[sivu 601]
LUCIFERIN KAPINA
LUCIFER oli
lahjakas Nebadonin ensiasteinen Lanonandek-Poika. Hän oli saanut
palvelukokemusta monista järjestelmistä, hän oli ollut ryhmänsä korkea
neuvonantaja ja hän oli kuuluisa viisaudestaan, neuvokkuudestaan ja
tehokkuudestaan. Lucifer oli numero 37 omassa yhteisössään, ja kun hän sai
Melkisedekeiltä valtuuskirjansa, hänet nimitettiin tehtäväänsä yhtenä niistä
sadasta, jotka yli seitsemänsadantuhannen kaltaisensa joukossa olivat kaikkein
kyvykkäimmät ja loistavalahjaisimmat persoonallisuudet. Näin suurenmoisista
lähtökohdistaan huolimatta hän pahuuden ja erheen kautta omaksui synnin ja on
nyt Nebadonissa yksi niistä kolmesta Järjestelmänhallitsijasta, jotka ovat
sortuneet mielistymään itseensä ja antautuneet viisasteluun väärämielisestä
henkilökohtaisesta vapaudesta, mikä merkitsee universumiin kohdistuvan
uskollisuuden hylkäämistä ja piittaamattomuutta veljellisyyden velvoitteita
kohtaan, sokeutta kosmisia suhteita kohtaan.
Nebadonin universumissa, Kristus Mikaelin toimipiirissä,
on kymmenentuhatta asutuista maailmoista koostuvaa järjestelmää. Koko
Lanonandek-Poikien historian aikana, kaikessa heidän työssään näiden tuhansien
järjestelmien joka kolkassa ja universumin päämajassa on vain kolmen
Järjestelmänhallitsijan milloinkaan todettu halveksineen Luoja-Pojan
hallitusta.
Lucifer ei ollut
ylösnousemuksellinen olento. Hän oli paikallisuniversumin luotu Poika, ja
hänestä sanottiin: "Sinä olit kaikin puolin täydellinen siitä päivästä,
jona sinut luotiin, siihen asti, kun vääryys sinussa havaittiin." Hän oli
monet monituiset kerrat neuvotellut Edentian Kaikkein Korkeimpien kanssa. Ja
Lucifer hallitsi "Jumalan pyhältä vuorelta", Jerusemin
hallintokukkulalta, sillä hän oli 607 maailmasta koostuneen suuren järjestelmän
toimeenpanopäällikkö.
Lucifer oli
suurenmoinen olento, loistavalahjainen persoonallisuus. Hän oli universumin
virka-asteikossa konstellaatioiden Kaikkein Korkeimpien Isien jälkeen
seuraavana. Luciferin rikkomuksesta huolimatta hänen alaisinaan toimineet
älylliset olennot pidättyivät osoittamasta hänelle epäkunnioitusta ja
halveksuntaa ennen Mikaelin Urantialla tapahtunutta lahjoittautumista. Ei
myöskään Mooseksen kuolleistanousun aikainen Mikaelin arkkienkeli
"lausunut syyttävää tuomiota häntä vastaan, vaan sanoi ainoastaan:
'Tuomari nuhdelkoon sinua.'" Tällaisissa tapauksissa tuomiovalta kuuluu
Päivien Muinaisille, superuniversumin hallitsijoille.
Lucifer on nyt
Satanian langennut ja viralta pantu Hallitsija. Itsensämietiskeleminen on erittäin
tuhoisaa, myös taivaallisen maailman yleville persoonallisuuksille. Luciferista sanottiin: "Sydämesi ylpistyi kauneudestasi; loistavalahjaisuutesi sai sinut turmelemaan viisautesi." Muinainen profeettanne näki hänen surkean tilansa
kirjoittaessaan: "Kuinka
oletkaan taivaasta langennut, oi Lucifer, aamun poika! Kuinka oletkaan
maahan syösty, sinä joka julkesit
saattaa maailmat sekaisin!"
[sivu
602]
Urantialla Luciferista kuultiin varsin vähän siksi, että hän antoi ensimmäisen käskynhaltijansa, Saatanan, tehtäväksi ajaa asiaansa teidän planeetallanne. Saatana oli samaisen, Lanonandekien primaarisen ryhmän jäsen, mutta hän ei ollut koskaan toiminut Järjestelmänhallitsijana. Hän meni täysin sydämin mukaan Luciferin kapinaan. "Paholainen" ei ole kukaan muu kuin Caligastia, Urantian viralta pantu Planeettaprinssi ja Lanonandekien toisasteiseen yhteisöön kuuluva Poika. Aikana, jolloin Mikael oli lihallisessa hahmossa Urantialla, Lucifer, Saatana ja Caligastia olivat liitossa keskenään ajaakseen hänen lahjoittautumisvierailunsa karille. Mutta he epäonnistuivat pahan kerran.
Abaddon oli Caligastian esikuntapäällikkö. Hän seurasi
herransa mukana kapinaan, ja
hän on siitä lähtien toiminut Urantian kapinallisten ylimpänä toimeenpanijana. Beelsebub oli niiden epälojaalien
keskiväliolentojen johtaja,
jotka liittoutuivat kavalan Caligastian joukkojen kanssa.
Lohikäärmeestä tuli lopulta
kaikkien näiden pahojen henkilöhahmojen symbolinen tunnus. Mikaelin saavuttaman riemuvoiton jälkeen "Gabriel tuli alas Salvingtonista ja
sitoi lohikäärmeen (kaikki kapinallisjohtajat) yhdeksi aikakaudeksi." Jerusemin serafikapinallisista on
kirjoitettu: "Ja enkelit, jotka eivät pitäneet ensimmäistä tilaansa, vaan jättivät oman
asumuksensa, hän on pannut pimeyden lujiin kahleisiin säilytettäviksi suuren päivän tuomioon asti."
Lucifer ja hänen ensimmäinen avustajansa Saatana olivat hallinneet Jerusemissa yli viisisataatuhatta vuotta, kun he alkoivat sydämessään asettua Universaalista Isää ja hänen silloin sijaishallitsijana toiminutta Poikaansa Mikaelia vastaan.
Satanian järjestelmässä ei ollut mitään
sellaisia eriskummallisia tai erityisiä olosuhteita,
jotka olisivat antaneet aiheen kapinointiin tai olleet sille otollisia. Uskomme, että tämä
ajatus syntyi ja muotoutui
Luciferin mielessä ja että hän
olisi saattanut panna tällaisen kapinan alulle siitä riippumatta, mikä hänen asemapaikkansa
olisi ollut. Lucifer ilmoitti suunnitelmansa ensin Saatanalle, mutta hänen kyvykkään
ja lahjakkaan
kumppaninsa mielen turmeleminen vaati useita kuukausia. Sitten kun tämä
kerran oli saatu käännytetyksi kapinallisten teorioiden kannalle, hänestä tuli kuitenkin "itsetehostuksen ja vapauden" rohkea ja vankkumaton esitaistelija.
Kukaan ei
kapinoimista koskaan Luciferille ehdottanut. Mikaelin tahtoa ja Universaalisen
Isän suunnitelmia -- sellaisina kuin ne ilmenevät Mikaelissa -- vastustamaan
asettuva itsetehostuksen idea sai alkunsa hänen omassa mielessään. Hänen
suhteensa Luoja-Poikaan olivat olleet läheiset ja aina sydämelliset. Ennen oman
ajatusmaailmansa jalustallenostamista Lucifer ei koskaan avoimesti ilmaissut
tyytymättömyyttään universumin hallintoa kohtaan. Hänen vaikenemisestaan
huolimatta Salvingtonin Päivien Yhdistynyt oli jo yli sadan standardiajanlaskun
mukaisen vuoden ajan heijasteluttanut Uversaan tietoja siitä, että Luciferin
mielessä ei vallinnut täysi rauha. Tämä tieto välitettiin myös Luoja-Pojalle ja
Norlatiadekin Konstellaation-Isille.
Lucifer kävi
universumin koko hallintojärjestelmää kohtaan kaiken aikaa yhä kriittisemmäksi,
mutta Korkeimpia Hallitsijoita kohtaan hän osoitti aina varauksetonta
lojaalisuuttaan. Hänen epälojaalisuutensa tuli ensi kertaa avoimesti ilmi
Gabrielin erään Jerusemin-vierailun yhteydessä vain muutamaa päivää ennen
Luciferin vapaudenjulistuksen avointa julkistamista. Gabriel vakuuttui
uhkaavasta kapinan puhkeamisesta niin syvästi, että hän meni suoraa päätä
Edentiaan pitämään neuvoa Konstellaation-Isien kanssa siitä, mihin
toimenpiteisiin ryhdyttäisiin, jos ilmikapina puhkeaisi.
[sivu 603]
On hyvin vaikea osoittaa täsmälleen sitä syytä tai niitä
syitä, jotka lopulta huipentuivat Luciferin kapinaksi. Vain yhdestä asiasta
olemme varmoja, ja se on tämä: Mitä tahansa nämä ensimmäiset idut olivatkin, ne
syntyivät Luciferin mielessä. Hänessä on täytynyt olla sellaista ylpeyttä
omasta minuudestaan, joka ruokki itseään aina itsepetokseen asti niin, että
Lucifer joksikin aikaa tosiaan sai itsensä vakuuttuneeksi siitä, että hänen
kapinahankkeensa oli tosiasiassa hyväksi järjestelmälle, ellei peräti
universumille. Siihen mennessä, kun hänen hankkeensa olivat kehittyneet
harhakuvien särkymisen asteelle, hän oli epäilemättä mennyt jo liian pitkälle,
jotta hänen omalaatuinen ja vahinkoa tuottava ylpeytensä olisi sallinut hänen
pysähtyä. Tämän kokemuksensa jossakin vaiheessa hänestä tuli vilpillinen, ja
pahuudesta kehittyi harkittu ja tahallinen synti. Sen, että näin tapahtui,
todistaa tämän lahjakkaan johtajan myöhempi käyttäytyminen. Pitkään hänelle
tarjottiin tilaisuutta katumiseen, mutta vain muutamat hänen alaisistaan
koskaan tarttuivat tähän tarjottuun armoon. Konstellaation-Isien pyynnöstä
Edentian Päivien Uskollinen esitti henkilökohtaisesti Mikaelin suunnitelman
näiden ilmikapinallisten pelastamiseksi. Luoja-Pojan armo kuitenkin aina
torjuttiin, ja kerta kerralta se torjuttiin yhä uhmakkaammin ja aina vain
halveksivammin.
Mitkä Luciferin
ja Saatanan sydämessä vallinneen levottomuuden alkuperäiset syyt sitten
lienevätkään olleet, sen lopullinen esiinpuhkeaminen joka tapauksessa tapahtui
Luciferin vapaudenjulistuksen muodossa. Kapinallisten ajama asia esitettiin
kolmen otsakkeen alla:
1. Universaalisen
Isän todellisuus. Lucifer väitti, ettei Universaalista Isää todellisuudessa
ollut olemassa, että fyysinen gravitaatio ja avaruusenergia kuuluivat
luonnostaan maailmankaikkeuteen ja että Isä oli myytti, jonka Paratiisin-Pojat
olivat keksineet, jotta se mahdollistaisi heidän Isän nimissä harjoittamansa
universumeihin kohdistuvan jatkuvan hallitusvallan. Hän kiisti
persoonallisuuden olevan Universaalisen Isän antama lahja. Hän jopa antoi
ymmärtää, että finaliitit olisivat solmineet Paratiisin-Poikien kanssa salaisen
sopimuksen koko luomakuntaa petkuttaakseen, sillä nämä eivät koskaan esittäneet
tuomisinaan kovinkaan selkeää käsitystä Isän aktuaalisesta persoonallisuudesta,
sellaisena kuin se on Paratiisissa havaittavissa. Finaliittien tuntemaa
kunnioitusta hän käytti häikäilemättä hyväkseen selittämällä sen
tietämättömyydeksi. Väite oli raju, kauhea ja häpäisevä. Juuri tämä verhottu
hyökkäys finaliitteja vastaan epäilemättä vaikutti tuolloin Jerusemissa
olleisiin ylösnousemuskansalaisiin niin, että nämä pysyivät lujina ja
vastustivat järkkymättä kaikkia kapinallisen kosiskeluja.
2. Luoja-Pojan
-- Mikaelin -- universumihallitus. Lucifer väitti tosissaan, että
paikallisjärjestelmien tulisi olla autonomisia. Hän protestoi sitä vastaan,
että Mikaelilla, Luoja-Pojalla, oli oikeus ryhtyä Nebadonin hallitsijaksi
jonkun olettamusten varassa olevan Paratiisin-Isän nimissä ja vaatia kaikkia
persoonallisuuksia tunnustamaan alamaisuutensa tälle näkymättömälle Isälle. Hän
väitti, että palvontajärjestelmä kaikkineen oli ovela salajuoni
Paratiisin-Poikien merkityksen suurentelemiseksi. Hän suostui tunnustamaan
Mikaelin Luoja-Isäkseen, muttei Jumalakseen ja lailliseksi hallitsijakseen.
Erittäin
kitkerästi hän vastusti sitä, että Päivien Muinaisilla --
"muukalaisruhtinailla" -- oli oikeus puuttua paikallisjärjestelmien
ja -universumien asioihin. Hän tuomitsi nämä hallitsijat tyranneina ja
vallananastajina. Hän kehotti kannattajiaan uskomaan, ettei kukaan näistä
valtiaista voisi tehdä mitään puuttuakseen täysimääräisen itsehallinnon
toimintaan, jos ihmisillä ja enkeleillä vain riittäisi rohkeutta pitää puoliaan
ja vaatia pelottomasti oikeuksiaan.
Hän väitti, että
Päivien Muinaisten täytäntöönpanijoiden toiminta paikallisuniversumeissa olisi
estettävissä, jos niiden syntyperäiset olennot vain asettuisivat
[sivu 604]
Hän uskotteli,
että kuolemattomuus oli järjestelmän persoonallisuuksille myötäsyntyistä, että
kuolleistaherääminen oli luonnonmukaista ja automaattista ja että kaikki
olennot eläisivät ikuisesti, ellei olisi Päivien Muinaisten
täytäntöönpanijoiden mielivaltaisia ja epäoikeudenmukaisia toimia.
3. Hyökkäys
ylösnousemuskuolevaisten universaalista koulutusjärjestelmää vastaan.
Lucifer väitti, että aivan liian paljon aikaa ja voimia tuhlattiin
järjestelmään, jolla ylösnouseville kuolevaisille annetaan näin perinpohjaista
koulutusta universumin hallinnon periaatteista. Nämä periaatteet olivat hänen
väitteidensä mukaan sitä paitsi epäeettisiä ja epäterveitä. Hän vastusti tätä
aikakausien pituista ohjelmaa avaruuden kuolevaisten valmistamiseksi jotakin
tuntematonta kohtaloa varten ja esitti finaliittikunnan läsnäolon Jerusemissa
todisteeksi siitä, että nämä kuolevaiset olivat uhranneet aikakauden toisensa
perään valmistuakseen jotakin puhtaasti kuvitteellista määränpäätä varten.
Ivallisesti hän huomautti, ettei finaliittien osaksi koitunut kohtalo sen loistavampi
ollut kuin, että heidät palautettiin omien synnyinmaailmojensa kaltaisille
vähäpätöisille sfääreille. Hän antoi ymmärtää, että nämä oli pilattu
liiallisella harjoituksella ja pitkitetyllä koulutuksella ja että nämä olivat
todellisuudessa kuolevaistovereidensa kavaltajia siksi, että olivat nyt mukana
hankkeessa, jonka tarkoituksena oli tehdä koko luomakunnasta sellaisten tarujen
orja, joiden mukaan kaikilla ylösnousemuskuolevaisilla muka oli jokin myyttinen
iäisyyskohtalo. Hän puhui sen puolesta, että taivasmatkalaisilla tulisi olla
yksilön itsemääräämisoikeuden suoma vapaus. Hän asetti kyseenalaiseksi ja
tuomitsi koko kuolevaisten ylösnousemusjärjestelmän, sellaisena kuin Jumalan
Paratiisin-Pojat sitä pitävät yllä ja sellaisena kuin Ääretön Henki sitä tukee.
Ja tällaisella vapaudenjulistuksella Lucifer antoi
lähtömerkin pimeyden ja kuoleman orgioilleen.
Luciferin
manifesti julkistettiin Satanian vuotuisessa konklaavissa, joka pidettiin
lasimerellä yhteen kokoontuneiden Jerusemin joukkojen edessä vuoden viimeisenä
päivänä, Urantian ajanlaskun mukaan noin kaksisataatuhatta vuotta sitten.
Saatana julisti, että palvontaa voitaisiin osoittaa universaalisille voimille
-- fyysisille, älyllisille ja hengellisille -- mutta, että alamaisuutta
voitaisiin tunnustaa vain aktuaaliselle ja läsnä olevalle hallitsijalle,
Luciferille, "ihmisten ja enkelten ystävälle" ja "vapauden
Jumalalle".
Itsetehostus oli
Luciferin kapinan taisteluhuuto. Eräs hänen pääväittämistään oli, että jos kerran
itsehallinto oli hyväksi ja oikein Melkisedekeille ja muille ryhmille, se oli
yhtä lailla hyväksi älyllisten olentojen kaikille muillekin luokille. Hän oli
peloton ja sinnikäs "mielellisten olentojen tasa-arvoisuuden" ja
"älyllisten olentojen veljeyden" puolustamisessaan. Hän oli sitä
mieltä, että kaikki hallinto tulisi rajoittaa paikallisiin planeettoihin ja
niiden vapaaehtoinen liittoutuminen paikallisjärjestelmiin. Kaikkea muunlaista
valvontaa hän piti sallimattomana. Hän lupasi Planeettaprinsseille, että nämä
saisivat hallita maailmoja ylimpinä toimeenpanijoina. Hän arvosteli ankarasti
sitä, että lainsäädäntätoiminnot oli sijoitettu konstellaatiopäämajaan ja että
oikeudelliset asiat hoidettiin universumin pääkaupungista käsin. Hän taisteli
sen puolesta, että kaikki nämä hallituksen tehtävät olisi pitänyt keskittää
järjestelmäpääkaupunkeihin, ja kiirehti kokoamaan oman lakiasäätävän
kokouksensa, ja hän organisoi omat, Saatanan tuomiovallan alaisuudessa
toimineet oikeusistuimensa. Ja hän määräsi luopurimaailmojen prinssit tekemään
samoin.
Luciferin
hallintokabinetti meni kokonaisuudessaan hänen puolelleen, ja sen jäsenet
vannoivat julkisesti virkavalan "vapautettujen maailmojen ja
järjestelmien" uuden päällikön alaisen hallinnon viranhaltijoina.
[sivu 605]
Vaikka
Nebadonissa oli ollut kaksi aiempaa kapinaa, ne tapahtuivat syrjäisissä
konstellaatioissa. Luciferin mielestä nämä kapinat epäonnistuivat siksi, että
älyllisten olentojen enemmistö ei seurannut johtajiaan. Hän väitti, että
"enemmistöt hallitsevat", että "mieli on erehtymätön".
Universumin hallitsijoiden hänelle suoma vapaus näytti tukevan monia hänen
rikollisia väittämiään. Hän uhmasi kaikkia ylempiään, ja kuitenkaan nämä eivät
näyttäneet kiinnittävän hänen puuhailuihinsa mitään huomiota. Hänelle annettiin
vapaat kädet ajaa viettelevää suunnitelmaansa haittaa hänelle tekemättä tai
häntä estelemättä.
Kaikki
armeliaisuudesta johtuneet viivytykset oikeuden toteutumisessa Lucifer selitti
todisteiksi Paratiisin-Poikien hallituksen kykenemättömyydestä kapinan
pysäyttämiseen. Hän saattoi avoimesti halveksia ja ylimielisesti uhmata
Mikaelia, Immanuelia ja Päivien Muinaisia ja sitten selittää sen, ettei tästä
koitunut mitään toimenpiteitä, vahvistavaksi todisteeksi universumin ja
superuniversumin hallituksen kyvyttömyydestä.
Gabriel oli
henkilökohtaisesti todistamassa kaikkia näitä epälojaaleja tapahtumakulkuja, ja
hän teki tiettäväksi vain, että aikanaan hän puhuisi Mikaelin puolesta ja että
kaikki olennot saisivat vapaasti ja kenenkään häiritsemättä tehdä valintansa;
että "Isän nimissä toimiva Poikien hallitus kaipasi vain lojaalisuutta ja
antaumusta, joka olisi vapaaehtoista, varauksetonta ja viisastelun
kestävää."
Luciferin sallittiin pystyttää täysimääräinen
kapinahallintonsa ja suorittaa sen yksityiskohtainen organisointi ennen kuin
Gabriel mitenkään pyrki kiistämään luopumisoikeutta tai vastustamaan
kapinallisten propagandaa. Mutta Konstellaation-Isät rajoittivat näiden
epälojaalien persoonallisuuksien toiminnan välittömästi Satanian järjestelmään.
Siitä huolimatta tämä välikausi oli koko Satanian lojaaleille olennoille suuren
koettelemuksen ja koetuksen aikaa. Kaikki oli muutaman vuoden ajan kaoottista,
ja mansiomaailmoissa vallitsi suuri hämmennys.
Satanian kapinan
puhjettua Mikael neuvotteli Paratiisin-veljensä Immanuelin kanssa. Mikael
ilmoitti tämän suurimerkityksisen neuvonpidon jälkeen, että hän noudattaisi
samaa toimintaperiaatetta, joka oli luonnehtinut hänen toimiaan
samankaltaisten, menneisyydessä sattuneiden mullistusten yhteydessä, eli
sekaantumattomuuden asennetta.
Nebadonin
universumissa ei tämän eikä kahden tätä edeltäneen kapinan aikana ollut
absoluuttista eikä persoonallista täysivaltaisuuden omaavaa vallanhaltijaa.
Mikael hallitsi jumalallisin oikeuksin, Universaalisen Isän sijaishallitsijana,
mutta ei vielä omin, henkilökohtaisin oikeuksin. Hän ei ollut suorittanut
loppuun lahjoittautumisista koostuvaa elämänvaihettaan. Hänelle ei vielä ollut
annettu "kaikkea valtaa taivaassa ja maan päällä".
Kapinan
puhkeamisesta siihen päivään, jolloin Mikael asetettiin valtaistuimelle
Nebadonin täysivaltaiseksi hallitsijaksi, hän ei kertaakaan puuttunut Luciferin
kapinallisjoukkojen puuhiin. Näiden annettiin toimia esteettä Urantian
ajanlaskun mukaan lähes kahdensadantuhannen vuoden ajan. Nyt Kristus Mikaelilla
on riittämiin valtaa ja auktoriteettia tarttuakseen lujalla kädellä ja heti
paikalla, jopa mielivaltaisesti, tällaisiin epälojaalisuuden purkauksiin, mutta
tuskinpa tämä hallitsijan määräysvalta saisi häntä toimimaan toisin siinä
tapauksessa, että tällainen mullistus vielä kerran tapahtuisi.
Koska Mikael
päätti pysytellä erillään Luciferin kapinaan liittyvästä varsinaisesta
sodankäynnistä, Gabriel kutsui henkilökohtaisen esikuntansa koolle Edentiaan,
ja yhteisymmärryksessä Kaikkein Korkeimpien kanssa hän päätti ottaa komentoonsa
Satanian lojaalit armeijakunnat. Mikael jäi Salvingtoniin, kun Gabriel
puolestaan matkasi Jerusemiin ja asettautui sfäärille, joka on pyhitetty Isälle
-- samalle Universaaliselle Isälle,
[sivu 606]
jonka
persoonallisuuden Lucifer ja Saatana olivat asettaneet kyseenalaiseksi --, ja
paikalle kokoontuneista uskollisista persoonallisuuksista koostuneen joukon
edessä hän kääri auki Mikaelin lipun, koko luomakunnan Kolminaisuushallituksen
aineellisen tunnuskuvan, jossa on valkoisella pohjalla kolme samankeskistä,
taivaan sinistä ympyränkehää.
Luciferin
tunnuksena oli lippu, jossa oli valkoisella pohjalla punainen ympyrä ja sen
keskellä pyöreä, musta täplä.
"Ja syttyi
sota taivaassa; Miikaelin komentaja ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä
(Luciferiä, Saatanaa ja luopuriprinssejä) vastaan; ja lohikäärme ja hänen
kapinalliset enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet." Tämä "sota
taivaassa" ei ollut sellainen fyysinen taistelu, jollaiseksi selkkaukseksi
se Urantialla saatettaisiin kuvitella. Lucifer piti kamppailun alkupäivinä
jatkuvasti pitkiä puheita planeetan amfiteatterissa. Gabriel johti lähelle
sijoitetusta tukikohdasta käsin kapinoitsijain viisastelujen taukoamatonta
paljastamista. Niillä sfäärillä läsnä olleilla moninaisilla
persoonallisuuksilla, jotka olivat epävarmoja kannastaan, oli tapana kulkea
edestakaisin näiden väittelypaikkojen väliä, kunnes tekivät lopullisen
päätöksensä.
Mutta tämä sota taivaassa oli peräti kauhistuttava ja
peräti todellinen. Vaikkei tässä taistelussa esiintynytkään mitään niistä
raakalaismaisuuksista, jotka ovat kypsymättömissä maailmoissa fyysiselle
sodankäynnille perin luonteenomaisia, se oli paljon tappavampaa. Aineellisen tason
taistelussa on vaarassa aineellinen elämä, mutta taivaan sodassa oli panoksena
ikuinen elämä.
Lukuisat
persoonallisuudet suorittivat monia uhrautuvaisuutta ja lojaalisuutta
osoittavia jaloja ja innoittavia tekoja vihollisuuksien puhkeamisen ja
järjestelmän uuden hallitsijan ja tämän esikunnan saapumisen välisenä aikana.
Mutta kaikista näistä rohkeista ja antaumusta osoittaneista sankariteoista
järisyttävin oli Satanian päämajan serafien toisen komentajan Manotian peloton
menettely.
Kun kapina
Jerusemissa syttyi, serafijoukkojen päällikkö ryhtyi ajamaan Luciferin asiaa.
Tämä epäilemättä selittää, miksi niin suuri määrä neljännen luokan serafeista
eli järjestelmän hallintoserafeista joutui harhateille. Luciferin loistava
persoonallisuus sokaisi serafien johtajan hengellisesti. Tämän lumoavat
käytöstavat saivat taivaallisten olentojen alemmat luokat valtoihinsa. He eivät
kerta kaikkiaan voineet käsittää, että niin häikäisevän persoonallisuuden olisi
mahdollista joutua väärille teille.
Luciferin
kapinan puhkeamiseen liittyviä kokemuksia muutama aika sitten kuvaillessaan
Manotia sanoi: "Mutta kaikkein riemastuttavimman hetkeni olen kokenut
Luciferin kapinaan liittyneessä järisyttävässä seikkailussa, kun toisen
serafikomentajan asemassani kieltäydyin osallistumasta suunniteltuun
loukkaukseen Mikaelia vastaan, ja voimalliset kapinalliset hankkivat
järjestämiensä yhteysjoukkojen avulla tuhoani. Jerusemissa vallitsi suunnaton
sekasorto, mutta ainoakaan uskollinen serafi ei vahingoittunut.
"Lähimmän
esimieheni rikottua sopimuksensa osalleni lankesi järjestelmän sekavien
serafiasioiden arvonimeni mukaisena johtajana ottaa Jerusemin enkeliarmeijat
komentooni. Melkisedekit tukivat minua moraalisesti, Aineellisten Poikien
enemmistö antoi minulle osaavaa apua, suunnaton määrä oman luokkani jäseniä
hylkäsi minut, mutta sain suurenmoista tukea Jerusemin
ylösnousemuskuolevaisilta.
"Kun
Luciferin luopuruus oli automaattisesti erottanut meidät konstellaation
virtapiireistä, olimme tiedonkeruujoukkojemme uskollisuuden varassa. Nämä
joukot toimittivat avunpyynnöt lähistöllä olevasta Rantulian järjestelmästä
Edentiaan. Ja havaitsimme, että järjestyneisyys, lojaalisuuteen kuuluva
ymmärrys ja totuuden henki
[sivu 607]
saavuttaisivat
luonnostaan voiton kapinasta, itsetehostuksesta ja niin kutsutusta
henkilökohtaisesta vapaudesta. Kykenimme jatkamaan toimintaamme Luciferin
kunnioitettavan seuraajan, Järjestelmän uuden Hallitsijan, saapumiseen saakka.
Ja heti sen jälkeen minut määrättiin Urantian konkurssipesän
Melkisedek-hoitajien joukkokuntaan ja otin hallintaani lojaalit serafiluokat
petollisen Caligastian maailmassa, Caligastian, joka oli julistanut sfäärinsä
'vapautettujen maailmojen ja holhouksesta irtautuneiden persoonallisuuksien' vast'ikään
julki tuodun järjestelmän jäseneksi, järjestelmän, jonka perustamista oli
ehdotettu Luciferin julkaisemassa häpeällisessä vapaudenjulistuksessa, siinä,
joka oli osoitettu kehotukseksi 'vapautta rakastaville, itsenäisesti
ajatteleville ja eteenpäin katsoville älyllisille olennoille Satanian huonosti
hallituissa ja kehnosti hoidetuissa maailmoissa.'"
Tämä enkeli palvelee yhä Urantialla ja toimii serafien
apulaispäällikkönä.
Luciferin kapina
oli järjestelmänlaajuinen. Kolmekymmentäseitsemän luopuri-Planeettaprinssiä
käänsi maailmansa hallinnon suurelta osin emäkapinallisen puolelle. Vain
Panoptiassa Planeettaprinssi ei kyennyt viemään kansaansa mukanaan. Tuossa
maailmassa väestö kerääntyi Melkisedekien opastuksessa tukemaan Mikaelia.
Ellanora, muuan nuori nainen tuosta kuolevaisten maailmasta, ryhtyi
ihmisrotujen johtajaksi, eikä ainoakaan sielu tuossa riitojen repimässä
maailmassa astunut Luciferin lipun alle. Ja aina siitä lukien nämä lojaalit
panoptialaiset ovat palvelleet Jerusemin seitsemännessä siirtymämaailmassa ja
toimineet kunnossapitäjinä ja rakentajina Isän sfäärillä ja sitä ympäröivissä
seitsemässä erityismaailmassa. Sen lisäksi, että panoptialaiset toimivat näiden
maailmojen kirjaimellisina vartijoina, he panevat toimeen myös Mikaelin
henkilökohtaiset määräykset näiden sfäärien kaunistamisesta jotakin tulevaa ja
tuntematonta käyttöä varten. He tekevät tätä työtä viipyessään siellä
matkallaan Edentiaan.
Caligastia ajoi
koko tämän ajanjakson ajan Luciferin asiaa Urantialla. Melkisedekit vastustivat
taitavasti luopuri-Planeettaprinssiä, mutta viisasteluilla kahlitsemattomasta
vapaudesta samoin kuin itsetehostuksen harhakuvitelmilla oli kaikki
mahdollisuudet harhauttaa nuoren ja kehittymättömän maailman alkukantaisia
kansoja.
Kaikki
kapinapropaganda piti hoitaa henkilökohtaisin ponnistuksin, sillä
kaukoviestipalvelu ja kaikki muut planeettainvälisen yhteydenpidon kanavat
katkaistiin järjestelmän virtapiirienvalvojain toimesta. Kapinan varsinaisesti
puhjettua koko Satanian järjestelmä eristettiin sekä konstellaation että
universumin virtapiireistä. Tänä aikana kaikki saapuvat ja lähtevät viestit
välitettiin serafivälittäjien ja Yksinäisten Sanansaattajien toimesta.
Langenneisiin maailmoihin tulevat virtapiirit katkaistiin nekin niin, että
Lucifer ei voinut käyttää hyväkseen tätä väylää rikollista hankettaan
edistääkseen. Eikä näitä virtapiirejä palauteta ennalleen niin kauan kuin
arkkikapinallinen elää Satanian rajojen sisäpuolella.
Kysymyksessä oli
Lanonandekien kapina. Paikallisuniversumin Poikien korkeammat luokat eivät
liittyneet Luciferin luopuruuteen, vaikka epälojaalien prinssien kapina
vaikuttikin muutamiin kapinaplaneetoille sijoitettuihin Elämänkantajiin jossain
määrin. Yksikään Kolminaistetuista Pojista ei joutunut harhaan. Melkisedekit,
arkkienkelit ja Loistavat Iltatähdet olivat kaikki uskollisia Mikaelille, ja
yhdessä Gabrielin kanssa he taistelivat rohkeasti Isän tahdon ja Pojan
hallitusvallan puolesta
[sivu 608]
Yksikään
Paratiisista alkuisin oleva olento ei sekaantunut epälojaalisuuteen. Yhdessä
Yksinäisten Sanansaattajien kanssa he pystyttivät päämajansa Hengen maailmaan
ja pysyttäytyivät Edentian Päivien Uskollisen johdon alaisuudessa. Yksikään
sovittelijoista ei ryhtynyt luopuriksi. Taivaallisten Kirjureiden riveistä ei
myöskään kukaan joutunut harhateille. Mutta Morontiaseuralaisten ja
Mansiomaailmojen Opettajien keskuudessa tappiot olivat raskaat.
Serafien
korkeimmasta luokasta ei menetetty ainoatakaan enkeliä, mutta seuraavasta
luokasta, korkeammista serafeista, harhautettiin ja saatiin ansaan melkoinen
joukko. Niin ikään kolmannesta eli valvojaenkeleiden luokasta johdettiin
muutamia harhaan. Mutta hirvittävä romahdus tapahtui neljännessä eli
hallintoenkeleiden ryhmässä, normaalisti järjestelmäpääkaupunkien tehtäviin
osoitettujen serafien keskuudessa. Manotia pelasti heistä lähes kaksi
kolmasosaa, mutta vähän yli kolmannes seurasi päällikkönsä mukana kapinallisten
riveihin. Kolmasosa kaikista niistä Jerusemin kerubeista, jotka olivat hallintoenkeleiden
palveluksessa, menetettiin heidän epälojaalien serafiensa mukana.
Aineellisten
Poikien käyttöön asetetuista planetaarisista enkeliauttajista hairahtui
osapuilleen yksi kolmannes, ja siirtymähoivaajista saatiin ansaan lähes
kymmenen prosenttia. Johannes näki tämän vertauskuvallisesti kirjoittaessaan
suuresta punaisesta lohikäärmeestä sanoen: "Ja sen pyrstö pyyhkäisi pois
kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne alas pimeyteen."
Suurimmat
menetykset koettiin enkelien riveissä, mutta useimmat älyllisten olentojen
alemmista luokista sotkeutuivat epälojaalisuuteen. Kaikista Sataniassa
menetetyistä 681.217 Aineellisesta Pojasta yhdeksänkymmentäviisi prosenttia oli
Luciferin kapinan uhreja. Suuret määrät keskiväliolentoja menetettiin niillä
yksittäisillä planeetoilla, joiden Planeettaprinssi liittyi Luciferin ajamaan
asiaan.
Tämä kapina oli
monissa suhteissa laajimmalle levinnyt ja tuhoisin kaikista tällaisista
tapahtumista Nebadonissa. Tässä kapinassa oli mukana enemmän persoonallisuuksia
kuin kummassakaan edellisessä. Ja ikuiseksi häpeäkseen Luciferin ja Saatanan
asiamiehet eivät säästäneet edes pikkulasten kouluja finaliittikulttuurin
planeetalla, vaan koettivat päinvastoin turmella nämä kehittyvät,
evolutionaarisista maailmoista laupeutta osoittaen pelastetut mielet.
Ylösnousemuskuolevaiset
olivat haavoittuvia, mutta he kestivät kapinalliset viisastelut alempia henkiä
paremmin. Vaikka alemmissa mansiomaailmoissa oli monia, jotka eivät olleet
saavuttaneet lopullista fuusiota Suuntaajansa kanssa ja jotka lankesivat, on
ylösnousemusjärjestelmään sisältyvän viisauden kunniaksi luettava, ettei
yksikään Jerusemissa asuvista ylösnousemuksellisista Satanian kansalaisista
osallistunut Luciferin kapinaan.
Tunnista tuntiin
ja päivästä päivään koko Nebadonin kaukotiedotusasemat olivat tungokseen asti
täynnä huolestuneita tilanteen seuraajia kaikista kuviteltavissa olevista
taivaan älyllisistä olentoluokista. Jännittyneen tarkkaavaisina he tutkivat
tiedotteita Satanian kapinasta ja riemuitsivat selostusten jatkuvasti kertoessa
niiden ylösnousevien kuolevaisten horjumattomasta lojaalisuudesta, jotka
Melkisedekien johdolla kestivät menestyksellisesti kaikkien luopumuksen ja
synnin lippujen ympärille nopeasti kerääntyneiden salakavalien pahan voimien
yhteen kietoutuvat ja pitkälle menevät pyrkimykset.
Järjestelmän
ajanlaskun mukaan kului yli kaksi vuotta "taivaan sodan" alkamisesta
ennen kuin Luciferin seuraaja asetettiin virkaansa. Mutta lopulta uusi
Hallitsija saapui ja laskeutui esikuntineen lasimerelle. Olin mukana Gabrielin
Edentiaan keräämissä varajoukoissa ja muistan hyvin Lanaforgen ensimmäisen
sanoman Norlatiadekin Konstellaation-Isälle. Se kuului: "Ainoatakaan
Jerusemin kansalaista ei ole menetetty. Jokainen ylösnousemuskuolevainen
selviytyi tulikokeesta ja kesti
[sivu 609]
ratkaisevan
koetuksen loistavasti ja kaikin puolin voitokkaana." Ja Salvingtoniin,
Uversaan ja Paratiisiin kiiri edelleen tämä vahvistussanoma siitä, että
kuolevaisen ylösnousemukseen kuuluva eloonjäämisen kokemus on paras vakuutus
kapinaa ja varmin turva syntiä vastaan. Tämä Jerusemissa ollut uskollisten
kuolevaisten jalo joukko oli lukumäärältään täsmälleen sanottuna 187.432.811.
Lanaforgen
saapumisen myötä arkkikapinalliset syöstiin vallasta ja heiltä riistettiin kaikki
hallintovaltuudet, vaikka heidän sallittiinkin kulkea esteettä Jerusemissa,
morontiasfääreillä ja jopa yksittäisissä asutuissa maailmoissa. He jatkoivat
harhautus- ja viettely-yrityksiään sekoittaakseen ja eksyttääkseen ihmisten ja
enkelten mielen. Mutta siltä osin, kun kyse on heidän toiminnastaan Jerusemin
hallintokukkulalla, "ei heidän paikkaansa enää löytynyt".
Vaikka
Luciferilta riistettiin kaikki hallintovalta Sataniassa, silloin ei ollut
olemassa mitään sellaista paikallisuniversumin vallan elintä taikka
oikeusistuinta, joka olisi voinut pidättää tai tuhota tämän häijyn
kapinallisen, sillä Mikael ei tuohon aikaan ollut täysivaltainen hallitsija.
Päivien Muinaiset antoivat Konstellaation-Isille tukensa näiden tarttuessa
järjestelmän hallitusohjaksiin, mutta he eivät ole vielä koskaan esittäneet
mitään edellisestä johtuvia päätöksiään niihin moniin, yhä ratkaisuaan
odottaviin vetoomuksiin, jotka koskevat Luciferin, Saatanan ja heidän
kumppaniensa nykyistä asemaa ja tulevaa hävittämistä.
Näin arkkikapinallisten sallittiin kuljeskella koko
järjestelmän piirissä, jossa he saivat etsiä uutta vaikutusalaa
tyytymättömyydestä ja itsetehostuksesta versoville opeilleen. Mutta he eivät
lähes kahteensataantuhanteen Urantian vuoteen ole enää kyenneet harhauttamaan
yhtäkään maailmaa. Yhtään Satanian maailmaa ei ole noiden
kolmenkymmenenseitsemän maailman lankeemuksen jälkeen menetetty, ei edes niitä
nuorempia maailmoja, jotka on asutettu puheena olevan kapinapäivän jälkeen.
Lucifer ja
Saatana vaeltelivat vapaasti Satanian järjestelmässä Mikaelin Urantialla
tapahtuneen lahjoittautumiskäynnin loppuunsaattamiseen asti. He olivat
maailmassanne molemmat yhdessä viimeksi silloin, kun he panivat toimeen
yhteisen hyökkäyksensä Ihmisen Poikaa vastaan.
Aikaisemmin, kun
Planeettaprinssit, "Jumalan Pojat", määräajoin kokoontuivat yhteen,
"Saatana tuli myös" väittäen edustavansa langenneiden
Planeettaprinssien kaikkia eristettyjä maailmoja. Mutta Jerusemissa hänelle ei
ole Mikaelin viimeisen lahjoittautumisen jälkeen suotu tällaista vapautta.
Luciferin ja Saatanan yritettyä turmella Mikaelin, kun tämä oli
lahjoittautuneena lihallisessa hahmossa, kaikki heitä kohtaan tunnettu
myötämielisyys on kadonnut koko Sataniasta, toisin sanoen muualta kuin
eristetyistä synnin maailmoista.
Mikaelin
lahjoittautuminen lopetti luopuneiden Planeettaprinssien planeettoja lukuun
ottamatta Luciferin kapinan koko Sataniasta. Ja tämä juuri oli Jeesuksen
henkilökohtaisen, vähän ennen hänen ruumiinkuolemaansa sattuneen kokemuksen
merkitys hänen yhtenä päivänä huudahdettua opetuslapsilleen: "Ja näin
Saatanan lankeavan taivaasta niin kuin salaman." Tämä oli saapunut
Luciferin kanssa Urantialle viimeistä, ratkaisevaa mittelöä varten.
Ihmisen Poika
oli vakuuttunut onnistumisestaan, ja hän tiesi, että hänen maailmassanne
saavuttama riemuvoitto ratkaisisi iäksi hänen pitkäaikaisten vihollistensa
aseman ei pelkästään Sataniassa, vaan myös niissä kahdessa muussa
järjestelmässä, joihin synti oli tunkeutunut. Mestarinne vastaus merkitsi
eloonjäämistä kuolevaisille ja turvallisuutta enkeleille, kun hän vastauksena
Luciferin ehdotuksiin sanoi rauhallisesti ja jumalallisella varmuudella:
"Käy taakseni, Saatana." Se oli periaatteessa Luciferin kapinan
tosiasiallinen loppu. On totta, etteivät Uversan tuomioistuimet ole vielä
antaneet toimeenpanopäätöstään
[sivu 610]
Gabrielin
vetoomukseen, jossa tämä pyytää hartaasti kapinallisten hävittämistä, mutta
ajan täyttyessä tällainen määräys on epäilemättä tulossa, sillä ensimmäinen
askel tämän asian oikeuskäsittelyssä on jo otettu.
Ihmisen Poika
tunnusti Caligastian lähes omaan kuolemaansa asti teknisessä mielessä Urantian
Prinssiksi. Jeesus sanoi: "Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän
maailman prinssi heitetään alas." Ja sittemmin, vieläkin lähempänä
elämäntyönsä päättymistä, hän ilmoitti: "Tämän maailman prinssi on
tuomittu." Ja tämä on se sama vallasta syösty ja itsensä häpäissyt
Prinssi, jota kerran kutsuttiin "Urantian Jumalaksi".
Mikaelin
viimeisenä tekona ennen Urantialta-poistumista oli armon tarjoaminen
Caligastialle ja Daligastialle, mutta nämä torjuivat ylenkatseellisesti hänen
hyvää tarkoittavan tarjouksensa. Caligastia, petturi-Planeettaprinssinne, on
yhä vapaana Urantialla, ja hän ajaa edelleen rikollisia hankkeitaan, mutta
hänellä ei ole ehdottomasti mitään valtaa tunkeutua ihmisten mieleen, eikä hän
pääse lähelle heidän sieluaan sen vietelläkseen tai turmellakseen, elleivät
nämä todellakin halua hänen pahantahtoisen läsnäolonsa piinaavan itseään.
Ennen Mikaelin
lahjoittautumista nämä pimeyden valtiaat koettivat säilyttää määräysvaltansa
Urantialla ja pitivät sinnikkäästi puoliaan vähäisempiä ja alisteisia
taivaallisia persoonallisuuksia vastaan. Mutta Helluntaipäivästä alkaen tämä
kavala Caligastia ja hänen yhtä halveksittava apurinsa Daligastia ovat
madelleet Paratiisin Ajatuksensuuntaajien jumalallisen majesteettisuuden ja
suojelevan Totuuden Hengen edessä, Mikaelin Hengen, joka on vuodatettu kaiken
lihan päälle.
Mutta
yhdelläkään langenneella hengellä ei missään tapauksessa ollut koskaan valtaa
tunkeutua Jumalan lasten mieleen tai ahdistella heidän sieluaan. Ei kyennyt
Saatana, eikä kyennyt Caligastia milloinkaan kajoamaan Jumalan uskonpoikiin
eikä lähestymään heitä; usko on tehokas panssari syntiä ja petollisuutta
vastaan. On totta, kun sanotaan: "Joka on syntynyt Jumalasta, pitää
itsestään vaarin, eikä paholainen häneen kajoa."
Yleensä kun heikkojen ja hillittömien kuolevaisten
oletetaan olevan perkeleiden ja riivaajien vallassa, heitä hallitsevat
tosiasiassa vain heidän synnynnäiset ja ala-arvoiset viettymyksensä. Heidän
omat luonnolliset taipumuksensa vievät heidät harhaan. Perkeleen tiliin on
pantu varsin paljon pahaa, johon hänellä ei ole osuutta. Caligastia ei
Kristuksen ristin jälkeen ole kyennyt juuri mihinkään.
Jo Luciferin
kapinan alkuvaiheessa Mikael tarjosi pelastusta kaikille kapinallisille.
Kaikille, jotka esittäisivät todisteen vilpittömästä katumisestaan, hän
universumiin kohdistuvan täyden hallitusvallan saavutettuaan tarjosi
anteeksiantoa ja uutta virkanimitystä jonkinlaisen universumipalvelun piirissä.
Yksikään johtaja ei ottanut tätä armeliasta tarjousta vastaan. Mutta tuhannet
yksilöt enkeleiden ja taivaallisten olentojen alempien luokkien piiristä --
sadat Aineelliset Pojat ja Tyttäret mukaan lukien -- ottivat vastaan
panoptialaisten julistaman armon, ja heille myönnettiin arvonpalautus Jeesuksen
kuolleistanousun aikoihin, tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Nämä olennot on
sen jälkeen siirretty Jerusemissa olevaan Isän maailmaan, jossa heitä on
teknisessä mielessä pidettävä kunnes Uversan tuomioistuimet antavat ratkaisunsa
oikeusjutussa Gabriel vastaan Lucifer. Mutta ei ole ketään, joka epäilisi,
etteikö sitten, kun hävittämispäätös annetaan, näitä katuvaisia ja pelastettuja
persoonallisuuksia suljettaisi hävittämispäätöksen ulkopuolelle. Mainitut
ehdonalaisuudessa olevat sielut työskentelevät nyt yhdessä panoptialaisten
kanssa ja he pitävät huolta Isän maailmasta.
[ivu 611]
Emäpettäjä ei
ole ollut Urantialla kertaakaan niiden päivien jälkeen, kun hän koetti saada
Mikaelia luopumaan tavoitteestaan viedä päätökseen lahjoittautumisensa ja
asettua lopullisesti ja kiistatta Nebadonin ehdottomaksi hallitsijaksi. Kun
Mikaelista oli tullut Nebadonin universumin vakiintunut päällikkö, Lucifer
vietiin Päivien Muinaisten edustajain toimesta turvasäilöön, ja hän on siitä
lähtien ollut vankina Jerusemin siirtymäsfäärien Isän ryhmän satelliitilla
numero yksi. Ja täällä muiden maailmojen ja järjestelmien hallitsijat näkevät,
mikä on Satanian uskottoman Hallitsijan loppu. Paavali tiesi jotakin näiden
kapinallisten johtajien tilanteesta Mikaelin lahjoittautumisen jälkeen, sillä
hän kirjoitti Caligastian päälliköistä "pahuuden henkijoukkoina taivaan olinpaikoissa".
Tultuaan
Nebadonin korkeimman hallitsijan vallan haltijaksi Mikael anoi Päivien
Muinaisilta valtuuksia internoida kaikki Luciferin kapinaan sekaantuneet
persoonallisuudet, siksi kunnes annettaisiin superuniversumin oikeusistuinten
päätökset oikeusjutussa Gabriel vastaan Lucifer, joka merkittiin Uversan
korkeimman oikeuden pöytäkirjoihin ajanlaskunne mukaan miltei kaksisataatuhatta
vuotta sitten. Järjestelmän pääkaupunkiryhmän osalta Päivien Muinaiset
suostuivatkin Mikaelin pyyntöön, mutta he tekivät sen kohdalla yhden
poikkeuksen: Saatanan sallittiin suorittaa määräaikaisia vierailuja
langenneiden maailmojen luopuriprinssien luokse, kunnes tällaiset
luopurimaailmat saisivat ottaa vastaan jonkun toisen Jumalan Pojan tai kunnes
Uversan tuomioistuimet ryhtyisivät käsittelemään juttua Gabriel vastaan
Lucifer.
Saatana pystyi
tulemaan Urantialle, koska teillä ei ollut ketään vakinaista ja paikalla asuvaa
Poikaa: ei Planeettaprinssiä eikä Aineellista Poikaa. Makiventa Melkisedek on
sittemmin julistettu Urantian Planeettaprinssin sijaishallitsijaksi, ja
oikeusjutun Gabriel vastaan Lucifer käsittelyn aloittaminen on ollut merkkinä
väliaikaisten planeettahallitusten virkaanasettamiselle kaikissa eristetyissä
maailmoissa. On totta, että Saatana kävi silloin tällöin Caligastian ja muiden
langenneiden prinssien luona aivan näiden ilmoitusten esittämisen aikoihin
saakka, jolloin Gabrielin vetoomusta arkkikapinallisten hävittämisestä
käsiteltiin ensimmäisen kerran oikeudessa. Saatana on nyt ehdottoman pidätyksen
alaisena Jerusemin vankilamaailmoissa.
Mikaelin
viimeisen lahjoittautumisen jälkeen kukaan koko Sataniassa ei ole halunnut
mennä vankilamaailmoihin huolehtimaan internoiduista kapinallisista. Eikä
petturin asian puolelle ole enää voitettu yhtään olentoa. Tuhannen
yhdeksänsadan vuoden ajan tilanne on pysynyt muuttumattomana.
Emme odota, että Sataniaa koskevat nykyiset rajoitukset poistettaisiin ennen kuin Päivien Muinaiset hävityttävät arkkikapinalliset lopullisesti. Järjestelmän virtapiirejä ei saateta ennalleen niin kauan kuin Lucifer elää. Tämän väliajan hän on täysin toimeton.
Kapina on päättynyt Jerusemissa. Se päättyy langenneissa maailmoissa niin pian kuin jumalalliset Pojat saapuvat. Uskomme, että kaikki kapinalliset, jotka ylipäätään suostuvat vastaanottamaan armon, ovat jo niin tehneet. Odotamme puistattavaa kaukotiedotusviestiä, joka riistää näiltä pettureilta persoonallisuuden olemassaolon. Odotamme, että Uversan tuomio tehdään tiettäväksi kuuluttamalla kaukoviestimissä toimeenpanomääräys, jolla näiden internoitujen kapinallisten hävittäminen toteutetaan. Silloin etsitte heidän olinpaikkojaan, mutta niitä ei löydy. "Kaikki tuttavasi maailmojen joukossa ovat tyrmistyneet sinun takiasi; kauhuksi olet sinä tullut, mutta hamaan ikiaikoihin asti ei sinua enää ole." Ja näin kaikki nämä arvottomat petturit ovat tästä lähtien "niin kuin ei heitä olisi ollutkaan". Kaikki odottavat Uversan tuomiota.
Mutta hengellisen
pimeyden seitsemän vankilamaailmaa Sataniassa ovat aikakaudesta toiseen olleet vakavana varoituksena koko Nebadonille. Ne ovat puhuttelevasti ja vakuuttavasti julistaneet sitä
suurta totuutta:
[sivu 612]
"että
syntisen tie on raskas", "että jokaiseen syntiin kätkeytyy sen oman
tuhon siemen", että "synnin palkka on kuolema".
[Esittänyt
Manovandet Melkisedek, joka toimi aikanaan Urantian pesänhoitokunnan
palveluksessa.]