[sivu
1344]
JEESUKSEN SYNTYMÄ
JA VAUVAIKÄ
EI LIENE mahdollista esittää täyttä selvitystä niistä monista syistä, jotka johtivat Palestiinan valintaan maaksi, jossa Mikael lahjoittautui, eikä varsinkaan siitä, miksi juuri Joosefin ja Marian perhe olisi pitänyt valita tämän Jumalan Pojan Urantialle-ilmestymisen kehyksiksi. Tutustuttuaan Melkisedekien laatimaan raporttiin eristettyjen maailmojen tilanteesta Mikael Gabrielin kanssa asiasta neuvotellen valitsi lopulta Urantian planeetaksi, jolla hän panisi toimeen viimeisen lahjoittautumisensa.
Kun tämä päätös oli tehty, Gabriel kävi henkilökohtaisesti Urantialla, ja eri ihmisryhmiin perehdyttyään ja maailman ja sen kansojen hengelliset, älylliset, rodulliset ja maantieteelliset erityispiirteet katsastettuaan hän päätteli, että heprealaisiin liittyi suhteellisia asian puolesta puhuvia seikkoja, jotka oikeuttivat valitsemaan heidät lahjoittautumisen kohderoduksi. Kun Mikael oli tämän päätöksen hyväksynyt, Gabriel nimitti ja lähetti matkaan universumipersoonallisuuksien korkeampien luokkien keskuudesta valitun kaksitoistajäsenisen perhetoimikunnan, jolle annettiin tehtäväksi suorittaa tutkimus juutalaisten perhe-elämästä. Kun tämä toimikunta sai työnsä valmiiksi, Gabriel oli läsnä Urantialla ja otti vastaan sen esittämän raportin. Siinä asetettiin ehdolle kolme mahdollista pariskuntaa, jotka toimikunnan mielestä olisivat yhtä lupaavia Mikaelin hankkeissa olevan inkarnoitumalahjoittautumisen kohdeperheinä.
Kolmesta ehdolle
asetetusta pariskunnasta Gabriel valitsi henkilökohtaisesti Joosefin ja Marian
ja ilmestyi sittemmin omassa persoonassaan Marialle, missä yhteydessä hän
esitti tälle sen ilosanoman, että tämä oli valittu lahjoittautumislapsen
maiseksi äidiksi.
Jeesuksen (Joshua ben Josephin) ihmisisä,
Joosef, oli heprealainen heprealaisten joukossa, jos kohta hänessä olikin monia
ei-juutalaisia rotuaineksia, joita hänen sukupuuhunsa oli aika ajoin
ilmaantunut hänen esivanhempiensa äidinpuoleisten sukuhaarojen kautta. Jeesuksen
isän sukujuuret ulottuivat Abrahamin aikoihin asti ja tämän kunnianarvoisan
patriarkan kautta vanhempiin sukujuuriin, jotka johtivat sumereihin ja
nodiitteihin ja ammoisen sinisen ihmisen eteläisten heimojen kautta Andoniin ja
Fontaan. Joosefin esivanhemmat eivät olleet suoraan alenevassa polvessa
Daavidin ja Salomon jälkeläisiä, eikä Joosefin sukuhaara myöskään polveutunut
suoraan Aatamista. Joosefin lähimmät esivanhemmat olivat käsityöläisiä:
rakentajia, kirvesmiehiä, muurareita ja seppiä. Joosef itse oli kirvesmies ja
myöhemmin rakennusurakoitsija. Hänen perheensä kuului vanhaan ja maineikkaaseen
sukuun, joka edusti tavallisen kansan aatelistoa ja jonka maineikkuutta oli
tuon tuostakin korostanut sellaisten epätavallisten yksilöiden ilmaantuminen, joiden
ansiot Urantialla tapahtuneen uskonnon kehityksen yhteydessä olivat
merkittävät.
[sivu 1345]
Jeesuksen mainen äiti, Maria, oli monipolvisen, ainutlaatuisten esivanhempien suvun jälkeläinen. Hänen sukuunsa kuului monia Urantian rotuhistorian merkittävimpiä naisia. Vaikka Maria oli keskitasoinen, oman aikansa ja sukupolvensa nainen, joka temperamentiltaan oli koko lailla tavallinen, hänen esiäitiensä joukossa oli kuitenkin sellaisia kuuluisia naisia kuin Annon, Taamar, Ruut, Bathsheba, Ansie, Kloa, Eeva, Enta ja Ratta. Yhdelläkään tuon ajan juutalaisnaisella ei ollut yhtä loistokasta yhteisten esivanhempien sukupuuta eikä sukujuuria, jotka olisivat ulottuneet yhtä lupaaviin lähtökohtiin. Joosefin suvun tavoin Mariankin suvulle oli luonteenomaista vahvojen mutta keskitasoisten yksilöiden vallitsevuus, kuitenkin niin että vähän väliä oli ilmaantunut lukuisia sivilisaation edistymisen ja uskonnon edistyvän kehityksen kannalta erityisen merkittäviä persoonallisuuksia. Rodulliselta kannalta katsottuna Mariaa on tuskin oikein pitää juutalaisnaisena. Kulttuuriltaan ja uskoltaan hän oli juutalainen, mutta hänen rotuperimässään yhdistyi enemmänkin syyrialaisia, heettiläisiä, foinikialaisia, kreikkalaisia ja egyptiläisiä aineksia. Hänen rotuperimänsä oli yleisluontoisempi kuin Joosefin.
Kaikista
Mikaelin hankkeissa olleen lahjoittautumisen aikoihin Palestiinassa eläneistä
pariskunnista Joosefilla ja Marialla oli ihanteellisin yhdistelmä laajalle
ulottuvia rodullisia siteitä ja verraton keskiverto persoonallisuuden
ominaisuuksia. Mikaelin suunnitelmana oli ilmestyä maan päälle keskitason
ihmisenä, jotta tavalliset ihmiset saattaisivat ymmärtää häntä ja ottaa hänet
vastaan. Siksi Gabriel valitsikin juuri Joosefin ja Marian kaltaiset henkilöt
lahjoittautumavanhemmiksi.
2. GABRIEL ILMESTYY ELISABETILLE
Jeesuksen Urantialla suorittaman elämäntyön
aloitti varsinaisesti Johannes Kastaja. Johanneksen isä, Sakarias, kuului
juutalaiseen papistoon, kun hänen äitinsä Elisabet taas oli erään kohtalaisen
varakkaan sukuhaaran jäsen samassa laajassa sukuryhmässä, johon myös Jeesuksen
äiti Maria kuului. Sakarias ja Elisabet olivat lapsettomia, vaikka he olivat
olleet naimisissa jo monet vuodet.
Oli kesäkuun loppupuoli vuonna 8 eKr, noin kolme kuukautta Joosefin ja Marian avioonmenon jälkeen, kun Gabriel eräänä päivänä keskipäivän tietämissä ilmestyi Elisabetille, aivan kuten hän myöhemmin ilmaisi läsnäolonsa Marialle. Gabriel sanoi:
"Miehesi Sakariaan seistessä alttarin edessä Jerusalemissa ja koolla olevan väen rukoillessa vapahtajan tulemista olen minä, Gabriel, tullut ilmoittaakseni sinulle, että olet kohta synnyttävä pojan, joka on oleva tämän jumalallisen opettajan edelläkävijä, ja sinun on annettava pojallesi nimeksi Johannes. Hän on varttuva Herralle, Jumalallesi, vihittynä, ja miehen iän saavutettuaan hän on ilahduttava sydäntäsi, sillä hän on kääntävä monta sielua Jumalan puoleen, ja hän on myös julistava kansasi sielunparantajan ja koko ihmiskunnan hengenvapahtajan tulemista. Maria, muuan sukukuntasi nainen, on oleva tämän lupauksen lapsen äiti, ja tulen ilmestymään myös hänelle."
Tämä näky
pelästytti Elisabetia suuresti. Gabrielin lähdettyä hän pohdiskeli mielessään
tätä kokemusta majesteettisen vierailijan sanoja kauan aikaa aprikoiden, mutta
aviomiestään lukuun ottamatta hän ei puhunut tästä ilmoituksesta kenellekään
ennen kuin hän myöhemmin, seuraavan vuoden helmikuun alussa, keskusteli asiasta
Marian kanssa.
Viiteen
kuukauteen Elisabet ei kuitenkaan paljastanut salaisuuttaan edes miehelleen.
Sen jälkeen kun hän oli esittänyt kertomuksensa Gabrielin vierailusta, Sakarias
oli hyvin epäuskoinen ja viikkokaudet hän piti koko kokemusta epätotena. Vasta
kun hän ei enää voinut asettaa kyseenalaiseksi sitä, etteikö Elisabet odottanut
lasta, hän suostui puolesta sydämestään uskomaan Gabrielin käyneen hänen
vaimonsa luona. Sakarias oli Elisabetin odotettavissa olevasta äitiydestä
[sivu 1346]
perin hämillään,
mutta ei epäillyt vaimonsa aviollista uskollisuutta siitäkään huolimatta, että
hän itse oli jo varsin iäkäs. Vasta noin kuusi viikkoa ennen Johanneksen
syntymää Sakarias erään syvästi vaikuttaneen unennäön jälkeen vakuuttui täysin
siitä, että Elisabetista oli määrä tulla kohtalon pojan äiti, pojan, jonka
olisi määrä valmistaa tie Messiaan tulemiselle.
Gabriel ilmestyi
Marialle marraskuun puolivälin paikkeilla vuonna 8 eKr, kun tämä oli Nasaretin
kodissa omissa askareissaan. Myöhemmin, sitten kun Maria tiesi varmuudella,
että hänestä oli määrä tulla äiti, hän taivutti Joosefin antamaan hänelle luvan
matkustaa Juudan kaupunkiin, joka sijaitsi kukkuloilla noin kuuden kilometrin
päässä Jerusalemista, käydäkseen tapaamassa Elisabetia. Gabriel oli kummallekin
tulevalle äidille ilmoittanut ilmestyvänsä myös toiselle. He olivat
luonnollisestikin innokkaita tapaamaan toisensa, vertailemaan kokemuksiaan ja
keskustelemaan siitä, mikä heidän poikiensa tulevaisuus saattaisi olla. Maria
viipyi kaukaisen serkkunsa luona kolmen viikon ajan. Elisabet teki parhaansa
vahvistaakseen Marian uskoa Gabrielin näyttäytymiseen, niin että tämä palasi
kotiin entistä paremmin omistautuneena kutsumukselleen toimia sen kohtalon
lapsen äitinä, jonka hän oli kohta saattava maailmaan avuttomana pienokaisena,
tämän maailman tavallisena ja normaalina pikkulapsena.
Johannes syntyi
Juudan kaupungissa maaliskuun 25 päivänä vuonna 7 eKr. Sakarias ja Elisabet
iloitsivat suuresti todetessaan, että heille Gabrielin lupauksen mukaisesti oli
syntynyt poika. Ja kun he kahdeksantena päivänä veivät lapsen
ympärileikattavaksi, he antoivat tälle virallisesti nimen Johannes, kuten heitä
aikaisemmin oli kehotettu tekemään. Muuan Sakariaan veljenpoika oli jo lähtenyt
Nasaretiin viemään Marialle Elisabetin viestiä siitä, että hänelle oli syntynyt
poika ja että tämän nimi olisi oleva Johannes.
Johanneksen varhaisimmasta lapsuudesta lähtien hänen
vanhempansa juurruttivat häneen harkitusti ajatuksen siitä, että hän varttuisi
tullakseen hengelliseksi johtajaksi ja uskonnolliseksi opettajaksi. Ja
Johanneksen sydämen maaperä oli aina vastaanottavainen tällaisten ajatuksia
herättävien siementen kylvölle. Jo lapsena hän kävi tavan takaa temppelissä,
milloin hänen isänsä oli palveluksen toimittajan vuorossa, ja kaiken hänen
siellä näkemänsä merkityksellisyys vaikutti häneen tavattomasti.
3. GABRIELIN ILMOITUS MARIALLE
Eräänä iltana,
auringonlaskun aikaan, ennen kuin Joosef oli ehtinyt kotiin, Gabriel ilmestyi
Marialle matalan kivipöydän vierellä, ja kun Maria oli tointunut
järkytyksestään, Gabriel sanoi: "Tulen hänen käskystään, joka on Mestarini
ja jota olet rakastava ja vaaliva. Sinulle, Maria, tuon ilosanoman
ilmoittaessani, että se, mikä sinussa on siinnyt, on taivaassa säädetty, ja
ajan täyttyessä olet synnyttävä pojan. Olet kutsuva häntä Joosuaksi, ja hän on
laskeva taivaan valtakunnan perustan maan päälle ja ihmisten keskuuteen. Muille
älä tästä asiasta puhu kuin Joosefille ja Elisabetille, sukusi vaimolle, jolle
minä myös olen ilmestynyt ja joka kohta on hänkin saattava maailmaan pojan.
Pojan nimi on oleva Johannes, ja hän on valmistava tietä sille vapahduksen
sanomalle, josta sinun poikasi on suurella väkevyydellä ja syvällä
vakaumuksella julistava ihmisille. Ja sitä, mitä sinulle, Maria, sanon, älä
epäile, sillä tämä koti on valittu kohtalon lapsen maiseksi asuinsijaksi. Minun
siunaukseni on sinun päälläsi, Kaikkein Korkeimpien väkevyys on sinua
vahvistava ja koko maanpiirin Herran varjo on lepäävä sinun ylläsi."
Maria pohdiskeli
tätä vierailua sydämensä sopukoissa monta viikkoa eli niin kauan, että hän
tiesi varmasti odottavansa lasta. Vasta tällöin hän rohkeni paljastaa nämä
epätavalliset
[sivu 1347]
tapahtumat
miehelleen. Kun Joosef kuuli kaiken siitä, mitä äsken kerrottiin, niin vaikka
hän luottikin suuresti Mariaan, hän tunsi itsensä kovin kiusatuksi eikä saanut
unta moneen yöhön. Joosefilla oli aluksi epäilyksiä Gabrielin käynnin suhteen.
Kun hän sitten jotakuinkin vakuuttui siitä, että Maria oli todellakin kuullut
jumalallisen viestintuojan äänen ja katsellut tämän hahmoa, hän oli pyörällä
päästään yrittäessään saada selvyyttä siihen, miten tällaista voi tapahtua.
Miten voisi ihmisolentojen jälkeläinen olla jumalallisen kohtalon lapsi? Joosef
ei kyennyt mitenkään sovittamaan yhteen näitä keskenään ristiriitaisia
ajatuksia ennen kuin sekä hän itse että Maria monen viikon miettimisen jälkeen
tulivat siihen johtopäätökseen, että heidät oli valittu Messiaan vanhemmiksi,
vaikkei juutalaisten keskuudessa juurikaan ollut ajateltu, että odotetun
vapahtajan tulisi olla jumalallista olemusta. Kun tähän merkittävään
johtopäätökseen oli päädytty, Maria lähti sen jälkeen kiireesti keskustelemaan
Elisabetin kanssa.
Palattuaan Maria
meni käymään vanhempiensa Joakimin ja Hannan luona. Hänen kummatkin veljensä ja
kummatkin sisarensa samoin kuin hänen vanhempansa olivat aina varsin
epäileväisiä Jeesuksen jumalallisen tehtävän suhteen, vaikkeivät he tähän
aikaan luonnollisestikaan tienneet mitään Gabrielin vierailusta. Mutta Maria
uskoutui kyllä sisarelleen Salomelle ja kertoi tälle luulevansa, että hänen
pojastaan oli määrä tulla suuri opettaja.
Gabriel teki ilmoituksensa Marialle Jeesuksen sikiämistä
seuranneena päivänä, ja se oli ainoa yliluonnollinen tapahtuma, joka liittyi
koko hänen kokemukseensa lupauksen lapsen odottamisesta ja
maailmaansaattamisesta.
Joosef ei
tottunut ajatukseen, että Mariasta oli määrä tulla epätavallisen lapsen äiti,
ennen kuin hän oli nähnyt erään sangen syvästi vaikuttaneen unen. Tässä unessa
hänelle ilmestyi loistava taivaallinen viestintuoja, joka sanoi muun muassa:
"Joosef, ilmestyn Hänen käskystään, joka nyt hallitsee korkeuksissa, ja
minulle on annettu määräys kertoa pojasta, jonka Maria on synnyttävä ja josta
on tuleva suuri valo maailmassa. Hänessä on oleva elämä, ja hänen elämästään on
tuleva ihmiskunnan valo. Ensiksi hän tulee oman kansansa luo, mutta harvassa
ovat ne, jotka ottavat hänet vastaan; mutta kaikille, jotka hänet vastaan
ottavat, hän on ilmoittava, että he ovat Jumalan lapsia." Tämän kokemuksen
jälkeen Joosef ei koskaan enää osaksikaan epäillyt Marian kertomusta Gabrielin
käynnistä ja lupauksesta, että syntymättömästä lapsesta oli määrä tulla
jumalallinen sanansaattaja maailmalle.
Minkään näiden
vierailujen yhteydessä ei Daavidin huoneesta puhuttu sanaakaan. Yhtään kertaa
ei sanaakaan lausuttu, että Jeesuksesta tulisi "juutalaisten
vapahtaja", ei edes siitä, että hän tulisi olemaan kauan kaivattu Messias.
Jeesus ei ollut sellainen Messias, jollaista juutalaiset olivat odottaneet,
vaan hän oli maailman vapahtaja. Hänen tehtävänsä koski kaikkia rotuja
ja kansoja, ei mitään yksittäistä ryhmää.
Joosef ei ollut kuningas Daavidin sukua. Maria oli enemmän Daavidin sukujuurta kuin konsanaan Joosef. Joosef meni kylläkin Daavidin kaupunkiin, Beetlehemiin, merkityttämään nimensä roomalaisten väestöluetteloon, mutta tämä johtui siitä, että muuan suoraan Daavidista polveutuva Saadok oli kuusi sukupolvea aiemmin ottanut ottolapsekseen Joosefin tuolloista sukupolvea olleen ja orvoksi jääneen esi-isän. Tästä syystä Joosefkin laskettiin kuuluvaksi "Daavidin huoneeseen".
Useimmat Vanhan testamentin niin kutsutuista
messiasprofetioista sovitettiin tarkoittamaan Jeesusta vasta kauan sen jälkeen,
kun hän oli elänyt elämänsä maan päällä. Heprealaisprofeetat olivat
vuosisatojen ajan julistaneet vapahtajan tulemista, ja toinen toistaan
seuranneet sukupolvet olivat konstruoineet nämä lupaukset niin, että ne
viittasivat uuteen juutalaiseen hallitsijaan. Tämä istuisi Daavidin
valtaistuimella ja Mooseksen maineikkain
[sivu 1348]
tunnusteollisin
menetelmin ryhtyisi rakentamaan voimakasta Palestiinan juutalaista, kaikesta
vieraasta herruudesta vapaata kansakuntaa. Monia kuvakielisiä tekstikohtia,
joita heprealaiskirjoituksissa esiintyy pitkin matkaa, sovellettiin sitä paitsi
myöhemmin väärin niin, että ne pantiin tarkoittamaan Jeesuksen elämäntehtävää.
Monia Vanhan testamentin sanontoja vääristeltiin, jotta ne näyttäisivät sopivan
Mestarin maisen elämän johonkin tapahtumaan. Erään kerran Jeesus itsekin
kiisti, että hänellä olisi jokin side Daavidin kuningashuoneeseen. Yksinpä
sellainenkin tekstikohta kuin "nuori nainen on synnyttävä pojan"
muutettiin kuuluvaksi "neitsyt on synnyttävä pojan." Sanottu koskee
myös niitä moniaita sukutauluja, joita on laadittu sekä Joosefin että Marian
osalta. Ne laadittiin Mikaelin tässä maailmassa elämän elämänvaiheen jälkeen,
ja moniin näistä sukutauluista toki sisältyy useita Mestarin esivanhempia,
mutta kokonaisuutena ottaen ne eivät ole aitoja, eikä niihin voi luottaa niin
kuin ne olisivat todenperäisiä. Jeesuksen alkuaikojen seuraajat lankesivat
aivan liian usein sellaiseen houkutukseen, että he panivat kaikki muinaiset
profeetalliset sanat näyttämään siltä kuin ne saisivat täyttymyksensä heidän
Herransa ja Mestarinsa elämässä.
Joosef oli leppoisa mies, tavattoman tunnollinen ja kaikin puolin uskollinen oman kansansa uskonnollisia sovinnaistapoja ja käytäntöjä kohtaan. Hän puhui vähän, mutta ajatteli paljon. Juutalaisten surkea ahdinko aiheutti Joosefille paljon surua. Nuoruusiässä hän oli kahdeksan sisaruksensa parissa eläessään ollut iloisempi, mutta avioelämänsä alkuvuosina (Jeesuksen lapsuuden aikana) häntä vaivasivat lievät hengelliset masennuskaudet. Hänen sielunliikkeissään tapahtui huomattava muutos parempaan päin juuri ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa ja sen jälkeen, kun hänen nousunsa kirvesmiehen paikalta menestyvän urakoitsijan asemaan oli kohentanut hänen perheensä taloudellista tilannetta.
Maria oli
temperamentiltaan täysin miehensä vastakohta. Hän oli tavallisesti iloinen, oli
perin harvoin alakuloinen, ja hänen mielenlaatunsa oli aina aurinkoinen. Maria
päästi emotionaaliset tunteensa estoitta ja tavan takaa valloilleen, eikä häntä
koskaan nähty murhemielisenä ennen kuin vasta Joosefin äkillisen kuoleman
jälkeen. Ja tuskin hän oli tästä järkytyksestä toipunut, kun hänen
kannettavakseen sysättiin huolet ja sydämentutkiskelut, jotka aiheutuivat hänen
vanhimman poikansa epätavallisesta elämänurasta, elämänurasta, joka niin perin
nopeasti avautui hänen hämmentyneen katseensa edessä. Mutta Maria osoitti tämän
epätavallisen kokemuksen alusta loppuun saakka tyyneyttä, rohkeutta ja
melkoista viisautta siinä, miten hän suhtautui kummalliseen ja huonosti
ymmärrettyyn esikoispoikaansa ja tämän kuoleman jälkeen elossa oleviin
sisaruksiin.
Suuren osan
epätavallisesta lempeydestään ja ihmeellisen myötätuntoisesta ihmisluonnon
ymmärryksestään Jeesus sai isältään. Äidiltään hän peri sen lahjan, joka
hänellä oli suurena opettajana, samoin kuin valtavan kykynsä oikeudentuntoiseen
suuttumukseen. Tunne-elämänsä reaktioissaan aikuisikänsä elinympäristöön Jeesus
oli toisinaan isänsä kaltainen: mietiskelevä ja harras, joskus hänelle oli
ominaista ilmeinen surumielisyys; mutta useammin hän rynnisti eteenpäin
tavalla, joka oli ominaista hänen äitinsä optimistiselle ja määrätietoiselle
luonteenlaadulle. Kaiken kaikkiaan on sanottava, että Marian temperamentti
pyrki hallitsemaan jumalallisen Pojan elämänuraa sitä mukaa kuin hän varttui ja
ryhtyi aikuisikänsä valtaviin tekoihin. Joiltakin yksityiskohdiltaan Jeesus oli
vanhempiensa ominaispiirteiden sekoitus, toisissa kohdin hän osoitti yhden
vanhempansa ominaispiirteitä toisen vanhemman ominaispiirteiden vastakohtana.
Juutalaisten
seremoniatapojen täsmällisen tuntemuksensa ja epätavallisen perehtyneisyytensä
heprealaisiin kirjoituksiin Jeesus oppi Joosefilta. Marialta hän sai laveamman
näkökulman uskonnolliseen elämään ja vapaamielisemmän käsityksen
henkilökohtaisesta hengellisestä vapaudesta.
[sivu 1349]
Sekä Joosefin
että Marian perhe olivat saaneet aikaansa nähden hyvän sivistyksen. Omaan
aikaansa ja yhteiskunnalliseen asemaansa verrattaessa Joosef ja Maria olivat
huomattavasti keskitasoa sivistyneempiä. Joosef oli ajattelija; Maria oli
suunnittelija, taitava löytämään sovelluksia, ja välittömässä toimeenpanossa
hän oli käytännöllinen. Joosef oli mustasilmäinen ja tummaverinen, Maria oli
ruskeasilmäinen, tyypiltään lähes vaaleaverinen.
Jos Joosefin
elämä olisi jatkunut, hänestä olisi epäilemättä tullut vanhimman poikansa
jumalalliseen tehtävään lujasti uskova ihminen. Maria heittelehti uskon ja
epäuskon välillä. Hänen muiden lastensa, hänen ystäviensä ja sukulaistensa
omaksuma asenne vaikutti häneen suuresti, mutta kun tuli kyse hänen
lopullisesta suhtautumisestaan, silloin hänet saattoi aina oikealle tielle
muisto Gabrielin ilmestymisestä hänelle heti lapsen sikiämisen jälkeen.
Maria oli
oivallinen kankaankutoja ja keskimääräistä taitavampi useammissa tuon ajan
talousaskareissa. Hän oli hyvä taloudenpitäjä ja verraton perheenemäntä. Joosef
ja Maria olivat molemmat hyviä opettajia, ja he huolehtivat siitä, että heidän
lapsensa perehtyivät hyvin tuon ajan opilliseen sivistykseen.
Kun Joosef oli
nuori mies, kävi niin, että Marian isä otti hänet töihin rakentamaan
siipirakennusta taloonsa. Ja kun Maria tällöin erään päivällistauon aikana toi
Joosefille kupillisen vettä, silloin varsinaisesti alkoi sen pariskunnan
seurustelu, josta oli määrä tulla Jeesuksen vanhemmat.
Joosef ja Maria
vihittiin juutalaisen tavan mukaan Marian kotona Nasaretin lähistöllä, kun
Joosef oli kaksikymmentäyksivuotias. Tähän avioliittoon päättyi lähes kaksi
vuotta jatkunut tavanomainen seurusteluaika. Pian tämän jälkeen he muuttivat
siihen uuteen kotiinsa Nasaretissa, jonka Joosef oli kahden veljensä avustamana
rakentanut. Talo sijaitsi ympäröivän maaseudun ylle lumoavana kohoavan
kukkulamaaston juurella. Tässä erityisesti heitä varten valmistetussa kodissaan
nuoret ja odotuksentäyteiset vanhemmat olivat ajatelleet ottaa vastaan
lupauksen lapsen yhtään aavistamatta, että tämä koko universumin kannalta
äärimmäisen tärkeä tapahtuma tulisi sattumaan hetkenä, jolloin he olisivat
Juudean Beetlehemissä, kaukana kotoa.
Joosefin
sukulaisista tuli enimmältään Jeesuksen opetuksiin uskovia, mutta Marian sukuun
kuuluvista vain muutamat uskoivat häneen ennen kuin hän poistui tästä
maailmasta. Joosef kallistui enemmän odotettua Messiasta koskevan hengellisen
käsityksen kannalle, mutta Maria ja hänen sukunsa, eritoten hänen isänsä,
pitivät kiinni ajatuksesta, että Messias olisi ajallinen vapahtaja ja
poliittinen vallankäyttäjä. Marian esi-isät olivat olleet näkyvästi mukana
tuolloin vasta äskettäin koetuissa makkabealaisriennoissa.
Joosef oli vahvasti juutalaisen uskonnon itäisten eli
babylonialaisten katsantokantojen puolella, Maria suuntautui voimakkaasti lain
ja profeettojen vapaamielisemmän ja laveamman, läntisen eli hellenistisen,
tulkinnan kannalle.
Jeesuksen koti
oli lähellä Nasaretin pohjoisosassa sijaitsevaa korkeaa kukkulaa ja jonkin
matkan päässä kaupungin itäosassa sijainneelta kyläkaivolta. Jeesuksen perhe
asui kaupungin laidalla, ja siksi hänen oli myöhemmin helppo lähteä tavan takaa
tekemilleen kävelyretkille maaseudulle ja tehdä retkiä tämän lähikukkulan
huipulle, kukkulan, joka on kaikista etelä-Galilean kukkuloista korkein, ellei
oteta lukuun Taaborin vuorijonoa idän suunnalla ja Nainin
[sivu 1350]
kukkulaa, joka
oli jokseenkin yhtä korkea. Heidän kotinsa sijaitsi tämän kukkulan eteläisestä
kalliokohoumasta hieman etelään ja itään ja mainitun kukkulan juuren ja
Nasaretista Kaanaan päin johtavan tien puolivälissä. Sen lisäksi, että Jeesus
harjoitti kukkulallakiipeilyä, hän seuraili kävelyretkillään myös mieluusti
kapeaa polkua, joka kierteli kukkulan juurella koillisen suunnalla ja päättyi
kohdassa, jossa se yhtyi Sepforiintiehen.
Joosefin ja
Marian koti oli yksihuoneinen kivirakennus, jossa oli tasakatto ja eläinsuojana
toimiva siipirakennus. Kalustukseen kuului matala kivipöytä, saviastioita,
kivivateja ja -patoja, kangaspuut, lampunjalka, muutama jakkara sekä mattoja
kivilattiallanukkumista varten. Takapihalla, kotieläinsuojana toimivan
siipirakennuksen lähellä, oli katos suojaamassa leivinuunia ja viljan
jauhamiseen käytettävää myllyä. Tämäntyyppisen myllyn käyttämiseen tarvittiin
kaksi henkilöä: toinen jauhamaan ja toinen jyviä syöttämään. Pikkupoikana
Jeesuksella oli tapana syöttää jyviä tähän myllyyn hänen äitinsä vääntäessä
jauhinta.
Myöhempinä vuosina, kun perheen koko kasvoi, heillä oli
aterioidessaan tapana istua kyykyssä entistä suuremman kivipöydän ääressä ja
ottaa kukin itse ruokaa yhteiseltä ruokavadilta tai padasta. Illallispöytää
valaisi talvella pieni oliiviöljyllä täytetty laakea savilamppu. Martan
syntymän jälkeen Joosef rakensi tähän taloon lisätilan, suuren huoneen, jota
päiväsaikaan käytettiin puusepänverstaana ja öisin makuuhuoneena.
Maaliskuussa
vuonna 8 eKr (samassa kuussa, jolloin Joosef ja Maria menivät naimisiin)
keisari Augustus määräsi, että kaikki Rooman valtakunnan asukkaat oli
laskettava, eli että oli suoritettava väestönlaskenta, jota voitaisiin käyttää
tehokkaamman verotuksen toimeenpanon perustana. Juutalaiset olivat suhtautuneet
aina hyvin ennakkoluuloisesti kaikkiin yrityksiin "ihmisten
lukemiseksi", ja tämä seikka yhdessä sen seikan kanssa, että Juudean kuninkaalla
Herodeksella oli vakavia vaikeuksia omassa maassaan, oli johtanut tämän
väestönlaskennan toimeenpanon lykkäämiseen yhdellä vuodella juutalaisten
kuningaskunnassa. Koko Rooman valtakunnassa tämä väestönlaskenta toimitettiin
vuonna 8 eKr, paitsi Herodeksen Palestiinan kuningaskunnassa, jossa se
suoritettiin vuonna 7 eKr eli vuotta myöhemmin.
Marian ei olisi
ollut välttämätöntä lähteä Beetlehemiin kirjoihin merkittäväksi, sillä
Joosefilla oli oikeus suorittaa rekisteröityminen perheensä puolesta, mutta
seikkailunhaluisena ja tarmokkaana henkilönä Maria vaatimalla vaati päästä
hänen mukaansa. Häntä pelotti jäädä yksin, saattoihan nimittäin käydä, että
lapsi syntyisi sillä aikaa, kun Joosef olisi poissa. Ja Beetlehem ei sitä
paitsi ollut kaukana Juudan kaupungista, ja Maria piti mahdollisena, että hän
pääsisi tekemään mieluisan vierailun sukulaisensa Elisabetin luokse.
Joosef itse
asiassa kielsi Mariaa tulemasta mukaansa, mutta kiellosta ei ollut mitään
hyötyä. Kun pakattiin evästä kolmen tai neljän päivän matkaa varten, Maria
laittoi kaksinkertaiset annokset ja valmistautui matkaa varten. Mutta ennen
kuin he varsinaisesti astuivat taipaleelle, Joosef oli myöntynyt Marian
mukaantuloon, ja päivänkoitteessa he lähtivät Nasaretista ilo sydämessään.
Joosef ja Maria
olivat köyhiä, ja koska heillä oli vain yksi kuormajuhta, niin Maria, jonka
raskaudentila oli jo pitkällä, istui matkatarpeiden kanssa eläimen selässä
Joosefin kulkiessa jalan juhtaa taluttaen. Kodin rakentaminen ja varustaminen
olivat olleet Joosefille suuri rasitus, sillä hänen oli annettava osuutensa
myös vanhempiensa elatukseen. Hänen isästään oli nimittäin vähän aikaisemmin
tullut työkyvytön. Ja näin tämä juutalaispariskunta lähti vaatimattomasta
kodistaan vuoden 7 eKr elokuun 18 päivän varhaisena aamuhetkenä taivaltamaan
kohti Beetlehemiä.
[sivu 1351]
Heidän
ensimmäinen matkapäivänsä vei heidät Gilboavuoren eduskukkuloiden taakse, ja
siellä he leiriytyivät yöksi Jordanvirran rannalle ja ryhtyivät arvailemaan,
minkähänlainen poika heille syntyisi. Joosef piti kiinni käsityksestä, että
tämä olisi hengellinen opettaja, Marian puolestaan takertuessa näkemykseen,
että tämä olisi juutalainen Messias, heprealaiskansakunnan vapahtaja.
Anivarhain
elokuun 19 päivän aamuna Joosef ja Maria olivat jälleen matkalla. He nauttivat
puolisensa Jordaninlaakson ylle kohoavan Sartabavuoren juurella, jatkoivat
sitten matkaansa ja saapuivat Jerikoon yöksi. Siellä he jäivät kaupungin
liepeillä maantien poskessa sijaitsevaan majataloon. Ilta-aterian jälkeen
nasaretilaismatkamiehet vetäytyivät yön lepoon vasta käytyään pitkät
keskustelut Rooman vallan harjoittamasta sorrosta, Herodeksesta, väestön
kirjoihinviemisestä ja siitä, missä määrin toisaalta Aleksandrialla ja
toisaalta Jerusalemilla oli vaikutusta juutalaisen oppineisuuden ja kulttuurin
keskuksina. Elokuun 20 päivän aamunkoitteessa he jatkoivat matkaansa ja
saapuivat ennen puoltapäivää Jerusalemiin. Siellä he kävivät temppelissä ja
jatkamalla kulkuaan päämääräänsä kohti he saapuivat Beetlehemiin parhaaseen
aikaan iltapäivällä.
Majatalo oli
täpötäynnä, ja niinpä Joosef koetti saada majapaikkaa etäisten sukulaisten
luota, mutta jokainen huone Beetlehemissä oli täpötäynnä. Palatessaan majatalon
pihalle hän sai kuulla, että kallion kupeeseen louhitut ja heti majatalon alapuolella
sijaitsevat karavaanitallit oli tyhjennetty eläimistä ja siivottu majoituksen
tarpeessa olevia varten. Joosef jätti aasin pihamaalle ja nosti harteilleen
heidän vaate- ja evässäkkinsä ja laskeutui yhdessä Marian kanssa kiviportaat
alas heidän majapaikkaansa. He havaitsivat asettuneensa tilaan, joka oli ollut
viljan varastointihuoneena pilttuiden ja seimien edessä. Sinne oli ripustettu
telttaverhoja, ja he pitivät itseään onnekkaina saatuaan näinkin mukavan
majapaikan.
Joosef oli ajatellut mennä suoralta kädeltä
merkityttämään heidät kirjoihin, mutta Maria oli uupunut. Hän oli melkoisen
levoton ja pyysi Joosefia jäämään hänen vierelleen, minkä tämä tekikin.
Koko seuraavan
yön Maria oli rauhaton, niin ettei heistä kumpikaan saanut paljon unta. Päivän
koittaessa synnytyspoltot tuntuivat jo selvästi, ja keskipäivän aikaan, elokuun
21 päivänä vuonna 7 eKr Maria synnytti naispuolisten matkalaistovereiden
avustamana ja näiden hellässä hoivassa poikalapsen. Jeesus Nasaretilainen syntyi
tähän maailmaan, hänet kapaloitiin vaatteisiin, jotka Maria oli tuonut mukanaan
tällaista tilanteen mahdollista käännettä ajatellen, ja pantiin läheiseen
seimeen makaamaan.
Luvattu lapsi
syntyi täsmälleen samalla tavalla kuin kaikki lapset ovat tähän maailmaan ennen
tuota päivää ja sen jälkeen tulleet. Ja kahdeksantena päivänä hänet juutalaisen
tavan mukaan ympärileikattiin ja hänelle annettiin virallisesti nimi Joshua
(Jeesus).
Jeesuksen
syntymää seuranneena päivänä Joosef merkitytti heidät väestökirjoihin. Hän
tapasi miehen, jonka kanssa he olivat keskustelleet kahta iltaa aikaisemmin
Jerikossa, ja tämä vei Joosefin erään varakkaan ystävänsä luo, jolla oli huone
majatalossa ja joka sanoi ilomielin vaihtavansa majapaikkaa
nasaretilaispariskunnan kanssa. Tuona iltapäivänä he muuttivat majataloon,
jossa he asuivat lähes kolme viikkoa, kunnes pääsivät majoittumaan Joosefin
erään kaukaisen sukulaisen taloon.
Toisena päivänä
Jeesuksen syntymän jälkeen Maria lähetti Elisabetille sanoman, että hänen
lapsensa oli tullut maailmaan, ja sai vastaukseksi viestin, jossa Joosef
kutsuttiin Jerusalemiin keskustelemaan kaikista heidän asioistaan Sakariaksen
kanssa. Seuraavalla viikolla Joosef menikin Jerusalemiin pitämään kokousta
Sakariaan kanssa. Sekä Sakariaan että Elisabetin oli vallannut vilpitön
vakaumus siitä, että Jeesuksesta oli toden totta tuleva juutalainen
[sivu 1352]
vapahtaja,
Messias, ja että heidän poikansa Johanneksen oli määrä olla hänen apulaistensa
päämies, kohtalon mies hänen oikealla puolellaan. Ja koska Marialla oli
samanlaisia ajatuksia, ei ollut vaikeaa saada Joosefia taivutelluksi jäämään
Beetlehemiin, Daavidin kaupunkiin, jotta Jeesuksella olisi tilaisuus varttua
Daavidin seuraajaksi koko Israelin valtaistuimelle. Niinpä he jäivät Beetlehemiin
yli vuodeksi, jona aikana Joosef aina välillä työskenteli omassa kirvesmiehen
ammatissaan.
Jeesuksen
puolelta päivin tapahtuneen syntymän hetkellä lauloivat ohjaajiensa johdolla
paikalle kokoontuneet Urantian serafit todellakin ylistyshymnejä Beetlehemin
seimen yllä, mutta ihmiskorvat eivät näitä ylistyksen ilmauksia tavoittaneet.
Beetlehemin lapselle eivät mitkään paimenet sen kummemmin kuin muutkaan
ihmisluodut tulleet osoittamaan kunnioitustaan ennen kuin vasta päivänä,
jolloin muutamat Sakariaan Jerusalemista matkaan lähettämät uurilaispapit
saapuivat.
Joskus
aikaisemmin oli muuan outo uskonnollinen opettaja näiden mesopotamialaispappien
omasta maasta kertonut heille nähneensä unen, jossa hänelle ilmoitettiin, että
"elämän valo" ilmestyisi kohdakkoin maan päälle pikkulapsena, ja tämä
tapahtuisi juutalaisten keskuudessa. Ja sinnepä nämä kolme opettajaa lähtivät
tätä "elämän valoa" etsimään. Jerusalemissa monta viikkoa turhaan
etsiskeltyään he olivat jo kääntymäisillään takaisin kohti Uuria, kun Sakarias
kohtasi heidät ja ilmoitti uskovansa, että Jeesus olisi heidän etsintöjensä
kohde. Sakarias lähetti heidät Beetlehemiin, josta he löysivätkin lapsen ja
jättivät tuomansa lahjat tämän maiselle äidille Marialle. Lapsi oli heidän
vierailunsa aikaan jo miltei kolmen viikon ikäinen.
Nämä viisaat miehet eivät nähneet mitään tähteä, joka
olisi ohjannut heidät Beetlehemiin. Beetlehemin tähdestä kertova kaunis legenda
sai alkunsa seuraavalla tavalla: Jeesus syntyi keskipäivällä elokuun 21 päivänä
vuonna 7 eKr. Toukokuun 29 päivänä vuonna 7 eKr sattui Kalojen tähtikuviossa
Jupiterin ja Saturnuksen epätavallinen konjunktio. Ja on merkillinen
astronominen tosiasia, että saman vuoden syyskuun 29 päivänä ja joulukuun 5
päivänä sattui samanlainen konjunktio. Näihin harvinaisiin mutta täysin
luonnollisiin tapahtumiin nojautuen seuraavan sukupolven hyvää tarkoittavat
intoilijat rakensivat tunteisiin vetoavan legendan Beetlehemin tähdestä ja
jumaloivista itämaan tietäjistä, jotka se johdatti seimen äärelle, ja siitä
miten nämä tietäjät näkivät vastasyntyneen lapsen ja osoittivat hänelle
kunnioitustaan. Orientin ja lähellä orienttia elävien ihmisten mieli iloitsee
saduista, ja niinpä he sepittävät jatkuvasti tällaisia kauniita myyttejä
uskonnollisten johtajiensa ja poliittisten sankareidensa elämästä. Silloin kun
kirjapainotaitoa ei vielä tunnettu, kun valtaosa inhimillisestä tietämyksestä
siirtyi sukupolvelta toiselle suusanallisesti, myyteistä tuli varsin helposti
perimätietoa, ja perimätiedot alettiin lopulta hyväksyä tosiasioiksi.
Mooses oli
opettanut juutalaisille, että jokainen esikoispoika kuului Herralle ja että
esikoinen sen sijaan, että hänet uhrattaisiin niin kuin oli tapana
pakanakansain keskuudessa, saisi jäädä eloon edellyttäen, että hänen
vanhempansa lunastaisivat hänet maksamalla jollekulle valtuutetulle papille
viisi sekeliä. Niin ikään oli voimassa Mooseksen antama sääntö, joka määräsi,
että lapsen äidin oli puhdistautumista varten ilmoittauduttava tietyn aikamäärän
kuluttua temppelissä (tai pyydettävä jotakuta toista suorittamaan asianmukainen
uhri hänen puolestaan). Nämä molemmat seremoniat oli tapana suorittaa samalla
kertaa. Niinpä Joosef ja Maria menivät Jerusalemin temppeliin esittääkseen itse
henkilökohtaisesti Jeesuksen papeille ja toimittaakseen hänen lunastuksensa
sekä antaakseen asianmukaisen uhrin, joka takaisi Marian seremoniaalisen
puhdistumisen synnytyksen muka aiheuttamasta saastaisuudesta.
[sivu 1353]
Temppelin
pihoilla oleili pysyvästi kaksi merkillistä henkilöä: laulaja Simeon ja
runoilija Hanna. Simeon oli juudealainen, mutta Hanna oli galilealainen. Tämä
kaksikko vietti paljon aikaa toistensa seurassa, ja kumpikin oli pappi
Sakariaan läheisiä tuttavia, joille tämä oli uskonut Johanneksen ja Jeesuksen
salaisuuden. Sekä Simeon että Hanna ikävöivät Messiaan saapumista, ja heidän
Sakariasta kohtaan tuntemansa luottamus pani heidät uskomaan, että Jeesus oli
odotettu juutalaisten vapahtaja.
Sakarias tiesi,
minä päivänä Joosefin ja Marian odotettiin Jeesus mukanaan ilmestyvän
temppeliin, ja hän oli etukäteen sopinut Simeonin ja Hannan kanssa, että hän
kätensä tervehdykseen nostamalla osoittaisi, kuka esikoislasten joukossa olisi
Jeesus.
Hanna oli tätä
tilaisuutta varten kirjoittanut runon, jota Simeon Joosefin, Marian ja kaikkien
temppelipihoille kokoontuneiden suureksi hämmästykseksi ryhtyi laulamaan. Ja
tällainen oli heidän esikoispojan lunastusvirtensä:
Siunattu olkoon
Herra, Israelin Jumala,
Sillä hän on tullut luoksemme ja valmistanut lunastuksen kansalleen;
Hän on nostanut pelastuksen sarven meille kaikille
Palvelijansa Daavidin huoneesta.
Niin kuin hän puhui pyhäin profeettainsa suulla --
Että me pelastuisimme vihollisiltamme ja kaikkien niiden käsistä,
jotka meitä vihaavat:
Osoittaakseen armoa meidän isillemme ja muistellakseen pyhää liittoaan--
Valaansa, jonka
hän vannoi isällemme Abrahamille,
Antaakseen
meille tilaisuuden, että me vihollistemme käsistä pelastuneina
Vailla pelkoa
häntä palvelisimme,
Pyhyydessä ja
vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina päivinämme.
Niin, ja
kutsuttakoon Sinua, lupauksen lasta, Kaikkein Korkeimman
profeetaksi;
Sillä Sinä menet
Herran kasvojen eteen perustamaan hänen valtakuntansa;
Jakamaan hänen
kansalleen tietoa pelastuksesta
Antamalla heidän
syntinsä anteeksi.
Riemuitkaa
Jumalamme hellässä laupeudessa, sillä luoksemme on nyt tullut
valonlähde
korkeuksista
Luomaan valoa
niille, jotka kyhjöttävät pimeydessä ja kuoleman varjossa;
Ohjaamaan
askelemme rauhan teille.
Ja, oi Herra,
päästä nyt palvelijasi rauhaan, niin kuin olet luvannut,
Sillä minun
silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
Jonka sinä olet
valmistanut kaikkien kansojen kasvojen edessä; Valon,
joka on muidenkin kuin juutalaisten valaisuksi
Ja kansasi, Israelin, kunniaksi.
Matkatessaan
takaisin Beetlehemiin Joosef ja Maria olivat vaiti -- hämmentyneitä ja
kunnioittavan pelon vallassa. Ikääntyneen runoilijan, Hannan, laatima
jäähyväistervehdys oli saattanut Marian pois tolaltaan, eikä Joosef voinut
hyväksyä tätä ennenaikaista yritystä osoittaa Jeesus juutalaisten odottamaksi
Messiaaksi.
10. HERODES RYHTYY TOIMENPITEISIIN
Mutta Herodeksen urkkijat eivät levänneet
toimettomina. Kun he raportoivat Uurin pappien Beetlehemin-käynnistä
Herodekselle, tämä kutsutti nämä kaldealaiset
[sivu 1354]
eteensä. Kovasti hän kyseli näiltä viisailta miehiltä tietoja uudesta "juutalaisten kuninkaasta", mutta nämä eivät voineet hänelle juuri muuta selvitystä antaa kuin, että lapsen oli synnyttänyt nainen, joka oli tullut Beetlehemiin miehensä mukana väestökirjoihin merkitsemistä varten. Herodes, jota tällainen vastaus ei tyydyttänyt, lähetti heidät matkaan rahapussin kera ja määräsi, että heidän tuli löytää lapsi, jotta hänkin voisi mennä osoittamaan tälle kunnioitustaan, sillä tietäjät olivat selittäneet hänelle, että uuden kuninkaan valtakunta tulisi olemaan hengellinen, ei suinkaan ajallinen. Mutta kun viisaat miehet eivät palanneet, Herodes kävi epäluuloiseksi. Kun hän pohdiskeli näitä asioita mielessään, hänen ilmiantajansa palasivat tekemään tyhjentävää selvitystä siitä, mitä temppelissä oli vähän aikaisemmin tapahtunut. He toivat mukanaan jäljennöksen joistakin Simeonin laulun osista, laulun, jota oli laulettu Jeesuksen lunastusmenojen yhteydessä. Mutta he eivät olleet lähteneet Joosefin ja Marian perään, ja Herodes oli heille hyvin vihainen, kun he eivät pystyneet kertomaan, minne pariskunta oli pikkulapsen vienyt. Sen jälkeen hän lähetti etsijöitä ottamaan selville Joosefin ja Marian olinpaikan. Tietäessään Herodeksen ajavan takaa nasaretilaisperhettä Sakarias ja Elisabet pysyttelivät poissa Beetlehemistä. Poikalapsi oli piilossa Joosefin sukulaisten luona.
Joosef pelkäsi hakea työtä, ja heidän vähäiset säästönsä olivat nopeasti hupenemassa. Joosef katsoi itsensä jo temppelissä suoritettujen puhdistautumismenojen aikana niin köyhäksi, että se oikeutti hänet uhraamaan Marian puolesta kaksi nuorta kyyhkystä, niin kuin Mooses oli määrännyt köyhän kansan äitien puhdistamisen puolesta uhrattavaksi.
Kun Herodeksen vakoojat eivät runsaan vuoden jatkuneiden etsintöjen jälkeenkään olleet saaneet selville Jeesuksen olinpaikkaa, ja koska lapsen epäiltiin edelleenkin olevan piilotettuna Beetlehemiin, Herodes laati käskyn, jossa määrättiin, että jokainen Beetlehemin talo oli järjestelmällisesti tarkastettava ja että kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset oli tapettava. Herodes toivoi tällä keinoin varmistuvansa siitä, että tämä lapsi, josta oli määrä tulla "juutalaisten kuningas", saisi surmansa. Ja näin Juudean Beetlehemissä menetti yhden ainoan päivän kuluessa kuusitoista poikalasta henkensä. Mutta juonittelu ja murhaaminen olivatkin tavallisia ilmiöitä Herodeksen hovissa, jopa hänen lähimmässä perhepiirissään.
Näiden pikkulasten joukkoteurastus suoritettiin lokakuun puolivälissä vuonna 6 eKr, kun Jeesus oli runsaan vuoden ikäinen. Mutta Herodeksen hoviväenkin keskuudessa oli sellaisia, jotka uskoivat Messiaan tuloon, ja saatuaan kuulla Beetlehemin poikalasten teurastuskäskystä yksi heistä otti yhteyden Sakariaaseen, joka puolestaan lähetti sananviejän Joosefin luo. Ja joukkomurhaa edeltäneenä yönä Joosef ja Maria lähtivät lapsi mukanaan Beetlehemistä Egyptin Aleksandriaan. Välttääkseen herättämästä huomiota he matkustivat Jeesuksen kanssa Egyptiin ilman matkaseuraa. He menivät Aleksandriaan Sakariaan järjestämien varojen turvin, ja Aleksandriassa Joosef harjoitti ammattiaan Marian ja Jeesuksen asuessa Joosefin perheen varakkaiden sukulaisten luona. He viipyivät Aleksandriassa kaksi kokonaista vuotta ja palasivat Beetlehemiin vasta Herodeksen kuoleman jälkeen.