[sivu
613]
LUCIFERIN KAPINAAN
LIITTYVÄT ONGELMAT
EVOLUTIONAARISEN ihmisen on vaikea täysin ymmärtää pahan, erheen, synnin ja paatumuksen tarkoitusta ja käsittää niiden merkityksiä. Ihminen on hidas tajuamaan, että toisilleen vastakohdan muodostavat täydellisyys ja epätäydellisyys tuottavat potentiaalisen pahan, että toistensa kanssa ristiriidassa olevat totuus ja valheellisuus luovat hämmentävää erehdystä, että jumalallisena lahjana saatu vapaatahtoisen valinnan mahdollisuus todentuu synnin ja vanhurskauden toisistaan poikkeavina maailmoina, että hellittämätön jumalallisuuden tavoittelu vie Jumalan valtakuntaan, kun taas sen jatkuva torjuminen vie paatumukseen.
Jumalat eivät
luo pahaa eivätkä salli syntiä ja kapinointia. Potentiaalinen paha on
ajallis-olemassaolevaa universumissa, johon kuuluu täydellisyyden merkitysten
ja arvojen toisistaan erottuvat tasot. Synti on potentiaalista kaikissa
maailmoissa, joissa epätäydelliset olennot ovat saaneet kyvyn valita hyvän ja
pahan välillä. Totuuden ja epätotuuden, toden ja valheen, ristiriita muodostaa
jo sinänsä erheen potentiaalisuuden. Harkiten tehty pahuuden valitseminen on
syntiä, totuuden tahallinen hylkääminen on erhettä, hellittämätön synnin ja
erheen tavoittelu on paatumusta.
Kaikista hämmentävistä ongelmista, jotka juontuvat Luciferin kapinasta, mikään ei ole aiheuttanut enemmän vaikeuksia kuin kypsymättömien evolutionaaristen kuolevaisten kykenemättömyys tehdä eroa aidon ja väärän vapauden välillä.
Aito vapaus on se, mitä aikakaudesta toiseen tavoitellaan ja joka palkitsee evolutionaarisen edistymisen. Väärä vapaus on ajallisuudessa ilmenevästä erheestä ja avaruudessa esiintyvästä pahasta johtuva pettävä harhakuva. Kestävä vapaus perustuu oikeuden todellisuuteen, älyllisyyteen, kypsyyteen, veljeyteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Vapaus on keino tuhota oma kosminen olemassaolonsa, silloin kun sen vaikuttimena on epäviisaus, rajoittamattomuus ja hillittömyys. Todellinen vapaus on asteittain etenevässä suhteessa todellisuuteen, ja se ottaa aina huomioon sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, kosmisen oikeudentuntoisuuden, universumiveljeyden ja jumalalliset velvoitteet.
Vapaus on itsetuhoista, milloin se erotetaan aineellisesta oikeudenmukaisuudesta, älyllisestä oikeudentunnosta, sosiaalisesta kärsivällisyydestä, moraalisesta velvollisuudesta ja hengellisistä arvoista. Kosmisesta todellisuudesta irrallaan olevaa vapautta ei ole olemassa, ja se, missä määrin persoonallisuus kaikkineen on todellinen, on suoraan verrannollista sen jumaluussuhteisiin.
Hillitsemätön omatahtoisuus ja
säännöstelemätön itsensä julkituominen merkitsevät samaa kuin loputon itsekkyys
eli suurinta mahdollista jumalattomuutta. Vapaus ilman siihen liittyvää ja
lakkaamatta lisääntyvää itsensävoittamista on egoistisen kuolevaisen
mielikuvituksen keksintöä. Minuudelle rakentuva vapaus on käsitteellinen harha,
julma petos. Vapauden valepuvussa esiintyvä hillittömyys on viheliäisen
orjuuden edelläkävijä.
[sivu 614]
Todellinen vapaus on aidon itsekunnioituksen
kumppani, väärä vapaus on itseihailun seuralainen. Oikea vapaus on
itsehillinnän hedelmä, väärä vapaus on itsetehostuksen tekemä olettamus.
Itsehillintä johtaa altruistiseen palvelemiseen, itseihailu kääntyy kohti
muiden hyväksikäyttämistä tarkoituksena tämän, erheen vallassa olevan yksilön
merkityksen näin tapahtuva suurenteleminen, yksilön joka on valmis uhraamaan
oikeudenmukaisesti tapahtuvan tavoitteisiinpääsyn saadakseen oikeudetonta
valtaa kanssaihmisiinsä nähden.
Viisauskin on jumalallista ja vaaratonta
vain, kun se on ulottuvuudeltaan kosmista ja motivaatioltaan hengellistä.
Suurempaa erhettä ei ole kuin on sen lajin itsepetos, joka panee älylliset olennot janoamaan toisiin olentoihin kohdistuvaa vallankäyttöä tarkoituksenaan riistää näiltä henkilöiltä heidän luonnolliset vapautensa. Ihmisten välisen oikeudenmukaisuuden kultainen sääntö on selkeästi kaikkea tällaista petkutusta, kohtuuttomuutta, itsekkyyttä ja väärämielisyyttä vastaan. Vain oikea ja aito vapaus käy yhteen rakkauden vallallaolon ja armeliaisuuden osoittamisen kanssa.
Miten tohtiikaan itsepäisesti omia etujaan ajava luotu henkilökohtaisen vapauden nimissä puuttua kanssaihmistensä oikeuksiin, kun universumin Korkeimmat Hallitsijatkin pysyttelevät taka-alalla näitä tahtoelämään kuuluvia oikeuksia ja persoonallisuudessa piileviä potentiaaleja hienotunteisesti kunnioittaen. Yhdelläkään olennolla ei ole luulottelemaansa omaa henkilökohtaista vapauttaan käyttäessään oikeutta riistää yhdeltäkään toiselta olennolta niitä olemassaoloon kuuluvia etuoikeuksia, jotka Luojat ovat tälle myöntäneet ja joita kaikki Luojien lojaalit kumppanit, alaiset ja alamaiset asianmukaisesti kunnioittavat.
Evolutionaarinen
ihminen saattaa synnin ja paatumuksen maailmassa tai alkukantaisen kehittyvän
sfäärin varhaisvaiheessa joutua taistelemaan aineellisten vapauksiensa puolesta
tyranneja ja sortajia vastaan, mutta ei enää morontiamaailmoissa tai hengen
sfääreillä. Sota on alkuaikojen evolutionaarisen ihmisen jälkeensä jättämä
perintö, mutta maailmoissa, joissa on normaali edistyvä sivilisaatio, fyysinen
taistelu on ihmiskunnan erimielisyyksien ratkaisukeinona jo kauan sitten
menettänyt hohtonsa.
Pojan kanssa ja Hengessä Jumala projisoi ikuisen Havonan, ja aina siitä lähtien luomistyössä on vallinnut tasavertaisen osanoton ikuinen malli -- osallisuus. Tämä osallisuuden malli toimii suunnitelman alkuperäiskappaleena jokaiselle Jumalan Pojalle ja Tyttärelle, joka lähtee avaruuteen ryhtyäkseen siellä yritykseen jäljentää ikuista täydellisyyttä edustava keskusuniversumi ajallisuuteen.
Jokaisen kehittyvän universumin jokaisesta
luodusta, joka pyrkii noudattamaan Isän tahtoa, on määrä tulla
ajallis-avaruudellisten Luojien kumppani tässä suurenmoisessa yrityksessä
saavuttaa täydellisyys kokemalla. Ellei tämä olisi totta, Isä olisi tuskin
varustanut tällaisia luotuja olentoja luovalla vapaalla tahdolla, eikä hän
myöskään asuisi heissä, oman henkensä välityksellä solmisi tosiasiallista
kumppanuussuhdetta heidän kanssaan.
Luciferin hullutus oli siinä, että hän yritti
tehdä sellaista, mikä ei ole tehtävissä: sivuuttaa aikatekijä kokemuksellisessa
universumissa. Luciferin rikos oli siinä, että hän yritti riistää jokaiselta
Satanian persoonallisuudelta oikeuden osallistua luomistyöhön, hän yritti
luodun henkilökohtaisen osallistumisen -- vapaasta tahdosta tapahtuvan
osallistumisen -- huomaamatonta supistamista siinä mielessä, että luotu
osallistuu pitkään evolutionaariseen kamppailuun valon ja elämän statuksen
saavuttamiseksi niin yksilökohtaisesti kuin kollektiivisestikin. Näin
tehdessään tämä järjestelmänne entinen Hallitsija asetti oman tahtonsa mukaisen
ajallisen tavoitteen suoraan poikkiteloin Jumalan tahdon mukaiseen ikuiseen
tavoitteeseen
[sivu 615]
nähden, sellaisena kuin Jumalan tavoite tulee ilmi siinä, että hän lahjoittaa vapaan tahdon kaikille persoonallisille luoduille. Näin ollen Luciferin kapinasta uhkasi muodostua suurin mahdollinen Satanian järjestelmän ylösnousemuksellisten ja palvelijoiden vapaatahtoisen valintaoikeuden loukkaus -- se uhkasi riistää kaikilta näiltä olennoilta ikiajoiksi sen sävähdyttävän kokemuksen, että jokainen saa osaltaan tuoda jotakin persoonallista ja ainutlaatuista siihen hitaasti nousevaan kokemukselliseen viisauden rakennelmaan, joka joskus tulee Satanian täydellistyneen järjestelmän muodossa olemaan olemassa. Niinpä vapauden valepuvussa esiintyvä Luciferin manifesti osoittautuukin järjen kirkkaassa valossa tarkasteltuna suunnattomaksi uhkatekijäksi, jonka tarkoituksena oli toteuttaa henkilökohtaisen vapauden anastus ja tehdä se sellaisessa laajuudessa, ettei lähellekään sitä ole tultu Nebadonin koko historiassa kuin kahdesti.
Lyhyesti sanottuna, mitä Jumala oli antanut
ihmisille ja enkeleille, sen Lucifer olisi ottanut heiltä pois, eli jumalallisen
etuoikeuden osallistua oman kohtalonsa ja tämän asutuista maailmoista koostuvan
paikallisjärjestelmän kohtalon luomiseen.
Yhdelläkään
olennolla koko maailmankaikkeudessa ei ole laillista oikeutta riistää
keneltäkään toiselta olennolta todellista vapautta, rakastamisen ja
rakastetuksi tulemisen oikeutta, Jumalan palvomisen ja lähimmäistensä
palvelemisen etuoikeutta.
SANELEMA AIKAVIIVE
Evolutionaaristen maailmojen moraalisia ja tahdollisia luotuja kiusaa aina ajattelematon kysymys siitä, miksi kaikin puolin viisaat Luojat sallivat pahan ja synnin. Heiltä jää käsittämättä, että nämä molemmat ovat väistämättömiä, mikäli luodun on määrä olla aidosti vapaa. Kehittyvän ihmisen tai ylevän enkelin vapaa tahto ei ole pelkkä filosofinen käsite, symbolinen ihanne. Ihmisen kyky valita hyvä tai paha on eräs universumirealiteetti. Vapaus itsenäisen valinnan tekemiseen on Korkeimpien Hallitsijoiden antama lahja, eivätkä he salli yhdenkään olennon tai olentoryhmän riistää laajan universumin yhdeltäkään persoonallisuudelta tätä jumalallista vapauden lahjaa -- eivät edes siinä tapauksessa, että he sillä tavoin tyydyttäisivät tällaisten eksytettyjen ja tietämättömien olentojen halua nauttia tästä väärää nimeä kantavasta henkilökohtaisesta vapaudesta.
Vaikka tietoinen ja varaukseton samastuminen pahaan (synti) merkitsee samaa kuin olemassaolemattomuus (hävittäminen), täytyy toisaalta tällaisen omakohtaisen syntiinsamastumisen ja rangaistuksen täytäntöönpanon -- joka on automaattinen seuraus mainitunlaisesta, tahallisesta pahan syleilemisestä -- välillä olla aina kyllin pitkä aika mahdollistamaan tämän yksilön universumistatuksen sellaisen käsittelyn, joka osoittautuu kaikkia asianomaisia universumipersoonallisuuksia kaikin puolin tyydyttäväksi ja joka on niin kohtuullinen ja oikeudenmukainen, että syntinen itsekin sen hyväksyy.
Mutta jos tämä
totuuden ja hyvyyden todellisuutta vastaan taisteleva universumikapinallinen
kieltäytyy hyväksymästä oikeuden päätöstä ja jos syyllinen sydämessään tietää
tuomionsa oikeutetuksi mutta kieltäytyy sitä tunnustamasta, silloin tuomion
täytäntöönpanoa pitää Päivien Muinaisten harkinnan mukaisesti viivyttää. Ja
Päivien Muinaiset kieltäytyvät hävittämästä ketään olentoa ennen kuin kaikki
moraaliset arvot ja kaikki hengelliset realiteetit ovat sammuneet sekä
pahantekijässä itsessään että kaikissa hänen kannattajissaan ja mahdollisissa
suosijoissaan.
4. ARMELIAISUUDESTA JOHTUVA VIIVE
Toinen Norlatiadekin konstellaation osalta
jossain määrin vaikeasti selitettävä ongelma koskee syitä, joiden perusteella
Luciferin, Saatanan ja langenneiden prinssien sallittiin aiheuttaa
[sivu 616]
vahinkoa niinkin kauan ennen kuin heidät pidätettiin, internoitiin ja otettiin oikeuden käsittelyyn.
Lapsia synnyttäneet ja kasvattaneet vanhemmat kykenevät muita paremmin ymmärtämään, miksei Mikael, Luoja-isä, kenties ole kovin kärkäs tuomitsemaan ja hävittämään omia Poikiaan. Jeesuksen kertomus tuhlaajapojasta kuvaa hyvin, miten rakastava isä voi pitkäänkin odottaa hairahtuneen lapsensa katumusta.
Juuri se seikka, että pahaa tekevä luotu voi
tosiasiassa halutakin tehdä väärin -- tehdä syntiä -- todistaa, että
vapaatahtoisuus on tosiasia, ja antaa täyden oikeutuksen hyvinkin pitkälle
viivytykselle oikeudellisuuden vaatimien toimien täytäntöönpanossa edellyttäen,
että pidennetty armonaika kenties johtaa katumiseen ja parannukseen.
Useimmat tavoittelemistaan vapauksista
Luciferilla jo oli; muut hänen oli määrä saada tulevaisuudessa. Kaikki nämä
kallisarvoiset lahjat menetettiin antamalla myöten kärsimättömyydelle ja
antamalla periksi halulle jo nyt saada omakseen kaipaamansa ja omistaa se,
kokonaan siitä piittaamatta, että velvollisuus vaati kunnioittamaan kaikkien
niiden muiden olentojen oikeuksia ja vapauksia, jotka muodostavat universumien
universumin. Eettiset velvollisuudet ovat myötäsyntyisiä, jumalallisia ja
universaalisia.
Tiedossamme on monia syitä siihen, miksi Korkeimmat Hallitsijat eivät heti hävittäneet tai internoineet Luciferin kapinan johtajia. Epäilemättä tähän on vielä muita ja mahdollisesti parempiakin syitä, joita en tunne. Nebadonin Mikael laajensi itse henkilökohtaisesti tähän oikeuden täyttymisen viivyttämiseen kuuluvia laupeuden piirteitä. Ilman tämän Luoja-isän hairahtuvia Poikiaan kohtaan tuntemaa kiintymystä superuniversumin korkein oikeudellisuus olisi tehnyt tehtävänsä. Jos Luciferin kapinan kaltainen välikohtaus olisi sattunut Nebadonissa sillä aikaa, kun Mikael oli inkarnoituneena Urantialla, moisen pahan alkuunpanijat olisi saatettu hävittää siinä paikassa ja absoluuttisesti.
Korkein oikeudellisuus voi toimia silmänräpäyksessä, aina milloin jumalallinen armeliaisuus ei sitä pidättele. Mutta armon osoittaminen ajallisuuden ja avaruuden lapsille tuo aina mukanaan tämän aikaviipeen, tämän pelastavan väliajan kylvön ja sadonkorjuun välillä. Jos on kylvetty hyvää, tämä väliaika tarjoaa tilaisuuden luonteenlaadun koettelemiseen ja vahvistamiseen; jos kylvetään pahaa, tämä armelias viivytys tarjoaa aikaa katumiseen ja ojentumiseen. Tämä aikaviive pahantekijöiden oikeuskäsittelyssä ja tuomion täytäntöönpanossa kuuluu luonnostaan seitsemän superuniversumin armojärjestelmään. Se, että armeliaisuus hillitsee oikeuden valtaa, todistaa, että Jumala on rakkautta ja että tällainen rakkautta oleva Jumala dominoi universumeja ja laupeutta osoittaen valvoo kaikkien luotujensa kohtaloa ja oikeuskohtelua.
Näille armeliaisuudesta johtuville aikaviipeille on Luojien vapaasta tahdostaan antama valtuutus. Universumissa tästä menetelmästä, jolla syntisiä kapinoitsijoita kohdellaan kärsivällisesti, koituu vain hyvää. Vaikka on perin juurin totta, että pahasta ei voi koitua hyvää sille, joka hautoo mielessään pahaa ja tekee sitä käytännössä, on yhtä lailla totta, että kaikki asiat (potentiaalinen ja ilmi tullut paha mukaan luettuina) toimivat yhdessä kaikkien sellaisten olentojen hyväksi, jotka tuntevat Jumalaa, rakastavat hänen tahtonsa täyttämistä ja nousevat Paratiisiin hänen ikuisen suunnitelmansa ja jumalallisen tarkoituksensa mukaisesti.
Mutta nämä armeliaisuudesta johtuvat
viivytykset eivät jatku loputtomiin. Luciferin kapinan oikeuskäsittelyn
(Urantian ajanlaskun mukaan) pitkästä viivyttämisestä huolimatta voimme
kirjata, että tätä nyt käsillä olevaa ilmoitusta annettaessa Uversassa
järjestettiin ensimmäinen kuulustelu vireillä olevassa oikeusjutussa Gabriel
vastaan Lucifer, ja pian sen jälkeen julkistettiin Päivien Muinaisten
valtuutus, joka määrää Saatanan pidettäväksi tästä lähtien vankilamaailmaan
suljettuna yhdessä Luciferin kanssa. Tämä päätös riistää Saatanalta
mahdollisuuden tehdä enää vierailuja mihinkään Satanian langenneista
maailmoista. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen saattaa armon hallitsemassa universumissa
olla hidasta, mutta se on varmaa.
[sivu 617]
5. VIIVYTYKSEEN KÄTKEYTYVÄ VIISAUS
Monista
tiedossani olevista syistä, joiden vuoksi Luciferia ja hänen liittolaisiaan ei
internoitu eikä tuomittu nopeammin, minulla on lupa mainita seuraavat:
1. Armo
edellyttää, että jokaisella väärintekijällä tulee olla riittävästi aikaa, jonka
kuluessa hän voi muodostaa harkitun ja kaikin puolin parhaana pitämänsä kannan
omiin pahoihin ajatuksiinsa ja synnillisiin tekoihinsa.
2. Korkeinta
oikeudellisuutta hallitsee Isän tuntema rakkaus; oikeudellisuus ei sen vuoksi
koskaan tuhoa sitä, jonka armo voi pelastaa. Jokaiselle pahantekijälle suodaan
aikaa pelastuksen vastaanottamiseen.
3. Kukaan
rakastava isä ei ole koskaan kärkäs rankaisemaan perheensä hairahtunutta
jäsentä. Kärsivällisyys voi toimia vain sidoksissa aikaan.
4. Vaikka
väärintekeminen aina vahingoittaa perhettä, viisaus ja rakkaus kehottavat
hairahtumattomia lapsia sietämään harhateille joutunutta veljeä aikana, jonka
rakastava isä on myöntänyt synnintekijälle, jotta tämä huomaisi menettelynsä
erheellisyyden ja valitsisi pelastuksen.
5. Riippumatta
siitä, mikä Mikaelin asenne oli Luciferia kohtaan, huolimatta siitä, että hän
on Luciferin Luoja-isä, Luoja-Pojan toimialaan ei kuulunut summittainen
oikeudenkäyttö Järjestelmän Hallitsija -luopurin suhteen, sillä hän ei vielä
silloin ollut suorittanut loppuun sitä lahjoittautumisista koostunutta
elämänvaihettaan, jolla hän saavutti Nebadoniin kohdistuvan rajoittamattoman
hallitsijanvallan.
6. Päivien
Muinaiset olisivat voineet tuhota nämä kapinalliset välittömästi, mutta he hävittävät
väärintekijöitä harvoin ilman perinpohjaista oikeuskäsittelyä. Tässä
tapauksessa he kieltäytyivät peruuttamasta Mikaelin päätöksiä.
7. On ilmeistä,
että Immanuel neuvoi Mikaelia pysyttelemään kapinallisten yläpuolella ja
antamaan kapinan kulkea luonnollista, itsetuhoon päättyvää kulkuaan. Ja Päivien
Yhdistyneen viisaus on ajallinen heijastuma Paratiisin-Kolminaisuuden
yhdistyneestä viisaudesta.
8. Edentian
Päivien Uskollinen neuvoi Konstellaation-Isiä antamaan kapinallisille vapaat
kädet, jotta kaikki myötätunto näitä pahantekijöitä kohtaan sitäkin nopeammin
kitkeytyisi Norlatiadekin joka ainoan nykyisen ja tulevan kansalaisen --
jokaisen kuolevaisen, morontia- tai henkiolennon -- sydämestä.
9. Orvontonin
Korkeimman Toimeenpanijan henkilökohtainen edustaja antoi Jerusemissa
Gabrielille neuvon huolehtia siitä, että jokaisella elävällä olennolla olisi
täysi mahdollisuus kypsyttää harkittu kanta asioihin, joista Luciferin
vapaudenjulistuksessa oli kysymys. Kun kerran kapinan aiheuttaneet kysymykset
olivat nousseet puheenaiheiksi, Gabrielia hätätila-asioissa neuvova
Paratiisin-neuvonantaja ilmoitti, että mikäli tällaista täyttä ja esteetöntä
mahdollisuutta ei kaikille Norlatiadekin luoduille myönnettäisi, siinä
tapauksessa kaikkia tällaisia varauksellisia ja epäilyksen vaivaamia luotuja
koskeva Paratiisin määräämä karanteeni laajennettaisiin
itsesuojelutarkoituksessa koskemaan koko konstellaatiota. Jotta ylösnousemuksen
ovet Paratiisiin pysyisivät auki Norlatiadekin olennoille, oli välttämätöntä
huolehtia siitä, että kapina kehittyi täyteen mittaansa, ja varmistaa, että
kaikki sen kanssa tavalla taikka toisella tekemisissä olevat olennot
määrittelisivät siihen tyhjentävän kantansa.
10. Salvingtonin
Jumalallinen Hoivaaja julkaisi kolmantena itsenäisenä julistuksenaan
valtuutuksen, joka määräsi, ettei pidä tehdä mitään, mikä puolittain ehostaisi,
pelkurimaisesti piilottaisi tai muuten kätkisi kapinallisten ja kapinan
inhottavat kasvot.
[sivu 618]
Enkelijoukot
määrättiin työskentelemään synnin ilmeen täydellisen paljastumisen ja
rajoittamattoman ilmitulomahdollisuuden hyväksi, sillä se olisi joutuisin tapa
parantaa pahuuden ja synnin rutto täydellisesti ja lopullisesti.
11. Jerusemissa
organisoitiin entisistä kuolevaisista hätätilaneuvosto, johon kuului
Voimallisia Sanansaattajia, samanlaisista tilanteista henkilökohtaista
kokemusta omaavia kunnialla kruunattuja kuolevaisia sekä näiden työtovereita.
He varoittivat Gabrielia, että ainakinkolminkertainen määrä olentoja joutuisi
harhaan, jos kapinan tukahduttamisessa pyrittäisiin käyttämään mielivaltaisia
tai summittaisia keinoja. Uversan koko neuvonantajakunta kehotti yksimielisesti
Gabrielia antamaan kapinan kulkea oman luonnollisen tiensä päähän, vaikka sen
seuraamusten kitkeminen vaatisi miljoona vuotta.
12. Aika on jopa
ajallisuuden universumeissa suhteellista: Olettakaamme, että joku elinikänsä
puolesta keskimääräinen Urantian kuolevainen suorittaisi rikoksen, joka panisi
liikkeelle maailmanlaajuisen sekasorron, ja jos hänet vangittaisiin,
tuomittaisiin ja teloitettaisiin kahden tai kolmen päivän kuluessa rikoksen
tekopäivästä, tuntuisiko se teistä pitkältä ajalta? Ja kuitenkin se olisi
parhaiten verrattavissa Luciferin elämän pituuteen siinäkin tapauksessa, että
hänen nyt aloitettua tuomitsemistaan ei vietäisi päätökseen vielä
sataantuhanteen Urantian vuoteen. Ajan suhteellinen kuluminen Uversan
näkökulmasta, Uversan, jossa oikeudenkäynti on vireillä, on ilmaistavissa
sanomalla, että Luciferin rikos tuotiin oikeuden käsiteltäväksi ennen kuin
kaksi ja puoli sekuntia oli kulunut sen tekohetkestä. Paratiisin näkökulmasta
katsottuna tuomitseminen tapahtuu samanaikaisesti itse teon kanssa.
On olemassa vielä yhtä suuri määrä osittain teidän
käsitettävissänne olevia syitä siihen, miksi Luciferin kapinaa ei
mielivaltaisesti pysäytetty, mutta minun ei ole lupa niitä kertoa. Saan
ilmoittaa teille, että me Uversassa opetamme neljäkymmentäkahdeksan syytä
siihen, miksi pahan sallitaan kulkea moraaliseen vararikkoon ja hengelliseen
hävittämiseen johtavan tiensä loppuun. Epäilemättä on vielä aivan yhtä monta
syytä, joita minäkään en tunne.
Mitä
evolutionaaristen kuolevaisten kohtaamat vaikeudet sitten lienevätkin heidän
pyrkiessään ymmärtämään Luciferin kapinaa, kaikille pohdiskeleville
ajattelijoille pitäisi olla selvää, että tapa, jolla kapinallisia kohdellaan,
osoittaa jumalallisen rakkauden olevan täyttä totta. Kapinallisille osoitettu
rakastava armo näyttää tosin kietoneen monia viattomia olentoja koettelemuksiin
ja kärsimyksiin, mutta kaikki nämä vaikeuksien raastamat persoonallisuudet
voivat luottaa turvallisesti siihen, että kaikin puolin viisaat Tuomarit
käsittelevät heidän kohtaloaan niin hyvin laupeutta kuin oikeamielisyyttäkin
osoittaen.
Aina kun Luoja-Poika
tai hänen Paratiisin-Isänsä ovat tekemisissä älyllisten olentojen kanssa, heitä
hallitsee rakkaus. Universumin hallitsijoiden suhtautumisessa kapinallisiin ja
kapinaan -- syntiin ja synnintekijöihin -- on moniakin puolia, joita on
mahdotonta ymmärtää, ellei muisteta, että Jumala käy Isän ominaisuudessa
kaikkien muiden Jumaluuden ilmenemistapojen edellä aina, kun jumalallisuus on
tekemisissä ihmisyyden kanssa. Olisi myös muistettava, että kaikkien Paratiisin
Luoja-Poikien vaikuttimena on armo.
Jos suuren
perheen rakastava isä haluaa osoittaa armeliaisuutta lapsistaan yhdelle, joka
on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen, saattaa hyvinkin käydä, että armon
osoittaminen tälle huonosti käyttäytyvälle lapselle aiheuttaa ohimenevää
kärsimystä kaikille muille ja hyvin käyttäytyneille
[ivu 619]
lapsille. Tällaiset tilanteet ovat väistämättömiä. Tällainen vaara kuuluu erottamattomasti siihen reaaliseen tilanteeseen, että yksilöllä on rakastava vanhempi ja että hän on jäsenenä perheyhteisössä. Jokainen perheenjäsen hyötyy jokaisen muun jäsenen oikeamielisestä käyttäytymisestä. Samoin pitää kunkin jäsenen kärsiä jokaisen muun jäsenen väärinkäytöksestä johtuvat välittömät ajalliset seuraamukset. Perheet, ryhmät, kansakunnat, rodut, maailmat, järjestelmät, konstellaatiot ja universumit ovat suhdeyhdistelmiä, joilla on oma yksilöllisyytensä, ja siksi minkä tahansa tällaisen ryhmän -- suuren tai pienen -- jokainen jäsen toisaalta hyötyy tuon ryhmän kaikkien muiden jäsenten oikeista teoista ja toisaalta kärsii heidän väärien tekojensa seurauksista.
Mutta yksi asia olisi tehtävä selväksi: Mikäli joudut kärsimään perheesi jonkun jäsenen, saman maan kansalaisen tai jonkun toisen kuolevaisen tekemän synnin tai jopa järjestelmässä tai muualla sattuneen kapinan sisältämän pahan seuraamuksista -- kokonaan siitä riippumatta, mitä voit joutua kestämään kumppaniesi, toveriesi tai ylempiesi rikkomusten tähden -- voit turvallisin mielin luottaa siihen ikuiseen varmuuteen, että tällaiset kärsimykset ovat ohimeneviä koettelemuksia. Mikään näistä ryhmässä esiintyneen huonon käytöksen ryhmän jäsenille aiheuttamista seuraamuksista ei voi koskaan vaarantaa iäisyysnäköalojasi eikä vähimmässäkään määrin riistää sinulta jumalallista oikeuttasi nousta Paratiisiin ja päästä Jumalan luo.
Ja näistä kapinoinnin syntiin poikkeuksetta
liittyvistä koettelemuksista, viivytyksistä ja pettymyksistä saadaan hyvitys.
Luciferin kapinan monien mainittavissa olevien jälkivaikutusten joukosta pyydän
teitä vain kiinnittämään huomiota vaikkapa synnillisiä viisasteluja vastaan
puoliaan pitäneiden ylösnousemuskuolevaisten, Jerusemin kansalaisten,
elämänuran monipuolistumiseen, siksi että he hankkivat itselleen paikan niiden
riveissä, joista tulee tulevaisuudessa Voimallisia Sanansaattajia, yhteisöni jäseniä.
Jokainen tuon pahuutta ilmentäneen välikohtauksen asettamasta koetuksesta
selvinnyt olento korotti sillä keinoin välittömästi hallinnollista statustaan
ja lisäsi hengellistä arvoaan.
Luciferin aiheuttama mullistus vaikutti järjestelmän ja universumin kannalta ensi alkuun täysimittaiselta katastrofilta. Vähitellen alkoivat siitä koituvat edut kuitenkin nousta esille. Kun järjestelmän ajanlaskun mukaan oli kulunut kaksikymmentäviisituhatta vuotta (kaksikymmentätuhatta vuotta Urantian ajanlaskun mukaan), Melkisedekit alkoivat opettaa, että Luciferin hullutuksesta koituva hyvä oli jo alkanut vastata sen aiheuttamaa pahaa. Pahan määrällinen kasvu oli tuohon mennessä miltei pysähtynyt niin, että se jatkui vain tietyissä eristetyissä maailmoissa, kun taas suotuisat jälkivaikutukset jatkoivat moninkertaistumistaan ja ulottuivat universumin ja superuniversumin kautta jo Havonaan asti. Nykyisin Melkisedekit opettavat, että Satanian kapinasta juontuvaa hyvää on yli tuhat kertaa enemmän kuin on kaiken siitä aiheutuneen pahan kokonaismäärä.
Mutta tällainen tavaton ja siunauksellinen sato väärintekemisestä voitiin saada aikaan vain kaikkien Luciferin ylempien -- Edentian Konstellaation-Isistä Paratiisin Universaaliseen Isään -- viisaan, jumalallisen ja armeliaan asenteen johdosta. Aika on kuluessaan lisännyt Luciferin mielettömyydestä koituvaa hyvää. Ja kun rankaisua vaativa paha kehittyi täyteen mittaansa verrattain lyhyessä ajassa, on ilmeistä, että kaikkiviisaat ja kaukokatseiset universumin hallitsijat epäilemättä pidentäisivät yhä hyödyllisemmiksi käyvien seurausten sadonkorjuuaikaa. Niistä monista muista syistä välittämättä, joiden takia Satanian kapinallisten vangitsemista ja tuomitsemista viivytettiin, tämä yksikin syy olisi riittänyt selitykseksi siihen, miksei näitä synnintekijöitä internoitu aikaisemmin ja miksei heitä ole tuomittu ja hävitetty.
Lyhytnäköisten ja aikaan sidottujen
kuolevaisten ei pitäisi kovin kärkkäästi arvostella universumin asioiden
kaukokatseisten ja kaikkiviisaiden hallintoviranomaisten toimeenpanemia
viivytyksiä.
[sivu 620]
Näihin ongelmiin liittyvän ihmisajattelun
yhtenä erehdyksenä on ajatus siitä, että muka kaikki kehittyvän planeetan
evolutionaariset kuolevaiset valitsisivat Paratiisiin johtavan elämänuran,
ellei synti olisi heidän maailmaansa kironnut. Kyky kieltäytyä eloonjäämisestä
ei ole peräisin Luciferin kapinan ajoilta. Kyky tehdä vapaaseen tahtoon
perustuva päätös Paratiisiin vievän elämänuran suhteen on aina ollut
kuolevaisen ihmisen omaisuutta.
Noustessanne eloonjäämiskokemusta ylöspäin
laajennatte käsitystänne universumista ja avarratte näkemyksiänne merkityksistä
ja arvoista. Ja sillä tavoin pystytte ymmärtämään paremmin, miksi Luciferin ja
Saatanan kaltaisten olentojen sallitaan jatkaa kapinointiaan. Käsitätte myös
paremmin, miten ajallisrajoitteisesta pahasta voi viime kädessä (ellei jo
välittömästi) koitua hyvää. Sen jälkeen kun saavutatte Paratiisin, saatte
todellista valistusta ja lohtua kuunnellessanne, miten supernafifilosofit näitä
universumin kuntoonpanoon liittyviä syvällisiä ongelmia pohtivat ja selittävät.
Epäilen silti, tyytyykö mielenne täysin vielä tähänkään. Minä en ainakaan
tullut tyydytetyksi vielä silloinkaan, kun olin tällä tavoin yltänyt
universumifilosofian huipulle. Saavutin toki täyden ymmärryksen näistä
monimutkaisista kysymyksistä, mutta se tapahtui vasta, kun minut oli osoitettu
hallintotehtäviin superuniversumiin, jossa olen aktuaalisen kokemuksen kautta
saanut riittävästi käsityskykyä ymmärtääkseni tällaisia monitahoisia kosmisen oikeudenmukaisuuden
ja hengellisen filosofian ongelmia. Noustessanne Paratiisia kohti opitte yhä
selvemmin, että universumin hallinnon monet ongelmalliset yksityiskohdat ovat
käsitettävissä vasta, kun on hankittu enemmän kokemuksellista kapasiteettia ja
saatu lisää hengellistä ymmärrystä. Kosminen viisaus on kosmisten tilanteiden
ymmärtämisen edellytys.
[Esittänyt muuan Voimallinen Sanansaattaja, joka on kokenut eloonjäämisen ajallisuuden universumien ensimmäisestä järjestelmäkapinasta ja joka on nyt liitettynä Orvontonin superuniversumin hallituksen palvelukseen ja toimii käsillä olevassa asiassa Salvingtonin Gabrielin pyynnöstä.]