[sivu
1143]
KOLMINAISUUSKÄSITYKSEN
KASVU
ILMOITUSUSKONNON kolminaisuuskäsitettä ei pidä sekoittaa kehitysuskontojen triadiuskomuksiin. Ideat triadeista juontuivat monistakin ajatuksia herättävistä yhteyksistä, mutta ennen kaikkea siitä, että sormissa on kolme niveltä, että jakkaran tasapainottamiseen tarvittiin vähintään kolme jalkaa ja että kolme tukipistettä kykeni pitämään teltan pystyssä. Alkukantainen ihminen ei sitä paitsi pitkään aikaan osannut laskea kuin kolmeen.
Sellaisia luonnollisia parillisia asioita lukuun ottamatta kuin mennyt ja nykyinen, päivä ja yö, kuuma ja kylmä sekä mies ja nainen on ihminen yleensä altis ajattelemaan kolmijakoisesti: eilinen, tämä päivä ja huominen; auringonnousu, keskipäivä ja auringonlasku; isä, äiti ja lapsi. Voittajalle suodaan kolme eläköönhuutoa. Kuolleet haudataan kolmantena päivänä ja vainajahenki lepytetään kolmen rituaalipesun avulla.
Näiden ihmisen
kokemuksessa esiintyvien luonnollisten mielleyhtymien seurauksena triadi
ilmestyi uskonnon piiriin, ja se tapahtui jo kauan ennen kuin Jumaluuksien
Paratiisin-Kolminaisuutta tai edes ketään heidän edustajaansa oli ihmiskunnalle
paljastettu. Persialaisilla, hinduilla, kreikkalaisilla, egyptiläisillä,
babylonialaisilla, roomalaisilla ja skandinaaveilla oli sittemmin kaikilla
triadijumalia, mutta nämä eivät vielä olleet aitoja kolminaisuuksia. Kaikilla
triadijumaluuksilla oli luonnollinen alkuperä, ja niitä on esiintynyt johonkin
aikaan lähes kaikkien älykkäiden urantialaiskansanheimojen keskuudessa.
Evolutionaarisen triadin käsitys on joissakin tapauksissa sekoittunut
ilmoitetun Kolminaisuuden käsitteeseen. Näissä tapauksissa on useinkin
mahdotonta erottaa toista toisesta.
KOLMINAISUUSKÄSITYKSET
Prinssi Caligastian esikunta esitti noin puoli miljoonaa vuotta sitten ensimmäisen sellaisen urantialaisen ilmoituksen, joka johtaa Paratiisin-Kolminaisuuden käsittämiseen. Tämä varhaisin kolminaisuuskäsitys katosi maailmasta planeetan kapinaa seuranneina sekavina aikoina.
Toisen kerran Kolminaisuus esitettiin Aatamin ja Eevan toimesta ensimmäisessä ja toisessa puutarhassa. Nämä opetukset eivät olleet hävinneet kokonaan jäljettömiin vielä Makiventa Melkisedekin aikoina, noin kolmekymmentäviisituhatta vuotta myöhemmin, sillä seetiläisten kolminaisuuskäsitys säilyi sekä Mesopotamiassa että Egyptissä, mutta aivan erityisesti Intiassa, jossa sen vaikutus vedalaisen kolmipäisen tulenjumalan Agnin muodossa tuntui vielä pitkään.
Kolmannen esityksen Kolminaisuudesta teki
Makiventa Melkisedek, ja tätä oppia symboloivat ne kolme samankeskistä
ympyränkehää, joita Saalemin tietäjä käytti rintalevyssään. Mutta Makiventa
havaitsi, että Palestiinan beduiineille oli sangen vaikeata jakaa oppia
Universaalisesta Isästä, Iankaikkisesta Pojasta ja Äärettömästä Hengestä.
Useimmat hänen opetuslapsistaan luulivat Kolminaisuuden koostuvan Norlatiadekin
kolmesta Kaikkein Korkeimmasta. Muutamat käsittivät asian niin, että
Kolminaisuuteen kuuluisivat
[sivu 1144]
Järjestelmän Hallitsija, Konstellaation-Isä ja paikallisuniversumin Luojajumaluus. Tätäkin vähemmän oli niitä, jotka edes vähänkään käsittivät idean Paratiisissa olevasta Isän, Pojan ja Hengen muodostamasta yhteenliittymästä.
Saalemin lähetyssaarnaajien toimin
Melkisedekin opetukset Kolminaisuudesta levisivät vähitellen suureen osaan
Euraasiaa ja pohjois-Afrikkaa. Usein on vaikea erottaa toisistaan myöhempien
aikojen andiittien ja Melkisedekin jälkeisten aikakausien triadeja ja
kolminaisuuksia, kun molemmat käsitteet tiettyyn määrään saakka sekoittuivat
keskenään ja sulautuivat toisiinsa.
Hindujen keskuuteen kolminaisuuskäsite juurtui Olemuksena, Järkenä ja Ilona. (Myöhempään intialaiseen käsitteeseen kuuluivat Brahma, Siva ja Vishnu.) Kun ensimmäisten kolminaisuushahmotelmien Intiaan-tuojina olivat seetiläispapit, niin myöhemmät Kolminaisuuden ideat olivat Saalemin lähetyssaarnaajien maahantuomia, ja Intian kotoperäiset ajattelijat kehittelivät niitä yhdistämällä nämä opit kehityksen myötä ilmaantuneisiin triadikäsitteisiin.
Buddhalainen usko kehitteli kaksi kolminaisuusluonteista opinkappaletta: Varhaisempaan kuuluivat Opettaja, Laki ja Veljeskunta; sen esitti Gautama Siddhartha. Buddhan seuraajien pohjoisen haaran keskuudessa kehittyneeseen myöhempään ideaan kuuluivat Korkein Herra, Pyhä Henki ja Ruumiillistunut Vapahtaja.
Ja nämä hindujen ja buddhalaisten ideat olivat todellisia kolminaisuusopin mukaisia postulaatteja, niissä toisin sanoen esiintyi idea monoteistisen Jumalan kolminaisesta ilmenemisestä. Oikea kolminaisuuskäsite ei ole vain sitä, että kolme eri jumalaa kootaan yhdeksi ryhmäksi.
Heprealaisten tiedot Kolminaisuudesta perustuivat Melkisedekin ajoilta juontuviin keeniläisten traditioihin, mutta heidän monoteistinen kiihkoilunsa yhden Jumalan, Jahven, puolesta työnsi niin pahasti varjoon kaikki tällaiset opetukset, että Jeesuksen ilmestymisen aikoihin oppi Elohimista oli käytännöllisesti katsoen kitkeytynyt juutalaisesta teologiasta. Heprealainen ajatusmaailma ei kyennyt sovittamaan kolminaisuuskäsitettä monoteistiseen uskonkäsitykseen Ainoasta Herrasta, Israelin Jumalasta.
Islaminuskon kannattajat eivät hekään
kyenneet käsittämään ajatusta Kolminaisuudesta. Muotoutumassa olevan
monoteismin on polyteismin kanssa vastatusten joutuessaan aina vaikeata sietää
kolminaisuusoppia. Kolminaisuuden idea saa parhaan otteen lujan monoteistisen
tradition omaavista uskonnoista, milloin traditioon liittyy opillinen
joustavuus. Suurten monoteistien -- heprealaisten ja muhamettilaisten -- oli
vaikea nähdä eroa kolmen jumalan palvomisen eli polyteismin ja toisaalta
kolminaisuusopin eli jumalallisuuden ja persoonallisuuden kolmiyhteisessä
ilmenemismuodossa esiintyvän yhden Jumaluuden palvomisen välillä.
Jeesus opetti apostoleilleen totuuden Paratiisin-Kolminaisuuden persoonista, mutta nämä luulivat hänen puhuvan kuvaannollisesti ja symbolisesti. Koska heidät oli kasvatettu heprealaiseen monoteismiin, heidän oli vaikea edes ajatella jotakin sellaista käsitystä, joka näytti olevan ristiriidassa heidän keskuudessaan vallalla olevan jahvekäsitteen kanssa. Ja alkukristityt perivät heprealaisen ennakkoluulon kolminaisuuskäsitettä kohtaan.
Ensimmäistä kristinuskon piirissä tunnettua Kolminaisuutta julistettiin Antiokiassa, ja siihen kuuluivat Jumala, hänen Sanansa ja hänen Viisautensa. Paavali tiesi Isän, Pojan ja Hengen muodostamasta Paratiisin-Kolminaisuudesta, mutta hän ei useinkaan siitä saarnannut ja mainitsi asiasta vain muutamissa vasta muotoutuville seurakunnille lähettämissään kirjeissä. Ja tällöinkin Paavali apostolitovereidensa tapaan sekoitti Jeesuksen, paikallisuniversumin Luoja-Pojan, Jumaluuden Toiseen Persoonaan, Paratiisin Iankaikkiseen Poikaan.
Kristillinen kolminaisuuskäsite, joka alkoi
saavuttaa yleistä tunnustusta ensimmäisen kristuksenjälkeisen vuosisadan
loppupuolella, koostui Universaalisesta Isästä,
[sivu 1145]
Nebadonin Luoja-Pojasta ja Salvingtonin Jumalallisesta Hoivaajasta -- paikallisuniversumin Äiti-Hengestä ja Luoja-Pojan luovasta puolisosta.
Sitten Jeesuksen
päivien ei Paratiisin-Kolminaisuuden tosiasiallinen identiteetti ole ollut
Urantialla tiedossa (niitä muutamia yksilöjä lukuun ottamatta, joille se
erityisesti paljastettiin) ennen kuin se esitettiin käsillä olevissa
ilmoituksellisissa paljastuksissa. Mutta vaikka kristillinen käsitys
Kolminaisuudesta tosiasiatiedon osalta erehtyikin, se piti silti kokolailla
paikkansa hengellisten suhteiden osalta. Vain filosofisten seuraamustensa ja
kosmologisten seuraustensa osalta tämä käsitys joutui hämmennyksiin: Monien,
jotka ovat kosmisesti suuntautuneita, on ollut vaikea uskoa, että Jumaluuden
Toinen Persoona, infiniittisen Kolminaisuuden toinen jäsen, olisi joskus
oleskellut Urantialla; ja vaikka tämä hengessä onkin totta, niin
aktuaalisuudessa se ei ole tosiasia. Mikael-Luojissa ruumiillistuu Iankaikkisen
Pojan jumalallisuus täyteen määrään saakka, mutta he eivät ole absoluuttinen
persoonallisuus.
JA JUMALUUDEN MONIKOLLISUUS
Monoteismi syntyi filosofisena vastalauseena polyteismin epäjohdonmukaisuuteen. Se kehittyi siten, että jumalat järjestettiin ensi vaiheessa jumalaperheeksi niin, että yliluonnolliset toiminnat jakautuivat perheenjäsenten toimialoiksi. Sitten päädyttiin henoteismiin nostamalla yksi jumala monien yläpuolelle. Ja lopulta suljettiin jumalten joukosta pois kaikki muut paitsi lopullista arvoa oleva Ainoa Jumala.
Kolminaisuusoppi versoo kokemuksellisesta vastalauseesta sitä vastaan, että on mahdotonta käsittää sellaisen ihmishahmoisuudesta riisutun yksinäisen Jumaluuden ykseyttä, jolla ei olisi johonkin liittyvää universumimerkitystä. Kun filosofialle annetaan riittävästi aikaa, se pyrkii abstrahoimaan persoonalliset ominaisuudet puhtaan monoteismin jumaluuskäsitteestä, ja näin se madaltaa tämän idean irrallisesta Jumalasta panteistisen Absoluutin statukseen. Sellaisen Jumalan persoonallisen luonteen käsittäminen on ollut aina vaikeata, jolla ei ole mitään henkilökohtaisia tasa-arvon pohjalle rakentuvia suhteita muihin rinnakkaisiin persoonallisiin olentoihin. Jumaluudessa oleva persoonallisuus vaatii, että tällainen Jumaluus on suhteessa toiseen ja yhtä persoonalliseen Jumaluuteen.
Kolminaisuuskäsitteen tuntiessaan ihmisen mieli voi toivoa käsittävänsä jotakin rakkauden ja lain keskinäissuhteesta ajallis-avaruudellisissa luomuksissa. Hengellisen uskon kautta ihminen pääsee ymmärtämään Jumalan rakkautta, mutta hän huomaa pian, ettei tällä hengellisellä uskolla ole mitään vaikutusta säädettyihin aineellisen universumin lakeihin. Olipa ihmisen usko Jumalaan hänen Paratiisin-Isänään miten lujaa hyvänsä, avartuvat kosmiset näköpiirit vaativat häntä silti tunnustamaan myös sen realiteetin, että Paratiisin-Jumaluus on universaalinen laki; vaativat häntä tunnustamaan Kolminaisuuden täysivaltaisuuden ulottuvan Paratiisin ulkopuolelle ja luovan varjonsa jopa niiden kolmen ikuisen persoonan Luoja-Poikien ja Luovien Tyttärien kehittyvien paikallisuniversumien ylle, joiden jumaluusliitto on Paratiisin-Kolminaisuuden tosiasia ja realiteetti ja ikuinen jakamattomuus.
Ja tämä samainen Paratiisin-Kolminaisuus on
todellinen entiteetti -- ei persoonallisuus, mutta kuitenkin tosi ja
absoluuttinen realiteetti; ei persoonallisuus, mutta kuitenkin sellainen, joka
on yhteen sopiva sen kanssa rinnan olemassa olevien persoonallisuuksien --
Isän, Pojan ja Hengen persoonallisuuksien -- kanssa. Kolminaisuus on enemmän
kuin sellainen pelkän yhteenlaskutoimituksen tuloksena saatava
jumaluusrealiteetti, joka olisi tuloksena Paratiisin kolmen Jumaluuden
toisiinsa yhdistymisestä. Kolminaisuuden ominaisuudet, ominaispiirteet ja
funktiot eivät ole Paratiisin kolmen Jumaluuden attribuuttien yksinkertainen
summa, vaan kolminaisuusfunktiot ovat jotakin ainutlaatuista, omintakeista,
eivätkä ne ole täysin ennakoitavissa Isän, Pojan ja Hengen attribuutteja
erittelemällä.
[sivu 1146]
Esimerkiksi: Maan päällä ollessaan Mestari huomautti seuraajilleen, ettei oikeudenkäyttö ole koskaan henkilökohtainen toimitus, vaan se on aina ryhmäfunktio. Myöskään Jumalat eivät persoonina jaa oikeutta, vaan he suorittavat tämän tehtävän kollektiivisena yksikkönä, Paratiisin-Kolminaisuutena.
Isän, Pojan ja
Hengen kolminaisuusyhdistymän käsitteellinen ymmärtäminen valmistaa ihmismieltä
myöhemmin tapahtuvaan tiettyjen muiden kolmoissuhteiden esittelyyn. Teologinen
ajattelu saattaa hyvinkin tyytyä Paratiisin-Kolminaisuuden käsitteeseen, mutta
filosofinen ja kosminen järkeily vaativat Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen
muidenkin kolmiyhteisten yhdistymien tuntemista, ne vaativat sellaisten
kolmiyhteisyyksien tuntemista, joissa Infiniittinen toimii universaalisena
ilmentymänä muussa ominaisuudessa kuin Isänä. Tällaisia ilmentymiä ovat
vahvuuden, energian, voiman, kausaation, reagoinnin, potentiaalisuuden,
aktuaalisuuden, gravitaation, jännitteen, mallin, alkusyyn ja ykseyden Jumalan
suhteet.
3. KOLMINAISUUDET JA KOLMIYHTEYDET
Samalla kun ihmiskunta on toisinaan tavoitellut Jumaluuden kolmen persoonan muodostaman Kolminaisuuden ymmärtämistä, samalla johdonmukaisuus vaatii ihmisjärkeä tajuamaan, että kaikkien seitsemän Absoluutin välillä on olemassa tiettyjä suhteita. Mutta kaikki se, mikä pätee Paratiisin-Kolminaisuudesta puhuttaessa, ei välttämättä olekaan totta puhuttaessa kolmiyhteydestä, sillä kolmiyhteys on jotakin muuta kuin kolminaisuus. Joissakin funktionaalisissa aspekteissa kolmiyhteys saattaa olla yhtäpitävä kolminaisuuden kanssa, mutta koskaan se ei luonteeltaan ole kolminaisuuden kanssa samansisältöinen.
Kuolevainen ihminen kokee Urantialla parast'aikaa suurenmoista aikakautta, jolloin näköpiirit avartuvat ja käsitykset laajenevat, ja hänen kosmisen filosofiansa on vauhditettava kehitystään pysyäkseen inhimillisen ajattelun älyllisen areenan laajentumisen tasalla. Sitä mukaa kun kuolevaisen ihmisen kosminen tietoisuus laajenee, hän käsittää, millaisissa keskinäissuhteissa ovat kaikki hänen aineellisen tieteensä, älyllisen filosofiansa ja hengellisen ymmärryksensä selville saamat asiat. Kaikkine näine käsityksineen kosmoksen ykseydestä ihminen kuitenkin havaitsee koko olemassaolon moninaisuuden. Kaikista niistä käsityksistä huolimatta, jotka koskevat Jumaluuden muuttumattomuutta, ihminen havaitsee elävänsä universumissa, jolle on ominaista lakkaamaton muuttuminen ja kokemuksellinen kasvu. Siitä huolimatta, että ihminen tajuaa hengellisten arvojen säilyvän, on hänen kuitenkin otettava aina huomioon vahvuuden, energian ja voiman matematiikka ja esimatematiikka.
Infiniittisyyden ikuinen tyhjentävyys täytyy saattaa tavalla taikka toisella sopusointuun kehittyvien universumien ajallisen kasvun ja näiden universumien kokemuksellisten asukkaiden keskeneräisyyden kanssa. Totaalisen infinitudin käsitekokonaisuus on tavalla taikka toisella niin segmentoitava ja kvalifioitava, että kuolevaisen olennon järki ja morontiasielu voivat ymmärtää tämän lopullista arvoa ja hengellistävää merkitystä edustavan käsitteen.
Samalla kun järki vaatii kosmisen
todellisuuden monoteististä ykseyttä, finiittinen kokemus edellyttää
monikollisten Absoluuttien postulointia ja näiden koordinoimista kosmisissa
suhteissa. Ilman rinnakkaisia olemassaolevia ei ole mitään mahdollisuutta
absoluuttisten suhteiden moninaisuuden ilmaantumiseen, ei mitään mahdollisuutta
erilaisuuksien, muuttujien, muuntajien, vaimentajien, kvalifioijien tai
supistajien toimintaan.
Käsillä olevissa luvuissa totaalinen
todellisuus (infiniittisyys) on esitetty sellaisena kuin se on olemassa
seitsemässä Absoluutissa, jotka ovat:
1. Universaalinen Isä.
2. Iankaikkinen Poika.
3. Ääretön Henki.
[sivu 1147]
4. Paratiisin
Saari.
5.
Jumaluusabsoluutti.
6.
Universaalinen Absoluutti.
7.
Kvalifioimaton Absoluutti.
Ensimmäinen Lähde
ja Keskus, joka on Iankaikkisen Pojan Isä, on myös Paratiisin Saaren Perikuva.
Hän on persoonallisuuden osalta kvalifioimaton Pojassa, mutta persoonallisuuden
osalta potentiaalistunut Jumaluusabsoluutissa. Isä on energian osalta
ilmitullut Paratiisi-Havonassa ja samalla energian suhteen piilevä
Kvalifioimattomassa Absoluutissa. Infiniittinen tulee alati julki Myötätoimijan
loputtomissa teoissa, samalla kun hän iäti toimii korvaavissa mutta verhotuissa
Universaalisen Absoluutin toiminnoissa. Tällä tavoin Isä suhteutuu kuuteen
rinnakkaiseen Absoluuttiin, ja näin kaikki seitsemän kautta ikuisuuden
loputtomien syklien sulkevat piiriinsä infiniittisyyden kehän.
Näyttäisi siltä,
että absoluuttisia suhteita edustava kolmiyhteys on väistämätön.
Persoonallisuus etsii yhteyttä toiseen persoonallisuuteen yhtä hyvin
absoluuttisella kuin kaikilla muillakin tasoilla. Ja Paratiisin kolmen
persoonallisuuden yhteenliittymä iäistää ensimmäisen kolmiyhteyden: Isän, Pojan
ja Hengen persoonallisuusliiton. Sillä kun nämä kolme persoonaa persoonain
ominaisuudessa liittyvät yhteen yhteistoimintaa varten, niin he näin tehdessään
muodostavat toiminnallista ykseyttä edustavan kolmiyhteyden, eivät
kolminaisuutta -- orgaanista entiteettiä -- mutta kuitenkin kolmiyhteyden,
kolminkertaisen toiminnallisen monikoosteisen yksimielisyyden.
Paratiisin-Kolminaisuus
ei ole kolmiyhteys; se ei ole toiminnallinen yksimielisyys, vaan mieluumminkin
se on jakamatonta ja jaotonta Jumaluutta. Isä, Poika ja Henki (persoonain
ominaisuudessa) voivat ylläpitää suhdetta Paratiisin-Kolminaisuuteen, sillä
Kolminaisuus on heidän jakamaton Jumaluutensa. Isä, Poika ja Henki eivät
ylläpidä tällaista persoonallista suhdetta ensimmäiseen kolmiyhteyteen, sillä
se on heidän toiminnallinen liittonsa kolmen persoonan ominaisuudessa.
Vain Kolminaisuutena -- jakamattomana Jumaluutena -- he kollektiivisesti
ylläpitävät ulkonaista suhdetta kolmiyhteyteen, joka edustaa heidän
persoonallista monikoosteisuuttaan.
Näin ollen
Paratiisin-Kolminaisuus on absoluuttisten suhteiden joukossa ainutlaatuinen: On
olemassa useita eksistentiaalisia kolmiyhteyksiä, mutta vain yksi
eksistentiaalinen Kolminaisuus. Kolmiyhteys ei ole entiteetti. Se on
paremminkin toiminnallinen kuin orgaaninen. Sen jäsenet ovat pikemminkin
kumppaneita kuin jonkin kokonaisuuden muodostavia. Kolmiyhteyksien osatekijät
saattavat olla entiteettejä, mutta itse kolmiyhteys on yhteenliittymä.
Yksi
vertailukohta kolminaisuuden ja kolmiyhteyden välillä kuitenkin on: Molemmat
päätyvät toimintoihin, jotka ovat jotakin muuta kuin niiden osatekijöinä
olevien jäsenten attribuuttien havaittavissa oleva summa. Mutta vaikka ne
toiminnalliselta kannalta ovat tällä tavoin toisiinsa verrattavissa, ne eivät
muussa suhteessa osoita mitään sellaista yhteyttä, että ne kuuluisivat samaan
kategoriaan. Ne suhteutuvat toisiinsa karkeasti ottaen kuin toiminta ja
rakenne. Mutta kolmiyhteysyhteenliittymän funktio ei ole kolminaisuusrakenteen
tai -entiteetin funktio.
Kolmiyhteydet ovat kaikesta huolimatta todellisia; ne
ovat varsin todellisia. Niissä toiminnallistuu totaalinen todellisuus, ja
Universaalinen Isä harjoittaa juuri niiden kautta infiniittisyyden
päätoimintojen välitöntä ja omakohtaista valvontaa.
Kun pyritään
kuvaamaan seitsemää kolmiyhteyttä, huomio kohdistuu siihen, että Universaalinen
Isä on ensisijaisena jäsenenä niistä jokaisessa. Hän on, hän oli ja hän tulee
aina olemaan Ensimmäinen Universaalinen Isä-Lähde, Absoluuttinen Keskus,
Alkuperäinen
[sivu 1148]
Aiheuttaja,
Universaalinen Valvoja, Rajaton Energisoija, Alkuperäinen Ykseys,
Kvalifioimaton Ylläpitäjä, Jumaluuden Ensimmäinen Persoona, Alkuperäinen
Kosminen Perikuva ja Infiniittisyyden Olennoituma. Universaalinen Isä on Absoluuttien persoonallinen syy;
hän on Absoluuttien absoluutti.
Seitsemän kolmiyhteyden luonnetta ja
merkitystä voidaan luonnostella seuraavasti:
Ensimmäinen Kolmiyhteys --
persoonallis-tavoitteellinen kolmiyhteys.
Kolmen jumaluuspersoonallisuuden ryhmittely on seuraavanlainen
1. Universaalinen Isä.
2. Iankaikkinen Poika.
3. Ääretön Henki.
Kysymyksessä on rakkauden, armon ja huolenpidon kolminkertainen liitto -- kolmen ikuisen paratiisipersoonallisuuden tavoitteellinen ja persoonallinen yhteenliittymä. Se on jumalallisesti veljellinen, luotuja rakastava, isällisesti toimiva ja ylösnousemusta edistävä yhteenliittymä. Tämän ensimmäisen kolmiyhteyden jumalalliset persoonallisuudet ovat persoonallisuutta perintölahjana antavia, henkeä lahjoittavia ja mieltä lahjaksi antavia Jumalia.
Kysymyksessä on infiniittistä tahtotoimintaa
edustava kolmiyhteys; se toimii kautta koko ikuisen nykyisyyden ja koko
menneen-nykyisen-tulevan ajan virrassa. Tämän yhteenliittymän aikaansaannos on
tahdonalainen infiniittisyys, ja se tarjoaa mekanismit, joiden avulla persoonallisesta
Jumaluudesta tulee minuuttaan kehittyvän kosmoksen luoduille julki tuova
Jumaluus.
Toinen Kolmiyhteys -- voima-perikuva
-kolmiyhteys. Olipa kyse
pikkuruisesta ultimatonista, loimuavasta tähdestä, pyörteenä pyörivästä
tähtisumusta tai vaikkapa keskusuniversumista tai superuniversumeista, niin
pienimmistä suurimpiin aineellisiin organisoitumiin asti niiden fyysinen kaava
-- kosminen hahmo -- on aina peräisin tämän kolmiyhteyden toiminnasta. Tähän
yhteenliittymään kuuluvat
1. Isä-Poika.
2. Paratiisin Saari.
3. Myötätoimija.
Energian organisoijia ovat Kolmannen Lähteen ja Keskuksen kosmiset edustajat; energia muodostellaan Paratiisin, absoluuttisen materialisoituman, antaman mallin mukaan, mutta kaiken tämän loputtoman manipuloinnin takana on Isä-Pojan läsnäolo, joka liitto aktivoi ensin paratiisimallin silloin, kun Havona ilmaantui yht'aikaa Äärettömän Hengen, Myötätoimijan, syntymän kanssa.
Luodut saavat uskonnollisessa kokemuksessa kosketuksen siihen Jumalaan, joka on rakkaus, mutta tällainen hengellinen ymmärrys ei saa koskaan peittää alleen sen universumitosiasian älyllistä tiedostamista, että Paratiisi on malli. Jumalallisen rakkauden pakottavalla voimalla Paratiisin persoonallisuudet herättävät kaikki luodut vapaasta tahdosta suoritettavaan palvontaan ja johdattavat kaikki tällaiset hengestä syntyneet persoonallisuudet Jumalan finaliittipoikien päättymättömän palvelun ylivertaisiin iloihin. Toinen kolmiyhteys on sen avaruusnäyttämön arkkitehti, jolla nämä tapahtumat kehkeytyvät; se määrää ne kaavat, joiden mukaan kosmos hahmottuu.
Rakkaus luonnehtikoon ensimmäisen
kolmiyhteyden jumalallisuutta, mutta malli on galakseina näkyvä toisen
kolmiyhteyden ilmentymä. Mitä ensimmäinen kolmiyhteys merkitsee kehittyville
persoonallisuuksille, sitä toinen kolmiyhteys merkitsee kehittyville
universumeille. Malli ja persoonallisuus ovat Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen
tekojen kaksi suurenmoista ilmentymää. Ja vaikka sen käsittäminen olisi miten
vaikeaa hyvänsä, on
[sivu 1149]
kuitenkin totta, että voima-perikuva ja
rakastava persoona ovat yksi ja sama universaalinen realiteetti; Paratiisin
Saari ja Iankaikkinen Poika ovat Universaalisen Isä-Vahvuuden luotaamattoman
olemuksen yhdenvertaisia mutta antipodisia ilmentymiä.
Kolmas Kolmiyhteys -- henkis-kehityksellinen
kolmiyhteys. Hengellinen
ilmenemismuoto kaikkinensa alkaa tästä yhteenliittymästä ja tähän se loppuu.
Yhteenliittymään kuuluvat:
1. Universaalinen Isä.
2. Poika-Henki.
3. Jumaluusabsoluutti.
Henkivoimavarauksesta aina hamaan Paratiisin henkeen asti kaikki henki saa todellisuudessa näkyvän ilmiasun tässä Isän puhtaan henkiolennoituman, Poika-Hengen aktiivisten henkiarvojen ja Jumaluusabsoluutin rajoittamattomien henkipotentiaalien kolmiyhteisessä yhteenliittymässä. Henkeä edustavilla eksistentiaalisilla arvoilla on tässä kolmiyhteydessä ammoinen syntymähistoriansa, täysimääräinen ilmitulonsa ja lopullinen kohtalonsa.
Isä on olemassa ennen henkeä, Poika-Henki
toimii aktiivisena luovana henkenä, Jumaluusabsoluutti on olemassa kaiken
sisäänsä sulkevana henkenä, jopa hengen tuolla puolen.
Neljäs Kolmiyhteys --
energiainfiniittisyyden kolmiyhteys.
Tämän kolmiyhteyden puitteissa iäistyvät koko energiatodellisuuden alut ja
loput, avaruuden voimavarauksesta monotaan saakka. Tähän ryhmittymään kuuluvat:
1. Isä-Henki.
2. Paratiisin Saari.
3. Kvalifioimaton Absoluutti.
Paratiisi on kosmoksen vahvuus-energiaalisen aktivoinnin keskus -- Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen asemapaikka maailmankaikkeudessa, Kvalifioimattoman Absoluutin kosminen keskittymäpiste ja kaiken energian alkulähde. Tämän kolmiyhteyden piirissä on eksistentiaalisesti läsnä se infiniittisen kosmoksen energiapotentiaali, josta suuruniversumi ja kokonaisuniversumi ovat vain osittaisia ilmenemiä.
Neljäs kolmiyhteys säätelee absoluuttisesti kosmisen energian perusyksiköitä ja vapauttaa ne Kvalifioimattoman Absoluutin otteesta samassa suhteessa kuin kokemuksellisissa Jumaluuksissa ilmenee aliabsoluuttista kapasiteettia muotoaan muuttavan kosmoksen säätelemiseen ja tasapainottamiseen.
Tämä kolmiyhteys on vahvuus ja
energia. Kvalifioimattomaan Absoluuttiin sisältyvät loputtomat mahdollisuudet
keskittyvät Paratiisin Saaren absolutumin ympärille, josta Kvalifioimattoman
muutoin staattisen liikkumattomuuden kuvittelemattomissa olevat agitaatiot
saavat alkunsa. Ja infiniittisen kosmoksen aineellisen Paratiisi-sydämen
loputon sykintä tapahtuu sopusoinnussa Infiniittisen Energisoijan, Ensimmäisen
Lähteen ja Keskuksen, luotaamattomissa olevan perusmallin ja tutkimattomissa
olevan suunnitelman kanssa.
Viides Kolmiyhteys -- reaktiivista
infiniittisyyttä edustava kolmiyhteys.
Tämän yhteenliittymän muodostavat:
1. Universaalinen Isä.
2. Universaalinen Absoluutti.
3. Kvalifioimaton Absoluutti.
Tämä ryhmittymä saa aikaan kaiken ei-jumaluutta
edustavan todellisuuden alueilla aktualisoitavissa olevan toiminnallisen
infiniittisyystodellistuman ikuistumisen. Tämä kolmiyhteys osoittaa
[sivu 1150]
rajoittamatonta kapasiteettia reagoida muiden
kolmiyhteyksien tahdonvaraisiin, kausatiivisiin, jännitettä ja mallia koskeviin
toimintoihin ja läsnäoloihin.
Kuudes Kolmiyhteys --
kosmis-yhteenliittynyttä Jumaluutta edustava kolmiyhteys. Tämän ryhmittymän muodostavat:
1. Universaalinen Isä.
2. Jumaluusabsoluutti.
3. Universaalinen Absoluutti.
Tämä on kosmoksessa olevan Jumaluuden
yhteenliittymä, Jumaluuden immanenssi yhdessä Jumaluuden transsendenssin
kanssa. Tämä on jumalallisuuden viimeinen kurottautuminen infiniittisyyden
tasoilta niitä realiteetteja kohti, jotka ovat jumalallistetun todellisuuden
ulkopuolella.
Seitsemäs Kolmiyhteys -- infiniittistä
ykseyttä edustava kolmiyhteys.
Kysymyksessä on ajallisuudessa ja ikuisuudessa toiminnallisesti ilmenevän
infiniittisyyden ykseys, aktuaalien ja potentiaalien tasaveroinen yhdistymä.
Tämän ryhmän muodostavat:
1. Universaalinen Isä.
2. Myötätoimija.
3. Universaalinen Absoluutti.
Myötätoimija yhdentää universaalisesti ne koko aktualisoituneen todellisuuden vaihtelevat toiminnalliset aspektit, joita esiintyy kaikilla ilmenemistasoilla -- lähtien finiittisistä ja päätyen transsendentaalien kautta absoluutteihin. Universaalinen Absoluutti kompensoi täydellisesti ne eroavaisuudet, jotka luontaisesti sisältyvät kaiken epätäydellisen todellisuuden moninaisiin aspekteihin, lähtien aktiivis-tahdollisen ja kausatiivisen jumaluustodellisuuden rajattomista potentiaaleista ja päätyen Kvalifioimattoman Absoluutin käsittämättömillä alueilla esiintyvään staattisen, reaktiivisen, ei-jumaluustodellisuuden äärettömiin mahdollisuuksiin.
Tässä kolmiyhteydessä toimiessaan
Myötätoimija ja Universaalinen Absoluutti ovat yhtäläisen reagoivia sekä
Jumaluuden että ei-jumaluuden läsnäoloon, niin kuin on myös Ensimmäinen Lähde
ja Keskus, jota tässä suhteessa on käytännöllisesti katsoen mahdotonta käsitteellisesti
erottaa MINÄ OLEN -olevaisesta*.
Nämä likimääräiset hahmotelmat riittävät valaisemaan kolmiyhteyksien käsitettä. Kun ette tunne kolmiyhteyksien perimmäistä tasoa, ette voi täysin käsittää seitsemää ensimmäistäkään tasoa. Vaikka emme katso viisaaksi ryhtyä asian tätä laajempaan käsittelyyn, voimme kuitenkin mainita, että on olemassa viisitoista Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen kolmiyhteistä yhteenliittymää, joista kahdeksaa ei näissä luvuissa paljasteta. Nämä paljastamatta jäävät yhteenliittymät koskevat sellaisia realiteetteja, aktuaalisuuksia ja potentiaalisuuksia, jotka ovat korkeimmuuden kokemuksellisen tason tuolla puolen.
Kolmiyhteydet ovat infiniittisyyden toiminnallinen tasapainopyörä, Seitsemän Infiniittisyysabsoluutin ainutlaatuisuuden yhdentymä. Juuri kolmiyhteyksien eksistentiaalinen läsnäolo mahdollistaa sen, että Isä--MINÄ OLEN kokee toiminnallista infiniittisyysykseyttä siitä huolimatta, että infiniittisyys eriytyy seitsemäksi Absoluutiksi. Ensimmäinen Lähde ja Keskus on kaikkien kolmiyhteyksien yhdistävä jäsen. Hänessä kaikilla olevaisilla on kvalifioimaton alkunsa, ikuinen olemassaolonsa ja infiniittinen kohtalonsa -- "häneen sisältyvät kaikki olevaiset".
Vaikkeivät nämä yhteenliittymät voikaan
lisätä sitä infiniittisyyttä, jota Isä--MINÄ OLEN edustaa, ne näyttävät silti
mahdollistavan hänen todellisuutensa ali-infiniittiset ja aliabsoluuttiset
ilmentymät. Seitsemän kolmiyhteyttä lisäävät monipuolisuutta, iäistävät uusia
syvyyksiä,
[sivu 1151]
jumalallistavat
uusia arvoja, paljastavat uusia potentiaalisuuksia, tuovat esille uusia
merkityksiä; ja kaikki nämä moninaiset ajallisuudessa ja avaruudessa sekä
ikuisessa kosmoksessa esiintyvät ilmentymät ovat olemassa MINÄ OLEN -olevaisen*
alkuperäisen infiniittisyyden hypoteettisessa pysähtyneisyydessä.
On olemassa tiettyjä muita kolmiyhteisiä
suhdekokonaisuuksia, joiden kokoonpanoon Isä ei kuulu, mutta ne eivät ole
todellisia kolmiyhteyksiä ja ne pidetään aina erillään Isän sisältävistä
kolmiyhteyksistä. Niitä kutsutaan milloin apukolmiyhteyksiksi, milloin
rinnakkaiskolmiyhteyksiksi ja toisinaan kolmiuksiksi. Ne johtuvat
kolmiyhteyksien olemassaolosta. Kahden tällaisen yhteenliittymän kokoonpano on
seuraavanlainen:
Aktuaalisuutta edustava Kolmius. Tämä kolmius koostuu kolmen absoluuttisen aktuaalin
keskinäissuhteista:
1. Iankaikkinen Poika.
2. Paratiisin Saari.
3. Myötätoimija.
Iankaikkinen Poika on henkitodellisuuden
absoluutti, absoluuttinen persoonallisuus. Paratiisin Saari on kosmisen todellisuuden
absoluutti, absoluuttinen perusmalli. Myötätoimija on mielitodellisuuden
absoluutti, absoluuttista henkitodellisuutta edustava rinnakkaisolevainen sekä
persoonallisuuden ja voiman eksistentiaalinen jumaluussynteesi. Tämä
kolmiyhteinen yhteenliittymä johtaa aktuaalistuneen todellisuuden -- henkisen,
kosmisen tai mielellisen todellisuuden -- kokonaisuuden koordinoitumiseen. Se
on aktuaalisuuden osalta kvalifioimaton.
Potentiaalisuutta edustava Kolmius. Tämä kolmius koostuu kolmen potentiaalisuutta
edustavan Absoluutin yhteenliittymästä:
1. Jumaluusabsoluutti.
2. Universaalinen Absoluutti.
3. Kvalifioimaton Absoluutti.
Näin pääsevät kaiken piilevän
energiatodellisuuden -- henkisen, mielellisen tai kosmisen todellisuuden --
infiniittisyyttä edustavat tyyssijat keskinäisiin suhteisiin. Tämä
yhteenliittymä saa aikaan koko piilevän energiatodellisuuden yhdentymisen. Se
on potentiaalin osalta infiniittinen.
Kun kolmiyhteydet etupäässä huolehtivat
infiniittisyyden toiminnallisesta yhdistymisestä, niin kolmiudet ovat mukana
kokemuksellisten Jumaluuksien kosmisessa ilmaantumisessa. Kolmiyhteydet ovat
epäsuorasti, mutta kolmiudet ovat suoraan, mukana kokemuksellisissa
Jumaluuksissa: Korkeimmassa, Perimmäisessä ja Absoluuttisessa. Ne tulevat esille
Korkeimman Olennon kehkeytyvässä voima-persoonallisuussynteesissä. Ja avaruuden
ajallisille luoduille Korkein Olento on ilmoitus MINÄ OLEN -olevaisen*
ykseydestä.
[Esittänyt muuan Nebadonin Melkisedek.]
----------------
*) Alkutekstissä ei ole sanaa 'olevainen'. [Kääntäjän huomautus]