[sivu
855]
KESKIVÄLIOLENNOT
USEIMMISSA Nebadonin asutuissa maailmoissa asuu yksi tai useampia ryhmiä ainutlaatuisia olentoja, jotka elävät noiden maailmojen kuolevaisten ja enkeliluokkien jotakuinkin keskivälissä olevalla elävien olentojen toimintatasolla; siksi heitä kutsutaankin keskiväliolennoiksi. Näyttää siltä kuin he olisivat ajallisuudessa ilmenevä sattuma, mutta heitä esiintyy niin laajalti ja he ovat auttajina niin arvokkaita, että olemme kaikki jo kauan sitten hyväksyneet heidät yhdeksi yhdistyneeseen planeettapalveluumme olennaisesti kuuluvaksi olentoluokaksi.
Urantialla
toimii kaksi selvästi toisistaan erottuvaa keskiväliolentojen luokkaa:
ensiasteinen eli vanhempi joukko, joka ilmaantui olemassaolon piiriin
Dalamatian aikoina, ja toisasteinen eli nuorempi ryhmä, joka on peräisin
Aatamin ajoilta.
1. ENSIASTEISET KESKIVÄLIOLENNOT
Ensiasteisten keskiväliolentojen syntyhistoriassa yhdistyvät Urantialla aineellinen ja hengellinen ainutlaatuisella tavalla keskenään. Tiedämme samanlaisia olentoja olevan muissakin maailmoissa ja muissakin järjestelmissä, mutta niissä he ilmaantuivat toisenlaisin menetelmin.
On hyvä pitää aina mielessä, että kehittyvällä planeetalla toisiaan seuraavat Jumalan Poikien lahjoittautumiset tuovat mukanaan merkittäviä muutoksia tuon maailman hengelliseen järjestykseen, ja toisinaan ne muuttavat hengellisten ja aineellisten vaikuttajien keskinäisten yhteenliittymien aikaansaannoksia sillä tavoin, että tuloksena on tosiaan vaikeasti ymmärrettäviä tilanteita. Prinssi Caligastian esikunnan sadan ruumiillisen jäsenen asema on esimerkki juuri tällaisesta eri tekijöiden ainutlaatuisesta keskinäisestä yhteenliittymisestä: Jerusemin ylösnousemuksellisina morontiakansalaisina he olivat aineellisen tason yläpuolelle kuuluvia olentoja, vailla suvunjatkamisoikeuksia. Taivaasta alas laskeutuneina planetaarisina hoivaajina he olivat Urantialla aineellisia ja sukupuolellisia luotuja, jotka kykenivät siittämään aineellisia jälkeläisiä (niin kuin jotkut heistä sittemmin tekivätkin). Mitä me emme kykene tyydyttävästi selittämään on se, miten nämä sata pystyivät aineellisuuden ylittävällä tasolla toimimaan vanhemman osassa, mutta nimenomaan sellaista kuitenkin tapahtui. Ruumiillisen esikunnan erään miespuolisen ja erään naispuolisen jäsenen aineellisen tason ylittävän (ei-sukupuolisen) suhteen tuloksena oli ensiasteisten keskiväliolentojen esikoisen ilmaantuminen.
Kohta havaittiin, että tällaiseen luokkaan, kuolevaisten tason ja enkelien tason keskivälille, kuuluva luotu olisi suureksi avuksi Prinssin päämajan tehtävien suorittamisessa, ja niin jokaiselle ruumiilliseen esikuntaan kuuluvalle pariskunnalle myönnettiin lupa tuottaa samanlainen olento. Tämän hankkeen tuloksena oli ensimmäinen viidenkymmenen keskiväliolennon ryhmä.
Vuoden ajan tämän ainutlaatuisen ryhmän
työskentelyä tarkkailtuaan Planeettaprinssi antoi valtuudet keskiväliolentojen
rajoittamattomaan tuottamiseen. Tätä hanketta toteutettiin niin kauan kuin
kyseistä luomiskykyä riitti, ja tällä tavoin saatettiin olevaiseksi
alkuperäinen 50.000 jäsenen ryhmä.
[sivu 856]
Jokaisen keskiväliolennon tuottamisen jälkeen
seurasi puolen vuoden tauko, ja kun kullekin parille oli syntynyt tuhat
tällaista olentoa, seuraavaa ei enää koskaan ilmaantunut. Eikä tarjolla ole mitään
selitystä siihen, miksi tämä kyky tuhannennen jälkeläisen ilmaantumisen jälkeen
ehtyi. Enemmät kokeilut, toistettiin niitä kuinka monta kertaa hyvänsä,
päättyivät aina epäonnistumiseen.
Näistä
olennoista muodostui Prinssin hallinnon tiedustelujoukko. He samoilivat
maailmaa pitkin ja poikin, tekivät huomioita ja havaintoja maailman roduista ja
suorittivat Prinssille ja hänen esikunnalleen muita korvaamattomia palveluksia
sen toiminnan piirissä, jonka tarkoituksena oli vaikuttaa kaukana planeetan päämajasta
sijaitsevaan ihmisyhteisöön.
Tällainen järjestely oli voimassa niihin traagisiin
päiviin saakka, jolloin planeetan kapina kietoi pauloihinsa vähän yli neljä
viidesosaa ensiasteisista keskiväliolennoista. Uskollisten joukkokunta astui
Melkisedek-pesänhoitajien palvelukseen, ja aina Aatamin aikaan asti se toimi
Vanin nimellisen johtajuuden alaisuudessa.
Vaikka tämä on
kertomus Urantian keskiväliolentojen syntyperästä, olemuksesta ja toiminnasta,
on molempien olentoluokkien -- ensiasteisten ja toisasteisten -- keskinäinen
sukulaisuus kuitenkin syynä siihen, että meidän on välttämätöntä keskeyttää
kertomus ensiasteisista keskiväliolennoista hetkeksi tähän ja seurata Prinssi
Caligastian ruumiillisen esikunnan kapinallisjäsenistä polveutuvaa sukuhaaraa
planetaarisen kapinan päivistä Aatamin aikoihin. Juuri tätä rotuperimää
edustava sukuhaara nimittäin tuotti toisen Eedenin puutarhan alkuaikoina puolet
keskiväliolentojen toisasteisen luokan esivanhemmista.
Prinssin
esikunnan fyysiset jäsenet oli rakennettu sukupuolellisiksi luoduiksi, jotta he
osallistuisivat hankkeeseen sellaisten jälkeläisten tuottamiseksi, joissa
esiintyisivät heidän oman erityisen olentoluokkansa yhteiset ominaisuudet
yhdistyneinä Andonin heimojen valikoituihin rodullisiin ominaisuuksiin, ja tämä
kaikki oli ennakkovalmistelua myöhemmin tapahtuvaksi tiedetylle Aatamin
ilmestymiselle. Elämänkantajat olivat suunnitelleet uudentyyppisen kuolevaisen.
Suunnitelmaan sisältyi Prinssin esikunnan yhteisten jälkeläisten yhdistyminen
Aatamin ja Eevan ensimmäisen polven jälkeläisiin. He olivat siis laatineet
suunnitelmansa siltä pohjalta, että tavoitteena oli uusi planetaaristen
luotujen luokka, josta he toivoivat, että sen jäsenistä tulisi ihmisyhteisön
opettaja-hallitsijoita. Näiden olentojen oli tarkoitus olla sosiaalisessa
mielessä, mutta ei hallinnollisessa mielessä, riippumattomia. Mutta kun tämä
hanke lähes täydellisesti epäonnistui, emme koskaan saa tietää, millaisen
hyväntahtoista johtajuutta ja verratonta kulttuuria edustavan aristokratian
Urantia menetti. Sillä kun aineellisen esikunnan jäsenet myöhemmin tuottivat
jälkeläisiä, se tapahtui kapinan jälkeen ja sitten, kun heiltä oli riistetty
yhteys järjestelmän elämänvirtoihin.
Kapinan
jälkeisenä aikakautena Urantialla sattui monia epätavallisia tapahtumia.
Suurenmoinen sivilisaatio, Dalamatian kulttuuri, oli murenemassa. "Siihen
aikaan eli maan päällä jättiläisiä (nodiitteja), ja kun jumalten pojat yhtyivät
ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia, olivat nämä lapset noita
'muinaisajan mahtimiehiä', 'mainetekojen miehiä'." Vaikka esikunnan
jäsenet ja heidän ensimmäiset jälkeläisensä tuskin olivat "jumalten
poikia", noiden kaukaisten aikojen evolutionaariset kuolevaiset pitivät
heitä kuitenkin sellaisina; perimätieto liioitteli jopa heidän ruumiinkokoaan.
Tämä siis on sen miltei yleismaailmallisen kansantarun alkulähde, joka kertoo
maan päälle tulleista jumalista ja siitä, kuinka nämä ihmisten tyttärien kanssa
siittivät muinaisten sankarien rodun. Ja koko tämä legenda sekaantui toisessa
puutarhassa myöhemmin esiintyneistä adamiittien rotusekoituksista kertoviin
tarinoihin.
[sivu 857]
Koska Prinssin
esikunnan sadassa ruumiillisessa jäsenessä oli andonilaisen ihmissuvun
ituplasmaa, olisi luonnollisesti ollut odotettavissa, että jos he ryhtyisivät
sukupuoliseen jälkeläistentuottamiseen, heidän jälkeläisensä muistuttaisivat
joka suhteessa muiden andonilaisvanhempien jälkeläisiä. Mutta kun esikunnan
kuusikymmentä kapinallista, Nodin kannattajat, sitten tosiaankin ryhtyivät
sukupuoliseen jälkeläisten tuottamiseen, heidän lapsensa osoittautuivat sekä
andonilaisiin että sangik-kansoihin verrattuina lähes kaikissa suhteissa
ylivertaisiksi. Tämä odottamaton ylivertaisuus ei ollut tunnusomaista vain
fyysisten ja älyllisten ominaisuuksien kohdalla, vaan ulottui myös hengellisiin
kykyihin.
Nämä
ensimmäisessä nodiittisukupolvessa ilmenneet mutanttipiirteet aiheutuivat
tietyistä muutoksista, joita oli tehty andonilaisten ituplasman
perinnöllisyystekijöiden keskinäiseen järjestykseen ja kemiallisiin
rakennusosiin. Näiden muutosten syynä oli se, että esikunnan jäsenten ruumiissa
esiintyi Satanian järjestelmän voimakkaita elämän ylläpitovirtapiirejä. Nämä
elämän virtapiirit panivat erityiseen Urantian rakennemalliin kuuluvat
kromosomit järjestymään uudella tavalla niin, että ne tulivat lähemmäksi
säädettyyn nebadonilaiseen elollisuuden ilmenemistapaan kuuluvia, satanialaista
erityismuotoa noudattavia vakioituja rakennekaavoja. Menetelmä, jota käytettiin
tämän ituplasman muodonmuutoksen aikaansaamiseksi siihen järjestelmän
elämänvirtojen avulla vaikuttamalla, ei ole kovinkaan kaukana niistä
menetelmistä, joilla Urantian luonnontieteilijät röntgensäteitä käyttämällä
muuntavat kasvien ja eläinten ituplasmaa.
Näin nodiittikansat
siis ilmaantuivat eräistä omalaatuisista ja odottamattomista muunnoksista,
jotka toteutuivat Avalonin kirurgien andonilaisluovuttajien kehosta esikunnan
ruumiillisten jäsenten kehoon siirtämässä elämänplasmassa.
Muistanette,
että sadasta andonilaisen ituplasman luovuttajasta tehtiin vuorostaan
elämänpuun vaatiman orgaanisen täydenteen haltijoita niin, että Satanian
elämänvirrat huuhtoivat myös heidän ruumistaan. Myös ne neljäkymmentäneljä
muunnettua andoniittia, jotka esikunnan mukana liittyivät kapinaan, pariutuivat
keskenään ja antoivat merkittävän lisänsä nodiittikansojen muita parempiin
rotukantoihin.
Mainitut kaksi
ryhmää, joihin kuului 104 muunnettua andoniittien elämänplasmaa kantavaa
yksilöä, ovat nodiittien -- kahdeksannen Urantialle ilmestyneen rodun --
esivanhemmat. Ja tämä elollisuuden ihmishahmoisen muodon uusi ilmenemismuoto
edustaa jälleen uutta vaihetta sen alkuperäisen suunnitelman toteutumisessa,
jonka mukaan Urantiaa käytetään elollisuusmuuntelujen maailmana, paitsi että
tämä oli eräs odottamattomista kehitystuloksista.
Puhdasveriset
nodiitit olivat suurenmoinen rotu, mutta he sekoittuivat vähitellen maailman
evolutionaarisiin kansoihin, ja ennen pitkää oli havaittavissa melkoista
rappeutumista. Kymmenentuhatta vuotta kapinan jälkeen he olivat jo menettäneet
ylivertaisuuttaan niin paljon, että heidän keskimääräinen elinaikansa oli vain
vähän evolutionaaristen rotujen elinikää pitempi.
Kun arkeologit
kaivavat esiin nodiittien myöhempien sumerilaisjälkeläisten savitauluarkistoja,
he löytävät sumerilaisten kuningasluetteloita, jotka ulottuvat useita tuhansia
vuosia ajassa taaksepäin. Ja sitä mukaa kun nämä muistiinpanot ulottuvat yhä
kauemmas menneisyyteen, pitenevät myös yksittäisten kuninkaiden hallituskaudet
jostakin kahdestakymmenestäviidestä tai kolmestakymmenestä vuodesta aina
sataanviiteenkymmeneen vuoteen ja ylikin. Tämä näiden vanhempien kuninkaiden
hallituskausien piteneminen osoittaa, että jotkut varhaisista
nodiittihallitsijoista (Prinssin esikunnan välittömistä jälkeläisistä)
todellakin elivät pitempään kuin heidän myöhempien aikojen seuraajansa, ja
lisäksi se osoittaa pyrkimystä venyttää dynastioita niin, että päästään aina
Dalamatian aikaan saakka.
Tällaisista
pitkäikäisistä yksilöistä kertovat merkinnät johtuvat myös ajanlaskun yksikkönä
käytettyjen kuukausien ja vuosien sekoittumisesta keskenään. Sama ilmiö on myös
havaittavissa Raamatun esittämässä Abrahamin sukuluettelossa sekä kiinalaisten
varhaisissa muistiinmerkinnöissä.
[sivu 858]
Kaksikymmentäkahdeksanpäiväisen
kuukauden tai aikajakson sekoittaminen myöhemmin käyttöön otettuun yli
kolmesataaviisikymmenpäiväiseen vuoteen oli syynä perimätietoihin, jotka
kertovat tällaisista pitkäikäisistä ihmisistä. On olemassa muistiinmerkintöjä
miehestä, joka eli yli yhdeksänsataa "vuotta". Tämä ajanjakso ei
todellisuudessa vastaa täyttä seitsemääkymmentäkään vuotta, ja tällaisia
elinaikoja pidettiin hyvin kauan aikaa merkittävän pitkinä; "kuusikymmentä
vuotta ja kymmenen", niin kuin tällainen elinaika myöhemmin ilmaistiin.
Vielä kauan Aatamin päivien jälkeen tapana oli laskea
aikaa kahdenkymmenenkahdeksan päivän kuukausina. Mutta kun egyptiläiset noin
seitsemäntuhatta vuotta sitten ryhtyivät uudistamaan kalenteria, he tekivät sen
suurta tarkkuutta noudattaen ja ottivat käyttöön 365-päiväisen vuoden.
Dalamatian
mereenvajoamisen jälkeen nodiitit siirtyivät pohjoiseen ja itään, ja pian sen
jälkeen he perustivat rotunsa ja kulttuurinsa pääpaikaksi uuden Dilmunin
kaupungin. Ja noin viisikymmentätuhatta vuotta Nodin kuoleman jälkeen, kun
Prinssin esikunnan jälkeläisten määrä oli noussut liian suureksi, että he
olisivat saaneet elantonsa uutta Dilmunin kaupunkiaan välittömästi ympäröiviltä
mailta, ja sen jälkeen kun he olivat ryhtyneet solmimaan keskinäisiä
aviositeitä rajanaapureidensa eli andoniitti- ja sangik-heimojen kanssa, heidän
johtajiensa mieleen juolahti, että olisi tehtävä jotakin heidän rodullisen
yhtenäisyytensä säilyttämiseksi. Niin heimoneuvosto kutsuttiin koolle, ja
paljon pohdinnan jälkeen hyväksyttiin Bablotin, Nodin erään jälkeläisen,
laatima suunnitelma.
Bablot ehdotti,
että pystytettäisiin suurellinen, rodun kunniakkuutta korostava temppeli
keskelle sitä maa-aluetta, joka oli tuolloin heidän hallussaan. Tälle
temppelille oli tarkoitus rakentaa torni, jonka kaltaista maailma ei ollut
koskaan vielä nähnyt. Sen oli määrä olla heidän katoamassa olevan suuruutensa
monumentaalinen muistomerkki. Oli monia, jotka halusivat muistomerkin
pystytettäväksi Dilmuniin, mutta toiset puolustivat ajatusta, että sellainen
suuri rakennelma pitäisi sijoittaa turvallisen välimatkan päähän meren
vaaroista, sillä he muistivat perimätiedot heidän ensimmäisen pääkaupunkinsa
Dalamatian joutumisesta veden alle.
Bablotin
suunnitelmien mukaan uusista rakennuksista olisi pitänyt tulla
nodiittikulttuurin ja -sivilisaation tulevaisuudessa rakennettavan keskuksen
ydin. Hänen kantansa pääsi loppujen lopuksi voitolle, ja rakennustyö alkoi
hänen suunnitelmiensa mukaisesti. Uuden kaupungin nimeksi oli tornin
arkkitehdin ja rakennuttajan mukaan määrä tulla Bablot. Myöhemmin
paikkakunta tunnettiin Bablodina ja vihdoin Baabelina.
Mutta nodiittien
keskuudessa esiintyi yhä jossakin määrin suhtautumiseroja tämän hankkeen
suunnitelmia ja tarkoitusta kohtaan. Heidän johtajansakaan eivät olleet täysin
yksimielisiä sen kummemmin rakennussuunnitelmista kuin siitäkään, mihin
tarkoitukseen rakennuksia niiden valmistuttua käytettäisiin. Neljän ja puolen
vuoden työskentelyn jälkeen leimahti suuri kiista tornin pystyttämisen
tavoitteesta ja tarkoituksesta. Riidat kävivät niin kitkeriksi, että koko työ
pysähtyi. Ruoantuojat levittivät uutiset erimielisyyksistä, ja rakennuspaikalle
alkoi kerääntyä heimojen väkeä sankoin joukoin. Tornin rakentamisen
tarkoituksesta esitettiin kolme erilaista näkemystä:
1. Suurin ryhmä
eli lähes puolet halusi nähdä tornin rakennettavaksi nodiittien historian ja
rodullisen ylivertaisuuden muistomerkiksi. Heidän mielestään sen olisi pitänyt
olla suuri ja vaikuttava rakennelma, joka herättäisi ihailua kaikissa tulevissa
sukupolvissa.
2. Toiseksi
suurin mielipideryhmä tahtoi tornin suunniteltavaksi niin, että se
kunnioittaisi Dilmunin kulttuurin muistoa. He aavistivat, että Bablotista
tulisi suuri kaupan, taiteen ja teollisuuden keskus.
[sivu 859]
3. Pienin
ryhmittymä ja samalla vähemmistö oli sitä mieltä, että tornin pystyttäminen
tarjosi tilaisuuden sovittaa se mielettömyys, että heidän kantaisänsä olivat
osallistuneet Caligastian kapinaan. He esittivät omana kantanaan, että torni
olisi omistettava kaikkien Isän palvontaan; että uuden kaupungin ainoana
tarkoituksena olisi Dalamatian tyhjäksi jättämän paikan täyttäminen eli, että
se toimisi kulttuurin ja uskonnon keskuksena ympäristön barbaareille.
Uskonnollinen
ryhmä äänestettiin oitis kumoon. Enemmistö torjui sellaisen opin, että heidän
esivanhempansa olivat muka syyllistyneet kapinaan. Moinen heidän rotuunsa lyöty
poltinmerkki loukkasi heitä. Kun näin oli suoriuduttu yhdestä kiistaan
liittyvästä kolmesta näkökulmasta ja kun he eivät keskustelemalla onnistuneet
tekemään ratkaisua kahdesta jäljellä olevasta, he turvautuivat taisteluun.
Uskonnollismieliset -- taisteluun osallistumattomat -- pakenivat koteihinsa
etelään, kun heidän toverinsa sen sijaan taistelivat kunnes olivat miltei
hävittäneet toisensa.
Noin kaksitoistatuhatta vuotta sitten tehtiin toinen
Baabelin tornin pystytysyritys. Andiittien sekoittumarodut (nodiitteja ja
adamiitteja) ryhtyivät pystyttämään uutta temppeliä ensimmäisen rakennelman
raunioille, mutta hanke ei saanut riittävästi kannatusta; se luhistui omaan
suurellisuuteensa. Kyseinen seutu tunnettiin kauan aikaa Baabelin maana.
4. NODILAISET SIVILISAATION
KESKUKSET
Baabelin
tornista käydyn kummallekin osapuolelle tuhoisan taistelun välittömänä
seurauksena oli nodiittien hajaantuminen. Tämä sisällissota vähensi
rodullisesti puhtaampien nodiittien lukumäärää suuresti ja oli monin tavoin
syynä siihen, etteivät he onnistuneet perustamaan mitään merkittävää
esiaatamilaista sivilisaatiota. Nodiittien kulttuuri taantui tästä ajasta
alkaen yli sadankahdenkymmenentuhannen vuoden ajan, kunnes aatamilaisen
aineksen lisäys sitä kohensi. Mutta vielä Aatamin aikoinakin nodiitit olivat
yhä kyvykäs kansanheimo. Monia heidän rodullisesti sekoittuneita jälkeläisiään
oli puutarhanrakentajien joukossa, ja monet Vanin ryhmänjohtajakapteeneista
olivat nodiitteja. Jotkut kyvykkäimmistä Aatamin esikunnassa palvelleista
mielistä olivat tätä rotua.
Neljästä
suuresta nodiittikeskuksesta kolme perustettiin heti Bablotin konfliktin
jälkeen:
1. Läntiset
eli Syyrian nodiitit. Kansallismielisten eli rotumuistomerkin kannattajien
jäänteet matkasivat kohti pohjoista ja yhdistyivät andoniitteihin. Ne
perustivat myöhemmin Mesopotamian luoteispuoliset nodilaiskeskukset.
Kysymyksessä oli hajaantuvien nodiittien suurin ryhmä, ja tämä ryhmä antoi
paljon myöhemmin ilmaantuneelle assyrialaisten sukukunnalle.
2. Itäiset
eli Elamin nodiitit. Kulttuurin ja kaupan puolestapuhujat vaelsivat suurin
joukoin kohti itää, Elamiin, ja siellä he liittyivät sekoittuneisiin
sangik-heimoihin. Kolmenkymmenen-- neljänkymmenen vuosituhannen takaiset
elamilaiset olivat muuttuneet olemukseltaan jo suurelta osin sangikeiksi,
vaikka he edelleen pitivätkin yllä sivilisaatiota, joka oli ympärillä asuvien
barbaarien kulttuuria korkeammalla tasolla.
Toisen puutarhan
perustamisen jälkeen tästä läheisestä nodiittiyhdyskunnasta oli tapana puhua
"Nodin maana", ja tämän nodiittiryhmän ja adamiittien välillä
vallinneen pitkän, verrattain rauhallisen kauden kuluessa molemmat rodut
sekoittuivat laajasti keskenään, sillä Jumalan Poikien (adamiittien) tavaksi
tuli yhä useammin ottaa vaimokseen ihmisten tyttäriä (nodiitteja).
[sivu 860]
3. Keskimmäiset
eli esisumerilaiset nodiitit. Tigris- ja Eufratjokien suulla asunut pieni
ryhmä säilytti muita paremmin rodullisen koskemattomuutensa. Se piti pintansa
tuhannet vuodet, ja lopulta siitä muodostui se nodiittikantaheimo, joka
adamiitteihin sekoituttuaan perusti historiallisten aikojen sumerilaiskansat.
Ja tämä kaikki
selittää, miten sumerilaiset niin yht'äkkisesti ja salaperäisesti ilmestyivät
toiminnan näyttämölle Mesopotamiassa. Koskaan eivät tutkijat pysty jäljittämään
ja seuraamaan näitä heimoja takaisin sumerilaisten alkulähteille, näiden
sukujuuret kun ulottuvat kaksisataatuhatta vuotta ajassa taaksepäin, Dalamatian
mereenvajoamisen jälkeiseen aikaan. Ilman, että näiden muinaisuuden heimojen
alkuvaiheista on merkkiäkään muualla maailmassa ne yht'äkkiä sukeltavat esiin
sivilisaation taivaanrannan takaa mukanaan kypsä ja verraton kulttuurinsa
temppeleineen, metallinkäsittelytaitoineen, maanviljelyineen, kotieläimineen,
savenvalanta- ja kankaankudontataitoineen, kauppalakeineen, lakikokoelmineen,
uskonnollisine menoineen ja vanhoine kirjoitusjärjestelmineen. Historiallisen
ajan alkuun tultaessa ne olivat jo kauan sitten kadottaneet Dalamatian
kirjaimiston ja omaksuneet Dilmunista alkunsa saaneen erikoisen kirjoitustavan.
Sumerin kieli, joka on maailmasta käytännöllisesti katsoen hävinnyt, ei ollut
seemiläinen, vaan sillä oli paljon yhteistä niin kutsuttujen arjalaiskielten
kanssa.
Sumerien
jälkeensä jättämä yksityiskohtainen kirjallinen aineisto kuvailee sen
merkittävän asutuskeskuksen aluetta, joka sijaitsi Persianlahden rannalla,
varhaisemman Dilmunin kaupungin lähistöllä. Egyptiläiset kutsuivat tätä
muinaisuuden loisteliasta kaupunkia Dilmatiksi, kun sen sijaan myöhemmät
aatamilaistuneet sumerit sekoittivat sekä ensimmäisen että toisen
nodiittikaupungin Dalamatiaan ja kutsuivat kaikkia kolmea Dilmuniksi. Ja
arkeologit ovat jo löytäneet näitä ikivanhoja sumerilaisia savitauluja, jotka
kertovat tästä maanpäällisestä paratiisista, "jossa Jumalat ensimmäisen
kerran siunasivat ihmiskuntaa sivistyneen ja kulttuurisen elämäntavan
esikuvalla." Ja näitä Dilmunia, ihmisten ja Jumalan paratiisia, kuvailevia
tauluja lepää nyt kaikessa rauhassa monen museon pölyisillä hyllyillä.
Sumerilaiset
tunsivat hyvin ensimmäisen ja toisen Eedenin, mutta huolimatta laajamittaisesta
avioitumisesta adamiittien kanssa he pitivät pohjoisia puutarhan asukkaita
jatkuvasti kuitenkin muukalaisrotuna. Sumerien ylpeys muita muinaisemmasta
nodiittikulttuurista sai heidät jättämään nämä myöhemmät suuruuden näkymät
vaille huomiota ja muistamaan vain Dilmunin kaupungin suurenmoisuuden ja sen
paratiisillisuudesta kertovat perimätiedot.
4. Pohjoiset
nodiitit ja amadoniitit -- vaniitit. Tämä ryhmä ilmaantui jo ennen Bablotin
konfliktia. Nämä pohjoisimmat nodiitit olivat niiden jälkeläisiä, jotka olivat
hylänneet Nodin ja hänen seuraajainsa johtajuuden ja vaihtaneet sen Vanin ja Amadonin
johtajuuteen.
Jotkut Vanin
ensimmäisistä työtovereista asettuivat myöhemmin asumaan sen järven rantamille,
joka yhä kantaa hänen nimeään, ja heidän perinteensä muotoutuivat näillä
seuduin. Araratista tuli heidän pyhä vuorensa, ja sillä oli myöhempien aikojen
vaniiteille sama merkitys kuin Siinailla oli heprealaisille. Kymmenentuhatta
vuotta sitten assyrialaisten vaniittiesi-isät opettivat, että Jumalat olivat
Araratvuorella antaneet Vanille heidän seitsemästä käskystä koostuvan
moraalilakinsa. He uskoivat lujasti siihen, että Van ja tämän työtoveri Amadon
oli viety elävinä pois planeetalta, kun nämä olivat olleet vuorella
hartaudenharjoitukseen syventyneinä.
Araratin vuori
oli pohjois-Mesopotamian pyhä vuori, ja koska suuri osa näistä ikivanhoista
ajoista kertovasta perimätiedostanne on saatu babylonialaisen
vedenpaisumuskertomuksen ohessa, ei ole yllättävää, että Araratin vuori ja
sikäläinen seutukunta punoutuivat myöhempään juutalaiseen kertomukseen Nooasta
ja maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta.
Noin 35.000
vuotta eKr Aataminpoika vieraili eräässä itäisimmistä vanilaisten vanhoista
siirtokunnista perustaakseen sinne oman sivistyskeskuksensa.
[sivu 861]
Luotuamme
katsauksen toisasteisten keskiväliolentojen esivanhempiin kuuluneisiin
nodiittiedelläkävijöihin tulisi tässä kertomuksessa ottaa nyt tarkasteltavaksi
heidän esivanhempiensa Aatamista polveutuva puolisko, sillä toisasteiset
keskiväliolennot ovat myös Aataminpojan, Urantian violetin rodun esikoisen, lapsenlapsia.
Aataminpoika
kuului siihen Aatamin ja Eevan lasten ryhmään, joka päätti jäädä maan päälle
isänsä ja äitinsä luo. Tämä Aatamin vanhin poika oli monet kerrat kuullut Vanin
ja Amadonin kertovan ylämaakodistaan pohjoisessa, ja vähän toisen puutarhan
perustamisen jälkeen hän päätti lähteä etsimään tätä nuoruutensa unelmien
maata.
Aataminpoika oli
tuolloin 120-vuotias ja oli ollut kolmenkymmenenkahden puhdasrotuisen,
ensimmäisessä puutarhassa syntyneen lapsen isä. Hän halusi jäädä vanhempiensa luo
auttamaan heitä toisen puutarhan rakentamisessa, mutta häntä järkytti suuresti
se, että hän menetti puolisonsa ja heidän yhteiset lapsensa. Nämä olivat kaikki
päättäneet lähteä Edentiaan niiden muiden aatamilaislasten mukana, jotka
halusivat tulla Kaikkein Korkeimpien suojateiksi.
Aataminpoika ei
halunnut poistua Urantialle jääneiden vanhempiensa luota, vaikeuksien tai
vaaran pakoilu ei ollut hänen tapaistaan, mutta toisen puutarhan henkilösuhteet
olivat hänestä kaikkea muuta kuin tyydyttäviä. Hän teki paljon edistääkseen
alkuvaiheessa suoritettuja puolustus- ja rakennustoimia, mutta päätti lähteä
pohjoiseen heti ensimmäisen tilaisuuden tarjoutuessa. Ja vaikka hänen lähtönsä
sujui kaikin puolin miellyttävissä merkeissä, Aatami ja Eeva murehtivat vanhimman
poikansa menettämistä kovin. Heitä huoletti päästää häntä outoon ja
vihamieliseen maailmaan, josta hän ei, niin kuin he pelkäsivät, koskaan
palaisi.
Aataminpojan
mukana pohjoiseen lähti kaksikymmenseitsemänjäseninen seurue etsimään näitä
hänen lapsuutensa haavekuvien ihmisiä. Runsaan kolmen vuoden kuluttua
Aataminpojan seurue tosiaankin tavoitti löytöretkensä päämäärän, ja siellä
kohtaamiensa ihmisten joukosta hän pani merkille ihanan ja kauniin
kaksikymmenvuotiaan naisen, joka väitti olevansa viimeinen puhdasrotuinen
Prinssin esikunnan jälkeläinen. Tämä nainen, Ratta nimeltään, kertoi kaikkien
esivanhempiensa olleen Prinssin langenneeseen esikuntaan kuuluneen kahden
jäsenen jälkeläisiä. Hän oli rotunsa viimeinen edustaja, sillä eläviä
sisaruksia hänellä ei ollut. Hän oli jo melkein päättänyt olla avioitumatta,
melkein päättänyt kuolla lapsettomana, mutta hän menetti sydämensä
majesteettiselle Aataminpojalle. Ja kun hän kuuli Eedenin tarinan eli sen,
kuinka Vanin ja Amadonin ennustukset todellakin olivat käyneet toteen, ja kun
hän kuunteli selostusta puutarhassa tapahtuneesta rikkomuksesta, hänet valtasi
yksi ainoa ajatus: avioitua tämän Aatamin pojan ja perillisen kanssa. Ja pian
tämä ajatus heräsi myös Aataminpojan mielessä. Runsaan kolmen kuukauden kuluttua
he menivät naimisiin.
Aataminpojalla
ja Ratalla oli kuudenkymmenenseitsemän lapsen perhe. Heistä sai alkunsa suuri
maailmanjohtajien suku, mutta sen lisäksi he tekivät jotakin enemmän. Olisi
muistettava, että nämä molemmat olennot olivat itse asiassa superihmisiä. Joka
neljäs heille syntynyt lapsi kuului ainutlaatuiseen luokkaan ja oli usein
näkymätön. Maailman koko historian aikana tällaista ei ollut aiemmin
tapahtunut. Ratta oli perin hämmentynyt, jopa taikauskoinen, mutta Aataminpoika
oli varsin hyvin selvillä ensiasteisten keskiväliolentojen olemassaolosta, ja
hän päätteli, että hänen silmiensä edessä oli tapahtumassa jotakin
samankaltaista. Kun toinen omituisesti käyttäytyvä jälkeläinen ilmaantui, hän
päätti naittaa nämä keskenään, sillä toinen oli mies-, toinen naispuolinen. Ja
näin sai alkunsa keskiväliolentojen toisasteinen luokka. Tämän ilmiön
päättymistä edeltäneiden sadan vuoden aikana näitä olentoja syntyi lähes
kaksituhatta.
[sivu 862]
Aataminpoika eli
396 vuotta. Monet kerrat hän palasi vierailulle äitinsä ja isänsä luokse. Joka
seitsemäs vuosi hän ja Ratta matkustivat etelään, toiseen puutarhaan, ja
keskiväliolennot toimittivat hänelle sinä aikana tietoja hänen oman kansansa
voinnista. He olivat Aataminpojan elinaikana suureksi avuksi, kun totuuden ja
oikeamielisyyden uutta ja itsenäistä maailmankeskusta pystytettiin.
Näin
Aataminpojalla ja Ratalla oli komennossaan tämä erinomaisten auttajien joukko,
ja nämä työskentelivät heidän kanssaan koko heidän pitkän elinaikansa auttaen
edistyneen totuuden tunnetuksi tekemistä sekä korkeammantasoisen hengellisen,
älyllisen ja fyysisen elintavan levitystyötä. Eivätkä myöhemmät taantumiset
milloinkaan täysin peittäneet alleen maailman kohentamiseen tähdänneen
ponnistelun tuloksia.
Aataminpojan
jälkeläiset pitivät yllä korkeaa kulttuuria Aataminpojan ja Ratan ajoista
laskettuna lähes seitsemäntuhannen vuoden ajan. Myöhemmin he sekoittuivat
naapuruston nodiitteihin ja andoniitteihin, ja myös heidät luettiin
"muinaisajan mahtimiesten" joukkoon. Ja jotkin tuon aikakauden
saavutukset säilyivät ja muuttuivat piileväksi osaksi sitä
kulttuuripotentiaalia, joka myöhemmin puhkesi kukkaan eurooppalaisena
sivilisaationa.
Tämä sivistyksen keskus sijaitsi Kaspianmeren eteläpäästä
itään olevalla seudulla, lähellä Kopet Daghia. Lyhyen matkaa Turkestanin
vuorten eduskukkuloilta ylöspäin sijaitsevat jäännökset siitä, mikä kerran oli
violetin rodun Aataminpojan jälkeläisten pääpaikka. Näillä ylängön
asuinpaikoilla, jotka ovat sijoittuneet kapealle ja ikivanhalle hedelmälliselle
vyöhykkeelle Kopetin vuorijonon matalammilla vuoreneduskukkuloilla, kehittyi
eri aikoina ja toinen toistaan seuraten neljä erilaista kulttuuria, joita vaali
vastaavasti Aataminpojan jälkeläisten neljä eri ryhmää. Järjestyksessä toinen näistä
ryhmistä oli se, joka siirtyi länteen: Kreikkaan ja Välimeren saarille.
Aataminpojan jälkeläisten jäännös vaelsi pohjoiseen ja länteen ja saapui
Eurooppaan viimeisen Mesopotamiasta lähteneen sekarotuisen andiittiaallon
mukana, ja heitä oli myös Intian andiitti-arjalaisten valloittajien joukossa.
6. TOISASTEISET KESKIVÄLIOLENNOT
Kun ensiasteiset
keskiväliolennot olivat peräisin tasolta, joka edusti lähes superihmisiä, niin
toisasteinen luokka on puolestaan puhtaan aatamilaisen sukuhaaran jälkeläisiä,
sukuhaaran, johon on yhdistynyt niiden esivanhempien ihmistetty jälkeläinen,
jotka ovat yhteisiä vanhemman keskivälijoukon vanhemmille.
Aataminpojan
lasten joukossa oli täsmälleen sanottuna kuusitoista toisasteisten
keskiväliolentojen erikoislaatuista kantavanhempaa. Nämä ainutlaatuiset lapset
jakautuivat tasan kummankin sukupuolen kesken, ja kukin pariskunta pystyi joka
seitsemäskymmenes päivä tuottamaan uuden toisasteisen keskiväliolennon
menetelmällä, jossa yhdistyivät sukupuolinen ja sukupuoleton kanssakäyminen. Ja
koskaan ennen tätä aikaa ei tällainen ilmiö ollut ollut mahdollinen maan
päällä, eikä sellaista liioin ole koskaan sen jälkeen tapahtunut.
Mainitut
kuusitoista lasta elivät ja kuolivat (ellei heidän erikoisominaisuuksiaan oteta
huomioon) niin kuin tämän maailman kuolevaiset olennot, mutta heidän
sähköisesti energisoidut jälkeläisensä elävät loputtomiin, sillä näitä eivät
koske samat rajoitukset, jotka koskevat kuolevaisten lihallisuutta.
Jokainen
kahdeksasta pariskunnasta tuotti loppujen lopuksi 248 keskiväliolentoa, ja
siten tuli olevaisuuden piiriin alkuperäinen toisasteinen yhteisö -- luvultaan
1.984. Toisasteiset keskiväliolennot jakautuvat kahdeksaan alaryhmään. Heidän
tunnuksenaan on a-b-c ensimmäinen, toinen, kolmas ja niin edelleen. Ja sitten seuraavat d-e-f ensimmäinen, toinen ja niin
edelleen.
Aatamin rikkomuksen jälkeen ensiasteiset
keskiväliolennot palasivat Melkisedek-pesänhoitajien palvelukseen, kun taas
toisasteinen ryhmä asetettiin Aataminpojan keskuksen palvelukseen tämän
kuolemaan saakka. Kolmekymmentäkolme tällaista toisasteista keskiväliolentoa --
oman
[sivu 863]
organisaationsa päälliköt Aataminpojan kuoleman aikaan -- yritti siirtää koko yhteisön Melkisedekien palvelukseen, jotta sillä keinoin olisi saatu aikaan yhteistyötä ensiasteisen yhteisön kanssa. Mutta kun he eivät yrityksessään onnistuneet, he poistuivat kumppaniensa seurasta ja menivät omana ryhmänään planeetan pesänhoitajien palvelukseen.
Aataminpojan
kuoleman jälkeen toisasteisten keskiväliolentojen loppuosasta tuli kummallinen,
järjestymätön ja irrallinen Urantialla vaikuttava voima. Tuosta ajankohdasta
aina Makiventa Melkisedekin aikaan saakka he viettivät säännötöntä ja
järjestymätöntä elämää. Mainittu Melkisedek sai heidät osittain järjestykseen,
mutta aina Kristus Mikaelin aikaan asti he aiheuttivat silti vielä paljon
vahinkoa. Mikaelin maanpäälläolon aikana he tekivät kaikki lopullisen päätöksen
tulevasta kohtalostaan, ja uskollinen enemmistö ilmoittautui tällöin
ensiasteisten keskiväliolentojen johtajuuden alaiseksi.
7. KAPINALLISET KESKIVÄLIOLENNOT
Ensiasteisten keskiväliolentojen enemmistö lankesi Luciferin kapinan aikana syntiin. Kun planetaarisen kapinan aikaansaamaa hävitystä luetteloitiin, havaittiin muiden menetysten ohella, että 40.119 keskiväliolentoa alkuperäisistä 50.000:sta oli mennyt mukaan Caligastian kapinaan.
Toisasteisia keskiväliolentoja oli alun perin 1.984, ja näistä 873 ei suostunut asettumaan Mikaelin hallinnon puolelle, ja niin heidät Urantian planetaarisen tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä suuren Helluntain päivänä asian vaatimalla tavalla internoitiin. Kukaan ei pysty ennustamaan, mikä on oleva näiden langenneiden luotujen tulevaisuus.
Kumpaistakin kapinallisten keskiväliolentojen ryhmää pidetään turvasäilössä odottamassa järjestelmän kapinaan liittyvien asioiden lopullista oikeuskäsittelyä. Mutta ennen kuin planeetan nykyinen tuomiokausi julistettiin alkaneeksi, he tekivät maan päällä moniaita kummallisia tekoja.
Nämä epälojaalit keskiväliolennot kykenivät tietyissä olosuhteissa tekemään itsensä kuolevaisen olennon silmin nähtäviksi, ja aivan erityisesti tämä piti paikkansa luopuneiden toisasteisten keskiväliolentojen johtajan Beelsebubin kumppaneiden kohdalla. Mutta näitä ainutlaatuisia olentoja ei tule sekoittaa tiettyihin kapinalliskerubeihin ja -serafeihin, heitäkin nimittäin oli maan päällä aina Kristuksen kuoleman ja kuolleistanousun aikaan asti. Jotkut vanhemmat kirjoittajat nimittivät näitä kapinallisia keskiväliolentoja pahoiksi hengiksi ja demoneiksi eli riivaajiksi. Luopuriserafeja he nimittivät pahoiksi enkeleiksi.
Missään maailmassa pahat henget eivät lahjoittautuvan Paratiisin-Pojan fyysisen elämän jälkeen voi pitää vallassaan yhtäkään kuolevaismieltä. Mutta ennen Kristus Mikaelin Urantialla viettämää aikaa -- ennen Ajatuksensuuntaajien yleismaailmallista saapumista ja ennen Mestarin hengen vuodattamista kaiken lihan päälle -- näillä kapinallisilla keskiväliolennoilla oli todellakin kyky vaikuttaa eräiden alemmantasoisten kuolevaisten mieleen ja tietyssä määrin ohjata näiden tekoja. Tämä tapahtui paljolti samalla tavalla, jolla lojaalit keskiväliolennot toimivat palvellessaan Urantian kohtalon varajoukkoihin kuuluvien ihmisten tehokkaina yhteydensuojelijoina aikoina, jolloin Suuntaaja on tosiasiallisesti irti persoonallisuudesta siksi, että se on yhteydessä ihmisyyden yläpuolella oleviin älyllisiin olentoihin.
Seuraavassa lainauksessa ei ole kysymys pelkästä kielellisestä maalailusta, kun kirjoituksessa sanotaan: "Ja he toivat Hänen luokseen kaikenlaisia sairaita, saastaisten henkien riivaamia ja kuunvaihetautisia." Jeesus tiesi ja tunnisti eron, joka on mielenvikaisen ja demonin riivaaman välillä, vaikka hänen aikalaisensa ja hänen sukupolveensa kuuluneet nämä tilat mielessään pahasti sekoittivatkin.
Ei toki ennen Helluntaitakaan mikään
kapinallishenki voinut pitää vallassaan normaalia ihmismieltä, ja tuosta
päivästä alkaen on myös alemmantasoisten kuolevaisten heikko mieli
[sivu 864]
turvassa sellaiselta mahdollisuudelta. Totuuden Hengen saapumisen jälkeen niin kutsutussa pahojen henkien karkottamisessa on ollut kysymys siitä, että uskomus demonin vallassa olemisesta on sekoitettu hysteerisyyteen, mielenvikaisuuteen ja heikkomielisyyteen. Mutta älkää vain siksi, että Mikaelin lahjoittautuminen on Urantialla ikiajoiksi vapauttanut kaikki ihmismielet tällaisesta mahdollisuudesta, luulko, etteikö menneinä aikoina olisi ollut todellisuutta sellainen, että ihmismieli saattoi olla demonin vallassa.
Edentian Kaikkein Korkeimpien määräyksestä koko kapinallisten keskiväliolentojen ryhmää pidetään tällä hetkellä vangittuna. Enää he eivät vaeltele tässä maailmassa pahojaan tekemässä. Vaikka Ajatuksensuuntaajien läsnäolo jätettäisiinkin huomiotta, Totuuden Hengen vuodattaminen kaiken lihan päälle on tehnyt ikiajoiksi mahdottomaksi minkäänlaisten tai minkäännäköisten epälojaalien henkien koskaan enää tunkeutua edes heikoimpiin ihmismieliin. Helluntaipäivän jälkeen ei milloinkaan enää voi olla mitään sellaista kuin demonin vallassa oleminen.
8. YHDISTYNEET KESKIVÄLIOLENNOT
Kun tämä maailma viimeksi oli tuomiolla ja kun Mikael vei pois ajallisuuden nukkuvat eloonjäävät, jätettiin keskiväliolennot edelleen tänne auttamaan planeetalla suoritettavaa hengellistä ja puolittain hengellistä työtä. He toimivat nykyään molemmat luokat kattavan yhden ainoan olentoyhteisön muodossa, ja heidän lukumääränsä on 10.992. Urantian yhdistyneitä keskiväliolentoja johtaa nykyisin vuoron perään kummankin luokan vanhin jäsen. Tämä järjestely on ollut voimassa siitä lähtien, kun he kohta Helluntain jälkeen sulautuivat yhdeksi ryhmäksi.
Vanhemman eli ensiasteisen luokan jäsenet tunnetaan yleisesti numerotunnuksensa mukaan. Heille annetaan usein sellaisia nimiä kuin 1-2-3 ensimmäinen, 4-5-6 ensimmäinen, ja niin edelleen. Urantialla aatamilaisille keskiväliolennoille annetaan kirjaintunnus, jotta he erottuisivat numerotunnuksen saaneista ensiasteisista keskiväliolennoista.
Kummankin luokan jäsenet ovat aineettomia olentoja, mitä ravitsemukseen ja energialla latautumiseen tulee, mutta heillä on monia inhimillisiä ominaisuuksia ja he kykenevät nauttimaan teidän huumoristanne ja ymmärtämään sitä samoin kuin harjoittamaanne palvontaa. Milloin he ovat palvelemassa kuolevaisia, he ovat mukana inhimillisen työn, levon ja leikin hengessä. Mutta keskiväliolennot eivät nuku, eikä heillä myöskään ole suvunjatkamiskykyä. Toisasteinen ryhmä on tietyssä mielessä erilaistunut miespuolisuuden ja naispuolisuuden tapaan, ja heistä puhuttaessa käytetään usein maskuliinista tai feminiinistä persoonapronominia. Usein he myös työskentelevät yhdessä tällä tavoin pareittain.
Keskiväliolennot eivät ole ihmisiä eivätkä
enkeleitäkään, mutta toisasteiset keskiväliolennot ovat olemukseltaan lähempänä
ihmistä kuin enkeliä. Tavallaan he kuuluvat teidän rotuihinne ja ovat sen
vuoksi hyvin ymmärtäväisiä ja myötätuntoisia suhteissaan ihmisolentoihin. He
ovat korvaamattomia serafeille työssä, jota nämä tekevät ihmiskunnan eri
rotujen hyväksi ja yhdessä niiden kanssa, ja kummatkin luokat ovat
välttämättömiä kuolevaisten henkilökohtaisina suojelijoina palveleville
serafeille.
Urantian yhdistyneet keskiväliolennot on
planeetan serafien kanssa yhdessä suoritettavaa palvelua varten organisoitu
synnynnäisten lahjojen ja hankittujen taitojen mukaan seuraaviksi ryhmiksi:
1. Keskivälin sanansaattajat. Tämän
ryhmän jäsenillä on nimi; he ovat pieni joukko ja ovat evolutionaarisessa
maailmassa suureksi avuksi nopean ja luotettavan henkilökohtaisen
viestintäjärjestelmän palveluksessa toimiessaan.
2. Planetaariset vartiomiehet. Keskiväliolennot
ovat avaruuden maailmojen vartijoita, vartiomiehiä. He toimittavat tärkeitä
tehtäviä kaikkien niiden lukuisten ilmiöiden ja yhteydenpito tapojen
tarkkailijoina, joilla
[sivu 865]
on merkitystä maailman yliluonnollisille olennoille.
He partioivat planeetan näkymätöntä hengen maailmaa.
3. Kontaktipersoonallisuudet. Kun
otetaan yhteyttä aineellisten maailmojen kuolevaisiin olentoihin, sellaisiin
kuin on se henkilö, jonka kautta käsillä olevat viestit toimitettiin, käytetään
tähän tehtävään aina keskiväliolentoja. He ovat välttämätön tekijä tällaisissa
hengellisen ja aineellisen tason välisissä yhteyksissä.
4. Etenemisenauttajat. Nämä ovat muita
hengellisempiä keskiväliolentoja, ja heitä annetaan apulaisiksi niille eri serafiyhteisöille,
jotka toimivat planeetalla erikoisryhmissä.
Keskiväliolentojen välillä esiintyy merkittävää erilaisuutta siinä, miten kyvykkäitä he ovat saamaan yhteyden toisaalta heidän yläpuolellaan oleviin serafeihin ja toisaalta heidän alapuolellaan oleviin omiin ihmisserkkuihinsa. Esimerkiksi ensiasteisten keskiväliolentojen on ylenmäärin vaikea saada suoraa yhteyttä aineellisiin vaikuttajiin. He ovat huomattavasti lähempänä enkelintyyppistä olentoa, ja siksi heidät tavallisesti osoitetaankin työskentelemään planeetalla asuvien hengellisten voimien kanssa ja huolehtimaan näiden tarpeista. He toimivat taivaallisten vierailijoiden ja opiskelijavieraiden oppaina ja seuralaisina, kun taas toisasteiset olennot on miltei yksinomaisesti osoitettu huolehtimaan maailman aineellisista olennoista.
Uskolliset 1.111 toisasteista keskiväliolentoa suorittavat tärkeitä tehtäviä maan päällä. Ensiasteisiin työtovereihinsa verrattuina he ovat selvemmin materiaalisia. He ovat aavistuksen verran kuolevaisten näkökyvyn ulkopuolella, ja heidän mukautumisvaransa on riittävän väljä niin, että he halutessaan saavat yhteyden sellaiseen, mitä ihmiset kutsuvat "aineellisiksi olevaisiksi". Näillä ainutlaatuisilla olennoilla on tiettyjä tarkoin määriteltyjä valtuuksia ajallisuuden ja avaruuden ilmiöihin nähden -- maailmassa eläviä luontokappaleita poissulkematta.
Monet enkeleiden aikaansaamiksi luetut konkreettisluontoisemmat ilmiöt ovatkin olleet toisasteisten keskiväliolentojen suorittamia. Kun Jeesuksen evankeliumin ensimmäiset opettajat tuon ajan tietämättömien uskonnollisten johtajien toimesta heitettiin vankilaan, niin todellakin "Herran enkeli" "avasi yöllä vankilan ovet ja vei heidät ulos." Mutta mitä tulee Pietarin vapauttamiseen sen jälkeen, kun Jaakob oli Herodeksen määräyksestä tapettu, niin tässä tapauksessa enkelin tiliin pannun teon suorittikin toisasteinen keskiväliolento.
Nykyään heidän
päätehtävänään on olla niiden miesten ja naisten huomaamattomina,
henkilökohtaista yhteyttä pitävinä työtovereina, joista planeetan kohtalon
varajoukko koostuu. Juuri tämän toisasteisen ryhmän toiminta, jolle jotkut
ensiasteiseen joukkoon kuuluvat antoivat taitavaa tukea, sai aikaan sellaisen
persoonallisuuksien ja olosuhteiden koordinoitumisen Urantialla, että se
lopulta johti planeetan taivaalliset valvojat niiden anomusten vireillepanoon,
joiden tuloksena oli sen ilmoitusten sarjan mahdollistaneiden valtuuksien
myöntäminen, josta tämä esitys on yksi osa. Mutta on tehtävä selväksi, että
keskiväliolennoilla ei ole mitään osaa niissä surkeissa näytöksissä, joita
toimeenpannaan "spiritualismin" yleisnimikkeen alla. Urantialla
nykyisin olevat keskiväliolennot, joiden kaikkien maine on kunniallinen, eivät
ole yhteydessä niin kutsuttuihin "meedio"-ilmiöihin, eivätkä he
yleensä salli ihmisten olevan todistamassa heidän toisinaan välttämättömiä
fyysisiä toimintojaan tai muita yhteyksiään aineelliseen maailmaan, sellaisina
kuin nämä toiminnat ja yhteydet ihmisen aistein havaitaan.
9. URANTIAN VAKINAISET KANSALAISET
Toisin kuin kuolevaisten luotujen kaltaisia
evolutionaarisia taivasmatkalaisia ja enkeliarmeijoita keskiväliolentoja
voidaan pitää ensimmäisenä sellaisena vakinaisten asukkaiden ryhmänä,
[sivu 866]
jollaisia tavataan eri luokkiin kuuluvissa maailmoissa koko maailmankaikkeudessa. Tällaisia vakinaisia kansalaisia tavataan Paratiisiin-nousun varrella eri kohteissa.
Niistä taivaallisten olentojen monista luokista poiketen, jotka on osoitettu planeetalle hoivatehtäviin, keskiväliolennot elävät asutussa maailmassa. Serafit tulevat ja menevät, mutta keskiväliolennot pysyvät, eivätkä vastaisuudessakaan poistu, sillä vaikka he ovat syntyjään kyseiseltä planeetalta, he ovat silti sen hoivaajia, ja heistä muodostuu se katkeamaton järjestelmä, joka harmonisoi ja kytkee yhteen serafiarmeijoiden vaihtuvat hallinnot.
Urantian varsinaisina kansalaisina keskiväliolennot tuntevat samanlaista kiinnostusta tämän sfäärin kohtaloa kohtaan kuin tuntevat ihmiset. He ovat päättäväinen yhteenliittymä, joka työskentelee sinnikkäästi synnyinplaneettansa edistymisen hyväksi. Heidän päättäväisyydestään muistuttaa myös heidän yhteisönsä tunnuslause: "Minkä yhdistyneet keskiväliolennot ottavat tehdäkseen, sen yhdistyneet keskiväliolennot myös tekevät."
Vaikka jokaisella keskiväliolennolla on kyky
kulkea pitkin energiavirtapiirejä ja heillä siis on kyky poistua planeetalta,
he ovat jokainen erikseen sitoutuneet poistumaan planeetalta vasta, kun
universumin viranomaiset joskus tulevaisuudessa vapauttavat heidät
tehtävistään. Keskiväliolennot ovat sidoksissa planeettaan aina vakiintuneisiin
valon ja elämän aikakausiin saakka. Ellei oteta lukuun 1-2-3 ensimmäistä,
yksikään uskollinen keskiväliolento ei ole milloinkaan poistunut Urantialta.
1-2-3 ensimmäinen, ensiasteisen luokan
vanhin, vapautettiin välittömistä planetaarisista velvollisuuksista pian
Helluntain jälkeen. Tämä jalo keskiväliolento seisoi planeetan kapinan
traagisina päivinä järkähtämättä Vanin ja Amadonin rinnalla. Ja se pelottomuus,
jota hän osoitti johtajantoimessaan, vaikutti osaltaan vähentävästi hänen oman
luokkansa tappioiden määrään. Nykyään hän palvelee Jerusemissa ja on jäsenenä
neljänkolmatta neuvonantajan elimessä, lisäksi hän on jo kerran Helluntain
jälkeen toiminut Urantian kenraalikuvernöörinä.
Keskiväliolennot ovat planeettaan sidottuja, mutta niin kuin kuolevaiset jututtavat kaukaa saapuvia matkustavaisia ja saavat sillä tavoin kuulla tietoja planeetan etäisistäkin kolkista, samalla tavoin keskiväliolennotkin keskustelevat taivaallisten matkalaisten kanssa saadakseen tietää universumin kaukaisista paikoista. Näin he perehtyvät omaan paikallisjärjestelmäänsä ja universumiinsa, jopa Orvontoniin ja sen sisarluomuksiin, ja tällä keinoin he valmentuvat kansalaisen asemaan luotujen olentojen olemassaolon korkeammilla tasoilla.
Vaikka keskiväliolennot saatettiin olevaisuuden piiriin täysin kehittyneinä -- ilman, että he kokivat mitään kasvamisen tai kypsymisen vaihetta --, he eivät silti koskaan lakkaa varttumasta viisaudessa ja kokemuksessa. Kuolevaisten tavoin myös he ovat evolutionaarisia luotuja, ja heillä on kulttuuri, joka on aidosti evolutionaarinen saavutus. Urantian keskiväliolentokunnan joukossa on monia yleviä mieliä ja voimallisia henkiä.
Laajemmasta näkökulmasta katsottuna Urantian sivilisaatio on Urantian kuolevaisten ja Urantian keskiväliolentojen yhteinen saavutus, ja tämä pitää paikkansa näiden kahden kulttuuritason välillä nykyisin vallitsevasta eroavuudesta huolimatta, eroavuudesta, joka tasoittuu vasta valon ja elämän aikakausina.
Planeetan kuolemattoman kansalaisryhmän
saavutuksena keskivälikulttuuri ei ole yhtä altis sellaisille ajallisille
heilahduksille, jotka vaivaavat ihmissivilisaatiota. Ihmisten sukupolvet
unohtavat; keskiväliolentojen yhteisö muistaa, ja tämä muisti on asuttamanne
maailman perimätiedon aarreaitta. Tällä tavoin planeetan kulttuuri säilyy
tuolla planeetalla aina läsnä olevana, ja sopivassa tilanteessa tällaiset
tallessa olevat menneiden tapahtumien muistot ovat taas käytettävissä, siihen
tapaan kuin Urantian keskiväliolennot ovat lihallisille serkuilleen antaneet
kertomuksen Jeesuksen elämästä ja opetuksista.
[sivu 867]
Keskiväliolennot ovat niitä taitavia hoivaajia, jotka täyttävät Urantian aineellisten ja hengellisten alueiden välille Aatamin ja Eevan jälkeen ilmestyneen kuilun. He ovat niin ikään vanhempia veljiänne, tovereitanne pitkässä kamppailussa, jonka tavoitteena on saavuttaa vakiintunut valon ja elämän status Urantialle. Yhdistyneet keskiväliolennot ovat kapinassa koeteltu yhteisö, ja uskollisesti he esittävät oman osansa planeetan kehityksessä kunnes tämä maailma saavuttaa aikakausien päämäärän eli siihen kaukana tulevaisuudessa olevaan päivään saakka, jolloin rauha todellakin vallitsee maan päällä ja ihmisten sydämessä totisesti on hyvä tahto.
Näiden keskiväliolentojen suorittaman
arvokkaan työn johdosta olemme päätelleet, että he ovat todellakin olennainen
osa maailmojen henkijärjestelmää. Ja missä kapina ei ole turmellut planeetan
asioita, siellä he ovat serafeille vieläkin suuremmaksi avuksi.
Korkeiden henkien, enkeliarmeijoiden ja
keskivälitovereiden järjestelmä on kokonaisuudessaan innostuneen omistautunut
edistämään evolutionaaristen kuolevaisten asteittain tapahtuvaan
ylösnousemukseen ja täydellisyyden saavuttamiseen tähtäävää paratiisillista
suunnitelmaa. Se onkin yksi universumin suurenmoisimmista
toimintakokonaisuuksista niin hyvin kuolevaisille kuin keskiväliolennoillekin
-- se verrattomista verrattomin eloonjäämisjärjestelmä, joka tuo Jumalan alas
ihmisen luo ja sitten ylevän kumppanuuden avulla vie ihmisen ylös Jumalan luo
ja sen jälkeen palvelun täyttämään ikuisuuteen ja perillepääsyn
jumalallisuuteen.
[Esittänyt muuan Nebadonin Arkkienkeli.]