[sivu
1308]
KRISTUS MIKAELIN
LAHJOITTAUTUMISET
GABRIEL on antanut minulle, Nebadonin
Iltatähtien päällikölle Gavalialle, tehtäväksi esittää Urantialla kertomus
Universumin Hallitsijan, Nebadonin Mikaelin, seitsemästä lahjoittautumisesta.
Tätä esitystä laatiessani pysyttäydyn tiukasti niiden rajoitusten puitteissa,
jotka toimeksiannossani asetetaan.
Lahjoittautumisattribuutti on olennainen Universaalisen Isän Paratiisin-Poikien ominaisuus. Halussaan päästä lähelle sitä, mitä heidän alaisensa elävät luodut elämässään kokevat, erilaiset Paratiisin-Poikien yhteisöt heijastavat Paratiisin-vanhempiensa jumalallista olemusta. Paratiisin-Kolminaisuuteen kuuluva Iankaikkinen Poika oli tämän käytännön osalta tienraivaaja sikäli, että hän oli Grandfandan ja ensimmäisten ajallisuudesta ja avaruudesta saapuneiden pyhiinvaeltajien ylösnousemuksen aikoina lahjoittautunut Havonan seitsemälle kehälle seitsemän kertaa. Ja edustajiensa, Mikael- ja Avonaali-Poikien, persoonassa Iankaikkinen Poika lahjoittautuu avaruuden paikallisuniversumeille jatkuvasti.
Kun Iankaikkinen Poika lahjoittaa Luoja-Pojan jollekin projisoidulle paikallisuniversumille, tuo Luoja-Poika ottaa täyden vastuun tämän uuden universumin valmistumisesta, valvonnasta ja levollisuudesta, mihin liittyy ikuiselle Kolminaisuudelle annettu juhlallinen vala. Valassaan hän lupaa, ettei ota käsiinsä täyttä hallitsijanvaltaa uuteen luomistulokseen nähden ennen kuin hänen luodun hahmossa suorittamansa seitsemän lahjoittautumista on menestyksellisesti suoritettu, eikä ennen kuin ne ovat saaneet varmennuksen hallintoalueen superuniversumin Päivien Muinaisilta. Tällaisen velvoitteen ottaa kantaakseen jokainen Mikael-Poika, joka tarjoutuu lähtemään Paratiisista ryhtyäkseen organisoimaan ja luomaan universumia.
Tällaisten luodun hahmossa tapahtuvien inkarnoitumisten tarkoituksena on suoda näille Luojille mahdollisuus tulla viisaaksi, myötätuntoiseksi, oikeudenmukaiseksi ja ymmärtäväiseksi hallitsijaksi. Nämä jumalalliset Pojat ovat myötäsyntyisesti oikeudenmukaisia, mutta näiden toinen toistaan seuraavien lahjoittautumiskokemusten seurauksena heistä tulee ymmärtäväisen armeliaita. He ovat luontaisesti armeliaita, mutta nämä kokemukset tekevät heistä uusilla ja useammilla tavoilla armeliaita. Nämä lahjoittautumiset merkitsevät viimeisiä vaiheita heidän opettamisessaan ja kouluttamisessaan niitä yleviä tehtäviä varten, mitä paikallisuniversumien hallitseminen jumalallista vanhurskautta ja oikeudenmukaista harkintaa noudattaen merkitsee.
Vaikka niille eri maailmoille, järjestelmille ja konstellaatioille samoin kuin niille erilaisille universumin älyllisten olentojen yhteisöille, joihin nämä lahjoittautumiset vaikuttavat ja joita ne hyödyttävät, koituukin lukuisia odottamattomia etuja, niiden pääasiallisena tarkoituksena on sittenkin Luoja-Pojan oman henkilökohtaisen koulutuksen ja universumiopetuksen päätökseenvieminen. Nämä lahjoittautumiset eivät ole siinä mielessä välttämättömiä, että niiden takia paikallisuniversumin johtaminen olisi viisasta, oikeudenmukaista ja tehokasta, mutta ne ovat ehdottoman välttämättömiä sellaisen luomistuloksen tasapuolisen, armeliaan ja ymmärtäväisen hoitamisen kannalta, joka vilisee eri elollismuotojaan ja myriadeja älyllisiä mutta epätäydellisiä luotujaan.
Mikael-Pojat alkavat universumin
organisointityönsä tuntien täyttä ja oikeudenmukaista myötätuntoa luomiaan
erilaisia olentoluokkia kohtaan. Heillä
[sivu 1309]
on yltä kyllin armeliaisuutta osoitettavaksi
kaikkia näitä toisistaan eroavia luotuja kohtaan, jopa sääliä niitä kohtaan,
jotka harhailevat ja rämpivät itse aikaansaamassaan itsekkyyden suossa. Mutta
tällaiset oikeudenmukaisuudesta ja vanhurskaudesta kertovat avut eivät Päivien
Muinaisten käsityksen mukaan vielä riitä. Nämä superuniversumien kolmiyhteiset
vallanpitäjät eivät koskaan anna vahvistusta Luoja-Pojan asemalle Universumin
Hallitsijana ennen kuin tämä on tosiaan hankkinut itselleen omien luotujensa
katsantokannan aktuaalisella kokemuksella näiden elinpiirinä olevasta
ympäristöstä ja näiden luotujen itsensä hahmossa elämällä. Tällä tavoin näistä
Pojista tulee järkeviä ja ymmärtäväisiä hallitsijoita, näin he pääsevät siihen,
että he tuntevat ne moninaiset ryhmät, joita he hallitsevat ja joihin
nähden he käyttävät universumin toimivaltaa. Elävän kokemuksen avulla he
hankkivat itselleen käytännön armeliaisuutta, tasapuolista arvostelukykyä ja
sitä kärsivällisyyttä, joka syntyy kokemuksellisesta luotujen olemassaolosta.
Nebadonin
paikallisuniversumia hallitsee nyt Luoja-Poika, joka on vienyt lahjoittautumistoimintansa
päätökseen. Hän hallitsee oikeudenmukaisena ja armeliaana kaikkivaltiaana
kaikkia kehittyvän ja täydellistyvän universuminsa valtavia alueita. Nebadonin
Mikael on 611.121:s Iankaikkisen Pojan lahjoittautuminen ajallisuuden ja
avaruuden universumeille, ja hän aloitti paikallisuniversuminne organisoinnin
noin neljäsataamiljardia vuotta sitten. Mikael valmistautui ensimmäiselle
lahjoittautumistarkoituksessa tapahtuneelle tutkimusretkelle jokseenkin niihin
aikoihin, jolloin Urantia miljardi vuotta sitten oli saamassa nykyisen
muotonsa. Hänen lahjoittautumisensa ovat tapahtuneet noin
sadanviidenkymmenenmiljoonan vuoden välein niin, että viimeinen
lahjoittautuminen suoritettiin tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten Urantialla.
Aion seuraavaksi selvittää näiden lahjoittautumisten luonteen niin
täysimääräisesti kuin toimeksiantoni sallii.
1. ENSIMMÄINEN LAHJOITTAUTUMINEN
Oli juhlallinen tapaus noin miljardi vuotta sitten Salvingtonissa, kun Nebadonin universumin yhteen kokoontuneet johtajat ja päälliköt kuulivat Mikaelin ilmoittavan, että hänen vanhempi veljensä Immanuel ottaisi Nebadonin vallanohjat kohdakkoin käsiinsä siksi aikaa, kun hän olisi poissa suorittamassa muuatta tehtävää, jota ei kuitenkaan selitetty. Mitään muuta tiedonantoa ei tästä toimituksesta annettu paitsi, että Konstellaatioiden Isille kaukoviestimin lähetetyssä jäähyväissanomassa todettiin muiden ohjeiden ohessa: "Ja täksi ajaksi jätän teidät Immanuelin hoivaan ja huomaan, sillä menen täyttämään Paratiisin-Isäni käskyä."
Kaukoviestimin lähetetyn jäähyväisviestinsä
lähetettyään Mikael ilmestyi Salvingtonin lähtökentälle, aivan niin kuin hän
oli tehnyt monissa aikaisemmissakin tilanteissa valmistautuessaan lähtemään
Uversaan tai Paratiisiin, paitsi että hän tuli nyt yksin. Hän päätti lähtölausuntonsa
näillä sanoin: "Poistun luotanne, mutta vain muutamaksi ajaksi. Tiedän, että monet teistä
haluaisivat tulla mukanani, mutta sinne, minne minä menen, sinne ette te voi
tulla. Sitä, mitä minä olen kohta tekevä, sitä ette te voi tehdä. Menen tekemään,
mitä Paratiisin Jumaluudet tahtovat minun tekevän. Ja kun olen suorittanut
tehtäväni ja hankkinut tämän kokemuksen, olen palaava omalle paikalleni teidän
keskuuteenne." Ja nämä sanat lausuttuaan Nebadonin Mikael katosi kaikkien
paikalle kerääntyneiden näkyviltä, eikä hän ilmaantunut nähtäville ennen kuin
standardiajanlaskun mukaan oli kulunut kaksikymmentä vuotta. Koko
Salvingtonissa vain Jumalallinen Hoivaaja ja Immanuel tiesivät, mitä oli
tapahtumassa, ja Päivien Yhdistynyt uskoi salaisuutensa vain universumin
toimeenpanopäällikölle, Kirkkaalle Aamutähdelle Gabrielille.
Kaikki
Salvingtonin asukkaat samoin kuin konstellaatio- ja järjestelmäpäämajojen
maailmoissa asuvat kokoontuivat kukin oman universumitietovirtojen
vastaanottoasemansa tietämille toivoen saavansa jonkin sanoman Luoja-Pojan
tehtävästä ja olinpaikasta. Vasta kolmantena Mikaelin lähdön jälkeisenä päivänä
saatiin viesti, jolla saattoi tässä mielessä olla merkitystä. Tuona päivänä
Salvingtonissa rekisteröitiin
[sivu 1310]
Melkisedekien
sfääriltä, tuon olentoluokan Nebadonin-päämajasta, lähtenyt tiedonanto, joka
yksinkertaisesti vain kirjasi seuraavan epätavallisen ja ennenkuulumattoman
tapahtuman: "Tänään puoliltapäivin tämän maailman vastaanottokentälle
ilmestyi outo Melkisedek-Poika, joka ei ole yksi meistä, mutta joka on täysin
olentoluokkaamme kuuluvan kaltainen. Hänen seurassaan oli yksittäinen omniafi,
joka toi mukanaan Uversan antaman valtuuskirjan ja esitti Päivien Muinaisten
antamat ja Salvingtonin Immanuelin vahvistamat, päälliköllemme osoitetut
määräykset. Näissä esitettiin ohje ottaa tämä uusi Melkisedek-Poika omaan
yhteisöömme ja osoittaa hänet palvelemaan Nebadonin Melkisedekien
hätätilapalvelun piirissä. Ja näin onkin asia järjestetty; käsky on
täytetty."
Ja tässä on
jotakuinkin kaikki, mitä Salvingtonin tallenteet Mikaelin ensimmäisestä
lahjoittautumisesta kertovat. Mitään muuta ei kirjauksista ilmene kuin Urantian
ajanlaskun mukaan vasta sata vuotta myöhäisemmältä ajalta, jolloin muistiin
merkittiin se tosiasia, että Mikael oli palannut ja asiasta mitään
ilmoittamatta ryhtynyt taas johtamaan universumin asioita. Mutta Melkisedekien
maailmasta löytyy muuan outo tallenne, kertomus tämän kyseisen aikakauden
hätätilajoukkoihin kuuluneen ainutlaatuisen Melkisedek-Pojan palvelusta. Tätä
asiakirjaa säilytetään vaatimattomassa temppelissä, joka sijaitsee nykyisin
Isä-Melkisedekin kodin etupihalla, ja asiakirja sisältää tarinan tämän
tilapäisen Melkisedek-Pojan palvelusta siinä yhteydessä, kun hänelle annettiin
määräys kahteenkymmeneenneljään universumin hätätilatehtävään. Ja tämä
asiakirja, jonka olen vast'ikään taas kertaalleen lukenut, päättyy seuraaviin
sanoihin:
"Ja tänään
puoliltapäivin, ennalta mitään ilmoittamatta ja vain kolmen veljeskuntamme
jäsenen ollessa tapahtumaa todistamassa, katosi tämä luokkaamme kuuluva
vieraileva Poika maailmastamme niin kuin hän oli saapunutkin: vain yksinäinen
omniafi seuranaan. Ja tämän kirjauksen loppuun liitetään nyt todistus siitä,
että kyseinen vierailija eli Melkisedekinä, työskenteli Melkisedekinä
Melkisedekin hahmossa ja suoritti uskollisesti kaikki yhteisöömme kuuluvan
Hätätilapojan asemassa saamansa toimeksiannot. Kaikkien yksimielisellä
suostumuksella hänestä on tullut Melkisedekien päällikkö, sillä hän on
verrattomalla viisaudellaan, ylivertaisella rakkaudellaan ja ylevällä
antaumuksellaan velvollisuuksiaan kohtaan ansainnut rakkautemme ja
jumalointimme. Hän rakasti meitä, hän ymmärsi meitä ja hän palveli kanssamme,
ja olemme iäti hänen uskollisia ja hartaita Melkisedek-tovereitaan, sillä tästä
maailmassamme eläneestä muukalaisesta on nyt ikiajoiksi tullut Melkisedekin
olemuksen omaava universumin hoivaaja."
Ja tässä on kaikki, mitä minulla on lupa kertoa Mikaelin
ensimmäisestä lahjoittautumisesta. Ymmärrämme tietenkin täysin, ettei tämä outo
Melkisedek, joka miljardi vuotta sitten niin perin salaperäisesti palveli
Melkisedekien seurassa, ollut kukaan muu kuin ensimmäisen lahjoittautumisensa
merkeissä inkarnoitunut Mikael. Tosin arkistot eivät nimenomaisesti mainitse,
että tämä ainutlaatuinen ja pystyvä Melkisedek oli Mikael, mutta yleisesti
uskotaan, että se oli hän. Varsinaista mainintaa tästä tosiasiasta ei ehkä ole
löydettävissäkään muualta kuin Sonaringtonin arkistoista, eivätkä tuon salaisen
maailman arkistot ole meille avoinna. Inkarnoitumisen ja lahjoittautumisen
mysteerit tunnetaan täysin vain tuossa jumalallisten Poikien pyhässä
maailmassa. Meillä on kaikilla tietoa Mikaelien lahjoittautumisiin liittyvistä
tosiasioista, mutta emme ymmärrä, miten ne pannaan toimeen. Emme tiedä, miten
universumin hallitsijasta, Melkisedekien luojasta, voi näin yht'äkkiä ja
salaperäisesti tulla yksi Melkisedekeistä, miten hän voi elää yhtenä heistä
heidän joukossaan ja työskennellä sadan vuoden ajan Melkisedek-Poikana. Mutta
niin vain tapahtui.
Kaikki sujui
Nebadonin universumissa hyvin miltei sadanviidenkymmenenmiljoonan vuoden ajan
Mikaelin Melkisedekin hahmossa suorittaman lahjoittautumisen jälkeen, kunnes
konstellaatio 37:n
[sivu 1311]
järjestelmässä
11 alkoi kehkeytyä häiriö. Tässä häiriössä oli kysymys erään Lanonandek-Pojan,
erään Järjestelmänhallitsijan, aiheuttamasta epäsovusta, josta
Konstellaation-Isät olivat lausuneet tuomionsa ja Päivien Uskollinen, tuohon
konstellaatioon osoitettu Paratiisin neuvonantaja, oli sen hyväksynyt. Mutta
protestoiva Järjestelmänhallitsija ei ollut ratkaisuun täysin tyytyväinen. Yli
sata vuotta jatkuneen tyytymättömyyden jälkeen hän johdatti toverinsa yhteen
laajimmalle levinneistä ja tuhoisimmista kapinoista, mitä Nebadonin
universumissa on koskaan Luoja-Pojan hallintsijanvaltaa vastaan lietsottu.
Kapina on Uversan Päivien Muinaisten toimesta jo kauan sitten oikeudellisesti
käsitelty ja lopetettu.
Tuo
Järjestelmänhallitsija-kapinallinen, Lutentia, hallitsi päämajaplaneettansa
korkeimpana Nebadonin standardiajanlaskun mukaan yli kahdenkymmenen vuoden
ajan, minkä jälkeen Kaikkein Korkeimmat Uversan suostumuksella määräsivät hänet
eristettäväksi ja pyysivät Salvingtonin vallankäyttäjiä nimittämään uuden
Järjestelmänhallitsijan, joka ottaisi vastuulleen tämän taistelujen raastaman
ja sekasortoisen asuttujen maailmojen järjestelmän johtamisen.
Samaan aikaan
kun tämä pyyntö otettiin vastaan Salvingtonissa, Mikael julkisti toisen niistä
epätavallisista julistuksistaan, jotka kertoivat hänen aikomuksestaan olla
poissa universumin päämajasta "täyttääkseni Paratiisin-Isäni käskyn",
lupauksestaan "palata sitten, kun on määrä" ja kaiken vallan
keskittämisestä hänen Paratiisin-veljensä, Päivien Yhdistyneen, Immanuelin käsiin.
Ja sitten Mikael
poistui taas päämajasfääriltään samalla menetelmällä, joka oli pantu merkille
jo siihen aikaan, kun hän teki lähtöä Melkisedekin hahmossa suorittamansa
lahjoittautumisen yhteydessä. Kolme päivää tämän selitystä vaille jääneen
hyvästijätön jälkeen Nebadonin ensiasteisten Lanonandek-Poikien varajoukon
keskuuteen ilmaantui uusi ja tuntematon jäsen. Tämä uusi Poika ilmestyi
puolilta päivin, ennalta ilmoittamatta ja seurassaan vain yksittäinen tertiafi,
joka toi mukanaan Uversan Päivien Muinaisten antaman valtuuskirjan.
Salvingtonin Immanuelin vahvistamassa valtuuskirjassa annettiin ohje osoittaa
tämä Poika konstellaation numero 37:n järjestelmään numero 11 viraltapannun
Lutentian seuraajaksi, jolla olisi täydet valtuudet toimia virkaatekevänä
Järjestelmänhallitsijana kunnes uusi hallitsija nimitettäisiin.
Universumin
ajanlaskun mukaan yli seitsemäntoista vuotta tämä outo ja tuntematon
väliaikainen hallitsija hoiti sekasortoisen ja turmeltuneen
paikallisjärjestelmän asioita ja viisautta osoittaen selvitti sen vaikeudet.
Ketään Järjestelmänhallitsijaa ei ole milloinkaan palavammin rakastettu eikä
yleisemmin arvostettu ja kunnioitettu. Oikeudenmukaisuudella ja
armeliaisuudella tämä uusi hallitsija pani kuohuvan järjestelmän järjestykseen
samalla, kun hän piti tunnollisesti huolta kaikista alamaisistaan ja jopa
tarjosi kapinoivalle edeltäjälleen sellaista etuoikeutta, että tämä olisi
saanut istua hänen kanssaan samalla järjestelmän valtaistuimella, kunhan vain
pyytäisi Immanuelilta anteeksi tahdittomuuksiaan. Mutta Lutentia torjui nämä
laupeudenosoitukset, ja hän tiesi varsin hyvin, ettei tämä uusi ja outo
Järjestelmänhallitsija ollut kukaan muu kuin Mikael, juuri se
universuminhallitsija, jota hän vasta äsken oli uhmannut. Mutta miljoonat hänen
eksytetyistä ja harhaan johdetuista alamaisistaan ottivat vastaan tämän uuden
hallitsijan tarjoaman anteeksiannon, hallitsijan, joka tuona ajankohtana
tunnettiin Palonian järjestelmän Pelastaja-Hallitsijana.
Ja sitten koitti
se ikimuistettava päivä, jolloin vastanimitetty Järjestelmänhallitsija saapui,
hallitsija, jonka universumin viranomaiset olivat asettaneet viraltapannun
Lutentian pysyväksi seuraajaksi, ja koko Palonia murehti jaloimman ja
hyväntahtoisimman Nebadonin koskaan tunteman järjestelmänhallitsijan lähtöä.
Tuon järjestelmän piirissä häntä rakastivat kaikki, ja hänen toverinsa kaikista
Lanonandek-Poikien ryhmistä jumaloivat häntä. Hänen poistumisensa ei ollut
mikään koruton tapahtuma, vaan hänen järjestelmän päämajasta lähtiessään
pantiin toimeen suuri juhlatilaisuus. Hänen harhautunut edeltäjänsä lähetti
hänkin seuraavan sanoman: "Oikeudenmukainen ja vanhurskas Sinä toden totta
olet kaikissa toimissasi. Vaikka minä yhä torjunkin
[sivu 1312]
Paratiisin
vallankäytön, on minun pakko tunnustaa, että Sinä olet oikeudenmukainen ja
armelias hallintomies."
Ja sitten tämän kapinallisen järjestelmän väliaikainen
hallitsija jätti hyvästit planeetalle, jolla hän oli hallintotehtävissä kotvan
aikaa oleskellut. Ja kolmantena päivänä tämän jälkeen Mikael ilmestyi
Salvingtoniin ja ryhtyi taas johtamaan Nebadonin universumia. Kohta tämän
jälkeen seurasi kolmas Uversan antama julistus Mikaelin täysivaltaisuuteen ja
arvovaltaan perustuvan vallan etenemisestä. Ensimmäinen tämänlaatuinen julistus
annettiin aikana, jolloin hän saapui Nebadoniin, toinen julkistettiin pian
Melkisedekin hahmossa tapahtuneen lahjoittautumisen päätökseensaattamisen
jälkeen, ja nyt siis seurasi kolmas julistus toisen eli Lanonandekin hahmossa
suoritetun tehtävän päättymisen jälkeen.
Salvingtonin
korkein neuvosto oli juuri saanut käsitellyksi planeetalla 217, järjestelmässä
87, konstellaatiossa numero 61 toimivien Elämänkantajien esittämän pyynnön,
että heidän avukseen lähetettäisiin Aineellinen Poika. Tämä planeetta sattui
sitä paitsi sijaitsemaan sellaisessa asuttujen maailmojen järjestelmässä, jossa
muuan toinen Järjestelmänhallitsija oli joutunut harhateille. Käsillä oli
siihen mennessä toinen tämänkaltainen kapina koko Nebadonissa.
Ratkaisuntekoa
mainitun planeetan Elämänkantajien lähettämän anomuksen osalta lykättiin
Mikaelin pyynnöstä, kunnes Immannuel olisi harkinnut asiaa ja antanut siitä
lausuntonsa. Tällainen menettely oli poikkeuksellista, ja muistan hyvin, kuinka
me kaikki aavistimme jotakin epätavallista olevan tekeillä. Eikä meidän kauan
tarvinnutkaan olla jännityksessä. Mikael ryhtyi toimenpiteisiin jättääkseen
universumin johtamisen Immanuelin käsiin samalla, kun hän uskoi taivaallisten
voimien päällikkyyden Gabrielin hoitoon. Ja hallinnolliset velvollisuutensa
tällä tavoin muille luovutettuaan hän jätti hyvästit Universumin Äiti-Hengelle
ja katosi Salvingtonin lähtökentältä täsmälleen niin kuin hän oli tehnyt
kahdessa aikaisemmassakin tapauksessa.
Ja niin kuin
saatoimme odottaakin, kolmantena tämän jälkeisenä päivänä, asiasta ennalta
mitään ilmoittamatta, konstellaation numero 61:n järjestelmän numero 87:n
päämajamaailmaan ilmestyi vieras Aineellinen Poika, jonka seurassa oli Uversan
Päivien Muinaisten valtuuttamana ja Salvingtonin Immanuelin varmistamana muuan
yksittäinen sekonafi. Järjestelmän virkaatekevä Hallitsija nimitti tämän uuden
ja salaperäisen Aineellisen Pojan oitis maailman numero 217:n virkaatekeväksi
Planeettaprinssiksi, ja konstellaation numero 61:n Kaikkein Korkeimmat
vahvistivat heti tämän nimityksen.
Näin tämä
ainutlaatuinen Aineellinen Poika aloitti vaikean uransa luopuruuden ja
kapinoinnin takia karanteeniin asetetussa maailmassa, joka sijaitsee
saarretussa järjestelmässä vailla mitään suoraa yhteydenpitoa ulkopuoliseen
universumiin. Ja tässä maailmassa hän työskenteli planeetan ajanlaskun mukaan
mitattuna yksikseen kokonaisen sukupolven ajan. Kyseinen Aineellinen
Hätätilapoika sai hairahtuneen Planeettaprinssin ja tämän koko esikunnan
katumaan ja palaamaan oikealle tielle. Ja hän oli todistamassa, miten tämä
planeetta saatettiin takaisin palvelemaan lojaalisti Paratiisin vallankäyttöä
sellaisena kuin se on paikallisuniversumeissa vakiintunut. Aineellinen Poika ja
Tytär saapuivat aikanaan tähän elvytettyyn ja pelastettuun maailmaan, ja sitten
kun heidät oli näkyvinä planeetanhallitsijoina asianmukaisesti asetettu
virkaansa, väliaikainen eli Hätätila-Planeettaprinssi lausui muodolliset
jäähyväiset ja katosi eräänä päivänä keskipäivän aikaan. Kolmantena päivänä
tämän jälkeen Mikael ilmestyi totutulle paikalleen Salvingtonissa, eikä
aikaakaan kun superuniversumin kaukotiedotuslähetyksissä luettiin Päivien
Muinaisten neljäs julistus, joka ilmoitti Nebadonin Mikaelin suvereenisuuden
edenneen taas pidemmälle.
Olen pahoillani,
ettei minulla ole lupaa kertoa siitä kärsivällisyydestä, mielenlujuudesta ja
taitavuudesta, jolla tämä Aineellinen Poika kohtasi tuon sekasortoisen
planeetan koettelevat
[sivu 1313]
tilanteet. Tämän
eristetyn maailman saattaminen jälleen oikealle tielle on eräs pelastuksesta
kertovien aikakirjojen syvimmin liikuttavista luvuista koko Nebadonissa. Tämän
tehtäväkäynnin päättymiseen mennessä koko Nebadonille oli selvinnyt, miksi
heidän rakastettu hallitsijansa päätti ryhtyä näihin toistuviin lahjoittautumisiin
jonkun hänen alapuolellaan olevaan luokkaan kuuluvan älyllisen olennon
hahmossa.
Mikaelin
lahjoittautumiset, ensin Melkisedek-Poikana, sitten Lanonandek-Poikana ja
seuraavaksi Aineellisena Poikana, ovat kaikki yhtä salaperäisiä ja selittämättömiä.
Kussakin tapauksessa hän ilmestyi yht'äkkiä ja täysin kehittyneenä
lahjoittautumisen kohteena olevan ryhmän yksilönä. Tällaisiin inkarnaatioihin
liittyvää mysteeriä eivät koskaan tule tuntemaan muut kuin ne, joilla on pääsy
arkistojen sisäkehälle Sonaringtonin pyhällä sfäärillä.
Tämän
eristyksissä ja kapinatilassa olleen maailman Planeettaprinssinä suoritetun
ihmeteltävän lahjoittautumisen jälkeen kukaan Nebadonin Aineellisista Pojista
tai Tyttäristä ei ole koskaan tuntenut kiusausta valittaa toimeksiannoistaan
tai moittia planeettatehtäviinsä liittyviä vaikeuksia. Oli aika mikä hyvänsä,
Aineelliset Pojat tietävät, että heillä on universumin Luoja-Pojassa
ymmärtäväinen hallitsija ja myötätuntoinen ystävä, sellainen, joka on
"joka suhteessa koeteltu ja kokeiltu", aivan kuten heitäkin on
koeteltava ja kokeiltava.
Jokaista tässä mainittua tehtäväkäyntiä seurasi
aikakausi, jolloin palvelualttius ja lojaalisuus tästä universumista peräisin
olevien taivaan älyllisten olentojen keskuudessa kohosivat entistäkin
korkeammalle, kun kullekin tämän jälkeen seuraavalle lahjoittautumiskaudelle
taas oli ominaista edistyminen ja koheneminen kaikilla universumihallinnon
metodien ja hallitusmenetelmien alalla. Koskaan tämän lahjoittautumisen jälkeen
yksikään Aineellinen Poika tai Tytär ei ole tieten tahtoen liittynyt kapinaan
Mikaelia vastaan, sillä he rakastavat ja kunnioittavat häntä aivan liian
antaumuksellisesti koskaan tietoisesti hänet torjuakseen. Viimeksi kuluneiden
aikojen Aatamit on saatu harhateille vain korkeammantyyppisten
kapinallispersoonallisuuksien harjoittaman petoksen ja viisastelun avulla.
Erään Uversassa
periodeittain järjestettävien tuhatvuosittaisnimenhuutojen lopulla tapahtui,
että Mikael ryhtyi toimenpiteisiin siirtääkseen Nebadonin hallitusjärjestelmän
Immanuelin ja Gabrielin vastuulle. Ja muistaessamme, mitä menneinä aikoina
vastaavanlaisen toimenpiteen seurauksena oli tapahtunut, valmistauduimme kaikki
tietenkin näkemään Mikaelin katoavan neljännelle lahjoittautumista
merkitsevälle tehtäväkäynnilleen. Eikä meidän kauan tarvinnutkaan odottaa,
sillä kohta hän astui Salvingtonin lähtökentälle ja katosi näkyvistämme.
Kolmantena
päivänä tämän lahjoittautumista merkinneen katoamisen jälkeen panimme
universumista Uversaan suunnatuista kaukoviestilähetyksistä merkille seuraavan
Nebadonin serafipäämajasta lähetetyn tärkeän uutisen: "Tiedotamme, että
tänne on saapunut ennalta mitään ilmoittamatta muuan tuntematon serafi, jonka
seurassa ovat eräs yksittäinen supernafi ja Salvingtonin Gabriel. Tämä
rekisteröimätön serafi käy Nebadonin serafiluokan enkelistä ja hänellä on
mukanaan Salvingtonin Immanuelin varmentama, Uversan Päivien Muinaisten antama
valtakirja. Mainittu serafi osoittautuu testien mukaan kuuluvaksi paikallisuniversumin
enkelten korkeimpaan luokkaan, ja hänet on jo osoitettu opetusneuvojien
joukkokuntaan."
Mikael oli tämän
serafin hahmossa suorittamansa lahjoittautumisen kuluessa poissa Salvingtonista
universumin standardiajanlaskun mukaan laskettuna yli neljänkymmenen vuoden
ajan. Tämän ajan kuluessa hän palveli serafiopetuksen neuvojana
kahtakymmentäkuutta eri opettajamestaria, asemassa, jota saattaisitte kutsua
yksityissihteerin tehtäväksi, ja hän toimi kahdessakymmenessäkahdessa eri
maailmassa. Hänen viimeinen ja samalla tämän jakson päättänyt toimeksiantonsa
oli kiinnitys erään Kolminaisuuden Opettaja-Pojan
[sivu 1314]
lahjoittautumistarkoituksessa
suorittamaan tehtäväkäyntiin Nebadonin universumin konstellaation numero 3:n
järjestelmän numero 84:n maailmassa numero 462.
Tämä
Kolminaisuuden Opettaja-Poika ei koko tämän seitsenvuotisen tehtäväänosoituksen
kuluessa päässyt koskaan täyteen varmuuteen serafitoverinsa henkilöllisyydestä.
Totta on, että tuon aikakauden kuluessa kaikkiin serafeihin suhtauduttiin
erityisen kiinnostuneesti ja tutkivasti. Tiesimme toki vallan hyvin, että
rakastettu Hallitsijamme oli serafin valepuvussa universumin jossakin kolkassa,
mutta koskaan emme voineet olla varmoja hänen identiteetistään. Hänet
tunnistettiin varmuudella vasta siihen aikaan, kun hän liittyi äsken mainitun
Kolminaisuuden Opettaja-Pojan lahjoittautumistehtävään. Mutta korkeimpiin
serafeihin suhtauduttiin koko tämän aikakauden ajan erityistä huolellisuutta
noudattaen siltä varalta, että joku meistä huomaisi meidän tietämättämme
toimineen luodun hahmossa lahjoittautumistehtävää suorittavan
Universuminhallitsijan isäntänä. Ja näin on enkeleiden kohdalla käynyt
ikiajoiksi toteen, että heidän Luojansa ja Hallitsijansa on
"serafipersoonallisuuden hahmossa joka suhteessa koeteltu ja
kokeiltu."
Sitä mukaa kun
näihin toinen toistaan seuranneisiin lahjoittautumisiin tuli kerta kerralta
mukaan yhä enemmän universumin alempien elollismuotojen olemusta, sitä mukaa
Gabrielista tuli yhä enemmän osallinen näillä inkarnoituneena suoritetuilla
tutkimusretkillä sikäli, että hän toimi universumiyhdyskanavana
lahjoittautuneen Mikaelin ja virkaatekevän universuminhallitsijan Immanuelin
välillä.
Mikael on nyt käynyt läpi lahjoittautumiskokemuksen
kolmen luomansa Universumipoikien luokan edustajana: Melkisedekien,
Lanonandekien ja Aineellisten Poikien. Seuraavaksi hän myöntyy personoitumaan
korkeimpana serafina enkelielollisuuden hahmoiseksi ennen kuin kohdistaa
huomionsa tahdollisten luotujensa alimman muodon, ajallisuuden ja avaruuden
evolutionaaristen kuolevaisten, ylösnousemuksellisten elämänvaiheiden eri
puoliin.
Urantian ajanlaskutavan mukaan vähän yli kolmesataamiljoonaa vuotta sitten olimme todistamassa taas uutta sellaista tapausta, että universumin vallanohjakset siirrettiin Immanuelille, ja panimme merkille, että Mikael valmistautui lähtemään. Tämä tilanne poikkesi aikaisemmista sikäli, että hän ilmoitti määränpääkseen Orvontonin superuniversumin päämajan Uversan. Hallitsijamme lähti aikanaan, mutta superuniversumin kaukotiedotuslähetyksissä ei koskaan mainittu Mikaelin saapumisesta Päivien Muinaisten hoveihin. Kohta hänen Salvingtonista-lähtönsä jälkeen kuultiin Uversan kaukoviestilähetyksistä kuitenkin seuraava merkittävä toteamus: "Tänä päivänä saapui ennalta ilmoittamaton ja numeroton, kuolevaisalkuperää edustava ylösnousemuspyhiinvaeltaja Nebadonin universumista. Hänellä on mukanaan Salvingtonin Immanuelin antama lupakirja, ja hänen seurassaan on Nebadonin Gabriel. Tämä identifioimaton olento on statukseltaan kiistämättä henkeä, ja hänet on otettu omaan joukkoomme."
Jos sattuisit tänä päivänä vierailemaan
Uversassa, kuulisit selostuksen niistä päivistä, jolloin Eventod oleskeli
siellä, tämä ajallisuudesta ja avaruudesta saapunut erikoinen ja tuntematon
pyhiinvaeltaja, joka Uversassa tunnetaan tuonnimisenä. Ja tämä
ylösnousemuskuolevainen, tai ainakin verraton persoonallisuus, joka esiintyi
täsmälleen sitä henkivaihetta olevan hahmoisena, jossa taivaaseen matkaavat
kuolevaiset esiintyvät, eli ja toimi Uversassa Orvontonin standardiajan mukaan
laskettuna yksitoistavuotisen ajanjakson. Tälle olennolle annettiin niitä
tehtäviä ja hän suoritti niitä velvollisuuksia, jotka henkikuolevaiselle
kuuluvat, niin kuin suorittivat hänen Orvontonin eri paikallisuniversumeista
saapuneet toverinsakin. Ja "joka suhteessa häntä koeteltiin ja kokeiltiin
niin kuin hänen tovereitaankin", ja kaikissa tilanteissa hän osoittautui
ylempiensä osoittaman luottavaisuuden ja luottamuksen arvoiseksi samalla, kun
hänen osakseen tuli hänen henkitovereittensa ehdoton kunnioitus ja uskollinen
ihailu.
[sivu 1315]
Seurasimme Salvingtonissa tämän henkipyhiinvaeltajan elämänuraa äärimmäisellä mielenkiinnolla, kun Gabrielin mukanaolon perusteella varsin hyvin tiesimme, ettei tämä vaatimaton ja numeroton pyhiinvaeltajahenki ollut kukaan muu kuin oman paikallisuniversumimme lahjoittautunut hallitsija. Tämä inkarnoituneen Mikaelin ensimmäinen ilmestyminen roolissa, jossa hän esiintyi eräässä kuolevaisten evoluutioon kuuluvassa vaiheessa, oli tapahtuma, joka sävähdytti ja kiehtoi koko Nebadonia. Olimme kuulleet tällaisista asioista, mutta nyt olimme niiden todistajina. Hän ilmestyi Uversaan täysin kehittyneenä ja kaikin puolin kouliintuneena henkikuolevaisena, ja siinä ominaisuudessa hän eteni elämänvaihettaan aina siihen tilanteeseen saakka, jolloin muuan ylösnousemuskuolevaisten ryhmä siirrettiin Havonaan. Sen jälkeen hänellä oli keskustelutuokio Päivien Muinaisten kanssa, ja kohta hän Gabrielin seurassa jätti nopeat ja koruttomat hyvästit Uversalle ja ilmaantui pian sen jälkeen tavanomaiselle paikalleen Salvingtonissa.
Vasta tämän lahjoittautumisen loppuunsaattamisen jälkeen meille vihdoin valkeni, että Mikael aikoi todennäköisesti inkarnoitua luomiensa universumipersoonallisuuksien erilaisten luokkien hahmossa alkaen korkeimmista Melkisedekeistä ja päätyen ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisissa maailmoissa eläviin, lihaa ja verta oleviin kuolevaisiin. Näihin aikoihin Melkisedekien yliopistot alkoivat opetuksessaan pitää esillä sellaista todennäköistä mahdollisuutta, että Mikael joskus ruumiillistuisi lihalliseksi kuolevaiseksi, ja esiintyi paljon kannunvalantaa siitä, mikä mahdollisesti olisi menetelmä, jolla moinen selittämätön lahjoittautuminen toteutettaisiin. Se, että Mikael oli henkilökohtaisesti esiintynyt ylösnousemuskuolevaisen osassa, herätti uutta ja entistäkin suurempaa kiinnostusta koko sitä järjestelmää kohtaan, joka merkitsee luotujen edistymistä kaiken matkaa sekä paikallisuniversumin että superuniversumin läpi.
Menetelmä, jolla
nämä toinen toistaan seuranneet lahjoittautumiset toteutettiin, pysyi silti
mysteerinä. Jopa Gabriel myöntää, ettei hän käsitä menetelmää, jolla tämä
Paratiisin-Poika ja universumin Luoja niin tahtoessaan kykeni omaksumaan jonkun
alaisensa luodun olennon persoonallisuuden ja elämään tämän elämää.
Nyt kun koko Salvington jo oli perillä odotettavissa olevan lahjoittautumisen esivaiheista, Mikael kutsui kaikki päämajaplaneetalla oleskelevat koolle ja paljasti ensimmäistä kertaa, mitä inkarnoitumishankkeesta vielä oli toteutumatta, ja ilmoitti kohdakkoin poistuvansa Salvingtonista astuakseen morontiakuolevaisen elämänvaiheeseen Kaikkein Korkeimpien Isien hoveissa viidennen konstellaation päämajaplaneetalla. Ja sitten kuulimme ensimmäistä kertaa ilmoituksen siitä, että hänen seitsemäs ja viimeinen lahjoittautumisensa tapahtuisi kuolevaisen olennon lihallisessa hahmossa jossakin evolutionaarisessa maailmassa.
Ennen kuin Mikael lähti Salvingtonista suorittamaan kuudetta lahjoittautumistaan, hän piti koolla olleille sfäärin asukkaille puheen ja lähti matkaan siten, että jokainen sen selvästi näki. Hänen seurassaan olivat muuan yksinäinen serafi ja Nebadonin Kirkas Aamutähti. Vaikka universumin johtaminen olikin uskottu jälleen Immanuelin käsiin, hallinnolliset velvollisuudet oli kuitenkin jaettu entistä laajemmalle.
Mikael ilmestyi viidennen konstellaation
päämajaan täysin kehittyneenä morontiakuolevaisena, jolla oli
ylösnousemuksellisen status. Olen pahoillani, että minua on kielletty
paljastamasta tämän numerottoman morontiakuolevaisen elämänuran yksityiskohtia,
sillä se oli eräs Mikaelin lahjoittautumiskokemuksen erikoisimmista ja
ällistyttävimmistä jaksoista, eikä tässä suhteessa poikkeusta tee edes hänen
dramaattinen ja traaginen oleskelunsa Urantialla. Mutta niiden monien
rajoitusten joukossa, jotka minulle lausuttiin ottaessani vastaan tämän
toimeksiannon, on muuan, joka kieltää minua ryhtymästä paljastamaan
yksityiskohtia tästä Mikaelin ihmeellisestä elämänvaiheesta Endantumin
morontiakuolevaisena.
[sivu 1316]
Kun Mikael palasi tältä morontialahjoittautumiseltaan, meistä kaikista tuntui ilmeiseltä, että Luojastamme oli tullut luotu luotujen joukossa, että Universumin Hallitsija oli hänen maailmoissaan eläville vähäpätöisimmillekin luodun älyllisyyden edustajille myös ystävä ja myötätuntoinen auttaja. Olimme tämän universumin hoidossa tapahtuneen luodun olennon näkökulman yhä laajemman omaksumisen panneet merkille jo ennen tätäkin, sillä se oli käynyt vähä vähältä ilmeiseksi, mutta se kävi entistäkin ilmeisemmäksi sen jälkeen, kun morontiakuolevaisen hahmossa suoritettu lahjoittautuminen oli viety päätökseen, ja vielä tätäkin ilmeisempää se oli sitten, kun hän oli palannut kirvesmiehen poikana Urantialla elämästään elämänvaiheesta.
Gabriel antoi meille etukäteen tiedon ajankohdasta, jolloin Mikaelin morontialahjoittautuminen päättyisi, ja niin järjestimme Salvingtoniin tilanteeseen sopivan vastaanottojuhlan. Paikalle kerääntyi miljoonia ja taas miljoonia olentoja Nebadonin konstellaatioiden päämajamaailmoista, ja valtaosa Salvingtonin naapurimaailmoissa oleskelevista kokoontui yhteen toivottamaan hänet tervetulleeksi takaisin oman universuminsa hallitsijan paikalle. Vastatessaan lukuisiin tervetuliaispuheisiimme ja julki tuomaamme arvonantoon sellaista Hallitsijaa kohtaan, joka on näin syvästi kiinnostunut luoduistaan, hän lausui vain nämä sanat: "Olen yksinkertaisesti vain ollut toimittamassa Isäni asioita. Olen tekemässä vain sellaista, mikä on ilo Paratiisin-Pojille, nämä kun rakastavat luotujaan ja haluavat palavasti heitä ymmärtää."
Mutta tuosta
päivästä lähtien siihen hetkeen saakka, jolloin Mikael Ihmisen Poikana lähti
tutkimusretkelleen Urantialle, koko Nebadon keskusteli jatkuvasti niistä
monista maineteoista, jotka heidän Suvereeni Hallitsijansa oli tehnyt
toimiessaan Endantumissa evolutionaarisen ylösnousemuksen omaavan
morontiakuolevaisen hahmoisena lahjoittautumisinkarnoitumana, jota oli joka
suhteessa koeteltu niin kuin koeteltiin hänen olinpaikkanaan toimineen
konstellaation kaikista aineellisista maailmoista yhteen kerättyjä hänen
tovereitaan.
LAHJOITTAUTUMINEN
Kymmenettuhannet vuodet odotimme kaikki Mikaelin seitsemättä ja lopullista inkarnoitumista. Gabriel oli opettanut meille, että tämä viimeinen lahjoittautuminen suoritettaisiin kuolevaisen olennon lihallisessa hahmossa, mutta olimme täysin tietämättömiä tämän kaiken huipennuksena toimivan tutkimusretken ajankohdasta, tapahtumapaikasta ja toteuttamistavasta.
Julkinen ilmoitus siitä, että Mikael oli
valinnut Urantian viimeisen lahjoittautumisensa näyttämöksi, tehtiin kohta sen
jälkeen, kun olimme kuulleet Aatamin ja Eevan hairahduksesta. Ja tästä syystä
maailmallanne oli yli kolmenkymmenenviidentuhannen vuoden ajan varsin näkyvä
sija koko universumin neuvostoissa. Mitään salaista (inkarnoitumismysteeriä
lukuun ottamatta) ei Urantialle suoritetun lahjoittautumisen mihinkään
vaiheeseen liittynyt. Alusta loppuun saakka, aina siihen asti, kun Mikael
lopullisesti ja voitokkaana palasi Universumin korkeimpana Hallitsijana
Salvingtoniin, kaikki, mitä pienessä mutta suuresti kunnioitetussa
maailmassanne tapahtui, oli viimeisintä yksityiskohtaa myöten koko
universumissa julkista.
Emme siihen hetkeen saakka, jolloin kaikki tapahtui, koskaan tienneet, että Mikael ilmestyisi maan päälle tuon maailman avuttomana pienokaisena, vaikka uskoimmekin, että menetelmä olisi juuri se. Tähän saakkahan hän oli aina ilmestynyt lahjoittautumisensa kohteeksi valitsemansa persoonallisuusryhmän täysin kehittyneenä yksilönä. Ja siksi olikin sykähdyttävää kuulla Salvingtonista kaukoviestimin lähetetty tiedotus, jonka mukaan Beetlehemin vauva oli syntynyt Urantialla.
Paitsi, että me tuolloin käsitimme Luojamme
ja ystävämme olevan ottamassa koko elämänuransa vaarallisinta askelta --
vaaransihan hän tällä avuttoman pikkulapsen hahmossa suorittamallaan
lahjoittautumisella ilmiselvästi asemansa ja valtansa --, ymmärsimme myös, että
hänen kokemuksensa
[sivu 1317]
tästä lopullisesta ja kuolevaisena suoritetusta lahjoittautumisesta kruunaisi hänet ikiajoiksi Nebadonin universumin kiistattomaksi ja korkeimmaksi hallitsijaksi. Maan ajanlaskutavan mukaan kolmannesvuosisadan ajan tämän paikallisuniversumin joka kolkassa kaikkien katseet kohdistuivat Urantiaan. Kaikki älylliset olennot käsittivät, että meneillään oli viimeinen lahjoittautuminen, ja koska olimme jo kauan olleet tietoisia Luciferin kapinasta Sataniassa ja Caligastian levittämästä kapinahengestä Urantialla, ymmärsimme hyvin, miten kiivas kamppailu seuraisi sen jälkeen, kun hallitsijamme olisi alentanut itsensä ruumiillistuakseen Urantialla lihallisen kuolevaisen vaatimattomassa muodossa ja hahmossa.
Juutalaisvauva Joshua ben Joseph, Joosua Joosefinpoika, sikisi ja syntyi maailmaan aivan kuin ovat siinneet ja syntyneet kaikki muutkin lapset sitä ennen ja sen jälkeen, paitsi että tämä nimenomainen lapsi oli Nebadonin Mikaelin, Paratiisin jumalallisen Pojan, ja koko tämän olevaisista ja olennoista koostuvan paikallisuniversumin luojan, inkarnaatio. Ja tämä mysteeri, joka koskee Jumaluuden inkarnoitumista muilta osin tässä maailmassa luonnollista alkuperää olleeseen Jeesuksen ihmishahmoon, pysyy ikuisesti ratkaisemattomana. Luotujen muodossa ja hahmossa tapahtuvaan Luojan ruumiillistumiseen liittyvää tekniikkaa ja menetelmää ette edes ikuisuudessa tule koskaan tuntemaan. Se on Sonaringtonin salaisuus, ja tällaiset mysteerit ovat vain niiden jumalallisten Poikien omaisuutta, jotka ovat käyneet läpi lahjoittautumiskokemuksen.
Jotkut tämän maailman viisaat tiesivät Mikaelin odotettavissa olleesta saapumisesta. Niiden yhteyksien kautta, joita yhdellä maailmalla on toiseen, nämä hengellistä ymmärrystä omaavat viisaat saivat tietää lähestymässä olevasta Mikaelin lahjoittautumisesta Urantialle. Ja serafit totta kyllä ilmoittivat siitä keskiväliolentojen kautta eräälle kaldealaispappien ryhmälle, jonka johtaja oli Ardnon. Nämä Jumalan miehet kävivät vastasyntyneen lapsen luona. Ainoa Jeesuksen syntymään liittynyt yliluonnollinen tapahtuma oli tämä Ardnonille ja hänen tovereilleen tehty ilmoitus, jonka antoivat aiemmin Aatamin ja Eevan seuraan ensimmäisessä puutarhassa liitetyt serafit.
Jeesuksen ihmisvanhemmat olivat
keskitasoisia, oman aikansa ja sukupolvensa ihmisiä, ja näin tämä
ruumiillistunut Jumalan Poika syntyi naisesta, ja hänet kasvatettiin niin kuin
lapset tuon rodun keskuudessa ja tuona aikakautena tavallisesti kasvatettiin.
Kertomus
Mikaelin oleskelusta Urantialla, tarina Luoja-Pojan kuolevaishahmoisena
suorittamasta lahjoittautumisesta teidän maailmassanne, ei ole asia, joka
kuuluisi käsillä olevan kertomuksen puitteisiin tai vastaisi sen tavoitteita.
LAHJOITTAUTUMISTEN JÄLKEEN
Sen lisäksi, että Päivien Muinaiset Mikaelin
Urantialla suorittaman lopullisen ja menestyksellisen lahjoittautumisen jälkeen
hyväksyivät hänet Nebadonin täysivaltaiseksi hallitsijaksi, myös Universaalinen
Isä tunnusti hänet hänen itsensä luoman paikallisuniversumin kiistattomaksi
johtajaksi. Salvingtoniin-paluunsa jälkeen tämä Mikael, Ihmisen Poika ja
Jumalan Poika, julistettiin asemansa varmistaneeksi Nebadonin hallitsijaksi.
Uversasta saapui kahdeksas julistus Mikaelin täysivaltaisuudesta, kun
puolestaan Paratiisista saapui Universaalisen Isän ja Iankaikkisen Pojan
yhteisjulistus, joka asetti tämän Jumalan ja ihmisen yhteenliittymän
universumin ainoaksi päämieheksi ja antoi Salvingtoniin sijoitetulle Päivien
Yhdistyneelle ohjeen ilmoittaa aikomuksestaan vetäytyä Paratiisiin. Niin ikään
annettiin konstellaatioiden päämajoissa oleville Päivien Uskollisille ohjeet
vetäytyä Kaikkein Korkeimpien neuvostoista. Mutta Mikael ei halunnut suostua
häntä neuvovien ja hänen kanssaan yhteistyötä harjoittavien Kolminaisuuden
Poikien poistumiseen. Hän kutsui heidät koolle Salvingtoniin ja pyysi
henkilökohtaisesti, että he jäisivät ikuisiksi ajoiksi suorittamaan
palvelutehtäviään Nebadonissa. Nämä toivat Paratiisissa oleville
[sivu 1318]
johtajilleen julki halunsa suostua tähän
pyyntöön, ja kohta tämän jälkeen annettiin määräyskirjat, jotka irrottivat
heidät Paratiisista ja liittivät nämä keskusuniversumin Pojat ikiajoiksi
Nebadonin Mikaelin hoviin.
Tarvittiin Urantian ajanlaskutavan mukaan
miltei miljardi vuotta viedä Mikaelin lahjoittautumisista koostunut elämänvaihe
päätökseen ja toteuttaa hänelle kuuluvan korkeimman vallan lopullinen
vakiintuminen universumissa, jonka hän itse oli luonut. Mikael syntyi luojaksi,
hänet koulutettiin hallintopersoonaksi, hänet harjoitettiin toimeenpanijaksi,
mutta häntä vaadittiin kokemuksen kautta ansaitsemaan täysivaltaisuutensa. Ja
näin on pieni maailmanne tullut koko Nebadonin piirissä tunnetuksi areenana,
jolla Mikael vei päätökseen kokemuksen, joka vaaditaan jokaiselta Paratiisin
Luoja-Pojalta ennen kuin hän saa omaa tekoaan olevan universumin rajattomaan
valvontaansa ja johtoonsa. Sitä mukaa kun nousette paikallisuniversumia
ylöspäin, saatte tietää enemmän niiden persoonallisuuksien ihanteista, joista
oli kysymys Mikaelin aikaisempien lahjoittautumisten yhteydessä.
Luodun hahmossa suorittamiaan lahjoittautumisia päätökseen viedessään Mikael oli laskemassa perustoja omalle täysivaltaisuudelleen, mutta sen lisäksi hän oli kasvattamassa Korkeimman Jumalan kehittyvää suvereenisuutta. Sen lisäksi, että Luoja-Poika näiden lahjoittautumisten kuluessa antautui aste asteelta yhä alempien luotujen olentojen persoonallisuuden erilaisten olemusten tutkimiseen, hän kykeni myös paljastamaan Paratiisin Jumaluuksien eri tavoin erilaistuneet tahdot, joiden synteesimäinen ykseys -- sellaisena kuin Korkeimmat Luojat sen paljastavat -- tuo julki Korkeimman Olennon tahdon.
Nämä Jumaluuksien erilaiset tahtoaspektit ovat ikuisesti personoituneina Seitsemän Valtiashengen erilaisissa olemuksissa, ja jokainen Mikaelin lahjoittautumisista toi esille erityisesti yhtä näistä jumalallisuuden ilmentymistä. Melkisedekinä suorittamassaan lahjoittautumisessa hän ilmensi Isän, Pojan ja Hengen yhdistynyttä tahtoa; Lanonandek-lahjoittautumisessaan Isän ja Pojan tahtoa; Aatamina lahjoittautuessaan hän toi julki Isän ja Hengen tahtoa; serafilahjoittautumisessaan Pojan ja Hengen tahtoa; Uversan kuolevaislahjoittautumisessaan hän kuvasteli Myötätoimijan tahtoa; morontiakuolevaisena lahjoittautuessaan Iankaikkisen Pojan tahtoa ja Urantian aineellisessa lahjoittautumisessa hän eli Isän tahdon, ja hän teki sen lihaa ja verta olevana kuolevaisena.
Näiden seitsemän lahjoittautumisen päätökseensaattaminen johti Mikaelin korkeinta hallitsijanvaltaa koskeneiden rajoitteiden poistumiseen samoin kuin sellaisen mahdollisuuden avautumiseen, että Korkein on Nebadonissa täysivaltainen. Yhdessäkään lahjoittautumisessaan Mikael ei tuonut esille Korkeinta Jumalaa, mutta kaikkien seitsemän lahjoittautumisen loppusumma on uusi nebadonilainen ilmoitus Korkeimmasta Olennosta.
Kokiessaan laskeutumisen Jumalasta ihmiseksi Mikael koki samalla nousun julkituotavuuden osittaisuudesta finiittisen toiminnan korkeimmuuteen ja absoniittisen toimintapotentiaalinsa vapautumisen lopullisuuteen. Mikael, Luoja-Poika, on ajallis-avaruudellinen luoja, mutta Mikael, seitsenkertainen Mestari-Poika, on jäsenenä yhdessä niistä jumalallisista joukkokunnista, jotka muodostavat Perimmäisen Kolminaisuuden.
Käydessään läpi kokemusta, jonka kuluessa
Luoja-Poika tuo julki Kolminaisuuden Seitsemää Valtiashenki -tahtoa, hän tulee
käyneeksi läpi kokemuksen, jonka kuluessa hän on tuonut julki Korkeimman
tahtoa. Toimiessaan Korkeimmuuden tahdon julkituojana Mikael on, yhdessä
kaikkien muiden Mestari-Poikien kanssa, ikuisiksi ajoiksi samastunut
Korkeimpaan. Meneillään olevan universumiaikakauden kuluessa hän tuo julki
Korkeinta ja osallistuu Korkeimmuuden täysivaltaisuuden aktuaalistumiseen.
Mutta uskomme hänen seuraavalla universumikaudella työskentelevän yhdessä
Korkeimman Olennon kanssa ensimmäisessä kokemuksellisessa Kolminaisuudessa
ulkoavaruuden universumien hyväksi ja niissä.
[sivu 1319]
Urantia on koko Nebadonin tunteisiin vetoava
pyhäkkö, kymmenestämiljoonasta asutusta maailmasta ensimmäinen, Kristus
Mikaelin maanpäällinen koti, Mikaelin, joka on koko Nebadonin hallitsija,
maailmojen Melkisedek-hoivaaja, järjestelmän pelastaja, aataminhahmoinen
lunastaja, serafitoveri, ylösnousevien henkien kumppani, morontiaetenijä,
Ihmisen Poika kuolevaisen lihallisessa hahmossa sekä myös Urantian
Planeettaprinssi. Ja kirjanne kertoo totuuden sanoessaan, että tämä sama Jeesus
on luvannut joskus vielä palata maailmaan, jossa hän suoritti viimeisen
lahjoittautumisensa, eli Ristin Maailmaan.
[Tämä Kristus Mikaelin seitsemää lahjoittautumista kuvaileva luku on kuudeskymmeneskolmas siinä lukuisten persoonallisuuksien toimittamien esitysten sarjassa, joka kertoo Urantian historian Mikaelin kuolevaisen lihallisessa hahmossa maan päälle ilmestymisen aikaan asti. Mantutia Melkisedekin johdolla toimiva Nebadonin kahdentoistakomissio antoi valtuudet näiden lukujen julkaisemiseen. Laadimme nämä kertomukset ja käänsimme ne ylempiemme valtuuttamalla menetelmällä englannin kielelle Urantian ajanlaskun mukaan vuonna 1935 jKr.]