[sivu 396]
ELÄMÄNKANTAJAT
ELÄMÄ ei ala
itsestään. Elämä rakennetaan (paljastamattomien) Olemisen Arkkitehtien
laatimien suunnitelmien mukaan, ja elämä ilmaantuu asutettaville planeetoille
joko suoraan muualta tuotuna tai paikallisuniversumien Elämänkantajien
toimenpiteiden tuloksena. Mainitut elämän tuojat kuuluvat Universumin Poikien
moninaisen perheen kaikkein kiinnostavimpiin ja monitaitoisimpiin jäseniin.
Heille uskotaan elollisuuden suunnittelu ja sen vieminen planeettasfääreille.
Ja tämän elämän näihin uusiin maailmoihin juurrutettuaan he jäävät niihin
pitkiksi ajoiksi vaalimaan sen kehitystä.
1. ELÄMÄNKANTAJAIN ALKUPERÄ JA OLEMUS
Vaikka Elämänkantajat kuuluvat jumalallisten Poikien perheeseen, he ovat kuitenkin erikoinen ja erilainen Universumipoikien laji sikäli, että he ovat paikallisuniversumissa ainoa sellainen älyllistä elämää edustava ryhmä, jonka luomiseen superuniversumin valtiaat osallistuvat. Elämänkantajat ovat kolmen heitä edeltävän persoonallisuuden jälkeläisiä, nimittäin Luoja-Pojan, Universumin Äiti-Hengen ja asianomaisen superuniversumin kohtaloita johtavista kolmesta Päivien Muinaisista yhden, joka on nimitetty tähän tehtävään. Nämä Päivien Muinaiset, jotka vain voivat määrätä älyllisen olennon elämän sammuttamisesta, osallistuvat Elämänkantajien luomiseen, ja näille uskotaan fyysisen elämän alkuunsaattaminen kehittyvissä maailmoissa.
Nebadonin universumissa olemme merkinneet kirjoihin sadanmiljoonan Elämänkantajan luomisen. Tämä elämänkylväjäin tehokas joukko ei ole aidosti itsehallinnollinen ryhmä. Heitä ohjaa elämästä määräävä kolmikko, johon kuuluvat Gabriel, Isä-Melkisedek ja Nambia, joka on Nebadonin alkuperäinen ja esikois-Elämänkantaja. Mutta alajakautumiensa hallinnon kaikissa osakysymyksissä he ovat itsehallinnollisia.
Elämänkantajat jaotellaan kolmeen suurjakautumaan: Ensimmäiseen jakautumaan kuuluvat vanhemmat Elämänkantajat, toiseen kuuluvat avustajat ja kolmanteen varjelijat. Ensimmäinen jakautuma jakautuu edelleen kahteentoista erilaisten elämän ilmenemismuotojen asiantuntijoiden ryhmään. Näiden kolmen jakautuman eriyttämisen toteuttivat Melkisedekit, jotka näitä tarkoituksia varten järjestivät testejä Elämänkantajain päämajasfäärillä. Aina siitä lähtien Melkisedekit ovat olleet läheisessä yhteydessä Elämänkantajiin, ja Melkisedek on aina Elämänkantajien mukana näiden lähtiessä juurruttamaan elämää uudelle planeetalle.
Kun evolutionaarinen planeetta lopulta
asettuu valoon ja elämään, Elämänkantajat järjestetään niiksi korkeammiksi
pohdintaelimiksi, joilla on neuvonnallista kapasiteettia ollakseen avuksi tuon
maailman ja sen ylevöityneiden olentojen edelleen jatkuvassa hoivaamisessa ja
kehittämisessä. Kehittyvän universumin myöhempinä ja vakiintuneina aikakausina
näille Elämänkantajille uskotaan monia uusia tehtäviä.
[sivu 397]
Salvingtonin kehään kuuluva seitsemän
primaarisen sfäärin neljäs ryhmä on Melkisedekien yleisvalvonnassa. Näille
Elämänkantajien maailmoille on annettu seuraavat nimet:
1. Elämänkantajien päämaja.
2. Elämänsuunnittelun sfääri.
3. Elämänsäilyttämisen sfääri.
4. Elämän evoluution sfääri.
5. Mieleen liittyvän elämän sfääri.
6. Elollisissa olennoissa olevan mielen ja hengen sfääri.
7. Paljastamattoman elämän sfääri.
Jokaista tällaista primaarisfääriä ympäröi
kuusi satelliittia, joille Elämänkantajien kaikkien universumitoimintojen
erikoisvaiheet keskittyvät.
Maailma numero yksi, päämajasfääri kuusine lisäsatelliitteineen, on omistettu universumikohtaisen elämän tutkimukselle, elämän sen kaikissa tunnetuissa ilmenemisvaiheissa. Täällä sijaitsee elämänsuunnittelun korkeakoulu, jossa toimii Uversasta ja Havonasta, jopa Paratiisista tulleita opettajia ja neuvonantajia. Ja minulla on lupa paljastaa, että mielenauttajahenkien seitsemän keskusolinpaikkaa sijaitsevat tässä Elämänkantajien maailmassa.
Kymmenluku -- kymmenjärjestelmä -- kuuluu
myötäsyntyisesti fyysiseen muttei hengelliseen maailmankaikkeuteen. Elollisen
olemassaolon piirille ovat ominaisia luvut kolme, seitsemän ja kaksitoista tai
näiden peruslukujen kerrannaiset ja yhdistelmät. On olemassa kolme perus- ja
olennaisesti erilaista elämän suunnitelmaa kolmen Paratiisin-Lähteen ja
-Keskuksen kaavan mukaan, ja Nebadonin universumissa nämä kolme elämän
perusmuotoa erotellaan kolmea eri tyyppiä oleville planeetoille. Alunperin oli
olemassa kaksitoista erillistä ja jumalallista käsitystä siirrettävissä
olevasta elämästä. Tämä luku kaksitoista jakautumineen ja kerrannaisineen näkyy
kaikkien seitsemän superuniversumin kaikissa elämän peruskaavoissa. On olemassa
myös elämänmuovannan seitsemän arkkitehtonista tyyppiä, itseään lisäävien
elävän aineen muotoutumien seitsemän perusjärjestymää. Orvontonin elämänkaavat
muotoutuvat kahdeksitoista perimänkantajaksi. Tahdollisten olentojen eri luokat
muotoutuvat lukujen 12, 24, 48, 96, 192, 384 ja 768 mukaan. Urantialla ihmisen
lisääntymiseen tarvittavissa sukusoluissa on neljäkymmentäkahdeksan
rakennekaavan säätöyksikköä -- lajipiirteiden määrittäjää.
Toinen maailma on elämänmuovaamisen sfääri; täällä kehitellään kaikki uudet elämän organisointitavat. Vaikka alkuperäiset elämän hahmotelmat antaakin Luoja-Poika, näiden suunnitelmien varsinainen toteutus uskotaan Elämänkantajille ja heidän työtovereilleen. Kun yleiset elollisuutta koskevat suunnitelmat uutta maailmaa varten on laadittu, ne lähetetään päämajasfäärille, jossa vanhempien Elämänkantajien korkein neuvosto yhteistoiminnassa neuvoa-antavien Melkisedekien ryhmän kanssa tarkastaa ne yksityiskohtaisesti. Mikäli suunnitelmat poikkeavat aiemmin hyväksytyistä kaavoista, ne on lähetettävä Luoja-Pojalle hyväksyttäviksi ja vahvistettaviksi. Melkisedekien päällikkö edustaa usein Luoja-Poikaa näissä keskusteluissa.
Vaikka siis planeetoilla tavattava elollisuus
onkin samanlaista joissakin suhteissa, se on jokaisessa evolutionaarisessa
maailmassa myös monin tavoin erilaista. Elämä ei edes saman
[sivu 398]
maailmaperheen elollista olomuotoa edustavan yhdenmukaisen sarjan puitteissa ole kahdella planeetalla täsmälleen samanlaista. Elämällä on aina kullekin planeetalle ominainen tyyppinsä, sillä Elämänkantajat työskentelevät lakkaamatta parantaakseen huostaansa uskottuja elämän kaavoja.
On olemassa yli miljoona peruskaavaa eli kosmista kemiallista kaavaa, jotka muodostavat elämän esiintymismuotojen kantamallit ja lukuisat toiminnalliset perusmuunnelmat. Elämänsuunnittelusfäärin satelliitti numero yksi on niiden universumifyysikkojen ja sähkökemistien maailma, jotka toimivat Elämänkantajien teknisinä avustajina työskenneltäessä niiden tarpeellisten energian yksikköjen hankkimiseksi, organisoimiseksi ja käsittelemiseksi, joita käytetään elämän siirtämisen välikappaleiden, niin kutsutun ituplasman, rakentamiseen.
Planeettojen elämän suunnittelulaboratoriot
sijaitsevat tämän maailman numero kahden toisella satelliitilla. Näissä
laboratorioissa Elämänkantajat ja kaikki heidän työtoverinsa työskentelevät
yhdessä Melkisedekien kanssa muuntaakseen ja, mikäli mahdollista, parantaakseen
elämää, joka on tarkoitus juurruttaa Nebadonin desimaaliplaneetoille.
Urantialla nyt kehittyvä elämä suunniteltiin ja osin kehiteltiinkin juuri tässä
maailmassa, sillä Urantia on desimaaliplaneetta eli maailma, jossa elämällä
kokeillaan. Yhdessä maailmassa kymmenestä sallitaan suurempi vaihtelu elämän
vakiomallien suhteen kuin muissa (ei-kokeellisissa) maailmoissa.
Maailma
numero kolme on omistettu elämän säilyttämiselle. Siellä Elämänkantajakunnan avustajat
ja varjelijat tutkivat ja kehittävät erilaisia tapoja elämän suojelemiseksi ja
säilyttämiseksi. Jokaisen uuden maailman elämää koskeva suunnitelma sisältää
aina järjestelyn, jonka mukaan jo varhaisessa vaiheessa perustetaan
elämänsäilyttämiskomissio. Siihen kuuluu elämän perusmallien taitavaan
manipulointiin perehtyneitä varjelija-asiantuntijoita. Urantialla oli
kaksikymmentäneljä tällaista komissioon kuuluvaa varjelijaa, kaksi varjelijaa
elämän aineksen arkkitehtonisen organisaation kutakin perus- eli kantamallia
kohden. Teidän planeettanne kaltaisilla planeetoilla elämän korkein muoto
saadaan lisääntymään elämää kantavalla kahdenkymmenenneljän kaavayksikön
kimpulla. (Ja koska älyllinen elämä kasvaa fyysisestä elämästä ja fyysisen
elämän perustalta, siellä ilmaantuvat myös psyykkisen organisaation
neljäkolmatta perusjärjestelmää.)
Sfääri numero
neljä ja
sen apusatelliitit omistautuvat tutkimaan luodun olennon elämän kehitystä
yleisesti ja minkä tahansa yksittäisen elollistason evoluutioon kuuluvia
edeltäviä vaiheita erityisesti. Evolutionaarisen maailman alkuperäisen
elämänplasman täytyy sisältää kaikkien tulevien kehityksellisten muunnelmien ja
kaikkien myöhempien evolutionaaristen muutosten ja mukautumien koko
potentiaali. Varautuminen tällaisiin elämän muodonmuutoksen kauas
tulevaisuuteen kohdistuviin tähtäyksiin saattaa edellyttää monien näennäisesti
hyödyttömien eläin- ja kasvimaailman muotojen ilmaantumista. Nämä planetaarisen
evoluution sivutuotteet -- ennakolta tiedetyt tai ennalta arvaamattomat --
ilmaantuvat toiminnan näyttämölle vain sieltä taas kadotakseen, mutta koko
tämän pitkän kehityskulun läpi juoksevat punaisena lankana planetaarisen
elollissuunnitelman ja lajijärjestelmän alkuperäisten laatijoiden viisaat ja
älykkäät kaavat. Biologisen evoluution monenlaiset sivutuotteet ovat kaikki
välttämättömiä elämän korkeampien älyllisten muotojen lopulliselle ja täydelle
toiminnalle siitä huolimatta, että aika ajoin saattaa vallita suuri ulkonainen
epäharmonia korkeampien luotujen pitkässä ylöspäin suuntautuvassa ponnistelussa
näihin alempiin elollismuotoihin kohdistuvan herruuden saavuttamiseksi, joista
monilla toisinaan on kovastikin taipumusta suuntautua kehittyvien tahdollisten
luotujen rauhaa ja hyvinvointia vastaan.
Maailma
numero viisi on tekemisissä vain mieleen liittyvän elämän kanssa. Jokainen sen
satelliiteista on pyhitetty tutkimukselle, jonka kohteena on luodun olennon
elämään suhteutetun luodun olennon mielen jokin yksittäinen
[sivu 399]
osa-alue. Mieli
sellaisena kuin ihminen sen käsittää on seitsemän mielenauttajahengen anti,
jonka Ääretöntä Henkeä edustavat välikädet lisäävät mielen ei-opetettavissa
olevien eli mekaanisten tasojen päälle. Elämän kaavat reagoivat eri tavoin
näihin auttajiin ja kaikkialla ajallisuuden ja avaruuden universumeissa
vaikuttaviin erilaisiin henkihoivaamisen muotoihin. Aineellisten luotujen kyky
reagoida henkeen riippuu kokonaan heihin liittyvästä mielivarustuksesta, joka
puolestaan on määrännyt näiden samojen kuolevaisten luotujen biologisen
kehityksen suunnan.
Maailma
numero kuusi omistautuu mielen suhteuttamiseen hengen kanssa sellaisena kuin ne
liittyvät eläviin hahmoihin ja organismeihin. Tämä maailma ja sen kuusi
apusatelliittia kattavat luotujen koordinoimisen koulut, joissa sekä
keskusuniversumista että superuniversumista tulevat opettajat toimivat yhdessä
Nebadonin kouluttajien kanssa esittelemässä niitä korkeampia tasoja, joille
luotu voi ajallisuudessa ja avaruudessa päästä.
Elämänkantajien seitsemäs sfääri on omistettu
evolutionaaristen luotujen elämän julkituomattomille osakysymyksille suhteessa
kosmiseen filosofiaan Korkeimman Olennon laajenevasta todellistumisesta.
Elämä ei
ilmaannu universumeihin omaehtoisesti. Elämänkantajien on elottomilla
planeetoilla pantava se alulle. He ovat elämän tuojia, kylväjiä ja varjelijoita
siinä muodossa, jossa elämä avaruuden evolutionaarisissa maailmoissa ilmenee.
Kaikki se elollisuus, joka kuuluu Urantialla tunnettuihin luokkiin ja
muotoihin, ilmaantuu näiden Poikien mukana, joskaan kaikkia planetaarisen
elämän muotoja ei esiinny Urantialla.
Elämänkantajien
ryhmä, jolle annetaan tehtäväksi elämän kotiuttaminen uuteen maailmaan, koostuu
tavallisesti sadasta vanhemmasta Elämänkantajasta, sadasta avustajasta ja
tuhannesta varjelijasta. Useinkin Elämänkantajat tuovat uuteen maailmaan
varsinaista elämänplasmaa, mutta näin ei tapahdu aina. Toisinaan he järjestävät
vasta kohdeplaneetalle saavuttuaan elämän rakennekaavat niiden kaavojen
mukaisesti, jotka on aiemmin hyväksytty tätä uutta elämän juurrutusyritystä
varten. Näin tapahtui muun muassa Urantian planetaarisen elämän alkuunpano.
Kun fyysiset
rakennekaavat on järjestetty hyväksyttyjen kaavioiden mukaan, silloin
Elämänkantajat katalysoivat tuon elottoman aineen antamalla sille oman
persoonallisuutensa kautta elämän henkikipinän, ja tuossa tuokiossa elottomista
kaavoista tulee elävää ainetta.
Elonkipinän --
tuon elämän mysteerin -- lahjoittaminen tapahtuu Elämänkantajien kautta, mutta
ei heidän aikaansaannoksenaan. He toki valvovat tällaisia ilmiöitä, he
muotoilevat itsensä elämänplasman, mutta Universumin Äiti-Henki toimittaa
elävän plasman olennaisimman tekijän. Äärettömän Hengen Luovalta Tyttäreltä
tulee se energiakipinä, joka panee elämän ruumiiseen ja enteilee mielen syntyä.
Elämänkantajat
eivät elämän lahjoittaessaan luovuta mitään omasta olemuksestaan, eivät edes
niillä sfääreillä, joihin projisoidaan uudenmuotoista elämää. Tällöinkin he
yksinkertaisesti vain toimivat elämänkipinän alkuunpanijoina ja välittäjinä. He
käynnistävät tarvittavat aineen kiertokulut sen mukaisesti, mitä säädettyjen
suunnitelmien ja kaavioiden sisältämät fyysisiä, kemiallisia ja sähköisiä
olosuhteita koskevat tarkat ohjeet edellyttävät. Elämänkantajat ovat eläviä
katalyyttisiä läsnäoloja, jotka panevat liikkeeseen, organisoivat ja
elollistavat olemassaolon aineelliseen järjestelmään kuuluvat muutoin elottomat
elementit.
[sivu 400]
Planeettakohtaiseen
ryhmään kuuluville Elämänkantajille annetaan tietty aikajakso, jonka kuluessa
he juurruttavat elämän uuteen maailmaan. Tämä määräaika on kyseisen planeetan
ajanlaskun mukaan osapuilleen puoli miljoonaa vuotta. Kun tämä aika on
päättymässä, mistä ovat osoituksena tietyt planeetan elollisuuden
evolutionaariset tulokset, Elämänkantajat lopettavat juurrutusponnistuksensa,
eivätkä he enää sen jälkeen saa lisätä mitään uutta tai täydentävää tämän
planeetan elämään.
Elämän
vakiinnuttamisen ja moraalisen statuksen omaavien ihmisolentojen ilmaantumisen
välisinä aikakausina Elämänkantajilla on lupa puuttua ympäristöön, jossa elämä
kehittyy, ja muutoinkin ohjailla biologista kehitystä suotuisaan suuntaan. Ja
näin he pitkien ajanjaksojen kuluessa tekevätkin.
Kunhan uudessa
maailmassa toimivat Elämänkantajat ovat onnistuneet aikaansaamaan olennon,
jolla on tahto, moraalinen päätöksentekokyky ja hengellinen valintakyky,
silloin ja siinä paikassa päättyy heidän työnsä -- he ovat tehtävänsä tehneet;
he eivät enää saa puuttua kehittyvään elämään. Tuosta hetkestä eteenpäin
kaikkien elollisten kehityksen pitää kulkea sen luontaisesta olemuksesta ja
synnynnäisistä taipumuksista koostuvan saaman mukaisesti, joka jo on
sisällytetty ja kytketty planetaarisen elämän kaavoihin ja koodeihin.
Elämänkantajilla ei ole lupaa tehdä tahtoon kohdistuvia kokeita eikä puuttua
tahtoon; he eivät saa hallita moraalilla varustettuja luotuja eivätkä
mielivaltaisesti vaikuttaa näihin.
Planeettaprinssin saapumisen jälkeen he valmistautuvat
poistumaan, vaikka kaksi vanhempaa Elämänkantajaa ja kaksitoista varjelijaa
voikin väliaikaisen luopumislupauksen antamalla tarjoutua jäämään ennalta
määräämättömäksi ajaksi kyseiselle planeetalle neuvonantajiksi asioissa, jotka
koskevat elämänplasman edelleenkehittämistä ja säilyttämistä. Kaksi tällaista
Poikaa kaksinetoista työtovereineen palvelee tällä hetkellä Urantialla.
Koko Nebadonin
piirissä on jokaisessa asuttujen maailmojen paikallisjärjestelmässä yksi
sfääri, jolla Melkisedekit ovat toimineet elämänkantajina. Nämä asuinsijat
tunnetaan järjestelmän midsoniittisina maailmoina, ja kussakin
tällaisessa maailmassa on aineellisessa suhteessa modifioitu Melkisedek-Poika
pariutunut valikoidun Aineellisten Poikien luokkaan kuuluvan Tyttären kanssa.
Tällaisten midsoniittisten maailmojen Äiti-Eevat lähetetään tämän
hallintopiirin järjestelmäpäämajasta sitten, kun heidät on valittu tehtävään
määrätyn Melkisedek-elämänkantajan toimesta niiden lukuisten tarjokkaiden
joukosta, jotka vastaavat Järjestelmän Hallitsijan oman sfäärinsä Aineellisille
Tyttärille osoittamaan kutsuun.
Melkisedek-elämänkantajan
ja Aineellisen Tyttären jälkeläiset tunnetaan midsoniitteina. Tällaisten
verrattomien luotujen olentojen muodostaman rodun Melkisedek-isä poistuu
sittemmin planeetalta, jolla hän on suorittanut ainutlaatuisen elämää koskevan
toimintansa, ja samoin poistuu tämän universumiolentojen erikoisluokan
Äiti-Eeva, sen jälkeen kun planetaaristen jälkeläisten seitsemäs sukupolvi
ilmaantuu. Tällaisen maailman johto siirtyy silloin hänen vanhimmalle
pojalleen.
Midsoniittiset
luodut elävät ja toimivat lisääntyvinä olentoina suurenmoisissa maailmoissaan
siihen saakka, kunnes he ovat standardiajanlaskun mukaan tuhatvuotiaita. Sen
jälkeen heidät siirretään serafikuljetuksella ylemmäksi. Midsoniitit eivät
tämän jälkeen tuota jälkeläisiä, sillä dematerialisointimenetelmä, jonka he
läpikäyvät serafikuljetukseen valmistautuessaan, riistää heiltä ainiaaksi
lisääntymiskyvyn.
Nykyisessä
tilassaan näitä olentoja voidaan tuskin pitää sen enempää kuolevaisina kuin
kuolemattominakaan, eikä heitä voida vastaansanomattomasti luokitella sen
paremmin inhimilli-
[sivu 401]
siksi kuin jumalallisiksikaan.
Nämä luodut eivät ole Suuntaajan asuttamia, siksi he tuskin ovat kuolemattomia.
Mutta eivät he näytä olevan kuolevaisiakaan; yksikään midsoniitti ei ole
kokenut kuolemaa. Kaikki Nebadonissa aikojen kuluessa syntyneet midsoniitit
ovat tänäkin päivänä elossa ja toimivat joko synnyinmaailmoissaan tai jollakin
välisfäärillä tai sitten Salvingtonin midsoniittisfäärillä finaliittien
maailmaryhmässä.
Finaliittien
Salvington-maailmat. Melkisedek-elämänkantajat samoin kuin heihin liittyvät
Äiti-Eevat menevät järjestelmän midsoniittisfääreiltä Salvingtonin kehän
finaliittien maailmoihin, joihin heidän jälkeläistensä on niin ikään määrä
kerääntyä.
Tässä yhteydessä
olisi selitettävä, että Salvingtonin kehän seitsemän primaarisen maailman
viides ryhmä käsittää finaliittien maailmat Nebadonissa.
Melkisedek-elämänkantajien ja Aineellisten Tyttärien lapset pitävät
kotipaikkanaan finaliittien seitsemättä maailmaa, Salvingtonin
midsoniittisfääriä.
Finaliittien
seitsemän primaarisen maailman satelliitit ovat niiden super- ja
keskusuniversumin persoonallisuuksien kohtaamispaikka, jotka ovat suorittamassa
toimeksiantoja Nebadonissa. Vaikka ylösnousemuskuolevaiset kulkevat esteittä
Melkisedekien Yliopiston muodostavien kaikkien 490 maailman kaikissa kulttuurimaailmoissa
ja koulutussfääreillä, siellä on kuitenkin tiettyjä erityiskouluja ja lukuisia
rajoitusten alaisia vyöhykkeitä, joihin heidän ei ole lupa mennä. Sanottu
koskee eritoten finaliittien hallinnassa olevia neljääkymmentäyhdeksää sfääriä.
Midsoniittisten luotujen tarkoitusta ei nykyisellään
tunneta, mutta näyttäisi siltä, että nämä persoonallisuudet kokoontuvat
seitsemänteen finaliittimaailmaan valmistautumisena jotakin universumin
kehityksen tulevaa mahdollisuutta varten. Midsoniittisia rotuja koskevat
tiedustelumme ohjataan aina finaliittien vastattaviksi, ja aina finaliitit
kieltäytyvät keskustelemasta suojattiensa kohtalosta. Siitä huolimatta, että
olemme epätietoisia midsoniittien tulevaisuudesta, tiedämme kuitenkin
Orvontonin jokaisen paikallisuniversumin pitävän huostassaan kasvavaa joukkoa
tällaisia salaperäisiä olentoja. Melkisedek-elämänkantajat uskovat, että
Perimmäinen Jumala jonakin päivänä lahjoittaa heidän midsoniittisille
lapsilleen absoniittisuuden transsendentaalisen ja ikuisen hengen.
5. SEITSEMÄN MIELENAUTTAJAHENKEÄ
Juuri seitsemän
mielenauttajahengen läsnäolo alkukantaisissa maailmoissa määrää orgaanisen
kehityksen suunnan. Se selittää, miksi evoluutio on tavoitehakuista eikä
sattumanvaraista. Nämä auttajat edustavat sitä Äärettömän Hengen
mielenhoivaamistoimintaa, joka paikallisuniversumin Äiti-Hengen toimintojen
kautta ulottuu älyllisen elämänmuodon alempiin luokkiin asti. Auttajat ovat
Universumin Äiti-Hengen lapsia ja ovat hänen henkilökohtainen palveluksensa
maailmojen aineellisille mielille. Missä tahansa ja milloin tahansa tällainen
mieli on ilmenneenä, siellä ja silloin toimivat eri tavoin nämä mainitut
henget.
Seitsemää
mielenauttajahenkeä kutsutaan nimillä, jotka vastaavat seuraavia määritteitä:
intuitio, ymmärrys, rohkeus, tieto, neuvo, palvonta ja viisaus. Nämä
mielihenget lähettävät vaikutustaan kaikkiin asuttuihin maailmoihin itse
kullekin ominaisen pontimen muodossa ja niin, että itse kukin pyrkii löytämään
ilmentymiselleen vastaanottovalmiutta täysin siitä riippumatta, missä määrin
sen kumppanit mahdollisesti kohtaavat vastaanottavaisuutta ja
toimintamahdollisuuksia.
Auttajahenkien
keskussijaintipaikat Elämänkantajien päämajamaailmassa osoittavat
Elämänkantaja-valvojille auttajien mielentoiminnan laajuuden ja laadun
[sivu 402]
jokaisessa
maailmassa ja jokaisessa sellaisessa elävässä organismissa, joka kuuluu
älyllisyyden piiriin. Nämä elollismielen sijoituspaikat ovat elämän
mielitoiminnan täydellisinä osoittimina viidelle ensimmäiselle auttajalle. Mutta
kun kysymys on kuudennesta ja seitsemännestä auttajahengestä eli palvonnan ja
viisauden hengestä, nämä keskussijaintipaikat rekisteröivät vain,
minkälaatuista toiminta on. Palvonnanauttajan ja viisaudenauttajan määrällinen
toiminta rekisteröityy Jumalallisen Hoivaajan Salvingtonissa olevassa
välittömässä läsnäolossa, sillä se on Universumin Äiti-Hengen henkilökohtainen
kokemus.
Seitsemän
mielenauttajahenkeä seuraavat aina Elämänkantajia uudelle planeetalle, mutta
niitä ei tulisi pitää entiteetteinä, sillä ne ovat enemmänkin virtapiirien
kaltaisia. Seitsemän universumiauttajan henget eivät toimi persoonallisuuksina,
jotka olisivat erillään Jumalallisen Hoivaajan universumiläsnäolosta. Ne ovat
itse asiassa eräs Jumalallisen Hoivaajan tietoisuuden taso ja ne ovat aina
alisteisia luovan äitinsä toiminnalle ja läsnäololle
Meitä haittaa
se, ettei ole sanoja, jotka asianmukaisesti määrittäisivät nämä seitsemän
mielenauttajahenkeä. Ne ovat kokemuksellisen mielen alempien tasojen hoivaajia,
ja ne ovat kuvattavissa seuraavasti -- siinä järjestyksessä, jossa ne
kehityksen kuluessa saavutetaan:
1. Intuition
henki -- nopea tajuaminen, alkukantaiset fyysiset ja myötäsyntyiset
refleksinomaiset vaistot, kaikkien mieliluomusten suunta- ja muut
itsesuojeluvalmiudet; se yksi ja ainoa auttaja, joka toimii varsin laajasti
eläinkunnan alempien luokkien keskuudessa, ja ainoa, joka saa laaja-alaisen
toiminnallisen yhteyden mekaanisen mielen ei-opetettavissa oleviin tasoihin.
2. Ymmärryksen
henki -- yhteensovittamisen virike, spontaani ja näennäisesti automaattinen
ideoiden yhdistely. Kysymys on kyvystä koordinoida hankittua tietoa; tässä
ilmiössä ovat kysymyksessä nopea päättelykyky, nopea arviointikyky ja ripeä
päätöksenteko.
3. Rohkeuden
henki -- uskollisuuden ominaisuus -- luonteenlujuuden saavuttamisen perusta
sekä moraalisen peräänantamattomuuden ja hengellisen rohkeuden älyllinen
perusta persoonallisissa olennoissa. Kun siihen osuu tiedon valo ja kun sitä
henkeyttää totuus, siitä tulee sen evolutionaarisen nousun kannustin, joka
toteutuu älyperäisen ja tunnontarkan itsensäohjailun kanavain kautta.
4. Tiedon
henki -- uskaliaan yrittämisen ja löytämisen tiedonhalu-äiti, tieteen
henki; rohkeuden ja neuvon henkien opastaja ja uskollinen seuralainen;
kannustin, joka panee suuntaamaan rohkeuteen sisältyvät valmiudet hyödyllisille
ja eteenpäin vieville kasvamisen teille.
5. Neuvon
henki -- sosiaalisuuden virike, lajinsisäisen yhteistyön valmius;
tahdollisten luotujen kyky päästä sopusointuun lajitoveriensa kanssa; alemmilla
tasoilla olevien luotujen keskuudessa esiintyvän laumavaiston alkulähde.
6. Palvonnan
henki -- uskonnollinen heräte, ensimmäinen erottava yllyke, joka jakaa
mielelliset luodut kahteen kuolevaisolemassaolon perusluokkaan. Palvonnan henki
erottaa yhteydessään olevan ikiajoiksi eläimen mielellä varustetuista
sieluttomista luoduista. Palvonta on merkki siitä, että palvoja on ehdokkaana
hengelliseen ylösnousemukseen.
7. Viisauden
henki -- kaikkien moraalisten luotujen luontainen pyrkimys kohti
järjestelmällistä ja eteenpäin suuntautuvaa evolutionaarista edistymistä. Tämä
on auttajista korkein, kaikkien muiden työn henkikoordinoija ja
[sivu 403]
yhdistäjä. Tämä
henki on mielellisten luotujen sellaisen synnynnäisen yllykkeen salaisuus, joka
panee alulle ja joka ylläpitää olemassaolon nousevan asteikon muodostavan
käytännöllisen ja tuloksia tuottavan ohjelman; se on elävien olentojen saama
lahja, joka selittää heidän muutoin selittämättömän eloonjäämiskykynsä ja
heidän kykynsä eloon jäädessään käyttää hyväkseen koko menneisyyden kokemustaan
ja senhetkisten mahdollisuuksiensa koordinoimista kaiken sen
omakseensaamiseksi, minkä kaikki muut kuusi mielenhoivaajaa voivat tämän
organismin mielessä panna liikkeelle. Viisaus on älyllisen suorituskyvyn
lakipiste. Viisaus on puhtaasti mielellisen ja moraalisen olemassaolon
päämäärä.
Mielenauttajahenget
kasvavat kokemuksellisesti, mutta niistä ei milloinkaan tule persoonallisia. Ne
kehittyvät toiminnan osalta, ja ensimmäisten viiden toiminta eläinten
olentoluokissa on tiettyyn määrään asti välttämätöntä kaikkien seitsemän
toiminnalle ihmisen älynä. Tämä yhteys eläimiin tekee auttajahenget käytännön
kannalta tehokkaammiksi ihmisen mielenä; siksi eläimet ovat tiettyyn määrään
saakka korvaamattomia sekä ihmisen älylliselle että hänen fyysiselle
kehitykselleen.
Nämä
paikallisuniversumin Äiti-Hengen mielenauttajat liittyvät älyllisen statuksen
omaavaan luotujen olentojen elämänmuotoon paljolti niin kuin voimakeskukset ja
fyysiset valvojat suhteutuvat universumin elottomiin voimiin. Ne suorittavat
verratonta palvelua asuttujen maailmojen mielen virtapiireissä ja toimivat
tehokkaassa yhteistyössä Fyysisten Päävalvojien kanssa, jotka palvelevat myös
ei-opetettavissa olevan eli mekaanisen mielen tasojen, auttajia edeltävien
mielentasojen, valvojina ja ohjaajina.
Ennen kuin kyky
oppia kokemuksesta ilmaantuu, elävä mieli on Fyysisten Päävalvojien
palvelukenttä. Ennen kuin luodun mieleen muodostuu kyky jumalallisuuden
tuntemiseen ja Jumaluuden palvomiseen, se on yksinomainen auttajahenkien
toimipiiri. Luodun älyllisyyteen kuuluvan hengellisen reagointikyvyn
ilmaantumisen myötä näistä luoduista mielistä tulee yhdessä hetkessä
supermielellisiä, sillä ne kytketään siinä silmänräpäyksessä
paikallisuniversumin Äiti-Hengen henkisykleihin.
Mielenauttajahenget
eivät mitenkään suoranaisesti liity Jumalallisen Hoivaajan henkilökohtaista
läsnäoloa edustavan hengen, asuttujen maailmojen Pyhän Hengen, monimuotoiseen
ja korkeasti hengelliseen toimintaan, vaan toimintansa puolesta ne edeltävät ja
valmistavat tämän nimenomaisen hengen ilmaantumista evolutionaariseen ihmiseen.
Auttajat antavat Universumin Äiti-Hengelle mahdollisuuden päästä monipuoliseen
yhteyteen paikallisuniversumin aineellisten elollisluotujen kanssa ja näiden valvomiseen,
mutta esipersoonallisuuden tasoilla toimiessaan ne eivät saa aikaan mitään
seurausvaikutuksia Korkeimmassa Olennossa.
Ei-hengellinen
mieli on joko henkienergiaalinen ilmentymä tai fyysis-energiaalinen ilmiö. Ei
edes ihmismielellä, persoonallisella mielellä, ole mitään eloonjäämisen
ominaisuuksia muutoin kuin henkeen samastumisen kautta. Mieli on
jumalallisuuden antama lahja, mutta se ei ole kuolematon toimiessaan ilman
henkiymmärrystä ja palvontakyvyn ja eloonjäämisen kaipuun siitä puuttuessa.
Elämää on sekä mekanistista että vitalistista -- aineellista ja hengellistä. Urantian fyysikot ja kemistit tulevat pääsemään yhä pidemmälle kasvi- ja eläinkunnan protoplasmaismuotojen ymmärtämisessä, mutta koskaan he eivät pysty tuottamaan eläviä organismeja. Elämä on jotakin, joka eroaa kaikista energian ilmenemismuodoista; fyysisten luotujen aineellinen elämä ei sekään luonnostaan kätkeydy aineeseen.
Aineellisilla olevaisilla voi olla itsenäinen
olemassaolo, mutta elämä kumpuaa vain elämästä. Mieli on johdettavissa vain jo
olemassa olevasta mielestä. Henki voi saada alkunsa
[sivu 404]
vain henkeä
olevista esimuodoista. Luotu saattaa tuottaa elämän muotoja, mutta vain
luojapersoonallisuus tai luova voima voi antaa aktivoivan elonkipinän.
Elämänkantajat
voivat organisoida elävien olentojen aineelliset hahmot ja fyysiset
rakennekoodit, mutta Hengeltä tulee elämän alkukipinä, ja Henki antaa lahjana
mielen. Jopa Elämänkantajien omissa Salvingtonin maailmoissaan organisoimat
kokeelliset elämän elollismuodot ovat aina lisääntymiskyvyttömiä. Kun elämän
kaavat ja mallit kootaan oikealla tavalla yhteen ja järjestetään
asianmukaisesti, Elämänkantajan läsnäolo riittää elämän alullepanemiseen, mutta
kaikki tällaiset elolliset organismit ovat vajavaisia kahden elintärkeän
ominaisuuden suhteen, nimittäin mielellisyyden ja lisääntymiskyvyn osalta.
Eläimen mieli ja ihmismieli ovat seitsemän mielenauttajahengen kautta toimivan
Universumin Äiti-Hengen antamia lahjoja, kun taas luodun lisääntymiskyky on
Universumin Hengen erityinen ja henkilökohtainen anti Elämänkantajien alkuun
panemalle elämänplasman kantamuodolle.
Kun
Elämänkantajat ovat -- energiajärjestelmät organisoituaan -- laatineet elämän
rakennekaavat, tarvitaan vielä yksi ilmiö: näille elottomille hahmoille on
annettava "elämän henkäys". Jumalan Pojat voivat rakentaa elämän
muodot, mutta Jumalan Henki vasta antaa todella elämän kipinän. Ja kun tällä
tavoin annettu elämä on käytetty loppuun, jäljelle jääneestä aineellisesta ruumiista
tulee jälleen kuollutta ainetta. Lahjaksi saadun elämän ehtyessä ruumis palaa
sen aineellisen universumin poveen, josta Elämänkantajat sen lainasivat
palvelemaan tilapäisenä välikappaleena elämän lahjalle, jonka he välittivät
tällaiseen energia-aineen näkyvään yhdistymään.
Elämä, jonka
Elämänkantajat antavat kasveille ja eläimille, ei kasvin tai eläimen kuoltua
enää palaa Elämänkantajien luo. Tällaisesta elävästä kohteesta poistuvalla
elämällä ei ole identiteettiä eikä persoonallisuutta, se ei yksilönä selviydy
kuolemasta. Olemassaolonsa aikana ja aineellisessa ruumiissa ollessaan se on
muuttunut, se on läpikäynyt energiaalisen kehityksen ja jää olemaan vain
universumin kosmisten vahvuuksien osana. Se ei jää eloon yksilöllisenä elämänä.
Kuolevaisten luotujen eloonjääminen perustuu kokonaan siihen, että
kuolevaisessa mielessä kehittyy kuolematon sielu.
Puhumme elämästä
"energiana" ja "voimana", mutta todellisuudessa se ei ole
kumpaakaan. Vahvuus-energia reagoi monin tavoin gravitaatioon, mutta elämä ei
niin tee. Myöskään malli ei reagoi gravitaatioon, sillä se on sellaisten
energioiden muodostelma, jotka jo ovat täyttäneet kaikki gravitaatioon
reagoimisen velvollisuudet. Elämä sellaisenaan on jonkin mallin mukaan
muodostellun tai muulla tavoin erillistetyn energiajärjestelmän -- aineellisen,
mielellisen tai hengellisen -- elävöitymä.
Elämän muodosteluun evolutionaarisilla
planeetoilla liittyy joitakin seikkoja, jotka eivät ole meille kokonaan selviä.
Käsitämme täysin Elämänkantajien sähkökemiallisten kaavojen fyysisen
organisaation, mutta emme kaikilta osin ymmärrä elämän aktivointikipinän
olemusta ja alkulähdettä. Tiedämme elämän virtaavan Isästä, Pojan kautta ja
Hengen toimesta. On enemmän kuin mahdollista, että Valtiashenget ovat
koko luomistuloksen ylle vuodatetun elämänvirran seitsenkertainen kanava. Mutta
emme käsitä menetelmää, jolla valvova Valtiashenki osallistuu uudella
planeetalla elämän lahjoittamisen alkutapahtumaan. Olemme vakuuttuneita myös
Päivien Muinaisten osuudesta saatettaessa elämä uudessa maailmassa alkuun,
mutta tämän osallisuuden luonteesta olemme täysin tietämättömiä. Tiedämme
kyllä, että Universumin Äiti-Henki tosiasiallisesti elävöittää elottomat
rakennepuitteet ja antaa tällaiselle aktivoidulle plasmalle
[sivu 405]
kyvyt organismijälkeläisten tuottamiseen;
panemme merkille, että nämä kolme ovat ne Seitsenkertaisen Jumalan tasot, joita
joskus nimitetään ajallisuuden ja avaruuden Korkeimmiksi Luojiksi; mutta
muutoin emme tiedä paljonkaan Urantian kuolevaisia enemmän -- tiedämme
yksinkertaisesti vain, että käsite on Isän huomassa, sen julkitulo on Pojassa
ja elämän toteutuminen Hengessä.
[Laatinut Urantialle tarkkailijaksi asetettu Vorondadek-Poika, joka tässä ominaisuudessa toimi tätä työtä valvovan totuudenilmoittajakunnan Melkisedek-päällikön pyynnöstä.]