[sivu
621]
VALON JA ELÄMÄN SFÄÄRIT
VALON JA ELÄMÄN aikakausi on ajallis-avaruudellisen maailman viimeinen evoluutioon kuuluva kehitystaso. Tällainen asuttu maailma on tullut tähän vaiheeseen suoriutumalla aluksi ensimmäisistä alkukantaisen ihmisen ajoista ja käymällä sen jälkeen läpi toisiaan seuranneet planetaariset aikakaudet: Planeettaprinssiä edeltävän aikakauden, Planeettaprinssin jälkeisen aikakauden, Aatamin jälkeisen aikakauden, Hallinnollisen Pojan jälkeisen aikakauden ja lahjoittautuneen Pojan jälkeisen aikakauden. Ja sen jälkeen Kolminaisuuden Opettaja-Poikien toisiaan seuranneet planetaariset tehtäväkäynnit ovat aina vain pitemmälle menevine, jumalallista totuutta ja kosmista viisautta ilmentävine ilmoituksineen valmistaneet tällaisen maailman kaiken huipennuksena olevaa evolutionaarista saavutustasoa, vakiintunutta valon ja elämän statusta, varten. Näissä ponnistuksissa Opettaja-Pojat saavat aina nauttia Loistavien Iltatähtien ja toisinaan myös Melkisedekien antamaa apua, jotta lopullinen planetaarinen aikakausi vakiintuisi.
Tämä Opettaja-Poikien viimeisen planetaarisen
tehtäväkäyntinsä päätteeksi avaama valon ja elämän aikakausi jatkuu asutuissa
maailmoissa ennalta määräämättömän ajan. Jokainen vakiintuneen statuksen
edistyvä vaihe saatetaan Hallinnollisten Poikien oikeudellisin toimin
erillistää peräkkäisiksi tuomiokausiksi, mutta kaikki tällaiset oikeudelliset
toimet ovat puhtaasti teknisiä, eivätkä millään tavoin muuta planeetan
tapahtumien kulkua.
Vain superuniversumin virtapiireihin
asettuville planeetoille on turvattu jatkuva olemassaolo, mutta sikäli kuin
tiedämme, tässä tarkasteltavien valoon ja elämään asettuneiden maailmojen on
määrä jatkaa olemassaoloaan kaikki tulevaisuuden ikuiset aikakaudet.
Valon ja elämän aikakauden ilmaantuminen
evolutionaarisessa maailmassa koostuu seitsemästä vaiheesta, ja tässä
yhteydessä tulisi panna merkille, että Henkeen fuusioituneiden kuolevaisten
maailmat kehittyvät samoja suuntaviivoja noudatellen kuin
suuntaajafuusiosarjoihin kuuluvat maailmat. Nämä valon ja elämän seitsemän
vaihetta ovat:
1. Ensimmäinen eli planetaarinen vaihe.
2. Toinen eli järjestelmävaihe.
3. Kolmas eli konstellaatiovaihe.
4. Neljäs eli paikallisuniversumivaihe.
5. Viides eli piensektorivaihe.
6. Kuudes eli suursektorivaihe.
7. Seitsemäs eli superuniversumivaihe.
Tämän kertomuksen lopuksi kuvaillaan näitä
edistyvän kehityksen vaiheita siinä mielessä, miten ne suhteutuvat universumin
organisaatioon, mutta kukin maailma voi saavuttaa kunkin vaiheen planetaariset
arvot muiden maailmojen kehityksestä tai planetaarisen tason yläpuolella
olevista universumihallinnon tasoista täysin riippumatta.
[sivu 622]
Morontiatemppelin olemassaolo asutun maailman pääkaupungissa on todistuksena tällaisen sfäärin pääsystä valon ja elämän vakiintuneisiin aikakausiin. Ennen kuin Opettaja-Pojat viimeisen tehtäväkäyntinsä päättyessä lähtevät maailmasta, he avaavat tämän evolutionaarisen saavutustason viimeisen aikakauden; he valvovat tapahtumia sinä päivänä, jona "pyhä temppeli laskeutuu maan päälle". Tätä tapahtumaa, joka on merkki valon ja elämän aikakauden sarastamisesta, kunnioittaa tälle planeetalle lahjoittautunut Paratiisin-Poika aina henkilökohtaisella läsnäolollaan, sillä hän saapuu todistamaan tätä suurta päivää. Ja tässä verrattoman kauniissa temppelissä tämä lahjoittautunut Paratiisin-Poika julistaa pitkään palvelleen Planeettaprinssin uudeksi Planeetan Hallitsijaksi ja antaa tällaiselle uskolliselle Lanonandek-Pojalle uudet valtuudet ja planeetan asioiden osalta entistä laajemman määräysvallan. Myös Järjestelmän Hallitsija on läsnä ja puhuu näiden julistusten vahvistukseksi.
Morontiatemppelissä on kolme osaa.
Keskimmäisenä on Paratiisin lahjoittautuneen Pojan pyhäkkö. Oikealla on entisen
Planeettaprinssin, nykyisen Planeetanhallitsijan, istuin; ja temppelissä läsnä
ollessaan tämä Lanonandek-Poika on tuon maailman hengellisempien yksilöiden
nähtävissä. Vasemmalla on planeetan palvelukseen kiinnitettyjen finaliittien
kulloisenkin päällikön istuin.
Vaikka planetaaristen temppelien onkin
sanottu "laskeutuvan taivaasta", mitään varsinaista ainetta ei
todellisuudessa siirretä järjestelmän päämajasta. Kunkin temppelin rakenne
suunnitellaan pienoiskoossa järjestelmän pääkaupungissa, ja Morontiavoiman
Valvojat tuovat sen jälkeen nämä hyväksytyt suunnitelmat planeetalle. Täällä he
ryhtyvät rakennusohjeita noudattaen ja yhdessä Fyysisten Päävalvojien kanssa
rakentamaan morontiatemppeliä.
Keskikokoiseen morontiatemppeliin mahtuu istumaan noin kolmesataatuhatta katsojaa. Näitä rakennuksia ei käytetä palvontaan, näytelmäesityksiin eikä kaukoviestityssanomien vastaanottamiseen, vaan ne on vihitty planeetan erityisseremonioita varten, kuten yhteydenpitoon Järjestelmän Hallitsijan tai Kaikkein Korkeimpien kanssa; erityisiä näkyväistämisseremonioita varten, joiden tarkoituksena on paljastaa henkiolentojen persoonallisuuden läsnäolo; sekä hiljaisuudessa tapahtuvaa kosmista mietiskelyä varten. Kosmisen filosofian koulut pitävät siellä päättäjäistilaisuuksiaan, ja siellä pidetään niin ikään tilaisuus, jossa tuon maailman kuolevaiset saavat planetaarisen tunnustuksen saavutuksistaan korkea-asteisen sosiaalisen palvelun alalla sekä muista merkittävistä suorituksista.
Tällainen morontiatemppeli toimii myös
kokoontumispaikkana, jossa ollaan todistamassa elävien kuolevaisten siirtoa
morontiaolomuodon piiriin. Koska taivaaseenottotemppeli on valmistettu
morontiamateriaalista, sitä ei tuhoa sen kuluttavan tulen hehkuva kirkkaus,
joka jälkiä jättämättä hävittää siellä lopullisen fuusion jumalallisen
Suuntaajan kanssa kokevien kuolevaisten fyysisen ruumiin. Suurikokoisessa
maailmassa nämä lähtöleimahdukset ovat miltei yhtämittaisia, ja
taivaaseenottotapausten lisääntyessä planeetan eri puolille järjestetään morontiaelämän
sivupyhäkköjä. Oleskelin hiljattain kaukana pohjoisessa sijaitsevassa
maailmassa, jossa oli toiminnassa kaksikymmentäviisi morontiapyhäkköä.
Vakiintumista edeltävissä maailmoissa eli
planeetoilla, joilla ei ole morontiatemppeleitä, nämä fuusioleimahdukset
tapahtuvat monasti planeetan ilmakehässä, jonne keskiväliolennot ja fyysiset
valvojat nostavat siirtoehdokkaan aineellisen ruumiin.
[sivu 623]
Luonnollinen, fyysinen kuolema ei ole kuolevaiselle olennolle väistämättömyys. Valtaosa pitkälle ehtineistä evolutionaarisista olennoista, valon ja elämän viimeisessä vaiheessa olevien maailmojen kansalaisista, ei kuole, vaan heidät otetaan lihallisesta elämästä suoraan morontiaolemassaolon piiriin.
Tämä kokemus translaatiosta, jossa siis
siirrytään aineellisesta elämästä morontiatilaan, kokemus kuolemattoman sielun
fuusiosta sisimmässä olevan Suuntaajan kanssa, käy yhä tavallisemmaksi sitä
mukaa, kun planeetan kehitys etenee. Aluksi vain muutamat kunkin aikakauden
kuolevaisista saavuttavat sellaisen hengellisen edistymisen tason, että heidät
temmataan taivaaseen, mutta kun Opettaja-Poikien toinen toistaan seuraavista
aikakausista koostuva jakso alkaa, sattuu yhä useampia suuntaajafuusioita ennen
kuin näiden edistyvien kuolevaisten yhä pitemmäksi käyvä elämänkaari päättyy.
Ja Opettaja-Poikien viimeiseen tehtäväkäyntiin mennessä jo lähimain neljännes
näistä suurenmoisista kuolevaisista on saanut vapautuksen luonnollisesta
kuolemasta.
Kun ollaan pitemmällä valon ja elämän
aikakaudessa, keskiväliolennot tai näiden kumppanit aavistavat sielun ja
Suuntaajan yhdistymisen olevan lähestymässä, ja he huomauttavat tästä
kohtalonsuojelijoille. Nämä vuorostaan tiedottavat nämä asiat
finaliittiryhmälle, jonka toimivallan alaisuudessa tämä kuolevainen
mahdollisesti toimii; sitten julkaistaan Planeetan Hallitsijan käsky, jonka
mukaan tämä kuolevainen vetäytyy kaikista planetaarisista velvollisuuksista,
jättää jäähyväiset synnyinmaailmalleen ja lähtee Planeetan Hallitsijan sisempään
temppeliin odottamaan siellä siirtokuljetusta morontiaan,
translaatioleimahdusta evoluution aineellisesta toimipiiristä esihengellisen
edistymisen morontiatasolle.
Kun tällaisen fuusioehdokkaan perhe, ystävät ja työtoverit ovat kokoontuneet morontiatemppeliin, he asettuvat sen keskuskorokkeen ympärille, jolla fuusioehdokkaat lepäävät, samalla kun he vapaasti keskustelevat paikalle kokoontuneiden ystäviensä kanssa. Heidän väliinsä järjestyy kehäksi taivaallisia persoonallisuuksia suojelemaan aineellisia kuolevaisia niiden energioiden vaikutukselta, joita esiintyy sen "elämän leimahduksen" hetkellä, joka vapauttaa ylösnousemusehdokkaan aineellisen ruumiin kahleista ja tekee tällaisen evolutionaarisen kuolevaisen hyväksi kaiken, mitä luonnollinen kuolema omalta osaltaan tekee lihallisuudesta tällä keinoin vapautuville.
Avaraan temppeliin saattaa kokoontua useita fuusioehdokkaita yhtä aikaa. Ja miten kaunis onkaan tämä tilaisuus, johon kuolevaiset näin kokoontuvat todistamaan hengellisissä liekeissä tapahtuvaa rakkaittensa ylösnousemusta, ja millaisen vastakohdan se muodostaakaan niille aiemmille aikakausille, jolloin kuolevaisten oli luovutettava poisnukkuneensa maan luonnonvoimien syliin! Ihmisen kehityksen aikaisemmille vaiheille ominaisen itkun ja valituksen tilalla on nyt hurmioitunut ilo ja ylevin innostus, kun nämä Jumalaa tuntevat kuolevaiset lausuvat rakkailleen väliaikaiset jäähyväiset kuluttavan tulen suurenmoisuuden ja korkeuksiin nousevan kirkkauden hengellisten liekkien siirtäessä heidät pois aineellisista yhteyksistään. Valoon ja elämään asettuneissa maailmoissa "hautajaiset" ovat tilaisuuksia, joissa vallitsee ylin ilo, syvä autuudentunne ja sanoin kuvaamaton toivo.
Usko, toivo ja varmuus täyttävät näiden
edistyvien kuolevaisten sielun yhä suuremmassa määrin. Tunnelma
translaatioalttarin ympärille kerääntyneiden keskuudessa muistuttaa
riemuitsevien ystävien ja sukulaisten tunnelmaa silloin, kun nämä kerääntyvät
jonkun ryhmänsä jäsenen valmistumistilaisuuteen tai kun he ovat todistamassa jollekulle
joukkoonsa kuuluvalle myönnetyn
[sivu 625]
suuren kunnianosoituksen luovuttamista. Ja
olisi selvästikin hyödyllistä, jos vähemmän edistyneet kuolevaiset voisivat
oppia suhtautumaan luonnolliseen kuolemaan tavalla, jossa olisi edes rahtunen
tätä samaa iloa ja riemullisuutta.
Kuolevaiset läsnäolijat eivät fuusioleimahduksen jälkeen voi nähdä mitään taivaaseen otetuista kumppaneistaan. Tällaiset taivaaseen otetut sielut menevät suuntaajasiirrolla suoraan asianomaisen morontiakoulutusmaailman kuolleistaheräämissaliin. Näitä tapahtumia, joissa on kysymys elävien ihmisolentojen translaatiosta morontiamaailmoihin, valvoo arkkienkeli, joka oli määrättynä tuohon maailmaan sinä päivänä, jona se oli juuri asettunut valoon ja elämään.
Kun maailma on saavuttanut valon ja elämän
neljännen vaiheen, yli puolet kuolevaisista poistuu planeetalta siten, että
heidät otetaan elävien joukosta. Tällainen kuolemantapausten väheneminen jatkuu
jatkumistaan, mutta en tiedä ainoatakaan järjestelmää, jonka asutut maailmat --
vaikka ne olisivat asettuneet elämään jo kauan sitten -- olisivat täysin
vapaita luonnollisesta kuolemasta keinona päästä lihallisuuden kahleista. Ja
aina siihen saakka, kunnes tällainen planetaarisen kehityksen korkea taso on
yleispätevästi saavutettu, paikallisuniversumin morontiakoulutusmaailmojen on
edelleenkin palveltava kehittyvien morontiaetenijöiden opetus- ja
kulttuurisfääreinä. Kuoleman eliminoiminen on teoreettisesti mahdollista, mutta havaintojeni
mukaan niin ei vielä ole tapahtunut. Tällainen tilanne on kenties
saavutettavissa vakiintuneen planetaarisen elämän seitsemännen vaiheen toisiaan
seuraavien aikakausien kaukaisuudessa olevien jaksojen aikana.
Vakiintuneiden
sfäärien kukoistuksen aikakausina taivaaseen otetut sielut eivät käy
mansiomaailmojen läpi. He eivät myöskään viivy opiskelijan ominaisuudessa
järjestelmän tai konstellaation morontiamaailmoissa. He eivät läpikäy yhtäkään
morontiaelämän varhaisemmista vaiheista. He ovat ainoat
ylösnousemuskuolevaiset, jotka näin miltei kokonaan välttävät morontiatilassa
tapahtuvan siirtämisen aineellisesta olotilasta puolittaiseen hengen tilaan.
Tällaiset Pojan tempaamat kuolevaiset saavat ylösnousemuksellisen
elämänvaiheen ensimmäisen kokemuksensa universumipäämajan edistysmaailmojen palvelutehtävissä.
Ja näistä Salvingtonin opintomaailmoista he palaavat opettajan asemassa juuri
niihin maailmoihin, jotka he ohittivat, ja jatkavat myöhemmin matkaansa
sisäänpäin Paratiisia kohti reittiä, joka on asetettu kuolevaisten
ylösnousemusta varten.
Jospa vain
voisit vierailla pitkälle edenneessä kehitysvaiheessa olevalla planeetalla,
käsittäisit pian, mistä syystä tällainen eriytetty ylösnousemuskuolevaisten
vastaanotto mansio- ja korkeampiin morontiamaailmoihin on järjestetty.
Ymmärtäisit oitis, että tällaisilta suuresti kehittyneiltä sfääreiltä matkaan
lähtevät olennot ovat valmiita jatkamaan Paratiisiin-nousuaan paljon ennen
Urantian kaltaisesta sekavasta ja takapajuisesta maailmasta saapuvaa
keskivertokuolevaista.
Nousivatpa
ihmiset morontiamaailmoihin miltä planetaariselta saavutusten tasolta tahansa,
seitsemän mansiosfääriä tarjoavat heille yltäkyllin tilaisuuksia saada
opettaja-oppilaina kokemusta kaikesta, mikä heiltä jäi heidän
synnyinplaneettansa edistyneen statuksen johdosta kokematta.
Universumi soveltaa erehtymättä näitä
yhdenvertaistamismenetelmiä, joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei
yhdeltäkään taivasmatkalaiselta riistetä mitään, mikä on hänen
ylösnousemuskokemukselleen välttämätöntä.
Tänä valon ja
elämän aikakautena maailma voi Planeetan Hallitsijan isällisen hallinnon
alaisuudessa aina vain paremmin. Tähän aikaan mennessä maailmat edistyvät jo
liikevoimalla, jonka yksikielisyys, yksiuskontoisuus ja -- normaaleilla
sfääreillä -- yksirotuisuus
[sivu 625]
tuottavat. Mutta
tämä aikakausi ei ole täydellinen. Näissä maailmoissa on vieläkin
hyvinvarustettuja sairaaloita, sairaiden hoitokoteja. Tapaturmista johtuvien
vammojen hoidon, korkeaan ikään väistämättömästi liittyvän raihnaisuuden sekä
vanhuudenheikkoudesta johtuvien häiriöiden muodostamat ongelmat ovat yhä
olemassa. Sairastuvuutta ei ole koskaan voitettu, eikä maan eläimiä ole vielä
täydellisesti alistettu, mutta niitä Planeettaprinssiä edeltäneen aikakauden
alkukantaisen ihmisen aikoihin verrattaessa tällaiset maailmat ovat kuin
Paratiisi. Jos sinut voitaisiin yht'äkkiä kuljettaa tässä kehitysvaiheessa
olevalle planeetalle, kuvailisit vaistomaisesti tällaista maailmaa taivaaksi
maan päällä.
Aineellisista
asioista huolehtivan ihmisten hallituksen toiminta jatkuu koko tämän
suhteellisen edistyksen ja verrattaisen täydellisyyden aikakauden läpi.
Vierailin äskettäin eräässä valon ja elämän ensimmäisessä vaiheessa olevassa
maailmassa, jossa julkiset toiminnot rahoitettiin kymmenysmenetelmällä.
Jokainen täysikasvuinen työntekijä -- ja kaikilla työkykyisillä kansalaisilla
oli jokin työ -- maksoi kymmenen prosenttia tuloistaan tai pääomansa
lisäyksestä julkiseen kassaan, josta se käytettiin seuraaviin tarkoituksiin:
1. Kolme prosenttia käytettiin totuuden -- tieteen, opetuksen ja filosofian -- edistämiseen.
2. Kolme prosenttia osoitettiin kauneudelle
-- vapaille harrastuksille, sosiaaliselle vapaa-ajanvietolle ja taiteelle.
3. Kolme
prosenttia omistettiin hyvyydelle -- sosiaaliselle palvelutyölle, altruismille
ja uskonnolle.
4. Yksi
prosentti siirrettiin vakuutusrahastoksi tapaturman, sairauden, vanhuuden tai
torjumattomissa olevien onnettomuuksien aiheuttaman työkyvyttömyyden varalle.
Tämän planeetan
luonnonvaroja hoidettiin yhteiskunnallisina varoina, yhteisomaisuutena.
Korkein tässä
maailmassa kansalaiselle myönnettävä kunnianosoitus oli "korkeimman
palvelun" kunniamerkki, joka oli ainoa morontiatemppelissä koskaan
luovutettava tunnustuksenosoitus. Tämä tunnustus myönnettiin niille, jotka
olivat pitkään jatkuneella toiminnallaan kunnostautuneet aineellisuuden tuolle
puolelle menevän tutkimustoiminnan tai planeetan sosiaalisen palvelutoiminnan
jollakin lohkolla.
Useimpia
yhteiskunnallisia ja hallinnollisia virkoja hoitivat miehet ja naiset yhdessä.
Suurin osa opetustyöstä tehtiin niin ikään yhdessä; samanlaiset yhdessä
toimivat parit suorittivat myös kaikki oikeudelliset luottamustehtävät.
Näissä
suurenmoisissa maailmoissa jakso, jolloin vanhemmat saavat lapsia, ei jatku erityisen
pitkään. Ei ole kovin suositeltavaa päästää lapsiperheessä ikäeroja kasvamaan
liian suuriksi. Milloin lapsilla ei ole suuria ikäeroja, he kykenevät antamaan
paljon enemmän keskinäisen kasvatuksensa hyväksi. Ja lapset saavuttavat näissä
maailmoissa suurenmoisen kouliintumisen sellaisten kilpailujärjestelmien
avulla, jotka edellyttävät halullista eteenpäin pyrkimistä totuuden, kauneuden
ja hyvyyden oppimisen pitkälle edistyneillä alueilla ja monenlaista pystyvyyttä
edustavilla osa-alueilla. Ei ole pelkoa, etteikö tällaisilla glorifioiduilla
sfääreilläkin ilmenisi paljon pahaa, todellista tai potentiaalista, mikä on
totuuden ja erheen, hyvän ja pahan, synnin ja vanhurskauden välillä tehtävän
valinnan kannalta haastavaa.
Tällaisilla
edistyneillä evolutionaarisilla planeetoilla kuolevaisten olemassaoloon liittyy
kuitenkin eräs väistämätön rasite. Kun vakiintunut maailma edistyy valon ja
elämän kolmannen vaiheen tuolle puolen, kaikkien taivasmatkalaisten on määrä
ennen piensektoriinpääsyä saada jonkinlainen, kestoltaan lyhytaikainen tehtävä
kehityksen aikaisempia vaiheita läpikäyvällä planeetalla.
[sivu 626]
Jokainen näistä
toinen toistaan seuraavista aikakausista merkitsee yhä parempia tuloksia
planetaarisen edistymisen kaikilla aloilla. Valon aikakauden alkuvaiheessa
totuuden julkituontia laajennettiin niin, että se kattoi universumien
universumin toiminnot, kun taas järjestyksessä toisella aikakaudella Jumaluutta
koskevana opintona on pyrkimys saada käsitys Luoja-Poikien -- Seitsenkertaisen
Jumalan ensimmäisen tason -- olemuksen, tehtävän, huolenpidon, yhteyksien,
alkuperän ja päämäärän moninaisuudesta.
Urantian
kokoisella planeetalla olisi sitten, kun se jo on melko pitkälle vakiintunut,
suunnilleen sata hallinnollista alakeskusta. Näitä alakeskuksia johtaisi jokin
seuraavista pätevien hallintovirkailijoiden ryhmistä:
1. Nuoret
Aineelliset Pojat ja Tyttäret, jotka on tuotu järjestelmän pääkaupungista
toimimaan hallitsevan Aatamin ja Eevan avustajina.
2.
Planeettaprinssin puolittain kuolevaisiin kuuluvan esikunnan jälkeläiset, joita
on eräissä maailmoissa tuotettu tätä ja muita samankaltaisia tehtäviä varten.
3. Suoraan
Aatamista ja Eevasta polveutuva planetaarinen jälkeläistö.
4.
Aineellistetut ja ihmistetyt keskiväliolennot.
5.
Suuntaajaanfuusioitumisen statuksen omaavat kuolevaiset, jotka omasta
pyynnöstään ja Suuntaajien universumipäällikkönä toimivan Personoidun
Suuntaajan määräyksestä on väliaikaisesti irrotettu
taivaasenottojärjestyksestä, jotta he voisivat toistaiseksi jäädä planeetalle
hoitamaan tärkeitä hallinnollisia virkoja.
6.
Planetaarisissa hallintokouluissa erityisesti koulutetut kuolevaiset, jotka
ovat lisäksi saaneet morontiatemppelin kunniamerkin korkeimmasta palvelutyöstä.
7. Tietyt
valinnaiset komissiot, joihin kuuluu kolme asian vaatimalla tavalla
pätevöitynyttä kansalaista. Kansalaiset valitsevat heidät aika ajoin Planeetan
Hallitsijan määräyksestä sen mukaan, miten heillä on erityiskykyä johonkin
tiettyyn tehtävään, joka on kyseisellä planetaarisella erityislohkolla
välttämätön suorittaa.
Urantian edessä
oleva suuri hankaluus valon ja elämän ylevän planetaarisen tavoitteen
saavuttamisen kannalta sisältyy sairauksien, rappeutumisen, sodan, monia värejä
edustavien rotujen ja monikielisyyden ongelmiin.
Mikään evolutionaarinen maailma ei voi toivoakaan
etenevänsä valoonvakiintuneisuuden ensimmäistä vaihetta pitemmälle ennen kuin
se on päässyt tilanteeseen, jossa vallalla on yksi kieli, yksi uskonto ja yksi
filosofia. Yksirotuisuus helpottaa tällaisen tilan saavuttamista suuresti,
mutta Urantian monikansaisuus ei tee korkeampien vaiheiden saavuttamista
mahdottomaksi.
UUDELLEENJÄRJESTELYT
Vakiintuneen
olemassaolon toinen toistaan seuraavien vaiheiden kuluessa asutut maailmat astuvat
hämmästyttäviä edistysaskeleita tehtävään tarjoutuneiden Lopullisuuden
Saavuttajakunnan jäsenten, niiden Paratiisin saavuttaneiden taivasmatkalaisten
viisaan ja myötätuntoisen hallinnon alaisuudessa, jotka ovat palanneet
huolehtimaan lihallisuudessa elävistä veljistään. Nämä finaliitit toimivat
aktiivisessa yhteistyössä Kolminaisuuden Opettaja-Poikien kanssa, mutta
varsinaisen osallistumisensa maailman asioiden hoitoon he aloittavat vasta
morontiatemppelin ilmestyessä maan päälle.
Lopullisuuden
Saavuttajakunnan planetaarisen hoivan virallisesti alettua taivaallisten
joukkojen enemmistö vetäytyy pois näyttämöltä. Mutta kohtalonsuojelijaserafit
osoittavat edelleenkin henkilökohtaista hoivaa valossa edistyville
kuolevaisille. Näitä enkeleitä saapuu kaikkina vakiintuneina aikakausina
tosiasiassa entistäkin suuremmin määrin, sillä planetaarisen elämänkaarensa
kuluessa yhä suuremmat ihmisryhmät saavuttavat kuolevaisille asetettujen
tasavertaisten tavoitteiden saavuttamista merkitsevän kolmannen kosmisen kehän.
[sivu 627]
Tämä on vasta
ensimmäinen niistä peräkkäisistä hallinnollisista järjestelyistä, jotka
liittyvät toisiaan seuraavien aikakausien yhä loistavampien tulosten
saavuttamiseen asutuissa maailmoissa, sitä mukaa kuin nämä etenevät vakiintuneen
olomuodon ensimmäisestä vaiheesta seitsemänteen.
1. Valon ja
elämän ensimmäinen vaihe. Tässä ensimmäisessä vakiintuneessa vaiheessa
olevaa maailmaa hoitaa kolme hallitsijaa:
a. Planeetan
Hallitsija, jonka on määrä ennen pitkää saada neuvoja tässä tarkoituksessa
toimivalta Kolminaisuuden Opettaja-Pojalta, ja tämä on mitä todennäköisimmin
tällaisten Poikien viimeisen kyseisellä planeetalla toimineen ryhmän päällikkö.
b. Planeetan
finaliittikunnan päällikkö.
c. Aatami ja
Eeva, jotka toimivat yhdessä Prinssi-Hallitsijan ja finaliittien päällikön
kaksinaisen johtajuuden yhdistäjinä.
Ylennetyt ja
tehtävistään vapautetut keskiväliolennot toimivat serafisuojelijoiden ja
finaliittien tulkkeina. Eräs Kolminaisuuden Opettaja-Poikien viimeisimpiä tekoja
heidän päätösvierailullaan on asianomaisen maailman keskiväliolentojen
vapauttaminen tehtävistään ja näiden ylentäminen (tai palauttaminen)
korkeampaan planetaariseen asemaan nimittämällä heidät vakiintuneen sfäärin
uuden hallinnon vastuunalaisiin virkoihin. Ihmisten näkökyvyn ulottuvuuteen on
jo tehty sellaiset muutokset, että kuolevaisten on mahdollista tunnistaa nämä
siihen asti näkymättömät serkkunsa varhaiselta Aatamin hallituskaudelta. Tämän
mahdollistavat fyysisen tieteen viimeiset löydöt yhdessä Fyysisten Päävalvojien
planetaaristen toimintojen laajenemisen kanssa.
Järjestelmän
Hallitsijalla on valtuudet myöntää keskiväliolennoille vapautus tehtävistä
milloin tahansa ensimmäisen vakiintuneen vaiheen jälkeen niin, että he
Elämänkantajien ja fyysisten valvojien antaman avun turvin saattavat muuttua
morontiatilassa olevan ihmisen kaltaiseksi, ja Ajatuksensuuntaajan saatuaan he
voivat lähteä nousemaan kohti Paratiisia.
Kolmannessa ja
sitä myöhäisemmissä vaiheissa jotkut keskiväliolennot jatkavat yhä
toimintaansa, pääosin finaliittien kontaktipersoonallisuuksina, mutta sitä
mukaa kuin siirrytään valon ja elämän vaiheesta toiseen, keskiväliolentojen
tilalle astuu yhä suuremmassa määrin yhteyspalvelijoiden uusia yhteisöjä; vain
hyvin harvat heistä jäävät koskaan valon neljännen vaiheen tuolle puolen.
Paratiisista saapuu seitsemännen vaiheen aikana absoniittihoivaajia palvelemaan
tiettyjen universumiluotujen tehtävissä.
2. Valon ja
elämän toinen vaihe. Tälle aikakaudelle luo maailmoissa loistoa sen
Elämänkantajan saapuminen, josta tulee planeetan hallitsijoiden vapaaehtoinen
neuvonantaja asioissa, jotka koskevat kuolevaisrodun puhdistamiseen ja
vakauttamiseen tarvittavia lisätoimenpiteitä. Näin Elämänkantajat siis
osallistuvat aktiivisesti ihmissuvun edelleen kehittämiseen -- fyysisessä,
sosiaalisessa ja taloudellisessa mielessä. Ja tällöin he laajentavat
valvontaansa siten, että se kattaa kuolevaiskannan edelleen puhdistamisen. Tämä
tapahtuu ne takapajuiset ja sitkeähenkiset jäänteet lujin ottein eliminoimalla,
jotka edustavat heikompilaatuista potentiaalia älyllisellä, filosofisella,
kosmisella ja hengellisellä alalla. Ne, jotka suunnittelevat elollisuuden ja
juurruttavat sen asutettavaan maailmaan, ovat kaikin puolin päteviä neuvomaan
Aineellisia Poikia ja Tyttäriä; ja näillä on puolestaan täydet ja kiistattomat
valtuudet puhdistaa kehittyvä rotu kaikista epäsuotuisasti vaikuttavista
tekijöistä.
Vakiintuneen
planeetan toisesta vaiheesta lähtien ja sittemmin sen koko kehityskulun ajan
Opettaja-Pojat palvelevat finaliittien neuvonantajina. Tällaisissa tehtävissä
he palvelevat vapaaehtoisina, eivät tehtäväänosoituksen nojalla. Ja he
palvelevat yksinomaan finaliittikunnan mukana, paitsi että Planetaarinen Aatami
ja Eeva voivat Järjestelmän Hallitsijan suostumuksella saada heitä
neuvojikseen.
[sivu 628]
3. Valon ja elämän kolmas vaihe. Asutut maailmat alkavat tämän kauden aikana arvostaa uudella tavalla Päivien Muinaisia, Seitsenkertaisen Jumalan toista tasoa, ja näiden superuniversumin hallitsijoiden edustajat solmivat uusia yhteyksiä planeetan hallintoon.
Finaliitit toimivat vakiintuneen olemassaolon jokaisen toinen toistaan seuraavan aikakauden kuluessa yhä moninaisemmissa ominaisuuksissa. Finaliittien, Iltatähtien (ylienkeleiden) ja Kolminaisuuden Opettaja-Poikien välillä vallitsee läheinen yhteistyösuhde.
Tämän tai seuraavan aikakauden kuluessa nelijäsenisen hoivaajahenkiryhmän avustama Kolminaisuuden Opettaja-Poika kiinnitetään valinnaisen kuolevaistoimeenpanopäällikön palvelukseen, ja tämä puolestaan asetetaan nyt Planeetan Hallitsijan rinnalle maailman asioiden yhteishallintoviranomaiseksi. Nämä kuolevaiset toimeenpanopäälliköt palvelevat planeetan ajanlaskun mukaan kaksikymmentäviisi vuotta, ja nimenomaan tämä uusi asiaintila helpottaa Aatamin ja Eevan seuraavina aikakausina tapahtuvaa irrottautumista pitkäaikaisena toiminta-kohteenaan olleesta maailmasta.
Hoivaavien henkien nelijäsenisiin ryhmiin
kuuluvat sfäärin serafipäällikkö, superuniversumin sekonafineuvonantaja,
taivaaseenottoja valvova arkkienkeli sekä se omniafi, joka toimii järjestelmän
päämajaan sijoitetun Valtuutetun Vartiomiehen henkilökohtaisena edustajana.
Mutta nämä neuvojat eivät koskaan tyrkytä neuvojaan.
4. Valon ja elämän neljäs vaihe. Kolminaisuuden Opettaja-Pojat ilmestyvät maailmoihin uusissa rooleissa. Avustajinaan sellaisia luotujen kolminaistamia poikia, jotka ovat varsin kauan olleet yhteydessä heidän luokkaansa, he saapuvat nyt maailmoihin Planeetan Hallitsijan ja hänen kumppaniensa vapaaehtoisiksi neuvonantajiksi ja neuvojiksi. Tällaiset Paratiisi-Havonan kolminaistamien poikien ja ylösnousemuksellisten kolminaistamien poikien muodostamat parit edustavat toisistaan poikkeavia universuminäkökulmia ja erilaisia henkilökohtaisia kokemuksia, jotka planeettojen vallankäyttäjien kannalta ovat erittäin hyödyllisiä.
Tämän aikakauden jälkeen Planetaarinen Aatami ja Eeva voivat milloin tahansa anoa Hallitsija-Luojapojalta vapautusta planetaarisista velvollisuuksista kyetäkseen aloittamaan nousunsa Paratiisiin; tai he voivat jäädä planeetalle sellaisten edistyneiden kuolevaisten muodostaman yhä hengellisemmän yhteisön vasta ilmaantuvan luokan johtajiksi, jotka pyrkivät käsittämään Loistavien Iltatähtien julkituomia finaliittien filosofisia opetuksia, Iltatähtiä nimittäin määrätään nyt näihin maailmoihin työskentelemään pareittain superuniversumin päämajasta saapuvien sekonafien kanssa.
Finaliitit huolehtivat enimmäkseen yhteisön
uusien ja aineellisuuden ylittävien toimintojen -- sosiaalisten, kulttuuristen,
filosofisten, kosmisten ja hengellisten -- alkuunsaattamisesta. Sikäli kuin
olemme voineet havaita, he jatkavat tätä hoivaa pitkälle evolutionaarisen
vakauden seitsemänteen vaiheeseen, jolloin he mahdollisesti lähtevät
suorittamaan hoivatyötä ulkoavaruuteen. Otaksumme, että tämän jälkeen heidän
paikkansa täyttävät Paratiisista tulevat absoniittiset olennot.
5. Valon ja elämän viides vaihe. Tässä
vakiintuneen olemassaolon vaiheessa uudelleenjärjestelyt koskevat miltei
yksinomaisesti fyysisiä aloja, ja ne ovat ensi sijassa Fyysisten Päävalvojien
huolena.
6. Valon ja elämän kuudennessa
vaiheessa tapahtuu maailman mielivirtapiirien uusien toimintojen kehitys.
Kosmisesta viisaudesta näyttää tulevan universumissa esiintyvän mielellisyyden
perusosa.
7. Valon ja elämän seitsemäs vaihe.
Seitsemännen aikakauden alkuvaiheessa Planeetan Hallitsijaa neuvovan
Kolminaisuus-Opettajan seuraan liittyy Päivien Muinaisten lähettämä
vapaaehtoinen
[sivu 629]
neuvoja, ja myöhemmin heidän seuraansa liittyy vielä kolmaskin neuvonantaja, joka saapuu superuniversumin Korkeimman Toimeenpanijan lähettämänä.
Tämän vaiheen aikana, ellei jo ennemmin,
tapahtuu aina Aatamin ja Eevan vapauttaminen planetaarisista tehtävistä. Mikäli
finaliittikuntaan kuuluu joku Aineellinen Poika, tästä saattaa tulla
kuolevaisen toimeenpanopäällikön työtoveri, ja toisinaan joku Melkisedekeistä
tarjoutuu toimimaan tässä ominaisuudessa. Jos finaliittien joukossa on
keskiväliolento, kaikille tuohon yhteisöön kuuluville planeetalla edelleen
oleville jäsenille myönnetään välitön ero tehtävistään.
Sen jälkeen kun Planetaarinen Aatami ja Eeva
ovat vapautuneet aikakausia jatkuneesta toimeksiannostaan, he voivat valita
jonkin seuraavista elämänvaiheista:
1. He voivat hankkia itselleen vapautuksen
planeetalta ja siirtyä universumipäämajasta välittömästi elämänvaiheeseen, joka
vie Paratiisiin, ja saada morontiakokemuksensa päätteeksi Ajatuksensuuntaajan.
2. Varsin usein käy niin, että Planetaarinen
Aatami ja Eeva saavat Suuntaajan, kun he vielä palvelevat valoon asettuneessa
maailmassa samalla, kun Suuntaajan saavat jotkut heidän planeetan ulkopuolelta
peräisin olevat, suoraan heistä polveutuvat lapsensa, jotka ovat tarjoutuneet
toimimaan määräajan planeettapalvelun piirissä. Myöhemmin he kaikki saavat mennä
universumipäämajaan ja aloittaa Paratiisiin johtavan elämänvaiheensa sieltä.
3. Planetaarinen Aatami ja Eeva voivat
päättää -- niin kuin järjestelmän päämajasta kotoisin olevat Aineelliset Pojat
ja Tyttäret tekevät -- lähteä lyhyeksi ajaksi suoraan midsoniittimaailmaan ja
saada Suuntaajansa siellä.
4. He saattavat päättää palata järjestelmän
päämajaan istuakseen siellä jonkin aikaa korkeimman oikeuden tuomareina, minkä
palvelun jälkeen he saavat Suuntaajan ja aloittavat nousun Paratiisiin.
5. He saattavat pitää parempana palata
hallintotehtävistään takaisin synnyinmaailmaansa palvellakseen siellä jonkin
aikaa opettajina ja tullakseen Suuntaajan asuttamaksi silloin, kun heidät
siirretään universumin päämajaan.
Kaikkien näiden ajanjaksojen ajan on muualta tuoduilla avustavilla Aineellisilla Pojilla ja Tyttärillä suunnaton vaikutus edistyviin sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin. He ovat potentiaalisesti kuolemattomia ainakin siihen saakka, kunnes he katsovat paremmaksi muuttua ihmisen kaltaiseksi, saada Suuntaaja ja lähteä matkalle Paratiisiin.
Evolutionaarisissa
maailmoissa olennon täytyy muuttua ihmisen kaltaiseksi saadakseen
Ajatuksensuuntaajan. Kaikki Kuolevaisfinaliittien Yhteisön ylösnousemusjäsenet
ovat olleet Suuntaajan asuttamia ja fuusioituneet sen kanssa, paitsi serafit,
joissa Isä asuu toisentyyppisen hengen kautta silloin, kun heidät otetaan
jäseniksi tähän yhteisöön.
5. AINEELLISEN KEHITYKSEN LAKIKORKEUS
Urantian kaltaisessa synnin vaivaamassa, pahan hallitsemassa, itsekkyyden leimaamassa ja eristetyssä maailmassa elävät kuolevaiset luodut voivat tuskin hahmottaa mielessään näitä edistynyttä kehitystä edustavia aikakausia jollakin synnittömällä sfäärillä luonnehtivaa fyysistä täydellisyyttä, älyllistä pystyvyyttä ja hengellistä kehitystä.
Valoon ja elämään asettuneen maailman pitkälle edistyneet kehitysvaiheet edustavat aineellisen kehityksen korkeinta huippua. Näistä sivistyneistä maailmoista ovat hävinneet varhaisempien alkukantaisten aikakausien joutilaisuus ja kitkaisuus. Köyhyys ja sosiaalinen eriarvoisuus ovat miltei kadonneet, rappio on hävinnyt, ja rikollisuutta esiintyy harvoin. Mielenvikaisuutta ei itse asiassa enää ole olemassa, ja vajaamielisyys on harvinaista.
Näiden maailmojen taloudellinen, sosiaalinen
ja hallinnollinen tila on korkeaa ja täydellistynyttä luokkaa. Tiede, taide ja
elinkeinot kukoistavat ja yhteiskunta on
[sivu 630]
korkeaa aineellista, älyllistä ja kulttuurista edistystä edustava kitkattomasti toimiva mekanismi. Teollisuus on suurelta osin suunnattu palvelemaan tällaisen oivallisen sivilisaation korkeampia tavoitteita. Tällaisen maailman talouselämästä on tullut eettistä.
Sota tunnetaan vain historiasta, armeijoita tai poliisivoimia ei enää ole. Hallitusvalta on vähin erin häviämässä. Itsehillintä tekee ihmisten säätämistä laeista vähitellen aikansa eläneitä. Julkisoikeudellisen hallintokoneiston ja lainsäädäntäteitse tapahtuvan säätelyn laajuus edistyvän sivilisaation välivaiheessa on kääntäen verrannollista kansalaisten moraalisuuteen ja hengellisyyteen.
Koululaitosta parannellaan merkittävästi, ja koulut omistautuvat mielen harjoittamiseen ja sielun ulottuvuuksien laajentamiseen. Taiteellisen toiminnan keskukset ovat suurenmoisia ja musiikkilaitokset ovat verrattomia. Palvontatemppelit sekä niihin liittyvät filosofian ja kokemuksellisen uskonnon koulut ovat kauniita ja loistavia luomuksia. Palvontakokouksiin käytettävät ulkoilma-areenat ovat yhtä ylivertaisia taiteellisessa yksinkertaisuudessaan.
Kilpakisoille,
huumorille ja muille yksityisten ja ryhmien harrastuksille omistetut tilat ovat
avaria ja tarkoituksenmukaisia. Eräs kilpatoimintojen erikoispiirre tällaisessa
korkeasti sivistyneessä maailmassa on, että yksilöt ja ryhmät ponnistelevat
menestyäkseen kosmologisissa tieteissä ja filosofiassa. Kirjallisuus ja
puhetaito kukoistavat, ja kieli kehittyy niin, että se sisältää
käsitekokonaisuuksien symboleja ja ilmaisee ideoita. Elämä on virkistävän
yksinkertaista; ihminen on vihdoinkin sovittanut yhteen korkeatasoisen
mekaanisen kehityksen ja innoittavan älyllisen pystyvyyden ja verhonnut nämä
molemmat suurenmoisella hengellisellä edistymisellä. Onnellisuudentavoittelu on
kokemus, joka tuottaa iloa ja tyydytystä.
Sitä mukaa, kun maailmat etenevät pitemmälle asettuneisuudessaan valoon ja elämään, yhteiskunnasta tulee yhä rauhanomaisempi. Yksilöstä on tullut entistä altruistisempi ja veljellisempi, vaikkei hän silti ole yhtään riippumattomampi, ja vaikka hän edelleen omistaakin yhtä paljon huomiota perheelleen.
Ette Urantialla, sellaisina kuin nyt olette, osaa antaa suurtakaan arvoa sille, miten pitkälle näiden täydellistyneiden maailmojen valistuneet sukukunnat ovat päässeet ja miten kauas ne ovat edistyneet. Evolutionaariset rodut puhkeavat näissä ihmisissä kukkaansa. Mutta nämä olennot ovat yhä kuolevaisia; edelleenkin he hengittävät, syövät, nukkuvat ja juovat. Tämä suurenmoinen kehitystulos ei ole taivas, mutta se antaa oivallisen ennakkoaavistuksen Paratiisiin-nousun varrella olevista jumalallisista maailmoista.
Normaalissa maailmassa kuolevaissukukunnan
biologinen elinkelpoisuus on Aatamin jälkeen seuranneiden ajanjaksojen kuluessa
jo kauan sitten saatettu korkealle tasolle, ja nyt ihmisen fyysinen kehitys
jatkuu aikakaudesta toiseen läpi kaikkien vakiintuneisuuden ajanjaksojen. Sekä
näkemisen että kuulemisen ulottuvuus laajenee. Tähän aikaan tultaessa
väestömäärä pysyy muuttumattomana. Lisääntymistä säännöstellään planeetan
tarpeiden ja perinnöllisten, syntymässä saatavien kykyjen mukaisesti. Planeetalla
tänä aikakautena elävät kuolevaiset jaetaan viidestä kymmeneen ryhmään, ja
alempien ryhmien sallitaan tuottaa vain puolet korkeampien ryhmien tuottamasta
lapsimäärästä. Tällaisen suurenmoisen rodun jatkuvassa, koko valon ja elämän
aikakauden läpi ulottuvassa kohenemisessa on suurelta osin kyse niiden
rotuainesten valikoivasta lisäämisestä, joissa sosiaalisella, filosofisella,
kosmisella ja hengellisellä alalla ilmenee muita verrattomampia ominaisuuksia.
Suuntaajien saapuminen tapahtuu edellisten evolutionaaristen
kausien tapaan, ja sitä mukaa kuin aikakaudet siirtyvät menneisyyteen, nämä
kuolevaiset käyvät yhä kykenevämmiksi pitämään
[sivu 631]
yhteyttä Jumalan osaseen sisimmässään. Kehityksen alkuvaiheissa ja esihengellisissä vaiheissa mielenauttajahenget ovat yhä toiminnassa. Pyhä Henki ja enkelien hoiva ovat entistäkin tuloksellisempia sitä mukaa, kuin vakiintuneen elämän peräkkäiset aikakaudet yksi toisensa jälkeen koetaan. Valon ja elämän neljännessä vaiheessa edistyneiden kuolevaisten kokemusmaailmaan näyttää kuuluvan melko laaja ja tietoinen yhteydenpito sen Valtiashengen henkiläsnäoloon, jonka toimipiiriin superuniversumi kuuluu, kun sen sijaan tällaisen maailman filosofia keskittyy siihen, että päästäisiin ymmärrykseen Korkeinta Jumalaa koskevista uusista ilmoituksista. Tässä edistyneessä tilassa olevien planeettojen ihmisasukkaista yli puolet kokee translaation elävien joukosta morontiatilaan. Juuri näin "kaikki vanha on katoamassa; katso, kaikki tulee uudeksi."
Ymmärrämme asian niin, että fyysinen kehitys on valon ja elämän aikakauden viidennen jakson päättymiseen mennessä saavuttanut täyden mittansa. Panemme merkille, että kehittyvään ihmismieleen liittyvän hengellisen kehityksen ylärajat määrää se yhdistyneiden morontia-arvojen ja kosmisten merkitysten taso, jolla suuntaajafuusio tapahtuu. Mutta kun on kyse viisaudesta, otaksumme, vaikkemme sitä tosiasiassa tiedä, ettei älyllisellä kehityksellä ja viisauteen yltämisellä voi koskaan olla mitään rajaa. Seitsemännen vaiheen maailmassa viisaus voi ammentaa tyhjiin aineelliset potentiaalit, astua mota-ymmärrykseen ja saada lopulta tuntuman jo absoniittiseen suurenmoisuuteenkin.
Panemme merkille, että ihmiset oppivat näissä
pitkälle kehittyneissä ja seitsemännen vaiheen osalta kauas ehtineissä
maailmoissa hallitsemaan täysin paikallisuniversumin kieltä jo ennen kuin
heidät otetaan taivaaseen, ja olen vieraillut muutamilla hyvin vanhoilla
planeetoilla, joissa abandonterit opettivat iäkkäämmille kuolevaisille
superuniversumin kieltä. Ja näissä maailmoissa olen tehnyt havaintoja siitä
menetelmästä, jolla absoniittiset persoonallisuudet paljastavat finaliittien
läsnäolon morontiatemppelissä.
Tällainen on kertomus kuolevaisten evolutionaarisissa maailmoissa suorittaman eteenpäin ponnistelun suurenmoisesta päämäärästä. Ja tämä kaikki tapahtuu jo ennen kuin ihmiset astuvat morontiaaliseen elämänvaiheeseensa. Aineellisten kuolevaisten on asutuissa maailmoissa jo mahdollista saavuttaa koko tämä loistava kehitys, ja se on vasta ensimmäinen vaihe siinä loputtomassa ja käsittämättömässä elämänurassa, johon kuuluvat nousu Paratiisiin ja jumalallisuuden saavuttaminen.
Mutta voisitko mitenkään edes kuvitella, minkälaisia evolutionaarisia kuolevaisia nyt on nousemassa maailmoista, jotka ovat jo kauan olleet valon ja elämän vakiintuneisuuden seitsemännessä vaiheessa? Juuri heidän kaltaisensa saapuvat paikallisuniversumin pääkaupungin morontiamaailmoihin aloittaakseen ylösnousemuksellisen elämänvaiheensa sieltä.
Jos epäilysten raastaman Urantian kuolevaiset
vain voisivat tarkkailla yhtäkin näistä kauan sitten valoon ja elämään
asettuneista edistyneemmistä maailmoista, he eivät enää koskaan asettaisi
kyseenalaiseksi luomistyön evolutionaarisen järjestelmän viisautta. Vaikka ei
mitään sellaista tulevaisuutta olisikaan, joka merkitsee iäti jatkuvaa luodun
edistymistä, tällaisten, loppuunviedystä tavoitteiden saavuttamisesta kertovien
vakiintuneiden maailmojen kuolevaisrotujen häikäisevät evolutionaariset
saavutukset osoittaisivat ihmisen luomisen ajallisuuden ja avaruuden
maailmoihin silti perin juurin oikeutetuksi.
Pohdimme usein,
olisiko näiden oivallisten ylösnousemuskuolevaisten edelleenkin määrä liittyä
Lopullisuuden Saavuttajakuntaan siinä tapauksessa, että suuruniversumi
asettuisi valoon ja elämään. Mutta vastausta emme tiedä.
PLANETAARINEN VAIHE
Tämä ajanjakso alkaa morontiatemppelin
ilmestyessä planeetan uuteen päämajaan, ja se päättyy, kun koko järjestelmä
asettuu valoon ja elämään. Kolminaisuuden Opettaja-Pojat avaavat
[sivu 632]
tämän aikakauden tuossa maailmassa suorittamiensa peräkkäisten tehtäväkäyntien lopulla, kun Planeettaprinssi sfäärille lahjoittautuneen Paratiisin-Pojan antamin valtuuksin ja tämän henkilökohtaisesti läsnä ollessa ylennetään Planeetan Hallitsijan asemaan. Finaliitit aloittavat samalla aktiivisen osallistumisensa planeetan asioiden hoitoon.
Ulkonaisesti ja näkyväisesti tällaisen valoon ja elämään asettuneen maailman varsinaisina hallitsijoina tai johtajina näyttävät olevan Aineellinen Poika ja Tytär, Planetaarinen Aatami ja Eeva. Finaliitit ovat näkymättömiä, kuten on myös Prinssi-Hallitsija, paitsi morontiatemppelissä. Planeetan hallinnon aktuaalisina ja konkreettisina päällikköinä ovat sen vuoksi Aineellinen Poika ja Tytär. Tietoisuus näistä järjestelyistä on kaikissa universumin maailmoissa antanut arvovaltaa ajatukselle kuninkaista ja kuningattarista. Ja kuninkaat ja kuningattaret ovatkin onnistunut ratkaisu näissä ihanteellisissa oloissa, koska maailmalla on käytettävissään tällaisia korkeita persoonallisuuksia, jotka toimivat heitä korkeampien mutta näkymättömien hallitsijoiden puolesta.
Kun tällainen kausi saavutetaan
maailmassanne, Planeetan Hallitsijan valtaistuimella istuu epäilemättä
Makiventa Melkisedek, joka on nyt Urantian Planeettaprinssin sijaishallitsija.
Ja Jerusemissa on jo pitkään uumoiltu, että hänen seurassaan tulevat olemaan
Urantian Aatamin ja Eevan poika ja tytär, jotka ovat tällä haavaa Edentiassa
Norlatiadekin Kaikkein Korkeimpien suojatteina. Nämä Aatamin lapset saattaisivat
siis palvella Urantialla yhdessä Melkisedek-Hallitsijan kanssa, sillä heiltä
poistettiin jälkeläistentuottamiskyky miltei 37.000 vuotta sitten, aikana,
jolloin he Urantialla Edentiaan-siirtoa varten valmistautuessaan luopuivat
aineellisesta ruumiistaan.
Tämä vakiintunut
aikakausi jatkuu jatkumistaan niin kauan, että järjestelmän jokainen asuttu
planeetta saavuttaa vakiintuneisuuden kauden. Ja sitten kun nuorin maailma --
viimeinen valoon ja elämään siirtynyt -- on kokenut tällaista asettuneisuutta
järjestelmän ajanlaskun mukaan tuhannen vuoden ajan, koko järjestelmä siirtyy
vakiintuneeseen tilaan, ja yksittäiset maailmat ohjataan valon ja elämän
aikakauden järjestelmävaiheeseen.
8. TOINEN ELI JÄRJESTELMÄVAIHE
Kun kokonainen järjestelmä vakiintuu elämään, käyttöön otetaan uudentyyppinen hallinto. Planeettojen Hallitsijoista tulee järjestelmäkonklaavin jäseniä, ja tämä uusi hallintoelin käyttää Konstellaation-Isien veto-oikeuden alaisuudessa korkeinta valtaa. Tällaisesta asuttujen maailmojen muodostamasta järjestelmästä tulee tosiasiallisesti itsehallinnollinen. Järjestelmän lakiasäätävä kokous perustetaan päämajamaailmaan, ja kukin planeetta lähettää siihen kymmenen edustajaansa. Tuomioistuimet asetetaan nyt järjestelmäin pääkaupunkeihin, ja vain muutoksenhakuasiat viedään universumin päämajaan.
Järjestelmän vakiintumisen myötä Valtuutetusta Vartiomiehestä, superuniversumin Korkeimman Toimeenpanijan edustajasta, tulee järjestelmän korkeimman oikeuden vapaaehtoinen neuvonantaja ja uuden lakiasäätävän kokouksen tosiasiallinen puheenjohtaja.
Koko järjestelmän asetuttua valoon ja elämään Järjestelmän Hallitsijat eivät enää vaihdu, vaan tällainen hallitsija pysyy järjestelmän johdossa ajasta aikaan. Apulaishallitsijat vaihtuvat edelleen niin kuin aiempinakin aikakausina.
Tämän vakiintumisjakson kuluessa saapuu ensi
kertaa midsoniitteja omista olinpaikkanaan olevista universumipäämajan
maailmoista toimimaan lakiasäätävien kokousten neuvonantajina ja lainkäyttöä
edustavien tuomioistuinten neuvojina. Nämä midsoniitit suorittavat myös
tiettyjä toimenpiteitä juurruttaakseen uusia, korkeampaa arvoa omaavia
motamerkityksiä opinahjoihin, joita he yhdessä finaliittien kanssa tukevat.
Mitä Aineelliset Pojat tekivät kuolevaisrotujen hyväksi
[sivu 633]
biologian alalla, sitä midsoniittiluodut
tekevät nyt näiden yhdentyneiden ja kunnialla kruunattujen ihmisten hyväksi
filosofian ja hengellistyneen ajattelun alati edistyvillä aloilla.
Opettaja-Pojista tulee asutuissa maailmoissa finaliittien vapaaehtoisia työtovereita, ja nämä samaiset Opettaja-Pojat myös seuraavat finaliitteja mansiomaailmoihin sitten, kun näitä sfäärejä koko järjestelmän valoon ja elämään asettautumisen jälkeen ei ole enää määrä käyttää eriytettyinä vastaanottomaailmoina. Tilanne on tällainen viimeistään sitten, kun koko konstellaatio on näin kehittynyt. Mutta näin pitkälle edistyneitä ryhmiä ei Nebadonissa ole yhtäkään.
Meillä ei ole lupaa paljastaa näitä uuteen
tarkoitukseen vihittyjä mansiomaailmoja aikanaan valvovien finaliittien
toiminnan laatua. Tietoonne on kuitenkin saatettu, että universumeissa on
kaikkialla erityyppisiä älyllisiä luotuja, joita ei ole näissä kertomuksissa
kuvailtu.
Ja sitten kun
järjestelmät rakennusosinaan olevien maailmojen edistymisen ansiosta yksi
toisensa jälkeen asettuvat valoon, koittaa aika, jolloin tietyn konstellaation
viimeinenkin järjestelmä saavuttaa vakiintuneisuuden, ja universumin
hallinnosta vastaavat -- Mestari-Poika, Päivien Yhdistynyt ja Kirkas Aamutähti
-- saapuvat konstellaation pääkaupunkiin julistamaan Kaikkein Korkeimmat
asuttujen maailmojen sadan vakiintuneen järjestelmän juuri täydellistyneen
perheen rajoittamattomiksi hallitsijoiksi.
9. KOLMAS ELI KONSTELLAATIOVAIHE
Vakiintuneiden järjestelmien muodostaman kokonaisen konstellaation yhdentymiseen liittyy toimeenpanovallan uudelleenjako sekä lisää universumihallinnon uudelleenjärjestelyjä. Tämä aikakausi merkitsee pitkälle menevää tuloksiinpääsyä jokaisessa asutussa maailmassa, mutta sille ovat erityisen ominaisia konstellaation päämajassa suoritettavat uudelleenjärjestelyt, joihin liittyy merkittävä muutos suhteissa järjestelmävalvontaan samoin kuin suhteissa paikallisuniversumin hallitukseen. Tämän aikakauden kuluessa monia konstellaation ja universumin toimintoja siirretään järjestelmäpääkaupunkeihin, ja superuniversumin edustajat omaksuvat uudet ja entistä läheisemmät suhteet planeettojen, järjestelmien ja universumien hallitsijoihin. Samalla kun nämä uudet suhteet muotoutuvat, tietyt superuniversumin hallintopersoonallisuudet asettuvat konstellaatiopääkaupunkeihin Kaikkein Korkeimpien Isien vapaaehtoisiksi neuvonantajiksi.
Konstellaation asettuessa tällä tavoin valoon lainsäädäntätoiminta lakkaa ja sen tilalla toimii Kaikkein Korkeimpien johtama Järjestelmänhallitsijoiden huone. Tällaiset hallinnolliset ryhmät ovat nyt ensi kerran tekemisissä suoraan superuniversumin hallituksen kanssa asioissa, jotka koskevat suhteita Havonaan ja Paratiisiin. Muutoin konstellaatio pysyy entiseen tapaan yhä yhteydessä paikallisuniversumiin. Vakiintuneen elämän vaiheesta toiseen univitatiaolennot jatkavat huolenpitoaan konstellaation morontiamaailmoista.
Aikojen kuluessa Konstellaation-Isät ottavat
vastuulleen yhä useampia niistä yksityiskohtaisista hallinto- ja
valvontatehtävistä, jotka aiemmin keskittyivät universumin päämajaan.
Vakautumisen kuudennen vaiheen saavuttamiseen mennessä nämä yhdistyneet
konstellaatiot ovat saavuttaneet aseman, jossa niillä on lähes täysi autonomia.
Vakiintumisen seitsemänteen vaiheeseen astuminen on epäilemättä merkitsevä
näiden hallitsijoiden ylentämistä arvoasemaan, jota heidän nimensä, Kaikkein
Korkeimmat, merkitsee. Itse asiassa konstellaatiot asioivat tuolloin suoraan
superuniversumin hallitsijoiden kanssa samalla, kun paikallisuniversumin
hallitus laajenee toimialaltaan niin, että se ottaa vastuulleen uusia,
suuruniversumia koskevia velvollisuuksia.
[sivu 634]
10. NELJÄS ELI PAIKALLISUNIVERSUMIVAIHE
Kun jokin universumi asettuu valoon ja elämään, se kohta kytkeytyy vakinaisiin superuniversumivirtapiireihin, ja Päivien Muinaiset julistavat rajoittamattoman toimivallan omaavan korkeimman neuvoston perustetuksi. Tämä uusi hallintoelin muodostuu sadasta Päivien Uskollisesta, joiden puheenjohtajana toimii Päivien Yhdistynyt, ja ensimmäisenä toimenaan tämä korkein neuvosto tunnustaa Mestari-Luojapojan hallitsijanvallan jatkumisen.
Universumin hallinto, siltä osin kuin kysymys
on Gabrielista ja Isä-Melkisedekistä, säilyy täysin muuttumattomana. Tämän
rajoittamattoman toimivallan omaavan neuvoston huolena ovat pääasiassa valon ja
elämän edistyneen statuksen esille nostamat ongelmat ja uudet olosuhteet.
Apulaistarkastaja mobilisoi nyt kaikki
Valtuutetut Vartiomiehet, jotta nämä muodostaisivat paikallisuniversumin
vakauttamiskunnan, ja pyytää Isä-Melkisedekiä osallistumaan sen valvontaan
yhdessä hänen kanssaan. Ja nyt nimitetään ensimmäisen kerran joukko
Inspiroituja Kolminaisuushenkiä Päivien Yhdistyneen palvelukseen.
Kokonaisen paikallisuniversumin asettuminen valoon ja elämään panee alulle perinpohjaisia uudelleenjärjestelyjä koko hallintojärjestelmässä aina yksittäisistä asutuista maailmoista universumipäämajaan saakka. Uudenlaiset keskinäissuhteet ulottuvat konstellaatioihin ja järjestelmiin asti. Paikallisuniversumin Äiti-Henki tuntee saavansa uusia yhteydenpidollisia suhteita superuniversumin Valtiashenkeen, ja Gabriel rakentaa suoran yhteyden Päivien Muinaisiin, ja tämä yhteys on toiminnassa aina silloin, kun Mestari-Poika on mahdollisesti poissa päämajamaailmasta.
Hallinnolliset Pojat toimivat tämän ja myöhemmin seuraavien aikakausien kuluessa entiseen tapaan tuomiokautisina tuomareina, samalla kun sata tällaista Paratiisin Avonaali-Poikaa muodostaa Kirkkaan Aamutähden uuden korkean neuvoston universumin pääkaupungissa. Sittemmin ja sen mukaan, miten Järjestelmän Hallitsijat sitä pyytävät, yhdestä tällaisesta Hallinnollisesta Pojasta tulee ylin neuvonantaja, jonka asemapaikka on kunkin paikallisjärjestelmän päämajamaailmassa, siksi kunnes yhtenäisyyden seitsemäs vaihe saavutetaan.
Kolminaisuuden Opettaja-Pojat toimivat tämän
ajanjakson aikana Planeetanhallitsijoiden vapaaehtoisina neuvonantajina, mutta
sen lisäksi he kolmen jäsenen ryhminä palvelevat samalla tavoin
Konstellaatioiden Isiä. Ja vihdoin nämä Pojat löytävät paikkansa paikallisuniversumissa,
sillä tuona ajankohtana heidät siirretään pois paikallisluomuksen
hallintopiiristä ja osoitetaan rajoittamattoman toimivallan omaavan korkeimman
neuvoston palvelukseen.
Nyt tapahtuu ensimmäistä kertaa, että finaliittikunta tunnustaa Paratiisin ulkopuolelta lähtöisin olevan vallanhaltijan, korkeimman neuvoston, toimivallan Finaliitit eivät siihen mennessä ole tunnustaneet mitään Paratiisin tältä puolen tulevaa valvontaa.
Tällaisten vakiintuneiden universumien
Luoja-Pojat viettävät suuren osan ajastaan Paratiisissa ja siihen liittyvissä
maailmoissa sekä neuvotteluissa kaikkialla paikallisluomuksen piirissä
palveluksessa olevien lukuisten finaliittiryhmien kanssa. Mikaelissa oleva
ihminen saavuttaa tällä tavoin entistäkin veljellisemmät kumppanuussuhteet
kunnialla kruunattuihin finaliittikuolevaisiin.
Ajatusleikki sillä, mikä tulee olemaan näiden
Luoja-Poikien tehtävänä alustavassa kehkeytymisvaiheessaan olevien
ulkouniversumien suhteen, on täysin turhanaikaista. Mutta aina välillä me kaikki
antaudumme sellaisiin pohdiskeluihin. Kun tämä neljäs kehitysvaihe saavutetaan,
Luoja-Pojasta tulee hallinnollisessa mielessä vapaa; Jumalallinen Hoivaaja
yhdistää hoivansa yhä suuremmassa määrin superuniversumin Valtiashengen ja
Äärettömän Hengen harjoittamaan huolenpitoon. Uusi ja ylevä suhde näyttää
olevan kehittymässä
[sivu 635]
Luoja-Pojan, Luovan Hengen, Iltatähtien, Opettaja-Poikien ja alati enentyvän finaliittikunnan välille.
Mikäli Mikael koskaan poistuisi Nebadonista, Gabrielista tulisi epäilemättä pääasiallinen hallintovallan käyttäjä, ja hänen työtoverinaan olisi siinä tapauksessa Isä-Melkisedek. Samalla kaikille vakinaisten kansalaisten luokille, sellaisille kuin Aineellisille Pojille, univitatia-olennoille, midsoniiteille, susatia-olennoille ja Henkeen fuusioituneille kuolevaisille, myönnettäisiin uusi status. Mutta niin kauan kuin evoluutio jatkuu, universumin hallinnossa tarvitaan serafeja ja arkkienkeleitä.
Olemme kuitenkin
vakuuttuneita kahdesta spekulaatioidemme yksityiskohdasta: Mikäli Luoja-Poikien
on määrä päätyä ulkouniversumeihin, Jumalalliset Hoivaajat epäilemättä
seuraavat heidän mukanaan. Olemme yhtä varmat siitä, että Melkisedekeiden on
määrä jäädä alkuperäisuniversumeihinsa. Olemme sitä mieltä, että Melkisedekien on
määrä näytellä yhä vastuullisempaa osaa paikallisuniversumin hallituksessa ja
hallinnossa.
11. PIEN- JA SUURSEKTORIVAIHEET
Superuniversumin pien- ja suursektorit eivät
ole suoranaisesti mukana valoon ja elämään asettumisen kaavassa. Tällainen evolutionaarinen
edistyminen liittyy yksiköksi käsitettyyn paikallisuniversumiin, ja se koskee
vain paikallisuniversumin rakennusosasia. Superuniversumi asettuu valoon ja
elämään, kun kaikki sen rakennusosina olevat paikallisuniversumit ovat tällä
tavoin täydellistyneitä. Mutta yksikään seitsemästä superuniversumista ei ole
saavuttanut edistystasoa, joka edes etäisesti muistuttaisi tällaista
tilannetta.
Piensektorikausi. Niin pitkälle kuin meidän on mahdollista tehdä
asiasta havaintoja, vakiintumisen viides eli piensektorivaihe koskee yksinomaan
sadan yhteenliittyneen paikallisuniversumin fyysistä statusta ja rinnakkain
tapahtuvaa vakiintumista superuniversumin pysyviin virtapiireihin. Kaikesta
päätellen ketkään muut kuin voimakeskukset kumppaneineen eivät ole osallisina
näissä aineellisen luomistuloksen uudelleenryhmittelyissä.
Suursektorikausi. Mitä tulee kuudenteen vaiheeseen eli suursektorivakiintumiseen, voimme siitä esittää vain arvailuja, sillä kukaan meistä ei ole ollut tällaista tapahtumaa todistamassa. Voimme lausua silti koko joukon väittämiä niiden hallinnollisten ja muiden uudelleenjärjestelyjen luonteesta, joita tällainen asuttujen maailmojen ja niiden universumiryhmittymien pitkälle edistynyt status luultavasti toisi mukanaan.
Koska piensektoristatus koskee rinnasteista
fyysistä tasapainoa, niin päättelemme siitä, että suursektoriyhdistymisessä on
kysymys tietyistä uusista saavutustasoista älyllisyyden alalla, kenties
joistakin pitkälle menevistä saavutuksista kosmisen viisauden ylivertaisessa
toteutumisessa.
Teemme johtopäätöksiä uudelleenjärjestelyistä, jotka todennäköisesti liittyisivät evolutionaarisen edistymisen tähän mennessä saavuttamattomien tasojen todellistumiseen, tarkkailemalla tällaisista saavutuksista yksittäisissä maailmoissa ja näillä vanhemmilla ja suuresti kehittyneillä sfääreillä elävien yksittäisten kuolevaisten kokemuksissa esiin nousevia tuloksia.
Tehtäköön selväksi, että universumin tai superuniversumin hallintomekanismit ja hallitusmenetelmät eivät voi yksittäisen asutun planeetan tai yhdenkään tällaisella sfäärillä elävän yksittäisen kuolevaisen evolutionaarista kehitystä tai hengellistä edistymistä millään tavoin rajoittaa tai viivyttää.
Joistakin vanhemmista universumeista tapaamme
valon ja elämän viidenteen ja kuudenteen vaiheeseen -- jopa pitkälle
seitsemänteen aikakauteen -- asettuneita maailmoja, joiden
paikallisjärjestelmät eivät ole vielä asettuneet valoon. Nuoremmat planeetat
saattavat viivyttää järjestelmän
[sivu 636]
yhdistymistä, mutta se ei vähimmässäkään määrin estä vanhemman ja pidemmälle ehtineen maailman edistymistä. Myöskään ympäristöstä johtuvat rajoitukset -- edes eristetyssä maailmassa -- eivät voi pilata yksittäisen kuolevaisen henkilökohtaista tavoitteisiin pääsyä; ihmisenä ihmisten joukossa Jeesus Nasaretilainen saavutti henkilökohtaisesti valon ja elämän statuksen Urantialla yli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten.
Tarkkailemalla,
mitä kauan sitten vakiintuneissa maailmoissa tapahtuu, pääsemme kohtuullisen
luotettaviin johtopäätöksiin siitä, mitä tapahtuu kokonaisen superuniversumin
asettuessa valoon, vaikkakaan emme voi esittää luotettavia väittämiä siitä,
mitä tapahtuu sitten, kun seitsemän superuniversumia vakautuvat.
12. SEITSEMÄS ELI SUPERUNIVERSUMIVAIHE
Emme kykene esittämään positiivisia ennusteita siitä, mitä tapahtuisi, jos superuniversumi asettuisi valoon, sillä tällainen tapahtuma ei ole koskaan faktuaalistunut. Päättelemme Melkisedekien opetuksista, joille ei ole koskaan esitetty vastaväitteitä, että ajallis-avaruudellisten luomistulosten jokaisen yksikön koko organisaatioon ja hallintoon tehtäisiin laajakantoisia muutoksia, jotka ulottuisivat asutuista maailmoista aina superuniversumin päämajaan asti.
Yleisesti uskotaan, että suuret joukot muutoin vakinaista tehtävää vailla olevia luotujen kolminaistamia poikia on määrä koota vakiintuneiden superuniversumien päämajoihin ja alajakautumien pääkaupunkeihin. Tällä ennakoitaneen sitä, että joskus sinne saapuu ulkoavaruudesta tulevia olentoja, jotka ovat matkalla Havonaan ja Paratiisiin; mutta todellisuudessa emme tätä tiedä.
Uskomme, että jos ja kun superuniversumi asettuisi valoon ja elämään, nykyisellään Korkeimman neuvojina toimivista Kvalifioimattomista Valvojista muodostuisi superuniversumin päämajamaailmaan korkea-arvoinen hallinnollinen elin. Nämä ovat absoniittisten hallintoviranomaisten suhteen suoraan yhteydenpitoon kykeneviä persoonallisuuksia, jotka superuniversumin vakiintuessa aktivoituvat yhdessä hetkessä. Vaikka nämä Kvalifioimattomat Valvojat ovat luomistuloksen pitkälle ehtineissä evolutionaarisissa yksiköissä toimineet kauankin neuvojina ja neuvonantajina, he eivät ota vastuulleen hallinnollisia velvollisuuksia ennen kuin Korkein Olento on toimivaltansa puolesta täysivaltainen.
Korkeimman Kvalifioimattomat Valvojat, jotka
toimivat laaja-alaisemmin tämän aikakauden kuluessa, eivät ole finiittisiä,
absoniittisia, perimmäisiä eivätkä infiniittisiä; he ovat korkeimmuutta ja
edustavat vain Korkeinta Jumalaa. He ovat ajallis-avaruudellinen korkeimmuuden
henkilöitymä, ja he eivät sen vuoksi toimi Havonassa. He toimivat vain
korkeimpina yhdentäjinä. He saattavat mahdollisesti olla mukana universumin
heijastusmekanismissa, mutta emme ole siitä varmoja.
Kenelläkään meistä ei ole tyydyttävää
käsitystä siitä, mitä tapahtuu sitten, kun suuruniversumi (seitsemän
superuniversumia, sellaisina kuin ne ovat riippuvuussuhteessa Havonaan)
kokonaisuudessaan asettuu valoon ja elämään. Tämä tapaus on epäilemättä oleva
iäisyyden aikakirjoissa keskusuniversumin ilmaantumisen jälkeen syvällekäyvin
tapahtuma. Jotkut ovat sitä mieltä, että Korkein Olento itse on ilmaantuva
henkipersoonaansa verhoavasta Havonan mysteeristä ja asettuva asumaan
seitsemännen superuniversumin päämajaan ajallisuuden ja avaruuden
täydellistyneiden luomistulosten kaikkivaltiaana ja kokemuksellisena
hallitsijana. Mutta todellisuudessa emme sitä tiedä.
[Esittänyt muuan Urantian Arkkienkelineuvoston palvelukseen väliaikaisesti osoitettu Voimallinen Sanansaattaja.]