[sivu 1427]
MATKALLA ROOMAAN
ROOMALAISEEN maailmaan suuntautuneeseen
matkaansa Jeesus käytti maan päällä viettämänsä elämän
kadennestakymmenennestäkahdeksannesta vuodesta suurimman osan ja kahdennenkymmenennenyhdeksännen vuoden kokonaisuudessaan.
Jeesus ja molemmat intialaiset, Gonod ja hänen
poikansa Ganid, lähtivät Jerusalemista sunnuntaiaamuna, huhtikuun 26 päivänä
vuonna 22 jKr. He taittoivat matkaa ennalta laaditun aikataulun mukaan, ja Jeesus lausui hyvästit isälle ja tämän pojalle Charaxin
kaupungissa Persianlahden rannalla joulukuun 13 päivänä seuraavana vuonna eli
vuonna 23 jKr.
Jerusalemista he menivät
Joppan kautta Kesareaan. Kesareassa he nousivat laivaan, joka purjehti Aleksandriaan.
Aleksandriasta he purjehtivat Kreetan Laseaan.
Kreetalta he purjehtivat Karthagoon ja pistäytyivät
hetkeksi Kyrenessä. Karthagossa he nousivat laivaan, joka purjehti Napoliin ja pysähtyi välillä Maltalla, Syrakuusassa ja Messinassa. Napolista he menivät
Capuaan, josta matka jatkui Via Appiaa myöten Roomaan.
Roomassa-oleskelunsa jälkeen he matkustivat
maitse Tarentumiin, josta he purjehtivat Kreikan Ateenaan pysähtyen matkalla
Nikopoliissa ja Korintissa. Ateenasta
matka jatkui Troaksen kautta Efesokseen. Efesoksesta he purjehtivat
Kyprokselle ja käväisivät välillä Rodoksella.
Kyproksella-käyntiin ja siellä lepäämiseen kului aikaa
melkoisesti, ja sen jälkeen he purjehtivat Syyrian Antiokiaan. Antiokiasta he
matkustivat etelään ja Siidoniin ja kulkivat sitten
Damaskokseen. Sieltä he matkustivat karavaanin mukana Mesopotamiaan kulkien
Thapsakoksen ja Larissan kautta. He viipyivät jonkin
aikaa Babylonissa, kävivät Uurissa ja muilla paikoilla
ja menivät sitten Suusaan. Suusasta he matkustivat Charaxiin, ja tällä paikkakunnalla Gonod ja Ganid astuivat laivaan,
joka vei heidät Intiaan.
Damaskoksessa työskentelemiensä neljän
kuukauden aikana Jeesus oppi Gonodin ja Ganidin
puhuman kielen alkeet. Damaskoksessa ollessaan hän oli suuren
osan ajastaan työskennellyt kääntämällä tekstejä kreikan kielestä eräälle
Intiassa puhutulle kielelle. Tässä työssä häntä avusti
muuan syntyperäinen intialainen Gonodin kotiseudulta.
Välimeren piirissä suorittamansa matkan aikana Jeesus käytti noin puolet jokaisesta päivästä siihen, että hän opetti Ganidia ja toimi tulkkina Gonodin liikeneuvotteluissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Vapaasti käytettävissään olleen loppupäivän Jeesus omisti siihen, että hän solmi läheisiä henkilökohtaisia suhteita kanssaihmisiinsä, niitä likeisiä yhteyksiä tämän maailman kuolevaisiin, jotka olivat niin luonteenomaisia hänen toiminnalleen näinä vuosina, vähän ennen kuin hän ryhtyi julkiseen toimintaansa.
Jeesus tutustui länsimaiden ja Levantin korkeampaan aineelliseen ja älylliseen kulttuuriin ensi käden havaintoja niistä tekemällä ja olemalla niihin suoraan kosketuksissa. Gonodilta ja tämän lahjakkaalta pojalta hän oppi hyvin paljon Intian ja Kiinan sivilisaatiosta ja kulttuurista, sillä Gonod, joka itse oli Intian kansalainen, oli tehnyt kolme laajaa matkaa keltaisen rodun keisarikuntaan.
Nuori Ganid oppi Jeesukselta tämän pitkän ja läheisen yhdessäolon aikana paljon. He kiintyivät
suuresti toisiinsa, ja nuoren miehen isä
[sivu 1428]
yritti moneen kertaan taivuttaa Jeesusta tulemaan heidän
mukaansa sitten, kun he palaisivat Intiaan, mutta joka kerran Jeesus torjui
ehdotuksen vetoamalla siihen, että hänen oli välttämättä palattava perheensä
luokse Palestiinaan.
1. JOPPASSA -- KESKUSTELU JOONASTA
Kun he viipyivät Joppassa, Jeesus tapasi Gadiahin, filistealaisen tulkin, joka työskenteli nahkuri Simonin palveluksessa. Gonodin mesopotamialaisagentit olivat käyneet paljon kauppaa tämän Simonin kanssa, siksi Gonod ja hänen poikansa halusivat matkallaan Kesareaan vierailla hänen luonaan. Sillä aikaa kun he oleskelivat Joppassa, Jeesuksesta ja Gadiahista tuli hyvät ystävät. Tämä nuori filistealainen oli totuudenetsijä. Jeesus oli totuudenantaja, hän oli totuus tuolloin Urantialla eläneelle sukupolvelle. Kun suuri totuudenetsijä ja suuri totuudenantaja kohtaavat, seurauksena on uuden totuuden kokemisesta koituva suuri ja vapauttava valaistuminen.
Eräänä päivänä illallisen jälkeen Jeesus ja nuori filistealainen olivat kävelyllä meren rannalla, ja Gadiah, joka ei tiennyt tämän "Damaskoksen kirjanoppineen" olevan niin hyvin perillä heprealaisista perimätiedoista, osoitti Jeesukselle laituria, jolta Joonan kerrottiin nousseen laivaan huono-onnisella Tarsiksen-merimatkallaan. Ja huomautuksensa tehtyään hän esitti Jeesukselle seuraavan kysymyksen: "Kuinka on, luuletko ison kalan tosiaankin nielaisseen Joonan?" Jeesus tajusi, että tämä perimätieto oli vaikuttanut nuoren miehen elämään tavattomasti, ja että tapauksen mietiskely oli iskostunut hänen mieleensä mielettömänä ajatuksena yrittää pakoilla velvollisuuttaan. Sen vuoksi Jeesus ei sanonutkaan mitään, mikä olisi yht'äkkiä hävittänyt perustukset vaikuttimilta, jotka nyt ohjasivat kysyjän käytännön elämää. Esitettyyn kysymykseen vastatessaan Jeesus sanoi: "Ystäväni, olemme kaikki joonaita, joilla on elämä elettävänämme Jumalan tahdon mukaisesti, ja joka kerta, kun koetamme vältellä tämänhetkistä elämän elämisen velvollisuutta kaukana oleviin houkutuksiin pakenemalla, me sillä keinoin saatamme itsemme sellaisten voimien välittömään vaikutuspiiriin, joita eivät ohjaa totuuden vallat eivätkä vanhurskauden voimat. Velvollisuuden pakoilu on samaa kuin totuuden uhraaminen. Valon ja elämän palveluksesta pakeneminen ei voi johtaa kuin tuskallisiin ristiriitoihin vaikeiden itsekkyyden valaiden kanssa, ja nämä ristiriidat vievät lopulta pimeyteen ja kuolemaan, elleivät tällaiset Jumalan hylkäävät joonaat, vaikkapa vasta epätoivon syövereissä, muuta mieltään etsiäkseen Jumalaa ja hänen hyvyyttään. Ja kun tällaiset pettyneet sielut vilpittömästi etsivät Jumalaa -- isoavat totuutta ja janoavat vanhurskautta --, ei ole mitään, joka voisi pitää heitä kauemmin vankeudessa. Olivatpa he langenneet miten syvälle hyvänsä, niin sitten, kun he koko sydämellään etsivät valkeutta, taivaan Herran Jumalan henki vapauttaa heidät heidän vankeudestaan. Huonot elämänolot sylkäisevät heidät kuivalle maalle, jolla avautuu uudet mahdollisuudet uuteen palveluun ja elämän viisaampaan elämiseen."
Jeesuksen esittämä opetus vaikutti Gadiahiin
syvästi, ja he keskustelivat meren rannalla myöhään
yöhön. Ja ennen kuin he menivät majapaikkaansa, he
rukoilivat yhdessä ja toistensa puolesta. Tämä oli sama
Gadiah, joka myöhemmin kuunteli Pietarin saarnaamista ja josta tuli syvästi
Jeesus Nasaretilaiseen uskova. Kerran hän kävi muutamana iltana Dorcasin kodissa
ikimuistettavan väittelyn Pietarin kanssa. Ja Gadiah vaikutti suuresti siihen,
että varakas nahkakauppias Simon päätti lopullisesti omaksua kristinuskon.
(Tässä
kertomuksessa, joka käsittelee Jeesuksen tällä Välimeren ympäristöön
suuntautuneella matkalla tekemää henkilökohtaista työtä oman aikansa
kuolevaisten parissa, käännämme hänen sanansa saamamme luvan mukaisesti
sellaisin kielellisin ilmaisuin, joita Urantialla tämän esityksen laatimisen
aikoihin käytetään.)
[sivu 1429]
Jeesuksen
viimeinen tapaaminen Gadiahin kanssa sujui hyvästä ja pahasta käydyn
keskustelun merkeissä. Tätä nuorta filistealaista kiusasi kovasti se hänen
epäoikeudenmukaisuutena tuntemansa seikka, että maailmassa esiintyi hyvän
rinnalla pahaa. Hän sanoi: "Jos Jumala on loputtoman hyvä, miten hän voi
sallia, että me kärsimme pahan aiheuttamista murheista; ja kuka ylipäätään luo
pahan?" Noihin aikoihin monet vielä uskoivat, että Jumala loi niin hyvän
kuin pahankin, mutta Jeesus ei tällaista erhettä koskaan opettanut. Tähän
kysymykseen vastatessaan Jeesus sanoi: "Veljeni, Jumala on rakkaus. Hän on
sen vuoksi pakostakin hyvä, ja hänen hyvyytensä on niin suurta ja todellista,
ettei siihen kerta kaikkiaan mahdu mitään niin pientä ja epätodellista kuin
paha. Jumala on niin positiivisesti hyvä, että hänessä ei ehdottomasti ole
sijaa negatiiviselle pahalle. Paha on niiden ihmisten epäkypsä valinta ja
ajattelematon harha-askel, jotka vastustavat hyvyyttä, hylkivät kauneutta ja
jotka ovat epälojaaleja totuudelle. Paha on vain kypsymättömyydestä johtuvaa
sopeutumattomuutta tai tietämättömyyden hajottavaa ja vääristelevää vaikutusta.
Paha on se väistämätön pimeys, joka seuraa valon epäviisaan hylkäämisen
kintereillä. Pahaa on, mikä on pimeää ja epätotta, ja mistä tietoisesti
omaksuttuna ja tieten tahtoen hyväksyttynä tulee synti.
"Antaessaan sinulle kyvyn valita totuuden ja erheen
välillä taivaallinen Isäsi loi valon ja elämän positiivisen tien potentiaalisen
negaation. Mutta tällaisia pahuutta ilmentäviä erheitä ei todellisuudessa ole
olemassa kuin vasta sitten, kun älyllinen luotu elämäntapansa väärin
valitsemalla tahtoo, että ne ovat olemassa. Ja sitten nämä pahuudet tällaisten
itsepäisten ja kapinallisten luotujen tekemin tietoisin ja harkituin valinnoin
korottuvat myöhemmin synniksi. Tämän vuoksi taivaassa oleva Isämme sallii hyvän
ja pahan kulkea rinnakkain elämän loppuun saakka, aivan kuten luonto antaa
vehnän ja lusteen kasvaa vieri vieressä elonkorjuuseen asti." Gadiah oli
täysin tyytyväinen Jeesuksen hänen kysymykseensä esittämään vastaukseen, kunhan
heidän tämän jälkeen käymänsä keskustelu oli selvittänyt hänen mielelleen
näiden suurimerkityksisten toteamusten todellisen tarkoituksen.
Jeesus ja hänen
ystävänsä joutuivat viipymään Kesareassa odotettua pitempään, sillä huomattiin
yhden suurikokoisen peräsinmelan olevan vaarassa haljeta siinä aluksessa, johon
he olivat aikeissa nousta. Kapteeni päätti, että jäätäisiin satamaan siksi
aikaa, kun uutta melaa veistettiin. Tällaiseen tehtävään tarvittavista
ammattitaitoisista puutyömiehistä oli pulaa, ja niin Jeesus tarjoutui
auttamaan. Iltaisin Jeesus ystävineen kuljeskeli kauniilla muurilla, joka toimi
satama-alueen ympärillä kiertävänä kävelytienä. Ganid kuunteli kiinnostuneena
Jeesuksen selittäessä kaupungin vedenkäyttöjärjestelmää ja tekniikkaa, jolla
vuorovesi-ilmiötä käytettiin hyväksi kaupungin katujen ja viemäreiden
huuhtelemiseen. Augustuksen temppeli teki syvän vaikutuksen tähän
intialaisnuorukaiseen. Temppeli sijaitsi mäen päällä, ja sen harjalla seisoi
kolossaalinen Rooman keisarin patsas. Kesareassa-oleskelunsa toisena
iltapäivänä kaikki kolme olivat läsnä Kesarean valtavassa amfiteatterissa
järjestetyssä näytöksessä. Siellä oli tilaa kahdellekymmenelletuhannelle
katsojalle. Ja samana iltana he menivät teatteriin katsomaan kreikkalaista näytelmää.
Ganidille nämä olivat ensimmäiset hänen koskaan näkemänsä senlaatuiset
näytökset, ja hän esitti niiden johdosta Jeesukselle monta kysymystä. Kolmannen
päivän aamuna he suorittivat muodollisen vierailun kuvernöörin palatsiin, sillä
Kesarea oli Palestiinan pääkaupunki ja Rooman prokuraattorin
residenssikaupunki.
Heidän
majatalossaan asui myös Mongoliasta saapunut kauppias, ja koska tämä kaukoidän
mies puhui melko hyvin kreikkaa, Jeesus kävi hänen kanssaan monta pitkää
keskustelua. Jeesuksen elämänfilosofia teki syvän vaikutuksen tähän mieheen,
eikä hän milloinkaan unohtanut Jeesuksen viisaita sanoja tämän puhuttua
"taivaallisen elämän elämisestä siten, että joka päivä
[sivu 1430]
alistutaan
taivaallisen Isän tahtoon jo silloin, kun vielä ollaan maan päällä." Tämä
kauppias oli taolainen, ja hänestä oli sitä tietä tullut uskova, joka uskoi
lujasti oppiin universaalisesta Jumaluudesta. Mongoliaan palatessaan hän ryhtyi
opettamaan naapureilleen ja liiketuttavilleen näitä korkeampia totuuksia, ja välitön
seuraus näistä toimista oli hänen vanhimman poikansa päätös ruveta
taolaispapiksi. Koko elinikänsä tämä nuori mies vaikutti menestyksellisesti
korkeamman totuuden puolesta, ja hänen työtään jatkoivat hänen poikansa ja
pojanpoikansa, jotka niin ikään olivat hartaan uskollisia opille yhdestä
Ainoasta Jumalasta -- Taivaan Korkeimmasta Hallitsijasta.
Samalla kun on
todettava, että varhaiskristillisen kirkon itäinen haara, jonka pääpaikka oli
Filadelfiassa, pitäytyi Jerusalemin veljiä uskollisemmin Jeesuksen opetuksiin,
on myös valittaen todettava, ettei sen keskuudesta noussut ketään Pietarin
kaltaista, joka olisi mennyt Kiinaan tai ketään Paavalin kaltaista, joka olisi
lähtenyt Intiaan, joissa maissa hengellinen maaperä olisi ollut perin otollinen
uuden valtakuntaevankeliumin siemenen kylvölle. Nimenomaan nämä Jeesuksen
opetukset, muodossa, jossa filadelfialaiset niitä vaalivat, olisivat vedonneet
aivan yhtä välittömästi ja tehokkaasti Aasian hengellisesti isoavien kansojen
mieleen kuin Pietarin ja Paavalin saarnaaminen lännessä.
Muuan nuori
mies, joka työskenteli eräänä päivänä Jeesuksen kanssa peräsinmelan kimpussa,
kiinnostui suuresti sanoista, joita Jeesus heidän ahertaessaan laivaveistämöllä
tunti tunnin jälkeen lausui. Kun Jeesus antoi hänen ymmärtää, että taivaassa
oleva Isä oli kiinnostunut maan päällä olevien lastensa hyvinvoinnista, tämä
nuori, Anaxand-niminen kreikkalainen sanoi: "Jos Jumalat ovat
kiinnostuneita minusta, mikseivät he erota tämän työpajan julmaa ja
epäoikeudenmukaista työnjohtajaa?" Häntä hätkähdytti Jeesuksen vastaus:
"Koska sinä tiedät, miten olla ystävällinen ja mikä arvo on
oikeudenmukaisuudella, niin ehkäpä Jumalat ovat tuoneet tämän erehtyvän miehen
lähellesi, jotta sinulla olisi tilaisuus johdattaa hänet tälle paremmalle
tielle. Ehkäpä sinä olet se suola, jonka on määrä tehdä tästä veljestä kaikkien
muiden ihmisten kannalta miellyttävämpi; ellet nimittäin ole käynyt
mauttomaksi. Nykyisellään tämä mies pitää sinua vallassaan sillä, että hänen
huonot tapansa vaikuttavat sinuun epäedullisesti. Miksi et osoita pitäväsi
pahan aisoissa hyvyyden voimalla, ja sillä tavoin sinusta tulisi kaikkien
teidän kahdenvälisten suhteittenne herra? Uskaltaisin väittää, että sinussa
oleva hyvä voisi voittaa hänessä olevan pahan, jos antaisit sille kunnollisen
ja elävän mahdollisuuden. Ei ole kuolevaisten olemassaolon piirissä
kiehtovampaa seikkailua kuin on saada nauttia siitä riemusta, että pääsee
aineellista elämää edustavaksi hengellisen energian ja jumalallisen totuuden
kumppaniksi näiden käydessä jonkin voitokkaista kamppailuistaan erhettä ja
pahaa vastaan. On ihmeellinen ja uudistava kokemus päästä hengellisen valon
eläväksi kanavaksi hengellisessä pimeydessä kyyhöttävälle kuolevaiselle. Jos
sinulle on siunattu totuutta enemmän kuin tälle miehelle, hänen tarpeensa
tulisi olla sinulle haaste. Ethän toki ole pelkuri, joka voisi seisoskella
rannalla katselemassa, kun uimataidoton lähimmäinen menehtyy! Kuinka paljon
onkaan tämän miehen pimeydessä rämpivä sielu hänen veteen hukkuvaa ruumistaan
arvokkaampi!"
Jeesuksen sanat
liikuttivat Anaxandia valtavasti. Eikä aikaakaan, kun hän kertoi esimiehelleen,
mitä Jeesus oli sanonut, ja sinä iltana he molemmat pyysivät Jeesuksen neuvoa
siinä mielessä, mitä he tekisivät sielunsa hyväksi. Ja sitten myöhemmin, kun
Kesareassa oli julistettu kristillistä sanomaa, nämä molemmat miehet -- toinen
kreikkalainen ja toinen roomalainen -- uskoivat, mitä Filippus saarnasi, ja
heistä tuli Filippuksen perustaman seurakunnan eturivin jäseniä. Myöhemmin tämä
nuori kreikkalainen nimitettiin sen roomalaisen sadanpäämiehen, Corneliuksen,
apulaiseksi, josta Pietarin toiminnan tuloksena tuli uskova. Anaxand jakoi
edelleen valoa niille, jotka kyyhöttivät pimeydessä, ja hän jatkoi toimintaansa
aina Paavalin vangitsemiseen asti. Tällöin hänet surmattiin vahingossa, kun hän
oli hoivaamassa kärsiviä ja kuolevia suuressa kahdenkymmenentuhannen
juutalaisen teurastuksessa.
[sivu 1431]
Tähän aikaan
Ganid alkoi vähitellen saada selville, että hänen opettajansa käytti vapaa-aikansa
tähän epätavalliseen henkilökohtaiseen kanssaihmistensä palvelemiseen, ja nuori
intialainen ryhtyi ottamaan selville, mikä oli näiden alituisten toimintojen
vaikuttimena. Hän kysyi: "Miksi käytät jatkuvasti aikaasi näihin
keskusteluihin muukalaisten kanssa?" Ja Jeesus vastasi: "Ganid,
kukaan ihminen ei ole Jumalaa tuntevalle muukalainen. Kun koet löytäväsi
taivaassa olevan Isän, huomaat samalla kaikkien ihmisten olevan veljiäsi, ja
näyttääkö se sinusta kummalliselta, jos joku tuntuu iloitsevan vasta löydetyn
veljen kohtaamisesta? Saada tutustua veljiinsä ja sisariinsa, tietää heidän
ongelmansa ja oppia rakastamaan heitä, siinä on elämisen korkein kokemus."
Tämä oli
keskustelu, joka jatkui pitkälle yöhön, ja sen kuluessa nuori mies pyysi
Jeesusta kertomaan, mikä ero on Jumalan tahdon ja sen ihmismielen tekemän
ratkaisun välillä, jota sitäkin kutsutaan tahdoksi. Jeesuksen vastauksen
ydinsisältö oli seuraava: Jumalan tahto on sitä, miten Jumala tekee asiat;
osallisuutta siinä, minkä ratkaisun Jumala valitsee, kun edessä on jokainen
potentiaalinen vaihtoehto. Jumalan tahdon noudattaminen on sen vuoksi vähä
vähältä etenevä kokemus yhä enemmän Jumalan kaltaiseksi muuttumisesta, ja
Jumala on kaiken hyvän, kauniin ja toden lähde ja määränpää. Ihmisen tahto on tie,
jota ihminen ratkaisuja tehdessään noudattaa, se on kaikkea, mitä kuolevainen
päättää olla ja tehdä. Tahto on tietoisen olennon harkiten tekemä valinta, joka
johtaa älylliseen pohdintaan perustuvaan päätöksentekokäyttäytymiseen.
Samana
iltapäivänä Jeesus ja Ganid olivat huvitelleet leikkimällä varsin älykkään
paimenkoiran kanssa, ja Ganid halusi tietää, oliko koiralla sielu, oliko sillä
tahto, ja hänen kysymykseensä vastatessaan Jeesus sanoi: "Koiralla on
mieli, joka kykenee tuntemaan aineellisen ihmisen, isäntänsä, mutta se ei
kykene tuntemaan Jumalaa, joka on henki. Niinpä koiralla ei ole hengellistä
olemusta eikä sillä voi olla hengellistä kokemusta. Koiralla voi olla tahto,
jonka se on saanut luonnolta ja jota koulutus on mahdollisesti vielä lisännyt,
mutta tällainen mielen kyky ei ole hengellinen vaikuttaja, eikä se ole
verrattavissa ihmisen tahtoon, sikäli ettei se ole pohdiskelevaa -- se
ei ole tulos korkeampien ja moraalisten merkitysten erottamisesta tai
hengellisten ja ikuisten arvojen valitsemisesta. Juuri se, että kuolevaisella
on kyky erottaa hengellinen ja valita totuus, tekee hänestä moraalisen olennon,
luodun, jolle on annettu hengellisen vastuullisuuden attribuutit ja ikuisen
eloonjäämisen potentiaali." Jeesus selitti lisäksi, että koska eläimeltä
puuttuvat äsken mainitut mentaaliset kyvyt, eläinkunta ei milloinkaan
ajallisuudessa kykene kehittämään puhekieltä eikä kokemaan mitään, mikä
vastaisi persoonallisuuden eloonjäämistä ikuisuudessa. Tänä päivänä saamansa
opetuksen tuloksena Ganid ei enää koskaan uskonut, että ihmisten sielut
siirtyisivät eläinten ruumiiseen.
Seuraavana
päivänä Ganid puhui tästä kaikesta isänsä kanssa, ja juuri Gonodin kysymykseen
vastatessaan Jeesus selitti, että "ne ihmistahdot, joiden aika ei täyty
muusta kuin ihmisen animaalisen olemassaolon aineellisiin ongelmiin liittyvien
ajallisten ratkaisujen tekemisestä, ovat tuomitut tuhoutumaan ajallisuudessa.
Jotka tekevät täydestä sydämestään kumpuavia moraalisia päätöksiä ja
varauksettomia hengellisiä ratkaisuja, samastuvat sitä kautta yhä enemmän
sisimmässään olevaan jumalalliseen henkeen, ja muuntuvat siten yhä suuremmin
ikuisen eloonjäämisen -- jumalallista palvelua merkitsevän päättymättömän
edistymisen -- liittyviksi arvoiksi."
Tänä samana
päivänä kuulimme ensi kertaa tuon suurimerkityksisen totuuden, joka nykyisen
kielenkäytön mukaan ilmaistuna kuuluisi: "Tahto on se ihmismielen
ilmentymä, joka antaa subjektiiviselle tietoisuudelle mahdollisuuden tuoda
itsensä julki objektiivisesti ja kokea se ilmiö, että ihminen haluaa olla
Jumalan kaltainen." Ja juuri
[sivu 1432]
tässä samassa merkityksessä jokaisesta pohdiskelevasta ja
hengellisesti asennoituneesta ihmisestä voi tulla luova.
Kesareassa-käynti
oli ollut vaiheikas, ja kun laiva oli korjattu, Jeesus ja hänen kaksi
ystäväänsä lähtivät päivänä muutamana puoliltapäivin kohti Egyptin
Aleksandriaa.
Kolmikon matka
Aleksandriaan oli mitä miellyttävin. Ganid iloitsi merimatkasta, eikä Jeesus
juuri muuta ehtinyt kuin vastailla hänen kysymyksiinsä. Kun he lähestyivät
kaupungin satamaa, nuoressa miehessä herätti kiinnostusta Faroksen suuri
majakka. Majakka sijaitsi saarella, jonka Aleksanteri oli yhdistänyt
aallonmurtajalla mantereeseen ja luonut sillä keinoin kaksi suurenmoista
satamaa ja tehnyt samalla Aleksandriasta Afrikan, Aasian ja Euroopan
kauppamerenkulun solmukohdan. Tämä suuri majakka oli yksi maailman seitsemästä
ihmeestä ja kaikkien myöhemmin rakennettujen majakoiden esikuva. He nousivat
varhain aamulla katsomaan tätä ihmisen ihmishenkien turvaksi rakentamaa
loistavaa laitosta, ja Ganidin ihastuksenhuutojen välissä Jeesus sanoi:
"Ja sinä, poikani, tulet Intiaan palatessasi olemaan kuin tämä majakka,
vielä senkin jälkeen kun isäsi on laskettu haudan lepoon. Tulet olemaan kuin
elämän valo niille, jotka kyyhöttävät ympärilläsi pimeydessä; valo, joka
näyttää kaikille sitä haluaville väylän, joka vie turvallisesti pelastuksen
satamaan." Ja Jeesuksen kättä puristaessaan Ganid sanoi: "Niin
olen."
Ja huomautamme
taas, että kristinuskon alkuaikojen opettajat tekivät suuren virheen sikäli,
että he niin yksinomaisesti kohdistivat huomionsa roomalaisen maailman
läntiseen sivilisaatioon. Jeesuksen opetukset olisi ensimmäisen vuosisadan
mesopotamialaisten uskovien vaalimassa muodossa otettu halukkaasti vastaan
Aasian uskonnonharjoittajien eri ryhmien keskuudessa.
Neljä tuntia
maihinnousun jälkeen he asettuivat asumaan sen pitkän ja leveän valtakadun
itäpään tuntumaan, joka yli kolmekymmentä metriä leveänä ja kahdeksan
kilometriä pitkänä ulottui tämän miljoonan asukkaan kaupungin länsirajoille
asti. Luotuaan ensimmäisen yleissilmäyksen kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin,
joihin kuuluivat yliopisto (museo), kirjasto, Aleksanterin kuninkaallinen
mausoleumi, palatsi, Neptunuksen temppeli, teatteri ja gymnasion, Gonod lähti
liikeasioilleen, kun Jeesus ja Ganid sen sijaan menivät kirjastoon. Kirjasto
oli maailman suurin. Sinne oli kerätty lähes miljoona käsikirjoitusta
kaikkialta sivistyneestä maailmasta: Kreikasta, Roomasta, Palestiinasta, Parthiasta,
Intiasta, Kiinasta ja jopa Japanista. Tässä kirjastossa Ganid näki koko
maailman laajimman kokoelman intialaista kirjallisuutta; ja he viettivät siellä
jonkin hetken joka päivä niin kauan kuin he viipyivät Aleksandriassa. Jeesus
kertoi Ganidille siellä suoritetusta heprealaisten kirjoitusten kääntämisestä
kreikan kielelle. Ja he keskustelivat keskustelemasta päästyään maailman
kaikista uskonnoista, ja Jeesus koetti osoittaa tälle nuorelle mielelle, mikä
niissä itse kussakin oli totta, ja sanoi aina sen perään: "Mutta Jahve on
Jumala, joka kehittyi Melkisedekin tekemistä totuuden paljastuksista ja
Abrahamin kanssa solmitusta liitosta. Juutalaiset olivat Abrahamin jälkeläisiä,
ja myöhemmin he ottivat haltuunsa juuri sen maan, jossa Melkisedek oli elänyt
ja opettanut ja josta hän lähetti opettajia kaikkialle maailmaan. Ja lopulta
juutalaisten uskonto toi mitään muuta maailmanuskontoa selvemmin julki sen,
että Israelin Herra, Jumala, on taivaassa oleva Universaalinen Isä.
Jeesuksen
johdolla Ganid laati kokoelman maailman kaikkien niiden uskontojen opetuksista,
jotka tunsivat jonkin Universaalisen Jumaluuden, jos kohta niissä saattoi
enemmän tai vähemmän ilmetä myös alisteisten jumaluuksien tunnustamista.
Asiasta paljon keskusteltuaan Jeesus ja Ganid tekivät johtopäätöksen, ettei
roomalaisilla ollut uskonnossaan todellista Jumalaa, että heidän uskontonsa oli
tuskin enempää kuin keisarinpalvontaa. He päättelivät,
[sivu 1433]
että
kreikkalaisilla oli kyllä filosofia, muttei oikeastaan uskontoa persoonallisine
Jumalineen. Mysteerikultit he hylkäsivät niiden monikerroksisuudesta johtuvan
sekavuuden takia ja siksi, että niiden erilaiset käsitykset Jumaluudesta
näyttivät olevan johdettuja muista ja vanhemmista uskonnoista.
Vaikka nämä
käännökset tehtiinkin jo Aleksandriassa, Ganid järjesti nämä valikoimat ja
lisäsi niihin omat päätelmänsä vasta, kun heidän Roomassa-oleskelunsa läheni
loppuaan. Hän oli hyvin yllättynyt huomiostaan, että maailman uskonnollisen
kirjallisuuden parhaat kirjoittajat tunnustivat kaikki enemmän tai vähemmän
selkeästi ikuisen Jumalan olemassaolon ja olivat hänen luonteestaan ja
suhteestaan kuolevaiseen ihmiseen varsin paljossa samaa mieltä.
Aleksandriassa
ollessaan Jeesus ja Ganid viettivät paljon aikaa museossa. Tämä museo ei ollut
harvinaisten esineiden kokoelma, vaan paremminkin taiteen, tieteen ja
kirjallisuuden yliopisto. Oppineet professorit pitivät siellä luentoja
päivittäin, ja tuohon aikaan se oli läntisen maailman ajattelun keskus.
Päivästä päivään Jeesus tulkitsi luentoja Ganidille. Toisen viikon aikana tämä
nuori mies eräänä päivänä huudahti: "Opettaja Joosua, sinä tiedät enemmän
kuin nämä professorit. Sinun pitäisi nousta seisomaan ja kertoa heille ne
suurenmoiset asiat, jotka olet kertonut minulle. Paljo ajattelu on sumentanut
heidät. Puhun tästä isälleni, ja hän saa järjestää asian." Jeesus hymyili
ja sanoi: "Sinä olet ihaileva oppilas, mutta nämä opettajat eivät ole
kiinnostuneita sellaisesta, että sinä ja minä heitä opettaisimme.
Hengellistymättömästä oppineisuudesta johtuva ylpeys on ihmisen kokemuksessa
salakavala asia. Oikea opettaja säilyttää älyllisen rehellisyytensä pysymällä
iäti opiskelijana."
Aleksandria oli
kaupunki, jossa vallitsi länsimaisen kulttuurin sekoitus, ja Rooman jälkeen se
oli maailman suurin ja suurenmoisin kaupunki. Siellä sijaitsi maailman suurin
juutalainen synagoga, seitsemänkymmenen johtavan vanhimman eli Aleksandrian
sanhedrinin hallintopaikka.
Gonodin monien
liiketuttavien joukkoon kuului muuan Alexander-niminen juutalainen pankkiiri, jonka
veli, Filon, oli tuon ajan kuuluisa uskonnonfilosofi. Filon oli ottanut
itselleen ylistettävän mutta äärimmäisen vaikean tehtävän saattaa sopusointuun
kreikkalainen filosofia ja heprealainen teologia. Ganid ja Jeesus keskustelivat
paljon Filonin opetuksista ja odottivat saavansa olla läsnä jollakin hänen
luennollaan, mutta koko heidän Aleksandriassa-olonsa ajan tämä kuuluisa
hellenistijuutalainen makasi sairaana vuoteessaan.
Kreikan filosofiassa ja stoalaisissa opinkappaleissa oli
paljon sellaista, jota Jeesus saattoi suositella Ganidille, mutta hän teroitti
tämän nuorukaisen mieleen sitä totuutta, että nämä uskomusjärjestelmät samoin
kuin muutamien hänen omaan kansaansa kuuluvien epämääräiset opetukset olivat
uskontoja vain siinä mielessä, että ne johdattivat ihmisiä löytämään Jumalan ja
saamaan elävän kokemuksen Iankaikkisen tuntemisesta.
Aleksandriasta-lähtöään
edeltäneenä iltana Ganid ja Jeesus kävivät pitkän keskustelun erään hallituksen
palkkaaman professorin kanssa, joka luennoi yliopistossa Platonin opetuksista.
Jeesus toimi oppineen kreikkalaisopettajan tulkkina, muttei liittänyt mukaan
mitään omia opetuksiaan, jotka olisivat osoittaneet Kreikan filosofian
virheelliseksi. Gonod oli sinä iltana muualla hoitamassa liikeasioitaan, joten
professorin poistuttua opettaja ja oppilas kävivät Platonin opeista pitkän
keskustelun, jossa sydän puhui sydämelle. Vaikka Jeesus hyväksyi varauksin
jotkin kreikkalaiset opetukset, jotka liittyivät sellaiseen teoriaan, että
maailman kaikki aineelliset olevaiset ovat varjomaisia heijastumia
näkymättömistä mutta konkreettisemmista hengellisistä realiteeteista, hän
koetti kuitenkin laskea luotettavamman perustuksen
[sivu 1434]
nuorukaisen
ajattelulle. Niinpä hän ryhtyi pitämään pitkää esitelmää universumissa
vallitsevan todellisuuden luonteesta. Pääkohdittain esitettynä ja nykyisen
kielenkäytön mukaan ilmaistuna Jeesus sanoi Ganidille seuraavaa:
Universumitodellisuuden
lähde on Infiniittinen. Finiittistä luomistulosta edustavat aineelliset
olevaiset ovat Paratiisi-esikuvan ja ikuisen Jumalan Universaalisen Mielen
ajallis-avaruudellisia seuraamuksia. Fyysisessä maailmassa ilmenevä kausaatio,
älyllisyyden maailmassa ilmenevä tajunta ja hengen maailmassa ilmenevä edistyvä
minuus -- universaaliseen mittakaavaan projisoituina, ikuisiin
keskinäissuhteisiin kytkeytyneinä sekä laadultaan täydellisiksi ja arvoltaan
jumalallisiksi koettuina nämä realiteetit -- ovat Korkeimman todellisuus.
Mutta alati muuttuvassa universumissa kausaation, älyllisyyden ja
henkikokemuksen Alkuperäinen Persoonallisuus on muuttumaton, absoluuttinen.
Kaikki olevaiset, yksinpä rajattomien arvojen ja jumalallisten ominaisuuksien
ikuisessa universumissakin, saattavat muuttua ja usein ne niin tekevätkin,
mutta Absoluutit eivät muutu, eikä myöskään muutu sellaisen fyysisen statuksen,
sellaisen älyllisen kattavuuden tai sellaisen hengellisen identiteetin
saavuttanut, joka on absoluuttinen.
Korkein taso,
jolle finiittinen luotu voi edistyä, on Universaalisen Isän tunnustaminen ja
Korkeimman tunteminen. Ja vielä silloinkin tällaiset kohtalon lopullisuuteen
päässeet olennot kokevat fyysisen maailman liikkeissä ja sen aineellisissa
ilmiöissä yhä muutosta. Samoin he ovat edelleenkin selvillä minuuden
edistymisestä, kun he nousevat hengellistä universumia yhä vain korkeammalle,
ja tietoisuuden laajenemisesta, kun heidän arvostuksensa älyllistä kosmosta
kohtaan ja reagointinsa sen suhteen syvenee. Vasta kun luodun tahto on
täydellistä, sopusointuista ja ristiriidatonta, voi hänestä tulla yhtä Luojan
kanssa; ja tällainen jumalallisuutta oleva tila saavutetaan ja se ylläpidetään
vain sillä, että luotu elää elämäänsä ajallisuudessa ja ikuisuudessa jatkuvasti
ja johdonmukaisesti niin, että hän mukauttaa finiittisen henkilökohtaisen
tahtonsa Luojan jumalalliseen tahtoon. Isän tahdon täyttämisen halun tulee aina
olla Jumalan ylösnousemuksellisen pojan sielussa ylimpänä ja hänen mieleensä
nähden hallitsevana.
Silmäpuoli ei
voi koskaan toivoa näkevänsä perspektiivin luomaa syvyyttä. Myöskään
yksisilmäiset aineelliset luonnontieteilijät tai yksisilmäiset hengelliset
mystikot ja allegoristit eivät voi nähdä oikein eivätkä todellisuutta
vastaavalla tavalla käsittää universumitodellisuuden todellisia syvyyksiä.
Kaikki luodun kokemukseen kuuluvat todelliset arvot ovat kätkeytyneinä
tiedostamisen syvyyteen.
Kausaatio, josta
puuttuu mieli, ei kykene karkeasta ja yksinkertaisesta kehittämään
hienostunutta ja monimutkaista; yhtä vähän kykenee kokemus, josta puuttuu
henki, kehittämään ajallisuuden kuolevaisten aineellisesta mielestä ikuisen
eloonjäämisen edellyttämiä jumalallisia luonteenpiirteitä. Se yksi universumin
attribuutti, joka varsin yksinomaisesti luonnehtii infiniittistä Jumaluutta, on
tämä loputon persoonallisuuden luova lahjoittaminen, persoonallisuuden, joka
voi jäädä eloon yhä pitemmälle edistyvässä Jumaluuden saavuttamisessa.
Persoonallisuus
on se kosminen varustus, se universaalisen todellisuuden osa-alue, joka voi
ilmetä rinnan loputtoman muuttumisen kanssa ja samalla säilyttää
identiteettinsä kaikkien näiden muutosten keskellä ja ainiaan jälkeenkinpäin.
Elämä on
alkuperäisen kosmisen kausaation sopeutuma universumissa esiintyvien
olosuhteiden esittämiin vaatimuksiin ja niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin, ja
se siirtyy olevaisuuden piiriin Universaalisen Mielen toimin ja Jumalan
henkikipinän antamasta aktivoivasta sysäyksestä, Jumalan, joka on henki. Elämän
merkitys on sen sopeutuvaisuus; elämän arvo on sen etenemiskyky -- kyky edetä
jopa jumalatietoisuuden korkeuksiin saakka.
Ellei
tajunnallinen elollisuus sopeudu universumiin, se johtaa kosmiseen
epäharmoniaan. Persoonallisuuden tahdon lopullinen poikkeaminen siitä, mihin
universumit pyrkivät, päätyy älylliseen eristykseen, persoonallisuuden
eristymiseen. Sisimmässä olevan henkiopastajan menettämistä
[sivu 1435]
seuraa
hengellisen olemassaolon päättyminen. Älyllisestä ja etenevästä elollisuudesta
tulee silloin itsessään ja itsestään kiistaton todiste siitä, että on olemassa
tarkoitustaan vastaava universumi, joka ilmentää jumalallisen Luojan tahtoa. Ja
kokonaisuutena ottaen tämä elollisuus ponnistelee kohti korkeampia arvoja ja
pitää lopullisena määränpäänään Universaalista Isää.
Ihmisen ja
eläimen mielen välillä on vain aste-ero, ellei oteta huomioon korkeampia ja
kvasihengellisiä älyllisyyden avuja. Sen vuoksi eläimet (joilta puuttuu
palvonta ja viisaus) eivät kykene kokemaan ylitietoisuutta, tietoisuutta
tietoisuudesta. Eläimen mieli on tietoinen vain objektiivisesta universumista.
Tieto on aineellisen eli tosiasiat erottavan mielen sfääri. Totuus on sellaisen hengellisesti varustautuneen älyllisyyden piiri, joka on tietoinen Jumalan tuntemisesta. Tieto on osoitettavissa, totuus koetaan. Tieto on mielen omaisuutta, totuus on sielun, edistyvän minän, kokemus. Tietämys on ei-hengellisen tason funktio, totuus on universumien mielellis-henkisen tason osa-alue. Aineellisen mielen silmä näkee tosiasiatiedon maailman, hengellistyneen älyn silmä erottaa todellisten arvojen maailman. Synkronoituina ja harmonisoituina nämä kaksi näkemystä paljastavat todellisuuden maailman, jossa viisaus tulkitsee universumin ilmiöt edistyvän omakohtaisen kokemuksen lähtökohdista.
Erhe (paha) on
epätäydellisyyden rangaistus.
Epätäydellisyydestä johtuvat ominaisuudet tai
sopeutumattomuudesta johtuvat tosiasiat paljastuvat aineellisella tasolla
kriittisen tarkastelun ja tieteellisen erittelyn tuloksena, moraalisella
tasolla ne paljastuvat inhimillisen kokemuksen kautta. Se, että paha on
olemassa, on todisteena mielen epätäsmällisyyksistä ja
kehittyvän minuuden epäkypsyydestä. Näin ollen paha myös
mittaa, missä määrin universumista tehty tulkinta on epätäydellinen.
Mahdollisuus virheiden tekemiseen kuuluu luonnostaan viisauden hankkimiseen,
siihen järjestykseen, jonka mukaan edetään osittaisesta ja
ajallisesta täydelliseen ja ikuiseen, suhteellisesta ja epätäydellisestä
lopulliseen ja täydellistyneeseen. Erhe on suhteellisen
epätäydellisyyden varjo, jonka on välttämättömyyden pakosta langettava ihmisen
nousevan, Paratiisin täydellisyyteen johtavan universumitien poikki.
Erhe (paha) ei ole aktuaalinen universumiominaisuus, vaan se on
yksinkertaisesti sen huomaamista, että siinä, miten vajavaiseen finiittiseen
kuuluva epätäydellisyys suhteutuu Korkeimman ja
Perimmäisen toinen toistaan korkeampiin tasoihin, vallitsee tietty
suhteellisuus.
Vaikka Jeesus kaiken tämän puhuikin
nuorukaiselle kielellä, joka soveltui parhaiten tämän ymmärrykseen, niin
esityksen päättyessä Ganidin silmäluomet tuntuivat raskailta, ja hän oli kohta sikeässä unessa. Seuraavana
aamuna he nousivat varhain astuakseen laivaan, jonka määräsatama oli Lasea
Kreetan saarella. Mutta ennen heidän laivaannousuaan
nuorukaisemme halusi esittää vielä muutaman kysymyksen siitä, mitä on paha.
Näihin kysymyksiin Jeesus vastasi:
Paha on suhteellisuuskäsite. Se nousee esille tarkasteltaessa epätäydellisyyksiä, jotka ilmenevät olevaisista ja olennoista koostuvan finiittisen universumin luomassa varjossa, sillä tämä kosmos peittää näkyvistä sen elävän valon, joka ilmentää universaalisesti Infiniittisen Ainoan ikuisia realiteetteja.
Potentiaalinen paha kuuluu luonnostaan
Jumalan julkitulon väistämättömään epätäydellisyyteen ajan ja
avaruuden rajoittamana infiniittisyyden ja ikuisuuden ilmennyksenä. Siitä
tosiasiasta, että osittainen on olemassa rinnan täysimääräisen kanssa,
muodostuu todellisuuden suhteellisuus, se tekee välttämättömäksi älyllisen
valintojen tekemisen ja sen aikaansaannosta on, että
hengen tunnistamisessa ja siihen reagoimisessa esiintyy arvotasoja. Ajallisen ja rajoittuneen luodun mielessä oleva epätäydellinen ja
finiittinen käsitys Infiniittisestä on itsessään ja sinänsä potentiaalinen
paha. Mutta jos kuolevainen aiheettomasti vain
lisää erhettä suorittamalla puutteellisesti
[sivu 1436]
näiden alunperin myötäsyntyisten älyllisten epäsointujen ja hengellisten vajavaisuuksien järkevän hengellisen oikaisemisen, se on samanveroista aktuaalisen pahan todellistumisen kanssa.
Kaikki
paikoilleen jähmettyneet, kuolleet käsitykset ovat potentiaalisesti pahaa. Suhteellisen ja elävän totuuden
finiittinen varjo on alituisessa liikkeessä. Paikoilleen juuttuneet käsitykset
jarruttavat aina tiedettä, politiikkaa, yhteiskuntaa ja
uskontoa. Paikoilleen juuttuneet käsitykset saattavat edustaa tiettyä
tietämystä, mutta niistä puuttuu viisautta ja ne ovat
vailla totuutta. Mutta älä anna suhteellisuuden käsitteen johtaa itseäsi niin
harhaan, että sinulta jää huomaamatta, miten universumi koordinoituu kosmisen
mielen ohjauksessa ja miten Korkeimman energia ja
henki sitä vakaasti valvovat.
Matkalaisten Kreetalle-menoon liittyi vain yksi tarkoitus, ja se oli virkistäytyminen, kuljeskelu saaren eri puolilla ja kiipeily vuorilla. Tuonaikaisilla kreetalaisilla ei ollut kovinkaan kadehdittava maine ympäristön kansojen keskuudessa. Jeesus ja Ganid onnistuivat kuitenkin nostamaan monta sielua ajattelun ja elämän korkeammille tasoille, ja näin he laskivat perustan sille, että jälkeenpäin saapuneet evankeliumien opetukset omaksuttiin nopeasti, kunhan ensimmäiset saarnaajat Jerusalemista saapuivat. Jeesus rakasti näitä kreetalaisia olkoonkin, että Paavali lausui heistä kovia sanoja lähettäessään sittemmin Tiituksen tälle saarelle järjestämään uudelleen heidän seurakuntiaan.
Kreetan vuorenrinteellä Jeesus kävi Gonodin kanssa ensimmäisen pitkän keskustelun uskonnosta. Se teki isään syvän vaikutuksen, ja hän sanoi: "En todellakaan ihmettele, että poika uskoo kaiken, minkä hänelle kerrot, mutta enpä tiennyt tällaista uskontoa olevan edes Jerusalemissa saati sitten Damaskoksessa." Juuri Kreetalla-oleskelun aikana Gonod ehdotti ensimmäisen kerran Jeesukselle, että tämä lähtisi heidän mukanaan Intiaan, ja Ganidia ilahdutti ajatus, että Jeesus saattaisi suostua sellaiseen järjestelyyn.
Kun Ganid eräänä päivänä kysyi Jeesukselta, miksei tämä ollut antautunut julkisen opettajan työhön, Jeesus sanoi: "Poikani, kaiken on odotettava kunnes sen aika tulee. Synnyt maailmaan, mutta kannatpa asiasta miten paljon huolta hyvänsä, tuotpa julki kärsimättömyytesi miten ponnekkaasti tahansa, se ei auta sinua varttumaan. Kaikissa tällaisissa asioissa sinun on odotettava aikaasi. Vain aika kypsyttää puun vihreät hedelmät. Vuodenaika seuraa vuodenaikaa ja auringonlasku seuraa auringonnousua vain ajan kulumisen myötä. Olen nyt matkalla Roomaan sinun ja isäsi kanssa, ja siinä on kylliksi tälle päivälle. Huomispäiväni on kokonaan taivaassa olevan Isäni käsissä." Ja sitten hän kertoi Ganidille tarinan Mooseksesta ja neljänkymmenen vuoden valppaasta odotuksesta ja jatkuvasta valmistautumisesta.
Heidän Kali Limenesissä
käydessään tapahtui jotakin, mitä Ganid ei koskaan unohtanut. Tämän tapahtuman muisto pani hänet
aina toivomaan, että hän voisi tehdä jotakin synnyinmaansa Intian
kastijärjestelmän muuttamiseksi. Juopunut hylkiö kävi
yleisellä maantiellä orjatytön kimppuun. Nähdessään tytön tukalan
tilanteen Jeesus ryntäsi paikalle ja veti neidon pois
hullun kynsistä. Kun pelästynyt lapsi tarrautui häneen, hän ojensi voimakkaan
oikean käsivartensa ja piti raivostuneen miehen
turvallisen välimatkan päässä, kunnes miespaha oli vihaisilla iskuillaan ilmaa
huitoessaan uuvuttanut itsensä. Ganid tunsi äkillistä,
voimakasta halua auttaa Jeesusta tilanteen hoitamisessa, mutta hänen isänsä
kielsi häntä. Vaikka he eivät osanneetkaan puhua tytön kieltä, tämä
kykeni ymmärtämään heidän armeliaan tekonsa ja ilmaisi
eleillään arvostavansa sitä täydestä sydämestään, kun kaikki kolme saattoivat
häntä kotiin. Jeesus ei ehkä kertaakaan koko lihallisessa
hahmossa viettämänsä elämän aikana joutunut tämän lähemmäksi henkilökohtaista
yhteenottoa aikalaistensa kanssa. Mutta sinä iltana hänellä olikin
vaikea tehtävä hänen koettaessaan selittää
[sivu 1437]
Ganidille,
miksei hän lyönyt juoppoa miestä. Ganidin mielestä tätä miestä olisi pitänyt lyödä vähintäänkin yhtä
monta kertaa kuin tämä oli lyönyt tyttöä.
Kun he olivat vuorilla, Jeesus kävi pitkän
keskustelun erään pelokkaan ja alakuloisen nuoren
miehen kanssa. Löytämättä lohdutusta ja rohkeutta
tovereidensa seurasta tämä nuorukainen oli etsiytynyt kukkuloiden yksinäisyyteen.
Hän oli kasvanut kiinni avuttomuuden ja alemmuuden
tunteeseen. Näitä luontaisia taipumuksia olivat lisänneet vielä ne lukuisat
vaikeat olosuhteet, jotka tämä poikanen oli varttuessaan joutunut kohtaamaan ja joista on erikseen mainittava se, että hän
kahdentoistaikäisenä menetti isänsä. Kun he kohtasivat, Jeesus sanoi:
"Tervehdys, ystäväiseni! Miksi näin kauniina päivänä
noin alakuloisena? Jos on tapahtunut jotakin, joka
huolestuttaa sinua, niin ehkäpä voin jollakin keinoin auttaa sinua. Ja minulle tuottaa joka
tapauksessa todellista iloa, kun saan tarjota palveluksiani."
Nuori mies oli
haluton keskustelemaan, ja niin Jeesus lähestyi toistamiseen hänen sieluaan ja
sanoi: "Ymmärrän sinun nousseen näille kukkuloille päästäksesi pois
ihmisten näkyviltä. Siksi et tietenkään ole halukas keskustelemaan kanssani,
mutta tahtoisin tietää, ovatko nämä kukkulat sinulle tuttuja; tiedätkö, minne
polut vievät? Ja osaisitko sattumalta neuvoa minulle parhaan reitin
Feniksiin?" Sattui niin, että tämä nuorukainen tunsi nämä vuoret oikein
hyvin, ja häntä todellakin alkoi kovasti kiinnostaa kertoa Jeesukselle, mikä
olisi Feniksiin vievä tie, jopa niin, että hän piirsi maahan kaikki polut ja
selitti juurta jaksain jokaisen yksityiskohdan. Mutta hän hämmästyi ja hänen
uteliaisuutensa heräsi, kun Jeesus hyvästit lausuttuaan ja ikään kuin lähtöä
tehden yht'äkkiä kääntyi häneen päin sanoen: "Tiedän varsin hyvin sinun
haluavan, että sinut jätettäisiin yksin omaan lohduttomuuteesi, mutta minun
taholtani ei olisi sen paremmin ystävällistä kuin oikeudenmukaistakaan ottaa
sinulta vastaan näin aulista apua siinä, miten pääsen parhaiten Feniksiin, ja
sitten ajattelemattomasti poistua luotasi vähääkään yrittämättä vastata
vetoavaan avun- ja opastuksenpyyntöösi siitä, mikä on paras reitti päämäärään,
jota täällä vuoren kupeessa viipyessäsi sydämessäsi etsit. Aivan kuten sinä
näin hyvin tunnet Feniksiin vievät polut siksi, että olet ne monet kerrat
kulkenut, niin tunnen minäkin hyvin tien särkyneiden toiveidesi ja hukkaan
valuneiden pyrkimystesi kaupunkiin. Ja koska olet pyytänyt minulta apua, en
tuota sinulle pettymystä." Nuorukainen tunsi melkein kuin olisi saanut
iskun vasten kasvoja, mutta hänen onnistui pusertaa suustaan: "Mutta --
enhän minä pyytänyt sinulta mitään." Ja Jeesus laski levollisesti kätensä
hänen olalleen ja sanoi: "Et, poikani, et sanoin, vaan kaipaavin katsein
sinä minun sydämeeni vetosit. Poikaseni, sille, joka rakastaa lähimmäisiään,
sille sinun itseluottamuksen puutteesta ja epätoivosta kertova ilmeesi on paljon
puhuva avunpyyntö. Istuhan vierelleni, kun kerron sinulle palvelun poluista ja
onnen valtateistä, jotka johtavat oman minuuden murehtimisista rakkaudesta
kertovien toimintojen tuottamaan iloon ihmisten veljeskunnan piirissä ja
taivaan Jumalan palveluksessa."
Nyt nuori mies
halusikin jo kovasti keskustella Jeesuksen kanssa, ja hän polvistui Jeesuksen
jalkojen juureen pyytäen hartaasti Jeesusta auttamaan häntä, osoittamaan
hänelle tien, jota kautta hän pääsisi pakoon omaa henkilökohtaisen murheen ja
tappion maailmaansa. Jeesus sanoi: "Nouse ylös, ystäväni! Nouse seisomaan
kuin mies! Vähäiset viholliset voivat sinua ympäröidä ja monet esteet
viivyttää, mutta tämän maailman ja universumin suuret olevaiset ja todelliset
olevaiset ovat puolellasi. Aurinko nousee joka aamu tervehtimään sinua niin
kuin se tervehtii mahtavinta ja menestyksekkäintä miestä, jonka maa päällään
kantaa. Katso -- sinä olet varreltasi vahva ja lihaksiltasi väkevä -- fyysinen
varustuksesi on keskitasoa parempi. Se on tietenkin jotakuinkin hyödytön
silloin, kun vain kyyhötät täällä vuoren kupeessa
[sivu 1438]
murehtimassa
vastoinkäymisiäsi -- todellisia ja kuviteltuja. Mutta voisit ruumiisi voimin
tehdä jotakin suurta, jos rientäisit sinne, missä suuret teot odottavat
tekijäänsä. Nyt koetat paeta onnetonta minuuttasi, mutta sellainen ei onnistu.
Sinä itse ja elämiseesi liittyvät ongelmat ovat todellisia; et pääse niitä
pakoon niin kauan kuin elät. Ja sitten vielä: sinulla on kirkas ja kyvykäs
mieli. Voimakkaalla ruumiillasi on älykäs mieli sitä ohjaamassa. Pane mielesi
työhön ratkaisemaan ongelmansa. Opeta älysi tekemään työtä hyväksesi. Kieltäydy
jo sellaisesta, että pelko hallitsee sinua kuin jotakin ajatuksetonta eläintä.
Mielesi tulisi olla rohkea liittolaisesi elämän ongelmiesi ratkaisemisessa, sen
sijaan että olet, kuten olet tähän asti ollut, sen viheliäinen ja pelokas orja
ja masennuksen ja tappiontunteen kahlerenki. Mutta kaikkein arvokkainta on,
että todellisiin tuloksiin pääsyn potentiaalisi on henki, joka elää
sisimmässäsi ja joka kannustaa ja innoittaa mieltäsi itsensä hallitsemiseen ja
ruumiin aktivoimiseen, jos tahdot päästää sen pelon kahleista ja annat
hengelliselle olemuksellesi sillä keinoin mahdollisuuden aloittaa elävän uskon
sisältämällä väkevyydellä vapautumisesi kaikesta toimettomuuden mukanaan
tuomasta pahasta. Ja silloin, ei aikaakaan, kun tämä usko kukistaa
ihmistenpelon sillä, että nyt on mukana vaikuttamassa myös pakottava, uusi ja
kaikkea hallitseva lähimmäisenrakkaus, joka tulee kohta täyttämään
sielusi ääriään myöten, sillä sydämessäsi on syntynyt tietoisuus siitä, että
olet Jumalan lapsi.
"Tänä
päivänä, poikani, sinun on määrä syntyä uudelleen, sinulle annetaan uusi asema
ihmisenä, joka uskoo ja jolla on rohkeutta ja joka on Jumalan tähden antautunut
ihmisten palvelemiseen. Ja kun sinusta näin tulee sisimmässäsi uudella tavalla
elämään asennoitunut, tulee sinusta niin ikään uudella tavalla universumiin
asennoitunut. Olet syntynyt uudelleen -- syntynyt hengestä -- ja tästä lähtien
koko elämäsi on oleva voitokkaiden saavutusten täyttämää elämää. Sen jälkeen
hankaluus vain elähdyttää sinua, pettymys kannustaa sinua eteenpäin, vaikeudet
ovat sinulle vain haaste ja esteet ovat sinulle vain virkistykseksi. Nouse,
nuori mies! Sano hyvästit elämälle, jota elit pelosta madellen ja pelkuruuttasi
paeten. Riennä taas velvollisuuksiesi pariin ja elä lihallinen elämänvaiheesi
Jumalan poikana, kuolevaisena, joka on antautunut jalostavaan ihmisten
palvelemiseen maan päällä ja jonka on määrä astua ylivertaiseen ja ikuiseen Jumalan
palvelemiseen ajattomuudessa."
Ja tästä
Fortune-nimisestä nuorukaisesta tuli sittemmin Kreetan kristittyjen johtaja ja
Tiituksen läheinen työtoveri tämän ponnistellessa Kreetan kristittyjen
tilanteen kohentamiseksi.
Matkalaiset olivat perusteellisesti levänneitä ja
virkistyneitä, kun he puolelta päivin eräänä päivänä valmistautuivat
purjehtimaan Karthagoon pohjois-Afrikassa. Matkan varrella he poikkesivat
kahdeksi päiväksi Kyrenessä. Kyrenessä Jeesus ja Ganid antoivat ensiavun
eräälle Rufus-nimiselle poikaselle, joka oli loukkaantunut täydessä kuormassa
olevien härkävankkureiden rikkouduttua. He kantoivat pojan tämän kotiin äitinsä
hoiviin. Ja eipä osannut hänen isänsä, Simon, edes uneksia, että mies, jonka
ristiä hän sittemmin roomalaissotilaan käskystä kantoi, oli sama muukalainen,
joka kerran osoitti ystävällisyyttä hänen pojalleen.
LUENTO AJASTA JA AVARUUDESTA
Matkalla
Karthagoon Jeesus keskusteli matkatovereidensa kanssa enimmän aikaa
sosiaalisista, poliittisista ja kaupallisista asioista, uskonnosta puhuttiin
tuskin sanaakaan. Gonod ja Ganid huomasivat ensimmäistä kertaa, että Jeesus oli
hyvä tarinankertoja, ja vähän väliä he pyysivät häntä kertomaan juttuja
aiemmasta elämästään Galileassa. He tulivat myös tietämään, että hän oli
kasvanut Galileassa eikä Jerusalemissa tai Damaskoksessa.
Kun Ganid, joka
oli huomannut useimpien heidän kohtaamiensa ihmisten viehättyvän Jeesukseen,
kysyi, mitä pitäisi tehdä saadakseen ystäviä, hänen
[sivu 1439]
opettajansa
sanoi: "Tunne kiinnostusta kanssaihmisiäsi kohtaan, opettele rakastamaan
heitä ja etsi tilaisuutta tehdäksesi heidän hyväkseen jotakin, josta olet
varma, että he haluavat niin tehtävän", ja sitten hän lainasi vanhaa
juutalaista sanontaa: "Jos kuka haluaa, että hänellä on ystäviä,
esiintyköön ystävällisesti."
Karthagossa
Jeesus kävi erään mitralaispapin kanssa pitkän ja ikimuistettavan keskustelun
kuolemattomuudesta, ajallisuudesta ja ikuisuudesta. Tämä persialainen oli
saanut kasvatuksensa Aleksandriassa, ja hänen halunsa oppia Jeesukselta oli
todellista. Jeesuksen hänen moniin kysymyksiinsä esittämän vastauksen
ydinsisältö oli nykypäivän ilmaisuja käyttäen seuraava:
Aika on se
soljuvien ajallisten tapahtumien virta, jonka luodun olennon tietoisuus tajuaa.
Aika on sille peräkkäisyysasetelmalle annettu nimi, jonka avulla tapahtumat
tunnistetaan ja erotetaan toisistaan. Avaruuden universumi on ajallisuuteen
suhteutuva ilmiö, kun sitä tarkastellaan mistä hyvänsä sen sisällä olevasta
pisteestä, joka on Paratiisin paikallaan pysyvän asuinsijan ulkopuolella.
Ajallisuuteen kuuluva liike paljastuu vain suhteessa johonkin sellaiseen, joka
ei liiku avaruudessa ajallisena ilmiönä. Universumien universumissa Paratiisi
ja sen Jumaluudet nousevat sekä ajallisuuden että avaruuden yläpuolelle.
Asutuissa maailmoissa ihmispersoonallisuus (jonka sisällä asuu ja jota suuntaa
Paratiisin-Isän henki) on se ainoa fyysisesti suhteutunut realiteetti, joka voi
nousta ajallisten tapahtumien aineellisen peräkkäisyyden yläpuolelle.
Toisin kuin
ihminen, eläimet eivät tajua aikaa, ja ihmisestäkin aika näyttää hänen
kapea-alaisen ja rajoittuneen näköpiirinsä takia peräkkäisten tapahtumien
sarjalta. Mutta kun ihminen nousee ylemmäs, kun hän etenee sisäänpäin, avartuva
näkemys tästä tapahtumain kulkueesta on sellainen, että se nähdään yhä enemmän
koko laajuudessaan. Mikä aikaisemmin näytti peräkkäisten tapahtumien ketjulta,
onkin silloin näyttäytyvä ehyenä ja täydellisesti suhteutettuna syklinä.
Kehämäinen samanaikaisuus tulee tällä tavoin yhä laajemmin syrjäyttämään
aikaisemman tietoisuuden tapahtumien lineaarisesta peräkkäisyydestä.
Avaruudesta,
ajan asettamissa kehyksissä, on olemassa seitsemän erilaista käsitystä.
Avaruuden mittaamiseen käytetään aikaa, mutta avaruutta ei käytetä ajan
mittaamiseen. Luonnontieteilijän hämmentyneisyys johtuu siitä, ettei hän
tiedosta avaruuden todellisuutta. Avaruus ei ole pelkästään älyllinen käsitys
universumiobjektien toisiinsa suhteutumisessa esiintyvästä variaatiosta.
Avaruus ei ole tyhjä, ja ainoa sellainen ihmisen tuntema olevainen, joka
kykenee edes osittain nousemaan avaruuden yläpuolelle, on mieli. Mieli kykenee
toimimaan aineellisten objektien avaruuteen suhteutumisen käsityksestä
riippumattomasti. Avaruus on suhteellisen ja verrattain finiittinen kaikille
olennoille, joilla on luodun status. Mitä lähemmäksi tajunta pääsee
tietoisuutta seitsemästä kosmisesta ulottuvuudesta, sitä lähemmäksi
perimmäisyyttä tulee käsitys potentiaalisesta avaruudesta. Mutta
avaruuspotentiaali on kiistattoman perimmäistä vain absoluuttisella tasolla.
Lienee ilmeistä,
että kosmoksen nousevilla ja täydellistyvillä tasoilla universaalisella
todellisuudella on laajeneva ja aina suhteellinen merkitys. Perimmältäänhän on
niin, että eloon jäävät kuolevaiset saavuttavat identiteetin seitsenulotteisessa
universumissa.
Alkuperältään
aineellisen mielen omaksuma käsitys ajasta ja avaruudesta tulee pakostakin
laajenemaan sitä mukaa, kun tajuinen ja käsityksiä muodostava persoonallisuus
nousee universumien tasoja ylöspäin. Kun ihminen saavuttaa mielen, joka on
olevaisuuden aineellisen tason ja hengellisen tason välissä, hänen käsityksensä
ajasta ja avaruudesta laajenevat suunnattomasti sekä tajuamisen laadun että
kokemuksen määrän osalta. Edistyvän henkipersoonallisuuden laajenevat kosmiset
käsitykset johtuvat sekä ymmärryksen syvyyden että tietoisuuden kattavuuden
lisäyksistä. Ja sitä mukaa kun persoonallisuus kulkee eteenpäin -- ylöspäin ja
sisäänpäin -- jumaluudenkaltaisuuden transsendentaalisille tasoille, sitä
enemmän ajan ja avaruuden käsitys alkaa lähestyä Absoluuttien ajattomia ja
avaruudettomia käsitteitä. Perimmäisen kohtalon
[sivu 1440]
omaavien lasten on suhteellisesti ja transsendentaalista
tuloksiinpääsyä vastaten määrä muodostaa itselleen kuva näistä absoluuttisen tason
käsityksistä.
8. MATKALLA NAPOLIIN JA ROOMAAN
Maltan saari oli
ensimmäinen pysähdyspaikka matkalla Italiaan. Jeesus kävi siellä pitkän
keskustelun erään Claudus-nimisen masentuneen ja lannistuneen nuoren miehen
kanssa. Tämä onneton oli ajatellut riistää hengen itseltään, mutta päätettyään
keskustelunsa damaskoslaisen kirjanoppineen kanssa hän sanoi: "Haluan
kohdata elämän kuin mies. Olen kyllästynyt leikkimään pelkuria. Palaan omieni
pariin ja aloitan kaiken taas alusta." Pian hänestä tulikin intomielinen
kyynikkosaarnaaja, ja vähän myöhemmin hän lyöttäytyi yhteen Pietarin kanssa ja
julisti kristinuskoa Roomassa ja Napolissa. Pietarin kuoleman jälkeen hän
jatkoi matkaansa Espanjaan evankeliumia saarnaten. Mutta hän ei milloinkaan
tiennyt, että mies, joka Maltalla häntä innosti, oli sama Jeesus, jonka hän
myöhemmin julisti maailman Vapahtajaksi.
Syrakuusassa he
viettivät kokonaisen viikon. Heidän sielläoleskelunsa ajalta on merkittävimpänä
tapahtumana mainittava Esran, uskostaan luopuneen juutalaisen,
uskoonpalauttaminen. Esra oli sen kievarin isäntä, jossa Jeesus ja hänen
seuralaisensa majailivat. Esra lumoutui siitä, että Jeesus lähestyi häntä, ja
hän pyysi Jeesusta auttamaan häntä saamaan takaisin Israelin uskon. Hän ilmaisi
toivottomuutensa sanomalla: "Tahdon olla oikea Abrahamin poika, mutta en
kykene löytämään Jumalaa." Jeesus virkkoi: "Jos todella haluat löytää
Jumalan, tuo halu on itsessään todistus siitä, että olet jo löytänyt hänet.
Vaikeutesi ei ole siinä, ettet kykene löytämään Jumalaa, sillä Isä on jo
löytänyt sinut. Vaikeutesi on yksinkertaisesti siinä, että et tunne Jumalaa.
Etkö ole lukenut profeetta Jeremian kirjasta: 'Sinä olet etsivä minua ja
löytävä minut, kunhan etsit minua kaikesta sydämestäsi'? Ja lisäksi vielä, eikö
tämä sama profeetta sano myös: 'Ja minä annan sinulle sydämen, jolla sinä minut
tunnet; jolla sinä tunnet, että minä olen Herra, ja että sinä olet kuuluva
minun kansaani, ja minä olen oleva sinun Jumalasi'? Ja etkö ole lukenut pyhistä
kirjoituksista kohtaa, jossa sanotaan: 'Hän kääntää kasvonsa ihmisten puoleen,
ja jos joku silloin sanoo: Olen syntiä tehnyt ja väännellyt sen, mikä oikein
oli, ja se ei minua hyödyttänyt, niin Jumala on silloin vapauttava pimeydestä
tämän ihmisen sielun, ja hän on näkevä valkeuden'?" Ja Esra löysi Jumalan,
ja se toi hänen sielulleen tyydytyksen. Myöhemmin tämä juutalainen rakennutti
yhdessä erään äveriään kreikkalaiskäännynnäisen kanssa Syrakuusan ensimmäisen
kristillisen kirkon.
Messinaan he
pysähtyivät vain yhdeksi päiväksi, mutta se oli kyllin pitkä aika heidän
muuttaa yhden pikkupojan elämä. Tämä oli hedelmienkaupustelija, jolta Jeesus
osti hedelmiä ja jota hän vuorostaan ravitsi elämän leivällä. Poikanen ei
milloinkaan unohtanut Jeesuksen sanoja eikä sitä ystävällistä katsetta, jonka
hän näiden sanojen lisäksi sai, kun Jeesus kätensä pojan olalle laskien lausui:
"Näkemiin poikaseni, säilytä rohkeutesi sitten kun vartut miehuuteen, ja
sitten kun olet ravinnut ruumiisi, opettele myös ravitsemaan sieluasi. Ja
Isäni, joka on taivaassa, on oleva kanssasi ja kulkeva edelläsi." Pojasta
tuli mitralaisen uskonnon kannattaja, ja myöhemmin hän kääntyi kristinuskoon.
Vihdoin he
saapuivat Napoliin ja tunsivat, etteivät he enää olleet kaukana määränpäästään,
Roomasta. Gonodilla oli Napolissa toimitettavanaan paljon liikeasioita, ja aina
kun Jeesusta ei tarvittu tulkkina, hän ja Ganid viettivät vapaa-aikaansa
tekemällä tutustumisretkiä kaupunkiin. Ganidista tuli vähitellen taitava
huomaamaan henkilöt, jotka näyttivät olevan pulassa. He kohtasivat tässä
kaupungissa paljon köyhyyttä ja jakoivat paljon almuja. Mutta Ganid ei
milloinkaan käsittänyt Jeesuksen sanojen merkitystä, kun tämä lantin eräälle
kerjäläiselle annettuaan kieltäytyi pysähtymästä ja lausumasta tuolle miehelle
lohdutuksen sanoja. Jeesus sanoi: "Miksi tuhlata sanoja sille, joka ei
kykene tajuamaan
[sivu 1441]
sanomasi
merkitystä? Isän henki ei kykene opettamaan eikä pelastamaan sellaista, josta
ei ole Jumalan pojaksi." Jeesus tarkoitti sanoa, ettei mies ollut
mieleltään normaali, että tältä puuttui kyky vastata hengen johdatukseen.
Napolissa ei
sattunut mitään merkittävää kokemusta. Jeesus ja nuori mies seuloivat kaupungin
läpikotaisin ja levittivät hymyllään hyvää tuulta satojen miesten, naisten ja
lasten keskuuteen.
Sieltä he
kulkivat Capuan kautta Roomaan ja pysähtyivät Capuaan kolmeksi päiväksi. Via
Appiaa pitkin he kulkivat kuormajuhtiensa rinnalla kohti Roomaa, ja kaikki
kolme olivat innokkaita näkemään tämän imperiumin valtiattaren ja koko maailman
suurimman kaupungin.