[sivu 741]
URANTIAN PLANEETTAPRINSSI
LANONANDEK-POJAN saapuminen keskivertomaailmaan on osoituksena siitä, että alkukantaisen ihmisen mieleen on kehittynyt tahto -- kyky valita ikuiseen eloonjäämiseen johtava tie. Mutta Urantialle Planeettaprinssi saapui miltei puoli miljoonaa vuotta ihmistahdon ilmaantumisen jälkeen.
Noin viisisataatuhatta vuotta sitten ja samanaikaisesti kuuden värillisen eli sangik-rodun ilmaantumisen kanssa saapui Planeettaprinssi Caligastia Urantialle. Prinssin saapumisen aikaan maapallolla eli lähes
puoli miljardia primitiivistä ihmistä, jotka olivat hajallaan
pitkin Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa.
Mesopotamiaan pystytetty Prinssin
päämaja sijaitsi suunnilleen maailman asutuksen keskipisteessä.
Caligastia oli
toisasteisen yhteisön Lanonandek-Poika numero 9.344. Hänellä oli kokemusta
paikallisuniversumin asioiden hoidosta yleisesti sekä myöhemmältä ajalta
kertynyttä kokemusta Satanian paikallisjärjestelmän hoidosta erityisesti.
Caligastia oli
ennen Luciferin Satanian-hallintokautta ollut kiinnitettynä Elämänkantajien
neuvonantajaraatiin Jerusemissa. Lucifer ylensi Caligastian tiettyyn
virka-asemaan omassa henkilökohtaisessa esikunnassaan, ja tämä suoritti
hyväksyttävästi viisi peräkkäistä kunnia- ja luottamustehtävää.
Caligastia anoi
Planeettaprinssin valtakirjaa varsin varhaisessa vaiheessa, mutta kun hänen
anomuksensa tuli hyväksymistä varten käsiteltäväksi konstellaation
neuvostoissa, kävi kerran toisensa jälkeen, että siihen ei saatu Konstellaation-Isien
suostumusta. Caligastia näytti erityisesti haluavan, että hänet lähetettäisiin
planeetanhallitsijaksi desimaali- eli elollisuusmuuntelujen maailmaan. Hänen
hakemuksensa oli hylätty useita kertoja, ennen kuin hänet vihdoin osoitettiin Urantialle.
Caligastia lähti
Jerusemista maailmanvaltiaan luottamustehtäväänsä kadehdittavin
ansioluetteloin, jotka tietystä luonteenomaisesta levottomuudestakin huolimatta
kertoivat uskollisuudesta ja antaumuksesta oman synnyin- ja asuinuniversumin
menestymistä kohtaan. Tähän levottomuuteen liittyi taipumus joidenkin
pikkuasioiden osalta olla eri mieltä vakiintuneesta järjestyksestä.
Olin itse
silloin Jerusemissa, kun loistavalahjainen Caligastia lähti järjestelmän
pääkaupungista. Yksikään planeettojen prinsseistä ei ole milloinkaan astunut
maailmanhallitsijan uralle varustautuneena rikkaammin valmistavin kokemuksin
tai paremmin tulevaisuudennäkymin kuin Caligastia tuona ikimuistettavana
päivänä puoli miljoonaa vuotta sitten. Yksi asia on varma: Ollessani suorittamassa
saamaani tehtävää, joka oli tästä tapauksesta kertovan tiedotteen laatiminen
paikallisuniversumin uutislähetyksiä varten, minulla ei ollut hetkeäkään edes
vähäisintä ajatusta siitä, että tämä jalo Lanonandek niin pian pettäisi pyhän
luottamustehtävänsä planeetan hoivaajana ja niin hirvittävällä tavalla likaisi
oman universumipoikien ylevän yhteisönsä tahrattoman nimen.
[sivu 742]
Olin tosiaankin sitä mieltä, että Urantia kuului koko
Satanian viiden tai kuuden onnekkaimman planeetan joukkoon siksi, että sen oli
määrä saada näin kokenut, loistavalahjainen ja omintakeinen mieli maailman
asiainhoidon johtoon. En silloin käsittänyt, että Caligastia oli salakavalasti
rakastumassa itseensä. En siihen aikaan vielä niin täydelleen ymmärtänyt, miten
kavalaa ylpistyminen omasta persoonallisuudestaan voikaan olla.
Urantian
Planeettaprinssiä ei suinkaan lähetetty suorittamaan tehtäväänsä yksin, vaan
hänen seurassaan oli tavanomainen avustajain ja hallintoapulaisten joukkokunta.
Tämän ryhmän
päällikkönä oli Daligastia, Planeettaprinssin työtoveri ja avustaja.
Daligastiakin oli toisasteinen Lanonandek-Poika, jonka numero tässä yhteisössä
oli 319.407. Hänellä oli avustajan virka-asema, kun hän sai nimityksen
Caligastian työtoveriksi.
Planetaariseen
esikuntaan kuului suuri määrä enkeliavustajia ja kokonainen armeijakunta muita
taivaallisia olentoja, joille oli annettu tehtäväksi edistää ihmisrotujen
yhteistä hyvää ja tukea niiden hyvinvointia. Mutta teidän näkökulmastanne katsottuna
kaikkein kiinnostavimman ryhmän muodostivat Prinssin esikunnan ruumiilliset
jäsenet -- joista puhuttaessa käytetään toisinaan nimitystä Caligastian sata.
Nämä Prinssin
esikunnan sata uudelleenaineellistettua jäsentä Caligastia oli valinnut yli 785.000:n
Jerusemin sellaisen ylösnousemuskansalaisen joukosta, jotka tarjoutuivat
lähetettäviksi yllätyksiä tarjoavalle matkalle Urantialle. Jokainen sadasta
valituksi tulleesta oli peräisin eri planeetalta, eikä heistä yksikään ollut
Urantialta.
Nämä jerusemilaiset
vapaaehtoiset tuotiin serafikuljetuksessa suoraan järjestelmän pääkaupungista
Urantialle, ja saapumisensa jälkeen heitä pidettiin serafoituina siksi kunnes
heille voitiin antaa tämän erityisen planeettapalvelun kaksinaista luonnetta
vastaava persoonallisuuden hahmo: aineellinen ruumis, joka oli lihaa ja verta,
mutta joka oli viritetty myös järjestelmän elämänvirtapiireihin.
Vähän ennen
näiden sadan Jerusemin kansalaisen saapumista olivat Urantialla asuvat kaksi
valvovaa Elämänkantajaa, jotka olivat jo aiemmin saattaneet suunnitelmansa
valmiiksi, anoneet Jerusemilta ja Edentialta lupaa saada siirtää Andonin ja
Fontan sukuhaarasta jäljellä olleen sadan valikoidun jälkeläisen elämänplasmaa
niihin aineellisiin ruumiisiin, jotka oli määrä valmistaa Prinssin esikunnan
ruumiillisille jäsenille. Pyyntöön suostuttiin Jerusemissa ja se hyväksyttiin
Edentiassa.
Niinpä
Elämänkantajat valitsivat Andonin ja Fontan jälkipolvien keskuudesta
viisikymmentä miestä ja viisikymmentä naista, jotka edustivat parhaita tästä
ainutlaatuisesta rodusta tuolloin jäljellä olleita kantoja. Nämä
rodunkohennukseen myötävaikuttaneet andoniitit olivat paria poikkeusta lukuun
ottamatta muukalaisia toisilleen. Ajatuksensuuntaajien antaman koordinoidun
ohjauksen ja serafien suorittaman opastuksen avulla heidät koottiin kaukana
toisistaan olleilta seuduilta aivan Prinssin planeettapäämajan kynnykselle.
Siellä nämä sata ihmisalamaista jätettiin Avalonista tulleen, varsin taitavan
vapaaehtoiskomission hoiviin. Tämä komissio ohjasi näiden Andonin jälkeläisten
elämänplasman osasen konkreettista erottamista. Tämä elävä materiaali
siirrettiin sitten niihin aineellisiin ruumiisiin, jotka oli rakennettu
Prinssin esikunnan sadan jerusemilaisjäsenen käyttöön. Nämä vasta saapuneet
järjestelmän pääkaupungin kansalaiset pidettiin tämän väliajan
serafikuljetukseen liittyvässä unessa.
Nämä tapahtumat
samoin kuin erityisruumiiden aineellinen luominen Caligastian sadalle
synnyttivät lukuisia taruja, joista monet sittemmin
[sivu 743]
sekoittuivat
myöhempiin perimätietoihin Aatamin ja Eevan asettamisesta planetaariseen
tehtäväänsä.
Koko uudelleenpersonoimistapahtuma siitä, kun sataa
Jerusemin vapaaehtoista tuoneet serafikuljetukset saapuivat, siihen, kunnes he
tulivat tajuihinsa tämän maailman kolmitasoisina olentoina, kesti tasan
kymmenen päivää.
3. DALAMATIA -- PRINSSIN KAUPUNKI
Planeettaprinssin
päämaja sijaitsi silloisen Persianlahden seuduilla, myöhempää Mesopotamiaa
vastaavalla alueella.
Noiden aikojen
Mesopotamian ilmasto ja maisemat olivat kaikin tavoin suosiolliset Prinssin
esikunnan ja sen avustajien hankkeille, kovasti erilaiset kuin ne olosuhteet,
jotka siellä ovat joskus sen jälkeen vallinneet. Ilmanalan oli tarpeen olla
näin suotuisa, koska se oli osa sitä luonnonympäristöä, jonka oli määrä
suostutella primitiiviset urantialaiset ottamaan eräitä ensimmäisiä
edistysaskeleita kulttuurin ja sivistyksen alalla. Noiden aikojen yksi
suurimmista tehtävistä oli saada ihmisessä aikaan muodonmuutos metsästäjästä
karjapaimeneksi toivossa, että hänestä myöhemmin kehittyisi rauhaa rakastava,
kotona viihtyvä viljelijä.
Urantialla ollut
Planeettaprinssin päämaja oli yksi tyypillisistä nuorten ja kehittyvien
sfäärien tämänlaatuisista asemapaikoista. Prinssin siirtokunnan ytimen muodosti
varsin yksinkertainen mutta kaunis kaupunki, jota ympäröi kahdentoista metrin
korkuinen muuri. Tälle kulttuurin maailmankeskukselle annettiin Daligastian
kunniaksi nimi Dalamatia.
Kaupunki oli
rakennettu kymmeneksi kaupunginosaksi, ja kunkin kaupunginosan keskellä
sijaitsi yksi ruumiillisen esikunnan kymmenen neuvoston päämajakartanoista.
Aivan kaupungin keskellä oli näkymättömän Isän temppeli. Prinssin ja hänen
työtovereittensa hallintopäämaja oli järjestetty kahdeksitoista kamariksi,
jotka ryhmittyivät välittömästi itse temppelin ympärille.
Dalamatian
rakennukset olivat kaikki yksikerroksisia lukuun ottamatta neuvostojen
päämajoja, jotka olivat kaksikerroksisia, ja kaikkien Isän keskustemppeliä,
joka oli pieni, mutta kolmen kerroksen korkuinen.
Rakennusaineensa
puolesta kaupunki edusti parasta, mitä noina varhaisina aikoina tiedettiin eli
tiiltä. Kiveä tai puuta käytettiin hyvin vähän. Ympäröivien kansojen
keskuudessa Dalamatian esimerkki edisti suuresti kodinrakennusta ja
kyläarkkitehtuuria.
Prinssin
päämajan lähistöllä asui kaikenvärisiä ihmisiä kaikista väestökerroksista. Ja
juuri näiden lähistön heimojen keskuudesta hankittiin Prinssin koulujen
ensimmäiset opiskelijat. Vaikka nämä Dalamatian ensimmäiset koulut olivat
alkeellisia, ne tarjosivat noille primitiivisen aikakauden miehille ja naisille
kaiken sen, mitä heidän hyväkseen oli tehtävissä.
Prinssin ruumiillinen esikunta keräsi jatkuvasti
ympärilleen ympäröivien heimojen oivallisimmat yksilöt, ja sen jälkeen kun
näitä opiskelijoita oli koulutettu ja kannustettu, esikunta lähetti heidät itse
kunkin oman kansansa opettajaksi ja johtajaksi.
Prinssin
esikunnan saapuminen teki syvällisen vaikutuksen. Vaikka tästä tapahtumasta
kertovien uutisten leviäminen etäisimpiä kolkkia myöten kaikkialle maailmaan
vaati lähes tuhat vuotta, sadan uuden Urantialla-oleskelijan opetukset ja
käyttäytyminen vaikuttivat Mesopotamian päämajan lähellä asuneisiin heimoihin
valtavasti. Melkoinen osa myöhemmästä mytologiastanne sai alkunsa näistä
varhaisajoista
[sivu 744]
kertoneista
sekavista tarinoista, ajoista, jolloin Prinssin esikunnan jäsenet
jälleenpersonoitiin Urantialla superihmisiksi.
Vakavana esteenä
sille, että tällaisilla planeetan ulkopuolelta tulevilla opettajilla olisi hyvä
vaikutus, on kuolevaisten alttius pitää heitä jumalina, mutta lukuun ottamatta
sitä menetelmää, jolla Caligastian sata -- viisikymmentä miestä ja
viisikymmentä naista -- ilmaantuivat maan päälle, he eivät turvautuneet
mihinkään yliluonnollisiin menetelmiin eivätkä ihmisen tasoa korkeammalle
meneviin manipulointeihin.
Mutta
ruumiillinen esikunta oli kaikesta huolimatta ihmistä korkeammalla. Esikunnan
jäsenet aloittivat lähetystehtävänsä Urantialla erikoislaatuisina
kolmitasoisina olentoina:
1. He olivat
ruumiillisia ja verrattain ihmisenkaltaisia, sillä heihin sisältyi
tosiasiallisesti erään ihmisrodun elämänplasmaa, Urantian andonilaista
elämänplasmaa.
Nämä Prinssin
esikunnan sata jäsentä jakautuivat aiempaa kuolevaisstatustaan vastaavasti
tasan sukupuolten kesken. Kullakin tämän ryhmän yksilöllä oli kyky tulla
jotakin uutta luokkaa olevan fyysisen olennon toiseksi vanhemmaksi, mutta heitä
oli tarkkaan neuvottu turvautumaan tällaiseen keinoon vain tiettyjen
olosuhteiden vallitessa. On tapana, että Planeettaprinssin ruumiillinen
esikunta tuottaa seuraajansa vähän ennen kuin se vetäytyy planetaarisesta
erikoispalvelusta. Tavallisesti tämä tapahtuu Planetaarisen Aatamin ja Eevan
saapumisen aikoihin tai vähän sen jälkeen.
Näillä
erikoisilla olennoilla ei sen vuoksi ollut juuri minkäänlaista käsitystä siitä,
minkätyyppinen aineellinen olento heidän sukupuolisesta yhtymisestään syntyisi.
Eivätkä he koskaan sitä saaneetkaan tietää. Ennen kuin sellainen vaihe heidän
tässä maailmassa suorittamassaan työssä tuli ajankohtaiseksi, kapina syöksi
koko hallinnon sekasortoon, ja ne, jotka myöhemmin toimivat vanhemman osassa,
oli eristetty järjestelmän elämänvirtapiireistä.
Ihonvärinsä ja
kielensä puolesta nämä Caligastian esikunnan aineellistetut jäsenet seurasivat
Andonin rotua. He nauttivat ravintoa tämän maailman kuolevaisten tapaan yhtä
eroavaisuutta lukuun ottamatta: lihaton ruokavalio riitti täysin tyydyttämään
tämän ryhmän uudelleen luodun ruumiin tarpeet. Tämä oli eräs niistä
näkökohdista, jotka vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että heidän
asuinpaikkansa tuli olla lämpimällä seudulla, jossa olisi tarjolla runsaasti
hedelmiä ja pähkinöitä. Tapa elää lihattomalla ruokavaliolla on peräisin
Caligastian sadan ajoilta, sillä tämä käytäntö levisi laajalle ja vaikutti
monien ympärillä asuneiden heimojen ravintotottumuksiin, ryhmien, jotka
alkuperänsä puolesta juontuivat aikanaan pelkästään lihaa syöneistä
evolutionaarisista roduista.
2. Caligastian
sata olivat aineellisia, mutta ihmistä korkeammalla olevia olentoja, jotka oli
Urantialla pantu uudelleen kokoon korkean ja erikoisen olentoluokan
ainutlaatuisiksi miehiksi ja naisiksi.
Vaikka tämän
ryhmän jäsenillä olikin väliaikainen Jerusemin kansalaisuus, eivät he silti
vielä olleet fuusioituneet Ajatuksensuuntaajaansa; ja kun he ilmoittautuivat
vapaaehtoisiksi ja kun heidät hyväksyttiin yhdessä taivaasta laskeutuvien
Poikien yhteisön kanssa suoritettavaan planeettapalvelukseen, niin Suuntaaja
irrotettiin heistä. Mutta nämä jerusemilaiset olivat ihmistä korkeammalla
olevia olentoja -- heillä oli ylösnousemuksellisen kasvua edustava sielu.
Kuolevaisena elettävän lihallisen elämän aikana sielu on sikiöasteella; se
syntyy (herää kuolleista) morontiaelämässä ja kokee kasvua koko matkan
morontiamaailmasta toiseen. Caligastian sadan sielut olivat tällä tavoin
kasvaneet Jerusemin kansalaisen asemaan niiden edistävien kokemusten kautta,
jotka sisältyvät seitsemään mansiomaailmaan.
Saamiensa
ohjeiden mukaisesti esikunnan jäsenet eivät ryhtyneet sukupuoliseen jälkeläisten
tuottamiseen, mutta he tutkivat huolellisesti omaa kokoonpanoaan ja ottivat
tunnollisesti selvän jokaisesta älyllisen (mielen) ja morontia- (sielu-)
suhteen kuviteltavissa olevasta vaiheesta. Ja Dalamatiassa oleskelunsa
kolmantenakymmenentenäkolmantena vuotena, kauan ennen kaupunginmuurin
valmistumista, Danin ryhmän numero kaksi ja numero seitsemän keksivät
sattumalta ilmiön, joka liittyi heidän morontiaminänsä (niin kutsutusti
ei-seksuaaliseen ja ei-aineelliseen)
[sivu 745]
toisiinsa
liittymiseen; ja tämän sattuman aikaansaannos osoittautui ensimmäiseksi
ensiasteiseksi keskiväliolennoksi. Tämä uusi olento oli täysin näkyvä
planetaarisen esikunnan jäsenille ja heidän taivaallisille työtovereilleen,
mutta näkymätön eri ihmisheimojen miehille ja naisille. Saatuaan
Planeettaprinssiltä valtuutuksen koko ruumiillinen esikunta otti asiakseen
tuottaa samanlaisia olentoja, ja kaikki onnistuivat yrityksissään
noudattaessaan Danin ryhmän pioneeriparin ohjeita. Näin Prinssin esikunta
loppujen lopuksi saattoi olevaiseksi ensiasteisten keskiväliolentojen
alkuperäisen 50.000-jäsenisen joukkokunnan.
Nämä välityyppiä
olevat luodut olivat suureksi hyödyksi maailman päämajan asioiden hoidossa.
Ihmisille he olivat näkymättömiä, mutta Dalamatian alkukantaisille vierailijoille
kerrottiin opetuksen yhteydessä näistä näkymättömistä hengistä, ja iät ja ajat
he sitten olivatkin näille kehittyville kuolevaisille koko henkien maailma.
3. Caligastian
sadan jäsenet olivat henkilökohtaisesti kuolemattomia eli he eivät kohdanneet
kuolemaa. Heidän aineellisen hahmonsa läpi kulkivat järjestelmän elämänvirtojen
sisältämät vasta-ainetäydenteet; ja elleivät he olisi kapinan kautta
menettäneet yhteyttään elämänvirtoihin, heidän elämänsä olisi jatkunut
määräämättömän ajan joko seuraavan Jumalan Pojan saapumiseen asti tai sitten
siihen asti, kun heidät joskus myöhemmin olisi vapautettu tehtävästään ja
päästetty jatkamaan keskeytynyttä matkaansa Havonaan ja Paratiisiin.
Nämä Satanian
elämänvirtojen sisältämät vasta-ainetäydenteet saatiin elämänpuun hedelmistä,
Edentian pensaasta, joka Caligastian saapumisen aikaan lähetettiin Urantialle
Norlatiadekin Kaikkein Korkeimpien toimesta. Dalamatian aikoina tämä puu kasvoi
näkymättömälle Isälle omistetun temppelin keskuspihalla, ja juuri elämänpuun
hedelmät tekivät Prinssin esikunnan aineellisille ja muutoin kuolevaisille
olennoille mahdolliseksi elää määräämättömän ajan, niin kauan kuin heillä oli
käytettävissään tämä puu.
Vaikka tällä
superravinnolla ei ollutkaan mitään arvoa evolutionaarisille roduille, se oli
täysin riittävä antamaan jatkuvan elämän Caligastian sadalle ja heidän kanssaan
toimineille sadalle muunnellulle andoniitille.
Tässä yhteydessä
on syytä selittää, että silloin kun mainitut sata andoniittia antoivat ihmisen
ituplasmaansa Prinssin esikunnan jäsenille, Elämänkantajat toivat heidän
kuolevaisen ruumiisiinsa järjestelmän virtapiirien täydenteen; ja näin heille
tehtiin mahdolliseksi jatkaa elämäänsä yht'aikaa esikunnan kanssa, vuosisadasta
toiseen, fyysistä kuolemaa uhmaten.
Lopulta näille sadalle andoniitille kerrottiin heidän
antamastaan panoksesta ylempiensä uuden ulkoisen hahmon hyväksi, ja nämä
samaiset Andonin heimon sata lasta pidettiin päämajassa Prinssin ruumiillisen
esikunnan jäsenten henkilökohtaisina seuralaisina.
5. CALIGASTIAN SADAN ORGANISAATIO
Caligastian sata
organisoitiin palvelusta ajatellen kymmeneksi autonomiseksi neuvostoksi, joihin
kuhunkin kuului kymmenen jäsentä. Kun kaksi tai useampia tällaisia neuvostoja
kokoontui yhteisistuntoon, Daligastia toimi näiden yhteiskokousten
puheenjohtajana. Nämä kymmenen ryhmää rakentuivat seuraavalla tavalla:
1. Ravintoasiain
ja aineellisen hyvinvoinnin neuvosto. Tätä ryhmää johti Ang. Tämä kyvykäs
joukkokunta kantoi huolta ihmislajin ravitsemuksesta, vesihuollosta,
vaatetuksesta ja aineellisesta edistymisestä. Sen jäsenet opettivat
kaivonkaivamista, lähteiden säännöstelyä ja kastelutaitoa. Vuoristoseuduilta ja
pohjoisesta kotoisin oleville he opettivat paranneltuja menetelmiä
[sivu 746]
vaatetukseen
käytettävien nahkojen käsittelyssä, ja myöhemmin taiteen ja tieteen opettajat
ottivat opetusohjelmaan kankaankudonnan.
Suurta edistystä
tapahtui ruoan varastoimismenetelmien alalla. Ruokaa säilöttiin keittämällä,
kuivattamalla ja savustamalla; sillä tavoin siitä tuli ensimmäinen omaisuuden
laji. Ihminen opetettiin varustautumaan nälänhädän vaaroja vastaan, nälänhätä
kun aika ajoin verotti maailman väestöä.
2. Eläintenkesytyksen
ja -hyötykäytön lautakunta.Tämä neuvosto omistautui valikoimaan ja jalostamaan
niitä eläimiä, jotka soveltuivat parhaiten auttamaan ihmistä taakkojen
kantamisessa ja ihmisen itsensä kuljettamisessa, ravinnon lähteeksi ja
myöhemmin palvelemaan maanviljelytöissä. Tätä kyvykästä joukkoa johti Bon.
Kesytettiin
useantyyppisiä hyödyllisiä eläimiä, jotka nykyisin ovat jo sukupuuttoon
kuolleita, sekä joitakin sellaisia, jotka ovat säilyneet kotieläiminä
nykyaikaan asti. Tuohon aikaan koira oli jo kauan elänyt ihmisen seurassa, ja
sininen ihminen oli onnistunut elefantin kesyttämisessä. Huolellisella
jalostuksella saatiin lehmässä aikaan sellaisia muutoksia, että siitä tuli
arvokas ravinnon lähde; voista ja juustosta tuli ihmisten ruokavalion yleinen
osa. Ihmiset opetettiin käyttämään härkiä taakkojen kantamiseen, mutta hevonen
kesytettiin vasta myöhemmin. Tämän ryhmän jäsenet opettivat ensi kerran
ihmisille, miten pyörää käytetään helpottamaan esineiden vetämistä paikasta
toiseen.
Kirjekyyhkyjä
käytettiin ensimmäistä kertaa juuri tuohon aikaan. Niitä otettiin mukaan
pitkille matkoille viestien tai avunpyyntöjen lähettämistä varten. Bonin ryhmä
onnistui kouluttamaan suurista fandoreista matkustajalintuja, mutta ne kuolivat
sukupuuttoon yli kolmekymmentätuhatta vuotta sitten.
3. Petoeläinten
nujertamisen neuvojat. Ei riittänyt, että alkuaikojen ihmisen oli
yritettävä kesyttää tietyt eläimet, vaan hänen piti myös oppia suojautumaan
vihamielisen eläinkunnan muiden jäsenten taholta tulevalta tuholta. Tämän
ryhmän päällikkö oli Dan.
Muinaisen
kaupunginmuurin tarkoituksena oli tarjota suojaa saaliinhimoisia petoja
vastaan, samoin kuin estää vihamielisten ihmisten yllätyshyökkäykset. Vailla
muurien tarjoamaa suojaa ja metsissä elävät olivat riippuvaisia puihin
rakennetuista asumuksista, kivimajoista sekä öisten nuotioiden vireilläpysymisestä.
Oli sen vuoksi varsin luonnollista, että nämä opettajat uhrasivat paljon aikaa
opastaakseen oppilaitaan ihmisasumusten parantelussa. Entistä parempia
menetelmiä käyttämällä ja ansoihin turvautumalla saatiin aikaan suurta
edistystä eläinten nujertamisessa.
4. Tiedon
levittämiseen ja säilyttämiseen omistautunut opettajakunta. Tämä ryhmä
organisoi ja ohjasi noiden varhaisten aikojen puhtaasti opetuksellisia
hankkeita. Sitä johti Fad. Fadin opetusmenetelmät koostuivat työnteon
valvonnasta, johon liittyi parempien työskentelytapojen opetus. Fad laati
ensimmäiset aakkoset ja otti käyttöön kirjoitusjärjestelmän. Näihin aakkosiin
kuului kaksikymmentäviisi kirjoitusmerkkiä. Kirjoitusmateriaalina nämä
alkuaikojen kansanheimot käyttivät puunkuorta, savitauluja, kivilaattoja,
vasaroiduista nahaksista valmistettua eräänlaista pergamenttia sekä
karkeatekoista paperinkaltaista materiaalia, jota valmistettiin ampiaispesistä.
Dalamatian kirjasto, joka tuhoutui pian Caligastian kapinahankkeen jälkeen,
käsitti yli kaksi miljoonaa erillistä tallennetta, ja se tunnettiin nimellä
"Fadin talo".
Sininen ihminen
harrasti erityisesti aakkosilla kirjoittamista ja edistyi tässä suhteessa
pisimmälle. Punainen ihminen suosi kuvakirjoitusta, kun sen sijaan keltaiset
rodut ajautuivat käyttämään sana- ja ajatussymboleja, paljolti sellaisia, joita
ne käyttävät nykyisinkin. Mutta paljon muun menetyksen ohessa maailma kadotti
myöhemmin
[sivu 747]
kapinaa
seuranneen sekasorron aikana myös aakkoset. Caligastian luopuruus murskasi --
ainakin määräämättömäksi ajaksi -- maailman toiveet yleismaailmallisesta
kielestä.
5. Teollisuus-
ja kauppakomissio. Tämän neuvoston tehtävänä oli teollisuuden kehittäminen
heimokuntien keskuudessa ja kaupan edistäminen eri rauhanomaisten ryhmien välillä.
Sen johtaja oli Nod. Tämä yhteisö rohkaisi kaikenmuotoista alkeellista
käsiteollisuutta. Se myötävaikutti suoraan elintason kohoamiseen tuomalla
saataville monia sellaisia uusia hyödykkeitä, jotka olivat alkukantaisten
ihmisten mieleen. Ryhmän jäsenet laajensivat suuresti tiede- ja taideneuvoston
tuottaman parempilaatuisen suolan kauppaa.
Nämä valistuneet
Dalamatian kouluissa opetetut ryhmät olivat ensimmäisiä, jotka harjoittivat
keskuudessaan kaupallista luotonantoa. He saivat keskusluottokassasta vastamerkkejä,
jotka hyväksyttiin suoritukseksi varsinaisten vaihtoesineiden sijasta. Tätä
parempia kaupankäyntimenetelmiä ei maailmassa kehittynyt satoihintuhansiin
vuosiin.
6. Ilmoitususkonnon
kollegio. Tämä elin toimi hitaasti. Urantian sivilisaatio taottiin esille
kirjaimellisesti niin, että alasimena oli väistämättömyys ja moukarina pelko.
Mutta tämä ryhmä oli päässyt jo melko pitkälle pyrkimyksessään korvata luotua
kohtaan tunnettu pelko (aaveidenpalvonta) Luojan pelolla, kun sen ponnistelut
katkesivat siihen myöhemmin alkaneeseen sekasortoon, joka liittyi
luopuruusmullistuksiin. Tämän neuvoston päällikkönä toimi Hap.
Yksikään
Prinssin esikunnan jäsenistä ei halunnut esittää sellaista ilmoitusta, joka
olisi vaikeuttanut evoluutiota; he esittivät ilmoituksen vasta huipennuksena
sille, että he olivat ammentaneet tyhjiin evoluution sisältämät voimavarat.
Mutta Hap suostui lopulta kaupungin asujainten toivomukseen jonkinmuotoisten
uskonnollisten menojen vakiinnuttamisesta. Hänen ryhmänsä sepitti dalamatialaisille
heidän tuntemansa seitsemän palvontalaulua samoin kuin päivittäisen
kiitossäkeen ja opetti heille viimein "Isän rukouksen", joka kuului
seuraavasti:
"Kaikkien
Isä, jonka Poikaa me kunnioitamme, katso puoleemme suopeasti. Päästä meidät
kaikkiin muihin paitsi itseesi kohdistuvasta pelosta. Saata meidät tuottamaan
iloa jumalallisille opettajillemme ja pane suumme puhumaan ikiajat totta.
Päästä meidät väkivallasta ja vihasta; lisää tuntemaamme kunnioitusta
vanhimpiamme kohtaan ja kaikkea sitä kohtaan, joka kuuluu naapureillemme. Suo,
että laitumemme tällä kaudella olisivat vihannat ja karjamme olisi
hedelmällistä niin, että se olisi ilo sydämellemme. Me rukoilemme, että luvatun
kohentajan tulo lähestyisi, ja me tahdomme tehdä tässä maailmassa sinun tahtosi
mukaan niin kuin muutkin tekevät matkojen takaisissa maailmoissa."
Vaikka Prinssin
esikunta sai käyttää vain rodunkohennuksen luonnollisia keinoja ja tavallisia
menetelmiä, se antoi kuitenkin lupauksen Aatamin lahjana saatavasta uudesta
rodusta myöhemmän evolutionaarisen kasvun päämääränä sen jälkeen, kun
biologisen kehityksen lakikorkeus olisi saavutettu.
7. Terveyden-
ja elämänvaalijat. Tämä neuvosto huolehti terveydenhoitoon
perehdyttämisestä ja alkeellisen hygienian edistämisestä, ja sitä johti Lut.
Sen jäsenet
opettivat paljon sellaista, joka unohtui myöhempien aikakausien sekasorrossa ja
jota ei sitten koskaan keksitty uudelleen ennen kuin kahdennellakymmenennellä
vuosisadalla. He opettivat ihmiskunnalle, että kypsentäminen -- keittäminen ja
paahtaminen -- oli keino välttyä sairastumiselta; he opettivat myös, että
tällainen ruoanvalmistus vähentää suuresti lapsikuolleisuutta ja tekee aikaisen
vierottamisen helpommaksi.
Monet Lutin
terveydenvaalijoiden muinaisista opetuksista säilyivät tämän maailman heimojen
keskuudessa aina Mooseksen päiviin asti, jos kohta ne matkan varrella
vääristyivätkin melkoisesti ja muuttuivat suuresti.
[sivu 748]
Suurena esteenä
hygienian edistymisen tiellä näiden tietämättömien kansanheimojen keskuudessa
oli se tosiasia, että monien sairauksien varsinaiset aiheuttajat olivat liian
pieniä paljain silmin nähtäviksi, samoin kuin se, että ne tunsivat kaikki
taikauskoista kunnioitusta tulta kohtaan. Kesti tuhansia vuosia ennen kuin ne
suostuivat jätteiden polttamiseen. Ennen kuin näin tapahtui, niitä kehotettiin
hautaamaan mätänevät jätteensä maahan. Tämän ajanjakson suuri
terveydenhoidollinen edistysaskel koitui siitä, että levitettiin tietoa
auringonvalon terveyttä vahvistavista ja sairautta hävittävistä ominaisuuksista.
Ennen Prinssin
saapumista kylpeminen oli ollut yksinomaan uskonnollinen seremonia. Oli
todellakin vaikea houkutella alkukantaiset ihmiset pesemään vartalonsa
pelkästään terveydellisenä toimenpiteenä. Lopulta Lut sai uskonnolliset
opettajat liittämään vedelläpeseytymisen niiden puhdistautumismenojen osaksi,
joita tuli noudattaa keskipäivän hartaushetken yhteydessä kerran viikossa
eräänä kaikkien Isän palvontamenojen muotona.
Nämä
terveydenvaalijat yrittivät myös juurruttaa kättelemisen henkilökohtaisen
ystävyyden sinetöintitavaksi ja ryhmäuskollisuuden tunnusmerkiksi syljen
vaihtamisen tai veren juomisen sijalle. Mutta kun nämä primitiiviset kansat
eivät enää tunteneet olevansa oivallisten opettajiensa opetusten pakottavan
paineen alaisuudessa, ne vitkastelematta palasivat entisiin, terveyden kannalta
tuhoisiin ja sairautta aiheuttaviin käyttäytymistapoihin, jotka johtuivat
tietämättömyydestä ja taikauskosta.
8. Planeetan
taide- ja tiedeneuvosto. Tämä joukkokunta teki paljon parantaakseen
alkuihmisen teollista tekniikkaa ja kohottaakseen hänen kauneuskäsityksiään.
Sen johtajana oli Mek.
Taide ja tiede
olivat heikolla tolalla koko maailmassa, mutta dalamatialaisille opetettiin
fysiikan ja kemian alkeet. Savenvalanta edistyi, kaikki koristetaiteet
kohenivat ja ihmiskauneuden ihanteet laajenivat. Mutta musiikki edistyi enemmän
vasta violetin rodun saapumisen jälkeen.
Nämä
primitiiviset ihmiset eivät opettajiensa toistuneista kehotuksista huolimatta
suostuneet suurin surminkaan kokeilemaan höyryvoimaa. He eivät koskaan kyenneet
voittamaan valtavaa pelkoaan suljetussa tilassa olevan höyryn räjähdysvoimaa
kohtaan. Lopulta heidät kuitenkin saatiin suostutelluiksi työskentelemään
metallien ja tulen parissa, vaikka punaisena hehkuva metallinpalanen olikin
alkuihmisestä kammottava kapine.
Mek näki paljon
vaivaa edistääkseen andoniittien kulttuuria ja nostaakseen sinisen ihmisen
taiteen tasoa. Sinisen ihmisen sekoittuminen Andonin sukuhaaran kanssa tuotti
taiteellisesti lahjakkaan rotutyypin, ja monista tämän sukukunnan jäsenistä
tuli mestarillisia kuvanveistäjiä. He eivät työstäneet kiveä eivätkä marmoria,
mutta heidän polttamalla kovetetut savityönsä koristivat Dalamatian puutarhoja.
Suurta edistystä
tapahtui kotitalouden taidoissa, joista useimmat katosivat kapinan pitkinä ja
pimeinä aikakausina, eikä niitä keksitty uudelleen ennen nykyaikaa.
9. Edistyneiden
heimosuhteiden johtokunta. Kysymyksessä on ryhmä, jonka tehtäväksi
uskottiin ihmisyhteisön saattaminen valtionmuodostuksen tasolle. Ryhmän
päällikkö oli Tut.
Nämä johtajat
edistivät suuresti heimojen välisten naimakauppojen solmimista. He suosivat
kosintaa ja parinmuodostusta, jotka tapahtuisivat vasta tarpeellisen harkinnan
jälkeen ja vasta sitten, kun asianomaisilla oli ollut täysi tilaisuus tutustua
toisiinsa. Puhtaasti sotilaallisessa mielessä suoritettuja sotatansseja
hienostettiin, ja ne pantiin palvelemaan arvokkaita sosiaalisia tarkoitusperiä.
Monia kilpaleikkejä otettiin käyttöön, mutta tämä muinaisaikojen väki oli
yksivakaista kansaa; ylenmääräinen huumori ei kuulunut näiden varhaisten
heimojen avuihin. Planeetan kapinaa seuranneen hajaantumisen jälkeen näistä
tavoista oli jäljellä vain muutama.
[sivu 749]
Tut ja hänen
työtoverinsa tekivät lujasti työtä edistääkseen ryhmien välisiä rauhanomaisia
yhteyksiä, säädelläkseen ja inhimillistääkseen sodankäyntiä, koordinoidakseen
heimojen välisiä suhteita ja saadakseen aikaan parannuksia heimokohtaisiin
hallitusjärjestelmiin. Dalamatian lähiympäristössä kehittyi edistyneempi kulttuuri,
ja nämä parantuneet sosiaaliset suhteet olivat suureksi avuksi vaikutettaessa
kaukaisempiin heimoihin. Mutta Prinssin päämajassa vallinnut sivilisaation
malli poikkesi melkoisesti muualla kehittymässä olleesta barbaarisesta
yhteiskunnasta, aivan niin kuin Etelä-Afrikan Kapkaupungin kahdennenkymmenennen
vuosisadan yhteiskunta on perinpohjin erilainen kuin pienikokoisten bushmannien
alkeellinen kulttuuri sen pohjoispuolella.
10. Heimojen välisen koordinoinnin ja rotujen välisen
yhteistyön korkein oikeus. Van johti tätä korkeinta neuvostoa, ja se toimi
niiden kaikkien muiden yhdeksän erikoiskomission vetoomustuomioistuimena,
joiden tehtävänä oli ihmisyhteisöä koskevien asioiden valvonta. Tämän neuvoston
toimipiiri oli laaja, sillä sen käsiteltäviksi uskottiin kaikki sellaiset
maiset asiat, joita ei nimenomaisesti määrätty muille ryhmille. Edentian
Konstellaation-Isät olivat hyväksyneet tämän valikoidun ryhmän jäsenet ennen
kuin heidät valtuutettiin ottamaan vastuulleen Urantian korkeimman oikeuden
jäsenen tehtävät.
Maailman
kulttuurin aste mitataan sen syntyperäisten olentojen sosiaalisen perinnön
mukaan, ja kulttuurin leviämisnopeuden määrää kokonaan sen asukkaiden kyky
käsittää uusia ja korkeampia ideoita.
Orjallinen suhde
perinteeseen tuo mukanaan vakautta ja yhteistyötä, siksi, että se tunteisiin
vetoavasti yhdistää menneisyyden nykyisyyteen, mutta samalla se myös
tukahduttaa aloitteellisuuden ja orjuuttaa persoonallisuuden luomisvoimat. Koko
maailma oli juuttunut perinteen kahlehtimien tapojen umpikujaan, kun
Caligastian sata saapuivat ja ryhtyivät tuon ajan sosiaalisten ryhmien
keskuudessa julistamaan uutta evankeliumia yksilön aloitteellisuudesta. Mutta
tämä siunauksellinen hallituskausi katkesi niin pian, etteivät rodut ole
koskaan täysin vapautuneet tapojen orjuudesta; vallalla oleva tapa hallitsee
Urantiaa yhä kohtuuttomasti.
Caligastian sata
-- Satanian mansiomaailmojen loppututkinnon suorittaneet -- olivat Jerusemin
taiteista ja kulttuurista hyvin perillä, mutta sellainen tieto on
primitiivisten ihmisten asuttamalla barbaarisella planeetalla lähes arvotonta.
Nämä viisaat olennot osasivat olla ryhtymättä yht'äkkiä muuttamaan tai
laajoin mitoin kohentamaan tuon ajan primitiivisiä rotuja. He ymmärsivät hyvin,
että ihmislaji kehittyy hitaasti, ja niin he viisaasti pidättyivät kaikista
mullistavista yrityksistä muuttaa ihmisen elintapaa maan päällä.
Kukin kymmenestä
planetaarisesta komissiosta ryhtyi sille uskotun osa-alueen hitaaseen ja
luonnonmukaiseen edistämiseen. Neuvostojen suunnitelmana oli ohjata luokseen
ympäröivien heimojen keskuudesta ajatustoiminnaltaan parhaat yksilöt ja
koulutuksen jälkeen lähettää heidät takaisin oman kansansa pariin sosiaalisen
kohennuksen lähettiläiksi.
Minkään rodun
pariin ei koskaan lähetetty muukalaislähettiläitä, ellei asianomainen kansa
sitä nimenomaisesti pyytänyt. Ne, jotka uurastivat tietyn heimon tai rodun
kohenemisen ja edistymisen hyväksi, olivat aina tuon heimon tai rodun
syntyperäisiä jäseniä. Caligastian sata eivät koettaneet pakottaa edes
korkeamman rodun tottumuksia ja tapoja jollekin toiselle heimolle. Kaikissa
tapauksissa he työskentelivät kärsivällisesti kohottaakseen ja edistääkseen
kunkin rodun moneen kertaan koeteltuja tapoja. Urantian yksinkertainen väki toi
Dalamatiaan omat sosiaaliset tapansa, ei suinkaan vaihtaakseen ne uusiin ja
parempiin, vaan saadakseen ne kohenemaan, kun ne joutuvat kosketuksiin
korkeamman kulttuurin kanssa ja tulevat yhteyteen verrattomampaa ajattelua
edustavien yksilöiden kanssa. Prosessi oli hidas, mutta erittäin tuloksellinen.
[sivu 750]
Dalamatian
opettajat yrittivät lisätä tietoista sosiaalista valintaa biologisen evoluution
mukaiseen, puhtaasti luonnolliseen valintaan. He eivät saattaneet ihmisyhteisöä
epäjärjestykseen, vaan he vauhdittivat merkittävästi sen normaalia ja
luonnonmukaista evoluutiota. Heidän tarkoituksenaan oli edistyminen evoluution
kautta, ei revoluutio eli vallankumous revelaation eli ilmoituksen, kautta.
Ihmisrotu oli kuluttanut aikakauden toisensa perään sen vähäisen uskonnon ja
moraalin hankkimiseen, joka sillä oli, ja nämä superihmiset ymmärsivät olla
riistämättä ihmiskunnalta näitä sen harvoja saavutuksia esimerkiksi sellaisen
hämmingin ja tyrmistyksen kautta, joka on aina seurauksena, kun valistuneet ja korkeammat
olennot ryhtyvät liialla opettamisella ja liiallisella valistamisella
mestaroimaan takapajuisia rotuja.
Kun kristityt lähetyssaarnaajat menevät Afrikan
sydänmaille, jossa poikien ja tyttärien edellytetään pysyvän vanhempiensa
valvonnassa ja ohjauksessa näiden koko elinajan, he saattavat matkaan vain
sekaannusta ja aiheuttavat vain koko arvovallan luhistumisen pyrkiessään
yhdessä ainoassa sukupolvessa syrjäyttämään tämän käytännön opettamalla, että
näiden lasten tulisi kaksikymmentäyksi vuotta täytettyään vapautua kaikesta
vanhempain harjoittamasta holhoamisesta.
Vaikka Prinssin
päämaja oli suurenmoisen kaunis ja tarkoitettu herättämään kunnioitusta
tuonaikaisissa primitiivisissä ihmisissä, se oli kaiken kaikkiaan kuitenkin
vaatimaton. Rakennukset eivät olleet erityisen suuria, sillä näiden muualta
tuotettujen opettajien tarkoituksena oli rohkaista maanviljelyn lopulta
koittavaa kehittymistä panemalla alulle karjanhoito. Kaupunginmuurien
sisäpuolelle oli varattu riittävästi maa-alaa niin, että siitä olisi riittänyt
laidun- ja puutarhamaata noin kahdenkymmenentuhannen asukkaan tarpeisiin.
Kaupungin
keskellä sijainneen palvontatemppelin ja ihmistä korkeammalla olevien
johtajaryhmien kymmenen neuvostorakennuksen sisätilat olivat todella kauniita
taideteoksia. Ja vaikka asuinrakennukset olivat siisteyden ja puhtauden
esikuvia, kaikki oli myöhempien aikojen kehitykseen verrattuna kuitenkin hyvin
yksinkertaista ja perin alkeellista. Tähän kulttuurin päämajan aikaansaamiseen
ei käytetty mitään menetelmiä, jotka eivät luonnostaan kuuluneet Urantialle.
Prinssin
ruumiillinen esikunta isännöi yksinkertaisia ja esikuvallisia asumuksia. Niitä
he hoitivat koteina, joiden oli määrä innoittaa maailman sosiaalisessa
keskuksessa ja opetuspäämajassa oleskelevia opiskelija-tarkkailijoita ja tehdä
heihin suotuisa vaikutus.
Perhe-elämän
tarkalleen määrätty järjestys ja tapa, että yksi perhe elää yhdessä ja asuu
verrattain vakiintuneessa asuinpaikassa, ovat peräisin näiltä Dalamatian
ajoilta ja johtuvat pääasiassa Caligastian sadan ja heidän oppilaidensa
antamasta esikuvasta ja heidän esittämistään opetuksista. Kodista ei
sosiaalisena yksikkönä koskaan tullut menestystä ennen kuin Dalamatian
supermiehet ja supernaiset johdattivat ihmiskunnan rakastamaan lapsenlapsiaan
ja lastenlastensa lapsia ja tekemään suunnitelmia näiden hyväksi. Villi-ihminen
rakastaa lastaan, mutta sivistynyt ihminen rakastaa myös lapsenlastaan.
Prinssin
esikunnan jäsenet asuivat yhdessä kuin isä ja äiti. Heillä ei tosin ollut omia
lapsia, mutta Dalamatian viisikymmentä mallikotia tarjosivat aina suojan
vähintäänkin viidellesadalle adoptoidulle pikkulapselle, jotka kerättiin
andonilaisten ja sangik-rotujen korkeammantasoisten perheiden keskuudesta;
monet näistä lapsista olivat orpoja. Heillä oli onni saada osakseen näiden
oivallisten vanhempien harjoittamaa järjestyksenpitoa ja antamaa koulutusta. Ja
sen jälkeen kun he olivat käyneet Prinssin kouluja kolme vuotta (he menivät
kouluun kolmentoista -- viidentoista ikäisinä), he olivat naimakelpoisia ja
valmiita ottamaan vastaan tehtävänsä Prinssin lähettiläinä kukin oman rotunsa
apua tarvitsevien heimojen keskuudessa.
[sivu 751]
Fad oli
vastuussa siitä Dalamatian opetussuunnitelmasta, jota toteutettiin
ammattikoulun tapaan ja jonka avulla oppilaat oppivat tekemällä ja jonka he
selvittivät suorittamalla päivittäin hyödyllisiä tehtäviä. Tämä opetusohjelma
ei jättänyt huomiotta ajattelun ja tunne-elämän merkitystä luonteen
kehittämisessä, mutta se antoi etusijan käden taitojen harjaannuttamiselle.
Opetus oli sekä yksilöllistä että kollektiivista. Oppilaita opettivat sekä
miehet että naiset erikseen, mutta myös kummatkin yhdessä. Puolet tästä
ryhmäopetuksesta annettiin kummallekin sukupuolelle erikseen, toinen puoli oli
yhteisopetusta. Oppilaat saivat yksilöllistä opetusta käden taidoissa ja heitä
sosiaalistettiin ryhmissä tai luokissa. Heitä harjaannutettiin ystävystymään
itseään nuorempien ryhmien, itseään iäkkäämpien ryhmien ja aikuisten kanssa
sekä tekemään ryhmätyötä ikätovereidensa kanssa. Heidät perehdytettiin myös
sellaisiin yhteisöihin kuten perheryhmiin, pelijoukkueisiin ja koululuokkiin.
Niiden
myöhempien oppilaiden joukossa, jotka Mesopotamiassa koulutettiin
työskentelemään kukin oman rotunsa keskuudessa, oli andoniitteja läntisen
Intian ylängöiltä sekä punaisten ja sinisten ihmisten edustajia; vielä
myöhemmin saatiin vastaanottaa myös pieni määrä keltaisen rodun edustajia.
Hap antoi näille
alkuaikojen roduille moraalilain. Tämä säännöstö tunnettiin nimellä "Isän
tie", ja se sisälsi seuraavat seitsemän käskyä.
1. Älä pelkää
äläkä palvele muuta Jumalaa kuin kaikkien Isää.
2. Älä ole
tottelematon Isän Pojalle, maailman hallitsijalle, äläkä osoita epäkunnioitusta
hänen ihmistä korkeammalla olevia avustajiaan kohtaan.
3. Älä
valehtele, milloin sinut kutsutaan kansan tuomarin eteen.
4. Älä tapa
miehiä, naisia äläkä lapsia.
5. Älä varasta
naapurisi tavaraa tai karjaa.
6. Älä kajoa
ystäväsi vaimoon.
7. Älä osoita
epäkunnioitusta vanhempiasi tai heimon vanhimpia kohtaan.
Tällainen oli
Dalamatian laki lähes kolmensadantuhannen vuoden ajan. Ja monet niistä kivistä,
joihin tämä laki kaiverrettiin, lepäävät nyt aaltojen alla Mesopotamian ja
Persian rannikon edustalla. Tavaksi tuli pitää yhtä käskyä mielessä kunakin
viikonpäivänä, ja se lausuttiin tervehdittäessä ja ateriahetken
kiitosrukouksena.
Silloinen
ajanlasku perustui kuun vaiheisiin niin, että kuukauden pituudeksi laskettiin
kaksikymmentäkahdeksan päivää. Lukuun ottamatta vuorokauden jakamista päivään
ja yöhön tämä oli ainoa näiden varhaiskansojen tuntema ajanlaskutapa.
Seitsenpäiväisen viikon toivat käyttöön Dalamatian opettajat, ja se muotoutui
siitä tosiasiasta, että seitsemän on yksi neljäsosa
kahdestakymmenestäkahdeksasta. Se merkitys, joka numerolla seitsemän on
superuniversumissa, tarjosi heille epäilemättä tilaisuuden ujuttaa hengellinen
muistinvirkistin arkipäiväiseen ajan laskemiseen. Mutta viikkojaolla ei ole
mitään luonnonmukaista alkuperää.
Kaupunkia
ympäröivä maaseutu oli noin sadankuudenkymmenen kilometrin säteellä melko hyvin
asutuksen piirissä. Kaupungin välittömässä läheisyydessä sadat Prinssin
kouluista valmistuneet harjoittivat karjanhoitoa ja sovelsivat muutoinkin hänen
esikunnaltaan ja sen lukuisilta ihmisauttajilta saamaansa opetusta. Muutama
heistä harjoitti peltoviljelyä ja puutarhanhoitoa.
Ihmiskuntaa ei
pantu raatamaan pelloille rangaistukseksi jostakin luulotellusta synnistä.
"Otsasi hiessä pitää sinun syödä peltojesi antimet" ei suinkaan ollut
[sivu 752]
rangaistukseksi
luettu tuomio siitä, että ihminen oli osallistunut Caligastia-petturin johdolla
Luciferin kapinan mielettömyyksiin. Maapohjan viljeleminen on luonnollinen osa
edistyvän sivilisaation alullesaattamista evolutionaarisissa maailmoissa, ja
tämä kehotus oli Planeettaprinssin ja hänen esikuntansa antaman kaiken
opetuksen pääasiana koko kolmensadantuhannen vuoden ajan heidän
Urantialle-saapumisensa ja niiden traagisten aikojen välillä, jolloin
Caligastia liitti kohtalonsa kapinallisen Luciferin kohtaloon. Maatyö ei ole
kirous, vaan pikemminkin suurin siunaus kaikille, jotka sillä keinoin pääsevät
nauttimaan kaikkien ihmistoimien joukossa inhimillisimmästä toiminnasta.
Kapinan puhjetessa Dalamatiassa asuvan väestön lukumäärä
oli miltei kuusituhatta. Tähän lukuun sisältyivät varsinaiset opiskelijat,
mutta siihen eivät kuuluneet vierailijat eivätkä tarkkailijat, joita oli aina
toista tuhatta. Mutta teillä ei voi olla juuri minkäänlaista käsitystä noiden
kaukaisten aikojen uskomattomasta edistyksestä, sillä käytännöllisesti katsoen
kaikki noiden aikojen ihmisten ihmeelliset saavutukset pyyhkäistiin
olemattomiin siinä hirvittävässä sekasorrossa ja viheliäisessä hengellisessä
pimeydessä, joka seurasi Caligastian petoksen ja kapinamielialan lietsomisen
aiheuttamaa katastrofia.
ONNETTOMUUDET
Tarkastellessamme
jälkeenpäin Caligastian pitkää elämänuraa, havaitsemme hänen käytöksessään vain
yhden erityisen piirteen, joka olisi saattanut vaatia osakseen huomiota: hän
oli yltiöindividualisti. Hän oli taipuvainen asettumaan lähes jokaisen
protestiryhmän puolelle, ja hän suhtautui tavallisesti myötämielellä niihin,
jotka hiukankin toivat julki jotakin kritiikkiin viittaavaa. Havaitsemme, että
tämä taipumus rimpuilemiseen auktoriteetin alaisuudessa, tämä lievä närkästys
kaikenlaisesta valvonnasta, ilmeni hänessä jo varhain. Vaikka hän tunsikin
lievää harmistusta häntä vanhempien neuvoista ja vaikka hän jossain määrin
olikin kärsimätön ylemmän auktoriteetin alaisuudessa, hän oli kuitenkin aina
koetuksen hetkellä osoittautunut lojaaliksi universumin hallitsijoita kohtaan
ja kuuliaiseksi Konstellaation-Isien määräyksille. Mitään varsinaista moitteen
sijaa ei hänessä koskaan havaittu ennen kuin hän häpeällisesti petti Urantian.
Tulisi huomata,
että sekä Luciferia että Caligastiaa oli kärsivällisesti neuvottu ja
rakastavasti varoitettu heidän alttiudestaan liialliseen arvosteluun ja heidän
itseylpeytensä salakavalasta kehittymisestä sekä siihen liittyneestä
itsetärkeyden tunteen liioittelemisesta. Mutta kaikista näistä
auttamisyrityksistä oli tehty se väärä tulkinta, että ne olivat perusteetonta
arvostelua ja epäoikeutettua sekaantumista heidän henkilökohtaisiin
vapauksiinsa. Sekä Caligastia että Lucifer arvioivat, että heidän ystävälliset
neuvojansa olivat liikkeellä samoin moitittavin motiivein, jotka alkoivat
vähitellen hallita heidän omaa vääristynyttä ajatteluaan ja harhateille
joutuneita kaavailujaan. He arvioivat epäitsekkäitä neuvojiaan itsessään
kehittymässä olleen itsekkyyden mittapuulla.
Prinssi
Caligastian saapumisesta alkaen planeetan sivilisaatio edistyi lähes
kolmensadantuhannen vuoden ajan kokolailla normaalisti. Ellei oteta lukuun
sitä, että Urantia oli elollisuusmuuntelujen sfääri, ja sen vuoksi altis
evoluutioon kuuluvien epäsäännöllisyyksien aiheuttamille lukuisille
poikkeuksille ja epätavallisille ilmiöille, se edistyi planetaarisella
kehitysurallaan varsin tyydyttävästi aina Luciferin kapinaan ja samanaikaiseen
Caligastian petokseen asti. Tämä katastrofaalinen väärinkäytös samoin kuin
myöhemmin tapahtunut Aatamin ja Eevan epäonnistuminen planetaarisen
toimeksiantonsa täyttämisessä ovat painaneet tietyn leiman koko myöhempään
historiaan.
Urantian Prinssi
astui pimeyteen Luciferin kapinan aikaan ja syöksi siten planeetan
pitkäaikaiseen sekasortoon. Konstellaation hallitsijoiden ja universumin muiden
viranomaisten yhteistoimin häneltä riistettiin sittemmin hallitsijan
[sivu 753]
valtuudet. Hän
joutui muiden ohella kärsimään Urantian eristämisen mukanaan tuomat
väistämättömät hankaluudet aina Aatamin planeetallaoloon asti, ja hän
myötävaikutti jossain määrin sen suunnitelman epäonnistumiseen, jonka
tarkoituksena oli kuolevaisrotujen kohentaminen liittämällä niihin uuden,
violetin rodun eli Aatamin ja Eevan jälkeläisten rotuperimä.
Abrahamin aikoina tapahtunut
Makiventa Melkisedekin kuolevaishahmoinen inkarnoituminen
rajoitti suunnattomasti sitä valtaa, joka
langenneella Prinssillä oli puuttua ihmisten
asioihin; ja
myöhemmin, Mikaelin ruumiillisen elämän aikana, tältä petturiprinssiltä
riistettiin lopullisestikin
kaikki valta Urantialla.
Vaikka Urantialla opilla persoonallisesta paholaisesta onkin jonkinlainen perusta sikäli, että planeetalla on vaikuttanut petollinen ja paatunut Caligastia, olivat sen sisältämät opetukset siitä, että tällainen "paholainen" kykenisi vaikuttamaan normaaliin ihmismieleen sen vapaasti ja luonnonmukaisesti tekemän päätöksen vastaisesti, kuitenkin täysin keksittyjä. Edes ennen Mikaelin Urantialla tapahtunutta lahjoittautumista Caligastia ja Daligastia eivät koskaan pystyneet lannistamaan kuolevaisia eivätkä pakottamaan ketään normaalia yksilöä tekemään mitään ihmisen oman tahdon vastaista. Moraalisissa asioissa ihmisen tahdon yläpuolella ei ole mitään; sisäinen Ajatuksensuuntaajakin kieltäytyy pakottamasta ihmistä ajattelemaan ainoatakaan ajatusta tai suorittamaan yhtään tekoa vastoin ihmisen omasta tahdostaan tekemää päätöstä.
Ja nyt tämä
tämän maailman kapinallinen, jolta on otettu pois kaikki
valta vahingoittaa entisiä alamaisiaan, odottaa sitä lopullista
tuomiota, jonka Uversan Päivien Muinaiset langettavat kaikille Luciferin kapinaan osallistuneille.
[Esittänyt muuan Nebadonin Melkisedek.]