[sivu
754]
PLANEETAN KAPINA
IHMISEN
olemassaoloon Urantialla liittyviä ongelmia on mahdoton ymmärtää, ellei ole
tietoa eräistä menneisyyden suurista käännekohdista, eritoten planeetalla
tapahtuneesta kapinasta ja sen seuraamuksista. Vaikkei tämä mullistus
orgaanisen evoluution etenemistä vakavasti häirinnytkään, muutti se silti
sosiaalisen evoluution ja hengellisen kehityksen kulkua merkittävästi. Tämä
tuhoisa suuronnettomuus vaikutti syvällisesti planeetan kaikkeen muuhun kuin
fyysiseen historiaan.
Caligastia oli jo kolmensadantuhannen vuoden ajan ollut vastuussa Urantiasta, kun Luciferin avustaja Saatana suoritti erään määräaikaisista tarkastuskäynneistään. Ja kun Saatana saapui planeetalle, hänen ulkoinen olemuksensa ei millään muotoa muistuttanut teidän tästä rikollisesta majesteetista piirtämiänne irvikuvia. Hän oli ja on yhä suurenmoisen loistava Lanonandek-Poika. "Ihmekö tuo, sillä Saatana itse on loistava valon olento."
Tämän tarkastuksen kuluessa Saatana kertoi Caligastialle Luciferin tuolloin ehdottamasta "vapaudenjulistuksesta", ja kuten nyt tiedämme, Prinssi suostui pettämään planeetan sen jälkeen, kun kapina olisi julistettu. Juuri tästä luottamuksen ennalta harkitusta pettämisestä johtuen universumin uskolliset persoonallisuudet suhtautuvat Prinssi Caligastiaan erityistä halveksuntaa osoittaen. Luoja-Poika toi julki tämän halveksunnan sanoessaan: "Sinä olet johtajasi Luciferin kaltainen ja olet synnillisesti estänyt hänen pahuutensa joutumisen unohduksiin. Hän oli vääristelijä itsensä ylentämisen alusta lähtien, sillä hän ei pysynyt totuudessa."
Paikallisuniversumin hallintotyön piirissä ei
pidetä mitään korkeata luottamustehtävää pyhempänä kuin sitä, joka uskotaan
Planeettaprinssille, ottaahan hän vastatakseen kehittyvien kuolevaisten
hyvinvoinnista ja heidän ohjaamisestaan maailmassa, joka vasta äsken on tullut
asutuksen piiriin. Eikä pahuuden kaikista muodoista mikään ole
persoonallisuuden tilanteelle turmiollisempaa kuin luottamuksen pettäminen ja epälojaalisuus
luottavaisia ystäviä kohtaan. Tämän tahallisen synnin tehdessään Caligastia
vääristi persoonallisuutensa niin täydellisesti, ettei hänen mielensä ole sen
jälkeen enää koskaan kyennyt pääsemään uuteen tasapainoon.
On monta tapaa tarkastella syntiä, mutta
universumifilosofian näkökulmasta synti on sellaisen persoonallisuuden asenne,
joka tieten tahtoen vastustaa kosmista todellisuutta. Hairahdusta voidaan pitää
todellisuuden väärinkäsittämisenä tai vääristymisenä. Pahuus on universumirealiteettien
vain osittaista tajuamista tai vajavaista sopeutumista niihin. Mutta synti on
määrätietoista vastarintaa jumalallista todellisuutta kohtaan -- tietoisesti
tehty päätös hengellisen edistymisen vastustamisesta --, kun paatuneeseen
pahuuteen taas kuuluu avoin ja jääräpäinen uhma tunnettua todellisuutta
kohtaan, ja se merkitsee niin pitkälle edennyttä persoonallisuuden hajoamista,
että se lähenee kosmista mielenvikaisuutta.
[sivu 755]
Hairahdus viittaa älyllisen terävyyden puutumiseen; pahuus viittaa vajavaiseen viisauteen; synti viheliäiseen hengelliseen köyhyyteen; mutta paatuneisuus osoittaa, että asianomainen on kadottamassa persoonallisuuden hallinnan.
Ja kun on
tarpeeksi monta kertaa valittu synti ja tarpeeksi monta kertaa se toistettu, se
saattaa muuttua tavanomaiseksi. Piintyneistä synnintekijöistä voi helposti
tulla paatuneita, tulla kapinallisia, jotka täydestä sydämestään kapinoivat
universumia ja kaikkia sen jumalallisia realiteetteja vastaan. Vaikka
kaikenkaltaiset synnit ovatkin anteeksi annettavissa, epäilemme suuresti,
tuntisiko paatunut pahantekijä koskaan vilpitöntä murhetta tihutöistään tai
ottaisiko hän vastaan syntiensä anteeksiantoa.
Pian Saatanan suorittaman tarkastuksen jälkeen, kun planeetan hallinto oli Urantialla tapahtumassa olleiden suurten asioiden toteutumisen kynnyksellä, Caligastia piti eräänä pohjoisten maanosien keskitalven päivänä työtoverinsa Daligastian kanssa pitkän neuvottelun, jonka päätyttyä jälkimmäinen kutsui Urantian kymmenen neuvostoa ylimääräiseen istuntoon. Tämän kokouksen alkajaisiksi luettiin julkilausuma, jonka mukaan Prinssi Caligastia oli aikeissa julistautua Urantian rajattomaksi yksinvaltiaaksi, ja ilmoitettiin että hän vaati kaikkia hallintoon kuuluvia ryhmiä luopumaan virka-asemastaan ja luovuttamaan kaikki tehtävänsä ja kaikki valtuutensa Daligastian käsiin, joka toimisi uskottunamiehenä siihen saakka, kunnes planeetan hallitus olisi järjestetty uudelleen ja kunnes myöhemmin suoritettaisiin kyseisen hallintovallan virkojen uusjako.
Tämän tyrmistyttävän vaatimuksen esittämistä
seurasi korkeimman koordinointineuvoston puheenjohtajan Vanin mestarillinen
vetoomus. Tämä ansioitunut hallintomies ja kyvykäs oikeusoppinut leimasi
Caligastian ehdottaman menettelytavan teoksi, josta ei paljon puuttunut
ollakseen planetaarista kapinaa. Van vetosi konferenssin osanottajiin, että
nämä pidättyisivät kaikenlaisesta sekaantumisesta tällaiseen hankkeeseen siihen
asti, kunnes asiassa voitaisiin vedota Luciferiin, Satanian Järjestelmän
Hallitsijaan. Ja hän sai koko esikunnan puolelleen. Niinpä tällainen vetoomus
lähetettiin Jerusemiin, ja tuota pikaa sieltä tulivat määräykset, joissa
Caligastia nimitettiin Urantian korkeimmaksi hallitsijaksi ja vaadittiin
ehdotonta ja sokeaa kuuliaisuutta hänen määräyksiään kohtaan. Ja tähän
häkellyttävään viestiin vastatessaan ylevä Van piti ikimuistettavan
seitsentuntisen puheensa, jossa hän virallisesti nosti syytteen Daligastiaa,
Caligastiaa ja Luciferia vastaan Nebadonin universumin hallitsijan vallan
halveksimisesta; ja hän vetosi Edentian Kaikkein Korkeimpiin saadakseen
syytteelleen tukea ja sille vahvistuksen.
Tällä välin järjestelmän virtapiirit oli jo
katkaistu; Urantia eristettiin. Jokainen planeetalla ollut taivaallista
elollisuutta edustava ryhmä havaitsi äkkiä ja varoituksetta olevansa eristetty,
täysin erillään kaikista ulkopuolisista neuvoista ja ohjeista.
Daligastia julisti Caligastian virallisesti "Urantian Jumalaksi ja kaikkein ylimmäksi". Kaikki olivat tämän julistuksen kuultuaan selvillä, millaisesta asetelmasta oli kysymys. Ja kukin ryhmä vetäytyi omiin oloihinsa ja ryhtyi pohtimaan tilannetta, ryhtyi keskusteluihin, jotka lopulta määräisivät planeetan jokaisen ihmistä ylemmän persoonallisuuden kohtalon.
Serafit, kerubit ja muut taivaalliset olennot
olivat mukana tekemässä tämän katkeran kamppailun, tämän pitkän ja synnillisen
selkkauksen, edellyttämiä päätöksiä. Monet ihmistä ylemmät ryhmät, jotka
sattuivat olemaan Urantialla sen eristämisen aikaan, joutuivat jäämään tänne,
ja samoin kuin serafien ja heidän työtovereidensa, heidänkin oli pakko tehdä
valinta synnin ja vanhurskauden välillä eli Luciferin valitseman tien ja
näkymättömän Isän tahdon välillä.
[sivu 756]
Tätä kamppailua
jatkui yli seitsemän vuotta. Vasta kun jokainen asianosainen persoonallisuus
oli tehnyt lopullisen päätöksensä, Edentian viranomaiset suostuivat puuttumaan
asiaan, ja vasta sitten he siihen tarttuivat. Vasta silloin Van ja hänen
lojaalit kumppaninsa saivat vahvistuksen sille, että he olivat oikeassa, ja
vasta silloin he pääsivät pitkään jatkuneesta ahdistuksestaan ja
sietämättömästä epätietoisuudestaan.
3. SEITSEMÄN RATKAISEVAA VUOTTA
Melkisedekien neuvosto välitti
kaukoviestimitse tiedon kapinan puhkeamisesta Satanian pääkaupungissa,
Jerusemissa. Hätätila-Melkisedekejä lähetettiin välittömästi Jerusemiin, ja
Gabriel tarjoutui edustamaan Luoja-Poikaa, jonka valta oli asetettu
kyseenalaiseksi. Kun tieto Satanian kapinasta oli lähetetty kaukoviestimin, sen
myötä järjestelmä asetettiin karanteeniin, se eristettiin
sisarjärjestelmistään. Nyt vallitsi "sota taivaassa", Satanian päämajassa, ja se levisi
paikallisjärjestelmän jokaiselle planeetalle.
Urantialla
neljäkymmentä jäsentä satapäisestä ruumiillisesta esikunnasta (Van mukaan
luettuna) kieltäytyi liittymästä kapinaliikkeeseen. Myös monet esikunnan
ihmisavustajista (muunnetuista ja muista) olivat rohkeita ja uljaita Mikaelin
ja hänen universumihallituksensa puolustajia. Serafien ja kerubien joukosta
menetettiin kauhistuttava määrä persoonallisuuksia. Lähes puolet planeetalle
osoitetuista hallinto- ja siirtymävaiheen serafeista ryhtyi johtajansa ja
Daligastian myötä kannattamaan Luciferin asiaa. Neljäkymmentätuhatta
satayhdeksäntoista ensiasteista keskiväliolentoa asettautui Caligastian taakse,
mutta loput näistä olennoista pysyivät uskollisina luottamustehtävälleen.
Petollinen
Prinssi pani epälojaalien keskiväliolentojen ja kapinallispersoonallisuuksien
muiden ryhmien rivit järjestykseen ja organisoi nämä panemaan täytäntöön hänen
käskynsä, kun Van sen sijaan keräsi koolle lojaalit keskiväliolennot ja muut
uskolliset ryhmät ja ryhtyi suureen taisteluun planetaarisen esikunnan ja
muiden, tahtomattaan tänne jääneiden taivaallisten persoonallisuuksien
pelastamiseksi.
Aikana, jolloin
tätä taistelua käytiin, lojalistit asuivat ympärysmuurittomassa ja kehnosti
suojatussa siirtokunnassa joitakin kilometrejä Dalamatiasta itään, mutta
valppaat ja aina yhtä tarkkaavaiset lojaalit keskiväliolennot vartioivat heidän
asumuksiaan yötä päivää, ja heillä oli hallussaan myös korvaamaton elämänpuu.
Kapinan
puhkeamisen jälkeen ottivat lojaalit kerubit ja serafit kolmen uskollisen
keskiväliolennon avulla haltuunsa elämänpuun, ja he sallivat vain esikunnan
neljänkymmenen lojalistin ja näiden muunnettujen kuolevaiskumppanien nauttia
energiakasvin hedelmiä ja lehtiä. Näitä esikunnan muunnettuja
andoniittiapulaisia oli viisikymmentäkuusi. Epälojaalin esikunnan
andoniittiavustajista kuusitoista kieltäytyi liittymästä kapinaan isäntiensä
mukana.
Kaikki seitsemän
ratkaisevaa vuotta, jotka Caligastian kapina kesti, Van omistautui kokonaan
sille, että hän piti huolta ihmisten, keskiväliolentojen ja enkeleiden
muodostamasta lojaalista armeijastaan. Sen hengellisen ymmärryksen ja sen
moraalisen lujuuden, jotka tekivät Vanille mahdolliseksi pitää yllä tällaista
järkkymättömän lojaalia suhtautumista universumin hallitusta kohtaan, saivat
aikaan selkeä ajattelu, viisas päättely, looginen harkinta, vaikuttimien
vilpittömyys, tarkoitusperien epäitsekkyys, älyllinen lojaalisuus, kokemusten
muistaminen, kurinalainen luonteenlaatu ja hänen persoonallisuutensa
luottavainen vihkiytyminen Paratiisin-Isän tahdon noudattamiseen.
Nämä seitsemän
odotuksen vuotta olivat sydämen tutkiskelun ja sielun karaisun aikaa. Tällaiset
universumin asiainhoidossa sattuvat kriisit osoittavat mielen suunnatonta
voimaa hengelliseen valintaan vaikuttavana tekijänä. Opetus, kasvatus ja
kokemus vaikuttavat
[sivu 757]
kaikkien
evolutionaaristen moraalisten luotujen useimpiin elintärkeisiin päätöksiin.
Mutta sisimmässä olevan hengen on täysin mahdollista saada suora yhteys
ihmispersoonallisuuden päätöksistä määrääviin voimiin niin, että se antaa
luodun kokonaan pyhittäytyneelle tahdolle kyvyn tehdä hämmästyttäviä tekoja,
jotka ilmentävät uskollista omistautumista sille, mikä on Paratiisin-Isän tahto
ja miten hän haluaa asiat tehtävän. Ja juuri näin tapahtui Amadonin, Vanin
muunnetun ihmiskumppanin, kokemuksessa.
Amadon on
Luciferin kapinan huomattavin ihmissankari. Tämä Andonin ja Fontan miespuolinen
jälkeläinen oli yksi niistä sadasta, joista otettiin elämänplasmaa Prinssin
esikunnan jäsenille, ja hän oli siitä tapahtumasta lähtien ollut Vanin
palveluksessa tämän työtoverina ja ihmisavustajana. Amadon päätti pysyä
päällikkönsä rinnalla koko pitkän ja koettelevan taistelun ajan. Ja oli
innoittavaa katseltavaa, kun sai nähdä tämän evolutionaaristen rotujen lapsen
pysyvän lujana antamatta Daligastian viisastelujen vaikuttaa itseensä hänen ja
hänen lojaalien kumppaniensa tehdessä koko seitsenvuotisen kamppailun ajan
peräänantamattomalla mielenlujuudella vastarintaa loistavan Caligastian
kaikille petollisille opetuksille.
Caligastia,
jonka älykkyys oli ylenpalttista ja jonka kokemus universumin asiainhoidosta
oli laajaa, kulki harhaan -- ryhtyi syntiin. Amadon, jonka älykkyys oli ylen
vähäistä ja jonka kokemus universumista oli täysin olematonta, pysyi
järkähtämättä universumin palveluksessa ja lojaalina toverilleen. Van käytti
sekä mieltä että henkeä suurenmoisena ja tehokkaana älyllisen päättäväisyyden ja
hengellisen ymmärryksen yhdistelmänä ja pääsi siten korkeimmalle
saavutettavissa olevalle persoonallisuuden realisoitumisen kokemukselliselle
tasolle. Milloin mieli ja henki ovat täysin yhdistyneitä, ne ovat kykeneviä
ihmisen yläpuolella olevien arvojen, jopa morontiareaalisuuksien luomiseen.
Runoelma näiden traagisten aikojen kuohuttavista ja
liikuttavista tapahtumista ei päättyisi koskaan. Mutta vihdoin oli viimeinenkin
persoonallisuus tehnyt lopullisen päätöksensä, ja silloin, mutta vasta silloin,
yksi Edentian Kaikkein Korkein saapui hätätila-Melkisedekien mukana ottamaan
käsiinsä hallitusvallan Urantialla. Caligastian hallituskaudesta kertovat
panoraamatallenteet hävitettiin Jerusemista, ja planeetan kuntoonpalauttamiseen
johtava koeaikakausi julistettiin alkaneeksi.
4. CALIGASTIAN SATA KAPINAN
JÄLKEEN
Kun viimeinen
nimenhuuto pidettiin, havaittiin Prinssin esikunnan ruumiillisten jäsenten
valinneen puolensa seuraavalla tavalla: Van ja koko hänen
koordinointituomioistuimensa olivat pysyneet lojaaleina. Ang ja kolme
ravintoneuvoston jäsentä oli säästynyt. Karjanhoitolautakunta oli
kokonaisuudessaan tempautunut mukaan kapinaan, samoin kuin olivat kaikki
eläintenalistamisen neuvojat. Fad ja viisi kasvatuksellisen opettajakunnan
jäsentä oli pelastunut. Nod ja koko teollisuus- ja kauppakomissio liittyivät
Caligastian riveihin. Hap ja koko ilmoitususkonnon kollegio pysyivät lojaaleina
Vanille ja tämän jalolle joukolle. Lut ja koko terveyslautakunta menetettiin.
Taide- ja tiedeneuvosto pysyi kokonaisuudessaan lojaalina, mutta Tut
heimohallintokomissioineen joutui harhateille. Näin oli sadan joukosta siis
pelastunut neljäkymmentä, jotka myöhemmin siirrettäisiin Jerusemiin ja jotka
jatkoivat sieltä matkaansa kohti Paratiisia.
Ne planeetan
esikunnan kuusikymmentä jäsentä, jotka liittyivät kapinaan, valitsivat
johtajakseen Nodin. He työskentelivät täysin sydämin kapinaprinssin hyväksi,
mutta he havaitsivat pian, että heiltä oli riistetty järjestelmän
elämänvirtojen tarjoama ravinto. He havahtuivat siihen tietoisuuteen, että
heidät oli alennettu kuolevaisten olentojen asemaan. He olivat tosin ihmistä
korkeammalla, mutta samalla he olivat aineellisia ja kuolevaisia. Heidän
lukumääränsä kasvattamista tavoitellessaan Daligastia määräsi heidät
välittömästi turvautumaan
[sivu 758]
sukupuoliseen
jälkeläisten tuottamiseen, sillä hän tiesi vallan hyvin, että alkuperäisen
kuudenkymmenen ja heidän neljänkymmenenneljän muunnetun andoniittikumppaninsa
olisi pakko ennemmin tai myöhemmin kuoleman kautta hävitä elollisuuden
piiristä. Epälojaali esikunta vaelsi Dalamatian luhistumisen jälkeen pohjoiseen
ja itään. Heidän jälkeläisensä tunnettiin kauan aikaa nodiitteina ja heidän
asuinpaikkansa "Nodin maana".
Se, että silloin
oli tällaisia erikoisia supermiehiä ja supernaisia, jotka olivat kapinan takia
jääneet tänne ja jotka ennen pitkää pariutuivat maan poikien ja tyttärien
kanssa, tarjosi helposti aineksia perimätiedon tarinoille jumalista, jotka
tulivat maan päälle ja ottivat kuolevaisia miehikseen ja vaimoikseen. Ja sillä
tavoin saivat alkunsa ne tuhat ja yksi myyttisluontoista, mutta kapinan
jälkeisiin tositapahtumiin perustuvaa legendaa, jotka myöhemmin löysivät tiensä
kansantaruihin sekä niiden eri kansojen perimätietoihin, joiden esi-isillä oli
ollut yhteyksiä nodiitteihin ja näiden jälkeläisiin.
Ne esikunnan
kapinalliset, joilta oli riistetty hengellinen ravinto, kokivat lopulta
luonnollisen kuoleman. Ja melkoinen osa ihmisrotujen myöhemmin harjoittamasta
epäjumalainpalvonnasta sai alkunsa siitä, että haluttiin varjella unohdukselta
näiden Caligastian aikojen suuresti kunnioitettujen olentojen muistoa.
Kun
satajäseninen esikunta saapui Urantialle, sen jäsenet irrotettiin
väliaikaisesti Ajatuksensuuntaajastaan. Heti pesänhoitaja-Melkisedekien
saapumisen jälkeen vietiin lojaalit persoonallisuudet (paitsi Van) takaisin
Jerusemiin ja yhdistettiin odottamassa olleeseen Suuntaajaansa. Emme tiedä
kuudenkymmenen esikuntakapinallisen kohtalosta; heidän Suuntaajansa viipyvät
edelleen Jerusemissa. Tilanne pysyy epäilemättä nykyisellään siihen saakka
kunnes koko Luciferin kapinan oikeuskäsittely on saatu päätökseen ja kunnes
kaikkien siihen osallistuneiden kohtalosta on päätetty.
Sellaisten
olentojen kuin enkelien ja keskiväliolentojen oli hyvin vaikea kuvitella, että
Caligastian ja Daligastian kaltaiset loistavat ja luotetut johtajat kulkisivat
harhaan -- tekisivät petollisen synnin. Olennot, jotka lankesivat syntiin -- he
eivät tahallaan tai ennalta harkiten nousseet kapinaan --, olivat ylempiensä
harhauttamia, luotettujen johtajiensa petoksen uhreja. Helppoa oli niin ikään
saada taakseen mieleltään alkeellisten, evolutionaaristen luotujen kannatus.
Kaikkien niiden ihmis- ja ihmistä ylempien olentojen
valtava enemmistö, jotka olivat Luciferin kapinan uhreja Jerusemissa ja monilla
harhautetuilla planeetoilla, on jo kauan sitten sydämensä pohjasta katunut
mielettömyyttään; ja totisesti uskomme, että kaikki tällaiset vilpittömästi
katuvat palautetaan jollakin tavoin arvoonsa ja otetaan taas palvelukseen
jollekin universumitoiminnan lohkolle, kunhan Päivien Muinaiset saattavat
lopullisesti päätökseen Satanian kapinaan liittyvien asioiden vast'ikään
aloittamansa oikeuskäsittelyn.
5. KAPINAN VÄLITTÖMÄT SEURAUKSET
Suuri sekaannus
vallitsi Dalamatiassa ja sen lähiympäristössä lähes viidenkymmenen vuoden ajan
kapinan puhkeamisesta. Pyrkimyksenä oli koko maailman täydellinen ja
perinpohjainen uudelleenorganisointi. Revoluutio syrjäytti evoluution
kulttuurin edistämisessä ja rotujen kohentamisessa noudatettavana toimintaperiaatteena.
Dalamatiassa ja sen lähellä oleskelleiden korkeammantasoisten ja osittain
koulutettujen ihmisten keskuudessa ilmenikin yht'äkkistä sivistyksellisen tason
kohenemista, mutta kun näitä uusia ja radikaaleja menetelmiä yritettiin
soveltaa kauempana eläviin kansanheimoihin, oli välittömänä tuloksena sanoin
kuvaamaton hämminki ja rodullinen sekasorto. Noiden aikojen puolikehittyneet,
primitiiviset ihmiset käänsivät vapauden oitis kurittomuudeksi.
Hyvin pian
kapinan jälkeen koko kapinaesikunta oli mukana puolustamassa tarmokkaasti
kaupunkiaan niitä puolivillien laumoja vastaan, jotka vapaudenoppien
ennenaikaisen opettamisen
[sivu 759]
seurauksena piirittivät sen muureja. Ja jo vuosia ennen kuin kaupunki vajosi eteläisen meren aaltojen alle, Dalamatian takamaiden harhaan johdetut ja väärin opetetut heimot olivat hyökänneet puolivillien rynnäkkönä tämän loistavan kaupungin kimppuun ja ajaneet kapinallisesikunnan kumppaneineen pohjoiseen.
Caligastian kaavailut, jotka tähtäsivät
ihmisyhteisön välittömään uudelleenrakentamiseen -- mikä tapahtuisi
noudattamalla hänen omia ajatuksiaan yksilön vapaudesta ja ryhmävapauksista --
osoittautuivat nopeasti paljastuvaksi ja enemmän tai vähemmän täydelliseksi
fiaskoksi. Yhteiskunta vajosi nopeasti entiselle biologiselle tasolleen, ja
ponnistelu eteenpäin alkoi taas alusta niin, että lähtöpiste ei ollut
paljonkaan edempänä kuin se oli ollut Caligastian hallituskauden alussa, sillä
tämä mullistus oli jättänyt maailman entistäkin pahempaan sekasortoon.
Satakuusikymmentäkaksi vuotta kapinan jälkeen vuoksiaalto pyyhkäisi Dalamatian yli, ja planeetan päämaja vajosi meren aaltoihin, eikä tämä maa-ala noussut uudelleen veden ylle ennen kuin miltei kaikki jäljet noiden loistavien aikojen ylevästä kulttuurista olivat pyyhkiytyneet olemattomiin.
Ennen kuin
maailman ensimmäinen pääkaupunki vajosi mereen, sen asujaimisto koostui
pelkästään alimmantyyppisistä Urantian sangik-roduista, jotka olivat jo
muuttaneet Isän temppelin Nog-jumalalle, valon ja tulen epäjumalalle, omistetuksi
alttariksi.
Vanin kannattajat vetäytyivät jo varhaisessa vaiheessa Intian länsipuolisille ylängöille, jossa he olivat turvassa alangoilla asuvien, sekaannuksen vallassa olevien rotujen hyökkäyksiltä, ja tältä vetäytymispaikalta he suunnittelivat ryhtyvänsä maailman kuntouttamiseen, kuten heidän muinaiset badonilaisedeltäjänsä olivat kerran täysin tietämättään työskennelleet ihmiskunnan parhaaksi vähän ennen sangik-heimojen syntyä.
Ennen pesänhoitaja-Melkisedekien saapumista Van antoi ihmisten asiainhoidon kymmenen nelijäsenisen komission käsiin, ryhmien, jotka kävivät yksiin Prinssin hallintojärjestelmän neuvostojen kanssa. Planeetalla asuvat vanhemmat Elämänkantajat ryhtyivät tämän nelikymmenjäsenisen neuvoston väliaikaisiksi johtajiksi. Neuvosto oli toiminnassa kaikki seitsemän odotuksen vuotta. Samaan tapaan järjestetyt amadonilaisryhmät ottivat kantaakseen nämä vastuun sitten, kun kolmekymmentäyhdeksän esikunnan lojaalia jäsentä palasi Jerusemiin.
Nämä amadoniitit olivat peräisin siitä 144 lojaalin andoniitin ryhmästä, johon Amadonkin kuului, ja jotka on siitä lähtien tunnettu hänen nimensä mukaan. Tähän ryhmään kuului kolmekymmentäyhdeksän miestä ja sataviisi naista. Tästä määrästä oli viidelläkymmenelläkuudella kuolemattoman asema, ja heidät kaikki otettiin (Amadonia lukuun ottamatta) esikunnan lojaalien jäsenten keralla taivaaseen. Tästä jalosta joukosta jäljelle jääneet jatkoivat Vanin ja Amadonin johdolla eloaan maan päällä kuolevaisina elämänsä ajan loppuun asti. He olivat se biologinen hapate, joka lisääntyi ja tuotti maailmalle jatkuvasti uusia johtajia kaikkina kapinan jälkeisinä, pitkinä ja pimeinä aikakausina.
Van jätettiin Urantialle Aatamin aikaan asti,
ja hän jäi kaikkien planeetalla toimineiden ihmistä ylempien
persoonallisuuksien päällikön kunniavirkaan. Hän ja Amadon pysyivät elossa yli
sadanviidenkymmenentuhannen vuoden ajan elämänpuumenetelmällä, johon liittyi
Melkisedekien erityinen elollisuuden huoltotoiminta.
Urantian asioita hoiti pitkän aikaa planeetan
pesänhoitajien, kahdentoista Melkisedekin neuvosto, jonka oli vahvistanut
virkaiältään vanhimman konstellaationhallitsijan, Norlatiadekin Kaikkein
Korkeimman Isän, antama valtuutus. Melkisedek-pesänhoitajien apuna toimi
neuvoa-antava raati, johon kuului
[sivu 760]
yksi langenneen Prinssin lojaali avustaja, molemmat planeetalla asuvat Elämänkantajat, harjoittelijakoulutuksessa oleva Kolminaistettu Poika, vapaaehtoinen OpettajaPoika, avalonlainen Loistava Iltatähti (ajoittain), serafien ja kerubien päälliköt, neuvonantajia kahdelta naapuriplaneetalta, alemman enkelikunnan yleisesimies sekä keskiväliolentojen päällikkö Van. Ja Urantiaa hallittiin ja johdettiin tällä tavoin Aatamin saapumiseen asti. Eikä ollut mitään outoa siinä, että rohkealle ja lojaalille Vanille, joka niin pitkään hoiti Urantian asioita, annettiin paikka planeetan pesänhoitajien neuvostossa.
Urantian kaksitoista Melkisedek-pesänhoitajaa tekivät urheaa työtä. He säilyttivät sen, mitä sivilisaatiosta oli jäljellä, ja Van pani uskollisesti täytäntöön heidän planeettaa koskevat toimintasuunnitelmansa. Ennen kuin kapinan jälkeinen vuosituhat oli kulunut umpeen, hänellä oli yli kolmesataaviisikymmentä edistynyttä ryhmää sirottautuneina laajalle alalle eri puolille maailmaa. Nämä sivilisaation etuvartiot koostuivat suurelta osalta lojaalien andoniittien jälkeläisistä, jotka olivat vähäisessä määrin sekoittuneet sangik-rotuihin, eritoten sinisiin ihmisiin, ja nodiitteihin.
Kapinan aiheuttamasta hirvittävästä
taantumasta huolimatta maapallolla oli useita biologisesti lupaavia, hyviä
rotukantoja. Melkisedek-pesänhoitajien valvonnassa Van ja Amadon jatkoivat
työskentelyään ihmisrodun luonnollisen evoluution vaalimiseksi, ja he veivät
ihmisen fyysistä evoluutiota eteenpäin aina sen taitekohdan saavuttamiseen
saakka, joka oikeutti Aineellisen Pojan ja Tyttären lähettämiseen Urantialle.
Van ja Amadon viipyivät maapallolla vielä
jonkin aikaa Aatamin ja Eevan saapumisen jälkeen. Muutamia vuosia myöhemmin
heidät otettiin Jerusemiin, jossa Van yhdistyi uudelleen odottaneeseen
Suuntaajaansa. Van toimii nyt Urantian hyväksi odotellessaan määräystä lähteä
eteenpäin pitkän pitkälle tielle kohti paratiisillista täydellisyyttä ja kohti
yhteen kerääntyvän Kuolevaisten Lopullisuuden Saavuttajakunnan paljastumatonta
tulevaisuutta.
Pantakoon merkille, että silloin kun Van Luciferin asetuttua Urantialla Caligastian tueksi vetosi Edentian Kaikkein Korkeimpiin, Konstellaation-Isät lähettivät matkaan viipymättä tekemänsä päätöksen, jossa he joka kohdan osalta tukivat Vanin esittämiä vastaväitteitä. Tämä päätös ei tavoittanut häntä, sillä planeetan viestintävirtapiirit ehdittiin katkaista sen ollessa vielä matkalla. Tämä aktuaalinen päätös löydettiin vasta hiljattain erään releenä toimivan energianvälittäjän hallusta, jossa se oli seissyt perille toimittamattomana aina Urantian eristämisestä saakka. Ilman tätä löytöä, joka tehtiin Urantian keskiväliolentojen tutkimusten tuloksena, tämän päätöksen julkistaminen olisi joutunut odottamaan Urantian uutta kytkeytymistä konstellaation virtapiireihin. Ja tämä ilmeinen vahinko planeettainvälisessä viestinnässä oli mahdollinen siksi, että energianvälittäjät voivat ottaa vastaan ja lähettää edelleen tietoaineistoa, mutta ne eivät voi toimia aloitteentekijöinä tiedonvälityksen alalla.
Teknisesti Vanin
asemaa Satanian oikeudellisissa muistiinmerkinnöissä ei tosiasiallisesti ja
lopullisesti ratkaistu ennen kuin tämä Edentian-Isien päätös kirjattiin
Jerusemissa.
Luodun olennon harkitusta ja itsepäisestä
valkeuden torjumisesta koituvat omakohtaiset (keskihakuiset) seuraamukset ovat
sekä väistämättömiä että yksilöllisiä, ja ne koskevat vain Jumaluutta ja tuota
persoonallista olentoa itseään. Tällainen sielua tuhoava paatuneisuuden
hedelmien korjaaminen on paatuneen tahdollisen luodun sisäistä sadonkorjuuta.
[sivu 761]
Mutta näin ei ole synnin ulkoisten seuraamusten laita. Synnin omaksumisesta koituvat ei-omakohtaiset (keskipakoiset) seuraamukset ovat nimittäin sekä väistämättömiä että kollektiivisia, ja ne koskevat jokaista tällaisten tapahtumain vaikutuspiirissä toimivaa luotua.
Kun viisikymmentätuhatta vuotta oli kulunut planeetan hallinnon luhistumisesta, maapallon asiat olivat niin pahasti epäjärjestyksessä ja takapajulla, että ihmisrotu ei ollut päässyt paljonkaan eteenpäin Caligastian saapumisen aikaan kolmesataaviisikymmentätuhatta vuotta aikaisemmin, vallinneesta kehityksen yleistilanteesta. Joissakin suhteissa edistystä oli toki tapahtunut, mutta samalla oli muilla tahoilla kärsitty suuria menetyksiä.
Synnin vaikutukset eivät milloinkaan ole pelkästään paikallisia. Universumien hallintosektorit ovat organismin kaltaisia; yhden persoonallisuuden ahdinko tulee pakostakin tietyssä määrin kaikkien kannettavaksi. Synti -- joka ilmentää persoonan asennoitumista todellisuuteen -- on pakostakin tuova esille luonnostaan sisältämänsä negativistisen satonsa millä tahansa ja kaikilla universumiarvojen toisiinsa liittyvillä tasoilla. Mutta erheellisen ajattelun, pahantekemisen tai synnillisen vehkeilyn täysimääräiset seuraamukset koetaan vain sillä tasolla, jolla ne aktuaalisesti suoritetaan. Universumin lain rikkominen voi olla kohtalokasta fyysisellä alueella vetämättä silti vakavalla tavalla mielen aluetta mukaansa tai vahingoittamatta hengellistä kokemuspiiriä. Synti on täynnä kohtalokkaita seuraamuksia persoonallisuuden eloonjäämisen kannalta vain silloin, kun se on ilmaus siitä, miten olento kaiken kaikkiaan suhtautuu, eli kun se edustaa sitä, mitä mieli haluaa ja mitä sielu tahtoo.
Pahuus ja synti vierittävät seurauksensa aineellisille ja sosiaalisille alueille, ja ne saattavat joskus jopa hidastaa hengellistä edistymistä universumitodellisuuden joillakin tasoilla, mutta milloinkaan jonkun olennon synti ei riistä toiselta olennolta persoonallisuuden eloonjäämisen jumalallisen oikeuden toteutumista. Ikuisen eloonjäämisen voivat vaarantaa vain ja ainoastaan yksilön oman mielen tekemät päätökset ja sielun tekemät valinnat.
Synti hidasti biologista evoluutiota Urantialla varsin vähän, mutta sen se sai aikaan, että kuolevaisrodut eivät päässeet täysin hyötymään Aatamin rotuperimästä. Synti hidastaa älyllistä kehitystä, moraalista kasvua, sosiaalista edistystä ja joukkomittaista hengellisiin tuloksiin pääsemistä suunnattomasti. Mutta se ei estä kenenkään sellaisen yksilön korkeimpiakaan hengellisiä saavutuksia, joka haluaa tuntea Jumalaa ja noudattaa vilpittömästi hänen jumalallista tahtoaan.
Caligastia nousi kapinaan, Aatami ja Eeva
rikkoivat sopimuksensa, mutta yksikään sittemmin Urantialle syntynyt
kuolevainen ei ole hengellisen kokemuksensa osalta kärsinyt mitään näiden
väärinkäytösten takia. Jokainen Caligastian kapinan jälkeen Urantialle syntynyt
kuolevainen on jollakin tavoin ajallis-rangaistu, mutta tällaisten sielujen
tulevaa hyvinvointia ei ole vähääkään ikuisuus-vaarannettu. Yhtään henkilöä ei
koskaan panna kärsimään mistään hengellisessä mielessä elintärkeän
puuttumisesta jonkun toisen persoonallisuuden tekemän synnin vuoksi. Synti on
moraalisen syyllisyyden tai hengellisten seuraamusten osalta täysin
henkilökohtaista siitäkin huolimatta, että sen seuraamukset hallinnollisella,
älyllisellä ja sosiaalisella alueella ovat kauaskantoisia.
Vaikka emme
voikaan päästä perille siitä viisaudesta, joka sallii tällaiset katastrofit,
voimme silti aina havaita näistä paikallisista häiriöistä koituvan
siunauksellisen vaikutuksen, kun ne heijastuvat universumiin sen
kaikkinaisuudessa.
Monet rohkeat olennot Satanian eri
maailmoissa pitivät puolensa Luciferin kapinaa vastaan, mutta Salvingtonin
aikakirjat esittävät koko järjestelmän huomiota herättävimmäksi henkilöksi
Amadonin, joka suurenmoisesti kapinan hyökyaallot torjuen pysyi
järkähtämättömän uskollisena Vanille -- he seisoivat yhdessä horjumattomina
lojaalisuudessaan näkymättömän Isän ja hänen Poikansa Mikaelin ylivaltiudelle.
[sivu 762]
Näiden kohtalokkaiden tapahtumien aikaan asemapaikkani oli Edentiassa ja tunnen yhä, millaista riemua koin seuratessani Salvingtonin kaukoviestilähetyksiä, jotka päivä päivän perään kertoivat tämän Andonin rotua edustavan kokeellisesta ja alkuperäisestä sukukunnasta polveutuvan entisen puolivillin uskomattomasta lujuudesta, ylimaallisesta asialleen omistautumisesta ja ylivertaisesta lojaalisuudesta.
Edentiasta Salvingtoniin ja Salvingtonista jopa Uversaan asti kuului seitsemän pitkän vuoden ajan kaikkien alempien taivaallisten olentojen Satanian kapinaa koskeva ensimmäinen kysymys aina ja alituiseen: "Mitä kuuluu Urantian Amadonille, vieläkö hän pysyy lujana?"
Vaikka Luciferin kapina onkin haitannut paikallisjärjestelmää ja sen langenneita maailmoja, jos kohta tämä Pojan ja hänen harhaan johdettujen tovereidensa menettäminen onkin väliaikaisesti vaikeuttanut Norlatiadekin konstellaation edistymistä, niin punnitkaa toisaalta tämän yhden luonnonlapsen ja niiden hänen 143 toverinsa päättäväisen joukkokunnan innostavan esiintymisen laajalle kiirivää vaikutusta, jotka järkähtämättä puolustivat universumin johdon ja hallinnon edustamia korkeampia käsityksiä kaikkea heidän epälojaalien ylempiensä harjoittamaa suunnatonta ja vihamielistä painostusta vastaan. Ja sallikaa minun vakuuttaa teille, että tästä kaikesta on Nebadonin universumissa ja Orvontonin superuniversumissa jo nyt koitunut niin paljon hyvää, että se painaa vaa'assa ikuisesti enemmän kuin kaikki Luciferin kapinan matkaansaattama paha ja murhe yhteensä.
Ja kaikki tämä on ylevän liikuttava ja
verrattoman suurenmoinen havainnollistus siitä, mikä viisaus sisältyy siihen
Isän universaaliseen suunnitelmaan, jonka mukaan Paratiisiin kootaan
Kuolevaisfinaliittien Yhteisö ja jonka mukaan tähän tulevaisuuden salaperäisten
palvelijoiden valtavaan ryhmään hankitaan sen jäsenten enemmistö taivaaseen
nousevien edistyvien kuolevaisten harmaasta massasta -- juuri sellaisten
kuolevaisten joukosta kuin järkähtämätön Amadon.
[Esittänyt muuan Nebadonin Melkisedek.]