[sivu
234]
PARATIISIN LUOJA-POJAT
LUOJA-POJAT ovat ajallisuuden ja avaruuden paikallisuniversumien luojia ja valtiaita. Näiden universuminluojien ja -hallitsijoiden alkuperä on kaksinainen, sillä heissä ilmenee sekä Jumala Isän että Jumala Pojan ominaisuuksia. Mutta jokainen Luoja-Poika eroaa kuitenkin kaikista muista, jokainen heistä on sekä olemukseltaan että persoonallisuudeltaan ainutlaatuinen, itse kukin heistä on oman alkuperänsä takana olevaa täydellistä jumaluusihannetta edustava "ainokainen Poika".
Laaja-alaisessa paikallisuniversumin organisointi-, kehittämis- ja täydellistämistyössään nämä korkea-arvoiset Pojat nauttivat aina Universaalisen Isän ylläpitävää tukea. Luoja-Poikien suhde Paratiisin-Isäänsä on liikuttava ja ylittämätön. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Jumaluutta olevien vanhempien syvällinen kiintymys jumalallisiin jälkeläisiinsä olisi alkulähteenä sille kauniille ja likimain jumalalliselle rakkaudelle, jota kuolevaisetkin vanhemmat osoittavat lapsilleen.
Nämä primaariset
Paratiisin-Pojat personoidaan Mikaeleiksi. Kun he lähtevät Paratiisista
perustamaan universumejaan, heidät tunnetaan Luoja-Mikaeleina. Sitten kun he
ovat saavuttaneet korkeimman hallitsijanvaltansa, heitä kutsutaan
Mestari-Mikaeleiksi. Puhuessamme teidän Nebadon-nimisen paikallisuniversuminne
hallitsijasta kutsumme häntä toisinaan Kristus-Mikaeliksi. Aina ja iäti he
käyttävät valtaa "Mikaelin järjestyksen" mukaan, Mikael nimittäin on
heidän luokkaansa ja lajiaan olevan ensimmäisen Pojan nimitys.
Alkuperäinen eli
esikois-Mikael ei ole koskaan kokenut inkarnoitumista aineelliseksi olennoksi,
mutta hän on seitsemän kertaa käynyt läpi luodun olennon hengellisen kokemuksen
siitä, mitä on nousta Havonan seitsemällä kehällä uloimmilta sfääreiltä keskusluomuksen
sisimmälle kehälle edeten. Mikaelien yhteisö tuntee suuruniversumin
läpikotaisin. Mitään sellaista ei yksienkään ajallisuuden ja avaruuden lasten
kokemukseen sisälly, jollaisessa Mikaelit eivät olisi henkilökohtaisesti olleet
mukana. Jumalallisen olemuksen lisäksi heissä on itse asiassa myös teidän
olemustanne, mikä tarkoittaa, että heissä on kaikkia olemuksia: korkeimmasta
vähäisimpään.
Alkuperäinen Mikael toimii primaaristen
Paratiisin-Poikien puheenjohtajana näiden kokoontuessa neuvonpitoon kaiken
olevaisen keskuksessa. Ei kauankaan sitten rekisteröimme Uversassa
universaalisen uutislähetyksen, joka kertoi ikuisella Saarella pidetystä
ylimääräisestä konklaavista. Siellä oli ollut saapuvilla
sataviisikymmentätuhatta Luoja-Poikaa, jotka olivat kokoontuneet vanhempiensa
läsnä ollessa keskustelemaan universumien universumin yhtenäistymisen ja
vakiintumisen edistymisestä. Tämä ryhmä koostui valikoiduista
Hallitsija-Mikaeleista, seitsemän kertaa lahjoittautuneista Pojista.
1. LUOJA-POIKIEN ALKUPERÄ JA
OLEMUS
Kun
Iankaikkisessa Pojassa oleva absoluuttisen hengellisen ideainmuodostuksen
täyteys kohtaa Universaalisessa Isässä olevan absoluuttisen
persoonallisuuskäsityksen täyteyden, kun tällainen luova liitto on lopullisesti
ja täydellisesti saavutettu, kun tällainen hengen absoluuttinen
[sivu 235]
identiteetti ja
tällainen persoonallisuuskäsityksen infiniittinen ykseys sattuvat yhteen, niin
silloin, juuri silloin ja siinä paikassa, kummankaan Jumaluuden menettämättä
mitään persoonallisuudestaan tai oikeuksistaan, leimahtaa täysin kehkeytyneeksi
olemuksekseen uusi ja omaperäinen Luoja-Poika, sen täydellisen ihanteen ja sen
voimakkaan idean ainokainen Poika, joiden yhteenliittyminen saa aikaan tämän
voimaa ja täydellisyyttä ilmentävän uuden luojapersoonallisuuden.
Jokainen
Luoja-Poika on universumien universumin ikiolevaisten Luojien kahdessa
infiniittisessä, ikuisessa ja täydellisessä mielessä syntyneitten omaperäisten
käsitysten muodostaman täydellisen liiton aikaansaama ainokainen -- ja ainoa
aikaansaatavissa oleva -- jälkeläinen. Toista tällaista Poikaa ei koskaan voi
tulla, sillä jokainen Luoja-Poika on kvalifioimaton, valmis ja lopullinen
ilmentymä ja ruumiillistuma kaikesta siitä, mikä sisältyy jokaisen tällaisen
jumalallisen olevaisen jokaisen mahdollisuuden jokaisen yksityiskohdan
jokaiseen vaiheeseen, joka kautta ikuisuuksien olisi koskaan näistä
jumalallisista luovista potentiaaleista löydettävissä, jota näillä
potentiaaleilla koskaan voitaisiin ilmentää ja joka koskaan voisi näistä
potentiaaleista kehittyä, potentiaaleista, jotka yhdistyivät saattaakseen
olevaiseksi tämän Mikael-Pojan. Jokainen Luoja-Poika on niiden yhdistyneiden
jumaluuskäsitysten absoluutti, joista hänen jumalallinen alkuperänsä muodostuu.
Näiden
Luoja-Poikien jumalallinen olemus juontuu periaatteessa yhtäläisesti kummankin
Paratiisin-vanhemman attribuuteista. Kaikki Mikaelit jakavat Universaalisen
Isän jumalallisen olemuksen täyteyden ja Iankaikkisen Pojan luomiskyvyt, mutta
tehdessämme havaintoja siitä, miten heidän toimintansa käytännössä toteutuvat
universumeissa, havaitsemme ilmeisiä eroavaisuuksia. Jotkut Luoja-Pojat
näyttävät olevan enemmän Jumala Isän kaltaisia, toiset enemmän Jumala Pojan
kaltaisia. Esimerkiksi se, miten Nebadonin universumin hallinto suuntautuu,
viittaa siihen, että sen Luoja- ja hallitseva Poika on eräs niistä, joiden
olemus ja ominaispiirteet muistuttavat enemmän Iankaikkisen Äiti-Pojan olemusta
ja piirteitä. Lisäksi on mainittava, että joitakin universumeja johtavat
sellaiset Paratiisin-Mikaelit, jotka näyttävät muistuttavan yhtä lailla sekä
Jumala Isää että Jumala Poikaa. Eikä näihin huomioihin missään mielessä sisälly
kritiikkiä, vaan ne ovat yksinkertaisesti vain tosiasiain kirjaus.
En tiedä olemassa olevien Luoja-Poikien täsmällistä
lukumäärää, mutta minulla on hyvät syyt uskoa, että heitä on yli
seitsemänsataatuhatta. Tiedämmehän, että on olemassa tarkalleen
seitsemänsataatuhatta Päivien Yhdistynyttä, eikä heitä luoda enää lisää.
Panemme niin ikään merkille, että nykyistä universumiaikakautta varten säädetyt
suunnitelmat näyttävät edellyttävän yhden Päivien Yhdistyneen sijoittamista
kuhunkin paikallisuniversumiin Kolminaisuuden neuvoa-antavaksi
suurlähettilääksi. Panemme lisäksi merkille, että Luoja-Poikien jatkuvasti
kasvava lukumäärä ylittää jo Päivien Yhdistyneitten muuttumattoman lukumäärän.
Mutta mitä tulee seitsemänsadantuhannen rajan ylittävien Mikaelien kohtaloon,
sitä meille ei ole koskaan kerrottu.
2. PAIKALLISUNIVERSUMIEN LUOJAT
Paratiisin
primaarisen luokan Pojat ovat niiden omien hallintoalueittensa
suunnittelijoita, luojia, rakentajia ja hallintovallan käyttäjiä, jotka ovat
ajallisuuden ja avaruuden paikallisuniversumeja, seitsemän evolutionaarisen
superuniversumin perusyksiköitä. Luoja-Poika saa valita tulevan kosmisen
toimintansa avaruudellisen sijaintipaikan, mutta ennen kuin hän saa aloittaa
edes universuminsa fyysistä organisoimista, hänen pitää käyttää pitkä ajanjakso
huomioiden tekemiseen. Sen kuluessa hän tutkii vanhempien veljiensä
ponnistuksia niissä eri luomuksissa, jotka sijaitsevat hänen oman toimintansa
kohteeksi suunnittelemassaan superuniversumissa. Ja ennen kaikkea tätä
Mikael-Poika on jo saanut päätökseen pitkän ja ainutlaatuisen kokemuksensa,
jonka kuluessa hän tekee huomioita Paratiisissa ja saa koulutusta Havonassa.
Kun Luoja-Poika
lähtee Paratiisista antautuakseen arvaamattomaan yritykseen universumin
rakentamiseksi, tullakseen itse organisoimansa paikallisuniversumin päälliköksi
-- sen tosiasialliseksi Jumalaksi --,
[sivu 236]
silloin hän
ensimmäistä kertaa huomaa olevansa läheisessä yhteydessä Kolmanteen Lähteeseen
ja Keskukseen ja tästä monissa suhteissa riippuvainen. Vaikka Ääretön Henki
pysyy Isän ja Pojan luona kaiken olevaisen keskuksessa, on hänen määrä toimia
jokaisen Luoja-Pojan aktuaalisena ja tehokkaana auttajana. Jokaisen Luoja-Pojan
seuralaisena on sen vuoksi Äärettömän Hengen Luova Tytär, olento, josta on
määrä tulla uuden paikallisuniversumin Jumalallinen Hoivaaja, Äiti-Henki.
Mikael-Pojan
lähtö erottaa tässä tilanteessa ikuisiksi ajoiksi hänen luojanoikeutensa
Paratiisin Lähteistä ja Keskuksista niin, että häneen kohdistuvat vain tietyt
sellaiset rajoitukset, jotka johtuvat näiden Lähteiden ja Keskusten ennalta
olemassa olemisesta, sekä tietyt muut ennalta vaikuttavat voimat ja läsnäolot.
Näihin paikallisuniversumin muissa suhteissa kaikkivoivan Isän luojanoikeuksien
rajoituksiin kuuluvat:
1. Energia-ainetta
vallitsee Ääretön Henki. Ennen kuin minkäänmuotoisia olevaisia, olkootpa
suuria tai pieniä, voidaan luoda; ennen kuin mitään energia-aineen uusia
muunnoksia on mahdollista yrittää aikaansaada, on Luoja-Pojan hankittava siihen
Äärettömän Hengen suostumus ja varmistettava tämän toiminnallinen yhteistyö.
2. Luotujen
olentojen rakennekaavoja ja tyyppejä valvoo Iankaikkinen Poika. Ennen kuin
Luoja-Poika saa ryhtyä minkään uudentyyppisen olennon luomiseen, minkään
uudenlaisen luodun hahmottamiseen, hänen on hankittava siihen Iankaikkisen ja
Alkuperäisen Äiti-Pojan suostumus.
3. Persoonallisuuden muovailee ja lahjoittaa
Universaalinen Isä.
Olemassaolon esiluodulliset tekijät
määrittävät mielen tyypit ja kaavat. Kun nämä on saatettu yhteen
muodostamaan luotu olento (persoonallinen tai jokin muu), on mieli Kolmannen
Lähteen ja Keskuksen -- tuon Paratiisin-Luojia alemmalla tasolla olevien
kaikkien olentojen mielestä huolehtivan palvelun universaalisen lähteen --
antama varustus.
Hengen rakennekaavoista ja tyypeistä päättäminen riippuu siitä, millä tasolla
ne ilmenevät. Hengellistä rakennetta valvoo viime kädessä Kolminaisuus tai
Kolminaisuuden persoonallisuuksien -- Isän, Pojan ja Hengen -- Kolminaisuutta
edeltävät henkivarustukset.
Kun tämä täydellinen ja jumalallinen Poika on ottanut haltuunsa valitsemansa universumin sijaintipaikan avaruudessa, kun universumin aineellistamiseen ja summittaiseen tasapainoon liittyvät alkuvaiheen ongelmat on ratkaistu, kun hän on muodostanut tehokkaan ja yhteistyökykyisen liiton häntä täydentävän Äärettömän Hengen Tyttären kanssa, tämä Universumin-Poika ja tämä Universumin-Henki panevat alulle sen suhteen, jonka on määrä olla heidän lukemattomien paikallisuniversumilastensa joukkojen alkulähteenä. Tämän tapahtuman yhteydessä Paratiisin Äärettömän Hengen kohdistuma, Luova Henki, muuttuu olemukseltaan ja omaksuu paikallisuniversumin Äiti-Hengen persoonalliset ominaisuudet.
Siitä huolimatta, että kaikki Luoja-Pojat
ovat jumalallisesti Paratiisin-vanhempiensa kaltaisia, heistä ei yksikään
muistuta täsmälleen toistaan, vaan jokainen heistä on olemukseltaan ja
persoonallisuudeltaan ainutlaatuinen, erilainen, yksinomainen ja omaperäinen.
Ja koska he ovat omien toimipiiriensä elollisuutta koskevien suunnitelmien
arkkitehtejä ja luojia, juuri tämä erilaisuus takaa sen, että heidän
hallintoalueensakin ovat erilaisia Mikaelista juontuvan elävän olemassaolon
jokaisen sellaisen muodon ja vaiheen osalta, joka siellä saatetaan luoda tai
joka siellä sittemmin saattaa kehittyä. Niinpä paikallisuniversumien
syntyperäisten luotujen olentojen luokat ovatkin melko erilaisia. Ei ole kahta
paikallisuniversumia, joita hallinnoisivat tai asuttaisivat kaikissa suhteissa
identtiset kaksoisalkuperää olevat, siellä syntyneet olennot. Näiden
luontaisista ominaisuuksista puolet on jokaisessa superuniversumissa jokseenkin
samanlaista, siksi että ne juontuvat yhdenmukaisista Luovista Hengistä, toinen
puoli
[sivu 237]
sen sijaan vaihtelee, koska se juontuu
keskenään eroavista Luoja-Pojista. Mutta tällainen erilaisuus ei ole
tunnusomaista niille luoduille, jotka polveutuvat vain Luovasta Hengestä, tai
niille muualta tuotetuille olennoille, jotka ovat kotoisin keskusuniversumista
tai superuniversumeista.
Kun Mikael-Poika on poissa universumistaan, sen hallitusta johtaa tämän universumin esikoisolento, Kirkas Aamutähti, paikallisuniversumin toimeenpanopäällikkö. Päivien Yhdistyneen antama neuvonta ja tuki on tällaisina aikoina korvaamatonta. Poissaolojensa ajaksi Luoja-Poika kykenee siirtämään asutuissa maailmoissa ja kuolevaisten lastensa sydämessä vaikuttavan hengellisen läsnäolonsa ylivalvonnan Äiti-Henki -kumppanilleen. Ja paikallisuniversumin Äiti-Henki pysyy aina sen päämajassa. Sieltä hän ulottaa vaalivan huolenpitonsa ja hengellisen hoivansa tällaisen evolutionaarisen toimipiirin kaukaisimpiinkin osiin.
Luoja-Pojan
henkilökohtainen läsnäolo paikallisuniversumissaan ei ole vakiintuneen
aineellisen luomuksen kitkattomalle asiainhoidolle välttämätöntä. Nämä Pojat
voivat matkustaa Paratiisiin, ja silti heidän universuminsa kiertävät edelleen
avaruudessa. He voivat luovuttaa valtansa ohjakset ruumiillistuakseen
ajallisuuden lapsiksi, ja silti heidän maailmansa pyörivät yhä kukin oman
keskuksensa ympäri. Mikään aineellinen organisaatio ei ole riippumaton
Paratiisin absoluuttisen gravitaation otteesta eikä siitä kosmisesta
ylivalvonnasta, joka juontuu Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusläsnäolosta.
3. PAIKALLISUNIVERSUMISUVEREENISUUS
Paratiisin-Kolminaisuuden suostumuksella ja
asianomaista superuniversumia valvovan Valtiashengen vahvistuksella
Luoja-Pojalle annetaan tietty alue avaruudesta. Tällaisen toimenpiteen
tuloksena syntyy fyysinen omistusoikeus, kosminen arenti. Mutta Mikael-Pojan
kohoaminen tästä alkuvaiheisesta ja omarajoitteisesta hallitsijanvallan
asteesta itseansaitusta suvereenisuudesta muodostuvaan kokemusperäiseen
korkeimmuuteen on tulos hänen omista henkilökohtaisista kokemuksistaan
universumin luomistyössä ja hänen ruumiillistuneena tapahtuneesta
lahjoittautumisestaan. Lahjoittautumisella ansaitun suvereenisuutensa
saavuttamiseen saakka hän hallitsee Universaalisen Isän sijaishallitsijana.
Luoja-Poika voisi milloin tahansa vaatia täyttä suvereenisuutta henkilökohtaisen luomistyönsä suhteen, mutta viisautta osoittaen hän ei sitä tee. Jos hän ottaisi käsiinsä ansaitsemattoman korkeimman hallitsijanvallan, ennen kuin hän on käynyt läpi luotuna lahjoittautumisen vaiheet, hänen paikallisuniversumistaan vetäytyisivät pois ne Paratiisin persoonallisuudet, jotka pitävät sitä asuinpaikkanaan. Mutta sellaista ei ole missään ajallisuuden ja avaruuden luomistuloksessa koskaan tapahtunut.
Luojan aseman tosiasia antaa ymmärtää, että
suvereenisuus on täysimääräistä, mutta Mikaelit katsovat paremmaksi, että he ansaitsevat
sen kokemuksellista tietä, sillä silloin he säilyttävät mahdollisuuden toimia
yhteistyössä kaikkien paikallisuniversumin hallintoon liitettyjen
Paratiisin-persoonallisuuksien kanssa. Emme tiedä yhdestäkään Mikaelista, joka
olisi koskaan menetellyt toisin. Mutta he kaikki voisivat niin tehdä, sillä he
ovat kiistämättömästi vapaatahtoisia Poikia.
Luoja-Pojan suvereenisuus paikallisuniversumissa
käy kuuden, mahdollisesti seitsemän, kokemuksellisen julkitulovaiheen läpi.
Nämä ilmaantuvat seuraavassa järjestyksessä:
1. Alkuvaiheen sijaishallitsijasuvereenisuus
-- Luoja-Pojan yksinään harjoittama tilapäinen toimivalta ennen kuin hänen
kumppaninaan oleva Luova-Henki on saanut persoonalliset ominaispiirteet.
2. Yhteinen sijaishallitsijasuvereenisuus --
paratiisillisen parin yhteishallinto sen jälkeen, kun Universumin Äiti-Henki on
saanut persoonallisuuden.
[sivu 238]
3. Enentyvä sijaishallitsijasuvereenisuus --
Luoja-Pojan lisääntyvä toimivalta hänen luotuna olentona tapahtuvan seitsemän
lahjoittautumisensa kuluessa.
4. Korkein suvereenisuus -- seitsemän
lahjoittautumisen päätökseensaattamisesta seuraava vakiintunut toimivalta.
Nebadonissa tämä korkein suvereenisuus on peräisin Mikaelin Urantialla
tapahtuneen lahjoittautumisen päätökseensaattamisen ajoilta. Se on nyt jatkunut
teidän planeettakohtaisen ajanlaskunne mukaan hieman yli tuhat yhdeksänsataa
vuotta.
5. Enentyvä korkein suvereenisuus --
edistynyt hallintosuhde, joka versoo siitä, että luotujen olentojen asuttamien
maailmojen enemmistö asettuu valoon ja elämään. Tämä vaihe kuuluu teidän
paikallisuniversuminne tapauksessa vielä saavuttamattomaan tulevaisuuteen.
6. Kolminaisuussuvereenisuus -- jota
harjoitetaan sen jälkeen, kun koko paikallisuniversumi on siirtynyt valoon ja
elämään.
7. Paljastumaton suvereenisuus -- vastaiseen
universumiaikakauteen kuuluvat, tuntemattomat hallintosuhteet.
Vastaanottaessaan projisoidun paikallisuniversumin alkuvaiheen sijaishallitsijan suvereenisuuden Luoja-Mikael vannoo valassaan Kolminaisuudelle, että hän omaksuu korkeimman suvereenisuuden vasta luodun hahmossa suoritettujen seitsemän lahjoittautumisen päätteeksi ja sitten kun superuniversumin valtiaat ovat ne vahvistaneet. Mutta ellei Mikael-Poika niin tahtoessaan voisi ottaa käsiinsä tällaista ansaitsematonta hallitsijanvaltaa, ei olisi mitään mieltä vannoa päinvastaista tarkoittavaa valaa.
Jo lahjoittautumista edeltävinä aikoina Luoja-Poika hallitsee aluettaan lähes ylivertaisena, mikäli sen missään osassa ei ilmene eriseuraisuutta. Hallitsijanvallan rajoittuneisuus ei kenties tulisi ilmikään, ellei suvereenisuutta koskaan uhmattaisi. Lahjoittautumattoman Luoja-Pojan harjoittama suvereenisuus sellaisessa universumissa, jossa ei esiinny kapinointia, ei ole yhtään sen suurempi kuin suvereenisuus universumissa, jossa kapinointia esiintyy, mutta ensiksi mainitussa tapauksessa suvereenisuutta koskevat rajoitukset eivät tule ilmi, kun jälkimmäisessä ne taas tulevat.
Milloin ikinä Luoja-Pojan auktoriteettia tai hallintoa uhmataan, sitä vastaan hyökätään tai se vaarannetaan, hän on iäksi sitoutunut ylläpitämään luomistulostaan, suojelemaan ja puolustamaan sitä ja -- tarpeen tullen -- voittamaan henkilökohtaisen luomuksensa takaisin. Näille Pojille voivat tuottaa vaikeuksia ja heitä voivat ahdistella vain heidän itsensä luomat tai heidän itsensä valitsemat korkeammat olennot. Voisi päätellä, että "korkeammat olennot", ne, jotka ovat peräisin paikallisuniversumia ylemmiltä tasoilta, kuuluisivat varsin epätodennäköisesti niiden joukkoon, jotka aiheuttavat Luoja-Pojalle vaikeuksia, ja se onkin totta. Mutta halutessaan nämä kyllä voisivat niin tehdä. Hyve on persoonallisuudessa tahdonvaraista, vanhurskaus ei ole vapaatahtoisissa luoduissa automaattista.
Ennen elämänsä lahjoittautumisjakson päättämistä Luoja-Poika hallitsee tietyllä omarajoitteisella suvereenisuudella, mutta lahjoittautumispalvelunsa päätettyään hän hallitsee sen kiistämättömän kokemuksen nojalla, jonka hän on moninaisten luotujensa muodossa ja hahmossa saavuttanut. Kun Luoja on seitsemän kertaa oleskellut luotujensa keskuudessa, kun lahjoittautumisvaihe on ohitse, silloin hän on vakiinnuttanut asemansa universumin korkeimpana vallankäyttäjänä, hänestä on tullut Mestari-Poika, täysivaltainen ja korkein hallitsija.
Menetelmään, jolla paikallisuniversumin korkein hallitsijanvalta saavutetaan, kuuluvat seuraavat seitsemän kokemuspohjaista askelmaa:
1. Kokemalla tapahtuva olemassaolon seitsemän luodun olennon tason läpikäyminen. Tämä tapahtuu ruumiillistuneena suoritetun lahjoittautumisen menetelmällä siten, että lahjoittautuminen toteutuu niiden olentojen hahmossa, joiden tasosta kulloinkin on kysymys.
2. Kokemalla tapahtuva vihkiytyminen
Paratiisin-Jumaluuden seitsenkertaisen tahdon jokaiseen vaiheeseen, siten kuin
tämä Jumaluus personoituu Seitsemässä Valtiashengessä.
[sivu 239]
3. Luotujen olentojen tason jokaisen
seitsemän kokemuksen läpikäynti niin, että samanaikaisesti toteuttaa yhden
seitsemästä Paratiisin-Jumaluuden tahtoon vihkiytymisestä.
4. Sen, millaista on luodun elämä silloin,
kun se on parhaimmillaan, kokemukseen perustuva julkituominen
Paratiisin-Jumaluudelle ja kaikille universumin älyllisille olennoille.
5. Jokaisella luotunaolemisensa tasolla
kokemuksellisesti tapahtuva Jumaluuden seitsenkertaisen tahdon jonkin vaiheen
paljastaminen lahjoittautumisen kohteena olevalle tasolle ja koko
universumille.
6. Kokemuksellisesti tapahtuva
seitsenkertaisen luotuna olentona olemisen kokemuksen yhdistäminen siihen
seitsenkertaiseen kokemukseen, joka merkitsee omistautumista Jumaluuden
olemuksen ja tahdon paljastamiseen.
7. Uuden ja korkeamman suhteen saavuttaminen
Korkeimpaan Olentoon. Tämän Luojana ja luotuna olemisen kokemuksen
kaikkinaisuuden jälkivaikutus lisää Korkeimman Jumalan
superuniversumireaalisuutta ja Kaikkivaltiaan Korkeimman ajallis-avaruudellista
suvereenisuutta sekä todellistaa Paratiisin-Mikaelin korkeimman suvereenisuuden
paikallisuniversumiin nähden.
Paikallisuniversumin
suvereenisuuskysymyksen selvittäessään Luoja-Poika ei osoita vain omaa
hallitsemiskelpoisuuttaan, vaan hän paljastaa myös Paratiisin Jumaluuksien
olemuksen ja ilmentää heidän seitsenkertaista suhtautumistaan. Kysymys on Isän
ensisijaisuuden ymmärtämisestä finiittisellä taholla ja luodun olennon sille
osoittamasta arvostuksesta, kun Luoja-Poika antautuu arvaamattomaan yritykseen
ja myöntyy omaksumaan luotujensa hahmon ja kokemukset. Nämä primaariset Paratiisin-Pojat
ovat Isän rakastavan olemuksen ja hyvää tahtovan arvovallan todellisia
paljastajia, sen saman Isän, joka yhdessä Pojan ja Hengen kanssa on kaikkialla
universumin maailmoissa kaiken vallan, persoonallisuuden ja hallinnon
universaalinen alkulähde.
4. MIKAELIEN LAHJOITTAUTUMISET
Lahjoittautuvat Luoja-Pojat kuuluvat seitsemään eri ryhmään, ja heidät on luokiteltu tällä tavoin sen mukaan, montako kertaa he ovat lahjoittautuneet maailmojensa luoduille olennoille. Heidän piiriinsä kuuluu niitä, joilla on vasta ensimmäinen kokemus, ja sen jälkeen viiden asteittain etenevän, lahjoittautumista merkitsevän, lisäsfäärin kautta he tulevat siihen, että he saavuttavat seitsemännen ja lopullisen luotu--Luoja -kokemusta merkitsevän episodin.
Avonaalien lahjoittautumiset tapahtuvat aina lihallisen olennon hahmossa, mutta Luoja-Pojan seitsemän lahjoittautumista käsittävät hänen ilmestymisensä olemassaolon seitsemällä luodun olennon tasolla, ja ilmestymiset liittyvät Jumaluuden tahdon ja olemuksen seitsemän primaarisen ilmentymän julkituomiseen. Kaikki Luoja-Pojat käyvät poikkeuksetta läpi tämän seitsemän kertaa tapahtuvan itsensä luoduille lapsilleen antamisen ennen kuin he ottavat haltuunsa vakiintuneen ja korkeimman hallintovallan itse luomiinsa universumeihin nähden.
Vaikka nämä seitsemän lahjoittautumista ovat eri sektoreissa ja universumeissa erilaisia, niihin kuuluu silti aina yksi tutkimusmatka, joka suoritetaan kuolevaisena tapahtuvan lahjoittautumisen muodossa. Viimeisessä lahjoittautumisessaan Luoja-Poika ilmestyy jonkin asutetun maailman korkeamman kuolevaisrodun yhtenä jäsenenä, tavallisesti sen ryhmän jäsenenä, joka on saanut laajimman perimän Aatamin rotuominaisuuksia. Planeetalle on tätä ennen tuotu Aatamin sukukunta kohentamaan sen eläimestä polveutuvien kansojen fyysistä tilaa. Vain kerran lahjoittautuvana Poikana elämänsä seitsenosaisen vaiheen kuluessa Paratiisin-Mikael syntyy naisesta, kuten teidän kirjoituksenne kertovat Beetlehemin lapsesta. Vain kerran hän elää ja kuolee evolutionaaristen tahdollisten olentojen alimman luokan jäsenen hahmossa.
Jokaisen lahjoittautumisensa jälkeen
Luoja-Poika nousee "Isän oikealle puolelle" saamaan Isän hyväksymisen
lahjoittautumiselleen ja vastaanottamaan ohjeita
[sivu 240]
universumipalvelun seuraavan vaiheen
valmistelemiseksi. Seitsemännen ja lopullisen lahjoittautumisen jälkeen
Luoja-Poika saa Universaaliselta Isältä korkeimman toimi- ja käskyvallan omaan
universumiinsa nähden.
On merkillepantavaa, että se jumalallinen
Poika, joka viimeksi ilmestyi planeetallanne, oli Paratiisin Luoja-Poika, ja
hän oli suorittanut jo kuusi vaihetta lahjoittautumisista koostuvasta
elämänjaksostaan, niinpä hän, kun hän hellitti tietoisen otteensa Urantialla
tapahtuneesta ruumiillistuneena eletystä elämästään, saattoikin sanoa, ja hän
myös sanoi: "Se on täytetty" -- se oli kirjaimellisesti täytetty.
Hänen Urantialla tapahtunut kuolemansa päätti hänen lahjoittautumisista
koostuneen elämänjaksonsa; se oli viimeinen vaihe hänen täyttäessään Paratiisin
Luoja-Pojan pyhää valaa. Ja tällaisen kokemuksen hankittuaan nämä Pojat ovat
korkeimpia universuminhallitsijoita. Enää he eivät hallitse Isän
sijaishallitsijoina, vaan omalla oikeudellaan ja omissa nimissään
"Kuningasten Kuninkaana ja Herrojen Herrana". Muutamin tässä
mainituin poikkeuksin nämä seitsenkertaisesti lahjoittautuneet Pojat ovat
asuinuniversumeissaan ehdottomasti korkeimpia. Mitä tulee hänen
paikallisuniversumiinsa, niin "kaikki valta taivaassa ja maan päällä"
on siirretty tälle voittoisalle ja kruunatulle Mestari-Pojalle.
Kun Luoja-Pojat
ovat saattaneet päätökseen lahjoittautumisvaiheensa, heitä pidetään erillisenä
yhteisönä, seitsenkertaisina Mestari-Poikina. Persoonaltaan Mestari-Pojat ovat
täysin Luoja-Poikien kaltaisia, mutta he ovat läpikäyneet niin ainutlaatuisen
lahjoittautumiskokemuksen, että heitä pidetään yleisesti eri luokkaan
kuuluvina. Kun Luoja katsoo hyväksi toteuttaa lahjoittautumisen, niin sen
seurauksena tapahtuu väistämättä todellinen ja pysyvä muutos. On totta, että
lahjoittautuva Poika on yhä ja kaikesta huolimatta Luoja, mutta hän on
liittänyt olemukseensa luodun olennon kokemuksen, mikä siirtää hänet ainiaaksi
pois Luoja-Pojan jumalalliselta tasolta ja korottaa hänet Mestari-Pojan
kokemukselliselle tasolle, Mestari-Pojan, joka on täydelleen ansainnut oikeuden
vallita universumia ja hallita sen maailmoja. Tällaisiin olentoihin sisältyy
kaikki se, mikä voidaan saada jumalallisilta vanhemmilta ja kaikki, mikä on
saatavissa täydellistyneen luodun kokemuksesta. Miksi ihmisen siis pitäisi
valitella alhaista syntyperäänsä ja pakollista evolutionaarista
elämänvaihettaan, kun itse Jumalienkin pitää suoriutua vastaavankaltaisesta
kokemuksesta ennen kuin heidät katsotaan kokemuksellisessa mielessä
arvollisiksi ja päteviksi käyttämään lopullista ja täysimääräistä
hallintovaltaa oman universuminsa toimipiireihin nähden!
5. MESTARI-POIKIEN SUHDE UNIVERSUMIIN
Mestari-Mikaelin valta on rajoittamaton,
koska se juontuu koetusta yhteydestä Paratiisin-Kolminaisuuteen; se on
kiistämätön, koska se juontuu tosipohjaisesta kokemuksesta siitä, mitä on olla
tällaisen vallan alaisena luotuna olentona. Seitsenkertaisen Luoja-Pojan
suvereenisuus on luonteeltaan korkeinta siksi, että se:
1. Sisältää seitsenkertaisena Paratiisin-Jumaluuden näkökannan.
2. Käsittää seitsenkertaisena ajallis-avaruudellisten luotujen asenteen.
3. On täydellinen synteesi Paratiisin
asennoitumisesta ja luodun asenteesta.
Tämä kokemuspohjainen suvereenisuus käsittää
näin ollen kaiken Korkeimpaan Olentoon huipentuvan Seitsenkertaisen Jumalan
jumaluudesta. Ja seitsenkertaisen Pojan henkilökohtainen suvereenisuus on
joskus täydellistyvän Korkeimman Olennon tulevan suvereenisuuden kaltaista,
suvereenisuuden, joka nykyisellään käsittää Paratiisin-Kolminaisuuden vallan ja
auktoriteetin täysimmän mahdollisen sisällyksen, sellaisena kuin se on
ilmennettävissä kyseisten ajallis-avaruudellisten rajojen puitteissa.
Kun Mikael-Poika saavuttaa
paikallisuniversumia koskevan korkeimman suvereenisuutensa, hän menettää
kykynsä ja mahdollisuutensa luoda kulumassa olevana universumiaikakautena
[sivu 241]
kokonaan uudentyyppisiä luotuja olentoja. Mutta se, että Mestari-Poika menettää kykynsä panna alulle kokonaan uusia olentoluokkia, ei millään muotoa vaikuta työhön, jota tehdään jo rakentuneen ja kehkeytymisprosessissa olevan elollisuuden edelleen muokkaamiseksi; tämä laaja universumievoluution ohjelma jatkuu keskeytyksettä tai supistuksetta. Mestari-Pojan hankkima korkein suvereenisuus tuo mukanaan vastuun henkilökohtaisesta antautumisesta vaalimaan ja hoivaamaan sellaista, mikä on jo suunniteltu ja luotu, ja sellaista, minkä myöhemmässä vaiheessa tuottavat ne, jotka on tällä tavoin suunniteltu ja luotu. Näin saattaa aikanaan kehittyä miltei loputon erilaisten olentojen evoluutio, mutta Mestari-Pojasta suoraan ei enää tämän jälkeen saa alkuaan mikään älyllisen olennon täysin uusi kaava tai tyyppi. Tämä on jokaisessa paikallisuniversumissa sen vakiintuneen hallinnon ensimmäinen vaihe, sen alku.
Seitsemän kertaa lahjoittautuneen Pojan
nostaminen universuminsa ehdottomaan hallitsijanvaltaan merkitsee aikakausia
jatkuneen epävarmuuden ja verrattaisen sekasorron lopun alkua. Tästä
tapauksesta on seurauksena, että se, mitä ei joskus tulevina aikoina voida
hengellistää, lasketaan lopulta hajalle; mitä ei joskus tulevaisuudessa saada
koordinoitumaan kosmiseen todellisuuteen, sen kohtalona on tulla hävitetyksi.
Kun loputtoman armon ja selittämättömän kärsivällisyyden varannot on käytetty
loppuun maailmojen tahdollisten luotujen lojaalisuuden ja antaumuksen
saavuttamiseksi, silloin puhuu oikeus ja vallitsee oikeamielisyys. Mitä armo ei
kykene parantamaan, sen on oikeus lopulta hävittävä.
Mestari-Mikaelit ovat omien paikallisuniversumiensa korkeimpia sitten, kun heidät on asetettu täysivaltaisiksi hallitsijoiksi. Heidän hallintovaltaansa koskevat harvat rajoitukset johtuvat tiettyjen voimien ja persoonallisuuksien kosmisesta ennalta olemassa olemisesta. Muuten nämä Mestari-Pojat ovat universumeissaan kaikkein korkeimpia auktoriteetin, vastuun ja hallinnollisen vallan suhteen; he ovat Luojia ja Jumalia, he ovat käytännöllisesti katsoen kaikissa asioissa korkeimpia. Tietyn universumin toiminnan osalta heidän viisauttaan ei ylitä kukaan eikä mikään.
Tultuaan korotetuksi paikallisuniversumin vakiintuneen hallitsijan asemaan Paratiisin-Mikael määrää täysin kaikista muista hänen valtapiirissään toimivista Jumalan Pojista, ja hän saa hallita vapaasti sen käsityksensä mukaan, joka hänellä on omien maailmojensa tarpeista. Mestari-Poika voi tahtonsa mukaan muunnella asuttujen planeettojen hengellistä tuomiojärjestystä ja evolutionaarista mukautumista. Ja nämä Pojat laativat ja toteuttavat omien valintojensa mukaisia suunnitelmia kaikissa asioissa, jotka koskevat erityisiä planetaarisia tarpeita, eritoten kun kysymys on maailmoista, joissa he ovat oleskelleet luodun olennon hahmossa, ja vieläkin erityisemmin silloin, kun kysymys on maailmasta, jossa hän suoritti viimeisen lahjoittautumisensa, siitä planeetasta, jossa hän ruumiillistui kuolevaisen olennon hahmossa.
Mestari-Pojat
tuntuvat olevan täydellisessä kanssakäymisessä lahjoittautumismaailmojensa
kanssa eikä vain niiden maailmojen kanssa, joissa he itse henkilökohtaisesti
ovat käyneet, vaan kaikkien niiden maailmojen kanssa, joille Hallinnollinen
Poika on lahjoittautunut. Tätä yhteyttä pitää yllä heidän oma hengellinen
läsnäolonsa, Totuuden Henki, jonka he kykenevät "vuodattamaan kaiken lihan
päälle". Nämä Mestari-Pojat pitävät myös yllä katkeamatonta yhteyttä
kaiken olevaisen keskuksessa olevaan Iankaikkiseen Äiti-Poikaan. Heillä on
myötätuntoinen suhtautumistapa, joka ulottuu korkeuksissa olevasta
Universaalisesta Isästä ajallisuuden maailmojen planetaarista elämää edustaviin
alhaissyntyisiin sukukuntiin.
6. MESTARI-MIKAELIEN TULEVAISUUS
Kukaan ei voi olettaa lausuvansa lopullista
sanaa käsiteltäessä paikallisuniversumien seitsenkertaisten
Mestari-Hallitsijoiden olemusta ja kohtaloa. Silti me kaikki pohdiskelemme
paljonkin
[sivu 242]
näitä asioita. Meille on opetettu ja me uskomme, että kukin Paratiisin-Mikael on oman alkuperänsä muodostavien kaksinaisten jumaluuskäsitysten absoluutti. Näin ollen hänessä ruumiillistuu Universaalisen Isän ja Iankaikkisen Pojan infiniittisyyden aktuaalisia vaiheita. Mikaelien täytyy olla osittaisia suhteessa infiniittisyyden kaikkeuteen, mutta he ovat luultavasti absoluuttisia suhteessa siihen osaan infiniittisyyttä, jossa on kysymys heidän alkuperästään. Mutta tarkkaillessamme heidän työtään kulumassa olevan universumiaikakauden osalta emme havaitse mitään toimintaa, joka olisi jotakin enemmän kuin finiittistä; kaikkien mahdollisesti olemassa oleviksi oletettujen finiittisen tason ylittävien ominaisuuksien täytyy olla piileviä ja vielä paljastumattomia.
Luotuina olentoina lahjoittautumista merkitsevien elämänvaiheiden suorittamisen ja korkeimpaan universumisuvereenisuuteen kohoamisen täytyy olla merkki täydellisestä vapautumisesta Mikaelien finiittisen toiminnan kapasiteetista, mitä seuraa finiittisyyden ylittävän palvelun mahdollistavan kapasiteetin ilmaantuminen. Sillä panemme tässä yhteydessä merkille, että tällaiset Mestari-Pojat ovat tämän jälkeen uudentyyppisten luotujen olentojen aikaansaamisen osalta rajoitettuja. Se on rajoitus, jonka tekee epäilemättä välttämättömäksi heidän finiittisyyden ylittävien potentiaaliensa vapautuminen.
On varsin luultavaa, että nämä julkitulemattomat luojan kyvyt pysyvät koko nykyisen universumiaikakauden ajan piilevinä. Mutta uskomme, että joskus hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa, nyttemmin järjestyvien ulkoavaruuden universumien piirissä, seitsenkertaisen Mestari-Pojan ja seitsemännen asteen Luovan Hengen välillä vallitseva yhteys saattaa yltää palvelun absoniittisille tasoille, mihin liittyy uusien olevaisten, merkitysten ja arvojen ilmestyminen perimmäisen maailmankaikkeudellisen merkityksen omaavilla transsendentaalisilla tasoilla.
Samoin kuin Korkeimmuuden Jumaluus on
aktuaalistumassa kokemusperäisen palvelun johdosta, samoin ovat Luoja-Pojat
saavuttamassa niiden Paratiisin-Jumaluuden potentiaalien henkilökohtaisen reaalistumisen,
jotka ovat heidän tuntemattoman olemuksensa kätköissä. Urantialla ollessaan
Kristus Mikael sanoi kerran; "Minä olen tie, totuus ja elämä." Ja
uskomme, että ikuisuudessa Mikaeleiden on kirjaimellisesti määrä olla
"tie, totuus ja elämä" ja valaista iäti tietä kaikille
maailmankaikkeuden persoonallisuuksille, tien johtaessa korkeimmasta
jumalallisuudesta perimmäisen absoniittisuuden kautta ikuiseen
jumaluuslopullisuuteen.
[Esittänyt yksi Uversan Viisauden Täydellistäjistä.]