[sivu 1929]
VIIMEINEN LEIRILLÄ
VIETETTY PÄIVÄ
JEESUS aikoi viettää tämän torstaipäivän,
viimeisen maan päällä lihallishahmoiseksi ruumiillistuneena jumalallisena
Poikana viettämänsä vapaan päivän, apostoliensa ja
muutamien uskollisten ja hartaiden opetuslasten seurassa. Kohta tuon kauniin
aamun aamiaishetken jälkeen Mestari vei heidät syrjäiseen paikkaan vähän matkan
päähän heidän leirinsä yläpuolelle ja opetti heille
siellä monta uutta totuutta. Vaikka Jeesus piti apostoleille
muitakin puheita saman päivän alkuillan tuntien aikana, tämä torstaiaamupäivän
puhe oli hänen jäähyväissanomansa sekä apostoleista että valikoiduista
opetuslapsista, niin juutalaisista kuin ei-juutalaisistakin, koostuneelle
leirikunnalle. Kaksitoista apostolia olivat Juudasta
lukuun ottamatta kaikki paikalla. Pietari ja
useat apostoleista mainitsivat Juudaksen poissaolosta, ja jotkut heistä
ajattelivat Jeesuksen lähettäneen hänet kaupunkiin hoitamaan jotakin asiaa,
luultavimmin sopimaan kohta vietettävän pääsiäisjuhlan yksityiskohdista. Juudas palasi leirille vasta iltapäivän puolivälissä, vähän ennen
kuin Jeesus johdatti kaksitoista apostolia Jerusalemiin nauttimaan Viimeistä
ehtoollista.
KANSALAISUUDESTA
Jeesus puhui lähes kahden tunnin ajan noin
viidellekymmenelle uskotulle seuraajalleen ja vastasi
pariinkymmeneen kysymykseen, jotka koskivat taivaan valtakunnan suhdetta tämän
maailman valtakuntiin ja käsittelivät Jumalan poikauden suhdetta maisten
valtioiden kansalaisuuteen. Tästä puheesta samoin kuin hänen kysymyksiin
esittämistään vastauksista on tehtävissä seuraava nykyisen kielenkäytön
mukainen yhteenveto:
Tämän maailman valtakunnat saattavat, koska ne ovat aineellisia, useinkin joutua sellaiseen tilanteeseen, että niiden on pakko käyttää fyysisiä voimakeinoja lakiensa toimeenpanemiseksi ja järjestyksen ylläpitämiseksi. Taivaan valtakunnassa eivät todelliset uskovat turvaudu fyysisen väkivallan käyttöön. Hengestä syntyneiden Jumalan poikien hengellisenä veljesyhteisönä taivaan valtakunta voidaan saattaa voimaan vain hengen voimalla. Tämä menettelytavoissa näkyvä ero kertoo vain siitä, miten uskovien valtakunta ja maallista hallitusvaltaa edustavat valtakunnat suhteutuvat toisiinsa, eikä se kumoa uskovista muodostuvien sosiaalisten ryhmien oikeutta ylläpitää järjestystä riveissään ja pitää kurittomat ja arvottomat jäsenensä nuhteessa.
Hengellisen valtakunnan poikauden ja maallisen eli siviilihallituksen alaisen kansalaisuuden
välillä ei ole mitään yhteen sovittamatonta. Uskovan velvollisuus on antaa
keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä
Jumalan ovat. Näiden kahden vaatimuksen välillä ei voi olla mitään ristiriitaa,
sillä toinenhan on aineellinen ja toinen on hengellinen, ellei satu, että
keisari julkeaa anastaa Jumalan valtaoikeudet ja vaatia, että hänestä tulee
hengellisen kunnioituksen ja korkeimman palvonnan kohde. Sellaisessa
tapauksessa palvotte
[sivu 1930]
vain Jumalaa koettaessanne samalla valistaa näitä harhautuneita maisia hallitsijoita ja sillä keinoin johdattaa myös heidät taivaassa olevan Isän tunnustamiseen. Teidän ei pidä osoittaa hengellistä palvontaa maisille hallitsijoille, eikä teidän tule käyttää maisten valtioiden -- joiden hallitsijoista joskus saattaa tulla uskovia -- fyysistä mahtia hengellisen valtakunnan lähetystehtävän edistämistyössä.
Valtakunnassa omaamanne pojan aseman tulisi edistyvää sivilisaatiota ajatellen auttaa teitä tulemaan tämän maailman valtakuntien ihannekansalaisiksi, sillä veljeys ja palvelu ovat valtakunnan evankeliumin kulmakivet. Hengellisen valtakunnan rakkaudenkutsun tulisi osoittautua maisten valtakuntien epäuskoisten ja sotaan taipuvaisten kansalaisten vihanhalun tehokkaaksi hävittäjäksi. Mutta nämä pimeydessä elävät, aineellisuuteen suuntautuneet pojat eivät koskaan tule tietämään hengellisestä totuuden valostanne, ellette mene hyvin lähelle heitä sen epäitsekkään sosiaalisen palvelun myötä, joka jokaisen yksittäisen uskovan elämänkokemuksessa on luonnollinen seuraamus hengen hedelmien tuottamisesta.
Kuolevaisina ja aineellisina ihmisinä te väistämättä olette maisten valtakuntien kansalaisia, ja teidän tulisi olla hyviä kansalaisia, aina vain parempia kansalaisia, sillä teistähän on tullut taivaallisen valtakunnan uudestisyntyneitä hengen poikia. Uskon valaisemina ja hengen vapauttamina taivaan valtakunnan poikina teillä on kannettavananne kaksinkertainen vastuu -- velvollisuus ihmistä ja velvollisuus Jumalaa kohtaan -- samalla, kun vapaaehtoisesti omaksutte kolmannen ja pyhän velvoitteen: Jumalaa tuntevien uskovien muodostaman veljeskunnan palvelemisen.
Ette saa palvoa ajallisia hallitsijoitanne, eikä teidän pidä käyttää ajallista mahtia hengellisen valtakunnan edistämiseen; mutta teidän tulisi osoittaa rakastavasta palvelemisesta koostuvaa vanhurskasta hoivaa niin uskoville kuin epäuskoisillekin. Valtakunnan evankeliumiin kätkeytyy voimallinen Totuuden Henki, ja vuodatan kohta tämän saman hengen kaiken lihan päälle. Hengen hedelmät, vilpitön ja rakastava palvelunne, on se mahtava sosiaalinen vipusin, joka nostaa pimeydessä elävät ihmisrodut alhaalta ylös, ja tästä Totuuden Hengestä on tuleva voiman moninkertaistava tukipisteenne.
Tuokaa esiin viisautta ja osoittakaa neuvokkuutta ollessanne tekemisissä epäuskoisten siviilivallanpitäjien kanssa. Osoittakaa hienotunteisesti, että teillä on taito tasoittaa vähäisemmät erimielisyydet ja sovitella vähäpätöiset väärinkäsitykset. Pyrkikää kaikin mahdollisin keinoin kaikessa, missä ei ole kysymys hengellisestä uskollisuudestanne universumin hallitsijoita kohtaan, elämään sovussa kaikkien ihmisten kanssa. Olkaa aina viisaita kuin käärmeet, mutta vaarattomia kuin kyyhkyset.
Koska teistä on tullut valtakunnan valaistuneita poikia, teistä pitäisi tulla entistäkin parempia maallisen valtion kansalaisia; samoin tulisi maisten valtioiden hallitsijoista siinä tapauksessa, että he uskovat tähän taivaallisen valtakunnan evankeliumiin, tulla entistäkin parempia hallitsijoita siviiliasioiden puolella. Sellaisen asennoitumisen, joka kertoo epäitsekkäästä ihmisen palvelemisesta ja älyllisestä Jumalan palvonnasta, tulisi tehdä kaikista valtakunnan uskovista parempia maailman kansalaisia, samalla kun sellaisen asennoitumisen, joka kertoo asianomaisen olevan kunniallinen kansalainen ja omistautuvan vilpittömästi ajallisille velvollisuuksilleen, tulisi myötävaikuttaa siten, että tällainen kansalainen on helpommin sillä hengen kutsulla tavoitettavissa, joka kutsuu häntä tulemaan taivaan valtakunnan poikauteen.
Niin kauan kuin maisten valtioiden
hallitsijat pyrkivät harjoittamaan uskonnollisten diktaattoreiden valtaa, te tähän evankeliumiin uskovat ette voi muuta odottaa kuin,
että osananne on vastoinkäyminen, vaino ja jopa kuolema. Mutta juuri se valo,
jonka viette maailmalle, jopa tapa, jolla tämän valtakunnan evankeliumin
puolesta kärsitte ja kuolette, tulevat jo sellaisenaan
lopulta valaisemaan koko maailman ja johtamaan politiikan ja uskonnon
vähittäiseen toisistaan irtautumiseen. Tämän valtakuntaevankeliumin
hellittämätön julistaminen on jonakin päivänä tuova kaikille kansakunnille
uuden ja uskomattoman vapahduksen, älyllisen
kahleettomuuden ja uskonnollisen vapauden.
[sivu 1931]
Tämän ilon ja vapauden evankeliumin vihamiesten ennen pitkää toimeenpanemien vainojen aikana te voimistutte ja valtakunta kukoistaa. Mutta teitä uhkaa vakava vaara myöhempinä aikoina, jolloin useimmat ihmiset puhuvat valtakuntaan uskovista suopeasti ja monet korkeissa asemissa olevat nimellisesti omaksuvat taivaallisen valtakunnan evankeliumin. Opetelkaa olemaan uskolliset valtakunnalle myös rauhan ja menestyksen aikoina. Älkää houkutelko enkeleitä, joiden valvonnassa olette, johdattamaan teitä hankalille teille rakastavana kurinpitotoimena huolettomasti ajelehtivan sielunne pelastukseksi.
Muistakaa, että teidät on valtuutettu julistamaan tätä valtakunnan evankeliumia -- sitä, että korkeimpana on halu täyttää Isän tahto, mihin liittyy ylin ilo siitä, että oivaltaa uskon kautta olevansa Jumalan poika --, joten ette saa antaa minkään seikan vaihtaa omistautumisenne kohdetta tästä yhdestä ja ainoasta velvollisuudesta joksikin muuksi. Hyötyköön koko ihmiskunta rakastavan hengellisen hoivanne, valaisevan älyllisen kanssakäymisenne ja kohentavan sosiaalisen palvelunne ylitsevuotavuudesta; mutta ei tule sallia, että nämä humanitaariset ponnistukset -- jokin niistä tai ne kaikki -- astuisivat evankeliuminjulistuksen sijalle. Nämä voimalliset palvelumuodot ovat sosiaalisia sivutuotteita niistä vieläkin voimallisemmista ja suurenmoisemmista palveluksista ja muutoksista, jotka elävä Totuuden Henki ja henkilökohtainen oivallus siitä, että hengestä syntyneen ihmisen usko tuo varmuuden elävästä kumppanuudesta ikuisen Jumalan kanssa, saavat aikaan valtakuntaan uskovan sydämessä.
Teidän ei tule pyrkiä levittämään totuutta eikä saamaan aikaan vanhurskautta siviilihallitusten valtaan turvautumalla tai maallisia lakeja säätämällä. Teillä on aina lupa koettaa taivutella ihmisten mieltä, mutta ette saa koskaan ottaa sellaista vapautta, että heitä pakottaisitte. Älkää koskaan unohtako teille myönteisessä muodossa opettamaani suurta inhimillisen oikeudenmukaisuuden lakia: Mitä hyvänsä tahtoisitte ihmisten tekevän teille, se tehkää myös heille.
Kun valtakuntaan uskova kutsutaan siviilihallituksen palvelukseen, suorittakoon hän sellaisen palveluksen tuon hallituksen ajallisena alamaisena kuitenkin niin, että tällaisen uskovan tulisi siviilitoimessaan osoittaa kaikkia tavallisia kansalaishyveitä, mutta sellaisina, millaisiksi ne on korottanut se hengellinen valaistuneisuus, joka johtuu kuolevaisen ihmisen mielen olemisesta jalontavassa yhteydessä hänen sisimmässään olevaan ikuisen Jumalan henkeen. Jos epäuskoinen kykenee käymään sinua paremmasta viranhaltijasta, sinun tulisi asettaa itsellesi vakava kysymys, ovatko totuuden juuret kuolleet sydämestäsi toisiinsa kietoutuvien hengellisen kanssakäymisen ja sosiaalisen palvelun elävien vesien puutteeseen. Tietoisuuden siitä, että on Jumalan poika, tulisi elähdyttää jokaisen sellaisen miehen, naisen ja lapsen koko elämänikäistä palvelua, joka on saanut haltuunsa näin voimallisen, ihmispersoonallisuuden kaikkiin luontaisiin kykyihin kohdistuvan kannustimen.
Ei ole tarkoitus, että olisitte passiivisia mystikkoja tai värittömiä askeetteja; teistä ei pidä tulla uneksijoita eikä tyhjäntoimittajia, jotka selällään maaten luottavat kuvitteellisen Kaitselmuksen toimittavan heille jopa elämän perushyödykkeet. Teidän on toden totta määrä olla lempeitä kanssakäymisissänne erehtyvien kuolevaisten kanssa, kärsivällisiä seurustellessanne tietämättömien ihmisten kanssa ja pitkämielisiä, silloin kun teitä ärsytetään. Mutta teidän on myös oltava urheita puolustaessanne vanhurskautta, väkeviä levittäessänne totuutta ja tarmokkaita julistaessanne tätä valtakunnan evankeliumia aina maailman ääriin saakka.
Tämä valtakunnan
evankeliumi on elävä totuus. Olen
sanonut teille sen olevan kuin hapate taikinassa, kuin sinapin siemenjyvä; ja
nyt julistan sen olevan kuin elävän olennon siemen, joka vaikka se pysyykin
samana elävänä siemenenä, kuitenkin sukupolvesta toiseen vääjäämättä tuo
itsensä julki uusina ilmenemismuotoina ja kasvaa otollisesti uomissa, jotka
merkitsevät uutta sopeutumista jokaisen toinen toistaan seuraavan sukupolven
erityisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin. Teille esittämäni ilmoitus on elävä
ilmoitus, ja haluan sen tuottavan soveliaita
hedelmiä jokaisessa yksilössä ja jokaisessa sukupolvessa hengellistä
varttumista, enentymistä ja sopeutuvaa kehittymistä säätelevien lakien mukaan.
[sivu 1932]
Tämän evankeliumin tulee sukupolvesta toiseen osoittaa kasvavaa elinvoimaisuutta ja tuoda julki suurempaa hengellisen voiman syvyyttä. Ei saa sallia sellaista, että siitä tulee pelkästään pyhä muisto, pelkkä minusta ja nyt elämistämme ajoista kertova perimätieto.
Älkääkä unohtako, ettemme ole käyneet suoraan hyökkäykseen Mooseksen istuimella istuvia henkilöitä tai heidän arvovaltaansa vastaan, vaan että vain tarjosimme heille sen uuden valon, jonka he ovat näin kiivaasti torjuneet. Olemme käyneet heidän kimppuunsa vain sikäli, että tuomitsemme heidän hengellisen epälojaalisuutensa niitä samoja totuuksia kohtaan, joita he väittävät opettavansa ja varjelevansa. Jouduimme kahakkaan näiden virkaan asetettujen johtajien ja tunnustettujen vallanpitäjien kanssa vasta heidän asetuttuaan suoranaisesti poikkiteloin sitä vastaan, että valtakunnan evankeliumia saarnataan ihmisten pojille. Me emme nytkään heitä ahdista, vaan he päin vastoin tavoittelevat meidän tuhoamme. Älkää unhottako, että teidät on valtuutettu astumaan taipaleelle ja saarnaamaan vain hyvää sanomaa. Teidän ei ole määrä hyökätä vanhoja menettelytapoja vastaan, vaan teidän on määrä taitavasti sotkea uuden totuuden hapate vanhojen uskomusten sekaan. Antakaa Totuuden Hengen tehdä oma työnsä. Päästäkää tilanne kiistelyksi vasta, kun ne, jotka totuutta halveksivat, teidät siihen pakottavat. Mutta kun jääräpäinen epäuskoinen käy kimppuunne, älkää epäröikö asettua kiivaasti puolustamaan totuutta, joka on teidät pelastanut ja pyhittänyt.
Muistakaa
kaikissa elämän vaikeuksissa aina rakastaa toisianne. Älkää kamppailko ihmisten
kanssa, älkää edes epäuskoisten kanssa. Osoittakaa armoa niitäkin kohtaan,
jotka halveksien teitä solvaavat. Osoittakaa olevanne lojaaleja kansalaisia,
rehtejä käsityöläisiä, kunnioitettavia naapureita, antaumuksellisia sukulaisia,
ymmärtäväisiä vanhempia ja osoittakaa, että vilpittömästi uskotte Isän
valtakunnan veljesyhteisöön. Ja henkeni on oleva teidän yllänne nyt ja hamaan
maailman loppuun asti.
Kun Jeesus
lopetti opetuksensa, kello oli lähes yksi, ja he menivät välittömästi takaisin
leiriin, jossa Daavid ja hänen työtoverinsa jo odottivat heitä lounaalle.
2. KESKIPÄIVÄN ATERIAHETKEN
JÄLKEEN
Monikaan
Mestarin kuulijoista ei kyennyt edes osaksikaan omaksumaan hänen aamupäiväistä
esitystään. Kaikista hänen kuulijoistaan kreikkalaiset käsittivät puheesta
eniten. Hänen esittämänsä viittaukset tuleviin poliittisiin valtakuntiin ja
toisiaan seuraaviin uskovien sukupolviin saattoivat yksitoista apostoliakin
hämilleen. Jeesuksen hartaimmatkaan seuraajat eivät kyenneet sovittamaan yhteen
hänen maisen toimintansa hetki hetkeltä yhä lähemmäksi käyvää päättymistä ja
näitä viittauksia evankeliumitoimintojen jatkumiseen tulevaisuudessa. Jotkut
näistä juutalaisuskovista alkoivat aavistaa, että oli tapahtumaisillaan tämän
maailman suurin tragedia, mutta he eivät pystyneet sovittamaan yhteen toisaalta
tällaista uhkaamassa olevaa katastrofia ja toisaalta Mestarin itsensä iloisen
huoletonta suhtautumista tilanteeseen tai hänen aamupäiväistä puhettaan, jossa
hän vähän väliä viittasi taivaan valtakunnan tulevaisuuden toimintoihin näiden
ulottuessa pitkien aikojen päähän ja kattaessa suhteet moniin ja toisiaan
seuraaviin ajallisiin valtakuntiin maan päällä.
Tämän päivän
keskipäivään mennessä kaikki apostolit ja opetuslapset olivat jo kuulleet
Lasaruksen lähteneen kiireesti pakoon Betaniasta. He alkoivat aavistaa, kuinka
armottomalla päättäväisyydellä juutalaisvallanpitäjät tavoittelivat Jeesuksen
ja hänen opetustensa tuhoamista.
Jerusalemissa
toimivien salaisten asiamiestensä kautta Daavid Sebedeus oli täysin perillä
siitä, miten hanke Jeesuksen kiinniottamisesta ja tappamisesta edistyi. Hän
tiesi kaiken Juudaksen osuudesta tässä salahankkeessa, mutta hän ei koskaan
paljastanut tätä tietoaan muille apostoleille eikä kenellekään opetuslapselle.
Kohta lounaan jälkeen
[sivu 1933]
hän kylläkin vei
Jeesuksen syrjemmälle ja rohkaistui kysymään Jeesukselta, tiesikö tämä -- mutta
hän ei koskaan päässyt kysymyksessään pitemmälle. Mestari, joka kohotti
kätensä, pysäytti hänet sanoen: "Kyllä Daavid, kyllä minä tiedän siitä
kaiken, ja tiedän, että sinä tiedät, mutta pidä huoli, ettet kerro kenellekään.
Älä omassa sydämessäsi kuitenkaan epäile, etteikö Jumalan tahto viime kädessä
toteudu."
Daavidin kanssa
käydyn keskustelun keskeytti lähetti, joka saapui Filadelfiasta tuoden mukanaan
sellaisen viestin, että Abner oli kuullut salahankkeesta Jeesuksen tappamiseksi
ja kysyi, pitäisikö hänen lähteä Jerusalemiin. Tämä juoksulähetti lähti sitten
kiireesti Filadelfiaan mukanaan seuraava sanoma Abnerille: "Jatka työtäsi.
Jos ruumiillisessa hahmossa poistunkin luotasi, tapahtuu se vain, jotta
saattaisin palata takaisin hengen hahmossa. En hylkää sinua. Olen kanssasi
loppuun saakka."
Suunnilleen
samaan aikaan Filippus tuli Mestarin luo kysyen: "Mestari, koska pian on
pääsiäinen, niin minne tahtoisit meidän valmistavan pääsiäisaterian?" Ja
kun Jeesus kuuli Filippuksen kysymyksen, hän vastasi: "Mene ja tuo Pietari
ja Johannes tänne, niin annan teille ohjeet ehtoollisesta, jonka tänä iltana
nautimme yhdessä. Mitä pääsiäiseen tulee, niin sitä teidän on harkittava
sitten, kun ensin olemme tehneet tämän."
Kuullessaan
Mestarin puhuvan Filippuksen kanssa näistä asioista Juudas hivuttautui
lähemmäksi voidakseen sivusta kuulla heidän keskustelunsa. Mutta lähettyvillä
seisova Daavid Sebedeus astui esille ja ryhtyi jututtamaan Juudasta sillä
aikaa, kun Filippus, Pietari ja Johannes siirtyivät vähän syrjemmälle
keskustelemaan Mestarin kanssa.
Jeesus sanoi
näille kolmelle miehelle: "Menkää välittömästi Jerusalemiin ja kohtaatte
portista sisälle astuttuanne miehen, joka kantaa vesiruukkua. Hän puhuttelee
teitä, ja sen jälkeen teidän tulee seurata häntä. Kun hän vie teidät tiettyyn
taloon, menkää hänen jäljessään ja kysykää tuon talon isännältä: 'Missä on
vieraskamari, jossa Mestarin on määrä nauttia ehtoollista apostoliensa kanssa?'
Ja tämän kysymyksen esitettyänne talon omistaja näyttää teille suuren yläkerran
huoneen, joka on varustettu kaikin tarpeellisin ja on valmiina meitä
varten."
Kaupunkiin
päästyään apostolit kohtasivat portin lähellä miehen vesiruukkuineen ja
seurasivat hänen jäljessään Johannes Markuksen kotiin, jossa nuorukaisen isä
tuli heitä vastaan ja näytti heille yläkerran huoneen valmiina ilta-ateriaa
varten.
Ja kaikki tämä
tapahtui sen yhteisymmärryksen seurauksena, johon Mestari ja Johannes Markus
edellisen päivän iltapäivänä pääsivät ollessaan kaksistaan kukkuloilla. Jeesus
halusi varmistua siitä, että hän saisi viettää tämän viimeisen ateriahetkensä
apostoleidensa seurassa kenenkään heitä häiritsemättä, ja hän sopi tästä
salaisesta järjestelystä Johannes Markuksen kanssa sillä hän uskoi, että mikäli
Juudas tietäisi edeltäkäsin heidän kokoontumispaikastaan, tämä saattaisi sopia
hänen vihamiestensä kanssa siitä, että nämä pidättäisivät hänet siellä. Näin
meneteltäessä Juudas sai tietää heidän kokoontumispaikastaan vasta myöhemmin
eli saapuessaan sinne Jeesuksen ja muiden apostolien mukana.
Daavid
Sebedeuksella oli toimitettavanaan paljon asioita Juudaksen kanssa, joten häntä
oli helppo estää seuraamasta Pietaria, Johannesta ja Filippusta, minkä hän
olisi kovin mieluusti tehnyt. Juudaksen antaessa Daavidille tietyn rahasumman
hankintoja varten Daavid sanoi hänelle: "Juudas, eiköhän sinun näissä
olosuhteissa olisi hyvä antaa käyttööni rahaa vähän enemmän kuin tällä hetkellä
tarvitsen?" Ja hetken tuumailtuaan Juudas vastasi: "Niin, Daavid,
kyllä minusta tuntuu, että se olisi viisasta. Ottaen huomioon Jerusalemissa
vallitsevat levottomat olot minusta itse asiassa tuntuu, että minun olisi
parasta luovuttaa kaikki rahat sinulle. Mestaria vastaan vehkeillään, ja siinä
tapauksessa, että minulle tapahtuisi jotakin, sinun toimintasi ei ainakaan
estyisi."
[sivu 1934]
Ja näin Daavid
sai apostolien kaikki käteisvarat sekä kuitit kaikista talletuksista. Apostolit
saivat tietää tästä järjestelystä vasta seuraavan päivän iltana.
Kello oli
suunnilleen puoli viisi, kun kolme apostolia palasivat ja ilmoittivat
Jeesukselle kaiken olevan valmiina ehtoollista varten. Mestari laittautui heti
valmiiksi viedäkseen kaksitoista apostoliaan polkua pitkin Betaniantielle ja
edelleen Jerusalemiin. Ja tämä oli viimeinen taival, jonka hän koskaan taittoi
kaikkien kahdentoista apostolin kanssa.
Pyrkiessään taas
välttämään väkijoukkoja, jotka kulkivat Kidroninlaakson kautta Jerusalemin ja
Getsemanen puiston väliä molempiin suuntiin, Jeesus ja kaksitoista apostolia
kävelivät Öljymäen läntisen harjan ylitse päästäkseen Betaniasta alas
kaupunkiin johtavalle tielle. Lähestyessään paikkaa, jossa Jeesus oli
edellisenä iltana viivähtänyt puhuakseen Jerusalemin hävityksestä, he tiedostamattaan
pysähtyivät ja katselivat seisaaltaan ja vaieten alas kaupunkiin. Koska he
olivat liikkeellä hieman liian varhain ja koska Jeesus ei halunnut kulkea
kaupungin läpi ennen auringonlaskua, hän sanoi seuralaisilleen:
"Istuutukaa
ja levähtäkää siksi aikaa, kun keskustelen kanssanne siitä, mitä kohta
väistämättä tapahtuu. Kaikki nämä vuodet olen elänyt kanssanne kuin veljien
kanssa ja olen opettanut totuuden taivaan valtakunnasta ja paljastanut teille
sen mysteerit. Ja Isäni on totisesti tehnyt maiseen lähetystehtävääni liittyen
monia ihmeellisiä tekoja. Olette olleet todistamassa tätä kaikkea ja olette
olleet mukana sellaisessa kokemuksessa, että olette tehneet työtä yhdessä
Jumalan kanssa. Ja voitte todistaa minun muutaman kerran varoittaneen teitä
siitä, että minun ennen pitkää täytyy palata sen työn pariin, jonka Isä on
tehtäväkseni antanut. Olen yksiselitteisesti kertonut teille, että minun täytyy
jättää teidät tähän maailmaan jatkamaan valtakunnan työtä. Juuri tätä
tarkoitusta varten erotin Kapernaumin kukkuloilla teidät muista. Teidän on nyt
valmistauduttava jakamaan muiden kanssa se kokemus, jonka olette saaneet
kanssani. Samalla tavoin kuin Isä lähetti minut tähän maailmaan, samalla tavoin
olen minäkin kohta lähettävä teidät edustamaan itseäni ja viemään aloittamani
työ päätökseen.
"Suruissanne
te katselette kaupunkia tuolla alhaalla, sillä olette kuulleet Jerusalemin
lopusta kertovat sanani. Olen antanut teille ennakkovaroituksen, jottette sen
hävityksessä menehtyisi ja niin muodoin viivyttäisi valtakunnan evankeliumin
julistamista. Samalla tavoin kehotan teitä nyt ottamaan vaarin, ettette
tarpeettomasti vaarantaisi henkeänne, kun tulevat ne, jotka vievät Ihmisen
Pojan pois. Minun täytyy mennä, mutta teidän on mentyäni määrä jäädä todistamaan
tästä evankeliumista, aivan kuten käskin Lasaruksen paeta ihmisten vihaa, jotta
hän saisi elää ja tehdä tunnetuksi Jumalan kunniaa. Mikäli on Isän tahto, että
lähden pois, ei mikään, mikä on teidän tehtävissänne, voi estää Jumalan
suunnitelmaa toteutumasta. Olkaa varuillanne, etteivät he tapa teitäkin. Olkoot
sielunne urheat evankeliumia hengen voimalla puolustaessaan, mutta älkää eksykö
mihinkään mielettömään yritykseen Ihmisen Poikaa puolustaaksenne. En tarvitse
ihmiskäden kautta tulevaa puolustamista; taivaan sotajoukot ovat tälläkin
hetkellä käden ulottuvilla; mutta luja päätökseni on, että teen niin kuin on
taivaassa olevan Isäni tahto, ja sen vuoksi meidän on alistuttava siihen, mikä
varsin pian lankeaa päällemme.
"Kun näette
tämän kaupungin hävitettynä, älkää unohtako, että olette jo astuneet loputonta
palvelua merkitsevään ikuiseen elämään alati edistyvässä taivaan, jopa
taivaitten taivaan, valtakunnassa. Teidän tulisi tietää, että Isäni
universumissa ja minun universumissani on monta asuinsijaa, ja että siellä on
valkeuden lapsia odottamassa
[sivu 1935]
sellaisten kaupunkien paljastuminen, joiden rakentaja on Jumala,
ja sellaisten maailmojen julkitulo, joiden elämäntapa on vanhurskaus ja ilo
totuudesta. Olen tuonut taivaan valtakunnan teille tänne maan päälle, mutta
sanon teille, että kaikki ne teistä, jotka uskon kautta astuvat sinne sisälle ja jotka totuuden elävän palvelemisen kautta jäävät sinne,
nousevat eittämättä korkeuksien maailmoihin ja istuvat kanssani Isämme
henkivaltakunnassa. Mutta ensin teidän on vyötettävä itsenne ja
vietävä päätökseen työ, jonka olette kanssani aloittaneet. Teidän on ensin
selviydyttävä paljosta koettelusta ja kestettävä monet
murheet -- ja nämä koettelemukset ovat jo nyt meidän päällämme -- ja kun olette
päättäneet työnne maan päällä, tulette minun ilooni, aivan kuten minä olen
päättänyt Isäni työn maan päällä ja olen kohta palaava hänen syleilyynsä."
Kun Mestari oli puhunut, hän nousi, ja he kaikki seurasivat häntä Öljymäkeä alas kaupunkiin. Kolmea lukuun ottamatta yksikään apostoleista ei kapeita katuja tihenevässä hämärässä kulkiessaan tiennyt, minne he olivat menossa. Ihmiset tönivät heitä, mutta kukaan ei tuntenut heitä eikä tiennyt, että Jumalan Poika kulki heidän ohitseen matkallaan viimeiseen kuolevaisten kohtaamiseensa valitsemiensa valtakunnan lähettiläiden kanssa. Eivätkä tienneet apostolitkaan, että yksi heidän omasta joukostaan oli jo ryhtynyt salaliittoon kavaltaakseen Mestarin hänen vihollistensa käsiin.
Johannes Markus oli seurannut heitä koko matkan kaupunkiin asti, ja kun he olivat astuneet sisälle kaupungin portista, hän kiiruhti toista katua heidän edelleen, joten hän oli heidän saapuessaan odottamassa toivottaakseen heidät tervetulleiksi isänsä kotiin.