[sivu
589]
PLANETAARISET KUOLEVAISTEN AIKAKAUDET
SIITÄ hetkestä, jolloin elämä pannaan alulle
evolutionaarisella planeetalla siihen, kun se valon ja elämän aikakautena
vihdoin puhkeaa kukkaansa, maailman toiminnan näyttämöllä esiintyy ainakin
seitsemän inhimillisen elämänmuodon ajanjaksoa. Nämä toinen toistaan seuraavat
aikakaudet määräytyvät jumalallisten Poikien planetaaristen tehtäväkäyntien
mukaan, ja keskitasoisessa asutussa maailmassa nämä aikakaudet ilmaantuvat
seuraavassa järjestyksessä:
1. Planeettaprinssiä edeltävä ihminen.
2. Planeettaprinssin jälkeinen ihminen.
3. Aatamin jälkeinen ihminen.
4. Hallinnollisen Pojan jälkeinen ihminen.
5. Lahjoittautuneen Pojan jälkeinen ihminen.
6. Opettaja-Pojan jälkeinen ihminen.
7. Valon ja elämän aikakausi.
Heti kun
avaruuden maailmat ovat fyysisessä mielessä elämälle soveliaita, ne merkitään
Elämänkantajien rekisteriin, ja sopivana aikana tällaisille planeetoille
lähetetään edellä mainittuja Poikia saattamaan elämä alkuun. Koko sitä
vaihetta, joka on elämän alkuunpanon ja ihmisen ilmaantumisen välissä,
nimitetään ihmistä edeltäväksi kaudeksi, ja se edeltää tässä kertomuksessa
tarkasteltuja, toinen toistaan seuraavia kuolevaisten aikakausia.
Ajankohdasta, jolloin ihminen nousee eläimen tasolta -- kun hän kykenee tekemään päätöksen Luojan palvomisesta -- aina Planeettaprinssin saapumiseen saakka, kuolevaisia tahdollisia luotuja nimitetään alkukantaisiksi eli primitiivisiksi ihmisiksi. Alkukantaisen ihmisen perustyyppejä eli rotuja on kuusi, ja nämä alkuaikojen kansat ilmaantuvat peräjälkeen, spektrin värien järjestyksessä siten, että ensimmäisenä ilmaantuu punainen rotu. Tämän varhaisen elolliskehityksen kestoaika vaihtelee eri maailmoissa suuresti: Urantian ajanlaskutavan mukaan sadastaviidestäkymmenestätuhannesta yli miljoonaan vuotta.
Evolutionaariset värillisrodut -- punainen,
oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja indigo -- alkavat ilmaantua suunnilleen
aikana, jolloin alkukantainen ihminen jo kehittelee yksinkertaista puhekieltä
ja alkaa käyttää luovaa mielikuvitusta. Tähän aikaan mennessä ihminen on jo
hyvinkin tottunut seisomaan pystyasennossa.
Alkukantaiset ihmiset ovat voimallisia metsästäjiä ja raivoisia taistelijoita. Tämän aikakauden lakina on elinkelpoisimman fyysinen henkiinjääminen; näiden aikojen hallinto on täysin heimokohtaista. Monissa maailmoissa jotkin evolutionaarisista roduista hävitetään näiden alkuaikojen rotutaistelujen tiimellyksessä, kuten kävi Urantialla. Hengissä selvinneet rodut sekoittuvat sittemmin tavallisesti violettiin rotuun, Aatamista polveutuviin kansoihin, jotka on myöhemmin tuotettu planeetan ulkopuolelta.
Myöhemmän sivilisaation valossa tämä
alkukantaisen ihmisen aikakausi on pitkä, pimeä ja verinen jakso. Viidakon laki
ja aarniometsien moraali
[sivu 590]
sopivat huonosti ilmoitususkontoa ja
korkeampaa hengellistä kehitystä edustavien myöhempien tuomiokausien
mittapuihin. Normaaleissa maailmoissa ja maailmoissa, jotka eivät ole
kokeiluplaneettoja, tämä aikakausi on melko erilainen kuin olivat ne pitkään
jatkuneet ja tavattoman raa'at taistelut, jotka Urantialla olivat tälle
aikakaudelle tunnusmerkillisiä. Selviydyttyäsi ensimmäisen maailman
kokemuksestasi alat ymmärtää, miksi evolutionaarisissa maailmoissa käydään
tällainen pitkä ja tuskallinen kamppailu, ja kulkiessasi Paratiisiin johtavaa
polkua eteenpäin käsität yhä enemmän näihin kummallisilta vaikuttaviin asioihin
kätkeytyvää viisautta. Mutta kaikista ihmisen ilmaantumisen alkuaikoihin
liittyvistä koettelemuksista huolimatta primitiivisen ihmisen aikaansaannokset
ovat loistava, jopa sankarillinen, luku ajallisuuden ja avaruuden
evolutionaarisen maailman aikakirjoissa.
Alkuaikojen evolutionaarinen ihminen ei ole
mikään värikäs hahmo. Yleensä nämä alkukantaiset kuolevaiset asuvat luolissa
tai kallionkielekkeiden alla. He rakentelevat myös karkeatekoisia majoja
suuriin puihin. Ennen kuin he saavuttavat korkean älykkyystason, planeetat ovat
toisinaan kookkaammantyyppisten eläinten vallassa. Mutta kuolevaiset oppivat jo
tämän aikakauden alkupuolella sytyttämään tulen ja pitämään sen vireillä, ja
kekseliään mielikuvituksen lisääntyessä ja työkalujen parantuessa kehittyvä
ihminen nujertaa piankin häntä suuremmat ja kömpelömmät eläimet. Varhaiset
rodut käyttävät myös laajasti hyväkseen suurempia lentäviä eläimiä. Nämä
valtavat linnut kykenevät kantamaan yhden tai kaksi keskikokoista ihmistä yli
kahdeksansadan kilometrin pituisen yhtäjaksoisen lennon ajan. Joillakin
planeetoilla näistä linnuista on suurta apua, sillä niiden älykkyys on
korkealuokkaista, ja usein ne osaavat puhua monta tuon maailman kielten sanaa.
Nämä linnut ovat varsin älykkäitä, hyvin tottelevaisia ja uskomattoman
lempeitä. Urantialta tällaiset matkustajalinnut ovat jo kauan sitten kuolleet
sukupuuttoon, mutta varhaiset esi-isänne käyttivät hyväkseen niiden
palveluksia.
Ihminen saavuttaa eettisen arvostelukyvyn, moraalisen tahdon, yleensä yhtäaikaisesti ensimmäisen puhekielen ilmaantumisen kanssa. Ihmisen tasolle yllettyään, sitten kun edellä mainittu kuolevaisille ominainen tahtotoiminta on ilmaantunut, nämä olennot alkavat soveltua jumalallisen Suuntaajan tilapäiseksi asuinsijaksi, ja kuoleman jälkeen monet valitaan asianmukaisesti eloonjääneiksi, ja arkkienkelit sinetöivät heidät myöhempää kuolleistanousua ja Henkeen tapahtuvaa fuusioitumista varten. Planeettaprinssien seurassa on aina arkkienkeleitä, ja maailman tuomiokautinen tuomitseminen tapahtuu yhtä aikaa prinssin saapumisen kanssa.
Kaikki Ajatuksensuuntaajan asuttamat
kuolevaiset ovat potentiaalisia palvojia; heidät on "valaistu todellisella
valolla" ja heillä on kyky etsiä molemminpuolista yhteyttä jumaluuteen.
Primitiivisen ihmisen varhais- eli biologispohjainen uskonto on silti suurelta
osin alituista eläimellistä pelkoa, johon yhdistyy tietämättömyydestä johtuva
kauhunsekainen kunnioitus ja heimon piirissä kehittynyt taikausko. Taikauskon
säilyminen Urantian rotujen keskuudessa on evolutionaariselle kehityksellenne
varsin vähän mairittelevaa, eikä se sovi yhteen muutoin loistavien, aineellisen
edistyksen alalla ilmenevien saavutustenne kanssa. Mutta tämä varhainen,
pelkoon pohjautuva uskonto palvelee hyvin arvokasta päämäärää sikäli, että se
hillitsee näiden primitiivisten luotujen kiivasta luonteenlaatua. Se on
sivistyksen airut ja maaperä, johon Planeettaprinssi ja hänen hoivaajansa
myöhemmin kylvävät ilmoitususkonnon siemenet.
Ennen kuin satatuhatta vuotta on kulunut
siitä, kun ihminen oppi kulkemaan pystyasennossa, saapuu tavallisesti
Planeettaprinssi, jonka Järjestelmän Hallitsija on lähettänyt saatuaan
Elämänkantajilta raportin tahdon toimimisesta tuossa maailmassa, olkoonkin että
vasta verrattain harvat yksilöt ovat näin pitkälle kehittyneitä. Primitiiviset
kuolevaiset pitävät Planeettaprinssiä ja hänen näkyvää esikuntaansa
tavallisesti tervetulleina; itse asiassa he, ellei heitä hillitä, suhtautuvat
näihin usein pelonsekaisella kunnioituksella, miltei palvoen.
[sivu 591]
2. PLANEETTAPRINSSIN JÄLKEINEN IHMINEN
Planeettaprinssin saapumisen myötä alkaa uusi tuomiokausi. Maan päälle ilmaantuu hallitus, ja päästään pitkälle ehtineeseen heimoelämän vaiheeseen. Jo muutaman tuhannen tämän hallinnon aikaisen vuoden kuluessa astutaan pitkiä sosiaalisia edistysaskeleita. Kuolevaiset saavuttavat normaaleissa oloissa tämän aikakauden kuluessa korkean sivilisaation tason. He eivät kamppaile barbariassa yhtä kauan kuin Urantian rodut. Mutta kapina muuttaa asutun maailman elämää niin laajasti, että teillä voi olla vain vähäinen tai täysin olematon käsitys siitä, millainen tämä hallinto normaalilla planeetalla on.
Tämän tuomiokauden keskimääräinen pituus on suunnilleen viisisataatuhatta vuotta, joskus pitempi, joskus lyhyempi. Tänä aikakautena planeetta kytketään järjestelmän virtapiireihin, ja sen hallinnon käyttöön asetetaan täydet kiintiöt serafi- ja muita taivaallisia auttajia. Ajatuksensuuntaajia saapuu kasvavin joukoin, ja serafisuojelijat laajentavat kuolevaisiin kohdistuvaa valvontajärjestelmäänsä.
Kun Planeettaprinssi saapuu alkukantaiseen maailmaan, siellä vallitsee pelkoon ja tietämättömyyteen pohjautuva kehitysuskonto. Prinssi ja hänen esikuntansa jakavat ensimmäistä kertaa tietoa korkeammasta totuudesta ja universumin organisaatiosta. Nämä ensimmäiset ilmoitususkontoa edustavat esitykset ovat sangen yksinkertaisia, ja koskevat yleensä paikallisjärjestelmän asioita. Uskonto on ennen Planeettaprinssin saapumista täysin evolutionaarinen prosessi. Sittemmin uskonto etenee sekä vähittäin annetun ilmoituksen että evoluution mukaisen kasvun tietä. Jokainen tuomiokausi, jokainen kuolevaisten aikakausi, saa edellistä laajemman esityksen hengellisestä totuudesta ja uskonnollisesta etiikasta. Maailman asukkaissa tapahtuva uskonnollisen vastaanottavaisuuden kehittyminen määrää suurelta osin heidän hengellisen edistymisensä nopeuden ja heille annettavan uskonnollisen ilmoituksen laajuuden.
Tämän tuomiokauden aikana sarastaa
hengellinen aamunkoitto, ja eri roduilla moninaisine heimoineen on taipumusta
kehittää erityisiä uskonnollisen ja filosofisen ajattelun järjestelmiä. Kaikkien
näiden rotu-uskontojen läpi käy yhdenmukaisesti kaksi piirrettä: primitiivisten
ihmisten varhaiset pelot ja Planeettaprinssin myöhemmät ilmoitukset. Näyttää
siltä, että urantialaiset eivät joissakin suhteissa olisi tätä planetaarisen
kehityksen vaihetta vielä kokonaan ohittaneet. Jatkaessasi tämän kirjan
tutkimista havaitset yhä selvemmin, kuinka todellakin paljon maailmanne
poikkeaa evolutionaarisen edistymisen ja kehityksen keskimääräisestä kurssista.
Mutta
Planeettaprinssi ei ole "Rauhan Ruhtinas". Rotutaistelut ja
heimosodat jatkuvat vielä tämänkin tuomiokauden puolella, mutta ne käyvät
jatkuvasti harvinaisemmiksi ja laimeammiksi. Tämä on suuri rotujen
hajaantumisen aikakausi, ja se huipentuu kiihkeän kansallismielisyyden
ajanjaksoon. Ihonväri on heimottaisten ja kansallisten ryhmittymien perustana,
ja eri rodut kehittävät usein oman erillisen kielensä. Jokainen laajeneva
kuolevaisryhmä pyrkii eristäytymään. Se, että on olemassa monia kieliä, edistää
tätä eriseuraisuutta. Ennen kuin nämä moninaiset rodut yhdistyvät, niiden
säälimättömän sotimisen seurauksena on joskus kokonaisten kansojen tuho;
oranssit ja vihreät kansat ovat erityisen alttiita tällaiselle sukupuuttoon
hävittämiselle.
Prinssin
hallituskauden loppupuolella kansallinen elintapa alkaa keskitasoisissa
maailmoissa syrjäyttää heimojakoon perustuvaa järjestelmää, tai pikemminkin se
lasketaan olemassa olevien heimoryhmittymien päälle. Mutta prinssin aikakauden
suuri sosiaalinen saavutus on perhe-elämän kehkeytyminen. Siihen saakka
ihmissuhteet ovat olleet pääasiassa heimon sisäisiä suhteita. Nyt sen sijaan
alkaa kotielämän hahmottuminen.
Kysymyksessä on
sukupuolten välisen tasa-arvoisuuden toteutumisen tuomiokausi. Joillakin
planeetoilla mies saattaa hallita naista, toisilla taas vallitsee päinvastainen
järjestys. Normaalit
[sivu 592]
maailmat
vakiinnuttavat tänä aikakautena sukupuolten täyden tasa-arvoisuuden, mikä
edeltää kotielämän ihanteiden täysimääräisempää toteutumista. Tämä on
kotielämän kultaisen aikakauden sarastus. Heimokeskeisen hallinnon ajatus
väistyy vähitellen kansakuntakeskeisen elämäntavan ja perhe-elämän kaksiosaisen
ajatusmallin tieltä.
Maanviljely aloitetaan tämän kauden kuluessa.
Perhe-elämän periaatteen leviäminen yhä laajemmalle joutuu ristiriitaan
metsästäjän vaeltelevan ja vakiintumattoman elämäntavan kanssa. Vähin erin
tavaksi vakiintuu asua pysyvästi samassa paikassa ja viljellä siellä maata.
Eläinten kesyttäminen ja kotipiirissä tarvittavien taitojen kehittyminen
etenevät pitkin askelin. Kun biologisen evoluution lakikorkeus on saavutettu,
on saavutettu korkea sivilisaation taso, mutta mekaanisen alan kehitys on
vähäistä, keksinnöt ovat vasta seuraavan aikakauden ominaispiirre.
Rodut puhdistuvat ja saavuttavat ennen tämän aikakauden päättymistä fyysisen täydellisyyden ja älyllisen kyvykkyyden korkean tason. Normaalin maailman alkuaikojen kehitystä auttaa suuresti menettelytapa, jonka mukaan korkeammantyyppisten kuolevaisten lisääntymistä edistetään ja alempien lisääntymistä vastaavasti rajoitetaan. Ja nimenomaan se seikka, etteivät alkuaikojen kansanne tehneet mainitunlaista eroa näiden tyyppien välillä, selittää, miksi Urantian nykyisten rotujen keskuudessa esiintyy niin monia vajavaisia ja degeneroituneita yksilöjä.
Yksi prinssin aikakauden suursaavutuksista onkin tämä vajaamielisten ja yhteisöön sopeutumattomien yksilöiden lisääntymisen rajoittaminen. Jo kauan ennen järjestyksessä toisten Poikien, Aatamien, saapumista useimmat maailmat omistautuvat vakavissaan rotujen puhdistamistehtäviin. Urantian kansat eivät ole sellaisia tosissaan vielä edes yrittäneet.
Ei tämä rodunkohennuskysymys ole mikään kovin laaja hanke, silloin kun siihen paneudutaan tässä ihmisen evoluution varhaisvaiheessa. Edeltänyt aikakausi heimotaisteluineen ja rotujen välisine ankarine eloonjäämiskamppailuineen on kitkenyt pois useimmat epänormaalit ja vajavaiset rotuainekset. Idiootilla ei juurikaan ole eloonjäämisen mahdollisuutta primitiivisen ja sotaisan heimon sosiaalisessa organisaatiossa. Teidän vain osaksi täydellistyneiden sivilisaatioidenne vääränlainen tunteilu nimenomaan vaalii, suojelee ja säilyttää evolutionaaristen ihmissukujen toivottoman vajavaisia rotuaineksia.
Turhan
myötätunnon osoittaminen degeneroituneille ihmisolennoille, auttamattoman
epänormaaleille ja kelvottomille kuolevaisille, ei ole sen paremmin hellyyttä
kuin altruismiakaan. Evolutionaarisista maailmoista kaikkein normaaleimmissakin
yksilöiden ja moninaisten sosiaalisten ryhmien välillä on yltäkyllin
eroavuuksia tarjoamaan tilaisuuksia harjoittaa täysin rinnoin kaikkia
altruistisia tuntemuksia ja kuolevaisten epäitsekästä huolenpitoa ilman, että
on tarpeen säilyttää kehittyvän ihmiskunnan yhteisöön sopeutumattomia ja
moraalisesti rappeutuneita aineksia. Tilaisuuksia toki tarjoutuu runsain määrin
suvaitsevuuden harjoittamiseen ja altruismin osoittamiseen niiden epäonnisten
ja puutteenalaisten yksilöiden hyväksi, jotka eivät ole moraalista perintöään
peruuttamattomasti kadottaneet eivätkä hengellistä perintöoikeuttaan ikiajoiksi
hävittäneet.
Kun evolutionaarisen elollisuuden
alkuperäinen käyttövoima on biologisessa mielessä kulunut loppuun, kun ihminen
on saavuttanut eläimestä polveutuvan kehityksensä lakipisteen, silloin saapuu
järjestyksessä toinen Poikien luokka, ja aloitetaan armon ja huolenpidon toinen
tuomiokausi. Näin tapahtuu kaikissa evolutionaarisissa maailmoissa. Kun
evolutionaarisen elollisuuden korkein mahdollinen taso on saavutettu, kun
alkukantainen ihminen on kohonnut niin korkealle kuin biologisessa asteikossa
on mahdollista kohota, planeetalle ilmestyvät aina Järjestelmän Hallitsijan
lähettämät Aineellinen Poika ja Tytär.
[sivu 593]
Aatamin jälkeisille ihmisille lahjoitetaan
yhä useammin Ajatuksensuuntaaja, ja tasaisesti kasvavin joukoin nämä kuolevaiset
saavuttavat kyvyn sittemmin tapahtuvaan suuntaajafuusioon. Laskeutuvina Poikina
toimiessaan Aatameilla ei ole Suuntaajaa, mutta heidän jälkeläisistään --
suoraan polveutuvista ja sekoittuneista -- tulee ehdokkaita, jotka ovat
oikeutettuja saamaan aikanaan Salaperäisen Opastajan. Aatamin jälkeisen
aikakauden päättymiseen mennessä planeetalla on täysi määrä taivaallisia
hoivaajia, vain fuusio-Suuntaajia ei vielä lahjoiteta yleismaailmallisesti.
Aatamin hallinnon ensisijainen tarkoitus on
saada kehittyvä ihminen viemään päätökseen siirtymisensä metsästäjä- ja
paimentolaisvaiheessa olevasta sivilisaatiosta maan- ja
puutarhanviljelyvaiheeseen, jota sivilisaation liitännäisilmiöiden --
kaupungistumisen ja teollistumisen -- on määrä myöhemmin täydentää. Kymmenentuhatta
vuotta tätä biologisten kohentajien tuomiokautta riittää saamaan aikaan
hämmästyttävän muodonmuutoksen. Kaksikymmentäviisituhatvuotinen
Planeettaprinssin ja Aineellisten Poikien tämänkaltainen, yhteiseen viisauteen
perustuva hallinto riittää tavallisesti kypsyttämään tämän sfäärin
Hallinnollisen Pojan tuloa varten.
Elinkelvottomien eliminoiminen ja rotukantojen vieläkin pidemmälle viety puhdistaminen saadaan päätökseen yleensä tämän aikakauden kuluessa. Normaaleissa maailmoissa vajavaisuutta osoittavat, eläimellisyyteen viittaavat taipumukset ovat tuon maailman jälkeläisiä tuottavien rotujen keskuudesta jo lähes kokonaan hävinneet.
Aatamin jälkeläiset eivät koskaan sekoitu evolutionaaristen rotujen epäkelpoihin aineksiin. Jumalallisen suunnitelman mukaista ei myöskään ole, että Planetaarinen Aatami tai Eeva omakohtaisesti pariutuisi evolutionaaristen väestöainesten kanssa. Tämä rodunparannushanke lankeaa heidän jälkeläistensä tehtäväksi. Mutta Aineellisen Pojan ja Tyttären jälkeläisiä kootaan sukupolvien ajan yhteen paikkaan ennen kuin rotujen sekoittamisen muodossa tapahtuva hoiva aloitetaan.
Aatamin elämänplasman muodossa kuolevaisroduille annettu lahja johtaa älyllisen kapasiteetin välittömään laajenemiseen ja hengellisen edistymisen nopeutumiseen. Tuloksena on yleensä myös jonkinmääräistä fyysistä kohenemista. Aatamin jälkeinen tuomiokausi on keskitasoisessa maailmassa suurten keksintöjen, energianhallinnan ja mekaanisen kehityksen aikakausi. Se on aikakausi, jolloin ilmaantuu monenmuotoista teollisuutta ja jolloin luonnonvoimia valjastetaan. Se on tutkimusmatkailun ja planeetan lopullisen haltuunoton kultainen aikakausi. Suuri osa maailman aineellisesta edistymisestä tapahtuu tänä aikana, jolloin fyysisten tieteiden kehittyminen pannaan alulle, kautena, jota Urantia nyt kokee. Teidän maailmanne on keskitasoisen planeetan aikataulusta kokonaisen tuomiokauden verran -- ja enemmänkin -- jäljessä.
Aatamin tuomiokauden normaalilla planeetalla
päättyessä rodut ovat jo käytännöllisesti katsoen sekoittuneet, joten voidaan
todenmukaisesti julistaa, että "Jumala on samasta verestä tehnyt kaikki
kansakunnat", ja että hänen Poikansa "on tehnyt yhdenvärisiksi kaikki
kansat". Tällaisen sekoittuneen rodun väri on hieman oliiviin vivahtavaa
violetin sävyä, sfäärien "rotuvalkoista".
Alkukantainen ihminen on enimmäkseen lihansyöjä. Aineelliset Pojat ja Tyttäret eivät syö lihaa, mutta heidän jälkeläisensä kallistuvat yleensä muutamassa sukupolvessa kaikkiruokaisuuteen, vaikka kokonaiset jälkeläisryhmät toisinaan pitäytyvätkin lihattomaan ruokavalioon. Tämä Aatamin jälkeisten rotujen kaksinainen alkuperä selittää, miksi tällaisissa sekoittuneissa ihmissuvuissa esiintyy anatomisia jäänteitä, jotka kuuluvat sekä kasvis- että lihansyöjäeläinten ryhmiin.
Rotujen kymmenentuhatta vuotta jatkuneen
sekoittumisen tuloksena ilmaantuneissa rotuaineksissa ilmenee vaihtelevassa
määrin anatomista sekoitusta niin, että toisissa sukuhaaroissa on
[sivu 594]
muita runsaammin merkkejä lihaa syömättömistä
esivanhemmista, toisissa taas enemmän niiden evolutionaarisille
lihansyöjäesi-isille tunnusmerkillisiä ominaisuuksia ja fyysisiä piirteitä.
Maailman näiden rotujen enemmistöstä tulee pian kaikkiruokaista, se ravitsee
itsensä sekä eläin- että kasvikunnasta saatavilla mitä moninaisimmilla
elintarvikkeilla.
Aatamin jälkeinen aikakausi on kansainvälisyyden tuomiokausi. Kun rotujen sekoittamistehtävä on lähes loppuun saatettu, nationalismi heikkenee, ja ihmisten välinen veljeys alkaa toden teolla toteutua. Edustuksellinen hallitustapa alkaa syrjäyttää monarkkista tai patriarkaalista hallintomuotoa. Opetusjärjestelmästä tulee maailmanlaajuinen, ja violetin kansan kieli syrjäyttää vähin erin eri rotujen kielet. Yleismaailmallista rauhaa ja yhteistyötä onnistutaan saavuttamaan harvoin ennen kuin rodut ovat kokolailla hyvin sekoittuneita ja puhuvat yhteistä kieltä.
Aatamin jälkeisen aikakauden viimeisinä vuosisatoina viriää uusi kiinnostus taidetta, musiikkia ja kirjallisuutta kohtaan, ja tämä maailmanlaajuinen herääminen on merkki kohta tapahtuvasta Hallinnollisen Pojan ilmestymisestä. Tämän aikakauden kruunaava kehitystulos on yleismaailmallinen mielenkiinto älyllisiä realiteetteja, aitoa filosofiaa, kohtaan. Uskonnon kansallisuussidonnaisuus vähenee ja siitä tulee yhä enemmän koko planeetan asia. Näille aikakausille ovat ominaisia uudet totuuden paljastukset, ja konstellaatioiden Kaikkein Korkeimmat alkavat ohjailla ihmisten asioiden menoa. Totuutta koskeva ilmoitus laajennetaan kattamaan konstellaatioiden hallinto.
Suuri eettinen
edistys luonnehtii tätä aikakautta; ihmisten välinen veljeys on tämän
aikakauden yhteiskunnan päämäärä. Yleismaailmallinen rauha -- rotujen välisen
konfliktin ja kansakuntien välisen vihanpidon päättyminen -- osoittaa, että
planeetta on kypsä kolmannen Poikien luokan, Hallinnollisen Pojan, tulemiseen.
JÄLKEINEN IHMINEN
Tämän aikakauden alkaessa normaaleilla ja
lojaaleilla planeetoilla kuolevaisrodut ovat sekoittuneita ja biologisesti
elinkelpoisia. Mitään rotu- tai ihonväriongelmia ei ole, kaikki kansakunnat ja
rodut ovat kirjaimellisesti samaa verta. Ihmisten välinen veljeys kukoistaa, ja
kansat oppivat vähitellen elämään sovussa ja rauhassa maan päällä. Sellainen
maailma seisoo suuren ja lakikorkeutensa saavuttavan älyllisen kehityksen
kynnyksellä.
Evolutionaarisen maailman näin kypsyessä Hallinnollisen Pojan aikakauteen yksi ylevän Avonaali-Poikien luokan edustaja ilmestyy hallinnolliselle tehtäväkäynnille. Planeettaprinssi ja Aineellinen Poika ovat peräisin paikallisuniversumista, Hallinnollinen Poika on kotoisin Paratiisista.
Kun Paratiisin Avonaalit saapuvat kuolevaisten sfääreille suorittamaan oikeustoimia eli kun he saapuvat pelkästään tuomiokautisina tuomareina, he eivät milloinkaan ruumiillistu. Mutta hallinnolliselle tehtäväkäynnille saapuessaan he, ainakin ensimmäisellä kerralla, aina inkarnoituvat, vaikkeivät he koekaan syntymää eivätkä kuole niin kuin asianomaisessa maailmassa kuollaan. He saattavat elää monen sukupolven ajan tapauksissa, joissa he joillakin planeetoilla jäävät niiden hallitsijaksi. Tehtävänsä suoritettuaan he luopuvat planetaarisesta elämästään ja palaavat entiseen tilaansa jumalallisena Poikana.
Jokainen uusi tuomiokausi laajentaa
ilmoitususkonnon näköpiiriä, ja Hallinnolliset Pojat ulottavat totuuden
paljastusta niin, että se kattaa paikallisuniversumin ja kaikkien sen
alajakautumien asiat.
Rodut panevat pian Hallinnollisen Pojan
ensimmäisen käynnin jälkeen toimeen taloudellisen vapautumisensa. Yksilön
riippumattomuuden ylläpitämiseen tarvittava päivittäinen työ vastaisi kahta ja
puolta työtuntia teidän ajanlaskunne mukaan. Tällaisessa määrin eettisten ja
älyllisten
[sivu 595]
kuolevaisten vapauttaminen on kaikin puolin turvallista. Näin suuressa määrin hienostuneet kansat osaavat käyttää vapaa-aikansa itsensäkehittämiseen ja planetaariseen edistymiseen. Rotuperimän puhdistaminen jatkuu tänä aikakautena siten, että vähemmän elinkelpoisten ja heikkolahjaisten yksilöiden lisääntymistä rajoitetaan.
Rotujen poliittinen hallintojärjestelmä ja sosiaalinen hallinto paranevat jatkuvasti niin, että itsehallinto on tämän aikakauden päättyessä jo melko hyvin vakiintunutta. Itsehallinnolla tarkoitamme edustuksellisen hallitustavan korkeinta tyyppiä. Tällaiset maailmat nostavat esiin ja kunnioittavat vain johtajia ja vallankäyttäjiä, jotka ovat sopivimmat kantamaan yhteiskunnallista ja poliittista vastuuta.
Useimmissa maailman kuolevaisissa asuu tämän kauden aikana Suuntaaja. Mutta vieläkään ei jumalallisten Opastajien lahjoittaminen ole aina yleismaailmallista. Fuusioitumiseen päätyviä Suuntaajia ei vielä lahjoiteta kaikille planeetan kuolevaisille, vaan tahdollisilta luoduilta edellytetään yhä, että he haluavat Salaperäisen Opastajan.
Yhteiskunta alkaa tämän tuomiokauden
loppuaikoina palata yksinkertaisempiin elintapoihin. Edistyvän sivilisaation
kompleksisuus tulee tiensä päähän, ja kuolevaiset oppivat elämään
luonnollisemmin ja tuloksellisemmin. Ja tämä suuntaus voimistuu jokaisen
seuraavan aikakauden myötä. Tämä on taiteen, musiikin ja korkeamman
oppineisuuden kukoistuskausi. Fyysiset tieteet ovat jo saavuttaneet
kehityksensä lakikorkeuden. Ihanteellisessa maailmassa koetaan tämän aikakauden
päättyessä suuri uskonnollinen herääminen koko täyteydessään, maailmanlaajuinen
hengellinen valaistuminen. Ja tämä rotujen hengellisyyden laajamittainen
herääminen on merkki siitä, että lahjoittautuva Poika voi saapua ja että
kuolevaisten viides aikakausi voidaan julistaa alkaneeksi.
Monissa maailmoissa käy niin, ettei yksi
hallinnollinen vierailu vielä riitä valmistamaan planeettaa lahjoittautuvaa
Poikaa varten. Siinä tapauksessa saapuu toinen Hallinnollinen Poika tai
peräjälkeen jopa useita Hallinnollisia Poikia, ja jokainen näistä vie rotuja
eteenpäin yhdestä tuomiokaudesta toiseen, kunnes planeetta on valmis
lahjoittautuvan Pojan antamaa lahjaa varten. Hallinnolliset Pojat saattavat
toisen ja myöhempien tehtäväkäyntien yhteydessä inkarnoitua tai yhtä hyvin olla
inkarnoitumatta. Mutta kokonaan siitä riippumatta, montako Hallinnollista Poikaa
planeetalle mahdollisesti ilmestyy -- ja tässä ominaisuudessa heitä voi saapua
myös lahjoittautuvan Pojan jälkeen --, jokainen vierailu merkitsee yhden
tuomiokauden päättymistä ja toisen alkamista.
Hallinnollisten
Poikien tuomiokausien jakso kestää Urantian ajanlaskun mukaan
kahdestakymmenestäviidestätuhannesta viiteenkymmeneentuhanteen vuotta. Tämä
aikakausi on toisinaan paljon lyhyempi ja joissakin harvinaisissa tapauksissa
jopa pitempi. Mutta ajan täyttyessä yksi näistä tässä mainituista Hallinnollisista
Pojista on syntyvä Paratiisin lahjoittautuvana Poikana.
JÄLKEINEN IHMINEN
Kun asutussa maailmassa saavutetaan tietty älyllisen ja hengellisen kehityksen taso, sinne saapuu tällaisessa tapauksessa aina lahjoittautuva Paratiisin-Poika. Normaaliin maailmaan hän ilmestyy lihallisena vasta, kun sen rodut ovat nousseet älyllisen kehityksen ja eettisen tuloksiinpääsyn korkeimmille tasoille. Urantialle lahjoittautunut Poika, joka oli peräti oma Luoja-Poikanne, ilmaantui kuitenkin Aatamin tuomiokauden lopulla, mutta se ei ole avaruuden maailmoissa tavallinen tapahtumien järjestys.
Kun maailmat ovat kypsyneet
hengellistämiseen, silloin saapuu lahjoittautuva Poika. Nämä Pojat kuuluvat
aina Hallinnolliseen eli Avonaalien luokkaan, paitsi siinä jokaisessa
paikallisuniversumissa kerran sattuvassa tapauksessa, jolloin Luoja-Poika
valmistautuu jossakin evolutionaarisessa maailmassa tapahtuvaan viimeiseen
lahjoittautumiseensa, kuten kävi silloin, kun Nebadonin
[sivu 596]
Mikael kuolevaisten sukukunnille
lahjoittautumista varten ilmestyi Urantialle. Vain yksi maailma lähes
kymmenenmiljoonan joukossa saa osakseen tällaisen lahjan. Kaikkia muita
maailmoja vie hengellisessä mielessä eteenpäin Paratiisin Avonaalien luokkaan
kuuluvan Pojan lahjoittautuminen.
Lahjoittautuva Poika saapuu maailmaan, jossa vallitsee korkea opetukseen perustuva kulttuuri, ja hän kohtaa siellä ihmiskunnan, joka on hengellisesti kouliintunut ja valmis omaksumaan entistä pitemmälle meneviä opetuksia ja antamaan lahjoittautumisvierailulle sille kuuluvan arvon. Tälle aikakaudelle on tunnusomaista maailmanlaajuinen moraalisen kulttuurin ja hengellisen totuuden tavoittelu. Tämän tuomiokauden aikaisten kuolevaisten intohimona on päästä perille kosmisesta todellisuudesta ja saada yhteys hengelliseen todellisuuteen. Totuuden paljastukset ulotetaan kattamaan superuniversumi. Täysin uusia opetus- ja hallintojärjestelmiä kehittyy entisaikojen alkeellisten järjestelmien tilalle. Elämisen ilo saa uutta väriä, ja elämänasenteet kohoavat uusien vivahteiden ja sävyjen taivaallisiin korkeuksiin.
Lahjoittautuva Poika elää ja kuolee maailman kuolevaisrotujen hengellistymisen hyväksi. Hän avaa "uuden ja elävän tien"; hänen elämänsä on Paratiisin totuus kuolevaiseksi lihaksi ruumiillistuneena, juuri se totuus -- Totuuden Henki peräti --, jonka tuntiessaan ihmiset ovat vapaita.
Urantialla tämän "uuden ja elävän
tien" avaamisessa oli kysymys sekä tosiasiasta että totuudesta. Urantian
eristyminen Luciferin kapinassa oli väliaikaisesti keskeyttänyt sen menetelmän
toimivuuden, jonka kautta kuolevaiset voivat kuoleman jälkeen siirtyä suoraan
mansiomaailmojen rannoille. Ennen Kristus Mikaelin Urantialla elämää aikaa
kaikki sielut jatkoivat untaan aina tuomiokautisiin tai erityisiin tuhatvuosittaisiin
kuolleistanousemuksiin asti. Edes Mooses ei saanut siirtyä toiselle puolelle
ennen kuin vasta erityisessä kuolleistaherättämisessä, sillä langennut
Planeettaprinssi Caligastia eväsi tällaisen vapahduksen. Mutta heti
Helluntaipäivästä alkaen Urantian kuolevaiset ovat taas saaneet edetä suoraan
morontiasfääreille.
Lahjoittautuvan Pojan noustua kuolleista kolmantena päivänä sen jälkeen, kun hän luopui elämästään inkarnoituman hahmossa, hän nousee Universaalisen Isän oikealle puolelle, saa vakuutuksen siitä, että lahjoittautumistehtävän suoritus on hyväksytty, ja palaa Luoja-Pojan luokse paikallisuniversumin päämajaan. Lahjoittautunut Avonaali ja Luoja-Mikael lähettävät sen jälkeen yhteisen henkensä, Totuuden Hengen, lahjoittautumisen kohteena olleeseen maailmaan. Tämä on hetki, jolloin "voitokkaan Pojan henki vuodatetaan kaiken lihan päälle". Myös Universumin Äiti-Henki osallistuu tähän Totuuden Hengen vuodattamiseen, ja samalla kun kaikki tämä tapahtuu, annetaan julistus Ajatuksensuuntaajien lahjoittamisesta. Sen jälkeen kaikki tuon maailman mieleltään normaalit tahdolliset luodut tulevat saamaan Suuntaajan heti, kun he saavuttavat sellaisen iän, että he kykenevät kantamaan moraalista vastuuta, tekemään hengellisen valinnan.
Mikäli tällainen lahjoittautunut Avonaali
sattuisi lahjoittautumiskäyntinsä jälkeen palaamaan johonkin maailmaan, hän ei
silloin inkarnoituisi, vaan ilmestyisi "kunniassa serafiarmeijoiden
mukana."
Lahjoittautuneen Pojan jälkeinen aikakausi voi kestää kymmenestätuhannesta sataantuhanteen vuotta. Ei ole olemassa mitään sellaista mielivaltaista kestoaikaa, jonka näiden tuomiokautisten aikakausien olisi määrä jatkua. Tuolloin eletään suurta eettisen ja hengellisen edistyksen aikaa. Näiden aikojen hengellisen vaikutusvoiman kohteena ihmisluonto käy läpi valtavat muutokset, ja se kokee aivan ilmiömäistä kehittymistä. Kultaisen säännön toteuttaminen käytännössä käy mahdolliseksi. Jeesuksen opetukset ovat todellakin sovellettavissa sellaiseen kuolevaisten maailmaan, joka on saanut valmistavaa koulutusta lahjoittautumista edeltäviltä Pojilta luonnetta jalostavine ja kulttuuria lisäävine tuomiokausineen.
Sairauden ja rikollisuuden muodostamat
ongelmat saavat tämän aikakauden kuluessa tosiasiallisen ratkaisunsa.
Degeneroituminen on valikoivan lisääntymisen avulla jo suurelta osin
eliminoitu. Sairaalloisuus on saatu Aatamin rotuaineisten suuren vastustuskyvyn
[sivu 597]
ansiosta sekä edellisten aikakausien fyysisten tieteiden tekemiä löytöjä älykkäästi ja maailmanlaajuisesti soveltamalla käytännöllisesti katsoen hallintaan. Keskimääräinen elinikä kohoaa tämän vaiheen aikana Urantian laskutavan mukaan pitkälti yli kolmeensataan vuoteen.
Hallinnollinen
valvonta vähenee asteittain koko tämän kauden ajan. Aito itsehallinto alkaa
toimia, rajoittavia lakeja tarvitaan yhä vähemmän. Kansallisen vastarinnan
sotilaalliset ilmenemismuodot ovat häviämässä, kansainvälisen sopusoinnun
aikakausi tekee toden teolla tuloaan. Kansakuntia on edelleenkin
monilukuisesti, etupäässä maailman mantereisiinjakautumista noudatellen, mutta
on vain yksi rotu, yksi kieli ja yksi uskonto. Kuolevaisten olo on melkein,
muttei ihan, kuin onnelassa. Se on tosiaan suuri ja kunniakas aikakausi!
6. LAHJOITTAUTUMISEN JÄLKEINEN
AIKAKAUSI URANTIALLA
Lahjoittautuva Poika on Rauhan Ruhtinas. Hän
saapuu mukanaan sanoma "Maassa rauha ja ihmisten kesken hyvä tahto."
Tämä on normaaleissa maailmoissa yleismaailmallisen rauhan tuomiokausi; kansat
eivät enää opettele sotimaan. Mutta tämänkaltaisia tervehdyttäviä vaikutuksia
ei liittynyt teidän lahjoittautuneen Poikanne, Kristus Mikaelin, tulemiseen.
Urantia ei etene normaalin järjestyksen mukaan. Maailmanne kulkee planeettojen
kulkueessa epätahtia. Ollessaan maan päällä Mestarinne varoitti opetuslapsiaan, ettei hänen tulemisensa
toisi Urantialle tavanomaista rauhan aikakautta. Hän kertoi heille suorin
sanoin, että tulevaisuus toisi tullessaan "sotien melskettä ja sanomia
sodista", ja että kansakunta nousisi kansakuntaa vastaan. Toisen kerran
hän sanoi: "Älkää luulko, että olen tullut tuomaan rauhan maan
päälle."
Ihmisten
maailmanlaajuisen veljeyden toteuttaminen ei edes normaaleilla
evolutionaarisilla planeetoilla ole mikään helppo aikaansaannos. Urantian
kaltaisella sekasortoisella ja epäjärjestyksessä olevalla planeetalla tämä
saavutus vaatii paljon pitemmän ajan ja edellyttää huomattavasti suurempia
ponnistuksia. Ilman tukea tapahtuva sosiaalinen evoluutio voi hengellisesti
eristetyllä sfäärillä tuskin päästä näin onnellisiin tuloksiin. Uskonnollinen
ilmoitus on Urantialla veljeyden toteutumisen välttämätön edellytys. Vaikka
Jeesus on osoittanut tien hengellisen veljeyden välittömään saavuttamiseen,
sosiaalisen veljeyden toteutuminen maailmassanne riippuu paljolti siitä,
milloin seuraavat henkilökohtaiset muutokset ja planetaariset järjestelyt
saavutetaan:
1. Sosiaalinen
veljeys. Kansainvälisten ja rotujen välisten sosiaalisten kontaktien ja
veljellisten yhteyksien moninkertaistaminen matkailun, kaupankäynnin ja
erilaisten kilpailutapahtumien avulla. Yhteisen kielen kehittyminen ja
monikielisten henkilöiden määrän moninkertaistaminen. Opiskelijoiden,
opettajien, teollisuusmiesten ja uskonnollisten filosofien vaihto rotujen ja
kansojen kesken.
2. Älyllisen
toiminnan tulosten keskinäinen vaihto. Veljeys on mahdotonta maailmassa,
jonka asukkaat ovat niin alkukantaisia, etteivät käsitä hillitsemättömän
itsekkyyden mielettömyyttä. Kansallisen ja rotukohtaisen kirjallisuuden vaihtoa
täytyy saada aikaan. Jokaisen rodun täytyy tutustua kaikkien rotujen
ajatteluun, jokaisen kansan täytyy olla perillä kaikkien muiden kansakuntien
tuntemuksista. Tietämättömyydestä sikiää epäluuloisuutta, ja epäluuloisuus on
ristiriidassa äärimmäisen tärkeän, myötätuntoisuudesta ja rakkaudesta kertovan
suhtautumistavan kanssa.
3. Eettinen
herääminen. Vain eettinen tietoisuus voi paljastaa ihmisten
suvaitsemattomuuteen sisältyvän moraalittomuuden ja kanssaihmisten tappamiseen
johtavan taistelun synnillisyyden. Vain moraalinen omatunto voi tuomita
kansallisen kateuden ja rodullisen mustankipeyden muodossa ilmenevän pahan.
Vain moraaliset olennot ylipäätään tavoittelevat sitä hengellistä ymmärrystä,
joka on välttämätön edellytys, jotta elettäisiin kultaisen säännön mukaan.
[sivu 598]
4. Poliittinen
viisaus. Tunne-elämän kypsyys on itsehillinnän välttämätön edellytys. Vain
emotionaalinen kypsyys takaa, että sodan kautta tapahtuva barbaarinen
ristiriitojen sovittelu tulee korvatuksi kansainvälisillä menetelmillä, joiden
mukaan asia käsitellään sivistyneesti. Vielä koittaa sekin päivä, jolloin
viisaat valtiomiehet työskentelevät ihmiskunnan menestymisen hyväksi myös
pyrkiessään ajamaan omien kansallisten tai rodullisten ryhmiensä etuja. Kun
poliittinen taitavuus on itsekästä, se kääntyy viime kädessä harjoittajansa
tuhoksi: se hävittää kaikki ne kestävät ominaisuudet, jotka takaavat tuon
ryhmän säilymisen planeetalla.
5. Hengellinen
ymmärrys. Ihmisten välinen veljeys perustuu loppujen lopuksi siihen, että
Jumala tunnustetaan isäksi. Joutuisin tapa ihmisten veljeyden toteuttamiseksi
Urantialla on nykyisen ihmiskunnan hengellisen muodonmuutoksen aikaansaaminen.
Ainoa tapa sosiaalisen evoluution luonnollisen kulun jouduttamiseksi on käyttää
ylhäältä tulevaa hengellistä painetta ja sillä keinoin lisätä moraalista
ymmärrystä samalla, kun kasvatetaan jokaisen kuolevaissielun kykyä ymmärtää ja
rakastaa jokaista muuta kuolevaista. Molemminpuolinen ymmärtämys ja veljellinen
rakkaus ovat ylimaallisia sivistäjiä ja voimallisia vaikuttajia ihmisten
veljeyden yleismaailmallisessa toteuttamisessa.
Jos sinut voitaisiin siirtää takapajuisesta ja
sekasortoisesta maailmastasi jollekin normaalille planeetalle, joka parhaillaan
elää lahjoittautuneen Pojan jälkeistä aikakautta, luulisit, että sinut on
nostettu perimätietojenne mukaiseen taivaaseen. Voisit tuskin uskoa
tarkkailevasi ihmisten asuttaman kuolevaisten sfäärin normaaleja evoluution
mukaisia toimintoja. Nämä maailmat ovat kytkettyinä alueensa hengellisiin
virtapiireihin, ja ne pääsevät osallisiksi kaikista universumin
kaukoviestilähetysten ja superuniversumin heijastuspalvelun tarjoamista
eduista.
7. OPETTAJA-POJAN JÄLKEINEN
IHMINEN
Se Poikien
luokka, jonka edustajan on määrä saapua keskitasoiseen evolutionaariseen
maailmaan seuraavana, on Kolminaisuuden Opettaja-Pojat, Paratiisin-Kolminaisuuden
jumalalliset Pojat. Ja taas huomaamme Urantian kulkevan sisarsfääreihinsä
nähden epätahtia sikäli, että Jeesuksenne on luvannut tulla takaisin. Tuon
lupauksensa hän epäilemättä pitää, mutta kukaan ei tiedä, tapahtuuko hänen
toinen tulemisensa ennen Hallinnollisten tai Opettaja-Poikien
Urantialle-ilmaantumista, vaiko sen jälkeen.
Opettaja-Pojat
tulevat hengellistyviin maailmoihin ryhmissä. Planetaarista Opettaja-Poikaa
avustaa ja tukee seitsemänkymmentä ensiasteista Poikaa, kaksitoista
toisasteista Poikaa sekä kolme Daynaalien ylimmän luokan korkeimmista ja
kokeneimmista Pojista. Tämä ryhmä jää tuohon maailmaan joksikin aikaa,
riittävän pitkäksi ajaksi ehtiäkseen toteuttaa siirtymisen evolutionaarisista
aikakausista valon ja elämän aikakauteen -- planeetan ajanlaskun mukaan
vähintään tuhanneksi vuodeksi ja usein huomattavasti pitempään. Tämä
tehtäväkäynti on Kolminaisuuden anti kaikkien niiden jumalallisten
persoonallisuuksien edeltäneisiin ponnistuksiin, jotka ovat tätä asuttua
maailmaa hoivanneet.
Totuuden
paljastus ulotetaan nyt kattamaan keskusuniversumi ja Paratiisi. Roduista on
tulossa mitä suurimmassa määrin hengellisiä. On kehittynyt suurenmoinen kansa,
ja suurenmoinen aikakausi tekee tuloaan. Planeetan opetus-, talous- ja
hallintojärjestelmät kokevat syvällisiä muutoksia. Luodaan uusia arvoja ja
keskinäissuhteita. Taivaan valtakunta tekee tuloaan maan päälle, Jumalan kunnia
leviää ylt'ympäriinsä tähän maailmaan.
Tämä on
tuomiokausi, jonka kuluessa monet kuolevaiset otetaan elävien keskuudesta
suoraan taivaaseen. Kolminaisuuden Opettaja-Poikien aikakauden edetessä
ajallisuuden kuolevaisten hengellinen uskollisuus käy yhä
yleismaailmallisemmaksi. Luonnollinen kuolema käy yhä
[sivu 599]
harvinaisemmaksi,
sillä Suuntaajat fuusioituvat yhä useammin kohteidensa kanssa jo lihallisen
elämän aikana. Planeetta luokitellaan lopulta kuuluvaksi kuolevaisten
ylösnousemuksen ensiasteiseen muunneltuun luokkaan.
Elämä on tänä
aikakautena miellyttävää ja antoisaa. Rappeutuneisuus ja pitkän evolutionaarisen
kamppailun epäsosiaaliset lopputuotteet on tosiasiassa hävitetty. Elinajan
pituus lähenee viittäsataa Urantian vuotta, ja ihmiskunnan lisääntymisnopeutta
säädellään älyperäisesti. On ilmaantunut täysin uudenluokkainen yhteiskunta.
Kuolevaisten keskuudessa esiintyy vielä suuria eroavuuksia, mutta yhteiskunnan
tila tulee yhä lähemmäksi sosiaalisen veljeyden ja hengellisen tasa-arvoisuuden
ihanteita. Edustuksellinen hallitustapa on häviämässä, ja maailma on
siirtymässä yksilökohtaisen itsehillinnän valtiuteen. Esivallan toiminta
suuntautuu pääasiassa sosiaalisen hallinnon ja taloudellisen koordinoinnin
kollektiivisiin tehtäviin. Kultainen aika lähenee pitkin harppauksin, planeetan
pitkän ja kiihkeän evolutionaarisen kamppailun ajallinen päämäärä on jo näkyvissä.
Palkinto kaikista näistä aikakausista on kohta todellisuutta, Jumalten viisaus
tulee kohta julki.
Maailman
fyysinen huolto edellyttää tänä aikana jokaiselta täysi-ikäiseltä yksilöltä
noin yhden tunnin päivittäistä työpanosta, toisin sanoen yhtä Urantian tuntia
vastaavan ajan. Planeetta on läheisissä kosketuksissa universumin asioihin, ja
sen asukkaat tutkivat viimeisimpiä kaukotiedotusviestejä yhtä syvällisen
kiinnostuksen vallassa kuin se mielenkiinto, jota te nyt osoitatte
päivälehtienne tuoreimpia painoksia kohtaan. Nämä ihmiset omistavat aikansa
tuhanteen ja taas tuhanteen sellaiseen kiinnostavaan asiaan, jotka ovat teidän
maailmassanne tuiki tuntemattomia.
Aito
planetaarinen uskollisuus Korkeinta Olentoa kohtaan lisääntyy lisääntymistään. Sukupolvi
sukupolven jälkeen yhä useammat ihmisrodun jäsenet astuvat niiden riveihin,
jotka harjoittavat oikeudenmukaisuutta ja elävät armoa. Maailma siirtyy
hitaasti mutta varmasti Jumalan Poikien riemulliseen palvelukseen. Fyysiset
vaikeudet ja aineelliset ongelmat on suurelta osin ratkaistu. Planeetta on
kypsymässä edistyneempää elämää ja vakiintuneempaa olemassaoloa varten.
Koko
tuomiokautensa ajan Opettaja-Pojat tekevät silloin tällöin vierailuja näihin
rauhallisiin maailmoihin. He jättävät maailman vasta havaitessaan planeettaa
koskevan kehityssuunnitelman toimivan kitkattomasti. Yksi tuomarina toimiva
Hallinnollinen Poika on tavallisesti Opettaja-Poikien seurassa näiden
suorittaessa toinen toistaan seuraavia tehtäväkäyntejään, kun toinen tällainen
Poika sen sijaan toimii heidän lähtönsä aikaan, ja nämä oikeudelliset toimet
jatkuvat aikakaudesta toiseen, kuolevaisten ajallis-avaruudellisen järjestelmän
alusta sen loppuun.
Kolminaisuuden
Opettaja-Poikien jokainen toistaan seuraava tehtäväkäynti ylentää tällaisen
verrattoman maailman alati kohoaviin viisauden, hengellisyyden ja kosmisen
valaistumisen korkeuksiin. Mutta tällaisen sfäärin ylevät syntyperäisasukkaat
ovat yhä finiittisiä ja kuolevaisia. Mikään ei ole täydellistä; epätäydellisen
maailman toiminnassa ja sen ihmisasukkaiden elämässä on siitä huolimatta
kehkeytymässä täydellisyyttä lähenevä ominaislaatu.
Kolminaisuuden
Opettaja-Pojat saattavat palata samaan maailmaan monta kertaa. Mutta ennemmin
tai myöhemmin Planeettaprinssi ylennetään Opettaja-Poikien jonkin
tehtäväkäynnin päättyessä Planeetan Hallitsijan asemaan, ja Järjestelmän
Hallitsija saapuu silloin julistamaan tämän maailman astuneen valon ja elämän
aikakauteen.
Johannes
kirjoitti nimenomaan Opettaja-Poikien viimeisen tehtäväkäynnin päättymisestä
(ainakin se olisi aikajärjestys normaalissa maailmassa) sanoessaan: "Ja
minä näin uuden taivaan ja uuden maan, ja uuden Jerusalemin laskeutuvan alas
taivaasta, Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin prinsessa, prinssillensä
kaunistettu."
[sivu 600]
Kysymyksessä on
se sama uudistettu maa, pitkälle edistynyt planetaarinen vaihe, jonka muinainen
tietäjä näki kirjoittaessaan: "'Sillä, niin kuin uudet taivaat ja uusi
maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, niin olette te ja teidän
lapsenne jäävä eloon; ja on tapahtuva, että uudesta kuusta uuteen kuuhun ja
sapatista sapattiin tulee kaikki liha palvomaan minua', sanoo Herra."
Juuri tällaisen
aikakauden kuolevaisista sanotaan, että he ovat "valittu sukupolvi,
kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta, ylevöitetty kansa; ja te julistatte
Hänen ylistystään, Hänen, joka on kutsunut teidät pimeydestä tähän ihmeelliseen
valoon."
Olipa
yksittäisen planeetan luonnollinen historiankulku millainen tahansa, olipa
maailma ollut kaikin puolin lojaali, pahan saastuttama tai synnin riivaama --
täysin näistä entisistä tapahtumista riippumatta -- Jumalan armo ja enkelten
hoiva johtavat ennemmin tai myöhemmin Kolminaisuuden Opettaja-Poikien
saapumisen päivään. Ja viimeisen tehtäväkäynnin päätteeksi heidän lähtönsä avaa
valon ja elämän ylivertaisen aikakauden.
Satanian kaikki maailmat voivat yhtyä hänen
toivoonsa, joka kirjoitti: "Kuitenkin me hänen lupauksensa mukaisesti
odotamme uutta taivasta ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu. Sen tähden,
rakkaani, koska havaitsen teidän sellaista odottavan, olkaa tarkkaavaisia, että
hän tapaisi teidät rauhassa, tahrattomina ja nuhteettomina."
Opettaja-Poikien joukkokunnan poistuminen
joko ensimmäisen tai jonkin myöhemmän hallituskauden päättyessä on alkuna valon
ja elämän aikakauden sarastukselle, kynnyksenä, jonka yli siirrytään
ajallisuudesta ikuisuuden etuhuoneeseen. Tämän valon ja elämän aikakauden
planetaarinen toteutuminen ylittää suuresti niiden Urantian kuolevaisten
hartaimmatkin odotukset, joilla ei ole ollut sen kaukokatseisempia käsityksiä
tulevasta elämästä kuin ne uskonnollisiin vakaumuksiin sisältyvät käsitykset,
jotka kuvailevat taivasta eloonjäävien kuolevaisten välittömänä päämääränä ja
lopullisena asuinsijana.
[Toimittanut muuan Gabrielin esikuntaan väliaikaisesti liitetty Voimallinen Sanansaattaja.]