[sivu
184]
SEITSEMÄN VALTIASHENKEÄ
PARATIISIN Seitsemän Valtiashenkeä ovat Äärettömän Hengen primaariset persoonallisuudet. Tässä itsensä jäljentämisen seitsenkertaisessa luomisteossa Ääretön Henki ammensi tyhjiin ne yhdistelymahdollisuudet, jotka matemaattisesti voivat sisältyä Jumaluuden kolmen persoonallisuuden tosiasialliseen olemassaoloon. Mikäli olisi ollut mahdollista tuottaa suurempi määrä Valtiashenkiä, heitä olisi luotu, mutta kolmeen Jumaluuteen sisältyy tasan seitsemän ja vain seitsemän yhdistelymahdollisuutta. Ja tämä selittää, miksi maailmankaikkeus toimii seitsemänä suurlohkona, ja miksi seitsenluku on sen organisaatiossa ja hallinnossa pohjimmiltaan kaiken perustana.
Seitsemän Valtiashenkeä ovat näin ollen
lähtöisin seuraavista seitsemästä hahmosta, joista he myös saavat yksilölliset
luonteenpiirteensä:
1. Universaalinen Isä.
2. Iankaikkinen Poika.
3. Ääretön Henki.
4. Isä ja Poika.
5. Isä ja Henki.
6. Poika ja Henki.
7. Isä, Poika ja Henki.
Tiedämme varsin vähän Isän ja Pojan toiminnasta Valtiashenkien luomisessa. Nämä ilmeisestikin saatettiin olevaisuuden piiriin Äärettömän Hengen henkilökohtaisin toimin, mutta meille on nimenomaan opetettu, että sekä Isä että Poika olivat osallisina heidän ilmaantumisessaan.
Henkiseltä luonteeltaan ja olemukseltaan nämä Paratiisin Seitsemän Henkeä ovat kuin yksi, mutta kaikilta muilta yksilöllisyyden aspekteiltaan he ovat varsin erilaisia, ja tulokset heidän toiminnastaan superuniversumeissa tuovat julki heidän yksilölliset eroavaisuutensa tavalla, josta ei voi erehtyä. Kaikkia suuruniversumin seitsemään lohkoon -- ja vieläpä vastaaviin ulkoavaruuden lohkoihinkin -- kohdistuvia jälkisuunnitelmia sävyttää näiden korkeinta ja perimmäistä valvontaa edustavien Seitsemän Valtiashengen kaikissa muissa kuin hengellisissä asioissa ilmenevä erilaisuus.
Valtiashengillä on monia tehtäviä, mutta
nykyisellään heidän erityisenä toimialanaan on seitsemän superuniversumin
keskusvalvonta. Jokaisella Valtiashengellä on suunnattoman suuri päämaja, joka
on myös vahvuuden keskittymäpiste. Tämä päämaja kiertää hitaasti ympäri
Paratiisin äärireunaa ja pysyttäytyy aina kohdassa, joka on Valtiashengen
välittömän valvonnan kohteena olevaa superuniversumia vastapäätä ja on tuota
superuniversumia koskevan erikoistuneen voimanvalvonnan ja lohkokohtaisen
energianjakelun Paratiisi-kohtiossa. Jokaisen super-universumin säteittäiset
rajalinjat kohtaavatkin todellisuudessa toisensa juuri superuniversumia
valvovan Valtiashengen Paratiisin-päämajassa.
[sivu 185]
1. SUHDE KOLMIYHTEISEEN JUMALUUTEEN
Myötäluoja, Ääretön Henki, on välttämätön, jotta jakamattoman Jumaluuden kolmiyhteinen personoituminen saataisiin viedyksi loppuun. Tämä kolminkertainen Jumaluuden personoituma on luonnostaan seitsenkertainen yksilöllisen ja assosiatiivisen ilmentymismahdollisuuden osalta; siksipä jälkeenpäin seurannut suunnitelma sellaisten universumien luomiseksi, joita asuttaisivat älylliset ja potentiaalisesti hengelliset sekä asianmukaisella tavalla Isää, Poikaa ja Henkeä ilmentävät olennot, tekikin Seitsemän Valtiashengen personoimisesta väistämättömän. Olemme tottuneet puhumaan Jumaluuden kolminkertaisesta personoitumisesta absoluuttisena väistämättömyytenä, kun taas Seitsemän Valtiashengen ilmaantumista olemme tottuneet pitämään aliabsoluuttisena väistämättömyytenä.
Vaikka Seitsemän Valtiashenkeä tuskin kolminkertaista Jumaluutta ilmentävätkään, he ovat silti seitsenkertaisen Jumaluuden ikuinen ilmennys, Jumaluuden kolmen iäti olemassa olevan persoonan aktiivisia ja assosiatiivisia funktioita. Universaalinen Isä, Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki tai heistä muodostunut mikä tahansa kahden yhdistelmä kykenee toimimaan mainitussa ominaisuudessa näiden Seitsemän Hengen kautta, heissä ja heidän avullaan. Kun Isä, Poika ja Henki toimivat yhdessä, he voivat toimia ja he toimivat Valtiashengen numero Seitsemän kautta, mutta eivät Kolminaisuutena. Yksin ja yhdessä Valtiashenget edustavat jotakin tai kaikkia mahdollisia -- yhden tai useamman -- Jumaluuden toimintoja, mutta eivät Jumaluuden kollektiivisia toimintoja, eivät Kolminaisuuden toimintoja. Valtiashenki Numero Seitsemän ei henkilökohtaisesti toimi Paratiisin-Kolminaisuuden suhteen, ja juuri siksi hän voikin toimia henkilökohtaisesti Korkeimman Olennon puolesta.
Mutta kun Seitsemän Valtiashenkeä jättävät kukin henkilökohtaisen valtansa ja superuniversumeihin kohdistuvan auktoriteettinsa istuimen ja kokoontuvat Paratiisin-Jumaluuden kolmiyhteisyyden läsnä ollessa Myötätoimijan ympärille, silloin ja siellä he kollektiivisesti edustavat kehittyville universumeille ja kehittyvissä universumeissa jakamattoman Jumaluuden -- Kolminaisuuden -- toiminnallista valtaa, viisautta ja auktoriteettia. Mainitunlainen Jumaluuden ensiasteisen seitsenkertaisen ilmentymän paratiisillinen unioni todellakin kätkee aktuaalisesti sisäänsä, sulkee kirjaimellisesti piiriinsä, kolmen ikuisen Jumaluuden jokaisesta attribuutista ja suhtautumistavasta kaiken, mikä on Korkeimmuudessa ja Perimmäisyydessä. Silloin ja siellä Seitsemän Valtiashenkeä käytännöllisesti katsoen kattavat tosiaankin koko Korkein-Perimmäisen toimintapiirin sekä suhteessa kokonaisuniversumiin että sen sisällä.
Siinä määrin
kuin pystymme havaitsemaan, nämä Seitsemän Henkeä liittyvät Jumaluuden kolmen
ikuisen persoonan jumalallisiin toimintoihin; emme löydä mitään, mikä
todistaisi suorasta yhteydestä Absoluuttisen kolmen ikuisen vaiheen toimiviin
läsnäoloihin. Yhdessä ollessaan Valtiashenget edustavat Paratiisin Jumaluuksia
sillä alueella, jota voitaisiin suurin piirtein ajatella finiittiseksi
toimintakentäksi. Tähän saattaisi sisältyä paljon sitä, mikä on perimmäistä,
mutta ei absoluuttista.
Aivan kuten Iankaikkinen ja Alkuperäinen
Poika tulee julki kaiken aikaa yhä lukuisampien jumalallisten Poikien persoonan
kautta, samoin paljastuu Ääretön ja Jumalallinen Henki Seitsemän Valtiashengen
ja heihin liittyvistä henkiryhmistä muodostuvien kanavien kautta. Keskuksien
keskuksessa Ääretön Henki on lähestyttävissä, mutteivät kaikki
Paratiisiin-saapujat kykene silti heti havaitsemaan hänen persoonallisuuttaan
ja erillistynyttä läsnäoloaan. Mutta kaikki keskusuniversumiin päässeet voivat
olla ja ovatkin heti kanssakäymisissä Seitsemästä Valtiashengestä yhden kanssa
eli hänen kanssaan, joka johtaa avaruudesta juuri saapuneen pyhiinvaeltajan
synnyinuniversumia.
[sivu 186]
Paratiisin-Isä puhuu universumien
universumille vain Poikansa kautta, kun taas hän ja Poika toimivat yhdessä vain
Äärettömän Hengen kautta. Paratiisin ja Havonan ulkopuolella Ääretön Henki puhuu
vain Seitsemän Valtiashengen äänellä.
Ääretön Henki harjoittaa henkilökohtaisena
läsnäolona tuntuvaa vaikuttamista Paratiisi-Havona -järjestelmän rajojen
sisällä. Muualla hänen henkilökohtainen henkiläsnäolonsa tulee esille
Seitsemästä Valtiashengestä jonkun toimesta ja jonkun kautta. Siksi missä
tahansa maailmassa tai kenessä tahansa yksilössä ilmenevää Kolmannen Lähteen ja
Keskuksen superuniversaalista henkiläsnäoloa sävyttääkin tätä luomistuloksen
lohkoa valvovan Valtiashengen ainutlaatuinen olemus. Ja käänteisesti:
henkivoiman ja älyllisyyden yhteislinjat kulkevat sisäänpäin Jumaluuden
Kolmanteen Persoonaan nimenomaan Seitsemän Valtiashengen kautta.
Seitsemän Valtiashenkeä on kollektiivina varustettu Kolmannen Lähteen ja Keskuksen korkein-perimmäisin attribuutein. Vaikka jokainen heistä yksilönä saakin osansa tästä varustuksesta, he tuovat kaikkivoipaisuuden, kaikentietävyyden ja kaikkialla läsnä olemisen attribuutteja kuitenkin julki vain kollektiivina. Maailmankaikkeuden suhteen yksikään heistä ei voi toimia tällä tavoin; yksilöinä ja mainittujen korkeimmuuteen ja perimmäisyyteen kuuluvien valtaoikeuksien käytössään heistä jokainen on henkilökohtaisesti sidottu siihen superuniversumiin, joka on hänen välittömässä valvonnassaan.
Kaikki se, mitä
teille on joskus kerrottu Myötätoimijan jumalallisuudesta ja
persoonallisuudesta, soveltuu yhtäläisesti ja täysimääräisesti Seitsemään
Valtiashenkeen, jotka niin perin tehokkaasti jakelevat Ääretöntä Henkeä
suuruniversumin seitsemälle lohkolle jumalallisen perintöosansa mukaisesti ja
tavalla, joka vastaa heistä itse kunkin erilaistunutta ja yksilöllistä
ainutlaatuisuutta. Tälle kollektiiviselle seitsikolle olisi sen vuoksi
paikallaan antaa mikä tahansa Äärettömän Hengen nimistä tai ne kaikki. Kollektiivina
he ovat kaikilla aliabsoluuttisilla tasoilla yhtä Myötäluojan kanssa.
IDENTITEETTI JA ERILAISUUS
Seitsemän Valtiashenkeä ovat sanoin
kuvaamattomia olentoja, mutta he ovat toki selvästi ja ehdottomasti
persoonallisia. Heillä on nimi, mutta pidämme parempana esitellä heidät
numeroin. Äärettömän Hengen ensivaiheisina personoitumina he ovat sukua
keskenään, mutta kolmiyhteisen Jumaluuden seitsemän mahdollisen yhdistelmän
ensivaiheisina ilmentyminä heidän olemuksensa eroavat oleellisesti toisistaan,
ja tämä olemuksen erilaisuus määrää heidän välillään superuniversumien
johtamisessa havaittavan eroavaisuuden. Nämä Seitsemän Valtiashenkeä ovat
kuvailtavissa seuraavasti:
Valtiashenki Numero Yksi. Tämä Henki edustaa erityisellä tavalla ja välittömästi Paratiisin-Isää. Aivan erityisesti ja tehokkaasti hän ilmentää Universaalisen Isän voimaa, rakkautta ja viisautta. Hän on Salaperäisten Opastajien päällikön läheinen työtoveri ja verraton neuvonantaja, olennon, joka johtaa Diviningtonissa olevaa Personoitujen Suuntaajien korkeakoulua. Aina kun Seitsemän Valtiashenkeä esiintyvät yhdessä, Valtiashenki Numero Yksi puhuu Universaalisen Isän puolesta.
Tämä Henki johtaa ensimmäistä
superuniversumia, ja samalla kun hän uskollisesti ilmentää Äärettömästä
Hengestä olevan primaarisen personoituman jumalallista olemusta, näyttää hän
luonteeltaan sitäkin erityisemmin muistuttavan Universaalista Isää. Hänellä on
aina henkilökohtainen yhteys niihin seitsemään Heijastavaan Henkeen, jotka ovat
ensimmäisen superuniversumin päämajassa.
[sivu 187]
Valtiashenki Numero Kaksi. Tämä Henki kuvastaa uskollisesti koko luomakunnan esikoisen, Iankaikkisen Pojan, verratonta olemusta ja lumoavaa luonnetta. Hän on aina läheisessä yhteydessä kaikenluokkaisiin Jumalan Poikiin, kun nämä sattuvat olemaan Jumalien asuinuniversumissa joko yksilöinä tai riemullisessa yhteiskokouksessa. Kaikissa Seitsemän Valtiashengen kokouksissa hän puhuu aina Iankaikkisen Pojan puolesta ja hänen nimissään.
Tämä Henki ohjaa toisen superuniversumin
kohtaloita ja hallitsee tätä laajaa aluetta paljolti niin kuin Iankaikkinen
Poika sitä hallitsisi. Hänellä on aina yhteys niihin seitsemään Heijastavaan
Henkeen, joiden asemapaikka on toisen superuniversumin pääkaupungissa.
Valtiashenki Numero Kolme. Tämä Henkipersoonallisuus muistuttaa erityisesti Ääretöntä Henkeä, ja hän johtaa useiden Äärettömän Hengen korkeitten persoonallisuuksien liikkeitä ja työtä. Hän johtaa näiden kokouksia ja on läheisessä yhteydessä kaikkiin niihin persoonallisuuksiin, joiden alkuperä juontuu yksinomaan Kolmannesta Lähteestä ja Keskuksesta. Kun Seitsemän Valtiashenkeä istuvat neuvostossaan, puhuu nimenomaan Valtiashenki Numero Kolme aina Äärettömän Hengen puolesta.
Tämä Henki on vastuussa superuniversumista numero
kolme, ja hän hoitaa tämän lohkon asioita paljolti niin kuin niitä hoitaisi
Ääretön Henki. Hänellä on aina yhteys kolmannen superuniversumin päämajassa
oleviin Heijastaviin Henkiin.
Valtiashenki Numero Neljä. Koska tämä Valtiashenki olennoi Isän ja Pojan yhteisolemusta, hän on ratkaiseva vaikuttaja, aina milloin Seitsemän Valtiashengen neuvostoissa on kyse Isä--Poika -yhdistymän mukaisista menettelytavoista ja toimenpiteistä. Tämä Henki on niiden ylösnousemusolentojen johtava ohjaaja ja neuvonantaja, jotka ovat saavuttaneet Äärettömän Hengen ja joista näin on tullut ehdokkaita Pojan ja Isän tapaamiseen. Hän vaalii niiden persoonallisuuksien valtavaa ryhmää, jotka ovat alkuisin Isästä ja Pojasta. Kun käy tarpeelliseksi Seitsemän Valtiashengen yhteenliittymässä edustaa Isää ja Poikaa, tällöin puhuu aina Valtiashenki Numero Neljä.
Tämä Henki vaalii suuruniversumin neljättä
lohkoa sen erityisen yhdistelmänsä mukaisesti, johon sisältyvät Universaalisen
Isän ja Iankaikkisen Pojan ominaisuudet. Hänellä on aina henkilökohtainen
yhteys neljännen superuniversumin päämajan Heijastaviin Henkiin.
Valtiashenki Numero Viisi. Tämä jumalallinen persoonallisuus, jossa niin erinomaisesti sekoittuvat Universaalisen Isän ja Äärettömän Hengen ominaispiirteet, on sen valtavan olentoryhmän neuvonantaja, johon kuuluvat tunnetaan voimanohjaajina, voimakeskuksina ja fyysisinä valvojina. Tämä Henki vaalii myös kaikkia Isästä ja Myötätoimijasta alkuisin olevia persoonallisuuksia. Kun Seitsemän Valtiashengen neuvostoissa on kyse Isä--Henki -asennoitumisesta, silloin puhuu aina Valtiashenki Numero Viisi.
Tämä Henki ohjaa viidennen superuniversumin
hyvinvointia tavalla, joka tuo mieleen Universaalisen Isän ja Äärettömän Hengen
yhteistoiminnan. Hänellä on aina yhteys viidennen superuniversumin päämajassa
oleviin Heijastaviin Henkiin.
Valtiashenki Numero Kuusi. Tämä jumalallinen olento näyttää kuvastavan
Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen yhteisluonnetta. Aina kun Pojan ja
Hengen yhteisesti luomat luodut kokoontuvat keskusuniversumiin, juuri tämä
Valtiashenki on heidän neuvonantajanaan; ja milloin tahansa Seitsemän
Valtiashengen neuvostoissa käy tarpeelliseksi puhua yhteisesti Iankaikkisen
Pojan ja Äärettömän Hengen puolesta, tähän tehtävään tarttuu Valtiashenki
Numero Kuusi.
[sivu 188]
Tämä Henki johtaa kuudennen superuniversumin
asioita paljolti siten kuin sen tekisivät Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki.
Hänellä on aina yhteys kuudennen superuniversumin päämajassa oleviin
Heijastaviin Henkiin.
Valtiashenki Numero Seitsemän. Seitsemättä superuniversumia johtava Henki kuvastaa ainutlaatuisella tavalla yhtäläisesti sekä Universaalista Isää, Iankaikkista Poikaa että Ääretöntä Henkeä. Seitsemäs Henki, kaikkien kolmiyhteisyydestä juontuvien olentojen hoivaava neuvonantaja, on myös kaikkien Havonan ylösnousevien pyhiinvaeltajien neuvonantaja ja ohjaaja, noiden vaatimatonta syntyperää olevien olentojen, jotka ovat saavuttaneet kirkkauden kartanot Isän, Pojan ja Hengen yhteisesti osoittaman huolenpidon avulla.
Seitsemäs Valtiashenki ei ole Paratiisin-Kolminaisuuden elimellinen edustaja. Mutta yleisesti tunnettu tosiasia on, että hänen persoonallinen ja hengellinen olemuksensa on Myötätoimijan luoma kuva, joka tasasuurin osuuksin esittää niitä kolmea infiniittistä persoonaa, joiden jumaluusunioni on Paratiisin-Kolminaisuus ja joiden toiminta sellaisenaan on Korkeimman Jumalan persoonallisen ja hengellisen olemuksen lähde. Näin ollen Seitsemäs Valtiashenki tuo esille persoonallisen ja elimellisen yhteyden kehittyvän Korkeimman henkipersoonaan. Niinpä kun korkeuksissa kokoontuvissa Valtiashenkien neuvostoissa tulee tarpeelliseksi ottaa kantaa Isän, Pojan ja Hengen yhteispersoonallisen suhtautumisen nimissä tai heijastaa Korkeimman Olennon hengellistä mielipidettä, silloin toimii Valtiashenki Numero Seitsemän. Näin hänestä tulee luonnostaan Seitsemän Valtiashengen Paratiisi-neuvoston puheenjohtaja.
Yksikään Seitsemästä Hengestä ei edusta elimellisesti Paratiisin-Kolminaisuutta, mutta yhdistyessään seitsenkertaiseksi Jumaluudeksi tämä unioni vastaa jumaluuden mielessä -- ei persoonallisessa mielessä -- sellaista toiminnallista tasoa, joka on assosioitavissa Kolminaisuuden toimintoihin. Tässä mielessä "Seitsenkertainen Henki" on toiminnallisesti assosioitavissa Paratiisin-Kolminaisuuteen. Myös juuri tässä mielessä Valtiashenki Numero Seitsemän puhuu toisinaan Kolminaisuuden mielipiteiden vahvistukseksi tai mieluumminkin esittää Seitsenkertaisen Hengen unionin kannan Kolminkertaisen Jumaluusunionin mielipiteestä, Paratiisin-Kolminaisuuden mielipiteestä.
Seitsemännen Valtiashengen moninaiset toiminnat ulottuvat näin ollen Isän, Pojan ja Hengen persoonallisten olemusten yhteisestä ilmentämisestä Korkeimman Jumalan henkilökohtaisen asenteen esittämisen kautta Paratiisin-Kolminaisuudesta muodostuvan jumaluusasenteen julkituomiseen. Ja tietyissä suhteissa tämä johtava Henki tuo samalla tavoin julki Perimmäisen ja Korkein-Perimmäisen asenteet.
Monessa eri ominaisuudessa toimiva Valtiashenki Numero Seitsemän juuri antaa henkilökohtaisen tukensa ajallisuuden maailmoista saapuvien ylösnousemusehdokkaiden etenemiselle, kun nämä pyrkivät pääsemään käsitykseen Korkeimmuuden jakamattomasta Jumaluudesta. Tällainen ymmärtäminen edellyttää käsitystä Korkeimmuuden Kolminaisuuden eksistentiaalisesta suvereenisuudesta, joka on sillä tavoin koordinoitu Korkeimman Olennon enenevää kokemuksellista suvereenisuutta edustavan ajatuksen kanssa, että luotu saa siitä käsityksen Korkeimmuuden ykseydestä. Kun luotu tajuaa nämä kolme tekijää, se on samaa kuin havonaalinen ymmärrys Kolminaisuuden todellisuudesta, ja se antaa ajallisuuden pyhiinvaeltajille kyvyn päästä lopulta perille Kolminaisuudesta, löytää Jumaluuden kolme infiniittistä persoonaa.
Se, etteivät Havonan pyhiinvaeltajat täysin
kykene löytämään Korkeinta Jumalaa, korvautuu tutustumisella Seitsemänteen
Valtiashenkeen, jonka kolmiyhteinen olemus niin oivallisella tavalla ilmentää
Korkeimman henkipersoonaa. Nykyisen universumiaikakauden kuluessa, jolloin
Korkeimman persoonaan ei saa yhteyttä, Valtiashenki Numero Seitsemän toimii
taivaaseen nousevien olentojen Jumalan sijasta,
[sivu 189]
sikäli kuin kysymys on henkilökohtaisista suhteista. Hän on se korkea henkiolento, jonka kaikki taivaaseennousijat varmasti tuntevat ja jota he jonkin verran käsittävät, kun he saavuttavat valkeuden keskukset.
Mainitulla
Valtiashengellä on aina yhteys Uversan Heijastaviin Henkiin seitsemännen
superuniversumin päämajassa, omassa luomakunnan lohkossamme. Se, miten hän
Orvontonia hallitsee, ilmentää tasasuhtaisesti Isän, Pojan ja Hengen
jumalallista olemusta sisältävän yhdistelmän ihailtavaa symmetriaa.
OMINAISUUDET JA TOIMINNAT
Seitsemän Valtiashenkeä ovat Äärettömän Hengen täysimääräinen edustajakunta evolutionaarisille universumeille. He edustavat Kolmatta Lähdettä ja Keskusta yhteyksissä, joissa on kysymys energiasta, mielestä ja hengestä. Vaikka he toimivat Myötätoimijan harjoittaman universaalisen hallinnollisen valvonnan koordinoivina päällikköinä, älkää silti unohtako heidän olevan peräisin Paratiisin Jumaluuksien luomisteoista. On kirjaimellisesti totta, että nämä Seitsemän Henkeä ovat kolmiyhteisen Jumaluuden personoitunut fyysinen voima, kosminen mieli ja hengellinen läsnäolo. He ovat "ne Seitsemän Jumalan Henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan".
Valtiashenget ovat ainutlaatuisia sikäli, että he toimivat absoluuttista tasoa lukuun ottamatta kaikilla universumitodellisuuden tasoilla. Niinpä he ovatkin superuniversumitoimintojen kaikkien tasojen kaikenvaiheisten hallinnollisten asioiden tehokkaita ja täydellisiä valvojia. Kuolevaisen mielen on vaikea ymmärtää kovinkaan paljon Valtiashengistä siksi, että näiden työ on niin voimakkaasti erikoistunutta ja kuitenkin kaikenkattavaa, se on niin tavattoman aineellista ja samalla niin verrattoman hengellistä. Nämä kosmisen mielen monitaitoiset luojat ovat Universumivoiman Ohjaajien esivanhempia, ja itse he ovat laajan ja kaukaisuuksiin ulottuvan henkiluotujen luomakunnan korkeimpia ohjaajia.
Seitsemän Valtiashenkeä ovat luoneet Universumivoiman Ohjaajat ja näiden työtoverit, ne entiteetit, jotka ovat välttämättömiä suuruniversumin fyysisten energioitten organisoimisessa, valvonnassa ja säätelyssä. Ja nämä samaiset Valtiashenget auttavat varsin aineellisesti myös Luoja-Poikia paikallisuniversumien muovaamis- ja organisointityössä.
Emme pysty havaitsemaan, että mitään persoonallista yhteyttä olisi toisaalta Valtiashenkien kosmis-energiaalisen toiminnan ja toisaalta Kvalifioimattoman Absoluutin vahvuustoimintojen välillä. Kaikkia Valtiashenkien toimipiiriin kuuluvia energiailmentymiä johdetaan Paratiisin äärireunalta käsin; ne eivät näytä olevan mitenkään välittömästi yhteydessä niihin vahvuusilmiöihin, joiden katsotaan olevan yhteydessä Paratiisin alapintaan.
Ei ole epäilystäkään siitä, ettemmekö erilaisten Morontiavoiman Valvojien funktionaalisia toimintoja kohdatessamme olisi kasvokkain Valtiashenkien tiettyjen paljastamattomien aktiviteettien kanssa. Kuka muu kuin nämä fyysisten valvojien ja henkihoivaajien esivanhemmat olisi osannut keksiä, miten yhdistetään ja liitetään toisiinsa aineelliset ja hengelliset energiat niin, että tuloksena on siihen saakka tuntematon universumitodellisuuden osa-alue -- morontiasubstanssi ja morontiamieli?
Hengellisten maailmojen todellisuudessa on
paljon sellaista, joka kuuluu morontian piiriin, ja se on sellainen
maailmankaikkeuden todellisuuden osa-alue, joka on Urantialla täysin
tuntematon. Persoonallisuuden olemassaolon päämäärä on hengellinen, mutta sen
ja tämän maailman väliin tulevat aina morontialuomukset, jotka toimivat siltana
kuolevaisten alkuperää edustavien aineellisten maailmojen ja edistyvää
hengellistä statusta edustavien superuniversumisfäärien välillä. Juuri tällä
alueella Valtiashenget tuovat oman merkittävän antinsa ihmisen
Paratiisiin-nousuun tähtäävään järjestelmään.
[sivu 190]
Seitsemällä Valtiashengellä on
henkilökohtaisia edustajia, jotka toimivat kautta suuruniversumin, mutta koska
näiden alisteisten olentojen suuri enemmistö ei ole suoranaisesti tekemisissä
Paratiisin täydellisyyteen vievän, kuolevaisia koskevan etenemisjärjestelmän
kanssa, heistä on kerrottu vain vähän tai ei mitään. Paljon, peräti paljon,
pysyy Seitsemän Valtiashengen toiminnasta ihmisen ymmärrykseltä kätkettynä,
sillä se ei mitenkään suoranaisesti liity Paratiisiin-nousunne
problematiikkaan.
On varsin luultavaa, vaikk'emme sen tueksi
voikaan tarjota mitään lopullista todistetta, että Orvontonin Valtiashenki
vaikuttaa ratkaisevalla tavalla seuraavilla toimialoilla:
1. Paikallisuniversumin Elämänkantajien toiminta
elämän alkuunpanemiseksi.
2. Paikallisuniversumin Luovan Hengen
maailmoille lahjoittamien mielenauttajahenkien suorittamat elollisuuden
aktivoinnit.
3. Lineaariseen gravitaatioon reagoivien
organisoidun aineen yksikköjen osoittamat energiailmentymien vaihtelut.
4. Emergentin energian käyttäytyminen, kun se
on täysin vapautunut Kvalifioimattoman Absoluutin otteesta ja kun se alkaa
reagoida lineaarisen gravitaation välittömään vaikutukseen ja Universumivoiman
Ohjaajien ja näiden työtovereiden suorittamiin manipulointeihin.
5. Paikallisuniversumin Luovan Hengen antaman
huolenpidonhengen lahjoittaminen. Tämä henki tunnetaan Urantialla Pyhänä
Henkenä.
6. Lahjoittautuvien Poikien kuolevaisten
maailmassa oleskelun jälkeen tapahtuva hengen lahjoittaminen. Urantialla tämä
henki tunnetaan Lohduttajana tai Totuuden Henkenä.
7. Paikallisuniversumien ja superuniversumin
heijastusmekanismi. Tuskin monikaan tähän erikoislaatuiseen ilmiöön liittyvä
piirre on järkevästi selitettävissä tai rationaalisesti ymmärrettävissä, ellei
oleteta, että kysymyksessä on Valtiashenkien toiminta yhdessä Myötätoimijan ja
Korkeimman Olennon kanssa.
Siitä
huolimatta, ettemme ymmärrä Seitsemän Valtiashengen moninaisia toimintoja
riittävästi, olemme vakuuttuneita siitä, että universumitoimintojen laajassa
kentässä on kaksi alaa, joiden kanssa heillä ei ole kerrassaan mitään
tekemistä, nimittäin Ajatuksensuuntaajien lahjoittaminen ja näiden suorittama
palvelu sekä Kvalifioimattoman Absoluutin tutkimattomat toiminnot.
Jokainen suuruniversumin lohko, jokainen yksittäinen universumi ja maailma hyötyy kaikkien Seitsemän Valtiashengen yhteisistä neuvoista ja viisaudesta, mutta jokainen niistä saa vain yhden Valtiashengen henkilökohtaisen leiman ja sävyn. Ja kunkin Valtiashengen henkilökohtainen olemus läpäisee tyystin ja sävyttää ainutlaatuisesti oman superuniversuminsa.
Tämän Seitsemän Valtiashengen persoonallisen
vaikutuksen johdosta jokainen Paratiisin ja Havonan ulkopuolella oleva, mihin
tahansa älyllisten olentojen luokkaan kuuluva luotu kantaa pakostakin sellaista
luonteenomaista yksilöllisyyden leimaa, joka osoittaa jostakusta näistä
Seitsemästä Paratiisin Hengestä juontuvaa alkuperän luonnetta. Seitsemän
superuniversumin osalta se merkitsee, että jokainen luotu olento, olipa hän
ihminen tai enkeli, tulee ainiaan kantamaan tätä hänen syntyperänsä osoittavaa
tunnusmerkkiä.
[sivu 191]
Seitsemän Valtiashenkeä eivät tunkeudu suoraan avaruuden evolutionaarisissa maailmoissa olevien yksittäisten luotujen aineelliseen mieleen. Urantian kuolevaiset eivät koe Orvontonin Valtiashengen mielellis-hengellisen vaikutuksen henkilöön kohdistuvaa läsnäoloa. Mikäli tämä Valtiashenki asutun maailman kehityksen varhaisvaiheiden aikana kuitenkin saa jonkinlaisen yhteyden yksittäisen kuolevaisen mieleen, sen tulee tapahtua paikallisuniversumin Luovan Hengen hoivassa. Tämä on Jumalan sellaisen Luoja-Pojan puoliso ja työtoveri, jollainen johtaa jokaisen paikallisluomuksen kohtaloita. Mutta tämä samainen Luova Äiti-Henki on olemukseltaan ja luonteeltaan aivan Orvontonin Valtiashengen kaltainen.
Valtiashengen painama fyysinen leima on osa ihmisen aineellista alkuperää. Koko morontiaalinen elämänvaihe eletään tämän saman Valtiashengen jatkuvan vaikutuksen alaisena. Ei sen vuoksi liene kovinkaan outoa, ettei tällaisen ylösnousevan kuolevaisen myöhempi hengellinen elämänkulku tämän valvovan Hengen luonteenomaista leimaa koskaan tyystin häivytä. Se, mikä antaa perussävyn kuolevaisen ylösnousemukseen kuuluvan jokaisen Havonaa edeltävän vaiheen olemassaololle, on juuri Valtiashengen painama leima.
Evolutionaaristen
kuolevaisten elämän kokemisessa ilmenevät erottavat persoonallisuuden
kehityskulut, jotka ovat kussakin superuniversumissa omanluonteisiansa ja jotka
nimenomaisesti kuvastavat hallitsevan Valtiashengen olemusta, eivät koskaan
kokonaan häviä, eivät senkään jälkeen, kun näihin taivasmatkalaisiin kohdistuu
heidän Havonan miljardilla opetussfäärillä kohtaamansa pitkäkestoinen koulutus
ja yhtenäistävä harjoitus. Ei edes sitä seuraava Paratiisin voimaperäinen
kulttuuri riitä kitkemään merkkejä, jotka kertovat, mikä on asianomaisen
syntymäsuperuniversumi. Ylösnousemuskuolevaisessa tulee koko ikuisuuden läpi
ilmenemään piirteitä, jotka osoittavat hänen synnyinsuperuniversumiaan johtavan
Hengen. Jopa Lopullisuuden Saavuttajakunnan piirissä, kun halutaan päästä
siihen, mikä on täysimääräinen Kolminaisuuden suhde evolutionaariseen
luomakuntaan, tai antaa sellaisesta kuva, kokoontuu paikalle aina seitsemän
lopullisuuden saavuttajaa, yksi jokaisesta superuniversumista.
Valtiashenget ovat kosmisen mielen, suuruniversumin älyllisen potentiaalin, seitsenkertainen lähde. Tämä kosminen mieli on Kolmannen Lähteen ja Keskuksen mielen aliabsoluuttinen ilmentymä, ja toiminnallisesti se tietyllä tavalla liittyy kehittyvän Korkeimman Olennon mieleen.
Urantian kaltaisessa maailmassa emme kohtaa Seitsemän Valtiashengen välitöntä vaikutusta ihmisrotujen asioihin. Te elätte Nebadonin Luovan Hengen välittömän vaikutuksen alaisuudessa. Siitä huolimatta nämä samaiset Valtiashenget hallitsevat kaiken luomalla aikaansaadun mielen perusreaktioita, sillä he ovat niiden älyllisten ja hengellisten potentiaalien aktuaaliset lähteet, jotka ovat paikallisuniversumeissa erikoistuneet toimimaan ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisia maailmoja asuttavien yksilöiden elämässä.
Kosmisen mielen olemassaolon tosiasia
selittää ihmisellä ja ihmistä korkeammalla olevilla olennoilla tavattavien
erilaisten mielityyppien välisen sukulaisuuden. Toistensa seuraan etsiytymistä
ei esiinny pelkästään sukulaissielujen välillä, vaan myös sukulaismielet ovat
varsin kanssakäymishaluisia ja taipuvaisia yhteistyöhön toistensa kanssa. Eri
ihmismielten havaitaan toisinaan kulkevan hämmästyttävän samankaltaisia ja
selittämätöntä yksituumaisuutta osoittavia ratoja.
Kaikissa tapauksissa, joissa kosminen mieli
yhdistyy persoonallisuuteen, esiintyy ominaisuus, jota voitaisiin kutsua
"todellisuudentajuksi". Nimenomaan tämä tahdollisten olentojen universaalinen
kosminen avu pelastaa heidät sellaiselta, että heistä tulisi tieteen,
filosofian ja uskonnon esittämien ennalta totena pidettyjen olettamusten
avuttomia uhreja. Tämä kosmisen mielen
[sivu 192]
herkkyys todellisuutta kohtaan reagoi tiettyihin todellisuuden osa-alueisiin aivan kuten energia-aine reagoi gravitaatioon. Vieläkin oikeampaa olisi sanoa, että nämä aineellisuuden ylittävät realiteetit reagoivat mainitulla tavalla kosmoksen mieleen.
Kosminen mieli reagoi (tunnistaa reagointia)
pettämättömästi universumitodellisuuden kolmella tasolla. Nämä reagoinnit ovat
kirkasjärkisille ja syvällisesti ajatteleville mielille itsestään selviä.
Kyseiset todellisuuden tasot ovat:
1. Kausaatio -- fyysisten aistien
todellisuusmaailma, loogisen yhdenmukaisuuden tieteelliset maailmat, todellisen
ja epätodellisen toisistaan erottaminen, kosmiseen reagointiin perustuvat
pohdinnalliset johtopäätökset. Kysymyksessä on kosmisen harkinnan matemaattinen
muoto.
2. Velvollisuus -- moraalikäsitysten
todellisuusmaailma filosofian piirissä, järkeilyn areena, suhteellisen oikean
ja väärän tajuaminen. Tämä on kosmisen harkinnan oikeudellinen muoto.
3. Palvonta -- uskonnollisen
kokemustodellisuuden hengellinen maailma, jumalallisen yhteenkuuluvuuden
henkilökohtainen tajuaminen, henkiarvojen tunnistaminen, vakuuttuneisuus
ikuisesta eloonjäämisestä, nousu Jumalan palvelijoiden asemasta Jumalan poikien
riemuun ja vapauteen. Kysymyksessä on kosmisen mielen korkein oivallus,
kosmisen harkinnan pyhästi kunnioittava ja palvonnantäyteinen muoto.
Nämä tieteelliset, moraaliset ja hengelliset
oivallukset, nämä kosmiset reaktiot kuuluvat jo syntyjään siihen kosmiseen
mieleen, joka rikastuttaa kaikkia tahdollisia olentoja. Elämänkokemus ei
koskaan jätä kehittämättä näitä kolmea kosmista intuitiota; ne ovat olennaisena
rakennusosana pohdiskelevaa ajattelua edustavassa tajunnassa. Mutta on
murhemielin pantava merkille, että perin harvat henkilöt Urantialla osaavat
nauttia siitä, että he kehittävät tällaisia rohkeudesta ja itsenäisestä
kosmisesta ajattelusta kertovia ominaisuuksia.
Paikallisuniversumien mielivarustuksissa nämä kosmisen mielen kolme ymmärrystä ovat ne ennakolta totena pidetyt olettamukset, jotka tekevät ihmiselle mahdolliseksi toimia rationaalisena ja tiedostavana persoonallisuutena tieteen, filosofian ja uskonnon maailmoissa. Näiden Infiniittisen kolmen ilmentymän reaalisuuden tiedostaminen tapahtuu toisin sanoen kosmisella itseilmoituksen menetelmällä. Aine-energian havaitseminen tapahtuu havaintomaailman matemaattisen logiikan avulla; mieli-järki tietää intuitiivisesti moraalisen velvollisuutensa; henki-usko (palvonta) on hengellisen kokemuksen reaalisuuden uskonto. Nämä pohdiskelevassa ajattelussa esiintyvät kolme perustekijää saattavat yhdistyä ja koordinoitua persoonallisuuden kehityksessä tai ne voivat käydä suhteettomiksi ja tosiasiassa irrota omista tehtävistään. Mutta yhdistyessään ne luovat lujan luonteen, johon sisältyy tosiasiapohjaisen tieteen, moraalisen filosofian ja aidon uskonnollisen kokemuksen korreloituminen. Ja juuri nämä kolme kosmista intuitiota antavat objektiivista paikkansapitävyyttä, reaalisuutta, ihmisen kokemukselle olevaisista, merkityksistä ja arvoista.
Opetuksen
tarkoitus on kehittää ja terävöittää näitä ihmismielen synnynnäisiä kykyjä;
sivistyksen tavoitteena on niiden julkituominen; elämänkokemuksen tehtävänä on
niiden todellistaminen; uskonnon tarkoituksena on niiden jalostaminen ja
persoonallisuuden tavoitteena on niiden yhdistäminen.
7. MORAALI, HYVE JA PERSOONALLISUUS
Pelkkä äly ei riitä moraalisuuden
selitykseksi. Moraalisuus, hyve, kuuluu ihmispersoonallisuuteen synnynnäisesti.
Moraalinen intuitio, velvollisuuden tajuaminen, on osa ihmisen mielellisyyttä,
ja se liittyy ihmisen olemuksen muihin erottamattomiin piirteisiin, kuten
tieteelliseen uteliaisuuteen ja hengelliseen ymmärrykseen. Ihmisen mentaalisuus
[sivu 193]
nousee huomattavasti hänen eläinserkkujensa mentaalisuuden yläpuolelle, mutta hänen moraalisuutensa ja uskonnollisuutensa ovat nimenomaan ne tekijät, jotka erottavat hänet eläinkunnasta.
Eläimen valikoiva reagointi rajoittuu käyttäytymisen motoriselle tasolle. Korkeampien eläinten näennäinen oivalluskyky ilmenee motorisella tasolla, ja se ilmaantuu tavallisesti vasta motoorisen yrityksen ja erehdyksen kokemisen jälkeen. Ihminen kykenee käyttämään tieteellistä, moraalista ja uskonnollista ymmärrystä ennen minkäänlaista tutkimuksen tekemistä ja kokeilua.
Vain persoonallisuus kykenee tietämään, mitä se tekee, ennen kuin se sen tekee; vain persoonallisuudet omaavat kokemusta edeltävää ymmärrystä. Persoonallisuus voi katsoa eteensä ennen kuin hyppää, ja siksipä se voi oppia sekä eteen katsomisesta että hyppäämisestä. Persoonaton eläin oppii tavallisesti vain hyppäämällä.
Kokemuksen tuloksena eläimelle kehittyy kyky tarkastella eri keinoja päämäärän saavuttamiseksi ja valita askelensa keräämänsä kokemuksen pohjalta. Mutta persoonallisuus kykenee tarkastelemaan myös päämäärää itseään ja arvioimaan sen saavuttamisen tärkeyttä, sen arvoa. Pelkkä äly pystyy ottamaan selville parhaat keinot umpimähkäisten päämäärien saavuttamiseksi, mutta moraalinen olento omaa sisäisen näkemyksen, joka antaa hänelle mahdollisuuden tehdä ero eri päämäärien välillä yhtä hyvin kuin eri keinojenkin välillä. Ja moraalinen olento on hyveellisenäkin älykäs. Hän tietää, mitä hän tekee, miksi hän sen tekee, minne hän menee ja miten hän sinne pääsee.
Aina kun ihminen ei tee eroa siinä, mihin
kaikkeen hän kuolevaisena pyrkii, hän huomaa toimivansa olemassaolon
eläimellisellä tasolla. Hän on jättänyt käyttämättä ne verrattomat edut, jotka
tarjoaa se aineellinen tarkkanäköisyys, se moraalinen arvostelukyky ja se
hengellinen ymmärrys, jotka ovat erottamaton osa hänelle persoonallisena
olentona suotua kosmisen mielen varustusta.
Hyve on vanhurskautta -- sopusointua kosmoksen kanssa. Hyveiden nimeäminen ei ole niiden määrittelemistä, vaan ne oppii tuntemaan vasta niitä toteuttamalla. Hyve ei ole pelkkää tietoa, eikä vielä viisauttakaan, vaan pikemminkin se on sitä, mitä todellisuudessa kuuluu edistyvään kokemukseen kosmista tuloksiinpääsyä merkitsevien yhä ylemmäs nousevien tasojen saavuttamisesta. Kuolevaisen ihmisen jokapäiväisessä elämässä hyve toteutuu siten, että hän valitsee johdonmukaisesti mieluummin hyvän kuin pahan, ja tällainen valintakyky on osoitus moraalisen olemuksen omaamisesta.
Ihmisen hyvän ja pahan välillä tekemään
valintaan ei vaikuta pelkästään hänen moraalisen puolensa voimakkuus, vaan
tietämättömyydellä, kypsymättömyydellä ja harhakuvitelmilla on niilläkin oma
vaikutuksensa. Hyveen harjoittaminen kysyy myös suhteellisuudentajua, sillä
pahaa saatetaan tehdä myös silloin, kun vääristymän tai harhakäsityksen
johdosta suuremman sijasta valitaankin pienempi. Taito tehdä suhteiden
arviointeja tai vertailevia mittauksia liittyy moraalisuuden maailman hyveiden
harjoittamiseen.
Ihmisen moraalisuus olisi hedelmätöntä ilman
suhteuttamisen taitoa, ilman sitä erontekemisen taitoa, joka kätkeytyy hänen
kykyynsä tarkastella merkityksiä. Samaten olisi moraalinen valinta turhaa,
ellei olisi sitä kosmista ymmärrystä, jonka tuloksena on tietoisuus
hengellisistä arvoista. Älyllisyyden kannalta katsottuna ihminen nousee
moraalisen olennon tasolle siksi, että hänelle on annettu persoonallisuus.
Moraalisuutta ei voi koskaan edistää lakiteitse eikä voimakeinoin. Se on henkilökohtainen ja vapaaseen tahtoon perustuva asia, ja sen täytyy levitä tartunnan kautta siten, että moraalisesti vahvat henkilöt joutuvat kosketuksiin niiden kanssa, jotka ovat moraalisesti vähemmän herkkiä, mutta jotka ovat kuitenkin jossain määrin halukkaita noudattamaan Isän tahtoa.
Moraalisia tekoja ovat ne inhimilliset
suoritukset, joita luonnehtii korkein älyllisyys, joita ohjaa valikoiva
erottelukyky korkeampia päämääriä valittaessa kuin myös valikoitaessa moraalisia
keinoja näiden päämäärien saavuttamiseksi. Sellainen käyttäytyminen on
hyveellistä. Korkein hyve on niin muodoin sitä, että varauksettomasti päättää
täyttää sen, mikä on taivaallisen Isän tahto.
[sivu 194]
Universaalinen Isä antaa persoonallisuuden lukuisille eri luokkiin kuuluville olennoille, jotka toimivat universumiaktuaalisuuden erilaisilla tasoilla. Urantian ihmisolennoille on annettu persoonallisuus, joka kuuluu finiittis-kuolevaiseen tyyppiin ja joka toimii Jumalan ylösnousemuksellisten poikien tasolla.
Vaikka voimme tuskin ryhtyä määrittelemään persoonallisuutta, saatamme silti yrittää kertoa, miten ne tunnetut tekijät ymmärrämme, jotka tarvitaan muodostamaan tiettyjen aineellisten, mielellisten ja hengellisten energioiden kokouma, kun näiden keskinäinen yhteenliittyminen muodostaa mekanismin, jossa, jolla ja jonka kanssa Universaalinen Isä panee lahjoittamansa persoonallisuuden toimimaan.
Persoonallisuus on ainutkertaista olemusta edustava ainutlaatuinen varustus, jonka olemassaolo on Ajatuksensuuntaajan lahjoittamisesta riippumaton ja sitä edeltävä. Suuntaajan läsnäolo toki silti lisää laadullista persoonallisuuden ilmenemää. Isän luota saapuessaan Ajatuksensuuntaajat ovat olemukseltaan toistensa kaltaisia, mutta persoonallisuus on moninaista, alkuperäistä ja ainutkertaista; ja persoonallisuuden ilmenemää sävyttävät ja kvalifioivat lisäksi niiden aineellisuutta, mielellisyyttä ja hengellisyyttä edustavien, yhteen liittyvien energioiden olemus ja laatu, jotka muodostavat elimelliset puitteet persoonallisuusilmenemälle.
Persoonallisuudet voivat olla samankaltaisia,
mutteivät ne koskaan ole yksi ja sama. Tiettyä sarjaa, tyyppiä, luokkaa tai
mallia edustavat persoonat voivat muistuttaa ja muistuttavatkin toisiaan,
mutteivät he koskaan ole identtisiä. Persoonallisuus on yksilön se piirre,
jonka me tunnemme, ja joka tekee meille mahdolliseksi tämän olennon
jonakin tulevaisuuden hetkenä tapahtuvan tunnistamisen hänen hahmossaan,
mielessään tai henkistatuksessaan tapahtuneiden muutosten luonteesta ja
laajuudesta riippumatta. Persoonallisuus on jokaisen yksilön se osa, joka tekee
meille mahdolliseksi tämän persoonan tunnistamisen ja positiivisen yksilöimisen
samaksi, jonka olemme aiemmin tunteneet, siitä välittämättä, miten paljon hän
on saattanut muuttua hänen persoonallisuutensa ilmiasun ja ilmenemän ulkoisten
puitteiden muuttumisen myötä.
Luodun olennon persoonallisuudelle on tunnusomaista kaksi kuolevaisen reaktiokäyttäytymisen itsensäjulkituovaa ja luonteenomaista ilmiötä, nimittäin minätietoisuus ja siihen liittyvä suhteellisen vapaa tahto.
Minätietoisuus sisältää älyperäisen
tietoisuuden persoonallisuuden aktuaalisuudesta; siihen sisältyy kyky tunnistaa
muiden persoonallisuuksien reaalisuus. Se osoittaa kykyä maailmankaikkeuden
reaalisubjektien yksilöittäiseen kokemiseen ja kykyä kokea niiden kanssa, mikä
merkitsee samaa kuin identiteettistatuksen saavuttaminen maailmankaikkeuden
persoonallisuussuhteissa. Minätietoisuus merkitsee mielihoivan aktuaalisuuden
tunnustamista ja luovan ja määräävän vapaan tahdon suhteellisen
riippumattomuuden tajuamista.
Ihmispersoonallisuuden minätietoisuudelle
ominainen suhteellisen vapaa tahto on mukana seuraavissa ilmiöissä:
1. Moraalinen päätös, korkein viisaus.
2. Hengellinen valinta, totuudentaju.
3. Epäitsekäs rakkaus, veljeskuntaan
kohdistuva palvelu.
4. Tavoitteellinen yhteistyö,
ryhmäuskollisuus.
5. Kosminen näkemys, universumimerkitysten
tajuaminen.
6. Persoonallisuuden omistautuminen, varaukseton
vihkiytyminen Isän tahdon täyttämiseen.
[sivu 195]
7. Palvonta, vilpitön jumalallisten arvojen
tavoittelu ja varaukseton rakkaus jumalallista Arvojen Antajaa kohtaan.
Urantia-tyypin ihmispersoonallisuuden voidaan katsoa toimivan sellaisessa fyysisessä mekanismissa, joka koostuu Nebadon-tyyppisen organismin planeettakohtaisesta muunnoksesta. Ja tämä puolestaan kuuluu elollisaktivoinnin sähkö-kemialliseen luokkaan ja on varustettu vanhempien toimesta tapahtuvan jälkeläisten tuottamisen malliin perustuvalla, Orvonton-sarjan Nebadonluokkaan kuuluvalla, kosmisella mielellä. Persoonallisuuden jumalallisen lahjan antaminen sellaiselle mielen omaavalle kuolevaiselle mekanismille tuo mukanaan kosmiseen kansalaisuuteen sisältyvän arvoaseman ja tekee mahdolliseksi sen, että tällainen kuolevainen olento alkaa heti reagoida kosmoksen kolmen kaiken pohjana olevan mielireaalisuuden perustavanlaatuiseen tiedostamiseen. Nämä kolme perusrealiteettia ovat:
1. Fyysisen kausaation yhdenmuotoisuuden matemaattinen eli looginen tiedostaminen.
2. Moraaliseen käyttäytymiseen kehottavan velvollisuuden järkiperäinen tiedostaminen.
3. Yhteenkuuluvaisuudentunteeseen perustuvan
jumaluudenpalvonnan uskon kautta tapahtuva käsittäminen, mihin liittyy
rakastava ihmiskunnan palveleminen.
Tällaisen
persoonallisuusvarustuksen täysimääräinen toiminta merkitsee Jumaluuden kanssa
sukua olemisen alkavaa tajuamista. Tällainen minuus, jossa asuu Jumala Isän
esipersoonallinen osanen, on totuudellisesti ja tosiasiallisesti Jumalan
hengellinen poika. Paitsi että tällainen olento osoittaa kykyä jumalallisen
läsnäolevan muodossa annetun lahjan vastaanottamiseen, osoittaa se myös
reaktioalttiutta kaikkien persoonallisuuksien Paratiisin-Isän
persoonallisuusgravitaation virtapiiriä kohtaan.
9. IHMISEN TIETOISUUDEN REAALISUUS
Kosmisella mielellä varustettu Suuntaajan asuttama persoonallinen olento tiedostaa ja tajuaa synnynnäisesti energiatodellisuuden, mielitodellisuuden ja henkitodellisuuden. Tahdollinen luotu on tällä tavoin varustettu erottamaan Jumalan tosiasia, Jumalan laki ja Jumalan rakkaus. Näitä ihmisen tietoisuuden kolmea erottamatonta osaa lukuun ottamatta kaikki inhimillinen kokemus on todellisuudessa subjektiivista paitsi, että intuitiivinen paikkansapitävyyden tajuaminen liittyy mainittujen kolmen kosmiseen tiedostamiseen kuuluvan universumitodellisuuteen reagoinnin yhdistymiseen.
Jumalan tunnistava kuolevainen kykenee aistimaan, mikä arvo liittyy näiden kolmen kosmisen ominaisuuden yhdistymiseen eloon jäävän sielun kehityksessä, ja sielu on ihmisen suurenmoisin hanke siinä fyysisessä tomumajassa, jossa moraalinen mieli työskentelee yhdessä sisimmässä asuvan jumalallisen hengen kanssa kuolemattoman sielun kaksinaistamiseksi. Varhaisimmasta alustaan lähtien sielu on todellinen; sillä on kosmiset eloonjäämisen ominaisuudet.
Ellei kuolevainen ihminen jää eloon
luonnollisessa kuolemassa, hänen inhimillisen kokemuksensa reaaliset
hengelliset arvot jäävät kuitenkin olemaan osana Ajatuksensuuntaajan edelleen
jatkuvaa kokemusta. Tällaisen elossa säilymättömän persoonallisuuden sisältämät
arvot säilyvät yhtenä aktuaalistuvan Korkeimman Olennon persoonallisuuden
tekijänä. Tällaiset persoonallisuuden säilyvät ominaisuudet ovat vailla
identiteettiä, mutta ne eivät ole vailla kuolevaisen ruumiillisen elämän aikana
kerääntyneitä kokemuksellisia arvoja. Identiteetin eloonjääminen riippuu
morontiastatuksen ja yhä suuremmin jumalallisen arvon omaavan kuolemattoman
sielun eloonjäämisestä. Persoonallisuuden identiteetti säilyy sielun eloonjäämisessä
ja sen kautta.
Se, että ihmisellä on minätietoisuus,
sisältää itsessään myös muiden minuuksien kuin tiedostavan minuuden
reaalisuuden tunnustamisen, ja sen lisäksi se antaa ymmärtää, että tämä
tietoisuus on molemminpuolista; että minuus tunnetaan niin kuin se itse tuntee.
Tämä näkyy puhtaasti inhimillisellä tavalla ihmisen sosiaalisessa elämässä.
Mutta yhtä ehdottoman varma et voi olla lähimmäisesi reaalisuudesta kuin voit
olla varma itsessäsi olevan Jumala-läsnäolon
[sivu 196]
todellisuudesta. Sosiaalinen tietoisuus ei ole erottamaton niin kuin jumalatietoisuus, sillä se on kulttuurin tuote ja riippuvainen tiedosta, symboleista ja siitä, mitkä ovat ihmisen perustavanlaatuisten avujen -- tieteen, moraalin ja uskonnon -- antimet. Ja nämä kosmiset lahjat ovat -- sosiaalistettuina -- sivilisaatio.
Sivilisaatiot ovat epävakaita, sillä ne eivät ole kosmisia; ne eivät ole ihmissukukunnan muodostavissa yksilöissä myötäsyntyisiä. Niitä pitää ruokkia ihmisen perustavanlaatuisten tekijöiden -- tieteen, moraalin ja uskonnon -- yhteisin antimin. Sivilisaatiot tulevat ja menevät, mutta tiede, moraalikäsitykset ja uskonto selviävät aina tästä romahduksesta.
Paitsi että Jeesus paljasti Jumalan
ihmiselle, hän paljasti uudella tavalla myös ihmisen ihmiselle itselleen ja
muille ihmisille. Jeesuksen elämässä näette ihmisen parhaimmillaan. Näin
ihmisestä tulee peräti kauniilla tavalla todellinen, siksi että Jeesuksella oli
elämässään niin paljon Jumalasta, ja Jumalan tajuaminen (tiedostaminen) on kaikissa
ihmisissä luovuttamatonta ja perustavanlaatuista.
Epäitsekkyys -- vanhempainvaistoa lukuun ottamatta -- ei ole täysin luonnollista; muita ihmisiä ei luonnostaan rakasteta eikä sosiaalisesti palvella. Epäitsekkään ja altruistisen yhteiskuntajärjestyksen aikaansaamiseen tarvitaan järjen tuomaa valistusta, moraalia ja uskonnon antamaa kannustusta, jumalatietoisuutta. Ihmisen tietoisuus omasta persoonallisuudestaan, minätietoisuus, riippuu niin ikään suoranaisesti juuri tästä synnynnäisestä muiden olemassaolon tiedostamisesta, tästä syntymässä saadusta kyvystä tunnistaa ja käsittää toisen persoonallisuuden reaalisuus, mikä ulottuu ihmispersoonallisuuksista aina jumalalliseen persoonallisuuteen saakka.
Epäitsekkään sosiaalisen tietoisuuden täytyy pohjimmaltaan olla uskonnollista tietoisuutta; toisin sanoen silloin, kun se on objektiivista, muussa tapauksessa se on puhtaasti subjektiivinen filosofinen abstraktio ja sen vuoksi rakkaudetonta. Vain Jumalaa tunteva yksilö voi rakastaa toista ihmistä niin kuin hän rakastaa itseään.
Minätietoisuus on perimmältään kommunaalinen
tietoisuus: Jumala ja ihminen, Isä ja poika, Luoja ja luotu. Ihmisen
minätietoisuudessa on piilevänä ja synnynnäisenä neljä universumireaalisuuden
tiedostumaa:
1. Tiedon tavoittelu, tieteen logiikka.
2. Moraalisten arvojen tavoittelu,
velvollisuudentunto.
3. Hengellisten arvojen tavoittelu,
uskonnollinen kokemus.
4. Persoonallisuusarvojen tavoittelu, kyky
tiedostaa Jumalan todellisuus persoonallisuutena, ja sen kanssa rinnakkainen
tietoisuus veljellisestä suhteestamme kaltaisiimme persoonallisuuksiin.
Tulet tietoiseksi toisesta ihmisestä,
luodusta veljestäsi, koska jo olet tietoinen Jumalasta Luoja-Isänäsi. Isyys on
se sukulaisuussuhde, josta järkeilyn kautta päädymme veljeyden tiedostamiseen.
Ja Isyydestä tulee tai saattaa tulla universumirealiteetti kaikille
moraalisille luoduille, sillä Isä itse on lahjoittanut persoonallisuuden
kaikille sellaisille olennoille ja saattanut heidät universaalisen
persoonallisuusvirtapiirin yhteyteen. Palvomme Jumalaa ensi alkuun siksi, että hän
on, sen jälkeen siksi, että hän on meissä, ja lopuksi palvomme
häntä, koska me olemme hänessä.
Onko outoa, että kosminen mieli olisi
tajuisesti selvillä omasta alkulähteestään, Äärettömän Hengen äärettömästä
mielestä, ja samalla tietoinen kaukaisuuksiin ulottuvien universumien
fyysisestä todellisuudesta, Iankaikkisen Pojan hengellisestä todellisuudesta ja
Universaalisen Isän persoonallisuuden todellisuudesta?
[Luvun
laatimiselle antoi tukensa uversalainen Universaalinen Sensori.]