[sivu
1987]
OIKEUSKÄSITTELY
PILATUKSEN EDESSÄ
VÄHÄN kello kuuden jälkeen tänä perjantaiaamuna, huhtikuun 7 päivänä vuonna 30 jKr, Jeesus tuotiin roomalaisen prokuraattorin Pilatuksen eteen. Pilatus hallitsi Juudeaa, Samariaa ja Idumeaa suoraan Syyrian legaatin alaisena. Temppelinvartijat toivat Mestarin köytettynä roomalaismaaherran eteen, ja mukana tuli viitisenkymmentä hänen syyttäjäänsä, joihin kuuluivat sanhedristioikeus (etupäässä saddukeuksia), Juudas Iskariot ja ylipappi Kaiafas sekä apostoli Johannes. Hannas ei ilmaantunut Pilatuksen eteen.
Pilatus oli jalkeilla ja valmiina vastaanottamaan tämän varhaisaamun vierailijaryhmän, sillä ne, jotka olivat edellisenä iltana onnistuneet saamaan hänen suostumuksensa roomalaissotilaiden käyttämiselle Ihmisen Pojan pidättämisessä, olivat ilmoittaneet hänelle, että Jeesus tuotaisiin hänen eteensä aamuvarhaisella. Tämä oikeuskäsittely oli järjestetty tapahtuvaksi praetoriumin, Antonia-linnoituksen lisärakennuksen, edessä. Pilatus ja hänen vaimonsa pitivät Jerusalemissa käydessään rakennusta tukikohtanaan.
Vaikka Pilatus suorittikin Jeesuksen kuulustelemisen enimmältään praetoriumin saleissa, asian julkinen oikeuskäsittely tapahtui kuitenkin ulkosalla, pääsisäänkäynnille johtavilla portailla. Tämä oli myönnytys juutalaisille, sillä nämä kieltäytyivät astumasta sisälle mihinkään ei-juutalaisten rakennukseen, jossa tänä pääsiäisen valmistuspäivänä saatettaisiin käyttää hapatetta. Sellaiseen rakennukseen meneminen, paitsi että se olisi tehnyt heistä seremoniallisessa mielessä epäpuhtaita ja niin ollen estänyt heidän osallistumisensa iltapäivällä pidettävään kiitosjuhlaan, olisi myös tehnyt välttämättömäksi heidän alistumisensa auringonlaskun jälkeen toimitettaviin puhdistautumisseremonioihin ennen kuin he olisivat kelvollisia nauttimaan pääsiäisehtoollista.
Vaikka omatunto ei näitä juutalaisia yhtään
vaivannut, kun he juonittelivat pannakseen toimeen Jeesuksen oikeusmurhan, he
olivat kuitenkin omantunnonarkoja kaikkien tällaisten seremoniallista puhtautta
ja perinteistä sääntöjenmukaisuutta koskevissa kysymyksissä. Eivätkä nämä
juutalaiset ole olleet ainoita, joilta ylevät ja pyhät, jumalallisluonteiset
velvollisuudet ovat jääneet huomaamatta samalla, kun he osoittavat pikkutarkkaa
huomiota asioille, joiden merkitys ihmisen hyvinvoinnin kannalta niin hyvin
ajallisuudessa kuin ikuisuudessakin on olematon.
Ellei Pontius Pilatus olisi ollut
kohtuullisen hyvä maaherra näille pienemmille maakunnille, Tiberius ei
luultavasti olisi sietänyt häntä Juudean prokuraattorina kymmentä vuotta.
Vaikka hän oli kohtalaisen hyvä hallintovirkamies, moraalin alalla hän oli
pelkuri. Hän ei ollut kyllin suuri ihminen ymmärtääkseen, mikä hänen tehtävänsä
luonne juutalaisten maaherrana oli. Häneltä jäi käsittämättä se tosiasia, että
näillä heprealaisilla oli todellinen uskonto, usko, jonka puolesta he
olivat valmiit kuolemaan, ja että miljoonat ja taas miljoonat maailmanvallan
eri puolille hajaantuneet juutalaiset pitivät Jerusalemia uskonsa pyhäkkönä ja
kunnioittivat sanhedriniä korkeimpana tuomioistuimena maan päällä.
[sivu 1988]
Pilatus ei rakastanut juutalaisia, ja tämä syvälle juurtunut vihamielisyys alkoi tulla esille jo varhaisessa vaiheessa. Mikään Rooman provinsseista ei ollut yhtä vaikea hallittavaksi kuin Juudea. Pilatus ei koskaan todella ymmärtänyt ongelmia, joita juutalaisten hallitseminen toi mukanaan, ja siksi hän teki jo maaherrakokemuksensa alkuvaiheessa koko joukon miltei kohtalokkaita ja lähes itsetuhoisia kömmähdyksiä. Ja nämä kömmähdykset juuri olivat syynä siihen, miksi juutalaiset saivat hänestä niin suuren vallan. Halutessaan vaikuttaa hänen päätöksiinsä heidän ei tarvinnut kuin uhata kansannousulla, ja Pilatukselle tuli kiire perääntyä. Ja tämä prokuraattorissa näkynyt ilmeinen horjuvaisuus tai moraalisen rohkeuden puute johtui pääasiassa siitä, että hän muisti monet juutalaisten kanssa käymänsä kiistat ja sen, että nämä olivat jokaisessa tapauksessa saaneet hänestä yliotteen. Juutalaiset tiesivät Pilatuksen pelkäävän heitä, olevan huolissaan asemastaan Tiberiuksen edessä, ja niinpä he maaherran suureksi vahingoksi käyttivät lukuisissa tilanteissa hyväkseen tätä tietoa.
Pilatuksen juutalaisten keskuudessa nauttima epäsuosio juontui muutamista onnettomista yhteenotoista. Ensinnäkään hän ei ottanut vakavasti heidän syvälle juurtunutta ennakkoluuloisuuttaan kaikenlaisia kuvia kohtaan, he kun pitivät niitä epäjumalainpalvonnan symboleina. Niinpä hän salli sotilaidensa marssia Jerusalemiin näiden riisumatta keisarin kuvaa tunnuksistaan, kuten roomalaissotilailla oli hänen edeltäjänsä aikana ollut tapana tehdä. Monilukuinen juutalaislähetystö odotti Pilatuksen luona viisi päivää ja pyytämällä pyysi häntä poistattamaan nuo kuvat sotaväen viireistä. Hän kieltäytyi jyrkästi suostumasta heidän pyyntöönsä ja uhkasi surmauttaa valtuuskunnan siihen paikkaan. Skeptikko kun oli, Pilatus ei ymmärtänyt, että ihmiset, joilla on voimakkaat uskonnolliset tunteet, eivät epäröisi kuolla uskonnollisten vakaumustensa puolesta, ja siksi hän kauhistui, kun nämä juutalaiset järjestyivät uhmakkaasti hänen palatsinsa eteen, painoivat kasvonsa maahan ja lähettivät sanan, että he olivat valmiit kuolemaan. Silloin Pilatus tajusi esittäneensä uhkauksen, jota hän ei ollut halukas toteuttamaan. Hän antautui, määräsi kuvat poistettaviksi Jerusalemissa olevien sotilaidensa viireistä ja huomasi siitä päivästä alkaen olevansa suuressa määrin riippuvainen juutalaisjohtajien oikuista. Hehän olivat näin päässeet perille siitä, että hänen heikkoutenaan oli esittää uhkauksia, joita pelkäsi panna täytäntöön.
Myöhemmin Pilatus päätti voittaa kadottamansa
arvovallan takaisin, ja niin hän Jerusalemissa ripustutti Herodeksen palatsin
muureille sellaiset keisarin kilvet, jollaisia käytettiin yleisesti
keisarinpalvonnassa. Hän oli järkkymätön, kun juutalaiset esittivät
vastalauseitaan. Koska hän kieltäytyi kuuntelemasta heidän protestejaan, he
vetosivat oitis Roomaan, ja keisari määräsi pahennusta herättävät kilvet yhtä
viipymättä poistettaviksi. Ja tämän jälkeen Pilatusta arvostettiin entistäkin
vähemmän.
Muuan toinen hänelle paljon epäsuosiota
juutalaisten keskuudessa tuonut seikka oli se, että hän rohkeni ottaa rahaa
temppelin kassasta maksaakseen sen uuden akveduktin rakentamisen, joka suurten
uskonnollisten juhlien aikana turvaisi miljoonien Jerusalemiin saapuvien
vierailijoiden vedensaannin. Juutalaisten mielestä vain sanhedrin sai päättää
temppelin varojen käytöstä, eivätkä he koskaan lakanneet sättimästä Pilatusta
tästä omavaltaisesta päätöksestä. Tuo päätös johti ei vähempään kuin
pariinkymmeneen mellakkaan ja paljoon verenvuodatukseen. Viimeisessä tähän
joukkoon kuuluvassa vakavassa vihanpurkauksessa oli kysymys siitä, että eräs
monilukuinen galilealaisseurue oli teurastettu sen ollessa parast'aikaa
harjoittamassa hartautta alttarin edessä.
On merkillepantavaa, että vaikka tämä horjuva
roomalainen vallanpitäjä juutalaisia kohtaan tuntemansa pelon tähden ja
henkilökohtaisen asemansa turvatakseen uhrasi Jeesuksen, lopulta hänet
kuitenkin pantiin viralta seurauksena tarpeettomasta samarialaisten
teurastuksesta yhteydessä, jossa muuan
[sivu 1989]
vale-Messias perättömien väitteidensä
perusteella johdatti asevoimien joukkoja Gerissimvuorelle; tämä väitti
temppelin astioiden olevan haudattuina sinne, ja kun hän ei lupaustensa
vastaisesti kyennytkään paljastamaan pyhien astioiden kätköpaikkaa, puhkesi
rajuja mellakoita. Tämän välikohtauksen seurauksena Syyrian legaatti määräsi
Pilatuksen Roomaan. Tiberius kuoli sillä aikaa, kun Pilatus oli matkalla
Roomaan, eikä tätä enää nimitetty Juudean prokuraattoriksi. Hän ei koskaan
toipunut syvästi katumastaan tuomiosta, jolla hän oli suostunut Jeesuksen
ristiinnaulitsemiseen. Pääsemättä uuden keisarin suosioon hän vetäytyi
Lausannen provinssiin, jossa hän myöhemmin teki itsemurhan.
Pilatuksen vaimo, Claudia Procula, oli
kamarineitonsa kautta kuullut paljon Jeesuksesta. Tämä oli foinikialainen
valtakunnan evankeliumiin uskova. Pilatuksen kuoleman jälkeen Claudia
osallistui eturivissä hyvän sanoman levittämistyöhön.
Ja kaikki edellä kerrottu selittää paljon tuon traagisen perjantaiaamupäivän tapahtumista. On helppo käsittää, miksi juutalaiset katsoivat oikeudekseen sanella määräyksiä Pilatukselle -- saada hänet jalkeille kello kuudelta aamulla kuulustelemaan Jeesusta -- ja myös, miksi he eivät epäröineet uhkailla häntä keisarille esitettävällä valtiopetossyytteellä, jos hän uskaltaisi evätä heidän vaatimuksensa Jeesuksen surmaamisesta.
Kelvollinen Rooman maaherra, joka ei olisi
vahingokseen sotkeutunut juutalaisvallanpitäjien metkuihin, ei konsanaan olisi
sallinut näiden verta janoavien uskonnollisten fanaatikkojen riistää henkeä
mieheltä, jonka hän itse oli julistanut heidän valheellisten syytöstensä osalta
syyttömäksi ja viattomaksi. Rooma teki suuren virheen, maisissa asioissa
kauaskantoisen erehdyksen, lähettäessään tämän toisen luokan hallintomiehiä
edustavan Pilatuksen hallitsemaan Palestiinaa. Tiberiuksen olisi mieluumminkin
pitänyt lähettää juutalaisten luo valtakunnan paras provinssihallinnon
virkamies.
2. JEESUS ASTUU PILATUKSEN ETEEN
Kun Jeesus ja hänen syyttäjänsä olivat kokoontuneet Pilatuksen tuomiosalin eteen, roomalaismaaherra astui ulos ja paikalle kerääntynyttä seuruetta puhutellen kysyi: "Minkäs syytteen te tätä kaveria vastaan esitätte?" Saddukeukset ja neuvosmiehet, jotka olivat ottaneet asiakseen raivata Jeesus pois tieltä, olivat päättäneet mennä Pilatuksen eteen ja pyytää vahvistusta kuolemantuomiolle, joka Jeesukselle oli langetettu, ja tehdä se viitsimättä esittää mitään yksiselitteistä syytettä. Siksi sanhedristioikeuden puhemies vastasi Pilatukselle: "Ellei tämä mies olisi pahantekijä, emme toki olisi toimittaneet häntä luoksesi."
Huomatessaan, että he hänen tietojensa mukaan koko yön jatkuneista Jeesuksen syyllisyyttä koskeneista keskusteluistaan huolimatta olivat haluttomia tuomaan julki syytteitään tätä vastaan, Pilatus vastasi heille: "Jos kerran ette löytäneet yhteistä näkemystä mistään yksiselitteisistä syytteistä, niin miksi ette vie tätä miestä mukananne ja langeta hänelle tuomiota omien lakienne mukaisesti?"
Silloin sanhedristioikeuden kirjuri puhui Pilatukselle: "Ei ole lain mukaista meidän määrätä ketään kuolemaan, ja tämä kansakuntamme villitsijä on ansainnut kuolemansa sillä, mitä hän on sanonut ja tehnyt. Olemme tulleet eteesi saadaksemme vahvistuksen tälle päätöksellemme."
Se, että he astuivat roomalaismaaherran eteen
kerrotunlaisin kiertely-yrityksin, paljastaa ensinnäkin, että sanhedristit
tunsivat pahansuopaisuutta ja nurjamielisyyttä Jeesusta kohtaan, ja toisekseen,
että heiltä puuttui kunnioitus Pilatuksen rehellisyyttä, kunniallisuutta ja
arvoasemaa kohtaan. Millaista häpeämättömyyttä osoittaakaan näiden
alamaiskansalaisten taholta se, että he ilmestyvät provinssinsa maaherran eteen
[sivu 1990]
pyytämään teloitusmääräystä miehelle, jolle he eivät ole vieläkään suoneet puolueetonta oikeudenkäyntiä, ja nostamatta edes yksiselitteistä rikossyytettä häntä vastaan!
Pilatus oli jonkin verran perillä Jeesuksen
toiminnasta juutalaisten keskuudessa, ja hän otaksui, että tätä vastaan
mahdollisesti nostettavissa syytteissä olisi kysymys juutalaisten kirkkolakien
rikkomuksista. Sen vuoksi hän koetti siirtää jutun takaisin heidän oman
tuomioistuimensa ratkaistavaksi. Toisaalta Pilatus nautti siitä, että hän pani
heidät julkisesti tunnustamaan voimattomuutensa langettaa ja toimeenpanna
kuolemantuomiota edes sellaiselle oman rotunsa edustajalle, jota he olivat
katkeraa ja pahansuopaista vihaa tuntien alkaneet halveksia.
Vain muutamaa tuntia aikaisemmin, vähän ennen keskiyötä ja sen jälkeen, kun oli myöntänyt luvan käyttää roomalaissotilaita Jeesuksen salaisen pidättämisen toimeenpanemiseen, Pilatus oli vaimoltaan Claudialta kuullut lisää Jeesuksesta ja tämän opetuksista. Claudia oli puolittainen juudaismikäännynnäinen, ja myöhemmin hänestä tuli varaukseton Jeesuksen evankeliumiin uskova.
Pilatus olisi mieluusti lykännyt tämän kuulustelun myöhemmäksi, mutta hän näki juutalaisjohtajista, että nämä olivat lujasti asian käsittelyn jatkamisen kannalla. Hän tiesi tämän aamupäivän merkitsevän valmistautumista pääsiäiseen, mutta koska nyt oli perjantai, hän tiesi päivän olevan lisäksi levon ja jumalanpalveluksen merkeissä vietettävän juutalaisen sapatin valmistuspäivä.
Tuskallisen tietoisena siitä, miten epäkunnioittavasti nämä juutalaiset häntä lähestyivät, Pilatus ei ollut halukas suostumaan heidän vaatimuksiinsa ilman oikeudenkäyntiä tapahtuvasta Jeesuksen kuolemaan tuomitsemisesta. Niinpä hän muutaman hetken odotettuaan, että he esittäisivät syytöksensä vangittua vastaan, kääntyi heihin päin ja sanoi: "Ilman oikeudenkäyntiä en tätä miestä kuolemaan tuomitse, enkä suostu edes kuulustelemaan häntä ennen kuin olette kirjallisesti esittäneet syytteenne häntä vastaan."
Kun ylipappi ja muut olivat kuulleet
Pilatuksen äskeiset sanat, he viittasivat paikalle oikeusistuimen kirjurin,
joka sitten ojensi Pilatukselle Jeesusta vastaan esitetyt kirjalliset
syytökset. Ja syytökset kuuluivat seuraavasti:
"Sanhedristioikeusistuimen nimessä
toteamme tämän miehen pahantekijäksi ja kansakuntamme villitsijäksi, sillä
hänen viakseen on luettava:
"1. Kansakuntamme turmeleminen ja
kansamme yllyttäminen kapinaan.
"2. Se, että hän kieltää kansaa
maksamasta henkiveroa keisarille.
"3. Se, että hän kutsuu itseään
juutalaisten kuninkaaksi ja opettaa uuden valtakunnan pystyttämistä."
Jeesusta ei ollut säädösten edellyttämällä tavalla kuultu eikä lain edellyttämällä tavalla todettu syylliseksi yhdenkään esitetyn syytöksen osalta. Hän ei edes kuullut näitä syytöksiä, kun ne ensimmäistä kertaa esitettiin, mutta Pilatus tuotatti hänet praetoriumista, jossa hän oli vartijoiden valvonnassa, ja vaati nämä syytökset toistettaviksi Jeesuksen kuullen.
Nämä syytteet kuullessaan Jeesus tiesi mainiosti, ettei häntä ollut juutalaisen oikeuden edessä kuultu näiden asioiden osalta, ja sen tiesivät myös Johannes Sebedeus ja Jeesuksen syyttäjät, mutta hän ei vastannut mitään heidän valheellisiin syytöksiinsä. Hän ei avannut suutaan edes silloin, kun Pilatus pyysi häntä vastaamaan syyttäjilleen. Pilatusta koko asian käsittelyn oikeudenvastaisuus niin suuresti hämmästytti ja Jeesuksen äänetön ja hillitty käytös teki häneen niin syvän vaikutuksen, että hän päätti viedä vangitun sisälle saliin ja kuulustella häntä yksityisesti.
Mielessään Pilatus oli hämmentynyt, sydämessään
hän pelkäsi juutalaisia, ja hengessään hän oli tavattoman liikuttunut tästä
näytelmästä, jossa Jeesus seisoi majesteettisena verenhimoisten syyttäjiensä
edessä ja katseli heitä ylhäältä alas, ei sanattoman halveksunnan vallassa,
vaan kasvoillaan ilme, joka kertoi aidosta säälistä ja surumielisestä
hellyydestä.
[sivu 1991]
YKSITYINEN KUULUSTELU
Pilatus vei Jeesuksen ja Johannes Sebedeuksen yksityishuoneeseen, jätti vartijat aulaan huoneen ulkopuolelle ja pyysi vankia istuutumaan. Itse hän istuutui vangin vierelle ja esitti useita kysymyksiä. Pilatus avasi Jeesuksen kanssa käymänsä keskustelun vakuuttamalla, ettei hän uskonut Jeesusta vastaan esitettyä ensimmäistä syytekohtaa, sitä että hän olisi kansakunnan turmelija ja kapinanlietsoja. Sitten Pilatus kysyi: "Opetitko koskaan, että tulisi kieltäytyä maksamasta henkiveroa keisarille?" Jeesus osoitti Johannesta ja sanoi: "Kysy häneltä tai keneltä muulta tahansa, joka on kuullut opetustani." Silloin Pilatus esitti Johannekselle kysymyksen tästä henkiveroasiasta, ja Johannes antoi todistuksensa siitä, mitä hänen Mestarinsa oli opettanut, ja selitti Jeesuksen ja hänen apostoliensa maksavan veroja sekä keisarille että temppelille. Johannesta kuulusteltuaan Pilatus sanoi: "Katsokin, ettet kerro kenellekään, että puhuin kanssasi." Eikä Johannes koskaan tätä asiaa paljastanutkaan.
Sitten Pilatus käännähti ympäri esittääkseen Jeesukselle lisää kysymyksiä sanoen: "Entä sitten tämä kolmas syytös sinua vastaan; oletko sinä juutalaisten kuningas?" Koska Pilatuksen äänessä oli mahdollisesti vilpittömän tiedonhalun sävy, Jeesus hymyili prokuraattorille ja sanoi: "Pilatus, kysytkö tätä omasta puolestasi, vai poimitko sinä tämän kysymyksen noiden muiden eli syyttäjieni luettelosta?" Tämän jälkeen maaherra vastasi Jeesukselle puolittainen närkästys äänensävyssään: "Olenko minä juutalainen? Oma väkesi ja ylipapit luovuttivat sinut käsiini ja pyysivät minua tuomitsemaan sinut kuolemaan. Asetan kyseenalaiseksi heidän syytöstensä todenperäisyyden ja koetan vain itseäni varten saada selville, mitä olet tehnyt. Kerro minulle, oletko sanonut olevasi juutalaisten kuningas ja oletko koettanut perustaa uuden valtakunnan?"
Silloin Jeesus sanoi Pilatukselle: "Etkö tajua, ettei minun valtakuntani ole tästä maailmasta? Jos valtakuntani olisi tästä maailmasta, opetuslapseni epäilemättä taistelisivat, jottei minua luovutettaisi juutalaisten käsiin. Se, että olen täällä edessäsi näillä köysillä köytettynä, riittänee osoittamaan kaikille ihmisille, että kuningaskuntani on hengellinen valtapiiri, vaikkapa sellaisten ihmisten veljeskunta, joista uskon kautta ja rakkauden avulla on tullut Jumalan poikia. Ja tämä pelastus kuuluu yhtä hyvin ei-juutalaiselle kuin juutalaisellekin."
"Olet siis sittenkin kuningas?", Pilatus sanoi. Ja Jeesus vastasi: "Niin, sellainen kuningas minä olen, ja valtakuntani on taivaassa olevan Isäni uskonpoikien perhekunta. Tätä tarkoitusta varten synnyin tähän maailmaan, nimittäin että osoittaisin Isäni kaikille ihmisille ja todistaisin siitä, että Jumala on totuus. Ja tänäkin hetkenä julistan sinulle, että jokainen, joka rakastaa totuutta, kuulee ääneni."
Silloin Pilatus sanoi puoliksi piloillaan, puoliksi vakavissaan: "Totuus, mikä on totuus -- ken tietää?"
Pilatus ei kyennyt käsittämään Jeesuksen sanoja eikä pystynyt ymmärtämään tämän hengellisen valtakunnan olemusta, mutta hän oli nyt varma siitä, ettei vangittu ollut tehnyt mitään, mikä olisi vaatinut kuolemalla rankaisemista. Pilatuksen ei tarvinnut kuin kerran katsoa Jeesusta kasvoista kasvoihin, kun jo hänkin vakuuttui siitä, ettei tämä lempeä ja uupunut mutta majesteettinen ja rehti mies ollut mikään hurja ja vaarallinen vallankumouksellinen, joka pyrki asettumaan Israelin ajalliselle valtaistuimelle. Pilatus luuli ymmärtävänsä jotakin siitä, mitä Jeesus itseään kuninkaaksi kutsuessaan tarkoitti, sillä hänelle olivat tuttuja stoalaisten opetukset, kun nämä opettivat, että "viisas mies on kuningas." Pilatus oli perin juurin vakuuttunut siitä, että Jeesus oli vaarallisen kapinakenraalin sijasta harmiton tuulentupien rakentaja, viaton fanaatikko.
Mestaria kuulusteltuaan Pilatus meni takaisin
pääpappien ja Jeesuksen syyttäjien luokse ja sanoi: "Olen suorittanut
tutkimukseni tämän miehen osalta enkä havaitse hänessä mitään vikaa.
[sivu 1992]
Mielestäni hän ei ole syypää häntä vastaan esittämiinne syytöksiin. Mielestäni hänet tulisi laskea vapaaksi." Ja tämän kuullessaan juutalaiset suuttuivat silmittömästi. Ylitsevuotavassa suuttumuksessaan he kiljuivat suoraa huutoa, että Jeesuksen oli kuoltava. Ja muuan sanhedristeistä astui urheasti Pilatuksen vierelle sanoen: "Tämä mies villitsee kansaa Galileasta alkaen ja touhunsa koko Juudean alueelle ulottaen. Hän tekee ilkitöitä, hän on pahantekijä. Saat kauan katua, jos päästät tämän häijyn miehen vapauteen."
Pilatus oli nyt ahtaalla tietämättä, miten menetellä Jeesuksen suhteen. Niinpä hän, kun kuuli heidän sanovan tämän aloittaneen toimintansa Galileasta, ajatteli välttävänsä vastuun päätöksen tekemisestä tässä asiassa tai ainakin saavansa ajatusaikaa lähettämällä Jeesuksen Herodeksen eteen. Herodes nimittäin oli tuolloin kaupungissa pääsiäistä viettämässä. Pilatus ajatteli myös, että tämä ele saattaisi olla omiaan lääkitsemään kitkerää mielialaa, joka jo jonkin aikaa oli vallinnut hänen ja Herodeksen välillä ja joka johtui heidän välillään esiintyneistä lukuisista väärinkäsityksistä lainkäytön alalla.
Kutsuen vartijat paikalle Pilatus sanoi:
"Tämä mies on galilealainen. Viekää hänet viivyttelemättä Herodeksen
luokse, ja sitten kun tämä on suorittanut hänen osaltaan tutkimuksensa,
ilmoittakaa minulle, mihin hän tutkimuksissaan päätyi." Ja he veivät
Jeesuksen Herodeksen luokse.
Milloin Herodes Antipas poikkesi Jerusalemiin, hän asui Herodes Suuren vanhassa makkabealaispalatsissa. Ja juuri tähän entisen kuninkaan kotiin temppelinvartijat nyt veivät Jeesuksen, ja hänen perässään tulivat hänen syyttäjänsä ja sankkeneva kansanjoukko. Herodeksen korviin oli jo kauan aikaa kantautunut tietoja Jeesuksesta, ja hän tunsi tätä kohtaan verratonta uteliaisuutta. Kun Ihmisen Poika tänä perjantaiaamuna seisoi tuon ilkeän idumealaisen edessä, tämä ei hetkeäkään muistanut sitä aikaisempien vuosien pikkupoikaa, joka oli ilmestynyt hänen eteensä Sepforiissa ja pyytänyt oikeudenmukaista päätöstä asiassa, jossa oli kysymys pojan isälle kuuluneista rahoista, tämän isä kun oli kuollut tapaturmaisesti työskennellessään eräällä julkisella rakennustyömaalla. Herodes ei ollut tietämänsä mukaan koskaan nähnyt Jeesusta, jos kohta tämä oli tuottanut hänelle kokolailla harmia aikana, jolloin Galilea oli ollut hänen toimintansa keskuspaikka. Nyt kun Jeesus oli Pilatuksen ja juudealaisten huostassa, Herodesta halutti tavata hänet, tunsihan hän olevansa turvassa kaikilta tämän taholta vast'edes tulevilta harmeilta. Herodes oli kuullut paljon Jeesuksen tekemistä ihmeistä, ja hän toivoi ihan vakavissaan näkevänsä tämän tekevän jonkin ihmeen.
Kun Jeesus tuotiin Herodeksen eteen, neljännesruhtinas hätkähti hänen juhlallista olemustaan ja hänen kasvojensa tyyntä levollisuutta. Neljännestunnin ajan Herodes esitti Jeesukselle kysymyksiä, mutta Mestari ei suostunut vastaamaan. Herodes irvaili häntä ja haastoi hänet tekemään ihmeen, mutta mihinkään hänen monista kysymyksistään Jeesus ei vastannut eikä hänen irvailuihinsa reagoinut.
Sitten Herodes kallisti korvansa pääpappien
ja saddukeusten puoleen ja kuunteli heidän syytteitään saaden kuulla kaiken,
mitä Pilatus oli kuullut Ihmisen Pojan väitetyistä pahoista teoista, ja vielä
lisääkin. Lopulta siitä vakuututtuaan, ettei Jeesus hänelle sen paremmin
puhuisi kuin esittäisi ihmettäkään, Herodes jonkin aikaa Jeesusta pilkkanaan
pidettyään puki hänet vanhaan kuninkaanpurppuraiseen viittaan ja lähetti hänet
takaisin Pilatuksen luokse. Herodes tiesi, ettei hänellä Juudeassa ollut mitään
toimivaltaa Jeesukseen nähden. Vaikka hän oli mielissään uskoessaan, että oli
pääsemässä lopullisesti eroon Jeesuksesta Galilean osalta, hän oli silti
kiitollinen siitä, että juuri Pilatuksella oli vastuu tämän surmauttamisesta.
Herodes ei ollut milloinkaan täysin tointunut pelosta, joka piinasi häntä sen
vuoksi, että hän oli tapattanut Johannes Kastajan. Herodes oli toisin ajoin
jopa pelännyt, että Jeesus oli kuolleista noussut Johannes. Nyt hän vapautui moisesta
pelosta pannessaan merkille, että Jeesus oli
[sivu 1993]
aivan
toisenlaatuinen henkilö kuin oli ollut se suorapuheinen ja tulinen profeetta,
joka ei kaihtanut paljastaa ja tuomita hänen yksityiselämäänsä.
5. JEESUS PALAA PILATUKSEN LUOKSE
Kun vartijat olivat
tuoneet Jeesuksen takaisin Pilatuksen luokse, tämä astui ulos praetoriumin
paraatiportaille, jonne hänen tuomarinistuimensa oli asetettu, kutsui koolle
pääpapit ja sanhedristit ja sanoi heille: "Toitte tämän miehen eteeni
syytettynä siitä, että hän turmelee kansaa, kieltää verojen maksamisen ja
väittää olevansa juutalaisten kuningas. Olen kuulustellut häntä enkä näe, että
hän olisi näiden syytteiden nojalla syyllinen. Itse asiassa en näe, että hän
olisi syypää mihinkään. Sitten lähetin hänet Herodeksen luokse, ja
neljännesruhtinaankin on täytynyt tehdä sama johtopäätös, sillä tämä on
lähettänyt hänet takaisin luoksemme. On varmaa, ettei tämä mies ole tehnyt
mitään, mistä olisi rangaistava kuolemalla. Jos edelleenkin olette sitä mieltä,
että häntä on kuritettava, olen valmis antamaan hänelle kuritusta ennen kuin
lasken hänet vapaalle jalalle."
Juuri kun
juutalaiset aikoivat ryhtyä huutamaan protestejaan Jeesuksen vapauttamista
vastaan, valtava kansanjoukko tuli marssijalkaa praetoriumin eteen pyytämään Pilatukselta,
että tämä vapauttaisi yhden vangin pääsiäisjuhlan kunniaksi.
Roomalaismaaherrojen oli jo jonkin aikaa ollut tapana antaa väen valita joku
vangittu tai tuomittu mies, joka pääsiäisenä armahdettaisiin. Ja kun tämä
väkijoukko nyt oli tullut hänen eteensä pyytämään jonkun vangitun
vapauttamista, ja koska Jeesus vasta äskettäin oli nauttinut suurta suosiota
väkijoukkojen keskuudessa, Pilatuksen mieleen juolahti, että hän kukaties
pääsisi kiusallisesta tilanteestaan ehdottamalla tälle ryhmälle, että koska
Jeesus nyt oli vangittuna hänen tuomarinistuimensa edessä, hän vapauttaisi
heille tämän Galilean miehen pääsiäisajan hyväntahdon merkiksi.
Kun väkijoukko
syöksähti ylös rakennuksen portaille, Pilatus kuuli heidän huutavan erään
Barabbaan nimeä. Barabbas oli tunnettu poliittinen kiihottaja ja murhanhimoinen
ryöväri, papin poika, joka oli vast'ikään otettu verekseltään kiinni hänen
Jerikontiellä suorittamastaan ryöstömurhasta. Tätä miestä uhkasi kuolemantuomio
heti, kun pääsiäisjuhlallisuudet olisivat ohitse.
Pilatus nousi
seisomaan ja selitti väkijoukolle, että pääpapit olivat tuoneet Jeesuksen hänen
luokseen ja koettivat saada hänet tiettyjen syytteiden nojalla surmatuksi, ja
ettei tämän miehen hänen mielestään kuulunut kuolla. Pilatus sanoi:
"Kumman siis mieluummin haluatte minun vapauttavan teille, tämän
Barabbaan, murhamiehen, vaiko tämän Jeesuksen Galileasta?" Ja Pilatuksen
lausuttua nämä sanat pääpapit ja sanhedrinin neuvosmiehet huusivat kaikki
täyttä kurkkua: "Barabbas, Barabbas!" Ja kun ihmiset näkivät, että
pääpapit halusivat lähettää Jeesuksen kuolemaan, he nopeasti yhtyivät tähän
hänen henkeään vaativaan kiljuntaan ja huusivat lujalla äänellä Barabbaan
vapauttamisen puolesta.
Muutamaa päivää
tätä ennen väenpaljous oli seissyt Jeesusta kohtaan tuntemansa pelonsekaisen
kunnioituksen vallassa, mutta rahvas ei kunnioittanut sellaista, joka oli
väittänyt olevansa Jumalan Poika, mutta joka nyt löysi itsensä pääpappien ja
vallanpitäjien huostasta ja huomasi olevansa Pilatuksen edessä kuultavana syytöksistä,
joissa vaakalaudalla oli hänen elämänsä. Jeesus saattoi olla väestön silmissä
sankari ajaessaan rahanvaihtajat ja markkinamiehet pois temppelistä, mutta ei
enää silloin, kun hän oli vastarintaa tekemätön vanki vihamiestensä käsissä ja
kuultavana syytöksistä, jotka vaaransivat hänen elämänsä.
Pilatus tunsi
kiukkua nähdessään, miten pääpapit metelöivät pahamaineisen murhamiehen
armahtamisen puolesta ja samaan aikaan kiljuivat Jeesuksen veren perään. Hän
näki heidän kaunaisuutensa ja vihamielisyytensä, hän tajusi heidän
ennakkoluuloisuutensa ja kateutensa. Siksi hän sanoi heille: "Kuinka
voisitte säästää mieluummin murhaajan hengen kuin tämän miehen
[sivu 1994]
elämän, jonka
suurin rikos on siinä, että hän kuvaannollisesti kutsuu itseään juutalaisten
kuninkaaksi?" Mutta Pilatus ei moisen lausunnon esittäessään osoittanut
suurtakaan viisautta. Juutalaiset olivat ylpeä kansa, joka tuohon aikaan eli
Rooman poliittisen ikeen alla, mutta se toivoi sellaisen Messiaan tulemista,
joka mahtavaa voimaa ja loistoa uhkuen vapahtaisi sen ei-juutalaisten
harjoittamasta orjuutuksesta. Enemmän kuin Pilatus tiesikään juutalaisia
närkästytti vihjaus, että tästä sävyisästi käyttäytyvästä outojen oppien
opettajasta, jota nyt pidettiin vangittuna ja jota syytettiin kuolemalla
rangaistavista rikoksista, puhuttaisiin "juutalaisten kuninkaana". He
suhtautuivat tällaiseen huomautukseen loukkauksena kaikkea sitä kohtaan, mitä
he kansallisen olemassaolonsa puitteissa pitivät pyhänä ja kunniallisena, ja
siksi he kaikki päästivät ilmoille mahtavan huutonsa Barabbaan vapauttamisen ja
Jeesuksen kuoleman puolesta.
Pilatus tiesi
Jeesuksen syyttömäksi häntä vastaan nostettuihin syytteisiin, ja jos hän olisi
ollut oikeudenmukainen ja rohkea tuomari, hän olisi todennut tämän syyttömäksi
ja päästänyt hänet vapaaksi. Mutta häntä pelotti näiden kiukkuisten
juutalaisten uhmaaminen, ja hänen empiessään tehdä sitä, mikä olisi ollut hänen
velvollisuutensa, hänen luokseen tuli lähetti, joka ojensi hänelle sinetöidyn
viestin hänen vaimoltaan Claudialta.
Pilatus antoi
eteensä kerääntyneiden ihmisten ymmärtää, että hän halusi lukea saamansa
sanoman ennen kuin etenisi käsiteltävänään olevassa asiassa pitemmälle.
Avattuaan tämän vaimoltaan saamansa kirjeen Pilatus luki: "Rukoilen sinua,
ettet ole missään tekemisissä tämän Jeesukseksi kutsutun viattoman ja
oikeamielisen miehen kanssa. Olen tänä yönä näkemässäni unessa kärsinyt hänen
takiaan monet kauheudet." Paitsi, että tämä Claudian lähettämä
viestilappunen järkytti suuresti Pilatusta ja sen vuoksi viivytti käsillä
olevan asian käsittelyä, se valitettavasti sen lisäksi jätti runsaasti aikaa
juutalaisille johtomiehille heidän kierrellä esteettä väkijoukon keskuudessa ja
yllyttää ihmisiä huutamaan Barabbaan vapauttamisen hyväksi ja metelöimään Jeesuksen
ristiinnaulitsemisen puolesta.
Lopulta Pilatus
ryhtyi taas ratkomaan edessään olevaa ongelmaa kysymällä juutalaisjohtajien ja
armahdusta anovan väen sekalaiselta joukkokunnalta: "Mitä teen hänen
suhteensa, jota kutsutaan juutalaisten kuninkaaksi?" Ja nämä huusivat
kaikki yhteen ääneen: "Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!" Sekalaisen
väenpaljouden esittämän vaatimuksen yksituumaisuus hätkähdytti ja hätäännytti
Pilatusta, tätä epäoikeudenmukaista ja pelokasta tuomaria.
Sitten Pilatus
sanoi vielä kerran: "Miksi haluaisitte naulita tämän miehen ristille? Mitä
pahaa hän on tehnyt? Kuka tahtoo astua esille ja todistaa häntä vastaan?"
Mutta kuullessaan Pilatuksen puhuvan Jeesusta puolustaen he huusivat entistäkin
lujemmin: "Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!"
Sen jälkeen
Pilatus vetosi taas heihin kysyäkseen, kuka olisi vanki, joka vapautetaan
pääsiäiseksi, ja sanoi: "Vielä kerran kysyn teiltä, kummanko näistä
vangeista vapautan teille tämän pääsiäisaikanne kunniaksi?" Ja taas
kansanjoukko huusi: "Anna meille Barabbas."
Ja sitten
Pilatus sanoi: "Jos vapautan murhamies Barabbaan, niin mitä minun pitää
tehdä Jeesuksen kohdalla?" Ja taas kerran kansanpaljous huusi yhteen
ääneen: "Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!"
Pilatusta
kauhistutti roskaväen itsepintainen metelöinti pääpappien ja sanhedrinin
neuvosmiesten talutusnuorassa. Siitä huolimatta hän päätti ainakin kerran vielä
yrittää kansanjoukon rauhoittamista ja Jeesuksen pelastamista.
6. PILATUKSEN VIIMEINEN VETOOMUS
Kaikessa, mitä
Pilatuksen edessä tuona perjantaiaamuna tapahtuu, ovat mukana vain Jeesuksen
vihamiehet. Hänen monet ystävänsä joko eivät vielä tiedä hänen öisestä
pidätyksestään ja aamuvarhaisesta oikeudenkäynnistään tai sitten he
piileskelevät, jottei heitäkin pidätettäisi ja
[sivu 1995]
katsottaisi
kuolemanrangaistuksen ansainneiksi siksi, että he uskovat Jeesuksen opetuksiin.
Väkijoukkoon, joka nyt äänensä käheäksi huutaen vaatii Mestarin kuolemaa,
kuuluu vain hänen vannoutuneita vihamiehiään ja helposti johdateltavaa ja
ajattelematonta rahvasta.
Pilatus halusi
vielä viimeisen kerran vedota heidän sääliväisyyteensä. Pelätessään uhmata
tämän harhaan johdetun roskajoukon vaatimusta, kun se kiljumalla vaati
Jeesuksen verta, hän määräsi juutalaisvartijat ja roomalaissotilaat viemään Jeesuksen
pois ja ruoskimaan hänet. Kysymys oli sinänsä oikeudettomasta ja laittomasta
menettelystä, sillä Rooman laki määräsi, että vain ne tuli tällä tavoin
ruoskia, jotka oli tuomittu kuolemaan ristille naulittuina. Vartijat veivät
Jeesuksen tätä koettelemusta varten praetoriumin avoimelle pihamaalle.
Vaikk'eivät Jeesuksen vihamiehet nähneetkään tätä ruoskimista, Pilatus
kuitenkin näki, ja ennen kuin tämä säälimätön pahoinpitely oli ohitse, Pilatus
käski ruoskijoiden lopettaa ja antoi merkin, jonka mukaan Jeesus piti tuoda
hänen luokseen. Ennen kuin ruoskijat alkoivat kokeilla solmuruoskiaan
Jeesukseen tämän ollessa sidottuna ruoskintapaaluun, he pukivat hänet taas
purppuraviittaan, ja palmikoituaan piikkipensaan oksista kruunun he asettivat
sen hänen kulmilleen. Ja pantuaan hänen käteensä ruokokepin ikään kuin
valtikaksi, he polvistuivat hänen eteensä ja ivasivat häntä sanoen: "Ollos
tervehditty, juutalaisten kuningas!" Ja he sylkivät hänen päälleen ja
löivät kädellään häntä kasvoihin. Ja ennen kuin he toivat hänet takaisin
Pilatuksen luo, yksi heistä otti ruokokepin hänen kädestään ja löi häntä sillä
päähän.
Sen jälkeen
Pilatus talutti tämän verta vuotavan ja raadellun vangin nähtäville, esitteli
hänet sekalaisen väenpaljouden edessä ja sanoi: "Katsokaa ihmistä! Taas
minä sanon teille, etten löydä hänestä mitään rikosta, ja nyt kun olen
ruoskituttanut hänet, tahtoisin päästää hänet vapaaksi."
Siinä Jeesus
Nasaretilainen seisoi puettuna vanhaan kuninkaanpurppuraiseen viittaan
okakruunun lävistäessä hänen lempeydestä kertovia kulmiaan. Hänen kasvonsa
olivat veren tahraamat ja hänen vartensa taipui kärsimyksestä ja murheesta.
Mutta mikään ei voi vedota sellaisten ihmisten tunteettomaan sydämeen, jotka
ovat kiihkeän emotionaalisen vihan uhreja ja uskonnollisen ennakkoluuloisuuden
orjia. Tämä näky lähetti voimakkaat puistatukset suunnattoman universumin
maailmojen läpi, mutta niiden sydäntä se ei koskettanut, joiden tavoitteena oli
Jeesuksen hengiltäotto.
Mestarin
ahdistuksen näkemisen aiheuttamasta pahimmasta järkytyksestä toinnuttuaan he
huusivat entistäkin lujemmin ja entistäkin kauemmin: "Ristiinnaulitse!
Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!"
Ja nyt Pilatus
käsitti, että oli turha vedota heidän mahdollisiin säälintunteisiinsa. Hän
astui eteenpäin ja sanoi: "Ymmärrän teidän olevan päättäväisesti sitä
mieltä, että tämän miehen on kuoltava, mutta mitä hän on tehnyt ansaitakseen
kuoleman? Kuka tuo julki, mikä on hänen rikoksensa?"
Silloin itse
ylipappi astui esiin, meni Pilatuksen luo ja julisti kiukkuisesti: "Meillä
on pyhä laki, ja tämän lain mukaan tämän miehen tulee kuolla, sillä hän on
väittänyt olevansa Jumalan Poika." Kun Pilatus tämän kuuli, hän oli
entistäkin enemmän peloissaan, eivätkä hänen pelkonsa aiheena olleet ainoastaan
juutalaiset, vaan muistaessaan vaimonsa viestin ja kreikkalaisen mytologian
kertomukset jumalista, jotka tulivat maan päälle, hän nyt vapisi pelkästä
ajatuksesta, että Jeesus mahdollisesti oli jumalallinen persoonallisuus. Hän
antoi kansanjoukolle kädellään merkin pysyä rauhallisena samalla, kun tarttui
Jeesusta käsipuolesta ja vei hänet taas sisälle rakennukseen voidakseen siellä
esittää hänelle lisää kysymyksiä. Pilatus oli nyt pelosta sekaisin,
taikauskoisuuden ymmälle saattama ja rahvaan itsepäisen asenteen ahdistama.
PILATUKSEN KANSSA
Istuutuessaan
Jeesuksen vierelle pelontuntemusten vavisuttama Pilatus tiedusteli: "Mistä
sinä tulet? Kuka sinä oikeastaan olet? Mitä se tarkoittaa, kun he sanovat sinun
olevan Jumalan Poika?"
[sivu 1996]
Mutta Jeesus ei
juurikaan kyennyt tällaisiin kysymyksiin vastaamaan, kun ne esitti ihmisiä
pelkäävä heikko ja horjuva tuomari, joka epäoikeudenmukaisuudessaan antoi hänet
ruoskittavaksi, vaikka oli julistanut hänet kaikenlaisen rikollisuuden osalta
viattomaksi, ja vielä ennen kuin hänet oli asianmukaisesti tuomittu kuolemaan.
Jeesus katseli Pilatusta suoraan silmiin, mutta ei vastannut hänelle. Silloin
Pilatus sanoi: "Kieltäydytkö puhumasta minulle? Etkö käsitä, että minulla
yhäkin on valta päästää sinut vapaaksi tai naulituttaa sinut ristille?"
Silloin Jeesus sanoi: "Sinulla ei voisi olla mitään valtaa minuun nähden,
ellei sitä ylhäältä sallittaisi. Et pystyisi käyttämään mitään valtaa Ihmisen
Poikaan nähden, ellei taivaassa oleva Isä sitä sallisi. Mutta sinä et ole yhtä
syyllinen, sillä et tiedä evankeliumista. Sillä, joka minut kavalsi ja sillä,
joka minut käsiisi toimitti, heillä on synti sitä suurempi."
Tämä viimeinen
Jeesuksen kanssa käyty keskustelu kauhistutti Pilatusta perin juurin. Häneltä
puuttui moraalista rohkeutta, ja hänen oikeudentajunsa oli heikko, ja nyt tämä
pelkuri ponnisteli kaksinkertaisen taakan alla: toisaalta häntä painoi
taikauskoinen pelko Jeesusta kohtaan ja toisaalta hän tunsi kuolettavaa kammoa
juutalaisjohtajia kohtaan.
Pilatus ilmestyi
taas kansanjoukon eteen sanoen: "Olen varma siitä, että tämä mies on vain
uskonnollisen lain rikkoja. Teidän tulisi viedä hänet mennessänne ja tuomita
hänet oman lakinne mukaisesti. Miksi odotatte minun myöntyvän hänen
tappamiseensa siksi, että hän on joutunut ristiriitaan perinteidenne
kanssa?"
Pilatus oli jo
vapauttamaisillaan Jeesuksen, kun ylipappi Kaiafas astui pelkurimaisen
roomalaistuomarin eteen ja sormeaan kostonhimoisesti Pilatuksen kasvojen edessä
heristäen lausui kiukkuiset sanat, jotka koko väenpaljous saattoi kuulla:
"Jos sinä tämän miehen vapaaksi päästät, et ole keisarin ystävä, ja pidän
huolen siitä, että keisari saa tietää tästä kaiken." Tämä julkinen uhkaus
oli liikaa Pilatukselle. Pelko omasta menestyksestä peitti nyt varjoonsa kaikki
muut näkökohdat, ja pelkurimainen kuvernööri määräsi Jeesuksen tuotavaksi ulos
tuomarinistuimen eteen. Kun Mestari siinä seisoi heidän edessään, Pilatus
osoitti häntä sormellaan ja sanoi pilkallisesti: "Katsokaa
kuningastanne." Ja juutalaiset vastasivat: "Hiiteen koko mies. Naulaa
hänet ristille!" Ja siihen Pilatus sanoi sangen ivallisesti ja purevasti:
"Ristiinnaulitsenko minä kuninkaanne?" Ja juutalaiset vastasivat:
"Kyllä, naulaa hänet ristille. Ei meillä muuta kuningasta ole kuin keisari."
Ja silloin Pilatus tajusi, ettei Jeesuksen pelastamisesta ollut mitään toivoa,
sillä hän oli haluton uhmaamaan juutalaisia.
8. PILATUKSEN TRAAGINEN ANTAUTUMINEN
Siinä hän seisoi -- Jumalan Poika Ihmisen Pojaksi ruumiillistuneena. Hänet pidätettiin syytettä kertomatta; häntä syytettiin todisteita esittämättä; hänen asiansa käsiteltiin todistajitta; hänelle määrättiin rangaistus valamiehistön lausunnotta; ja kohta hänet tuomitsisi kuolemaan muuan epäoikeudenmukainen tuomari, joka tunnusti, ettei hän kyennyt osoittamaan häntä syypääksi mihinkään. Jos Pilatus sillä, että hän puhuisi Jeesuksesta "juutalaisten kuninkaana", oli ajatellut vedota heidän patriotismiinsa, siinä hän täysin epäonnistui. Juutalaiset eivät odottaneet mitään tällaista kuningasta. Pääpappien ja saddukeusten esittämä julistus "Ei meillä muuta kuningasta ole kuin keisari" oli jopa mitään ajattelemattomalle rahvaallekin järkytys, mutta Jeesuksen pelastaminen oli nyt liian myöhäistä, vaikka väkijoukko olisikin rohjennut ottaa Mestarin asian omakseen.
Pilatus pelkäsi mellakkaa tai kansannousua. Hän ei uskaltanut ottaa sitä riskiä, että Jerusalem joutuisi pääsiäisenä sellaisen epäjärjestyksen kouriin. Hän oli vast'ikään saanut keisarilta moitteet, eikä hän halunnut antautua vaaraan saada toisetkin moitteet. Rahvas hurrasi, kun hän käski vapauttaa Barabbaan. Sitten hän käski tuoda pesuvadin ja vettä, ja siinä hän kansanjoukon edessä pesi kätensä sanoen: "Tämän miehen veri ei tahraa käsiäni. Olette päättäneet, että hänen on kuoltava, mutta en ole havainnut häntä mihinkään syylliseksi. Pitäkää te siitä huoli. Sotilaat taluttavat hänet eteenpäin." Ja silloin väkijoukko hurrasi ja vastasi: "Olkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päällä."