[sivu
808]
ERÄÄN NAAPURIPLANEETAN
HALLITUSJÄRJESTELMÄ
LANAFORGEN luvalla ja Edentian Kaikkein Korkeimpien suostumuksella minut on valtuutettu kertomaan jotakin eräällä Satanian järjestelmään kuuluvalla, melko läheisellä planeetalla elävän kaikkein edistyneimmän ihmisrodun yhteiskunnallisesta, moraalisesta ja poliittisesta elämästä.
Kaikista Luciferin kapinaan osallistumisen takia eristetyistä Satanian maailmoista tämä planeetta muistuttaa kokemansa historian osalta mitä likeisimmin Urantiaa. Näiden kahden sfäärin samankaltaisuus epäilemättä selittää, miksi lupa tämän epätavallisen selonteon esittämiseen myönnettiin, sillä on erittäin harvinaista, että järjestelmänhallitsijat antavat luvan tehdä jollakin planeetalla selkoa jonkin toisen planeetan asioista.
Urantian tavoin
tämänkin planeetan johti harhaan sen oman Planeettaprinssin Luciferin kapinan
yhteydessä osoittama petturuus. Sille annettiin Aineellinen Poika pian sen
jälkeen, kun Aatami oli saapunut Urantialle, ja tämä Poika rikkoi hänkin
sopimuksensa, ja planeetta jäi eristyksiin, sillä Hallinnollista Poikaa ei ole
milloinkaan annettu sen kuolevaisrotujen keskuuteen.
Kaikista näistä planeettaa kohdanneista vaikeuksista huolimatta siellä on erillisellä, suunnilleen Australian kokoisella mantereella kehittymässä varsin korkeatasoinen sivilisaatio. Tämän kansakunnan jäseniä on noin 140 miljoonaa. Mantereen väestö on sekoittunutta rotua, valtaosaltaan sinistä ja keltaista, jossa violetin osuus on hiukan suurempi kuin on Urantian niin kutsutussa valkoisessa rodussa. Nämä eri rodut eivät ole vielä täysin sekoittuneet, mutta ne harjoittavat veljellisistä kanssakäymistä ja tulevat varsin tyydyttävästi toimeen keskenään. Elinajan keskimääräinen pituus tällä mantereella on nyt yhdeksänkymmentä vuotta, viisitoista prosenttia pitempi kuin minkään muun planeetalla elävän kansan elinikä.
Tämän kansakunnan tuotantokoneisto nauttii eräästä suuresta edusta, joka johtuu mantereen ainutlaatuisesta pinnanmuodostuksesta. Korkeat vuoret, joilla sataa rankasti kahdeksan kuukautta vuodesta, sijaitsevat aivan maan keskellä. Nämä luonnonolosuhteet suosivat vesivoiman käyttöä ja helpottavat suuresti mantereen kuivemman, läntisen neljänneksen kastelua.
Nämä ihmiset ovat omavaraisia. Toisin sanoen
he voivat tulla toimeen määräämättömän ajan tuomatta maahan mitään ympäröivien
kansojen tuotteita. Heillä on luonnonvaroja yltäkylläisesti, ja he ovat
oppineet tieteellisin keinoin korvaamaan välttämättömyystarvikkeiden osalta
esiintyvät puutteet. He käyvät vilkasta kotimaankauppaa, mutta heidän
ulkomaankauppansa on vähäistä, mikä johtuu heidän vähemmän edistyneiden
naapuriensa yleisestä vihamielisyydestä.
Yleisesti ottaen tämä mannerkansa seurasi
tuon planeetan kehityksen kulkua: Kehitys heimoasteelta voimakkaiden
hallitsijoiden ja kuninkaiden ilmaantumiseen
[sivu 809]
kesti tuhansia vuosia. Yksinvaltaisten monarkkien jälkeen seurasi monia erilaisia hallitusmuotoja: epäonnistuneita tasavaltoja, kommuunivaltioita; ja diktaattoreita tuli ja meni loputtomana virtana. Kehitys jatkui tällaisena, kunnes noin viisisataa vuotta sitten erään poliittisen kuohuntakauden aikana muuan kansakunnan voimakkaan diktaattori-triumviraatin jäsen koki mielenmuutoksen. Hän tarjoutui luopumaan vallasta sillä ehdolla, että toinen hänen hallitsijatoveristaan, kahdesta muusta kehnompi, myös luopuisi diktaattorinvallastaan. Mantereen hallitsijanvalta joutui näin yhden hallitsijan käsiin. Yhdistynyt valtio edistyi vahvan monarkkisen hallinnon alaisuudessa yli sata vuotta, jona aikana kehittyi mestarillinen vapauden peruskirja.
Sittemmin
tapahtunut siirtyminen monarkiasta edustukselliseen hallitustapaan sujui
asteittain. Kuninkaat jäivät pelkiksi sosiaalisiksi tai tunneperäisiksi
keulakuviksi ja sitten, kun hallitsijasuvulla ei enää ollut miespuolista
perijää, he poistuivat näyttämöltä lopulta kokonaan. Nykyinen tasavalta on nyt
ollut olemassa tasan kaksisataa vuotta, jona aikana on tapahtunut jatkuvaa
edistystä kohti sitä hallitusjärjestelmää, josta seuraavassa kerrotaan, ja
viimeisimmät saavutukset talouselämän ja politiikan saralta ovat viimeksi
kuluneen vuosikymmenen satoa.
Tällä mannerkansalla on nyt edustuksellinen hallitusjärjestelmä, ja valtakunnallinen pääkaupunki sijaitsee keskellä mannerta. Keskushallitus muodostuu sadan verrattain itsenäisen osavaltion vahvasta liittovaltiosta. Nämä osavaltiot valitsevat kuvernöörinsä ja lainsäätäjänsä kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, eikä kukaan ole valittavissa uudelleen. Kuvernöörit nimittävät osavaltioiden tuomarit näiden elinajaksi, ja nimityksen vahvistavat osavaltioiden lainsäädäntäelimet, joihin kuuluu yksi edustaja kutakin sataatuhatta kansalaista kohti.
Suurkaupunkien hallintojärjestelmiä on viittä eri tyyppiä kaupungin koosta riippuen, mutta missään kaupungissa ei saa olla enempää kuin miljoona asukasta. Kaiken kaikkiaan nämä kaupunkien hallintojärjestelmät ovat hyvin yksinkertaisia, suoraan toimivia ja kustannuksiltaan edullisia. Korkeinta tyyppiä edustavat kansalaiset pyrkivät innokkaasti kaupunginhallinnon harvalukuisiin virkoihin.
Liittovaltion hallitusjärjestelmään kuuluu
kolme tasavertaista hallinnonhaaraa: toimeenpaneva, lakiasäätävä ja
oikeudellinen haara. Liittovaltion toimeenpanopäällikkö valitaan joka kuudes
vuosi yleisissä alueellisissa vaaleissa. Häntä ei voida valita uudelleen
muutoin kuin vähintään seitsemänkymmenenviiden osavaltion lainsäädäntäelimen
anomuksesta, jonka anomuksen takana ovat myös asianomaiset
osavaltiokuvernöörit, ja silloinkin vain yhdeksi kaudeksi. Hänen
neuvonantajanaan toimii ylikabinetti, johon kuuluvat kaikki elossa olevat
entiset toimeenpanopäälliköt.
Lainsäädännällinen
vallanelin koostuu kolmesta kamarista:
1. Ylähuoneen
valitsevat teollisuuden työntekijät, ammatinharjoittajat, maatalous- ja muut
työläiset, jotka antavat äänensä sen mukaan, mikä on heidän taloudellinen
tehtävänsä.
2. Alahuoneen
valitsevat ne tietyt yhteiskunnan organisaatiot, jotka kattavat sellaiset
yhteiskunnalliset, poliittiset ja filosofiset ryhmät, jotka eivät kuulu
tuotantoelämän eivätkä vapaiden ammattien piiriin. Kaikki hyvämaineiset
kansalaiset osallistuvat kummankin edustajaluokan valintaan, mutta heidät
ryhmitellään eri tavoin riippuen siitä, koskeeko vaali ylä- vaiko alahuonetta.
3. Kolmanteen
huoneeseen -- vanhempien valtiomiesten huoneeseen -- kuuluu
yhteiskunnallisen palvelun veteraaneja, ja sen jäseninä on monia ansioituneita
henkilöitä, joiden ehdollepanon suorittavat toimeenpanopäällikkö,
[sivu 810]
alueelliset
(liittovaltiotasoa alemmat) toimeenpanopäälliköt, korkeimman oikeuden päällikkö
ja kummankin muun lakiasäätävän huoneen johtavat viranhaltijat. Tämän ryhmän
jäsenmäärä on korkeintaan sata, ja sen jäsenet valitaan vanhempien
valtiomiesten oman enemmistön päätöksellä. Jäsenyys on elinikäinen, ja milloin
paikkoja avautuu, on eniten ääniä saanut ehdokaslistalla oleva henkilö sen
jälkeen tullut asianmukaisesti valituksi. Tämän elimen toimiala on puhtaasti
neuvoa-antava, mutta se vaikuttaa voimakkaasti yleiseen mielipiteeseen, ja sen
arvovalta ohjaa kaikkia valtiovallan elimiä.
Varsin suuren
osan liittovaltion hallintotyöstä suorittavat kymmenen alueellista
(liittovaltiotasoa alempana olevaa) viranomaista, joista kukin on kymmenen
osavaltion yhdessä muodostama. Nämä alueelliset elimet ovat yksinomaan
toimeenpanevia ja hallinnollisia; niillä ei ole lainsäädännällisiä eikä
oikeudellisia tehtäviä. Kymmenen alueellista toimeenpanopäällikköä ovat
liittovaltion toimeenpanopäällikön henkilökohtaisesti nimittämiä, ja heidän
virkakautensa käy yksiin hänen oman virkakautensa kanssa -- ja on siis kuusi
vuotta. Liittovaltion korkein oikeus hyväksyy näiden kymmenen alueellisen
toimeenpanijan nimityksen, ja vaikka heitä ei voida nimittää uudelleen,
eroavasta toimeenpanopäälliköstä tulee automaattisesti hänen seuraajansa
työtoveri ja neuvonantaja. Muutoin nämä aluepäälliköt valitsevat itse oman
hallintovirkailijoiden kabinettinsa.
Tämän kansan
oikeudellisia asioita hoitaa kaksi suurta tuomioistuinjärjestelmää:
yleisoikeudet ja sosiaalis-taloudelliset tuomioistuimet. Yleisoikeudet toimivat
seuraavilla kolmella tasolla:
1. Alioikeudet
kaupunkien ja muiden paikallisten alueiden oikeudenkäyttöä varten; niiden
päätöksistä voidaan valittaa korkeisiin osavaltiotuomioistuimiin.
2. Osavaltioiden
korkeimmat oikeudet; niiden päätökset ovat lopullisia kaikissa asioissa,
jotka eivät koske liittohallitusta tai kansalaisten oikeuksien tai vapauksien
vaarantamista. Alueellisilla toimeenpanopäälliköillä on valta viedä mikä
tahansa asia heti liittovaltion korkeimman oikeuden käsittelyyn.
3. Liittovaltion
korkein oikeus -- ylin tuomioistuin valtakunnallisten kiistojen ja
osavaltioiden oikeusistuimista tulevien valitusjuttujen käsittelyä varten.
Tämän korkeimman oikeuden muodostavat kaksitoista miestä, jotka ovat yli
neljänkymmenen, mutta alle seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäisiä ja jotka ovat
palvelleet kaksi vuotta tai kauemmin jossakin osavaltiotuomioistuimessa. Heidät
on nimittänyt tähän korkeaan asemaan ylin toimeenpanopäällikkö ylikabinetin ja
lakiasäätävän kokouksen kolmannen kamarin enemmistön suostumuksella. Tämän
korkeimman oikeusasteen päätökset tehdään vähintään kahden kolmasosan
ääntenenemmistöllä
Sosiaalis-taloudelliset
tuomioistuimet toimivat seuraavissa kolmessa jakautumassa:
1. Vanhempain
tuomioistuimet, jotka toimivat koti- ja sosiaalijärjestelmän
lainsäädännällisten ja toimeenpanevien elinten yhteydessä.
2. Opetusalan
tuomioistuimet -- oikeuselimet, jotka ovat yhteydessä osavaltioiden ja
alueiden koulujärjestelmiin ja jotka toimivat opetushallintokoneiston
toimeenpanevien ja lainsäädännällisten elinten yhteydessä.
3. Elinkeinoelämän
tuomioistuimet -- oikeudenkäyttötuomioistuimet, joille on annettu täydet
valtuudet selvittää kaikki taloudelliset riita-asiat.
Liittovaltion
korkein oikeus ei tee päätöksiä sosiaalis-taloudellisissa asioissa muutoin kuin
valtakunnalliseen hallitusjärjestelmään kuuluvan lainsäädäntäelimen kolmannen
-- vanhempien valtiomiesten -- kamarin kolmen neljäsosan enemmistöllä tekemän
päätöksen perusteella. Muussa tapauksessa kaikki vanhempain, opetusalan ja
elinkeinoelämän tuomioistuinten tekemät päätökset ovat lopullisia.
[sivu 811]
Tällä
mantereella on lainvastaista kahden perheen asua saman katon alla. Ja koska
yhteiset asuinrakennukset on julistettu laittomiksi, useimmat
kerrostalotyyppiset rakennukset on purettu. Mutta naimattomat asuvat edelleen
kerhoissa, hotelleissa ja muissa yhteisasunnoissa. Pienimmän sallitun
asuntotontin maa-alan on oltava vähintään neljä ja puoli tuhatta neliömetriä.
Kaikki maa- ja muu omaisuus, jota käytetään kodin tarpeisiin, on verotonta,
ellei se ylitä pienintä sallittua asuntotontin kokoa yli kymmenkertaisesti.
Tämän kansan
kotielämä on viimeksi kuluneen vuosisadan kuluessa kohentunut huomattavasti. Vanhempain
-- sekä isien että äitien -- osallistuminen lastenkasvatuksen
vanhempainkouluissa annettavaan opetukseen on pakollista. Myös ne
maanviljelijät, jotka asuvat pienissä maaseudun kylissä, suorittavat tämän
tehtävän kirjekurssina ja käyvät lähimmässä keskuksessa saamassa suullista
opetusta kerran kymmenessä päivässä -- eli joka toinen viikko, sillä heidän
viikkonsa on viisipäiväinen.
Kussakin
perheessä on keskimäärin viisi lasta, ja lapset ovat vanhempiensa -- tai mikäli
toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat, vanhempain tuomioistuimen määräämien
holhoojien -- täydessä valvonnassa. Täysorvon holhoojaksi määräämistä pidetään
minkä tahansa perheen kohdalla suurena kunnianosoituksena. Vanhempain
keskuudessa järjestetään kilpailumuotoisia tutkintoja, ja orpo annetaan siihen
kotiin, jonka vanhemmat osoittavat omaavansa parhaat vanhemman ominaisuudet.
Nämä ihmiset
pitävät kotia sivilisaationsa perusinstituutiona. Lapsen odotetaan saavan
kotona vanhemmiltaan arvokkaimman osan opetuksestaan ja luonteen kouliintumisesta,
ja isät omistavat lastenhoidolle lähes yhtä paljon huomiota kuin äiditkin.
Lapset saavat
kaiken sukupuolivalistuksen kotona vanhemmiltaan tai lainmukaisilta
holhoojilta. Opettajat tarjoavat lepotaukojen aikana koulujen työpajoissa
moraalista opetusta, mutta näin ei ole uskonnonopetuksen laita, josta ollaan
sitä mieltä, että se on vain vanhemmille kuuluva etuoikeus, sillä uskontoa
pidetään erottamattomana osana kotielämää. Puhtaasti uskonnollista opetusta
annetaan julkisesti vain filosofian temppeleissä, sillä Urantian kirkkojen
kaltaisia, yksinomaan uskonnollisia laitoksia ei tämän kansan keskuuteen ole
kehittynyt. Heidän filosofiansa mukaan uskonto on pyrkimystä Jumalan
tuntemiseen ja rakkauden osoittamista lähimmäisilleen palvelemalla heitä, mutta
tämä ei ole tyypillistä puhuttaessa tämän planeetan muiden kansakuntien
uskonnollisesta asemasta. Uskonto on näiden ihmisten keskuudessa niin tyystin
perhepiirin asia, ettei heillä ole mitään julkisia tiloja, jotka olisivat
yksinomaisesti uskonnollisille kokouksille tarkoitettuja. Poliittisessa
mielessä kirkko ja valtio ovat -- niin kuin urantialaisilla on tapana sanoa --
täysin erillään, mutta uskonnon ja filosofian välillä ilmenee omalaatuista
päällekkäisyyttä.
Vielä
kaksikymmentä vuotta sitten hallitus valvoi hengellisiä opettajia (joita
voidaan verrata Urantian pastoreihin), jotka tietyin määräajoin vierailivat
kussakin perheessä kuulustelemassa lapsia varmistuakseen siitä, että nämä
olivat saaneet asiaankuuluvaa opetusta vanhemmiltaan. Nykyisin nämä hengelliset
neuvojat ja kuulustelijat ovat hiljan perustetun Hengellisen Edistyksen
Säätiön, vapaaehtoisin lahjoituksin ylläpidetyn laitoksen, valvonnassa. On
mahdollista, että tämä instituutio kehittyy nykyisestään vasta Paratiisin
Hallinnollisen Pojan saapumisen jälkeen.
Lapset pysyvät
oikeudellisessa mielessä vanhempiensa alaisuudessa siksi, kunnes he täyttävät
viisitoista vuotta, jolloin järjestetään ensimmäinen vihkimys
kansalaisvelvollisuuksiin. Sen jälkeen näille ikäryhmille järjestetään joka
viides vuosi viitenä peräkkäisenä ajanjaksona samanlaisia julkisia
harjoituksia. Tällöin
[sivu 812]
heidän
velvollisuuksiaan omia vanhempiaan kohtaan supistetaan samalla, kun he ottavat
kantaakseen uusia kansalais- ja yhteiskunnallisia velvollisuuksia valtiota
kohtaan. Äänioikeus saavutetaan kahdenkymmenen vuoden iässä, oikeus ilman
vanhempien suostumusta tapahtuvaan avioliiton solmimiseen saadaan vasta
kahdenkymmenenviiden vuoden iässä, ja lasten on kolmekymmentä täytettyään
lähdettävä kotoa.
Avioliitto- ja
avioerolait ovat yhdenmukaiset koko valtakunnassa. Avioliittoa alle
kahdenkymmenen vuoden iässä -- ennen kansalaisoikeuksien saavuttamista -- ei
sallita. Avioliittolupa myönnetään vasta vuoden pituisen kuulutusajan jälkeen
ja sitten, kun sekä morsian että sulhanen esittävät todistuksen, joka osoittaa
heidän vanhempainkouluissa saaneen asiaankuuluvaa opetusta avioelämän
velvollisuuksista.
Avioerosäännökset ovat jonkin verran löyhät, mutta
vanhempain tuomioistuimen avioeropäätös voidaan antaa vasta vuoden kuluttua
hakemuksen jättämisestä, ja vuosi on tällä planeetalla huomattavasti pitempi
kuin Urantialla. Vapaamielisistä avioerolaeista huolimatta avioerojen
suhteellinen osuus on vain kymmenesosa vastaavasta Urantian sivistyneiden
rotujen luvusta.
Tämän
kansakunnan opetusjärjestelmä perustuu yliopistoa edeltävässä vaiheessa
pakollisuuteen ja yhteisopetukseen, ja oppilas osallistuu siihen
viisivuotiaasta kahdeksantoistavuotiaaksi. Nämä koulut eroavat suuresti
Urantian kouluista. Mitään luokkahuoneita ei ole, ja vain yhtä ainetta
opiskellaan kerrallaan. Ensimmäisten kolmen vuoden jälkeen kaikista oppilaista
tulee apulaisopettajia, jotka ohjaavat opinnoissaan alempana olevia. Kirjoja
käytetään vain siinä määrin kuin niistä saadaan tietoa, joka auttaa koulun
työpajoissa ja koulun maatilalla ilmenevien ongelmien ratkaisemisessa. Suuri
osa mantereella käytetyistä huonekaluista samoin kuin monet mekaaniset koneet
-- meneillään on suuri keksintöjen ja koneellistumisen aikakausi -- tuotetaan
näissä pajoissa. Jokaisen työpajan lähistöllä on käsikirjasto, jossa opiskelija
voi etsiä tietoa asianomaisista hakuteoksista. Maanviljelyä ja puutarhanhoitoa
opetetaan myös koko opiskeluajan niillä laajoilla maatiloilla, joita on
jokaisen koulun yhteydessä.
Vajaamielisille
annetaan koulutusta vain maanviljelyssä ja karjanhoidossa, ja heidät otetaan
eliniäkseen erityisten turvasiirtoloiden huostaan. Siellä heidät pidetään
sukupuolen mukaan erillään, jotta estettäisiin suvunjatkaminen, sellainen
nimittäin evätään kaikilta epänormaaleilta. Nämä rajoitustoimet ovat olleet
voimassa seitsemänkymmentäviisi vuotta. Vanhempain tuomioistuimet tekevät
päätökset huostaanotosta.
Kaikki pitävät
vuosittain kuukauden pituisen loman. Yliopistoa edeltävät koulut ovat
toiminnassa yhdeksän kuukautta kymmenkuukautisesta vuodesta, ja loma vietetään
vanhempien tai ystävien seurassa matkustellen. Matkailu on osa
aikuiskasvatusohjelmaa, joka jatkuu koko eliniän. Ja tästä aiheutuvien kulujen
kattamiseen tarvittavat varat kerätään samoin menetelmin kuin
vanhuusvakuutuksen varat.
Neljännes
kouluajasta käytetään leikkimiseen -- kilpaurheiluun -- ja oppilaat etenevät
näissä kilpailuissa paikallisista osavaltioittaisten ja alueellisten
kilpailujen kautta valtakunnallisiin taidon ja kyvykkyyden koetuksiin. Niin
ikään puhetaidon ja musiikin alalla samoin kuin tieteessä ja filosofiassa
järjestettävät kilpailut ovat opiskelijain mielenkiinnon kohteina alemmilta
lähipiirin tasoilta aina valtakunnallisista kunnianosoituksista käytäviin
kilpailuihin saakka.
Koulujen
hallinto on toisinto liittovaltion hallinnosta kolmine tasa-arvoisine
hallinnonhaaroineen niin, että opetushenkilökunta toimii kolmantena eli
neuvoa-antavana lainsäädäntäelimenä. Opetuksen päätavoitteena tällä mantereella
on tehdä jokaisesta oppilaasta omasta toimeentulostaan huolehtiva kansalainen.
[sivu 813]
Jokainen kahdeksantoistavuotiaana peruskoulusta
valmistuva lapsi on ammattitaitoinen käsityöläinen. Sitten alkaa kirjojen opiskelu ja erityistietojen
hankinta joko aikuiskouluissa tai yliopistoissa. Kun lahjakas opiskelija
selviytyy opinnoistaan ennen määräaikaa, hänelle myönnetään ajallinen ja
rahallinen stipendi, jonka turvin hän saa suorittaa jonkin itse
suunnittelemansa mieluisan tutkimustyön. Koko opetusjärjestelmä on suunniteltu
sitä silmällä pitäen, että yksilö saisi riittävästi koulutusta.
5. TUOTANTOTOIMINNAN ORGANISAATIO
Tämän kansan tuotantoelämässä vallitseva tilanne on kaukana heidän ihanteistaan; pääomalla ja työvoimalla on yhä keskinäisiä hankauksiaan, mutta molemmat alkavat sopeutua vilpitöntä yhteistyötä merkitseviin menettelytapoihin. Tällä ainutlaatuisella mantereella yhä useammista työntekijöistä tulee tuotannollisten yritysten osakkaita; jokainen järkevä työntekijä on vähin erin muuttumassa pienkapitalistiksi.
Yhteiskunnalliset eturistiriidat ovat helpottumassa, ja hyvä tahto on samaa tahtia kasvamassa. Mitään vakavia taloudellisia ongelmia ei aiheutunut orjuuden lakkauttamisesta (yli sata vuotta sitten), sillä tämä järjestely toteutettiin asteittain niin, että vuosittain vapautettiin kaksi prosenttia orjista. Mentaalisista, moraalisista ja fyysisistä testeistä tyydyttävästi selvinneille orjille myönnettiin kansalaisoikeus. Monet näistä etevimmistä orjista olivat sotavankeja tai näiden lapsia. Noin viisikymmentä vuotta sitten he karkottivat viimeiset alemmantasoiset orjansa, ja aivan viime aikoina he ovat ottaneet tehtäväkseen harventaa rappeutuneiden ja turmeltuneiden väestöluokkiensa rivejä.
Nämä ihmiset ovat äskettäin kehittäneet uusia menetelmiä elinkeinoelämässä esiintyvien erimielisyyksien sovittelemiseksi ja taloudellisten väärinkäytösten oikaisemiseksi. Sanotut menetelmät merkitsevät huomattavaa parannusta verrattuna heidän aikaisempiin keinoihinsa vastaavien ongelmien selvittämiseksi. Väkivalta on julistettu laittomaksi niin henkilökohtaisten kuin tuotantoelämänkin erimielisyyksien ratkaisukeinona. Palkat, voitot ja muut taloudelliset ongelmat eivät ole tiukasti säädeltyjä, mutta yleisesti ottaen niitä valvovat tuotantoelämän lakiasäätävät elimet, kun kaikki elinkeinoelämän piirissä syntyvät kiistat taas ratkaistaan elinkeinoelämän tuomioistuimissa.
Elinkeinoelämän tuomioistuimilla on ikää
kolmekymmentä vuotta, mutta ne toimivat varsin tyydyttävästi. Alalla tapahtunut
uusin kehitys edellyttää, että tuomioistuinten on vast'edes pidettävä
ohjenuoranaan sitä, että taloudellisesta toiminnasta saatava lainmukainen
korvaus jakaantuu kolmeen osaan:
1. Laillinen määrä korkoa sijoitetulle pääomalle.
2. Kohtuullinen palkkio tuotantotoiminnan käyttöön otetusta asiantuntemuksesta.
3. Oikeudenmukainen ja tasapuolinen palkka
työvoiman käytöstä.
Nämä korvaukset on suoritettava ensisijassa sopimuspohjaisesti, tai mikäli tuotantolaitoksen tuotto uhkaa vähetä, nekin supistuvat väliaikaisesti samassa suhteessa. Ja sen jälkeen on kaikki tuotot, jotka ylittävät nämä kiinteät korvaukset, katsottava osingoiksi, ja ne on jaettava määräsuhteessa kaikkien kolmen lohkon -- pääoman, asiantuntemuksen ja työvoiman -- kesken.
Alueelliset toimeenpanopäälliköt tarkistavat ja määräävät joka kymmenes vuosi tuotannollisen työn lainmukaisen tuntimäärän. Teollisuudessa on nyt käytössä viisipäiväinen viikko, josta neljä päivää tehdään työtä ja yksi rentoudutaan. Nämä ihmiset työskentelevät kuusi tuntia kunakin arkipäivänä ja opiskelijoiden tavoin yhdeksän kuukautta vuoden kymmenestä kuukaudesta. Loma käytetään tavallisesti matkustelemiseen, ja vasta hiljattain kehittyneiden uusien kuljetusmuotojen ansiosta koko kansa on innostunut matkustamaan. Ilmasto on matkailun kannalta suotuisaa noin kahdeksan kuukautta vuodessa, ja kansa ottaa parhaalla mahdollisella tavalla vaarin tilaisuuksistaan.
Kaksisataa vuotta sitten voitontavoittelu oli
täysin vallitsevana vaikuttimena elinkeinoelämässä, mutta nykyisin ovat muut ja
korkeammat liikkeelle panevat voimat sitä nopeassa tahdissa syrjäyttämässä.
Kilpailu
[sivu 814]
on tällä mantereella ankaraa, mutta se on jo paljolti siirtynyt pois elinkeinoelämän piiristä ruumiillisten suoritusten, käden taitojen, tieteellisen ponnistelun ja älyllisen voimainmittelyn alueelle. Kilpailu on mitä suurimmassa määrin vallalla yhteiskunnallisen palvelun ja hallinnollisten tehtävien uskollisen suorittamisen alalla. Tämän kansan keskuudessa julkishallinnon palvelutehtävistä on hyvää vauhtia tulossa se kohde, johon kunnianhimo pääasiassa suunnataan. Mantereen rikkain mies työskentelee kuusi tuntia päivässä konepajansa konttorissa ja kiiruhtaa sitten paikalliseen valtiomiestaidon kouluun, jossa hän pyrkii hankkimaan pätevyyden julkisen hallinnon tehtäviin.
Työnteko on tällä mantereella käymässä entistäkin kunnioitetummaksi, ja kaikki yli kahdeksantoistavuotiaat työkykyiset kansalaiset työskentelevät joko kotona ja maatiloilla, jossakin tunnustetussa teollisuusyrityksessä, julkisissa työkohteissa -- joihin sijoitetaan tilapäistyöttömät -- tai sitten pakkotyöläisten joukossa kaivoksissa.
Näissä ihmisissä
alkaa jo ilmetä myös uudenlaista yhteiskunnallista inhon tunnetta -- inhoa sekä
joutilaisuutta että ansaitsematonta varallisuutta kohtaan. He ovat hitaasti
mutta varmasti saamassa yliotteen koneistaan. Aikanaan hekin taistelivat
poliittisen kahleettomuuden ja myöhemmin taloudellisen vapauden puolesta. Nyt
he ovat astumassa aikaan, jolloin he voivat nauttia molemmista samalla, kun he
sen lisäksi alkavat antaa arvoa hyvin ansaitulle vapaa-ajalleen, jonka itse
kukin voi omistaa entistä laajempaan itsensä toteuttamiseen.
Tämä kansa pyrkii nyt päättäväisesti siihen, että itsekunnioituksen hävittävä köyhäinapu korvataan omanarvontunnon säilyttävillä valtion takaamilla vanhuuseläkevakuutuksilla. Tämä kansakunta tarjoaa jokaiselle lapselle opetuksen ja jokaiselle ihmiselle työpaikan, siksi se voi menestyksellisesti rakentaa tällaisen vakuutusjärjestelmän sairaiden ja vanhusten turvaksi.
Tämän kansan keskuudessa on kaikkien henkilöiden luovuttava ansiotoiminnasta kuudenkymmenenviiden vuoden iässä, elleivät he saa valtion työvoimavaltuutetulta lupaa, joka oikeuttaa heidät pitämään työpaikkansa seitsemänkymmenen vuoden ikään asti. Sanottu ikärajoitus ei koske hallituksen virkamiehiä eikä filosofeja. Fyysisesti vajaakykyiset tai pysyvästi vammautuneet voivat aluehallituksen eläkevaltuutetun vahvistaman tuomioistuinpäätöksen nojalla päästä eläkkeelle minkä ikäisinä hyvänsä.
Vanhuuseläkkeisiin saadaan varat neljästä
lähteestä:
1. Liittohallitus määrää yhden päivän ansiot
luovutettaviksi kuukausittain tähän tarkoitukseen; ja tässä maassahan kaikki
tekevät työtä.
2. Testamentit -- monet varakkaat kansalaiset
jättävät varoja tähän tarkoitukseen.
3. Valtion kaivoksissa tehtävän pakkotyön
tuotto. Sen jälkeen, kun pakkotyöläiset ovat maksaneet ylläpitonsa ja
siirtäneet erilleen omat eläkemaksunsa, kaikki heidän työstään kertyneet
ylijäävät voitot luovutetaan tähän eläkerahastoon.
4. Tulot luonnonvaroista. Liittovaltion
hallitus pitää hallussaan tämän mantereen kaikkia luonnonvaroja, jotka
katsotaan yhteiskunnalliseksi varannoksi, ja niistä kertyvät tulot käytetään
sosiaalisiin tarkoituksiin, kuten tautien ehkäisemiseen, nerojen kouluttamiseen
sekä erittäin lupaavien henkilöiden opiskelun kustantamiseen valtiomiestaidon
kouluissa. Toinen puoli luonnonvaratuloista menee vanhuuseläkerahastoon.
Vaikka osavaltioittaiset ja alueelliset vakuutussäätiöt tarjoavatkin monimuotoista vakuutusturvaa, vanhuuseläkkeistä huolehtii kuitenkin yksinomaan liittohallitus kymmenen alueellisen viranomaisen kautta.
Näitä valtion rahastoja on jo pitkään
hoidettu rehellisesti. Maanpetoksen ja murhan jälkeen seuraavat tuomioistuinten
käyttämässä rangaistusasteikossa ankarimpina rangaistukset julkisen
[sivu 815]
luottamuksen
pettämisestä. Yhteiskunnallista ja poliittista petollisuutta pidetään nykyisin
kaikista rikoksista katalimpana.
Liittovaltion hallitus on holhoavainen vain huolehtiessaan vanhuuseläkkeistä sekä vaaliessaan neroutta ja luovaa omintakeisuutta. Osavaltiohallitukset pitävät hieman enemmän huolta yksityisestä kansalaisesta, kun paikallishallitukset puolestaan ovat huomattavasti holhoavampia eli sosialistisempia. Kaupunki (tai jokin sen hallinnonhaara) huolehtii sellaisista asioista kuin terveydenhoidosta, puhtaanapidosta, rakennusmääräyksistä, kaupungin kaunistamisesta, vesihuollosta, valaistuksesta, lämmityksestä, virkistäytymisestä, musiikista ja liikenneyhteyksistä.
Koko tuotantotoiminnan piirissä ensisijainen
huomio kiinnitetään terveyteen. Jotkin fyysisen hyvinvoinnin osa-alueet
katsotaan teollisuuden ja yhteiskunnan etuoikeuksiksi, mutta yksilön ja perheen
terveydelliset ongelmat ovat pelkästään henkilökohtaisia asioita. Hallituksen
tarkoituksena on puuttua yhä vähemmän niin terveydenhoidollisiin kuin kaikkiin
muihinkin puhtaasti henkilökohtaisiin asioihin.
Kaupungeilla ei ole verotusoikeutta, eivätkä ne voi velkaantua. Ne saavat valtion kassasta asukasluvun mukaiset määrärahat, ja niiden on täydennettävä näitä tuloja yhteiskunnan omistuksessa olevista yrityksistä saamillaan tuloilla sekä erilaisten kaupallisten yritysten toimilupamaksuilla.
Yhdysliikennepalvelut, jotka tekevät järkeväksi siirtää kaupunkien rajoja huomattavastikin kauemmas, ovat kaupunkien hallinnassa. Palontorjunta- ja vakuutusrahastot ylläpitävät kaupunkien palolaitoksia, ja kaikki rakennukset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ovat tulenkestäviä -- ovat olleet jo yli seitsemänkymmentäviisi vuotta.
Mitään kaupunkien palkkaamia
järjestyksenvalvojia ei ole olemassa, vaan poliisivoimia ylläpitävät
osavaltiohallitukset. Tämän laitoksen henkilöstö värvätään lähes yksinomaan
kaksikymmentäviisi--viisikymmenvuotiaitten naimattomien miesten keskuudesta.
Useimmat osavaltiot kantavat melko raskasta poikamiesveroa. Se jätetään
perimättä kaikilta niiltä miehiltä, jotka liittyvät osavaltioiden
poliisivoimiin. Keskitasoisessa osavaltiossa poliisivoimat ovat nyt
vahvuudeltaan vain kymmenesosa siitä, mitä ne olivat viisikymmentä vuotta
sitten.
Näiden sadan verrattain itsenäisen ja suvereenin osavaltion verotusjärjestelmien välillä ei ole paljonkaan yhdenmukaisuutta, sillä taloudelliset ja muut olosuhteet vaihtelevat suuresti mantereen eri osissa. Jokaisen osavaltion perustuslaissa on kymmenen perusmääräystä, joita ei voi muuttaa muutoin kuin liittovaltion korkeimman oikeuden suostumuksella, ja yksi näistä artikloista kieltää perimästä vuoden aikana veroa enempää kuin yhden prosentin minkään omaisuuden arvosta, kuitenkin niin, että asuntotontit ovat sekä kaupungeissa että maaseudulla kokonaan vapaita tästä verosta.
Liittovaltion hallitus ei voi ottaa velkaa,
ja vaaditaan kansanäänestyksessä annettu kolmen neljäsosan äänten enemmistö ennen
kuin osavaltiokaan voi ottaa lainaa muutoin kuin sodankäynnin tarpeita varten.
Koska liittohallitus ei voi velkaantua, kansallisella puolustusneuvostolla on
sodan syttyessä valtuudet tarpeen mukaan verottaa osavaltioilta rahaa, miehiä
ja kalustoa. Mutta laina-aika ei saa koskaan ylittää kahtakymmentäviittä
vuotta.
Liittovaltion hallituksen rahoittamiseksi
tarvittavat tulot saadaan seuraavista viidestä lähteestä:
1. Tuontitullit. Kaikki tuontitavarat
ovat tullitariffin alaisia. Tariffin on määrä suojella tämän mantereen
elintasoa, joka on planeetan minkään muun kansakunnan elintasoa paljon
korkeampi.
[sivu 816]
Nämä tullit asettaa korkein elinkeinoelämän
tuomioistuin elinkeinoelämän kongressin kummankin kamarin ratifioitua näiden
molempien lainsäädäntäelimien yhteisesti nimittämän talousasiain
toimeenpanopäällikön suositukset. Elinkeinoelämän ylähuoneen valitsevat
työntekijät, alahuone on pääomapiirien valitsema.
2. Tekijänpalkkiot. Liittohallitus
rohkaisee kekseliäisyyttä ja omintakeisia aikaansaannoksia kymmenessä
aluelaboratoriossa ja auttaa näin kaikentyyppisiä neroja -- taiteilijoita,
kirjailijoita ja tiedemiehiä -- sekä suojelee heidän patenttejaan.
Vastapalvelukseksi hallitus perii puolet kaikista tällaisista keksinnöistä ja
teoksista realisoituneesta voitosta, olipa kysymys koneista, kirjoista,
taideluomuksista, kasveista tahi eläimistä.
3. Perintövero. Liittovaltion hallitus
perii portaittain kohoavaa perintöveroa yhdestä viiteenkymmeneen prosenttia
pesän määrästä ja muista asiaan vaikuttavista seikoista riippuen.
4. Sotakalusto. Valtio ansaitsee
melkoisen summan vuokraamalla armeijan ja laivaston kalustoa kaupallisiin
tarkoituksiin ja virkistyskäyttöön.
5. Luonnonvarat. Milloin
luonnonvaroista saatuja tuloja ei kokonaisuudessaan tarvita niihin
erityistarkoituksiin, jotka on määritelty liittovaltion peruskirjassa, ne
siirretään valtion kassaan.
Kansallisen
puolustusneuvoston verotuksella keräämiä sotarahastoja lukuun ottamatta
liittovaltion määrärahojen käsittely lähtee liikkeelle lakiasäätävästä
ylähuoneesta alahuoneen yhtyessä esitykseen; toimeenpanopäällikkö hyväksyy
esitykset, ja lopulta satajäseninen liittovaltion budjettikomissio antaa niille
lain voiman. Osavaltioiden kuvernöörit asettavat ehdolle tämän komission
jäsenet, jotka osavaltioiden lainsäädäntäelimet valitsevat palvelukseen
kahdeksikymmeneksineljäksi vuodeksi niin, että joka kuudes vuosi valitaan yksi
neljännes. Joka kuudes vuosi tämä elin valikoi äänten kolmen neljäsosan
enemmistöllä yhden joukostaan puheenjohtajaksi, ja hänestä tulee samalla
liittovaltion rahavaroista vastaava päällikkö.
Kuudennesta yhdeksänteentoista ikävuoteen
kestävän pakollisen perustason opetuksen lisäksi ylläpidetään seuraavia
erikoiskouluja:
1. Valtiomiestaidon koulut. Tällaisia kouluja on kolmea luokkaa: valtakunnallisia, alueellisia ja osavaltiokohtaisia. Kansakunnan julkiset virat on jaettu neljään ryhmään. Ensimmäisen julkisten luottamustehtävien ryhmän kohdalla on kysymys etupäässä valtakunnallisen hallinnon tehtävistä, ja kaikilla tämän ryhmän viranhaltijoilla tulee olla loppututkinto sekä alueellisesta että valtakunnallisesta valtiomiestaidon koulusta. Toisessa virkaryhmässä jostakin kymmenestä alueellisesta valtiotaidon koulusta valmistuneet henkilöt saavat ottaa vastaan poliittisen, vaalissa täytettävän, tai nimityksellä täytettävän viran. Heidän hoidettavikseen annetaan tehtäviä aluehallinnon ja osavaltioiden hallitusten piiristä. Kolmanteen ryhmään kuuluvat osavaltiotason tehtävät, ja näiltä viranhaltijoilta vaaditaan vain osavaltiotasoinen oppiarvo valtiomiestaidossa. Neljänneltä ja viimeiseltä viranhaltijoiden ryhmältä ei edellytetä valtiomiestaidon loppututkintoa, sillä tällaiset toimet ovat pelkästään nimittämällä täytettäviä. Niihin kuuluu avustajien, sihteerien ja teknisluontoisten tehtävien suorittajien vähemmän tärkeitä toimia, joiden suorittajina on valtion hallintotehtävissä palvelevia monenlaista oppineisuutta edustavia ammattilaisia.
Alioikeuksien ja osavaltiotason oikeusistuinten
tuomareilla on loppututkinto valtiotaidon osavaltiokouluista. Sosiaalisten,
opetusalan ja elinkeinoelämän asioiden oikeudenkäytöllisten tuomioistuinten
[sivu 817]
tuomareilla on oppiarvo alueellisista
kouluista. Liittovaltion korkeimman oikeuden tuomareilla pitää olla
loppututkinto kaikista näistä valtiomiestaidon kouluista.
2. Filosofian koulut. Nämä koulut
toimivat filosofian temppeleiden yhteydessä ja liittyvät julkisena
toimintamuotona enemmän tai vähemmän uskontoon.
3. Tieteelliset laitokset. Nämä
tekniset koulut koordinoituvat paremminkin tuotantotoimintaan kuin
opetusjärjestelmään, ja niitä hoidetaan viiteentoista jaostoon jaettuina.
4. Vapaiden ammattien koulut. Nämä
erikoisoppilaitokset antavat teknistä opetusta eri vapaita ammatteja varten, ja
niitä on kaksitoista.
5. Armeijan
ja laivaston koulut. Valtakunnallisen päämajan lähellä ja
kahdessakymmenessäviidessä rannikon sotilaskeskuksessa ylläpidetään niitä
oppilaitoksia, jotka omistautuvat kahdeksastatoista--kolmeenkymmeneenvuotiaitten
vapaaehtoisten kansalaisten sotilaskoulutukseen. Kahtakymmentäviittä vuotta
nuoremmilta näihin kouluihin pyrkiviltä vaaditaan vanhempain suostumus.
9. YLEISEN ÄÄNIOIKEUDEN RAKENNE
Vaikka kaikkiin julkisiin virkoihin pyrkivät
ehdokkaat rajoittuvat niihin, jotka ovat valmistuneet osavaltio-, alue- tai
valtakunnan tason valtiotaidon kouluista, tämän kansan edistykselliset johtajat
havaitsivat, että heidän yleistä äänioikeusjärjestelmäänsä vaivasi vakava
heikkous, ja noin viisikymmentä vuotta sitten he säätivät perustuslaillisen
säännöksen seuraavat piirteet sisältävästä tarkistetusta
äänestysjärjestelmästä:
1. Jokaisella yli kaksikymmenvuotiaalla ja
sitä vanhemmalla miehellä ja naisella on yksi ääni. Tämän iän saavuttaessaan
kaikkien kansalaisten tulee ottaa vastaan jäsenyys kahdessa äänestysryhmässä:
Ensimmäiseen he liittyvät taloudellisen tehtävänsä mukaan eli sen mukaan,
ovatko he tuotantotoiminnan palveluksessa, ammatinharjoittajia, maatalouden
vaiko kaupan piirissä; toiseen ryhmään he liittyvät poliittisten, filosofisten
ja yhteiskunnallisten mieltymystensä mukaisesti. Näin ollen kaikki työtätekevät
kuuluvat johonkin taloudelliseen äänestäjäkuntaan, ja näitä kiltoja hallitaan
ei-taloudellisten yhdistysten tavoin, paljolti niin kuin säädellään
valtakunnallistakin hallintoa vallan kolmijakoineen. Näihin ryhmiin
rekisteröitymistä ei voi muuttaa kahteentoista vuoteen.
2. Osavaltion kuvernöörien tai alueellisten
toimeenpanopäälliköiden ehdotuksesta ja alueellisten korkeimpien neuvostojen
määräyksestä sellaiset yksilöt, jotka ovat tehneet yhteiskunnalle suuria
palveluksia tai jotka ovat osoittaneet epätavallista viisautta valtion
palveluksessa, voivat saada lisä-ääniä, mutta eivät useammin kuin joka viides
vuosi eivätkä enempää kuin yhdeksän tällaista ylimäärä-ääntä. Moninkertaisen
äänimäärän omaavan äänestäjän suurin mahdollinen äänimäärä on kymmenen.
Tiedemiehille, keksijöille, opettajille, filosofeille ja hengellisille
johtajille voidaan niin ikään antaa tällainen tunnustus ja kunnioittaa heitä
heidän poliittista valtaansa lisäämällä. Osavaltioiden ja alueiden korkeimmat
neuvostot myöntävät nämä korkeammat yhteiskunnalliset etuoikeudet jokseenkin
niin kuin erityiskorkeakoulut myöntävät oppiarvoja, ja niiden saajat ovat
ylpeitä voidessaan liittää henkilökohtaiseen ansioluetteloonsa tällaisten
kansalaistunnustusten symbolit muiden oppiarvojensa lisäksi.
3. Kaikki kaivoksiin pakkotyöhön tuomitut
yksilöt sekä kaikki verovaroin ylläpidetyt valtion palvelijat ovat vailla
äänioikeutta niin kauan kuin he ovat tällaisessa tehtävässä. Tämä ei koske
iäkkäitä henkilöitä, jotka saavat siirtyä eläkkeelle kuudenkymmenenviiden
vuoden ikäisinä.
4. On olemassa viisi äänioikeusluokkaa
luokitusperusteena viimeisten viiden vuoden aikana maksettujen verojen
vuotuinen keskiarvo. Suurille veronmaksajille suodaan ylimääräisiä ääniä
[sivu 818]
aina viiteen ääneen asti. Tämä myönnytys on
riippumaton kaikista muista tunnustuksenosoituksista, mutta missään tapauksessa
kukaan ei voi antaa vaaleissa enempää kuin kymmenen ääntä.
5. Kun tämä äänioikeusjärjestelmä otettiin
käyttöön, hylättiin alueellinen äänestysmenetelmä taloudellisen eli
tehtävänmukaisen järjestelmän hyväksi. Kaikki kansalaiset äänestävät nyt
tuotannollisen, yhteiskunnallisen tai ammatinmukaisen ryhmän jäsenen
ominaisuudessa, eikä asuinpaikalla tällöin ole merkitystä. Valitsijakunnan
muodostavat näin ollen lujat, yhtenäiset ja järkevät ryhmät, jotka valitsevat
vain parhaat jäsenensä hallinnon vastuu- ja luottamustehtäviin. Tästä toimialapohjaisesta
eli ryhmittäisestä äänestysjärjestelmästä on yksi poikkeus: Liittovaltion
toimeenpanopäällikön vaali toimitetaan joka kuudes vuosi valtakunnallisessa
äänestyksessä, eikä kukaan kansalainen anna enempää kuin yhden äänen.
Näin siis toimeenpanopäällikön vaalia lukuun ottamatta äänioikeutta käytetään kansalaisten taloudellisiin, ammatillisiin, älyllisiin ja yhteiskunnallisiin ryhmiin jakautumisen perusteella. Ihannevaltio on elimellinen kokonaisuus, ja jokainen vapaa ja älykäs kansalaisryhmä edustaa suuremman hallinto-organismin elintärkeää ja toimivaa elintä.
Valtiomiestaidon
kouluilla on valta panna osavaltioiden tuomioistuimissa vireille oikeusprosessi
äänioikeuden riistämiseksi keneltä tahansa vajaamieliseltä, työtä
vieroksuvalta, piittaamattomalta tai rikolliselta henkilöltä. Nämä ihmiset
käsittävät, että kun puolet kansasta on ala-arvoisia tai vajavaisia ja näillä
on äänioikeus, sellainen kansa on tuhoon tuomittu. He uskovat, että
keskinkertaisuuden herruus tietää minkä hyvänsä kansakunnan luhistumista.
Äänestäminen on pakollista, ja suuret sakot määrätään kaikille äänestämättä
jättäneille.
10. MENETTELY RIKOLLISUUDEN SUHTEEN
Tämän kansan käyttämät menetelmät rikollisuuden, mielenvikaisuuden ja rappeutuneisuuden kohtelussa, vaikka ne joissakin suhteissa tuntuvat mieluisilta, niin toisaalta ne samalla useimmista urantialaisista tuntuvat kauhistuttavilta. Tavalliset rikolliset ja vajaamieliset sijoitetaan sukupuolen mukaan eri maataloussiirtoloihin, jotka tuottavat enemmän kuin kuluttavat. Pahimmat taparikolliset ja parantumattomasti mielenvikaiset tuomitaan oikeuden päätöksellä kuolemaan kaasukammiossa. Kuolemanrangaistus on seuraamuksena murhan lisäksi useista muistakin rikoksista -- joihin kuuluu myös valtion osoittaman luottamuksen pettäminen -- ja oikeus tapahtuu varmasti ja nopeasti.
Nämä ihmiset ovat siirtymässä kieltoja asettavasta lainsäädännöstä myönteisiä määräyksiä sisältävään lainsäädäntöön. Jokin aika sitten he ovat menneet niin pitkälle, että he pyrkivät ehkäisemään rikollisuutta tuomitsemalla potentiaalisiksi murhaajiksi ja suurrikollisiksi epäillyt elinkaudeksi erityissiirtoloihin. Jos tällaiset vangit sittemmin osoittavat muuttuneensa normaalimmiksi, heidät voidaan joko päästää ehdolliseen vapauteen tai armahtaa. Tappojen määrä tällä mantereella on vain yksi prosentti muiden kansojen vastaavasta luvusta.
Rikollisten ja
vajaamielisten sikiämisen estämiseen tähtäävät toimenpiteet aloitettiin yli
sata vuotta sitten, ja niistä on jo saatu tyydyttäviä tuloksia. Mielisairaita
varten ei ole vankiloita eikä sairaaloita. Eräs syy tähän on se, että näihin
ryhmiin kuuluvia on vain noin kymmenesosa siitä, mitä näitä ryhmiä esiintyy
Urantialla.
Kansallisen puolustusneuvoston presidentti
voi antaa liittovaltion sotakouluista valmistuville "sivilisaation
puolustajan" valtakirjan. Nämä palvelevat kykyjensä ja kokemustensa
mukaisesti seitsemässä arvoasteessa. Tämä neuvosto koostuu
kahdestakymmenestäviidestä
[sivu 819]
jäsenestä, jotka ovat vanhempain, opetusalan ja elinkeinoelämän ylimpien tuomioistuinten ehdolle panemia ja liittovaltion korkeimman oikeuden vahvistamia, ja virkansa puolesta sen puheenjohtajana toimii koordinoitujen sotilasasiain esikuntapäällikkö. Nämä neuvoston jäsenet ovat palveluksessa seitsemänkymmenen vuoden ikään asti.
Näiden upseerinvaltakirjan saaneiden käymät kurssit ovat nelivuotisia, ja ne suhteutetaan poikkeuksetta jonkin käytännöllisen tai henkisen ammatin opiskeluun. Sotilaskoulutusta ei anneta koskaan muutoin kuin tällaiseen teolliseen, tieteelliseen tai ammatilliseen koulutukseen liitettynä. Kun sotilaskoulutus on ohi, henkilö on nelivuotisen kurssinsa aikana saanut puolet siitä opetuksesta, jota annetaan niin ikään nelivuotiskursseja järjestävissä erityiskouluissa. Tällä tavoin vältytään luomasta ammattisotilaiden luokkaa, kun suurelle joukolle miehiä annetaan tilaisuus ansaita oma toimeentulonsa ja samalla saada teknisen tai ammatillisen koulutuksen ensimmäinen puolisko.
Asepalvelu on rauhan aikana täysin vapaaehtoista,
ja kaikkiin aselajeihin pestaudutaan neljäksi vuodeksi, jona aikana jokainen
mies sotataktiikan opintojen lisäksi opiskelee jotakin erityisopintoalaa.
Musiikkikoulutus on yksi pääharrastuksista keskussotilaskouluissa ja
kahdellakymmenellä viidellä koulutusleirillä, joita on siroteltu eri puolille
mantereen äärialueita. Teollisuuden lamakausien aikana monet tuhannet työttömät
ohjataan automaattisesti työhön kohentamaan mantereen puolustuslaitteita
maalla, merellä ja ilmassa.
Vaikka nämä ihmiset pitävätkin yllä vahvaa sotalaitosta puolustuskeinona ympäröivien vihamielisten kansojen maahantunkeutumista vastaan, heidän ansiokseen on luettava, etteivät he yli sataan vuoteen ole käyttäneet näitä sotavoimiaan hyökkäyssotaan. Heidän sivistyksensä on jo kohonnut sille tasolle, että he kykenevät puolustamaan sivilisaatiota tarmokkaasti sortumatta kiusaukseen käyttää näitä sotavoimia hyökkäykseen. Yhdistyneen mannervaltion perustamisen jälkeen ei ole käyty yhtään sisällissotaa, mutta viimeisten kahden vuosisadan aikana nämä ihmiset on kutsuttu yhdeksän kertaa ankaraan puolustussotaan, joista kolme käytiin maailmanvaltojen mahtavia liittokuntia vastaan. Vaikka tämä kansa ylläpitää riittävää puolustuskykyä vihamielisten naapureiden päällekarkauksia vastaan, se kiinnittää vielä paljon sitäkin enemmän huomiota valtiomiesten, tiedemiesten ja filosofien kouluttamiseen.
Kun mantereen ja
muun maailman välillä vallitsee rauhantila, koko liikkuva puolustuskalusto on
jokseenkin kokonaan tavarainvaihdon, kaupan ja virkistystoiminnan käytössä. Kun
sota julistetaan, pannaan koko kansakunta liikekannalle. Koko sen ajan, jonka
vihollisuudet kestävät, kaikilla tuotantoaloilla on voimassa sotilaspalkka, ja
kaikkien sotilaallisten hallinnonhaarojen päälliköistä tulee toimeenpanopäällikön
kabinetin jäseniä.
Vaikka tämän ainutlaatuisen kansan yhteiskunta ja hallinto ovat monissa suhteissa ylivertaiset Urantian kansakuntien vastaaviin laitoksiin verrattuina, on kuitenkin mainittava, että muilla mantereilla (joita tällä planeetalla on yksitoista) hallitukset ovat selvästi alemmantasoisia kuin Urantian edistyneempien kansakuntien hallitukset.
Juuri näihin aikoihin tämä verraton hallitus
suunnittelee solmivansa diplomaattiset suhteet alemmantasoisten kansojen
kanssa, ja nyt on niin ikään ensimmäistä kertaa ilmaantunut suuri uskonnollinen
johtaja, joka puhuu sen puolesta, että näiden ympäröivien kansojen keskuuteen
lähetettäisiin lähetystyöntekijöitä. Pelkäämme, että he ovat nyt tekemäisillään
saman virheen, jonka niin monet ovat tehneet, kun ovat yrittäneet pakottaa oman
korkeamman kulttuurinsa ja uskontonsa muille roduille.
[sivu 820]
Miten suurenmoisia tuloksia tuossa maailmassa
saataisiinkaan aikaan, jos tämä edistyneen kulttuurin omaava mannerkansakunta
vain noutaisi luokseen naapurikansojen parhaita jäseniä ja heitä koulutettuaan
lähettäisi heidät kulttuurin lähettiläinä takaisin pimeydessä vaeltavien
veljiensä luokse! Ja tietenkin, jos tämän edistyneen kansan keskuuteen saapuisi
pian Hallinnollinen Poika, tässä maailmassa voisi tapahtua suurenmoisia asioita
varsin nopeasti.
Tämä selonteko erään naapuriplaneetan
asioista on tehty erikoisluvalla ja siinä tarkoituksessa, että edistettäisiin
Urantian sivilisaatiota ja myötävaikutettaisiin hallinnon kehittymiseen.
Kerrottavissa olisi paljon muutakin sellaista, joka epäilemättä kiinnostaisi
urantialaisia ja herättäisi heissä uteliaisuutta, mutta käsillä oleva paljastus
kattaa kaiken sen, joka on luvassamme asetettujen rajojen puitteissa mahdollista
esittää.
Urantialaisten olisi kuitenkin otettava huomioon, että heidän sisarplaneettansa Satanian perheessä ei ole päässyt hyötymään Paratiisin-Poikien sen kummemmin hallinnollisista kuin lahjoittautuvistakaan käynneistä. Urantian eri kansoja ei myöskään erota toisistaan yhtä suuri kulttuurien erilaisuus kuin se, joka erottaa mannerkansan sen planetaarisista kumppaneista.
Totuuden Hengen vuodattaminen laskee
hengellisen perustuksen suurten saavutusten toteutumiselle lahjoittautumisen
kohteena olleen maailman ihmissukukunnan etujen mukaisesti. Urantia on sen
vuoksi paljon paremmin valmistautunut välittömämmässä tulevaisuudessa
tapahtuvaan planetaarisen hallinnon toteutumiseen siihen kuuluvine lakeineen,
mekanismeineen, symboleineen, sopimusjärjestelyineen ja kielineen -- jotka
kaikki voisivat voimallisesti myötävaikuttaa lain velvoittaman
maailmanlaajuisen rauhan aikaansaamiseen, ja se voisi johtaa todellista
hengellistä eteenpäinpyrkimistä merkitsevän aikakauden joskus vielä tapahtuvaan
sarastukseen. Ja sellainen aikakausi on aikakausi, jolloin planeetta on nyt
vielä haavekuvia olevien valon ja elämän aikakausien kynnyksellä.
[Esittänyt muuan Nebadonin Melkisedek.]