[sivu
1538]
VALTAKUNNAN SANANSAATTAJAIN
KOULUTTAMINEN
ESITETTYÄÄN saarnansa "Valtakunnasta" Jeesus kutsui kuusi apostolia koolle samaksi iltapäiväksi ja ryhtyi kertomaan suunnitelmistaan, joiden mukaan he kävisivät Galileanmeren lähikaupungeissa. Hänen veljensä Jaakob ja Juuda tunsivat itsensä syvästi loukatuiksi sen johdosta, ettei heitä kutsuttu tähän neuvonpitoon. Tähän saakka he olivat katsoneet kuuluvansa Jeesuksen lähimpien työtovereiden piiriin. Mutta Jeesus ei aikonut ottaa lähisukulaisiaan jäseniksi tähän valtakunnan apostolijohtajien yhteisöön. Se, että Jeesus näin sulki Jaakobin ja Juudan harvojen ja valittujen joukon ulkopuolelle, samoin kuin hänen näennäinen etääntymisensä äidistään aina Kaanassa koetuista tapahtumista lähtien olivat alkuna jatkuvasti laajenevalle kuilulle Jeesuksen ja hänen perheensä välillä. Tilanne jatkui tällaisena koko hänen julkisen toimintansa ajan -- perhe miltei hylkäsi hänet --, ja nämä erimielisyydet hävisivät kokonaan vasta hänen kuolemansa ja kuolleistaheräämisensä jälkeen. Alinomaa hänen äitinsä heittelehti häilyvää uskoa ja toivoa kuvastavien asenteiden ja toisaalta aina vain pahempien pettymyksen, nöyryytyksen ja epätoivon tuntemusten välillä. Vain Ruut, nuorimmainen, pysyi horjumattoman lojaalina isä-veljelleen.
Aina
kuolleistaheräämisen jälkeiseen aikaan saakka Jeesuksen perhe oli
kokonaisuudessaan hyvin vähän tekemisissä hänen toimintansa kanssa. Jos
profeetta ei jää vaille kunniaa paitsi omassa maassaan, ei hän myöskään jää
vaille ymmärtävää arvostusta paitsi oman perheensä keskuudessa.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina kesäkuun 23 päivänä vuonna 26 jKr, Jeesus antoi kuudelle apostolille lopulliset ohjeensa. Hän lähetti heidät matkaan pareittain opettamaan valtakunnan ilosanomaa. Hän kielsi heiltä kastamisen ja neuvoi heitä pidättymään julkisesta saarnaamisesta. Hän selitti lisäksi, että myöhemmin hän sallisi heidän saarnata julkisesti, mutta että toistaiseksi hän monestakin syystä halusi heidän hankkivan käytännön kokemusta siitä, mitä on olla henkilökohtaisesti tekemisissä kanssaihmistensä kanssa. Jeesuksen tarkoituksena oli, että heidän ensimmäinen matkansa sujuisi pelkästään henkilökohtaisen työn merkeissä. Vaikka tämä tieto tuli apostoleille hienoisena pettymyksenä, silti he ainakin osaksi ymmärsivät, mikä oli Jeesuksen ajatuksena aloitettaessa valtakunnan julistaminen tällä tavoin, ja he lähtivät matkaan hyvillä mielin ja luottavaisen innostuksen vallassa. Jeesus lähetti heidät matkaan pareittain niin, että Jaakob ja Johannes menivät Heresaan, Andreas ja Pietari Kapernaumiin, kun taas Filippus ja Natanael menivät Tarikeaan.
Ennen kuin he aloittivat tämän
kaksiviikkoisen palvelujakson, Jeesus ilmoitti heille haluavansa asettaa
kaksitoista apostolia jatkamaan valtakunnan työtä sitten, kun hän itse olisi
poissa, ja hän antoi heistä jokaiselle valtuudet valita hänen ensimmäisten
käännynnäistensä joukosta yksi mies jäseneksi kaavailtuun apostolikuntaan.
Johannes lausui ajatuksensa ääneen kysyessään: "Mutta, Mestari, onko niin,
että nämä kuusi miestä astuvat joukkoomme ja jakavat kaiken
[sivu 1539]
tasa-arvoisina meidän kanssamme, meidän, jotka sentään olemme olleet seurassasi Jordanilta lähtien ja kuulleet kaiken pohjustavan opetuksesi tätä ensimmäistä valtakunnan hyväksi suorittamaamme urakkaa varten?" Ja Jeesus vastasi: "Kyllä, Johannes, jokainen valitsemanne mies tulee olemaan yksi meistä, ja teidän on määrä opettaa heille kaikki, mikä liittyy valtakuntaan, aivan kuten minä olen opettanut teille." Nämä sanat lausuttuaan Jeesus poistui heidän luotaan.
Nämä kuusi apostolia erosivat toistensa seurasta omalle työsaralleen vasta, kun he olivat monisanaisesti keskustelleet Jeesuksen ohjeista, joiden mukaan jokaisen heistä piti valita uusi apostoli. Andreaksen mielipide pääsi lopulta voitolle, ja he menivät kukin omalle työsaralleen. Asiasisältönsä osalta toistettuna Andreas sanoi: "Mestari on oikeassa; meitä on liian vähän selvitäksemme tästä työstä. Tarvitaan useampia opettajia, ja Mestari on osoittanut suurta luottamusta meitä kohtaan uskoessaan meille näiden kuuden uuden apostolin valitsemisen." Kun he tuona aamuna läksivät tahoilleen mennäkseen tekemään kukin oman osuutensa, jokaisen sydämessä oli hiven salattua masennusta. He tiesivät, että he kaipaisivat Jeesusta, ja sitä paitsi he pelkäsivät ja arastelivat; he eivät olleet kuvitelleet taivaan valtakunnan julkistamisen tapahtuvan tällä tavoin.
Oli sovittu, että kuusi apostolia tekisivät työtään kahden viikon ajan, minkä jälkeen heidän oli määrä palata Sebedeuksen kotiin neuvonpitoa varten. Jeesus meni sillä välin Nasaretiin käydäkseen Joosefin ja Simonin sekä perheensä muiden noilla seuduin asuvien jäsenten luona. Jeesus teki kaiken, mikä oli inhimillisesti katsoen mahdollista ja mikä oli sopusoinnussa sen kanssa, että hän oli vihkiytynyt noudattamaan Isänsä tahtoa, säilyttääkseen perheensä luottamuksen ja kiintymyksen. Tässä suhteessa hän teki täysimääräisesti, mikä oli hänen velvollisuutensa, ja enemmänkin.
Sillä aikaa kun
apostolit olivat poissa suorittamassa tehtäväänsä, Jeesus ajatteli paljon
Johannesta, joka oli nyt vankilassa. Hän tunsi suurta houkutusta käyttää
potentiaalisia valtaoikeuksiaan saadakseen Johanneksen vapaaksi, mutta taas
kerran hän alistui "palvelemaan Isän tahtoa".
2. KUUDEN APOSTOLIN VALITSEMINEN
Kuuden apostolin ensimmäinen lähetysmatka oli erinomaisen menestyksellinen. He havaitsivat kaikki, mikä suuri arvo on ihmisiin luotavalla suoralla ja henkilökohtaisella kosketuksella. He palasivat Jeesuksen luo mukanaan entistä täydellisempi käsitys siitä, että uskonnossa viime kädessä on kysymys puhtaasti ja kokonaan henkilökohtaisesta kokemuksesta. He alkoivat aistia, kuinka nälkäisinä tavalliset ihmiset kaipasivat kuulla sanoja, jotka toivat uskonnollista lohdutusta ja hengellistä rohkaisua. Kerääntyessään Jeesuksen ympärille he halusivat puhua kaikki yhtä aikaa, mutta Andreas otti johdon käsiinsä, ja hänen jakaessaan heille puheenvuoroja -- yhdelle kerrallaan -- he antoivat viralliset selontekonsa Mestarille ja nimesivät ehdokkaansa kuudeksi uudeksi apostoliksi.
Kun joka mies oli esitellyt, kenet hän oli valinnut uusiin apostolin virkoihin, Jeesus pyysi kaikkia muita äänestämään asetetusta ehdokkaasta; näin kaikki kuusi vanhempaa apostolia hyväksyivät virallisesti kaikki kuusi uutta. Sen jälkeen Jeesus ilmoitti, että he lähtisivät kaikki käymään näiden ehdokkaiden luona ja kutsumaan heidät palvelukseen.
Vastavalitut apostolit olivat:
1. Matteus Leevi, kapernaumilainen
tullimaksujenkerääjä, jonka toimisto oli heti kaupungin itäpuolella, lähellä
Batanean rajoja. Hän oli Andreaksen valitsema.
2. Tuomas Didymus, tarikealainen
kalastaja ja entinen gadaralainen kirvesmies ja kivenhakkaaja. Hänet valitsi
Filippus.
3. Jaakob Alfeus, heresalainen
kalastaja ja maanviljelijä, joka oli Jaakob Sebedeuksen valitsema.
4. Juudas Alfeus, Jaakob Alfeuksen
kaksosveli, niin ikään kalastaja, joka oli Johannes Sebedeuksen valinta.
[sivu 1540]
5. Simon Selootti oli isänmaallisen
seloottijärjestön korkea virkailija, joka luopui tästä asemasta liittyäkseen
Jeesuksen apostoleihin. Ennen selootteihin liittymistään Simon oli ollut
kauppias. Hänet valitsi Pietari.
6. Juudas Iskariot oli Jerikossa
asuvien varakkaiden juutalaisten vanhempien ainoa poika. Hän oli liittynyt
Johannes Kastajan seuraan, ja hänen saddukeusvanhempansa olivat kieltäneet
hänet. Hän oli etsiskelemässä työpaikkaa noilta seuduilta, kun Jeesuksen
apostolit tapasivat hänet, ja pääasiassa siksi, että tämä oli perehtynyt
raha-asioihin, Natanael pyysi häntä liittymään heidän riveihinsä. Juudas
Iskariot oli kahdentoista apostolin joukossa ainoa juudealainen.
Jeesus vietti
kokonaisen päivän kuuden apostolinsa seurassa vastaillen heidän kysymyksiinsä
ja kuunnellen heidän selostustensa yksityiskohtia, sillä heillä oli
kerrottavanaan moniaita mielenkiintoisia ja hyödyllisiä kokemuksia. He
käsittivät nyt, miten viisas oli ollut Mestarin suunnitelma, jonka mukaan
heidät lähetettiin tekemään työtä melua pitämättä ja henkilökohtaisiin
keskusteluihin antautuen, ennen kuin he ryhtyisivät vaateliaampiin julkisiin
hankkeisiinsa.
3. MATTEUKSEN JA SIMONIN KUTSUMINEN
Seuraavana päivänä Jeesus ja kuusi apostolia menivät käymään tullinkantaja Matteuksen luona. Matteus jo odottelikin heitä. Hän oli tehnyt tilinpäätöksen ja oli valmis luovuttamaan toimistonsa hoidon veljelleen. Kun he tulivat tullirakennuksen luokse, Andreas astui yhdessä Jeesuksen kanssa muiden edelle, ja Jeesus, joka katsoi Matteusta kasvoihin, sanoi: "Seuraa minua." Ja Matteus nousi seisomaan ja meni taloonsa Jeesuksen ja apostolien seurassa.
Matteus kertoi Jeesukselle tuoksi illaksi
järjestämistään juhlaillallisista, että hän vähintäänkin halusi järjestää
sellaiset illalliset perheelleen ja ystävilleen, jos Jeesus hyväksyisi kutsun
ja suostuisi pitojen kunniavieraaksi. Ja Jeesus nyökkäsi hyväksymisen merkiksi.
Pietari vei Matteuksen sen jälkeen sivummalle ja selitti tälle, että hän oli
kutsunut erään Simonin liittymään apostoleihin, ja sai Matteukselta
suostumuksen siihen, että myös Simon kutsuttaisiin tähän juhlatilaisuuteen.
Matteuksen talossa nautitun lounaan jälkeen
he kaikki menivät Pietarin mukana käymään Simon Selootin luona. He tapasivat
Simonin entiseltä liikepaikaltaan, jota nyt hoiti hänen veljenpoikansa. Kun
Pietari johdatti Jeesuksen Simonin luokse, Mestari tervehti tulisieluista
isänmaanystävää ja sanoi ainoastaan: "Seuraa minua."
He palasivat kaikki yhdessä Matteuksen kotiin, jossa he aina ilta-aterian alkamiseen saakka keskustelivat paljon politiikasta ja uskonnosta. Leevin perhe oli jo kauan aikaa ollut mukana liike-elämässä ja veronkantotoiminnassa. Fariseukset olisivat sen vuoksi nimitelleet monia Matteuksen näille juhlaillallisille kutsumia vieraita "publikaaneiksi ja syntisiksi".
Tuolloin oli tapana, että aina kun järjestettiin tämänkaltainen vastaanottotilaisuus jonkun merkkihenkilön kunniaksi, kaikki asiasta kiinnostuneet ihmiset viipyilivät juhlahuoneen liepeillä tekemässä havaintoja aterioivista vieraista ja kuuntelemassa arvostettujen miesten puheita ja keskusteluja. Niinpä useimmat Kapernaumin fariseuksista olivat läsnä tuossa tilaisuudessa tekemässä havaintojaan Jeesuksen käyttäytymisestä tässä epätavallisessa sosiaalisessa tapahtumassa.
Kun päivällistilaisuus ehti pitemmälle,
hyväntuulisten päivällisvieraiden ilonpito nousi hyvinkin korkealle, ja kaikki
nauttivat loistavasta tilaisuudesta niin täysin rinnoin, että tilannetta
sivusta tarkkailevat fariseukset alkoivat sydämessään arvostella Jeesusta
siitä, että tämä oli mukana moisessa kevytmielisessä ja huolettomassa jutussa.
Kun juhlaväki myöhemmin illalla ryhtyi pitämään puheita, muuan pahansuovimmista
fariseuksista otti asiakseen esittää Pietarille
[sivu 1541]
arvostelunsa Jeesuksen käyttäytymisestä sanoen: "Miten ihmeessä teillä on otsaa opettaa, että tämä mies on vanhurskas, aterioihan hän publikaanien ja syntisten kanssa ja tällä tavoin omalla läsnäolollaan palkitsee mokoman näytelmän, joka ei ole muuta kuin huoletonta ilonpitoa." Pietari kuiskutti nämä arvostelevat sanat Jeesukselle ennen kuin tämä lausui kotiinlähtösiunauksen kaikille kokoon tulleille. Kun Jeesus aloitti puheensa, hän sanoi: "Tulin tänne tänä iltana toivottamaan Matteuksen ja Simonin tervetulleiksi joukkoomme, ja olen mielissäni pannut merkille hilpeytenne ja yhteisen hyväntuulisuutenne, mutta teidän tulisi riemuita vieläkin enemmän siksi, että monet teistä löytävät pääsytien tulevaan hengen valtakuntaan, jossa saatte tätäkin runsaammin nauttia taivaan valtakunnan hyvyyksistä. Ja sallikaa minun teille, jotka seisoskelette ympärillä minua sydämessänne arvostellen siksi, että olen tullut tänne iloitsemaan näiden ystävien kanssa, sanoa, että olen tullut julistamaan iloa sosiaalisesti maahan poljetuille ja julistamaan hengellistä vapautta niille, jotka ovat moraalin pakkopaidassa. Onko minun tarpeen muistuttaa teitä, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan parantajaa tarvitsevat pikemminkin sairaat? En ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä."
Eikä koko juutalaiskansa todellakaan ollut monta kertaa nähnyt, mitä se nyt näki: vanhurskaan luonteen ja ylevät mielipiteet omaava mies kulkemassa estoitta ja riemumielin tavallisen kansan parissa, ja kaiken lisäksi vielä sellaisessa epäuskonnollisessa ja nautinnonhaluisessa väkijoukossa, johon kuului publikaaneja ja syntisiksi sanottuja ihmisiä. Simon Selootti halusi pitää puheen tässä Matteuksen talon kokoontumisessa, mutta Andreas, joka tiesi, ettei Jeesus halunnut tulevaa valtakuntaa sekoitettavan seloottien liikkeeseen, suostutteli Simonin pidättymään huomioittensa julkisesta esittämisestä.
Jeesus ja
apostolit jäivät yöksi Matteuksen taloon, ja mennessään kotiinsa ihmiset
puhuivat vain yhdestä asiasta: Jeesuksen hyvyydestä ja ystävällisyydestä.
Huomenissa kaikki yhdeksän menivät veneellä
Heresaan toimittamaan kahden seuraavan apostolin virallisen kutsumisen. Nämä
olivat Alfeuksen kaksospojat, Jaakob ja Juudas, jotka Jaakob ja Johannes
Sebedeus olivat nimittäneet ehdokkaiksi. Kalastajakaksoset tiesivät odottaa
Jeesusta ja hänen apostolejaan, ja siksi he olivat rannalla näitä vastassa.
Jaakob Sebedeus esitteli Mestarin näille heresalaiskalastajille, ja Jeesus
katsoi heitä tarkkaan, nyökkäsi ja sanoi: "Seuratkaa minua."
Samana iltapäivänä, jonka he viettivät
yhdessä, Jeesus antoi heille tarkat ohjeet juhlatilaisuuksiin osallistumisesta,
ja hän päätti sanottavansa näillä sanoin: "Kaikki ihmiset ovat veljiäni.
Isäni, joka on taivaassa, ei halveksi yhtäkään tekemäämme luotua. Taivaan
valtakunta on avoinna kaikille miehille ja naisille. Yksikään ihminen ei voi
sulkea laupeuden ovea yhdenkään sellaisen isoavan sielun edestä, joka
mahdollisesti pyrkii sinne sisälle. Istumme ruokapöytään kaikkien kanssa, jotka
haluavat kuulla valtakunnasta. Kun taivaassa oleva Isämme katsoo alas ihmisten
puoleen, he ovat kaikki yhdenveroisia. Älkää siis kieltäytykö murtamasta leipää
fariseuksen tai synnintekijän, saddukeuksen tai publikaanin, roomalaisen tai
juutalaisen, rikkaan tai köyhän, vapaan tai orjan kanssa. Valtakunnan ovi on
apposen avoinna kaikille, jotka haluavat tietää totuuden ja löytää Jumalan."
Sen päivän iltana, Alfeuksen kodissa nautitun
yksinkertaisen illallisen ääressä, kaksosveljet otettiin jäseniksi apostolien
perhekuntaan. Jeesus piti myöhemmin illalla apostoleilleen heidän ensimmäisen
oppituntinsa saastaisten henkien alkuperästä, olemuksesta ja kohtalosta, mutta
he eivät kyenneet käsittämään hänen kertomansa merkitystä. Jeesuksen
rakastaminen ja ihaileminen oli heistä helppoa, mutta monia hänen opetuksiaan
oli perin vaikea ymmärtää.
[sivu 1542]
Levätyn yön
jälkeen koko seurue, johon nyt kuului yksitoista henkilöä, meni veneellä
Tarikeaan.
5. TUOMAKSEN JA JUUDAKSEN KUTSUMINEN
Kalastaja-Tuomas ja vaeltelija-Juudas
kohtasivat Jeesuksen ja apostolit Tarikean kalastajavenelaiturilla, ja Tuomas
vei seurueen lähistöllä sijaitsevaan kotiinsa. Filippus esitteli nyt Tuomaksen
omaksi apostolinvirkaan nimitettäväksi ehdokkaakseen, ja Natanael esitteli
juudealaisen Juudas Iskariotin samanlaiseen kunniatehtävään. Jeesus loi
katseensa Tuomakseen ja sanoi: "Tuomas, sinulta puuttuu uskoa, mutta siitä
huolimatta otan sinut vastaan. Seuraa minua." Juudas Iskariotille Mestari
sanoi: "Juudas, olemme kaikki yhtä ruumista, ja ottaessani sinut
joukkoomme rukoilen, että olet aina lojaali galilealaisveljiäsi kohtaan. Seuraa
minua."
Kun he olivat virkistäytyneet, Jeesus vei kaksitoista apostolia joksikin aikaa syrjemmälle rukoillakseen heidän kanssaan ja antaakseen heille opastusta Pyhän Hengen olemuksesta ja toiminnasta, mutta taaskaan he eivät kyenneet käsittämään paljonkaan niiden ihanien totuuksien merkityksestä, joita hän koetti heille opettaa. Yksi ymmärsi yhden kohdan, ja toinen ymmärsi toisen kohdan, mutta kukaan heistä ei kyennyt omaksumaan hänen opetustaan kokonaisuudessaan. Heidän tapanaan oli sortua aina samaan virheeseen: he yrittivät sovittaa Jeesuksen uutta evankeliumia oman uskonnollisen vakaumuksensa vanhoihin muotteihin. He eivät kyenneet käsittämään ajatusta, että Jeesus oli tullut julistamaan uutta pelastuksen evankeliumia ja rakentamaan uuden tien, joka vie Jumalan löytämiseen. He eivät tajunneet, että Jeesus oli uusi ilmoitus taivaassa olevasta Isästä.
Seuraavana päivänä Jeesus jätti kaksitoista apostoliaan kokonaan omiin oloihinsa. Hän halusi heidän tutustuvan toisiinsa ja tahtoi heidän olevan keskenään ja keskustelevan siitä, mitä hän oli heille opettanut. Mestari palasi ilta-aterialle ja puhui heille myöhäisillan tunteina serafien toiminnasta, ja jotkut apostoleista käsittivät hänen opetuksensa. He lepäsivät yön yli ja lähtivät seuraavana päivänä veneellä Kapernaumiin.
Sebedeus ja
Salome olivat muuttaneet asumaan poikansa Daavidin luo, joten heidän avara
kotinsa voitiin luovuttaa Jeesukselle ja hänen kahdelletoista apostolilleen.
Jeesus vietti siellä rauhallisen sapatin valittujen sanansaattajiensa kanssa.
Hän luonnosteli huolellisesti niiden suunnitelmien päälinjat, joiden mukaan
valtakunta julistettaisiin, ja selitti perusteellisesti, miten tärkeää oli
välttää kaikkia selkkauksia siviiliviranomaisten kanssa, ja sanoi: "Mikäli
on tarpeen nuhdella yhteiskunnan vallanpitäjiä, jättäkää sellainen tehtävä
minulle. Pitäkää huoli, ettette julkisesti millään tavoin tuomitse keisaria tai
hänen virkamiehiään." Samana iltana sattui, että Juudas Iskariot vei
Jeesuksen syrjemmälle tiedustellakseen, miksei tehty mitään Johanneksen saamiseksi
pois vankilasta. Eikä Jeesuksen suhtautuminen täysin tyydyttänyt Juudasta.
Seuraava viikko omistettiin ankaralle koulutusohjelmalle. Kuusi uutta apostolia jätettiin joka päivä oman nimittäjänsä vastuulle siinä tarkoituksessa, että he kävisivät yksityiskohtia myöten läpi kaiken, mitä he olivat oppineet ja kokeneet valmistettaessa heitä valtakunnan työhön. Vanhemmat apostolit loivat kuudelle nuoremmalle apostolille huolellisen katsauksen siihen, mitä Jeesus oli heille siihen mennessä opettanut. Iltaisin he kaikki kokoontuivat Sebedeuksen puutarhaan vastaanottamaan Jeesuksen ohjeita.
Juuri tuohon aikaan Jeesus otti tavaksi, että
he pitivät keskellä viikkoa vapaapäivän levätäkseen ja virkistäytyäkseen. Ja he
noudattivat Jeesuksen koko jäljellä olleen aineellisen elämän ajan tätä
järjestystä, jonka mukaan he pitivät joka viikko yhden lepopäivän.
Yleissääntönä oli, etteivät
[sivu 1543]
he koskaan harjoittaneet varsinaisia
toimintojaan keskiviikkoisin. Tänä viikottaisena vapaapäivänä Jeesus
tavallisesti poistui heidän seurastaan sanoen: "Lapseni, menkää päiväksi
virkistäytymään. Valtakunnan hyväksi ankarasti uurastettuanne menkää ja
levätkää ja nauttikaa virkistyksestä, jonka tarjoaa paluu entisten ammattienne
pariin, tai se, että keksitte uusia virkistäytymiskeinoja." Vaikkei Jeesus
maisen elämänsä tässä vaiheessa itse asiassa tarvinnut tätä lepopäivää, hän
mukautui siitä huolimatta tähän järjestykseen, sillä hän tiesi sen olevan
hyväksi hänen ihmistyötovereilleen. Jeesus oli opettaja -- Mestari; työtoverit
olivat hänen oppilaitaan -- opetuslapsiaan.
Jeesus koetti tehdä apostoleilleen selväksi, mikä ero vallitsi hänen opetustensa ja hänen heidän keskuudessaan elämänsä elämän ja myöhemmin mahdollisesti ilmaantuvien, hänestä kertovien opetusten välillä. Jeesus sanoi: "Olkoot minun valtakuntani ja siihen liittyvä evankeliumi sanomanne pääsisältö. Älkää eksykö sivupoluille saarnaamaan minusta ja minun opetuksistani. Julistakaa valtakunnan evankeliumia ja esittäkää tekemääni ilmoitusta taivaassa olevasta Isästä, mutta älkää harhautuko sivuteille ja ruvetko laatimaan legendoja ja rakentelemaan kulttia, jotka liittyisivät uskomuksiin ja opetuksiin uskonkäsityksistäni ja opetuksistani." Mutta taaskaan he eivät käsittäneet, miksi hän puhui heille tällä tavoin, eikä kukaan rohjennut kysyä, miksi hän heitä sillä tavoin opetti.
Näissä ensimmäisissä opetuksissaan Jeesus koetti, niin pitkälle kuin suinkin, välttää kiistoja apostoliensa kanssa, paitsi kun kysymyksessä olivat väärät käsitykset hänen taivaassa olevasta Isästään. Missään tällaisissa asioissa hän ei koskaan empinyt oikaista erheellisiä uskomuksia. Kasteensa jälkeen Jeesuksen Urantialla viettämällä elämällä oli vain yksi motiivi, ja se oli paremman ja todenmukaisemman kuvan luominen hänen Paratiisissa olevasta Isästään. Hän raivasi uuden ja paremman tien Jumalan luo: uskon ja rakkauden tien. Alituiseen hän kehotti apostolejaan: "Menkää ja etsikää syntisiä, löytäkää rohkeutensa menettäneet ja lohduttakaa ahdistuneita."
Jeesuksella oli täydellinen kuva tilanteesta. Hänellä oli
rajaton valta, jota olisi voitu käyttää hänen lähetystehtävänsä edistämiseen,
mutta hän oli täysin tyytyväinen keinoihin ja persoonallisuuksiin, joita
useimmat ihmiset olisivat pitäneet puutteellisina ja katsoneet ne
merkityksettömiksi. Hän oli suorittamassa tehtävää, joka tarjosi suunnattomat
mahdollisuudet dramatiikkaan, mutta hän piti tiukasti kiinni siitä, että hän
toimittaisi Isänsä asiat mahdollisimman huomaamattomalla ja epädramaattisella
tavalla. Hän vältti huolellisesti kaikkea vallan osoittamista. Ja nyt hän
aikoi, ainakin muutaman kuukauden ajan, toimia kaksinetoista apostoleineen
kaikessa hiljaisuudessa Galileanmeren ympäristössä.
Jeesus oli
kaavaillut, että he viiden kuukauden ajan kävisivät huomaamatonta
lähetyskampanjaa henkilökohtaista työtä tehden. Hän ei kertonut apostoleille,
miten pitkään tätä jatkuisi, vaan he työskentelivät viikon kerrallaan. Ja
varhain tänä viikon ensimmäisenä päivänä, juuri kun hän oli aikeissa ilmoittaa
tästä kahdelletoista apostolilleen, Simon Pietari, Jaakob Sebedeus ja Juudas
Iskariot tulivat keskustelemaan yksityisesti hänen kanssaan. Pietari vei
Jeesuksen syrjemmälle ja rohkaisten mielensä sanoi: "Mestari, tulemme
toveriemme kehotuksesta kysymään, eikö aika jo ole kypsä siihen, että astutaan
valtakuntaan. Ja onko aikomuksesi julistaa valtakunta Kapernaumissa, vai onko
meidän määrä siirtyä Jerusalemiin? Ja milloin me, itse kukin meistä, saamme
tietää, mikä asema meillä on oleva sinun rinnallasi valtakunnan perustamisessa
--" ja Pietarilla olisi ollut esitettävänään vielä muitakin kysymyksiä,
mutta Jeesus kohotti varoittavasti kätensä ja keskeytti hänet. Jeesus viittasi
lähistöllä seisovat muutkin apostolit liittymään mukaan ja sanoi: "Lapsoseni,
kuinka kauan minä teitä kestän! Enkö ole tehnyt teille selväksi, ettei
valtakuntani ole tästä maailmasta? Olen
sanonut teille monet kerrat, etten ole tullut istumaan Daavidin
valtaistuimella.
[sivu 1544]
Miten siis on selitettävissä, että tulette kyselemään, mikä asema teistä itse kullakin tulee olemaan Isän valtakunnassa? Ettekö kykene tajuamaan, että olen kutsunut teidät hengellisen valtakunnan lähettiläiksi? Ettekö ymmärrä, että teidän on pian, hyvin pian, määrä edustaa minua tässä maailmassa ja valtakunnan julistustyössä, aivan kuten minä nyt edustan Isääni, joka on taivaassa? Voiko olla niin, että olen valinnut teidät ja opettanut teidät valtakunnan sanansaattajiksi, ettekä silti käsitä tämän tulevan valtakunnan luonnetta ja merkitystä, valtakunnan, joka tarkoittaa, että Jumalalla on ihmissydämissä korkein sija? Ystäväni, kuulkaa minua vielä kerran. Karkottakaa mielestänne se ajatus, että valtakuntani olisi valtaa, jota käytetään voimalla, ja vallankäyttöä, joka tuo mukanaan kunniaa. Kaikki valta taivaassa ja maan päällä annetaan toden totta kohta minun käsiini, mutta Isän tahto ei ole, että käyttäisimme tätä jumalallista antia korottaaksemme itsemme kunniaan jo tämän aikakauden kuluessa. Jonakin toisena aikakautena te tosiaankin istutte kanssani voimassa ja kunniassa, mutta nyt meidän tehtävämme on alistua Isän tahtoon ja lähteä nöyrän kuuliaisina toimittamaan maan päällä, mitä hän käskee."
Taas kerran hänen työtoverinsa järkyttyivät, tyrmistyivät. Jeesus lähetti heidät pareittain pois luotaan rukoilemaan ja pyysi heitä palaamaan puolilta päivin luokseen. Tämän ratkaisevan tärkeän aamupäivän kuluessa heistä itse kukin yritti löytää Jumalan, ja itse kukin koetti rohkaista ja vahvistaa toveriaan, ja he palasivat Jeesuksen luokse niin kuin hän oli heitä pyytänyt.
Tämän jälkeen Jeesus kertoi heille Johanneksen tulosta, Jordanissa suoritetusta kasteesta, Kaanan häistä, hiljan tapahtuneesta kuuden apostolin valitsemisesta ja hänen omien lihallisten veljiensä vetäytymisestä heidän joukostaan, ja hän varoitti heitä siitä, että valtakunnan vihollinen koettaisi vetää heidätkin pois. Tämän lyhyen mutta vakavan puheen jälkeen kaikki apostolit nousivat Pietarin johdolla seisomaan vakuuttaakseen kuolematonta antaumustaan Mestariaan kohtaan ja luvatakseen järkkymätöntä lojaalisuutta valtakunnalle -- Tuomaksen sanoin sanottuna: "Tälle tulevalle valtakunnalle, olipa se mitä hyvänsä, ja vaikka en sitä täysin ymmärräkään." He kaikki totisesti uskoivat Jeesukseen, vaikk'eivat he hänen opetustaan kokonaan käsittäneetkään.
Seuraavaksi Jeesus kysyi, paljonko heillä oli yhteensä rahaa. Hän kysyi myös, miten heidän perheidensä toimeentulosta oli huolehdittu. Kun kävi selville, että heillä oli varoja tuskin kahden viikon toimeentuloon, Jeesus sanoi: "Ei ole Isäni tahto, että aloitamme työmme tällä tavoin. Jäämme tänne järven rantamille kahdeksi viikoksi kalastamaan tai tekemään mitä hyvänsä tehtävää, joka eteemme sattuu; ja sillä välin teidän tulee ensiksi valitun apostolin Andreaksen johdolla järjestäytyä niin, että kykenette hankkimaan kaiken, mikä on tarpeen tulevassa toiminnassanne, sekä tämänhetkistä henkilökohtaista hoivaamista ajatellen että myös sitä aikaa ajatellen, jolloin myöhemmin määrään teidät saarnaamaan evankeliumia ja opettamaan uskovia." Nämä sanat rohkaisivat suuresti heitä kaikkia; tämä oli heille ensimmäinen selkeä ja positiivinen ilmoitus siitä, että Jeesus aikoi myöhemmin ryhtyä haastavampaan ja näyttävämpään julkiseen toimintaan.
Apostolit viettivät loppupäivän viimeistelemällä organisaatiotaan ja laittamalla kuntoon veneitä ja kalaverkkoja siinä tarkoituksessa, että he huomenissa lähtisivät kalastamaan, sillä he olivat kaikki päättäneet omistautua kalastukselle, olivathan heistä useimmat olleet kalastajia, ja olihan Jeesuskin kokenut vene- ja kalamies. Moni niistä veneistä, joita he muutamat lähivuodet käyttivät, oli Jeesuksen omin käsin rakentama. Ja ne olivat hyviä ja luotettavia veneitä.
Jeesus kehotti heitä pysymään kalastuksen
parissa kahden viikon ajan ja sanoi lisäksi: "Ja sen jälkeen lähdette
matkaan, jotta teistä tulisi ihmistenkalastajia." He kalastivat kolmena
ryhmänä, ja Jeesus oli joka ilta eri ryhmän mukana. Ja miten he kaikki
nauttivatkaan Jeesuksen seurasta! Hän oli hyvä kalamies, iloinen toveri ja
innoittava ystävä. Mitä enemmän he työskentelivät hänen kanssaan, sitä enemmän
he häntä rakastivat. Matteus sanoi
[sivu 1545]
eräänä päivänä: "Mitä enemmän joitakuita ihmisiä ymmärtää, sitä vähemmän heitä ihailee, mutta tästä miehestä minun on sanottava, että mitä vähemmän häntä ymmärrän, sitä enemmän häntä rakastan."
Tätä
järjestystä, jonka mukaan he olivat kalassa kaksi viikkoa ja tekivät
henkilökohtaista työtä valtakunnan puolesta toiset kaksi viikkoa, noudatettiin
yli viiden kuukauden ajan, aina puheena olevan vuoden, vuoden 26 jKr, loppuun
asti, eli siihen saakka kunnes ne erilliset vainotoimenpiteet päättyivät, jotka
oli Johanneksen vangitsemisen jälkeen kohdistettu tämän opetuslapsiin.
ENSIMMÄINEN TEHTÄVÄ
Toimitettuaan markkinoille kahden viikon kalansaaliit kahdentoista apostolin rahastonhoitajaksi valittu Juudas Iskariot jakoi heidän varansa kuuteen yhtä suureen osaan sen jälkeen, kun oli ensi vähennetty varat heistä riippuvaisten perheiden huoltoon. Ja sitten, elokuun puolenvälin maissa vuonna 26 jKr, he lähtivät pareittain Andreaksen osoittamille työkentille. Ensimmäiset kaksi viikkoa Jeesus kulki Andreaksen ja Pietarin mukana, toiset kaksi viikkoa Jaakobin ja Johanneksen kanssa, ja niin edelleen muiden parien kanssa heidän valitsemisjärjestyksessään. Näin menetellen hänellä oli tilaisuus kulkea ainakin kerran jokaisen parin mukana ennen kuin hän kutsui heidät koolle heidän julkisen toimintansa käynnistämistä varten.
Jeesus opetti heitä saarnaamaan syntien
anteeksisaamista, joka tapahtuu Jumalaan uskomisen kautta ilman
katumusharjoituksia tai uhreja, sekä sitä, että taivaassa oleva Isä rakastaa
kaikkia lapsiaan samalla ikuisella rakkaudella. Hän antoi apostoleilleen
kehotuksen pidättyä käsittelemästä seuraavia aiheita:
1. Johannes Kastajan toiminta ja hänen
vangitsemisensa.
2. Kastetilaisuudessa kuulunut ääni. Jeesus
sanoi: "Vain ne, jotka äänen kuulivat, saavat mainita siitä. Puhukaa vain,
mitä olette kuulleet minulta; älkää levittäkö huhuja."
3. Kaanassa tapahtunut veden muuttuminen
viiniksi. Jeesus antoi heille vakavan kehotuksen sanoessaan: "Älkää
yhdellekään ihmiselle kertoko vedestä ja viinistä."
Nämä runsaat viisi kuukautta olivat heille ihanaa aikaa, nämä kuukaudet, joiden aikana he toimivat kalastajina joka toisen kaksiviikkoisjakson ja ansaitsivat sillä sen verran rahaa, että se riitti turvaamaan heidän toimeentulonsa, kun he seuraavat kaksi viikkoa tekivät kentällä lähetystyötä valtakunnan hyväksi.
Tavallinen kansa ihmetteli ja ihasteli
Jeesuksen ja hänen apostoleidensa opetusta ja hoivaamista. Rabbit olivat jo
kauan opettaneet juutalaisille, etteivät oppimattomat voisi olla hurskaita tai
vanhurskaita. Mutta Jeesuksen apostolit olivat sekä hurskaita että
vanhurskaita; ja kuitenkin nämä olivat autuaan tietämättömiä lähes kaikesta
siitä, mistä rabbien oppineisuus ja tämän maailman viisaus koostuivat.
Jeesus teki apostoleilleen selväksi, mikä ero vallitsi toisaalta juutalaisten opettaman niin kutsuttuja hyviä töitä tekemällä suoritetun katumusharjoituksen ja toisaalta uskon kautta tapahtuvan mielenmuutoksen -- uudestisyntymän -- välillä, jonka Jeesus vaati valtakuntaanpääsyn hintana. Hän opetti apostoleilleen, että usko oli ainoa edellytys pääsylle Isän valtakuntaan. Johannes oli opettanut heille "katumusta -- pakoa kohta tulevan vihan tieltä". Jeesus opetti: "Usko on se avoin ovi, josta astutaan sisälle läsnä olevaan, täydelliseen ja ikuiseen Jumalan rakkauteen." Jeesus ei puhunut profeetan tavoin, kuten tekee se, joka tulee julistamaan Jumalan sanaa. Hän tuntui puhuvan itsestään henkilönä, jolla on valtaa. Jeesus koetti kääntää heidän mielensä ihmeiden etsiskelystä todellisen ja omakohtaisen kokemuksen löytämiseen tyydytyksestä ja vakuuttuneisuudesta, jotka tuottaa se, että ihmisen sisimmässä on rakkautta ja pelastavaa armoa edustava Jumalan henki.
Jo alkuvaiheessa opetuslapset oppivat, että
Mestari arvosti syvästi ja kunnioitti myötätuntoisesti jokaista
kohtaamaansa ihmistä, ja heihin teki valtavan vaikutuksen tämä yhdenmukainen
[sivu 1546]
ja muuttumaton ihmisten huomioon ottaminen,
jonka hän soi johdonmukaisesti kaikenlaisille miehille, naisille ja lapsille.
Hän saattoi pitää tauon keskellä syvällistä keskustelua vain mennäkseen ulos
tielle sanomaan muutaman rohkaisun sanan ohikulkevalle naiselle, jota kuormitti
sekä ruumista että sielua rasittava taakka. Hän saattoi keskeyttää apostoliensa
kanssa käymänsä vakavan neuvottelun vain jutellakseen tilaisuuteen eksyneen
lapsen kanssa. Mikään ei koskaan näyttänyt olevan Jeesukselle yhtä tärkeä kuin
se yksittäinen ihminen, joka sattui olemaan hänen välittömässä
läheisyydessään. Hän oli mestari ja opettaja, mutta hän oli enemmän -- hän oli
myös ystävä ja lähimmäinen, ymmärtäväinen toveri.
Vaikka Jeesuksen julkinen opetus koostui pääasiassa vertauksista ja lyhyistä luennoista, apostolejaan hän kuitenkin poikkeuksetta opetti kysymysten ja vastausten avulla. Myöhemmin julkisuudessa pitämiensä luentojen aikana hänellä oli aina tapana pitää tauko vastatakseen vilpittömiin kysymyksiin.
Ensi alkuun
tapa, jolla Jeesus kohteli naisia, pöyristytti apostoleja, mutta ennen pitkää
he tottuivat siihen. Hän teki heille kaikin puolin selväksi, että naisille
myönnettäisiin valtakunnassa yhtäläiset oikeudet miesten kanssa.
Tämä jossakin määrin yksitoikkoinen vaihe, jonka kuluessa vuoroin kalastettiin ja vuoroin tehtiin henkilökohtaista työtä, osoittautui uuvuttavaksi kokemukseksi kahdelletoista apostolille, mutta he kestivät tämän kokeen. Kaikkine nurinoineen, epäilyksineen ja aina välillä kuultuine tyytymättömyyden ilmauksineenkin he pysyivät uskollisina lupauksilleen siitä, että Mestari oli heidän antaumuksensa ja lojaalisuutensa kohde. Juuri se, että he näiden koetuksen kuukausien aikana olivat henkilökohtaisessa yhteydessä Jeesukseen, teki Jeesuksen heille niin rakkaaksi, että he kaikki (Juudas Iskariotia lukuun ottamatta) pysyivät lojaaleina ja uskollisina hänelle myös oikeudenkäynnin ja ristiinnaulitsemisen synkkinä tunteina. Todelliset miehet eivät kertakaikkiaan voineet jättää kunnioitettua opettajaa oman onnensa nojaan, opettajaa, joka oli elänyt niin lähellä heitä ja osoittanut heille niin syvää kiintymystä kuin Jeesus oli tehnyt. Mestarin kuoleman synkkinä tunteina näiden apostolien sydämestä syrjäytyi kaikki sellainen, mikä edusti järkeä, arvostelukykyä ja loogisuutta, yhden ainoan ihmiselle ominaisen ja epätavallisen tuntemuksen tieltä -- kaiken yläpuolelle menevän ystävyyden- ja lojaalisuudentunteen -- tieltä. Nuo viisi kuukautta, joiden aikana he työskentelivät yhdessä Jeesuksen kanssa, johdattivat nämä apostolit, jokaisen heistä, pitämään Jeesusta parhaana ystävänään koko maailmassa. Ja juuri tämä inhimillinen tunne, eivät suinkaan hänen ylivertaiset opetuksensa eivätkä hänen ihmeelliset tekonsa, piti heidät yhdessä siihen saakka, kunnes Jeesus oli noussut kuolleista, ja ryhdyttiin uudelleen valtakunnan evankeliumin julistamiseen.
Nämä rauhallisen toiminnan kuukaudet eivät
olleet suuri koetus vain apostoleille, koetus, josta he selvisivät, vaan tämä
kausi, jolloin he eivät esiintyneet julkisuudessa, oli suuri koettelemus myös
Jeesuksen perheelle. Siihen mennessä, kun Jeesus oli valmis aloittamaan
julkisen työnsä, koko hänen perheensä (Ruutia lukuun ottamatta) oli
käytännöllisesti katsoen jättänyt hänet oman onnensa nojaan. Vain muutamassa
tilanteessa he myöhemmin pyrkivät ottamaan häneen yhteyttä, ja silloinkin vain
suostutellakseen häntä palaamaan kotiin heidän luokseen, sillä heidän
mielessään oli varsin lähellä ajatus, ettei Jeesus ollut täysin järjissään. He
eivät yksinkertaisesti kyenneet käsittämään hänen filosofiaansa eivätkä
tajuamaan hänen opetustaan. Se oli aivan liikaa heille, jotka olivat hänen omaa
lihaansa ja vertaansa.
Apostolit jatkoivat henkilökohtaista työtään
Kapernaumissa, Beetsaida-Juliaassa, Horasinissa, Gerasassa, Hippoksessa,
Magdalassa, Kaanassa, Galilean Beetlehemissä, Jotapatassa, Raamassa,
Saafedissa, Gishalassa, Gadarassa ja Abilassa. Mainittujen kaupunkien lisäksi
he työskentelivät monissa kylissä samoin kuin myös maaseudulla. Tämän jakson
lähetessä loppuaan kaksitoista apostolia olivat jo kehitelleet jokseenkin
tyydyttävät järjestelyt, jotka turvaisivat heistä itse kunkin perheen
toimeentulon. Useimmat apostoleista olivat naimisissa, muutamilla oli useita
lapsia, mutta he olivat järjestäneet kotiväkensä toimeentulon niin, että kunhan
he saivat jonkin verran apua apostolien kassasta, he kykenivät omistamaan koko
tarmonsa
[sivu 1547]
Mestarin
toimintaan tarvitsematta olla huolissaan perheidensä hyvinvoinnista.
ORGANISAATIO
Jo alkuvaiheessa apostolit järjestäytyivät
seuraavalla tavalla:
1. Andreas, ensimmäisenä valittu apostoli,
nimitettiin kahdentoista apostolin puheenjohtajaksi ja toiminnanjohtajaksi.
2. Pietari, Jaakob ja Johannes nimitettiin
Jeesuksen henkilökohtaisiksi seuralaisiksi. Heidän oli määrä palvella häntä
päivin ja öin, huolehtia hänen fyysisistä ja muista tarpeistaan ja olla hänen
seuranaan yön hartaushetkinä, jolloin hän rukoili ja oli selittämättömässä
yhteydessä taivaassa olevaan Isäänsä.
3. Filippuksesta tehtiin ryhmän isäntä. Hänen
velvollisuutenaan oli hankkia ruokaa ja huolehtia siitä, että vieraat ja
toisinaan suuretkin kuulijajoukot saivat jotakin syödäkseen.
4. Natanael huolehti kahdentoista apostolin
perheiden tarpeista. Hänelle toimitettiin säännöllisesti selonteot jokaisen
apostolin perheen tarpeista, ja hän pyysi varat rahastonhoitaja Juudakselta ja
lähetti ne tarvitseville viikottain.
5. Matteus oli apostolikunnan varainhankkija.
Hänen velvollisuutenaan oli huolehtia siitä, että budjetti oli tasapainossa ja
että kassaa täydennettiin uusilla varoilla. Ellei yhteisen toimeentulon
turvaavia varoja ollut näköpiirissä, ellei seurueen ylläpitoon saatu
riittävästi lahjoituksia, Matteuksella oli valtuudet määrätä kaksitoista apostolia
joksikin aikaa takaisin verkkojensa pariin. Mutta tähän ei tarvinnut turvautua
kertaakaan sen jälkeen, kun he aloittivat julkisen toimintansa. Hän pystyi aina
toimittamaan sen verran varoja rahastonhoitajan kassaan, että se riitti
rahoittamaan heidän toimintansa.
6. Tuomas oli matkanjohtaja. Hänen asianaan
oli järjestää majapaikat ja valita ylimalkaan ne paikkakunnat, joilla he
opettivat ja saarnasivat, niin että matkasuunnitelma tuli joustava ja joutuisa.
7. Alfeuksen kaksospojat Jaakob ja Juudas
osoitettiin väkijoukkojen järjestyksenpitäjiksi. Heidän tehtävänään oli ottaa
avukseen riittävä määrä järjestysmiehiä kyetäkseen saarnatilaisuuksissa
pitämään yllä järjestystä väenpaljouksien keskellä.
8. Simon Selootin vastuulle annettiin rentoutumis-
ja virkistäytymistoimintojen järjestäminen. Hän järjesti keskiviikkopäivien
ohjelman ja koetti myös joka päivä varata muutaman tunnin vietettäväksi
rentoutumisen ja ajanvietteen merkeissä.
9. Juudas Iskariot nimitettiin
rahastonhoitajaksi. Hän kantoi rahakukkaroa. Hän maksoi kaikki kulut ja hoiti
kirjanpidon. Hän laati Matteukselle joka viikko menoarvion ja esitti myös
viikottaiset selonteot Andreakselle. Juudas maksoi kassasta suoritettavat
maksut Andreaksen antaman valtuutuksen nojalla.
Tällä tavoin kaksitoista apostolia toimivat heti alussa tapahtuneesta järjestäytymisestään lähtien aina siihen uudelleenorganisointiin saakka, jonka teki tarpeelliseksi kavaltaja-Juudaksen poistuminen riveistä. Tällä yksinkertaisella tavalla Mestari ja hänen opetuslapsi-apostolinsa siis järjestivät asiansa, kunnes Jeesus sunnuntaina, tammikuun 12 päivänä vuonna 27 jKr kutsui heidät koolle ja asetti heidät virallisesti valtakunnan lähettiläiksi ja sen ilosanoman saarnaajiksi. Ja pian sen jälkeen he valmistautuivat lähtemään Jerusalemiin ja Juudeaan ensimmäiselle julkiselle saarnamatkalleen.