[sivu
1953]
VIIMEISET KEHOTUKSET
JA VAROITUKSET
YHDELLETOISTA apostolille osoittamansa jäähyväispuheen pidettyään Jeesus keskusteli heidän kanssaan ilman muodollisuuksia ja muisteli monia kokemuksia, joissa he olivat ryhmänä ja yksilöinä olleet mukana. Lopultakin näille galilealaisille alkoi valjeta, että heidän ystävänsä ja opettajansa oli aikeissa poistua heidän luotaan, ja he panivat toivonsa saamaansa lupaukseen, että hän vähän ajan kuluttua olisi taas heidän luonaan, mutta varsin herkästi he unohtivat, että tämän paluuvierailunkin oli määrä kestää vain vähän aikaa. Moni apostoli ja johtava opetuslapsi tosiaan luuli tämän lupauksen vähäksi aikaa tapahtuvasta paluusta (lyhyt ajanjakso, joka olisi kuolleistaheräämisen ja ylösnousemuksen välillä) tarkoittavan vain sitä, että Jeesus olisi lähdössä lyhyelle käynnille Isänsä luokse, minkä jälkeen hän tulisi takaisin perustamaan valtakunnan. Ja Jeesuksen opetuksen tämänkaltainen tulkinta sopi sekä heidän ennakkouskomuksiinsa että heidän hartaisiin toiveisiinsa. Koska heidän elämänikäiset uskomuksensa ja odotuksensa toiveiden täyttymisestä kävivät tällä tavoin yksiin, heidän ei ollut vaikea löytää Mestarin sanoille tulkintaa, joka myöntäisi heidän kiihkeät kaipauksensa oikeutetuiksi.
Kun jäähyväispuheesta oli keskusteltu ja kun
se oli alkanut painua heidän mieleensä, Jeesus pyysi apostoleja asettumaan taas
paikoilleen ja ryhtyi esittämään viimeisiä kehotuksiaan ja varoituksiaan.
1. VIIMEISET LOHDUTUKSEN SANAT
Yhdentoista apostolin istuuduttua paikoilleen Jeesus nousi seisomaan ja osoitti heille seuraavat sanat: "Niin kauan kuin olen luonanne lihallisen hahmossa, voin olla vain muuan yksilö teidän keskellänne tai ylipäätään maailmassa. Mutta tästä kuolevaisen olemuksen ulkokuoresta vapauduttuani kykenen tulemaan takaisin teissä jokaisessa ja kaikissa muissa tähän valtakunnan evankeliumiin uskovissa asuvana henkenä. Tällä tavoin Ihmisen Pojasta tulee hengellinen ruumiillistuma kaikkien todellisten uskovien sielussa.
"Kun olen palannut elääkseni teissä ja työskennelläkseni kauttanne, voin entistäkin paremmin saattaa teidät tämän elämän läpi ja opastaa teitä niiden monien asuinsijojen läpi, jotka kuuluvat tulevaan elämäänne taivaitten taivaassa. Elämä Isän ikuisessa luomuksessa ei ole joutilaisuudesta ja itsekkäästä vaivattomuudesta koostuvaa loputonta lepäämistä, vaan se on paremminkin yhtämittaista edistymistä jaloudessa, totuudessa ja kunniassa. Jokainen Isäni talon monen monista asemapaikoista on etappi, elämänjakso, jonka tarkoituksena on valmistaa teidät taas seuraavaa, edessäpäin olevaa etappia varten. Ja näin valkeuden lapset kulkevat eteenpäin kunniasta kunniaan, kunnes he saavuttavat sen jumalallisen tilan, jossa he ovat hengellisesti täydellistyneitä, niin kuin Isä on kaikissa suhteissa täydellinen.
"Jos tahdotte seurata jäljessäni sitten,
kun poistun luotanne, tuokaa esille totisimmat voimainponnistuksenne elääksenne
opetusteni hengen ja elämäni ihanteen -- Isäni tahdon täyttämisen --
mukaisesti. Tehkää näin sen sijaan, että koettaisitte jäljitellä
luonnonmukaista elämänkulkuani lihallisessa hahmossa niin kuin minun on pakosta
ollut se tässä maailmassa elettävä.
[sivu 1954]
"Isä lähetti minut tähän maailmaan, mutta vain muutamat teistä ovat halunneet ottaa minut täysimääräisesti vastaan. Vuodatan henkeni kaiken lihan ylle, mutta kaikki ihmiset eivät halua vastaanottaa tätä uutta opettajaa sielun opastajaksi ja neuvonantajaksi. Mutta jokainen, joka hänet tosiaankin ottaa vastaan, tulee valaistuksi, puhdistetuksi ja lohdutetuksi. Ja tästä Totuuden Hengestä tulee heissä elävän veden lähde, joka kumpuaa ikuiseen elämään.
"Ja nyt kun kohta lähden luotanne, tahtoisin lausua teille lohdutuksen sanoja. Rauhan minä jätän olemaan kanssanne; rauhani minä annan teille. En anna näitä lahjoja niin kuin maailma antaa -- mitan mukaan -- vaan annan kullekin teistä kaiken, minkä tahdotte vastaanottaa. Älköön sydämenne olko levoton, älköön se myöskään olko pelokas. Olen voittanut maailman, ja minussa te kaikki saavutatte uskon kautta riemuvoiton. Olen varoittanut teitä, että Ihmisen Poika tapetaan, mutta vakuutan teille, että tulen takaisin ennen kuin menen Isän tykö, vaikka se tapahtuukin vain vähäksi aikaa. Ja kun olen noussut Isän tykö, lähetän varmasti sen uuden opettajan, joka on kanssanne ja joka pysyy luonanne sydämenne syvyydessä. Ja nähdessänne, kuinka tämä kaikki toteutuu, älkää kauhistuko, vaan pikemminkin uskokaa, sillä tiesittehän sen kaiken edeltä käsin. Olen rakastanut teitä suurta hellyyttä tuntien, enkä tahtoisi jättää teitä, mutta sellainen on Isän tahto. Hetkeni on tullut.
"Älkää yhtäkään näistä totuuksista
epäilkö edes sitten, kun vaino on ajanut teidät hajalle ja kun monet murheet
ovat painaneet teidät maahan. Kun tunnette olevanne yksin maailmassa, minä olen
tietoinen eristyneisyydestänne, aivan kuten te olette jokainen omalle taholleen
hajaannuttuanne ja Ihmisen Pojan hänen vihamiestensä käsiin jätettyänne
tietoisia minun eristyneisyydestäni. Mutta en ole koskaan yksin, sillä Isä on aina
luonani. Sellaisenakin hetkenä rukoilen puolestanne. Ja kaikki nämä seikat olen
kertonut teille, jotta teillä olisi rauha ja jotta teillä olisi sitä entistä
yltäkylläisemmin. Tässä maailmassa tulette kohtaamaan koettelemuksia, mutta
olkaa rohkein mielin, sillä olen saavuttanut riemuvoiton tässä maailmassa ja
osoittanut teille tien ikuiseen iloon ja ikiaikaiseen palvelemiseen."
Jeesus antaa
rauhan niille, jotka hänen laillaan toteuttavat Jumalan tahtoa, mutta ei tämän
aineellisen maailman ilojen ja mielihyvän muodossa. Epäuskoiset materialistit ja
fatalistit voivat toivoa omaavansa vain kahdenlaista rauhaa ja sielun
lohduketta: Joko heidän pitää olla stoalaisia, jotka ovat järkkymättömällä
päättäväisyydellä asettuneet kohtaamaan väistämättömän ja kestämään pahimman,
tai sitten heidän täytyy olla optimisteja, jotka alati hellivät iäisenä ihmisen
rinnassa kumpuavaa toivoa ja kaipaavat turhaan sellaista rauhaa, jota ei
todellisuudessa koskaan tule.
Tietty määrä
sekä stoalaisuutta että optimismia on hyödyksi elettäessä elämää maan päällä,
mutta kummallakaan ei ole mitään tekemistä Jumalan Pojan lihallishahmoisille
veljilleen lahjoittaman suurenmoisen rauhan kanssa. Rauha, jonka Mikael antaa
lapsilleen maan päällä, on se sama rauha, joka täytti hänen oman sielunsa, kun
hän itse eli kuolevaisen elämää lihallisessa hahmossa ja tässä samassa
maailmassa. Jeesuksen rauha on sellaisen Jumalaa tuntevan yksilön iloa ja
tyytyväisyyttä, joka on saavuttanut riemuvoiton opittuaan viimeiseen asti
noudattamaan Jumalan tahtoa kuolevaisen elämää lihallisessa hahmossa eläessään.
Jeesuksen mielenrauhan perustana oli absoluuttinen ihmisusko jumalallisen Isän
viisaan ja myötätuntoisen huolenpidon todellisuuteen. Jeesus kohtasi maan
päällä vaikeuksia; onpa häntä erheellisesti kutsuttu jopa "surujen
mieheksi", mutta kaikissa näissä kokemuksissa häntä lohdutti alusta
loppuun saakka se luottamus, joka antoi hänelle jatkuvasti voimaa toteuttaa
elämänsä tarkoitusta täysin vakuuttuneena siitä, että hän oli toteuttamassa
Isän tahtoa.
Jeesus oli
päättäväinen, hellittämätön, ja perin juurin tehtävänsä suorittamiseen
antautunut, mutta hän ei koskaan ollut tunteeton ja kovanahkainen stoalainen.
Hän etsi aina elämänsä
[sivu 1955]
kokemusten
valoisia puolia olematta silti sokea ja itsepetoksellinen optimisti. Mestari
tiesi kaiken, mitä hänelle oli tapahtuva, eikä se häntä pelottanut. Jokaiselle
seuraajalleen tällaisen rauhan lahjoitettuaan hän voikin siis sanoa:
"Älköön sydämenne olko levoton, älköön se myöskään olko pelokas."
Jeesuksen rauha
on näin ollen sellaisen pojan rauhaa ja varmuutta, joka viimeiseen asti uskoo,
että hänen elämänkaarensa on ajallisuuden ja ikuisuuden osalta turvallisesti ja
kokonaan kaikkiviisaan, kaikkia rakastavan ja kaikkivoipaisen henki-Isän
hoivassa ja huomassa. Ja tämä on tosiaankin rauhaa, joka ylittää
kuolevaismielen ymmärryksen, mutta josta uskova ihmissydän voi täysin
siemauksin nauttia.
JÄÄHYVÄISKEHOTUKSET
Mestari oli
saanut päätökseen apostoleille ryhmänä osoittamiensa jäähyväisohjeiden ja
lopullisten kehotusten antamisen. Sen jälkeen hän otti tehtäväkseen esittää
hyvästijättösanansa kullekin erikseen ja antaa jokaiselle jonkin
henkilökohtaisen neuvon yhdessä jäähyväissiunauksensa kanssa. Apostolit
istuivat pöydän ääressä yhä samassa järjestyksessä, johon he olivat alkujaan
asettuneet Viimeisen ehtoollisen nauttiakseen, ja kun Mestari kulki pöydän
ympäri heille puhuen, niin jokainen nousi vuorollaan seisomaan Jeesuksen
puhutellessa häntä.
Johannekselle
Jeesus sanoi: "Sinä, Johannes, olet veljistäni nuorin. Olet ollut minulle
hyvin läheinen, ja vaikka rakastan teitä kaikkia samalla rakkaudella, jota isä
osoittaa pojilleen, Andreas kuitenkin määräsi sinut yhdeksi kolmesta, joiden
tuli olla aina lähelläni. Sitä paitsi olet toiminut puolestani, ja sinun pitää
edelleenkin toimia puolestani monissa asioissa, jotka koskevat maista
perhettäni. Ja menen Isän tykö, Johannes, luottaen täysin siihen, että pidät
edelleenkin huolta lihallisista omaisistani. Älä anna sen, etteivät he tällä
hetkellä ole tehtäväni osalta selvillä vesillä, millään muotoa estää sinua
osoittamasta heille kaikkea mahdollista myötätuntoa, neuvoja ja apua, kaikkea
mistä tiedät, että minä sitä heille osoittaisin, jos minun olisi määrä jäädä
lihallishahmoiseksi. Ja kunhan he kaikki lopulta näkevät valon ja astuvat
kokonaan sisälle valtakuntaan, ja kun te kaikki otatte heidät riemullisesti
vastaan, niin luotan siihen, että sinä, Johannes, toivotat puolestani heidät
tervetulleiksi.
"Ja nyt kun
maisen elämänvaiheeni päätöshetket ovat edessäni, pysyttele lähelläni, jotta
voin uskoa huoleksesi jokaisen perhettäni koskevan viestin. Mitä tulee
tehtävään, jonka Isä on käsiini uskonut, se on lihallisen kuolemaani lukuun
ottamatta nyt suoritettu, ja olen valmis juomaan tämän viimeisen maljan. Mutta
kun kyse on maisen isäni, Joosefin, hoitooni jättämistä velvollisuuksista, niin
vaikka olen huolehtinut niistä elämäni aikana, nyt minun on luotettava siihen,
että sinä toimit kaikkien näiden asioiden osalta sijastani. Ja olen valinnut
sinut tekemään tämän puolestani, Johannes, koska olet nuorin ja siitä syystä
varsin todennäköisesti elät näitä muita apostoleja kauemmin.
"Kerran
kutsuimme sinua ja veljeäsi ukkosenpojiksi. Lähdit mukaamme itsepäisenä ja
suvaitsemattomana, mutta olet muuttunut paljon ajoista, jolloin tahdoit minun pyytävän
salamaa iskemään tietämättömiä ja ajattelemattomia epäuskoisia päähän. Ja sinun
täytyy muuttua yhä lisää. Sinusta pitäisi tulla sen uuden käskyn apostoli,
jonka olen teille tänä iltana antanut. Omista elämäsi sille, että opetat
veljesi rakastamaan toisiaan niin kuin minä olen teitä rakastanut."
Siinä paikallaan
yläsalissa seistessään ja kyynelten virratessa hänen poskiaan Johannes katsoi
Mestaria kasvoihin ja sanoi: "Niin minä tahdon tehdä, Mestarini, mutta
kuinka voin oppia rakastamaan veljiäni enemmän?" Ja siihen Jeesus vastasi:
"Opit rakastamaan veljiäsi enemmän oppiessasi ensiksi rakastamaan enemmän
heidän taivaallista Isäänsä ja alettuasi vilpittömästi tuntea enemmän
mielenkiintoa sitä
[sivu 1956]
kohtaan, että
heillä on kaikki hyvin ajallisuudessa ja ikuisuudessa. Ja kaikkea tällaista
ihmisen tuntemaa kiinnostusta ruokkii ymmärtäväinen myötätunto, epäitsekäs
palveleminen ja aulis anteeksiantaminen. Kenenkään ei tule halveksia
nuoruuttasi, mutta kehotan sinua aina ottamaan asianmukaisella tavalla huomioon
sen tosiseikan, että ikä useinkin edustaa kokeneisuutta ja ettei ihmisten
asioissa mikään voi korvata tosiasiallista kokemusta. Pyri elämään
rauhanomaisesti kaikkien ihmisten kanssa, erityisesti taivaallisen valtakunnan
veljesyhteisöön kuuluvien ystäviesi kanssa. Ja muista aina, Johannes, ettet
kiistele niiden sielujen kanssa, jotka tahtoisit voittaa valtakunnan
puolelle."
Ja sitten
Mestari oman istuimensa taitse kulkiessaan pysähtyi hetkiseksi Juudas
Iskariotin sijan vierelle. Apostolit olivat melko ymmällään siitä, ettei Juudas
vielä ollut palannut, ja heitä olisi suuresti kiinnostanut tietää, mitä
Jeesuksen murheellinen ilme merkitsi hänen seistessään kavaltajan tyhjän
istuimen vierellä. Andreasta kenties lukuun ottamatta, heillä ei kenelläkään
ollut vähäisintäkään aavistusta siitä, että heidän varainhoitajansa oli mennyt
ulos kavaltaakseen Mestarinsa, niin kuin Jeesus oli aiemmin illalla ja
ehtoollisen kuluessa antanut heidän ymmärtää. Oli ehtinyt tapahtua niin perin
monenlaista, että he olivat toistaiseksi kokonaan unohtaneet Mestarin
ilmoittaneen, että yksi heidän joukostaan hänet kavaltaisi.
Jeesus astui
sitten Simon Selootin luokse, joka nousi seisomaan ja kuunteli seuraavan
kehotuksen: "Olet totisesti Abrahamin poika, mutta mikä vaiva minulla
onkaan ollut koettaessani tehdä sinusta tämän taivaallisen valtakunnan poikaa.
Rakastan sinua, ja niin rakastavat myös kaikki veljesi. Tiedän, että rakastat
minua, Simon, ja että rakastat myös valtakuntaa, mutta koetat yhä vieläkin saada
tämän valtakunnan tulemaan sellaisena kuin sen itse haluaisit. Olen varsin
hyvin tietoinen siitä, että lopulta käsität evankeliumini hengellisen luonteen
ja merkityksen ja että toimit uljaasti sitten, kun sitä julistetaan. Mutta
minua huolestuttaa, mitä sinulle saattaa tapahtua, kun lähden. Tieto siitä,
ettet horju, riemastuttaisi minua. Minut tekisi onnelliseksi tieto siitä, ettet
sen jälkeen kun menen Isän tykö, jätä apostoliuttasi ja että hoidat asiasi
hyväksyttävällä tavalla yhtenä taivaan valtakunnan suurlähettiläistä."
Jeesus ehti
tuskin lopettaa puhettaan Simon Selootille, kun tämä tulinen isänmaanystävä
silmiään kuivaten vastasi: "Mestari, älä kanna huolta lojaalisuudestani.
Olen kääntänyt selkäni kaikelle voidakseni omistaa elämäni sille, että valtakuntasi
tulee perustetuksi maan päälle, enkä minä horju. Olen tähänkin asti selviytynyt
jokaisesta pettymyksestä, enkä minä sinua hylkää."
Ja laskien
kätensä Simonin olkapäälle Jeesus sanoi sitten: "On totisesti virkistävää
kuulla sinun puhuvan tuolla tavoin, eritoten tällaisena hetkenä, mutta, hyvä
ystäväni, et vieläkään tiedä, mistä sinä puhut. En hetkeäkään tahtoisi epäillä
lojaalisuuttasi, antaumustasi, sillä tiedän, ettet epäröisi rynnätä taisteluun
ja kuolla puolestani, kuten kaikki nämä muutkin tekisivät" (ja nämä kaikki
nyökkäsivät ilmaistakseen pontevan hyväksyntänsä), "mutta sellaista ei
sinulta vaadita. Olen kerran toisensa jälkeen sanonut sinulle, ettei
valtakuntani ole tästä maailmasta ja että opetuslapseni eivät taistele saadakseen
sen perustetuksi. Olen kertonut tämän asian sinulle monta kertaa, Simon, mutta
et suostu katsomaan totuutta silmiin. Minua ei huolestuta lojaalisuutesi minua
ja valtakuntaa kohtaan, vaan se, mitä tulet tekemään sitten, kun menen pois ja
kun lopultakin heräät tietoisuuteen, ettet ole käsittänyt opetukseni merkitystä
ja että sinun pitää sovittaa väärinkäsityksesi siihen todellisuuteen, että
valtakunnassa vallitsee toisenlainen ja hengellinen asiainjärjestys?"
Simon halusi
puhua lisää, mutta Jeesus kohotti kätensä ja hänet pysäyttäen jatkoi puhettaan:
"Kukaan apostoleistani ei ole sydämeltään sinua rehellisempi ja
vilpittömämpi, muttei heistä kukaan tule olemaan yhtä järkyttynyt ja
rohkeutensa menettänyt kuin sinä, sitten kun olen
[sivu 1957]
mennyt.
Jokaisena masennuksen hetkenäsi on henkeni pysyvä luonasi, eivätkä nämä veljesi
sinua hylkää. Älä unohda sinulle antamaani opetusta siitä, millainen suhde
maanpäällisen kansalaisuuden ja Isän hengellisen valtakunnan poikauden välillä
vallitsee. Punnitse tarkkaan kaikkea, mitä olen sanonut sinulle siitä, että
keisarille annetaan, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mikä Jumalan on. Simon,
omista elämäsi sille, että osoitat mahdolliseksi kuolevaisen ihmisen täysin
tyydyttävästi täyttää kehotukseni tunnustaa ajalliset velvollisuudet
siviiliviranomaisia kohtaan ja samalla suorittaa hengellinen palvelus
valtakunnan veljesyhteisön piirissä. Jos Totuuden Henki sinua opettaa, mitään
ristiriitaa ei koskaan tule olemaan niiden vaatimusten välillä, jotka johtuvat
toisaalta kansalaisuudesta maan päällä ja toisaalta poikaudesta taivaassa,
elleivät ajalliset vallanpitäjät katso oikeudekseen vaatia sinulta senlaatuista
kunnioitusta ja palvontaa, joka kuuluu vain Jumalalle.
"Ja sen
jälkeen, Simon, kun vihdoin tämän kaiken ymmärrät, ja kun olet päässyt
masennuksestasi ja lähtenyt suurella voimalla julistamaan tätä evankeliumia,
älä koskaan unohda, että olin kanssasi myös koko sen ajan, jonka olit
masennuksen vallassa, ja että tulen kulkemaan kanssasi hamaan loppuun saakka.
Tulet aina olemaan apostolini, ja sen jälkeen kun sinusta tulee halukas
näkemään hengen silmin ja kun olet entistä valmiimpi alistamaan oman tahtosi
taivaassa olevan Isän tahtoon, tulet taas mukaan tekemään työtä minun
lähettiläänäni, eikä kukaan sinulta sen vuoksi, että olit hidas käsittämään
sinulle opettamani totuudet, riistä sinulle antamaani valtuutta. Ja niinpä,
Simon, varoitan sinua vielä kerran, että ne, jotka miekka kädessä taistelevat,
miekkaan kaatuvat, kun taas ne, jotka hengessä uurastavat, saavuttavat ikuisen
elämän tulevassa valtakunnassa sekä ilon ja rauhan valtakunnassa, joka nyt on.
Ja kun työ, joka on uskottu vastuullesi, Simon, on maan päällä suoritettu,
istuudut vierelleni valtakunnassani tuolla puolen. Saat todella nähdä
kaipaamasi valtakunnan, mutta et tässä elämässä. Usko edelleenkin minuun ja
siihen, mitä olen sinulle paljastanut, ja saat lahjaksi ikuisen elämän."
Kun Jeesus oli
lausunut, mitä hänellä oli sanottavaa Simon Selootille, hän astui Matteus
Leevin luokse ja sanoi: "Enää ei osasi ole toimittaa varoja apostoliryhmän
kassaan. Pian, peräti pian, teidät lyödään hajalle; teidän ei anneta nauttia
siitä, että vierellänne olisi edes yksi veljistänne antamassa lohtuaan ja
tukeaan. Kun kuljette tietänne tätä valtakunnan evankeliumia saarnaten, teidän
on löydettävä itsellenne uusia työtovereita. Olen lähettänyt teitä matkaan
kaksittain aikoina, jolloin teitä harjaannutettiin, mutta nyt kun kohta lähden
luotanne, te järkytyksestä toinnuttuanne astutte taipaleelle yksiksenne ja
menette maailman ääriin julistaen sitä hyvää sanomaa, että uskon elävöittämät
kuolevaiset ovat Jumalan poikia."
Sitten Matteus
puhui: "Mutta, Mestari, kuka meidät lähettää matkaan ja mistä tiedämme,
minne mennä? Andreasko meille osoittaa tien?" Ja Jeesus vastasi: "Ei,
Leevi, Andreas ei enää teitä evankeliuminjulistuksen osalta ohjaa. Toki hän
edelleenkin on ystävänne ja neuvonantajanne siihen päivään saakka, jolloin uusi
opettaja tulee, ja sen jälkeen Totuuden Henki johdattaa kunkin teistä taholleen
tekemään työtä valtakunnan laajenemisen hyväksi. Sinua ovat kohdanneet monet
muutokset sitten sen päivän, jolloin tullikamarilla ryhdyit seuraajakseni;
mutta vielä tarvitaan monta muutosta ennen kuin kykenet näkemään mielessäsi
kuvan veljeskunnasta, jossa ei-juutalainen istuu juutalaisen rinnalla
veljellisen kanssakäymisen merkeissä. Mutta niin kauan jatkukoon intosi
koettaessasi voittaa juutalaisveljesi valtakuntaan, että olet saanut siitä
kylliksesi, ja käänny sitten väellä ja voimalla ei-juutalaisten puoleen. Leevi,
yhdestä asiasta saat olla varma: Olet saavuttanut veljiesi
[sivu 1958]
luottamuksen ja
kiintymyksen, sillä he kaikki rakastavat sinua." (Ja silloin kaikki
kymmenen ilmaisivat yhtyvänsä siihen, mitä Mestari oli sanonut.)
"Siitä,
miten sinä, Leevi, olet kantanut huolta, uhrautunut ja uurastanut pitääksesi
kassan täytenä, tiedän paljon sellaista, mitä veljesi eivät tiedä, ja olen
riemuissani siitä, että vaikka rahakukkaron vartija on poissa,
publikaanilähettiläs on kuitenkin läsnä tässä kokoontumisessa, jossa jätän
jäähyväiset valtakunnan sanansaattajille. Rukoilen, että osaisit hengen silmin
nähdä opetukseni merkityksen. Ja kun uusi opettaja tulee sydämeesi, seuraa
häntä, kun hän johdattaa sinua, ja anna veljiesi -- miksipä ei koko maailmankin
-- nähdä, mitä Isä voi tehdä vihatun veronkantajan hyväksi, jolla oli
uskallusta seurata Ihmisen Poikaa ja uskoa valtakunnan evankeliumiin. Heti ensi
hetkestä lähtien rakastin sinua, Leevi, niin kuin rakastin näitä muitakin
galilealaisia. Kun siis varsin hyvin tiedät, ettei sen paremmin Isä kuin
Poikakaan katso henkilöön, pidä huoli, ettet sinäkään tee sellaisia eroja
niiden välillä, joista toimintasi ansiosta tulee evankeliumiin uskovia. Omista
siis, Matteus, koko loppuelämäsi toiminta siihen, että osoitat kaikille ihmisille,
ettei Jumala katso henkilöön; siihen, että Jumalan ja valtakunnan yhteisöön
kuuluvien kannalta katsottuna kaikki ihmiset ovat tasavertaisia, kaikki uskovat
ovat Jumalan poikia."
Sen jälkeen
Jeesus pysähtyi Jaakob Sebedeuksen eteen, joka seisoi vaiti, kun Mestari
osoitti sanansa hänelle sanoen: "Jaakob, kun sinä ja nuorempi veljesi
kerran tulitte luokseni etsien etusijaa valtakunnan kunniapaikkoja jaettaessa,
ja kun kerroin teille, että sellaisten kunniasijojen jakaminen oli Isän asia,
niin kysyin, kykenisittekö juomaan minun maljani, ja te molemmat vastasitte
siihen kykenevänne. Jos ette silloin olleetkaan siihen kykeneviä ja jos ette
nytkään siihen kykene, olette kohta sellaiseen palvelukseen kuitenkin valmiita
sen kokemuksen ansiosta, jonka pian läpikäytte. Moisella käyttäytymisellänne
suututitte tuolloin veljenne. Elleivät he jo ole antaneet sinulle täysin
anteeksi, he tekevät sen nähdessään sinun juovan minun maljani. Olipa
toimikautesi pitkä tai lyhyt, ole sielussasi kärsivällinen. Kun uusi opettaja
tulee, anna hänen opettaa itsellesi mielenmalttia, joka kertoo
sääliväisyydestä, ja myötätuntoista pitkämielisyyttä, joka syntyy
ylivertaisesta luottamuksesta minuun ja täydellisestä alamaisuudesta sille,
mikä on Isän tahto. Omista elämäsi niin, että osoitat näitä toisiinsa liittyviä
inhimillistä kiintymystä ja jumalallista arvokkuutta, jotka ovat ominaisia
Jumalaa tuntevalle ja Poikaan uskovalle opetuslapselle. Ja kaikki, jotka tällä
tavoin elävät, tuovat esille evankeliumia jopa siinä, miten he kuolevat. Sinä
ja veljesi Johannes kuljette eri teitä, ja toinen teistä saattaa istuutua
vierelleni ikuisessa valtakunnassa paljon toista ennen. Sinua auttaisi paljon,
jos oppisit, että oikeaan viisauteen kuuluu rohkeuden lisäksi hienotunteisuus.
Sinun tulisi oppia neuvokkuutta, joka kulkisi aggressiivisuutesi rinnalla.
Sellaisia suurenmoisia hetkiä tulee ilmaantumaan, jolloin opetuslapseni eivät
epäröi uhrata henkeään tämän evankeliumin puolesta, mutta kaikissa tavallisissa
oloissa olisi paljon parempi saada epäuskoisten viha tyyntymään, jotta teillä
olisi mahdollisuus elää ja jatkaa ilosanoman saarnaamista. Niin pitkälle kuin
asia on sinun vallassasi, elä kauan maan päällä, jotta monet vuodet jatkuva
elämäsi olisi hedelmällinen taivaan valtakunnalle voitettujen sielujen
muodossa."
Sanottavansa
Jaakob Sebedeukselle sanottuaan Mestari astui pöydän pään ympäri Andreaksen
istuinpaikan vierelle, ja uskollista avustajaansa silmiin katsoen hän sanoi:
"Andreas, olet uskollisesti edustanut minua taivaan valtakunnan lähettiläiden
esimiehenä. Vaikka olet välistä epäröinyt ja toisinaan osoittanut vaarallista
arkuutta, olet kuitenkin aina ollut vilpittömän oikeudenmukainen ja erinomaisen
rehti ollessasi tekemisissä työtovereittesi kanssa. Aina siitä lähtien, kun
sinut ja veljesi vihittiin valtakunnan sanansaattajiksi, olette ryhmänne
kaikkien hallinnollisten asioiden osalta olleet
[sivu 1959]
itsenäisiä,
paitsi että nimitin sinut näiden valittujen esimieheksi. Missään muussa
ajallisessa asiassa en ole toiminut päätöksiänne ohjaten tai niihin vaikuttaen.
Ja tein näin, jotta teillä olisi johtaja, joka ohjaisi kaikkia sittemmin
ryhmänä käymiänne pohdintoja. Universumissani ja Isäni universumien
universumissa poikiamme, ja samalla veljiämme, kohdellaan yksilöinä heidän kaikissa
hengellisissä suhteissaan, mutta kaikkien ryhmäsuhteiden kohdalla me
poikkeuksetta huolehdimme siitä, että vallitsee tarkoin määrätty johtajuus.
Valtakuntamme on järjestyksen maailma, ja aina kun kaksi tai useampia
tahdollisia luotuja toimii yhteistyössä, huolehditaan siitä, että on joku,
jolla on vastuu johtajan vallan käyttämisestä.
"Ja kun
sinä, Andreas, siis olet veljiesi päällikkö siksi, että olen sinut siihen
valtuuttanut, ja koska olet tässä mielessä palvellut henkilökohtaisena
edustajanani, ja kun kohta jätän teidät ja menen Isäni tykö, vapautan sinut
kaikesta näihin ajallisiin ja hallinnollisiin asioihin liittyvästä vastuusta.
Tästä lähtien sinun ei enää veljiisi nähden tule käyttää muuta valtaa kuin
sitä, jonka olet hengellisen johtajan ominaisuudessa ansainnut ja jonka veljesi
sen vuoksi auliisti myöntävät. Tästä hetkestä lähtien sinun ei tule käyttää
mitään valtuuksia veljiisi nähden, elleivät nämä anna sellaista valtaa
yksiselitteisellä sääntöpäätöksellään sinulle uudelleen sitten, kun olen mennyt
Isän tykö. Mutta se, että sinut näin vapautetaan vastuusta tämän ryhmän
hallinnollisena päämiehenä, ei millään muotoa vähennä moraalista vastuutasi
siinä mielessä, että sinun tulee lujalla ja rakastavalla kädellä tehdä kaikki
voitavasi pitääksesi veljesi yhdessä kohta edessä olevana koettelevana aikana;
päivinä, jotka pakostakin tulevat lihallisesta hahmosta erkanemiseni ja sen
uuden opettajan lähettämisen väliin, joka tulee asumaan sydämessänne ja joka
viime kädessä johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Koska valmistaudun lähtemään
luotanne, haluan vapauttaa sinut kaikesta hallinnollisesta vastuusta, joka
juontui ja joka sai oikeutuksensa siitä, että olin läsnä yhtenä teidän
joukostanne. Tästä lähtien tulen käyttämään vain hengellistä valtaa teidän
suhteenne ja teidän keskuudessanne.
"Mikäli
veljesi haluavat pitää sinut edelleenkin neuvonantajanaan, annan sinulle sen
ohjeen, että sinun tulisi kaikissa ajallisissa ja hengellisissä asioissa tehdä
voitavasi edistääksesi rauhaa ja sopuisuutta vilpittömien evankeliumiinuskovien
moninaisten ryhmien välillä. Omista loppuelämäsi sille, että veljiesi
keskuudessa edistät veljellisen rakkauden käytännöllisiä puolia. Ole kiltti
lihallisille veljilleni sitten, kun he alkavat täydestä määrästään uskoa tähän
evankeliumiin. Osoita rakastavaa ja puolueetonta antaumusta niin lännen
kreikkalaisia kuin idässä toimivaa Abneria kohtaan. Vaikka nämä minun
apostolini kohta ajetaankin hajalle maailman neljälle kulmalle julistamaan
Jumalan poikauteen sisältyvää pelastuksen ilosanomaa, on sinun kuitenkin määrä
pitää heidät yhdessä pian edessä olevana koettelevana aikana, sinä ankaran
koetuksen aikana, jolloin teidän on opittava uskomaan tähän evankeliumiin
ilman, että olen henkilökohtaisesti läsnä, samalla kun kärsivällisesti odotatte
uuden opettajan, Totuuden Hengen, saapumista. Ja niinpä, Andreas, vaikkei
osanasi ehkä olekaan tehdä ihmisten suurina pitämiä tekoja, ole tyytyväinen,
että olet niiden opettaja ja neuvonantaja, jotka sellaisia tekoja tekevät.
Jatka työtäsi maan päällä hamaan loppuun saakka, ja sen jälkeen tulet jatkamaan
tätä toimintaa ikuisessa valtakunnassa, sillä enkö olekin monesti kertonut
teille, että minulla on muitakin lampaita, jotka eivät ole tästä
katraasta?"
Sitten Jeesus
siirtyi Alfeuksen kaksosten luokse, ja heidän välissään seisten hän lausui:
"Lapsukaiseni, olette yksi niistä kolmesta veljesparista, jotka päättivät
seurata minua. Olette kaikki kuusi tehneet hyvin siinä, että olette
työskennelleet omaa lihaanne ja vertanne olevien kanssa sopuisasti, mutta
ketkään eivät siinä ole onnistuneet teitä paremmin. Edessämme ovat kohta kovat
ajat. Ette ehkä ymmärrä kaikkea, mitä teille ja veljillenne tapahtuu, mutta
älkää milloinkaan epäilkö, etteikö teitä kerran kutsuttu valtakunnan työhön.
Vähään aikaan ei tule olemaan väkijoukkoja, joita kaita, mutta älkää menettäkö
rohkeuttanne, sillä elämäntyönne
[sivu 1960]
tehtyänne otan
teidät vastaan korkeuksissa, jossa te kunniassa kerrotte omasta
pelastuksestanne serafiarmeijoille ja ylevien Jumalan Poikien joukkokunnille.
Omistakaa elämänne sille, että nostatte arkipäiväisen uurastuksen korkeammalle
tasolle. Osoittakaa kaikille ihmisille maan päällä ja taivaan enkeleille,
kuinka iloisesti ja uljaasti kuolevainen ihminen voi palata edellisten
päiviensä töihin sen jälkeen, kun hänet on joksikin aikaa kutsuttu tekemään
työtä Jumalan erityispalvelussa. Vaikka teidän työnne valtakunnan ulkonaisten
tehtävien parissa onkin tällä haavaa tehty, teidän tulisi palata aikaisempien
työtehtävienne pariin mukananne se uusi valaistuminen, jonka suo kokemuksenne
Jumalan poikaudesta ja entistäkin korkeampi tietoisuus siitä, ettei Jumalaa
tuntevalle ihmiselle mikään ole vain arkipäiväistä työtä tai maallista
uurastusta. Teille, jotka olette tehneet työtä kanssani, on kaikesta tullut
pyhää, ja kaikesta maisesta aherruksesta on tullut palvelus itselleen Jumala
Isälle. Ja kuullessanne uutisia entisten apostolitovereittenne teoista iloitkaa
heidän kanssaan ja jatkakaa jokapäiväistä työtänne, niin kuin tekevät ne, jotka
odottavat Jumalaa ja odottaessaan palvelevat. Olette olleet ja tulette aina
olemaan apostolejani, ja muistan teitä valtakunnassa, joka on tuleva."
Ja sitten Jeesus
astui Filippuksen luokse, joka seisomaan nousten kuunteli, kun Mestari osoitti
hänelle seuraavan sanoman: "Filippus, olet esittänyt minulle monta typerää
kysymystä, mutta olen tehnyt parhaani vastatakseni niistä jokaiseen, ja nyt
tahtoisin vastata viimeiseen niistä kysymyksistä, jotka ovat nousseet mitä
rehellisimpään mutta epähengelliseen mieleesi. Koko sen ajan, jonka olen tehnyt
matkaa luoksesi, olet puhunut itsellesi: 'Mitähän minäkin teen, jos Mestari
menee pois ja jättää meidät yksiksemme tähän maailmaan?' Voi sinua,
vähäuskoista! Ja kuitenkin sinulla on lähes yhtä paljon kuin monilla
veljistäsi. Olet ollut hyvä taloudenhoitaja, Filippus. Jätit meidät pulaan vain
muutaman kerran, ja yhtä noista kerroista käytimme Isän kunnian
esilletuomiseen. Taloudenhoitajuutesi on päättymässä. Kohta sinun pitää tehdä
entistä täysimääräisemmin työtä, jota sinut kutsuttiin tekemään: julistamaan
tätä valtakunnan evankeliumia. Filippus, olet aina halunnut, että asiat
näytetään sinulle, ja pian näetkin suuria tapahtumia. Olisi paljon parempi, jos
olisit nähnyt tämän kaiken uskon kautta, mutta koska olit vilpitön vasta aineelliseen
näkemiseen luottaessasi, saat elinaikanasi nähdä sanojeni käyvän toteen. Ja
sitten kun sinut siunataan hengellisellä näkökyvyllä, mene tekemään työtäsi
omistaen elämäsi sille asialle, että johdatat ihmiskuntaa tavoittelemaan
Jumalaa ja etsimään ikuisia realiteetteja hengellisen uskon silmin eikä
aineellisen mielen silmin. Muista, Filippus, että sinulla on suuri tehtävä maan
päällä, sillä maailma on täynnä niitä, jotka suhtautuvat elämään sillä tavoin
kuin sinä olet ollut taipuvainen tekemään. Suoritettavanasi on suuri tehtävä,
ja kun se on uskossa tehty, tulet luokseni valtakuntaani, ja minulle on oleva
sangen mieluista näyttää sinulle sellaista, mitä silmä ei ole nähnyt, mitä
korva ei ole kuullut eikä kuolevaisen mieli mieltänyt. Tule sillä välin hengen
valtakunnassa pienen lapsen kaltaiseksi ja salli minun uutena opettajana
ilmenevän hengen muodossa johdattaa sinua eteenpäin hengellisessä
valtakunnassa. Ja sillä keinoin minulla on mahdollisuus tehdä hyväksesi paljon
sellaista, jota en kyennyt aikaansaamaan oleskellessani keskuudessanne tämän
maailman kuolevaisena. Ja muista aina,
Filippus, että joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän."
Sitten Mestari
siirtyi Natanaelin luo. Kun Natanael nousi seisomaan, Jeesus pyysi häntä
istuutumaan ja istuutuen itse hänen vierelleen sanoi: "Natanael, sen
jälkeen kun sinusta tuli apostolini, olet oppinut elämään ennakkoluuloisuuden
yläpuolella ja olemaan yhä suvaitsevampi. Mutta sinun on vielä opittava paljon
lisää. Olet ollut tovereillesi siunaus sikäli, että vakaa vilpittömyytesi on
ollut heille alituisena muistutuksena. Kun olen mennyt pois, saattaa käydä,
että suorasukaisuudestasi muodostuu sellainen este, ettet tule toimeen veljiesi
kanssa, olivatpa nämä entisiä tai uusia. Sinun tulisi oppia, että hyvänkin ajatuksen
julkituomista
[sivu 1961]
tulee sovittaa
kuulijan älyllisen tason ja hengellisen kehityksen mukaiseksi. Vilpittömyydestä
on valtakunnan työssä suurin hyöty, kun se kytkeytyy hienotunteisuuteen.
"Jos
oppisit työskentelemään yhdessä veljiesi kanssa, saattaisit päästä pysyvämpiin
tuloksiin, mutta jos huomaat kulkevasi etsimässä itsesi tavoin ajattelevia,
omista siinä tapauksessa elämäsi sen toteennäyttämiselle, että Jumalaa
tuntevasta opetuslapsesta voi tulla valtakunnanrakentaja silloinkin, kun hän
toimii maailmassa omin neuvoin ja täysin uskovaistovereistaan eristyksissä.
Tiedän, että tulet olemaan uskollinen loppuun saakka, ja jonakin päivänä olen
toivottava sinut tervetulleeksi valtakuntani laajamittaisempaan palvelukseen
korkeuksissa."
Silloin Natanael
puhui ja esitti Jeesukselle tämän kysymyksen: "Olen kuunnellut opetustasi
aina siitä lähtien, kun alkujaan kutsuit minut tämän valtakunnan palvelukseen,
mutta rehellisesti sanoen, en kykene ymmärtämään kaiken meille kertomasi täyttä
merkitystä. En tiedä, mitä odottaa seuraavaksi, ja minusta tuntuu, että
useimmat veljistäni ovat samalla tavoin ymmällään, mutta he epäröivät tunnustaa
hämmennystään. Voitko auttaa minua?" Laskien kätensä Natanaelin olalle
Jeesus sanoi: "Ystäväni, ei ole kummallista, jos satutkin joutumaan
ymmälle yrittäessäsi käsittää hengellisten opetusteni merkitystä, sillä siinä
määrin pahasti sinua haittaavat juutalaisen perinteen mukaiset
ennakkokäsitykset ja siinä määrin pahasti sinua hämmentää itsepintainen
mieltymyksesi tulkita evankeliumiani kirjanoppineiden ja fariseusten opetusten
mukaan.
"Olen
opettanut teitä paljon suusanallisesti, ja olen elänyt elämäni teidän
parissanne. Olen tehnyt kaiken tehtävissä olevan valaistakseni mielenne ja
vapahtaakseni sielunne, ja mitä ette ole kyenneet saamaan opetuksistani ja
elämästäni, se teidän on nyt valmistauduttava oppimaan tuon opettajien
opettajan -- tosiasiallisen kokemuksen -- käsissä. Ja koko tässä edessänne
olevassa uudessa kokemuksessa tulen kulkemaan edellänne ja Totuuden Henki on
oleva kanssanne. Älkää pelätkö, sillä mitä ette nyt kykene käsittämään, sitä
uusi opettaja on tänne tultuaan paljastava teille koko maan päällä viettämänne
loppuelämän pituudelta ja ikuisina aikoina tapahtuvan koulutuksenne
kautta."
Ja sitten Mestari
kaikkien puoleen kääntyen sanoi: "Älkää kauhistuko, ettette käsitä
evankeliumin täyttä merkitystä. Olette vain finiittisiä, kuolevaisia ihmisiä,
ja mitä olen opettanut teille, on infiniittistä, jumalallista ja ikuista. Olkaa
kärsivällisiä ja rohkein mielin, sillä teillä on edessänne ikuiset ajat
jatkaaksenne aste asteelta tapahtuvaa sen kokemuksen tavoittamista, että teistä
tulee täydellisiä niin kuin Isänne Paratiisissa on täydellinen."
Ja sitten Jeesus
astui Tuomaksen luokse, joka seisaaltaan kuuli hänen sanovan: "Tuomas,
sinulta on useinkin puuttunut uskoa. Sinulta ei epäilyksenpuuskissasi
kuitenkaan ole koskaan puuttunut rohkeutta. Tiedän hyvin, etteivät väärät
profeetat eivätkä valheelliset opettajat sinua harhauta. Kun olen mennyt pois,
veljesi antavat yhä suuremman arvon kriittiselle tavallesi suhtautua uusiin
opetuksiin. Ja kun olette tulevina aikoina hajaantuneina maan ääriin, niin
muista, että olet yhä lähettilääni. Omista elämäsi sille suurelle tehtävälle,
että näytät, miten ihmisen aineellinen mieli voi kriittisenäkin saada voiton
älyllisen epäilyksen luomasta vitkaisuudesta, kun sille esitetään, miten elävä
totuus tulee julki sen toimiessa sellaisten hengestä syntyneitten miesten ja
naisten kokemuksessa, jotka tuottavat elämässään hengen hedelmiä ja jotka
rakastavat toisiaan, kuten minä olen teitä rakastanut. Tuomas, olen iloinen,
että liityit joukkoomme, ja tiedän, että sinä lyhyen hämmentyneisyyden kauden
jälkeen jatkat työtäsi valtakunnan palveluksessa. Epäilyksesi ovat hämmentäneet
veljiäsi, mutta minua ne eivät ole koskaan huolettaneet. Luotan sinuun, ja
kuljen edelläsi vaikka maailman perimmäisiin ääriin."
[sivu 1962]
Sitten Mestari
meni Simon Pietarin luo, joka nousi seisomaan, kun Jeesus puhutteli häntä
sanoen: "Pietari, tiedän, että rakastat minua ja että omistat elämäsi
sille, että julistat julkisesti tätä valtakunnan evankeliumia juutalaiselle ja
ei-juutalaiselle, mutta minua ahdistaa se, etteivät kaikki nämä vuodet, jotka
olet ollut näin lähellä minua, ole suuremmassa määrin auttaneet sinua
ajattelemaan ennen kuin puhut. Minkälaisen kokemuksen läpi sinun pitääkään
käydä, ennen kuin opit varomaan suutasi? Kuinka paljon harmia oletkaan
ajattelemattomilla puheillasi, ylimielisellä itseluottamuksellasi, meille
aiheuttanut! Eikä mikään voi estää sinua aiheuttamasta itsellesi vielä paljon
enemmän harmia, ellet voita tätä heikkouttasi. Tiedät veljiesi rakastavan sinua
tästä heikkoudesta huolimatta, ja sinun tulisi myös ymmärtää, ettei tämä puute
millään tavoin vähennä kiintymystäni sinua kohtaan, mutta se tekee sinusta
vähemmän käyttökelpoisen, eikä se milloinkaan lakkaa aiheuttamasta sinulle
itsellesi harmeja. Mutta sinua auttaa epäilemättä suuresti tänä samaisena yönä
läpikäymäsi kokemus. Ja mitä minä nyt sanon sinulle, Simon Pietari, sen sanon
yhtälailla kaikille tänne kokoontuneille veljillesi: Tänä yönä tulette kaikki
olemaan suuressa vaarassa langeta minun tähteni. Tiedättehän, että on
kirjoitettu: 'Paimenta lyödään ja lampaat ajetaan hajalle.' Sitten kun olen
poissa, on olemassa suuri vaara, että jotkut antavat myöten epäilyksille ja
lankeavat sen takia, mitä minulle tapahtuu. Mutta lupaan teille nyt, että
palaan luoksenne vähäksi aikaa, ja että menen silloin teidän edellänne
Galileaan."
Laskien kätensä Jeesuksen olalle Pietari sanoi silloin: "Vaikka kaikki veljeni sattuisivatkin antamaan periksi epäilyksille sinun tähtesi, minä kuitenkin lupaan olla kompastumatta mihinkään, mitä mahdollisesti teet. Kuljen kanssasi ja, jos on tarpeen, kuolen puolestasi."
Siinä kun Pietari seisoi Mestarinsa edessä voimakkaasta tunnekuohusta kauttaaltaan vapisten ja tulvillaan aitoa rakkautta häntä kohtaan, Jeesus katsoi suoraan hänen kostuneisiin silmiinsä ja sanoi: "Pietari, totisesti, totisesti minä sanon sinulle, että ennen kuin kukko tänä yönä kiekuu, sinä olet minut kolmesti tai neljästi kieltänyt. Ja näin ollen, mitä et oppinut siitä, että olit tyynin mielin kanssani, sen olet oppiva paljon murheen ja monien surujen kautta. Ja sitten kun todellakin olet oppinut tämän tarpeellisen läksyn, sinun tulisi vahvistaa veljiäsi ja elää edelleen elämää, jonka olet omistanut tämän evankeliumin saarnaamiselle, vaikka saatatkin joutua vankilaan, ja vaikka tulet mahdollisesti kulkemaan minun jäljessäni sikäli, että maksat korkeimman hinnan siitä, että olet mukana rakastavassa palvelussa rakentamassa Isän valtakuntaa.
"Mutta muista lupaukseni: Kun minut on
nostettu kuolleista, viivyn luonanne vielä jonkin aikaa ennen kuin menen Isän
tykö. Ja vielä tänä yönä rukoilen Isää, että hän vahvistaisi teitä jokaista sen
kokemuksen varalle, jonka muutaman hetken kuluttua joudutte kohtaamaan.
Rakastan teitä kaikkia samalla rakkaudella, jolla Isä rakastaa minua, ja sen
tähden tulisi teidän vast'edes rakastaa toisianne niin kuin minä olen teitä
rakastanut."
Ja laulettuaan virren he lähtivät Öljymäen leirille.