[sivu
1725]
PAKOMATKA
POHJOIS-GALILEAN HALKI
KOHTA sen jälkeen, kun Jeesus ja mainitut
kaksikymmentäneljä henkilöä olivat tuona tapahtumaintäyteisenä sunnuntaina
nousseet maihin Heresan lähellä, he menivät vähän matkaa pohjoiseen, ja siellä
he yöpyivät kauniissa puistossa Beetsaida-Juliaksen eteläpuolella. Tämä
leiripaikka oli heille tuttu, sillä he olivat viivähtäneet siellä joskus
menneinäkin päivinä. Ennen levollelaskemista Mestari kutsui seuraajansa
ympärilleen ja keskusteli heidän kanssaan suunnitelmista, jotka koskivat heidän
kaavailtua matkaansa Batanean ja pohjois-Galilean kautta Foinikian rannikolle.
Jeesus sanoi: "Teidän kaikkien tulisi muistaa, mitä psalmista puhui näistä ajoista sanoessaan: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia juonivat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan ja sanovat: Murtakaamme poikki armeliaisuuden siteet ja heittäkäämme päältämme rakkauden köydet.'
"Tänään näette tätä pantavan täytäntöön omien silmienne edessä. Mutta psalmistan ennustuksen loppuosaa ette tule näkemään täytäntöön pantuna, sillä hänellä oli erheellisiä käsityksiä Ihmisen Pojasta ja tämän tehtävästä maan päällä. Valtakuntani perustuu rakkaudelle, se julistetaan armossa, ja se rakentuu epäitsekkäällä palvelemisella. Isäni ei istu taivaassa pakanoille ivanaurua naureskellen. Hän ei ole hirmuinen suuressa närkästyksessään. Totta on lupaus, että Poika saa nämä niin kutsutut pakanat (todellisuudessa he ovat hänen tietämättömiä ja oppimattomia veljiään) perinnöksi. Ja tahdon ottaa nämä ei-juutalaiset vastaan avosylin ja armon ja kiintymyksen käsivarret heidän ympärilleen kietoen. Koko tämä laupeus tulee niin kutsuttujen pakanain osaksi, vaikka tuohon muistiinmerkintään valitettavasti sisältyy julistus, joka ilmoittaa, että voitokas Poika 'musertaa heidät rautaisella valtikalla ja särkee heidät kappaleiksi niin kuin saviastian.' Psalminkirjoittaja antoi teille kehotuksen: 'palvelkaa Herraa pelvolla.' Minä sen sijaan pyydän teitä nauttimaan uskon kautta Jumalan pojaksi tunnustautumisen ylevistä etuoikeuksista. Psalmista käskee teitä iloitsemaan vavistuksella, minä pyydän teitä iloitsemaan vakuuttuneina. Psalmista sanoo: 'Antakaa suuta Pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi, kun hänen vihansa syttyy äkisti.' Mutta te, jotka olette eläneet kanssani, tiedätte varsin hyvin, etteivät viha ja kiivaus kuulu osana taivaan valtakunnan rakentumiseen ihmisten sydämessä. Mutta toki psalmista näki vilahdukselta myös totuuden valon sanoessaan tämän kehotuksen lopuksi: 'Siunatut ovat kaikki, jotka tähän Poikaan turvaavat.'"
Jeesus jatkoi näiden kahdenkymmenenneljän
opettamista sanoen: "Sille, että pakanat meille pauhaavat, on kuitenkin
anteeksiannettava selitys. Koska heidän näkemyksensä on kapea ja ahdas, he
kykenevät keskittämään tarmonsa innostuneesti. Heidän tavoitteensa on lähellä
ja enemmän tai vähemmän näkyvä. Sen vuoksi heidän ponnistelunsa sen
saavuttamiseksi onkin urheata ja tehokasta. Te, jotka olette tunnustaneet
astuneenne taivaan valtakuntaan, olette aivan liian horjuvaisia ja epämääräisiä
siinä, millä tavoin te opetatte. Pakanat
[sivu 1726]
iskevät suoraan tavoitteidensa puolesta, te syyllistytte ylenmääräiseen ja krooniseen haikailuun. Jos haluatte astua valtakuntaan, miksi ette valtaa sitä hengellisellä rynnäköllä, kuten pakanat valtaavat piirittämänsä kaupungin? Eipä voi sanoa, että olisitte valtakunnan arvoisia, kun palveluanne näin suuressa määrin leimaa sellainen asennoituminen, että valittelette mennyttä, voivottelette nykyistä ja esitätte joutavia toiveita tulevaisuudesta. Miksi pakanat pauhaavat? Siksi, että he eivät tiedä totuutta. Miksi te riudutte hyödyttömässä haikailussa? Siksi, että ette tottele totuutta. Lopettakaa turha haikailu, kulkekaa urheasti eteenpäin tehden sitä, mikä liittyy valtakunnan rakennustyöhön.
"Älkää missään tekemisissänne käykö yksipuolisiksi ja erikoistuko liiaksi. Turmiotamme tavoittelevat fariseukset totisesti luulevat olevansa tekemässä Jumalalle palvelusta. Perinteisyys on tehnyt heistä niin ahtaita, että he ovat ennakkoluuloisuuden sokaisemia ja pelon kovettamia. Ajatelkaapa kreikkalaisia, joilla on tiede ilman uskontoa, kun juutalaisilla taas on uskonto ilman tiedettä. Ja harhautuessaan tällä tavoin hyväksymään totuudesta kapea-alaisen ja sekavan katkelman ihmisten ainoa pelastuksen toivo on siinä, että heistä tulee totuuteen koordinoituneita -- käännynnäisiä.
"Sallikaa minun lausua teille painokkaasti seuraava ikuinen totuus: Jos opitte totuuteen koordinoitumisen avulla olemaan omassa elämässänne esimerkkinä tästä kauniista vanhurskauden eheydestä, silloin kanssaihmisenne etsiytyvät teidän seuraanne saadakseen sen, minkä te olette näin saavuttaneet. Se, missä määrin totuudenetsijät hakeutuvat luoksenne, mittaa teidän totuudellisuutenne, teidän vanhurskautenne. Se, missä laajuudessa teidän on mentävä viesteinenne kansan pariin, on tavallaan osoitus siitä, missä määrin olette epäonnistuneet pyrkimyksessänne elää eheää eli vanhurskasta elämää, totuuteen koordinoitunutta elämää."
Ja Mestari opetti apostoleilleen ja
evankelistoille monia muitakin asioita ennen kuin nämä toivottivat hänelle
hyvää yötä ja kallistivat päänsä pielukselle.
Maanantaiaamuna, toukokuun 23 päivänä, Jeesus antoi Pietarille määräyksen mennä Horasiniin yhdessä kahdentoista evankelistan kanssa, kun hän itse sen sijaan lähti yhdentoista apostolin kera Filippuksen Kesareaan kulkien Jordanin kautta Damaskuksen--Kapernaumin -maantielle ja sieltä koilliseen Filippuksen Kesareaan johtavan tien risteykseen, josta hän vaelsi puheena olevaan kaupunkiin, ja siellä he oleskelivat ja opettivat kahden viikon ajan. He saapuivat kaupunkiin tiistai-iltapäivänä, toukokuun 24:ntenä.
Pietari ja evankelistat viipyivät Horasinissa kaksi viikkoa julistaen valtakunnan evankeliumia pienelle mutta hartaalle uskovaisyhteisölle. Mutta uusia käännynnäisiä he kykenivät voittamaan vain muutaman. Koko Galileassa ei ollut toista kaupunkia, joka olisi antanut valtakunnalle yhtä vähän sieluja kuin Horasin. Pietarin antamien ohjeiden mukaan kaksitoista evankelistaa puhuivat vähemmän paranemisesta -- fyysisistä asioista -- sen sijaan he saarnasivat ja opettivat yhä suuremmalla tarmolla taivaallisen valtakunnan hengellisiä totuuksia. Nämä Horasinissa vietetyt kaksi viikkoa olivat kahdelletoista evankelistalle todellinen vastoinkäymisten kaste sikäli, että se oli heidän siihenastisen uransa vaikein ja hedelmättömin vaihe. Jäädessään näin ollen vaille sitä tyydytystä, että olisivat voittaneet valtakunnalle uusia sieluja, itse kukin heistä tutkisteli entistäkin hartaammin ja rehellisemmin omaa sieluaan ja sen edistymistä uuden elämän hengellisillä poluilla.
Kun kävi selväksi, ettei enää ollut ihmisiä,
jotka olisivat välittäneet pyrkiä sisälle valtakuntaan, Pietari kutsui
tiistaina, kesäkuun 7 päivänä, työtoverinsa koolle ja lähti Filippuksen
Kesareaan liittyäkseen Jeesuksen ja apostolien seuraan. He saapuivat perille
puolilta päivin keskiviikkona ja viettivät koko illan kertomalla kokemuksistaan
Horasinin epäuskoisten parissa. Tuona iltana käytyjen keskustelujen
[sivu 1727]
kuluessa Jeesus viittasi taas
kylväjävertaukseen ja opetti heille monia asioita elämään kuuluvien hankkeiden
näennäisen epäonnistumisen merkityksestä.
Vaikkei Jeesus näiden Filippuksen Kesarean lähistöllä vietettyjen kahden viikon aikana harjoittanutkaan julkista toimintaa, apostolit pitivät kaupungissa kuitenkin lukuisia huomaamattomia iltakokouksia, ja monet uskovat tulivat leiriin keskustelemaan Mestarin kanssa. Tämän käynnin tuloksena uskovien ryhmä sai varsin vähän uusia jäseniä. Jeesus keskusteli apostolien kanssa joka päivä, ja nämä näkivät yhä selvemmin, että taivaan valtakunnan julistustyössä oli nyt alkamassa uusi vaihe. He alkoivat käsittää, että "taivaan valtakunta ei ole ruokaa ja juomaa, vaan sitä, että tajuaa Jumalan pojan aseman hyväksymisestä koituvan hengellisen riemun."
Kesarea-Filippissä vietetty aika oli yhdelletoista apostolille todellinen koetus; nämä kaksi viikkoa olivat heille vaikeat käydä läpi. He olivat melkoisen masentuneita, ja he kaipasivat Pietarin innostusta uhkuvan persoonallisuuden luomaa ajoittaista piristystä. Noina aikoina Jeesukseen uskominen ja hänen seuraansa lyöttäytyminen olivat todellakin suuri ja koetteleva uhkayritys. Vaikka he näiden kahden viikon aikana saivatkin vain muutaman käännynnäisen, he oppivat kuitenkin Mestarin kanssa päivittäin käymistään keskusteluista paljon sellaista, joka oli varsin hyödyllistä.
Apostolit saivat tietää juutalaisten sen vuoksi olevan hengellisesti edistymättömiä ja kuolemaisillaan, että he olivat kiteyttäneet totuuden uskonkappaleeksi. Eli kun totuus muovataan omahyväistä eksklusiivisuutta edustavaksi rajalinjaksi sen sijaan, että se palvelisi hengellisen opastuksen ja edistymisen tienviittoina, tuollaisista opetuksista katoaa luova ja elävöittävä voima, ja lopulta niistä tulee pelkästään säilyttäviä ja jähmettäviä.
Jeesukselta he oppivat tarkastelemaan ihmispersoonallisuuksia yhä laajemmin sen mukaan, mitkä olivat näiden mahdollisuudet ajallisuudessa ja ikuisuudessa. He oppivat, että monet sielut ovat johdettavissa rakastamaan näkymätöntä Jumalaa parhaiten sillä, että heidät ensin opetetaan rakastamaan veljiään, jotka he voivat nähdä. Ja juuri tässä yhteydessä Mestarin julistus epäitsekkäästä kanssaihmistensä palvelemisesta sai uuden merkityksen hänen sanottuaan: "Mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähäisimmistä veljistäni, sen kaiken olette tehneet minulle."
Yksi tämän Kesareassa-oleskelun suurista opetuksista käsitteli uskonnollisten traditioiden alkuperää, sitä vakavaa vaaraa, että pyhyydentunteen annetaan liittyä epäpyhiin asioihin, tuiki tavallisiin ideoihin tai arkisiin tapahtumiin. He tulivat pois eräästä toisesta neuvonpidosta mukanaan opetus, jonka mukaan todellinen uskonto oli sitä, että ihminen on sydänjuuriaan myöten uskollinen ylevimmille ja tosimmille vakaumuksilleen.
Jeesus varoitti uskoviaan siitä, että jos heidän uskonnolliset kaipauksensa olisivat pelkästään aineellisia, lisääntyvä luonnontuntemus tulisi luulotellut käsitykset olevaisten yliluonnollisesta alkuperästä vähä vähältä syrjäyttämällä lopulta riistämään heiltä heidän uskonsa Jumalaan. Mutta jos heidän uskontonsa olisi hengellistä, luonnontieteen edistyminen ei milloinkaan voisi järkyttää heidän uskoaan ikuisiin realiteetteihin ja jumalallisiin arvoihin.
He oppivat, että silloin kun uskonto on motiiviltaan täysin hengellistä, se tekee koko elämän enemmän elämisen arvoiseksi ja täyttää sen ylevillä päämäärillä, korottaa sitä ylimaallisilla arvoilla, innoittaa sitä suurenmoisilla vaikuttimilla, ja samalla se kaiken aikaa lohduttaa ihmissielua ylevällä ja rohkaisevalla toivolla. Aito uskonto on tarkoitettu vähentämään olemassaolon rasittavuutta. Se kirvoittaa uskoa ja rohkeutta päivittäisen elämän ja epäitsekkään palvelun tarpeisiin. Usko edistää hengellistä elinvoimaisuutta ja vanhurskasta hedelmikkyyttä.
Jeesus opetti apostoleilleen vähän väliä,
ettei mikään sivilisaatio selviydy pitkälle menettäessään sen, mikä sen
uskonnossa on parasta. Ja uupumatta hän korosti kahdelletoista apostolille,
[sivu 1728]
miten suuri vaara piili siinä, että
uskonnollisen kokemuksen sijalle hyväksytään uskonnolliset symbolit ja
seremoniat. Hän omisti koko maisen elämänsä johdonmukaisesti sille tehtävälle,
että hän sulatti uskonnon jähmettyneitä muotoja valistuneen poikauden sulana
virtaaviksi vapauksiksi.
Torstaiaamuna, kesäkuun 9 päivänä, tämä kahdenkymmenenviiden totuudenopettajan ryhmä sai Daavidin sanansaattajien Beetsaidasta tuoman viestin valtakunnan edistymisestä, ja sen jälkeen ryhmä lähti Kesarea-Filippistä aloittaakseen matkansa Foinikian rannikolle. He kiersivät rämealueen kulkemalla Luzin kautta Magdalasta Libanonvuorelle johtavan karavaanitien risteyskohtaan ja sieltä edelleen Siidoniin johtavan tien risteykseen, ja he saapuivat Siidoniin perjantaina iltapäivällä.
Kun he pitivät lounastaukoa kallionkielekkeen
varjossa lähellä Luzia, Jeesus esitti yhden merkittävimmistä apostolien hänen
seurassaan viettämiensä vuosien aikana milloinkaan kuulemista puheista. He
olivat tuskin ehtineet istuutua leipää murtaakseen, kun Simon Pietari kysyi
Jeesukselta: "Mestari, kun kerran taivaassa oleva Isä tietää kaiken ja kun
kerran hänen henkensä on tukenamme perustaessamme taivaan valtakuntaa maan
päälle, niin mistä johtuu, että pakenemme vihamiestemme uhkauksia? Mistä syystä
emme suostu käymään totuuden vihollisia vastaan?" Mutta ennen kuin Jeesus
ryhtyi vastaamaan Pietarin kysymykseen, Tuomas ehätti väliin kysymällä:
"Mestari, tahtoisin tosiaankin tietää, mikä tarkkaan ottaen on
jerusalemilaisten vihamiestemme uskonnossa väärää. Mikä on todellinen ero
heidän uskontonsa ja meidän uskontomme välillä? Mistä johtuu, että
uskonkäsityksemme eroavat niin pahasti toisistaan, kun me kumminkin kaikki
väitämme palvelevamme samaa Jumalaa?" Ja kun Tuomas oli sanottavansa
sanonut, Jeesus lausui: "Vaikka en haluaisikaan jättää Pietarin kysymystä
vaille huomiota varsin hyvin tietäessäni, miten helppoa olisi ymmärtää väärin
syyt, joiden vuoksi juuri tänä ajankohtana välttelen avointa selkkausta
juutalaisten johtajien kanssa, teille kaikille koituu silti suurempi hyöty
siitä, jos katson paremmaksi vastata Tuomaksen esittämään kysymykseen. Ja
ryhdynkin siihen heti, kunhan ensin olette nauttineet lounaanne."
Tämä unohtumaton esitys, joka käsitteli
uskontoa ja josta alempana esitetään nykyisen kielenkäytön mukaan laadittu
yhteenveto, toi julki seuraavat totuudet:
Samalla kun maailman uskontojen alkuperä on
kahtalainen -- luontainen ja ilmoituspohjainen -- minä hyvänsä tiettynä
aikakautena ja minkä hyvänsä tietyn kansan keskuudessa esiintyy kolme selvästi
erottuvaa uskonnollisen antaumuksen muotoa. Ja nämä kolme uskonnollisen tarpeen
ilmenemismuotoa ovat:
1. Primitiivinen uskonto. Puolittain
luontainen ja vaistomainen tarve pelätä salaperäisiä energioita ja palvoa
korkeampia voimia; pääasiassa fyysisen luonnon uskonto, pelon uskonto.
2. Sivilisaation uskonto. Sivistyvien
rotujen edistyvät uskonnolliset käsitykset ja tavat -- mielen uskonto --
vakiintuneen uskonnollisen tradition arvovaltaan perustuva älyllinen teologia.
3. Aito
uskonto -- ilmoitukseen perustuva uskonto. Yliluonnollisia arvoja koskeva
ilmoitus, osittainen ymmärrys ikuisista realiteeteista, välähdys taivaassa
olevan Isän infiniittisen luonteen hyvyydestä ja kauneudesta -- hengen uskonto,
sellaisena kuin se tulee julki ihmisen kokemuksessa.
[sivu 1729]
Mestari ei
suostunut vähättelemään fyysisiin aistimuksiin ja taikauskoisiin pelkoihin
perustuvaa luonnonihmisen uskontoa, vaikka hän pitikin valitettavana sitä
tosiasiaa, että ihmiskunnan älykkäämpien rotujen uskonnollisessa muotokielessä
sattui niinkin paljon säilymään sellaista, joka kuuluu tähän alkukantaiseen
palvontamuotoon. Jeesus selvitti, että mieleen perustuvan uskonnon ja hengen
uskonnon välinen suuri ero on siinä, että edellistä ylläpitää kirkollinen
arvovalta, kun jälkimmäinen sen sijaan perustuu kokonaan ihmisen kokemukseen.
Ja sen jälkeen
Mestari jatkoi oppituntiaan selvittämällä seuraavat totuudet:
Siihen saakka
kunnes roduista tulee verrattoman älyllisiä ja huomattavasti nykyistä
sivistyneempiä, vallalla pysyvät monet sellaiset lapsekkaat ja taikauskoiset
seremoniat, jotka ovat varsin luonteenomaisia alkukantaisten ja takapajuisten
kansojen kehitysuskonnon tavoille. Kunnes ihmisrotu edistyy sille tasolle, että
uskonnollisen kokemuksen realiteetit tiedostetaan paljon nykyistä paremmin ja
yleisemmin, siihen saakka miehet ja naiset tulevat suurin joukoin edelleenkin
osoittamaan henkilökohtaista mieltymystä niitä arvovaltaan perustuvia uskontoja
kohtaan, jotka eivät vaadi muuta kuin älyllistä myöntymystä, toisin kuin hengen
uskonto, joka edellyttää mielen ja sielun aktiivista osallistumista rohkeutta
kysyvään uskonponnistukseen, ja se taas merkitsee painiskelua ihmisen
edistyvään kokemukseen kuuluvien tinkimättömien realiteettien kanssa.
Perinteisten
arvovaltaan perustuvien uskontojen hyväksyminen tarjoaa helpon purkautumistien
sille ihmisen tarpeelle, joka pakottaa hänet etsimään tyydytystä oman
hengellisen olemuksensa kaipauksille. Vakiintuneet, jähmettyneet ja asemansa
varmistaneet arvovaltaan perustuvat uskonnot tarjoavat valmiin turvapaikan,
jonne hämmentynyt ja suunniltaan joutunut ihmissielu voi paeta silloin, kun
sitä ahdistaa pelko ja kun sitä piinaa epävarmuus. Tyydyttyneisyyden ja
vakuuttuneisuuden tunteiden hintana tällainen uskonto vaatii harjoittajiltaan
vain passiivista ja puhtaasti älyllistä myöntymistä.
Ja maan päällä
tulee pitkän aikaa elämään niitä arkoja, pelokkaita ja epäröiviä yksilöitä,
jotka pitävät parempana saada uskonnolliset lohdukkeensa tällä tavoin,
olkoonkin, että he kohtalonsa näin auktoriteettiuskontoihin sitomalla
vaarantavat persoonallisuuden itsemääräämisoikeuden, madaltavat
itsekunnioituksen suoman arvokkuuden ja luopuvat kokonaan oikeudesta osallistua
ihmisen kokemuksista järisyttävimpiin ja innoittavimpiin: henkilökohtaiseen
totuudenetsintään; älylliseen löytämiseen liittyvien vaarojen kohtaamisen
synnyttämään iloon; päätökseen ryhtyä tutkimaan henkilökohtaiseen
uskonnolliseen kokemukseen liittyviä realiteetteja; henkilökohtaisen
voitonriemun tuottamaan ylimaalliseen tyydytykseen saadessaan todellisuudessa
todeta, että hengellinen usko on voittanut älyllisen epäilyn ollessa voitettu
rehellisin keinoin koko inhimillisen olemassaolon suurimmalla löytöretkellä:
kun ihminen itselleen ja omana itsenään etsii Jumalaa ja löytää hänet.
Henkeen
perustuva uskonto merkitsee ponnistelua, kamppailua, ristiriitaa, uskoa,
päättäväisyyttä, rakkautta, lojaalisuutta ja edistymistä. Mieleen perustuva
uskonto, auktoriteettiin perustuva teologia, vaatii muodollisilta uskoviltaan
näitä ponnistuksia joko vain vähän tai ei ollenkaan. Perinne on turvallinen
pakopaikka ja helppo tie niille pelokkaille ja puolisydämisille sieluille,
jotka vaistomaisesti karttelevat uskaliaan löytöretken muodossa uskon merillä,
tutkimattoman totuuden aavoilla ulapoilla tehtäviin matkoihin liittyviä hengen
kilvoitteluja ja mentaalisia epävarmuuksia, jotka tulevat vastaan etsittäessä
yhä kaukaisempia hengellisten realiteettien rantoja sellaisina kuin ne ovat
edistyvän ihmismielen löydettävissä ja kehittyvän ihmissielun koettavissa.
Ja Jeesus
jatkoi: "Uskonnolliset johtajat ovat Jerusalemissa muovanneet perinteisten
opettajiensa ja menneiden aikojen profeettojen erilaiset opinkappaleet
älyllisten uskomusten vakiintuneeksi järjestelmäksi, arvovaltaan perustuvaksi
uskonnoksi.
[sivu 1730]
Kaikki tällaiset
uskonnot vetoavat enimmäkseen mieleen. Ja olemme nyt joutumassa katkeraan
yhteenottoon juuri tällaisen uskonnon kanssa, sillä ei kulu kauankaan, kun
ryhdymme rohkeasti julistamaan uutta uskontoa -- uskontoa, joka ei sanan
nykyisessä merkityksessä ole uskonto; uskontoa, joka ennen kaikkea vetoaa
ihmisen mielessä olevaan Isäni jumalalliseen henkeen; uskontoa, joka saa
arvovaltansa hyväksymisensä tuottamista hedelmistä, jotka varsin varmasti
tulevat esille kaikkien ihmisten henkilökohtaisessa kokemuksessa, kunhan he
todella ja tosissaan alkavat uskoa tämän korkeamman hengellisen kanssakäymisen
sisältämiin totuuksiin."
Kutakin
kahdestakymmenestäneljästä läsnäolijasta osoittaen ja heitä nimeltä kutsuen
Jeesus sanoi: "Entä kuka teistä valitsisi tämän helpon tien, joka
tarkoittaa mukautumista Jerusalemin fariseusten puolustamaan vakiintuneeseen ja
kivettyneeseen uskontoon, mieluummin kuin kärsii vaikeudet ja vainot, jotka
ovat odottamassa, jos ottaa tehtäväkseen julistaa ihmisille parempaa,
pelastukseen johtavaa tietä, nyt kun tiedostatte, minkä tyydytyksen siitä
saatte, että löydätte itsellenne niihin realiteetteihin sisältyvät ihanuudet,
jotka saa, kun omaa elävän ja henkilökohtaisen kokemuksen taivaan valtakunnan
ikuisista totuuksista ja verrattomista suurenmoisuuksista? Oletteko pelokkaita,
pehmeitä ja mukavuudenhaluisia? Pelkäättekö uskoa tulevaisuuttanne totuuden
Jumalan käsiin, Jumalan, jonka poikia olette? Ettekö luota Isään, jonka lapsia
olette? Tahdotteko palata perinteiseen auktoriteettiin perustuvan uskonnon
edustamalle helpolle tielle, jolla kaikki on varmaa ja älyllisessä mielessä vakiintunutta,
vai haluatteko vyöttää itsenne astuaksenne kanssani tuohon epävarmaan ja
melskeiseen tulevaisuuteen, joka merkitsee hengen uskonnon uusien totuuksien,
ihmisten sydämessä olevan taivaan valtakunnan, julistamista?"
Kaikki hänen
kaksikymmentäneljä kuulijaansa nousivat seisomaan osoituksena yhtenäisestä ja
lojaalista vastauksestaan tähän vetoomukseen, joka oli yksi harvoista Jeesuksen
heille koskaan osoittamista tunnepitoisista vetoomuksista, mutta hän kohotti
kätensä ja pysäytti heidät sanoen: "Menkää nyt itse kukin omiin oloihinne,
olkoon jokainen yksin Isän kanssa, ja löytäkää siellä tunteilematon vastaus
esittämääni kysymykseen, ja löydettyänne tällaisen aidon ja vilpittömän sielun
asenteen kertokaa tuo vastaus vapaasti ja rohkeasti Isälleni ja teidän
Isällenne, jonka loputon rakkauden täyttämä elämä on julistamamme uskonnon
kaikki kaikessa."
Evankelistat ja
apostolit vetäytyivät hetkeksi erilleen omiin oloihinsa. Mitä Jeesus oli
sanonut, oli ylevöittänyt heidän henkeään, innoittanut heidän mieltään ja
liikuttanut väkevästi heidän tunnemaailmaansa. Mutta Andreaksen kutsuttua
heidät taas koolle Mestari sanoi vain: "Astukaamme taas taipaleelle.
Menemme Foinikiaan odotellaksemme siellä jonkin aikaa, ja teidän kaikkien
tulisi rukoilla Isää muuntamaan mielenne ja ruumiinne tunnetilat korkeammiksi
mielen lojaalisuuksiksi ja entistä tyydyttävämmiksi hengen kokemuksiksi."
Tietä eteenpäin
taivaltaessaan kaksikymmentäneljä evankelistaa ja apostolia olivat vaiteliaita,
mutta he alkoivat ennen pitkää puhella keskenään, ja iltapäivällä kello kolmen
aikoihin he eivät enää kyenneet jatkamaan pidemmälle, vaan he pysähtyivät, ja
Pietari astui Jeesuksen eteen sanoen: "Mestari, olet puhunut meille elämän
ja totuuden sanoja. Tahtoisimme kuulla lisää. Pyydämme sinua hartaasti puhumaan
meille näistä asioista lisää."
Ja niin Jeesus
heidän pitäessään taukoa kukkulanrinteen suomassa varjossa jatkoi opetustaan
hengen uskonnosta. Hänen opetuksensa pääsisältö kuului:
Olette astuneet
ulos niiden kaltaistenne joukosta, jotka katsovat parhaaksi tyytyä mielen
uskontoon, jotka kaipaavat turvallisuutta ja jotka asettavat etusijalle
yhdenmukaisuuden. Olette katsoneet paremmaksi vaihtaa auktoriteettiuskoon
perustuvat varmuudentunteenne
[sivu 1731]
vakuuttuneisuuksiin,
jotka johtuvat seikkailumielisen ja edistyvän uskon hengestä. Olette rohjenneet
vastustaa institutionaalisen uskonnon ankaraa orjuutta ja hylätä niiden kirjaan
vietyjen perimätietojen arvovallan, joita nyt pidetään Jumalan sanana. Isämme
tosiaankin puhui Mooseksen, Elian, Jesajan, Aamoksen ja Hoosean kautta, mutta
hän ei lakannut jakamasta maailmalle totuuden sanoja, kun nämä entisaikain
profeetat vaikenivat. Isäni ei tee eroa rotujen tai sukupolvien välillä niin,
että totuuden sana suotaisiin yhdelle aikakaudelle ja evättäisiin toiselta.
Sellaista hupsuutta älkää tehkö, että sanotte sitä jumalalliseksi, mikä on
läpikotaisin inhimillistä, älköönkä puutteenanne olko, ettette erota totuuden
sanoja, jotka eivät tule perinteisten, muka henkeytettyjen oraakkeleiden
kautta.
Olen kehottanut
teitä syntymään uudesti, syntymään hengestä. Olen kutsunut teidät pois
auktoriteettiuskon pimeydestä ja perinteisyyden horroksesta siihen
ylimaalliseen valoon, jossa tajuatte, että teillä on mahdollisuus tehdä
itsenäisesti se suurin löytö, jonka ihmissielu voi tehdä -- se suurenmoinen
kokemus, että löydätte Jumalan itsellenne, itsessänne ja itsestänne, ja että
teette tämän kaiken siten, että se on omaan henkilökohtaiseen kokemukseenne
kuuluva tosiasia. Ja niin teillä on mahdollisuus siirtyä kuolemasta elämään,
perinteen arvovallasta Jumalan tuntemisen kokemukseen; näin siirrytte
pimeydestä valkeuteen, perinnöksi saamastanne rotukohtaisesta uskosta
aktuaalisen kokemuksen kautta saavutettuun omakohtaiseen uskoon; ja sillä
keinoin etenette esi-isienne teille jättämästä mielen teologiasta sellaiseen
aitoon hengen uskontoon, joka rakentuu ikuisena varustuksena sielussanne.
Uskontonne tulee
muuttumaan pelkästä älyllisestä perinteiseen arvovaltaan uskomisesta sen elävän
uskon aktuaaliseksi kokemukseksi, joka kykenee käsittämään, että Jumala ja
kaikki Isän jumalalliseen henkeen liittyvä on todellista. Mielen uskonto sitoo
teidät toivottomasti menneisyyteen, hengen uskontoon sisältyy aste asteelta
etenevää ilmoitusta, ja se viitoittaa teitä alati eteenpäin kohti korkeampia ja
pyhempiä tavoitteita hengellisten ihanteiden ja ikuisten realiteettien alalla.
Vaikka
auktoriteettiuskonto saattaa antaa hetkellisen tunteen varmassa turvassa
olemisesta, maksatte tällaisen ohimenevän tyytyväisyyden hinnan hengellisen
vapautenne ja uskonnollisen kahleettomuutenne menettämisellä. Isäni ei vaadi
teiltä taivaan valtakuntaan astumisen hintana sellaista, että teidän pitäisi
pakottautua uskomaan asioihin, jotka ovat mielestänne hengellisesti kuvottavia,
epäpyhiä ja epätotuudellisia. Teitä ei vaadita tekemään väkivaltaa omalle
armon, oikeudenmukaisuuden ja totuuden tajullenne niin, että annatte periksi
loppuunkuluneelle uskonnollisten muotojen ja seremonioiden järjestelmälle. Hengen
uskonto jättää teidät iäti vapaiksi seuraamaan totuutta, minne ikinä hengen
johdatukset teitä vievätkin. Ja kuka voi lausua arvionsa -- ehkäpä tällä
hengellä onkin ilmoitettavanaan tälle sukupolvelle jotakin, mitä muut
sukupolvet ovat kieltäytyneet kuulemasta?
Häpeä niille
väärille uskonnonopettajille, jotka haluaisivat kiskoa nälkäiset sielut
takaisin hämärään ja kaukaiseen menneisyyteen ja jättää heidät sinne! Ja niin
nämä epäonniset ihmiset ovat tuomitut pelästymään jokaista uutta löytöä,
samalla kun jokainen uusi totuuden paljastus saa heidät ymmälleen. Profeetta,
joka sanoi "tyynen rauhallisuutensa säilyttää se, jonka mieli pysyy
Jumalassa", ei ollut mikään pelkästään älyn pohjalta arovaltaiseen
teologiaan uskova. Tämä totuutta tunteva ihminen oli löytänyt Jumalan; hän ei
pelkästään puhunut Jumalasta.
Kehotan teitä
luopumaan tavasta lainata aina muinaisia profeettoja ja ylistää Israelin
sankareita ja pyrkimään sen sijaan siihen, että teistä tulee Kaikkein
Korkeimman eläviä profeettoja ja tulevan valtakunnan hengellisiä sankareita.
Jumalaa tuntevien menneisyyden johtajien kunnioittaminen saattaa todellakin
olla paikallaan, mutta miksi
[sivu 1732]
teidän pitäisi
niin tehdessänne uhrata inhimillisen olemassaolon ylittämättömin kokemus: se,
että löydätte itsellenne Jumalan ja tunnette hänet omassa sielussanne?
Ihmiskunnan
jokaisella rodulla on oma mentaalinen näkemyksensä inhimillisestä
olemassaolosta. Mieleen pohjautuvan uskonnon täytyy sen vuoksi aina vastata
näitä erilaisia rotukohtaisia näkemyksiä. Auktoriteettiuskonnot eivät voi
milloinkaan päästä yhtenäisyyteen. Ihmiskunnan yhdistyneisyys ja kuolevaisten
veljeys voidaan saavuttaa vain hengen uskonnon superantimien avulla ja kautta.
Rotujen ajatusmaailmat saattavat erota toisistaan, mutta koko ihmiskunnan
sisimmässä on sama jumalallinen ja ikuinen henki. Toive ihmisten veljeydestä
voi toteutua, kun, ja niin kuin, yhdistävä ja jalostava hengen uskonto --
henkilökohtaiseen hengelliseen kokemukseen perustuva uskonto -- kyllästää ja
peittää varjoonsa toisistaan poikkeavat, arvovaltaan perustuvat mielen
uskonnot.
Auktoriteettiuskonnot
voivat vain jakaa ihmisiä ja järjestää heidät vakaumuksen mukaisiin
taistelurivistöihin toisiaan vastaan. Hengen uskonto kokoaa ihmisiä vähä
vähältä yhteen ja saattaa heidät muuttumaan toisiaan kohtaan ymmärtäväisen
myötätuntoisiksi. Auktoriteettiuskonnot vaativat ihmisiltä uskonkäsityksen
yhdenmukaisuutta, mutta maailman nykyisessä tilanteessa sellainen ei voi
toteutua. Hengen uskonto edellyttää ainoastaan kokemuksen yhtenäisyyttä,
määränpään yhdenmukaisuutta, sallien täysin uskonkäsitysten moninaisuuden.
Hengen uskonto edellyttää vain näkemyksen yhdenmukaisuutta, ei katsantokannan
eikä katsomuksen yhdenmukaisuutta. Hengen uskonto ei vaadi älyllisten
katsomusten yhdenmukaisuutta, ainoastaan hengentunteen yhtenäisyyttä.
Auktoriteettiuskonnot kiteytyvät elottomiksi uskonkappaleiksi; hengen uskonto
kasvaa rakastavana palveluna ja armeliaana hoivana ilmenevien ylevöittävien
tekojen tuottamaksi eneneväksi iloksi ja vapaudeksi.
Mutta
katsokaakin, ettei kukaan teistä halveksu Abrahamin lapsia siksi, että he ovat
joutuneet näihin perinteisyydestä johtuvan hedelmättömyyden ankeisiin aikoihin.
Esi-isämme antautuivat etsimään Jumalaa hellittämättömästi ja intohimoisesti,
ja he löysivät hänet niin, ettei yksikään kokonainen ihmisrotu ole häntä sitten
Aatamin aikojen samalla tavalla tuntenut, ja Aatami oli tästä melko hyvin
perillä, sillä hän itse oli Jumalan Poika. Isältäni ei ole jäänyt huomaamatta
se pitkä ja uupumaton kamppailu, jota Israel on Jumalan löytääkseen ja Jumalan
tunteakseen aina Mooseksen päivistä lähtien käynyt. Monien uupuneiden
sukupolvien ajan juutalaiset ovat lakkaamatta raataneet, hikoilleet,
vaikeroineet ja uurastaneet, kestäneet väärinymmärretyn ja halveksitun kansan
kärsimykset ja kokeneet murhetta. Ja tämän kaiken he ovat tehneet vain
päästäkseen edes hiukan lähemmäksi Jumalaa koskevan totuuden löytymistä. Ja
kaikista Israelin epäonnistuneista yrityksistä ja horjumisista huolimatta
isämme paljastivat silti Mooseksesta Aamoksen ja Hoosean aikoihin saakka aina
vain selkeämmän ja totuudenmukaisemman kuvan ikuisesta Jumalasta yhä
laajemmassa määrin koko maailmalle. Ja näin valmistettiin tietä sille vieläkin
suuremmalle Isän julkituonnille, jossa teidät on kutsuttu olemaan mukana.
Älkää koskaan
unohtako, että on vain yksi suuri löytöretki, joka suo suuremman tyydytyksen ja
joka on järisyttävämpi kuin pyrkimys saada selville elävän Jumalan tahto, ja se
on ylittämätön kokemus siitä, että rehellisesti yrittää toteuttaa tuota
jumalallista tahtoa. Ja muistakaa, että Jumalan tahtoa voi toteuttaa missä
hyvänsä maisessa tehtävässä. Ei ole niin, että jotkin toimet ovat pyhiä ja
toiset maallisia. Kaikki on pyhää niiden elämässä, joita henki johdattaa;
toisin sanoen, jotka ovat totuudelle alamaisia, joita rakkaus jalontaa, joita
armeliaisuus hallitsee ja joita hillitsee oikeamielisyys -- oikeudenmukaisuus.
Henki, jonka Isäni ja minä lähetämme maailmaan, ei ole pelkästään Totuuden
Henki, vaan se on myös ihanteellisen kauneuden henki.
Teidän ei pidä
enää etsiä Jumalan sanaa vain teologista arvovaltaa edustavien muinaisten
aikakirjojen sivuilta. Jotka ovat syntyneet Jumalan hengestä, tulevat vast'edes
erottamaan, mikä on Jumalan sana, siitä riippumatta, mistä se näyttää olevan
[sivu 1733]
peräisin.
Jumalallista totuutta ei tule jättää vaille huomiota siksi, että kanava, jonka
kautta se annetaan, on näkyvästi inhimillinen. Monilla veljistänne on mieli,
joka hyväksyy teorian Jumalasta, vaikk'eivat he hengellisesti Jumalan läsnäoloa
tajuakaan. Ja juuri siitä johtuu, että olen niin usein opettanut teille taivaan
valtakunnan olevan tajuttavissa parhaiten siten, että hankkii itselleen
vilpittömän lapsen hengellisen asenteen. En suinkaan ylistä teille lapsen
mentaalista kypsymättömyyttä, vaan pikemminkin tällaisen herkästi uskovan ja
täysin luottavaisen pikkulapsen hengellistä yksinkertaisuutta. Läheskään
yhtä tärkeää ei ole, että teidän tulee tietää Jumalan tosiasiasta, kuin että
teidän kyvykkyytenne Jumalan läsnäolon tuntemiseen tulisi kasvaa hetki
hetkeltä.
Kunhan vain
alatte löytää Jumalan sielustanne, niin eipä aikaakaan, kun alatte löytää hänet
muitten ihmisten sielusta ja lopulta koko mahtavan maailmankaikkeuden kaikista
luoduista ja luomuksista. Mutta miten olisi mahdollista Isän tulla julki
korkeimpien uskollisuudentuntemusten ja jumalallisten ihanteitten Jumalana
sellaisten ihmisten sielussa, jotka käyttävät vain vähän tai ei lainkaan aikaa
tällaisten ikuisten realiteettien syvälliseen mietiskelemiseen? Vaikkei mieli
ole hengellisen olemuksen tyyssija, se toden totta on sen portti.
Mutta älkää
tehkö sitä virhettä, että yritätte muille ihmisille todistaa löytäneenne
Jumalan. Ette voi tietoisesti tuottaa tällaista pätevää todistetta, vaikka
kaksi positiivista ja voimallista todistusta siitä tosiasiasta onkin olemassa,
että olette Jumalaa tuntevia, ja nämä ovat:
1. Jumalan
hengen hedelmät, jotka tulevat näkyviin päivittäisessä arkielämässänne.
2. Se
tosiseikka, että koko elämäntapanne tarjoaa positiivisen todisteen, että olette
kuoleman jälkeisen eloonjäämislöytöretken vuoksi panneet varauksetta alttiiksi
kaiken, mitä olette ja mitä teillä on, toteuttaessanne toivettanne sen
ikuisuuden Jumalan löytämisestä, jonka läsnäolosta olette saaneet esimakua jo
ajallisuudessa.
Mutta älkää vain ymmärtäkö väärin, sillä Isäni toki reagoi aina heikoimpaankin uskon häivähdykseen. Hän ottaa huomioon alkukantaisen ihmisen fyysiset ja taikauskoiset emootiot. Ja mitä tulee niihin rehellisiin mutta pelokkaisiin sieluihin, joiden usko on niin heikkoa, ettei se ole juurikaan enempää kuin älyllistä mukautumista arvovaltauskontojen edellyttämään, passiivista myöntymistä osoittavaan asennoitumiseen, niin Isä on aina valpas kunnioittamaan ja vaalimaan tällaisia heiveröisiäkin yrityksiä kurottautua häntä kohti. Mutta teidän, jotka on kutsuttu pimeydestä valkeuteen, odotetaan uskovan täydestä sydämestänne; teidän uskonne tulee hallita ruumiin, mielen ja hengen yhteisasennetta.
Olette minun apostoleitani, eikä uskonnosta
saa muodostua teille teologista suojapaikkaa, jonne voitte paeta pelätessänne
joutua kasvokkain hengellisen edistymisen ja idealistisen tutkimusmatkailun
tiellä olevien karujen realiteettien kanssa, vaan uskonnostanne täytyy
mieluumminkin tulla se todellista kokemusta oleva fakta, joka todistaa, että
Jumala on löytänyt teidät, ihanteellistanut, ylevöittänyt ja hengellistänyt
teidät, ja että olette liittyneet ikuiselle löytöretkelle löytääksenne Jumalan,
joka on äsken sanotulla tavalla löytänyt teidät ja ottanut teidät pojikseen.
Päätettyään puheensa Jeesus viittasi Andreakselle, osoitti kädellään länteen päin, kohti Foinikiaa, ja sanoi: "Jatkakaamme matkaamme."