[sivu
1225]
PERSOONALLISUUDEN
ELOONJÄÄMINEN
EVOLUTIONAARISET planeetat ovat niitä
sfäärejä, joilta ihmiset ovat peräisin, maailmoja, joista ylösnousemuksen
elämänvaihe alkaa. Urantia on lähtöpisteesi; täällä sinä ja jumalallinen
Ajatuksensuuntaajasi olette väliaikaiseen liittoon kytkettyinä. Sinulle on
annettu täydellinen opas, niinpä jos vilpittömästi osallistut ajallisuuden
kilpajuoksuun ja tulet perille uskon lopulliseen maaliin, aikakaudet kestävä
palkinto on oleva sinun, tulet ikuiset ajat olemaan liittyneenä sisimmässäsi
olevaan Suuntaajaan. Silloin alkaa todellinen elämäsi, ylösnousemuselämä, jonka
eteishuoneena nykyinen kuolevaisen olotilasi vasta toimii. Silloin alkaa teidän
ylevä ja yhä pitemmälle johtava tehtävänne eteenne avautuvan ikuisuuden
finaliitteina. Ja kaikkien näiden tähän evolutionaariseen kasvuun liittyvien,
toinen toistaan seuraavien aikakausien ja vaiheiden ajan on olemassa yksi
sellainen osa sinua, joka pysyy ehdottoman muuttumattomana, ja tämä osa on
persoonallisuus -- pysyvyys muutoksen keskellä.
Vaikka olisi yltiöpäistä koettaa määritellä
persoonallisuutta, saattaa silti osoittautua hyödylliseksi luetella joitakin
persoonallisuudesta tiedettyjä seikkoja:
1. Persoonallisuus on se todellisuudessa
ilmenevä ominaisuus, jonka lahjoittaa joko Universaalinen Isä itse tai Isän
puolesta toimiva Myötätoimija.
2. Se on lahjoitettavissa mille tahansa
elävälle energiajärjestelmälle, johon kuuluu mieli tai henki.
3. Se ei ole edellä käyvän kausaation
kokonaan kahlitsema. Se on suhteellisen luova tai myötäluova.
4. Kun se
annetaan lahjaksi evolutionaarisille aineellisille luoduille, se saa hengen
tavoittelemaan mielen välityksellä saavutettavaa energian ja aineen hallintaa.
5. Vaikkei
persoonallisuudella olekaan identiteettiä, se voi yhdentää minkä hyvänsä elävän
energiajärjestelmän identiteetin.
6. Se osoittaa
vain laadullista reagointia persoonallisuusvirtapiiriin päinvastoin kuin ne
kolme energiaa, jotka osoittavat sekä laadullista että määrällistä reagointia
gravitaatioon.
7. Persoonallisuus on muuttumaton muutoksen
keskellä.
8. Se voi antaa Jumalalle lahjan: pyhittää
vapaan tahdon Jumalan tahdon täyttämiseen.
9. Sille on luonteenomaista moraalisuus --
tietoisuus sen ja muiden persoonien välisen suhteen vuorovaikutuksellisuudesta.
Se erottaa käyttäytymisen tasoja ja tekee valikoivasti eron niiden välillä.
10. Persoonallisuus on ainutlaatuinen,
ehdottoman ainutlaatuinen: Se on ainutlaatuinen ajallisuudessa ja avaruudessa;
se on ainutlaatuinen ikuisuudessa ja Paratiisissa; se on ainutlaatuinen, kun se
annetaan -- siitä ei ole
[sivu 1226]
kaksoiskappaleita; se on ainutlaatuinen
olemassaolon jokaisena hetkenä; se on ainutlaatuinen suhteessa Jumalaan -- hän
ei katso henkilöön, muttei hän myöskään laske heitä yhteen, sillä he eivät ole
yhteenlaskettavissa -- he ovat yhdistettävissä, mutta mitään yhteissummaa
heistä ei ole saatavissa.
11. Persoonallisuus reagoi suoraan toisen
persoonallisuuden läsnäoloon.
12. Se on eräs henkeen lisättävissä oleva
seikka, ja näin se kuvastaa Isän ensisijaisuutta Poikaan nähden. (Mieltä ei
henkeen tarvitse lisätä.)
13. Persoonallisuus voi selvitä fyysisestä
kuolemasta, jolloin sen identiteetti on eloon jäävässä sielussa. Suuntaaja ja
persoonallisuus ovat muuttumattomia; niiden välinen suhde (sielu) on pelkkää
muuttumista, jatkuvaa kehittymistä. Ja jos muuttuminen (kasvu) lakkaisi, myös
sielun olemassaolo päättyisi.
14.
Persoonallisuus on ainutlaatuisella tavalla tietoinen ajasta, ja tämä on jotakin
muuta kuin mielen tai hengen aikatajuntaa.
1. PERSOONALLISUUS JA TODELLISUUS
Universaalinen Isä lahjoittaa luoduilleen
persoonallisuuden, niin että kysymyksessä on potentiaalisesti ikuinen saama.
Tällainen jumalallinen lahja on tarkoitettu toimimaan lukuisilla tasoilla ja
toinen toistaan seuraavissa universumitilanteissa vähäpätöisestä
finiittisyydestä korkeimpaan absoniittisuuteen ja aina absoluuttisuuden
rajoille saakka. Persoonallisuus vaikuttaa näin ollen kolmella kosmisella
tasolla eli kolmella maailmankaikkeuden osa-alueella:
1. Asemapaikan mukainen status.
Persoonallisuus toimii yhtä tehokkaasti paikallisuniversumissa,
superuniversumissa ja keskusuniversumissa.
2. Merkityksen mukainen status.
Persoonallisuus vaikuttaa tehokkaasti tasoilla, jotka ovat finiittisyyttä,
absoniittisuutta ja vielä silloinkin, kun tasot hipovat absoluuttisuutta.
3. Arvon mukainen status.
Persoonallisuus on kokemuksellisesti todellistettavissa toinen toistaan
korkeammalla olevissa aineellisuuden, morontiaalisuuden ja hengellisyyden
maailmoissa.
Persoonallisuudella on täydellistynyt kosmisen dimensionaalisen esiintymisen asteikko. Finiittisen persoonallisuuden dimensioita, ulottuvuuksia, on kolme, ja ne ovat karkeasti ottaen funktionaalisia seuraavasti:
1. Pituus edustaa etenemisen suuntaa ja luonnetta -- liikettä avaruuden halki ja ajan kulkua noudattaen -- evoluutiota.
2. Pystysuora syvyys käsittää organismeille ominaiset pyrkimykset ja suhtautumiset, itsensätodellistamisen monenlaiset tasot sekä ympäristöön reagoimisen yleisilmiön.
3. Leveys sulkee piiriinsä
koordinoitumisen, assosioitumisen ja minuuden organisoinnin maailman.
Sentyyppisellä persoonallisuudella, jollainen lahjoitetaan Urantian kuolevaisille, on seitsendimensionaalinen minuuden julkituonnin tai persoonan todellistamisen potentiaalisuus. Nämä dimensionaaliset ilmiöt ovat finiittisellä tasolla tajuttavissa kolmena, absoniittisella tasolla kolmena ja absoluuttisella tasolla yhtenä. Absoluuttista alempana olevilla tasoilla tämä seitsemäs eli totaalisuusdimensio on koettavissa persoonallisuuden tosiasiana. Tämä korkein dimensio on assosioitavissa oleva absoluutti, ja vaikkei se olekaan infiniittinen, se on dimensionaalisesti potentiaalinen absoluuttisen ali-infiniittiseen läpäisemiseen.
Persoonallisuuden finiittisissä dimensioissa
on kysymys kosmisesta pituudesta, syvyydestä ja leveydestä. Pituus tarkoittaa
merkitystä, syvyys merkitsee arvoa, leveys kattaa ymmärryksen -- kyvyn kokea
kiistatonta tietoisuutta kosmisesta todellisuudesta.
[sivu 1227]
Morontiatasolla kaikki nämä aineellisen tason finiittiset dimensiot laajenevat suuresti, ja tietyt uudet dimensionaaliset arvot ovat realisoitavissa. Nämä morontiatason laajenneet dimensionaaliset kokemukset niveltyvät suurenmoisella tavalla kaikki motan vaikutuksesta korkeimpaan eli persoonallisuusdimensioon, ja näin käy myös siksi, että asiaan tuo oman panoksensa morontiamatematiikka.
Paljon siitä hankaluudesta, jota kuolevaiset
kokevat ihmispersoonallisuutta tutkiessaan, olisi vältettävissä, jos
finiittinen luotu muistaisi, etteivät dimensionaaliset tasot ja hengelliset
tasot koordinoidu kokemuksellisessa persoonallisuuden todellistumisessa.
Elämä on todellisuudessa organismin (minuuden) ja sen ympäristön välillä tapahtuva prosessi. Persoonallisuus antaa identiteettiä edustavan arvon ja jatkuvuutta edustavat merkitykset tälle organismin ja sen ympäristön assosiaatiolle. Näin on siis todettavissa, ettei ärsykkeeseen reagoimisen ilmiö ole pelkkä mekaaninen prosessi, sillä persoonallisuus toimii yhtenä kokonaistilanteeseen vaikuttavana tekijänä. Ikuinen totuus on, että mekanismit ovat synnynnäisesti passiivisia, kun organismit sen sijaan ovat luontaisesti aktiivisia.
Fyysinen elämä ei niinkään ole organismin sisällä tapahtuva kuin organismin ja ympäristön välillä tapahtuva prosessi. Ja jokainen tällainen prosessi pyrkii luomaan ja vakiinnuttamaan organismille ominaiset kaavat, joiden mukaan se reagoi tällaiseen ympäristöön. Ja kaikilla tällaisilla ohjaavilla kaavoilla on suuri vaikutus päämäärää valittaessa.
Minuus ja ympäristö tulevat merkityksellisiin kosketuksiin nimenomaan mielen välityksellä. Organismin kyky ja halu tällaisten merkityksellisten yhteyksien solmimiseen ympäristön kanssa (reagointi pakottavaan tarpeeseen) edustaa koko persoonallisuuden suhtautumista.
Persoonallisuus ei eristyksissä pysty kovinkaan hyviin suorituksiin. Ihminen on synnynnäisesti sosiaalinen olento. Häntä hallitsee halu kuulua johonkin. On kirjaimellisesti totta, että "kukaan ei elä itsellensä".
Mutta käsitys persoonallisuudesta koko elävän ja toimivan luodun merkityksenä merkitsee paljon enemmän kuin suhteiden integroiminen, se nimittäin merkitsee kaikkien todellisuustekijöiden yhdistämistä samoin kuin suhteiden koordinoimista. Kahden objektin välillä on suhteita, mutta kolme tai useampia objekteja johtaa järjestelmään, ja tällainen järjestelmä on paljon enemmän kuin pelkkä laajentunut tai monimutkainen suhde. Tällaisen eron tekeminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä kosmisessa järjestelmässä yksittäiset jäsenet kytkeytyvät toisiinsa vain suhteessa kokonaisuuteen ja kokonaisuuden erillisyyden kautta.
Ihmisorganismin kohdalla sen osien yhteenvedosta muodostuu minuus -- yksilöllisyys -- mutta tällaisella prosessilla ei ole kerrassaan mitään tekemistä persoonallisuuden kanssa, sillä se on kaikkien näiden tekijöiden yhdistäjä siinä mielessä, miten ne suhteutuvat kosmisiin realiteetteihin.
Yhdistelmissä on
sen osat laskettu yhteen; järjestelmissä osat ovat järjesteltyjä.
Järjestelmät ovat merkityksellisiä järjestyneisyyden -- positionaalisten
arvojen -- vuoksi. Hyvässä järjestelmässä kaikki osatekijät ovat kosmisessa
positiossa. Huonossa järjestelmässä jokin joko puuttuu tai se on poissa
paikaltaan -- epäjärjestyksessä. Ihmisjärjestelmässä nimenomaan persoonallisuus
yhdistää kaikki toiminnot ja tuo puolestaan mukanaan identiteettiin sisältyvät
luovuuden laatusuureet.
Minuutta
tarkasteltaessa olisi hyödyllistä muistaa,
1. Että fyysiset
järjestelmät ovat alisteisia,
2. Että
älylliset järjestelmät ovat rinnasteisia,
3. Että
persoonallisuus on ylisteinen,
4. Että
sisimmässä asuva hengellinen voima on potentiaalisesti ohjaava.
[sivu 1228]
Kaikissa
minuuskäsityksissä tulisi ottaa huomioon, että elämän tosiasia tulee ensiksi,
sen arviointi tai tulkinta tulevat jälkeenpäin. Ihmislapsi elää ensin ja
vasta myöhemmin hän ajattelee elämistään. Kosmisessa järjestelmässä
ymmärrys käy kaukokatseisuuden edellä.
Se
universumitosiasia, että Jumalasta tuli ihminen, on ikiajoiksi muuttanut kaikki
ihmispersoonallisuuden merkitykset ja muuntanut kaikki sen arvot. Rakkaus --
tämän sanan oikeassa merkityksessä -- tarkoittaa eheiden persoonallisuuksien
keskinäistä arvonantoa, olkoot nämä persoonallisuudet inhimillisiä tai
jumalallisia tahi inhimillisiä ja jumalallisia. Minuuden osat voivat
toimia lukuisin eri tavoin -- ajatella, tuntea, toivoa -- mutta vain eheän
persoonallisuuden koordinoidut attribuutit kohdentuvat älylliseksi toiminnaksi;
ja kaikki nämä avut liittyvät kuolevaismielen hengelliseen varustukseen, kun
ihmisolento vilpittömästi ja epäitsekkäästi rakastaa toista olentoa,
inhimillistä tai jumalallista.
Kaikki
kuolevaisten käsitykset todellisuudesta perustuvat olettamukseen
ihmispersoonallisuuden aktuaalisuudesta. Kaikki käsitykset ihmisen yläpuolella
olevista realiteeteista perustuvat siihen, minkä kokemuksen
ihmispersoonallisuus on saanut tietyistä häneen suhteissa olevien hengellisten
entiteettien ja jumalallisten persoonallisuuksien muodostamista kosmisista
realiteeteista ja niiden myötä. Ellei persoonallisuutta oteta lukuun, kaikki
ihmisen kokemukseen sisältyvä ei-hengellinen on jonkin päämäärän
saavuttamiskeino. Kuolevaisen ihmisen jokainen aito suhde toisiin persooniin --
inhimillisiin tai jumalallisiin -- on jo sinänsä päämäärä. Ja tällainen
kumppanuus Jumaluuden persoonallisuuden kanssa on universumiylösnousemuksen
ikuinen tavoite.
Se, että
ihmisellä on persoonallisuus, yksilöi hänet hengelliseksi olennoksi, sillä
minuuden ykseys ja persoonallisuuden minätietoisuus ovat avuja, jotka edustavat
aineellisuuden ylittävää maailmaa. Jo se seikka, että kuolevainen materialisti
voi kiistää aineellisen yläpuolella olevien realiteettien olemassaolon,
osoittaa sinänsä ja itsessään todeksi sen, että hänen ihmismielessään on läsnä
ja siellä toimii henkisynteesi ja kosminen tietoisuus.
Aineen ja
ajattelun välillä vallitsee suuri kosminen kuilu, ja aineellisen mielen ja
hengellisen rakkauden välillä tämä kuilu on mittaamattomasti sitäkin laajempi.
Tietoisuutta, saati sitten minätietoisuutta, ei voi selittää millään teorialla
mekanistisesta elektronien yhteenliittymisestä tai materialistisista
energiailmiöistä.
Kun mieli pyrkii
saamaan selvyyden todellisuudesta aina sen perimmäistä erittelyä myöten, aine
katoaa aineellisten aistien ulottuvilta, mutta mielelle se voi silti säilyä
todellisena. Kun hengellinen ymmärrys pyrkii selvyyteen siitä todellisuudesta,
joka jää jäljelle aineen kadottua, ja seuraa sen jälkiä aina perimmäiseen
erittelyyn asti, se katoaa mielen ulottuvilta, mutta hengen ymmärrys voi yhäkin
tajuta kosmisia realiteetteja ja korkeimpia arvoja, jotka ovat olemukseltaan
hengellisiä. Niinpä tiede väistyy filosofian tieltä, kun filosofian puolestaan
pitää antautua niiden johtopäätösten edessä, jotka aitoon hengelliseen
kokemukseen luontaisesti sisältyvät. Ajattelu antautuu viisauden edessä, ja
viisaus katoaa valaistuneeseen ja mietiskelevään palvomiseen.
Tiedettä
harjoittaessaan ihmisminä tekee havaintoja aineellisesta maailmasta. Filosofia
on havaintojen tekemistä tästä aineelliseen maailmaan kohdistuvasta
havainnoinnista. Uskonto, aito hengellinen kokemus, on se, mitä
kokemuksellisesti todellistuu siitä kosmisesta realiteetista, että tehdään
havaintoja ajallisuuden ja avaruuden energiamateriaalien suhteellisen synteesin
havainnoimisesta. Maailmankaikkeutta käsittelevän filosofian rakentaminen
yksinomaan materialismin perustalle on sen tosiasian huomiotta jättämistä, että
kaikki aineelliset olevaiset käsitetään todellisiksi ensi vaiheessa
ihmistietoisuuden kokemuksessa. Havainnoija ei voi olla havainnoinnin kohde;
arvioiminen edellyttää tietynasteista nousemista arvioitavan kohteen
yläpuolelle.
Ajatteleminen
johtaa ajallisuudessa viisauteen, ja viisaus johtaa palvontaan. Palvonta johtaa
ikuisuudessa viisauteen, ja viisaus päätyy ajattelun lopullisuuteen.
[sivu 1229]
Kehittyvän
minuuden yhdistymisen mahdollisuus kuuluu luonnostaan sen rakennusosina olevien
tekijöiden ominaisuuksiin: perusenergioihin, peruskudoksiin, pohjimmaisena
vaikuttavaan kemialliseen ylivalvontaan, korkeimpiin ideoihin, korkeimpiin
motiiveihin, korkeimpiin tavoitteisiin ja Paratiisin lahjoittamaan
jumalalliseen henkeen -- ihmisen hengellisen olemuksen minätietoisuuden
salaisuuteen.
Kosmisen
evoluution tarkoituksena on hengen hallitsevuutta lisäämällä saada aikaan
persoonallisuuden yhtenäisyys, lisäämällä tahtoperäistä alttiutta
Ajatuksensuuntaajan opetusta ja johdatusta kohtaan. Persoonallisuudelle -- sekä
ihmis- että ihmisen yläpuolella olevalle persoonallisuudelle -- on
tunnusomaista sellainen luontainen kosminen ominaisuus, jota voidaan kutsua
"dominanssin kehitykseksi" ja jolla tarkoitetaan sekä oman itsensä
että ympäristönsä hallinnan laajenemista.
Taivaaseen
nouseva entinen ihmispersoonallisuus käy kahden suuren vaiheen läpi, jotka
edustavat yhä suurempaa tahtoperäistä dominanssia itseensä nähden ja
universumin puitteissa:
1.
Finaliitiksituloa edeltävä eli Jumalaa etsivä kokemus, johon kuuluu
itsensätodellistamisen lisääminen identiteetin laajentamisen ja
aktuaalistamisen menetelmällä sekä kosmisten ongelmien ratkaisemisella ja tästä
johtuvalla universumin osaamisella.
2.
Finaliitiksitulon jälkeinen eli Jumalaa ilmoittava kokemus, johon kuuluu
itsensätodellistamisen luova laajentaminen paljastamalla kokemuksen Korkeinta
Olentoa niille Jumalaa etsiville älyllisille olennoille, jotka eivät vielä ole
saavuttaneet jumalankaltaisuuden jumalallisia tasoja.
Taivaasta
laskeutuvat persoonallisuudet saavat vastaavansisältöisiä kokemuksia
universumeihin suorittamillaan erilaisilla tutkimusretkillä, kun he pyrkivät
saavuttamaan entistä laajemman kyvyn Korkeimman, Perimmäisen ja Absoluuttisen
Jumaluuden jumalallisen tahdon selvillesaamiseen ja toimeenpanemiseen.
Aineellinen minä, ihmisen identiteetin ego-entiteetti, on
fyysisen elämän aikana riippuvainen aineellisen elämänylläpitimen
keskeytymättömästä toiminnasta, siitä energioiden ja älyn epävakaan tasapainon
olemassaolon jatkumisesta, jolle Urantialla on annettu nimeksi elämä.
Mutta eloonjäämisen arvoinen minuus, minuus, joka kykenee nousemaan kuoleman
kokemuksen yläpuolelle, kehittyy vain sitä tietä, että saadaan aikaan
kehittyvän persoonallisuuden identiteetin olinpaikan potentiaalinen siirtyminen
väliaikaisesta elämänylläpitimestä -- aineellisesta ruumiista -- morontiasielun
kestävämpään ja kuolemattomaan olemukseen ja edelleen tasoille, joilla sielusta
tulee henkitodellisuuden läpitunkema ja joilla se lopulta saavuttaa
henkirealiteetin statuksen. Tämän aktuaalisen siirron
aineelliseensitoutuneisuudesta morontiaansamastumiseen saa aikaan ihmisluodun tekemien
Jumalaa etsivien päätösten vilpittömyys, sinnikkyys ja järkkymättömyys.
Urantialaiset
tuntevat yleensä vain yhdenlaisen kuoleman: elinenergioiden fyysisen ehtymisen.
Mutta puhuttaessa persoonallisuuden eloonjäämisestä kuolemaa on itse asiassa
kolmea lajia:
1. Hengellinen
(eli sielun) kuolema. Jos ja kun kuolevainen ihminen on lopullisesti
torjunut eloonjäämisen, kun hänet on Suuntaajan ja eloonjäävän serafin yhteisen
käsityksen mukaan julistettu hengellisesti varattomaksi, morontiaalisesti
vararikkoiseksi, kun tällainen yhteistuumin annettu neuvo on kirjattu Uversassa
ja kun Sensorit ja heidän heijastavat työtoverinsa ovat nämä havainnot
tarkistaneet, sen jälkeen Orvontonin hallitsijat antavat määräyksen asianomaisessa
asuvan Opastajan välittömästä vapaaksilaskemisesta. Mutta tämä Suuntaajan
vapaaksipäästäminen ei millään tavoin vaikuta tästä Suuntaajan hylkäämästä
[sivu 1230]
yksilöstä
huolehtivan henkilökohtaisen tai ryhmäserafin velvollisuuksiin. Tämänlaatuinen
kuolema on merkitykseltään lopullinen siitä huolimatta, että fyysisen ja
mielimekanismin elollisenergiat toistaiseksi vielä jatkavatkin toimintaansa.
Tämä kuolevainen on kosmiselta kannalta jo kuollut; elämän jatkuminen osoittaa
vain kosmisten energioiden aineellisen liikevoiman sitkeyttä.
2. Älyllinen
(eli mielen) kuolema. Kun korkeamman mielenauttajahoivan elintärkeät
virtapiirit katkeavat järjen harhautumien takia tai siksi, että aivomekanismi
on osittain tuhoutunut, ja jos nämä tilat menevät tiettyä kriittistä pistettä
pidemmälle, jolloin niitä ei enää voi korjata, silloin asianomaisen sisimmässä
asuva Suuntaaja päästetään välittömästi lähtemään Diviningtoniin. Universumin
kirjoissa katsotaan, että kuolevaispersoonallisuus on kohdannut kuoleman aina
silloin, kun ihmisen tahtotoiminnalle välttämättömät mielen virtapiirit ovat
tuhoutuneet. Ja tässäkin tapauksessa kysymys on kuolemasta, vaikka fyysisen
ruumiin elävät mekanismit vielä jatkavatkin toimintaansa. Ruumis, josta puuttuu
tahtotoiminnallinen mieli, ei ole enää ihminen, mutta siitä riippuen, millaisen
valinnan ihmistahto on aikaisemmin tehnyt, tällaisen yksilön sielu saattaa
jäädä eloon.
3. Fyysinen
(eli ruumiin ja mielen) kuolema. Kun ihmisolento joutuu kuoleman otteeseen,
Suuntaaja jää mielen linnoitukseen kunnes tämä lakkaa toimimasta järjen
mekanismina, eli jokseenkin siihen hetkeen saakka, jolloin mitattavissa olevat
aivoenergiat lopettavat rytmiset elämänsykkeensä. Tämän hajoamisen jälkeen
Suuntaaja poistuu katoavasta mielestä aivan yhtä koruttomasti kuin se sinne
vuosia aikaisemmin saapui, ja astuu taipaleelle, joka vie sen Uversan kautta
Diviningtoniin.
Aineellinen
ruumis palaa kuoleman jälkeen siihen alkuaineiden maailmaan, josta se oli
peräisin, mutta kaksi eloonjääneen persoonallisuuden ei-aineellista osatekijää
jatkaa olemassaoloaan: ennalta olemassa oleva Ajatuksensuuntaaja mukanaan
muistiin tallentunut toisinto kuolevaisena eletystä elämänvaiheesta siirtyy
Diviningtoniin, ja kohtalonsuojelijan huostassa jäljelle jää myös edesmenneen
ihmisen kuolematon morontiasielu. Nämä sielun osa-alueet ja muodot, nämä
aikanaan kineettiset mutta nyt staattiset identiteetin kaaviot ovat
morontiamaailmoissa tapahtuvan uudelleenpersonoinnin kannalta välttämättömiä.
Ja juuri Suuntaajan ja sielun jälleenyhdistyminen kokoaa eloonjäävän
persoonallisuuden taas yhteen eli tekee sinusta sinä hetkenä, kun heräät
morontiassa, taas tietoisen.
Niiden kohdalla,
joilla ei ole henkilökohtaista serafisuojelijaa, ryhmäsuojelijat suorittavat
uskollisesti ja tehokkaasti saman palveluksen identiteetin tallessapitämiseksi
ja persoonallisuuden kuolleistaherättämiseksi. Serafit ovat persoonallisuuden
uudelleenkokoamisessa korvaamattomia.
Kuoleman jälkeen
Ajatuksensuuntaaja menettää väliaikaisesti persoonallisuuden, mutta ei
identiteettiä; ihmiskohde sen sijaan menettää väliaikaisesti identiteetin,
muttei persoonallisuutta. Mansiomaailmoissa molemmat yhdistyvät taas ikuiseksi
ilmentymäksi. Maan päältä poistunut Ajatuksensuuntaaja ei milloinkaan palaa
tänne olentona, joka oli sen entinen asuinpaikka; persoonallisuutta ei
milloinkaan ilmene ilman ihmistahtoa, eikä ihmisolento, josta Suuntaaja on
poistunut, milloinkaan kuoleman jälkeen osoita aktiivista identiteettiä eikä
millään tavalla rakenna yhteyttä maan päällä oleviin elollisiin olentoihin.
Tällaiset suuntaajattomat sielut ovat pidempään tai lyhyempään jatkuvan
kuolonunen aikana täysin ja ehdottomasti tiedottomia. Minkäänlaista
persoonallisuuden julkitulemista tai kykyä ryhtyä yhteydenpitoon muiden persoonallisuuksien
kanssa ei voi olla olemassa ennen kuin kuolleistaselviytyminen on viety
päätökseen. Mansiomaailmoihin meneville ei anneta lupaa lähettää viestejä
taakseen jääneille rakkailleen. Kaikissa universumeissa noudatetaan sellaista
toimintaperiaatetta, että tällainen yhteydenpito on kulumassa olevan
tuomiokauden aikana kiellettyä.
[sivu 1231]
4. SUUNTAAJAT KUOLEMAN JÄLKEEN
Aineellis-,
älyllis- tai hengellisluonteisen kuoleman tapahtuessa Suuntaaja jättää hyvästit
kuolevaisisännälleen ja lähtee Diviningtoniin. Paikallisuniversumin ja
superuniversumin päämajasta otetaan heijastusyhteys kummankin hallituksen
valvojiin, ja Opastaja poistetaan rekistereistä samalla numerolla, jolla se
kirjattiin ajallisuuden toimipiireihin saapuneeksi.
Jollakin tavalla,
jota ei täysin ymmärretä, Universaaliset Sensorit kykenevät saamaan haltuunsa
yhteenvedon ihmisen elämästä siinä muodossa, jossa se sisältyy Suuntaajan
jäljentämään kaksoiskappaleeseen sen asuinpaikkana olleen mielen hengellisistä
arvoista ja morontiamerkityksistä. Sensorit kykenevät ottamaan haltuunsa
Suuntaajan laatiman version edesmenneen ihmisen eloonjäämisluonteesta ja
hengellisistä ominaisuuksista, ja koko tämä tietoaineisto yhdessä serafien
muistiinmerkintöjen kanssa on esittelyä varten käytettävissä silloin, kun
kysymyksessä olevan yksilön asiaa käsitellään oikeudessa. Tätä informaatiota
käytetään myös antamaan vahvistus niille superuniversumin myöntämille
valtuuksille, jotka mahdollistavat tiettyjen taivasmatkalaisten välittömän
astumisen morontiaelämänvaiheeseensa eli jatkamaan matkaansa mansiomaailmoihin
kuolemassa tapahtuneen hajoamisen jälkeen, ennen planetaarisen tuomiokauden
muodollista päättämistä.
Fyysisen
kuoleman jälkeen -- niiden yksilöiden tapauksia lukuun ottamatta, jotka siirretään
taivaaseen suoraan elävien joukosta -- menee vapaaksi laskettu Suuntaaja
välittömästi Diviningtonin kotisfäärilleen. Mitä tuossa maailmassa tarkkaan
ottaen tapahtuu aikana, jolloin odotetaan eloonjäävän kuolevaisen
tosiasiallista uudelleenilmestymistä, riippuu pääasiassa siitä, nouseeko
asianomainen ihminen mansiomaailmoihin oman henkilökohtaisen oikeutensa
perusteella vai odottaako hän planetaarisen aikakauden nukkuvien eloonjäävien
tuomiokautista koollekutsumista.
Mikäli
kuolevaiskumppani kuuluu ryhmään, joka jälleenpersonoidaan tuomiokauden
päättyessä, Suuntaaja ei välittömästi palaa entisen palvelusjärjestelmän
mukaiseen mansiomaailmaan, vaan astuu valintansa mukaisesti johonkin
seuraavista väliaikaisista tehtävistä:
1. Hänet
liitetään kadonneiden Opastajien riveihin ja osoitetaan salaisuudeksi jäävään
palveluun.
2. Hänet
osoitetaan joksikin aikaa tarkkailemaan Paratiisin hallitusjärjestelmää.
3. Hän
kirjoittautuu johonkin Diviningtonin monista oppilaitoksista.
4. Hänet
sijoitetaan joksikin aikaa opiskelija-tarkkailijaksi jollekin kuudesta muusta
pyhästä sfääristä, jotka muodostavat Paratiisi-maailmojen Isän kehän.
5. Hänet
osoitetaan Personoitujen Suuntaajien sanansaattajapalveluun.
6. Hänestä tulee
Diviningtonin niiden koulujen apulaisopettaja, jotka omistautuvat
neitseellisten ryhmään kuuluvien Opastajien opettamiseen.
7. Hänelle
annetaan tehtäväksi valita ryhmä mahdollisia maailmoja, joissa palvella siinä
tapauksessa, että on riittävästi syytä uskoa ihmiskumppanin kenties hylänneen
eloonjäämisen.
Jos olet
kuoleman kohdatessasi saavuttanut kolmannen kehän tai sitä korkeamman
toimialueen ja jos sinulle sen vuoksi on osoitettu henkilökohtainen
kohtalonsuojelija ja jos tämä kohtalonsuojelija varauksetta vahvistaa Suuntaajan
esittämän lopullisen jäljennöksen, jonka sisältönä on yhteenveto
eloonjäämisluonteesta -- jos sekä serafi että Suuntaaja ovat olennaisesti yhtä
mieltä jokaisesta elämääsi koskevien muistiinpanojen ja suositusten kohdasta --
jos Universaaliset Sensorit ja heidän heijastavat työtoverinsa
[sivu 1232]
Uversassa
vahvistavat tämän tietoaineiston ja tekevät sen ilman selittelyjä ja varauksia,
siinä tapauksessa Päivien Muinaiset lähettävät salamana eteenpäin korkeampaan
asemaan oikeuttavan valtuutuksen, joka kulkee viestintävirtapiirejä myöten
Salvingtoniin, ja tällaisen vastuusta vapauttavan viestin saatuaan Nebadonin
Hallitsijan tuomioistuimet määräävät eloonjäävän sielun siirrettäväksi
välittömästi mansiomaailmojen kuolleistaheräämissaleihin.
Jos ihmisyksilö jää eloon viivytyksettä, Suuntaaja --
niin minulle on opetettu -- ilmoittautuu Diviningtonissa, jatkaa matkaansa
Paratiisissa olevan Universaalisen Isän eteen, palaa sieltä välittömästi ja
pääsee toimipaikkanaan olevan superuniversumin ja paikallisuniversumin
Personoitujen Suuntaajien syleilyyn, saa Diviningtonin Personoidun Pääopastajan
tunnustuksen ja lähtee sen jälkeen oitis "identiteetin siirron
toteutukseen" tullakseen sieltä kolmantena periodina ja mansiomaailmassa
siihen aktuaaliseen persoonallisuushahmoon, joka on valmistettu ottamaan
vastaan maan kuolevaisen eloonjäävä sielu, siinä muodossa, jollaiseksi
kohtalonsuojelija tämän hahmon on projisoinut.
Minuus on
kosminen realiteetti, oli se aineellinen, morontiaalinen tai hengellinen. Persoonallisen
aktuaalisuus on lahja Universaaliselta Isältä, joka toimii joko omana itsenään
ja omasta puolestaan tai maailmankaikkeudessa olevien moninaisten välikäsiensä
kautta. Se, että olentoa sanotaan persoonalliseksi, on samaa kuin, että
tunnustetaan tällaisen olennon suhteellinen yksilöityminen kosmisen organismin
puitteissa. Elävä kosmos on melkein äärettömyyteen ulottuvan kokonaisuuden
muodostava reaalisten yksikköjen kertymä, yksikköjen, jotka kaikki ovat
suhteellisen riippuvaisia kokonaisuuden kohtalosta. Mutta niille, jotka ovat
persoonallisia, on suotu aktuaalinen mahdollisuus tehdä valinta päämäärän
hyväksymisen tai päämäärän hylkäämisen välillä.
Mikä tulee
Isältä, on Isän tavoin ikuista, ja tämä on yhtä totta puhuttaessa
persoonallisuudesta, jonka Jumala antaa oman vapaan tahtonsa päätöksestä, kuin
puhuttaessa jumalallisesta Ajatuksensuuntaajasta, Jumalan aktuaalisesta
osasesta. Ihmisen persoonallisuus on ikuinen, mutta identiteetin osalta se on
ehdollinen ikuisuusrealiteetti. Kun persoonallisuus kerran on ilmaantunut
vastauksena Isän tahtoon, niin se saavuttaa päämäärän, joka on Jumaluus, mutta
ihmisen täytyy valita, onko hän vai eikö hän ole läsnä, kun tällainen päämäärä
saavutetaan. Milloin tällainen valintapäätös puuttuu, persoonallisuus saavuttaa
kokemuksellisen Jumaluuden suoraa tietä ja siitä tulee osa Korkeinta Olentoa.
Kiertokulku on ennalta määrätty, mutta ihmisen osallistuminen siihen on
valinnanvaraista, omakohtaista ja kokemuksellista.
Kuolevaisidentiteetti
on väliaikainen ajalliseen elämään kuuluva tila maailmankaikkeudessa. Se on
reaalinen vain sikäli kuin persoonallisuus päättää, että hänestä tulee jatkuva
maailmankaikkeuden ilmiö. Oleellinen ero ihmisen ja energiajärjestelmän välillä
on siinä, että energiajärjestelmän täytyy jatkua, sillä ei ole valinnanvaraa;
mutta ihmisellä on kaikki valta määrätä omasta kohtalostaan. Suuntaaja on toden
totta Paratiisiin vievä polku, mutta ihmisen on itse seurattava tätä polkua
itse tekemillään päätöksillä, omasta vapaasta tahdostaan tekemillään
valinnoilla.
Ihmisolennoilla
on identiteetti vain aineellisessa merkityksessä. Tällaiset minuuden
ominaisuudet tuo esille aineellinen mieli toimiessaan älyksi sanotussa
energiajärjestelmässä. Kun sanotaan, että ihmisellä on identiteetti,
tunnustetaan, että hänen hallussaan on mielivirtapiiri, joka on asetettu
ihmispersoonallisuuden tahdon sanelemien tekojen ja valintojen alaisuuteen.
Mutta kysymyksessä on aineellinen ja puhtaasti ajallinen ilmentymä, aivan kuten
ihmisen sikiö on ihmiselämän tilapäinen loismainen vaihe. Kosmisesta
näkökulmasta katsottaessa ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat jokseenkin
samassa silmänräpäyksessä; he eivät ole pysyviä. Mutta kuolevaisen persoonallisuuden hallussa on sen itsensä tekemän
valinnan kautta
[sivu 1233]
valta siirtää identiteettinsä sija katoavasta aineellis-älyllisestä järjestelmästä korkeampaan morontia-sielujärjestelmään, josta yhdessä Ajatuksensuuntaajan kanssa luodaan uusi persoonallisuuden ilmenemisen väline.
Ja juuri tämä valta valita, tämä
vapaatahtoisen luodun olennon aseman universumitunnus, on ihmisen suurenmoisin
tilaisuus ja hänen korkein kosminen velvollisuutensa. Ihmisen tahtotoiminnan
rehellisyyden varassa on tulevan finaliitin ikuinen kohtalo; kuolevaisen olennon
vapaan tahdon vilpittömyydestä riippuu, saako jumalallinen Suuntaaja ikuisen
persoonallisuuden; kuolevaisen ihmisen tekemästä valinnasta riippuu,
todellistuuko Universaaliselle Isälle uusi ylösnousemuksellinen poika;
päätösten ja tekojen lujuudesta ja viisaudesta riippuu, onko Korkeimman Olennon
kokemuksellinen evoluutio aktuaalista.
Vaikka persoonallisuuskasvun kosmiset kehät tuleekin lopulta saavuttaa, niin siinä tapauksessa, että ajallisuuden sattumukset ja aineellisen olemassaolon hankaluudet ilman omaa syytäsi estävät sinua hallitsemasta näitä tasoja jo synnyinplaneetallasi, annetaan silloin, jos aikomuksesi ja halusi omaavat eloonjäämisarvoa, määräykset koeajan pidentämisestä. Sinulle myönnetään lisäaikaa, jonka kuluessa voit osoittaa kelvollisuutesi.
Milloin ikinä on epäilyjä sen suhteen, onko viisasta ylentää joku ihmisidentiteetti mansiomaailmoihin, universumin hallitukset päättävät asian poikkeuksetta kyseisen yksilön henkilökohtaisten etujen mukaisesti. Empimättä ne ylentävät tällaisen sielun siirtymävaiheessa olevan olennon asemaan samalla, kun ne jatkavat esille nousevan morontia-aikomuksen ja hengellisen tavoitteenasettelun tarkkailua. Jumalallinen oikeudenmukaisuus ei näin ollen jää millään muotoa toteutumatta, ja jumalallinen armeliaisuus saa taas tilaisuuden laajentaa hoivaansa.
Orvontonin ja Nebadonin hallitukset eivät väitä olevansa ehdottoman täydellisiä, kun kysymys on kuolevaisten jälleenpersonoimiseen tähtäävän universaalisen suunnitelman yksityiskohtien toteutumisesta, mutta ne väittävät kyllä osoittavansa ja aktuaalisesti ne osoittavatkin kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä, ymmärtäväisyyttä ja armeliasta myötätuntoa. Meidän olisi mieluummin asetuttava alttiiksi sellaiselle, että kokonainen paikallisjärjestelmä nousee kapinaan kuin, että antaudumme vaaraan riistää yhdeltäkään jostakin evolutionaarisesta maailmasta saapuvalta, kamppailevalta kuolevaiselta sitä iloa, jonka hän kokee seuratessaan ylösnousemuksen elämänuraa.
Tämä ei tarkoita, että ihmisten olisi ensimmäisen tilaisuuden torjuttuaan määrä saada vielä toinenkin tilaisuus. Ei laisinkaan. Mutta sitä se kyllä merkitsee, että kaikkien tahdollisten luotujen on määrä kokea yksi todellinen tilaisuus kiistattoman, tietoisen ja lopullisen valinnan tekemiseen. Universumien täysivaltaiset Tuomarit eivät riistä persoonallisuuden statusta yhdeltäkään olennolta, joka ei ole ikuista valintaa lopullisesti ja täysimääräisesti tehnyt. Ihmisen sielulle täytyy antaa ja sille annetaan täysi ja kaikin puolin riittävä tilaisuus paljastaa oikeat aikomuksensa ja todellinen tarkoituksensa.
Kun hengellisesti ja kosmisesti pidemmälle
ehtineet kuolevaiset kuolevat, heidän matkansa jatkuu välittömästi
mansiomaailmoihin. Tällainen järjestely koskee yleisesti ottaen niitä, joille
on osoitettu henkilökohtainen serafisuojelija. Muita kuolevaisia saatetaan
viivyttää siihen saakka, että heidän asiansa oikeuskäsittely on viety
päätökseen, minkä jälkeen he saavat edetä mansiomaailmoihin tai heidät
saatetaan osoittaa niiden nukkuvien eloonjäävien riveihin, jotka kulloisenkin
planetaarisen tuomiokauden lopulla jälleenpersonoidaan yhtenä joukkona.
On kaksi seikkaa, jotka vaikeuttavat
pyrkimyksiäni selittää, mitä sinulle kuolemassa tarkkaan ottaen
tapahtuu, nimittäin sille eloonjäävälle sinulle, joka on poistuvasta
Suuntaajasta erillinen. Toinen näistä vaikeuksista on se, että teidän
käsitystasollenne on mahdotonta välittää todellisuutta vastaavaa kuvausta
eräästä sellaisesta toimituksesta, joka tapahtuu fyysisen ja morontiamaailman
rajamaastossa. Toinen vaikeus johtuu niistä rajoituksista,
[sivu 1234]
jotka Urantiaa hallitsevat taivaalliset vallanpitäjät ovat liittäneet minulle totuuden paljastajana annettuun toimeksiantoon. Monia mielenkiintoisia yksityiskohtia olisi esitettävissä, mutta lähimpien planetaaristen valvojienne kehotuksesta pidätyn niiden julkituomisesta. Mutta niissä rajoissa, jotka lupani sallivat, voin kertoa seuraavaa:
On olemassa jotakin sellaista todellista, jotakin, joka on peräisin ihmisen kehityksestä, jotakin sellaista Salaperäisen Opastajan lisäksi, joka jää eloon kuolemassa. Tämä vasta ilmaantumassa oleva entiteetti on sielu, ja se selviytyy sekä fyysisen ruumiisi että aineellisen mielesi kuolemasta. Tämä entiteetti on jumalallisen minäsi eli Suuntaajan yhdessä ihmisminäsi kanssa läpikäymän elämän ja ponnistusten yhteinen lapsi. Tämä ihmisvanhemmasta ja jumalallisesta vanhemmasta syntyvä lapsi on maallista alkuperää oleva eloonjäävä elementti; se on morontiaminä, kuolematon sielu.
Tämä pysyvää merkitystä ja säilyvää arvoa edustava lapsi on kuoleman ja jälleenpersonoinnin välisen ajanjakson täysin tiedoton ja on koko tämän odotusajan kohtalonsuojelijaserafin huostassa. Et tule kuoleman jälkeen toimimaan tietoisena olentona ennen kuin Satanian mansiomaailmoissa saavutat uuden tietoisuuden, morontiatietoisuuden.
Ihmispersoonallisuuteen liittyvä
toiminnallinen identiteetti päättyy kuoleman hetkellä siihen, että elämälle
ominainen liike pysähtyy. Vaikka ihmispersoonallisuus kohoaakin rakennusosiensa
yläpuolelle, se on kuitenkin toiminnallisen identiteetin osalta niistä
riippuvainen. Elämän pysähtyminen hävittää mielivarustuksen tarvitsemat
fyysiset aivokaaviot, ja mielen hajoaminen lopettaa kuolevaisen olennon
tietoisuuden. Asianomaisen luodun tietoisuus voi sittemmin ilmaantua vasta, kun
on järjestynyt sellainen kosminen tilanne, että tämän samaisen
ihmispersoonallisuuden on taas mahdollista toimia yhteydessä elollisenergiaan.
Aikana, jolloin tapahtuu eloonjääneiden
kuolevaisten siirtyminen alkuperämaailmasta mansiomaailmoihin -- kokevatpa nämä
persoonallisuuden uudelleenkokoamisen kolmantena periodina tai nousevatpa he
ryhmässä tapahtuvan kuolleistaheräämisen aikana --, persoonallisuuden
kokoonpanosta tallennetut tiedot säilytetään uskollisesti arkkienkelien
huostassa maailmoissa, joissa nämä suorittavat erityistoimintojaan. Mainitut
olennot eivät ole persoonallisuuden varjelijoita (niin kuin suojelijaserafit
ovat sielun varjelijoita), mutta siitä huolimatta on totta, että
persoonallisuuden jokainen identifioitavissa oleva tekijä on varmassa tallessa
näiden luotettavien, kuolevaisten eloonjäämisestä huolehtivien olentojen
huomassa. Mitä tulee kuolevaispersoonallisuuden olinpaikkaan kuoleman ja
eloonjäämisen välisenä aikana, niin sitä me emme tiedä.
Uudelleenpersonoinnin mahdollistavat
olosuhteet luodaan paikallisuniversumin morontiaalisten vastaanottoplaneettojen
kuolleistaheräämissaleissa. Siellä, äsken mainituissa elämän
kokoonpanokamareissa, tapahtumaa valvovat viranomaiset järjestävät käyttöön sen
universumienergian suhdekokonaisuuden -- morontiaalisen, mielellisen ja
hengellisen --, joka tekee mahdolliseksi nukkuvan eloonjääneen herättämisen
taas tietoisuuteen. Entisen aineellisen persoonallisuuden rakennusosien
uudelleenkokoamiseen kuuluu:
1. Sopivan hahmon, morontiaalisen
energiakaavion, valmistaminen -- hahmon, jossa uusi eloonjäänyt kykenee saamaan
yhteyden ei-hengelliseen todellisuuteen ja johon kosmisen mielen
morontiamuunnos voidaan kytkeä.
2. Suuntaajan paluu odottavaan
morontialuotuun. Suuntaaja on ylösnousevan identiteettisi ikuinen varjelija;
Opastajasi on ehdottomana takuuna siitä, että sinä itse, eikä kukaan muu, otat
haltuusi persoonallisuutesi heräämistä varten luodun morontiahahmon. Ja
Suuntaaja on oleva läsnä persoonallisuutesi uudelleenkokoamistilaisuudessa
omaksuakseen vielä kerran sen Paratiisin-oppaan osan, joka opastaa eloonjäävää
minääsi.
[sivu 1235]
3. Kun nämä jälleenpersonoimisen edellytykset
on koottu yhteen, uinuvan kuolemattoman sielun sisältämien potentiaalien
serafivarjelija laskee lukuisten kosmisten persoonallisuuksien avustamana
edellä mainitun morontiaentiteetin odottavan morontiaalisen
mielellis-ruumiillisen hahmon päälle ja sisälle samalla kun hän saattaa tämän
Korkeimman evolutionaarisen lapsen ikuiseen liittoon odottavan Suuntaajan
kanssa. Ja tämä teko vie jälleenpersonoinnin päätökseen, päättää muistin,
ymmärryksen ja tietoisuuden -- identiteetin -- uudelleenkokoamisen.
Jälleenpersonoituminen on sitä, että heräävä ihmisminä tarttuu vasta erillistetyn kosmisen mielen virtapiiriin kytkettyyn morontiavaiheeseen. Persoonallisuudeksi sanottu ilmiö on riippuvainen siitä, että minuusidentiteetin reagointi universumiympäristöön ei katkea. Ja tämä voi toteutua vain mielen välityksellä. Minuus jatkaa olemassaoloaan minän kaikissa osatekijöissä tapahtuvista päättymättömistä muutoksista huolimatta; fyysisessä elämässä muutos on asteittainen, kuolemassa ja jälleenpersonoimisen jälkeen muutos on äkillinen. Koko minuuden (persoonallisuuden) aito todellisuus kykenee rakennusosiensa loputtoman muuttumisen johdosta toimimaan universumin olosuhteisiin reagoivasti. Pysähtyneisyys päättyy väistämättömään kuolemaan. Ihmiselämä on elämän osatekijöiden loputonta muuttumista, kun osatekijät taas yhdistää muuttumattoman persoonallisuuden stabiilisuus.
Ja kun näin heräät Jerusemin mansiomaailmoissa, olet siinä määrin muuttunut, niin suuri on oleva hengellinen muodonmuutos, että ilman Ajatuksensuuntaajaasi ja kohtalonsuojelijaasi, jotka niin täydelleen liittävät uuden elämäsi uusissa maailmoissa entiseen elämääsi ensimmäisessä maailmassa, sinun olisi aluksi vaikeata yhdistää uutta morontiatietoisuutta elpyvään, edellistä identiteettiäsi edustavaan muistiaineistoon. Henkilökohtaisen minuuden jatkumisesta huolimatta enin osa kuolevaisena vietetystä elämästä tuntuisi ensin epämääräiseltä ja utuiselta unelta. Mutta aika selventää monet kuolevaiselle ominaiset mielteet.
Ajatuksensuuntaaja
elvyttää ja palauttaa mieleesi vain ne muistikuvat ja kokemukset, jotka ovat
osa universumissa elettävää elämänvaihettasi ja jotka ovat sille
välttämättömiä. Jos Suuntaaja on ollut mukana jonkin ihmismielessä esiintyneen
asian kehityksessä, nämä arvokkaat kokemukset säilyvät Suuntaajan ikuisessa
tietoisuudessa. Mutta suuri osa menneestä elämästäsi ja sen muistoista, niillä kun
ei ole hengellistä merkitystä eikä morontia-arvoa, tulee aineellisten aivojen
mukana tuhoutumaan. Suuri osa aineellisesta kokemuksesta katoaa tehtävänsä
tehneenä tukirakennelmana, joka toimi sinulle siltana morontiatasolle, eikä
siten enää universumissa palvele mitään tarkoitusta. Mutta persoonallisuus ja
persoonallisuuksien väliset suhteet eivät koskaan ole mikään tukirakennelma;
kuolevaisen persoonallisuussuhteita koskevalla muistiaineistolla on kosmista
arvoa, ja se säilyy. Mansiomaailmoissa sinä tunnet ja sinut tunnetaan, ja mikä
vieläkin ihanampaa: muistat entiset kumppanisi Urantialla viettämäsi lyhyen
mutta jännittävän elämäsi ajalta, ja nämä muistavat sinut.
Niin kuin perhonen ilmaantuu toukkavaiheesta, samoin ilmaantuvat ihmisolentojen todelliset persoonallisuudet mansiomaailmoissa, näyttäytyvät ensimmäistä kertaa ilman entistä verhoaan, joka niillä oli aineellisessa lihallisuudessa. Paikallisuniversumissa elettävän morontiaelämänvaiheen kohdalla on kysymys persoonallisuusmekanismin jatkuvasta kohottamisesta sieluolemassaolon alkuvaiheiselta morontiatasolta aina asteittain enentyvän hengellisyyden lopulliselle morontiatasolle asti.
Teille on vaikea tehdä selkoa
paikallisuniversumissa elettävää elämänuraa varten tarvittavasta
morontiapersoonallisuuden hahmosta. Teille annetaan persoonallisuuden
julkituomisen mahdollistava morontiahahmo,
[sivu 1236]
ja kysymyksessä on ulkokuori, joka kaiken kaikkiaan ylittää käsityskykynne. Tällaiset hahmot, vaikka ne ovatkin täysin todellisia, eivät kuitenkaan ole sellaisia aineelliseen luokkaan kuuluvia energiajärjestelmiä, jotka nyt ymmärrätte. Ne palvelevat silti paikallisuniversumin maailmoissa samaa tarkoitusta kuin aineelliset ruumiinne palvelevat ihmisen synnyinplaneetoilla.
Aineellisen ruumiinhahmon ulkomuoto vastaa
tiettyyn määrään saakka persoonallisuuden identiteetin luonnetta. Fyysinen
ruumis heijastaa rajoitetussa määrin jotakin persoonallisuuden synnynnäisestä
olemuksesta. Vieläkin enemmän näin tekee morontiahahmo. Kuolevaiset voivat
fyysisessä elämässä olla ulkonaisesti kauniita, vaikka sisäisesti ovatkin
vastenmielisiä. Morontiaelämässä ja varsinkin sen korkeammilla tasoilla
persoonallisuuden ulkoinen hahmo vaihtelee suorassa suhteessa siihen, millainen
sisäisen persoonan olemus on. Hengellisellä tasolla ulkoinen hahmo ja sisäinen
olemus alkavat lähestyä täyttä samuutta, joka käy sitä täydellisemmäksi mitä
korkeammille henkitasoille noustaan.
Morontiatilassa varustetaan taivaaseen nouseva kuolevainen Nebadonin muunnoksella Orvontonin Valtiashengen kosmisen mielen varustuksesta. Kuolevaisen älymekanismi on sellaisenaan tuhoutunut, lakannut olemasta kohdentuneena universumientiteettinä, joka on täysin erillään Luovan Hengen eriytymättömistä mielivirtapiireistä. Mutta kuolevaismielen sisältämät merkitykset ja arvot eivät ole tuhoutuneet. Tietyt mielen osa-alueet jatkavat olemassaoloaan eloonjääneessä sielussa, tietyt entisen ihmismielen sisältämät kokemukselliset arvot ovat Suuntaajan hallussa, ja paikallisuniversumissa säilyvät tallenteet siitä, miten ihminen eli lihallisen elämänsä, samoin kuin säilyvät tietyt elävät rekisteröinnit ylösnousemuskuolevaisen lopullisesta arvioinnista huolehtivissa lukuisissa olennoissa, joiden piiriin kuuluu olentoja serafeista Universaalisiin Sensoreihin ja luultavasti näitäkin ylempää, aina Korkeimpaa myöten.
Luodun olennon tahtotoimintaa ei voi olla olemassa ilman mieltä, mutta se toki säilyy aineellisen älymekanismin menettämisestä huolimatta. Eloonjäämistä välittömästi seuraavina aikoina ohjaavat ylösnousevaa persoonallisuutta suuressa määrin ihmiselämästä perityt luonnekaavat ja morontiamotan vasta ilmaantumassa oleva vaikutus. Ja nämä mansoniakäyttäytymisen oppaat toimivat tyydyttävästi morontiaelämän alkuvaiheissa ja ennen morontiatahdon ilmaantumista ylösnousemuspersoonallisuuden tahtotoiminnan täysimittaisena ilmentymänä.
Paikallisuniversumissa vietettävään
elämänvaiheeseen ei liity mitään sellaisia vaikuttavia tekijöitä, jotka
olisivat verrattavissa ihmisen olemassaoloon kuuluviin seitsemään
mielenauttajahenkeen. Morontiamielen täytyy kehittyä sen suoran yhteyden
avulla, joka sillä on kosmiseen mieleen -- kosmiseen mieleen sellaisena,
jollaiseksi paikallisuniversumissa esiintyvän älyllisyyden luova lähde --
Jumalallinen Hoivaaja -- on sen muokannut ja muuntanut.
Ennen kuolemaa kuolevaisen mieli on itsetajuisesti riippumaton suuntaajaläsnäolosta; auttajan toimikenttänä oleva mieli ei operoimaan kyetäkseen tarvitse muuta kuin kyseiseen mieleen liittyvän aineellis-energiaalisen kaavan. Mutta morontiasielu, joka on mielenauttajien vaikutuksen yläpuolella, ei pysy itsetajuisena ilman Suuntaajaa sitten, kun aineellisen mielen mekanismi ei enää ole sen käytössä. Tällä kehittyvällä sielulla on kuitenkin jatkuva ominaispiirteistö, joka juontuu siihen aiemmin sidoksissa olleen auttajamielen tekemistä päätöksistä, ja tästä ominaispiirteistöstä tulee aktiivista muistiainesta, kun takaisin palaava Suuntaaja energisoi sen kaaviot.
Muistiaineksen säilyminen on todiste
alkuperäisen minuuden identiteetin säilymisestä. Se on välttämätöntä täydelle
tietoisuudelle persoonallisuuden jatkuvuudesta ja laajenemisesta. Kuolevaiset,
jotka nousevat taivaaseen Suuntaajatta, ovat ihmismuistin jälleenrakennuksen
osalta riippuvaisia siitä, mitä serafikumppanit opettavat, muussa suhteessa ei
Henkeen fuusioituneiden kuolevaisten morontiasieluihin kohdistu rajoituksia.
[sivu 1237]
Muistikaavio säilyy sielussa, mutta tämä kaavio vaatii entisen Suuntaajan läsnäoloa, jotta siitä jatkuvana muistiaineksena tulisi välittömästi tiedostettavissa olevaa. Ilman Suuntaajaa kuolevainen eloonjäänyt tarvitsee melkoisesti aikaa tutkiakseen uudelleen ja oppiakseen uudelleen muistitiedon aiemman olemassaolon merkityksistä ja arvoista.
Eloonjäämisen arvoinen sielu heijastaa uskollisesti
aineellisen älymekanismin -- minuuden identiteetin entisen olinpaikan -- sekä
laadullisia että määrällisiä toimintoja ja motivaatioita. Totuuden, kauneuden
ja hyvyyden valitessaan kuolevaisen mieli astuu universumissa vietettävään
esimorontiaaliseen elämänvaiheeseensa, joka sujuu viisaudenhengen johdolla
yhdistyneiden seitsemän mielenauttajahengen suojeluksessa. Myöhemmin eli sitten
kun esimorontiaalista saavutustasoa edustavat seitsemän kehää on suoritettu,
morontiamielenä tunnetun antimen lisääminen mielenauttajan toimikenttänä olevan
mielen päälle saattaa alkuunsa paikallisuniversumissa tapahtuvaa edistymistä
merkitsevän esihengellisen eli morontiaelämänvaiheen.
Kun luotu lähtee
synnyinplaneetaltaan, hän jättää taakseen mielenauttajien hoivan, ja hän on
siitä lähtien pelkästään morontiaälyn varassa. Kun taivasmatkalainen jättää
paikallisuniversumin, hän on morontiatason tuolle puolen siirryttyään
saavuttanut olemassaolon hengellisen tason. Tämä vasta ilmaantuva
henkientiteetti virittyy silloin Orvontonin kosmisen mielen välittömään
huolenpitoon.
Fuusioituminen Ajatuksensuuntaajaan tuo
persoonallisuuteen sellaisia ikuisia aktuaalisuuksia, jotka aiemmin olivat vain
potentiaalisia. Näiden uusien antimien joukosta mainittakoon jumalallisuudesta
kertovan ominaisuuden kiinnittyminen, mennyttä ikuisuutta koskeva kokemus ja
muistiaineisto, kuolemattomuus ja eräs vaihe kvalifioitua potentiaalista
absoluuttisuutta.
Kun maallinen kilpajuoksusi väliaikaisessa hahmossa on juostu päätökseen, sinun on määrä herätä paremman maailman rannoilla, ja lopulta liityt ikuiseen syleilyyn uskollisen Suuntaajasi kanssa. Ja tämä fuusio on se mysteeri, jossa Jumalasta ja ihmisestä tehdään yksi, finiittisen luodun kehityksen mysteeri, mutta se on ikuisesti tosi. Fuusio on Ascendingtonin pyhän sfäärin salaisuus, eikä yksikään luotu -- paitsi ne, jotka ovat kokeneet fuusioitumisen Jumaluuden henkeen -- voi ymmärtää niiden aktuaalisten arvojen oikeaa merkitystä, jotka liittyvät yhteen silloin, kun ajallisuudesta olevan luodun identiteetistä tulee ikuisesti yhtä Paratiisin-Jumaluuden hengen kanssa.
Suuntaajaanfuusioituminen pannaan tavallisesti toimeen silloin, kun taivasmatkalaisen asuinpaikkana on hänen paikallisjärjestelmänsä. Se saattaa tapahtua luonnollisen kuoleman yläpuolelle nousemisen muodossa jo synnyinplaneetalla. Se voi tapahtua missä tahansa mansiomaailmassa tai järjestelmän päämajassa. Sen toteutuminen saattaa jopa siirtyä siksi, kunnes asianomainen oleskelee konstellaatiossa, tai joissakin erikoistapauksissa se saattaa toteutua vasta, kun taivasmatkalainen on paikallisuniversumin pääkaupungissa.
Kun suuntaajaanfuusioituminen on toteutunut, tällaisen persoonallisuuden ikuista elämänuraa ei voi kohdata mikään vastainen vaara. Taivaallisia olentoja kokeillaan koko pitkän kokemuksen ajan, mutta kuolevaiset läpikäyvät verrattain lyhyen ja voimaperäisen testauksen evolutionaarisissa ja morontiamaailmoissa.
Suuntaajaanfuusioitumista ei koskaan tapahdu
ennen kuin superuniversumin antamin valtuuksin on julistettu, että ihmisolemus
on tehnyt lopullisen ja peruuttamattoman valinnan ikuisen elämänuran hyväksi.
Kysymyksessä on se yhteensaattamisvaltuutus, joka sitten kun se on annettu,
toimii fuusioituneelle persoonallisuudelle annettuna lähtölupana. Ja tämän
lähtöluvan perusteella tämä persoonallisuus voi lopulta poistua
paikallisuniversumin piiristä ja jatkaa jonakin päivänä
[sivu 1238]
matkaansa superuniversumin päämajaan. Ja
sieltä on ajallisuudesta tuleva pyhiinvaeltaja kaukaisessa tulevaisuudessa
lähtevä sekonafin kuljettamana pitkälle lennolle Havonan keskusuniversumiin ja
tutkimusmatkalle Jumaluuteen.
Evolutionaarisissa maailmoissa minuus on
aineellinen; se on aineellinen kohde universumissa, ja sellaisena siihen
kohdistuvat aineellisen olemassaolon lait. Se on ajallisuudessa oleva tosiasia,
ja se reagoi ajallisuudessa tapahtuviin kohtalonvaihteluihin. Eloonjäämistä
koskevat päätökset on tehtävä siellä. Morontiatilassa minuudesta on tullut
uusi, pysyvämpi universumirealiteetti, ja sen jatkuva kasvu perustuu sen yhä
pitemmälle menevään virittäytymiseen universumien mieli- ja
henkivirtapiireihin. Eloonjäämistä koskeville päätöksille annetaan nyt
vahvistus. Kun minuus saavuttaa hengellisen tason, siitä on tullut turvattu
arvo universumissa, ja tämä uusi arvo perustuu siihen tosiasiaan, että eloonjäämistä
koskevat päätökset on tehty, minkä seikan todisteena on ikuinen fuusio
Ajatuksensuuntaajan kanssa. Ja eittämättömän universumiarvon statuksen
saavutettuaan luotu vapautuu potentiaalisessa mielessä etsimään korkeinta
universumiarvoa: Jumalaa.
Tällaiset fuusioituneet olennot ovat universumiin reagoinneissaan kaksitahoisia: He ovat erillisiä morontiayksilöjä, kokolailla serafien kaltaisia, ja he ovat sen lisäksi potentiaalin puolesta olentoja, jotka kuuluvat Paratiisin finaliittien luokkaan.
Mutta fuusioitunut yksilö on todellisuudessa yksi persoonallisuus, yksi olento, jonka yhtenäisyyttä ei kukaan universumien älyllinen olento onnistu erittelemään. Ja niinpä kaikista paikallisuniversumin oikeusistuimista -- alimmasta korkeimpaan -- selviydyttyäsi ilman, että niistä mikään on kyennyt identifioimaan erikseen ihmistä tai Suuntaajaa, erottamaan toista toisesta, sinut viedään lopulta Nebadonin Hallitsijan, paikallisuniversumin Isäsi, eteen. Ja siellä, juuri sen olennon edessä, jonka luova isyys tässä ajallisuuden universumissa on mahdollistanut sen, että elämäsi on tosiasia, myönnetään valtakirjat, jotka oikeuttavat sinut Universaalista Isää etsiessäsi lopulta astumaan superuniversumissa elettävään elämänvaiheeseen.
Onko voittoisa Suuntaaja ansainnut persoonallisuuden ihmisyydelle tekemällään suurenmoisella palveluksella, vai onko urhoollinen ihminen hankkinut kuolemattomuuden vilpittömillä ponnistuksillaan suuntaajankaltaisuuden saavuttamiseksi? Kysymys ei ole kummastakaan, vaan he ovat yhdessä onnistuneet kehittämään yhden Korkeimman ylösnousemuspersoonallisuuksien erääseen ainutlaatuiseen luokkaan kuuluvan jäsenen, joka tulee iäti osoittautumaan palvelualttiiksi, uskolliseksi ja tehokkaaksi; he ovat kehittäneet sellaisen ehdokkaan edelleenkasvuun ja -kehitykseen, joka tähtää aina vain korkeammalle ja joka ei koskaan lopeta verratonta nousuaan ennen kuin Havonan seitsemän kehää on käyty läpi ja entinen maallista syntyperää oleva sielu seisoo Paratiisissa olevan Isän aktuaalisen persoonallisuuden edessä hänet palvoen tunnistaen.
Koko tämän suurenmoisen ylösnousemuksen ajan
Ajatuksensuuntaaja on jumalallisena vakuutena ylösnousevan kuolevaisen
tulevasta ja täysimääräisestä hengellisestä vakiintumisesta. Kuolevaisen vapaan
tahdon läsnäolo tarjoaa sillä välin Suuntaajalle ikuisen kanavan jumalallisen
ja infiniittisen olemuksen vapautumiseen. Nyt näistä kahdesta identiteetistä on
tullut yksi. Mikään ajallisuuden tai ikuisuuden tapahtuma ei voi milloinkaan
erottaa ihmistä ja Suuntaajaa; he ovat erottamattomat, ikiajoiksi
fuusioituneet.
Suuntaajafuusion maailmoissa Salaperäisen
Opastajan kohtalo on täysin sama kuin ylösnousevan kuolevaisen kohtalo:
Lopullisuuden Saavuttajien Paratiisikunta. Eikä sen paremmin Suuntaaja kuin
kuolevainenkaan kykene saavuttamaan tätä ainutlaatuista päämäärää ilman toisen
täysimääräistä yhteistyötä ja uskollista apua. Tämä erikoislaatuinen kumppanuus
on kaikista tämän universumiaikakauden kosmisista ilmiöistä yksi mielenkiintoisimpia
ja hämmästyttävimpiä.
[sivu 1239]
Suuntaajaanfuusioitumisen hetkestä lähtien taivasmatkalaisen status on sama kuin evolutionaarisen luodun status. Yhdistymän ihmisjäsen sai ensimmäisenä osakseen persoonallisuuden, ja hän on sen vuoksi Suuntaajaa ylempänä kaikissa persoonallisuuden tiedostamista koskevissa asioissa. Tämän fuusioituneen olennon Paratiisin-päämaja on Ascendington eikä Divinington, ja tämä Jumalan ja ihmisen ainutlaatuinen yhdistelmä kulkee arvoasteikossa ylösnousemuskuolevaisena aina Lopullisuuden Saavuttajakuntaan saakka.
Heti kun Suuntaaja fuusioituu ylösnousemuskuolevaiseen, tämän Suuntaajan numero poistetaan superuniversumin kirjoista. Mitä Diviningtonin kirjoissa tapahtuu, sitä en tiedä, mutta arvelen, että tuon Suuntaajan rekisteritiedot siirretään Grandfandan, Lopullisuuden Saavuttajakunnan tämänhetkisen päällikön, sisempien kartanoiden salaisille kehille.
Suuntaajafuusion toteutumisella
Universaalinen Isä on täyttänyt lupauksensa, jonka mukaan hän antaa aineellisille
luoduilleen lahjan itsestään. Hän on täyttänyt lupauksen ja vienyt päätökseen
suunnitelman jumalallisuuden ikuisesta vuodattamisesta ihmiskunnalle. Nyt alkaa
ihmisen yritys todellistaa ja aktuaalistaa ne rajattomat mahdollisuudet, jotka
myötäsyntyisesti sisältyvät tällä tavoin tosiasiaksi muuttuneeseen
ylivertaiseen kumppanuuteen Jumalan kanssa.
Nykyisin tiedossa oleva eloonjäävien kuolevaisten määränpää on Perillepääsyn Paratiisikunta. Se on myös kaikkien niiden Ajatuksensuuntaajien kohtalon päämäärä, jotka yhdistyvät ikuiseen liittoon kuolevaiskumppaninsa kanssa. Paratiisin finaliitit toimivat tällä hetkellä monissa hankkeissa kaikkialla suuruniversumissa, mutta me kaikki arvelemme, että kaukaisessa tulevaisuudessa heidän suoritettavikseen annetaan muita ja vieläkin verrattomampia tehtäviä sen jälkeen kun seitsemän superuniversumia ovat asettuneet valoon ja elämään ja kun finiittinen Jumala on lopullisesti ilmaantunut siitä salaperäisyydestä, joka tätä Korkeinta Jumaluutta nyt ympäröi.
Teille on tiettyyn määrään saakka annettu opetusta keskusuniversumin, superuniversumien ja paikallisuniversumien organisaatiosta ja henkilöstöstä. Teille on kerrottu jotakin joidenkuiden niiden moninaisten persoonallisuuksien luonteesta ja alkuperästä, jotka näitä kauas ulottuvia luomuksia nykyisin hallitsevat. Teille on annettu tietoa myös siitä, että kaukana suuruniversumin äärirajojen takana on ensimmäisessä ulkoavaruuden tasossa meneillään valtavien universumigalaksien organisointi. Näiden kertomusten myötä teidän on myös annettu ymmärtää, että Korkeimman Olennon on näillä nyt vielä kartoittamattomilla ulkoavaruuden alueilla määrä paljastaa tähän mennessä paljastamaton kolmannen vaiheen tehtävänsä. Ja teille on lisäksi kerrottu, että Paratiisikuntaan kuuluvat finaliitit ovat Korkeimman kokemuksellisia lapsia.
Uskomme, että suuntaajafuusiokuolevaisten sekä heidän finaliittikumppaniensa on määrä jollakin tavoin toimia ensimmäisen ulkoavaruustason universumien hallinnossa. Meillä ei ole vähäisintäkään epäilystä siitä, että näistä suunnattoman suurista galakseista aikanaan tulee asuttuja universumeja. Ja olemme yhtä vakuuttuneita siitä, että niissä toimivien hallintovirkailijoiden joukossa tavataan Paratiisin finaliitteja, joiden olemus on luodun ja Luojan toisiinsa sekoittumisen kosminen seuraamus.
Mikä seikkailukertomus! Millainen
sankarirunoelma! Kokonainen jättiläisluomus, josta Korkeimman lasten on määrä
huolehtia, näiden personoitujen ja ihmistettyjen Suuntaajien, näiden
suuntaajistuneiden ja iäistyneiden kuolevaisten, näiden salaperäisten
yhteennivoutumien ja ikuisten yhteenliittymien, jotka edustavat korkeinta
tunnettua ilmentymää Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen perimmäisestä olemuksesta
ja sitä vähäisintä elollisuuden muotoa, joka kykenee käsittämään ja saavuttamaan
Universaalisen Isän. Kuvittelemme mielessämme, että tällaisista
yhteensulautuneista olennoista, tällaisista Luojaa ja luotua edustavista
kumppanuuksista, tulee kaikkien niiden älyllisten elollismuotojen suurenmoisia
hallitsijoita, verrattomia hallintovirkailijoita sekä ymmärtäväisiä ja
myötätuntoisia
[sivu 1240]
johtajia, joita saattaa ilmaantua
olemassaolon piiriin kaikkialla näissä ensimmäisen ulkoavaruustason tulevissa
universumeissa.
On totta, että te kuolevaiset olette
maallista, eläimellistä alkuperää; ulkokuorenne on toden totta pelkkää tomua.
Mutta jos tosissanne tahdotte, jos todella sitä haluatte, niin aikakausien
perintöosa on varmasti teidän, ja jonakin päivänä tulette palvelemaan
kaikkialla universumeissa siinä ominaisuudessa, mitä te todella olette:
kokemuksen Korkeimman Jumalan lapsia ja kaikkien persoonallisuuksien
Paratiisin-Isän jumalallisia poikia.
[Esittänyt muuan Orvontonin Yksinäinen Sanansaattaja.]