaiset.
4. Päivien Täydelliset.
5. Päivien Äskettäiset.
6. Päivien Yhdistyneet.
7. Päivien Uskolliset.
8. Viisauden Täydellistäjät.
9. Jumalalliset Neuvonantajat.
10. Universaaliset Sensorit.
Olemme Kolminaisuutena toimivien kolmen
Paratiisin-Jumaluuden lapsia, sillä satun kuulumaan äsken mainitun ryhmän
kymmenenteen luokkaan, Universaalisiin Sensoreihin. Nämä luokat eivät
universaalisessa mielessä edusta Kolminaisuuden suhtautumista; ne edustavat
tätä Jumaluuden kollektiivista suhtautumista vain toimeenpanevan tuomitsemisen
-- oikeuden -- aloilla. Kolminaisuus suunnitteli heidät erityisesti sitä
nimenomaista tehtävää varten, johon heidät on määrätty, ja he edustavat
Kolminaisuutta vain niissä toiminnoissa, joita varten heidät personoitiin.
[sivu 115]
Päivien Muinaiset ja heidän kolminaisuusperäiset kumppaninsa langettavat korkeinta kohtuullisuutta olevan oikeudenmukaisen tuomionsa seitsemälle superuniversumille. Keskusuniversumissa tällaiset toiminnot ovat olemassa vain teoriassa; siellä oikeudenmukaisuus sisältyy itsestään selvänä täydellisyyteen, ja havonalainen täydellisyys sulkee täysin pois epäharmonian mahdollisuuden.
Oikeus on
vanhurskautta edustava kollektiivinen ajatus; armo on sen persoonallinen
julkitulo. Armo on rakkautta osoittava suhtautumistapa; täsmällisyys on
luonteenomaista lain toteutumiselle; jumalallinen tuomio on kohtuullisuuden
sielu, joka pitäytyy aina Kolminaisuuden oikeudenmukaisuuteen ja joka toteuttaa
aina Jumalan jumalallista rakkautta. Kokonaan tajuttuina ja täydelleen
ymmärrettyinä Kolminaisuuden vanhurskas oikeudenmukaisuus ja Universaalisen
Isän armelias rakkaus ovat yhteneväisiä. Mutta ihmisellä ei ole tällaista
ymmärrystä jumalallisesta oikeudesta. Niinpä Kolminaisuudessa, sellaisena kuin
ihminen sitä tapaa tarkastella, on Isän, Pojan ja Hengen persoonallisuudet
viritetty rinnakkaiseen rakkauden ja oikeuden jakamiseen ajallisuuden
kokemuksellisissa universumeissa.
YLIVALVONTA
Jumaluuden Ensimmäinen, Toinen ja Kolmas
Persoona ovat keskenään yhdenvertaisia, ja he ovat yksi. "Herra, meidän
Jumalamme, on yksi Jumala." Ikuisten Jumaluuksien jumalallisessa
Kolminaisuudessa on tavoitteen täydellisyys ja toimeenpanon ykseys. Isä, Poika
ja Myötätoimija ovat kiistämättä ja jumalallisesti yksi. Totuutta on kirjoitus,
joka sanoo: "Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua
ei ole yhtäkään Jumalaa."
Finiittisellä tasolla olevan kuolevaisen mielestä Paratiisin-Kolminaisuus näyttää Korkeimman Olennon tavoin huolehtivan vain kokonaisuudesta -- koko planeetasta, koko universumista, koko superuniversumista, koko suuruniversumista. Tämä kokonaisvaltainen suhtautuminen on olemassa siksi, että Kolminaisuus on Jumaluuden kaikkinaisuus, sekä monista muista syistä.
Korkein Olento on jotakin, joka on vähemmän
ja joka on muuta kuin finiittisissä universumeissa toimiva Kolminaisuus; mutta
tietyissä rajoissa ja nykyisen, keskeneräisen voima-personoitumisen
aikakautena, tämä evolutionaarinen Jumaluus näyttää todellakin heijastavan
Korkeimmuuden Kolminaisuuden suhtautumista. Isä, Poika ja Henki eivät
henkilökohtaisesti toimi Korkeimman Olennon kanssa, mutta nykyisen
universumikauden aikana he toimivat Kolminaisuutena yhdessä hänen kanssaan.
Ymmärrämme heidän ylläpitävän samanlaista keskinäissuhdetta Perimmäiseen.
Teemme useinkin otaksumia siitä, minkälainen Paratiisin-Jumaluuksien ja
Korkeimman Jumalan välinen henkilökohtainen suhde tulee olemaan sitten, kun
Korkein on lopulta kehittynyt, mutta todellisuudessa emme tätä tiedä.
Huomiomme mukaan Korkeimmuuden harjoittama ylivalvonta ei ole täysin ennustettavissa olevaa. Tätä ennalta-arvaamattomuutta näyttää lisäksi leimaavan tietty kehityksen keskeneräisyys, joka on epäilemättä osoitus Korkeimman epätäydellisyydestä ja Paratiisin-Kolminaisuuteen kohdistuvan finiittisen reagoinnin epätäydellisyydestä.
Kuolevainen mieli voi yhdessä hetkessä käydä
ajatuksissaan läpi tuhat ja yksi asiaa -- katastrofaalisia fyysisiä tapahtumia,
kauhistuttavia tapaturmia, hirvittäviä onnettomuuksia, tuskallisia sairauksia
ja maailmanlaajuisia vitsauksia -- ja kysyä, korreloituvatko tällaiset
koettelemukset Korkeimman Olennon oletetun toimintakentän tuntemattomaan
ohjailuun. Suoraan
sanoen me emme sitä tiedä; emme todellakaan ole varmoja asiasta. Mutta me
kylläkin havaitsemme, että ajan kuluessa kaikki nämä vaikeat ja enemmän tai
vähemmän salaperäiset tilanteet koituvat aina universumien menestykseksi
ja edistykseksi. Saattaa olla, että olemassaolon olosuhteet ja elämän
selittämättömät vaiheet kutoutuvat kaikki tarkoitukselliseksi, suuriarvoiseksi
kuvioksi Korkeimman harjoittaman toiminnan ja Kolminaisuuden suorittaman
ylivalvonnan myötä.
[sivu 116]
Jumalan poikana voit erottaa henkilökohtaisen rakkauden
asenteen kaikissa Jumala Isän teoissa. Mutta aina et kykene ymmärtämään, kuinka
Paratiisin-Kolminaisuuden monetkaan universumitoiminnot koituvat avaruuden
evolutionaaristen maailmojen yksittäisen kuolevaisen hyväksi. Ikuisuuden
edetessä Kolminaisuuden teot paljastuvat kaikin puolin tarkoituksellisiksi ja
harkituiksi, mutta ajallisuuden luoduista olennoista ne eivät aina näytä
sellaisilta.
VAIKUTTAVA KOLMINAISUUS
Monet
Paratiisin-Kolminaisuuteen liittyvät totuudet ja tosiasiat voi edes osaksi
ymmärtää vain, jos tuntee toimintaa, joka menee finiittisen tuolle puolen.
Olisi
epäviisasta käsitellä Perimmäisyyden Kolminaisuuden toimintoja, mutta
ilmoitettakoon, että Perimmäinen Jumala on se Kolminaisuuden ilmentymä, jonka
transsendentaalit ymmärtävät. Olemme taipuvaisia uskomaan, että kokonaisuniversumin
yhtenäistyminen on toimi, joka olevaistaa Perimmäisen, ja että se luultavasti
heijastaa Paratiisin-Kolminaisuuden absoniittisen ylivalvonnan tiettyjä, muttei
kaikkia, vaiheita. Perimmäinen on absoniittiseen nähden Kolminaisuuden
kvalifioitu ilmentymä vain siinä mielessä kuin Korkein näin osittain edustaa
Kolminaisuutta suhteessa finiittiseen.
Universaalinen
Isä, Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki ovat tietyssä mielessä totaalisen
Jumaluuden muodostavat persoonallisuudet. Heidän unioninsa Paratiisin-Kolminaisuudessa
sekä Kolminaisuuden absoluuttinen toiminta vastaavat totaalisen Jumaluuden
toimintaa. Ja sellainen Jumaluuden täysimääräisyys ylittää sekä finiittisen
että absoniittisen.
Vaikkei kukaan
yksittäinen Paratiisin Jumaluuksien persoona tosiasiassa täytäkään Jumaluuden
koko potentiaalia, kollektiivina he kaikki kolme sen tekevät. Kolme
infiniittistä persoonaa näyttää olevan se vähin mahdollinen olentojen
lukumäärä, joka tarvitaan kokonaisjumaluuden esipersoonallisen ja
eksistentiaalisen potentiaalin -- Jumaluusabsoluutin -- aktivoimiseen.
Tunnemme
Universaalisen Isän, Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen persoonina,
mutten tunne henkilökohtaisesti Jumaluusabsoluuttia. Rakastan ja palvon Jumala
Isää; arvostan ja kunnioitan Jumaluusabsoluuttia.
Oleskelin kerran
universumissa, jossa tietty olentoryhmä opetti, että lopullisuuden
saavuttajista olisi ikuisuudessa lopulta määrä tulla Jumaluusabsoluutin lapsia.
Olen kuitenkin haluton hyväksymään tällaista ratkaisua finaliittien tulevaisuutta
verhoavalle mysteerille.
Lopullisuuden Saavuttajakuntaan lukeutuvat muiden ohella ne ajallisuudesta ja avaruudesta saapuneet kuolevaiset, jotka ovat saavuttaneet täydellisyyden kaiken sen suhteen, mikä koskee Jumalan tahtoa. Luotuina olentoina ja luodun olennon kykyjen rajoissa he tuntevat Jumalan täydellisesti ja todellisesti. Kun he ovat tällä tavoin löytäneet Jumalan kaikkien luotujen olentojen Isänä, näiden perille päässeitten on kerran ryhdyttävä etsimään finiittisyyden ylittävää Isää. Mutta tämä etsintä vaatii Paratiisin-Isän perimmäisten attribuuttien ja ominaispiirteiden absoniittisen olemuksen ymmärtämistä. Ikuisuus tulee osoittamaan, onko tällainen saavutus mahdollinen, mutta olemme vakuuttuneita siitä, että vaikka finaliitit ymmärtävätkin tämän jumalallisuuden perimmäisyyden, he eivät luultavasti kykene saavuttamaan perimmäisen tason ylittäviä absoluuttisen Jumaluuden tasoja.
Saattaa olla mahdollista, että finaliitit
saavuttavat osittaisesti Jumaluusabsoluutin, mutta vaikka näin kävisikin, Universaalisen
Absoluutin ongelma tulee ikuisuuksien ikuisuudessa silti jatkuvasti kiehtomaan,
hämmentämään, saattamaan ymmälle ja haastamaan yleneviä ja eteneviä
finaliitteja, sillä näemme, että Universaalisen Absoluutin kosmisten suhteiden
mittaamattomuudella
[sivu 117]
on taipumus laajeta sitä mukaa, kun
aineelliset universumit ja niiden hengellinen hallinto jatkavat laajenemistaan.
Vain
infiniittisyys voi paljastaa Isä-Infiniittisen.
[Toimittanut
Universaalinen Sensori, joka toimi Uversan Päivien Muinaisten antamin
valtuuksin.]