[sivu
1268]
KAIKKIVALTIAS KORKEIN
JOS ihminen tiedostaisi, että hänen Luojansa -- hänen välittömät valvojansa -- ollessaan jumalallisia ovat myös finiittisiä, ja että ajallisuuden ja avaruuden Jumala on kehittyvä ja ei-absoluuttinen Jumaluus, ajallisten epäsuhtaisuuksien aiheuttamat epäjohdonmukaisuudet lakkaisivat silloin olemasta syvällisiä uskonnollisia paradokseja. Uskonnollista uskoa ei silloin enää väärinkäytettäisi onnekkaiden tunteman sosiaalisen omahyväisyyden pönkittämiseen sen samalla palvellessa vain stoalaisen alistuneisuudentunteen rohkaisemista sosiaalisen riiston epäonnisissa uhreissa.
Tarkasteltaessa Havonan ihanan täydellisiä
sfäärejä on sekä järkevää että loogista uskoa niiden olevan täydellisen,
infiniittisen ja absoluuttisen Luojan tekemiä. Mutta tämä sama järkeily ja
logiikka pakottaisivat jokaisen rehellisen olennon, joka tarkastelee Urantialla
vallitsevia sekasortoa, sen epätäydellisyyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia,
päättelemään maailmanne olevan sellaisten Luojien tekemä ja johtama, jotka ovat
aliabsoluuttisia, esi-infiniittisiä ja jotakin muuta kuin täydellisiä.
Kokemuksellinen kasvu edellyttää luodun ja Luojan kumppanuutta -- Jumalaa ja ihmistä liitossa. Kasvu on kokemuksellisen Jumaluuden tunnusmerkki: Havona ei kasvanut; Havona on ja on aina ollut; se on eksistentiaalinen niin kuin ovat ne iäiset Jumalat, jotka ovat sen lähde. Suuruniversumille kasvu sen sijaan on tunnusomaista.
Kaikkivaltias Korkein on elävä ja kehittyvä
Jumaluus, jolla on voimaa ja persoonallisuus. Hänen nykyinen valtakuntansa --
suuruniversumi -- on sekin kasvava maailma, jossa esiintyy voimaa ja
persoonallisuutta. Hän päätyy täydellisyyteen, mutta hänen nykyiseen
kokemusmaailmaansa kuuluvat kasvun ja epätäydellisen statuksen elementit.
Korkein Olento
toimii ensi sijassa keskusuniversumissa henkipersoonallisuutena; toissijaisesti
hän toimii suuruniversumissa Kaikkivaltiaana Jumalana, voiman
persoonallisuutena. Korkeimman kolmannen asteen toiminta kokonaisuniversumissa
on nyt latenttia niin, että sitä esiintyy vain tuntemattomana
mielipotentiaalina. Kukaan ei tiedä, mitä tämä Korkeimman Olennon kolmas
kehitysvaihe tarkasti ottaen on paljastava. Jotkut uskovat, että
superuniversumien asettuessa valoon ja elämään Korkein alkaa toimia Uversasta
käsin suuruniversumin kaikkivaltiaana ja kokemuksellisena hallitsijana samalla,
kun hän voimansa puolesta kehittyy ulkouniversumien ylikaikkivaltiaaksi. Toiset
spekuloivat, että Korkeimmuuden kolmas vaihe tuo mukanaan Jumaluuden julkitulon
kolmannen tason. Mutta kukaan meistä ei asiaa todellisuudessa tiedä.
Jokaisen kehittyvää luotua edustavan
persoonallisuuden kokemus on Kaikkivaltiaan Korkeimman kokemuksen yksi vaihe.
Superuniversumien jokaisen fyysisen lohkon älyllinen haltuunotto on osa
Kaikkivaltiaan Korkeimman harjoittamaa, laajenevaa
[sivu 1269]
valvontaa. Voiman ja persoonallisuuden luova synteesi on yksi osa Korkeimman Mielen luomistarvetta, ja se on Korkeimmassa Olennossa tapahtuvan evolutionaarisen ykseyden kasvun keskeisin sisältö.
Korkeimmuuden voima- ja persoonallisuusattribuuttien liitto on Korkeimman Mielen funktio; ja Kaikkivaltiaan Korkeimman kehityksen loppuunsaattaminen johtaa yhteen yhtenäiseen ja persoonalliseen Jumaluuteen -- ei mihinkään löyhästi koordinoituun jumalallisten attribuuttien yhdistelmään. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna ei tule olemaan mitään Kaikkivaltiasta, joka olisi erillään Korkeimmasta, ei mitään Korkeinta, joka olisi erillään Kaikkivaltiaasta.
Evolutionaaristen aikakausien alusta niiden
loppuun Korkeimman fyysinen voimapotentiaali on Seitsemän Korkeimman
Voimanohjaajan hallussa, ja mielipotentiaali piilee Seitsemässä
Valtiashengessä. Infiniittinen Mieli on Äärettömän Hengen funktio, kosminen
mieli on Seitsemän Valtiashengen toimiala, Korkein Mieli on suuruniversumin
koordinoitumisen myötä aktuaalistumassa, ja se on toiminnallisessa yhteydessä
Seitsenkertaisen Jumalan julkituloon ja tavoittamiseen.
Ajallis-avaruudellinen mieli, kosminen mieli, toimii kussakin seitsemässä superuniversumissa eri tavalla, mutta se koordinoituu jonkin tuntemattoman yhdistävän menetelmän avulla Korkeimmassa Olennossa. Kaikkivaltiaan harjoittama suuruniversumin ylivalvonta ei ole yksinomaan fyysistä ja hengellistä. Seitsemässä superuniversumissa se on ensisijaisesti aineellista ja hengellistä, mutta läsnä on myös sellaisia Korkeimman ilmiöitä, jotka ovat sekä älyllisiä että hengellisiä.
Mitä tulee
Korkeimmuuden mieleen, tiedämme siitä todellisuudessa vähemmän kuin mistään
muusta tämän kehittyvän Jumaluuden aspektista. Se on kiistattoman aktiivinen
koko suuruniversumin piirissä, ja sillä uskotaan olevan potentiaalia, joka vie
valtavan laaja-alaiseen kokonaisuniversumitehtävään. Mutta seuraavaksi sanotun
me tiedämme varmasti: Jos kohta fysiikka saattaakin yltää kasvun täyttymykseen
ja vaikka henki saattaakin päästä kehityksen täydellisyyteen, mieli ei silti
koskaan lakkaa edistymästä -- se on kokemuksellinen keino, jolla päästään
loputtomaan edistymiseen. Korkein on kokemuksellinen Jumaluus, eikä se sen
vuoksi koskaan pääse siihen, että mentaalinen tuloksiinyltäminen päättyisi.
SEITSENKERTAINEN JUMALA
Kaikkivaltiaan universumivoimaläsnäolon ilmestyminen tapahtuu samalla, kun kosmisen toiminnan näyttämölle ilmestyy evolutionaaristen superuniversumien korkea-arvoiset luojat ja valvojat.
Korkein Jumala johtaa henki- ja
persoonallisuusattribuuttinsa Paratiisin-Kolminaisuudesta, mutta hän
voima-aktuaalistuu niiden Luoja-Poikien, Päivien Muinaisten ja Valtiashenkien
tekemisissä, joiden kollektiiviset teot ovat hänen seitsemään superuniversumiin
kohdistuvan ja hänen seitsemässä superuniversumissa kaikkivaltiaan hallitsijan
ominaisuudessa omaamansa kasvavan voiman lähde.
Kvalifioimaton Paratiisin-Jumaluus on
ajallisuuden ja avaruuden kehittyville luoduille käsittämätön. Ikuisuus ja
infiniittisyys merkitsevät sellaista jumaluustodellisuuden tasoa, jota
ajallis-avaruudelliset luodut eivät kykene käsittämään. Jumaluuden
infiniittisyys ja täysivaltaisuuden absoluuttisuus kuuluvat luonnostaan
Paratiisin-Kolminaisuuteen, ja Kolminaisuus on realiteetti, joka on kuolevaisen
ihmisen kannalta hivenen hänen ymmärryksensä tuolla puolen.
Ajallis-avaruudelliset luodut tarvitsevat alkulähteitä, suhteellisuuksia ja
päämääriä käsittääkseen universumiyhteyksiä ja ymmärtääkseen jumalallisuuden
merkitysarvot. Siksi Paratiisin-Jumaluus miedontaa ja muutoinkin kvalifioi
Paratiisin ulkopuoliset jumaluuden personoitumat ja tuo tällä tavoin
olemassaolon piiriin Korkeimmat Luojat ja heidän
[sivu 1270]
kumppaninsa, jotka iäti vievät elämän valoa yhä kauemmas sen paratiisilähteestä kunnes se saavuttaa etäisimmän ja kauneimman julkitulonsa lahjoittautuvien Poikien maisessa elämässä evolutionaarisissa maailmoissa.
Ja tässä on sen Seitsenkertaisen Jumalan
alkulähde, jonka toinen toistaan seuraavat tasot kuolevainen ihminen kohtaa
seuraavassa järjestyksessä:
1. Luoja-Pojat (ja Luovat Henget).
2. Päivien Muinaiset.
3. Seitsemän Valtiashenkeä.
4. Korkein Olento.
5. Myötätoimija.
6. Iankaikkinen Poika.
7. Universaalinen Isä.
Ensimmäiset kolme tasoa ovat Korkeimmat Luojat, viimeiset kolme tasoa ovat Paratiisin Jumaluudet. Korkein sijoittuu aina näiden väliin Paratiisin-Kolminaisuuden kokemuksellisena henkipersonoitumana ja Paratiisin-Jumaluuksien luojalasten evolutionaarisen kaikkivaltiaan voiman kokemuksellisena kohtiona. Korkein Olento on laajin mahdollinen Jumaluuden julkituonti seitsemälle superuniversumille ja nykyiselle universumiaikakaudelle.
Kuolevaisten logiikan päättelymenetelmin saatettaisiin päätellä, että Seitsenkertaisen Jumalan kolmen ensimmäisen tason kollektiivisten toimien kokemuksellinen jälleenyhdistyminen vastaisi Paratiisin-Jumaluuden tasoa, mutta näin ei asia ole. Paratiisin-Jumaluus on eksistentiaalista Jumaluutta. Voimaa ja persoonallisuutta edustavassa jumalallisessa ykseydessään Korkeimmat Luojat muodostavat ja tuovat julki uuden, kokemuksellista Jumaluutta edustavan voimapotentiaalin. Ja vääjäämättä ja väistämättä tämä alkuperältään kokemuksellinen voimapotentiaali yhdistyy Kolminaisuudesta alkunsa saavaan kokemukselliseen Jumaluuteen: Korkeimpaan Olentoon.
Korkein Jumala
ei ole Paratiisin-Kolminaisuus, eikä hän liioin ole yksikään niistä
superuniversumin Luojista eikä nämä kaikki, joiden funktionaaliset toiminnot
varsinaisesti yhdistävät synteesiksi hänen kehittyvän kaikkivaltiaan voimansa.
Vaikka Korkein Jumala on peräisin Kolminaisuudesta, hän ilmenee
evolutionaarisille luoduille voiman persoonallisuutena vain Seitsenkertaisen
Jumalan kolmen ensimmäisen tason koordinoitujen funktioiden kautta.
Kaikkivaltias Korkein todellistuu parhaillaan ajallisuudessa ja avaruudessa
Korkeimpien Luojapersoonallisuuksien toimintojen kautta, aivan kuten
Myötätoimija Universaalisen Isän ja Iankaikkisen Pojan tahdosta leimahti
olevaisuuteen ikuisuudessa. Nämä Seitsenkertaisen Jumalan kolmen ensimmäisen
tason olennot ovat Kaikkivaltiaan Korkeimman voiman nimenomainen olemus ja
lähde. Niinpä heidän täytyy iäti olla mukana hänen hallinnollisissa toimissaan
ja tukea niitä.
3. KAIKKIVALTIAS JA PARATIISIN-JUMALUUS
Sen lisäksi, että Paratiisin Jumaluudet
toimivat gravitaatiopiireissään koko suuruniversumin joka puolella, he toimivat
myös erilaisten toimintayksikköjensä ja muiden ilmentymiensä kautta. Tällaisia
ovat:
1. Kolmannen Lähteen ja Keskuksen
mielikohdentumat. Energian ja hengen finiittisiä toimipiirejä pitävät
kirjaimellisesti koossa Myötätoimijan mieliläsnäolot. Näin voidaan sanoa
paikallisuniversumin Luovasta Hengestä ja edelleen superuniversumin
Heijastavista Hengistä aina suuruniversumin Valtiashenkiin
[sivu 1271]
saakka. Näistä eri älykohdentumista lähtevät
mielipiirit edustavat sitä kosmista areenaa, jolla luotu tekee valintansa.
Mieli on se joustava realiteetti, jota luodut ja Luojat voivat varsin vaivatta
manipuloida; se on se elintärkeä rengas, joka yhdistää aineen ja hengen.
Kolmannen Lähteen ja Keskuksen lahjoittama mieli yhdistää Korkeimman Jumalan
henkipersoonan evolutionaarisen Kaikkivaltiaan kokemusperäiseen voimaan.
2. Toisen Lähteen ja Keskuksen persoonallisuuden
ilmentymät. Myötätoimijan mieliläsnäolot yhdistävät jumaluutta olevan
hengen energiaa olevaan hahmoon. Lahjoittautumisen tarkoituksessa suoritetut
Iankaikkisen Pojan ja hänen Paratiisin-Poikiensa ruumiillistumiset yhdistävät,
itse asiassa fuusioivat, Luojan jumalallisen olemuksen luodun kehittyvään
olemukseen. Korkein on sekä luotu että luoja. Se, että hänen on mahdollista
olla tällainen, paljastuu Iankaikkisen Pojan ja hänen rinnallaan ja hänen
alapuolellaan olevien Poikien lahjoittautumistoiminnoissa. Poikien
lahjoittautuvat luokat -- Mikaelit ja Avonaalit -- itse asiassa laajentavat
jumalallista olemustaan bona fide luodun olennon olemuksella, joka on tullut
heidän omakseen heidän aktuaalisesti elettyään elämän, jollaisen luotu
evolutionaarisissa maailmoissa elää. Kun jumalallisuus tulee ihmisyyden
kaltaiseksi, tähän yhteyteen kuuluu luonnostaan se mahdollisuus, että
ihmisyydestä voi tulla jumalallinen.
3. Luotujen sisimmässä olevat Ensimmäisen
Lähteen ja Keskuksen läsnäolot. Mieli yhdistää henkikausaatiot
energiareaktioihin, lahjoittautumisina ilmenevä huolenpito yhdistää
jumalallisuuden alaslaskeutumiset luotujen taivaaseennousuihin, ja luotujen
sisimmässä olevat Universaalisen Isän osaset aktuaalisesti yhdistävät
kehittyvät luodut Paratiisissa olevaan Jumalaan. Tällaisia Isän läsnäoloja,
jotka pitävät asuinpaikkanaan lukuisia persoonallisuuksien luokkia, on
monenlaisia, ja kuolevaisten ihmisten kohdalla tällaiset jumalalliset Jumalan
osaset ovat Ajatuksensuuntaajia. Salaperäiset Opastajat ovat ihmisolennoille,
mitä Paratiisin-Kolminaisuus on Korkeimmalle Olennolle. Suuntaajat ovat
absoluuttisia perustuksia, ja absoluuttisille perustuksille voi vapaasta
tahdosta tehty valinta saada kehittymään ikuisuusolentoa edustavan jumalallisen
realiteetin, joka ihmisen tapauksessa on finaliitin olemusta, Korkeimman
Jumalan tapauksessa Jumaluuden olemusta.
Paratiisiyhteisöön kuuluvien Poikien luodun hahmossa suorittamat lahjoittautumiset antavat näille jumalallisille Pojille mahdollisuuden rikastuttaa persoonallisuuttaan hankkimalla itselleen universumiluotujen aktuaalisen olemuksen samalla, kun tällaiset lahjoittautumiset vääjäämättä paljastavat luoduille itselleen jumalallisuuden saavuttamiseen johtavan Paratiisin tien. Suuntaajain lahjoittamiset antavat Universaaliselle Isälle mahdollisuuden vetää luokseen niiden luotujen persoonallisuus, joilla on volitionaalinen tahto. Ja kaikissa näissä finiittisissä universumeissa esiintyvissä yhteyksissä Myötätoimija on sen mielenä ilmenevän hoivamuodon aina läsnä oleva lähde, jonka ansiosta nämä toiminnat tapahtuvat.
Tällaisilla ja
monilla muilla tavoilla Paratiisin Jumaluudet osallistuvat ajallisuuden
tapahtumakulkuihin, sellaisina kuin nämä ilmenevät kehää kiertävillä avaruuden
planeetoilla, ja sellaisina kuin ne koko evoluution Korkeimman
persoonallisuusseuraamuksen ilmaantumisessa saavuttavat lakikorkeutensa.
4. KAIKKIVALTIAS JA KORKEIMMAT LUOJAT
Korkeimman Kokonaisuuden ykseys on
riippuvainen finiittisten osien vähittäin etenevästä yhdistymisestä. Korkeimman
aktuaalistuminen on näiden samaisten korkeimmuuden osatekijöiden --
universumien luojien, luotujen, intelligenssien ja energioiden -- yhdistymisten
sekä seuraus että syy.
[sivu 1272]
Aikakausina, jolloin Korkeimmuuden täysivaltaisuus on käymässä läpi ajallisuudessa tapahtuvaa kehitystään, Korkeimman kaikkivaltias voima on riippuvaista Seitsenkertaisen Jumalan jumaluusteoista samalla, kun Korkeimman Olennon ja Myötätoimijan sekä hänen primääristen persoonallisuuksiensa -- Seitsemän Valtiashengen -- välillä näyttää vallitsevan erityisen läheinen yhteys. Myötätoimijan ominaisuudessa Ääretön Henki toimii monin sellaisin tavoin, jotka kompensoivat evolutionaarisen Jumaluuden epätäydellisyyttä, ja hän ylläpitää varsin läheisiä suhteita Korkeimpaan. Tämä suhteiden läheisyys koskee tiettyyn määrään saakka kaikkia Valtiashenkiä, mutta eritoten Valtiashenkeä Numero Seitsemän, joka puhuu Korkeimman nimissä. Tämä Valtiashenki tuntee Korkeimman: hän on tähän henkilökohtaisessa yhteydessä.
Superuniversumien luomissuunnitelmien laatimisvaiheessa Valtiashenget liittyivät jo varhain kanta-Kolminaisuuden rinnalle luomaan yhdessä neljäkymmentäyhdeksän Heijastavaa Henkeä, ja samanaikaisesti Korkein Olento toimi luovasti tekijänä, jossa huipentuvat toisaalta Paratiisin-Kolminaisuuden ja toisaalta Paratiisin-Jumaluuden luovien lasten yhteiset teot. Majeston ilmaantui ja on siitä lähtien toiminut Korkeimman Mielen kosmisen läsnäolon kohtiona Valtiashenkien jatkaessa toimintaansa kosmisena mielenä tunnetun, laajalle ulottuvan huolenpitomuodon lähteinä ja keskuksina.
Mutta Valtiashenget valvovat edelleen Heijastavia Henkiä. Seitsemäs Valtiashenki on (keskusuniversumista käsin Orvontonin yleisvalvontaa harjoittaessaan) henkilökohtaisessa yhteydessä Uversaan sijoitettuihin seitsemään Heijastavaan Henkeen (ja on heidän ylivalvojansa). Superuniversumien välisissä ja niiden sisäisissä valvonta- ja huolenpitotoimissaan hän on heijastusyhteydessä kuhunkin superuniversumipääkaupunkiin sijoitettuihin hänen omaa tyyppiään oleviin Heijastaviin Henkiin.
Nämä Valtiashenget eivät ole Korkeimmuuden
täysivaltaisuuden pelkkiä tukijoita ja laajentajia, vaan heihin vaikuttavat
vuorostaan Korkeimman luovat tarkoitusperät. Valtiashenkien kollektiiviset
luomukset kuuluvat yleensä kvasiaineelliseen luokkaan (voimanohjaajiin ym.),
kun heidän henkilökohtaiset luomuksensa taas kuuluvat hengelliseen luokkaan
(supernafeihin ym.). Mutta kun Valtiashenget kollektiivisesti tuottivat
Kehien Seitsemän Henkeä reaktiona siihen, mitä Korkein Olento tahtoo ja
tavoittelee, on pantava merkille, että tämän luomisteon tuottamat jälkeläiset
ovat hengellisiä eivät aineellisia eivätkä kvasiaineellisia.
Ja mikä pätee superuniversumien
Valtiashenkiin, pätee myös näiden superluomusten kolmiyhteisiin hallitsijoihin:
Päivien Muinaisiin. Nämä ajallisuudessa ja avaruudessa vaikuttavat
Kolminaisuuden oikeudenmukaisuuden ja tuomiovallan personoitumat toimivat
kentällä Korkeimman mobilisoituvan kaikkivaltiaan voiman tukipisteinä samoin
kuin seitsenkertaisina kohtioina kolminaisuuspohjaisen täysivaltaisuuden
kehitykselle ajallisuuden ja avaruuden toimipiireissä. Edullisesta
asemapaikastaan Paratiisin ja kehittyvien maailmojen puolivälissä nämä
Kolminaisuudesta polveutuvat hallitsijat näkevät kumpaankin suuntaan, tietävät kumpaankin
suuntaan ja koordinoivat kumpaankin suuntaan.
Mutta
paikallisuniversumit ovat todellisia laboratorioita. Niissä toteutetaan ne
mielikokeilut, galaktiset löytöretket, jumalallisuuden julkitulot ja
persoonallisuuden etenemiset, jotka kosmisesti yhteen laskettuina muodostavat
sen aktuaalisen perustuksen, jolla Korkein on kokemalla ja kokemisen kautta
viemässä jumaluuden kehittymistä päätökseen.
Paikallisuniversumeissa
yksinpä Luojatkin kehittyvät: Myötätoimijan läsnäolo kehittyy elävästä voimakohtiosta
Universumin Äiti-Hengen jumalallisen persoonallisuuden asemaan, Luoja-Poika
kehittyy eksistentiaalisesta Paratiisin-jumalolennon olemuksesta korkeimman
täysivaltaisuuden omaavaksi kokemukselliseksi olemukseksi. Paikallisuniversumit
ovat paikkoja, joista varsinainen kehitys alkaa, ne ovat niiden bona fide
epätäydellisten persoonallisuuksien kutumatalikoita,
[sivu 1273]
joille on
annettu oikeus tehdä vapaatahtoinen päätös siitä, haluavatko he tulla mukaan
luomaan itsestään sellaisia, jollaisia heidän on määrä olla.
Evolutionaarisille
maailmoille lahjoittautuessaan Hallinnolliset Pojat loppujen lopuksi hankkivat
olemuksen, joka ilmentää paratiisillisen jumalallisuuden kokemuksellista
yhdistymistä aineellisen ihmisolemuksen korkeimpiin hengellisiin arvoihin. Ja
näiden ja muiden lahjoittautumisten kautta myös Mikael-Luojat hankkivat
itselleen aktuaalisten paikallisuniversumilastensa olemuksen ja kosmiset
näkökulmat. Tällaiset Mestari-Luojapojat ovat lähellä korkeinta alemman
kokemuksen täysimääräisyyttä. Ja kun heidän paikallisuniversumiin kohdistuva
täysivaltaisuutensa laajenee käsittämään heihin liittyvät Luovat Henget, sen
voidaan sanoa evolutionaarisen suuruniversumin nykyisten potentiaalien
puitteissa hipovan korkeimmuuden äärirajoja.
Kun lahjoittautuvat
Pojat paljastavat ihmiselle uusia teitä Jumalan löytämiseksi, he eivät suinkaan
luo näitä jumalallisuuden saavuttamiseen johtavia polkuja, vaan he paremminkin
valaisevat näitä ikuisia edistymisen valtateitä, jotka johtavat Korkeimman
läsnäolon kautta Paratiisin-Isän persoonan tykö.
Paikallisuniversumi
on niiden persoonallisuuksien lähtöpaikka, jotka ovat kauimpana Jumalasta ja
jotka niin muodoin voivat universumissa kokea suurimman määrän hengellistä
nousemista, voivat yltää suurimpaan mahdolliseen kokemukselliseen
osallistumiseen oman minuutensa myötäluomisessa. Taivaasta alaslaskeutuville
persoonallisuuksille nämä samaiset paikallisuniversumit tarjoavat niin ikään
kokemuksen suurimman mahdollisen syvällisyyden, ja sillä keinoin he saavuttavat
jotakin, joka on heille aivan yhtä merkityksellistä kuin Paratiisiin-nousu on
kehittyvälle luodulle.
Kuolevainen ihminen näyttää olevan Seitsenkertaisen
Jumalan täysimääräiselle toiminnalle välttämätön tämän jumalolentoryhmittymän
kulminoituessa aktuaalistuvassa Korkeimmassa. On olemassa monia muita
universumipersoonallisuuksien luokkia, jotka ovat yhtä välttämättömiä
Korkeimman kaikkivaltiaan voiman kehittymiselle, mutta käsillä oleva selvitys
on esitetty ihmisolentojen valistukseksi, niinpä se enimmältään rajoittuu
tarkastelemaan niitä Seitsenkertaisen Jumalan kehitykseen vaikuttavia
tekijöitä, joilla on jokin yhteys kuolevaiseen ihmiseen.
SEITSENKERTAISET VALVOJAT
Teille on
kerrottu Seitsenkertaisen Jumalan yhteydestä Korkeimpaan Olentoon, ja nyt
teidän tulisi tiedostaa, että Seitsenkertaisen piiriin kuuluvat sekä
suuruniversumin valvojat että sen luojat. Näihin suuruniversumin
seitsenkertaisiin valvojiin kuuluvat:
1. Fyysiset
Päävalvojat.
2. Korkeimmat
Voimakeskukset.
3. Korkeimmat
Voimanohjaajat.
4. Kaikkivaltias
Korkein.
5. Toiminnan
Jumala -- Ääretön Henki.
6. Paratiisin
Saari.
7. Paratiisin
Lähde -- Universaalinen Isä.
Nämä seitsemän
ryhmää eivät toiminnan osalta ole Seitsenkertaisesta Jumalasta erotettavissa,
ja ne muodostavat tason, jolla tämä jumaluusyhdistymä harjoittaa fyysistä
valvontaa.
Energiana ja
henkenä ilmenevä kahtiajakautuminen (joka on peräisin Iankaikkisen Pojan ja
Paratiisin Saaren yhdistymäläsnäolosta) sai superuniversumimerkityksessä symbolinsa,
[sivu 1274]
kun Seitsemän
Valtiashenkeä ryhtyivät yhteisvoimin ensimmäiseen kollektiiviseen
luomistoimeensa. Tämän episodin kuluessa tapahtui Seitsemän Korkeimman
Voimanohjaajan ilmaantuminen. Sen myötä erillistyivät Seitsemän Valtiashengen
hengelliset virtapiirit voimanohjaajien harjoittamaan valvontaan kuuluvista
fyysisistä toiminnoista selvästi erottuviksi, ja välittömästi sen jälkeen
ilmaantui kosminen mieli uudeksi, ainetta ja henkeä koordinoivaksi tekijäksi.
Kaikkivaltias
Korkein kehittyy parhaillaan suuruniversumin fyysisen voiman ylivalvojana.
Nykyisenä universumiaikakautena tämä fyysisen voiman potentiaali näyttää
keskittyneen Seitsemään Korkeimpaan Voimanohjaajaan, jotka operoivat
voimakeskusten kiinteiden sijoittumien ja fyysisten valvojien liikkuvien
läsnäolojen kautta.
Ajallisuuden
universumit eivät ole täydellisiä, vaan täydellisyys on se, mihin ne päätyvät.
Ponnistelu täydellisyyttä kohti ei kuulu vain älylliselle ja hengelliselle
tasolle, vaan myös energiasta ja massasta koostuvalle fyysiselle tasolle.
Seitsemän superuniversumin asettuminen valoon ja elämään edellyttää, että ne
ovat saavuttaneet fyysisen vakauden. Ja arvellaan, että aineellisen
tasapainotilan lopullinen saavuttaminen tulee merkitsemään sitä, että Korkeimman
harjoittaman fyysisen valvonnan kehitys on saatu päätökseen.
Paratiisissa
olevat Luojatkin huolehtivat universumien rakentamisen alkuaikoina ensi sijassa
aineellisesta tasapainosta. Paikallisuniversumin hahmo ei muotoudu pelkästään
voimakeskusten toimintojen tuloksena, vaan myös siitä johtuen, että Luova Henki
on läsnä avaruudessa. Ja kaikkina näinä paikallisuniversumin rakennustyön
varhaiskausina Luoja-Pojassa ilmenee huonosti ymmärretty aineellisen valvonnan
attribuutti, eikä hän poistu pääkaupunkiplaneetaltaan ennen kuin joltinenkin
paikallisuniversumin tasapainotila on vakiintunut.
Kaikki energia
reagoi loppujen lopuksi mieleen, ja fyysiset valvojat ovat sen Mielenjumalan
lapsia, joka on Paratiisi-perikuvan aktivoija. Voimanohjaajien älytoiminta
omistautuu mitään kaihtamatta suorittamaan aineellisen valvonnan
aikaansaamiseen tähtäävää tehtävää. Niiden käymä kamppailu fyysisen herruuden
saavuttamiseksi energian piirissä vallitseviin suhteisiin ja massan liikkeisiin
nähden ei koskaan taukoa ennen kuin ne saavuttavat finiittisen voiton
energioista ja massoista, jotka ovat niiden loputtomina toimialoina.
Ajallisuudessa
ja avaruudessa käydyissä hengen kamppailuissa on kysymys hengen
(persoonallisen) mielen välityksellä aineeseen nähden harjoittaman herruuden
kehittymisestä. Universumien fyysisessä (ei-persoonallisessa) kehityksessä on
kysymys kosmisen energian saattamisesta harmoniaan hengen ylivalvonnan kohteena
olevan mielen luomien, tasapainotilaa koskevien käsitysten kanssa. Koko
suuruniversumin kokonaisevoluutiossa on kysymys persoonallisuuden suorittamasta
energiaa valvovan mielen yhdistämisestä hengen koordinoimaan älytoimintaan, ja
tämä tulee näkyviin sitten, kun Korkeimman kaikkivaltias voima ilmaantuu
täydessä laajuudessaan.
Dynaamisen tasapainotilan
saavuttamisen vaikeus kuuluu luontaisesti siihen tosiasiaan, että kosmos
kasvaa. Fyysisen luomistuloksen vakiintuneita virtapiirejä vaarantaa
alituisesti se, että ilmaantuu uutta energiaa ja uutta massaa. Kasvava
universumi on epävakaa universumi; niinpä mikään kosmisen kokonaisuuden osa ei
voikaan saavuttaa todellista vakautta ennen kuin ajan täyttyessä tapahtuu
seitsemän superuniversumin aineellinen valmistuminen.
Valon ja elämän
vakiintuneissa universumeissa ei satu mitään suurimerkityksisiä odottamattomia
fyysisiä tapahtumia. Aineellinen luomistulos on saatu lähestulkoon
täysimääräiseen hallintaan, mutta ongelmat, jotka esiintyvät vakiintuneiden
universumien suhteissa
[sivu 1275]
kehittyviin universumeihin, asettavat silti Universumin Voimanohjaajien
taidoille jatkuvasti haasteita. Mutta nämä ongelmat tulevat uuden
luomistoiminnan vähenemisen myötä asteittain häviämään, kunhan suuruniversumi
lähestyy sitä tilannetta, että se, mikä kehityksen kautta on esiin tuotavissa,
on saavuttanut lakikorkeutensa.
Energia-aineella
on evolutionaarisissa superuniversumeissa muutoin valta-asema paitsi
persoonallisuudessa, jossa henki mielen välityksellä kamppailee
määräysvallasta. Mihin evolutionaariset universumit pyrkivät, on mielen avulla
tapahtuva energia-aineen alistaminen, mielen koordinoituminen hengen kanssa, ja
kaikki tämä tapahtuu sen ansiosta, että läsnä on luova ja yhdistävä
persoonallisuus. Fyysisistä järjestelmistä tulee näin persoonallisuuteen nähden
alisteisia, mielijärjestelmistä tulee rinnasteisia ja henkijärjestelmistä
ohjaavia.
Tämä voiman ja
persoonallisuuden liitto tulee jumaluuden tasoilla esille Korkeimmassa ja
Korkeimpana. Mutta varsinainen hengen valta-aseman kehittyminen on
kasvutapahtuma, joka perustuu suuruniversumin Luojien ja luotujen vapaasta
tahdostaan suorittamiin tekoihin.
Energia ja henki ovat absoluuttisilla
tasoilla yhtä. Mutta sinä hetkenä, kun poistutaan tällaisilta absoluuttisilta
tasoilta, ilmenee eroavuutta, ja sitä mukaa kun energia ja henki siirtyvät
Paratiisista kohti avaruutta, niiden välillä oleva kuilu levenee, kunnes niistä
paikallisuniversumeihin päästäessä on tullut jo täysin erillisiä. Ne eivät enää
ole identtisiä eivätkä toistensa kaltaisia, ja mielen on ryhdyttävä välittäjäksi
saattamaan niitä suhteisiin toistensa kanssa.
Se, että energiaa voidaan valvojapersoonallisuuksien toimenpitein suunnata, paljastaa energian reagoivuuden mielen toimintaan. Se, että massa on näiden samojen valvovien entiteettien toimin vakautettavissa, paljastaa massan reagoivuuden mielen järjestystäluovaan läsnäoloon. Ja se, että henki itse voi tahdonvoimalla varustetussa persoonallisuudessa mielen avulla tavoitella määräysvaltaa energia-aineeseen nähden, paljastaa koko finiittisen luomistuloksen potentiaalisen yhtenäisyyden.
Universumien universumin joka puolella vallitsee kaikkien voimien ja persoonallisuuksien keskinäinen riippuvuus. Luoja-Pojat ja Luovat Henget ovat universumeja organisoidessaan riippuvaisia voimakeskusten ja fyysisten valvojien heidän kanssaan harjoittamasta yhteistoiminnasta, Korkeimmat Voimanohjaajat ovat vaillinaisia ilman Valtiashenkien harjoittamaa ylivalvontaa. Ihmisolennossa fyysisen elämän mekanismi reagoi osittain määräyksiin, jotka (persoonallinen) mieli antaa. Tästä samaisesta mielestä voi vuorostaan tulla päämäärätietoisen hengen johdatusten hallitsema, ja tällaisen kehityksellisen tapahtumakulun tuloksena saadaan aikaan uusi Korkeimman lapsi, useammanlaatuista kosmista todellisuutta edustava persoonallinen yhdistymä.
Ja mikä pätee osiin, pätee myös kokonaisuuteen; Korkeimmuuden henkipersoona tarvitsee Kaikkivaltiaan kehitysperäisen voiman saavuttaakseen Jumaluuden täyttymyksen ja päästäkseen päämäärään, joka on kolminaisuusassosiaatio. Voimainponnistuksen suorittajina ovat ajallisuuden ja avaruuden persoonallisuudet, mutta tämän ponnistelun kulminoituminen ja täyttymys on Kaikkivaltiaan Korkeimman toimi. Ja samalla kun kokonaisuuden kasvu näin ollen on osien kollektiivisen kasvun loppusumma, siitä seuraa yhtä lailla, että osien kehitys on kokonaisuuden päämäärätietoisen kasvun osiin jaettu heijastuma.
Paratiisissa monota ja henki ovat kuin yhtä
-- vain nimeltä toisistaan erotettavissa. Vaikka aine ja henki Havonassa
ovatkin toisistaan erottuvalla tavalla erilaisia, ne ovat samalla
[sivu 1276]
myötäsyntyisesti
harmonisia. Seitsemässä superuniversumissa esiintyy kuitenkin jo suurta
eroavuutta; kosmisen energian ja jumalallisen hengen välillä aukeaa ammottava
kuilu. Siksi niissä onkin suurempi kokemuksellinen potentiaali siihen, että
mieli toimii saattaakseen fyysisen hahmon sopusointuun hengellisten
tarkoitusperien kanssa ja viime kädessä yhdistääkseen ne. Avaruuden
ajallis-kehittyvissä universumeissa jumaluuden laimeneminen on suurempaa,
ratkaistavina on vaikeampia ongelmia, ja tilaisuus saada kokemusta ongelmien
ratkaisemisesta on kattavampi. Ja tämä superuniversumitilanne kaikkinensa tuo
olevaisuuden piiriin evolutionaarista olemassaoloa edustavan avaramman areenan,
jolla kosmisen kokemisen mahdollisuus tuodaan yhtä hyvin luodun kuin Luojan --
jopa Korkeimman Jumaluuden -- ulottuville.
Hengen valta-asemasta, joka absoluuttisilla tasoilla on
eksistentiaalista, tulee finiittisillä tasoilla ja seitsemässä
superuniversumissa kehitysperäinen kokemus. Ja tästä kokemuksesta pääsevät yhtä
lailla osallisiksi kaikki: kuolevaisesta ihmisestä Korkeimpaan Olentoon. Kaikki
ponnistelevat, ponnistelevat henkilökohtaisesti, jotta päästäisiin tuloksiin;
kaikilla on osuus, henkilökohtainen osuus, siihen että tavoite saavutetaan.
7. SUURUNIVERSUMI ON ELÄVÄ
ORGANISMI
Suuruniversumi
ei ole vain fyysistä valtavuutta, hengen ylevyyttä ja älyllistä suuruutta
edustava aineellinen luomus, vaan se on myös suurenmoinen ja herkästi reagoiva
elävä organismi. Värähtelevänä kosmoksena ilmenevän valtavan luomuksen
mekanismin joka puolella sykkii aktuaalinen elämä. Universumien fyysinen
todellisuus symboloi Kaikkivaltiaan Korkeimman tajuttavissa olevaa
reaalisuutta; ja tiedonhankintavirtapiirit läpäisevät tämän elävän organismin,
aivan kuten ihmisruumiissa risteilee hermoston ärsykeväylien verkko. Tämä
fyysinen universumi on täynnä energiaväyliä, jotka tehokkaasti aktivoivat
aineellista luomistulosta, aivan kuten ravintona nautitut assimiloituvat
energiatuotteet verenkierron kuljettamina ravitsevat ja energisoivat
ihmisruumiin. Suunnattoman suuresta universumista eivät puutu sellaisetkaan
suurenmoisen ylivalvonnan koordinointikeskukset, joita voitaisiin verrata
ihmismekanismissa tavattavaan herkkään kemiallisen valvonnan järjestelmään. Mutta
jospa tietäisitte edes jotakin voimakeskusten fysiikasta, voisimme teille
analogian keinoin kertoa fyysisestä maailmankaikkeudesta peräti paljon enemmän.
Kuten
kuolevaiset luottavat auringon energiaan elämän ylläpitäjänä, koko lailla
samoin suuruniversumikin luottaa niihin ehtymättömiin energioihin, jotka
virtaavat ala-Paratiisista pitämään yllä avaruuden aineellisia toimintoja ja
kosmisia liikkeitä.
Kuolevaisille on
annettu mieli, jonka avulla he voivat tiedostaa identiteettinsä ja
persoonallisuutensa. Ja finiittiselle kaikkeudelle on annettu mieli -- jopa
Korkein Mieli -- jonka avulla kyseisen, kosmoksesta tulevan esiinnousevan
persoonallisuuden henki ponnistelee lakkaamatta saadakseen energia-aineen
hallintaansa.
Kuolevainen
ihminen reagoi hengen opastukseen kuten suuruniversumi reagoi Iankaikkisen
Pojan henkigravitaation laajalle ulottuvaan otteeseen, ajallisuutta ja
avaruutta edustavan finiittisen kosmoksen kaikkien luomusten ikuisten
hengellisten arvojen universaaliseen supermateriaaliseen koossapitävään
voimaan.
Ihmisolennot kykenevät ikiajoiksi samastumaan kaikenkattavaan ja häviämättömään universumitodellisuuteen -- fuusioitumaan sisimmässään asuvaan Ajatuksensuuntaajaan. Samalla tavoin Korkein on ikuisesti riippuvainen Alkuperäisen Jumaluuden, Paratiisin-Kolminaisuuden, absoluuttisesta vakaudesta.
Ihmisen tuntema sisäinen veto Paratiisin
täydellisyyttä kohtaan, hänen pyrkimyksensä Jumalan saavuttamiseksi, luo
elävässä kosmoksessa aidon jumalallisuusjännitteen, joka on purettavissa vain
sillä, että kehittyy kuolematon sielu. Tämä on juuri se, mitä tapahtuu
yksittäisen kuolevaisluodun kokemuksessa. Mutta kun kaikki suuruniversumin
luodut ja Luojat tavoittelevat
[sivu 1277]
samalla tavoin Jumalan saavuttamista ja
jumalallista täydellisyyttä, muodostuu syvällinen kosminen jännite, joka voi
purkautua vain kaikkivaltiaan voiman ylevässä synteesissä kaikkien luotujen
kehittyvän Jumalan henkipersoonan, Korkeimman Olennon, kanssa.
[Toimittamisesta
huolehti muuan Urantialla tilapäisesti oleskeleva Voimallinen Sanansaattaja.]