[sivu
118]
IKUINEN PARATIISIN SAARI
PARATIISI on universumien universumin ikuinen keskus, samoin kuin se on Universaalisen Isän, Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen sekä heidän jumalallisten rinnakkaisolentojensa ja kumppaniensa asuinpaikka. Tämä Keskussaari on jättiläismäisin kosmisen todellisuuden järjestyneistä kokonaisuuksista koko kokonaisuniversumissa. Paratiisi on aineellinen sfääri, samoin kuin se on hengellinen asuinsija. Universaalisen Isän älyllinen luomakunta kaikkinensa asuu aineellisilla asuinsijoilla. Näin ollen täytyy myös absoluuttisen valvontakeskuksen olla aineellinen, konkreettinen. Ja korostettakoon jälleen sitä, että henkiolevaiset ja hengelliset olennot ovat todellisia.
Paratiisin
aineellinen kauneus koostuu sen fyysisen täydellisyyden suurenmoisuudesta.
Jumalan Saaren majesteettisuus ilmenee sen asukkaiden ylevissä älyllisissä
saavutuksissa ja mielen kehityksessä; Keskussaaren loistavuus tulee julki
jumalallisen henkipersoonallisuuden -- elämän valon -- infiniittisessä
lahjoittamisessa. Mutta hengellisen kauneuden syvyydet ja tämän suurenmoisen
koostuman ihmeet ovat peräti kaukana siitä, minkä aineellisten luotujen
finiittinen mieli kykenee käsittämään. Kuolevaisen ei ole mahdollista käsittää
jumalallisen asuinsijan kirkkautta ja hengellistä loistavuutta. Ja Paratiisi on
ikuisuudesta. Ei ole olemassa muistiinmerkintöjä eikä perimätietoja, jotka
kertoisivat tämän kaiken ytimenä olevan Valon ja Elämän Saaren alkuperästä.
Paratiisi palvelee monia tarkoituksia maailmankaikkeuden maailmojen hallinnossa, mutta luotujen olentojen kannalta se on olemassa ensisijaisesti Jumaluuden asuinpaikkana. Universaalisen Isän henkilökohtainen läsnäolo sijaitsee tämän miltei pyöreän, muttei pallonmuotoisen, Jumaluuksien asuinsijan yläpinnan keskustassa. Tätä Universaalisen Isän paratiisillista läsnäoloa ympäröi välittömästi Iankaikkisen Pojan henkilökohtainen läsnäolo, samalla kun heidät kummatkin sulkee sisäänsä Äärettömän Hengen sanoin kuvaamaton kirkkaus.
Jumala asuu, on asunut ja on ikuisesti asuva
tällä samalla ikuisella keskusasuinsijalla. Olemme aina tavanneet hänet sieltä
ja sieltä tulemme hänet aina tapaamaan. Universaalinen Isä on kosmisesti
kohdentuneena, hengellisesti personoituneena ja maantieteellisesti sijaitsevana
tässä universumien universumin keskuksessa.
Tiedämme kaikki sen suoran kurssin, jota on
noudatettava Universaalisen Isän löytämiseksi. Ette pysty käsittämään
paljonkaan jumalallisesta asuinpaikasta siksi, että se on niin etäällä teistä,
ja väliin jäävä avaruus on sangen valtava, mutta näiden suunnattomien
etäisyyksien merkityksen ymmärtämiseen kykenevät tietävät Jumalan sijainnin ja
asuinpaikan aivan yhtä varmasti ja kirjaimellisesti kuin te tiedätte New
Yorkin, Lontoon, Rooman tai Singaporen, noiden eittämättömästi ja
maantieteellisesti Urantialla olevien kaupunkien, sijaintipaikan. Jos olisit
taitava merenkävijä ja varusteinasi olisivat laiva,
[sivu 119]
kartat ja kompassi, pystyisit vaivatta löytämään nuo kaupungit. Samoin jos sinulla olisi tarvittava aika ja matkantekoväline, jos olisit hengellisesti kelvollinen ja saisit tarpeellista opastusta, sinut voitaisiin luotsata läpi universumin toisensa perään ja kehältä toiselle ja matkaisit läpi tähtitarhojen, aina vain sisäänpäin, kunnes lopulta seisoisit Universaalisen Isän hengellisen kirkkauden keskushohteen edessä. Kaikin välttämättömin matkatarpein varustettuna on aivan yhtä mahdollista löytää Jumalan henkilökohtainen läsnäolo kaiken olevaisen keskuksesta kuin on löytää kaukaisia kaupunkeja omalta planeetaltanne. Se, ettette ole käyneet näissä paikoissa, ei millään tavoin kumoa niiden reaalisuutta eikä aktuaalista olemassaoloa. Se, että niin harvat maailmankaikkeuden luodut ovat löytäneet Jumalan Paratiisista, ei millään muotoa kumoa hänen olemassaolonsa reaalisuutta eikä hänen hengellisen persoonansa aktuaalisuutta kaiken olevaisen keskuksessa.
Isä on aina
löydettävissä tästä keskussijaintipaikasta. Jos hän liikkuisi, seurauksena
olisi universaalinen sekasorto, sillä luomistuloksen kaikilta ääriltä tulevat
universaaliset gravitaatiolinjat yhdistyvät hänessä tällä keskusasuinsijalla.
Palaammepa läpi universumien kulkevaa persoonallisuusvirtapiiriä takaisin
lähtökohtaan tai seuraammepa taivaaseen nousevia persoonallisuuksia näiden
matkatessa sisäänpäin Isää kohti, suunnistammepa aineellisen gravitaation
voimalinjoja ala-Paratiisiin tai seuraammepa kosmisen vahvuuden esiin nousevia
kehiä, kuljemmepa hengellisen gravitaation linjoja Iankaikkisen Pojan luokse
tai seuraammepa Jumalan Paratiisin-Poikien sisäänpäin suuntautuvaa kulkuetta,
jäljitämmepä mielen virtapiirejä tai seuraammepa niitä biljoonia ja taas
biljoonia taivaallisia olentoja, jotka ovat lähtöisin Äärettömästä Hengestä,
niin mikä tahansa näistä tarkastelutavoista -- toisin sanoen ne kaikki --
johtavat meidät suoraan takaisin sinne, missä on Isän läsnäolo, hänen
keskusasuinsijalleen. Siellä Jumala on persoonallisesti, konkreettisesti ja
aktuaalisesti läsnä. Ja hänen infiniittisestä olemuksestaan soljuvat elämän,
energian ja persoonallisuuden tulvavirrat kaikkiin universumeihin.
Nyt kun teille alkaa vähitellen valjeta
aineellisen maailmankaikkeuden valtavuus, siinä laajuudessa kuin se on
havaittavissa astronomisesta sijaintipaikastanne, avaruudellisesta
asemapaikastanne tähtien järjestelmissä, teille tulisi selvitä, että
tällaisella valtavalla aineellisella maailmankaikkeudella täytyy olla
tarkoitustaan vastaava ja arvollinen pääkaupunki, päämaja, joka on koko tämän
mittaamattoman ja kaukaisuuksiin ulottuvan, aineellisista maailmoista ja
elävistä olennoista koostuvan luomistuloksen universaalisen Hallitsijan arvon
ja infiniittisyyden mukainen.
Muodoltaan Paratiisi eroaa asutetuista taivaankappaleista sikäli, että se ei ole pallonmuotoinen, sfäärimäinen. Se on selvästi elliptinen siten, että sen halkaisija pohjoisesta etelään on yhden kuudenneksen pitempi kuin idästä länteen. Keskussaari on selvästi litteä, ja etäisyys yläpinnalta alapinnalle on kymmenesosa itä--länsi-suuntaisesta halkaisijasta.
Nämä mittasuhteiden erot yhdessä Saaren
paikallaan pysyvän aseman ja sen pohjoispäässä ilmenevän voima-energian
ulospäin suuntautuvan suuremman paineen kanssa tekevät mahdolliseksi
absoluuttisen suunnanmäärittelyn keskusuniversumissa.
Keskussaari jakautuu maantieteellisesti
kolmeen toiminta-alueeseen:
1.
Ylä-Paratiisi.
2. Perifeerinen
Paratiisi eli Paratiisin reuna.
3.
Ala-Paratiisi.
Siitä Paratiisin
pinnasta, joka on tekemisissä persoonallisuuteen liittyvien toimintojen kanssa,
puhumme yläpuolena, ja vastakkaista pintaa kutsumme alapuoleksi. Paratiisin
reuna käsittää toiminnot, jotka tarkasti ottaen eivät ole persoonallisia
[sivu 120]
eivätkä
ei-persoonallisia. Kolminaisuus näyttää hallitsevan persoonallista eli ylätasoa,
Kvalifioimaton Absoluutti taas ala- eli persoonatonta tasoa. Voimme tuskin
ajatella Kvalifioimattomasta Absoluutista, että se on persoona, mutta
ajattelemme silti tämän Absoluutin toiminnallisen avaruusläsnäolon kohdentuvan
ala-Paratiisiin.
Ikuinen Saari koostuu yhdestä ainoasta aineellistumisen muodosta -- todellisuuden paikallaan pysyvistä järjestelmistä. Tämä konkreettinen Paratiisin substanssi on muuan sellainen avaruuden voimavarauksen homogeeninen järjestymä, jota ei tavata missään muualla koko laajassa universumien universumissa. Eri universumeissa se on saanut monia nimiä, ja jo kauan sitten Nebadonin Melkisedekit nimesivät sen absolutumiksi. Tämä Paratiisin lähdesubstanssi ei ole elotonta eikä elävää; se on Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen alkuperäinen ei-hengellinen ilmentymä; se on Paratiisi, eikä Paratiisista ole kaksoiskappaletta.
Meistä näyttää, että Ensimmäinen Lähde ja Keskus on keskittänyt kosmisen reaalisuuden koko absoluuttisen potentiaalin Paratiisiin osana menetelmää, jolla hän vapautuu infiniittisyyden rajoituksista; keinona, joka mahdollistaa ali-infiniittisen, jopa ajallis-avaruudellisen luomistyön. Mutta vain siitä syystä, että universumien universumissa ilmenee tällaisia ominaisuuksia, ei seuraa, että Paratiisi olisi ajallisuuden ja avaruuden rajoittama. Paratiisi on ajattomuudessa eikä se sijaitse avaruudessa.
Karkeasti ottaen
avaruus näyttää alkavan heti ala-Paratiisin alapuolelta; aika saa alkunsa heti
ylä-Paratiisin yläpuolelta. Aika, sellaisena kuin te sen ymmärrätte, ei ole
paratiisiolemassaoloon liittyvä ominaispiirre, vaikka Keskussaaren asukkaat
ovatkin täysin tietoisia tapahtumien ei-ajallisesta perättäisyydestä. Liike ei
luonnostaan kuulu Paratiisiin; se on tahtoperäistä. Mutta etäisyyden
käsitteellä, jopa absoluuttisenkin etäisyyden käsitteellä, on hyvin suuri
merkitys, sillä se on sovellettavissa suhteellisiin sijainteihin Paratiisissa.
Paratiisi on avaruudeton; niinpä sen alueet ovat absoluuttisia, ja sen vuoksi
ne ovat käyttökelpoisia monilla sellaisilla tavoilla, jotka käyvät yli
kuolevaisten mielen ymmärryksen.
Ylä-Paratiisissa on kolme suurta
toimintasfääriä: Jumaluuden läsnäolo, Kaikkein Pyhin Sfääri ja Pyhä
Alue. Jumaluuksien läsnäoloa ympäröivä laaja alue on erotettu Kaikkein Pyhimmäksi
Sfääriksi, ja se on varattu toiminnoille, jotka liittyvät palvontaan,
kolminaistamiseen ja korkeaan hengelliseen saavuttamiseen. Tällä vyöhykkeellä
ei ole mitään aineellisia rakenteita eikä puhtaasti älyperäisiä luomuksia.
Sellaiset eivät siellä voisi olla olemassa. Minun on hyödytöntä ryhtyä
ihmismielelle kuvailemaan Paratiisin Kaikkein Pyhimmän Sfäärin jumalallisuutta
ja kauneuden täyttämää suurenmoisuutta. Tämä maailma on täysin hengellinen, kun
te sen sijaan olette lähes täysin aineellisia. Puhtaasti hengellinen todellisuus
on pelkästään ainetta olevalle olennolle näennäisesti olematonta.
Vaikkei Kaikkein
Pyhimmän alueella olekaan fyysisiä aineellistumia, Pyhän Maan sektoreilla on
silti yltä kyllin muistoja aineellisen elämänne ajoilta, mutta sitäkin enemmän
niitä on muistoja verestävillä perifeerisen Paratiisin historiallisilla
alueilla.
Pyhä Alue,
ulommainen eli asuma-alue, jakaantuu seitsemään samankeskiseen vyöhykkeeseen.
Paratiisia kutsutaan toisinaan "Isän Huoneeksi", sillä se on hänen ikuinen
asuinpaikkansa, ja näitä seitsemää vyöhykettä nimitetään usein "Isän
Paratiisin-asuinsijoiksi". Sisä- eli ensimmäistä vyöhykettä asuttavat
Paratiisin kansalaiset ja ne Havonan syntyperäisasukkaat, jotka sattuvat
asumaan Paratiisissa. Seuraava eli toinen vyöhyke on ajallisuuden ja avaruuden
seitsemästä superuniversumista syntyjään olevien asuma-alue. Tämä toinen
vyöhyke jakautuu osittain seitsemään suunnattomaan lohkoon toimiakseen
Paratiisin-kotina niille henkiolennoille ja ylösnousemusluoduille, jotka ovat
peräisin evolutionaarisen edistymisen universumeista. Kukin näistä sektoreista
on omistettu
[sivu 121]
tietyn
yksittäisen superuniversumin persoonallisuuksien hyvinvoinnille ja
edistymiselle, mutta nämä tilat ylittävät lähes äärettömästi nykyisten
seitsemän superuniversumin tarpeet.
Jokainen Paratiisin seitsemästä sektorista on jaettu
asuinyksikköihin, jotka soveltuvat miljardin kunnialla kruunatun yksilöllisen
työryhmän päämajoitustilaksi. Tuhat tällaista yksikköä muodostaa osaston.
Satatuhatta osastoa vastaa yhtä seurakuntaa. Kymmenenmiljoonaa seurakuntaa
muodostaa kokouksen. Miljardi kokousta muodostaa suuryksikön. Ja tämä nouseva
sarja jatkuu toiseen suuryksikköön, kolmanteen ja niin edelleen aina
seitsemänteen suuryksikköön saakka. Ja seitsemän suuryksikköä muodostaa aina
yhden kokonaisyksikön, ja seitsemän kokonaisyksikköä muodostaa aina yhden
yläyksikön; ja näin seitsemittäin nouseva sarja laajenee korkeamman, korkeata
korkeamman, taivaallisen ja supertaivaallisen kautta korkeimpiin yksikköihin.
Muttei vielä tämäkään täytä kaikkea käytettävissä olevaa tilaa. Tämä huimaava
Paratiisin asuintilojen lukumäärä -- luku, joka käy yli ymmärryksenne --
täyttää huomattavasti alle yhden prosentin tähän tarkoitukseen varatusta Pyhän
Maan alasta. Tilaa on vielä viljalti niille, jotka ovat matkalla sisäänpäin,
niillekin, jotka aloittavat Paratiisiin-nousunsa vasta ikuisessa
tulevaisuudessa.
Keskussaari
päättyy reunaltaan yht'äkkisesti, mutta Saaren koko on niin valtava, että tämä
päättymiskulma on verrattain huomaamaton missä tahansa rajoitetussa kohdassa.
Paratiisin reunapinnan täyttävät osittain eri henkipersoonallisuusryhmien
laskeutumis- ja lähtökentät. Koska läpäisemättömän avaruuden vyöhykkeet miltei
koskettavat Paratiisin reunaa, kaikki Paratiisiin suunnatut
persoonallisuuskuljetukset laskeutuvat näille alueille. Sen paremmin ala- kuin
ylä-Paratiisikaan ei ole kuljetussupernafien tai muuntyyppisten
avaruusmatkaajien lähestyttävissä.
Seitsemällä
Valtiashengellä on henkilökohtaiset vallan ja auktoriteetin istuimensa
seitsemällä Hengen sfäärillä. Nämä kiertävät Paratiisia siinä avaruudessa, joka
on Pojan hohtavien sfäärien ja Havonan maailmojen sisäkehän välissä, mutta
heidän vahvuuskeskittymäpäämajansa ovat Paratiisin reuna-alueella. Siellä
hitaasti kiertävät Seitsemän Korkeimman Voimanohjaajan läsnäolot ilmaisevat
niiden seitsemän leimahdusaseman sijainnin, joista tietyt Paratiisin energiat
syöksyvät seitsemään superuniversumiin.
Täällä,
perifeerisessä Paratiisissa, ovat ne valtavat historialliset ja profeetalliset
näyttelyalueet, jotka on tarkoitettu Luoja-Pojille ja omistettu ajallisuuden ja
avaruuden paikallisuniversumeille. Näitä jo pystytettyjä tai varattuja
historiallisia reservaatioita on tarkalleen seitsemänbiljoonaa, mutta kaikki
nämä järjestelyt täyttävät yhteensä vain noin neljä prosenttia koko tähän
tarkoitukseen osoitetusta reuna-alueen osasta. Päättelemme, että nämä valtavat
reservit kuuluvat luomistuloksille, jotka joskus vastaisuudessa sijaitsevat nykyisin
tunnettujen ja asutettujen seitsemän superuniversumin rajojen tuolla puolen.
Olemassa olevien
universumien käyttöön tarkoitettu Paratiisin lohko on käytössä vain yhdestä
neljään prosenttisesti, samalla kun se alue, joka on osoitettu näitä toimintoja
varten, on vähintäänkin miljoona kertaa niin suuri kuin tällaisiin
tarkoituksiin varsinaisesti tarvittaisiin. Paratiisi on riittävän suuri
tarjotakseen tilaa lähes äärettömän luomistuloksen toimintoja varten.
Mutta olisi
turhaa yrittää kuvailla teille laajemmin Paratiisin loistavuutta. Teidän on
odotettava ja odottaessanne edettävä ylöspäin, sillä totisesti: "Silmä ei
ole nähnyt, eikä korva kuullut, eikä kuolevaisen ihmisen mieleen ole
juolahtanut kaikki se,
[sivu 122]
minkä Universaalinen Isä on valmistanut niille, jotka
selviävät tuonpuoleiseen ruumiillisesta elämästä ajallisuuden ja avaruuden
maailmoissa."
Mitä tulee
ala-Paratiisiin, niin tiedämme vain sen, mitä meille on paljastettu, sillä
persoonallisuudet eivät siellä oleskele. Sillä ei ole kerrassaan mitään
tekemistä hengellis-älyllisten olentojen asioiden kanssa, eikä
Jumaluusabsoluutti toimi siellä. Meille on kerrottu kaikkien
fyysis-energiaalisten ja kosmis-vahvuudellisten virtapiirien saavan alkunsa
ala-Paratiisista ja sen olevan kokoonpantu seuraavasti:
1. Suoraan
Kolminaisuuden sijaintipaikan alapuolella, ala-Paratiisin keskuslohkolla, on
tuntematon ja salaisuudeksi jäävä Infiniittisyyden Vyöhyke.
2. Välittömästi
tämän vyöhykkeen ympärillä on nimetön alue.
3. Alapinnan
uloimman vyöhykkeen täyttää alue, joka on pääasiallisesti tekemisissä avaruuden
voimavarauksen ja vahvuus-energian kanssa. Tämän valtavan, ellipsinmuotoisen
vahvuuskeskuksen toiminnat eivät ole samastettavissa minkään kolmiyhteisyyden tunnettuihin
toimiin, mutta avaruuden alkuperäinen vahvuusvaraus näyttää keskittyvän tälle
alueelle. Tämä keskus koostuu kolmesta samankeskisestä soikiomaisesta
vyöhykkeestä. Sisimmäinen on itse Paratiisin vahvuus-energiaalisten toimintojen
keskittymä. Ulommainen vyöhyke lienee samastettavissa Kvalifioimattoman
Absoluutin toimintojen kanssa, mutta siitä, mitkä ovat välivyöhykkeen
avaruustoiminnot, emme ole varmoja.
Tämän
vahvuuskeskuksen sisävyöhyke näyttää toimivan jättiläismäisen sydämen
tavoin, jonka sykkeet ohjaavat virtauksia fyysisen avaruuden uloimmille
rajoille saakka. Se ohjaa ja muuntelee vahvuus-energioita, mutta on tuskin
sanottavissa, että se panee ne liikkeelle. Tämä primaarivahvuuden
todellisuudessa tuntuva läsnäolopaine on selvästi suurempi Paratiisi-keskuksen
pohjoispäässä kuin eteläisillä alueilla. Tämä ero on tunnettavissa kaikkialla.
Avaruuden primaarivahvuus näyttää virtaavan sisään etelästä ja ulos pohjoisesta
jonkin sellaisen tuntemattoman kierrätysjärjestelmän toiminnan tuloksena, jonka
huolena on tämän vahvuus-energian perusmuodon leviäminen. Aika ajoin esiintyy
myös merkillepantavia eroja itä--länsi- suunnan paineissa. Tältä vyöhykkeeltä
säteilevät vahvuudet eivät reagoi havaittavaan fyysiseen gravitaatioon, mutta
ne tottelevat aina Paratiisin gravitaatiota.
Vahvuuskeskuksen
välivyöhyke ympäröi välittömästi edellistä aluetta. Tämä välivyöhyke
näyttää staattiselta, paitsi siinä, että se laajenee ja supistuu kolmen
toimintasyklin kautta. Vähäisin näistä sykäyksistä tapahtuu itä--länsi-suunnassa,
seuraavaksi laajin sykähdys pohjois--etelä- suunnassa, kun taas kaikkein laajin
vaihtelu esiintyy kaikkiin suuntiin, se on niin kutsuttu yleinen laajeneminen
ja supistuminen. Tämän välialueen tehtävää ei ole koskaan pystytty tarkasti
yksilöimään, mutta sillä täytyy olla jotakin tekemistä vahvuuskeskuksen sisä-
ja ulkovyöhykkeen keskinäisen säätelyn kanssa. Monet uskovat, että välivyöhyke
olisi väliavaruuden eli niiden hiljaisten vyöhykkeiden valvontamekanismi, jotka
erottavat kokonaisuniversumin toisiaan seuraavat avaruustasot, mutta tämän
näkemyksen tukena ei ole mitään todistusaineistoa eikä ilmoitusta. Tämä
päätelmä on johdettu siitä tiedosta, että puheena oleva välialue on jollakin
tavoin suhteutettu kokonaisuniversumin läpäisemättömän avaruuden mekanismin
toimintaan.
Ulkovyöhyke on näistä kolmesta
samankeskisestä ja elliptisestä, identifioimattoman avaruuspotentiaalin vyöstä
laajin ja aktiivisin. Tämä alue on uskomattomien toimintojen tapahtumapaikka,
niiden virtausten keskeinen solmukohta, jotka etenevät avaruudessa joka
suuntaan, seitsemän superuniversumin äärimmäisille rajoille saakka ja sieltä
[sivu 123]
eteenpäin
levitäkseen yli koko ulkoavaruuden suunnattomien ja käsittämättömien alueitten.
Tämä avaruusläsnäolo on kokonaan persoonaton siitä huolimatta, että se jollakin
paljastamattomalla tavalla näyttää epäsuorasti reagoivan infiniittisten
Jumaluuksien tahtoon ja säädöksiin, aina milloin nämä toimivat Kolminaisuutena.
Kysymyksessä lienee Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusläsnäolon
keskuskohdentuma ja Paratiisikeskus.
Kaikki vahvuuden
muodot ja energian vaiheet näyttävät kulkevan virtapiireissä; ne kiertävät
universumien kautta ja palaavat tarkoin määrättyjä reittejä. Mutta
Kvalifioimattoman Absoluutin aktivoitujen vyöhykkeiden virtausten kohdalla
näyttää vallitsevan joko sisäänvirtaus tai ulosvirtaus -- ei koskaan kumpikin
samanaikaisesti. Tämä ulkovyöhyke sykkii mittasuhteiltaan jättiläismäisinä,
iäisyyksien pituisina jaksoina. Vähän yli miljardin Urantian vuoden ajan tämän
keskuksen avaruusvahvuus virtaa ulos, sitten se yhtä pitkän ajan virtaa sisään.
Ja tämän keskuksen avaruusvahvuuden ilmenemät ovat universaalisia; ne ulottuvat
kaikkialle läpäistävissä olevaan avaruuteen.
Kaikki fyysinen
vahvuus, energia ja aine ovat yhtä. Kaikki vahvuus-energia lähti alunperin
liikkeelle ala-Paratiisista ja sinne se avaruuskiertokulkunsa läpikäytyään
lopulta palaa. Mutta universumien universumin energiat ja aineelliset
organisoitumat eivät kaikki tulleet ala-Paratiisista sellaisina kuin ne
nykyisin ilmenevät. Avaruus on lukuisten aine- ja esiainemuotojen syntymäkoti.
Vaikka Paratiisin vahvuuskeskuksen ulkovyöhyke on avaruusenergioiden alkulähde,
avaruus ei silti ala sieltä. Avaruus ei ole vahvuutta, ei energiaa eikä voimaa.
Eivätkä tämän vyöhykkeen sykkeet ole syynä avaruuden respiraatioon, mutta tämän
vyöhykkeen sisäänvirtaus- ja ulosvirtausvaiheet synkronoituvat avaruuden
kahdenmiljardin vuoden pituisten laajenemis- ja supistumissyklien kanssa.
Emme tunne avaruusrespiraation, avaruuden hengityksen, aktuaalista mekanismia; panemme vain merkille, että koko avaruus vuoronperään supistuu ja laajenee. Tämä respiraatio koskee sekä läpäistyn avaruuden vaakatason ulottumaa että läpäisemättömän avaruuden pystytason ulottumia, jotka ovat olemassa Paratiisin ylä- ja alapuolisissa valtavissa avaruusreserveissä. Yrittäessänne kuvitella näiden avaruusreservien ääriviivoja lienee ehkä parasta ajatella tiimalasia.
Kun läpäistyn avaruuden vaakatasoisen
ulottuman universumit laajenevat, niin läpäisemättömän avaruuden pystytasoisen
ulottuman reservit supistuvat, ja päinvastoin. Aivan ala-Paratiisin alapuolella
on läpäistyn ja läpäisemättömän avaruuden yhtymäkohta. Siellä
kummankintyyppinen avaruus virtaa muuntavien säätelykanavien läpi. Ja nämä
kanavat saavat aikaan muutoksia, jotka tekevät läpäistävästä avaruudesta
läpäisemätöntä ja päinvastoin, kosmoksen supistumis- ja laajenemissyklien
mukaan.
"Läpäisemätön" avaruus tarkoittaa,
että sitä eivät läpäise sellaiset vahvuudet, energiat, voimat eivätkä
läsnäolot, jollaisia tiedetään olevan läpäistyssä avaruudessa. Emme tiedä, onko
tarkoitus, että pystytasoinen (reservi)avaruus toimii aina vastapainona
vaakatason (universumi)avaruudelle; emme tiedä, onko tarkoitus, että luomistyö
ulotetaan läpäisemättömään universumiin. Tiedämme todellakin hyvin vähän
avaruuden reserveistä, oikeastaan tiedämme vain sen, että ne ovat olemassa ja
että ne näyttävät tasapainottavan universumien universumin avaruuden
laajenemis- ja supistumisjaksoja.
Avaruusrespiraation jaksot kestävät
kummassakin vaiheessa vähän yli miljardi Urantian vuotta. Yhden vaiheen aikana
universumit laajenevat, seuraavan syklin aikana
[sivu 124]
ne supistuvat. Läpäisty avaruus on nyt lähestymässä laajenemisvaiheen puoliväliä, samalla kun läpäisemätön avaruus lähestyy supistumavaiheen puoliväliä, ja meille kerrotaan, että avaruuden kummankin ulottuman uloimmat rajat ovat teoreettisesti nyt likimain yhtä etäällä Paratiisista. Läpäisemättömän avaruuden reservit ulottuvat nyt pystysuunnassa ylä-Paratiisin yläpuolelle ja ala-Paratiisin alapuolelle aivan yhtä pitkälle kuin universumien läpäisty avaruus ulottuu vaakatasossa ulospäin Paratiisin reunasta ulottuen aina neljännelle ulkoavaruuden tasolle saakka ja sen ylikin.
Miljardin
Urantia-vuoden ajan avaruuden reservit supistuvat, kun taas kokonaisuniversumi
ja koko vaakatasoisen avaruuden vahvuustoiminnot laajenevat. Näin ollen koko
laajenemis--supistumissyklin läpikäymiseen tarvitaan vähän yli kaksimiljardia
Urantian vuotta.
7. PARATIISIN AVARUUSTOIMINNOT
Avaruutta ei ole
olemassa millään Paratiisin pinnoista. Jos "katselisi" suoraan ylös
Paratiisin yläpinnalta, ei "näkisi" mitään muuta kuin läpäisemätöntä
avaruutta virtaamassa ulos tai virtaamassa sisään -- juuri nyt virtaamassa
sisään. Avaruus ei kosketa Paratiisia; vain rauhalliset väliavaruuden
vyöhykkeet tulevat kosketuksiin Keskussaaren kanssa.
Paratiisi on
läpäistyn ja läpäisemättömän avaruuden välissä olevien suhteellisen
rauhallisten vyöhykkeiden tosiasiallisesti liikkeetön ydin. Maantieteellisesti
nämä vyöhykkeet näyttävät olevan jonkinlainen Paratiisin ulottuma, mutta niissä
esiintynee vähäisessä määrin liikettä. Tiedämme niistä varsin vähän, mutta
panemme merkille, että nämä vähenevän avaruusliikkeen vyöhykkeet erottavat
läpäistyn ja läpäisemättömän avaruuden. Aikanaan oli samankaltaisia vyöhykkeitä
läpäistyn avaruuden tasojen välillä, mutta ne eivät ole enää yhtä
liikkeettömiä.
Koko avaruuden
pystysuuntainen poikkileikkaus muistuttaa ehkä hieman Maltan ristiä, jonka
vaakasuorat haarakkeet edustavat läpäistyä (universumi)avaruutta ja pystysuorat
haarakkeet edustavat läpäisemätöntä (reservi)avaruutta. Neljän haarakkeen
väliset alueet erottaisivat ne jonkin verran toisistaan, aivan kuten väliavaruuden
vyöhykkeet erottavat läpäistyn ja läpäisemättömän avaruuden toisistaan. Nämä
tyynet väliavaruuden vyöhykkeet levenevät levenemistään sitä mukaa, kun
etäisyys Paratiisista pitenee, ja lopulta ne sulkevat sisäänsä koko avaruuden
rajat ja kapseloivat tyystin sekä avaruuden reservit että koko läpäistyn
avaruuden vaakatasoisen ulottuman.
Avaruus ei ole
Kvalifioimattoman Absoluutin sisällä oleva aliabsoluuttinen tila eikä
Kvalifioimattoman Absoluutin läsnäolo. Se ei myöskään ole Perimmäisen funktio.
Se on Paratiisin anti. Suuruniversumin avaruuden, samoin kuin koko ulkoalueen
avaruuden, uskotaan todellisuudessa olevan Kvalifioimattoman Absoluutin
esivaiheisen avaruusvoimavarauksen läpäisemä. Perifeerisen Paratiisin
lähistöltä tämä läpäisty avaruus ulottuu vaakatasossa ulospäin neljännelle
avaruustasolle saakka ja kokonaisuniversumin periferian ohi, mutta emme tiedä,
kuinka kauas tämän rajan taakse se ulottuu.
Mikäli luotte
mielikuvituksessanne äärellisen, mutta käsittämättömän suuren V-kirjaimen
muotoisen tason, joka on suorassa kulmassa sekä Paratiisin ylä- että alapintaan
nähden ja siten että sen kärki miltei koskettaa perifeeristä Paratiisia, ja
sitten kuvittelette tämän tason kiertävän soikionmuotoista rataa Paratiisin
ympäri, niin sen kierros hahmottelisi suurin piirtein läpäistyn avaruuden
tilan.
Vaakatasoiselle
avaruudelle on olemassa ylä- ja alaraja, jos ajatellaan mitä tahansa tiettyä
kohtaa universumeissa. Jos voisi kulkea riittävän kauas suorassa kulmassa
Orvontonin tasoon
[sivu 125]
nähden, joko
ylös- tai alaspäin, lopulta tulisi vastaan läpäistyn avaruuden ylä- tai
alaraja. Kokonaisuniversumin tunnettujen ulottuvuuksien sisällä nämä rajat
etääntyvät yhä kauemmaksi toisistaan sitä mukaa, kun etäisyys Paratiisista
kasvaa. Avaruus käy paksummaksi, ja se paksunee jonkin verran nopeammin kuin
paksunee luomistuloksen taso, universumit.
Seitsemää
superuniversumia ensimmäisestä ulkoavaruuden tasosta erottavan vyöhykkeen
kaltaiset verrattain tyynet vyöhykkeet ovat suunnattomia elliptisiä rauhallisten
avaruustoimintojen alueita. Nämä vyöhykkeet erottavat ne valtavat galaksit,
jotka kiitävät Paratiisin ympäri hyvässä järjestyksessä olevana kulkueena.
Saatatte kuvitella mielessänne ulkoavaruuden ensimmäisen tason, jossa
lukemattomat universumit ovat parhaillaan muotoutumassa, valtaisaksi Paratiisia
kiertävien galaksien kulkueeksi, joka rajoittuu ylä- ja alapuolella tyyniin
väliavaruusvyöhykkeisiin ja joka sisä- ja ulkoreunaltaan rajoittuu suhteellisen
rauhallisiin avaruuden vyöhykkeisiin.
Avaruustaso
toimii näin elliptisenä, liikkeessä olevana alueena, jota ympäröi joka puolelta
suhteellinen liikkumattomuus. Tällaiset liikkeen ja liikkumattomuuden suhteet
muodostavat vähenevän liikevastuksen kaartuvan avaruusuran, jota kosminen
vahvuus ja emergentti energia universaalisesti seuraavat niiden kiertäessä iäti
Paratiisin Saaren ympäri.
Tällainen kokonaisuniversumin jakaminen vuorottaisiin
vyöhykkeisiin, yhdessä galaksien myötä- ja vastapäiväisen kiertosuunnan kanssa,
on sellainen tekijä fyysisen gravitaation tasapainottimena, joka on tarkoitettu
estämään gravitaatiopainetta nousemasta niin korkeaksi, että se muuttuisi
hajoittavaksi ja hajaannuttavaksi. Tällaisella järjestelyllä on painovoimaa
vastustava vaikutus, ja se toimii jarrun tavoin nopeuksissa, jotka muutoin
olisivat turmiollisia.
Gravitaation
väistämätön puoleensa vetävä voima pitää tehokkaasti otteessaan koko avaruuden
kaikkien universumien kaikki maailmat. Gravitaatio on Paratiisin fyysisen
läsnäolon kaikkivoipa ote. Gravitaatio on se kaikkivaltias lanka, johon
kimaltelevat tähdet, loimuavat auringot ja pyörivät sfäärit on pujotettu, ja
näistä muodostuu ikuisen Jumalan universaalinen fyysinen koru. Ja tämä Jumala
on Jumala, joka on kaikki, joka täyttää kaiken ja johon kaikki sisältyy.
Absoluuttisen
aineellisen gravitaation keskus ja kohtio on Paratiisin Saari, jota täydentävät
Havonaa ympäröivät pimeät gravitaatiokappaleet ja jota tasapainottavat ylempi
ja alempi avaruuden reservi. Ala-Paratiisin kaikki tunnetut ulosvirtaukset
reagoivat poikkeuksetta ja erehtymättä siihen keskeiseen gravitaation vetoon,
joka vaikuttaa kokonaisuniversumin ellipsinmuotoisten avaruustasojen
loppumattomilla kehillä. Jokaisella kosmisen todellisuuden tunnetulla muodolla
on aikakautinen kaarre, kehäksimuodostumisen taipumus ja suuren ellipsin
kiertymä.
Avaruus ei
reagoi gravitaatioon, mutta se toimii gravitaation suhteen tasapainottimena.
Ellei avaruuden muodostamaa pehmikettä olisi, avaruudessa sattuvat räjähdykset
vavisuttaisivat ympäristössä olevia taivaankappaleita. Läpäistyllä avaruudella
on myös gravitaatiota kumoava vaikutus fyysiseen eli lineaariseen gravitaatioon
nähden; avaruus voi itse asiassa neutraloida tämän gravitaatiovaikutuksen,
vaikkei se voikaan sitä viivyttää. Absoluuttinen gravitaatio on Paratiisin
gravitaatiota. Paikallinen eli lineaarinen gravitaatio liittyy energian tai
aineen sähköiseen vaiheeseen. Se toimii keskus-, super- ja ulkouniversumeissa,
aina siellä, missä on tapahtunut sopivaa aineellistumista.
Kosmisen
vahvuuden, fyysisen energian, universumivoiman ja erilaisen aineellistumisen
lukuisat muodot ilmentävät kolmea yleistä, vaikkakaan ei täysin selvärajaista,
reagoinnin vaihetta suhteessa Paratiisin gravitaatioon:
[sivu 126]
1. Esigravitaatiovaiheet
(vahvuus). Tämä on ensimmäinen askel avaruuden voimavarauksen
yksilöitymisessä kosmisen vahvuuden esienergiamuodoiksi. Tämä tila on
analoginen avaruuden alkuperäisen voimavarauksen käsitteen kanssa, jota
toisinaan kutsutaan puhtaaksi energiaksi eli segregataksi.
2. Gravitaatiovaiheet
(energia). Paratiisin vahvuudenorganisoijien toiminta tuottaa avaruuden
voimavarauksen tämän muunnoksen. Se merkitsee sellaisten energiajärjestelmien
ilmestymistä, jotka reagoivat Paratiisin gravitaation vetovoimaan. Tämä
emergentti energia on alunperin neutraalia, mutta kun se edelleen muuttaa
muotoaan, siinä ilmenee sen seurauksena niin sanottuja negatiivisia ja
positiivisia ominaisuuksia. Nimeämme nämä vaiheet ultimataksi.
3. Jälkigravitatiiviset
vaiheet (universumivoima). Tässä vaiheessa energia-aine osoittaa
reagoivuutta lineaarisen gravitaation kontrolliin. Keskusuniversumissa nämä
fyysiset järjestelmät ovat kolminkertaisia organisoitumia, jotka tunnetaan
nimellä triata. Ne ovat ajallisuuden ja avaruuden luomistulosten
supervoimallisia emojärjestelmiä. Universumivoiman Ohjaajat ja heidän
työtoverinsa panevat liikkeelle superuniversumien fyysiset järjestelmät.
Tällaiset aineelliset järjestelmät ovat kokoonpanoltaan kaksinaisia, ja ne
tunnetaan nimellä gravita. Havonaa ympäröivät pimeät painovoimakappaleet
eivät ole triataa eivätkä gravitaa, ja niiden vetovoimassa ilmenee
kummankinmuotoista fyysistä gravitaatiota: lineaarista ja absoluuttista.
Avaruuden
voimavaraukseen eivät minkäänmuotoisen gravitaation väliintulot vaikuta. Tämä
Paratiisin alkuperäinen anti ei ole aktuaalinen todellisuuden taso, vaan se on
esivaiheena kaikille suhteellisille toiminnallisille ei-henkirealiteeteille:
vahvuus-energian ilmentymille sekä voiman ja aineen organisoinnille. Avaruuden voimavaraus
on vaikeasti määriteltävä termi. Se ei tarkoita sitä, mikä on avaruuden
esivaihe; sen tulisi välittää ajatus ja idea avaruudessa olemassa olevista
voimavarauksista ja potentiaaleista. Sen voidaan karkeasti ottaen ymmärtää
käsittävän kaikki ne absoluuttiset influenssit ja potentiaalit, jotka virtaavat
Paratiisista ja muodostavat Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusläsnäolon.
Paratiisi on
universumien universumissa olevan kaiken energia-aineen absoluuttinen alkulähde
ja ikuinen keskiö. Kvalifioimaton Absoluutti on sen julkituoja, säätelijä ja
tyyssija, jonka lähteenä ja alkuperänä on Paratiisi. Kvalifioimattoman
Absoluutin universaalinen läsnäolo näyttää vastaavan käsitystä gravitaation
ulottuvuuden potentiaalisesta infiniittisyydestä, Paratiisin läsnäoloa
edustavasta elastisesta jännitteestä. Tämä käsitys auttaa meitä ymmärtämään sen
tosiasian, että kaikki vetäytyy sisäänpäin, kohti Paratiisia. Havainnollistus
on karkea, mutta silti hyödyllinen. Siitä selviää myös, miksi gravitaatio
toimii aina mieluummin tasolla, joka on kohtisuorassa massaan nähden; ilmiö,
joka osoittaa Paratiisin ja sitä ympäröivien luomistulosten toisistaan eroavia
ulottuvuuksia.
Paratiisi on ainutlaatuinen sikäli, että se
on kaikkien henkipersoonallisuuksien alkuperäinen lähtökohta- ja lopullinen
määränpäämaailma. Vaikka onkin totta, ettei Paratiisi paikallisuniversumien
kaikkien alempien henkiolentojen välittömänä määränpäänä olekaan, Paratiisi
pysyy silti kaikkien aineellista tasoa korkeammalla olevien persoonallisuuksien
halajamana tavoitteena.
Paratiisi on infiniittisyyden
maantieteellinen keskus. Se ei ole universaalisen luomistuloksen osa, ei edes
ikuisen Havona-universumin varsinainen osa. Yleisesti puhumme Keskussaaresta
ikään kuin se kuuluisi jumalalliseen universumiin, mutta todellisuudessa niin
ei ole. Paratiisi on ikuinen ja omalaatuinen olemassa oleva.
[sivu 127]
Menneessä ikuisuudessa, kun Universaalinen Isä ilmaisi henkiminuutensa infiniittisenä persoonallisuutena Iankaikkisen Pojan olennossa, samanaikaisesti hän paljasti ei-persoonallisen minuutensa infiniittisyyspotentiaalin Paratiisina. Ei-persoonallinen ja ei-hengellinen Paratiisi näyttää olleen väistämätön seuraus siitä Isän tahdosta ja teosta, joka iäisti Alkuperäisen Pojan. Näin Isä projisoi todellisuuden kahdeksi aktuaaliseksi osa-alueeksi -- persoonalliseksi ja ei-persoonalliseksi, hengelliseksi ja ei-hengelliseksi. Isän ja Pojan toimintatahdon kohdattuaan näiden välinen jännitys antoi olemassaolevuuden Myötätoimijalle sekä aineellisten maailmojen ja hengellisten olentojen muodostamalle Keskusuniversumille.
Kun todellisuus eriytyy persoonalliseksi ja
ei-persoonalliseksi (Iankaikkiseksi Pojaksi ja Paratiisiksi), ei liene
paikallaan kutsua ei-persoonallista "Jumaluudeksi", ellei sitten
jotenkin kvalifioidusti. Jumaluuden tekojen energiaalisia ja aineellisia
seurausilmiöitä voidaan tuskin kutsua Jumaluudeksi. Jumaluus voi saada aikaan
paljon sellaista, joka ei ole Jumaluutta, eikä Paratiisi ole Jumaluutta; se ei
myöskään ole tiedostava, siinä mielessä kuin kuolevainen ihminen koskaan tämän
termin ymmärtäisi.
Paratiisi ei ole
minkään olennon tai elävän entiteetin esivanhempi; se ei ole luoja.
Persoonallisuus ja mielellis-hengelliset suhteet ovat siirrettävissä, mutta
malli ei ole. Mallit eivät koskaan ole heijastumia; ne ovat jäljennöksiä --
toisintoja. Paratiisi on mallien absoluutti; Havona on näiden potentiaalien
yksi näyte aktuaalisuudessa.
Jumalan asuinsija on keskeinen ja ikuinen, loistava ja ihanteellinen. Hänen kotinsa on kaikkien universumien pääkaupunkimaailmojen kauneudentäyteinen malli; ja hänen välittömänä asuinpaikkanaan oleva keskusuniversumi on malli kaikille universumeille, kun ajatellaan niiden ihanteita, organisaatiota ja lopullista määränpäätä.
Paratiisi on kaikkien
persoonallisuustoimintojen universaalinen pääpaikka sekä kaikkien
vahvuus-avaruudellisten ja energiailmentymien alkulähde ja keskus. Kaikki, mikä
on ollut, nyt on tai tulee vastaisuudessa olemaan, on ollut, on ja tulee
olemaan lähtöisin tältä ikuisten Jumalten keskusolinpaikalta. Paratiisi on koko
luomistuloksen keskus, kaikkien energioitten lähde ja kaikkien
persoonallisuuksien alkuperäinen lähtöpaikka.
Mikä Paratiisissa on kuolevaisten kannalta
tärkeintä, on loppujen lopuksi se tosiasia, että tämä Universaalisen Isän
täydellinen asuinsija on Jumalan kuolevaisten ja materiaalisten poikien,
ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisista maailmoista taivaaseen nousevien
kuolevaisten olentojen, kuolemattomien sielujen reaalinen ja etäinen määränpää.
Jokainen Jumalaa tunteva kuolevainen, joka on omaksunut elämäntehtäväkseen Isän
tahdon täyttämisen, on jo astunut pitkälle, pitkälle Paratiisiin johtavalle
tielle. Se tie merkitsee jumalallisuuden tavoittelua ja täydellisyyteen pyrkimistä.
Ja kun tällainen eläimestä polveutuva olento seisoo, niin kuin lukemattomat jo
seisovat, Paratiisissa Jumalten edessä sinne avaruuden vähäisiltä sfääreiltä
noustuaan, tällainen saavutus edustaa sellaisen hengellisen muodonmuutoksen
reaalisuutta, joka lähestyy jo korkeimmuuden rajoja.
[Esittänyt Viisauden Täydellistäjä, joka valtuutettiin tähän tehtävään Uversan Päivien Muinaisten toimesta.]