URANTIAN -- se on asuttamanne maailman nimi -- kuolevaisten mielessä vallitsee suuri sekasorto sellaisten termien kuin 'Jumala', 'jumalallisuus' ja 'jumaluus' merkityksen suhteen. Sitäkin hämmentyneempiä ja epävarmempia ihmiset ovat näiden lukuisten nimitteiden tarkoittamien jumalallisten persoonallisuuksien keskinäisistä suhteista. Tämän käsiteköyhyyden ja siihen liittyvän käsitteellisen sekasorron vuoksi minulle on annettu tehtäväksi laatia tämä johdanto niiden merkitysten selittämiseksi, jotka olisi liitettävä tiettyihin sanasymboleihin, sellaisina kuin niitä saatetaan käyttää tämän jälkeen seuraavissa luvuissa. Nämä luvut Orvontonin totuudenilmoittajakunta on valtuutettu kääntämään Urantialla puhutulle englannin kielelle.
On ylen määrin vaikeaa esittää avarampia käsityksiä ja kehittyneempää totuutta yrittäessämme laventaa kosmista tietoisuutta ja lisätä hengellistä ymmärrystä, kun meidän on rajoituttava käyttämään asianomaisen maailman vajavaista kieltä. Mutta saamamme valtuutus kehottaa meitä yrittämään parhaamme välittääksemme sanomamme englannin kielen sanasymboleja käyttäen. Saamamme ohjeen mukaan meidän tulee ottaa käyttöön kokonaan uusia termejä vasta, kun englannin kieli ei tarjoa kuvailtavalle käsitteelle terminologiaa, jota voidaan käyttää tällaisen uuden käsitteen esittämiseen edes osittain tai sen merkitystä enemmän tai vähemmän vääristellen.
Toiveenamme ymmärtämisen helpottaminen ja sekaannuksen estäminen jokaisen näitä lukuja tutkivan kuolevaisen lukijan kohdalla katsomme viisaaksi esittää näissä alkusanoissa yleisluontoisesti ne merkitykset, jotka on liitettävä lukuisiin vast'edes käytettäviin englanninkielisiin sanoihin määriteltäessä Jumaluutta ja tiettyjä Jumaluuteen liittyviä universaaliseen todellisuuteen kuuluvia olevaisia, merkityksiä ja arvoja.
Mutta tätä määritelmiä ja terminologian
rajoituksia käsittelevää esipuhetta laadittaessa on välttämätöntä ennakoida
näiden termien käyttöä tämän jälkeen seuraavissa esityksissä. Siksi tämä
esipuhe ei itsessään ole mikään viimeistelty lausunto. Se on ainoastaan
määrittelevä opas ja on tarkoitettu auttamaan niitä, jotka lukevat seuraavat
Jumaluutta ja universumien universumia koskevat luvut. Nämä luvut on laatinut
tätä varten Urantialle lähetetty Orvontonin komissio.
Oma maailmanne,
Urantia, on yksi monista samankaltaisista asutuista planeetoista, jotka
muodostavatNebadoninpaikallisuniversumin. Tämä universumi yhdessä muiden
samankaltaisten luomusten kanssa muodostaa puolestaan Orvontonin
superuniversumin, jonka Uversa-nimisestä pääkaupungista komissiomme on
lähtöisin. Orvonton on yksi seitsemästä ajallisuuden ja avaruuden
evolutionaarisesta superuniversumista, jotka kiertävät jumalallisen
täydellisyyden koskaan alkamatonta ja koskaan päättymätöntä luomusta, Havonan
keskusuniversumia. Tämän ikuisen keskusuniversumin sydämessä on paikallaan
pysyvä Paratiisin Saari, infiniittisyyden maantieteellinen keskipiste ja
ikuisen Jumalan asuinsija.
Puhuessamme
näistä seitsemästä kehittyvästä superuniversumista yhdessä keskellä olevan ja
jumalallisen universumin kanssa käytämme yleisesti sanaasuuruniversumi;nämä
ovat tähän mennessä organisoidut ja asutetut luomistulokset.
[sivu 2]
Ne kaikki muodostavat osan kokonaisuniversumista,
joka käsittää myös ulkoavaruuden asuttamattomat mutta liikkeessä olevat
universumit.
Universumien
universumissa esiintyy jumaluustoimintoihin kuuluvia ilmiöitä kosmisten
reaalikohteiden, mielellisten merkitysten ja hengellisten arvojen moninaisilla
tasoilla, mutta kaikki nämä -- persoonalliset tai muunlaiset -- toiminnat ovat
jumalallisesti koordinoituja.
JUMALUUS on
personoitavissa Jumalaksi. Jumaluus on esipersoonallista ja ylipersoonallista
sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole kokonaan ihmisen ymmärrettävissä.
Jumaluutta luonnehtii ykseyden -- joko aktuaalisen tai potentiaalisen --
ominaisuus kaikilla todellisuuden aineellista tasoa korkeammilla tasoilla; ja
luodut olennot ymmärtävät tämän yhdistävän ominaisuuden parhaiten
jumalallisuutena.
Jumaluus toimii
sekä persoonallisella, esipersoonallisella että ylipersoonallisella tasolla.
Totaalinen Jumaluus esiintyy toiminnallisena seuraavilla seitsemällä tasolla.
1. Staattinen
-- itseensä pitäytyvä ja itsestään olemassa oleva Jumaluus.
2. Potentiaalinen
-- omatahtoinen ja itselleen päämääriä asettava Jumaluus.
3. Assosiatiivinen
-- personoitunut ja jumalallisella tavalla veljellinen Jumaluus.
4. Luova --
minuuttaan jakava ja jumalallisesti ilmoitettu Jumaluus.
5. Kehittyvä --
laajentuva ja luodun tunnistama Jumaluus.
6. Korkein
-- itsensä kokemaan saattanut ja luodun ja Luojan yhdistävä Jumaluus. Jumaluus,
joka toimii ensimmäisellä luotuihin samastuvalla tasolla suuruniversumin
ajallis-avaruudellisina ylivalvojina ja jota kutsutaan toisinaan Jumaluuden
Korkeimmuudeksi.
7. Perimmäinen
-- itsensä projisoinut ja ajallisuuden ja avaruuden transsendenssiin kuuluva
Jumaluus. Kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä ja kaikkialla läsnä oleva Jumaluus.
Jumaluus, joka toimii toisella yhdistyvällä Jumaluuden julkitulon tasolla
kokonaisuniversumin tehokkaina ylivalvojina ja absoniittisina ylläpitäjinä.
Jumaluuksien suuruniversumia kohtaan osoittamaan huolenpitoon verrattuna tämä
kokonaisuniversumissa tapahtuva absoniittinen toiminta on samastettavissa
universaaliseen ylivalvontaan ja korkeimpaan ylläpitoon, jota toisinaan
kutsutaan Jumaluuden Perimmäisyydeksi.
Todellisuuden finiittistä
tasoa luonnehtivat luotujen olentojen elämä ja ajallis-avaruudellisuuteen
kuuluvat rajoitukset. Finiittisillä realiteeteilla eli todellisuuskohteilla, ei
aina ole loppua, mutta niillä on aina alku -- ne on luotu. Korkeimmuuden
jumaluustaso on mahdollista ymmärtää toimintana suhteessa finiittisiin
olemassaoleviin.
Todellisuuden absoniittiselle
tasolle ovat ominaisia olevaiset ja olennot, joilla ei ole alkua eikä
loppua, sekä ajallisuuden ja avaruuden transsendenssi eli ylittäminen.
Absoniittisia olentoja ei luoda; heidät olevaistetaan; he vain yksinkertaisesti
ovat. Perimmäisyyden jumaluustasoon kuuluu toiminta suhteessa absoniittisiin
todellisuuskohteisiin. Olipa kysymys mistä kokonaisuniversumin osasta tahansa,
aina kun ylitetään ajallisuus ja avaruus, sellainen absoniittinen ilmiö on
Jumaluuden Perimmäisyyden toimi.
Absoluuttinen
taso on
aluton, loputon, ajaton ja avaruudeton. Esimerkiksi Paratiisissa ei aikaa eikä
avaruutta ole olemassa; ajan ja avaruuden suhteen Paratiisin asema on
absoluuttinen. Paratiisin-Jumaluudet saavuttavat tämän tason
eksistentiaalisesti Kolminaisuudessa, mutta tämä yhdistyvän Jumaluuden
julkitulon kolmas taso ei ole kokemuksellisesti täysin yhdistynyt. Milloin
tahansa, missä tahansa ja miten tahansa Jumaluuden absoluuttinen taso on
toiminnassa, silloin, siellä ja siten paratiisiabsoluuttiset arvot ja
merkitykset ovat julkitulleina.
[sivu 3]
Jumaluus saattaa
olla eksistentiaalista niin kuin Iankaikkisessa Pojassa, kokemuksellista niin
kuin Korkeimmassa Olennossa, assosiatiivista niin kuin Seitsenkertaisessa
Jumalassa, jakamatonta niin kuin Paratiisin-Kolminaisuudessa.
Jumaluus on kaiken sen lähde, mikä on
jumalallista. Jumaluus on nimenomaisesti ja poikkeuksetta jumalallista, muttei
kaikki se, mikä on jumalallista, ole välttämättä Jumaluutta, vaikka se tuleekin
koordinoitumaan Jumaluuden kanssa ja vaikka se tuleekin pyrkimään johonkin
yhtenäisyyden vaiheeseen Jumaluuden kanssa -- hengelliseen, mielelliseen tai
persoonalliseen.
JUMALALLISUUS on Jumaluuden luonteenomainen, yhdistävä ja koordinoiva ominaisuus.
Luodun olennon kannalta jumalallisuus on ymmärrettävissä totuutena, kauneutena ja hyvyytenä; persoonallisuudessa se korreloituu rakkaudeksi, armoksi ja hoivaksi; persoonattomilla tasoilla se paljastuu oikeudenkäyttönä, valtana ja suvereenisuutena.
Jumalallisuus saattaa olla täydellistä --
täysimääräistä -- kuten se on paratiisillisen täydellisyyden
eksistentiaalisilla ja luojatasoilla; se saattaa olla epätäydellistä , kuten
ajallisuudessa ja avaruudessa tapahtuvan kehityksen kokemuksellisilla ja
luotujen olentojen tasoilla; tai se saattaa olla suhteellista, ei täydellistä
eikä epätäydellistä, -- kuten se on Havonan eräillä
eksistentiaalis-kokemuksellisten keskinäissuhteiden tasoilla.
Pyrkiessämme käsittämään täydellisyyttä
suhteellisuuden kaikissa vaiheissa ja muodoissa kohtaamme seitsemän
ajateltavissa olevaa yhdistelmätyyppiä:
1. Absoluuttinen täydellisyys kaikissa aspekteissa.
2. Absoluuttinen täydellisyys joissakin vaiheissa ja suhteellinen täydellisyys kaikissa muissa aspekteissa.
3. Absoluuttiset, suhteelliset ja epätäydelliset aspektit vaihtelevana yhdistelmänä.
4. Absoluuttinen täydellisyys joissakin suhteissa, epätäydellisyys kaikissa muissa.
5. Absoluuttista täydellisyyttä ei millään suunnalla, suhteellinen täydellisyys kaikissa ilmenemismuodoissa.
6. Absoluuttista täydellisyyttä ei missään vaiheessa, suhteellista joissakin vaiheissa, epätäydellistä muissa vaiheissa.
7.
Absoluuttista täydellisyyttä ei missään attribuutissa, epätäydellisyys kaikissa
attribuuteissa.
Kehittyvät kuolevaiset luodut kokevat vastustamatonta tarvetta finiittisten jumalakäsitystensä symboloimiseen. Ihmisen tietoisuus moraalisesta velvollisuudesta ja hänen hengellinen ihanteellisuutensa edustavat sellaista arvotasoa -- sellaista kokemuksellista realiteettia -- joka on vaikeasti symboloitavissa.
Kosminen tietoisuus sisältää jo sinänsä sen,
että tunnustetaan Ensimmäinen Aiheuttaja, ainoa aiheuttajaa vailla oleva
todellisuuden ilmiö, olemassa olevaksi. Jumala, Universaalinen Isä, toimii
kolmella jumaluuspersoonallisuuden tasolla, jotka edustavat ali-infiniittistä
eli ääretöntä vähäisempää arvoa ja joilla jumalallisuus tulee esille vain
suhteellisena:
1. Esipersoonallisella -- kuten Isän
osasten, sellaisten kuin Ajatuksensuuntaajien, osoittamassa huolenpidossa.
2. Persoonallisella -- kuten luotujen
ja siitettyjen olentojen evolutionaarisessa kokemuksessa.
3. Ylipersoonallisella -- kuten
tiettyjen absoniittisten ja näihin liittyvien olentojen olevaistetuissa
olomuodoissa.
JUMALA on sanasymboli, joka tarkoittaa
Jumaluuden kaikkia personoitumia. Termi vaatii eri määritelmän jokaisella
Jumaluuden toiminnan persoonallisella tasolla, ja sitä on edelleen
[sivu 4]
tarkennettava jokaisen tällaisen tason puitteissa, sillä tätä termiä saatetaan käyttää tarkoittamaan Jumaluuden erilaisia rinnakkaisia ja alisteisia personoitumia; esimerkkinä mainittakoon Paratiisin Luoja-Pojat, paikallisuniversumien isät.
Termi 'Jumala', siten kuin me sitä käytämme, voidaan ymmärtää:
Määritteenä -- kuten Jumala Isä.
Lauseyhteydestä -- silloin kun sitä käytetään jostakin tietystä
jumaluustasosta tai -yhdistelmästä. Aina milloin on epätietoisuutta 'Jumala' -sanan tarkasta
tulkinnasta, olisi viisasta liittää se Universaalisen Isän persoonaan.
Termi 'Jumala'
tarkoittaa aina persoonallisuutta. Sana 'Jumaluus' saattaa viitata tai olla
viittaamatta jumalallisuutta oleviin persoonallisuuksiin.
Sanaa JUMALA
käytetään näissä luvuissa seuraavin merkityksin:
1. Jumala Isä
-- Luoja, Valvoja ja Ylläpitäjä. Universaalinen
Isä, Jumaluuden Ensimmäinen Persoona.
2. Jumala Poika -- Rinnakkainen Luoja,
Henkivalvoja ja Hengellinen Hallintopersoona. Iankaikkinen Poika, Jumaluuden
Toinen Persoona.
3. Jumala Henki -- Myötätoimija,
Universaalinen Yhdentäjä ja Mielen Lahjoittaja. Ääretön Henki, Jumaluuden
Kolmas Persoona.
4. Korkein Jumala -- ajallisuuden ja
avaruuden aktuaalistuva eli kehittyvä Jumala. Persoonallinen Jumaluus, joka
assosiatiivisesti todellistaa luodun ja Luojan välisen kokemuksellisesti
ajallisuudessa ja avaruudessa saavutettavan identtisyyden. Korkein Olento kokee
henkilökohtaisesti Jumaluuden yhdistyneisyyden saavuttamisen ajallisuuden ja
avaruuden evolutionaaristen luotujen kehittyvän ja kokevan Jumalan
ominaisuudessa.
5. Seitsenkertainen Jumala -- se
Jumaluuden personoituma, joka aktuaalisesti toimii kaikkialla ajallisuudessa ja
avaruudessa. Ne persoonalliset Paratiisin Jumaluudet ja heidän luomistyötä
tekevät kumppaninsa, jotka toimivat keskusuniversumissa ja sen rajojen tuolla
puolen ja jotka voima-personoituvat Korkeimpana Olentona ajallisuudessa ja
avaruudessa tapahtuvan yhdistyvän Jumaluuden julkitulon ensimmäisellä luotujen
olentojen kokemalla tasolla. Tämä taso, suuruniversumi, on sfääri, jossa
tapahtuu Paratiisin persoonallisuuksien ajallisuuteen ja avaruuteen
laskeutuminen vastavuoroisessa yhteydessä evolutionaaristen luotujen
ajallis-avaruudelliseen ylösnousemukseen.
6. Perimmäinen
Jumala -- ajallisuuden ja avaruuden tuonpuoleisuuteen kuuluva, olevaistuva
Jumala. Jumaluuden yhdistyvän julkitulon toinen kokemuksellinen taso.
Perimmäinen Jumala merkitsee sitä, että on saavutettu niiden syntesoituneiden
absoniittis-ylipersoonallisten, ajallisuuden ja avaruuden tuolle puolen
menevien ja olevaistumis-kokemuksellisten arvojen toteutuminen, jotka
koordinoituvat jumaluustodellisuuden lopullisilla luomistyön tasoilla.
7. Absoluuttinen
Jumala -- kokemuksellistuva transsendoitujen ylipersoonallisten arvojen ja
jumalallisuusmerkitysten Jumala, joka on nyt eksistentiaalinen
Jumaluusabsoluuttina. Tämä on yhdistyvän Jumaluuden julkitulon ja laajenemisen
kolmas taso. Tällä luomisen yläpuolelle menevällä tasolla Jumaluus kokee
personoitavissa olevan potentiaalin tyhjenemisen, kohtaa jumalallisuuden
täyttymyksen ja kokee toinen toistaan seuraaville ja aina astetta ylempänä
oleville tasoille tapahtuvan muuksipersonoitumisen itsensäjulkituontikapasiteetin
ehtymisen. Tällöin Jumaluus kohtaa Kvalifioimattoman Absoluutin, tulee sen
kanssa kosketuksiin ja kokee samaisuuden sen kanssa.
III. ENSIMMÄINEN LÄHDE JA KESKUS
Totaalinen infiniittinen todellisuus ilmenee
seitsemässä vaiheessa ja seitsemänä rinnakkaisena Absoluuttina:
[sivu 5]
1. Ensimmäinen Lähde ja Keskus.
2. Toinen Lähde ja Keskus.
3. Kolmas Lähde ja Keskus.
4. Paratiisin
Saari.
5.
Jumaluusabsoluutti.
6.
Universaalinen Absoluutti.
7.
Kvalifioimaton Absoluutti.
Ensimmäisen
Lähteen ja Keskuksen ominaisuudessa Jumala on primaarinen suhteessa
todellisuuden kokonaisuuteen -- kvalifioimattomasti, rajaamattomasti.
Ensimmäinen Lähde ja Keskus on infiniittinen samoin kuin hän on ikuinen, ja sen
vuoksi vain tahtotoiminta asettaa hänelle ehtoja ja rajoituksia.
Jumala --
Universaalinen Isä -- on Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen persoonallisuus, ja
siinä ominaisuudessa hän ylläpitää infiniittistä valvontaa merkitseviä
persoonallisia suhteita kaikkiin rinnakkaisiin ja alisteisiin lähteisiin ja
keskuksiin. Sellainen valvonta on potentiaaliltaan persoonallista ja
infiniittistä, vaikkei se mainittujen rinnakkaisten ja alisteisten lähteiden ja
keskusten sekä persoonallisuuksien toiminnan täydellisyydestä johtuen koskaan
aktuaalisesti saatakaan toimia.
Ensimmäinen
Lähde ja Keskus on sen vuoksi primaarinen kaikilla aloilla -- olivatpa ne
jumalallistuneita tai jumalallistumattomia, persoonallisia tai persoonattomia,
aktuaalisia tai potentiaalisia, finiittisiä tai infiniittisiä. Ei ole sellaista
olevaista eikä sellaista olentoa, sellaista relatiivisuutta eikä sellaista
lopullisuutta, joka olisi olemassa muutoin kuin olemalla joko suoraan tai
epäsuorasti suhteessa Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen primaarisuuteen tai
siitä riippuvainen.
Ensimmäinen
Lähde ja Keskus suhteutuu universumiin seuraavasti:
1. Aineellisten universumien gravitaatiovoimat kerääntyvät yhteen ala-Paratiisin painovoimakeskuksessa. Juuri tästä syystä hänen persoonansa maantieteellinen sijaintipaikka on ikuisiksi ajoiksi määräytynyt absoluuttisessa suhteessa Paratiisin ala- eli materiaalisen tason vahvuus-energiakeskukseen nähden. Mutta Jumaluuden absoluuttinen persoonallisuus on Paratiisin ylä- eli hengellisellä tasolla.
2. Mielen voimat suuntautuvat yhteen Äärettömässä Hengessä, eriytyvä ja erilaistuva kosminen mieli kerääntyy yhteen Seitsemässä Valtiashengessä, Korkeimman faktuaalistuva mieli yhtyy ajallis-avaruudellisena kokemuksena Majestonissa.
3. Universumin henkivoimat kerääntyvät yhteen Iankaikkisessa Pojassa.
4. Jumaluustoiminnan rajattoman kapasiteetin olinpaikka on Jumaluusabsoluutissa.
5. Rajoittamaton kapasiteetti infiniittisyysreagointiin on Kvalifioimattomassa Absoluutissa.
6. Mainitut kaksi Absoluuttia, Kvalifioitu ja Kvalifioimaton, koordinoituvat ja yhdistyvät Universaalisessa Absoluutissa ja sen toimesta.
7. Evolutionaarisen moraalisen olennon tahi
minkä tahansa muun moraalisen olennon potentiaalinen persoonallisuus pitää
keskiönään Universaalisen Isän persoonallisuutta.
TODELLISUUS, sellaisena kuin finiittiset
olennot sen käsittävät, on osittainen, suhteellinen ja varjomainen. Suurin
mahdollinen evolutionaaristen finiittisten luotujen käsitettävissä oleva
jumaluustodellisuuden määrä sisältyy Korkeimpaan Olentoon. On kuitenkin
olemassa edeltäviä ja ikuisia realiteetteja, finiittisen yläpuolella olevia
realiteetteja, jotka edeltävät tätä evolutionaaristen ajallis-avaruudellisten
luotujen Korkeinta Jumaluutta. Pyrkiessämme kuvailemaan universaalisen
todellisuuden alkuperää ja luonnetta meidän on pakko, saavuttaaksemme
finiittisen mielen tason, turvautua ajallis-avaruudellisen järkeilyn
[sivu 6]
keinoihin. Monet ikuisuudessa yht'aikaa esiintyvät tapahtumat pitää sen vuoksi esittää kohtauksittaisina tapahtumakulkuina.
Esitettynä siten kuin ajallis-avaruudellinen luotu Todellisuuden alkuperää ja erilaistumista tarkastelisi, ikuinen ja infiniittinen MINÄ OLEN toteutti Jumaluuden vapautumisen kvalifioimattoman infiniittisyyden kahleista käyttämällä olemukseensa kuuluvaa ja ikuista vapaata tahtoaan, ja tämä erkaneminen kvalifioimattomasta infiniittisyydestä sai aikaan ensimmäisen absoluuttisen jumalallisuusjännitteen. Tämän infiniittisyyden erilaistumisen aiheuttaman jännitteen purkaa Universaalinen Absoluutti, joka toimii yhdistääkseen ja koordinoidakseen Totaalisen Jumaluuden dynaamisen infiniittisyyden ja Kvalifioimattoman Absoluutin staattisen infiniittisyyden.
Tässä alkuperäisessä toimituksessa
teoreettinen MINÄ OLEN saavutti persoonallisuuden todellistumisen sillä, että
siitä tuli samanaikaisesti sekä Alkuperäisen Pojan Ikuinen Isä että Paratiisin
Saaren Ikuinen Lähde. Pojan isästäeriytymisen kanssa yht'aikaa olemassa olevina
ja Paratiisin läsnä ollessa ilmaantuivat Äärettömän Hengen persoona ja Havonan
keskusuniversumi. Isän kanssa rinnan olemassa olevan Jumaluuden eli
Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen ilmaantumisen myötä Isä,
persoonallisuuden ominaisuudessa, välttyi muutoin väistämättömältä
levittäytymiseltä kaikkialle koko Totaalisen Jumaluuden potentiaalin piiriin.
Siitä lähtien Isä täyttää koko Jumaluuden potentiaalin vain Kolminaisuuden
puitteissa kummankin tasavertaisen Jumaluutensa kanssa assosioitumalla, samalla
kun lisääntyvässä määrin kokemuksellista Jumaluutta aktuaalistuu Korkeimmuuden,
Perimmäisyyden ja Absoluuttisuuden jumalallisuustasoilla.
Käsite MINÄ OLEN on filosofinen myönnytys, jonka teemme ihmisen aika-
ja avaruussidonnaiselle, finiittiselle mielelle, siksi että on mahdotonta
käsittää ikuisuusolemassaolon muotoja: alkamattomia ja päättymättömiä realiteetteja
ja keskinäissuhteita. Ajallis-avaruudellisen luodun kannalta katsottuna
kaikilla olevaisilla täytyy olla alkuhetki, paitsi AINOALLA AIHEUTTAMATTOMALLA
-- aikojen takaisella aiheuttajien aiheuttajalla. Siksi käsitteellistämmekin
tämän arvotason käsitteeksi MINÄ OLEN, samalla kun opetamme kaikille luoduille,
että Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki ovat yhtä ikuisia kuin on MINÄ OLEN,
eli toisin sanoen: koskaan ei ole ollut aikaa, jolloin MINÄ OLEN ei olisi ollut
Pojan ja -- yhdessä Pojan kanssa -- Hengen Isä.
Sanaa Infiniittinen käytetään ilmaisemaan sitä täyteyttä, lopullisuutta, jota Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen ensisijaisuus merkitsee. Teoreettinen MINÄ OLEN on luotuperäisen filosofian sisältämän tahdon infiniittisyyden ekstensio, mutta Infiniittinen on aktuaalinen arvotaso, joka edustaa Universaalisen Isän absoluuttisen ja kahlitsemattoman vapaan tahdon todellisen infiniittisyyden ikuisuusintensiota. Tätä käsitettä nimitetään toisinaan Isä-Infiniittiseksi.
Paljon
siitä hämmennyksestä, jota kaikkiin eri ryhmiin kuuluvat, ylhäiset ja
vaatimattomat, olennot osoittavat pyrkiessään löytämään Isä-Infiniittisen,
johtuu heidän käsityskykynsä rajoittuneisuuksista. Universaalisen Isän
absoluuttinen ensisijaisuus ei ole ilmeistä infiniittisyyttä alemmilla
tasoilla. On sen vuoksi luultavaa, että vain Iankaikkinen Poika ja Ääretön
Henki tuntevat Isän infiniittisyytenä. Kaikille muille persoonallisuuksille
sellainen käsitys edustaa uskonharjoitusta.
Todellisuus aktualisoituu maailmankaikkeuden
eri tasoilla eri tavoin. Todellisuus saa alkunsa Universaalisen Isän
infiniittisessä tahdossa ja tahdosta, ja se on käsitettävissä kolmena
perusvaiheena universumiaktuaalistumisen monilla eri tasoilla:
1. Jumalallistumaton todellisuus
ulottuu ei-persoonallisista energian valtakunnista universaalisen olemassaolon
personoimattomissa olevien arvojen todellisuusmaailmoihin, aina
Kvalifioimattoman Absoluutin läsnäoloon saakka.
[sivu 7]
2. Jumalallistunut todellisuus käsittää
infiniittisistä Jumaluuden potentiaaleista lähtien kaiken ulottuen ylöspäin
kaikkien persoonallisuuden esiintymisalueiden kautta -- alhaisimmasta
finiittisestä korkeimpaan infiniittiseen kattaen näin kaiken personoitavissa
olevan ja vielä sitäkin enemmän -- aina Jumaluusabsoluutin läsnäoloon saakka.
3. Keskinäissidoksinen todellisuus.
Universumitodellisuuden edellytetään olevan joko jumalallistunutta tai
jumalallistumatonta, mutta jumalallistuneiden alapuolella oleville olennoille
on olemassa laaja keskinäissidoksisen todellisuuden, potentiaalisen ja
aktuaalistuvan todellisuuden, alue, joka on vaikeasti tunnistettavissa. Suuri
osa tästä rinnakkaistodellisuudesta sisältyy Universaalisen Absoluutin
maailmoihin.
Peruskäsitys alkuperäisestä todellisuudesta
on tällainen: Isä panee alulle ja pitää yllä Todellisuuden. Todellisuuden peruserilaistumat
ovat jumalallistunut ja jumalallistumaton: Jumaluusabsoluutti ja Kvalifioimaton
Absoluutti. Alkuperäinen suhde on näiden välinen jännite. Tämä Isän alullepanema
jumalallisuusjännite purkautuu täydellisesti Universaalisen Absoluutin toimesta
ja iäistyy Universaalisena Absoluuttina.
Ajallisuuden ja avaruuden näkökulmasta
todellisuus on lisäksi jaoteltavissa seuraavasti:
1. Aktuaalinen ja potentiaalinen. Realiteetit, jotka ovat täysin julki tulleita, ja niiden vastakohtana ne, joihin sisältyy paljastumatonta kasvukapasiteettia. Iankaikkinen Poika on absoluuttinen hengellinen aktualiteetti; kuolevainen ihminen on hyvin suuressa määrin toteutumaton hengellinen potentialiteetti.
2. Absoluuttinen ja aliabsoluuttinen. Absoluuttiset realiteetit ovat ikuisuusolemassaolevia. Absoluuttista alemmat realiteetit projisoituvat kahdelle tasolle: absoniitteina eli sellaisina realiteetteina, jotka ovat suhteellisia sekä aikaan että ikuisuuteen nähden, ja finiitteinä eli sellaisina todellisuusilmentyminä, jotka projisoituvat avaruudessa ja aktuaalistuvat ajallisuudessa.
3. Eksistentiaalinen ja kokemuksellinen. Paratiisin-Jumaluus on eksistentiaalista, mutta kehkeytymässä olevat Korkein ja Perimmäinen ovat kokemuksellisia.
4. Persoonallinen ja persoonaton.
Jumaluuden ekspansio, persoonallisuuden ilmeneminen ja universumin kehitys ovat
ikuisiksi ajoiksi Isän vapaatahtoisen toiminnan säätelemiä, toiminnan, joka
iäksi erotti Iankaikkiseen Poikaan keskittyvät aktuaalisuuden ja
potentiaalisuuden mieli-henki-persoonalliset merkitykset ja arvot olevaisista,
jotka keskittyvät ikuiseen Paratiisin Saareen ja juontuvat siitä.
PARATIISI on termi, joka sisältää universumitodellisuuden kaikkien osa-alueiden niin persoonalliset kuin persoonattomat, keskipisteen omaavat eli fokaaliset Absoluutit. Asianmukaisesti kvalifioituna Paratiisi voi tarkoittaa mitä tahansa tai kaikkia todellisuuden, Jumaluuden, jumalallisuuden, persoonallisuuden ja energian muotoja -- hengellisiä, mielellisiä tai aineellisia. Niille kaikille on yhteistä se, että Paratiisi on niiden alkuperän, toiminnan ja päämäärän sijaintipaikka, kun kysymyksessä ovat arvot, merkitykset ja tosiasiallinen olemassaolo.
Paratiisin Saari -- Paratiisi muulla tavoin kvalifioimattomana -- on Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen harjoittaman aineellis-gravitationaalisen valvonnan Absoluutti. Paratiisi on liikkumaton, universumien universumissa ainoa paikallaan pysyvä olevainen. Paratiisin Saarella on universumisijainti, mutta sillä ei ole sijaintipaikkaa avaruudessa. Tämä ikuinen Saari on fyysisten universumien -- menneitten, nykyisten ja tulevien -- aktuaalinen alkulähde. Tämä kaiken ytimenä oleva Valon Saari on Jumaluuden johdannainen, mutta itse se tuskin on Jumaluutta; myöskään aineelliset luomistyön tulokset eivät ole osa Jumaluutta; ne ovat seuraus.
Paratiisi ei ole
luoja; se on maailmankaikkeuden monien toimintojen ainoalaatuinen valvoja,
paljon suuremmassa määrin niiden valvoja kuin niihin reagoija. Paratiisi
vaikuttaa kaikissa aineellisissa universumeissa kaikkien niiden olentojen
reaktioihin ja käytökseen, joilla on jotakin tekemistä vahvuuden, energian ja
voiman kanssa, mutta Paratiisi itse on ainutlaatuinen, yksinomainen ja eristetty
universumien joukossa. Paratiisi ei edusta mitään eikä mikään edusta
Paratiisia. Se ei ole vahvuus eikä läsnäolo; se on yksinkertaisesti Paratiisi.
[sivu
8]
V. PERSOONALLISET TODELLISUUDEN
KOHTEET
Persoonallisuus on jumalallistuneen todellisuuden taso, ja se ulottuu kuolevaisen ja keskiväliolennon palvonnan ja viisauden kattavan korkeamman mielenaktivoinnin tasolta morontia- ja hengellisen tason kautta persoonallisuuden statuksen lopullisuuden saavuttamiseen. Tällainen on kuolevaisen ja muun vastaavankaltaisen luodun persoonallisuuden kehityskaari; mutta on olemassa lukemattomia muita universumipersoonallisuuksien lajeja.
Todellisuus on universaalisen laajenemisen alainen, persoonallisuus on loputtoman erilaistumisen alainen, ja ne molemmat kykenevät kutakuinkin rajattomaan jumaluuteenkoordinoitumiseen ja ikuiseen vakautumiseen. Kun persoonattoman todellisuuden muodonmuutoksellinen ulottuvuus on ehdottomasti rajallinen, emme sen sijaan tiedä mistään rajoituksesta, joka koskisi persoonallisuuden omaavien realiteettien etenevää kehittymistä.
Saavutetuilla kokemuksellisilla tasoilla kaikki persoonallisuuden lajit tai arvot ovat yhdisteltävissä olevia ja jopa luomiseen osallistuvia. Jopa Jumala ja ihminen voivat elää rinnakkain yhdistyneessä persoonallisuudessa, kuten Kristus Mikaelin -- Ihmisen Pojan ja Jumalan Pojan -- nykyinen asema niin oivallisella tavalla osoittaa.
Kaikki infiniittistä alemmat
persoonallisuuden lajit ja vaiheet ovat assosiatiivisia saavutettavuuksia, ja
ne ovat potentiaalisesti myötäluovia. Esipersoonallista, persoonallista ja
ylipersoonallista yhdistää kaikkia keskinäinen rinnakkain tapahtuvan
saavuttamisen, asteittain etenevän tuloksiinpääsyn ja myötäluovan kapasiteetin
potentiaali. Mutta persoonaton ei koskaan muunnu suoraan persoonalliseksi.
Persoonallisuus ei ole koskaan itsestään ilmaantuvaa, vaan se on
Paratiisin-Isän antama lahja. Persoonallisuus asettuu energian päälle ja se
liittyy vain eläviin energiajärjestelmiin; identiteetti voi liittyä elottomiin
energiahahmoihinkin.
Universaalinen Isä on persoonallisuuden
reaalisuuden, persoonallisuuden lahjoittamisen ja persoonallisuuden määränpään
salaisuus. Iankaikkinen Poika on absoluuttinen persoonallisuus, hengellisen
energian, morontiahenkien ja täydellistyneiden henkien salaisuus. Myötätoimija
on henki-mielipersoonallisuus, älyn, järjen ja universaalisen mielen alkulähde.
Mutta Paratiisin Saari on persoonaton ja on hengellisen ulkopuolella. Se on
universaalisen kokonaisuuden substanssi, fyysisen aineen alkulähde ja keskus
sekä universaalisen aineellisen todellisuuden absoluuttinen alkumalli.
Nämä universaalisen todellisuuden
ominaisuudet ilmenevät urantialaisen ihmisen kokemuksessa seuraavilla tasoilla:
1. Ruumis. Ihmisen materiaalinen eli
fyysinen organismi. Elävä sähkö-kemiallinen mekanismi, joka on luonteeltaan ja
alkuperältään eläimellinen.
2. Mieli. Ihmisorganismin
ajatteleva, havainnoiva ja tunteva mekanismi. Koko tietoinen ja tiedostamaton
kokemus. älytoiminta, johon liittyy tunne-elämä ja joka ulottuu palvonnan ja
viisauden kautta ylös hengelliselle tasolle.
3. Henki.
Se jumalallinen henki, joka sijaitsee ihmismielessä -- Ajatuksensuuntaaja. Tämä
kuolematon henki on esipersoonallinen -- se ei ole persoonallisuus, vaikka sen
tavoitteena onkin muodostua osaksi eloonjäävän luodun persoonallisuutta.
4. Sielu. Ihmisen sielu on
kokemusperäisesti hankittu. Kun kuolevainen luotu päättää noudattaa taivaassa
olevan Isän tahtoa , ihmisessä olevasta hengestä tulee samalla ihmisen
kokemukseen kuuluvan uuden realiteetin isä. Kuolevainen ja materiaalinen
mieli on tämän saman kehkeytyvän realiteetin äiti. Tämän uuden realiteetin
substanssi ei ole aineellista eikä hengellistä
[sivu 9]
-- se on morontiaalista. Tämä on se
kehkeytyvä ja kuolematon sielu, jonka on määrä voittaa ruumiillinen kuolema ja
aloittaa nousu Paratiisiin.
Persoonallisuus.
Kuolevaisen ihmisen persoonallisuus
ei ole ruumista, mieltä eikä henkeä. Se ei liioin ole sielu. Persoonallisuus on
yksi ja ainoa muuttumaton realiteetti muutoin aina muuttuvassa luodun
kokemuksessa, ja se yhdistää kaikki muut yksilöllisyyteen liittyvät tekijät.
Persoonallisuus on ainutlaatuinen lahja, jonka Universaalinen Isä antaa
eläville ja toisiinsa liittyville aineen, mielen ja hengen energioille, ja se
joka jää eloon yhdessä morontiaalisen sielun eloonjäämisen kanssa.
Morontia on termi, jota käytetään laajasta aineellisen ja
hengellisen tason väliin jäävästä tasosta. Se saattaa tarkoittaa
persoonallisia tai persoonattomia realiteetteja, eläviä tai elottomia
energioita. Morontian loimilanka on
hengellinen, sen kudelanka on fyysinen.
Kaikkia ja mitä tahansa olevaisia, jotka
reagoivat Isän persoonallisuusvirtapiiriin, kutsumme persoonallisiksi. Kaikkia
ja mitä tahansa olevaisia, jotka reagoivat Pojan henkivirtapiiriin, kutsumme
hengeksi. Kaikkea sitä, mikä reagoi Myötätoimijan mielivirtapiiriin, kutsumme
mieleksi; mieleksi Äärettömän Hengen attribuuttina -- mieleksi sen kaikissa
vaiheissa. Kaikkea ja mitä tahansa, mikä reagoi siihen
materiaalis-gravitationaaliseen virtapiiriin, jonka keskus on ala-Paratiisissa,
kutsumme aineeksi -- energia-aineeksi sen kaikissa muodonmuutoksellisissa
olomuodoissa.
ENERGIA-sanaa käytämme kaikenkattavana
terminä, jota sovelletaan hengen, mielen ja aineen maailmoihin. Vahvuus
[force] -termiä käytetään yhtä laajassa merkityksessä. Voima [power]
rajoittuu tavallisesti tarkoittamaan aineen elektronista tasoa eli lineaariseen
gravitaatioon reagoivaa ainetta suuruniversumissa. Sanaa 'power' [voima; valta;
kyky] käytetään myös tarkoittamaan valtaa eli suvereenisuutta. Emme voi
noudattaa yleisesti hyväksymiänne vahvuuden, energian ja voiman määritelmiä.
Kielen puutteellisuus on siinä määrin laaja-alaista, että meidän on annettava
näille termeille moninaisia merkityksiä.
Fyysinen energia on termi, joka ilmaisee kaikkia ilmiömaailmassa esiintyvien liikkeen, toiminnan ja potentiaalin vaiheita ja muotoja.
Käsitellessämme fyysis-energiaalisia ilmiöitä
käytämme yleisesti termejä 'kosminen vahvuus', 'emergentti energia' ja
'universumivoima'. Usein niitä käytetään seuraavalla tavalla:
1. Kosminen vahvuus käsittää kaikki
energiat, jotka juontuvat Kvalifioimattomasta Absoluutista, mutta jotka eivät
vielä reagoi Paratiisin gravitaatioon.
2. Emergentti energia käsittää
energiat, jotka reagoivat Paratiisin gravitaatioon, mutta jotka eivät vielä
reagoi paikalliseen eli lineaariseen gravitaatioon. Kysymyksessä on
energia-materian esielektroninen taso.
3. Universumivoima kattaa kaikki
energian muodot, jotka edelleenkin Paratiisin gravitaatioon reagoiden reagoivat
suoraan myös lineaariseen gravitaatioon. Tämä on energia-materian ja kaikkien
sen jälkeen tulevien energia-materian kehittymien elektroninen taso.
Mieli on ilmiö, joka viittaa siihen, että erilaisten energiajärjestelmien
lisäksi on olemassa ja toiminnassa elävää huolenpitoa; ja tämä pätee
kaikilla älyllisyyden tasoilla. Persoonallisuudessa mieli tulee aina hengen ja
aineen väliin. Maailmankaikkeus on sen vuoksi kolmenlaisen valon: aineellisen
valon, älyllisen ymmärryksen ja henkihohteen valaisema.
[sivu 10]
Valo, henkihohde, on sanallinen symboli, kielikuva. Se merkitsee sitä
persoonallisuuden ilmenemismuotoa, joka on luonteenomainen eri luokkiin
kuuluville henkiolennoille. Tämä valaiseva säteily ei millään muotoa ole sukua
sen paremmin älylliselle ymmärrykselle kuin fyysisille valoilmiöillekään.
MALLI on projisoitavissa materiaalisena, hengellisenä tai mielellisenä tahi minä tahansa näiden energioiden yhdistelmänä. Se voi läpäistä persoonallisuuksia, identiteettejä, entiteettejä tai elotonta ainetta. Mutta malli on malli ja pysyy sellaisena; vain kopiot ovat monilukuisia.
Malli saattaa muovata energiaa, mutta se ei hallitse sitä. Painovoima on energia-materian ainoa kontrolli. Sen paremmin avaruus kuin mallikaan eivät ole painovoimaan reagoivia, mutta avaruuden ja mallin välillä ei silti vallitse mitään keskinäissuhdetta; avaruus ei ole malli eikä potentiaalinenkaan malli. Malli on todellisuuden muotouma, joka jo on maksanut kaiken painovoimavelkansa; minkä tahansa mallin todellisuus koostuu sen energioista, sen mieltä, henkeä tai ainetta olevista osatekijöistä.
Kokonaisuutta koskevan näkökohdan vastakohtana malli paljastaa energian ja persoonallisuuden yksilöllisen aspektin. Persoonallisuuden tai yksilöllisyyden hahmot ovat malleja, jotka tulostuvat energiasta (fyysisestä, hengellisestä tai mielellisestä) mutta jotka eivät luonnostaan siinä ole. Se energian tai persoonallisuuden ominaisuus, jonka avulla malli saadaan ilmenemään, on luettavissa Jumalasta -- Jumaluudesta -- johtuvaksi; johtuvaksi siitä, että Paratiisi on tekemisissä vahvuuden kanssa, johtuvaksi persoonallisuuden ja voiman rinnakkainolosta.
Malli
on alkuperäiskappale, josta tehdään kopioita. Ikuinen Paratiisi on mallien
absoluutti, Iankaikkinen Poika on persoonallisuuden malli, Universaalinen Isä
on kummankin suoranainen esi-isä ja alkulähde. Mutta Paratiisi ei anna mallia,
eikä Poika voi antaa persoonallisuutta.
Kokonaisuniversumin jumaluusmekanismi on
kaksijakoinen sikäli, kun on kyse ikuisuussuhteista. Jumala Isä, Jumala Poika
ja Jumala Henki ovat ikuisia -- eksistentiaalisia olentoja --, kun taas Jumala
Korkein, Jumala Perimmäinen ja Jumala Absoluuttinen ovat aktuaalistuvia Jumaluuspersoonallisuuksia
Havonan jälkeisinä aikakausina niin ajallis-avaruudellisilla kuin myös
avaruuden ja ajallisuuden ylittämistä merkitsevillä kokonaisuniversumin
evolutionaarisen laajenemisen sfääreillä. Nämä aktuaalistuvat
Jumaluuspersoonallisuudet ovat tulevia ikuisuussubjekteja siitä ajasta alkaen,
jolloin ja kun he kasvavissa universumeissa voima-personoituvat ikuisten
ParatiisinJumaluuksien assosiatiivis-kreatiivisten potentiaalien
kokemuksellisen todellistumisen keinoin.
Jumaluus on näin ollen läsnäololtaan
kaksinaista:
1. Eksistentiaalista -- olennot, jotka
ovat olemassaololtaan ikuisia sekä menneisyyden, nykyisyyden että tulevaisuuden
osalta.
2. Kokemuksellista -- olennot, jotka
aktuaalistuvat Havonan jälkeisessä nykyisyydessä, mutta joiden olemassaolo on
päättymätön koko tulevan ikuisuuden osalta.
Isä, Poika ja Henki ovat eksistentiaalisia -- eksistentiaalisia aktuaalisuudessa (vaikka niiden kaikki potentiaalit ovatkin oletetusti kokemuksellisia). Korkein ja Perimmäinen ovat kokonaan kokemuksellisia. Jumaluusabsoluutti on kokemuksellinen aktuaalistumiseltaan, mutta eksistentiaalinen potentiaalisuudeltaan. Jumaluuden omin olemus on ikuista, mutta vain Jumaluuden kolme alkuperäistä persoonaa ovat kvalifioimattomasti ikuisia. Kaikki muut Jumaluuden persoonallisuudet omaavat alkuperän mutta ovat määränpäänsä osalta ikuisia.
Kun Isä on tuonut itsensä eksistentiaalisen
Jumaluuden muodossa julki Pojan ja Hengen hahmossa, niin nyt Isä on
toteuttamassa kokemuksellista julkituloa tähän asti persoonattomilla ja
[sivu 11]
paljastumattomilla jumaluustasoilla Jumala
Korkeimman, Jumala Perimmäisen ja Jumala Absoluuttisen hahmossa. Mutta nämä
kokemukselliset Jumaluudet eivät vielä nyt ole täysin olemassa olevia, he
käyvät läpi aktuaalistumisen prosessia.
Havonassa oleva Jumala Korkein on kolmiyhteisen Paratiisin-Jumaluuden persoonallinen henkiheijastuma. Tämä assosiatiivinen jumaluussuhde laajentuu nyt luovasti Seitsenkertaisessa Jumalassa ja syntesoituu suuruniversumissa Kaikkivaltiaan Korkeimman kokemuksellisessa voimassa. Paratiisin-Jumaluus, joka on olemassa kolmena persoonana, on näin kokemuksellisesti kehittymässä Korkeimmuuden kahdessa vaiheessa, samalla kun nämä kaksinaiset vaiheet ovat voimana ja persoonallisuutena yhdistymässä yhdeksi Herraksi, Korkeimmaksi Olennoksi.
Universaalinen Isä saavuttaa vapaatahtoisen
vapautumisen infiniittisyyden siteistä ja ikuisuuden kahleista kolminaistumisen
-- kolminkertaisen jumaluuspersonoitumisen -- menetelmin. Korkein Olento on
tälläkin hetkellä kehittymässä Jumaluuden seitsenkertaisen ilmentymän
ali-ikuisena persoonallisuuden yhdentymänä suuruniversumin
ajallis-avaruudellisilla lohkoilla.
Korkein Olento ei suoranaisesti ole luoja, paitsi siinä, että hän on Majestonin isä, vaan hän on kaikkien luodun ja Luojan välisten maailmankaikkeuden toimintojen synteesimäinen koordinoija. Korkein Olento, joka nyt aktuaalistuu evolutionaarisissa universumeissa, on ajallis-avaruudellisen jumalallisuuden -- kolmiyhteisen Paratiisin-Jumaluuden kokemuksellisessa assosiaatiossa ajallisuuden ja avaruuden Korkeimpien Luojien kanssa -- jumaluuskorreloija ja syntesoija. Kun tämä evolutionaarinen Jumaluus on lopulta aktuaalistunut, hän tulee olemaan finiittisen ja infiniittisen ikuisena fuusiona -- kokemuksellisen voiman ja henkipersoonallisuuden välisenä iäisenä ja purkamattomana yhteenliittymänä.
Kehittyvän
Korkeimman Olennon suuntaavasti kannustamana koko ajallis-avaruudellinen
finiittinen todellisuus on mukana finiittisen todellisuuden kaikkien vaiheiden
ja arvojen alati kohti korkeuksia nousevassa liikkeelläolossa ja
täydellistyvässä yhtenäistymisessä (voima-persoonallisuussynteesissä) yhdessä
paratiisitodellisuuden erilaisten vaiheiden kanssa, päämääränään ja
tarkoituksenaan ryhtyä myöhemmin yrittämään pääsyä luotujen olentojen
yläpuolella oleville absoniittisille tasoille.
Universaalinen Isä on korvaukseksi luodun
olennon finiittisestä asemasta ja käsitysten rajoittuneisuuksista valmistanut
evolutionaariselle luodulle seitsenvaiheisen tien, jota kautta hän voi lähestyä
Jumaluutta:
1. Paratiisin Luoja-Pojat.
2. Päivien Muinaiset.
3. Seitsemän Valtiashenkeä.
4. Korkein Olento.
5. Jumala Henki.
6. Jumala Poika.
7. Jumala Isä.
Tämä Jumaluuden seitsenkertainen
personoituminen ajallisuudessa ja avaruudessa ja seitsemälle superuniversumille
tekee kuolevaiselle ihmiselle mahdolliseksi saavuttaa Jumalan läsnäolo,
Jumalan, joka on henki. Tämä seitsenkertainen Jumaluus, joka
ajallis-avaruudellisille luoduille joskus voima-personoituu Korkeimpana
Olentona, on Paratiisiin-nousua merkitsevän elämänvaiheen omaavien
kuolevaisten, evolutionaaristen olentojen, toiminnallinen Jumaluus. Tällainen
kokemuksellinen, Jumalan käsittämistä merkitsevä löytöretkielämänvaihe alkaa paikallisuniversumin
Luoja-Pojan jumalallisuuden tunnistamisesta
[sivu 12]
ja etenee ylöspäin superuniversumin Päivien
Muinaisten kautta ja seitsemästä Valtiashengestä yhden persoonan kautta päätyen
lopulta Paratiisissa Universaalisen Isän jumalallisen persoonallisuuden
löytämiseen ja tunnistamiseen.
Suuruniversumi on Korkeimmuuden Kolminaisuuden, Seitsenkertaisen Jumalan ja Korkeimman Olennon kolmijakoinen Jumaluuden valtakunta. Korkein Jumala on potentiaalisena Paratiisin-Kolminaisuudessa, josta hän johtaa persoonallisuutensa ja henkiattribuuttinsa; mutta tällä hetkellä hän on aktuaalistumassa Luoja-Pojissa, Päivien Muinaisissa ja Valtiashengissä, joista hän johtaa ajallisten ja avaruudellisten superuniversumien Kaikkivaltiaan voimansa. Tämä evolutionaaristen luotujen välittömän Jumalan voimailmentymä itse asiassa kehittyy ajallisuudessa ja avaruudessa yhdessä ja samanaikaisesti luotujen kanssa. Kaikkivaltias Korkein, joka kehittyy persoonattomien toimintojen arvotasolla, ja Korkeimman Jumalan henkipersoona ovat yksi ja sama realiteetti -- Korkein Olento.
Seitsenkertaisen Jumalan jumaluusyhdistymään kuuluvat Luoja-Pojat tarjoavat mekanismin, jonka kautta kuolevainen muuttuu kuolemattomaksi ja finiittinen pääsee infiniittisyyden syleilyyn. Korkein Olento tarjoaa menetelmän voiman ja persoonallisuuden liikkeellepanemiseksi, jumalallisen synteesin, kaikista näistä moninkertaisista toiminnoista ja mahdollistaa näin sen, että finiittinen saavuttaa absoniittisuuden ja mahdollisesti muiden tulevien aktuaalistumisten kautta koettaa saavuttaa Perimmäisen. Luoja-Pojat ja heihin läheisesti liittyvät Jumalalliset Hoivaajat ovat osallisina tässä suurenmoisessa liikkeellepanossa, kun taas Päivien Muinaiset ja Seitsemän Valtiashenkeä toimivat mahdollisesti ikuiset ajat omalla paikallaan suuruniversumin hallinnosta vastaavina persoonallisuuksina.
Seitsenkertaisen
Jumalan toiminta on peräisin seitsemän superuniversumin organisoinnin ajalta,
ja luultavasti se laajenee ulkoavaruudessa olevien luomistulosten tulevaisuudessa
tapahtuvan evoluution yhteydessä. Näiden asteittaisen evoluution piiriin
kuuluvien ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen avaruustason tulevien
universumien organisointi on epäilemättä merkitsevä Jumaluuteen johtavan
transsendenttisen ja absoniittisen lähestymistien avautumista.
Aivan kuten Korkein Olento vähä vähältä
kehittyy siitä edeltävästä jumalallisuuden kokonaismäärästä, joka sisältyy
rajattuun energian ja persoonallisuuden suuruniversumipotentiaaliin, samalla
tavoin Perimmäisyyden Jumala olevaistuu niistä jumalallisuuden potentiaaleista,
jotka piilevät ajallisuuden ja avaruuden transsendenssiä merkitsevillä
kokonaisuniversumin alueilla. Perimmäisen Jumaluuden aktuaalistuminen on merkki
ensimmäisen kokemuksellisen Kolminaisuuden absoniittisesta yhdistymisestä, ja
se merkitsee yhdistyvää jumaluusekspansiota luovan todellistumisen toisella
tasolla. Kysymyksessä on ajallis-avaruudelliset arvot ylittävillä
olevaistuvilla tasoilla ilmenevä Paratiisin absoniittisten realiteettien
maailmankaikkeuden kokemuksellisen Jumaluuden muodossa tapahtuvan
aktuaalistumisen persoonallisuutena ja voimana esiintyvä vastine. Kun tällainen
kokemuksellinen kehkeytyminen on saatu loppuun, sen on määrä tarjota
perimmäinen palvelumääränpää kaikille ajan ja avaruuden luoduille, jotka ovat
saavuttaneet absoniittiset tasot Korkeimman Olennon todentumisen
loppuunsaattamisen myötä ja Seitsenkertaisen Jumalan antaman hoivan kautta.
Perimmäinen Jumala tarkoittaa persoonallista Jumaluutta, joka toimii
absoniittisuutta olevilla jumalallisuuden tasoilla sekä ajallisuuden
ylittämistä ja avaruuden transsendenssiä merkitsevillä universumisfääreillä.
Perimmäinen on Korkeimman yläpuolella oleva Jumaluuden olevaistuma. Korkein on
finiittisten olentojen käsittämä Kolminaisuuden yhdentymä; Perimmäinen on
absoniittisten olentojen käsittämä Paratiisin-Kolminaisuuden yhdentymä.
[sivu 13]
Evolutionaarista Jumaluutta edustavan mekanismin kautta Universaalinen Isä on aktuaalisesti mukana siinä ällistyttävässä ja hämmästyttävässä toimessa, joka merkitsee kiintopisteen antamista persoonallisuudelle ja voiman liikkeellepanemista, ja se koskee finiittisyyden, absoniittisuuden ja jopa absoluuttisuuden jumalallisia todellisuusarvoja asianomaisilla universumimerkitystasoillaan.
Paratiisin kolme
ensimmäistä ja menneisyydeltään ikuista Jumaluutta -- Universaalinen Isä,
Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki -- saavat ikuisessa tulevaisuudessa
persoonallisuuden täydennystä toisiinsa liittyvien, kehittyvien Jumaluuksien --
Korkeimman Jumalan, Perimmäisen Jumalan ja mahdollisesti Absoluuttisen Jumalan
-- kokemuksellisesta aktuaalistumisesta.
Korkein
Jumala ja Perimmäinen Jumala, jotka nyt kehittyvät kokemuksellisissa
universumeissa, eivät ole eksistentiaalisia -- he eivät ole menneisyydeltään
ikuisia. Heillä on vain ikuinen tulevaisuus, he ovat ajallisuuden ja avaruuden
sekä transsendentaalisuuden ehdollistamia ikuisuussubjekteja. He ovat
Jumaluuksia, jotka on varustettu korkeimmuuden, perimmäisyyden ja mahdollisesti
korkeimmuus-perimmäisyyden attribuutein, mutta heidän kokemukseensa kuuluu,
että heillä on historiallinen universumialkuperä. Heillä ei koskaan tule
olemaan loppua, mutta heillä on persoonallisuuden alkuhetki. He todellakin ovat
ikuisten ja infiniittisten jumaluuspotentiaalien aktuaalistumia, mutta he itse
eivät ole kvalifioimattoman ikuisia eivätkä infiniittisiä.
On monia sellaisia Jumaluusabsoluutin ikuisen todellisuuden piirteitä, joita ei voi ajallisuuden ja avaruuden finiittiselle mielelle täysin selittää, mutta Absoluuttisen Jumalan aktuaalistuma olisi kuitenkin seurauksena toisen kokemuksellisen Kolminaisuuden, Absoluuttisen Kolminaisuuden, yhdistymisestä. Tämä olisi absoluuttisen jumalallisuuden kokemuksellinen todellistuma, absoluuttisten merkitysten yhdistyminen absoluuttisilla tasoilla. Mutta emme ole varmoja kaikkien absoluuttisten arvojen toteutumisesta, sillä meille ei milloinkaan ole ilmoitettu, että Kvalifioitu Absoluutti olisi yhtä kuin Infiniittinen. Perimmäisyyden ylittävät määränpäät liittyvät absoluuttisiin merkityksiin ja infiniittiseen hengellisyyteen, ja ilman näitä molempia saavuttamattomia realiteetteja emme voi asettaa absoluuttisia arvoja.
Absoluuttinen
Jumala on kaikkien absoniittisia olentoja korkeammalla olevien olentojen
todellistumisen saavuttamista merkitsevä päämäärä, mutta Jumaluusabsoluutin
voima- ja persoonallisuuspotentiaali menee käsitteemme tuolle puolen, ja
epäröimme käsitellä realiteetteja, jotka ovat näin etäällä kokemuksellisesta
aktuaalistumisesta.
Kun Universaalisen Isän ja Iankaikkisen Pojan yhteinen ajatus Toiminnan Jumalassa toimien sai aikaan jumalallisen keskusuniversumin luoduksi tulemisen, Isä seurasi ajatuksensa julkituloa Poikansa sanaksi ja heidän Yhteisen Toimeenpanijansa teoksi eriyttämällä Havonassa olevan läsnäolonsa infiniittisyyden potentiaaleista. Ja nämä paljastumattomat infiniittisyyden potentiaalit pysyvät avaruudellisesti kätkettyinä Kvalifioimattomassa Absoluutissa ja jumalallisesti verhottuina Jumaluusabsoluutissa, samalla kun näistä molemmista tulee yksi Paratiisin-Isän paljastumattoman infiniittisyysykseyden, Universaalisen Absoluutin, toimimisessa.
Sekä kosmisen vahvuuden että henkivahvuuden
voimavaraus ovat läpikäymässä asteittain etenevää julkituonti-todellistumisen
kehitystapahtumaa, kun kaiken todellisuuden rikastuminen toteutuu
kokemuksellisena kasvuna ja sillä, että kokemuksellinen korreloituu
eksistentiaalisen kanssa Universaalisen Absoluutin toimesta. Universaalisen
Absoluutin tasapainottavan läsnäolon vuoksi Ensimmäinen Lähde ja Keskus
saavuttaa kokemuksellisen voiman laajenemisen, pääsee
[sivu 14]
samastumaan luomiinsa evolutionaarisiin
olentoihin ja toteuttaa kokemuksellisen Jumaluuden laajenemisen Korkeimmuuden,
Perimmäisyyden ja Absoluuttisuuden tasoille.
Silloin kun ei ole mahdollista tehdä täyttä
eroa Jumaluusabsoluutin ja Kvalifioimattoman Absoluutin välillä, niiden
oletetusti yhteenkietoutuva toiminta tai koordinoitu läsnäolo määritellään
Universaalisen Absoluutin toiminnaksi.
1. Jumaluusabsoluutti näyttää olevan kaikkivoipa aktivoija, kun Kvalifioimaton Absoluutti taas tuntuu olevan korkeimmalla tavalla yhdistyneen ja perimmäisellä tavalla koordinoituneen universumien universumin -- jopa universumien jälkeen tulevien universumien, valmiiden, valmistuvien ja valmistettavien -- ylittämättömän tehokas mekanisoija.
Jumaluusabsoluutti ei voi reagoida, tai ainakaan ei reagoi, mihinkään universumitilanteeseen aliabsoluuttisella tavalla. Jokainen tämän Absoluutin reaktio mihin tahansa tilanteeseen näyttää suoritetun koko luomistuloksen ja luomakunnan hyvinvointia ajatellen, eikä pelkästään sen olemassaolon nykyvaihetta ajatellen, vaan koko tulevan ikuisuuden sisältämät äärettömät mahdollisuudet huomioon ottaen.
Jumaluusabsoluutti on se potentiaali, joka
eriytyi totaalisesta, infiniittisestä todellisuudesta Universaalisen Isän
vapaasta tahdostaan tekemän valinnan mukaisesti ja jonka puitteissa
jumalallisuutta olevat toiminnat -- eksistentiaaliset ja kokemukselliset --
tapahtuvat. Kysymyksessä on Kvalifioitu Absoluutti erotukseksi Kvalifioimattomasta
Absoluutista; mutta Universaalinen Absoluutti on lisättävissä vielä kummankin
päälle, jotta koko absoluuttinen potentiaali tulee katetuksi.
2. Kvalifioimaton Absoluutti on persoonaton, jumalallisuuden ulkopuolella oleva ja jumalallistumaton. Kvalifioimaton Absoluutti on sen vuoksi vailla persoonallisuutta, jumalallisuutta ja kaikkia luojan erikoisoikeuksia. Tosiasiatieto sen paremmin kuin totuus, kokemus sen paremmin kuin ilmoitus, filosofia sen paremmin kuin absonitia eivät pysty tunkeutumaan tämän universumikvalifiointia vailla olevan Absoluutin olemukseen eikä luonteeseen.
Tulkoon tiettäväksi, että Kvalifioimaton Absoluutti on positiivinen realiteetti , joka läpäisee suuruniversumin ja ilmeisestikin ulottuu yhtälaisella avaruusläsnäololla seitsemän superuniversumin tuolla puolella olevien avaruuden alueiden häkellyttävien ulottuvuuksien takaisiin esiaineellisiin evoluutioihin ja vahvuuden liikkeisiin. Kvalifioimaton Absoluutti ei ole pelkkä filosofisen käsitteen negaatio, joka perustuisi ehdollistamattoman ja kvalifioimattoman olevaisen universaalisuutta, herruutta ja ensisijaisuutta koskeviin, metafyysisten viisastelujen sisältämiin otaksumiin. Kvalifioimaton Absoluutti on positiivinen universumin ylivalvoin infiniittisyydessä; tämä ylivalvoin on avaruusvahvuuden kannalta rajoittamaton, mutta aivan varmasti se on elämän, mielen, hengen ja persoonallisuuden läsnäolon ehdollistama, ja lisäksi se on myös Paratiisin-Kolminaisuuden tahtoreaktioiden ja tarkoitusperäisten määräysten ehdollistama.
Olemme vakuuttuneita siitä, että
Kvalifioimaton Absoluutti ei ole eriytymätön ja kaikkialle tunkeutuva
valtavaikutus, joka olisi verrattavissa joko metafysiikan esittämiin
panteistisiin käsityksiin tai tieteen joskus käyttämään eetterihypoteesiin.
Kvalifioimaton Absoluutti on vahvuuden osalta rajoittamaton ja Jumaluuden
osalta ehdollistettu, mutta emme täysin ymmärrä tämän Absoluutin suhdetta
universumien henkirealiteetteihin.
3. Universaalinen Absoluutti,
loogisesti päätellen, oli väistämätön tulos Universaalisen Isän absoluuttisesta
vapaatahtoisesta teosta, jolla hän eriytti universumirealiteetit
jumalallistuneiksi ja jumalallistumattomiksi -- personoitaviksi ja ei-personoitaviksi
-- arvoiksi. Universaalinen Absoluutti on se jumaluusilmiö, joka on merkkinä
näin tapahtuneen universumitodellisuuden eriyttämiseen johtaneen vapaatahtoisen
teon luoman jännitteen purkamisesta, ja Universaalinen Absoluutti toimii näiden
eksistentiaalisten potentiaalien kokonaissummien assosiatiivisena
koordinoijana.
[sivu 15]
Universaalisen Absoluutin jänniteläsnäolo merkitsee jumaluustodellisuuden ja jumalallistumattoman todellisuuden välillä vallitsevan eron yhteensovittamista, joka ero on väistämätön pidettäessä vapaatahtoisen jumalallisuuden dynaamisuus erillään kvalifioimattoman infiniittisyyden staattisuudesta.
Muistakaa aina, että potentiaalinen infiniittisyys on absoluuttista ja erottamatonta ikuisuudessa. Ajallisuudessa ilmenevä aktuaalinen infiniittisyys ei koskaan voi olla muuta kuin osittaista, ja sen vuoksi se on pakostakin ei-absoluuttista. Myöskään aktuaalisen persoonallisuuden infiniittisyys ei voi olla absoluuttista muuta kuin kvalifioimattomassa Jumaluudessa. Ja Kvalifioimattomassa Absoluutissa ja Jumaluusabsoluutissa esiintyvä infiniittisyyspotentiaalin eroavuus onkin juuri se, mikä iäistää Universaalisen Absoluutin. Ja sillä keinoin se kosmosta ajatellen mahdollistaa sen, että avaruudessa on aineellisia universumeja ja hengellisyyttä ajatellen sen, että ajallisuudessa on finiittisiä persoonallisuuksia.
Finiittinen voi olla kosmoksessa rinnakkain Infiniittisen kanssa vain siksi, että Universaalisen Absoluutin assosiatiivinen läsnäolo näin täydellisesti tasoittaa jännitteet ajallisuuden ja ikuisuuden, finiittisyyden ja infiniittisyyden, todellisuuspotentiaalin ja todellisuusaktuaalisuuden, Paratiisin ja avaruuden, ihmisen ja Jumalan välillä. Universaalinen Absoluutti muodostaa assosiatiivisesti ajallis-avaruudellisissa oloissa olevan, asteittain kehittyvän todellisuuden vyöhykkeen sekä ajallis-avaruudellisen transsendenssiä merkitsevissä oloissa Jumaluuden infiniittistä alempana tapahtuvaa julkituloa edustavien universumien tunnistettavuuden.
Universaalinen Absoluutti on
staattis-dynaamisen Jumaluuden potentiaali, joka on toiminnallisesti
todellistettavissa ajallis-ikuisuustasoilla finiittis-absoluuttisina arvoina ja
kokemuksellis-eksistentiaalisen lähestymistien mahdollisuutena. Tämä
käsittämätön Jumaluuden aspekti saattaa olla staattinen, potentiaalinen ja
assosiatiivinen, mutta se ei ole kokemuksellisesti luova eikä kehittyvä, niin
kuin on sanottavissa kokonaisuniversumissa nyt toimivista älyllisistä
persoonallisuuksista.
Absoluutti. Molemmat Absoluutit -- Kvalifioitu ja Kvalifioimaton -- niin eroavilta kuin ne toimintansa puolesta näennäisesti saattavatkin vaikuttaa mielellisten luotujen havainnoimina, yhdistyvät kuitenkin täydellisesti ja jumalallisesti Universaalisessa Absoluutissa ja tämän toimesta. Viime kädessä ja loppuun asti ymmärrettynä kaikki kolme ovat yksi Absoluutti. Infiniittisten tasojen alapuolisilla tasoilla ne ovat toiminnallisesti toisistaan poikkeavia, mutta infiniittisyydessä ne ovat YKSI.
Termiä
'Absoluutti' emme koskaan käytä minkään kumoamiseen emmekä minkään
kieltämiseen. Emme myöskään pidä Universaalista Absoluuttia itseään määräävänä,
jonkinlaisena panteistisena ja persoonattomana Jumaluutena. Kaikkeen siihen
nähden, mikä koskee universumipersoonallisuutta, Absoluutti on tarkasti Kolminaisuuden
rajoittama ja Jumaluuden hallitsema.
Alkuperäinen ja ikuinen
Paratiisin-Kolminaisuus on eksistentiaalinen, ja oli väistämätön. Tämä alkua
vailla oleva Kolminaisuus oli erottamaton osa sitä tosiasiaa, että Isän
kahlitsematon tahto erotti toisistaan persoonallisen ja persoonattoman, ja se
faktuaalistui, kun hänen henkilökohtainen tahtonsa koordinoi nämä kaksinaiset
realiteetit mielen avulla. Havonan jälkeiset Kolminaisuudet ovat
kokemuksellisia -- ne sisältyvät erottamattomana osana siihen, että
kokonaisuniversumiin luotiin kaksi voima-persoonallisuuden julkitulon
aliabsoluuttista ja kehityksellistä tasoa.
Paratiisin-Kolminaisuus -- Universaalisen Isän, Iankaikkisen Pojan ja
Äärettömän Hengen ikuinen jumaluusunioni -- on eksistentiaalinen
aktuaalisuudessa, mutta kaikki potentiaalit ovat kokemuksellisia. Sen vuoksi
juuri tämä Kolminaisuus muodostaa sen ainoan jumaluusrealiteetin, joka sulkee
piiriinsä infiniittisyyden, ja nimenomaan sen vuoksi ilmenevät Korkeimman Jumalan,
Perimmäisen Jumalan ja Absoluuttisen Jumalan aktuaalistumisen
universumi-ilmiöt. Ensimmäinen ja toinen kokemuksellinen Kolminaisuus, Havonan
jälkeiset Kolminaisuudet, eivät voi olla infiniittisiä, sillä ne sulkevat
piiriinsä johdannaisia Jumaluuksia, Jumaluuksia, jotka eksistentiaalisen
Paratiisin-Kolminaisuuden luomien tai olevaistamien realiteettien
kokemuksellinen
[sivu 16]
aktuaalistuminen on kehittänyt. Luodun ja Luojan kokemuksen finiittisyys ja absoniittisuus rikastuttavat kaiken aikaa jumaluuden infiniittisyyttä, joskaan ne eivät sitä laajenna.
Kolminaisuudet ovat keskinäistä suhdetta
ilmentäviä totuuksia ja Jumaluuden koordinoitua julkituloa edustavia
tosiasioita. Kolminaisuustoiminnot sulkevat piiriinsä jumaluusrealiteetteja, ja
jumaluusrealiteetit tavoittelevat aina todellistumista ja julkituloa
personoitumisessa. Korkein Jumala, Perimmäinen Jumala ja jopa Absoluuttinen
Jumala ovat sen vuoksi jumalallisia väistämättömyyksiä. Nämä kolme
kokemuksellista Jumaluutta olivat potentiaalisia eksistentiaalisessa
Kolminaisuudessa, Paratiisin-Kolminaisuudessa, mutta heidän kehkeytymisensä
maailmankaikkeudessa voiman persoonallisuuksina on riippuvaista osaksi heidän
omasta kokemuksellisesta toiminnastaan voiman ja persoonallisuuden
universumeissa ja osaksi Havonan jälkeisten Luojien ja Kolminaisuuksien
kokemuksellisista saavutuksista.
Nämä kaksi Havonan jälkeen tulevaa
Kolminaisuutta, Perimmäinen ja Absoluuttinen kokemuksellinen Kolminaisuus,
eivät ole vielä täysin ilmenneitä, vaan ne ovat universumitodellistumassa. Nämä
Jumaluuden yhdistymät ovat kuvailtavissa seuraavalla tavalla:
1. Perimmäinen Kolminaisuus, joka nyt
on kehittymässä, tulee lopulta koostumaan Korkeimmasta Olennosta, Korkeimmista
Luojapersoonallisuuksista ja absoniittisista Kokonaisuniversumin
Arkkitehdeistä, niistä ainutlaatuisista universuminsuunnittelijoista, jotka
eivät ole luojia eivätkä luotuja. Perimmäinen Jumala on lopulta ja väistämättä
saava voimansa ja persoonallisuutensa tämän kokemuksellisen Perimmäisen
Kolminaisuuden miltei rajattoman kokonaisuniversumin laajenevalla areenalla
tapahtuvan yhdistymisen jumaluusseuraamuksena.
2. Absoluuttinen Kolminaisuus -- toinen kokemuksellinen Kolminaisuus -- joka nyt on aktuaalistumisprosessissa, tulee koostumaan Korkeimmasta Jumalasta, Perimmäisestä Jumalasta ja paljastumattomasta Universumimääränpään Kruunaajasta. Tämä Kolminaisuus toimii sekä persoonallisella että ylipersoonallisella tasolla, jopa ei-persoonallisen rajoja lähestyen, ja sen yhdistyminen universaalisuudessa kokemuksellistaisi Absoluuttisen Jumaluuden.
Perimmäinen
Kolminaisuus on kokemuksellisesti yhdistymässä aina täydellisyyteen asti, mutta
epäilemme vakavasti sellaista mahdollisuutta, että Absoluuttinen Kolminaisuus
tällä tavoin kokonaan yhdistyisi. Käsityksemme ikuisesta
Paratiisin-Kolminaisuudesta on kuitenkin aina läsnäolevana muistutuksena siitä,
että Jumaluuden kolminaistuminen saattaa saavuttaa sellaista, mikä muutoin on
saavuttamattomissa. Niinpä esitämmekin mahdollisena väitteen joskus
tapahtuvasta Korkein-Perimmäisen ilmaantumisesta ja Absoluuttisen
Jumalan mahdollisesta kolminaistumis-faktuaalistumisesta.
Universumien
filosofit esittävät olettamuksen Kolminaisuuksien Kolminaisuudesta,
eksistentiaalis-kokemuksellisesta Infiniittisestä Kolminaisuudesta, mutta eivät
kykene näkemään sen personoitumisen mahdollisuutta; se olisi kenties
yhdenarvoinen Universaalisen Isän persoonan kanssa käsitteellisellä MINÄ OLEN
-olevaisen* tasolla. Mutta tästä kaikesta huolimatta alkuperäinen
Paratiisin-Kolminaisuus on potentiaalisesti infiniittinen, sillä Universaalinen
Isä on tosiasiassa infiniittinen.
Laatiessamme jäljempänä seuraavia esityksiä,
jotka liittyvät Universaalisen Isän luonteen ja hänen Paratiisin-kumppaniensa
olemuksen esittelemiseen, yhdessä täydellisen keskusuniversumin ja sitä
ympäröivien seitsemän superuniversumin kuvausyrityksen kanssa, meidän on määrä
pitää ohjenuoranamme superuniversumin hallitsijoiden antamaa valtuutusta, joka
määrää, että meidän tulee kaikissa totuuden julkituomisponnistuksissamme ja
oleellisen tiedon koordinoinnissamme antaa etusija korkeimmille olemassa
oleville ihmisperäisille käsityksille, sikäli kun ne liittyvät esiteltäviin
aiheisiin. Saamme turvautua puhtaaseen ilmoittamiseen vasta, kun esiteltävälle
aiheelle ei ole mitään riittävää ihmismielen aiemmin esittämää ilmaisua.
[sivu 17]
Toisiaan seuraavat planetaariset jumalallisen totuuden paljastukset sulkevat poikkeuksetta piiriinsä korkeimmat olemassa olevat käsitykset hengellisistä arvoista osana uutta ja entistä laajempaa planetaarisen tiedon koordinointia. Niinpä olemmekin näitä esityksiä Jumalasta ja hänen universumikumppaneistaan valmistellessamme valinneet näiden lukujen pohjaksi yli tuhat ihmisperäistä käsitystä, jotka edustavat korkeinta ja edistyneintä planetaarista tietoa hengellisistä arvoista ja maailmankaikkeuden merkityksistä. Silloin kun nämä ihmisperäiset käsitykset, jotka on koottu Jumalaa tuntevilta menneisyyden ja nykyisyyden kuolevaisilta, ovat riittämättömiä totuuden välittämiseen sillä tavoin kuin meitä on ohjattu se ilmoittamaan, emme kaihda niiden täydentämistä turvautumalla tässä tarkoituksessa omaan, korkeampaan tietoomme Paratiisin Jumaluuksista ja heidän tuonpuoleisen asuinuniversuminsa todellisuudesta ja jumalallisuudesta.
Olemme täysin tietoisia tehtäväämme
liittyvistä vaikeuksista; tunnustamme mahdottomaksi kääntää täydellisesti
jumalallisuutta ja ikuisuutta koskevien käsitteiden kieltä kuolevaisen mielen
luomien rajallisten käsitteiden kielellisiksi symboleiksi. Mutta tiedämme, että
ihmismielessä piilee Jumalan osanen, ja tiedämme, että ihmisen sielun kanssa
elää Totuuden Henki, ja tiedämme lisäksi, että nämä henkivoimat vaikuttavat
yhdessä tehdäkseen aineellisesta ihmisestä kykenevän hengellisten arvojen
käsittämiseen ja universumimerkitysten filosofian ymmärtämiseen. Mutta sitäkin
varmemmin tiedämme, että nämä Jumalallista Läsnäoloa edustavat henget kykenevät
auttamaan ihmistä kaiken sen totuuden hengellisessä omaksumisessa, joka
myötävaikuttaa henkilökohtaisen uskonnollisen kokemisen -- jumalatietoisuuden
-- alati edistyvän todellisuuden enentymiseen.
[Laatinut yksi Orvontonin Jumalallisista
Neuvonantajista, sen superuniversumipersoonallisuuksista koostuvan ryhmän
päällikkö, jolle on annettu tehtäväksi esittää Urantialla totuus
ParatiisinJumaluuksista ja universumien universumista.]
----------
*) Alkutekstissä ei ole sanaa 'olevainen'. [Kääntäjän huomautus]