[sivu
128]
UNIVERSUMIEN UNIVERSUMI
UNIVERSAALISEN Isän kaukaisuuksiin ulottuvan luomistuloksen valtavuus on niin suuri, ettei finiittinen mielikuvituskaan pysty sitä tavoittamaan. Kokonaisuniversumin suunnattomuus saattaa jopa omaan luokkaani kuuluvan olennon käsityskyvyn hämmennyksiin, mutta kuolevaisen mielelle voidaan toki opettaa paljonkin siitä, millaisen kaavan mukaan universumit on suunniteltu ja järjestelty. Teidän on mahdollista tietää jotakin niiden fyysisestä organisaatiosta ja ihailtavasta hallinnosta. Saatte tietää paljonkin ajallisuuden seitsemää superuniversumia ja ikuisuuden keskusuniversumia asuttavien älyllisten olentojen erilaisista ryhmistä.
Ymmärrämme aineellisen luomistuloksen olevan periaatteessa, toisin sanoen ikuisten potentiaaliensa osalta, infiniittinen, sillä Universaalinen Isä on aktuaalisesti infiniittinen, mutta tutkiessamme ja tarkkaillessamme aineellisen luomistuloksen kokonaisuutta tiedämme, että se jokaisena ajallisena hetkenä on rajallinen, vaikka se teidän finiittiselle mielellenne onkin verrattain rajaton, käytännöllisesti katsoen ääretön.
Fyysistä lakia
tutkittuamme ja tähtitarhoja tarkkailtuamme olemme vakuuttuneet siitä, ettei
infiniittinen Luoja ole vielä ilmaantunut kosmisen julkitulon lopullisuudessa
ja että Infiniittiseen sisältyvässä kosmisessa potentiaalissa on vielä paljon
itseensäsulkeutunutta ja paljastumatonta. Kokonaisuniversumi saattaisi
luoduista olennoista tuntua miltei infiniittiseltä, mutta se on vielä paljolti
keskeneräinen. Aineellisella luomistuloksella on vielä fyysiset rajansa, ja
ikuisen tarkoituksen kokemuksellinen paljastuminen on yhä käynnissä.
1. KOKONAISUNIVERSUMIN
AVARUUSTASOT
Universumien
universumi ei ole mikään ääretön taso, rajaton kuutio eikä loputon ympyrä, vaan
sillä on aivan varmasti omat ulottuvuutensa. Fyysistä organisaatiota ja
hallintoa koskevat lait todistavat lopullisesti, että koko valtava
vahvuus-energian ja aine-voiman kokouma toimii perimmiltään avaruusyksikkönä,
organisoituna ja koordinoituna kokonaisuutena. Aineellisen luomistuloksen
havaittavissa oleva käyttäytyminen on todisteena siitä, että fyysisellä
maailmankaikkeudella on määrätyt rajansa. Lopullisen todisteen sekä
maailmankaikkeuden kehämäisyydestä että sen rajallisuudesta tarjoaa se meille hyvin
tuttu tosiasia, että perusenergian kaikki muodot kiertävät aina
kokonaisuniversumin avaruustasojen kaartuvaa rataa Paratiisin gravitaation
lakkaamatonta ja ehdotonta vetoa noudattaen.
Kokonaisuniversumin
toisiaan seuraavista avaruustasoista muodostuvat läpäistyn avaruuden
pääjakautumat: luomistuloksen kokonaisuus, organisoitu ja osittain asutettu tai
vielä organisoitava ja asutettava. Ellei kokonaisuniversumi olisi sarja
elliptisiä avaruustasoja, joiden liikevastus asteittain vähenee ja jotka
vuorottelevat suhteellista liikkumattomuutta edustavien vyöhykkeiden kanssa,
käsittääksemme joidenkin kosmisten energioiden havaittaisiin silloin karkaavan
infiniittiseen kaukaisuuteen, suoraviivaista rataa tiettömään
[sivu 129]
avaruuteen. Emme
kuitenkaan koskaan kohtaa vahvuutta, energiaa tai ainetta, joka näin
käyttäytyisi, vaan alati ne kiertävät kehää kiertämällä aina eteenpäin
avaruuden suurista virtapiireistä muodostuvia ratoja pitkin.
Jos edetään
Paratiisista ulospäin ja kuljetaan läpi läpäistyn avaruuden vaakatasossa olevan
ulottuman, kokonaisuniversumi esiintyy silloin kuutena samankeskisenä
elliptisenä, Keskussaarta ympäröivänä avaruustasona:
1.
Keskusuniversumi -- Havona.
2. Seitsemän
superuniversumia.
3. Ensimmäinen
ulkoavaruuden taso.
4. Toinen
ulkoavaruuden taso.
5. Kolmas
ulkoavaruuden taso.
6. Neljäs ja
uloin avaruuden taso.
Havona, keskusuniversumi, ei ole
ajallisuuteen kuuluva luomus; se on ikuinen olemassa oleva. Tämä koskaan
alkamaton, koskaan päättymätön universumi koostuu miljardista ylevää
täydellisyyttä olevasta sfääristä, ja sitä ympäröivät valtavat pimeät
gravitaatiotaivaankappaleet. Havonan keskustassa on paikallaan pysyvä ja
ehdottoman vakaa Paratiisin Saari kahdenkymmenenyhden satelliittinsa
ympäröimänä. Keskusuniversumin reunamilla kiertävien pimeiden
gravitaatiokappaleiden valtavasta massasta johtuen tämän keskusluomuksen
massasisältö ylittää suuresti kaiken sen massan, jonka tiedetään sisältyvän
kaikkiin seitsemään suuruniversumisektoriin.
Paratiisi--Havona
-systeemi, ikuista Saarta ympäröivä ikuinen universumi muodostaa kokonaisuniversumin
täydellisen ja ikuisen ytimen. Kaikki seitsemän superuniversumia ja kaikki
ulkoavaruuden alueet kiertävät määrättyjä ratoja Paratiisin satelliittien ja
Havonan sfäärien muodostaman jättiläismäisen keskuskoostuman ympäri.
Seitsemän
superuniversumia eivät ole primaarisia fyysisiä järjestelmiä. Niiden rajat eivät missään
jaa tähtisumuperhettä, eivätkä ne mene ristiin minkään paikallisuniversumin,
luomistyön perusyksikön, kanssa. Kukin superuniversumi on yksinkertaisesti
maantieteellinen avaruusryhmittymä, joka koostuu osapuilleen yhdestä
järjestyneen ja osittain asutetun, Havonan jälkeisen luomistyön
seitsemänneksestä, ja niistä jokainen käsittää suurin piirtein yhtäläisen määrän
paikallisuniversumeja ja sulkee sisäänsä yhtä paljon avaruutta. Nebadon,
teidän paikallisuniversuminne, on eräs Orvontonin, seitsemännen
superuniversumin, uudemmista luomuksista.
Suuruniversumi on nykyinen organisoitu
ja asutettu luomistulos. Se koostuu seitsemästä superuniversumista, joiden
yhteenlaskettu evolutionaarinen potentiaali on noin seitsemänbiljoonaa
asutettua planeettaa, ellei keskusluomuksen ikuisia sfäärejä oteta lukuun.
Mutta tähän varovaiseen arvioon ei ole sisällytetty arkkitehtonisia
hallintosfäärejä, eikä se kata organisoimattomien universumien etäisiä ryhmiä.
Suuruniversumin tämänhetkinen repaleinen reuna, sen epätasainen ja
keskeneräinen äärialue, yhdessä koko tavattoman epävakaisen astronomisen tilan
kanssa, panevat tähtientutkijamme uskomaan, että seitsemän superuniversumiakin
ovat nykyisellään vielä keskeneräisiä. Kulkiessamme jumalallisen keskuksen
sisältä mihin tahansa tiettyyn suuntaan ulospäin saavumme lopulta järjestetyn
ja asutetun luomistuloksen ulkorajoille, tulemme suuruniversumin uloimmille
äärille. Ja aivan tämän ulkorajan läheisyydessä, tällaisen suurenmoisen
luomuksen kaukaisessa nurkassa, sijaitsee teidän tapahtumaintäyteinen
paikallisuniversuminne.
Ulkoavaruuden
tasot.
Kaukana avaruudessa, seitsemästä asutusta superuniversumista valtavan matkan
päässä, on kerääntymässä laajoja ja uskomattoman
[sivu 130]
häkellyttäviä,
vahvuudesta ja aineellistuvista energioista koostuvia kehiä. Seitsemän
superuniversumin energiakehien ja tämän vahvuustoimintaa osoittavan
jättiläismäisen ulomman vyöhykkeen välissä on suhteellisen rauhallinen
avaruusvyöhyke, jonka leveys vaihtelee, mutta on keskimäärin noin
neljäsataatuhatta valovuotta. Näissä avaruuden vyöhykkeissä ei esiinny
tähtipölyä -- kosmista sumua. Näiden ilmiöiden tutkijamme ovat epävarmoja
siitä, mikä on tällä seitsemää superuniversumia ympäröivällä, suhteellisen
rauhallisella vyöhykkeellä olevien avaruusvahvuuksien täsmällinen status. Mutta
noin puolen miljoonan valovuoden päässä nykyisen suuruniversumin äärireunalta
havaitsemme alkavaksi vyöhykkeen, jossa esiintyy uskomattoman voimakasta
energiatoimintaa. Toiminta lisääntyy volyymiltaan ja intensiteetiltään yli
kahdenkymmenenviidenmiljoonan valovuoden päähän. Nämä valtavat energisoivista
vahvuuksista koostuvat pyörteet sijaitsevat ensimmäisellä ulkoavaruuden
tasolla. Tämä yhtäjaksoinen vyö, jossa esiintyy kosmista aktiviteettia, ympäröi
tunnettua, organisoitua ja asuttua luomistulosta sen joka puolelta.
Näiden alueiden
takana tapahtuu vieläkin suurimittaisempaa toimintaa, sillä Uversan fyysikot
ovat löytäneet ensimmäisiä merkkejä vahvuuden ilmentymistä yli
viisikymmentämiljoonaa valovuotta ensimmäisen ulkoavaruustason ilmiöitten
äärimmäisten esiintymisalueitten takaa. Nämä toiminnat ennakoivat epäilemättä
kokonaisuniversumin toisen ulkoavaruustason aineellisten luomusten
organisointia.
Keskusuniversumi on ikuisuuteen kuuluva luomus; seitsemän
superuniversumia ovat ajallisuuden luomuksia. Ulkoavaruuden neljän tason on
epäilemättä määrä olevaistaa -- kehittää luomistyön perimmäisyys. On myös
niitä, jotka väittävät, ettei Infiniittinen koskaan voi saavuttaa täyttä
julkituloaan muutoin kuin infiniittisyydessä. Siksi he postuloivat neljännen ja
äärimmäisen avaruustason takana olevaksi vielä yhden ja paljastumattoman luomuksen,
mahdollisesti iäti laajenevan, koskaan päättymättömän, infiniittisen
universumin. Teoriassa emme osaa rajoittaa sen enempää Luojan infiniittisyyttä
kuin luomistuloksen potentiaalista infiniittisyyttäkään, mutta sellaisena kuin
kokonaisuniversumi on olemassa ja sellaisena kuin sitä hallitaan, sillä on
meidän käsityksemme mukaan rajansa: se on ehdottomasti rajallinen ja
ulkoreunoiltaan se rajoittuu avoimeen avaruuteen.
2. KVALIFIOIMATTOMAN ABSOLUUTIN
VAIKUTUSPIIRIT
Kun Urantian
tähtitieteilijät tähyilevät yhä voimakkaampien kaukoputkiensa läpi
ulkoavaruuden salaperäisiin kaukaisuuksiin ja tekevät havaintoja miltei
lukemattomien fyysisten universumien ihmetyttävästä kehityksestä, heidän tulisi
tiedostaa, että he katselevat Kokonaisuniversumin Arkkitehtien tutkimattomien
suunnitelmien suurenmoista toteutumista. On totta, että meillä tosiaankin on
todisteita, jotka viittaavat tiettyjen paratiisipersoonallisuutta edustavien
influenssien läsnäoloon siellä täällä niiden valtavien energiailmentymien
parissa, jotka ovat näille ulkoavaruuden alueille tällä hetkellä
luonteenomaisia, mutta laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna katsotaan
yleisesti, että seitsemän superuniversumin ulkorajojen taakse ulottuvat
avaruuden alueet muodostavat Kvalifioimattoman Absoluutin vaikutuspiirit.
Paljaalla
ihmissilmällä voidaan nähdä vain kaksi tai kolme Orvontonin superuniversumin
rajojen ulkopuolella olevaa tähtisumua, mutta teleskooppinne tuovat nähtäville
kirjaimellisesti miljoonia ja taas miljoonia näistä muodostumassa olevista
fyysisistä universumeista. Useimmat nykyisten kaukoputkienne näkökentässä
nähtävillenne paljastuvat tähtitarhat kuuluvat Orvontoniin, mutta suuremmat
teleskoopit tunkeutuvat valokuvaustekniikan avulla kauas suuruniversumin
rajojen taakse, ulkoavaruuden alueille, joissa lukemattomat universumit ovat
järjestymässä. Ja nykyisten laitteidenne ulottumattomiin jää silti vielä
miljoonittain universumeja.
Kovinkaan
kaukana tulevaisuudessa ei ole hetki, jolloin uudet teleskoopit tuovat Urantian
astronomien ihmettelevien katseiden eteen ainakin 375 miljoonaa ulkoavaruuden
kaukaisilla
[sivu 131]
alueilla olevaa
uutta galaksia. Samalla nämä voimakkaammat teleskoopit paljastavat monien
aiemmin ulkoavaruudessa oleviksi luultujen saarekeuniversumien todellisuudessa
kuuluvankin Orvontonin galaktiseen järjestelmään. Seitsemän superuniversumin
kasvu jatkuu; itse kunkin superuniversumin äärireuna laajenee asteittain, uusia
tähtisumuja vakiintuu ja järjestyy lakkaamatta, ja jotkin Urantian astronomien
galaksin ulkopuolisina pitämät tähtisumut ovatkin todellisuudessa Orvontonin
reunamilla ja liikkuvat meidän mukanamme.
Uversan
tähtientutkijat panevat merkille, että suuruniversumia kehystävät tähti- ja
planeettaparvien sarjan esivaiheet, jotka ympäröivät samankeskisinä
ulkouniversumien renkaina nykyistä asutettua luomistulosta sen joka puolelta.
Uversan fyysikot laskevat, että näiden ulko- ja kartoittamattomien alueiden
energia ja aine ylittävät jo moninkertaisesti kaikkiin seitsemään
superuniversumiin sisältyvän aineellisen massan ja energiavarauksen. Meille
kerrotaan, että näillä ulkoavaruuden tasoilla ilmenevä kosmisen vahvuuden
metamorfoosi on Paratiisin vahvuudenorganisoijien funktio. Tiedämme näiden
vahvuuksien lisäksi olevan esivaiheellisia niille fyysisille energioille, jotka
nykyisin aktivoivat suuruniversumin. Orvontonin voimanohjaajilla ei kuitenkaan
ole mitään tekemistä näiden kaukaisten maailmojen kanssa, liioin eivät niissä
vaikuttavat energialiikkeet ole havaittavissa määrin yhteydessä organisoitujen
ja asutettujen luomistulosten voiman virtapiireihin.
Tiedämme peräti vähän näiden ulkoavaruuden suunnattomien ilmiöitten merkityksestä. Tulevaisuuden suurluomus on muodostumisvaiheessa. Voimme havaita sen suunnattomuuden, voimme erottaa sen laajuuden ja aistia sen majesteettiset mittasuhteet, mutta muutoin tiedämme näistä maailmoista vain vähän Urantian tähtitieteilijöitä enemmän. Sikäli kuin tiedämme, tässä tähtisumujen, aurinkojen ja planeettojen ulkorenkaassa ei ole ihmisten luokkaan kuuluvia aineellisia olentoja, ei enkeleitä eikä muitakaan henkiolentoja. Tämä etäinen alue on superuniversumien hallitusten toimivallan ja hallinnon ulkopuolella.
Kautta
Orvontonin uskotaan, että meneillään on uudentyyppinen luomisvaihe. Uskotaan,
että syntymässä on sellainen universumien laji, josta tulevaisuudessa on määrä
tulla kerääntyvän Lopullisuuden Saavuttajakunnan toimintojen näyttämö, ja
mikäli arvelumme osuvat oikeaan, silloin loputon tulevaisuus saattaa tuoda
teidän kaikkien silmienne eteen ne samat lumoavat näkymät, jotka loputon
menneisyys toi vanhemmille veljillenne ja edeltäjillenne.
Vahvuus-energian kaikkiin muotoihin --
aineellisiin, mielellisiin ja hengellisiin -- kohdistuu yhtäläisesti niitä
puoleensa vetäviä voimia, gravitaatioksi kutsumiamme universaalisia läsnäoloja.
Myös persoonallisuus reagoi gravitaatioon -- yksinomaisesti Isälle kuuluvaan
virtapiiriin. Mutta vaikka tämä virtapiiri kuuluukin yksinomaisesti Isälle, ei
häntä muiltakaan virtapiireiltä ole suljettu pois. Universaalinen Isä on
infiniittinen, ja hän toimii kokonaisuniversumin kaikissa neljässä
absoluuttisen gravitaation virtapiirissä, jotka ovat:
1. Universaalisen Isän persoonallisuusgravitaatio.
2. Iankaikkisen Pojan henkigravitaatio.
3. Myötätoimijan mieligravitaatio.
4. Paratiisin Saaren kosminen gravitaatio.
Mainitut neljä virtapiiriä eivät ole
yhteydessä ala-Paratiisin vahvuuskeskukseen. Ne eivät ole sen paremmin
vahvuuden, energian kuin voimankaan virtapiirejä. Ne ovat absoluuttisia läsnäolon
virtapiirejä, ne ovat Jumalan tavoin ajasta ja avaruudesta riippumattomia.
[sivu 132]
Tässä yhteydessä on mielenkiintoista kirjata
tietyt painovoiman tutkijakunnan viimeisten vuosituhansien aikana Uversassa
tekemät havainnot. Tämä asiantunteva työryhmä on kokonaisuniversumin eri
gravitaatiojärjestelmien osalta tullut seuraaviin johtopäätöksiin:
1. Fyysinen gravitaatio. Laadittuaan
arvion suuruniversumin koko fyysisen gravitaatiokapasiteetin kokonaismäärästä
he ovat suurella vaivalla suorittaneet vertailun tämän havainnon ja sen
arvioidun kokonaismäärän välillä, joka absoluuttisesta gravitaatioläsnäolosta
on tällä hetkellä toiminnassa. Nämä laskelmat osoittavat, että suuruniversumiin
kohdistuvan gravitaation kokonaisvaikutus on hyvin pieni osa siitä, mikä on
arvioitu Paratiisin gravitaatiovoimaksi, kun se on laskettu maailmankaikkeuteen
sisältyvän aineen fyysisten perusyksikköjen gravitaatioreagoinnin perusteella.
Mainitut tutkijat tulevat siihen hämmästyttävään johtopäätökseen, että
keskusuniversumi ja sitä ympäröivät seitsemän superuniversumia käyttävät tällä
hetkellä vain noin viittä prosenttia Paratiisin absoluuttista gravitaatiota
edustavan, puoleensa vetävän voiman aktiivisesta vaikutuksesta. Toisin sanoen
noin yhdeksänkymmentäviisi prosenttia Paratiisin Saaren aktiivisesta kosmisesta
gravitaatiovaikutuksesta on tämän kokonaisuusteorian mukaan laskettuna tällä
haavaa sidoksissa tämänhetkisten organisoitujen universumien rajojen tuolla
puolen olevien aineellisten järjestelmien hallintaan. Kaikki puheena olevat
laskelmat tarkoittavat absoluuttista gravitaatiota. Lineaarinen gravitaatio on
vuorovaikutusilmiö, joka on laskettavissa vain, jos tunnetaan tällä hetkellä
vaikuttava Paratiisin gravitaatio.
2. Hengellinen gravitaatio. Samaa
vertailevaa arviointi- ja laskutapaa käyttäen nämä tutkijat ovat luodanneet
henkigravitaation nykyistä reaktiokapasiteettia, ja Yksinäisten Sanansaattajien
sekä muiden henkipersoonallisuuksien avulla he ovat päätyneet Toisen Lähteen ja
Keskuksen aktiivisen henkigravitaation kokonaissummaan. Ja on perin valaisevaa
havaita, että he saavat suuruniversumin aktuaaliselle ja toiminnalliselle
henkigravitaatioläsnäololle jokseenkin saman arvon kuin minkä he postuloivat
aktiivisen henkigravitaation tämänhetkiseksi kokonaismääräksi. Elikkä tällä
hetkellä on tehtävissä se havainto, että Iankaikkisen Pojan henkigravitaatio --
tämän kokonaisuusteorian mukaan laskettuna -- toimii käytännöllisesti katsoen
kokonaisuudessaan suuruniversumissa. Mikäli nämä havainnot ovat luotettavia,
meidän on lupa tehdä se johtopäätös, että ulkoavaruudessa nyt kehittyvät
universumit ovat nykyisellään täysin ei-hengellisiä. Ja jos se on totta, se
selittäisi tyydyttävällä tavalla, miksi henkeä olevilla olennoilla on vain
vähän tai ei mitään tietoa näistä laajoista energiailmenemistä, paitsi että he
toki ovat tietoisia niiden fyysisen olemassaolon tosiasiasta.
3. Mieligravitaatio. Näiden samojen
vertailevien laskutoimitusten periaatteita noudattaen nämä asiantuntijat ovat
käyneet mieligravitaation esiintymisestä ja reagoinnista muodostuvan ongelman
kimppuun. Mielen arviointiyksikköön päästiin laskemalla kolmen aineellisen ja
kolmen hengellisen mentaalisuustyypin keskiarvo, jos kohta sentyyppinen mieli,
jota esiintyy voimanohjaajissa ja heidän kumppaneissaan, osoittautuikin
häiritseväksi tekijäksi yritettäessä löytää mieligravitaation arvioimiseen
sovellettava perusyksikkö. Ei ollut kovinkaan vaikeata arvioida Kolmannen
Lähteen ja Keskuksen tämän teorian mukaista kapasiteettia mieligravitaatiotoimintaan.
Vaikk'eivät havainnot tässä tapauksessa olekaan yhtä kaiken kattavia kuin ne
ovat fyysisen ja henkigravitaation arviointien osalta, ne ovat silti
vertailumielessä hyvin valaisevia, jopa uteliaisuutta kiihottavia. Mainitut
tutkijat päättelevät, että noin kahdeksankymmentäviisi prosenttia
mieligravitaation reagoinnista Myötätoimijan puoleensa vetävään älylliseen
voimaan on lähtöisin olemassa olevasta suuruniversumista. Tämä tuntuisi
viittaavan siihen mahdollisuuteen, että kaikkialla ulkoavaruuden maailmoissa
nyt käynnissä oleviin ja havaittaviin fyysisiin toimintoihin liittyy
mielellisiä toimintoja. Vaikka tämä arvio luultavasti onkin melko epätarkka, se
käy silti periaatteessa yksiin sen uskomuksemme kanssa, jonka mukaan älylliset
vahvuudenorganisoijat
[sivu 133]
ohjaavat universumievoluutiota
suuruniversumin nykyisten ulkorajojen takaisilla avaruuden tasoilla. Mikä tämän
otaksutun älyllisyyden luonne sitten lieneekin, se ei ilmeisestikään reagoi
henkigravitaatioon.
Mutta kaikki nämä laskelmat ovat
parhaimmillaankin arviointeja, jotka pohjautuvat oletettuihin lakeihin. Meidän
mielestämme ne ovat kokolailla luotettavia. Vaikka ulkoavaruudessa muutama
henkiolento olisikin, heidän kollektiivinen läsnäolonsa ei vaikuttaisi
merkittävästi laskelmiin, joissa on kysymys näinkin valtavista mittasuhteista.
Persoonallisuusgravitaatiota ei voi laskea. Me havaitsemme tämän virtapiirin,
muttemme pysty mittaamaan siihen reagoivia laadullisia sen enempää kuin
määrällisiäkään reaalisubjekteja.
Kaikki kosmisen energian yksiköt ovat primaarisessa kiertoliikkeessä, ne toteuttavat tehtäväänsä pyöriessään ympäri universaalista rataansa. Avaruuden universumit osajärjestelmineen ja maailmoineen ovat kaikki pyöriviä sfäärejä, jotka liikkuvat pitkin kokonaisuniversumin avaruustasojen päättymättömiä kehiä. Ehdottomasti mikään ei ole koko kokonaisuniversumissa paikallaan pysyvää, paitsi itse Havonan keskus, ikuinen Paratiisin Saari, gravitaation keskus.
Kvalifioimaton Absoluutti rajoittuu
toiminnallisesti avaruuteen, muttemme ole yhtä varmoja tämän Absoluutin
suhteesta liikkeeseen. Onko liike tähän luonnostaan kuuluvaa? Sitä emme tiedä.
Tiedämme, ettei liike kuulu luonnostaan avaruuteen, edes avaruuden
liikkeet eivät ole myötäsyntyisiä. Mutta näin varmoja emme ole
Kvalifioimattoman suhteesta liikkeeseen. Kuka tai mikä on todellakin vastuussa
niistä vahvuuden ja energian muodonmuutoksista koostuvista jättiläismäisistä
toiminnoista, jotka nyt ovat käynnissä nykyisten seitsemän superuniversumin
rajojen takana? Liikkeen alkuperästä meillä on seuraavia mielipiteitä:
1. Luulemme Myötätoimijan panevan alulle
avaruudessa ilmenevän liikkeen.
2. Mikäli Myötätoimija saa aikaan avaruuden
liikkeet, emme pysty sitä todistamaan.
3. Universaalinen Absoluutti ei pane alulle
alkuperäistä liikettä, mutta hän kyllä yhtenäistää kaikki liikkeestä alkunsa
saavat jännitteet ja hallitsee niitä.
Ulkoavaruudessa vahvuudenorganisoijat
näyttävät olevan vastuussa niiden jättiläismäisten universumikiekkojen
aikaansaamisesta, jotka nyt ovat kehittymässä tähdiksi, mutta sen, että ne
kykenevät toimimaan tällä tavalla, on täytynyt mahdollistua jonkin
Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusläsnäolossa tapahtuneen modifioinnin
kautta.
Ihmisen näkökulmasta avaruus ei ole mitään --
se on negatiivinen. Se on olemassa vain sikäli kuin se suhteutuu johonkin
positiiviseen ja ei-avaruudelliseen. Avaruus on kuitenkin todellinen. Se
sisältää liikkeen ja on sen edellytyksenä. Se jopa liikkuu. Avaruuden liikkeet
ovat luokiteltavissa karkeasti ottaen seuraavasti:
1. Primaarinen liike -- avaruuden
respiraatio, avaruuden itsensä liike.
2. Sekundäärinen liike -- toisiaan seuraavien
avaruustasojen vuorottelevat pyörimissuunnat.
3. Suhteelliset liikkeet -- siinä mielessä
suhteelliset, että niitä ei voi mitata pitäen Paratiisia kiintopisteenä.
Primaariset ja sekundaariset liikkeet ovat absoluuttisia, liikettä suhteessa
liikkumattomaan Paratiisiin.
4. Korvaava eli korreloiva liike, joka on
tarkoitettu koordinoimaan kaikkia muita liikkeitä.
[sivu 134]
Samalla kun aurinkonne ja siihen liittyvien planeettojen nykyinen keskinäissuhde tuo julki monia avaruuden suhteellisia ja absoluuttisia liikkeitä, samalla se kuitenkin antaa astronomisille havainnoijille herkästi sen vaikutelman, että olette avaruudessa verrattain paikallaan pysyviä ja että ympäristössä olevat tähtisikermät ja -virrat ovat kiitämässä ulospäin yhä kiihtyvin nopeuksin, sitä mukaa kun laskelmanne tavoittavat yhä kaukaisempia avaruuden alueita. Mutta asia ei ole näin. Läpäistyn avaruuden fyysisten luomistulosten nykyinen ulospäin suuntautuva ja yhdenmukainen laajeneminen jää teiltä kokonaan huomaamatta. Oma paikallisluomuksenne (Nebadon) on mukana tässä universaalisessa ulospäin suuntautuvassa laajenemisliikkeessä. Seitsemän superuniversumia kaikkineen osallistuvat yhdessä kokonaisuniversumin ulompien alueiden kanssa avaruusrespiraation kahdenmiljardin vuoden sykleihin.
Universumien laajetessa ja supistuessa
läpäistyn avaruuden aineelliset massat liikkuvat vuoronperään joko Paratiisin
gravitaatiota vastaan tai sen myötäisesti. Työ, joka tehdään liikutettaessa
luomistuloksen aineellista energiamassaa, on avaruustyötä, muttei voima-energiatyötä.
Vaikka spektroskooppiset arviointinne astronomisista nopeuksista ovatkin kohtalaisen luotettavia, kun niitä sovelletaan omaan superuniversumiinne sekä läheisiin superuniversumeihin kuuluviin tähtimaailmoihin, senlaatuiset laskelmat ovat kuitenkin täysin epäluotettavia, kun on puhe ulkoavaruuden maailmoista. Spektrin viivat siirtyvät lähestyvän tähden vaikutuksesta normaalista kohti violettia, ja samalla tavoin nämä viivat etääntyvän tähden vaikutuksesta siirtyvät kohti punaista. Mukana on monia vaikuttavia tekijöitä, jotka saavat tilanteen näyttämään siltä, että ulkouniversumien loittonemisnopeus kasvaa vauhtia, joka on yli satakuusikymmentä kilometriä eli sata mailia sekunnissa kutakin etäisyyden miljoonan valovuoden lisäystä kohti. Yhä voimakkaampien teleskooppien kehittämisen jälkeen tulee tätä laskutapaa noudattaen näyttämään siltä kuin nämä tavattoman kaukaiset järjestelmät olisivat etääntymässä tästä osasta maailmankaikkeutta uskomatonta yli neljänkymmenenkahdeksantuhannen kilometrin eli kolmenkymmenentuhannen mailin sekuntivauhtia. Mutta tämä näennäinen etääntymisvauhti ei ole todellista; se johtuu lukuisista virhetekijöistä, joihin kuuluvat havaintokulman aiheuttama vääristymä ja muut ajasta ja avaruudesta johtuvat vääristymät.
Mutta suurin kaikista tällaisista vääristymistä johtuu siitä, että ne laajat ulkoavaruuden universumit, jotka ovat lähimpänä seitsemän superuniversumin alueita, näyttävät pyörivän suuruniversumin pyörimissuuntaa vastaan. Toisin sanoen nämä myriadit tähtisumut niihin kuuluvine aurinkoineen ja sfääreineen pyörivät tällä hetkellä keskusuniversumin ympäri myötäpäivään. Seitsemän superuniversumia kiertävät Paratiisia vastapäivään. Näyttää siltä, että toinen galaksien ulkouniversumi kiertää seitsemän superuniversumin tavoin Paratiisin ympäri vastapäivään. Ja Uversan astronomiset tarkkailijat uskovat havaitsevansa merkkejä kiertoliikkeistä kaukaisuuksien takaisen avaruuden kolmannessa ulkovyöhykkeessä. Näissä liikkeissä alkaa näkyä pyrkimys myötäpäiväiseen kiertosuuntaan.
On luultavaa,
että näillä universumien peräkkäisten avaruuskiertokulkujen vuorottaisilla
suunnilla on jotakin tekemistä Universaalisen Absoluutin noudattaman
kokonaisuniversumin sisäisen gravitaatiotekniikan kanssa. Tähän kuuluu
vahvuuksien koordinoiminen ja avaruusjännitysten tasapainottaminen. Liike on
avaruuden tapaan gravitaation täydenne tai tasapainote.
Avaruuden tavoin myös aika on Paratiisin
anti, muttei samassa mielessä, vaan vain välillisesti. Aika ilmaantuu liikkeen
ansiosta ja siksi, että mieli on luonnostaan tietoinen perättäisyydestä.
Käytännön näkökulmasta liike on ajan kannalta välttämätön, muttei ole olemassa
mitään liikkeeseen perustuvaa universaalista aikayksikköä, ellei sellaiseksi
mielivaltaisesti oteta Paratiisi--Havonan
[sivu 135]
standardipäivää. Avaruusrespiraation kokonaisvaltaisuus tosin hävittää sen merkityksen paikallisena ajanlaskun lähtökohtana.
Avaruus ei ole infiniittinen, vaikka sen
alkulähde onkin Paratiisissa. Se ei ole absoluuttinen, sillä Kvalifioimaton
Absoluutti läpäisee sen. Emme tiedä avaruuden absoluuttisia rajoja, mutta sen
me tiedämme, että ajan absoluutti on ikuisuus.
Aika ja avaruus ovat erottamattomat vain ajallis-avaruudellisissa luomistuloksissa, seitsemässä superuniversumissa. Ei-ajallinen avaruus (avaruus vailla aikaa) on teoreettisesti olemassa, mutta ainoa todellisuudessa ajaton paikka on Paratiisin alue. Ei-avaruudellinen aika (aika ilman avaruutta) on olemassa paratiisitasolla toimivassa mielessä.
Suhteellisen liikkeettömät väliavaruuden
vyöhykkeet, jotka hipovat Paratiisia ja erottavat läpäistyn avaruuden
läpäisemättömästä, toimivat siirtymävyöhykkeinä ajallisuudesta ikuisuuteen.
Tästä johtuu, miksi on välttämätöntä, että Paratiisin pyhiinvaeltajat
menettävät tietoisuutensa tämän siirtymävaiheen aikana, milloin matkan on
tarkoitus huipentua Paratiisin kansalaisuuden saavuttamiseen. Aikatietoiset vierailijat
voivat mennä Paratiisiin ilman tätä unta, mutta he pysyvät silti ajallisuuden
luotuina.
Suhteita aikaan ei ole olemassa ilman
avaruudessa esiintyvää liikettä, mutta tietoisuus ajasta on olemassa ilman tätä
liikettä. Tapahtumien peräkkäisyys voi synnyttää aikatietoisuutta, vaikka liike
puuttuisikin. Ihmisen mieli ei ole yhtä aikasidonnainen kuin
avaruussidonnainen, mikä johtuu mielen synnynnäisestä luonteesta. Jopa maisen, ruumiillisessa
hahmossa elettävän elämän aikana ihmisen luova mielikuvitus on verrattain
riippumaton ajasta, vaikka hänen mielensä onkin tiukasti avaruussidonnainen.
Mutta aika sinänsä ei ole geneettisesti mieleen kuuluva ominaisuus.
Ajan tajuaminen tapahtuu kolmella eri
tasolla:
1. Mielen tajuama aika -- tietoisuus
peräkkäisyydestä, liikkeestä, ja taju tapahtuman kestosta.
2. Hengen tajuama aika -- oivallus liikkeestä
Jumalaa kohti ja tietoisuus nousevasta liikkeestä kohti enentyvän jumalallisuuden
tasoja.
3. Persoonallisuus luo ainutlaatuisen
ajantajun Todellisuuden ymmärtämisestä sekä tietoisuuden läsnäolosta ja
kestosta.
Ei-hengelliset eläimet tuntevat vain menneisyyden ja elävät nykyhetkessä. Hengen asuttamalla ihmisellä on ennaltahahmottamisen kyky (ymmärrys): hän saattaa hahmottaa tulevaisuutta. Vain eteenpäin katsovat ja edistyvät asenteet ovat persoonallisesti todellisia. Staattinen etiikka ja perinnäinen moraalisuus ovat vain hieman eläimen tasoa ylempänä. Myöskään stoalaisuus ei edusta kovin korkeaa tiedostamisen tasoa. Etiikasta ja moraalista tulee todella inhimillisiä vasta, kun ne ovat dynaamisia ja edistyviä, kun ne elävät universumitodellisuuden myötäisesti.
Ihmispersoonallisuus
ei ole pelkästään ajallisuuden ja avaruuden tapahtumia myötäilevä, vaan
ihmispersoonallisuus voi myös toimia sellaisten tapahtumien kosmisena
aiheuttajana.
Universumi on ei-staattinen. Stabiilisuus ei ole vitkaisuuden tulos, vaan pikemminkin se on tulos energioiden vakautumisesta, mielten yhteistoiminnasta, morontioiden koordinoitumisesta, hengen harjoittamasta ylivalvonnasta ja persoonallisuuden yhdistymisestä. Stabiilisuus on kokonaan ja aina verrannollista jumalallisuuteen.
Universaalinen Isä käyttää kokonaisuniversumin
fyysisen valvonnan osalta ensimmäisyyttään ja ensisijaisuuttaan Paratiisin
Saaren välityksellä; kosmoksen hengellisen hallinnon suhteen Jumala on
absoluuttinen Iankaikkisen Pojan persoonassa. Mielen valtakuntien suhteen Isä
ja Poika toimivat Myötätoimijassa.
[sivu 136]
Kolmas Lähde ja Keskus avustaa toisiinsa kytkeytyvien fyysisten ja hengellisten energioiden ja organisoitumien tasapainon ja koordinoinnin ylläpitämisessä sillä absoluuttisuudella, jolla hän pitää otteessaan kosmista mieltä, ja käyttämällä hänelle luontaisia ja universaalisia fyysiseen ja hengelliseen gravitaatioon kohdistuvia lisäkykyjä. Milloin tahansa ja missä tahansa tapahtuu aineellisen ja hengellisen välinen kytkentä, tällainen mieli-ilmiö on Äärettömän Hengen toimi. Ainoastaan mieli voi liittää aineellisen tason fyysiset vahvuudet ja energiat yhteen henkitason hengellisten voimien ja olentojen kanssa.
Varmistukaa siitä, että kaikessa universaalisten ilmiöitten pohdiskelussanne otatte huomioon fyysisten, älyllisten ja hengellisten energioitten keskinäissuhteen, sekä siitä, että jää tarpeeksi tilaa niille odottamattomille ilmiöille, jotka liittyvät niiden persoonallisuuden toimesta tapahtuvaan yhdistämiseen, sekä niille ennalta-arvaamattomille ilmiöille, jotka johtuvat kokemuksellisen Jumaluuden ja Absoluuttien toimista ja reaktioista.
Universumi on tarkkaan ennalta-arvattavissa
oleva vain määrällisessä eli gravitaatiomittauksellisessa merkityksessä. Edes
alkuperäiset fyysiset vahvuudet eivät reagoi lineaariseen gravitaatioon,
eivätkä sitä tee myöskään korkeammat mielimerkitykset eivätkä perimmäisten
universumirealiteettien todelliset henkiarvot. Laadullisessa mielessä
universumi ei ole tarkkaan ennalta-arvattavissa oleva, sikäli kuin kyse on
uusista vahvuuksien yhteenliittymistä -- olkootpa ne fyysisiä, mielellisiä tai
hengellisiä --, vaikka monista tällaisista energioiden tai vahvuuksien
yhteenliittymistä kriittisen tarkastelun kohteiksi alistettuina tuleekin
osittain ennalta-arvattavia. Kun luodun olennon persoonallisuus yhdistää
aineen, mielen ja hengen, emme kykene täysin ennustamaan tällaisen
vapaatahtoisen olennon päätöksiä.
Kaikki ikiaikaisen vahvuuden, kehkeytyvän hengen ja muiden persoonattomien perimmäisyyksien vaiheet näyttävät reagoivan tiettyjen, suhteellisen vakaiden mutta tuntemattomien lakien mukaisesti, ja niille on ominaista tietty esiintymisen suurpiirteisyys ja reagoinnin joustavuus, jotka ovat useinkin hämmentäviä, kun ne kohtaa johonkin rajalliseen ja yksittäiseen tilanteeseen liittyvissä ilmiöissä. Mikä on selityksenä tälle ennalta-arvaamattomalle reagoinnin vapaudelle, jota nämä ilmaantuvat universumiaktualiteetit osoittavat? Nämä tuntemattomat, mittaamattomat ennalta-arvaamattomuudet -- liittyvätpä ne vahvuuden alkuyksikön käyttäytymiseen, identifioimattoman mielitason reaktioon tai siihen ilmiöön, että ulkoavaruuden alueilla on valmisteilla laaja esiuniversumi -- tuovat luultavasti julki niitä Perimmäisen toimia ja Absoluuttien läsnäoloa ja aikaansaannoksia, jotka ajallisesti edeltävät kaikkien universumien Luojien toimintaa.
Emme tiedä varmasti mutta otaksumme tällaisen
hämmästyttävän monipuolisuuden ja perusteellisen koordinoinnin merkitsevän
Absoluuttien läsnäoloa ja aikaansaavuutta, ja otaksumme, että tällainen
yhdenmukaiselta näyttävän syysuhteen edessä ilmenevä reagoinnin moninaisuus tuo
esille Absoluuttien reagointia, ei pelkästään välittömään ja tilanteeseen
liittyvään syysuhteeseen, vaan myös kaikkiin muihin samantapaisiin
syysuhteisiin koko kokonaisuniversumin piirissä.
Yksilöillä on omat kohtalonsuojelijansa;
planeetoilla, järjestelmillä, konstellaatioilla, universumeilla ja
superuniversumeilla on kullakin omat hallitsijansa, jotka uurastavat
toimialueidensa hyväksi. Havonaa ja jopa suuruniversumia valvovat ne, joille on
uskottu tällainen suuri vastuu. Mutta kuka vaalii kokonaisuniversumin
kokonaisuuden perustarpeita ja huolehtii niistä -- Paratiisista aina
neljännelle ja uloimmalle avaruustasolle saakka? Eksistentiaalisesti sellainen
ylimmäinen huolenpito lienee katsottavissa Paratiisin-Kolminaisuuden asiaksi,
mutta kokemukselliselta kannalta Havonan jälkeisten universumien ilmaantuminen
on riippuvainen:
1. Potentiaalisuuden osalta Absoluuteista.
2. Ohjauksen osalta Perimmäisestä.
[sivu 137]
3. Evolutionaarisen koordinoinnin osalta
Korkeimmasta.
4. Ennen nimenomaisesti tehtäväänsä
asetettujen hallitsijoiden saapumista suoritettavan hallintotyön osalta
Kokonaisuniversumin Arkkitehdeistä.
Kvalifioimaton
Absoluutti läpäisee koko avaruuden. Emme ole kaikin osin selvillä sen paremmin
Jumaluusabsoluutin kuin Universaalisen Absoluutin täsmällisestä statuksesta,
mutta tiedämme jälkimmäisen toimivan aina siellä, missä Jumaluus- ja
Kvalifioimaton Absoluutti toimivat. Jumaluusabsoluutti saattaa olla
universaalisesti läsnä oleva, mutta hän on tuskin läsnä avaruudessa.
Perimmäinen on tai tulee joskus olemaan avaruudellisesti läsnä neljännen
avaruustason äärireunoille saakka. Epäilemme, onko Perimmäisellä koskaan
avaruudellista läsnäoloa kokonaisuniversumin periferian ulkopuolella, mutta
näiden rajojen muodostamissa puitteissa Perimmäinen yhdentää asteittain kolmeen
Absoluuttiin sisältyvien potentiaalien luovaa organisoimista.
Kautta kaiken ajan ja avaruuden sekä kaikkeen
todellisuuteen nähden, olipa se minkälaista tahansa, vaikuttaa horjumaton ja
persoonaton laki, joka vastaa kosmisen sallimuksen toimintaa. Armo luonnehtii
Jumalan rakkaudentäyteistä suhtautumista yksilöön, ja tasapuolisuus motivoi
Jumalan asennetta kokonaisuuteen. Jumalan tahto ei välttämättä vallitse
kokonaisuuden osan suhteen -- yksittäisen yksilön sydämessä --, mutta hänen
tahtonsa kyllä tosiasiallisesti hallitsee kokonaisuutta, universumien
universumia.
Kaikkiin Jumalan kanssakäymisiin kaikkien olentojen kanssa pätee se, etteivät hänen lakinsa ole luonnostaan mielivaltaisia. Teistä, joiden näkemys on rajoittunut ja joiden katsantokanta on rajallinen, Jumalan toimenpiteiden täytyy näyttää usein diktatorisilta ja mielivaltaisilta. Jumalan lait ovat pelkästään Jumalan tottumuksia, hänen toistuvia toimintatapojaan, ja hän tekee aina kaiken hyvin. Havaitsette, että Jumala tekee saman asian kerran toisensa jälkeen samaan tapaan yksinkertaisesti siksi, että se on kyseisissä olosuhteissa paras tapa tämän nimenomaisen asian suorittamiseksi; ja paras tapa on oikea tapa. Ja siksi ääretön viisaus aina määrää sen tehtäväksi tällä täsmällisellä ja täydellisellä tavalla. Teidän tulisi myös muistaa, ettei luonto ole pelkästään Jumaluuden toimi, vaan että ihmisen luonnoksi kutsumissa ilmiöissä on läsnä muitakin vaikuttavia tekijöitä.
Jumalalliselle olemukselle on vastenmielistä sietää minkäänlaista rappeutumista tai edes sallia minkään puhtaasti henkilökohtaisen teon suorittamista kelvottomalla tavalla. Tehtäköön kuitenkin selväksi, että jos minkä tahansa tilanteen jumalallisuudessa, jossakin äärimmäisissä oloissa, missä tahansa tapauksessa, jossa korkeimman viisauden toteutuminen saattaisi viitata toisenlaisen menettelyn tarpeeseen -- jos täydellisyyden vaatimukset jostakin syystä sanelisivat toisenlaisen, paremman reagointitavan --, silloin ja siinä tapauksessa kaikin puolin viisas Jumala toimisi tuolla paremmalla ja sopivammalla tavalla. Se olisi korkeamman lain julkituomista eikä alemman lain kumoamista.
Jumalan tahtoon perustuvien tekojen pitkäaikainen toistuvuus ei tee Jumalasta omien tottumustensa orjaa. Mitään ristiriitaa ei vallitse Infiniittisen lakien välillä, vaan ne ovat kaikki erehtymättömyyttä osoittavia täydellisyyksiä. Ne ovat kaikki niitä kiistattomia säädöksiä, jotka ilmentävät virheettömiä päätöksiä. Laki on infiniittisen, täydellisen ja jumalallisen mielen muuttumaton reaktio. Jumalan teot ovat tästä niiden näennäisestä samanlaisuudesta huolimatta kaikki tahtoon perustuvia. Jumalassa "ei ole mitään vaihtuvuutta eikä häivääkään muuttumisesta". Muttei kaikkea sitä, mikä on totuuden mukaisesti sanottavissa Universaalisesta Isästä, voi sanoa yhtä varmasti kaikista hänen alaisuudessaan toimivista älyllisistä olennoista eikä hänen evolutionaarisista luoduistaan.
Koska Jumala on muuttumaton, voitte luottaa
hänen kaikissa tavanomaisissa tilanteissa suorittavan saman teon samalla
yhtäläisellä ja tavanomaisella tavalla. Jumala
[sivu 138]
on kaikille eläville ja elottomille luoduille vakauden tae. Hän on Jumala, siksi hän ei muutu.
Ja koko tämä Jumalan käyttäytymisen
järkkymättömyys ja toiminnan yhdenmukaisuus on persoonallista, tietoista ja
mitä suurimmassa määrin tahtoperäistä, sillä suuri Jumala ei ole oman
täydellisyytensä ja infiniittisyytensä avuton orja. Jumala ei ole mikään itsestään
toimiva automaattinen voima; hän ei ole mikään orjallinen, lakiin sidottu
voima. Jumala ei ole matemaattinen yhtälö eikä kemiallinen kaava. Hän on
vapaatahtoinen ja ensisijainen persoonallisuus. Hän on Universaalinen Isä,
ylivertaisesti persoonallinen olento ja kaikkien luotujen persoonallisuuden
universaalinen lähde.
Jumalan tahto ei mitenkään yhdenmukaisesti vallitse Jumalaa etsivän aineellisen kuolevaisen sydämessä, mutta jos aikakehykset laajennetaan nykyhetken yli niin, että ne käsittävät koko ensimmäisen elämän, silloin Jumalan tahto alkaa näkyä yhä enemmän niissä hengen hedelmissä, joita hengen johdattamien Jumalan lasten elämä tuottaa. Ja sitten, jos ihmiselämää laajennetaan edelleen niin, että se käsittää morontiakokemuksen, jumalallisen tahdon havaitaan loistavan aina vain kirkkaampana niiden ajallisuuden luotujen hengellistyvissä teoissa, jotka ovat alkaneet maistaa ihmispersoonallisuuden ja Universaalisen Isän persoonallisuuden sukulaisuussuhteen kokemisen tuottamia jumalallisia riemuja.
Jumalan Isyys ja ihmisten veljeys edustavat osan ja kokonaisuuden paradoksia persoonallisuuden tasolla. Jumala rakastaa kutakin yksilöä taivaallisen perheen yksilöllisenä lapsena. Ja kuitenkin Jumala rakastaa näin jokaista yksilöä, hänellä ei ole suosikkeja, ja hänen rakkautensa universaalisuus saa aikaan kokonaisuuden sukulaisuussuhteen, universaalisen veljeyden.
Isän rakkaus yksilöllistää ehdottomasti jokaisen persoonallisuuden Universaalisen Isän ainutlaatuiseksi lapseksi, lapseksi, jolle ei infiniittisyydessä ole kaksoiskappaletta, tahdolliseksi olennoksi, jota ei edes ikuisuus voi korvata. Isän rakkaus kirkastaa jokaisen Jumalan lapsen valaisemalla taivaallisen perheen jokaisen jäsenen ja korostamalla voimakkaasti jokaisen persoonallisen olennon ainutlaatuisuutta suhteessa kaiken olevaisen Isän veljespiirin ulkopuolella oleviin persoonattomiin tasoihin. Jumalan rakkaus tuo vaikuttavasti julki kunkin tahdollisen luodun transsendenttisen arvon, paljastaa erehtymättömästi sen korkean arvon, jonka Universaalinen Isä antaa jokaiselle ja itse kullekin lapsistaan, korkeimmasta paratiisistatuksen omaavasta luojapersoonallisuudesta vähäisimpään, tahdollisen luodun arvon omaavaan olentoon ihmisten villiheimojen joukossa jonkin ajallisen ja avaruudessa olevan, evolutionaarisen maailman ihmislajin aamunkoitossa.
Juuri tämä Jumalan yksilöä kohtaan osoittama rakkaus saa aikaan kaikista yksilöistä koostuvan jumalallisen perheen, Paratiisin-Isän vapaatahtoisten lasten universaalisen veljeskunnan. Ja tämä veljeskunta, koska se on universaalinen, on kokonaisuuden keskinäinen suhde. Veljeskunta, koska se on universaalinen, paljastaa ei suhdetta itse kuhunkin, vaan kaikkiin. Veljeskunta on kokonaisuusrealiteetti, ja se ilmentää sen vuoksi kokonaisuuden ominaisuuksia erotukseksi osan ominaisuuksista.
Veljeys on jokaisen universaaliseen
olemassaoloon kuuluvan persoonallisuuden välisen suhteen tosiasia. Yksikään
persoona ei voi välttyä niiltä siunauksilta tai niiltä kiroilta, jotka
kulloinkin ovat tuloksena suhteesta muihin henkilöihin. Osa hyötyy tai kärsii
yhdessä kokonaisuuden kanssa. Kunkin ihmisen hyvä pyrkimys hyödyttää kaikkia
ihmisiä; itse kunkin ihmisen erehdys tai pahuus lisää kaikkien ihmisten
koettelemuksia. Miten liikkuu osa, siten liikkuu kokonaisuus. Miten edistyy
kokonaisuus, siten edistyy osa. Osan ja kokonaisuuden väliset suhteelliset
nopeudet määräävät, viivästyttääkö kokonaisuuden vitkaisuus sen osaa, vai
ajaako sitä eteenpäin kosmisen veljeskunnan antama vauhti.
[sivu 139]
On mysteeri, että Jumala on mitä korkeimmassa
määrin persoonallinen, itsetajuinen olento, jolla on asuinpäämaja ja joka
samalla on henkilökohtaisesti läsnä näin laajassa maailmankaikkeudessa ja joka
on henkilökohtaisesti yhteydessä tällaiseen kutakuinkin äärettömään määrään
olentoja. Sen, että tällainen ilmiö on ihmisen käsityskyvyn ylittävä mysteeri,
ei pitäisi vähimmässäkään määrin vähentää uskoanne. Älkää salliko
infiniittisyyden suuruuden, ikuisuuden suunnattomuuden, älkääkä Jumalan
ylivertaisten ominaisuuksien suurenmoisuuden ja loistavuuden herättää teissä
ylenmääräistä pelkoa, järkyttää tai masentaa teitä, sillä Isä ei ole kovinkaan
kaukana kenestäkään teistä; hän asuu teissä, ja hänessä me kaikki
kirjaimellisesti liikumme, tosiasiallisesti elämme ja sananmukaisesti olemme.
Vaikka Paratiisin-Isä toimiikin jumalallisten luojiensa ja luotujen lastensa kautta, hänellä on myös mitä läheisin sisäinen yhteys teihin, yhteys, joka on niin jalo, niin suuresti persoonallinen, että se menee jo minunkin käsityskykyni tuolle puolen -- tuo Isän osasen salaperäinen yhteydenpito ihmissielun ja sen kuolevaisen mielen kanssa, jossa se tosiasiallisesti asuu. Tietämällä sen, mitä näistä Jumalan lahjoista tiedätte, te siis tiedätte, että Isä on läheisessä kosketuksessa ei vain jumalallisiin kumppaneihinsa vaan myös ajallisuuden evolutionaarisiin, kuolevaisiin lapsiinsa. Isä tosiaankin pysyy Paratiisissa, mutta hänen jumalallinen läsnäolonsa asuu myös ihmisten mielessä.
Vaikka Pojan
henki vuodatetaankin kaiken lihan päälle, vaikka Poika kuolevaisen
ruumiillisessa hahmossa asui kerran keskellänne, vaikka serafit
henkilökohtaisesti varjelevat ja opastavat teitä, voiko kukaan näistä Toisen ja
Kolmannen Lähteen jumalallisista olennoista silti koskaan toivoa pääsevänsä
yhtä lähelle teitä tai ymmärtää teitä yhtä täysimääräisesti kuin Isä, joka on
antanut osan itsestään olemaan sisimmässänne, olemaan todellinen ja
jumalallinen, jopa ikuinen minuutenne?
"Jumala on henkeä", mutta Paratiisi
ei ole. Aineellinen maailmankaikkeus on aina se areena, jolla kaikki
hengelliset toiminnot tapahtuvat; henkiolennot ja henkeä olevat
taivaaseennousijat elävät ja työskentelevät aineellista todellisuutta olevilla
fyysisillä sfääreillä.
Kosmisen vahvuuden anti, kosmisen gravitaation maailma, on Paratiisin Saaren tehtäväkenttä. Kaikki alkuperäinen vahvuus-energia lähtee liikkeelle Paratiisista, ja lukemattomien universumien rakentamiseen tarvittava aine kiertää nyt koko kokonaisuniversumin piirissä sellaisen supergravitaatioläsnäolon muodossa, josta koostuu läpäistyn avaruuden vahvuusvaraus.
Olivatpa vahvuuden muunnokset kaukaisissa
universumeissa millaiset hyvänsä, se kerran Paratiisista lähdettyään matkaa
edelleen ikuisen Saaren koskaan päättymättömän, aina läsnä olevan,
katkeamattoman vetovoimavaikutuksen alaisena, kiertäen uskollisesti ja
myötäsyntyisesti iäti ympäri universumien ikuisia avaruusratoja. Fyysinen
energia on se ainoa realiteetti, joka universaalisen lain noudattamisessaan on
uskollinen ja vankkumaton. Vain luodun olennon tahtotoiminnan alueella on
esiintynyt poikkeamista jumalallisilta poluilta ja alkuperäisistä
suunnitelmista. Voima ja energia ovat universaaliset todisteet keskellä olevan
Paratiisin Saaren vakaudesta, pysyvyydestä ja ikuisuudesta.
Hengen lahjoittaminen ja persoonallisuuksien
hengellistäminen, hengellisen gravitaation alue, on Iankaikkisen Pojan
toimipiiri. Ja tämä Pojan henkigravitaatio, joka vetää kaikkia hengellisiä
reaalisubjekteja alati puoleensa, on aivan yhtä todellinen ja absoluuttinen
kuin Paratiisin Saaren kaikkivoipa aineellinen vetovoima. Mutta aineellisen
mielen omaavalle ihmiselle ovat luonnollisesti tutumpia fyysisluontoiset,
[sivu 140]
aineelliset ilmenemät kuin yhtä lailla todelliset ja voimalliset hengellisluontoiset toiminnot, jotka vain sielun hengellinen ymmärrys erottaa.
Sitä mukaa kun minkä tahansa
maailmankaikkeudessa olevan persoonallisuuden mieli käy hengellisemmäksi --
enemmän Jumalan kaltaiseksi --, siitä tulee yhä vähemmän aineelliseen
gravitaatioon reagoiva. Fyysiseen gravitaatioon reagoinnin perusteella mitattu
reaalisuus on henkisen sisällön laadun perusteella määritellyn reaalisuuden
antiteesi. Fyysisen gravitaation vaikutus on ei-henkisen energian määrän
määritin; hengellisen gravitaation vaikutus on jumalallisuuden elävän energian
laadun mitta.
Mitä Paratiisi on fyysiselle luomistulokselle ja mitä Iankaikkinen Poika on hengelliselle maailmankaikkeudelle, sitä Myötätoimija on mielen maailmoille -- aineellisten, morontiaalisten ja hengellisten olentojen ja persoonallisuuksien älylliselle universumille.
Myötätoimija reagoi sekä aineellisiin että hengellisiin realiteetteihin, ja sen vuoksi hänestä tulee luonnostaan kaikkien älyllisten olentojen universaalinen hoivaaja, olentojen, jotka saattavat edustaa luomistyön sekä aineellisten että hengellisten osa-alueiden liittoa. Älyllisyyden lahjaksi antaminen, niin aineellisesta kuin hengellisestä huolehtiminen mielenä ilmenevässä ilmiössä, on yksinomaisesti Myötätoimijalle kuuluva toimikenttä. Näin hänestä tulee hengellisen mielen osapuoli, morontiaalisen mielen sisin olemus ja ajallisuuden evolutionaaristen luotujen aineellisen mielen substanssi.
Mieli on se menetelmä, jolla
henkirealiteeteistä tulee luoduille persoonallisuuksille kokemuksellisia. Ja
viime kädessä jopa ihmismieleen sisältyvät yhdistävät mahdollisuudet, kyky
koordinoida asioita, ideoita ja arvoja, ovat aineellisuuden ylittäviä.
Vaikka on tuskin mahdollista, että
kuolevaisen mieli käsittäisi suhteellisen kosmisen todellisuuden seitsemää
tasoa, pitäisi ihmisälyn kuitenkin kyetä tajuamaan paljonkin siitä, mikä on
finiittisen todellisuuden kolmen toimivan tason tarkoitus:
1. Aine. Järjestynyt energia, joka on
lineaarisen gravitaation alainen, paitsi milloin liike sitä muuntelee ja mieli
sitä säätelee.
2. Mieli. Järjestynyt tajunta, joka ei
ole tyystin aineellisen painovoiman alainen ja joka vapautuu kokonaan, kun
henki sitä modifioi.
3. Henki. Korkein persoonallinen
realiteetti. Todellinen henki ei ole aineellisen gravitaation alainen, vaan
siitä tulee lopulta kaikkien persoonallisuuden arvon omaavien kehittyvien
energiajärjestelmien liikkeelle paneva voima.
Kaikkien persoonallisuuksien olemassaolon
tavoite on henki; aineelliset ilmentymät ovat suhteellisia, ja kosminen mieli
on näiden universaalisten vastakohtien välillä. Mielen lahjoittaminen ja hengen
jakaminen ovat Jumaluuden kumppanipersoonien, Äärettömän Hengen ja Iankaikkisen
Pojan, työtä. Totaalisen Jumaluuden reaalisuus ei ole mieltä, vaan henki-mieltä
-- persoonallisuuden yhdistämää mieli-henkeä. Siitä huolimatta sekä hengen että
aineen absoluutit yhtyvät Universaalisen Isän persoonassa.
Paratiisissa kolme energiaa -- fyysinen, mielellinen ja hengellinen -- ovat tasavertaisia. Energia-aine on evolutionaarisessa kosmoksessa hallitsevassa asemassa, paitsi persoonallisuudessa, jossa henki on mielen välityksellä pyrkimässä herruuteen. Henki on kaikkien luotujen persoonallisuuskokemuksen perustavaa laatua oleva realiteetti, sillä Jumala on henki. Henki on muuttumaton, ja sen vuoksi se ylittää kaikissa persoonallisuussuhteissa sekä mielen että aineen, jotka ovat asteittaisen saavuttamisen kokemuksellisia muuttujia.
Kosmisessa kehityksessä aineesta tulee
filosofinen varjo, jonka mieli luo jumalallisen valaistumisen hengen kirkkauden
läsnä ollessa, mutta tämä ei kumoa
[sivu 141]
aine-energian reaalisuutta. Mieli, aine ja henki ovat yhtä todellisia, mutta persoonallisuuden kannalta niillä ei ole jumaluuden saavuttamista ajatellen yhtäläistä arvoa. Jumaluuden tiedostaminen on asteittain edistyvä hengellinen kokemus.
Mitä kirkkaampi
hengellistyneen persoonallisuuden (Isä maailmankaikkeudessa, potentiaalisen
henkipersoonallisuuden osanen yksilöllisyyden omaavassa luodussa) loisto on,
sitä suurempi on se varjo, jonka väliin tuleva mieli luo aineellisen verhonsa
ylle. Ajallisuudessa ihmisruumis on aivan yhtä todellinen kuin mieli tai henki,
mutta kuolemassa sekä mieli (identiteetti) että henki jäävät eloon, kun ruumis
sen sijaan ei jää. Kosminen todellisuus voi puuttua persoonallisuuskokemuksesta.
Ja niinpä kreikkalaisella kielikuvallanne, jonka mukaan aineellinen on
todellisemman henkisubstanssin pelkkä varjo, on todellakin filosofista
merkitystä.
Henki on universumeissa pohjimmainen
persoonallinen realiteetti, ja persoonallisuus on pohjimmaista kaikelle
kehittyvälle kokemukselle hengellisestä reaalisuudesta. Jokaisella
persoonallisuuskokemuksen vaiheella kullakin peräkkäisellä universumietenemisen
tasolla on joukoittain johtolankoja houkuttelevien persoonallisten
realiteettien löytämiseksi. Ihmisen todellisena päämääränä on uusien ja henkeä
olevien tavoitteiden luominen ja sitten tällaisten aineettomia arvoja
edustavien verrattomien tavoitteiden kosmisiin houkuttimiin reagoiminen.
Rakkaus on persoonallisuuksien välisen siunauksellisen kanssakäymisen salaisuus. Yksi ainoa kontakti ei riitä henkilön todelliseen tuntemiseen. Matemaattisen päättelyn avulla et voi tuntea musiikkia niin, että osaisit sitä arvostaa, vaikka musiikki onkin eräs matemaattisen rytmin muoto. Puhelintilaajalle annettu numero ei millään tavoin yksilöi kyseessä olevan tilaajan persoonallisuutta eikä ilmoita mitään hänen luonteestaan.
Matematiikka, aineellinen tiede, on välttämätön maailmankaikkeuden materiaalisten puolien älylliselle käsittelylle, muttei tällainen tietämys välttämättä kuulu totuuden korkeampaan tajuamiseen eikä hengellisten realiteettien henkilökohtaiseen arvostamiseen. Ei pelkästään elävien maailmassa, vaan jopa fyysisen energian maailmassa kahden tai useamman asian summa on varsin usein jotakin enemmän tai jotakin muuta kuin tällaisten yhdistymien ennustettavissa olevat, yhteen laskemalla saadut tulokset. Sen paremmin matemaattinen tiede kaikkineen kuin koko filosofian maailma tai korkein fysiikka tahi kemia eivät pystyisi ennustamaan saatikka tietämään, että kahden kaasumaisen vedyn atomin liitto yhden kaasumaisen hapen atomin kanssa antaisi tulokseksi uuden ja laadullisesti pelkän yhteenlaskun ylittävän substanssin -- nestemäisen veden. Ymmärryksen ja tiedon tästä yhdestä ainoasta fysikaalis-kemiallisesta ilmiöstä olisi pitänyt olla esteenä materialistisen filosofian ja mekanistisen kosmologian kehittymiselle.
Tekninen analyysi ei paljasta sitä, mitä joku persoona tai jokin kappale voi tehdä. Vettä esimerkiksi käytetään tuloksellisesti tulen sammuttamiseen. Se, että vesi sammuttaa tulen, on tosiasia, jonka tunnemme jokapäiväisestä kokemuksestamme, muttei mikään vedestä tehty analyysi voisi koskaan paljastaa tällaista ominaisuutta. Analyysi määrittelee veden koostuvan vedystä ja hapesta; kun näitä alkuaineita tutkitaan lähemmin, paljastuu, että happi on palamisen varsinainen ylläpitäjä ja että vety itse on herkästi palavaa.
Uskonnostanne on
tulossa todellinen, koska se on nousemassa pelon orjuudesta ja taikauskon pauloista.
Filosofianne ponnistelee vapautuakseen dogmeista ja perinnäisyydestä. Tieteenne
on antautunut loputtoman pitkään kamppailuun totuuden ja erheen välillä,
samalla kun se taistelee vapautuakseen abstraktion kahleista, matematiikan
orjuudesta ja mekanistisen materialismin suhteellisesta sokeudesta.
[sivu 142]
Kuolevaisella
ihmisellä on henkiydin. Mieli on persoonallis-energiaalinen järjestelmä, joka
on jumalallisen henkiytimen ympärillä ja joka toimii aineellisessa
ympäristössä. Tällainen persoonallisen
mielen ja hengen elävä suhde muodostaa ikuisen persoonallisuuden
universumipotentiaalin. Todellinen vaikeus, pysyvä pettymys, vakava tappio tai
väistämätön kuolema voivat tulla vasta sen jälkeen, kun minäkäsitykset ottavat
vapauden täysin syrjäyttää keskeisen henkiytimen ohjaavan voiman ja rikkovat
tällöin persoonallisuusidentiteetin kosmisen kaavan.
[Esittänyt Viisauden Täydellistäjä Päivien Muinaisten antamin valtuuksin.]