[sivu
1912]
TIISTAI-ILTA ÖLJYMÄELLÄ
KUN Jeesus ja apostolit tuona tiistai-iltapäivänä poistuivat temppelistä matkallaan Getsemanen leirille, Matteus sanoi pyytäessään kohdistamaan huomion temppelirakennelmaan: "Mestari, katsopa, miten ihania rakennuksia nämä ovat. Näethän jyhkeät kivet ja kauniin koristelun; voiko pitää paikkansa, että nämä rakennukset on määrä hävittää?" Heidän astellessaan eteenpäin, kohti Öljymäkeä, Jeesus sanoi: "Näette nämä kivet ja tämän jyhkeän temppelin; totisesti, totisesti minä sanon teille: Päivinä, jotka eivät ole kovinkaan kaukana, ei kiveä jätetä kiven päälle. Ne syöstään kaikki maahan." Nämä pyhän temppelin hävitystä kuvailevat huomiot herättivät apostoleiden uteliaisuuden heidän taivaltaessaan eteenpäin Mestarin jäljessä. He eivät osanneet kuvitella mitään maailmanloppua vähäisempää tapahtumaa, joka voisi aiheuttaa temppelin tuhoutumisen.
Välttyäkseen ihmisjoukoilta, jotka kulkivat
Kidroninlaaksoa Getsemaneen päin, Jeesus ja hänen työtoverinsa päättivät kiivetä
vähän matkaa Öljymäen länsirinnettä ja seurata sitten polkua heidän yksityiseen
leiriinsä Getsemanen lähellä; leiri sijaitsi vähän matkaa julkisen leiripaikan
yläpuolella. Kääntyessään pois Betaniaan johtavalta tieltä he tarkastelivat
temppeliä, joka loisteli mailleen painuvan auringon säteissä; ja vuorella
viipyessään he näkivät kaupungin valojen syttyvän, ja he ihailivat valaistun
temppelin kauneutta; ja sinne täydenkuun kalvakkaaseen valoon Jeesus ja
kaksitoista apostolia istuutuivat. Mestari keskusteli heidän kanssaan, ja
jonkin ajan kuluttua Natanael esitti seuraavan kysymyksen: "Kerrohan
meille, Mestari, mistä tiedämme, milloin näiden tapahtumien on määrä
toteutua?"
Vastaukseksi Natanaelin kysymykseen Jeesus
sanoi: "Tokihan minä kerron teille ajoista, jolloin tämä kansa on
täyttänyt paatumuksensa maljan ääriään myöten; jolloin tuomio äkkiä lankeaa
tämän isiemme kaupungin ylle. Lähden kohta luotanne, sillä menen Isän tykö. Sen
jälkeen kun poistun luotanne, pitäkää varanne, ettei kukaan teitä eksytä, sillä
monta on niitä, jotka tulevat vapahtajina ja jotka johtavat monet harhaan.
Kuullessanne sotien melskettä ja kertomuksia sodista älkää hätääntykö, sillä
vaikka kaikkea tällaista tapahtuukin, Jerusalemin loppu ei ole vielä käsillä.
Älkää antako nälänhätien tai maanjäristysten huolestuttaa itseänne; teidän ei
myöskään tulisi olla huolissanne joutuessanne siviiliviranomaisten käsiin ja
teitä evankeliumin takia vainottaessa. Minun takiani teidät heitetään ulos
synagogasta ja teljetään vankilaan, ja jotkut teistä tapetaan. Kun teidät
tuodaan maaherrojen ja mahtimiesten eteen, se tapahtuu, jotta todistaisitte
uskonne ja osoittaisitte lujuutenne valtakunnan evankeliumia kohtaan. Ja älkää
tuomareiden edessä seistessänne edeltä käsin huolehtiko, mitä sanoisitte, sillä
henki opettaa teille sinä samaisena
[sivu 1913]
hetkenä, mitä
teidän tulisi vastata vastustajillenne. Niiden johdolla, jotka ovat torjuneet
Ihmisen Pojan, omat sukulaisennekin tulevat noina koettelemuksen päivinä
luovuttamaan teidät vankilaan ja kuolemaan. Jonkin aikaa saattaa olla, että
kaikki ihmiset teitä minun takiani vihaavat, mutta en näiden vainojenkaan
aikana hylkää teitä, henkeni ei jätä teitä. Olkaa kärsivällisiä! Älkää epäilkö,
etteikö tämä valtakunnan evankeliumi saavuttaisi riemuvoittoa kaikista
vihollisista ja etteikö sitä lopulta julistettaisi kaikille kansoille."
Jeesus piti tauon katsellen samalla alas kaupunkiin. Mestari käsitti, että hengellisen messiaskäsityksen torjuminen, päättäväisyys, jolla itsepintaisesti ja sokeasti pidettiin kiinni siitä, että odotetun vapahtajan tehtävä olisi aineellinen, johtaisi ennen pitkää juutalaiset avoimeen konfliktiin Rooman voimakkaiden armeijoiden kanssa ja että sellainen voimainmittelö ei päätyisi muuhun kuin juutalaiskansakunnan lopulliseen ja täydelliseen kukistumiseen. Kun hänen kansansa hylkäsi hänen hengellisen antimensa ja kieltäytyi ottamasta vastaan taivaan valoa, joka niin armeliaana heidän päälleen säteili, se sinetöi niin tehdessään oman tuomionsa riippumattomana kansana, jolla olisi maan päällä erityinen hengellinen tehtävä. Jopa juutalaiset johtajatkin tunnustivat myöhemmin, että juuri tämä Messiaasta omaksuttu maallinen käsitys johti suoraa tietä kuohuntaan, joka lopulta aiheutti heidän perikatonsa.
Koska Jerusalemista oli määrä tulla alkuaikojen evankeliumiliikkeen kehto, Jeesus ei halunnut sen opettajien ja saarnaajien menehtyvän Jerusalemin hävittämiseen liittyvässä kauhistuttavassa juutalaisten kukistamisessa. Sen vuoksi hän antoi seuraajilleen edellä kerrotut ohjeet. Jeesus kantoi suuresti huolta siitä, etteivät jotkut hänen opetuslapsistaan vain tulisi vedetyiksi mukaan näihin pian edessä oleviin kapinoihin ja sen myötä Jerusalemin kukistuessa menehtyisi.
Sitten Andreas tiedusteli: "Mutta, Mestari, jos pyhän kaupungin ja temppelin on määrä tuhoutua ja jos et ole täällä meitä ohjaamassa, niin milloin meidän tulisi poistua Jerusalemista?" Jeesus sanoi: "Voitte jäädä kaupunkiin sen jälkeen, kun olen mennyt, aina näiden koettelemusten ja katkeran vainon aikojen loppuun saakka, mutta sitten, kun lopulta näette Rooman armeijoiden sulkevan Jerusalemia saartorenkaaseensa väärien profeettojen aikaansaaman kapinan jälkeen, silloin tiedätte kaupungin autioitumisen olevan lähellä. Silloin teidän on paettava vuorille. Älkää salliko, että kukaan niistä, jotka tuolloin ovat kaupungissa tai sen lähistöllä, jää pelastamaan jotakin, älkää liioin antako kaupungin ulkopuolella olevien uskaltautua sinne sisälle. Ahdistus on silloin oleva suuri, sillä käsillä ovat pakanain koston päivät. Ja sitten kun olette jättäneet kaupungin taaksenne, tämä tottelematon kansa tulee kaatumaan miekan terään, ja se viedään vankeuteen kaikkien kansojen keskuuteen; ja niin pakanat polkevat Jerusalemin jalkojensa alle. Varoitan teitä, ettette tällä välin antaisi johtaa itseänne harhaan. Jos joku tulee luoksenne sanoen: 'Katso, tässä on Vapahtaja' tai 'Katso, tuolla hän on', älkää sellaista uskoko, sillä ilmestyy monta väärää opettajaa ja monet eksytetään. Mutta teidän ei pitäisi joutua harhaan, olenhan kertonut tämän kaiken teille ennakolta."
Apostolit istuivat melkoisen ajan hiljaa kuutamossa näiden Mestarin esittämien hämmästyttävien ennustusten syöpyessä heidän hämmentyneeseen mieleensä. Ja tätä varoitusta noudattaen melkein koko uskovien ja opetuslasten ryhmä pakeni Jerusalemista heti, kun roomalaiset sotajoukot ensi kertaa näyttäytyivät, ja ryhmä sai turvallisen suojapaikan Pellasta pohjoisen suunnalla.
Vielä tämän selkeäsanaisen varoituksen
jälkeenkin monet Jeesuksen seuraajat tulkitsivat näiden ennustusten viittaavan
muutoksiin, jotka ilmeisesti tapahtuisivat Jerusalemissa sitten, kun Messiaan
uudelleenilmaantuminen johtaisi Uuden Jerusalemin perustamiseen ja kaupungin
laajentamiseen niin, että siitä tulisi maailman pääkaupunki. Nämä juutalaiset
yhdistivät mielessään temppelin hävityksen itsepäisesti
"maailmanloppuun". He uskoivat, että tämä Uusi Jerusalem täyttäisi
koko Palestiinan; että maailmanloppua seuraisi "uusien taivaitten ja uuden
maan" välitön
[sivu 1914]
ilmaantuminen. Ei sen vuoksi ollut kummallista, jos Pietari sattui sanomaan: "Mestari, tiedämme, että kaikki katoaa, kun uudet taivaat ja uusi maa ilmestyvät, mutta mistä tietäisimme, milloin tulet takaisin pannaksesi kaiken tämän toimeen?"
Tämän kuullessaan Jeesus oli tovin
mietteissään ja sanoi sitten: "Erehdytte alituiseen, koska yritätte aina
liittää uuden opetuksen vanhaan; ymmärrätte koko opetukseni itsepintaisesti
väärin. Haluatte välttämättä tulkita evankeliumia vakiintuneiden uskomustenne
mukaisesti. Koetan siitä huolimatta valistaa teitä."
Jeesus oli useissa yhteyksissä esittänyt lausuntoja, jotka johdattivat hänen kuulijansa päättelemään, että vaikka hän aikoikin kohta lähteä tästä maailmasta, mitään epäilystä ei silti ollut sen suhteen, että hän palaisi viedäkseen taivaallisen valtakunnan työn täyttymykseen. Kun hänen seuraajansa sitten vakuuttuivat siitä, että hän oli jättämässä heidät, ja sitten kun hän jo oli poistunut tästä maailmasta, oli vain luonnollista kaikkien uskovain tarrautua lujasti näihin paluulupauksiin. Näin oppi Kristuksen toisesta tulemisesta sisällytettiin jo varhaisessa vaiheessa kristittyjen opetuksiin, ja lähes jokainen senjälkeinen opetuslasten sukupolvi on hartaasti uskonut tähän totuuteen ja luottavaisesti odottanut hänen joskus tapahtuvaa tulemistaan.
Jos kerran näiden ensimmäisten opetuslasten
ja apostolien oli määrä erota Mestaristaan ja Opettajastaan, kuinka paljon
lujemmin he tähän paluulupaukseen tarrautuivatkaan; eivätkä he tuhlanneet aikaa
yhdistäessään Jerusalemin ennustetun hävityksen tähän luvattuun toiseen
tulemiseen. Eivätkä he lakanneet tulkitsemasta hänen sanojaan tällä tavoin
siitä huolimatta, että Mestari koko tämän Öljymäellä vietetyn opetusillan ajan
näki aivan erityistä vaivaa estääkseen juuri tällaisen erehdyksen.
Jatkaessaan vastaustaan Pietarin esittämään
kysymykseen Jeesus sanoi: "Miksi te yhä kaipaatte Ihmisen Poikaa istumaan
Daavidin valtaistuimella ja miksi yhä odotatte juutalaisten materiaalisten
unelmain toteutumista? Enkö ole kaikki nämä vuodet kertonut teille, ettei
valtakuntani ole tästä maailmasta? Kaikki, mitä nyt katselette, tulee
häviämään, mutta tämä on oleva uusi alku, josta valtakunnan evankeliumi
kulkeutuu kaikkialle maailmaan ja tämä pelastus leviää kaikkien kansojen
keskuuteen. Ja kun tämä valtakunta on saavuttanut täyden kukoistuksensa, olkaa
vakuuttuneet siitä, ettei taivaassa oleva Isä jätä antamatta teille entistäkin
laajempaa totuuden paljastusta ja entistäkin pitemmälle menevää vanhurskauden
osoitusta, sillä onhan hän jo lahjoittanut tälle maailmalle sen, josta tuli
pimeyden ruhtinas, ja sitten Aatamin, jonka jälkeen tulivat Melkisedek, ja
näinä päivinä, Ihmisen Poika. Ja tällä tavoin Isäni on edelleenkin tuova julki
armoaan ja osoittava rakkauttaan myös tälle pimeyden ja pahuuden maailmalle.
Niin tahdon minäkin sitten, kun Isäni on antanut minulle kaiken vallan ja
kaikki valtuudet, seurata edelleen kohtaloanne ja antaa opastusta valtakunnan
asioissa sen henkeni läsnäolon avulla, joka kohta vuodatetaan kaiken lihan
päälle. Vaikka tulenkin tällä tavoin olemaan luonanne hengessä, lupaan lisäksi
jonakin ajankohtana palata tähän maailmaan, jossa olen elänyt tämän lihallisen
elämän ja saanut kokemuksen siitä, mitä on tehdä Jumalaa ihmiselle tunnetuksi
ja samalla johdattaa ihmistä Jumalan luokse. Minun pitää varsin pian jättää
teidät ja ryhtyä tekemään työtä, jonka Isä on huolekseni uskonut, mutta olkaa
rohkein mielin, sillä jonakin hetkenä tulen takaisin. Sillä välin teitä tulee
lohduttamaan ja opastamaan minun universumin Totuuden Henkeni.
[sivu 1915]
"Te näette minut nyt, kun olen heikko ja lihallinen, mutta kun tulen takaisin, se on tapahtuva voimalla ja hengessä. Lihallisen ruumiin silmä näkee lihallisen Ihmisen Pojan, mutta vain henkeä oleva silmä on näkevä Isän kunnialla kruunaaman Ihmisen Pojan, joka ilmestyy maan päälle omissa nimissään.
"Mutta vain Paratiisin neuvostoissa ovat tiedossa ajankohdat, jolloin Ihmisen Poika ilmestyy uudelleen; edes taivaan enkelit eivät tiedä, milloin tämä tapahtuu. Teidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että kun tämä valtakunnan evankeliumi on julistettu koko maailmalle kaikkien kansojen pelastukseksi ja kun aikakausi on saavuttanut täyteytensä, Isä lähettää teille uuden tuomiokautisen lahjan, tai muussa tapauksessa Ihmisen Poika palaa aikakauden tuomarin ominaisuudessa.
"Ja mitä sitten tulee Jerusalemin vaivan aikaan, josta olen teille puhunut, niin tämä sukupolvi ei ehdi hautaan ennen sanojeni toteenkäymistä; mutta jos kysymys on Ihmisen Pojan uuden tulemisen ajankohdista, siitä ei kukaan taivaassa tai maan päällä voi olettaa jotakin lausuvansa. Mutta teidän tulisi osoittaa viisautta sikäli, että osaatte erottaa, milloin aikakausi kypsyy; teidän tulisi olla valppaat osataksenne erottaa aikojen merkit. Tehän tiedätte, että kun viikunapuu kasvattaa hentoja versoja ja puhkeaa lehteen, niin kesä on lähellä. Samoin sitten, kun maailma on selviytynyt aineellismielellisyyden pitkästä talvesta, ja kun huomaatte uutta tuomiokautta olevan hengellisen kevään tulevan, teidän tulisi tietää, että uutta vierailua merkitsevä suvi lähestyy.
"Mutta mikä
merkitys on tällä Jumalan Poikien tulemista koskevalla opetuksella? Ettekö
tajua, että kun teistä jokainen kerran kutsutaan päättämään mainen kamppailunne
ja kulkemaan kuoleman portin läpi, seisotte välittömän tuomion edessä ja olette
kasvotusten niiden tosiasioiden kanssa, jotka kuuluvat uuteen palvelun
tuomiokauteen infiniittisen Isän ikuisen suunnitelman puitteissa? Mitä koko
maailma joutuu kohtaamaan konkreettisena tosiasiana aikakauden lopulla, se itse
kunkin teistä on yksilönä kohdattava henkilökohtaisena kokemuksena tullessanne
luonnollisen elämänne päähän ja siirtyessänne sitä kautta eteenpäin kohtaamaan
ne olosuhteet ja vaatimukset, jotka luontaisesti kuuluvat seuraavaan ilmoitukseen
Isän valtakunnan ikuisesta edistymisestä."
Mikään kaikista
Mestarin apostoleilleen pitämistä puheista ei koskaan mennyt heidän mielessään
yhtä sekaisin kuin tuona tiistai-iltana Öljymäellä pidetty puhe, joka käsitteli
kahta aihetta: Jerusalemin hävitystä ja hänen omaa toista tulemistaan. Tästä
johtuu, etteivät myöhemmin kirjoitetut selonteot, jotka perustuvat muistumiin
siitä, mitä Mestari tuossa epätavallisessa tilanteessa sanoi, ole kovinkaan
yhtäpitäviä. Niinpä sitten kävi, että kun kirjoitukset tuon tiistai-illan
puheiden kohdalta jätettiin monessa suhteessa aukollisiksi, versoi tältä osin
useita perimätietoja; ja heti toisen vuosisadan alussa Matteuksen evankeliumiin
jäljennettiin sellaisenaan ja myöhemmin Markuksen ja Luukkaan kirjoituksiin lisättiin
(osittain) eräs juutalainen apokalyptinen Messiaasta kertova kirjoitus. Sen oli
kirjoittanut muuan Selta, joka kuului keisari Caligulan hoviin. Juuri näissä
Seltan kirjoituksissa esiintyi vertaus kymmenestä neitsyestä. Mikään muu
evankeliumikirjoitusten osa ei ole koskaan kärsinyt yhtä hämmentävästä
väärintulkinnasta kuin juuri puheena olevan illan opetus. Mutta apostoli
Johannes ei koskaan joutunut samalla tavoin ymmälleen.
Jatkaessaan
matkaansa kohti leiriä nämä kolmetoista miestä olivat sanattomia ja suuren
emotionaalisen jännityksen vallassa. Juudas oli vihdoin vahvistanut päätöksensä
tovereidensa hylkäämisestä. Oli jo myöhä, kun Daavid Sebedeus, Johannes Markus
ja joukko johtavia opetuslapsia toivottivat Jeesuksen ja kaksitoista apostolia
tervetulleiksi uuteen leiriin, mutta apostolit eivät halunneet nukkua, vaan
tahtoivat tietää enemmän Jerusalemin hävityksestä, Mestarin lähdöstä ja
maailman lopusta.
[sivu 1916]
KESKUSTELU
Kun heitä oli
kerääntynyt parisenkymmentä leiritulen ympärille, niin Tuomas kysyi:
"Koska sinun kerran on määrä palata viemään päätökseen valtakunnan työ,
niin minkälaisen kannan me omaksumme siksi aikaa, jonka olet poissa
toimittamassa Isän asioita?" Jeesus katseli heitä tulen kajossa ja vastasi:
"Ja etpä
sinäkään, Tuomas, kykene käsittämään, mitä olen kaiken aikaa sanonut. Enkö ole
koko tämän ajan opettanut sinulle, että yhteytesi valtakuntaan on hengellinen
ja yksilökohtainen, se on kokonaan asia, joka kuuluu henkilökohtaiseen kokemukseesi
hengessä sen uskon oivalluksen kautta, että olet Jumalan poika? Mitä minun
vielä tulee lisätä? Kansakuntien kukistuminen, valtakuntien luhistuminen,
epäuskoisten juutalaisten hävittäminen, aikakauden päättyminen tai jopa
maailmanloppu, mitä tekemistä tällaisilla seikoilla on sellaisen ihmisen
kanssa, joka uskoo tämän evankeliumin ja joka on kätkenyt elämänsä ikuisen
valtakunnan varmuuteen? Te, jotka olette Jumalaa tuntevia ja evankeliumiin
uskovia, olette jo saaneet ikuisen elämän vakuutukset. Koska olette eläneet
elämänne hengessä ja Isälle, ei voi olla mitään, mikä teitä vakavasti
huolettaisi. Valtakunnanrakentajien, taivaallisten maailmojen valtakirjan
saaneiden kansalaisten, ei pidä hätääntyä ajallisuuteen kuuluvista
mullistuksista tai järkyttyä maan päälle kuuluvista luonnononnettomuuksista.
Mitä te, jotka uskotte tähän valtakunnan evankeliumiin, sellaisesta
piittaisitte, vaikka kansakunnat kukistuvat, vaikka aikakausi päättyy tai
kaikki näkyvä sortuu, kun kerran tiedätte, että elämänne on Pojan antama lahja
ja että se on ikuisesti turvattu Isässä? Jos kerran olette eläneet ajallisen
elämän uskon avulla ja tuottaneet hengen hedelmiä vanhurskautena, johon kuuluu
rakastava kanssaihmistenne palveleminen, voitte luottavaisina, samaa
eloonjäämisuskoa osoittaen, joka on vienyt teidät ensimmäisen ja maisen Jumalan
poikauteen suorittamanne tutkimusretken päähän, odottaa ikuisen elämänuran
seuraavaa vaihetta.
"Jokaisen
uskovaispolven tulisi tehdä työtään pitäen mielessään, että Ihmisen Pojan paluu
on mahdollinen, täsmälleen niin kuin jokainen yksittäinen uskova suorittaa
elämäntyötään pitämällä mielessään, että luonnollinen kuolema on väistämätön ja
joka päivä lähempänä. Sitten kun kerran olet uskon avulla varmistanut itsellesi
Jumalan pojan aseman, ei millään muulla ole eloonjäämisen varmuuden kannalta
merkitystä. Mutta älkää erehtykö! Tämä eloonjäämisusko on elävää uskoa, ja se
tuo yhä suuremmin määrin esille sen jumalallisen hengen hedelmiä, joka alun
alkaen uskon ihmissydämessä herättikin. Se ei teitä pelasta, että olette kerran
ottaneet vastaan taivaan valtakunnan poikauden, jos tieten tahtoen ja
itsepintaisesti torjutte totuudet, joissa on kysymys Jumalan lihallishahmoisten
poikien yhä laajemmasta hengellisestä hedelmöimisestä. Te, jotka olette olleet kanssani
toimittamassa Isän asioita maan päällä, voitte vielä nytkin hylätä valtakunnan,
jos teistä tuntuu, ettette pidäkään tiestä, joka on Isän palvelus
ihmiskunnalle.
"Yksilöinä
ja yhden uskovaispolven ominaisuudessa kuunnelkaa minua esittäessäni teille vertauksen:
Elipä kerran muuan mahtimies, joka ennen kuin lähti pitkälle matkalle toiseen
maahan, kutsui kaikki luotetut palvelijansa eteensä ja jätti näiden hoiviin
kaikki tavaransa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja
kolmannelle yhden talentin, ja niin edelleen, kunnes oli käynyt läpi koko
arvossa pidettyjen taloudenhoitajain kaartin; hän uskoi omaisuuttaan itse
kunkin hoitoon tämän kykyjen mukaisesti. Ja sitten hän lähti matkalleen.
Isäntänsä lähdettyä palvelijat ryhtyivät työhön kerätäkseen voittoa haltuunsa
uskotun varallisuuden avulla. Joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti
käymään niillä kauppaa, eikä aikaakaan kun hän oli ansainnut voittoina toiset
viisi talenttia. Samalla tavoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, oli kohta ansainnut
kaksi lisää. Ja näin nämä kaikki palvelijat ansaitsivat voittoa isännälleen,
[sivu 1917]
paitsi se, joka
sai vain yhden talentin. Hän meni omiin oloihinsa, kaivoi kuopan maahan ja
kätki isäntänsä rahan sinne. Vähän ajan kuluttua näiden palvelijoiden herra
palasikin arvaamatta kotiin ja kutsui taloudenhoitajansa tilintekoon. Ja kun
heidät oli kaikki kutsuttu isäntänsä eteen, viisi talenttia saanut astui esiin
hoitoonsa uskotut rahat mukanaan ja esitti toiset viisi talenttia sanoen:
'Herra, annoit sijoitettavakseni viisi talenttia, ja minulla on ilo esittää
toiset viisi talenttia, jotka olen voittona ansainnut.' Ja silloin tämä herra
sanoi hänelle: 'Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija; olet ollut
uskollinen vähässä, siksipä panenkin sinut paljon haltijaksi; astu saman tien
herrasi iloon.' Ja sitten astui kaksi talenttia saanut esiin sanoen: 'Herra,
uskoit haltuuni kaksi talenttia; katso, olen voittanut nämä toiset kaksi
talenttia.' Ja silloin hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvin tehty, hyvä ja
uskollinen taloudenhoitaja; sinäkin olet ollut uskollinen vähässä, ja nyt panen
sinut paljon haltijaksi; astu herrasi iloon.' Ja sitten tuli tekemään tiliä se,
joka oli saanut yhden talentin. Tämä palvelija astui esiin sanoen: 'Minä tunsin
sinut ja ymmärsin sinut ovelaksi mieheksi sikäli, että odotit tuloksia
siitäkin, mistä et ollut itse vaivaa nähnyt; siksi pelkäsin vaarantaa mitään
siitä, mikä oli hoitooni uskottu. Kätkin talenttisi turvallisesti maahan; tässä
se on; sinulla on nyt se, mikä sinulle kuuluu.' Mutta hänen herransa vastasi:
'Olet laiska ja saamaton taloudenhoitaja. Itse sen sanomalla tunnustat
tienneesi, että vaatisin sinulta tilityksen kohtuullisten voittojen kera, niin
kuin ahkerat palvelijatoverisi ovat tänä päivänä minulle luovuttaneet. Tämän
tietäessäsi sinun olisi siis pitänyt antaa rahani edes pankkiirien käsiin,
jotta olisin palatessani saanut omani korkojen kera takaisin.' Ja sitten tämä
herra sanoi taloudenhoitajien päällikölle: 'Ota tämä yksi talentti pois tältä
kelvottomalta palvelijalta ja anna se hänelle, jolla on kymmenen talenttia.'
"Jokaiselle,
jolla on, hänelle lisää annetaan, ja hänellä on oleva yltä kyllin; mutta siltä,
jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Ette voi ikuisen valtakunnan
asioiden osalta jäädä paikallenne. Isäni vaatii kaikkia lapsiaan kasvamaan
armossa ja totuuden tietämisessä. Teidän, nämä totuudet tietävien, tulee
tuottaa sitäkin enemmän hengen hedelmiä ja osoittaa yhä laajempaa
omistautumista palvelijatovereittenne epäitsekkääseen palvelemiseen. Ja
muistakaa, että sikäli kun osoitatte apunne veljistäni vähäisimmälle, olette
tämän palveluksen tehneet minulle.
"Ja tällä
tavoin teidän tulisi Isän asioita toimittaessanne tehdä työnne nyt ja
vast'edes, vieläpä ikuisesti. Jatkakaa työtänne, kunnes minä tulen. Tehkää
uskollisuutta osoittaen, mikä on tehtäväksenne annettu, ja niin tehdessänne
olette valmiit, kun kuoleman tilinteon hetki koittaa. Ja elettyänne elämänne
tällä tavoin Isän kunniaksi ja Pojan tyydytykseksi astutte riemumielin ja yhä
suurempaa mielihyvää tuntien ikiaikojen valtakunnan ikuiseen
palvelukseen."
Totuus on
elävää; Totuuden Henki johtaa valkeuden lapsia iäti hengellisen todellisuuden
ja jumalallisen palvelemisen uusiin maailmoihin. Teille ei anneta totuutta,
jotta kangistaisitte sen vakiintuneiksi, turvallisiksi ja kunnioitetuiksi
muodoiksi. Saamaanne totuuden julkituonnin tulee omakohtaisen kokemuksenne läpi
kulkien sillä tavoin laajentua, että kaikille, jotka näkevät hengelliset
hedelmänne, paljastuu uutta kauneutta ja aktuaalisia hengellisiä saavutuksia,
ja että he sen seurauksena tuntevat tarvetta ylistää taivaassa olevaa Isää.
Vain ne uskolliset palvelijat, jotka tällä tavoin kasvavat totuuden
tietämisessä ja jotka tällä keinoin kehittävät kyvyn hengellisten realiteettien
jumalalliseen arvostamiseen, voivat koskaan toivoa "astuvansa kokonaan
Herransa iloon." Miten surkeata olisikaan nähdä
[sivu 1918]
Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuvien sukupolvi sukupolven perään sanovan jumalallisen totuuden haltijan tehtävästään: "Mestari, tässä on totuus, jonka jätit hoitoomme sata tai tuhat vuotta sitten. Mitään emme ole kadottaneet, olemme uskollisesti säilyttäneet kaiken, minkä meille annoit; mitään muutoksia emme ole sallineet tehdä siihen, mitä meille opetit; tässä on totuus, jonka meille annoit." Mutta tällainen hengellistä saamattomuutta koskeva vetoomus ei puolusta hedelmätöntä totuudenvaalijaa Mestarin edessä. Millainen haltuunne uskottu totuus on, sen mukaan vaatii totuuden Mestari tilityksen.
Tämän jälkeen seuraavassa maailmassa teitä vaaditaan tekemään tiliä siitä, mitä tässä maailmassa saitte ja minkä haltijaksi teidät pantiin. Olipa syntymässä saatuja talentteja vain muutama taikka monta, jokaisen on kohdattava oikeudenmukainen ja armelias tilinteko. Jos saatuja lahjoja käytetään vain itsekkäisiin pyrintöihin eikä ajatustakaan suoda sille, mikä kuitenkin on korkeampi velvollisuus, eli sille, miten kasvatetaan niiden hengen hedelmien satoa, jotka tulevat julki alati laajenevassa ihmisten palvelemisessa ja Jumalan palvomisessa, niin tällaisten itsekkäiden taloudenhoitajien on otettava vastaan seuraamukset, jotka johtuvat heidän harkiten tekemästään valinnasta.
Ja miten suuresti kaikkien itsekkäiden kuolevaisten kaltainen olikaan tuo uskoton yhden talentin palvelija vierittäessään syyn omaan saamattomuuteensa suoraan herransa niskoille. Joutuessaan kasvokkain itse aiheuttamiensa epäonnistumisten kanssa, miten onkaan ihminen kärkäs vierittämään syyn muille, monet kerran sellaisille, jotka sen vähiten ansaitsevat!
Jeesus sanoi tuona iltana, kun he olivat
menossa levolle: "Auliisti olette saaneet, auliisti siis tulisi teidänkin
antaa taivaan totuutta, ja kun tätä totuutta annetaan, se moninkertaistuu ja
tuo julki yhä suuremmaksi käyvää pelastavan armon valkeutta jo sitä
jakaessanne."
Kaikista Mestarin esittämistä opetuksista mitään osakysymystä ei ole yhtä pahoin väärinkäsitetty kuin hänen lupaustaan, että hän joskus omassa persoonassaan palaa tähän maailmaan. Ei pidä ihmetellä, jos Mikael on kiinnostunut jonakin ajankohtana palaamaan planeetalle, jolla hän tämän maailman kuolevaisena koki seitsemännen ja viimeisen lahjoittautumisensa. On vain luonnollista uskoa, että Jeesus Nasaretilainen, joka nyt on erään valtavan universumin täysivaltainen hallitsija, olisi kiinnostunut tulemaan, ei vain kerran, vaan montakin kertaa, takaisin maailmaan, jossa hän eli niin ainutlaatuisen elämän ja jossa hänen osakseen lopuksi tuli se, että Isä antoi hänelle universumikohtaisen rajattoman vallan ja valtuudet. Urantia on iäti yksi niistä Mikaelin seitsemästä synnyinplaneetasta, joilla hän saavutti universumikohtaisen täysivaltaisuuden.
Jeesushan ilmoitti lukuisissa tilanteissa ja monille yksilöille aikomuksestaan palata tähän maailmaan. Kun hänen seuraajansa heräsivät tietoisuuteen siitä, ettei heidän Mestarinsa tulisi toimimaan ajallisena vapahtajana, ja kun he kuuntelivat hänen ennustuksiaan Jerusalemin hävittämisestä ja juutalaiskansakunnan kukistumisesta, oli varsin luonnollista, että he alkoivat yhdistää hänen luvatun paluunsa näihin katastrofaalisiin tapahtumiin. Mutta kun Rooman armeijat hajottivat Jerusalemin muurit maan tasalle, hävittivät temppelin ja ajoivat Juudean juutalaiset hajalle, eikä Mestari sittenkään tuonut itseään julki voimassa ja kunniassa, hänen seuraajansa ryhtyivät muotoilemaan uskomusta, joka lopulta yhdisti Kristuksen toisen tulemisen aikakauden päättymiseen ja jopa maailmanloppuun.
Jeesus lupasi tehdä kaksi asiaa sen jälkeen,
kun hän olisi noussut Isän tykö ja kun kaikki valta taivaassa ja maan päällä
olisi annettu hänen käsiinsä. Hän lupasi ensinnäkin lähettää maailmaan ja
tilalleen vielä toisen opettajan, Totuuden Hengen; ja tämän hän teki Helluntain
päivänä. Toiseksi, ei ole epäilystäkään siitä, että hän lupasi seuraajilleen
jonakin ajankohtana palata omassa persoonassaan tähän maailmaan. Mutta hän ei
[sivu 1919]
sanonut, miten, missä tai milloin hän vierailisi toistamiseen tällä planeetalla, jolla hän oli kokenut lihallishahmoisen lahjoittautumisen. Eräässä tilanteessa hän antoi ymmärtää, että vaikka hän olikin ollut lihallisen ruumiin silmin nähtävissä täällä lihallisessa hahmossa eläessään, niin palatessaan hän olisi (ainakin yhdellä mahdollisista käynneistään) nähtävissä vain hengellisen uskon silmin.
Monet meistä ovat taipuvaisia uskomaan Jeesuksen palaavan tulevina aikakausina Urantialle monta kertaa. Meillä ei ole hänen nimenomaista lupaustaan siitä, että hän kävisi täällä mainitut monta kertaa, mutta tuntuu varsin todennäköiseltä, että hän, jonka universumiarvonimiin kuuluu Urantian Planeettaprinssin titteli, vierailisi monet kerrat maailmassa, jonka valloittamisen myötä hän sai näin ainutlaatuisen arvonimen.
Uskomme mitä vakaimmin siihen, että Mikael tulee vielä omassa persoonassaan palaamaan Urantialle, mutta meillä ei ole harmaintakaan aavistusta siitä, milloin tai millä tavalla hän mahdollisesti katsoo parhaaksi tulla. Ajoittuuko tämä toinen adventti maan päällä niin, että se sattuu nykyisen aikakauden viimeisen tuomion yhteyteen -- joko niin, että siihen liittyy tai on liittymättä Hallinnollisen Pojan ilmestyminen? Tuleeko hän Urantian jonkin myöhemmin seuraavan aikakauden päättymisen yhteydessä? Tuleeko hän ilmoittamatta, ja onko se oleva jokin erillinen tapahtuma? Emme tiedä. Vain yhdestä seikasta olemme varmoja, nimittäin siitä, että kun hän tosiaankin palaa, todennäköisesti koko maailma tulee siitä tietämään, sillä hänen täytyy tulla universumin korkeimman hallitsijan asemassa eikä tuntemattomana Beetlehemin pikkuvauvana. Mutta jos on määrä, että jokainen silmä näkee hänet, ja jos on määrä olla niin, että vain hengelliset silmät erottavat hänen läsnäolonsa, siinä tapauksessa hänen tulonsa täytyy siirtyä kauas tulevaisuuteen.
Teette sen vuoksi viisaasti, jos irrotatte Mestarin henkilökohtaisen paluun maan päälle mistä hyvänsä ja kaikista ennalta määrätyistä tapahtumista tai etukäteen asetetuista aikakausista. Olemme varmoja vain yhdestä asiasta: Hän on luvannut tulla takaisin. Meillä ei ole mitään käsitystä siitä, milloin ja missä yhteydessä hän täyttää tämän lupauksen. Sikäli kuin tiedämme, hän saattaa ilmestyä maan päälle minä päivänä hyvänsä, tai yhtä hyvin saattaa olla, että hän tulee vasta, kun aikakausi aikakauden perään on siirtynyt menneisyyteen ja asianmukaisesti tuomittu hänen Paratiisin-joukkoihin kuuluvien työtoveri-Poikiensa toimesta.
Mikaelin toinen adventti maan päällä on tapahtuma, jolla on suunnatonta tunnearvoa sekä keskiväliolennoille että ihmisille; mutta muutoin sillä ei ole mitään välitöntä merkitystä keskiväliolennoille, eikä sillä ihmisten kannalta ole sen suurempaa käytännön merkitystä kuin luonnollisen kuoleman tuiki tavallisella tapahtumalla, se kun varsin äkkiä syöksee kuolevaisen ihmisen sen universumitapahtumien virran välittömään otteeseen, joka johtaa suoraa tietä tämän saman Jeesuksen, universumimme täysivaltaisen hallitsijan, eteen. Kaikkien valon lasten on määrä nähdä hänet, eikä ole suurtakaan merkitystä sillä, menemmekö me hänen tykönsä, vai sattuuko hän ensiksi tulemaan meidän luoksemme. Olkaa sen vuoksi aina valmiit toivottamaan hänet tervetulleeksi maan päälle, samoin kuin hän on valmis toivottamaan teidät tervetulleiksi taivaaseen. Odotamme luottavaisina hänen loistavaa ilmestymistään, jopa toistuvia tulemisiaan, mutta olemme täysin tietämättömiä siitä, miten, milloin ja missä yhteydessä hänen on määrä ilmestyä.